TUULIVOIMAN YLEISSUUNNITTELUN LUONTOSELVITYKSET UUDESSAKAUPUNGISSA 2013

TUULIVOIMAN YLEISSUUNNITTELUN LUONTOSELVITYKSET UUDESSAKAUPUNGISSA 2013 VARSINAIS-SUOMEN LUONTO- JA YMPÄRISTÖPALVELUT 2013

SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 3 2. SUUNNITTELUALUE JA KÄYTETYT MENETELMÄT 3 3. TULOKSET 4 Raportti 1: RUONANPERÄN SUUNNITTELUALUE 4 Raportti 2: KYLÄHIISIN SUUNNITTELUALUE 8 Raportti 3: PETEKSEN SUUNNITTELUALUE 19 Raportti 4: KAHLOISTEN SUUNNITTELUALUE 27 Raportti 5: LOKALAHDEN SUUNNITTELUALUE 30 Raportti 6: VELLUAN SUUNNITTELUALUE 42 Raportti 7: PAULÄHTEEN SUUNNITTELUALUE 44 4. LINTUJEN MUUTTOREITIT JA TÄRKEIMMÄT LEVÄHDYSALUEET UUDESSAKAUPUNGISSA 51 5. TULOSTEN TARKASTELU 60 6. KIRJALLISUUS 62 Kansikuva: Tuulivoimala maisemassa Uudenkaupungin Hangonsaarella Pekka Alho 2

1. JOHDANTO Selvityksen tarkoituksena oli tuulivoimaan alustavasti soveltuvien alueiden luontoarvojen yleisluontoinen kartoittaminen Uudessakaupungissa. Tehdyn selvityksen myötä tarkentuu kuva mahdollisien tuulivoima-alueiden soveltuvuudesta ja voidaan tarvittaessa sulkea pois luontoarvojen näkökulmasta huonosti soveltuvia alueita jo suunnitteluvaiheessa. Mahdollisesti soveltuvien alueiden määrittely oli tehty jo aiemmin yhteistyönä kaupungin ja Varsinais-Suomen liiton kanssa. Kriteereitä olivat mm. riittävä etäisyys asutuksesta/kesäasutuksesta, suojelualueista, merikotkan pesistä, sekä mm. kaavoitukseen liittyvät kriteerit. Saaristoalueet oli päätetty jättää kokonaan tarkastelun ulkopuolelle, mikä oli myös linnustonäkökulmasta selvityksiä helpottava asia. Tehdyt selvitykset eivät ole riittäviä mahdollisen rakentamisen luontoselvityksiksi. Tuolloin edellytetään useimmiten mm. linnuston muutonaikaista seurantaa ja lepakoiden selvittämistä. Selvityksessä saadut tulokset kuitenkin vähentävät joiltain osin luontoselvitysten tarvetta ja ennen kaikkea ohjaavat niitä oikeaan suuntaan. 2. SUUNNITTELUALUE JA KÄYTETYT MENETELMÄT Kartta 1: Suunnittelualue eli Uusikaupunki (punainen rajaus) ja selvitetyt mahdolliset tuulivoimakohteet (lilat ympyrät). Alustava luontoselvitys tehtiin maastokaudella 2013. Selvityksestä vastasivat professori Sakari Hinneri, biologi Tarja Marsh, luontokartoittajat Jouko Lunden ja Petteri Mäkelä, linnustokartoittaja Marko Dahlman, sekä ympäristöinsinööri Pekka Alho, joka vastasi hankkeen toteutuksesta ja raportoinnin koostamisesta kokonaisuutena. Sakari Hinnerilla ja Pekka Alholla on useiden vuosikymmenten mittainen käytännön maastotuntemus Uudenkaupungin alueelta. Tarkempi menetelmien kuvaus selviää suunnittelualuekohtaisista raporteista. 3

Myös linnuston osalta alue näyttäisi mahdollistavan tuulivoimarakentamisen, joskin linnusto tulee selvittää valmistelussa tarkemmin ja tiettyjä alustavassakin selvityksessä tavattuja lajeja silmällä pitäen. Eteläisessä Suomessa harvinaiseksi käyneen metson ja osin teerenkin osalta linjanvedon tulisi olla paitsi yksittäisiä suunnittelukohteita koskevaa, myös kokonaisvaltaisemmin koko tuulivoimarakentamista koskevaa. Alue ei sijaitse merkittävällä lintujen muuttoväylällä, eikä sillä ole merkitys muutonaikaisena levähdysalueena (vertaa raportin osa Tärkeät lintualueet ja muuttoreitit Uudessakaupungissa ). Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tietokannan mukaan alueella tai sen välittömässä tuntumassa ei ole merikotkan tai kalasääsken tunnettuja asuttuja pesiä. Aikoinaan kalasääski on pesinyt mm. länsipuolella sijaitsevan Akkusjärven tuntumassa, sekä Vehmaan puolella sijaitsevalla kohteella. Suunnittelualueelta ei tunneta liito-oravareviirejä (ELY-keskuksen aineisto), ja habitaatti onkin yleisesti ottaen lajille melko heikkolaatuista. Sama koskee alustavasti arvioiden lepakoita. Mäyränaaras jota saman vuoden poikanen seuraa on rauhoitettu ajalla 1.5. 31.7., joten pesäkolon välitön ympäristö on hyvä rauhoittaa pesimäaikana. 4. TÄRKEÄT MUUTTOREITIT JA LEVÄHDYSALUEET UUUDESSAKAUPUNGISSA 1. Johdanto Yleisesti ottaen Uudenkaupungin seutu sijaitsee lintujen muuttoreitillä. Keväällä suuri osa linnuista saapuu maahamme lounaasta, kun taas syksyllä muuttoa pakkaantuu lounaaseen lintujen jättäessä maamme päinvastaiseen suuntaan. Lounaisen rannikon rikkonaisuus hajottaa kuitenkin muuttoa, eikä vertaansa vailla olevaa muuttolinjaa siksi pääse syntymään esim. Ruotsin Falsterbon tapaan. Pohjanlahden ylemmissä osissa rannikko muuttuu suoraviivaisemmaksi ja keskittää muuttoa selkeämmin rannikkoa seuraavalle johtolinjalle. Keväällä osa muutosta ehtii pohjoisemmaksi mentäessä kuitenkin jäädä matkan varrelle, sillä keväällä linnut oikovat kiireellä varaamaan omaa tuttua reviiriä siellä on oltava ensimmäisenä. Syksyllä lounaaseen muuttavan linnun matka pesimäpaikalta yhtyy helposti, kenen missäkin vaiheessa, rannikkoa alas seuraavaan päämuuttovirtaan. Näin karkeasti ottaen, mutta eri lajiryhmien ja jopa lajin sisällä on erilaisia muuttostrategioita. Esim. kaikille tuttu kurki ei käytännössä lainkaan muuta lounaisen Ahvenanmaan kautta kulkevan reitin kautta, vaan kurkimassat ylittävät Suomenlahden Hankoniemen tienoilta. Tuulivoiman näkökulmasta lounaista reittä käyttävät isommista linnuista joutsenet, meri- ja metsähanhet, monet vesilintulajit, kahlaajat ja lokkilinnut, merikotka, varpushaukka, suohaukat, pienemmissä määrin myös monet muut petolintulajit (hiirihaukka, maakotka, muuttohaukka, tuulihaukka, kanahaukka), sekä varislinnut ja kyyhkyt. Myös suuri joukko pienempiä varpuslintuja käyttää tätä reittiä, niin päivä- kuin yömuuttajista. Suunnittelualueista Varanpää ja Petes ovat lintujen muuton ja levähdysalueiden suhteen huomionarvoisimmat. Seuraavassa on käsitelty karttoja hyväksi käyttäen eri lajiryhmien muuttoa ja levähdysalueita Uudenkaupungin alueella suhteessa suunniteltuihin voimala-alueisiin. Kartat perustuvat usean kymmen vuoden käytännön maastotyöhön Uudenkaupungin alueella: 51

A. Vesilinnut ja merilinnut Alustavat tuulivoima-alueet on haluttu lähtökohtaisesti sijoittaa pois saaristosta. Tämän myötä vältetään pitkälti ristiriidat tämän lajiryhmän kanssa. Hyviä vesilintujen levähdysalueita on Uudessakaupungissa enemmänkin, kartalla on esitetty vain oleellisimmat. Näistä tuulivoimasuunnittelun suhteen huomion arvoisin on Lautveden Natura-alue suhteessa Varanpään tuulivoimasuunnittelualueeseen. (vertaa osaraportti 5, sivu X). Muiden suunnittelualueiden osalta ei ole käytännössä edes teoreettisia ongelmia tämän lajiryhmän suhteen. Kartta 18: VESILINNUT B. Laulujoutsen ja hanhet Joutsenten ja hanhien kevätmuutto painottuu usein kahteen muuttoväylään, joista toinen tulee sisään Kustavin pohjoispuolta ja johtaa alueen parhaille levähdysalueille: Kytämäenrauma, Valkiameren pellot, Kalannin Kallelan pellot, sekä Laitilan puolella Valkojärven pellot. Toinen muuttoreitti kulkee pohjoisempaa Pyhämaan Pyhärannan yli, kohti Eurajoen hanhipeltoja (keltainen merkkinä kartan yläreunassa, joskin alue on todellisuudessa hiukan pohjoisempana). Aina jako ei toki 52

ole näin selvä ja lintuja voi säistä yms. riippuen muuttaa toisinaan tältä väliltäkin. Pitkäikäisinä lintuina nämä kuitenkin osaavat suunnistaa melko suoraan parhaille levähdyspaikoille. Arktisia sepel- ja valkoposkihanhia ei muuta normaalisti alueen kautta, joskin valkoposkihanhen Itämeren kantaa muuttaa pieniä määriä. Kylminä keväinä linnut levähtävät näillä alueilla useita viikkoja, lämpiminä ja lumettomina keväinä (tai vähien tulvien aikaan) joskus vain muutamia päiviä. Syysmuutto on hajanaisempaan ja varsinkin hanhien osalta vuosivaihtelut ovat suuria. Toisinaan hanhia nähdään syysmuutolla varsin vähän. Sen sijaan laulujoutsenia muuttaa ja levähtää säännöllisemmin. Muutto tapahtuu keskimäärin ulompana meren puolella kuin keväällä, mutta levähdysalueet ovat pitkälti samoja, yksilömäärien ollessa yleensä kevättä pienempiä. Kartta 19: LAULUJOUTSEN JA HANHET 53

C. Petolinnut Petolintujen muutto alueella tapahtuu kaksijakoisesti, niin keväällä, kuin syksylläkin. Osa lajeista muuttaa lounaista reittiä Ahvenanmaan kautta Ruotsiin ja edelleen, kun taas toiset merta karttavat lajit seuraavat näköetäisyydellä rannikkoa. Ylhäältä näkee kauas eli reitti ei kulje aivan rantaviivassa, jossa ei myöskään esiinny petolintuja poutapäivinä korkeuksiin auttavia nosteita eli termiikkejä. Kartta 20: PETOLINNUT, Kevät Keväällä muutto on lukumääräisesti selvästi vähäisempää, eikä kohdennu niin vahvasti tietyille alueille, vaan kulkee leveämpänä rintamana alueen läpi (kartta 20.). Uudenkaupungin edustan saariston osalta petolintujen muutto on merikotkaa lukuun ottamatta keväällä vähäistä, ja syksyyn verrattuna lähes olematonta. Kevään tuulivoiman suhteen merkittävin laji on selkeästi merikotka. Syksyllä petolintuja voi muuttaa parhaina päivinä kolminumeroinen luku. Muuttokausi on pitkä, ensimmäisten petolintujen muuttaessa jo elokuun alussa ja muuton jatkuessa varsinkin kotkien osalta aina joulukuulle saakka. Suurimmat yksilömäärät painottuvat kuitenkin elokuun lopun ja lokakuun alun väliselle ajanjaksolle. Petolintujen syysmuutto alueen yli tapahtuu periaatteessa kahta päästrategiaa mukaillen. Oleelliset muuttoreitit ovat kartalla 4. nuolien 1. ja 2 osoittamat. Kartalla itäinen reittinuoli 3. täydentää näitä kertomalla, että osa petolinnuista valitsee Laitilan laajan Valkojärven peltoaukeaa seuraavan reitin jatkamalla peltojatkumoa etelään. Tämän osalta valinta koskee oletettavasti enemmän niitä yksilöitä jotka vielä saalistavat samalla matkatessaan. Niin Uudenkaupungin kuin Laitilan pellot (kartta 4. keltainen rajaus) keräävät syksyllä saalistavia petolintuja etenkin silloin kuin myyräkannat ovat hyvät. Tarkoittaa käytännössä että vuosivaihtelut ovat suuria. Keväällä linnuilla ei ole aikaa jäädä pitkäksi aikaan saalistelemaan hyvillekään saalismaille ja toisaalta myös reviirillään jo olevat petolinnut ajavat muut pedot helposti pois. Saaristoreittiä (kartta 21., nuoli 1.) käyttävät erityisesti varpushaukat ja sinisuohaukat, sekä luonnollisesti merikotkat. Tätä reittiä käyttävät jonkin verran myös ruskosuohaukat, kanahaukat, maakotkat, sekä tuuli-, ampu- ja muuttohaukat. 54

Rannikkoreittiä (nuoli 2.) käyttää suurin määrä petolintuja: pääjoukot koostuvat edelleen varpushaukoista ja suohaukoista, mutta tällä reitillä muuttavat myös hiiri- ja mehiläishaukat, kalasääsket, kotkat, tuulihaukat, nuolihaukat ja muuttohaukat, sekä Suomessa harvinaiset petolinnut, kuten vaikkapa haarahaukat (joita tästä kulkee arviolta muutamia yksilöitä keväin syksyin). Päälinjalla 2. muuttavat petolinnut tulevat pian Uudenkaupungin jälkeen valintatilanteen eteen; osa jatkaa saaristovyötä Kustavin kautta lounaaseen (paljolti samat lajit jotka käyttävät myös väylää 1.), osa lajeista muuttaa selvästi kurssiaan kaakon suuntaan meren alkaessa tulla vastaan ja pieni osa jatkaa suoraan. Suoraan jatkavistakin osa kääntänee kurssiaan vielä kaakkoon saariston ylle jouduttuaan. Kartta 21: PETOLINNUT, Syksy D. Kahlaajat ja lokkilinnut Kahlaajien osalta pääjoukot ohittavat Uudenkaupungin kaukaa mereltä, keväin syksyin. Levähdyspaikkoja eli alavia rantoja tai rantaniittyjä on alueella enää nykyään kovin vähän. Saariston ulkoluodot sentään tarjoavat kahlaajille levähdys- ja ruokailualueita, mutta ainoa nykyään merkittävä alue mantereen puolella on Kytämäenrauman pohjoinen ranta lammaslaitumineen. Tätä täydentävät toisinaan tulvapellot, joita niitäkään ei enää salaojitusten jäljiltä paljoa ole. 55

Tiirojen osalta tilanne on paljolti kahlaajien tapainen, mutta lokkien osalta kokonaan oma maailmansa. Erityisesti pesimäajan ulkopuolella lokit viettävät päivänsä hyvin samalla tavoin. Ne kerääntyvät sataman alueelle (niin kuin monin paikoin muuallakin Euroopassa) ja käyvät ruokailemassa kaatopaikalla, sekä itse sataman ympäristössä. Illaksi ne lähtevät merelle yöpymään. Uudessakaupungissa tämä tapahtuu kahta päälinjaa, joista tärkeämpi kulkee Hangon saaren (ja tuulivoimaloiden!) eteläpuolitse ja toinen Hangon saaren pohjoispuolitse Putsaaren lähivesille yöpymään. Lokit eivät suhteessa suurehkoon määrään, poikkea kovin paljoa näiltä tutuilta reiteiltä, joten esim. Ruonanperän/Orivon suunnitelualue (alue 1.) ei ole mainittavasti niiden reitillä. Kartta 22: KAHLAAJAT JA LOKKILINNUT E. Kyyhkyt ja varislinnut Kyyhkyt ja varislinnut voivat näin erikseen käsiteltynä kuulosta äkikseltään roskalinnuilta, mutta Uudenkaupungin alue on näiden lajiryhmien suhteen erikoisasemassa koko muuhun Suomeen nähden, 56

ehkä Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Syksyllä Uudenkaupungin ja hiukan Kustavinkin kautta muuttavat Manner-Suomen suurimmat määrät sepelkyyhkyjä, mustavariksia, naakkoja ja variksia. Kyseessä ei ole merkityksetön asia vaan puhutaan jopa sadoista tuhansista linnuista eli merkittävästä osasta näiden lintujen koko Suomen kantaa. Syksyllä näiden lajien päämuutto tapahtuu varsin kapealla sektorilla ja ulompana saaristossa ja merellä kuin keväällä. Keväällä alueen merkitys korostuu entisestään varsinkin varislintujen kohdalla, sillä silloin lähes ainoat merkittävät muuttomäärät voidaan laskea Uudenkaupungin seudulta. Tämän jälkeen linnut hajaantuvat ympäri Suomea pesimäpaikoilleen. Keväällä linnut saapuvat melko kapeaa kaistaa Ahvenanmaan ja Kustavin pohjoisosien kautta Uuteenkaupunkiin. Sepelkyyhkyn osalta paluu keväällä ei painotu yhtä selvästi Uudenkaupungin seudulle. Kartta 23: VARISLINNUT JA KYYHKYT 57

F. Varpuslinnut ( pikkulinnut ) Keväällä varpuslintujen näkyvä muutto tapahtuu pääosin (maalis-) huhtikuussa, hyönteissyöjien muuton tapahtuessa paljolti näkymättömissä ja yöaikaan (touko-kesäkuu). Keväällä muuttoa ei keskity yhtä voimakkaasti kuin syksyllä, mutta etenkin parhailla niemenkärjillä rantaviivassa on toisinaan hyviä muuttopäiviä. Peippojen ja rastaiden muuttoa voi hyvinä muuttopäivinä nähdä muuallakin. Toki monet lajit ruokailevat myös peltoalueilla, minne voi kertyä toisinaan suuriakin kertymiä. Varpuslintujen näkyvä muutto ja syksyinen vaellus kulminoituvat alueella merenrantaan ja niemenkärkiin. Tätä on yritetty kevätmuuton osalta kuvata esimerkinomaisesti kartalla 24. Pyhärannan Rihtniemessä muuttoa pakkautuu niemen kärkeen, Mannerveden melko suoraviivaisen rantalinjan kerätessä muuttoa jo pidemmältä matkalta kohti niemen kärkeä. Monet muut johtolinjat ovat laajasta saaristosta johtuen niin rikkonaisia, ettei lintuja kerry suuria määriä, mutta periaate pätee vähäisemmissäkin muuttoa ohjaavissa maisemarakenteissa. Kartta 24: Varpuslinnut 58

Syysmuutto voi olla toisinaan vilkasta lähes koko Uudenkaupungin rannikolla. Keväästä poiketen muuttosuunnatkin voivat poiketa päämuuttosuunnasta (syksyllä lounas ja etelä) kevättä enemmän. Mm. vaelluslintujen liike voi suuntautua esim. luoteeseen. Raporttiin liittyvät suunnittelualueet eivät yksikään sijaitse niin strategisella varpuslintujen muuttoreitillä, että siitä voisi katsoa olevan merkittävää vaaraa tuulivoimasuunnittelun näkökulmasta. Kuitenkin, mitä lähemmäs rannikkoa mennään sitä suuremmaksi kasvavat riskit varpuslinnuston suhteen. Syksyllä lintuja nähdään runsaasti ulkosaaristossa, missä osa vielä pysähtyy empiessään merenylitystä. G. Kurki Keväällä alueen läpi muuttaa vain vähän kurkia, muuton painottuessa alueen itäosiin. Loppukeväällä ja kesäaikaan tavataan lisäksi kierteleviä esiaikuisia pesimättömiä lintuja, joiden ainoa tunnettu kertymisalue seudulla, on Laitilan puolella Untamalassa (ks. kartta 25, sininen rajaus). Syksyinen kurkimuutto (oranssit nuolet) kohdentuu lähelle suunnittelualuetta käytännössä vain syksyn myöhäisimpien, ns. länsikurkien osalta. Nuolet kuvaavat juuri näiden kurkien muuttoa suunnittelualueella, muun kurkimuuton mennessä vielä paljon idempää. Kaikista kurjista suurin osa ajautuu lopulta Kemiönsaarelle ja Hankoon, josta suurin osa vasta ylittää meren (ilmeisesti itäisimmän Suomen kurkia lukuun ottamatta). Kuva havainnollistavat paksuuden mukaan keskiverto intensiteettiä suunnittelualueen suhteen, jota tuulet voivat siirtää joko lähemmäs tai kauemmas rannikosta. Muuton, tai paremminkin osan siitä, siirtyminen meren ylle on harvinaista ja mm. Vaasan seudun tunnetulta kerääntymisalueelta länsikurkien reitti kulkee usein noin Laitilan yli. Luoteistuulessa muutto siirtyy helposti vielä idemmäs. Syksyllä nämä kurjet muuttavat yleensä vain 1-3 eri päivänä syyskuun lopun ja lokakuun alun välillä. Syysmuutto käynnistyy käytännössä vain myötätuuleen ja hyvän näkyvyyden vallitessa, yleensä kylmenemisen yhteydessä pohjoisen suunnalta tulevan kuulaan vilpoisen virtauksen myötä. Tuulivoiman näkökulmasta muutto kulkee syksyllä yleensä hyvin korkealla ja hyvän näkyvyyden vallitessa, joten törmäysriski on käytännössä lähes olematon. Kevään vähien kurkien osalta riski lienee suhteessa suurempi, sillä ne vaikuttaisivat muuttavan astetta matalammalla ja joutilaat kurjet alueita kierrellen, tulevia elinpiirejään hakien. YHTEENVETO Tuulivoiman sijoittumisen suhteen selvityksessä esitetyt alueet soveltuvat lintujen muuton ja levähtämisen kannalta kaikkiaan melko hyvin tuulivoimarakentamiseen. Ottaen huomioon tuulipuistojen vähyyden seudulla ja lintujen kyvyn hyvissä olosuhteissa väistää voimalapuistoja muutollaan, eivät suunnitellut puistoalueet luultavasti aiheuta merkittäviä ristiriitoja muuttavan linnuston suhteen. Mikäli näiden voimala-alueiden väliin jääviä alueita joskus täydennetään uusilla puistoilla, alkaa yhteisvaikutus muodostua arveluttavammaksi. Huomioon tulee siten ottaa myös naapurikuntien mahdolliset hankkeet. Kullakin yksittäiselläkin kohteella on kuitenkin ominaispiirteensä, jotka yleensä edellyttävät tarkempia selvityksiä mahdollisen rakentamisen yhteydessä. 59

Kartta 25: Kurki 5. TULOSTEN TARKASTELU Tuloksia on tarkasteltu suunnittelualuekohtaisesti osaraporteissa 1-7. Kasvillisuuden ja luontotyyppien osalta alueet ovat pitkälti samantyyppisiä, metsätalouskäytössä olevia männikkövaltaisia kallioalueita. Näissä tuulivoimarakentamista ohjaavia olivat lähinnä vain metsälain 10 mukaiset luonnontilaiset vähätuottoiset kallioalueet joita myös suunnittelualueilla esiintyi muutamia, mm. Kylähiisin ja Lokalahden suunnittelualueilla. Muita selkeästi suojeltavia luontotyyppejä ei yleisluontoisessa kartoituksessa tai alueiden taustatietojen selvittämisen yhteydessä tietokannoista löytynyt. Tuloksia tarkasteltaessa on huomattava että toimeksianto ei sisältänyt alueiden määrittelyä tarkkoina karttarajauksina, vaan rajaukset olivat suurpiirteisiä. Myös luontoarvot muodostuvat usein kokonaisuuksista, jolloin muin perustein tehtyjen rajausten ulkopuolisiakin alueita tulee huomioida. Alustavan selvityksen perusteella alueet olivat Velluan kohdetta lukuun ottamatta tuulivoimarakentamiselle mahdollisia pesimälinnuston suhteen. Velluakin voi mahdollistaa ajateltua pienimuotoisemman rakentamisen, mutta merikotkan pesinnän vuoksi mahdollinen alue pieneni noin kolmannekseen alkuperäisestä. Toinen Varsinaissuomalaisittain merkittävä laji oli metso, jonka viimeiset elinpiirit sijaitset usein juuri tämäntyyppisillä, myös tuulivoimalle soveltuvilla kokonaisuuksilla. 60

Metso liikkuu matalalla, mutta ei ole selvää miten esim. voimalamelu reviirin ydinalueella vaikuttaa pitkällä aikavälillä. Positiivinen vaikutus tuskin on, vaikka toisaalta alue silloin yleensä säilyy muulta ihmistoiminnalta. Paikallisen ELY:n edustajien kanssa käytyjen keskustelujen perusteella yksi oleellinen kriteeri voisi olla se, onko metsolla samalla aluekokonaisuudella korvaavia soidinpaikkoja. Muuttavan linnuston suhteen Uusikaupunki sijaitsee lähtökohtaisesti keväin syksyin lintujen muuttoreitillä ja alueella sijaitsee muutamia merkittäviäkin levähdysalueita. Mittavin muutto kulminoituu kuitenkin rannikkolinjaan ja saariston ylle, mikä vähentää oleellisesti mahdollista törmäyskurssia tässä tarkastellun tuulivoimasuunnittelun suhteen. Selvitettyjen alueiden osalta yhtäkään ei voi pitää erityisen ongelmallisena, mutta muutamien alueiden ja lajiryhmien osalta täydentävää tietoa on hyvä hankkia riittävästi, Uudenkaupungin tapauksessa erityisesti kolmen läntisimmän kohteen osalta (Lokalahti, Ruonanperä ja Petes). Kuva: jyrkänne Lokalahden Vuorttonvuoren pohjoisrinteellä mahdollinen metsälain kohde P. Alho Suunnittelualueilla tai niiden tuntumassa sijaitsee joitain muinaismuistolain mukaisesti huomioitavia kohteita, jotka kuuluvat tarkemmin muiden selvitysten piiriin. Tässä selvityksessä tehdyt suunnittelualueiden raportit eivät ota kantaa maisema-arvoihin. 61

6. KIRJALLISUUS Koskimies, P. 1994: Linnuston seuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja. Sarja B, No 18. 83 s. Lehikoinen, E., Gustafsson, E. ja muut 2003: Varsinais-Suomen linnut. Turun lintutieteellinen yhdistys ry. Turku. Manuela de Lucas, Guyonne F.E. Janss and Miguel Ferrer (Editors): Birds and Wind farms. Risk assessment and mitigation. Several authors. Quercus 2007 Mikkola-Roos, M., Niikkonen, T. 2005: Kosteikkojen kunnostuksen ja hoidon parhaat käytännöt kuudella Life-kohteella Suomessa. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 149. 120s. Mitchell-Jones, A. & McLeish, A.P. (toim.) 2004: Bat worker s manual. 3rd edition. Joint Nature Conservation Committee. [online] Suomen lepakkotieteellinen yhdistys (SLTY ry) 2011: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luonto-kartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. URL: http://www.lepakko.fi/docs/slty_lepakkokartoitusohjeet.pdf Heikkinen, Risto; Husa, Jukka: Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Turun ja Porin läänissä. Vesi- ja ympäristöhallitus 1995. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - Sarja A 210.) - 321 s. Rassi, P, Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s. 62