Energia- ja ilmastotiekartta 2050 julkistamisseminaari Eduskunta Pikkuparlamentin auditorio 16.10.2014 klo 9.45 10.45
EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen Asuminen ja palvelut Komission vähähiilitiekartta 2050 EU:lle (2011)
Parlamentaarinen energia- ja ilmastokomitea (Peikko) Pääministeri Jyrki Kataisen hallitus asetti 27.6.2013 parlamentaarisen energia- ja ilmastokomitean valmistelemaan Suomelle energia- ja ilmastotiekarttaa vuoteen 2050 Tiekarttatyön tarkoitus oli Energia- ja ilmastopolitiikan laajapohjainen tarkastelu Kansallisen yhteisymmärryksen lisääminen Pitkäjännitteisen ja ennustettavan politiikan vahvistaminen
Komitean kokoonpano pj. elinkeinoministeri Vapaavuori ja 2 jäsentä/eduskuntapuolue Jan Vapaavuori, pj kok Silvia Modig vas Marjo Matikainen-Kallström kok Jari Myllykoski vas Lauri Ihalainen sd Carl Haglund r Sirpa Paatero sd Christina Gestrin r Pirkko Mattila ps Ville Niinistö vihr Kaj Turunen ps Oras Tynkkynen vihr Mauri Pekkarinen kesk Sauli Ahvenjärvi kd Mirja Vehkaperä kesk Sari Palm kd Sihteeristössä edustus TEM:stä ja YM:stä
Tiekartan luonne Strategisen tason ohje matkalla kohti Suomen pitkän aikavälin tavoitetta, hiilineutraalia yhteiskuntaa Arvioidaan keinot vähähiilisen yhteiskunnan rakentamiseksi ja Suomen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi 80-95 %:lla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä Ei pyritä valitsemaan mitään yksittäistä polkua vuoteen 2050 asti. Tarkoituksena oli tutkia ja tunnistaa Erilaisia vaihtoehtoja Kaikille poluille yhteisiä edellytyksiä Suomen kansalliset vahvuudet ja rajoitteet
Komitean mietintö käsittelee mm. Tiekartan sisältö Energia- ja ilmastopolitiikan keskeisiä lähtökohtia Energia-alan viimeaikaisia muutoksia Kasvihuonekaasupäästöjen lähteitä Energian tuotantoa ja energiajärjestelmiä Energian ja sähkönhankinnan omavaraisuutta Uusiutuvia energialähteitä sekä fossiilisia polttoaineita ja turvetta Energian käyttöä Liikennettä, rakennettua ympäristöä ja teollisuutta Energiatehokkuutta Muita sektoreita ja energia- ja ilmastopolitiikan poikkileikkaavia toimia Maa- ja metsätaloussektoria ja jätteitä Kestävää kulutusta ja tuotantoa Ilmastonmuutokseen sopeutumista Sekä esittää komitean kannanottoja (12 yleisempää ja 18 yksityiskohtaista)
Keskeisin taustaselvitys: Low Carbon Finland 2050 platform Tekijöinä VTT, VATT, Metla ja GTK Kuvan mukaiset neljä pääskenaariota Kriittiset tekijät ja herkkyystarkastelut Kansantaloudelliset tarkastelut www.lowcarbonplatform.fi Taustamateriaali Kuva: VTT
Energian kokonaiskulutuksen kehitys 2010 2020 2030 2050 1800 Muut 1600 Hiili 1400 Turve Primaarienergia, PJ 1200 1000 800 600 400 200 0 Maakaasu Öljytuotteet Mustalipeä Puupolttoaineet Ydinenergia Vesi- ja tuulivoima Sähkön nettotuonti Baseline Base-80% Kasvu Säästö Pysähdys Muutos Baseline Base-80% Kasvu Säästö Pysähdys Muutos Baseline Base-80% Kasvu Säästö Pysähdys Muutos Kuva: Low Carbon Finland 2050 platform
Uusiutuvan energian käyttö (TWh) Bioenergia 160 140 120 100 80 60 40 20 0 2010 2050 30 25 20 15 10 5 0 2010 2050 Aurinkoenergia Tuulivoima Energian kokonaiskulutus: 2010: 422 TWh 2050: 322-387 TWh 30 25 20 15 10 5 0 2010 2050 20 15 10 5 0 2010 2050 Vesivoima Lisäksi: lämpöpumput (3 9-12 TWh) ja jätepolttoaineet (3 6 TWh) Luvut primäärienergiana, vuoden 2050 vaihteluvälit ovat Low Carbon Finland 2050 platform -hankkeen neljän vähähiiliskenaarion mukaisia
Avoimuus ja osallistaminen Pyrkimyksenä laaja ja monipuolinen julkinen keskustelu 5/2013 aloitusseminaari (webcasting) 6-8/2013 Otakantaa.fi -keskustelu Verkkosivut: www.tem.fi/tiekartta2050 Tietoa työn etenemisestä, komitean kokousten esityksiä Blogikirjoitukset ja niiden kommentointi 5/2014 verkkokysely 6/2014 sidosryhmäseminaari (webcasting) Komitea kuullut sidosryhmiä TEM kuullut alue- ja paikallistoimijoita sekä rahoitusalaa Low Carbon Finland 2050 platform -hanke oma avoin prosessinsa
Tiekartan lähtökohtia Suomen teollisuuden tuotantorakenteen vuoksi kasvihuonekaasujen pienentämisestä aiheutuvat kustannukset kansantaloudelle saattaisivat olla mittavat, varsinkin jos päästöjen vähentämisen kannalta keskeisimmät teknologiat (mm. CCS) eivät edisty toivotulla tavalla Suomi on erittäin riippuvainen energiasta ja sen kulutus henkeä kohti on korkea. Korkea energiankulutus johtuu muun muassa korkeasta elintasosta, kylmästä ilmastosta, suuresta valaistustarpeesta, energiaintensiivisen teollisuuden merkittävästä osuudesta kansantaloudessa ja pitkistä etäisyyksistä. Positiivisena puolena tiukoista ilmastotavoitteista voi mainita uuden teknologian (cleantech) kehittymisen ja sen vientimahdollisuuksien paranemisen, energiansäästön, energian tuontiriippuvuuden vähenemisen, vaikutukset ilmanlaatuun sekä ilmastonmuutoksen hidastumisesta seuraavat positiiviset vaikutukset.
Kasvihuonekaasupäästöjen lähteet Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2012 ilman LULUCF-sektoria. Kuva: Tilastokeskus.
Keskeisiä kysymyksiä Hiilineutraalin yhteiskunnan rakentaminen edellyttää toimia kaikilla tasoilla Valtiotasolla, maakunnissa, kunnissa, yrityksissä sekä kotitalouksissa Markkinatoimijoiden ja kansalaisten toimeliaisuus tarvitsee tuekseen yhteiskunnan ohjausta ja rakenteellisia muutoksia. Keskeisiä tekijöitä ovat erityisesti Uusiutuva energia (bioenergia tärkeässä roolissa) Liikenne CCS:n kaupallistuminen Energiatehokkuus Cleantech Koko yhteiskunnan mukaantulo, kestävä kulutus ym.
Komitean kannanotot (1-2/13) 1. Suomi on sitoutunut Euroopan unionin asettaman tavoitteeseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80-95 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä, jonka saavuttaminen on Suomen osalta mahdollista, mutta hyvin haastavaa. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää merkittäviä toimenpiteitä yhteiskunnan kaikilla sektoreilla, erityisesti energiantuotannossa ja kulutuksessa, liikenteessä, rakentamisessa ja asumisessa sekä maa- ja metsätaloudessa. 2. Koska kasvihuonekaasupäästöistä 80 % tulee nykyisin energian tuotannosta ja käytöstä (mukaan luettuna liikenteen käyttämä energia), edellyttää tavoitteeseen pääseminen energiajärjestelmän muuttamista lähes päästöttömäksi.
Komitean kannanotot (3-4/13) 3. Ilmastoulottuvuuden ohella energiapolitiikan keskeiset tavoitteet liittyvät hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn turvaamiseen sekä huoltovarmuuteen. Molemmat asettavat raamit sille, miten tarvittavat päästövähennystavoitteet voidaan yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevästi toteuttaa. 4. Kansainvälisenä tavoitteena on maailman lämpötilan nousun rajoittaminen korkeintaan kahteen celsiusasteeseen. Tämä tavoite, samoin kuin Suomen suhteellisen kilpailukyvyn vaaliminen ja energiaintensiivisen teollisuuden toimintaedellytysten turvaaminen edellyttävät kasvihuonekaasupäästöjen tuntuvaa vähentämistä kaikkialla maailmassa. On tärkeää, että Suomi vaikuttaa voimakkaasti eri foorumeilla siihen, että merkittäviä päästövähennyksiä toteutetaan kaikissa maissa niin kansainvälisten sopimusten kuin omaehtoisten toimien pohjalta.
Komitean kannanotot (5-6/13) 5. EU:n kehittyvistä energian sisämarkkinoista huolimatta Suomen on epävakaassa maailmassa huolehdittava riittävästä energian omavaraisuudesta ja huoltovarmuudesta. Suomen energiaomavaraisuuden nostamisella, erityisesti uusiutuvaa energiaa lisäämällä ja energiatehokkuutta parantamalla, on positiivinen vaikutus myös kauppataseeseen. 6. Sähkön osuus energian loppukulutuksesta kasvaa, minkä takia sähkön huoltovarmuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Sähkön tuotannossa omavaraisuus ja huoltovarmuus poikkeavat toisistaan. Oman sähkön tuotantokapasiteetin lisäksi huoltovarmuutta parantavat pohjoismaiset yhteismarkkinat, laajeneva eurooppalainen sisämarkkina ja lisääntyvät kansainväliset siirtoyhteydet. Tämän vuoksi Suomen sähkön tuotannon omavaraisuuden tavoitteeksi on perusteltua asettaa omavaraisuus sähkön tuotantokyvyssä vuositasolla.
Komitean kannanotot (7-8/13) 7. Suomella on hyvät edellytykset lisätä päästötöntä, kotimaista uusiutuvaa energiaa ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Samalla uusiutuvien lisääminen hyödyttää kansantaloutta ja työllisyyttä sekä lisää alueiden ja maaseudun elinvoimaa. Metsäbiomassan asema Suomessa uusiutuvan energian lähteenä on ensisijainen ja ratkaisevan tärkeä. Tämä on seurausta mittavista resursseista, kustannustehokkuudesta, kyvystä korvata fossiilisia polttoaineita ja kehittyvistä uusista käyttömuodoista. Uusiutuvaa tulee edistää pääsääntöisesti kustannustehokkuusjärjestyksessä. 8. Energiatehokkuuspotentiaalin hyödyntäminen on perusteltua energiapolitiikan kaikkien keskeisten tavoitteiden kannalta ja samalla myös perusedellytys tavoitteeseen vähähiilisestä yhteiskunnasta pääsemiseksi. Energiatehokkuutta on parannettava yhteiskunnan kaikissa toiminnoissa. Uudella älykkäällä teknologialla on tässä keskeinen osuus. Älykkäät järjestelmät ja energian kysyntäjouston lisääminen ovat oleellisia menestystekijöitä.
Komitean kannanotot (9-10/13) 9. Valtion ja kuntien tulee kaikessa toiminnassaan kokonaisvaltaisesti sitoutua vähähiilitalouden edistämiseen muun muassa älykästä rakennettua ympäristöä kehittämällä, omia hankintakäytäntöjä parantamalla, erilaisia kokeiluja sekä pilotti- ja demonstraatiohankkeita edistämällä sekä luomalla edellytyksiä sille, että ihmiset voivat omassa arjessaan tehdä ilmastomyönteisiä ja kestäviä valintoja. 10. Globaalit ponnistelut ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi avaavat valtavia liiketoimintamahdollisuuksia cleantechin ja biotalouden aloilla, jotka Suomen tulee täysimittaisesti hyödyntää. Suomen tavoitteena tulee olla kansainvälinen edelläkävijäasema sekä cleantechin että biotalouden aloilla.
Komitean kannanotot (11/13) 11. Matka vähähiiliseen yhteiskuntaan on pitkä ja haaste valtava. Tällä hetkellä on mahdotonta ennakoida tarkasti vähähiilisen yhteiskunnan rakennetta vuonna 2050. Energiapolitiikkaan kytkeytyy myös monia epävarmuustekijöitä muun muassa kansainvälisen ja teknologisen kehityksen osalta. Suurin nähtävissä oleva teknologinen epävarmuus liittyy hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (CCS) kaupallistumiseen. Kansallisen energia- ja ilmastopolitiikan tulee olla johdonmukaista ja sitoutunutta, mutta samalla on hyväksyttävä välttämättömät välivaiheet sekä toimintaympäristön muutoksiin mukautuva ja sopeutuva päätöksenteko. Suomen perinteinen vahvuus on energiajärjestelmän monipuolisuus, minkä vaaliminen jatkossakin vähentää haavoittuvuutta ja lisää mahdollisuuksia toimia ketterästi olosuhteiden muuttuessa.
Komitean kannanotot (12/13) 12. Merkittävistä epävarmuustekijöistä huolimatta ja tarvittavasta joustoja mukautumistarpeesta tinkimättä on mielekästä asettaa eräitä tulevaa politiikkaa keskeisesti ohjaavia tavoitteita. Vuoteen 2050 mennessä Suomen on määrätietoisin energiatehokkuus- ja säästötoimin mahdollista vähentää energian loppukulutusta merkittävästi, parhaimmillaan jopa selvästi alle 250 TWh:iin kansallista kilpailukykyämme vaarantamatta. Energiaomavaraisuutemme voidaan nostaa 50-60 prosenttiin, Suomessa tuotettava ydinvoima mukaan lukien 80 %:iin. Uusiutuvan energian osuus energian kokonaiskulutuksesta on mahdollista nostaa 50-60 prosenttiin.
Komitean kannanotot (13/13 ) 13. Eräiden kokonaisuuden kannalta keskeisten osa-alueiden osalta komitea toteaa astetta yksityiskohtaisempina kannanottoina seuraavaa: Komitea esittää 18 yksityiskohtaisempaa kannanottoa, jotka löytyvät tiekartasta osoitteessa www.tem.fi/tiekartta2050.
Komitean yksityiskohtaiset kannanotot Turvetta koskeva kannanotto f. Turve on kotimainen polttoaine, jonka käyttö luo työpaikkoja, vahvistaa kauppatasetta sekä parantaa energiaomavaraisuutta ja energian huoltovarmuutta. Lisäksi turve soveltuu biomassan rinnalla seospolttoaineeksi, jota Suomen nykyiset voimalaitoskattilat tarvitsevat. Turpeen poltosta syntyy kasvihuonekaasupäästöjä, joten sen energiakäyttö ilman hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia (CCS) ei pitkällä aikavälillä ole sopusoinnussa päästövähennystavoitteen kanssa. CCS:n kaupallistuminen ja/tai päästökauppajärjestelmä voivat kuitenkin mahdollistaa turpeen käytön jatkossa, mikäli se on taloudellisesti kannattavaa. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi on turpeen etujen takia ensisijaista vähentää muiden fossiilisten polttoaineiden käyttöä.