Sosiaaliasiamiehen selvitys vuodelta 2012 Sipoo

Sosiaaliasiamiehen selvitys vuodelta 2012 Sipoo 28.3.2013 Ritva Liukonen Sosiaalialan osaamiskeskus Verso

2 Sisällys Johdanto... 3 1. Sosiaaliasiamiehen selvityksen merkitys... 3 1.1 Sosiaaliasiamiestoiminta vuonna 2012... 3 1.2 Asiakkaan asemaan yleisesti vaikuttavia tekijöitä toimintakentällä... 4 Aikuissosiaalityön asiakaskysely... 4 Työntekijöiden vaihtuvuus... 6 Aava-selvitys... 7 Lastensuojelun tilanne valtakunnallisessa keskustelussa... 7 Käsittelyaikojen seurantajärjestelmän kehittäminen... 7 2. Yhteydenotot sosiaaliasiamieheen... 8 2.1 Yhteydenottojen lukumäärät... 8 2.2 Yhteydenottojen aihealueet... 9 2.2.1 Yhteydenottojen aihealueet Sipoossa...11 2.3 Yhteydenottojen syyt...11 2.3.1 Yhteydenottojen syyt Sipoossa...12 2.3.2 Yhteydenottojen sisällöt Sipoossa...13 2.4 Sosiaaliasiamiehen toiminta...15 3.4.1 Sosiaaliasiamiehen toiminta Sipoossa...16 2.4.2 Tilaisuudet sekä verkostot...16 3. Asiakkaan asema kunnissa...17 3.1 Muistutukset ja kantelut...17 3.2 Kuntakyselyn tulokset...18 3.2.1 Toimeentulotuki...18 3.2.2 Lastensuojelu...21 3.2.3 Lastensuojelun edunvalvonta...25 3.2.4 Vammaispalvelut...26 3.2.5 Omaishoidontuki...29 3.2.6 Muutoksenhaku...32 4. Kehittämisehdotuksia...35

3 Johdanto Vuosi 2012 oli sosiaalihuollon osalta kohtalaisen vilkas uutisvuosi. Keskustelua on käyty isoista lakihankkeista kuten nk. Vanhuslaista sekä sosiaalihuoltolain uudistamisesta. Rakenteita on pohdittu järjestämislain valmistelun yhteydessä siitä, missä puitteissa kunnat jatkossa palveluja voivat tarjota. Lisäksi uutiskynnyksen ovat ylittäneet lastensuojelun ja vanhustenhuollon laatuun liittyneet kysymykset. Lastensuojelun tilaa on lähdetty selvittämään useammankin perhetragedian myötä. Lastensuojelu ja ikääntyneiden palvelut ovat tänä vuonna nousseet myös asiakasyhteydenotoissa aikaisempaan merkittävämpään osaan. Kun asioista keskustellaan julkisesti enemmän, niistä keskustellaan myös asiakaskohtaisesti enemmän. Leipäjono tutkimus sai loppuvuodesta mukavasti huomiota myös ja käänsi katsetta selkeästi epäsuositumpaan osioon sosiaalihuollon asiakkaista. Köyhistä, jotka ovat useimmiten myös virallisen auttamisjärjestelmän ulkopuolella omasta halustaan tai siksi, ettei julkinen järjestelmä ole aukoton. Osaamiskeskuksen osana sosiaaliasiamiestyöhön tulee mukaan vahva vaade kehittävälle työotteelle. Tämän vuoden selvityksessä on selkeä tavoite tähän, kun osaamiskeskuksissa sosiaaliasiamiehinä toimivat sosiaaliasiamiehet ovat yhteistyössä työstäneet kuntakyselyn, jonka tuottamia vastauksia on tässä voitu esitellä hyvin kevyesti. Aineisto antaa kuitenkin mahdollisuudet syvällisemmälle analyysille, johon asiamiehet yhdessä ryhtyvät vielä tämän kevään aikana. Sosiaaliasiamiehellä on roolinsa asiakkaan aseman puolustajana, mikä ei suinkaan tarkoita vastakkain asettelua työntekijöiden ja asiakkaiden välillä. Asiakastyön kehittämiseen on vahvasti tullut mukaan asiakasosallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden vaateet, jolloin asiakkaat aidosti halutaan mukaan muuttamaan palveluja paremmiksi. Sosiaaliasiamiehillä voi omissa organisaatioissaan olla merkittävä rooli tuoda tätä puolta esiin jatkossakin. Porvoossa 28.3.2013 Sosiaaliasiamies Ritva Liukonen 1. Sosiaaliasiamiehen selvityksen merkitys 1.1 Sosiaaliasiamiestoiminta vuonna 2012

4 Sosiaaliasiamiestoiminta perustuu Lakiin sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Sen mukaan jokaisen kunnan on joko yksin tai yhdessä muiden kuntien kanssa nimettävä sosiaaliasiamies. Sosiaalialan osaamiskeskus Versossa on ollut sosiaaliasiamiestoimintaa vuodesta 2008 alkaen. Myös viisi muuta sosiaalialan osaamiskeskusta Suomessa järjestävät sosiaaliasiamiestoimintaa. Toiminta perustuu ostopalvelusopimuksiin alueen kuntien ja Sosiaalialan osaamiskeskus Verson välillä. VTM sosiaalityöntekijä Ritva Liukonen on toiminut Verson sosiaaliasiamiehenä 1.2.2009 lukien ja YTM sosiaalityöntekijä Aija-Riitta Saastamoinen 1.4.2011 lukien. Sosiaaliasiamiestoiminta laajeni vuonna 2012 kattamaan koko osaamiskeskuksen toiminta-alueen, kun Loviisa ja Lapinjärvi tekivät päätöksen ostaa asiamiestoimintaa 1.8.2012 lukien. Nyt toiminnassa ovat mukana kaikki Päijät-Hämeen kunnat, itäisen Uudenmaan kunnat sekä Iitti osana peruspalvelukeskus Aavaa Kymenlaaksosta. Kuntia on yhteensä 19 ja alueella asuu yli 300 000 asukasta. Sosiaaliasiamiehen tulee asiakaslain mukaan antaa selvitys toiminnastaan vuosittain kunnan tai kaupungin hallitukselle. Selvityksen merkitys on sitä suurempi, mitä avoimemmin sen esiin nostamiin asioihin suhtaudutaan. Asioiden kehittämisen näkökulmasta sosiaaliasiamiehen asiakasyhteydenotot ovat yksi varteen otettava signaali palveluiden tilasta. Tietoon on suhtauduttava kuitenkin tietoisena sen vinoumista. Sosiaaliasiamieheen otetaan yhteyttä silloin, kun asiat eivät ole menneet toivotulla tavalla. Sosiaaliasiamieheen ottavat yhteyttä ne, joilla on siihen halua ja voimia. Tästä näkökulmasta kaikkein hauraimmat yksilöt voivat jäädä sivuun työssä. Toisaalta moni yhteyttä ottava asiakas mainitsee motiivikseen sen, ettei kenellekään muulle kävisi kuten minulle tai että, moni samassa tilanteessa oleva ei jaksa valittaa vaan tyytyy asioiden laitaan. Asiakkaat näkevät itsensä usein esitaistelijoiksi koko ryhmän oikeuksien puolesta. Tämä on yksi keino saada omalle toiminnalle oikeutusta, koska monet ovat myös omasta mielestään sosiaalitoimen hankalaksi kokemia henkilöitä. Ajatus siitä, että sosiaalitoimi toimisi kokonaisuutena omien lakiensa mukaan, ilman asiakkaan mahdollisuutta päästä sisään, toistuu monien niiden ihmisten kokemuksissa, jotka sosiaaliasiamiehen löytävät. On todella hyvä, että asiakkaan osallisuus ja osallistuminen on hyvin lyhyessä ajassa noussut kehittämistyön aivan keskeisimmäksi ajatukseksi. Asiakaskehittäjiä, kokemusasiantuntijoita ja kehittäjäryhmiä on Verson alueella hyödynnetty monessa hankkeessa ja alun epäluulot niitä kohtaan ovat haihtumassa hyviin tuloksiin. Se on mielestäni toimivin keino päästä yhteistyöhön myös näiden palveluun pettyneiden asiakkaiden kanssa. 1.2 Asiakkaan asemaan yleisesti vaikuttavia tekijöitä toimintakentällä Aikuissosiaalityön asiakaskysely Yhtenä asiakkaan osallisuutta palveluiden kehittämiseen esiin marssittaneista hankkeista on Päijät-SOS hanke, joka on yksi aikuissosiaalityötä Kaste-rahoituksella kehittävistä hankkeista Väli-Suomen alueella. Yhtenä toimenaan Päijät -SOS osahanke toteutti kyselyn aikuissosiaalityön asiakkaille keväällä 2012. Kohderyhmänä olivat aikuissosiaalityön asiakkaat Lahden, Heinolan sekä Aavan ja Oivan peruspalvelukeskusten alueilla, sisältäen sosiaalityön sekä toimeentulotuen asiakkaat. Vaikka kysely on toteutettu vain Päijät- Hämeessä, uskoisin sen tulosten kiinnostavan myös itäisen Uudenmaan kuntia. Kyselyn tuloksia koskeva teksti on lainattu hankkeen työntekijöiltä Sanna Keskikylältä ja Tanja Mäkelältä. Kyselyyn vastasi 331 aikuissosiaalityön asiakasta, joista kaksi vastasi kyselyyn sähköisesti. Kyselyllä kartoitettiin aikuissosiaalityön asiakkaiden näkemyksiä aikuissosiaalityöstä, sen palveluista ja toimivuudesta. Lisäksi kartoitettiin asiakkaiden toiveita aikuissosiaalityöltä sekä halukkuutta vaikuttaa aikuissosiaalityön palveluihin ja niiden kehittämiseen. Lopuksi kysyttiin asiakkaiden toiveita oman tulevaisuuden suhteen. Ikäryhmistä 18-25 -vuotiaat ovat selvästi suurin asiakasryhmä sosiaalitoimen palveluissa. Yli puolet vastaajista ilmoitti asuinalueekseen Lahden ja vastaajia oli vähiten Heinolasta. Syynä asiakkuuteen on 61 % työttömyys, muina syinä ovat opiskelu, eläkkeellä olo ja kuntouttavan työtoiminnan piiriin kuuluminen. Työttömyyden kesto oli yli 5 vuotta 25 % asiakkaista. Säännöllisesti sosiaalitoimessa asioivia oli lähes 76 % ja 66

5 % asiakkaista koki että yhteydenotto sosiaalitoimeen oli helppoa. 28 % asiakkaista oli ollut sosiaalitoimen asiakkuudessa yli 5 vuotta. Vastaajilta kysyttiin, kuinka usein työntekijää tavataan henkilökohtaisesti. Suurin osa vastasi, että harvemmin kuin kerran vuodessa. Yli 55 vastaajaa ilmoitti, ettei tapaa työntekijää koskaan. Lähes 65 kertoi tapaavansa työntekijää kerran kuukaudessa. Seuraavassa on aikuissosiaalityön kehittämistarpeita määritelty asiakkaiden näkökulmasta aikuissosiaalityön ongelmakohtien kautta. 1. Tiedon kulku, epäselvyys, monimutkaisuus i. Osa vastaajista pitää aikuissosiaalityön tiedonkulkua ongelmallisena, koska tieto ei kulje organisaatiossa toivotulla tavalla. Tämä aiheuttaa epäselvyyttä asiakkaille sekä mahdollisesti myös työntekijöille. 2. Pitkät käsittelyajat, hidas palvelu i. Toimeentulotukihakemusten käsittelyn ruuhkautuminen mainitaan ongelmaksi. 3. Asiakkaan kohtaaminen i. Osa vastaajista kokee ongelmalliseksi asiakkaiden kohtaamiseen liittyviä asioita ja toisinaan kohtaamisessa koetaan välinpitämättömyyttä. Työntekijöiltä toivotaan myötätuntoa ja kuuntelemista. 4. Työntekijän tavoitettavuus, liian vähän henkilökohtaisia tapaamisia i. Osa vastaajista kokee, että työntekijöitä on vaikea tavoittaa ja henkilökohtaisia tapaamisia on liian vähän 5. Taloudellisen tuen riittämättömyys i. Osa vastaajista kokee taloudellisen tuen riittämättömäksi. Tilapäisetkin tulot vaikuttavat toimeentulotuen määrään 6. Joustamattomuus i. Toimeentulotuen joustamattomuus koetaan ongelmalliseksi etenkin akuuteissa tilanteissa. Eräs vastaaja kokee, ettei täydentävää toimeentulotukea myönnetä tasapuolisesti 7. Apu on jäänyt saamatta i. Viidessä vastauksessa mainittiin, että apu aikuissosiaalityöltä on jäänyt saamatta 8. Muissa maininnoissa nostettiin esiin muun muassa asuntoasiat, lakiin ja henkilöstöresursseihin liittyvät, maksusitoumukset sekä virkailijoiden vaihtuvuus Seuraavassa kuviossa on kyselyn tuottamat toiveet aikuissosiaalityön palveluille. Eniten toivotaan asiakkaan kohtaamista, keskustelua ja ymmärtämistä, seuraavaksi lisää tapaamisia, tavoitettavuutta ja yhteydenpitoa, sitten nopeutta, selkeyttä palveluihin ja päätöksentekoon. Kuviossa on suluissa vastaajien määrät.

6 Kehittäjäasiakaskokeilu on osoittautunut hyväksi työmuodoksi ja sillä saadaan asiakkaan ääntä kuuluviin. Kehittäjäasiakkaiden mielestä vastaavalle toiminnalle sekä asiakkaiden ja työntekijöiden vuoropuhelulle on selkeästi tarvetta. Kehittäjäasiakastoiminnalla on mahdollista vahvistaa asiakkaan osallisuutta: Tuoda työntekijöille tietoa asiakkaan näkökulmista ja päinvastoin. Lähentää, henkilökohtaistaa, tasavertaistaa. Ihminen ihmiselle kohtaamista. (Kehittäjäasiakas Päijät SOS osahanke) Työntekijöiden vaihtuvuus Työntekijöiden vaihtuvuus näkyy asiakkaiden palvelukokemuksissa hyvin vahvasti. Työntekijään ei pääse syntymään luottamuksellista suhdetta, jos hän vaihtuu usein. Tämä taas vaikuttaa haitallisesti kokemukseen kohdatuksi tulemisesta ja työn laadusta. Kirsi Kuusinen-James selvitti Verson kuntien sosiaalihuollon henkilöstön nykyiset määrät ja kelpoisuudet sekä työvoiman vaihtuvuuden ja poistumat vuoteen 2015 mennessä. Tulokset Päijät-Hämeen osalta on koottu alla olevaan taulukkoon. Kyselyyn vastasivat itäisen Uudenmaan kunnista Porvoo ja Sipoo, joissa työntekijä tilanne on kelpoisuuksien osalta todella hyvällä mallilla. Sipoossa kaikki sosiaalityöntekijät lastensuojelussa ovat kelpoisia. Virat yht. Pätevät Vakinaiset Määräaikaiset Täyttämättä Epäpätevät Vaihtuvuus 2 viimeisen vuoden Poistuma v. 2015 menness Aikuissosiaalityö 38 9 28 1 11 26 14 0 Lastensuojelu 47,5 14,5 31 2 14,5 31 22,5 27,5 1 Kehitysvammahuolto Vammaispalvelut 1 1 0 0 1 0 0 Päihdehuolto Vanhuspalvelut 1 0 1 0 0 1 1 Terveydenhuollon sos.työ Sosiaalityön lähijohto 1 1 0 0 1 0 0 13 3 - - 11-6 - (Esim. johtavat sosiaalityön-tekijät, palveluesimiehet) Selvityksen tekijä: Sosiaalialan osaamiskeskus Verso liikelaitos Organisaatio (kunta/kuntayhtymä/sairaala): Heinolan kaupunki, AAVA, OIVA ja Lahti Pvm/tilanne: 11 12.2012 SOSIAALITYÖNTEKIJÄT (Kelpoisuuslain 272/2005 3 :n mukaisesti)* Erityisen huolestuttava tilanne on Päijät-Hämeessä, jossa sosiaalityöntekijän kelpoisuusehdot täyttäviä työntekijöitä on ollut vaikea rekrytoida. Keskustelu kelpoisuuksista ei saisi kilpistyä yksittäisen työntekijän persoonallisiin ominaisuuksiin ja osaamiseen, vaan kyse on paitsi koulutuspoliittisista myös alan arvostukseen liittyvistä kysymyksistä. Asiakkaan näkökulmasta katsottuna ongelmallisinta on kuitenkin se, että työntekijät ovat pätkätyöläisiä sijaisuuksissa. Tämä estää työn pitkäjänteisen kehittämisen ja ammatillisen identiteetin vahvistumisen.

7 Aava-selvitys Verso toteutti vuonna 2012 Aavan kunnissa Orimattilaa lukuun ottamatta selvityksen kansalaisten näkemyksistä koskien sosiaali- ja terveyspalveluita. Aava-kysely toteutettiin kaksiosaisena kokonaisuutena. Lomakekyselyllä ei tavoitettu vastaajia odotetulla tavalla, vaikka eräisiin muihin kyselyihin verrattuna kuitenkin hyvin. Kunnissa järjestetyt kansalaisfoorumit sen sijaan osoittautuivat todellisiksi helmiksi, minkä myös niihin osallistuneet muistivat mainita. Kuntalaisten todellinen kuuleminen ja kuulluksi tulemisen kokemus on mahdollista vain heitä aidosti kohtaamalla. Kansalaisfoorumit, vaikka niihinkin osallistumisaktiivisuudessa olisi ollut toivomisen varaa, tarjosivat tilaa keskustelulle ja mielipiteiden vaihdolle. Ne saivat ihmiset tarkastelemaan palveluja kehittämisen näkökulmasta valittamisen ja kritisoinnin sijaan. Kiinnostavaa oli myös kuulla, että osallistuneet olisivat olleet halukkaita jatkamaan kehittämistyötä perinteisemmän kuulemisen sijaan. (AAVA-kysely: "Toisilla toimii hyvin, toisilla huonosti" Sosiaali- ja terveyspalvelut Aava-kunnissa vuonna 2012 - selvitys palvelun käyttäjien näkemyksistä ja kokemuksista Sysmässä, Hartolassa, Iitissä, Nastolassa, Myrskylässä ja Pukkilassa. Monica Blomqvist-Åkermarck ja Susanna Leimio-Reijonen.) Lastensuojelun tilanne valtakunnallisessa keskustelussa Sosiaali- ja terveysministeriön väliraportin, Toimiva lastensuojelu (2012:28), mukaan suuri enemmistö lapsista voi hyvin, mutta 1990-luvun puolivälistä alkaen on jatkuvasti kasvaneelle vähemmistölle kasautunut yhä vaikeampaa pahoinvointia. Lasten pahoinvointi on kasautunut yhä selvemmin perheittäin ja siirtyy sukupolvelta toiselle. Edellä kuvattuun kehitykseen on lasten ja perheiden palvelujen vastaus ollut erityispalvelujen lisääntyminen ja peruspalveluiden oheneminen. Tyypillinen esimerkki on lapsiperheille suunnatun kotipalvelun lähes totaalinen katoaminen. Sosiaali- ja terveysministeriön väliraportissa hyvään lastensuojeluun kuuluu kuulluksi tuleminen ja hyvä vuorovaikutus asiakassuhteissa, osallisuus itseä koskevien ratkaisujen valmistelussa ja päätöksenteossa, lastensuojelun asiakassuhteiden pysyvyys, väkivallan ja kaltoinkohtelun tunnistaminen ja lastensuojelun ja muiden palvelujen suhde. Lastensuojelun uudistuksessa tavoitteena oli vahvistaa ehkäisevää työtä ja varhaista puuttumista lasten ja perheiden ongelmiin. Ehkäisevän työn ja varhaisen puuttumisen oletettiin vähentävän raskaiden toimenpiteiden tarvetta, kuten lasten sijoittamista kodin ulkopuolelle. Tämä tavoite ei ole kuitenkaan toteutunut vaan lasten kiireellisten sijoitusten lukumäärät ovat kasvaneet räjähdysmäisesti vuoden 2007 jälkeen. Käsittelyaikojen seurantajärjestelmän kehittäminen Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen otti jo vuonna 2010 omana aloitteena tutkittavakseen kuntien toimeentulotuen ja lastensuojelun toteutumisen ja valvonnan. Hänen mukaansa määräaikojen toteutumisen tehokas valvonta edellyttää, että niiden toteutumisesta on käytettävissä luotettavaa, kattavaa ja valtakunnallisesti vertailukelpoista tietoa. Sosiaali- ja terveysministeriö on aloittanut tästä aloitteesta valtakunnallisen seurantajärjestelmän valmistelun, mikä kuitenkin vaatii myös lainsäädännön täsmentämistä. Ennen uuden järjestelmän saamista käyttöön, luodaan väliaikainen tiedonkeruujärjestelmä, joka on käytössä viimeistään vuonna 2014. (Talentia-lehti 2.2013) Sosiaaliasiamies saa myös vaihtelevasti yhteydenottoja liittyen käsittelyaikoihin. Toimivimmaksi käytännöksi näiden yhteydenottojen suhteen on osoittautunut yhteys johtavaan viranhaltijaan, jolla useinkin on ongelman syy hyvin selvillä ja myös näkymä siitä, millä aikavälillä tilanne korjaantuu. Valtakunnallinen seurantajärjestelmä on silti hyvä uudistus, mikäli se yksinkertaistaa seurantatyötä kunnissa ja antaa myös asiakkaalle mahdollisimman ajantasaista tietoa. Kuntien näkökulmasta olisi tärkeää myös mahdollistaa hyvien käytäntöjen siirtyminen; miten joku kunta on saanut käsittelyajat ja työn organisoitua siten, että systeemi ei haavoitu helposti muutamasta poissaolosta.

8 2. Yhteydenotot sosiaaliasiamieheen Kaikilla Suomen sosiaaliasiamiehillä on ollut mahdollisuus käyttää yhteistä tilastointilomaketta vuoden 2009 alusta lukien ja se on ollut Versossa käytössä heti asiamiestoiminnan alusta lukien. Tilastoluokat tulevat tästä yhteisestä lomakkeesta. Asiakas on tässä tilastossa: - henkilö, joka käyttää sosiaalihuollon palveluja ja jota päätös/sopimus/kohtelu/etuus koskee - henkilö, joka ottaa yhteyttä toisen puolesta sosiaalihuoltoa koskevassa asiassa (läheinen/edunvalvoja/oikeusavustaja/diakoni ym.) - henkilö, joka yleisellä tasolla ottaa yhteyttä sosiaalihuollon ilmiöistä tai ongelmista - julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon työntekijä, joka ottaa yhteyttä esiin tulleesta ongelmasta tai kysyy sosiaaliasiamiehen neuvoa menettelystä tai laintulkinnasta Asiakkaiden yhteydenotot tilastoidaan asiakastapauksina. Tapaus voi olla yksi yhteydenotto, jossa asiakas saa saman tien vastauksen esittämiinsä kysymyksiin. Tapaus voi sisältää myös useita yhteydenottoja (useilta eri tahoiltakin). Sama asiakas voi myöhemmin ottaa yhteyttä samasta tai eri asiasta. Jos asiakas esittää asiassa jotain uutta selvitettävää asiaa tai kokonaan uuden ongelman, tulee siitä uusi asiakastapaus. Jos yhteydenottaja tiedustelee tai valittaa samalla kertaa kahdesta sosiaalihuollon eri toimialueesta (esim. lastensuojelu ja toimeentulotuki), täytetään molemmista asioista oma yhteydenottolomakkeensa, ja asia kirjautuu kahtena tapauksena. Yhteydenotot voivat tapahtua puhelimitse, kirjeitse, sähköpostitse tai tapaamisella. Asiakastapauksiksi ei kirjata yhteydenottoja: joiden perusteella sosiaaliasiamies ei tee mitään toimenpiteitä sähköpostiyhteydenottoja, joiden johdosta asiamiehen ei oleteta ryhtyvän toimenpiteisiin, häntä on vain tiedotettu asiasta. 2.1 Yhteydenottojen lukumäärät Yhteydenottojen 2011 2010 2009 Kunnan asukasluku Vertailuluku lkm 2012 (* Yhteydenottoja/1000as Asikkala 17 18 29 8498 2,0 Hollola 25 18 10 22020 1,1 Hämeenkoski 2 1 0 2130 0,9 Kärkölä 3 4 1 4798 0,6 Padasjoki 2 2 3 3369 0,6 Oiva yhteensä 49 43 43 47 40815 1,2 Hartola 5 8 3 3292 1,5 Iitti 2 11 7 7002 0,3 Myrskylä 3 2 1 2008 1,5 Nastola 13 16 22 15027 0,9 Orimattila 22 34 23 16369 1,3 Pukkila 4 7 1 2016 2,0 Sysmä 4 4 6 4261 0,9 Aava yhteensä 53 82 64 43 49975 1,1

9 Lahti 118 140 68 ** 102308 1,1 Sipoo 24 22 12 33 18526 1,3 Askola 5 7 5 4 4911 1 Heinola 29 32 7 ** 20164 1,4 Porvoo 37 23 *** 48833 0,8 Loviisa ja Lapinjärvi 25 **** 18400 1,4 Yhteensä 340 349 199 127 303932 1,1 *) Tilanne 12/2011 Tilastokeskuksen tietojen mukaan **) Tilasto 6 kuukaudelta ***) Porvoon osalta tilastot ajalta 01.06 31.12.2011 ****) Loviisa ja Lapinjärvi laskettu yhteen. Ajalla 1.8 31.12.2012 sosiaaliasiamies toiminta Verson hoitamaa, alkuvuoden tilastot saatu Loviisan kaupungin sosiaaliasiamieheltä. Tilastointitapa vastaa yleistä tapaa. Yhteydenottojen lukumäärissä ei ole tapahtunut isoja muutoksia. Kokonaisuutena yhteydenottoja oli hieman edellisvuotta vähemmän, kun huomioidaan Loviisan ja Lapinjärven tulo mukaan toimintaan elokuun alussa. Prosentuaalisesti eniten vähennystä on Aavan kuntien yhteydenotoissa, jotka ovat vähentyneet noin kolmanneksella. Lahden yhteydenotot ovat vähentyneet 16 %. Lisäystä yhteydenottoihin on selvimmin havaittavissa Hollolassa, jossa yhteydenottoja on 40 % enemmän kuin viime vuonna. Asukaslukuun suhteutettuna vähiten yhteydenottoja tuli tänä vuonna Iitistä ja eniten Asikkalasta ja Pukkilasta. Keskimäärin yhteydenottoja tuli 1,1 jokaista tuhatta asukasta kohden. Yhteydenotot jakaantuivat tasaisesti pitkin vuotta kesäkuun ollessa hiljaisin kuukausi ja tammikuun kiireisin. Yhteydenottaja oli asiakas itse 73 %, asiakkaan edustaja, kuten sukulainen tai muu asianhoitaja, 21 % ja henkilöstö 6 %. Lähes kaikki yhteydenottajat halusivat asioida suomen kielellä. Pääpaino yhteydenotoissa on julkisissa palveluissa. Yksityisistä palveluista tuli yhteensä 16 yhteydenottoa, mikä on 4,7 % kaikista yhteydenotoista. Myös muista kuin kunnan tai kuntayhtymän palveluista oltiin yhteydessä, suurimpina Kela, Työ- ja elinkeinotoimistot ja maistraatit. 2.2 Yhteydenottojen aihealueet

10 Yllä olevaan taulukkoon on laskettu kun tehtäväalueen prosentuaalinen osuus yhteydenotoista koko alueelta. Muutosta edellisvuoteen on havaittavissa siinä, että toimeentulotuen osuus on laskenut 56 prosentista 46 prosenttiin, eli kymmenellä prosenttiyksiköllä. Osuuksiaan ovat viimevuodesta lisänneet muut sektorit melko tasaisesti: lastensuojelu 2,5 prosenttiyksikköä, ikääntyneiden palvelut 3,7 prosenttiyksikköä, vammaispalvelut 2,8 prosenttiyksikköä, perheasiat 2,2 ja päihdehuolto 3,2 prosenttiyksikköä.

11 2.2.1 Yhteydenottojen aihealueet Sipoossa Oheisessa taulukossa on Sipoon yhteydenottojen sektorin mukainen jakauma. Toimeentulotukeen liittyviä yhteydenottoja on reilut puolet kaikista yhteydenotoista. Tämä on n. kymmenen prosenttiyksikköä enemmän kuin koko aineiston keskiarvo. Toimeentulotukeen liittyvät yhteydenotot ovat lisääntyneet viime vuodesta kymmenellä prosenttiyksiköllä. Muiden sektoreiden osalta eivät muutokset ole merkittäviä, koska lukumäärät niissä ovat niin pieniä. Sipoon luvut myötäilevät kuitenkin koko alueen jakoa siten, että lastensuojelu ja perheasiat nousevat toiselle sijalle. 2.3 Yhteydenottojen syyt Yhteydenottojen luonne on voittopuolisesti tyytymätön. Tyytymättömyys on myös hivenen kasvanut viime vuodesta. Puhtaasti tiedustelevia yhteydenottoja on kuitenkin yli kolmasosa kaikista yhteydenotoista.

12 Yhteydenotot ovat vuonna 2012 liittyneet selkeimmin kolmeen erottuvaan ryhmään. Palvelun toteuttamiseen on liittynyt kolmasosa, päätöksiin ja sopimuksiin neljäsosa ja yleiseen tiedontarpeeseen viidesosa kaikista yhteydenotoista. Muutosta viime vuoden tilastoon on näiden kolmen suurimmat luokan keskinäisissä suhteissa. Palvelun toteuttaminen on noussut keskeisimmäksi, kun viime vuonna se oli kolmanneksi tärkein yhteydenoton syy. Myönteistä kehitystä on tapahtunut käsittelyaikojen osalta; viime vuonna siihen liittyviä yhteydenottoja oli 10 %, nyt enää alle 2 %. Kohteluun liittyvät yhteydenotot ovat pysyneet samalla tasolla, sen sijaan itsemääräämisoikeuteen liittyvät yhteydenotot ovat lisääntyneet noin kahdella prosenttiyksiköllä. 2.3.1 Yhteydenottojen syyt Sipoossa Yhteydenoton pääsääntöinen luonne tilastoidaan jaottelulla tiedustelu-tyytymättömyys. Useimmiten molemmat ovat läsnä, mutta keskeinen sävy on mahdollista erottaa. Lisäksi mikäli yhteydenotto sisältää tyytymättömyyttä esimerkiksi Kelan toimintaan, mutta lähinnä tiedustelua liittyen sosiaalihuoltoon, tulee yhteydenotto tilastoiduksi tiedusteluksi. Koko alueen aineistossa tyytymättömiä on 64 %. Sipoossa tyytymättömiä on vuonna 2012 ollut aavistuksen enemmän. Sipoon vuoden 2011 lukema oli 59 %, joten siihen nähden tyytymättömyys on ollut kasvamaan päin.

13 Yllä olevassa taulukossa on tilastoituna yhteydenottojen syyt. Päätöksiin ja sopimuksiin liittyviä yhteydenottoja on Sipoossa eniten ja seuraavina tulevat yleinen tiedontarve ja kohtelu. Kokonaisaineistoon peilattaessa havaitsen eroja kahdessa kohtaa. Sipoossa kohteluun liittyviä tilastomerkintöjä on yli puolet enemmän kuin muualla ja palvelun toteuttamiseen liittyviä yhteydenottoja taas huomattavasti vähemmän kuin keskiarvo. Yhteenvetona tilastojen kertomasta voi sanoa siis, että Sipoossa valitetaan toimeentulotuesta, päätöksistä ja kohtelusta enemmän kuin muualla. Toimeentulotuen linjauksista tulee yhteydenottoja yhteistyötahoilta, mitä ei muista kunnista ole tilastoitu. 2.3.2 Yhteydenottojen sisällöt Sipoossa Yhteydenottojen sisällöistä on tehty pieniä lyhennelmiä, niiltä osin kun ne tuovat joitain uusia näkökulmia. Samansisältöisiä yhteydenottoja ei ole otettu moneen kertaan tähän. Lukijan on hyvä muistaa, että lyhennelmä sisältää vain asiakkaan näkökulman tilanteeseen. Yhteydenotto työntekijään on useimmiten tuonut tilanteeseen muutakin näkökulmaa ja asiat ovat ratkenneet. Toimeentulotuki/aikuissosiaalityö Asiakas oli kokenut työntekijän käytöksen asiakastilanteessa epäasiallisena, mutta ei ole halukas viemään asiaa tämän pidemmälle. Toimeentulotuen linjauksista on oltu yhteydessä kahden eri vankilan työntekijöiden puolesta sekä toisen kunnan vammaispalvelun sosiaalityöntekijän toimesta. Kyse vangin käyttövarasta varsinaisen vankeusrangaistuksen aikana silloin kun vanki ei pysty työllään ansaitsemaan tarpeeksi ja asumispalvelussa asuvien käyttövaroista riippuen siitä, onko sijoitus tehty sosiaalihuolto- tai vammaispalvelulain nojalla. Lisäksi laitoksen työntekijä oli huolissaan terveydenhuoltokulujen huomioimisesta palveluasumisessa.

14 Toimeentulotuen myöntämiseen liittyvässä valitusprosessissa asiakas kyselee neuvoa myös sosiaaliasiamieheltä. Kunta ei ole myöntänyt tukea asumiseen, koska katsovat, ettei oleskele kunnassa. Kuitenkaan ei voi oleskella opiskelupaikkakunnallaan kuin viikot. Kyse on aikuisesta ihmisestä, jonka koti on Sipoossa. Maahanmuuttajaperhettä on neuvottu etuusasioissa. Ongelmia Kelan kanssa on muodostunut siitä, että isoäiti on muuttanut mukana hoitamaan lapsia. Käyty läpi asiakkaan toimeentulotukilaskelmat, koska hän on epäillyt niiden olleen väärin. Näin ei kuitenkaan ole. Lisäksi on neuvottu asiakasta eteenpäin myös muun elämäntilanteen selvittelyyn. Asiakas on tyytymätön siihen, ettei ole selvää kuka hänen asiastaan päättää ja mitä selvityksiä asiassa pitää toimittaa. Asiaa on pompoteltu asiakkaan mukaan sosiaalityöntekijän ja johtavan välillä. Asiakas on tyytymätön työntekijän toimintaan. Asiakas väittää, että kaksi hakemusta peräkkäin on hävinnyt ja vuokrarästiasia ei tästä syystä ole ehtinyt ajoissa käsittelyyn. Asiakas on haluton selvittämään asiaa muuten kuin kirjallisen valituksen kautta. Asiakas on tyytymätön asian hoitoon vuokravakuusasiassa. Kokee, että on ajoissa hankkinut perheen tarpeita vastaavan asunnon, jonka vuokrasta arvioi selviävänsä. Tarvitsee kuitenkin tukea vakuutta varten, jota ei voida myöntää, koska sosiaalityöntekijä arvioi vuokran muodostuvan hänelle tulevaisuudessa mahdottoman korkeaksi maksaa. Lastensuojelu ja perheasiat Asiakas kysyy neuvoa tilanteessa, jossa elatussopimus on tehty määräaikaiseksi päättymään lapsen esikoulun alkuun. Asiakas ei itse näe mitään eroa elatustarpeessa tämän rajapyykin kummallakaan puolen. Vanhempi on huolissaan murrosikäisistä lapsistaan vaikean huolto- ja tapaamisriidan yhteydessä. Lastensuojelutarpeen selvitystä tehdään parhaillaan ja siihen liittyen hän ei ole täysin vakuuttunut työntekijöiden mahdollisuuksista kuulla lapsia. Vanhempi on huolissaan kouluikäisestä pojastaan. Kokee, ettei lastensuojelu ole riittävästi pystynyt auttamaan poikaa, kun psykiatrista kuntoutusta ei ole aloitettu. Poliisi on yhteydessä ja kysyy neuvoja liittyen nuoren rikollisen asiaan ja tuleeko asiassa lähestyä lastensuojelua. Vammaispalvelut ja kehitysvammahuolto Edunvalvoja soittaa ja kyselee kuljetuspalveluista. Ikääntyneiden palvelut ja kotipalvelu Ikäihmisen omaiset ovat tyytymättömiä kotipalvelutyöntekijän toimintaan ja käytökseen äitinsä luona. Omainen on yhteydessä omien rekisteritietojen saamisen periaatteista. Asiaa on selvitelty myös työntekijän kanssa.

15 2.4 Sosiaaliasiamiehen toiminta Sosiaaliasiamiehen toiminnassa painottuu neuvonta. Lähes puoleen yhteydenotoista on voitu vastata ammatillisella neuvonnalla ja palveluohjauksella. Osuus on 7 prosenttiyksikköä pienempi kuin viime vuonna, mikä kertoo tapausten monimutkaistumisesta tai sattumasta. Selvittämisen ja sovittelun osuus on noin viidennes ja se on noussut viime vuodesta neljällä prosenttiyksiköllä. Muilta osin työn painopiste ei ole muuttunut. Tapaamisiin liittyvät prosenttiosuudet tässä taulukossa ovat valitettavasti virheellisiä. Tapaamisia on toteutunut seuraavasti: Toimistolla Lahdessa (Aija-Riitta): 20 kpl Toimistolla Lahdessa (Ritva): 4 kpl Toimistolla Porvoossa: 20 kpl Asiakkaan oman kunnan sosiaalitoimen tiloissa (Ritva): 13 kpl Asiakkaan oman kunnan sosiaalitoimen tiloissa (Aija-Riitta): 3 kpl Kotikäynneillä (Ritva): 2 kpl Kotikäynneillä (Aija-Riitta): - Näistä yhteispalavereja työntekijöiden kanssa on ollut: Ritva: 11 kpl Aija-Riitta: 1 kpl Viime vuoteen verrattuna asiakastapaamiset ovat lisääntyneet merkittävästi, koska viime vuonna niitä oli 29 ja 3 yhteispalaveria työntekijöiden kanssa.

16 3.4.1 Sosiaaliasiamiehen toiminta Sipoossa Yllä olevaan taulukkoon on koottu sosiaaliasiamiehen toimenpiteet yhteydenottojen osalta. Tapaamisia on toteutunut vuoden mittaan vain yksi Sipoon sosiaalitoimen tiloissa. Vaikka luku on vähemmän kuin viime vuonna, ei kukaan kuitenkaan ole jäänyt ilman aikaa, mikäli on sitä toivonut. Pelkän neuvonnan osuus on vähentynyt 20 prosenttiyksiköllä ja selvittämisen ja sovittelun osuus noussut kymmenellä. Sama kehityssuunta on hieman loivempana näkyvissä koko aineistossa ja se kertoo tulkintani mukaan yhteydenottojen monimutkaistumisesta. Toisaalta tämä suunta on ollut työssä myös tietoinen valinta, työntekijöitä kuulemalla asiasta saa moniulotteisemman kuvan. 2.4.2 Tilaisuudet sekä verkostot Vuoden 2012 aikana sosiaaliasiamies oli mukana seuraavissa tilaisuuksissa. 10.1.2012 tapaaminen Porvoon vammaispalvelujen työryhmän kanssa 14.2.2012 asiakaslaki työpaja Porvoossa 6.3.2012 asiakasalaki työpaja Porvoossa 15.5.2012 tapaaminen Askolan sosiaalitoimen työntekijöiden kanssa 13.6.2012 vammaispalvelun työkokous itäisen Uudenmaan työntekijöille 3.9.2012 tapaaminen Loviisan sosiaalitoimen työntekijöiden kanssa 3.9.2012 Oivan johtoryhmässä kuultavana 6.9.2012 Aavan johtoryhmässä kuultavana 4.12.2012 asiakaslaki työpaja Oivan työntekijöille Hollolassa Sosiaaliasiamiehillä on toimiva verkosto muiden osaamiskeskus sosiaaliasiamiesten kanssa, jonka kautta on mahdollistunut uuden tiedon levittäminen sekä työnohjaus. Lisäksi sosiaaliasiamiehet tekevät säännöllistä yhteistyötä Päijät-Hämeessä potilasasiamiesten kanssa. Itäisellä Uudellamaalla sosiaaliasiamies on mukana

17 alueen sosiaalijohdon kokouksissa, lastensuojeluverkoston tapaamisissa sekä aikuissosiaalityön verkostossa, joiden kautta on mahdollista tuoda omalta osaltaan asiakasnäkökulmaa työn kehittämisen lähtökohdaksi. Lisäksi sosiaaliasiamies on omaistoiminnan neuvottelukunnassa. Lastensuojelu- ja aikuissosiaalityön verkostot kokoontuvat noin neljä kertaa vuodessa. Lahden sosiaaliasiamies puolestaan vaikuttaa seuraavissa verkostoissa: Seudun lastenvalvojat Seudun perhetyöntekijät Seudun ehkäisevän perhetyö ja lapsiperheiden kotipalvelu Seudun perheoikeudellinen kehittämistyöryhmä Verkostot kokoontuvat noin yhden kerran lukukaudessa ja niillä on merkityksensä asiakastyön, palvelujen kehittämisen ja sosiaaliasiamiehen työn rajapinnoissa. 3. Asiakkaan asema kunnissa 3.1 Muistutukset ja kantelut Sosiaalihuollon asiakkaalla on asiakaslain mukainen oikeus tehdä muistutus kohtelustaan sosiaalihuollon toimintayksikön vastuuhenkilölle tai sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle. Muistutukseen on vastattava kohtuullisessa ajassa muistutuksen tekemisestä. Sen tekeminen ei rajoita asiakkaan oikeutta kannella asiastaan sosiaalihuoltoa valvoville viranomaisille eikä myöskään oikeutta hakea muutosta päätökseen. Muistutuksesta annettuun vastaukseen sen sijaan ei saa hakea muutosta valittamalla. Alla olevaan taulukkoon on koottu lukumäärä muistutuksista sen tiedon perusteella, joka kunnista on sosiaaliasiamiehelle annettu. Muistutuksen lisäksi asiakas voi tehdä kantelun joko aluehallintovirastoon tai oikeusasiamiehelle. Kanteluiden lukumäärät on saatu Etelä-Suomen aluehallintovirastosta, oikeusasiamiehelle kannelleiden lukumäärää ei ole selvitetty. Muistutuksia Kanteluita Peruspalvelukeskus Aava 5 4 Askola 3 1 Heinola 0 (* 2 Lahti 17 11 Lapinjärvi - 0 Loviisa 3 1 Peruspalvelukeskus Oiva 10 3 Porvoo 2 6 Sipoo 0 0 Yhteensä 40 28 *) valituksiin vastattu suoraan sähköpostitse, eikä niitä ole kirjattu erityisesti muistutuksiksi

18 3.2 Kuntakyselyn tulokset Kuntakysely on perinteinen sosiaaliasiamiehen selvitykseen liitettävä tapa hankkia tietoa asiakkaan aseman kehittymisestä kunnissa. Tänä vuonna 4 sosiaalialan osaamiskeskuksen (Socom, Koske, Pikassos ja Verso) sosiaaliasiamiehet yhdistivät voimansa yhteisen kyselyn tekemiseksi, jotta saatavalla aineistolla olisi vielä laajempaa vertailtavuutta ja tietoa saataisiin myös kehittämisen tueksi. Kyselyssä oli kysymyksiä useilta eri sektoreilta kuitenkin varsin yksityiskohtaisista aiheista. Monet tahot tekevät kunnille kyselyitä vuoden vaihteessa joten samojen asioiden kysymistä haluttiin välttää ja keskittyä aidosti työn kautta esiin nousseisiin teemoihin. Kysely toimitettiin kuntatoimijoille Webropol -kyselyn muodossa. Vastauksia tuli kaikkiaan 38 kunnasta tai kuntayhtymästä Pirkanmaalta, Kymenlaaksosta, Etelä-Karjalasta, Keski-Suomesta, Päijät- ja Kanta-Hämeesta sekä itäiseltä Uudeltamaalta. Ainoastaan kolme kuntaa jätti syystä tai toisesta kokonaan vastaamatta ja osan vastaukset eivät kata kaikkia sektoreita. Tässä selvityksessä peilataan osittain itäisen Uudenmaan ja Päijät-Hämeen vastauksia suhteessa koko alueeseen, mutta tarkoituksena on myös syventää aineistosta saatua tietoa erillisessä tarkastelussa yhteistyönä muiden mukana olleiden sosiaaliasiamiesten kanssa. Otsikointi noudattelee kyselyn otsikointia. 3.2.1 Toimeentulotuki Hyväksyttävät asumismenot vaihtelevat suuresti kuntien kesken Asumiskustannukset ovat suurin yksittäinen kotitalouksien kuukausittain maksama menoerä. Se, mitä ja kuinka paljon näistä kuluista hyväksytään menoksi toimeentulotuessa, on siis hyvin merkittävä asia tuen varassa eläville. Vuokran huomioimiseen ja muihin asumiskuluihin liittyvät palautteet sosiaaliasiamiehelle ovat hyvin tavallisia. Kunnilla on oikeus määritellä kohtuullisena pitämänsä taso asumismenoille. Vaikka kunnilla on oikeus harkita asumismenojen tarpeellista suuruutta, ministeriö korostaa, että toimeentulotuessa asumiskulujen kohtuullisuusharkinnan tulisi olla tuen luonteesta johtuen väljempi kuin asumismenojen kohtuullisuusnormit asumistuessa. Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi uudessa oppaassaan toimeentulotukilain soveltajille, että asumistason kohtuullisuutta arvioitaessa merkitystä voi olla sillä, että lastaan tapaavalla vanhemmalla on tapaamisoikeuden toteuttamisesta johtuva suurempi tilantarve. Hallinto-oikeudet ovat puolestaan yleensä edellyttäneet, että vuokraa ei voi kohtuullistaa heti, vaan sopeutumisajaksi on annettava vähintään kolme kuukautta. 2012 keskineliövuokra vapaarahoitteisessa asunnossa oli 11,98 euroa neliöltä koko maassa jolloin 60 m2 asunnossa vuokra olisi 718,80 /kk. ARA -asuntojen keskineliövuokra oli 10,25 euroa koko maassa. Keskimääräisen asumistuen arvioidaan nousevan vuoden 2012 lopun 280 eurosta 288 euroon vuoden 2013 loppuun mennessä. Tiedot ilmenevät Tilastokeskuksen laatimasta vuokrien vuositilastosta ja kansaneläkelaitoksen asumistukirekisteristä. Vuokralla asuvat joutuvat yleensä vuokran lisäksi maksamaan kulutukseen perustuvaa sähkölaskua. Sähkölaskusta osa on taloussähköä, joka tulee aina huomioida muuna perusmenona pääsääntöisesti kokonaan. Sähkölämmitteisissä asunnoissa asuvat maksavat erikseen lämmityssähköstä, joka sisältyy kohtuullisiin kokonaisasumiskuluihin. Sähkölämmitteisissä asunnoissa kulut voivat erityisesti talvisaikaan olla huomattavat. Kelan yleisen asumistuen määrittelyssä asumismenoina ei vuokra-asunnossa hyväksytä ns. taloussähkön osuutta ollenkaan ja lämmitykselle on määritelty enimmäismäärät. Ministeriö on arvioinut, että lämmityssähkön osuus voidaan arvioida sähkömenoista kohtuullisharkintaa noudattaen ja määrittelyssä voidaan käyttää asumistuessa käytettäviä lämmitysnormeja. Hallinto-oikeudet ovat arvioineet, että asiakkaan tulee seurata kulutustaan ja pitää se maltillisena, minkä vuoksi kunnilla on oikeus määritellä kohtuullisuusrajoja.

19 Kuntakyselyssä mukana olleisiin kuntiin kuuluu pääosin pääkaupunkiseudun ulkopuolisia kuntia, mutta kylläkin nk. Kehyskuntia kuten Sipoo. Pääasiassa kunnat ovat kuitenkin kauempana pääkaupunkiseudusta ja hyvinkin erikokoisia ja erilaisin asuntomarkkinoin varustettuja. Tästä johtuen myös kohtuullisena pidetyt asumismenot ymmärrettävästi vaihtelevat 38 kunnan välillä melkoisesti. Korkeimmillaan kohtuullisena yhden hengen asumismenona pidettiin 750 euroa ja alimmillaan 350 euroa. Yhden hengen kohtuulliset asumismenot olivat keskimäärin 470 euroa. Kolmihenkiselle perheelle hyväksytään asumismenoja tarkastelualueella 490 eurosta ja 950 euroon, jolloin keskiarvoksi muodostui 657 euroa. Kuntien välillä oli myös eroja siinä, oliko ilmoitettu kokonaismenot vai ainoastaan esimerkiksi hyväksyttävä vuokra. Verson alueen kuntien osalta kohtuullisena pidetyt asumismenot näyttäytyivät seuraavasti: Kunta a. Minkä verran (euroa) ovat yksinäiselle (asunnossa vain yksi henkilö) henkilölle hyväksyttävät kokonaisasumismenot kuukaudessa? b. Minkä verran (euroa) ovat 3-henkiselle perheelle hyväksyttävät kokonaisasumismenot kuukaudessa? c. Onko sähkön (sisältää sekä talous- että lämmityssähkön) kulutukselle asetettu talouskohtainen enimmäismäärä kuukautta kohden (jos kyllä, niin montako euroa kuukaudessa)? Lahti 510 730 Ei ole. Yksittäistapauksissa, jos sähkön kulutus on kohtuutonta, eikä tilanne muutu, vaikka asiakkaalle on annettu aikaa kohtuullistaa kulutustaan, voidaan kulut kohtuullistaa Lahti Energian keskimääräisten kulutuslukujen tasolle. Oiva 450 705 ei Porvoo 624 713 ei Loviisa ja Lapinjärvi 450 600 ei Askola 362,89 666,17 ei ole Sipoo 615 831 Kyllä, enintään 40 e/kk + 10e/hlö taloudessa asuvat muut henkilöt, enimmäismäärä koskee vain taloussähköä. Lämmityssähkö on asumiskuluja ja lasketaan yhteen muiden asumismenojen kanssa. Aava 460 660 Ei ole, mutta lämmityssähkö sisältyy asumisen kokonaismenoihin. Sähkölämmityksen kustannukset vaihtelevat merkittävästi eri vuodenaikoina ja siksi kohtuullisia kustannuksia tulee tarkastella pidemmällä aikavä-

20 lillä kuin yksi kuukausi. Heinola 380 660 55,00-90,00 Kyselyssä esitettiin kysymys siitä, mihin kunnan itsensä asettamat kohtuullisuusarvioinnit pääasiallisesti perustuvat ja alla olevaan taulukkoon on koottu vastaukset. Lukemista huomataan, että moni vastaaja on valinnut useammankin vaihtoehdon. Kaikkiaan kysymykseen vastasi 34 kuntaa. Kuntien omien vuokraasuntojen vuokratasoon perustuu noin kolmannes kaikista vastauksista (22/59). Verson alueen vastaukset myötäilevät samaa jakaumaa ja ovat nähtävissä alla olevassa taulukossa. Arava-asuntotarjonta kunnassa Kyselyssä tiedusteltiin kuntien näkemystä myös kuntien hallinnoimien tai osittain tai kokonaan omistamien aravarahoitteisten asuntojen saatavuudesta kunnan alueella. Alla olevasta taulukosta huomaamme, että vastaajien näkemykset tässä asiassa jakautuvat hyvin tasaisesti koko alueella. Puolet vastaajista katsoo, ettei aravarahoitteisia asuntoja ole riittävästi saatavilla. Verson alueella mielipiteet sen sijaan eivät jakaudu, vaan kaikki kahdeksan vastaajaa ovat sitä mieltä, ettei asuntoja ole riittävästi. Jos tällaisia asuntoja olisi tarvetta vastaavasti, aravarajoituslain säädösten nojalla kunnalla olisi mahdollisuus vaikuttaa muun muassa asunnottomien ja muiden kiireellisimmässä asunnon tarpeessa olevien, vähävaraisimpien ja pienituloisimpien hakijaruokakuntien joustavampaan asunnonsaantiin sekä vaikuttaa jossain määrin vuokran määrän kehitykseen. Asian ongelmallisuus nousee jatkuvasti esille myös työntekijöiden kanssa keskustellessa erityisesti pääkaupunkiseutua lähimpänä olevista kunnista Sipoosta ja Porvoosta.

21 3.2.2 Lastensuojelu Lastensuojelun dokumentointi Lastensuojelutyön tulee olla juridisesti ja eettisesti perusteltavissa, jolloin kirjallisen todistusaineiston olemassa olo nousee merkittävään asemaan. Dokumentointityö on vaativaa, koska kirjoittajalla on paljon valtaa ja vastuuta. Dokumentointia ohjaavat monet ulottuvuudet kuten lainsäädäntö, asiakkaiden tunteet, sosiaalityöntekijän oikeudet sekä byrokratia. Lastensuojelussa on esiintynyt käytännössä puutteita asioiden kirjaamisessa. Asiakaskertomuksista haetaan usein tuoreita tietoja asiakkaasta, mutta kirjaamiseen on varattu liian vähän aikaa. Kirjaamisen viiveiden takia tärkeääkin tietoa voi jäädä pois ja neuvottelun tunnelmaa ei enää myöhemmin tavoita. Lastensuojelun dokumentteja on monenlaisia, kuten on kirjoittajiakin. Lastensuojelutyössä esiintyy paljon käsitteitä, joiden merkitys pitää huolella tuntea asianmukaisen kirjoittamisen ja lainsäädännön velvoitteiden toteutumiseksi. Asiakas voi pyytää asiakirjojaan nähtäväksi. Tämän pitäisi vaikuttaa siihen, miten dokumentoidaan. (Lähde: Lastensuojelun dokumentoinnin haasteita, Lastensuojelun käsikirja, Sosiaaliportti) Kyselyssä kysyttiin kunnilta, onko lastensuojelutyössä järjestetty erillinen aika dokumentoinnille. Alla olevaan taulukkoon on koottu vastaukset. Jakautuminen on jälleen hyvin tasaista, osassa kunnissa on pystytty takaamaan dokumentoinnille sen tärkeyden vaatima työrauha, mutta suuressa osassa edelleenkään ei. Verson alueen kunnissa tilanne näyttäytyy hyvin samankaltaisena kun 3 kuntaa ilmoittaa varanneensa aikaa ja 5 ei. Valtaosa vastaajista näkee dokumentoinnin osalta kehittämisen varaa, ainoastaan 9 vastaajaa 35:stä ei koe siihen olevan tarvetta. Verson alueen kunnissa kehittämistarpeet tunnistetaan tätäkin selvemmin, sillä 7 kuntaa kahdeksasta koki dokumentointiin liittyvän kehittämistarpeita ainakin seuraavilta osin: - Suunnitelmia ja yhteenvetoja ei aina ehditä kirjoittaa kaikista asiakkaista tai ajoissa. - Lapsen osallisuus tulisi saada näkyviin, perustelujen kirjaukset ja lakipykälät oikein, asiakaskertomuksen kirjaamiselle varatun ajan käyttäminen ao. asiaan. - Aina löytyy kehitettävää, ettei kirjoita liian pitkiä mutta kuitenkin tarpeeksi informoivia tekstejä - Dokumentointi tulisi saada ajan tasalle - Sisällöllistä tarkentamista, suunnitelmien kirjaus 100 %:ksi avohuollossa - Työntekijöitä on ohjeistettu varaamaan dokumentointiin aikaa viikoittain. Kehitettävää: asiakaskertomusten ajantasaisuus, asiakassuunnitelmien nopeampi lähettäminen asianosaisille, lastensuojeluntarpeen selvityksen yhteenvedon muoto ja nopeampi lähettäminen. - Kaksoiskirjaus (käsin vihkoon ja myöhemmin koneelle), kirjaamisajan järjestäminen/ajantasainen kirjaaminen Sijaishuollon aikainen sosiaalityö Sijaishuollon aikaisesta sosiaalityöstä on sosiaaliasiamiehille tullut yhteydenottoja kaikissa osaamiskeskuksissa. Lastensuojelulaki kirjaa sijaishuollon aikaiselle sosiaalityölle velvoitteita, joista keskeisin on asiakassuunnitelman laatiminen huostaanotetulle lapselle ja hänen vanhemmilleen. Huostaanotettua lasta koskevaan asiakassuunnitelmaan kirjataan lastensuojelulain 30 :n mukaan: sijaishuollon tarkoitus ja tavoitteet

22 erityisen tuen ja avun järjestäminen lapselle erityisen tuen ja avun järjestäminen lapsen vanhemmille, huoltajille tai muille lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaaville henkilöille miten toteutetaan lapsen yhteydenpito ja yhteistoiminta lapsen vanhempien ja muiden lapselle läheisten henkilöiden kanssa miten lapselle järjestetään mahdollisuus tavata sosiaalityöntekijäänsä kahden kesken miten tietojen antaminen lapselle toteutetaan lapselle maksettavat käyttövarat miten otetaan huomioon lapsen edun mukaisella tavalla tavoite perheen jälleenyhdistämisestä Asiakassuunnitelmaneuvotteluissa on tärkeää, että kaikki osapuolet ovat mukana ja saavat sanoa mielipiteensä. Mahdolliset eriävät mielipiteet kirjataan ylös. Asiakassuunnitelma tarkistetaan tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Laki velvoittaa asiakassuunnitelman tarkistamiseen erityisen huolenpidon päättyessä. Huostaanotetun lapsen vanhemmille on lisäksi laadittava vanhemmuuden tukemiseksi erillinen asiakassuunnitelma, jollei sen laatimista ole pidettävä tarpeettomana. Suunnitelma laaditaan tarvittaessa yhteistyössä muun sosiaali- ja terveydenhuollon kuten päihde- ja mielenterveyshuollon kanssa. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on arvioitava huostassapidon jatkamisen edellytykset asiakassuunnitelman tarkistamisen yhteydessä (vähintään kerran vuodessa), lapsen tai huoltajan hakiessa huostassapidon lopettamista tai kun se muutoin osoittautuu tarpeelliseksi. (Lähde: Sijaishuollon asiakassuunnitelma, Lastensuojelun käsikirja, Sosiaaliportti) Kyselyssä kysyttiin arviota, kuinka suurta osaa sijoitetuista lapsista on pystytty tapaamaan kahden kesken vuoden aikana. Kysymykseen vastasi yhteensä 36 vastaajaa. Arviot vaihtelivat 23 % ja 100 % välillä. Kaikkia oli arvioin mukaan pystytty tapaamaan 12 kunnassa. Lähes kaikkia (80 % tai yli) oli tavattu 11 kunnassa. Yli puolia (50 % - 80 %) arvioi tavanneensa 10 kuntaa. Ainoastaan kolmessa kunnassa jäätiin alle tämän luvun. Lisäksi kysyttiin arviota siitä, miten suurelle osalle sijoitettujen lasten vanhemmista on laadittu erillinen asiakassuunnitelma. Tässä lukemat ovat huomattavasti vähäisemmät. Muutamassa vastauksessa todettiin, että mahdollisuutta tarjotaan kaikille vanhemmille, mutta varsinaisesti suunnitelmia on laadittu vain muutamia. Kuusi vastaajaa arvioi lukeman olevan 50 % tai yli sen. Seitsemän vastaajaa antoi lukemaksi puhtaan nollan ja loput vastaajat sijoittuvat näiden kahden väliin. Laki toteaa, että suunnitelma voidaan jättää laatimatta, mikäli se on ilmeisen tarpeetonta. Näyttäisi siltä, että sijaishuollon aikainen sosiaalityö dokumentoidaan hyvin vahvasti lapselle tehtävään suunnitelmaan ja vanhempien kanssa työskentely ei erotu erillisenä omaa suunnitelmaa vaativana kokonaisuutena. Tämä asettaa haasteen yhteistyölle muiden sektoreiden kanssa, joiden saaminen mukaan työhön yhteisen tavoitteen eteen olisi huostaan otetun vanhemman selkeä etu. Tähän taulukkoon on koottu Verson kuntien vastauksia näihin kysymyksiin. Suhteessa edellä esitettyyn kuvaan suurta huolta alueen kunnista ei muodostu. Sijaishuollossa olevia lapsia on tavattu lähes kaikkia vuoden aikana kahden kesken, paitsi Heinolassa. Sijoitettujen lasten vanhemmille on tehty erillisiä suunnitelmia vaihdellen. Vaatii tarkempaa selvitystä, johtuvatko suuret erot työtapojen eroista vai jostakin muusta seikasta. Kunta a. Arvioi, miten suurta osaa (%) b. Miten suurelle osalle (%) sijoitettujen lasten vanhemmista on sijoitetuista lapsista on tavattu kahden kesken vuoden aikana? pystytty tekemään oma erillinen asiakassuunnitelma ns. kuntoutussuunnitelma? Sipoo 83 % 58 % Lahti 100 % 40%

23 Porvoo 85 % 10% Loviisa ja Lapinjärvi 100 % 30 % Oiva 100 % 10 % Askola 100 % 0 % Aava 80 % 50% - kaikille joilla on erityinen tarve ja jotka ovat halukkaita yhteistyöhön Heinola 50 % 5 % Sijaishuollon lopettamisen prosessin kuvaamista kysyttiin kyselyssä. Asiakkaat tuovat ajoittain esiin kyseisen prosessin epämääräisyyttä ja tavoitteiden epäselvyyttä. Alle kolmasosa kunnista oli pystynyt kuvaamaan kyseisen prosessin ja näin he sen olivat tehneet: - Lapsen kotiuttamisprosessi on kuvattu ja aiheesta on tehty YAMK opinnäytetyö - osa SAS-työskentelyä - Paperilla ja lms-prosessikuvaus - Olemme käyttäneet Kosken työryhmässä laadittua prosessikuvausta, joka löytyy Sosiaaliportista. - On käytetty lastensuojelutarpeen selvityksen prosessia soveltuvin osin. - On kuvattu lapsikohtaisesti, mutta harkinnassa on normaali prosessimalli - Huostassapidon prosessia on kehitetty Jyväskylässä aina vuodesta 2007 lähtien. Kyseessä on monivaiheinen ja pitkäkestoinen prosessi. - Ei ole prosessikuvausta, mutta arviointi tapahtuu samalla tavalla kuin huostaanottotarpeen arviointi. On käytetty myös avoperhekuntoutusta ja ostettua perhekuntoutusta arvioimisessa - Ei varsinaisesti kuvattu, mutta noudattaa usein samaa kaavaa: 1) Kotiin sijoittaminen 6 kk 2) arvioidaan/sos.tt ja perhetyö 3) jos kaikki mennyt OK->huostassapidon lopettamispäätös Verson alueen kunnista 3 oli kuvannut prosessin, yksi harkitsi sitä ja neljä ei ollut kuvannut. Kaikki vastaajat kokivat sijoituksen aikaisessa sosiaalityössä olevan kehitettävää. Alla heidän mietteitään siitä, mitä tulisi kehittää. Sosiaaliasiamiehen saamien asiakasyhteydenottojen perusteella kunnat ovat oikeiden kehittämistarpeiden äärellä. - Joitakin lapsia voisi tavata useammin ja joitakin sijaisperheitä tukea enemmän. Kaikkia tavataan säännöllisesti, mutta enemmänkin voisi tehdä muutaman osalta. - Lapsen osallisuus kirjauksissa näkyvämmäksi, lakituntemuksen vahvistaminen

24 - Lapsen/nuoren osallisuutta on kehitettävä - Vanhempien kuntoutussuunnitelman laatiminen - Tavoitteiden asettaminen ja tarkistaminen, vanhempien kanssa työskentelyn vahvistaminen - Tarvittaisiin enemmän aikaa suunnitelmalliseen työhön, jolloin kotiuttamista voisi aktiivisesti suunnitella ja toteuttaa - Tiiviimpi työskentely biologisen perheen kanssa, verkostotyöskentely, perheen osallisuus. - Tarvitsemme lisäresursseja (asiakasmäärät/sosiaalityöntekijä) Jälkihuolto Sosiaaliportissa kuvaillaan jälkihuollon tavoitetila seuraavin kappalein. Laadukasta jälkihuoltoa on tarjolla tasapuolisesti kaikille sijoitettuna olleille lapsille ja nuorille, riippumatta sijoitusmuodosta tai paikkakunnasta. Jälkihuollollinen tuki on jatkuvaa ja riittävää. Jälkihuolto tiedostetaan lapsen tai nuoren elämän sekä lastensuojelun onnistumisen kannalta olennaiseksi vaiheeksi, ja kunnat sekä sijaishuollon toimijat varaavat työhön resursseja sen mukaisesti. Tämä tarkoittaa konkreettisesti sitä, että työntekijällä on vain sen verran asiakkaita, että yhteydenpitoon ja lasten, nuorten sekä heidän perheidensä tukemiseen on riittävästi aikaa. Jälkihuoltosuunnitelma, jossa on konkreettisia ja sopivan kokoisia tavoitteita, kirjataan kaikille jo sijaishuollon aikana, jolloin myös rakennetaan tietoisesti itsenäisen elämän alussa tarvittavia tietoja ja taitoja sekä harjoitellaan kotiutumista. Työntekijä rakentaa yhdessä kotiutuvan, toiseen sijaishuoltopaikkaan siirtyvän tai itsenäistyvän lapsen/nuoren kanssa kokonaisuuden, jossa kaikki häntä tukevat tahot voivat toimia yhteistyössä kohti yhteistä päämäärää. Nuori ja hänen lähiverkostonsa kohdataan arvostavasti ja voimavaroja etsien. Tarvitaan pitkäjänteistä kanssakulkemisen taitoa työntekijä, johon nuori on saanut tutustua hyvissä ajoin ennen jälkihuollon alkamista. Olemassa olevat tukimuodot tunnetaan ja niitä käytetään laajasti, tilanteeseen soveltaen. Nuorille kehitetään uusia mahdollisuuksia koulutuksen suorittamiseen ja monimuotoiseen työtoimintaan. Kyselyssä kysyttiin, onko jälkihuolto nivelvaiheineen mallinnettu kunnassanne. 45 % vastanneista kunnista oli mallintanut jälkihuollon. Sama prosenttiosuus toistui myös Verson alueen kunnissa, joista Lahti, Porvoo, Heinola ja Aava ovat ainakin osittain sen tehneet. Alla on muutamia poimintoja mallintamisen tehneiden vastauksista. - Nivelvaihe + siirtopalaverityöskentely on jäsennetty - Prosessikuvaus on tehty - Työ on aloitettu ja prosessikuvausta laaditaan ja sovitaan yhteistyökäytänteistä jälkihuollon perhetyöntekijä, aikuis- ja perhesosiaalityö ja lastensuojelu. - Prosessi on käytännössä selkeä/ toimiva, mutta ei ole kuvattuna kirjalliseen muotoon - Toistaiseksi mallinnus on tarkoittanut suullisia sopimuksia. Maaliskuussa 2013 aloittaa jälkihuollon sosiaalityöntekijä ja hänen työparinaan sosiaaliohjaaja. - Mallinnusta ei ole, mutta suunnitelma tehdään aina nuoren, vanhempien ja sijaishuoltopaikan kanssa - Kaikille jälkihuoltonuorille tehdään suunnitelma ja sitä seurataan aktiivisesti Yllä esitettyyn jälkihuollon ihannetilanteeseen nähden näki Verson alueelta yhtä lukuun ottamatta kaikki kunnat ainakin jotain kehittämistarpeita. Toivottiin sosiaalityöntekijälle parempia mahdollisuuksia vaikuttaa niihin tukimuotoihin joita jälkihuoltonuori tarvitsisi, esim. asuntojen saamiseen. Nähtiin tärkeäksi määritellä siirtymä lastensuojelun asiakkuudesta jälkihuoltoon selkeästi. Yhteydenpidon nuoriin sekä muihin toimijoiden tulisi olla tiiviimpää. Resursseja tulisi lisätä käytännön asioissa tukemiseen sekä kotiuttamistyöskentelyyn. Työn kehittämiseen ja suunnittelutyöhön pitäisi saada enemmän aikaa, jotta tukea voisi paremmin kohdistaa jälkihuollon aloittamiseen. Lisäksi nuorten tulisi päästä entistä enemmän osallisiksi suunnitelman