UMPILEHMIEN RUOKINTAOPAS

Umpilehmien ruokinta on parhaimmillaan helppoa ja palkitsevaa. Umpikausi on ainoa tuotantovaihe, jonka aikana pienillä muutoksilla saadaan isoja vaikutuksia aikaiseksi. Kun umpikauden ruokinta ja olosuhteet ovat kohdallaan, tulevan tuotoskauden odotukset voidaan asettaa korkeammalle: elinikäistuotos nousee ja tuotantokauden terveysongelmat vähenevät. Umpilehmät ovat usein aliarvostettu eläinryhmä, jonka ruokinta on täynnä kompromisseja helposta ja yksinkertaisesta. Tämä opas antaa Sinulle avaimet umpilehmien oikeaoppiseen ruokintaan. Toteuta ruokinta hyvän ruokintatavan mukaan ilman kompromisseja, saat varmasti tuloksia. Ruokinnan kulmakivi ja lähtökohta umpikaudella on laadukas rehu. Tässä oppaassa esitellään kolme erilaista ruokintastrategiaa umpikaudelle, joiden jokaisen onnistumisen edellytys on laadukkaat ja hygieeniset rehut. KULTAINEN KESKITIE Ummessaoloajan ruokinnassa on tärkeä löytää kultainen keskitie yli- ja aliruokinnan välistä. Umpiruokinnassa oleellisimpia asioita ovat pötsin täyteisyys, pötsimikrobien hereillä pito sekä energiaja valkuaisruokinnan optimointi. Miten pötsi pidetään täytenä, mutta vältetään yli- ja aliruokintatilanteet? Kuinka pötsimikrobit pidetään hereillä karkearehuvaltaisella umpiruokintakaudella? Muun muassa nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, joihin on löydettävä vastaus, jotta poikimakausi sekä poikimisen jälkeinen herutuskausi sujuvat mahdollisimman hyvin. Ummessaolevan lehmän syönti vaihtelee suuresti yksilöiden välillä. Suurikokoisimmat ja parhaiten syövät lehmät pystyvät syömään umpikaudella jopa 15 kiloa kuiva-ainetta päivässä, kun taas huonosta syönnistä kärsivät ummikot syövät vain kahdeksan kuiva-ainekiloa päivässä. Syöntikyky laskee voimakkaasti kaksi viikkoa ennen poikimista. Heikosti syövät yksilöt ovat tässä vaiheessa erityisen suuressa riskissä, ja niiden syöntikykyä tulisi tukea kaksi viikkoa ennen poikimista Virta-energiarehuilla, kuten Acetona Energy Power -rehulla. Voimakas syönnin lasku on yhteydessä lisääntyneeseen ketoosiriskiin ja poikimisen jälkeiseen sairastuvuuteen. Umpiruokinnan huomiokohdat Pari viikkoa ennen poikimista suoritettu tunnutus ei vielä riitä totuttamaan pötsimikrobeja poikimisen jälkeiseen rehun sulattamiseen. Umpilehmien ruokinnassa pitäisi olla koko umpikauden ajan käytössä samoja komponentteja kuin myös lypsylehmien ruokinnassa on, jotta niin tärkkelystä kuin myös kuitua sulattavat mikrobit pysyvät aktiivisena. Kun oikeita rehuja sulattavat mikrobit ovat pötsissä aktiivisia jo poikimishetkellä, rehun syönti ja sulavuus on parempi heti poikimisen jälkeen. Piilevä (ja akuutti) ketoosi Veren ketoaineiden kohoaminen, joka syntyy tyypillisimmin jo ennen poikimista tai heti poikimisen jälkeen Aiheuttaa mm. syönnin laskua, hedelmällisyyshäiriöitä, madaltunutta tuotosta Altistavat tekijät: Syöntikyvyn lasku poikimisen yhteydessä Liikalihavuus Riittämätön energiaruokinta Pötsin täyteys Pötsimikrobien hereilläpito Energia-, valkuais- ja kivennäisruokinta Syöntikyky vaihtelee yksilöiden välillä 8-15 kuiva-aine kg Ehkäisykeinoja: Lihomisen välttäminen loppulypsy- ja umpikaudella kuntoluokka 2,5-3 poikiessa, ja maltillinen tunnutus Riittävä energiaruokinta ja syöntihalun ylläpitäminen mm. Acetona Energy -rehut 2

Aliruokinta Umpilehmien ruokinnan suunnittelu ja suunnitelman toteuttaminen on erittäin tärkeää, jotta vältetään sekä yli- ja aliruokinnasta aiheutuvat haitat. Umpikauden liian laimea energiaja valkuaisruokinta aiheuttavat aliruokintatilanteen. Aliruokintaan päädytään helpoiten olki- ja heinäpohjaisilla ruokinnoilla, joiden riittävästä täydennyksestä ei ole huolehdittu. Ajatus hieman pulleiden lehmien laihduttamisesta köyhällä umpiruokinnalla on hylättävä. Umpilehmien laihtuminen liian laimealla ruokinnalla aiheuttaa elimistöön kroonisen tulehduksen. Se laskee erityisen herkässä tilassa olevien umpilehmien Umpikausi vastustuskykyä ja altistaa ne ei ole poikimisen jälkeisille tulehduksille laihduttamisen mm. utaretulehdukselle, sorkkapaikka! ongelmille ja jälkeisten jäännille. Erittäin laimealla ruokinnalla myös pötsimikrobeista vain kuitua sulattavat mikrobit pysyvät hereillä. Aliruokittu umpilehmä ei pysty reagoimaan energian ja valkuaisen tarpeen voimakkaaseen kasvuun pari viikkoa ennen poikimista ja suistuukin piilevään ketoosiin jo ennen poikimista. Aliruokinnan välttämiseksi on varmistettava, että umpilehmien ruokinnassa on energiaa vähintään 9,0 MJ kilossa kuiva-ainetta. Jos ruokinta pohjautuu runsaan oljen käyttöön, täytyy huolehtia riittävästä energiaja valkuaistäydennyksestä viljan ja rypsin kautta. Oljen joukkoon on hyvä sekoittaa mahdollisuuksien mukaan hieman säilörehua, jotta sulavuus on parempi. Käänny Hankkijan ruokintaasiantuntijan puoleen umpilehmien ruokintakysymyksissä. Yliruokinta Yliruokinta on aliruokinnan vastakohta. Yliruokinnassa umpilehmä syö tarpeitaan enemmän energiaa tai valkuaista. Yliruokinta on usein ongelmana umpilehmien ruokinnan pohjautuessa säilörehuun, jota on vapaasti saatavilla. Säilörehu on usein liian sulavaa, jotta sitä voitaisiin syöttää vapaasti umpilehmille. Pelkkää sulavaa säilörehua korsirehuna käytettäessä, saantia tulisi säännöstellä. Karkearehun säännöstely puolestaan haittaa pötsin täyteisyystavoitetta. Ylimääräinen energia siirtyy varastoravinnoksi rasvakudokseen. Yliruokinta nostaa lehmän insuliinitasoja ja pitkään jatkuessaan heikentää kykyä hillitä varastorasvojen purkua poikimisen jälkeen. Umpilehmillä muodostuu niin sanotusti diabetes. Kun energian tarve nousee poikimisen yhteydessä, elimistön varastoravintoja aletaan purkaa. Insuliiniherkkyys on yliruokinnan seurauksena laskenut ja rasvavarastojen purkua ei pystytä hillitsemään. Ketoaineita muodostuu elimistöön erittäin voimakkaasti, kun maksa yrittää käsitellä kaiken vapautuneen rasvan. Suuri määrä ketoaineita heikentää lehmän syöntihalua ja kierre kohti ketoosia on taattu. Ketoosin runsas tukihoito on välttämätöntä yliruokituille umpilehmille. Siitä huolimatta alkavan tuotoskauden tuotos jäänee potentiaalia matalammaksi. Tutkimusten mukaan energiaa ylimäärin umpikaudella saaneen lehmän syönti laskee voimakkaammin poikimisen jälkeen kuin optimaalisella energiaruokinnalla olleen lehmän sekä ketoosin hallinta elimistössä on heikompaa. Heikompi kokonaissyönti jatkuu joka koko herutuskauden ajan. 3

KIVENNÄISTEN SAANTI TASAPAINOON Umpilehmät tarvitsevat aina kivennäisrehuja. Vaikka kivennäisten käyttömäärä on pieni, on se sitäkin tärkeämpi lisä umpilehmien ruokinnassa. Kivennäiset, hivenaineet ja vitamiinit ovat elintärkeitä sekä syntyvän vasikan, että emon vastustuskyvyn ja hyvinvoinnin kannalta. Umpilehmien kivennäisruokinnalla on myös iso merkitys koko tuotoskauden sorkkaterveyteen. Lehmän oma luontainen puolustusjärjestelmä on heikoimmillaan umpikaudella, joten vastustuskykyä tukevia hiveniä ja vitamiineja on umpilehmien ruokintaan tarjottava koko umpikauden ajan. Tästä johtuen umpilehmien kivennäisruokinnasta ei kannata säästää! Ternimaitoa alkaa muodostua umpilehmien utarekudokseen noin kuukautta ennen poikimista. Umpilehmän kunnollinen kivennäisruokinta edistää ternimaidon vasta-ainepitoisuutta. Sikiövaiheessa myös vasikka tarvitsee kivennäisiä, hiveniä ja vitamiineja kasvuunsa ja kehitykseen. Tasapainossa olevalla umpikauden kivennäisruokinnalla voidaan ennaltaehkäistä myös poikimahalvausta. Poikimahalvaus johtuu matalasta veren kalsiumtasosta. Se on kalsiumaineenvaihdunnan häiriötila, joka näkyy pahimmillaan lehmän halvaantumisena. Poikimahalvausta voidaan ennaltaehkäistä käynnistämällä elimistön oma kalsiumaineenvaihdunta ennen poikimista. Kivennäisruokinnassa on kaksi vaihtoehtoa kalsiumaineenvaihdunnan aktivointiin. Ensimmäinen vaihtoehto on käyttää ruokinnassa rehuja, joiden kalsiumpitoisuus matala ja kaliumpitoisuus alle 15 g/kg ka. Matalan ruokinnan kalsiumtason kanssa elimistön oma kalsiumpumppu pysyy sopivasti aktivoituneena koko umpikauden ajan. Mikäli ruokinnan kalsium- ja kaliumpitoisuudet ovat tätä korkeammat, tulee kalsiumpumppu aktiivisesti käynnistää. Kalkin imeytyminen ja irrotus elimistöstä aktivoituu ennen poikimista käyttäessä kivennäisiä, jotka sisältävät elimistöä happamoittavia anionisia suoloja, kuten Acetona Dry Strong -tehotuotetta tai laimeampaa koko umpikaudella käytettäväksi sopivaa Umpi Namino Anion -kivennäistä. 4

PÖTSIN TÄYTEYS JA MONIMUOTOINEN PÖTSIMIKROBISTO Yksi tärkeimmistä umpikauden ruokinnan tehtävistä on säilyttää pötsi täytenä. Umpikaudella ylläpidetty täysi pötsi edesauttaa lehmän kykyä syödä ja sulattaa suuria rehumääriä poikimisen jälkeen. Se myös stimuloi pötsiseinämiä ja pitää pötsin liikkeitä yllä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on erittäin tärkeää, että umpilehmille on rehua koko ajan saatavilla. Ruokinnan monipuolisuus on avainsana yhtä lailla lypsävien kuin myös umpilehmien ruokinnassakin. Umpilehmien ruokinnassa on hyvä olla mukana samoja komponentteja kuin tulevan lypsykauden ruokinnassa. Eli hieman viljaa, jotta tärkkelystä sulattavaa mikrobimassa pysyy aktiivisena, hieman rypsiä, säilörehua ja sopivaa kivennäistä. Jos umpikauden aikana esimerkiksi tärkkelystä hajottavien mikrobien kanta on pienentynyt huomattavasti, ei pötsi pysty sulattamaan viljan tärkkelystä hallitusti, vaan happamoituu. Huonosti toimiva hapanpötsi syventää vastapoikineen lehmän energiavajetta. Mikrobiston sopeutuminen uusiin rehuihin kestää jopa kaksi viikkoa. Samasta syystä on myös hyvä pitää ruokinnassa mukana osittain samantyyppisiä korsirehuja kuin lypsykaudella heinän ja oljen lisäksi. 5

UMPIKAUDEN RUOKINTASTRATEGIAT Umpilehmien ruokinnan toteutukseen on monia vaihtoehtoja, joista voit valita tilasi kannalta parhaimman. Älä kuitenkaan tee umpilehmien osalta kompromisseja lypsylehmien ruokinnan ehdoilla, parempia vaihtoehtoja varmasti löytyy. Umpilehmien ruokintaan on kolme erilaista ruokintaohjelmaa. 1. Rajoitettu seosruokinta ja olki Ensimmäinen ruokintaohjelma toteutetaan rajallisesti tarjolla olevalla seoksella sekä vapaasti tarjolla olevalla oljella. Vapaasti tarjolla oleva olki pitää huolta pötsin täyteisyydestä ja rajoitetusti jaettu väkevämpi seos tuo tarvittavan lisäenergian ja valkuaisen ruokintaan. Se myös ylläpitää monipuolista pötsin mikrobikantaa. 6

2. Heikosti sulava säilörehu Toisena vaihtoehtona on syöttää erittäin heikosti sulavaa säilörehua vapaasti. Säilörehun D-arvon on tällöin oltava noin 600 g/kg ka. Tätä varten tulee huolehtia siitä, että joka vuosi huolehditaan umpilehmille sopivan, tarpeeksi myöhäisen, säilörehun korjuusta. Jos umpilehmille tarjotaan lypsylehmille soveltuvaa sulavaa säilörehua, umpilehmien energiansaanti on liiallista. Sulavasta säilörehusta on erityisesti haittaa umpilehmille, joiden kuntoluokka on yli 3,5. Jos kuitenkin lehmien säilörehua syötetään, umpilehmien kuntoluokat eivät saisi olla korkeampia kuin 2,5-3 ja säilörehun kalsium- ja kaliumpitoisuuksien tulisi olla maltillisia. Vapaasti syötetty liian sulava säilörehu lisää poikimisen jälkeisen ketoosin ja hapanpötsin riskiä. Muistathan korjata säilörehua Muistathan ruokintatavasta riippumatta umpilehmille aina tarjota ummessaoleville tänäkin umpikauden kivennäistä. vuonna! 3. Umpilehmien seos Kolmantena vaihtoehtona on tehdä umpilehmille puhtaasti oma seos säilörehusta, oljesta, viljasta ja rypsistä. Näin toteutettu umpilehmien seos ruokkii monipuolisesti pötsimikrobeja ja edesauttaa lehmää sopeutumaan poikimisen jälkeiseen ruokintaan. Haaste umpilehmien omassa seoksessa on lajittuminen. Säilörehun kosteus ei sido tarpeeksi muilta osin kuivahkoista komponenteista muodostettua seosta. Jos seos lajittuu huomattavasti, saattaa se aiheuttaa liiallista väkirehujen syöntiä osalla lehmistä. Seoksen lajittumista estämään voidaan käyttää esimerkiksi Farmarin Seosmelassia. Umpilehmien seoksen tavoitearvot: Energia Raakavalkuainen PVT Tärkkelys Kalium 9-10 MJ/kg ka 13-15 % ka > -20 g/kg ka < 10 % ka < 15 g/kg ka Sopiva säilörehu umpilehmille: D-arvo Raakavalkuainen Kalsium Fosfori Magnesium Kalium 600 g/kg ka 13-15 % ka < 4 g/kg ka 2-3 g/kg ka > 2,0 g/kg ka < 15 g/kg ka Vapaasti syötettävää säilörehua on suositeltavaa laimentaa oljella. Tarvittavan oljen määrä vaihtelee säilörehun sulavuuden mukaan. Mitä sulavampi säilörehu, sen enemmän olkea tulee käyttää. Esimerkki umpilehmien seoksesta: Säilörehu D-arvo 64 g/kg ka, Raakavalkuainen 13 % ka Olki 35 Rypsi 15 Ohra:kaura 1 Umpikivennäinen 0,8 % seoksen kuiva-aineesta 48,2 Säilörehun D-arvo, 690 g/kg ka 650 g/kg ka kuiva-aine 35 % Säilörehun määrä 17 kg 20 kg Oljen määrä (Olkea % kuiva-aineesta olki-säilörehuseoksessa) 5 kg (40 % ka) 3,5 kg (30 % ka) Jos punnitset säilörehut ja oljet luonnonpainokiloisina, tulee myös säilörehun kuiva-ainepitoisuus ottaa huomioon. Mitä märempi säilörehu, sen vähemmän olkea käytetään yhtä säilörehukiloa kohti. Olki-säilörehuseoksien kanssa on erittäin tärkeä huolehtia riittävästä valkuaislisästä. Myös jos syötössä on pelkkä säilörehu, tulee rypsilisää käyttää aina kun säilörehun valkuaispitoisuus on alle 12 % ka. 7

TUNNUTETTAVIEN ONGELMATIIKKAA Lehmän syöntikyky laskee tyypillisesti paria viikkoa ennen poikimista, jolloin sikiön kasvu on nopeaa ja se on kooltaan jo iso. Kohdussa olevan vasikan koko vähentää radikaalisti pötsin käytettävissä olevaa tilavuutta. Samaan aikaa umpilehmän energiantarve on suurimmillaan. Tämä yhtälö tuo haasteen viimeisten viikkojen ruokinnalle. Kuinka huolehditaan poikimista lähestyvien lehmien lisääntyneestä energiatarpeesta lihottamatta muita umpilehmiä ja kuinka sopeutetaan pötsin mikrobeja tuotoskauden ruokintaan. Tutkimusten mukaan 2-3 viikkoa ennen poikimista aloitettu tunnutusruokinta vähensi poikimisen jälkeistä hapanpötsin riskiä sekä tehosti maitotuotoksen nousua. Hapanpötsiriskin kasvaminen johtuu pötsimikrobien tottumattomuudesta uuteen poikimisen jälkeen aloitettuun ruokintaan. Erillisruokinnassa viimeisten ummessaoloviikkojen ruokinta, eli tunnutusruokinta, on helppo toteuttaa, mutta seostiloilla se on haastavampaa. Seostiloilla poikimista lähestyvät ummikot on suositeltavaa erottaa väliportilla omaksi ryhmäkseen, jolloin niille voidaan annostella umpilehmien seoksen päälle kerran päivässä 1 kg väkirehua (tai vilja-rypsiseosta) ja 0,5 kg Acetona Energy Power -rehua. Vielä parempi vaihtoehto on, jos tunnutettaville umpilehmille pystytään tekemään tunnutuskauden tarpeisiin suunniteltu oma seos. Erillistilojen 1-2-3-tunnutusohjelma: Viikkoa poikimiseen Väkirehumäärä 3 1 kg 2 2 kg 1 2,5 kg + Acetona Energy liuos 0,5 kg tai Acetona Energy Power 0,5 kg VAPAASTI olki-säilörehuseosta tai heinä-säilörehuseosta tai heikosti sulavaa säilörehua Erillisruokinnan tunnutusohjelma, jos tilalla kohonnut poikimahalvausten riski: Viikkoa poikimiseen Väkirehumäärä Acetona Dry Strong 3 0,5 0,5 2 1 1 1 1,5 1,5 VAPAASTI olki-sälörehuseosta, heinä-säilörehuseosta tai heikosti sulavaa säilörehua Acetona Dry Strong -tuotteen käyttö lopetetaan poikimapäivänä. Seostilan tunnutusohjelma väkirehulisällä: Umpilehmien seos + 1 kg väkirehua + 0,5 kg Acetona Energyä 8

YMPÄRISTÖ KUNTOON Katso ympärillesi navetassa, miltä umpilehmien elinympäristö näyttää? Sillä on erittäin suuri merkitys umpikauden onnistumiseen. Oikeanlaisella elinympäristöllä voidaan parhaimmillaan parantaa umpilehmien vastustuskykyä ja poikimisen onnistumista. Toisaalta elinympäristöllä voidaan myös heikentää näitä molempia. Liikunta on ummessaoleville lehmille tärkeää. Jaloittelu pitää lihakset kunnossa ja jalkojen nestekierron liikkeellä. Liikuntamahdollisuuksien takaamisen lisäksi elinympäristön on hyvä olla mahdollisimman rauhallinen ja stressitön. Stressiä voi vähentää vapaalla ruokinnalla ja välttämällä turhaa siirtämistä karsinasta toiseen. Vapaasti tarjolla oleva rehu vähentää myös häiriökäyttäytymistä. Kesällä on myös tärkeää välttää lämpöstressiä. Lämpöstressin vaikutuksen alkaa näkyä jo + 15 C lämpötilassa ja seurauksena heikentää jopa tulevan kauden tuotosta. Lämpimällä säällä on varmistettava hyvä ilmanvaihto navetassa. Myös ensiarvoisen tärkeä ympäristötekijä on puhtaus niin veden, rehun kuin ympäristönkin osalta. Umpikaudella lehmän vastustuskyky on kaikista alhaisimmillaan, joten altistus ulkopuoleisille on vaarallista. Vältä siis turhaa mikrobikuormaa elinympäristön pohjasta, esimerkiksi karsinan likaisista ojista. Myös muilta eläinryhmiltä yli jääneet rehut, jotka syötetään umpilehmille, saattavat aiheuttaa tulehdusriskin puolustuskyvyltään heikkoon umpilehmän elimistöön. Puhdasta vettä on oltava koko ajan saatavilla. Ympäristön Check-list Liikuntamahdollisuudet Rauhallisuus Stressittömyys Viileys tai jos > +15 C hyvä ilmanvaihto Puhdas vesi Hygieeninen rehu Puhdas karsina 9

HERUTUSRUOKINTA Heti poikimisen jälkeen aloitetaan herutusruokinta, jossa väkirehumääriä nostetaan hillityn reippaasti kohti tavoitetasoja. Poikimisen jälkeen energiantarve nousee jyrkästi ylöspäin, kun taas syöntikyky laahaa alhaalla. Väkirehuista vastapoikinut lehmä saa nopeasti energiaa, mutta liian nopea väkirehutasojen nosto happamoittaa heikosti toimivaa pötsiä. Ensikoilla tavoitellaan täyttä väkirehumäärää 3-4 viikon kuluessa kuin taas vanhemmilla lehmillä väkirehutaso pyritään nostamaan tavoitetasolle 2-3 viikon aikana. Herutusruokinnassa väkirehutasoja säädetään syöntiä tarkkailemalla. Erityisesti hiehojen säilörehun TMR syöntiä on pidettävä (Total mixed ration) tarkasti silmällä. = Ruokinnassa vain Herutusruokinnan seos, joka sisältää tavoitteena on nostaa väkirehutasot ripeästi kaikki rehut. Ei erillistä ylös heikentämättä yksilöllistä väkirehuruokintaa. säilörehun syöntiä. Täysseosruokinnassa, eli TMR-seosruokinnassa, ei herutusta ole. Herutus erillisruokinnassa Erillisruokinnassa, jossa väkirehu annostellaan yksilökohtaisesti, herutus voidaan toteuttaa yksilön tarpeiden mukaan helposti. Väkirehujen lisäystasot vaihtelevat hieman ruokintatyypin mukaan. Onko käytössä puhtaasti täysrehuruokinta vai vilja-puolitiivisteruokinta. Ohessa erillisruokinnan herutusohjelmat täysrehuruokintaan ja vilja-puolitiivisteruokintaan sekä myös erillinen herutusohjelma erillisruokintaan robottitiloille. Herutusohjelmia käytettäessä on huomioitava yksilöllinen syönnin kehitys, ja tarpeen mukaan hieman hidastettava herutustahtia. Herutusohjelma täysrehuruokinnassa : Päiviä poikimisesta Täysrehun lisäys, Rehuannos yht. 0 3 1 2 5 2 2 7 3 1 8 4 1 9 5 0,5 9,5 6 + jne. 0,5 10,0 jne. 10

Herutusohjelma robottitiloille täysrehuruokintaan: Päiviä poikimisesta Rehulisäys robotilla, Rehulisäys kioskilla Rehuannos yht. 0 1,5 1 2 0,5 4,0 2 1 0,5 5,5 3 1 0,5 7 4 0,5 0,5 8 5 0,5 0,5 9 6 0,5 0,5 10 7 + jne 0,5 10,5 +jne Herutusohjelma puolitiivisteruokinnassa: Päiviä poikimisesta Rehulisäys, Rehuannos yht. 0 2,0 kg viljaa + 1,0 kg puolitiiviste 1 0,5 viljaa + 1,0 puolitiivistettä 2,5 kg viljaa + 2,0 kg puolitiiviste 2 0,5 viljaa + 1,0 puolitiivistettä 3,0 kg viljaa + 3,0 kg puolitiiviste 3 0,5 viljaa + 1,0 puolitiivistettä 3,5 kg viljaa + 4,0 kg puolitiiviste 4 0,5 viljaa + 0,5 puolitiivistettä 4,0 kg viljaa + 4,5 kg puolitiiviste 5 0,5 viljaa + 0,25 puolitiivistettä 4,5 kg viljaa + 4,75 kg puolitiiviste 6 + jne 0,5 viljaa + 0,25 puolitiivistettä 5,0 kg viljaa + 5,0 kg puolitiiviste Herutus seosruokinnassa Täysseosruokinnassa, eli TMR-seosruokinnassa, herutusta ei voida toteuttaa. Puolestaan PMR-seosruokinnassa pieni, mutta tehokas herutus voidaan toteuttaa. PMR-seosruokinta on käytössä tiloilla, joilla on seosruokinta sekä robotilla tai kioskilla väkirehujen annostelumahdollisuus. PMR (Partial mixed ration) = Osittainen seosrehuruokinta. Tämä on käytössä esimerkiksi seosta syöttävillä robottilypsytiloilla, jotka täydentävät seosta robotilta syötettävällä houkutusväkirehulla. Herutusohjelma täysrehua käyttäville PMR-seostiloille: Päiviä poikimisesta Rehulisäys Vanhemmat lehmät Rehulisäys - Ensikot 0 0 0 1 2,0 2,0 2 0,5 0,2 3 0,5 0,2 4 0,5 0,2 5 0,5 0,2 6 + jne. 0,5 jne. 0,2 jne. 11

HUIPPULUOKAN TUTKIMUS JA KEHITYSTYÖ KÄYTÖSSÄSI Hankkija on tunnettu korkealaatuisista rehuista, ruokintainnovaatioista ja palveluista. Osaamisemme, tuotekehityksemme ja tuotevalikoimamme ovat aina kehityksen kärjessä. Hankkijan osaavat asiantuntijat toimivat kotieläintilojen kumppaneina eri puolella Suomea ja tarjoavat tilojen käyttöön aina uusimmat ja toimivimmat ratkaisut. Me autamme sinua saavuttamaan tavoitteesi. HANKKIJAN ASIANTUNTIJAMYYJÄT PALVELUKSESSASI REHUT TILATTAVISSA MYÖS VERKKOKAUPASTA: hankkija.fi 2018