Varsinais-Suomen ELY-keskus Salon ja Raaseporin Saarenjärven sudenkorentoselvitys 2018 AHLMAN GROUP OY Raportteja 16/2018
sisällysluettelo Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 4 Sudenkorentoselvitys... 5 Tutkimusmenetelmät... 5 Epävarmuustekijät... 6 Lajikohtaista tarkastelua... 6 Yhteenveto & päätelmät... 10 Kirjallisuus... 12 Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Luoma, S. & Ahlman, S. 2018: Salon ja Raaseporin Saarenjärven sudenkorentoselvitys 2018. Ahlman Group Oy. 2
JOHDANTO Tämä raportti esittelee Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tilaaman Salon ja Raaseporin Saarenjärven sudenkorentoselvityksen tulokset, joita voidaan hyödyntää alueen hoito- ja käyttösuunnitelman kunnostustoimien toteutuksessa. Saarenjärvi kuuluu Kiskonjoen vesistön Natura 2000 -alueeseen, josta on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma (Perkonoja & Salmi 2014). Suunnitelmaa varten Kiskonjoen vesistön luontoarvoja on inventoitua aiemmin (mm. Ahlman 2011), mutta Saarenjärveltä ei ole tutkittu sudenkorentoja. Kunnostustoimien toteuttamiseksi kartoitukset tehtiin kesällä 2018. Raportista Tässä raportissa esitetään kesäkuun jälkipuoliskon ja heinäkuun puolivälin välisenä aikana toteutettujen sudenkorentoinventointien tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä sekä inventointien tulokset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Saarenjärvi sijaitsee Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla Salon ja Raaseporin rajalla siten, että järven pohjoisosa on Salon puolella (kuva 1). Kyseessä on Kiskonjoen suvantojärvi, joka on voimakkaasti umpeenkasvanut keskikesällä. Saarenjärvi on koillinen-lounassuuntainen pitkänomainen vesistö, joka on yli neljä kilometriä pitkä. Pääosin se on vain noin 200 metriä leveä, mutta yläjuoksulla oleva Vihiniemenlahti on lähes puoli kilometriä leveä. Suurin syvyys on noin kaksi metriä, mutta suurelta osin se on alle metrin syvä, mikä selittää myös umpeenkasvua. 3
. 0 0,150,3 0,6 0,9 1,2 Kilometers Kuva 1. Saarenjärven Natura-alue (vihreä rajaus). Pohjakartta: Maanmittauslaitoksen avoin aineisto 2018. TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Salon ja Raaseporin Saarenjärven sudenkorentoselvityksen maastotöistä vastasi sudenkorentoihin syventynyt luontokartoittaja Sami Luoma, jolla on runsaasti kokemusta vastaavista selvityksistä. Hän on lisäksi kehittänyt runsausluokitusmenetelmän. Raportoinnista vastasivat Luoma ja luontokartoittaja Santtu Ahlman. 4
sudenkorentoselvitys tutkimusmenetelmät Sudenkorentoselvityksen tärkeimpänä tavoitteena oli EU:n luontodirektiivin liitteen II ja IV lajien esiintymisen tutkiminen. Maastotöitä varten Saarenjärvi jaettiin neljään osa-alueeseen (kuva 2), joista inventointiin koko lajisto ja arvioitiin runsaus viiden portaan asteikoilla. Direktiivilajeista merkittiin myös tarkat havaintopaikat ja sukupuolet sekä koordinaattipisteet. Inventoinnit tehtiin 21.6., 4.7. ja 18.7. noin kello 9.00 17.00 välisenä aikana, jolloin sudenkorennot lensivät aktiivisesti. Sääolosuhteet olivat kaikkina päivinä aurinkoisia ja heikkotuulisia, joskin ensimmäisenä kertana tuuli hieman yltyi päivän aikana, kun pilvisyyttä ja pieniä sadekuuroja muodostui taivaalle. Inventointipäivät keskitettiin kesälle siten, että direktiivilajien löytämiseen olisi parhaat edellytykset. Maastotutkimusten aikana sudenkorentoja etsittiin vesitse soutuveneen avulla sekä rantautumalla luhta- ja ranta-alueilla. Lajisto määritettiin kiikarien avulla, eikä yksilöitä pyydystetty tai valokuvattu, sillä tarvetta ei ollut. Saarenjärveltä ei ole aiempia sudenkorentoselvityksiä, eikä sieltä ole ilmoitettu vanhoja, esimerkiksi direktiivilajien esiintymisiä sudenkorentoverkkoon tai muualle julkiseen foorumiin. Tausta-aineistoa ei ole näin ollen käytössä. Kuva 2. Saarenjärven osa-aluejako (1 4). Pohjakartta: Maanmittauslaitoksen avoin aineisto 2018. 1 2 3 4 5
epävarmuustekijät Saarenjärven kasvillisuus lisääntyi voimakkaasti keskikesää kohden, mikä vaikeutti havainnointia. Erityisesti järvikaislan peittävyys lisäsi haastetta. Rannan ja avoveden välissä oli monin paikoin melko laaja kasvillisuusvyöhyke, jota oli mahdotonta kulkea. Kokonaisuutena direktiivilajisto saatiin kuitenkin inventoitua luotettavasti. Maastotyöt tehtiin alku- ja keskikesällä, mikä on liian aikainen loppusyksyn lajistoa ajatellen. Tällaisten lajien lukumäärät eivät siksi edusta alueen todellista runsautta. Yleisimmät syyskorentolajit (elo-, tummasyys- ja punasyyskorento) ovat hyvin tavallisia, joten niiden runsaus ei olisi antanut todellista lisäarvoa kohteelle ja kunnostustoimille. lajikohtaista tarkastelua Saarenjärveltä löydettiin maastotöiden aikana yhteensä 26 lajia (taulukko 1). Tässä osiossa kuvataan hieman lajikohtaisia tietoja. Laji Neidonkorento Immenkorento Sirokeijukorento Hoikkatytönkorento Okatytönkorento Sirotytönkorento Keihästytönkorento Vihertytönkorento Isotytönkorento Punatytönkorento Sulkakoipikorento Ruskoukonkorento Kirjoukonkorento Siniukonkorento Aitojokikorento Pihtijokikorento Vaskikorento Välkekorento Täpläkiiltokorento Ruskohukankorento Litteähukankorento Isolampikorento Lummelampikorento Tummasyyskorento Elokorento Punasyyskorento Tieteellinen nimi Calopteryx virgo Calopteryx splendens Lestes sponsa Ischnura elegans Enallagma cyathigerum Coenagrion pulchellum Coenagrion hastulatum Coenagrion armatum Erythromma najas Pyrrhosoma nymphula Platycnemis pennipes Aeshna grandis Aeshna cyanea Aeshna juncea Gomphus vulgatissimus Onychogomphus forcipatus Cordulia aenea Somatochlora metallica Somatochlora flavomaculata Libellula quadrimaculata Libellula depressa Leucorrhinia rubicunda Leucorrhinia caudalis Sympetrum danae Sympetrum flaveolum Sympetrum vulgatum Hentosudenkorennot Neidonkorento (Calopteryx virgo) oli hieman lähisukulaistaan runsaampi laji, etenkin järven itäpäässä. Yksi naaras löytyi myös luusuasta. Immen- ja neidonkorento ovat Suomessa tavallisia virtavesilajeja, mutta neidonkorentoa esiintyy hieman lähilajejaan pohjoisempana. Saarenjärven heikko virtaus ei houkuttele lajia runsaaseen esiintymiseen. Immenkorento (Calopteryx splendens) esiintyi selvitysalueella vain kahden koiraan voimin Kiskonjokisuulla. Immenkorento oli hieman neidonkorentoa runsaampi laji. Usein nämä kaksi lajia esiintyvät rinnakkain, ja esimerkiksi Satakunnassa immenkorento on yleensä aina neidonkorentoa runsaampi laji. Taulukko 1. Saarenjärvellä tavatut sudenkorentolajit. 6
Sirokeijukorento (Lestes sponsa) on runsaslukuisimpia sudenkorentojamme, joka esiintyy lähes kaikenlaisissa vesistöissä. Saarenjärvelläkin se oli massalaji, joka kuoriutui otollisen kesän vuoksi normaalia aiemmin ja runsastui hyvin nopeasti. Hoikkatytönkorento (Ischnura elegans) on maan eteläosiin painottuva laji, joka esiintyy usein merenlahdilla ja rehevillä sisävesillä, kuitenkin runsaammin rannikolla. Saarenjärven satakunta yksilöä löytyi melko suppealta alueelta Vihiniemenlahden pohjoisosan laitumen edustalta. Okatytönkorento (Enallagma cyathigerum) on yleinen laji koko Suomessa ja viihtyy monenlaisissa vesistöissä. Saarenjärvellä okatytönkorento oli varsin runsas. Sirotytönkorento (Coenagrion pulchellum) on yleinen eteläisessä Suomessa, etenkin merenlahdilla. Sisämaan kosteikoilla laji saattaa esiintyä erittäin runsaaana, mikäli kohde on kyllin rehevä. Saarenjärvellä se oli hyvin runsas ja esiintyi niin vesirajassa kuin rantavyöhykkeillä. Keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum) edustaa maamme runsaslukuisimpia sudenkorentolajeja. Saarenjärvellä se oli yksi massalajeista. Pelkästään osa-alueella numero 1 lajia löytyi useita tuhansia yksilöitä, ja vielä 18.7. tavattiin vastakuoriutuneita yksilöitä. Isotytönkorento (Erythromma najas) on Suomessa yleinen laji, jota tapaa runsaimmin kelluslehtisen kasvillisuuden vyöhykkeestä. Saarenjärvellä se oli erittäin runsas ja järven yksi yleisimmistä sudenkorentolajeista. Sulkakoipikorento (Platycnemis pennipes) on tavallinen, pääosin virtavesilaji, joka esiintyi Saarenjärvellä koko järven pituudella. Lajia nähdään usein myös virtapaikkojen ulkopuolella, mutta kuitenkin lähellä virtaavaa vettä. Aitosudenkorennot Ruskoukonkorento (Aeshna grandis) on yleisimpiä ja näkyvimpiä korentojamme. Se esiintyy yhtä hyvin vesistöillä kuin vaikkapa metsäteiden varsilla. Laji oli aikaisten kuoriutumisten johdosta hyvin runsas laji jo heinäkuussa. Kirjoukonkorento (Aeshna cyanea) on melko yleinen, mutta paikoittainen laji, eikä se ole missään runsas. Saarenjärvellä oleili kolme koirasta järven länsiosissa, lähellä asutusta. Kaikilla vaikutti olevan oma puiden varjostama reviirinsä. Siniukonkorento (Aeshna juncea) on Suomessa tavallinen ja kaikenlaisten vesien laji. Selvitysalueella laji oli melko runsas ruskoukonkorennon tavoin. Vaskikorento (Cordulia aenea) on yleinen kiiltokorentolaji. Monenlaisten vesien lajina sitä esiintyi Saarenjärvellä hyvin tasaisesti. Välkekorento (Somatochlora metallica) edustaa toista runsasta kiiltokorentolajia, joka oli Saarenjärvellä yleinen, mutta ei niin runsas kuin vaskikorento. 7
Ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata) on hyvin yleinen laji, joka on rehevissä vesistöissä varsin usein erittäin runsaslukuinen. Saarenjärvellä se oli hyvin näkyvä massalaji. Ruskohukankorento tuottaa elinkaarensa aikana valtavasti ravintoa muille eliöryhmille (muun muassa kalat ja linnut). Isolampikorento (Leucorrhinia rubicunda) esiintyi Saarenjärvellä vähäisenä. Syy siihen oli selvitysajankohta, joka ei suosinut enää aikaisin kuoriutuvaa lajia. Kaiken kaikkiaan isolampikorento on maassamme hyvin tavallinen monenlaisten vesistöjen asukas. Tummasyyskorento (Sympetrum danae) on kaikenlaisten vesistöjen laji, joka esiintyy paikoin hyvin runsaana. Saarenjärvellä se oli yleinen syyskorentolaji ajankohdasta huolimatta. Laji lentää runsaimmin loppukesällä ja syksyllä. Punasyyskorento (Sympetrum vulgatum) on hyvin yleinen laji etenkin rannikolla. Sisämaassa tiheydet jäävät rannikkoa pienemmiksi. Saarenjärvellä se esiintyi hyvin harvakseltaan. Elosyyskuussa laji olisi todennäköisesti runsaampi. Elokorento (Sympetrum flaveolum) on myös yleinen syyskorentolaji, mutta sillä tuntuu olevan useimmin eroa vuosittaisissa runsauksissa. Kesä 2018 oli lajille erinomainen ja se olikin yleisin syyskorentolaji Saarenjärvellä. Uhanalaiset ja luontodirektiivin liitteen II ja IV-lajit Lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis) on Suomessa suhteellisen harvinainen, mutta esiintymispaikoissaan monesti varsin runsaslukuinen laji. Saarenjärvellä se ei ollut runsas, sillä yksilöitä havaittiin selvityksessä vain kahdeksan. Laji esiintyy yleensä suolammilla ja rehevillä lahdilla. Lummelampikorento mainitaan luontodirektiivin liitteessä IV(a), jossa luetellut lajit edellyttävät tiukkaa suojelua. Näiden lajien lisääntymispaikkoja ei saa heikentää tai hävittää. Lummelampikorento lisääntyy Saarenjärvellä tutkimusalueella, sillä järvellä havaittiin parittelevia pareja (kuva 3). Havaintopisteiden tarkat tiedot idästä länteen (ETRS-TM35FIN): - Koirasyksilö 21.6., 6674384:293036 - Koirasyksilö 21.6., 6674268:293004 - Paritteleva pari 21.6., 6674092:292508 - Paritteleva pari 21.6., 6674020:292404 - Koirasyksilö 21.6., 6673856:292172 - Naarasyksilö 4.7., 6672640:289834 Muut harvinaiset ja vähälukuiset lajit Vihertytönkorentoa (Coenagrion armatum) pidetään jokseenkin harvinaisena lajina Suomessa. Se esiintyy runsaimmin rannikkoseudun saviperäisillä mailla. Sisämaassa lajin tapaa varmimmin hyvin rehevissä vesistöissä. Saarenjärvellä lajia löytyi itäosan erittäin rehevistä koveloista ja varsinkin laidunmaiden edustan kasvustoista, joista laskettiin yhteensä yli sata yksilöä. 8
Punatytönkorento (Pyrrhosoma nymphula) yllätti inventoijan 18.7. Saarenjärven länsiosasta, läheltä luusuaa. Koirasyksilö oleili aloillaan kuivuneen pajun oksalla. Laji on maassamme suhteellisen harvinainen, yleensä kirkkaiden korpipurojen ja lähteikköjen laji, mutta joskus sen voi löytää humuspitoisten vesienkin ääreltä. Lajia saattaa esiintyä enemmän Kiskonjoen varrelta läheltä koskipaikkoja. Aitojokikorento (Gomphus vulgatissimus) on melko vähälukuinen ja suhteellisen harvinainen laji. Asuttaa yleensä virtaavia vesiä, mutta toisinaan yksittäisiä yksilöitä voi löytää kauempaakin vesistöistä. Saarenjärvellä laji oli yllättävänkin runsas, sillä noin 30 yksilöä löytyi inventoinnin aikana. Todennäköisesti yksilöt ovat peräisin muualta päin Kiskonjokea, vaikka selvästi viihtyivät kohteella. Yksi syy lajin runsauteen saattaa liittyä erinomaiseen alkukesään. Pihtijokikorento (Onychogomphus forcipatus) on jokseenkin harvinainen kivikko- ja sorapohjaisten koskien laji. Yksinäinen koiras partioi järven luusuassa ja lienee peräisin alajuoksun koskilta. Kyseessä on satunnaisvierailija Saarenjärvellä. Täpläkiiltokorento (Somatochlora flavomaculata) luokitellaan maamme etelä- ja keskiosissa jokseenkin harvinaiseksi. Selvitysalueelta löytyi muutama yksilö Vihiniemenlahdelta, jossa on laajat pellot ja laitumet, joita laji käytti saalistamiseen. Litteähukankorento (Libellula depressa) on suhteellisen harvinainen ja vähälukuinen laji, joka asuttaa erikoisia habitaatteja; pelto-ojia, joutomaiden lampareita, rakennustyömaiden lammikoita ja muita yleensä ihmisen muokkaamia elinympäristöjä. Saarenjärvellä nähtiin yksinäinen koiras lennossa järven länsiosassa. Se oli todennäköisesti vain satunnaisesti vierailemassa selvitysalueen sisällä. Kuva 3. Lummelampikorentojen havaintopaikat (keltaiset pallot). Ortoilmakuva: Maanmittauslaitoksen avoin aineisto 2018. 9
yhteenveto & päätelmät Kesä 2018 oli sudenkorennoille pitkästä aikaa erinomainen. Pitkään vallinneena ollut hyvin lämmin ja vähäsateinen kesä sai aikaan monien lajien massakuoriutumisen, joka alkoi hyvien olosuhteiden ansiosta tavanomaista aiemmin. Tässä mielessä inventointi antaa erittäin hyvän kuvan Saarenjärven lajistosta ja runsauksista. Suomessa on havaittu 62 sudenkorentolajia, joista peräti 26 esiintyi Saarenjärven tutkimusalueella (taulukko 2). Lajimäärä on kohteen yksipuolisuuden huomioon ottaen varsin suuri. Läpi virtaava joki ja erinomainen kesä lienevät merkittävimpiä seikkoja lajiston runsauteen. EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeista kohteelta löytyi lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis). Lajin luonnosta löydetyt lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. Lummelampikorennon esiintymispaikat edustivat lajille tyypillistä habitaattia, jota koko järvi on käytännössä. Esiintymispaikat näyttivät olevan jokseenkin satunnaisesti valittuja, koska ne eivät eronneet millään tavalla ympäröivästä elinympäristöstä. Virtavesilajeista aitojokikorento (Gomphus vulgatissimus) ja pihtijokikorento (Onyghogomphus forcipatus) ovat Saarenjärvellä ns. vierailijoita, jotka lisääntyvät Kiskonjoen ala- tai yläjuoksulla. Hyviä harvalukuisia lajeja kohteella edustavat vihertytönkorento (Coenagrion armatum) ja punatytönkorento (Pyrrhosoma nymphula). Saarenjärveltä ei noussut esiin selvästi muita parempia sudenkorentopaikkoja, mutta Kiskonjokisuu ja luusua olivat lajiston suhteen monipuolisemmat osat kohdetta. 10
Laji Tieteellinen nimi 1 2 3 4 Yleisyysindeksi Neidonkorento Calopteryx virgo 2 2-1 5 Immenkorento Calopteryx splendens 1 - - - 1 Sirokeijukorento Lestes sponsa 5 5 3 3 16 Hoikkatytönkorento Ischnura elegans 3 2 - - 5 Okatytönkorento Enallagma cyathigerum 3 4 2 2 11 Sirotytönkorento Coenagrion pulchellum 5 5 4 4 18 Keihästytönkorento Coenagrion hastulatum 5 5 4 3 17 Vihertytönkorento Coenagrion armatum 3 3 - - 6 Isotytönkorento Erythromma najas 4 5 4 3 16 Punatytönkorento Pyrrhosoma nymphula - - - 1 1 Sulkakoipikorento Platycnemis pennipes 2 2 1 2 7 Ruskoukonkorento Aeshna grandis 3 4 3 2 12 Kirjoukonkorento Aeshna cyanea - - 2 1 3 Siniukonkorento Aeshna juncea 3 2 3 2 10 Aitojokikorento Gomphus vulgatissimus 2 1-2 5 Pihtijokikorento Onychogomphus forcipatus 1 - - - 1 Vaskikorento Cordulia aenea 4 4 3 3 14 Välkekorento Somatochlora metallica 3 3 2 1 9 Täpläkiiltokorento Somatochlora flavomaculata 2 - - - 2 Ruskohukankorento Libellula quadrimaculata 4 4 3 2 13 Litteähukankorento Libellula depressa - - 1-1 Isolampikorento Leucorrhinia rubicunda 2 1-1 4 Lummelampikorento Leucorrhinia caudalis 1 2-1 4 Tummasyyskorento Sympetrum danae 2 3 2 2 9 Elokorento Sympetrum flaveolum 3 3 2 2 10 Punasyyskorento Sympetrum vulgatum 1 - - 2 3 Taulukko 2. Tutkimusalueella esiintyneet sudenkorentolajit sekä niiden runsausluokitus osa-alueittain. Runsausindeksit: 1 = 1 2 yks., 2 = 3 9 yks., 3 = 10 99 yks., 4 = 100 999 yks. ja 5 = vähintään 1 000 yks. Yleisyysindeksi muodostuu kaikkien ruutujen yhteenlasketuista lajikohtaisista runsausindekseistä. 11
KIRJALLISUUS Ahlman, S. 2011: Kiskonjoen vesistön linnusto- ja viitasammakkoselvitys 2011. Ahlman Konsultointi & suunnittelu. Corbet, P. & Brooks, S. 2008: Dragonflies. HarperCollins Publishers. Lontoo. Djikstra K-D & Lewington R. 2006: Field guide to the dragonflies of Britain and Europe. British wildlife publishing. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu 2008. Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Karjalainen, S. 2010: Suomen sudenkorennot. Uudistettu laitos. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki. Korentowiki 2018: Suomen sudenkorentoseuran Korentowiki (www.sudenkorento.fi). Mikkola-Roos, M. & Niikkonen, T. (toim.) 2005: Kosteikkojen kunnostuksen ja hoidon parhaat suositukset kuudella Life-kohteella Suomessa Life CO-OP -hankkeen tulokset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 149. Perkonoja, M. & Salmi, P. 2014: Kiskonjoen vesistön Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelma. Varsinais-Suomen Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus. Raportteja 29/2014. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 12
Santtu Ahlman Toimitusjohtaja Ahlman Group Oy 13