Kanta-Hämeen maakuntakaavan turvevarausalueiden sudenkorentokartoitus vuonna 2011

Transkriptio

1 Kanta-Hämeen maakuntakaavan turvevarausalueiden sudenkorentokartoitus vuonna 2011 Pekka Saikko & Timo Metsänen Luontoselvitys Metsänen Heinolan Vanhatie 40B Lahti

2 2 1 JOHDANTO AINEISTO, MENETELMÄT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT ALUEEN YLEISKUVAUS LAJIEN SUOJELUSTATUS JA EKOLOGIAA...5 Sirolampikorento...5 Lummelampikorento...6 Täplälampikorento...7 Kirjojokikorento...8 Idänkirsikorento KOHTEET JA HAVAINNOT...10 Hämeenlinna, Hattula, Lintusuo...10 Tammela Haukivahonsuo N...11 Hämeenlinna, Hauho, Siikasenkorpi...12 Hämeenlinna, Janakkala, Jylisjärvensuo...14 Kalvola, Hanhissuo...15 Kalvola, Palkkisuo...16 Loppi, Tyräjänsuo...17 Loppi, Lenninsuo...18 Hämeenlinna, Renko, Mekkohuhdansuo...19 Hämeenlinna, Tuulos, Jänisrahka...21 Loppi, Rautasuo, Palojoki...22 Tammela, Kärjensuo SUOSITUKSET JA POHDINTAA MUUT HUOMIOT YHTEENVETO JA JATKOSELVITYSTARPEET...24 LÄHTEET...25 LIITTEET...26 Kannenkuva: Sirolampikorento löydettiin kartoituksissa vain kahdelta kohteelta. Kuvassa koiras. Timo Metsänen

3 3 1 JOHDANTO Hämeen liitto tilasi keväällä 2011 Luontoselvitys Metsäseltä sudenkorentokartoituksen Hämeen maakuntakaavan turvevarausalueilta. Selvityksen päätavoitteena oli selvittää Luontodirektiivin IV a) liitteessä mainitun kahden lajin (sirolampi- ja lummelampikorentojen) esiintyminen näille lajeille potentiaalisessa elinympäristössä. Erityisesti nämä lajit ovat potentiaalisia suorantaisille alueilla. Lisäksi muista direktiivissä mainituista lajeista kerättiin olemassa olevaa tietoa. Maastotöiden yhteydessä arvioitiin lisäksi kahden kohteen olevan potentiaalisia kirjojokikorennolle ja ne inventoitiin erikseen elokuussa. Raportissa esitetään tämän kartoituksen tulokset ja annetaan tarvittaessa aluekohtaiset suositukset. Selvityksen tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa päätettäessä alueiden turvetuotantovarauksista, ruoppausluvista tai mahdollisissa ennallistamistoimenpiteistä. 2 AINEISTO, MENETELMÄT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT Varausalueiden sudenkorentolajistosta oli olemassa aiempiakin tietoja. Tiedot selvitettiin Eläinmuseon havaintotietokanta Hatikasta ja Hämeen ELY-keskuksesta (Mäkinen, J. 2011). Vanhat tiedot on koottu soveltuvin osin raporttiin. Tämän raportin liitteenä on taulukko, johon on koottu kaikkien kohteiden havainnot. Maastossa inventoitavat kohteet valittiin ilmakuva- ja karttatarkastelun perusteella. Jokaisella kohteella on käyty kerran ja kartoitus keskittyi avovesialueisiin, koska kartoituksen kohdelajit esiintyvät lammilla ja järvillä, joilla on runsasta pintakasvillisuutta. Selvitys tehtiin alueilla ns. kiertolaskentana kulkemalla jalan rannalla ja sudenkorennot määritettiin kiikarin avulla. Maastotöihin käytettiin noin viiden työpäivän panos aikavälillä , siro- ja lummelampikorennon päälentoaikaan. Kirjojokikorennolle potentiaaliset kohteet tarkastettiin 19. ja Kohteissa kirjattiin ylös myös muu havaittu sudenkorentolajisto.

4 4 Kartoitukset tehtiin parhaalla mahdollisella sudenkorentojen lentosäällä aurinkoista, lämmintä (20 31 astetta) ja heikko tuulista. Kovalla tuulella ja sateella inventointeja ei tehty. Kartoitukset aloitettiin aamulla kello 9 jälkeen kun sää oli lämminnyt riittävästi ja sudenkorennot olivat aloittaneet lentonsa. Epävarmuustekijöiksi voidaan laskea se että sudenkorentojen inventointimenetelmät ovat vielä Suomessa vakiintumattomat ja muun muassa käyntikertojen määrä ja ajoitus voivat vaikuttaa oleellisesti eri lajien määriin. Käytettyä yhtä kertaa voidaan kuitenkin pitää melko kattavana kohdelajien osalta ja hyvän sään ansiosta sudenkorennot olivat hyvin lennossa jokaisessa kohteessa jolloin mahdolliset siro- ja lummelampikorentoesiintymät löytyivät kattavasti. Kirjojokikorennon osalta sateiset säät viivästyttivät inventointia, mutta ainakin vielä lajia havaittiin verrokkialueella Hämeenkoskella. Maastotöistä vastasi sudenkorentoharrastaja Pekka Saikko, tietojen esiselvityksestä, kohteiden valinnasta ja paikkatietoaineiston luomisesta ympäristösuunnittelija (AMK) ja luontokartoittaja (eat) Timo Metsänen. Raportointi toteutettiin yhdessä. 3 ALUEEN YLEISKUVAUS Kanta-Hämeen alue sijaitsee eteläboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä. Suomen soiden aluejaossa Kanta-Hämeen suot sijoittuvat suurelta osin eksentristen- ja Sphagnum fuscum keitaiden alueelle, eteläosassa myös rannikko-suomen kermikeitaiden alueelle. Ojitetuilla soilla ojitusten vaikutuksen intensiteetti vaihtelee ojitusten iän, ojien tiheyden ja syvyyden, paikalla vallinneen suotyypin sekä kunkin suon erityispiirteiden mukaan. Paikoin suon vesitalous on ojituksesta huolimatta säilynyt liki ennallaan, tai palautunut lähelle alkutilaa ojien kasvettua umpeen. Tällöin alueen kasviyhteisö on alkuperäisen, tai ainakin luonnontilaisen, kaltainen. Lievimmillään ojituksen vaikutus näkyy yleensä männyn taimien lisääntymisenä. Kun veden pinta ojituksen myötä laskee, ensimmäisenä kärsivät rimpi- ja välipintalajit. Lopulta suon märkäpinta kuivuu kokonaan ja jäljelle jää

5 5 vain mätäspintaa. Tällöin mätäspinnan lajit runsastuvat, mikä näkyy suovarpujen ja tupasvillan lisääntymisenä. Rimpipinnan sammallajisto voi korvautua karhunsammalilla. Kuivumisen jatkuessa suolajisto alkaa korvautua kuivuutta paremmin sietävillä metsälajeilla (mm. mustikka, puolukka, metsäalvejuuri, vadelma, maitohorsma; seinäsammal, metsäkerrossammal, kangaskynsisammal, poron- ja torvijäkälät). Puuston kasvu elpyy ja rungot järeytyvät. Lopulta kasvilajisto voi olla niin muuttunutta, ettei alkuperäistä suotyyppiä tunnista edes päätyyppiryhmän (korpi, räme, neva jne.) tasolla. (Juutilainen, K. 2010). 4 LAJIEN SUOJELUSTATUS JA EKOLOGIAA Pääselvityslajit, siro- ja lummelampikorento kuuluvat Luontodirektiivin IV a) liitteeseen ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Sudenkorennoista liitteeseen kuuluvat lisäksi myös täplälampikorento, kirjojokikorento ja idänkirsikorento. Luontodirektiivi on yhdessä Lintudirektiivin kanssa Euroopan yhteisön keskeisimmät luonnonsuojelusäädökset. Luontodirektiivi koskee luonnonvaraista eläimistöä, kasvistoa ja luontotyyppejä. Direktiivin yleistavoite on saavuttaa ja säilyttää tiettyjen lajien ja luontotyyppien suojelun taso suotuisana. Lajin on pitkällä aikavälillä säilyttävä luontaisessa ympäristössään, eikä sen luontainen levinneisyysalue saa supistua. Lisäksi lajin elinympäristöjä pitää olla riittävästi, jotta kannan säilyminen on turvattu pitkällä aikavälillä. Edellä mainitut lajit ovat myös rauhoitettu luonnonsuojelulain asetuksella. Viimeisimmän Suomessa laaditun uhanalaisuusluokituksen mukaan kaikkien lajien kannat ovat Suomessa elinvoimaisia (LC) (Rassi ym. 2010). Sirolampikorento Sirolampikorennon elinympäristöä ovat suolammet, järvenlahdet ja muut seisovat vedet, myös hitaasti virtaavat joet. Kuoriutumisen jälkeen sirolampikorennot hakeutuvat jopa 2 km etäisyydelle lisääntymisalueistaan saalistamaan metsän keskellä oleville avoimille kalliolaikuille, sorakuopille, metsäteille, kesantopelloille yms. Laji on yleinen maan etelä-

6 6 ja keskiosissa. Pohjoisin havainto Oulusta. Lentoaika on kesä elokuu ja aikuisia on tavattu välisenä aikana. Katso lajin kuva kannesta. Lummelampikorento Lummelampikorennon elinympäristöä ovat seisovat vedet joissa on kelluslehtikasvillisuutta, kuten suolammet ja järvenlahdet. Koiraat puolustuvat pientä reviiriä johon kuuluu usein esimerkiksi yksi lumpeenlehti. Lajia ei juurikaan tapaa vesialueiden ulkopuolelta ja toisinaan lummelampikorento voi olla rannalta käsinkin vaikea havaittava yksilöiden pysytellessä kauempana olevassa kelluslehtisten kasvien vyöhykkeessä. Laji on suhteellisen harvinainen mutta esiintymispaikoillaan usein melko runsaslukuinen laji. Se on yleisin Etelä-Suomen "järvialueella". Päälevinneisyysalueen pohjoisraja on linjalla Äänekoski - Kitee, pohjoisin havainto tosin Oulujärven pohjoispuolelta. Aikuisia on tavattu välillä Päälentokausi on kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin. Toukkavaiheen kestosta Suomessa ei varmoja tietoja, mutta jo Brandenburgin alueella Saksassa kehitys voi olla univoltiininen (yksivuotinen). Kuva 1. Lummelampikorentokoiras. Timo Metsänen

7 7 Täplälampikorento Täplälampikorento on vaativa, rehevien elinympäristöjen laji, ei suolampipainotteinen kuten muut lampikorentomme. Useimmiten sen tapaa rehevissä seisovissa vesissä ("lintujärvillä") joissa on runsas kasvillisuus ja usein kortetta. Lajia on tavattu joskus myös suolammilta ja jopa reheviltä merenlahdilta. Esiintymisessään täplälampikorento on paikottainen ja harvalukuinen eteläisessä Suomessa ja esiintyminen painottuu kaakkoon sekä Järvi-Suomeen. Runsaimmillaan se on Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa ja Suomenlahden rehevillä merenlahdilla. Kanta-Hämeestä ja Pirkanmaalta tunnetaan muutama runsas esiintymä. Satakunnassa laji on harvinainen. Pohjoisimmillaan korentoa on tavattu Laukaalta ja Kiteeltä. Lajin lentoaika on kesäheinäkuu, päälentokausi kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin. Kehitys Suomessa on todennäköisesti kaksivuotinen, mutta jo Berliinin alueella Saksassa laji voi olla univoltiininen (yksivuotinen). Kuva 2. Täplälampikorentokoiras. Timo Metsänen

8 8 Kirjojokikorento Kirjojokikorennon elinympäristöä ovat virtaavat vesistöt, erityisesti pienet ja vähän isommat hiekka-ja sorapohjaiset joet ja virrat. Toisinaan se esiintyy myös savipohjaisten jokien äärellä. Kuten muitakin jokikorentoja voi nuoria yksilöitä havaita yllättävän kaukanakin vesistöistä. Lajin olemassaolon havaitsee usein toukkanahoista joita voi olla kivillä ja tukeilla suurinkin määrin - kuten muutkin jokikorennot kuoriutuvat kirjojokikorennot joskus joukoittain. Lajin lentokausi on kesäkuusta syyskuuhun. Päälentoaika on heinäkuussa. Aikuisia tavattu välisenä aikana. Laji on suhteellisen harvinainen ja melko vähälukuinen, paikoittainen itäinen laji. Yleisimmillään se Järvi-Suomessa, runsaimmillaan kaakossa. Kirjojokikorennon esiintyminen Suomessa on paikoittaista ja laikuttaista lähinnä sopivien biotooppien puutteen takia, mutta sopivilla virroilla laji on melko runsaslukuinen ja näkyvä. Suomessa kirjojokikorentoa tavataan etelärannikolta aina Oulun pohjoispuolelle, mutta esiintymisalueessa on suuria aukkoja. Pohjoisimpina havaintoina lajia on tavattu mm. Pellossa, Rovaniemellä ja Kuusamon Oulankajoelta. Lajia ei ole tavattu mm. Kainuussa tai Etelä-Pohjanmaalla ja levinneisyydessä näyttäisi olevan suuri aukko Suomen kapeimmalla kohdalla. Idänkirsikorento Idänkirsikorento viihtyy Suomessa suojaisien merenlahtien ja runsaskasvustoisten lampien ja järvenlahtien rannoilla. Tyypillisiä biotooppeja ovat pitkien, suojaisten ja ruovikkorantaisten merenlahtien rantaniityt sekä runsaskasvustoiset makeanveden lampareet. Sisämaassa mm. Lohjan Vaanilanlahden esiintymä on rehevän järven rantalaidunta ympäröivä ruovikko ja Lappeenrannassa tuore, runsaskasvustoinen lammikko. Lajin on todettu lisääntyvän Suomessa sekä merenrantojen "murtovesiallikoissa" että sisämaassa makeassa vedessä. Lajin lentokausi on kaksijakoinen; talvehtineet yksilöt esiintyvät maalis-kesäkuussa ja uusi sukupolvi esiintyy heinäkuun lopulta alkaen ja se talvehtii. Lajia on tavattu lennossa välisenä aikana. Idänkirsikorento on suhteellisen harvinainen ja melko vähälukuinen laji. Esiintymisalueellaan lajia tavataan vain paikoittaisesti ja useimmiten yksilöitä voi havaita korkeintaan joitain kymmeniä samalla paikalla. Suurin osa lajin havainnoista on

9 9 etelärannikolta. Laji esiintyy ilmeisesti paikallisena, mutta suhteellisen yleisenä eteläisellä rannikkoalueella välillä Hamina-Hanko. Sitä on löydetty myös Lappeenrannan, Etelä-Hämeen Lopen ja Hyvinkään alueilta. Lisääntyminen todettiin ensimmäisen kerran Lappeenrannassa vuonna 2007 makeavetisellä lampareella. Myös Varsinais-Suomen ja Uudenmaan sisämaasta on joitain lisääntymiseen viittaavia havaintoja. Vuonna 2008 Kaakkois-Suomessa viimeiset aikuiset yksilöt havaittiin toukokuun lopussa (yhdellä paikalla tandem vielä 19.6.) ja ensimmäiset samoilta alueilta kuoriutuvat teneraalit elokuun lopussa. Toukkakehitys kestänee Suomessa siis noin 3 kuukautta, ehkä hieman enemmän. (Korentowiki, 2011) Kuva 3. Idänkirsikorennot. Timo Metsänen

10 10 5 KOHTEET JA HAVAINNOT Alla on luettelon omaisesti ne alueet joilla inventointi tehtiin, ajankohta, lyhyt yleiskuvaus ja havaitut lajit. Havaitut direktiivikorennot on alleviivattu. Ilmoitettu kohdenumero viittaa maakuntakaavaselostuksen kohdenumerointiin (Maakuntakaavaselostus, 2008) Hämeenlinna, Hattula, Lintusuo Kartoituskäynti klo (kohdenumero 15) Inventointi keskitettiin alueella Kultiojärvelle. Kohde on saraa kasvava, täysin umpeenkasvanut järvi, jossa paikoin pieniä avovesilampareita. Kasvillisuus etupäässä saroja, rannoilla muutamia pieniä järviruoko- ja osmankäämilaikkuja. Vetiset rantametsät kasvoivat itä- ja pohjoispuolella pääasiassa koivua, lännessä mäntyä. Havaitut sudenkorentolajit Keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum) 1 yksilö Siniukonkorento (Aeshna juncea) 3 yksilöä Vaskikorento (Cordulia aenea) 1 yksilö Hoikkakiiltokorento (Somatochlora arctica) 1 koiras Täpläkiiltokorento (Somatochlora flavomaculata) 30 yksilöä Kiiltokorentolaji (Somatochlora sp.) 10 yksilöä Ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata) 5 yksilöä Isolampikorento (Leucorrhinia rubicunda) 1 naaras Kohteella ei havaittu Luontodirektiivin liitteen IV a) mukaisia siro- tai lummelampikorentoja.

11 11 Tammela Haukivahonsuo N Kartoituskäynti klo (kohdenumero 17) Mäntyvaltainen räme, jossa kolme suolampea, Korpilammi, Keskilammi ja Haukivaho. Inventoinnissa keskityttiin näiden lampien lähiympäristöön. Hieman turvealuerajauksen ulkopuolella olevalta Keskilammilta löytyi siro- ja lummelampikorentokoiraat. Kartta 1. Haukivahonsuon direktiivikorentojen sijainnit. Havaitut sudenkorentolajit Korpilammi Sirokeijukorento (Lestes sponsa) 1 yksilöä Isotytönkorento (Erythromma najas) 10 yksilöä Hoikkakiiltokorento (Somatochlora arctica) 1 koiras Keskilammi Isotytönkorento (Erythromma najas) 5 yksilöä Vaskikorento (Cordulia aenea) 5 yksilöä

12 12 Ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata) 5 yksilöä Sirolampikorento (Leucorrhinia albifrons) 1 koiras Lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis) 1 koiras Haukivaho Isotytönkorento (Erythromma najas) 5 yksilöä Vaskikorento (Cordulia aenea) 2 yksilöä Ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata) 5 yksilöä Suositukset Mikäli Haukivahonsuolle suunnitellaan toimia, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti Keskilammen tilaan, tulee kohteella suorittaa tarkemmat selvitykset ko lajien esiintymisen osalta ja arvioida toimenpiteen mahdolliset vaikutukset. Tarkemmissa selvityksissä kohteelta tulisi etsiä merkkejä lajien lisääntymisestä, esimerkiksi kartoittamalla parittelevia yksilöitä, munivia naaraita, toukkanahkoja tai toukkia. Hämeenlinna, Hauho, Siikasenkorpi Kartoituskäynti klo (kohdenumero 23) Pieni, ruovikkorantainen järvi, jossa paljon pintakasvillisuutta. Lummelampikorentoja löytyi järven etelä-, pohjois- ja itärannalta, kaikkialta missä oli paljon lummetta ja ulpukkaa. Täplälampikorento koiras järven etelärannalla. Havaitut sudenkorentolajit Neidonkorento (Calopteryx virgo) 2 koirasta Sirokeijukorento (Lestes sponsa) 3 yksilöä Keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum) 50 yksilöä Isotytönkorento (Erythromma najas) 50 yksilöä Sirotytönkorento (Coenagrion pulchellum) 10 yksilöä Ruskoukonkorento (Aeshna grandis) 3 yksilöä Vaskikorento (Cordulia aenea) 50 yksilöä Välkekorento (Somatochlora metallica) 2 yksilöä

13 13 Ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata) hyvin runsas, >700 yksilöä Lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis) 20 yksilöä Täplälampikorento (Leucorrhinia pectoralis) 1 koiras Isolampikorento (Leucorrhinia rubicunda) 5 yksilöä Kartta 2. Siikasen direktiivikorentojen sijainnit. Suositukset Siikasenkorven välittömässä läheisyydessä Siikasella oleva lummelampikorentoesiintymä on runsas ja lampi onkin selvästi lain tarkoittama lajin lisääntymis- ja levähdyspaikka. Yksi havainto täplälampikorennosta viittaa myös sen osalta pienen populaation mahdolliseen olemassa oloon alueella. Jos alueelle suunnitellaan toimia, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti Siikasen tilaan ja sitä kautta direktiivikorentoihin, tulee kohteella suorittaa tarkempi arviointi toimenpiteen mahdollisista vaikutuksista.

14 14 Hämeenlinna, Janakkala, Jylisjärvensuo Kartoituskäynti klo (kohdenumero 56) Saraa kasvava, soistuva ja umpeen kasvava järven ranta. Lummelampikorentoja oli rannassa koko rajauksen alueella, varsinkin Kusiaissaaren eteläpuolella. Järvellä on paljon lummetta ja ulpukkaa. Havaitut sudenkorentolajit Keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum) 20 yksilöä Isotytönkorento (Erythromma najas) 10 yksilöä Okatytönkorento (Enallagma cyathigerum) 1 yksilö Vaskikorento (Cordulia aenea) runsas, >50 yksilöä Täpläkiiltokorento (Somatochlora flavomaculata) 10 yksilöä Välkekorento (Somatochlora metallica) 1 yksilö Ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata) hyvin runsas, >100 yksilöä Pikkulampikorento (Leucorrhinia dubia) 2 yksilöä Lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis) 30 yksilöä (10 parittelemassa ja 1 muniva) Isolampikorento (Leucorrhinia rubicunda) 3 yksilöä Kartta 3. Jylisjärven direktiivikorentojen sijainnit.

15 15 Suositukset Jylisjärvensuon välittömässä läheisyydessä oleva Jylisjärven länsirannalle sijoittuva lummelampikorentoesiintymä on runsas ja alue onkin selvästi lain tarkoittama lajin lisääntymis- ja levähdyspaikka. Havaintoja tehtiin myös parittelevista ja munivastakin yksilöistä. Jos alueelle suunnitellaan toimia, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti Jylisjärven tilaan, erityisesti järven länsirantaan, ja sitä kautta direktiivikorentoihin, tulee kohteella suorittaa tarkempi arviointi toimenpiteen mahdollisista vaikutuksista. Kalvola, Hanhissuo Kartoituskäynti klo (kohdenumero 71) Entinen korpisuo, jossa kaksi karuhkoa järveä. Lummelampikorentoja löytyi Iso-Salannin laskuojan suulta. Havaitut sudenkorentolajit Iso-Salanti Keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum) 20 yksilöä Isotytönkorento (Erythromma najas) 20 yksilöä Vaskikorento (Cordulia aenea) 10 yksilöä Välkekorento (Somatochlora metallica) 1 yksilö Ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata) >100 yksilöä Lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis) 3 koirasta Pikku-Salanti Neidonkorento (Calopteryx virgo) 1 koiras Keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum) 10 yksilöä Isotytönkorento (Erythromma najas) 10 yksilöä Sirotytönkorento (Coenagrion pulchellum) 10 yksilöä Ruskoukonkorento (Aeshna grandis) 3 yksilöä Vaskikorento (Cordulia aenea) 3 yksilöä Täpläkiiltokorento (Somatochlora flavomaculata) 3 yksilöä

16 16 Ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata) <50 yksilöä Kartta 4. Hanhissuon direktiivikorentojen sijainnit. Suositukset Hanhissuon välittömässä läheisyydessä oleva Iso-Salannin itärannalle sijoittuva lummelampikorentoesiintymä on pienehkö, mutta kuitenkin tulkittavissa lain tarkoittamaksi lajin lisääntymis- ja levähdyspaikaksi. Jos alueelle suunnitellaan toimia, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti Iso-Salannin tilaan ja sitä kautta lummelampikorentoihin, tulee kohteella suorittaa tarkempi arviointi toimenpiteen mahdollisista vaikutuksista. Kalvola, Palkkisuo Kartoituskäynti klo (kohdenumero 72) Mäntyrämeellä oleva pieni lampi. Havaitut sudenkorentolajit Keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum) 10 yks.

17 17 Ruskoukonkorento (Aeshna grandis) 2 yks. Siniukonkorento (Aeshna juncea) 2 yks. Vaskikorento (Cordulia aenea) 5 yks. Ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata) 5 yks. Kohteella ei havaittu Luontodirektiivin liitteen IV a) mukaisia siro- tai lummelampikorentoja. Loppi, Tyräjänsuo Kartoituskäynti klo (kohdenumero 107) Mäntyräme, jonka kaakkoiskulmassa on lampi ja järvi. Alueella on havaittu sirolampikorento vuonna Lajia ei havaittu mutta toisella käynnillä Hämeen ELY-keskuksen suunnitteja havaitsi yhden koiraan isoimmalla Kakarlammilla (Mäkinen, J. 2011c). Vuonna 2010 siellä havaittiin idänkirsikorento, joka on myös Luontodirektiivin IV a) liitteen laji. Laji on todennäköisesti levittäytymässä pohjoisemmaksi ja tämä havainto oli Etelä-Hämeen luonnonmaatietellisen alueen ensimmäinen. Suo on tunnettu myös aapakiiltokorennon yhtenä eteläisimpänä esiintymispaikkana Suomessa. Nyt lajia ei havaittu mutta kartoituskäynti oli ehkä hieman liian myöhäinen tämän lajin päälentoaikaan nähden. Havaitut sudenkorentolajit Suo Taigatytönkorento (Coenagrion johanssoni) 2 koirasta Sirotytönkorento (Coenagrion pulchellum) 1 naaras Okatytönkorento (Enallagma cyathigerum) 20 yksilöä Siniukonkorento (Aeshna juncea) 1 yksilö Ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata) 5 yksilöä Pikkulampikorento (Leucorrhinia dubia) 20 yksilöä

18 18 Tyräjä Keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum) 10 yksilöä Isotytönkorento (Erythromma najas) 5 yksilöä Sirotytönkorento (Coenagrion pulchellum) 5 yksilöä Vaskikorento (Cordulia aenea) 20 yksilöä Välkekorento (Somatochlora metallica) 2 yksilöä Ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata) hyvin runsas, >100 yksilöä Pikkulampikorento (Leucorrhinia dubia) 10 yksilöä Suositukset Vaikka tämän vuoden inventoinneissa ei alueelta löydetty sirolampikorentoa, on sen esiintyminen alueella todennäköistä. Jatkossa myös idänkirsikorennon esiintyminen on todennäköistä, kun lajin kanta Suomessa vahvistuu. Jos alueelle suunnitellaan toimia, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti Kakarlampien tai Tyräjän lampien tilaan ja sitä kautta em. korentoihin, tulee kohteella suorittaa tarkemmat selvitykset ko lajien esiintymisen osalta ja arvioida toimenpiteen mahdolliset vaikutukset. Tarkemmissa selvityksissä kohteelta tulisi etsiä merkkejä lajien lisääntymisestä, esimerkiksi kartoittamalla parittelevia yksilöitä, munivia naaraita, toukkanahkoja tai toukkia. Loppi, Lenninsuo Kartoituskäynti klo (kohdenumero 109) Pieni, ruskeavetinen ilmeisesti kaivettu lampi. Havaitut sudenkorentolajit Immenkorento (Calopteryx splendens) 1 koiras Neidonkorento (Calopteryx virgo) 1 koiras Keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum) 10 yksilöä Isotytönkorento (Erythromma najas) 3 yksilöä Sirotytönkorento (Coenagrion pulchellum) 5 yksilöä Okatytönkorento (Enallagma cyathigerum) 10 yksilöä Ruskoukonkorento (Aeshna grandis) 2 yksilöä

19 19 Siniukonkorento (Aeshna juncea) 1 yksilöä Vaskikorento (Cordulia aenea) 5 yksilöä Ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata) 20 yksilöä Kohteella ei havaittu Luontodirektiivin liitteen IV a) mukaisia siro- tai lummelampikorentoja. Hämeenlinna, Renko, Mekkohuhdansuo Kartoituskäynti klo (kohdenumero 114) Turvevarausrajauksen ulkopuolella, Rietajärvellä oli sekä siro- että lummelampikorentoja. Osa siro- ja lummelampikorennoista oli liian kaukana järvellä varman määrityksen kannalta. Järvelllä kasvaa paljon lummetta ja ulpukkaa. Havaitut sudenkorentolajit Rietajärvi Isotytönkorento (Erythromma najas) 10 yksilöä Okatytönkorento (Enallagma cyathigerum) 10 yksilöä Ruskoukonkorento (Aeshna grandis) 2 yksilöä Siniukonkorento (Aeshna juncea) 2 yksilöä Ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata) 5 yksilöä Sirolampikorento (Leucorrhinia albifrons) 1 koiras Lummelampikorento (Leucorrhinia caudalis) 2 koirasta Siro- / Lummelampikorento (Leucorrhinia albifrons/ caudalis) 5 yksilöä

20 20 Kartta 5. Mekkohuhdansuon direktiivikorentojen sijainnit. Suositukset Mekkohuhdansuon pohjoispuolella oleva Rietajärven itärannalle sijoittuva lumme- ja sirollampikorentoesiintymä on tulkittavissa lain tarkoittamaksi lajin lisääntymis- ja levähdyspaikaksi. Korennoille sopivaa biotooppia on myös järven pohjoisrannoilla. Jos alueelle suunnitellaan toimia, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti Rietajärven tilaan ja sitä kautta lummelampikorentoihin, tulee kohteella suorittaa tarkempi arviointi toimenpiteen mahdollisista vaikutuksista. Hämeenlinna, Renko, Lellanlammi Kartoituskäynti klo (kohdenumero 115) Pieni lampi. Havaitut sudenkorentolajit Neidonkorento (Calopteryx virgo) 1 koiras Keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum) 20 yksilöä Sirotytönkorento (Coenagrion pulchellum) 10 yksilöä

21 21 Siniukonkorento (Aeshna juncea) 1 yksilöä Ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata) 20 yksilöä Pikkulampikorento (Leucorrhinia dubia) 10 yksilöä Isolampikorento (Leucorrhinia rubicunda) 10 yksilöä Kohteella ei havaittu Luontodirektiivin liitteen IV a) mukaisia siro- tai lummelampikorentoja. Hämeenlinna, Tuulos, Jänisrahka Kartoituskäynti klo ja klo sekä klo 12:30-15:00 (kohdenumero 135) Lampi Pieni korpilampi. Havaitut sudenkorentolajit Keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum) 20 yksilöä Taigatytönkorento (Coenagrion johanssoni) 2 yksilöä (1/1 tandem-lennossa) Ruskoukonkorento (Aeshna grandis) 1 yksilö Siniukonkorento (Aeshna juncea) 1 yksilö Ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata) 5 yksilöä Pikkulampikorento (Leucorrhinia dubia) 3 yksilöä Isolampikorento (Leucorrhinia rubicunda) 10 yksilöä Jänisjoki Kirkasvetinen kapea puro. Havaitut sudenkorentolajit Neidonkorento (Calopteryx virgo) hyvin runsas, 200 yksilöä (150/50) Punatytönkorento (Pyrrhosoma nymphula) runsas, 40 yksilöä (12 tandemia) Purokorento (Cordulegaster boltonii) 10 yksilöä (2 munivaa naarasta) Vaskikorento (Cordulia aenea) 2 yksilöä

22 22 Välkekorento (Somatochlora metallica) 10 yksilöä ja toisella käynnillä Kirjoukonkorento (Aeshna cyanea) 4 koirasta Sirokeijukorento (Lestes sponsa) 1 koiras Kohteella ei havaittu Luontodirektiivin liitteen IV a) mukaisia siro- tai lummelampikorentoja eikä kirjojokikorentoakaan. Kartoituksessa havaitut melko vaateliaat virtavesilajit (punatytönkorento ja purokorento) indikoivat kuitenkin Jänisjoen hyvää tilaa. Loppi, Rautasuo, Palojoki Kohteelle tehtiin kesällä saatujen potentiaalisuustietojen perusteella vielä täydennysinventointi kirjojokikorennon osalta Kohteen vesi todettiin kuitenkin sameammaksi kuin Jänisjoella ja se ei todennäköisesti täytä kirjojokikorennon elinympäristövaatimuksia. Lajia ei tavattu kohteella. Tammela, Kärjensuo Kärjensuolle ei tehty inventointikäyntiä, mutta sieltä on tiedossa melko tuorehavainto sirolampikorennosta vuodelta Suositukset Jos alueelle suunnitellaan toimia, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti suon lampien ja allikoiden tilaan ja sitä kautta sirolampikorentoon, tulee kohteella suorittaa tarkempi arviointi toimenpiteen mahdollisista vaikutuksista. Hämeenlinna, Lammi, Lakeasuo Käynti vk 29 (kohdenumero 81)

23 23 Hämeen ELY-keskuksen suunnittelija Jussi Mäkinen havaitsi Lakeassuon alapuolisessa Evojoessa välillä Kinnaskoski-Lehmäkoski useita kirjojokikorentoja (Mäkinen, J. 2011b). Suositukset Jos alueelle suunnitellaan toimia, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti Evojoen tilaan ja sitä kautta kirjojokikorentoon, tulee kohteella suorittaa tarkempi arviointi toimenpiteen mahdollisista vaikutuksista. 6 SUOSITUKSET JA POHDINTAA Direktiivikorentojen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Tällaiseksi toimeksi voidaan katsoa muun muassa voimakas ruoppaaminen, vesialueiden täyttäminen tai kaivaminen sekä muu toiminta joka heikentää lajien elinympäristöä. Turvetuotannon vaikutuksia direktiivilajeihin ei ole Suomessa juurikaan tutkittu, mutta tuotantoalueilta tuleva kiintoaines saattaa vaikeuttaa toukkien hengittämistä ja heikentää niiden näköaistiin perustuvaa saalistusta näkösyvyyden heiketessä. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti toimintaa jonka kaikkia vaikutuksia ei tunneta, ei tulisi toteuttaa varsinkaan jos vaikutukset voivat olla negatiivisia. Yleissuosituksena niille varausalueille, joilla havaittiin tai oli havaittu Luontodirektiivin IV a) liitteen sudenkorentolajeja, ei suositella osoitettavan turvetuotantoa sen mahdollisten heikentävien vaikutusten vuoksi. 7 MUUT HUOMIOT Korentokartoituksen yhteydessä Jylisjärvensuolla havaittiin metso ja kurki. Tyräjänsuolla havaittiin siipirikkoa näyttelevä kapustarinta (Mäkinen, J. 2011b) ja varoitteleva naaras (P. Saikko). Kaikki lajit kuuluvat Lintudirektiivin I-liitteeseen ja metso

24 24 sekä kapustarinta on luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi lajiksi eteläborealisella vyöhykkeellä, johon Kanta-Häme kuuluu. 8 YHTEENVETO JA JATKOSELVITYSTARPEET Kanta-Hämeen turvetuotantovarausalueista arvioitiin potentiaalisimmat kohteet, joilla voisi esiintyä Luontodirektiivin IV a) liitteessä mainittuja siro- tai lummelampikorentoja. Tarkastelun perusteella inventoitiin 10 kohdetta lajien päälentoaikaan. Viideltä kohteelta löydettiin jompaa kumpaa tai molempia kohdelajeja. Lisäksi yhdeltä kohteelta tavattiin siro- ja lummelampikorentojen lisäksi täplälampikorento. Olemassa olevien tietojen perusteella myös kahdella muulla kohteella esiintyy direktiivikorentoja. Suomessa ei ole tiettävästi tutkittu turvetuotannon vaikutuksia Luontodirektiivin IV a) liitteen sudenkorentoihin ja varovaisuusperiaatteen mukaisesti niille kohteille, joilta korentoja löytyi tai oli aikaisempia havaintoja, ei suositella osoitettavaksi turvetuotantoa nykyoletuksien valossa. Turvetuotannolla voi olla vaikutuksia sudenkorentoihin myös varsinaisten tuotantoalueiden ulkopuolelle, pääasiassa alapuolisissa vesistöissä. Alle on listattu kohteita, joilla direktiivikorentojen esiintyminen on mahdollista ja jatkoselvitykset ovat suositeltavia (Mäkinen, J mukaillen). Kustannustehokkainta inventoinnit on tehdä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, ennen kuin turvetuotannon lupaprosessiin ja suunnitteluun on käytetty paljon aikaa ja rahaa, koska Luontodirektiivin IV a) liitteen lajeilla on vahva suojelustatus. Kirjojokikorento -Kärkistensuon alapuolinen Sääjärvenoja (Janakkala) -Leteensuon Vanajaveteen laskeva Vanhaoja (Hattula) -Haukivahonsuon alapuolinen Suojärvenjoki (Tammela) -Tyräjänsuon alapuolinen Uksenjoki (Loppi) -Lintusuon ja Valkeasuon alapuolinen Valteenjoki (Hauho ja Hattula) -Juottolansuon viereinen Arrajoki (Lammi)

25 25 -Nimettömänsuo viereinen Tarpianjoki (Kalvola) -Rautasuon alapuolinen Koenjoki (Loppi) Viimeisessä kohteessa on tarkastettu pari koskipaikkaa Myllynkulmalla tuloksetta (Mäkinen, J. 2011b). Täplälampikorento -Leteensuon Vanajaveteen laskeva Vanhaoja (Hattula) -Palliossuon alapuolinen laskuoja Kahilammeen ja itse lampi (Janakkala) KIITOKSET Jussi Mäkinen Hämeen ELY-keskuksesta antoi käyttöömme erittäin tuoreita viime hetken sudenkorentotietoja. LÄHTEET Juutilainen, K Suokasvillisuusselvitys Kanta-Häme Luontoselvitys Metsänen. Korentowiki, Suomen Sudenkorentoseuran verkkosivut [ Luettu Maakuntakaavaselostus Hämeen liitto. Mäkinen, J Hyönteisselvityskohteita Kanta-Hämeen maakuntakaavaa varten. Sähköinen dokumentti. Hämeen ELY-keskus. Mäkinen, J. 2011b. Sähköposti Mäkinen, J. 2011c. Tekstiviesti

26 26 LIITTEET Liite 1. Sähköinen paikkatietoaineisto (erillinen liite).