Suomen Migreeniyhdistys ry Jäsenlehti 2/2000
2 Suomen Migreeniyhdistys Jäsenlehti 2/2000
Sisältö Puheenjohtajan palsta... 4 Täsmälääkkeen paikka... 5 Kuulumisia tutkimuksesta... 8 Oletko geenitutkimuksessa mukana?... 9 Mikko Kallela: Suvuttain esiintyvän migreenin kliininen kuva... 10 Triptaanien hintavertailu... 11 Menstruaalimigreeni... 12 Asiantuntija vastaa... 14 Uutisia meiltä ja muualta... 17 Järkeä ja tunnetta migreenipotilaan hoidossa... 18 Rentoutta ja iloa sauvakävelystä... 22 Täällä Virpi Vallasvuo, Lontoo...... 26 Minun tarinani... 28 Lukijat kirjoittavat... 30 Vanhan kansan lääkintäviisautta... 32 Paikallisuutisia... 33 Jäsenillat... 34 Palveluhakemisto... 35 (09) 454 72 72 Arkisin klo 12 18. Julkaisija: Suomen Migreeniyhdistys ry Migränföreningen i Finland rf Kansi: Milla Petänen Lehden taitto: Leena Kanerva Paino: Mynäprint Oy Onko Sinulla ideoita tai ehdotuksia yhdistyksellemme tai jäsenlehteemme? YHTEYSTIETOMME: Suomen Migreeniyhdistys Mannerheimintie 44 A 00260 Helsinki Faksi (09) 493 353 migreeni@migreeni.org www.migreeni.org Suomen Migreeniyhdistys Jäsenlehti 2/2000 3
Tarjolla uskoa, toivoa ja pieniä oljenkorsia Vaikka luotettavat lääkkeet ovatkin elinehto tämän sairauden kanssa pärjäämiselle, niin pelkästään niiden varaan ei pidä tuudittautua. Vähintään yhtä tärkeää on yrittää selvittää miksi kohtauksia tulee ja kenties mitä muita konsteja voisi olla niiden estämiseksi. Olen ollut pakotettu tekemään seuraavan johtopäätöksen: Tässä yhdistyksessä lähes jokaisella jäsenellä allekirjoittaneellakin on tavallista pahempi migreeni. Menestystarinoita ei kerta kaikkiaan ole jaettavaksi, vaikka me niitä edellisessä lehdessä peräänkuulutimme. Jos niitä haluaa löytää, täytyisi varmaan tehdä Lönnrotit ja lähteä haastattelemaan kansaa sitä, joka ei tarvitse tätä yhdistystä. Ehkä se ei kuitenkaan ole huono asia, sillä uskon, että kertomuksista, joiden sävy saattaa kuulostaa epätoivoiselta, löytyy enemmän lohtua meille, kuin menestystarinoista. Joskus se lohtu voi olla sitä, että huomaa jollain olevan asiat vielä huonommin, kuin itsellä. Ikävä myöntää, mutta näin on. Hyvin harvoin migreenistä voi päästä kokonaan jollain konstilla, ja on itsensä pettämistä, että haaveilee sellaisesta. Masentavaahan se sellainen on, kun kuulee jonkun päässeen migreenistä kokonaan esim. akupunktiolla ja itse suurin odotuksin sitä kokeiltuaan saa huomata, että ei auttanutkaan yhtään. Siitä huolimatta, akupunktiotakin kannattaa kokeilla. ;-) Yhtä ainoaa autuaaksi tekevää poppakonstia ei ole vielä keksitty, koska niin monimuotoisena tämä sairaus esiintyy. Joudumme jokainen etsimään omat oljenkortemme niistä tiedoista, mitä tarjolla on ja toivoa löytävämme tarpeeksi monta, että emme hukkuisi. On henkisesti helpompaa edetä vauvanaskelin, eikä missään vaiheessa odottaa ihmeparantumista. Olla onnellinen siitä, että on jollain konstilla edes yksi kohtaus vähemmän kuukaudessa. Kun lukee tarkkaan, on tämäkin lehti täynnä oljenkorsia. Olen vakuuttunut, että moni saa niistäkin tehtyä pienen patjan ja onnellisena polskuttelee päivät pitkät ehkä puoli vuotta ja silloinhan tulee jo taas seuraava lehti! Kaikesta huolimatta voikaamme hyvin! Leena Kanerva puheenjohtaja 4 Suomen Migreeniyhdistys Jäsenlehti 2/2000
Neurologian erikoislääkäri Erkki Säkö, Turun päänsärkykeskus Oy Täsmälääkkeen paikka Kymmenen vuotta sitten akuutin migreenin hoito oli vielä varsin epätyydyttävää. Käytössä olivat vain asetyylisalisyylihappo johdannaisineen, parasetamoli ja tulehduskipulääkkeet, sekä ergotamiinijohdannaiset hankalammissa kohtauksissa. Usein potilaan piti hakeutua vaikeamman särkykohtauksensa kanssa päivystysvastaanotolle saadakseen oireistonsa loppumaan. Sen jälkeen akuutin migreenikohtauksen hoidossa on tapahtunut selkeä mullistus uusien serotoniini-aktiivisten lääkeaineiden, triptaanien tultua markkinoille. Moni vaikeampaa migreeniä sairastava potilas on kertonut niiden käyttöönoton mullistaneen elämänsä laadun. Joku jakaa jopa elämänsä kahteen jaksoon: aikaan ennen täsmälääkkeitä ja niiden käyttöön oton jälkeiseen aikaan. Niiden käytöllä saavutetaan myös merkittäviä jopa kansantaloudellisia säästöjä, sillä migreeni on tälläkin hetkellä KELAn tilastojen mukaan kuudenneksi tärkein työikäisten sairaspoissaolojen syy, ohittaen esimerkiksi sydän- ja verenkiertosairaudet tässä ikäryhmässä. Lisäksi varsin moni tunnollinen migreenipotilas raahautuu oireistaan huolimatta työhönsä ja koettaa selvitä työpäivästään oireisena ja osatyökykyisenä, ettei saisi lintsarin leimaa. Migreenin tunnettuus ja oireiston kokonaisvaltainen toimintakykyä alentava vaikutus on edelleenkin harvan sitä sairastamattoman tiedossa. Useimmiten saa vain kommentin: Ai päätä särkee, no ota joku nappi ja rupea töihisi, vaikka potilasparka kykenee lähinnä halimaan vessanpönttöä ja on kaikkea muuta kuin työkykyinen. Potilaat vierastavat niiden käyttöä joko kalliin hinnan tai usein myös serkun kummin kaimalle sattuneen sivuvaikutuksen takia. kärikunnan keskuudessa. Potilaat vierastavat niiden käyttöä joko kalliin hinnan tai usein myös serkun kummin kaimalle sattuneen sivuvaikutuksen takia. Myös jotkut perusterveydenhuollossa toimivat lääkärit katsovat, että ne pitäisi säästää vain kaikkein vaikeimpien migreenien hoitoon, ja kirjoittavat yleensä vain kahden, ja maksimissaan kuuden tabletin reseptin mukaan potilaalleen. Joku on joskus jopa esittänyt, että niiden käyttö pitäisi jättää vain neurologian erikoislääkäreiden harkintaan. Migreeniä esiintyy kuitenkin vähintään joka kymmenennellä, joka tarkoittaa vähintään puolta miljoonaa suomalaista. Tämän mukaan Suomen jokai- Täsmälääkkeiden käyttöön liittyy vielä useita ennakkoluuloja sekä potilaiden että myös läänen neurologi saisi hoitaa 2500 migreenipotilasta vuosittain, joka tekee n 13 työpäivää kohden. Vaikka jokainen migreenipotilas kävisi erikoislääkärillä vain kerran vuodessa, tehtävä olisi mahdoton. Hyvänä hoitovasteena migreenikohtauksessa tarkoitetaan tilannetta, jossa migreenioireet ovat hävinneet kokonaan ja toimintakyky täysin palautunut kahden tunnin kuluttua lääkkeen otosta. Tyydyttävänä hoitovasteena pidetään tilannetta, jossa särky on muuttunut kohtalaisesta tai vaikeasta lieväksi ja toimintakyky on palautunut. Usein migreenipotilaalta kysyttäessä hän sanoo, että auttoihan se lääke, jo muutaman tunnin kuluttua alkoi tuntua paremmalta. Tällaista ei kuitenkaan edellisen perusteella voida katsoa edes tyydyttäväksi hoitovasteeksi. Nykyisten migreenin hoitosuositusten mukaan migreenikohtaukset jaetaan kahteen ryhmään: lieviin ja keskivaikeisiin sekä vaikeisiin. Rajana on vaikutus toimintakykyyn, lievä kohtaus häiritsee, mutta ei estä toimintoja, kohtalainen estää jo osan ja vaikeassa kohtauksessa potilas on täysin toimintakyvytön, jopa vuodepotilas. Lievien migreenikohtausten ensisijaisena hoitosuosituksena on edelleenkin joko asetosalisyylihappo, parasetamoli tai tulehduskipulääke. Perusperiaate Suomen Migreeniyhdistys Jäsenlehti 2/2000 5
on riittävän paljon ja riittävän ajoissa. Esimerkiksi asetosalisyylihapon ja parasetamolin suositusannos on 1 gramma eli 2 tablettia heti ensioireisiin, mielellään pahoinvointilääkkeeseen yhdistettynä, ja sama annos suosituimmalla tulehduskipulääkkeellä ibuprofeenilla on 800-1200mg kerralla. Migreenikohtauksen hoitoa voi verrata korkeushyppyyn: Jos aikoo riman ylittää, kannattaa yrittää hypätä sen verran, että varmasti riman ylittää. Jos valmisteella ei toisella tai kolmannellakaan kerralla saada hyvää tai tyydyttävää hoitovastetta, kannattaa vaihtaa toiseen valmisteeseen. Jos toinenkaan valmiste ei toistuvasta yrityksestä huolimatta toimi, kannattaa kokeilla sen jälkeen täsmälääkettä Kohtalaisen tai vaikean migreenin ensisijaislääke on täsmälääke eli triptaani. Senkin suhteen hoitovaste on parempi, jos sen ottaa mahdollisimman varhain kohtauksen alussa. Triptaanin otto kannattaa kuitenkin ajoittaa vasta särkyvaiheen alkuun, sillä osa täsmälääkkeistä ei pääse vaikutuspaikkaansakaan ennen kuin särkyvaihe on alkanut. Täsmälääkkeidenkin kohdalla Paras teho saadaan täsmälääkkeelläkin heti migreenin alkuvaiheissa. on tärkeää riittävä annos. Jos jokin lääke ei tehoa, kannattaa kokeilla toista valmistetta tai valmistemuotoa. Jos on ottanut tavallisesti tehoavan annoksen, ja tällä kerralla ei hoitovastetta tulekaan, on uudesta lääkeannoksesta harvoin hyötyä. Kaikkien täsmälääkkeiden puoliintumisaika elimistössä on turvallisuussyistä varsin lyhyt 1-6 tunnin luokkaa. Sen vuoksi pitkät, yli vuorokauden mittaiset migreenikohtaukset usein toistuvat noin 12-16 tuntia alkamisensa jälkeen. Täsmälääke tehoaa migreenikohtaukseen myöhemminkin otettuna, mutta paras teho saadaan silläkin heti migreenin alkuvaiheissa. Enimmäisvuorokausiannokset vaihtelevat eri valmisteiden välillä, eikä niitä pidä ylittää sopimatta asiasta hoitavan lääkärin kanssa. Täsmälääkkeiden sivuvaikutuksista yleisin on käsivarsissa, rintakehällä tai kaulalla tuntuva puristava tuntemus. Se ei ole sydänperäinen, vaikka moni niin pelästyneenä luulee, ja se häipyy yleensä muutaman minuutin tai puolen tunnin kuluessa. Sen syntyä ei tarkkaan tiedetä, mutta sillä saattaa olla tekemistä keuhkolaskimoiden supistumisen kanssa. Muita yleisiä sivuvaikutuksia ovat väsytys, huimaus, sormien ja ihon pistely ja joskus suun limakalvo-oireet. Kaikissa muissa täsmälääkkeissä paitsi naratriptaanissa on ajokykyyn vaikuttavan aineen kolmio, mutta sellainen on kyllä totta totisesti myös itse migreenikohtauksessakin, eikä migreenikohtauksen aikana pitäisi ainakaan tieliikennelain mukaan kuljettaa mitään ajoneuvoa. Täsmälääkkeiden käyttöön oton myötä tietämyksemme itse migreenikohtauksen kulusta on huomattavasti lisääntynyt. Migreenikohtaus itsessään alkaa jo ennen särkyä, joskus parikin vuorokautta ennen sen ilmaantumista. Syvällä aivorungossa oleva migreenin syntyalue aktivoituu, ja aiheuttaa kolmoishermon aktivoitumisen kautta aivokalvojen suonten laajentumisen. Näissä tapahtuu turpoaminen ja laajeneminen, ja venytykselle herkkien verisuonten seinien venyminen aiheuttaa sykkivän säryn. Kun sen aikana yrittää liikkua, verenpaine nousee ja samalla suonten sykelaajuus kasvaa, ja venyttää näin kipuherkkiä suonen seinämiä lisää, aiheuttaen sykkivän säryn merkittävän pahenemisen. Ärsytys välittyy myös ydinjatkossa olevaan pahoinvointikeskukseen, sekä aivorungon alueen vireystilaa säätelevään alueeseen, 6 Suomen Migreeniyhdistys Jäsenlehti 2/2000
joka aiheuttaa väsymyksen ja alivireisyyden. Täsmälääke vaikuttaa serotoniini-välittäjäaineen kautta sekä aivokalvojen suonistoon meneviin kolmoishermon säikeisiin, että myös itse verisuonen seinämään, estäen venytystä ja supistaen suonet takaisin ennalleen, jolloin särkykin lakkaa. Valitettavasti ne eivät vaikuta itse migreenin syntyalueeseen, ja sen vuoksi pitkiä migreenikohtauksia potevilla alue jää aktiiviseksi aiheuttaen migreenioireiston uusimisen 12-16 tunnin kuluttua. Täsmälääkkeiksi triptaaneja sanotaan sen takia, että ne vaikuttavat vain serotoniini-1-b ja serotoniini-1-d reseptoreihin eli sitoutumiskohtiin, joita löytyy juuri aivokalvojen suonista ja kolmoishermon alueelta. Muualla elimistössä näitä sitoutumiskohtia ei ole lainkaan, tai niitä on hyvin vähän. Valitettavasti näitä sitoutumiskohtia on jonkin verran sepelvaltimoissa ja itse aivojen verisuonissa, joissa täsmälääkkeet aiheuttavat 2-5% supistumisen. Terveille sillä ei ole merkitystä, mutta oireista sepelvaltimotautia tai aivoverenkiertohäiriöiden jälkitilaa sairastavilla niiden käyttö on sen vuoksi vasta-aiheista. Niitä ei myöskään suositella turvallisuussyistä raskauden ja imetyksen aikana käytettäväksi, vaikka mitään niiden haitallisuuteen viittaavaa ei ole todettu ei eläinkokeissa eikä liioin niissä tilanteissa, jolloin potilas on niitä raskauden tai imetyksen aikana käyttänyt. Täsmälääkkeitä markkinoilla on nykyisin neljä eri lääkevalmistetta. Vanhin ja edelleen eniten käytetty on sumatriptaani (Imigran ). Siitä on 50 ja 100 mg tabletin lisäksi Jos jonkin lääke ei tehoa, kannattaa kokeilla toista valmistetta tai valmistemuotoa. ta on sen huono imeytyvyys, vain 14% suun kautta otetusta lääkeannoksesta päätyy verenkiertoon, ja sekin vaihtelee potilaasta toiseen. Toisena markkinoille ehti tsolmitriptaani (Zomig ). Siitä on nykyisin käytettävissä sekä tavallinen että suussa nopeasti ilman vettä liukeneva Rapimelt muoto. Sen teho ja nopeus on Imigran-tabletin luokkaa, mutta imeytyvyys on selvästi parempi. Kolmantena markkinoille tuli Naramig, joka poikkeaa hieman muista täsmälääkkeistä pidemmän puoliintumisaikansa ja hyvän keskushermostotunkeutuvuutensa vuoksi. Se on jonkin verran muita triptaaneja hitaampi, mutta sivuvaikutuksia ja myös säryn uusimista sillä näyttää olevan näitä vähemmän. Neljäntenä kauppaan on tullut Maxalt, muihinkin ruumiinaukkoihin sopivat valmistemuodot, nenäsumute ja peräpuikko. Kaikkein vaikeimpiin tilanteisiin, joissa oksentelu ja ripuli estävät näidenkin annosmuotojen käytön, on vielä itse annettavissa oleva ihon alainen ruiske. Imigranin tabletilla ja peräpuikolla saadaan teho 2/3:ssa migreenikohtauksissa, nenäsumutteella hieman useam massa, ja edelleen tehokkain joskin kallein täsmälääke on Imigranin ihonalainen injektio jolla saadaan hoitovaste 5/6:lla potilaista. Imigranin suurin haitjosta löytyy niinikään tavallinen ja suussa liukeneva Rapitab tabletti. Teholtaan se on ainakin Imigranin veroinen, ja sivuvaikutuksia sillä tuntuisi olevan jonkin verran vähemmän. Uusia täsmälääkkeitä on markkinoille tulossa vielä ainakin kaksi, Almogran ja Relpax. Perusohjeena täsmälääke kannattaa valita ensisijaislääkkeeksi aina silloin, kun migreenikoh taus on vähintään kohtalainen voimakkuudeltaan. Myös lievässä kohtauksessa se kannattaa valita silloin, kun tavanomaisilla särky- tai tulehduskipulääkkeillä ei hyvää hoitovastetta saavuteta. Jos jokin lääke tai valmistemuoto ei tunnu auttavan, kannattaa koettaa toista, sillä suurimmalle osalle saadaan jollain vaihtoehdolla hyvä hoitovaste. Jos samanaikaisesti on käytössä mielialalääkkeitä, tai betasalpaajatyyppisiä verenpaine- tai migreenin estolääkkeitä, kannattaa täsmälääkkeen valinnasta keskustella hoitavan lääkärin kanssa, koska eräät näistä valmisteista ovat vasta-aiheisia tai vaativat annoksen laskua tiettyjen triptaanien kanssa yhdessä käytettynä. Säryn uusimista ei pidä arvioida lääkkeen tehottomuuden merkiksi, vaan kyseessä on kaikille täsmälääkkeille tyypillinen pitkään migreenikohtaukseen liittyvä ilmiö. Suomen Migreeniyhdistys Jäsenlehti 2/2000 7
Kuulumisia tutkimuksesta Aikuisten migreenin lääkehoidon kustannukset, vaikutukset ja kustannusvaikuttavuus Janne Martikainen Terveyshallinnon ja -talouden laitos Kuopion yliopisto PL 1627 70211 Kuopio Tutkimuksen tausta Suomen Migreeniyhdistyksen jäsenistä 1000 henkilöä sai kesäkuun alussa pyynnön osallistua aikuisten migreenin lääkehoidon kustannuksia ja lääkkeiden vaikutuksia kartoittavaan tutkimukseen. Toteutettu tutkimus kuuluu osaksi Duodecimin ja erikoislääkärijärjestöjen Käypä Hoito hanketta. Hoitosuositusten taustatekijänä on se, että hoitokäytännöt vaihtelevat paljon ja käytössä on myös paljon menetelmiä, joiden vaikuttavuutta ei ole osoitettu. Migreenin hoidon osalta on valmistumassa Suomen Neurologisen Yhdistyksen toimesta Käypä Hoito-suositus, jossa pyritään esittämään migreenin kohtausja estohoidon näyttöön perustuvat hoitovaihtoehdot aikuisille ja lapsille. Päätöksentekoon lääkkeiden käytöstä tarvitaan myös tiedot lääkkeiden kustannuksista. Yksilön ja yhteiskunnan resurssit voivat kohdentua epätarkoituksenmukaisesti, jos päätökset tehdään pelkästään hoitojen vaikuttavuustietojen perusteella. Migreenistä kärsivällä henkilöllä on oikeus saada hyvää hoitoa ja yhteiskunnan on pyrittävä huolehtimaan siitä, että mahdollisimman moni migreenistä kärsivä voisi saada tätä hyvää hoitoa. Rajoitteena ovat kuitenkin rajalliset resurssit ja siksi yhteiskunnan kannattaa tukea kustannus-vaikuttavuuksiltaan parhaita hoitoja. Kansantaloudellisesti merkittäväksi sairaudeksi migreenin tekee sen korkea esiintyvyys 25 ja 55 ikävuoden välillä eli juuri silloin, kun ihminen on aktiivisimmillaan työelämässä. Migreenin on arvioitu aiheuttavan noin 5,5 työpäivän menetyksen potilasta kohden vuodessa. Toimintakyvyn menetyksen voidaan olettaa kasvavan migreenin voimakkuuden pahentuessa tai kohtausten tihentyessä. Toimintakyvyn menetystä voidaan pyrkiä vähentämään vaikuttavalla ja oikein toteutetulla lääkehoidolla, jolloin migreenin aiheuttama haitta jää mahdollisimman vähäiseksi. Tutkimuksen toteutus Kesäkuussa alkanut tutkimus toteutettiin kaksivaiheisesti. Ensimmäisessä vaiheessa tutkimukseen osallistuneet henkilöt täyttivät taustakysymyslomakkeen, jossa kysyttiin muun muassa 8 Suomen Migreeniyhdistys Jäsenlehti 2/2000
asuinpaikkaa, koulutusta ja koettua terveydentilaa. Kysymyksillä kartoitettiin vastaajien sosiodemografisia tietoja, sosioekonomista asemaa, yleistä terveydentilaa, psyykkisiä resursseja taudinhallinnassa ja taudin vaikutuksia ihmissuhteisiin eli tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa taudinhallintaan. Näitä tietoja tarvitaan, kun muodostetaan vertailuryhmiä eri lääkkeiden kesken. Lomakkeessa oli mukana myös migreenin varmentamiskysymyksiä, joiden laadinnasta vastasivat neurologian dosentti Markus Färkkilä ja neurologian erikoislääkäri Mikko Kallela. Ensimmäisen vaiheen vastauksia palautui 590 eli vastausprosentiksi tuli 59. Vastaajista naisia oli 547 (92.7%) ja miehiä 43 (7.3%). Alkamassa ollut lomakausi ja tutkimuksen raskas seurantalomake saattoivat vaikuttaa vastausinnokkuuteen. Ensimmäiseen vaiheen vastaaja voidaan keskiarvojen perusteella kuvailla iältään 42-vuotiaaksi naiseksi, joka asuu Etelä-Suomen alueella. Hän elää avo- tai avioliitossa ja käy työssä tai on tilapäisesti poissa töistä, työsuhteen kuitenkin jatkuessa. Terveydentilansa hän kokee hyväksi. Migreeni rajoittaa työn tekemistä jonkin verran, mutta sosiaaliset suhteet kärsivät hieman enemmän. Stressiä hän kokee jonkin verran. Kuvailu sisältää kaikki ensimmäiseen vaiheen vastaajat, eikä heitä ole vielä eroteltu migreenidiagnoosin perusteella. Tutkimuksen toisessa vaiheessa vastaajia pyydettiin pitämään migreenikohtauspäiväkirjaa kolmen kuukauden ajan. Päiväkirjaan merkittiin hoidossa käytetyt lääkkeet, vahvuudet, kipu ennen lääkettä, kipu kaksi tuntia lääkkeen oton jälkeen ja terveydenhuollon palveluiden käyttö. Seuranta-ajan lopuksi vastaajia pyydettiin täyttämään vielä MIDAS-kyselykaavake. Kaavakkeella tutkittaan migreenin aiheuttamaa haittaa ja taudinhallintaa, käyttämällä viittä kysymystä, jotka sijoittuvat elämän eri osa-alueille: työ- ja opiskeluajan menetys, kotityöt, perhe, vapaa-aika ja sosiaalinen toiminta. Saatujen vastausten perusteella lasketaan indeksiluku, joka kuvaa migreenin vastaajalle aiheuttamaa kokonaishaittaa. Toisen vaiheen vastauksia palautui 364 eli vastausprosentti oli 36.5. Jos vastaajien määrä suhteutetaan ensimmäiseen vaiheeseen vastanneisiin, vastausprosentiksi tuli noin 62. Seuranta-aikana vastaajilla oli keskimäärin 20 migreenikohtausta kolmen kuukauden aikana, tosin vaihteluväli on melko suuri. Töistä vastaajat joutuivat olemaan poissa seuranta-aikana toimintakyvyn alenemisen vuoksi keskimäärin yhtenä päivänä. Tähän tulokseen voi vaikuttaa kesäaika, jolloin moni vastaajista oli lomalla ja näin poissaolot syntyivät vapaa-ajalla. Migreeni rajoitti toimintakykyä vastaajilla vähintään puoleen keskimäärin noin 6,5 päivänä kolmen kuukauden aikana (per henkilö). Tulokset ovat vielä alustavia ja pintapuolisia, joten ne vaativat vielä syvällisempää tarkastelua. Tutkimus jatkuu lääkekustannusten ja lääkkeiden vaikuttavuuksien laskemisella ja lopulliset tulokset on tarkoitus julkistaa maaliskuussa 2001. Haluan jo tässä vaiheessa kiittää tutkimukseen osallistuneita vastaajia, jotka pitkäjänteisesti jaksoivat täyttää lomakkeen ja päivä - kirjan. Oletko geenitutkimuksessa mukana? Meilahden sairaalassa on yhä käynnissä tutkimus, jossa pyritään selvittämään migreenin periytyvyyttä. Jos olet tutkimuksessa mukana, mutta koko sukusi ei ole vastannut neurologi Mikko Kallelan laatimaan migreenikyselylomakkeeseen eivätkä vielä ole antaneet verinäyttettä, niin pyydämme sinua ottamaan yhteyttä erikoissairaanhoitaja Liisa Aaltoilaan, puh. 040 537 5291. Huom. Myös migreeniä sairastomattomien sukulaisten verinäytteet ja vastauslomakkeet ovat tärkeitä, jotta saisimme mahdollisimman täyden sukuanalyysin. Apulaislääkäri Mikko Kallela Suomen Migreeniyhdistys Jäsenlehti 2/2000 9
Mikko Kallela: Suvuttain esiintyvän migreenin kliininen kuva Selostus väitöskirjasta Clinical Characteristics and Pathophysiological Mechanisms of Familial Migraine With and Without Aura Väitöskirjatyössä tutkittiin migreenin kliinistä kuvaa suomalaisissa kaksosissa ja migreeniperheissä. Tutkimus on osa projektia, joka pyrkii löytämään migreenin alttiusgeenejä suomalaisesta väestöstä. Työssä kehitettiin kyselylomake, jonka avulla migreenidiagnoosi voidaan asettaa tutkimushenkilön vastausten perusteella. Lomake mahdollistaa tarvittaessa koko Suomen kattavan aineiston keruun. Lomaketta sovellettiin tutkimalla migreeniä laajassa suomalaisessa kaksosaineistossa. Tämä kaksostutkimus osoitti, että aurallisen (esioireellisen; yleisin erioire on sahalaitaitainen näköhäiriö) ja aurattoman migreenin päänsärkyvaihe on erilainen: aurattomalle migreenille on tyypillistä pitemmät päänsärkykohtaukset ja pahoinvointi, auralliselle toispuoleinen päänsärky ja kohtaukseen liittyvä valoarkuus. Migreenioireiston analyysi saman perimän (eli samat geenit) omaavilla identtisillä kaksosilla osoitti, että ero aurallisen ja aurattoman migreenin välillä liittyy geeneihin, mutta vain osittain: myös ympäristö vaikuttaa migreenin ilmiasuun merkittävästi. Lomakkeen avulla analysoitiin myös suomalaisia migreenisukuja. Ilmeni, että suvuissa aurallinen ja auraton migreeni esiintyvät usein samalla henkilöllä; ja juuri näillä sukulaisilla on kovia, tyypillisiä ja vaikeita migreenikohtauksia. Lisäksi ilmeni, että läheskään kaikki migreenipotilaat eivät tiedä sairastavansa migreeniä ja että migreenin hoidossakin on vielä runsaasti parantamisen varaa. Työssä tutkittiin myös sitä, selittääkö Familiaalisen Hemiplegisen Migreenin (FHM) geeni (joka on löydetty kromosomista 19) migreeniä myös suomalaisissa suvuissa. FHM on harvinainen migreenin muoto, johon liittyy migreenioireiden li- säksi ohimeneviä halvausoireita. Neljässä tyypillisessä suomalaisessa migreenisuvussa migreeni ei liittynyt FHM geeniin. Suomalaiset migreenigeenit ovat siten vielä löytämättä. Työssä tehtiin vielä havaintoja verisuonia supistavasta endoteliini-1 (ET-1) peptidistä migreenissä. Ilmeni, että ET-1 on koholla migreenipotilailla, etenkin kohtausten alkuvaiheessa. Täten on mahdollista että ET-1 ja sen geeni selittävät sitä, miksi joillakin potilailla migreenipäänsärkyä edeltää auraoire, kun taas toisilta potilailta tämä esioirevaihe puuttuu. Väitöskirjatyön loppupäätelmä on se, että migreenioireistoa tarkastelemalla migreenin voi jakaa alaryhmiin (tärkein jako on aurallisen ja aurattoman migreenin erottaminen). Tämä alaryhmäjako on todennäköisesti hyvin tärkeä kun migreenin alttiusgenejä etsitään. Maija Wessman 10 Suomen Migreeniyhdistys Jäsenlehti 2/2000
Triptaanien hintavertailu n. hinta/1 annos, netto vähittäismyyntihinta/pakkaus, brutto 117 417,09 62 196,24 46 506,59 41 113,07 28 286,92 43 122,41 30 312,28 25 543,82 62 196,24 46 506,59 39 107,33 28 290,59 35 158,40 28 290,62 52 260,88 42 460,07 40 109,49 28 290,62 39 182,02 32 335,53 39 182,02 32 335,53 39 182,02 32 335,53 0 100 200 300 400 500 600 mk IMIGRAN Injektio 6 mg, 2 kpl/pkt Nenäsumute 20 mg, 2 kpl/pkt Nenäsumute 20 mg, 6 kpl/pkt Suppo 25 mg, 2 kpl/pkt Suppo 25 mg, 6 kpl/pkt 50 mg tabletti, 2 kpl/pkt 50 mg tabletti, 6 kpl/pkt 50 mg tabletti, 12 kpl/pkt 100 mg tabletti, 2 kpl/pkt 100 mg tabletti, 6 kpl/pkt NARAMIG 2,5 mg tabletti, 2 kpl/pkt 2,5 mg tabletti, 6 kpl/pkt ZOMIG 2,5 mg tabletti, 3 kpl/pkt 2,5 mg tabletti, 6 kpl/pkt 5 mg tabletti, 3 kpl/pkt 5 mg tabletti, 6 kpl/pkt ZOMIG rapimelt 2,5 mg tabletti, 2 kpl/pkt 2,5 mg tabletti, 6 kpl/pkt MAXALT 5 mg tabletti, 3 kpl/pkt 5 mg tabletti, 6 kpl/pkt 10 mg tabletti, 3 kpl/pkt 10 mg tabletti, 6 kpl/pkt MAXALT rapitab 10 mg tabletti, 3 kpl/pkt 10 mg tabletti, 6 kpl/pkt Suomen Migreeniyhdistys Jäsenlehti 2/2000 11
Menstruaalimigreeni Neurologian erikoislääkäri Matti Ilmavirta Torikeskuksen Lääkäriasema, Jyväskylä Kuukautiskierto voi tunnetusti toimia ns. migreenitriggerinä eli kohtauksen käynnistäjänä. Kuukautisten aikaan ilmaantuvaa migreeniä on alettu kutsua osuvasti menstruaalimigreeniksi, vaikka tätä termiä ei virallinen tautiluokitus vielä tunnekaan. Tavallisesti kuukautisiin liittyvän päänsäryn alku osuu muutaman päivän jaksolle, joka ulottuu parista päivästä ennen ensimmäistä vuotopäivää muutamaan päivään sen jälkeen. Migreeni on vielä lapsuusiässä yhtä yleinen vaiva sekä tytöillä että pojilla. Puberteetissa tilanne muuttuu niin, että nuorilla naisilla migreeniä on nelinkertaisesti miehiin verrattuna. Näin selvä esiintyvyyden ero säilyy vaihdevuosiin saakka, mutta sen jälkeenkin migreeni vaivaa naisia yli kaksi kertaa useammin kuin miehiä. Näiden esiintyvyyserojen taustalla ovat lähinnä hormonaaliset syyt, eivät niinkään psykologiset, kuten helposti edelleen ajatellaan. Naisilla ja miehillä muut tunnetut migreenikohtauksia laukaisevat tekijät ovat toki muilta osin samanlaisia, kuten stressi, unirytmin muutokset ja valo- tai hajuärsykkeet. Naisten syklinen sukupuolihormonien vaihtelu on kuitenkin niin merkittävä migreenikohtauksille altistava seikka, että peräti 60 prosenttia migreeniä potevista naisista saa kohtauksensa juuri kuukautisiin liittyen. Suurin osa migreenikoista saa kohtauksia muulloinkin, mutta 10 prosentilla kohtauksia tulee ainoastaan kuukautisten aikaan. On pyritty selvittämään, miksi hormonit yleensä laukaisevat migreenikohtauksia ja erityisesti, mitkä hormonit ja millä mekanismilla ne sen tekevät. Kaikkiin näihin kysymyksiin ei suinkaan ole vielä vastauksia, mutta ainakin yhdellä hormonilla, estrogeenilla on keskeinen rooli näissä biokemiallisissa tapahtumissa. Kuukautiskierto on seurausta monimutkaisen hypothalamus-aivolisäkemunasarja -akselin hormonien keskinäisestä palaute-säätelyjärjestelmän toiminnasta. Niinpä kaikkien tähän säätelyyn osallistuvien hormonien osuutta migreenin synnyssä on tutkittu. Erityisesti estrogeenipitoisuuden jyrkkä lasku kuukautiskierron loppuvaiheessa näyttää osuvan ajallisesti migreenioireiden ilmaantumiseen, ja toisaalta ylimääräistä estrogeenia antamalla ja estämällä tuo lasku, on voitu estää tai siirtää migreenioireiden tuloa. Sen sijaan esim. keltarauhashormoneihin tällaista yhteyttä ei näytä olevan. Menstruaalimigreeniä potevilla ei ole havaittu muita pienempiä tai suurempia sukupuolihormonipitoisuuksia, mutta ajatellaan, että nimenomaan herkkyys reagoida noihin tavanomaisiinkin hormonimuutoksiin on se ominainen piirre, joka sitten johtaa kohtauksiin. Tämä on tilanne myös muissa hormonitasapainon muutoksissa, kuten E-pillereiden käytön yhteydessä, raskauden aikana ja menopaussissa. 12 Suomen Migreeniyhdistys Jäsenlehti 2/2000
Menstruaalimigreenin yhteyttä ns. premenstruaalisyndroomaan (PMS) on pohdittu sekä syntymekanismien että oireiden kautta. PMS-oireisto ilmaantuu myös kuukautiskierron ns. luteaalivaiheessa ja usein helpottaa vuodon alkaessa. Oireina ovat mielialamuutokset, pahoinvointi, selkäkipu, rintojen arkuus ja päänsärky. Monelta osin ne muistuttavat siis migreeniä ja varmasti moni menstruaalimigreenikohtaus on tullut väärin tulkituksi pelkästään PMSvaivaksi. Suurin osa menstruaalimigreenikohtauksista on ns. aurattomia eli esioireettomia kohtauksia ja ne kestävät usein 2-3 vuorokautta. Menstruaalimigreenikohtauksen hoitoa on pidetty vaikeampana kuin muuna aikana ilmaantuvien kohtausten. Tämä ei näytä pitävän uusimpien tutkimusten perusteella aivan paikkaansa, sillä ainakin triptaaneilla on saatu samanlaisia hoitotuloksia niin kuukautisten aikana kuin muulloinkin. Jos menstruaalimigreeni on oikein rajuoireinen ja pitkäkestoinen tai kohtaushoito osoittautuu heikkotehoiseksi, voi olla perusteltua käyttää estolääkehoitoja. Perinteiset estolääkkeet, kuten beetasalpaajat jne., voidaan kokeilla jaksottaisina, esim. viikon mittaisina kuureina. Moni menstruaalimigreeni kohtaus on tullut väärin tulkituksi pelkästään PMS-vaivaksi. Hormonivalmisteilla on joskus mahdollisuus saada menstruaalimigreenikin kuriin, mutta ennustettavuus näidenkään suhteen ei ole hyvä. Joillakin E- pillereiden aloitus voi helpottaa tilannetta, joillakin taas oireisto pahenee tai tulee ensi kerran esille. E-pillerin vaihto toiseen, hormonimäärältään erilaiseen voi ratkaista asian, mutta käytännössä tätä näkee aika harvoin. Parhaat tulokset menstruaalimigreenin hormonaalisesta hoidosta on saatu ihon kautta (laastari, geeli) annosteltavalla estrogeenilla. Tällöin hoitoa annetaan viikon ajan aloittaen kaksi päivää ennen oletetun migreenipäänsäryn alkua. Tämäkään hoitomuoto ei näytä toimivan kaikilla ja joillakin se vain siirtää päänsäryn alkua. Suurin osa menstruaalimigreenipotilaista kuitenkin hyötyy niistä samoista hoitomuodoista ja lääkityksistä, joita käytetään muussakin migreenissä. Ongelma on laajemmin siinä, ettei kuukautisiin liittyvää päänsärkyä ole osattu ajatella migreeniksi vaan sitä on pidetty tavallisena päänsärkynä ja hyväksytty se välttämättömänä kuukautisiin kuuluvana riesana. Yleistäen voisi sanoa, että menstruaalimigreenissä kohtauksen hoitosuositukset ovat pääpiirteissään samat kuin migreenissä yleensä, mutta joitakin lisämahdollisuuksia aukeaa juuri tuon syklisen ennustettavuuden ja hormonitaustan vuoksi. Jotkut hyötyvät, varsinkin lievemmissä oireissa, tulehduskipulääkkeistä. Jos kohtaus on pitempikestoinen ja kovempioireinen, niin kuin menstruaalimigreeni usein on, tarvitaan spesifimpiä migreenilääkkeitä eli triptaaneja, joita kutsutaan myös migreenin täsmälääkkeiksi. Näihin voidaan tarvittaessa liittää esimerkiksi pahoinvointilääke. 3.11. Pyhäinpäivän aatosta huolimatta Helsingin jäseniltaan Kampin palvelukeskukseen oli saapunut n. 50 kuulijaa. Illan aihe oli mielenkiintoinen ja lopuksi Matti Ilmavirta joutui vastaamaan moniin kiperiin kysymyksiin. Suomen Migreeniyhdistys Jäsenlehti 2/2000 13