VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailu vuonna 2011 Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella

KUORMITUSTARKKAILU 2011 16WWE1724 18.11.2013 VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailu vuonna 2011 Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella

Vapo Oy Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailun vuosiyhteenveto 2011 1 Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA... 1 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA... 7 3.1 Lämpötila... 7 3.2 Sadanta... 7 3.3 Lumitilanne... 8 4 TARKKAILUN TOTEUTUS... 9 4.1 Yleistä... 9 4.2 Näytteenotto ja virtaamamittaus... 10 4.2.1 Kuntoonpanovaiheen tarkkailu... 10 4.2.2 Tuotantovaiheen tarkkailu... 10 4.2.3 Jälkihoitovaihe... 10 4.2.4 Ympärivuotinen tarkkailu... 10 4.2.5 Rankkasadejaksot näytteenotto... 11 4.3 Näytteiden analysointi... 11 4.4 Päästöjen laskenta... 12 4.5 Raportointi... 13 4.5.1 Väliraportointi... 13 4.5.2 Vuosiraportointi... 13 4.6 Yhteenveto suoritetuista tarkkailuista vuonna 2011... 14 5 TARKKAILUN TULOKSET VUONNA 2011... 15 5.1 Yleistä... 15 5.2 Soiden käyttövaihe ja vesiensuojelumenetelmät... 18 5.3 Ominaiskuormitussoiden valumat v.2011... 19 5.3.1 Tarkkailusoiden näytteenottokertojen väliset virtaamat ja valumat... 19 5.3.2 Ominaiskuormitussoiden vuorokauden keskivalumat v. 2011... 21 5.4 Tarkkailusoilta purkautuvan veden laatu... 23 5.4.1 Keskimääräinen vedenlaatu... 23 5.4.2 Vedenlaatu eri vuodenaikoina... 24 5.4.3 Kevättulvan ja rankkasateen aikainen vedenlaatu... 29 5.5 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut... 30 5.5.1 Ominaiskuormitus vuositasolla... 30 5.5.2 Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina... 34 5.5.3 Eri vesiensuojelutasojen ominaiskuormitusten vertailu... 40 5.5.4 Ominaiskuormien vaihtelu tuotantoalueittain ja vuosittain... 42 6 TARKKAILUSUOT... 44 6.1 Keski-Suomen ELY-keskus... 44

6.2 Hankasalmi... 45 6.2.1 Kivisensuo (Hankasalmi)... 45 6.2.2 Läyniönsuo (Hankasalmi)... 48 6.3 Joutsa... 50 6.3.1 Haapasuo (Joutsa)... 50 6.3.2 Havusuo (Joutsa)... 55 6.3.3 Höystösensuo (Joutsa)... 62 6.3.4 Jokipolvensuo (Joutsa)... 66 6.3.5 Kailasuo (Joutsa)... 71 6.3.6 Mesiänsuo (Joutsa)... 73 6.3.7 Pajusuo (Joutsa)... 75 6.3.8 Pihlassuo (Joutsa)... 77 6.3.9 Rääsysuo (Joutsa)... 79 6.4 Karstula... 83 6.4.1 Kaijansuo (Karstula)... 83 6.4.2 Pirttiahonsuo (Karstula)... 85 6.4.3 Tynnörsuon laskeutusaltaat 1, 2 ja 3 (Karstula)... 88 6.5 Keuruu... 91 6.5.1 Kalmuneva (Keuruu)... 91 6.5.2 Lehtosuo (Keuruu)... 93 6.5.3 Permisuo (Keuruu)... 95 6.5.4 Pyöreäsuo (Keuruu)... 96 6.5.5 Ukonmurronsuo (Keuruu / Petäjävesi)... 98 6.6 Kinnula... 101 6.6.1 Vehkaneva (Kinnula)... 101 6.7 Kivijärvi... 104 6.7.1 Isoneva (Kivijärvi)... 104 6.8 Kyyjärvi... 105 6.8.1 Peuralinnanneva (Isoneva) (Kyyjärvi)... 105 6.8.2 Savonneva (Kyyjärvi)... 109 6.9 Multia... 119 6.9.1 Hirvisuo (Multia)... 119 6.10 Petäjävesi... 120 6.10.1 Kurkisuo (Petäjävesi)... 120 6.10.2 Palosuo (Petäjävesi)... 121 6.10.3 Umpilammensuo (petäjävesi)... 123 6.10.4 Valkeissuo (Petäjävesi)... 126 6.11 Pihtipudas... 128 6.11.1 Pyytneva (Pihtipudas)... 128 6.12 Saarijärvi... 129 6.12.1 Mahasuo altaat 13 ja 15 (Saarijärvi)... 129 6.12.2 Pajumäensuo (Saarijärvi)... 132 6.13 Viitasaari... 133 6.13.1 Kolkunsuo (Viitasaari)... 133 6.14 Yksityiset turvetuottajat... 136 6.14.1 Aukeasuo, Ristisuon Turve Oy (Joutsa)... 136 6.14.2 Kahasuo, Ristisuon Turve Oy ja Juha Korkeamäki (Saarijärvi)... 137 6.14.3 Haukisuo, Autosen Urakointi ja Saneeraus Oy:n ja Martinsuon Turve Oy (Multia)... 139 6.14.4 Löytösuo, PTK-Turve Oy ja Autosen Urakointi ja Saneeraus Oy:n (Saarijärvi)... 141 7 VUOSIKUORMITUS VUONNA 2011... 145 2

7.1 Yleistä... 145 7.2 Kuormitus ELY-keskuksittain... 146 7.2.1 Hämeen ELY-keskus (entinen Hämeen ympäristökeskus)... 146 7.2.2 Pirkanmaan ELY-keskus (entinen Pirkanmaan ympäristökeskus)... 146 7.2.3 Varsinais-Suomen ELY-keskus (entinen Lounais-Suomen ympäristökeskus)... 147 7.2.4 Keski-Suomen ELY-keskus... 147 7.2.5 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus... 148 7.2.6 Uudenmaan ELY-keskus (entinen Uudenmaan ympäristökeskus)... 148 7.3 Kuormitus vesistöalueittain... 154 7.3.1 Kymijoen vesistöalue (14)... 154 7.3.2 Porvoonjoen vesistöalue (18)... 154 7.3.3 Paimionjoen vesistöalue (27)... 155 7.3.4 Aurajoen vesistöalue (28)... 155 7.3.5 Laajoen vesistöalue (31)... 155 7.3.6 Lapinjoen vesistöalue (33)... 156 7.3.7 Eurajoen vesistöalue (34)... 156 7.3.8 Kokemäenjoen vesistöalue (35)... 156 7.3.9 Karvianjoen vesistöalue (36)... 157 7.3.10 Lapväärtinjoen vesistöalue (37)... 157 7.3.11 Teuvanjoen vesistöalue (38)... 158 7.3.12 Närpiönjoen vesistöalue (39)... 158 7.3.13 Kyrönjoen vesistöalue (42)... 159 7.3.14 Lapuanjoen vesistöalue (44)... 159 7.3.15 Purmonjoen vesistöalue (46)... 160 7.3.16 Ähtävänjoen vesistöalue (47)... 160 7.3.17 Kruunupyynjoen vesistöalue (48)... 160 7.3.18 Perhonjoen vesistöalue (49)... 161 7.3.19 Suomenlahden rannikkoalue (81)... 161 7.3.20 Suomenselän rannikkoalue (83)... 162 7.4 Kuormitus yksityisten tuottajien soilla... 162 7.4.1 Kuormitus Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella... 162 7.4.2 Kuormitus Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella... 163 7.4.3 Kokonaiskuormitus... 164 8 YHTEENVETO... 166 9 VIITTEET... 168 3 Liitteet Liite 1 Pysyvät päästötarkkailuasemat vuonna 2011 Liite 2 Täydentävät tarkkailuasemat vuonna 2011 Liite 3 Erillistarkkailut ja kuntoonpanotarkkailut vuonna 2011 Liite 4 Pinta-alat ja kuormitukset vesistöalueittain 2011

Pöyry Finland Oy 4 Jarmo Sillanpää, Ins. (AMK) Yhteystiedot PL 38, Harjutie 14 69600 Kaustinen puh. 010 33 28370 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com www.poyry.fi

1 1 JOHDANTO Vapo Oy Energian Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Lounais- Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2011 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Environment Oy:n 25.9.2008 laatimaa ja ympäristökeskusten hyväksymää Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaa vuosille 2008-2013 (Pöyry Environment Oy 2008). Tarkkailuohjelma sisältää Länsi-Suomen alueen lisäksi eräiden Vapo Oy:n Itä-Suomen ja Uudenmaan alueilla sijaitsevien soiden kuormitustarkkailun. Tarkkailujakso oli neljättä kertaa hydrologinen vuosi 1.11.2010-31.10.2011. Osana tarkkailua toteutetaan myös Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskusten alueella olevien yksityisten turvetuottajien tarkkailuja, jos näillä on asiasta erillinen sopimus tarkkailusta vastaavan konsultin kanssa. Samoin pientuottajien tarkkailutulokset tai Vapo Oy:n tulosten pohjalta lasketut vuosikuormitukset raportoidaan vuodesta 2009 alkaen Vapo Oy:n raporteissa ainoastaan, jos tuottajalla on asiasta sopimus konsultin kanssa. Tarkkailun pysyvät päästötarkkailuasemat ovat ympärivuotisen virtaaman mittaamiseen tarkoitettuja jäätymättömiä kaivoja. Lisäksi tarkkailuun kuuluu täydentäviä päästötarkkailuasemia, joissa ei ole ympärivuotista tarkkailua. Vuoden 2011 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta vastasi Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedot laati Pöyry Finland Oy. Tässä raportissa esitetään koko Vapo Oy Energia läntisen alueen turvetuotannon piirissä olevien soiden vuoden 2011 kokonaiskuormitus sekä kuormitus ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain jaoteltuna. Kuormitukset on laskettu pysyvien päästötarkkailuasemien ominaiskuormituslukujen perusteella. Tässä raportissa on lisäksi tarkasteltu Keski-Suomen ELY-keskusten osalta tarkemmin pysyvien päästötarkkailusoiden vedenlaatua, virtaamia ja kuormituslukuja eri vuodenaikoina ja pitkällä aikavälillä aiempiin tarkkailuvuosiin verraten. Samoin alueen täydentävien päästötarkkailuasemien vedenlaatu- ja kuormitustuloksia on tarkasteltu suokohtaisesti. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja yksinkertaisista laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat taivasalla hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Käytäntö on osoittanut, että turvetuotannon vesistövaikutuksista kertovat raportit ja selvitykset kaipaavat alan perusterminologian selventämistä, jotta lukija paremmin ymmärtäisi lukemaansa.

Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona ja kuvassa 1 turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Luettelo ei pyri olemaan mikään kaikenkattava esitys asiasta vaan eräänlainen lyhyt oppimäärä. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista, joista pääosa seuraavasta terminologiastakin on peräisin (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym. 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). Aiheeseen voi tutustua myös esimerkiksi www-sivuilla http://www.finbioenergy.fi tai http://www.vapo.fi Auma Aumalla tarkoitetaan kuivan turpeen varastokasoja, jotka usein sijaitsevat tuotantoalueiden reunoilla Aumapalo Turveauman palaminen, jonka aikaansaa voimakkaan mikrobitoiminnan aikaansaama lämpötilan kohoaminen turveauman pintaosissa. Aumojen lämpötilojen tarkkailua tehdään lämpökameroilla mm. lentokoneesta käsin Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus. Koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Eristysoja Tuotantoaluetta ympäröivä oja, joka estää suon ulkopuolisten vesien pääsyn tuotantoalueelle ja jonka avulla ohjataan vedet tuotantoalueen ohi Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä Huuhtouma Alueelta huuhtoutuvan aineen määrä pinta-alaa ja aikayksikköä kohden (esim. g / ha päivässä) Huuhtoutuminen Liikkuvan veden aiheuttama maaperän ainesten kulkeutuminen Imukokoojavaunu Turvetuotantomenetelmä, jossa jyrsinturve kerätään paineilman avulla Itsekuumeneminen Turveauman lämpeneminen siinä tapahtuvien biologisten prosessien takia Jako-oja Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle Jyrsinturve Pinnasta jyrsitty ja ilmakuivattu turve joka kerätään 40 50 % kosteudessa ja varastoidaan turveaumoihin ennen kuljetusta energialaitoksille. 2

Jyrsös Suon pinnasta irrotettu kuohkea, ohut turvekerros Karhe Saran suuntainen 1-2 m leveä keko johon kuiva jyrsös tai palaturve on kerätty (karhettu) kuormaamista ja aumaan siirtoa varten Karheaminen Kuivan jyrsöksen tai palojen keruu karheelle Kasvillisuusallas Vesikasveja kasvava laskeutusallas, jossa kasvit (mm. ruoko, korte, sarat, pajut, vehka) sitovat vedessä olevia ravinteita Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon Kenttäpalo Varsinaisen turvekentän palo, joka voi saada alkunsa työkoneen pakokaasujen mukana tulevasta kipinästä, kuuman pakosarjan päälle kertyneen pölyn syttymisestä, työkoneen raapaisusta kiveen, aumapalosta, tupakoinnista tms. Keräilyoja Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön Kiintoaines Vedessä kulkeutuva kiinteä orgaaninen tai epäorgaaninen aines Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut Kuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi) Kääntäminen Turpeen pöyhimistä kuivumisen edistämiseksi Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva hiukkasjakoinen aines laskeutuu altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta Laskuoja Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön 3

Lohko Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsään, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km 2 vuosi) Palaturve Energian tuottamista varten palaksi muotoiltu polttoturve. Usein sylinterin muotoinen tai ns. lainepala Peruskuivatusvaihe Ajanjakso jolloin suota kuivatetaan turvetuotantoon. Kestää noin 3-6 vuotta Pidätin Päisteputken sarjaojan puoleiseen päähän rakennettu pidätin (esim. puinen säleikkö, kelluva salaojaputki, siivilälevy, reikäinen muoviputki tms.), jonka avulla päisteputki pysyy paremmin avoinna Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan Päisteputki Sarkaojan ja kokoojaojan yhdistävä salaojaputki eli putkioja, jonka tarkoituksena on toimia rumpuna työkoneiden liikkuessa saralta toiselle Reunaoja Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta Sarka Yleensä noin 20 m leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla Sarkaoja 4

Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan Sarkaoja-allas (lietesyvennys) Noin 5-10 m pituinen (sarkaojan pituuden mukaan) ja noin 0.8 m levyinen syvennys sarkaojan päässä ennen päisteputkea Sarkaojapidätin Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia Sato tai saanto Yhden kuivatusjakson aikana tuotettu turvemäärä (m 3 /ha) Tarkkailu Toimintaa, jolla pyritään selvittämään esimerkiksi turvetuotannon erilaisia vaikutuksia (käyttö-, kuormitus- ja vesistötarkkailu) Tuotantosuo Suoalue jolla turvetuotanto on käynnissä Tuotantokuntoinen suo Tuotantoa varten kunnostettu suo, joka turpeen menekin mukaan on joko tuotannossa tai tuotannon ulkopuolella (levossa) Tuotannosta poistunut suoalue Alue, jolla turvetuotantoa ei enää harjoiteta tuotettavan turpeen loppumisen vuoksi. Alueiden jälkikäyttöä selvitellään nykyään laajasti. Alueet voidaan mm. uudelleen vesittää, käyttää peltona, metsittää jne. Turvepöly Turvetuotannon eri työvaiheissa irtoava hyvin hienojakoinen pölyaines, joka voi tuulten mukana kulkeutua tuotantoalueen ulkopuolellekin Turvelaji Turpeen kasvilajikoostumus. Turvelajien pääryhmät ovat rahkaturpeet (S), saraturpeet (C), puuturpeet (L) sekä ruskosammalturpeet (B). pääturvelajit voidaan jaotella useisiin alalajeihin, mm. tupasvillarahkaturve. Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) Veto-oja Lohkon / lohkojen valumavedet kuljettava oja Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s) Ylivuotokenttä 5

Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi YVA YVA prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. Laki ympäristövaikutusten arvioinnista tuli voimaan 1994. Uusia turvetuotantoa koskevia asioita tuli mukaan kun lakia ja asetusta muutettiin 1.4.1999. 6 Kuva 1 Periaatekuva turvetuotantoalueesta.

3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 3.1 Lämpötila Keski-Suomen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Jyväskylä sijaitsee painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2011 on tarkasteltu sen tietojen perusteella. Apuna on käytetty myös Ilmatieteen laitoksen säätilastoja. Vuoden 2011 keskilämpötila (4,6 o C) oli Jyväskylässä 1,7 astetta vertailukauden 1971-2000 keskilämpötilaa korkeampi. Edelliseen vuoteen verrattuna vuosi 2011 oli 2,4 astetta lämpimämpi. Vuonna 2011 ainoastaan helmikuu oli pitkänaikavälin keskiarvoa kylmempi. Hydrologista vuotta 2011 tarkasteltaessa, joulukuu 2010 oli erittäin kylmä. Tuolloin lämpötila oli 7,6 astetta normaalia kylmempi. Lämpimin kuukausi oli heinäkuu, jolloin keskilämpötila oli 2,6 astetta normaalia lämpimämpi. Vuonna 2011 terminen kasvukausi alkoi Keski-Suomessa 21.4. eli reilun viikon normaalia myöhemmin. Terminen kasvukausi päättyi 8.10. eli noin viikon tavanomaista myöhemmin (Ilmatieteen laitos 2012). Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella. 7 25,0 20,0 15,0 10,0 JYVÄSKYLÄ 2010 2011 1971-2000 oc 5,0 0,0-5,0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu -10,0-15,0-20,0 Kuva 2 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Jyväskylässä vuosina 2010-2011 ja vertailuajanjaksona 1971-2000. 3.2 Sadanta Vuonna 2011 Keski-Suomessa saatiin sateita 732 mm/a, mikä oli 93 mm vertailujakson 1971 2000 keskiarvoa (639 mm) enemmän. Tarkkailujakson aikana tammi-, touko-, kesä-, heinä- ja syyskuussa satoi vertailujaksoa enemmän. Sateisin kuukausi oli syyskuu (128 mm), vähäsateisin tammikuu (15 mm). Kesäkuukausina

Keski-Suomessa satoi normaalia enemmän. Varsinkin heinäkuussa satoi paljon, edellisvuoden heinäkuuhun verrattuna vuonna 2011 satoi 75 mm enemmän. 8 140 120 100 2010 2011 1971-2000 JYVÄSKYLÄ 80 mm 60 40 20 0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 3 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Jyväskylässä vuosina 2010-2011 ja vertailuajanjaksona 1971-2000. 3.3 Lumitilanne Keski-Suomessa lunta oli vuonna 2011 normaalia enemmän, vertailujaksoon 1971-2000 verrattuna. Lokakuussa 2010 lumen syvyys oli 4 cm, marraskuussa 8 cm, joulukuussa 18 cm, tammikuussa 2011 51 cm, helmikuussa 61, maaliskuussa 61 cm ja huhtikuussa 18 cm. Terminen talvi alkoi 6.11.2010 ja loppui 1.4.2011. Lumen syvyys kuukauden 15. päivänä talvella 2010-2011 70 2010-2011 1971-00 60 50 40 cm 30 20 10 0 Loka Marras Joulu Tammi Helmi Maalis Huhti Kuva 4 Kuukausien 15. päivien lumitilanne Jyväskylässä talvella 2010-2011 ja vertailuajanjaksona 1971-2000.

4 TARKKAILUN TOTEUTUS 9 4.1 Yleistä Käyttötarkkailun puitteissa kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä, kuten esimerkiksi ojituksista ja laskeutusaltaiden puhdistuksista. Käyttötarkkailussa kirjataan ylös myös tuotannon ajoittuminen, tuotantomenetelmät ja ylimääräiset vesinäytteidenottoajat. Käyttötarkkailun on hoitanut tarkkailun tilaaja Vapo Oy Energia. Tarkkailusoiden osalta tiedot ovat erityisen tärkeitä, koska niiden avulla joudutaan mm. tulkitsemaan poikkeuksellisten kuormitustilanteiden syytä. Päästötarkkailu käsittää virtaaman mittauksen, vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti sekä kuormituslaskennan ja tulosten raportoinnin. Vuoden 2011 päästötarkkailun ja raportoinnin on hoitanut Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Päästötarkkailusta on annettu yksityiskohtaiset määräykset ympäristöluvissa. Tuotantoalueella voi olla kuntoonpanoajan, tuotantoajan tai ympärivuotista tarkkailua. Turvetuottaja ottaa kesällä mahdollisuuksien mukaan rankkasadejaksoilla lisänäytteitä. Suurilla tuotantoalueilla voi olla useita erityyppisiä päästötarkkailupisteitä. Uusilla tuotantoalueilla päästötarkkailu aloitetaan ennen toiminnan aloittamista. Jälkihoitovaiheessa päästöjä tarkkaillaan ympäristökeskuksen määräämän ajan. Vaikutustarkkailut voivat sisältää sekä vesistötarkkailua eli veden fysikaaliskemiallista tarkkailua, biologista tarkkailua että muita vesistöjen tilaan liittyviä selvityksiä. Vaikutustarkkailut aloitetaan jo ennen tuotantovaihetta. Vesistötarkkailussa on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesinäytteiden otosta, analysoinnista ja raportoinnista on vastannut vuonna 2011 Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Pohjavesitarkkailusta voi olla velvoite tuotantoalueen ympäristöluvassa. Tällöin suoritetaan joko pohjavesialuekohtaista seurantaa tai tilakohtaista talousvesikaivotarkkailua (tarkkailuohjelman kohta 4.4). Pohjavesinäytteiden otosta, analysoinnista ja raportoinnista on vastannut vuonna 2011 Nab Labs Oy. Vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Biologisia tarkkailuja tehdään 3 6 vuoden välein ympäristökeskusten ennalta hyväksymien ohjelmien mukaisesti. Biologisella tarkkailulla voidaan saada tietoa siitä, miten turvetuotannon kuormitus vaikuttaa vesistön tilaan ja miten mahdolliset muutokset näkyvät eliöstön koostumuksessa ja runsaussuhteissa. Pöly- ja melutarkkailua voi olla velvoitteena tuotantoalueen ympäristöluvassa. Jos ympäristöluvassa on tarkkoja määräyksiä mittauksista, toimitaan luvan mukaan. Useimmiten luvassa on määrätty, että pöly- ja/tai melutarkkailu tehdään alueellisen ympäristökeskuksen määräämällä tavalla. Tällöin voidaan toimia tarkkailuohjelman kohdassa 4.3 kuvatulla tavalla ensin selvitysmenettelyn kautta ja vasta tarvittaessa suorittaa mittauksia.

10 4.2 Näytteenotto ja virtaamamittaus Päästötarkkailunäytteet (kertanäyte) on hakenut tarkkailua hoitava konsultti. Näytteenoton yhteydessä konsultti on mitannut virtaaman. Konsultti on myös tarkastanut mittapadot silloin, kun on käynyt lukemassa jatkuvatoimiset pinnankorkeusmittarit (mallit Telog WLS-2109e ja WLS-31). Pinnankorkeudet Telog on rekisteröinyt minuutin välein ja laskenut niistä 30 minuutin ajalta keskiarvon. Keskiarvo ja kellonaika ovat tallentuneet Telogin muistiin. Telogin keräämä pinnankorkeusaineisto on purettu kannettavalle tietokoneelle tai tiedonkeruulaitteelle (DTU A-203). Kuntoonpanosoilla virtaama on mitattu tarkkailun tilaajan toimesta kuntoonpanotöiden aikana päivittäin. Mitta-asemilla tehdään ennen tuotantokauden alkua vuositarkastus. Mikäli olosuhteet/ laiterikot tms. mittauspaikassa tilapäisesti estävät mittapadon avulla tehtävän virtaaman mittauksen, sovitaan korvaavasta mittausjärjestelystä (esim. läheisen toimivan aseman tietojen käyttö) erikseen ko. ympäristökeskuksen kanssa. Virtaaman mittausta voidaan tehdä myös muilla soilla, mikäli niillä on toimivat mittapadot valmiina. 4.2.1 Kuntoonpanovaiheen tarkkailu Uusilla kuntoonpanovaiheessa olevilla tuotantoalueilla suolta lähtevästä vedestä näytteitä on otettu mittapadolta tai laskuojasta, mikäli mittapatoa ei ole asennettu. Näytteenottotiheydessä on noudatettu tarkkailuohjelman ohjetta: Kuukaudet Näytteitä 1.1. 31.3. 1 krt / kk kevättulva (yleensä 1.4. 1.5.) 1 krt / viikko 1.5. 31.12. 1 krt / 2 vko 4.2.2 Tuotantovaiheen tarkkailu Tuotantovaiheessa päästöjen tarkkailua tehdään määrävuosina kaikilla tuotantoalueilla osana lupavelvoitetta, yleensä kahden vuoden ajan tuotannon aloittamisen jälkeen ja kahden vuoden ajan ennen tarkistushakemuksen jättämistä sekä jälkihoidon aikana. Tuotantovaiheen tarkkailussa on tarkkailtu vesiensuojelumenetelmien toimivuutta ottamalla näytteet ennen käsittelyjä ja niiden jälkeen yleensä neljä kertaa vuodessa (maalis-huhti, kesä-heinäkuu, syys-lokakuu ja joulu-helmikuu). Näytteenoton yhteydessä on mitattu virtaama. 4.2.3 Jälkihoitovaihe Jälkihoitovaiheen päästöjä tarkkaillaan tarkkailuohjelman 2008-2013 mukaisesti ympäristökeskuksen määräämän ajan. 4.2.4 Ympärivuotinen tarkkailu Ympärivuotiset asemat on varustettu virtaaman mittausta varten lämpöeristetyillä mittapadoilla ja mittalaitteilla, joiden toimintakuntoa on seurattu säännöllisesti.

Ympärivuotisen virtaaman mittauksen on toteuttanut vuonna 2011 Nab Labs Oy. Vesienkäsittelymenetelmien tehoa on tarkkailtu ottamalla näytteet ennen käsittelyä ja sen jälkeen. Näytteenottotiheydessä on noudatettu tarkkailuohjelman 2008-2013 ohjetta: Kuukaudet Näytteitä 1.1. - 31.3. 1 krt / kk 11 kevättulva (1.4. - 1.5.) 1 krt / viikko 1.5. - 31.12. 1 krt / 2 vko 4.2.5 Rankkasadejaksot näytteenotto Turvetuottaja on ottanut kesällä 2011 mahdollisuuksien mukaan rankkasateiden aikaisissa ylivirtaamatilanteissa lisänäytteitä, jotka kuvaavat runsaasta sateesta johtuvaa veden laadun ja kuormituksen muuttumista. Tavoitteena on saada kultakin asemalta kaksi rankkasateen aiheuttamaa lisänäytettä vuosittain. Nab Labs Oy on tehnyt rankkasadenäytteistä aina laajan analyysivalikoiman mukaiset määritykset. Vuonna 2011 analysoitiin muutamia rankkasadenäytteitä. 4.3 Näytteiden analysointi Nab Labs Oy:n laboratoriossa näytteistä on tehty joko laaja tai suppea analyysivalikoima. Ympäristölupien vaatiessa on tehty myös muita analyysejä, esim. nitraatti- ja nitriittitypen summa. Hehkutushäviö on tehty aina, kun kiintoainepitoisuus on ylittänyt 20 mg/l. Kuntoonpanotarkkailujen näytteistä ja rankkasadenäytteistä on analysoitu laaja analyysivalikoima. Tuotantovaiheen tarkkailujen näytteistä on analysoitu suppea analyysivalikoima. Ympärivuotisten tarkkailukohteiden näytteistä on määritetty laaja analyysivalikoima talvella ja kevättulvakaudella joka toinen näytteenottokerta ja kesällä joka kolmas näytteenottokerta. Muulloin on määritetty suppea analyysivalikoima. Vesistöihin joutuva kiintoaine koostuu sekä orgaanisesta että epäorgaanisesta aineksesta. Suurin osa turvetuotannon valumavesien kiintoaineesta on orgaanisessa muodossa. Kiintoainepitoisuudet nousevat erityisesti turvetuotantoalueen kuntoonpanovaiheessa. Pohjavesien pinnan alentuminen johtaa alunamaassa hyvin happamien vesiliukoisten yhdisteiden muodostumiseen ja näin ollen ph-arvon alenemiseen. Fosforia ja typpeä huuhtoutuu turvetuotantosoilta enemmän kuin luonnontilaisilta soilta. Ravinteiden määrä purkuvesissä arvioidaan kokonais- ja mineraaliravinteiden perusteella. Turvetuotanto alueelta purkautuvissa vesissä saattaa esiintyä runsaasti ammoniumtyppeä, mutta fosfaattifosforin pitoisuudet ovat yleensä pienet. Rautaa huuhtoutuu kiintoaineeseen sitoutuneena, ja suurimmat rautakuormitukset sattuvatkin yleensä samaan aikaan suuren kiintoainekuormituksen kanssa. Pääosa happipitoisten vesien raudasta on kuitenkin humukseen sitoutuneena. Purkuvesien rautapitoisuus yleensä lisääntyy turvetuotannon vaikutuksesta.

Turvetuotanto on paikoitellen lisännyt myös liukoisen orgaanisen aineen (humuksen) huuhtoutumista. Humuspitoisuutta on vesistä vaikea määrittää tarkasti. Humuksen määrä voidaan karkeasti arvioida kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) perusteella. COD Mn on KMnO 4 -kemikaalin aiheuttama orgaanisen aineen kemiallinen hajoaminen, joka kuvastaa orgaanisen aineen hajottamiseen kuluvan hapen määrä. Yleisesti ottaen humusaineksen osuus pintavesien orgaanisesta hiilestä vaihtelee ollen keskimäärin noin 50 %, mutta voimakkaasti värillisissä vesissä jo 90 %. Näin ollen COD Mn -arvo ei kuvasta suoraan humuksen määrää vedessä. Tuloksissa COD Mn -arvo ilmoitetaan yksikössä mg O 2 /l. 12 Laaja analyysivalikoima Kiintoaine COD Mn Kokonaisfosfori Kokonaistyppi ph Suppea analyysivalikoima Kiintoaine COD Mn Kokonaisfosfori Kokonaistyppi ph Ammoniumtyppi Fosfaattifosfori (suod.) Rauta 4.4 Päästöjen laskenta Turvetuotantoalueelta lähtevän veden määrän ja laadun tarkkailutulosten perusteella on laskettu turvetuotannon brutto- ja nettopäästöt vesistöön. Bruttopäästö on suoalueelta lähtevä kokonaisainemäärä, joka koostuu alueen kuivatuksen ja muokkauksen aiheuttamasta päästöstä sekä alueen luonnonhuuhtoumasta. Bruttopäästön ja luonnonhuuhtouman erotuksena saadaan nettopäästö. Kiintoaineen, typen ja fosforin päästöt on ilmoitettu yksikössä kg/d tai kg/a. Nettopäästö on laskettu vähentämällä tarkkailukohteiden bruttopäästöistä luonnontilaisten soiden ns. taustapitoisuuksien ja tarkkailusuon valuman avulla laskettu taustahuuhtouma. Tausta pitoisuuksina on käytetty sovittuja lukuja: kiintoaine 2 mg/l, kokonaisfosfori 20 μg/l ja kokonaistyppi 500 μg/l. Nettopäästöt on laskettu vastaaville jaksoille kuin bruttopäästöt. Kemialliselle hapenkulutukselle (COD Mn ) ei ole tiedossa luotettavaa taustapitoisuutta, joten sille lasketaan ainoastaan bruttokuormitus. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta kuormitukset on ilmoitettu yksikössä kg O 2 /d tai kg O 2 /a. Kuormitustarkkailun vesinäyte kuvaa veden laatua näytteenottopäivästä seuraavaan näytteenottopäivään. Jakson päästömäärä saadaan pitoisuuden ja vesimäärän tulona Kuormituksen laskentatapa pätee myös kevät- ja tulvanäytteisiin sekä rankkasadenäytteisiin. Mikäli padosta ei näytteenottohetkellä virtaa vettä, näytettä ei ole otettu vaan jakson kuormitus lasketaan sitä edeltävän näytteenoton pitoisuuksien perusteella.

Tarkkailujakson pituus riippuu näytteenottotiheydestä sekä virtaaman muutoksista. Turvetuotantoalueen päästö (kg/d) saadaan kertomalla ominaiskuormitusluvut tuotantoalueen pinta-alalla (lohkot ja auma-alueet). Kullekin ympärivuotiselle tarkkailukohteelle on käytetty kyseisellä kohteella mitattuja lukuja. Koko tuotantoalueen päästöt on laskettu yhden mittauspaikan tulosten perusteella, mikäli vesienkäsittelymenetelmä on ollut sama koko alueella. Jos osalla tuotantoaluetta vesienkäsittelymenetelmä on ollut eri kuin tarkkailussa olleella osaalueella, on päästöt tälle alueelle arvioitu erikseen ominaiskuormituslukujen avulla. Päästöt on ilmoitettu kg/d tai kg/a ja kemiallisella hapenkulutuksella kg O 2 /d tai kg O 2 /a. Tuotannosta poistuneiden alueiden päästöt on laskettu samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätty kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan. Tämän jälkeen jälkikäyttövaiheessa oleva alue ei ole enää mukana turvetuotannon päästölaskelmissa. Eri vuodenaikojen päästöt on saatu laskemalla eri vuodenajoille keskimääräiset päästöt ja kertomalla ne kunkin vuodenajan pituudella. Eri vuodenaikojen päästöt yhteen laskemalla on saatu vuosipäästö. Vuosipäästöt on laskettu hydrologiselle vuodelle 1.11.- 31.10. Täydentävät tarkkailukohteet, joilta ei otettu näytteitä ympärivuotisesti tai ei suoritettu omaa tarkkailua vuonna 2011, päästöt laskettiin ympärivuotisten tarkkailukohteiden keskimääräisten ominaiskuormitusten avulla. Ominaiskuormituksella tarkoitetaan päästöä pinta-alayksikköä (hehtaari) ja aikayksikköä (päivä) kohden. Ominaiskuormitus (g/ha d) saadaan jakamalla pitoisuuden ja jakson keskivirtaaman tulo mittapadon valuma-alueen pinta-alalla. 13 4.5 Raportointi 4.5.1 Väliraportointi Jokaisen näytteenottopäivän jälkeen Nab Labs on koonnut edeltävän kahden viikon perusjakson (tai muun poikkeavanpituisen jakson) virtaamamittauksen tiedot päästömäärän väliraportointia varten. Väliraportoinnissa on käytetty pääsääntöisesti kahden viikon seurantajaksoa. Tulokset ovat olleet heti niiden valmistuttua ja viimeistään 3 viikon kuluttua näytteenotosta nähtävissä www-palvelussa https://data.nablabs.fi/, johon tunnukset saa Vapo Oy:ltä. Tulokset on toimitettu lisäksi kirjallisena postin välityksellä niille Vapo Oy:n toimipaikoille tai muille tarkkailuvelvollisille, joilla ei ole em. yhteyttä. Väliraporteissa on esitetty vesimäärä- ja vedenlaatutiedot ja ominaispäästöjen suuruus g/ha d (kiintoaine, kokonaisfosfori ja kokonaistyppi) jaksoittain sekä päästöjen kertymä vuoden alusta (kg/km 2 ) ja näihin liittyvä grafiikka. 4.5.2 Vuosiraportointi Pöyry Finland Oy raportoi koko vuoden tarkkailun tulokset päästö-, vesistö- ja pohjavesitarkkailun osalta erillisissä yhteenvetoraporteissa, jotka toimitetaan Vapo Oy:lle ja asianomaisille ELY-keskuksille kirjallisessa muodossa sekä muille tarkkailussa olevien soiden haltijoille ja tarkkailualueen kunnille ensi sijassa sähköisessä muodossa (https://data.nablabs.fi). Vuonna 2011 sekä kuormitus- että vesistötarkkailujen yhteenvetoraportit on tehty erikseen kullekin ELY-keskukselle.

Päästötarkkailun vuosiraporteissa esitetään Vapo Oy:n läntisen Suomen ja muiden tarkkailuun osallistuvien tuotantoalueiden ominaispäästöluvut ja niiden keskiarvot (brutto- ja netto) sekä tarkkailuvuoden kokonaispäästöt kunkin tarkkailuvelvollisen osalta ympäristökeskuksittain, vesistöalueittain (3. jakovaihe) sekä tuotantoalueittain. Vuotuiset päästömäärät (1.11. 31.10.) on laskettu toteutuneiden päästötarkkailujaksojen avulla. Päästöraportin sisältää tarkkailuvuoden päästömäärien tulosten vertailua soiden aikaisempien vuosien ja muiden tarkkailujen tuloksiin taulukkomuodossa sekä graafisesti. Vuosiraportti on laadittu tekstin ja taulukoiden osalta myös sähköiseen muotoon. Konsultti toimittaa tiedot lisäksi Vahti-rekisteriin ympäristöhallinnon TYVI-operaattorin kautta. Tarkkailusoiden vedenlaatua ja kuormitusta on tarkasteltu myös vuodenajoittain. Vuodenajoittaisessa tarkastelussa on noudatettu Ilmatieteen laitoksen ilmoittamia vuosien 2010 ja 2011 termisten vuodenaikojen jaotteluja tarkkailualueella: Vuodenaika Kuukaudet Päivämäärät Viikot Jakson pituus Talvi marras-huhtikuu 6.11.2010-1.4.2011 45 14 147 Kevät huhti-toukokuu 2.4. - 7.5.2011 14-19 36 Kesä touko-syyskuu 8.5. - 19.9.2011 19-39 135 Syksy syys-marraskuu 1.11. - 5.11.2010 20.9. - 31.10.2011 45 (2010) 39 45 (2011) 47 4.6 Yhteenveto suoritetuista tarkkailuista vuonna 2011 Vuonna 2011 tarkkailussa oli mukana 120 pysyvää päästötarkkailuasemaa (liite 1), joista 54 mittasi vesienkäsittelymenetelmän yläpuolista vedenlaatua. Täydentävää tarkkailua tehtiin 297 pisteellä (liite 2), niistä 131 oli yläpuolisia. Erillis-laajaan tarkkailun kahdeksan tarkkailupisteen joukkoon kuuluivat kahden ruokohelpikosteikon, ja yhden kemikalointiaseman tarkkailut. Kuntoonpanovaiheen tarkkailua suoritettiin 47 pisteeltä, joista 19 oli yläpuolisia pisteitä (liite 3). 14

15 5 TARKKAILUN TULOKSET VUONNA 2011 5.1 Yleistä Vapo Oy Energian Läntisen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä olevia soita oli vuonna 2011 yhteensä 266 kpl, joista Vapo Oy Energian omistamia oli 235 ja yksityisten omistamia 31 kpl. Vuonna 2009 mukaan ovat tulleet uusien, kuntoonpanovaiheessa olevien tuotantoalueiden lisäksi Vapo-konserniin kuuluvan Kekkilä Oy:n tuotantoalueet. Aikaisemmin Fortumin omistuksessa olleet 15 tuotantoaluetta ovat siirtyneet Vapon omistukseen. Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 235 suota vetensä 312 reittiä pitkin. Vapo Oy:n Läntisen alueen tarkkailussa olevien tuotantoalueiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva ala oli 23 044 ha. Levossa oli 1 051 ha ja valmistelussa 2 040 ha. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 2 653 ha ja 9 336 ha yli viisi vuotta sitten. Vapo Oy Energian tuotantoalueiden yhteispinta-alat on esitetty taulukossa 1. Vapo Oy Energian osalta tuotannosta poistuneita alueita oli yhteensä 11 989 ha. Alle viisi vuotta poistuneita alueita oli 2 653 ha, ja yli viisi vuotta sitten poistuneita alueita 9 336 ha (taulukko 1). Yksityisten turvetuottajat mukaan laskien saadut yhteispinta-alat on esitetty taulukossa 2. Vapon Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevat tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Tuotantoalueita on kaikkiaan 21 eri vesistöalueen varrella. Vesistöalueista suurimmat ovat Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöalueet (taulukko 1). Vuonna 2010 Kalajoen vesistöalue siirtyi pois Vapon Läntisen Suomen tarkkailun piiristä Pohjois-Pohjanmaan tarkkailun yhteyteen. Vapo Oy Energian tuotantoalueita (taulukko 1) vesistöalueittain tarkasteltaessa, eniten tuotantosoita tai niiden osia (30 % koko määrästä) oli kappalemääräisesti mitattuna Kokemäenjoen vesistöalueella (93 kpl). Kokemäenjoen vesistöalueen tuotannossa olevan alan osuus (5 918 ha) koko Läntisen Suomen tarkkailun tuotannossa olevan alan kokonaismäärästä oli 25,7 %. Kymijoen vesistöalueella oli 63 ja Kyrönjoen vesistöalueella 42 turvetuotantoaluetta tai tuotantoalueen osaa. Kyrönjoen alueella tuotannossa olevan suoalan määrä (4 475 ha) edusti 19,4 % kaikesta tuotantoalasta, kun Kymijoella vastaava osuus oli 16,4 %. Karvianjoen vesistöalueella (29 kpl) oli 11,2 % tuotantokelpoisesta pinta-alasta. Muiden 17 vesistöalueen osuus oli tuotannossa olevasta pinta-alasta 25,4 %.

Taulukko 1 Vapo Oy Energian läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna 2011 Vesistöalue Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v 14 Kymijoen vesistöalue 3 895 53 435 356 1 511 6 250 18 Porvoonjoen vesistöalue 27 0 0 2 0 28 27 Paimionjoen vesistöalue 68 0 0 0 0 68 28 Aurajoen vesistöalue 64 0 0 0 0 64 31 Laajoen vesistöalue 0 0 46 0 0 46 33 Lapinjoen vesistöalue 83 0 0 4 0 87 34 Eurajoen vesistöalue 341 57 48 0 0 446 35 Kokemäenjoen vesistöalue 5 918 247 594 464 3 319 10 542 36 Karvianjoen vesistöalue 2 723 115 61 277 1 090 4 266 37 Lapväärtinjoen vesistöalue 397 0 0 51 18 467 38 Teuvanjoen vesistöalue 129 0 0 3 1 133 39 Närpiönjoen vesistöalue 234 36 0 36 0 305 42 Kyrönjoen vesistöalue 4 475 125 33 869 1 881 7 383 44 Lapuanjoen vesistöalue 1 348 147 64 366 866 2 790 46 Purmonjoen vesistöalue 82 0 143 0 0 225 47 Ähtävänjoen vesistöalue 872 26 181 118 435 1 632 48 Kruunupyynjoen vesistöalue 841 35 77 26 10 989 19 Perhonjoen vesistöalue 948 211 358 83 199 1 798 51 Lestijoen vesistöalue 0 0 0 0 0 0 81 Suomenlahden rannikkoalueen vesistöalue 79 0 0 0 4 83 83 Suomenselän rannikkoalueen vesistöalue 521 0 0 0 2 523 Yhteensä 2011 23 044 1 051 2 040 2 653 9 336 38 123 Yhteensä 2010 24 199 213 2 555 2 361 8 875 38 202 Yhteensä 2009 24 570 526 2 187 1 790 8338 37 409 Yhteensä 2008 22 781 494 1 363 1 904 7662 34 203 16 Vaikka tarkkailussa mukana olevat turvetuotantoalueet jakautuivat useamman ELYkeskuksen alueelle, jää painopiste Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelle, missä sijaitsi 98 tuotantoaluetta ja lähes puolet tuotannossa olevasta alueesta (10 896 ha). Vähiten tuotannossa olevaa alaa oli Uudenmaan (0,3 %) alueella (taulukko 2). Vuoden 2009 jälkeen raportissa ei ole ollut enää mukana Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevan Kalajoen vesistöalueen turvetuotantoalueita. Kalajoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden raportointi tapahtuu omana kokonaisuutenaan. Taulukko 2 Turvetuotannon pinta-alat (ha) eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2011 ELY-keskus Pinta-ala, ha (Yksityiset mukana) Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v Häme 666 76 86 38 101 967 Pirkanmaa 2 451 39 57 274 1 948 4 769 Varsinais-Suomi 4 873 195 272 321 1 623 7 283 Keski-Suomi 5 027 67 634 428 1 912 8 068 Etelä-Pohjanmaa 10 896 688 991 1 675 3 747 17 997 Uusimaa 79 0 0 0 4 83 Yhteensä 2011 23 993 1 065 2 040 2 735 9 336 39 168 Yhteensä 2010 25 181 350 2 563 2 422 8 876 39 391 Yhteensä 2009 25 529 526 2 216 1 937 8 338 38 545 Yhteensä 2008 24 422 536 1 422 1 936 7 661 35 977 Yhteensä 2007 24 138 769 1 463 2 220 6 727 35 316 Yhteensä 2006 24 516 1 040 1 541 2 664 6 127 35 888

Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon tarkkailussa oli vuonna 2011 mukana viiden ELY-keskuksen alueella yhteensä 25 pysyvää päästötarkkailuasemaa, joilta saatiin luotettavat kuormitustiedot koko hydrologiselta vuodelta 2011. Näiden ominaiskuormituslukujen laskennassa käytettyjen asemien mittapatojen valumaalueiden pinta-ala oli yhteensä 3 728 ha, mikä edustaa noin 16 % tarkkailualueen kaikkien turvetuotannossa olevien alueiden tuotantokunnossa olevasta alasta (23 932 ha). Vuonna 2011 oli kahdella pysyvistä päästötarkkailuasemista vesiensuojelumenetelmänä käytössä nk. perustaso, jota on tehostettu ojanpidättimillä. Perustason suolla on käytössä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat sekä päisteputkipidättimet. Kaikkiaan 13 suolla oli käytössä pintavalutus, kahdella suolla virtaaman säätö, kahdella kasvillisuusallas ja pintavalutus, kolmella ruokohelpikosteikko ja neljällä osittain kasvillisuuskenttä ja kosteikko. Neljä tuotantoalueista oli osittain kuntoonpanovaiheessa, loput 21 kokonaan tuotannossa. Ominaiskuormituslaskennassa käytetyt suot on esitetty taulukossa 3 ja niiden sijainti kuvassa 5. Kaikki vuoden 2011 ympärivuotiset päästötarkkailuasemat ovat liitteenä 1 ja täydentävät päästötarkkailuasemat liitteenä 2. Mukana ovat kaikki asemat, joilta on haettu yksi tai useampi näyte hydrologisena vuonna 2011. Taulukko 3 Vapo Oy Energia läntisen alueen päästötarkkailun ominaiskuormitussuot vuonna 2011. Ominaiskuormitussuot Paikkakunta Vesiensuojelutaso ELY-keskus Okssuo Tammela Pintavalutus Häme Isoneva Kyyjärvi Pintavalutus Keski-Suomi Höystösensuo Leivonmäki Ruokohelpikosteikko Keski-Suomi Jokipolvensuo Leivonmäki Ruokohelpikosteikko Keski-Suomi Pajusuo Leivonmäki Virtaaman säätö Keski-Suomi Savonneva Kyyjärvi Pintavalutus Keski-Suomi Valkeissuo Petäjävesi Virtaaman säätö Keski-Suomi Helminkäiskeidas Isojoki / Storå Pintavalutus Varsinais-Suomi Hormaneva Karvia Pintavalutus Varsinais-Suomi Iso-Rydistönkeidas Merikarvia Pintavalutus Varsinais-Suomi Joutsuo Eura Pintavalutus Varsinais-Suomi Jämiänkeidas Kankaanpää Ruokohelpikosteikko Varsinais-Suomi Lammisuo Köyliö / Kjulo Pintavalutus Varsinais-Suomi Mustakeidas-Saarikeidas Jämijärvi Kasvillisuusallas Varsinais-Suomi Nanhiansuo Huittinen / Vittis Pintavalutus Varsinais-Suomi Satamakeidas Honkajoki Kasvillisuusallas / pintavalutus Varsinais-Suomi Kapustaneva Veteli Pintavalutus Etelä-Pohjanmaa Korpisalonneva, lo1 Vimpeli Pintavalutus Etelä-Pohjanmaa Korpisalonneva, lo7 Vimpeli Pintavalutus Etelä-Pohjanmaa Mäkikylänsuo Ähtäri / Etseri kasvillisuuskenttä ja-allas Etelä-Pohjanmaa Palloneva Kauhajoki Kasvillisuuskenttä Etelä-Pohjanmaa Takaneva Kurikka Kasvillisuuskenttä Etelä-Pohjanmaa Sompaneva Parkano Yli-Kujalan menetelmä Pirkanmaa Isosuo Punkalaidun Kosteikko Pirkanmaa Ristineva ap Parkano Pintavalutus Pirkanmaa 17

18 Kuva 5 Vapo Oy Energia läntisen alueen ominaiskuormitussoiden sijoittuminen v. 2011. Kartta Vapo Oy 5.2 Soiden käyttövaihe ja vesiensuojelumenetelmät Vapo Oy Energian läntisen kuormitustarkkailun alueella tuotannossa olevien alueiden kokonaispinta-ala oli pysynyt lähes ennallaan edellisvuoteen verrattuna. Tuotannossa olevia alueita oli 1175 ha vähemmän, valmistelussa olevia suoalueita oli 414 ha vähemmän ja levossa olevia 849 ha enemmän kuin edellisvuonna. Joitakin vuosia sitten tarkkailualueella yleisin vesiensuojelumenetelmä oli vielä nk. perustaso. Perustasolla tarkoitetaan, että suolla on vesiensuojelumenetelmänä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat sekä päisteputkipidättimet. Vuonna 2011 selvästi yleisin vesiensuojelumenetelmä oli pintavalutus (82,4 % tuotantopinta-alasta v.2010 73 %), toiseksi yleisin virtaamansäätö (9,4 % v.2010 13 %) ja kolmanneksi yleisin perustaso (5,3 % v. 2010 10,9 %). Pintavalutuskentillä puhdistettiin vuonna 2011 purkuvedet yli 80 prosenttia suuremmalta pinta-alalta kuin vuonna 2008. Pintavalutuskentät edustavat tällä hetkellä parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT).

19 Taulukko 4 Suon käyttövaiheet ja vesiensuojelumenetelmät Vapo Oy Energian Läntisen Suomen kuormitustarkkailun alueella vuonna 2011 2011 HEHTAARIA LÄNTISEN SUOMEN KUORMITUS- TARKKAILU Perustaso Pintavalutus tai vastaava Haihd./imeytys Tuotannossa 1262 19149 58 487 1999 144 0 23099 Levossa 131 426 0 0 465 41 0 1062 Valmistelussa 0 2003 0 37 0 0 0 2040 Poistunut 2007-2011 2662 Poistunut 2002-2006 3042 Poistunut ennen 2002 6283 Yhteensä 1392 21577 58 524 2464 185 0 38188 Yhteensä % 5,3 82,4 0,2 2,0 9,4 0,7 0,0 Yhteensä 2010 2948 19660 58 494 3560 163 45 38168 Yhteensä 2009 3145 18441 58 554 4038 144 0 36445 Yhteensä 2008 5583 11988 0 104 6378 256 0 33835 Kemikalointi Valunnan säätö Muu Ei mitään YHTEENSÄ 5.3 Ominaiskuormitussoiden valumat v.2011 5.3.1 Tarkkailusoiden näytteenottokertojen väliset virtaamat ja valumat Tarkkailusoiden virtaamat on laskettu näytteenottokertojen välisenä keskiarvona. Pysyvien, ympärivuotisesti vuonna 2011 toimineiden ja ominaiskuormituslaskennassa käytettyjen päästötarkkailuasemien vuoden keskivirtaama oli 23,0 l/s ja keskivaluma 17,5 l/s km 2. Pienin vuoden keskivirtaama oli Höystösensuolla (4,4 l/s) ja suurin Hormanevalla (73 l/s). Vuositasolla näytteenottokertojen välissä pienimmät keskivalumat mitattiin ympärivuotisesti tarkkailluista soista Okssuolla (7,8 l/s km 2 ). Suurimmat valumat mitattiin Jokipolvensuolla, jossa keskivaluma oli 35 l/s (taulukko 5). Suurimmat hetkelliset valumat (taulukko 5) vaihtelivat välillä 26 l/s km 2 (Korpisalonneva lo7) 525 l/s km 2 (Jokipolvensuo). Pienin hetkellinen valuma oli kahdeksalla pysyvällä tarkkailuasemalla 0 l/s km 2 ja useimmilla muilla tarkkailuasemilla lähes 0 l/s km 2.

Taulukko 5 Vapo LS ominaiskuormitussoiden virtaamat ja valumat vuonna 2011 20 Virtaamat ja valumat Vapon LS:n ympärivuotisilla tarkkailuasemilla vuonna 2011 Suo Vesiensuojelutaso Mittapadon Tuotannossa Koko vuosi Suurin Pienin valuma-alue Virtaama Valuma hetkellinen hetkellinen ha ha l/s l/s km 2 valuma valuma Hämeen ELY-keskus Okssuo Pintavalutus 80 48 6,3 8 52 0,00 Keski-Suomen ELY-keskus Isoneva Pintavalutus 148 0 19 13 74 0,31 Höystösensuo Ruokohelpikosteikko 17 17 4,4 26 502 0,00 Jokipolvensuo Ruokohelpikosteikko 22 22 7,5 35 525 0,00 Pajusuo Virtaaman säätö 69 55 19 28 182 0,82 Savonneva Pintavalutus 110 103 21 19 114 0,00 Valkeissuo Virtaaman säätö 66 47 14 20 182 0,00 Varsinais-Suomen ELY-keskus Helminkäiskeidas Pintavalutus 110 102 22 20 80 0,00 Hormaneva Pintavalutus 380 350 73 19 147 0,00 Iso-Rydistönkeidas Pintavalutus 100 84 12 12 147 0,00 Joutsuo Pintavalutus 83 60 16 19 93 0,00 Jämiänkeidas Ruokohelpikosteikko 411 195 47 11 72 0,09 Lammisuo Pintavalutus 200 175 19 10 39 0,70 Mustakeidas-Saarikeidas Kasvillisuusallas 100 96 18 18 114 0,09 Nanhiansuo Pintavalutus 86 73 6,9 8 65 0,00 Satamakeidas Kasvillisuusallas / pvk 145 108 18 12 82 0,10 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Kapustaneva Pintavalutus 153 131 27 18 101 0,18 Korpisalonneva, lo1 Pintavalutus 210 165 47 22 79 0,01 Korpisalonneva, lo7 Pintavalutus 228 195 21 9 26 0,63 Mäkikylänsuo kasvillisuuskenttä ja-allas 120 111 21 17 182 0,08 Palloneva Kasvillisuuskenttä 189 189 49 26 136 0,06 Takaneva Kasvillisuuskenttä 67 67 20 30 136 0,00 Pirkanmaan ELY-keskus Sompaneva Yli-Kujalan menetelmä 80 64 11 14 82 0,04 Isosuo Kosteikko 315 265 26 8 55 0,00 Ristineva ap Pintavalutus 240 119 32 13 82 0,02 ka 2011 (n=25): 3728 2840 23 17 134 0,13 ka 2010 (n=19): 3560 2605 19 13 273 0,04 ka 2009 (n=25): 25 15 236 0,13 Minimi: 4,4 7,8 26 0,00 Maksimi: 73 35 525 0,82 Vesiensuojelutaso (ka): Virtaaman säätö (n=2) 16 24 182 0,41 Pintavalutus (n=13) 25 15 85 0,14 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 11 14 82 0,04 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n=2) 18 15 98 0,09 Ruokohelpikosteikko (n=3) 20 24 366 0,03 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=4) 29 20 127 0,03 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=21) 24 18 144 0,13 Tuotanto/valmistelu (n=4) 17 14 80 0,12

Näytteenottokertojen välisenä keskiarvona talvijakson keskivaluma (taulukko 6) pysyvillä tarkkailuasemilla oli 4,2 l/s km 2. Pienin keskivaluma mitattiin talvella Ristinevalla (0,8 l/s km 2 ) ja suurin Pajusuolla (10,8 l/s km 2 ). Kevätjaksolla pysyvillä tarkkailuasemilla keskivaluma oli suurimmillaan kevättulvasta johtuen 51 l/s km 2, pienin keskivaluma Isosuolla (18 l/s km 2 ), suurin keskivaluma puolestaan Höystösensuolla (108 l/s km 2 ). Kesällä keskivaluma oli 12,9 l/s km 2. Pienin keskivaluma mitattiin Okssuolla 2,4 l/s km 2. Suurin keskivaluma kesällä mitattiin Jokipolvensuolla (25 l/s km 2 ). Syksyn keskivaluma oli (19 l/s km 2 ). Tällöin minimi keskivaluma mitattiin Iso-Rydistönkeitaalla (5,4 l/s km 2 ), maksimi Jokipolvensuolla (42 l/s km 2 ). 21 Taulukko 6 Ominaiskuormitussoiden keskivalumat eri vuodenaikoina vuonna 2011 Virtaamat ja valumat Vapon LS:n ympärivuotisilla tarkkailuasemilla vuonna 2011 Suo Vesiensuojelutaso Talvi Kevät Kesä Syksy Vuosi Virtaama Valuma Virtaama Valuma Virtaama Valuma Virtaama Valuma Virtaama Valuma m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 m 3 /d l/s km 2 Hämeen ELY-keskus Okssuo Pintavalutus 219 3,2 2053 30 163 2,4 474 6,9 541 8 Keski-Suomen ELY-keskus Isoneva Pintavalutus 608 4,8 3412 27 1534 12 1782 14 1615 13 Höystösensuo Ruokohelpikosteikko 24 1,7 1544 108 214 15 273 19 379 26 Jokipolvensuo Ruokohelpikosteikko 173 9,3 1757 95 460 25 783 42 644 35 Pajusuo Virtaaman säätö 642 10,8 4221 71 1276 21 1843 31 1643 28 Savonneva Pintavalutus 374 3,9 3721 39 1957 21 2105 22 1820 19 Valkeissuo Virtaaman säätö 100 1,7 4394 77 762 13 867 15 1174 20 Varsinais-Suomen ELY-keskus Helminkäiskeidas Pintavalutus 152 1,6 4446 47 1852 19 2512 26 1897 20 Hormaneva Pintavalutus 1711 5,2 12624 38 6063 18 8401 26 6350 19 Iso-Rydistönkeidas Pintavalutus 142 1,6 4887 57 393 4,6 468 5,4 1054 12 Joutsuo Pintavalutus 703 9,8 3824 53 728 10 1568 22 1351 19 Jämiänkeidas Ruokohelpikosteikko 662 1,9 14180 40 2293 6,5 4340 12 4076 11 Lammisuo Pintavalutus 977 5,7 4181 24 1171 6,8 1636 9,5 1673 10 Mustakeidas-Saarikeidas Kasvillisuusallas 500 5,8 4367 51 1090 13 1948 23 1586 18 Nanhiansuo Pintavalutus 402 5,4 1400 19 308 4,1 907 12 592 8 Satamakeidas Kasvillisuusallas / pvk 612 4,9 5361 43 739 5,9 1875 15 1530 12 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Kapustaneva Pintavalutus 236 1,8 6558 50 2224 17 2081 16 2328 18 Korpisalonneva, lo1 Pintavalutus 392 2,2 9192 51 4106 23 4921 27 4046 22 Korpisalonneva, lo7 Pintavalutus 687 3,5 3575 18 1682 8,5 2121 11 1790 9 Mäkikylänsuo kasvillisuuskenttä ja-allas 175 1,7 6799 66 1092 11 1302 13 1782 17 Palloneva Kasvillisuuskenttä 539 3,3 14145 87 2980 18 3919 24 4221 26 Takaneva Kasvillisuuskenttä 392 6,8 5108 89 1234 21 1765 31 1703 30 Pirkanmaan ELY-keskus Sompaneva Yli-Kujalan menetelmä 205 3,0 2684 39 804 12 1123 16 993 14 Isosuo Kosteikko 1637 6,0 4867 18 1546 5,7 2534 9,3 2261 8 Ristineva ap Pintavalutus 158 0,8 8865 43 1696 8,2 3517 17 2735 13 ka 2011 (n=25): 497 4,2 5527 51 1535 13 2202 19 1991 17 ka 2010 (n=19): 1427 14 3082 24 831 6,3 1908 13 1670 13 ka 2009 (n=25): 2189 16 3568 24 496 3,8 4204 31 2132 15 Minimi: 24 0,8 1400 18 163 2,4 273 5,4 379 7,8 Maksimi: 1711 10,8 14180 108 6063 25 8401 42 6350 35 5.3.2 Ominaiskuormitussoiden vuorokauden keskivalumat v. 2011 Vuoden 2011 ominaiskuormitussoiden (25 kpl) vuorokauden keskivalumat on esitetty kuvassa 6. Vertailuarvona Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella olevien ominaiskuormitussoiden (6 kpl) valumat. Kaikilla ominaiskuormitussoilla on käytössä jatkuvatoiminen virtaamamittari. Kaikkien ominaiskuormitussoiden koko vuoden keskivaluma oli 13,5 l/s km 2. Suurin keskivaluma oli Jokipolvensuolla (25,3 l/s km 2 ) ja pienin Oksuolla (5,4 l/s km 2 ). Ominaiskuormitussuot sijaitsevat maantieteellisesti laajalla alueella (kuva 5), joten myös valumissa on suuria eroja eri alueiden kesken. Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella sijaitsevien kuuden ominaiskuormitussuon keskivaluma oli 17,3 l/s km 2. Valuma on korkeampi kaikkien ominaiskuormitussoiden valumaan verrattuna. Isonevan valuma oli 10,3 l/s km 2, Höystösensuolla 17,8 l/s km 2, Jokipolvensuolla 25,3 l/s km 2, Pajusuolla 21,9 l/s km 2, Savonnevalla 14,4 l/s km 2 ja