ESINEOIKEUS 3.7.2007 klo 12.00 1/5 OTM -tutkinnon aineopintotentti - kysymykset 1, 2, 3 ja 4 Ruotsissa JuK -tutkinnon suorittaneet - kysymykset 1, 2 ja 3 (7 opintopistettä / 4,5 ov) Tehtävä 1 Yleistä: Kysymyksessä haettiin esineoikeuden keskeisiin kysymyksiin liittyviä tietoja. Näiden perusasioiden tarkastelu jäi valitettavan monella opiskelijalla huomiotta. Olennaista olisi ollut pohtia esineen valmistamista, yhdistämistä ja omistusoikeuden saamista koskevia kysymyksiä. Useissa vastauksissa ongelmana oli, että omistusoikeuskysymystä lähdettiin ratkaisemaan epäolennaisella normipohjalla. Tällaiseksi tarjottiin esimerkiksi RL 28 luvun säännöksiä tai RVA 11 sanamuodon antamia premissejä. Nämä sinänsä relevantit lainkohdat eivät tarkalleen ottaen tarjoa argumentteja omistusoikeuskysymysten ratkaisemiseen Suomen oikeusjärjestyksen kannalta. Omistusoikeuskysymykset on ratkaistava oikeustieteen tulosten varassa erityisesti esineoikeudeksi kutsutun oppisuunnan tulosten mukaisilla argumenteilla. Toinen harhapolku vastauksissa oli etenevän sivullissuhteen tarkasteleminen tapauksessa omistusoikeuskysymyksen ratkaisuun johtavana mallina. Lähestymistapa saattoi johtaa argumentaatiossa ongelmiin. Etenevää sivullissuhdetta tarkastelemalla vastaukseksi Kramer Model 5150 Reverse Headstock -tyyppisen kitaran omistusoikeuskysymykseen tarjottiin esimerkiksi seuraavanlaista ratkaisua: Suhteessa Lude - A on virhe ja B oli vilpillisessä mielessä. Näin ollen B ei voi saada saantosuojaa. Koska B ei saa saantosuojaa oikeaa omistajaa tai vastaavassa asemassa olevaa sivullista kohtaan, omistajana tulee kaikissa tapauksissa pitää Ludea! Kuvatunkaltainen ratkaisu perustui omistajanvaihdossaantojen tarkasteluun ja ohitti kokonaisuudessaan tehtävässä kysytyt alkuperäisten saantojen yhteyteen tyypillisesti esineoikeudessa liitetyt esineen yhdistämis- ja valmistamiskysymykset, joiden tarkastelu johti ainakin B:n kannalta hedelmällisempiin ja oikeudellisesti monitahoisempiin tuloksiin. Etenevän sivullissuhteen esittely ja saantosuojan mahdollisuuden epääminen saattoivat kuitenkin asiaan liittyvällä tavalla toteutettuina johtaa pistehyvityksiin yhdessä yhdistämis- ja valmistamiskysymysten tarkastelun kanssa toteutettuina esimerkiksi seuraavassa esiteltävällä tavalla. Kohdasta a): Tapauksessa A ei ole voinut saada omistusoikeutta kitaraan, koska A on saanut esineen haltuunsa rikollisella teolla. A:n mainittiin näpistäneen kitara. A:lla ei ole voinut olla näin ollen myöskään po. esineen omistusoikeuden luovutuskompetenssia. Tällä seikalla on vaikutusta B:n mahdollisen omistusoikeuden muotoutumiseen. B on ollut tietoinen näpistyksestä ja A:n kompetenssin puutteesta saadessaan kitaran haltuunsa. Tästä johtuen ja riippumatta A:n tosiasiallisesta kitaran hallinnasta B ei ole voinut saada vilpittömän mielen suojaa. B ei ole voinut luottaa A:n hallinnan luomaan omistajaolettamaan. Sitä vastoin B:llä on ilmeisestikin ollut oikeus käyttää tehtävässä mainittua saarnilankkua ja muita valmistamaansa kitaraan tarvittavia aineksia uuden esineen valmistamiseen. Näin ollen joudutaan B:n oikeusasemaa pohdittaessa tarkastelemaan omistusoikeutta valmistettuun esineeseen ja esineiden yhdistämistä. (ks. Tepora s. 70 ss. ja hallinnan luoman omistajaolettaman ja saantosuojan suhteen ks. Tepora s. 110 ja 173-175.)
Yhdistämisessä eri henkilöille kuuluvia esineitä yhdistetään yhdeksi esineeksi. Yhdistämisen alakäsitteenä pidetyssä aksessiossa pää- ja sivuesine liitetään ja mikäli sivuesineestä tulee pääesineen osa, pääesineen omistaja saa omistusoikeuden myös sivuesineeseen. Yhdistämisellä voidaan suppeassa merkityksessä tarkoittaan myös tilannetta, jossa kumpainenkaan yhdistettävistä esineistä ei ole pääesineen asemassa. Esimerkiksi sekoittumisessa jossa esimerkiksi kaksi neste-erää sekoittuu on yleensä katsottu, että uuteen kokonaisuuteen esineiden omistajille muodostuu yhteisomistussuhde. Valmistamisesta taas on kysymys, kun luodaan uusi esine olemassa olevista esineistä. Tapauksessa voidaan puhua niin yhdistämisestä kuin valmistamisesta. B:n toimet ovat joka tapauksessa johtaneet siihen, että osaksi varastetuista ja osaksi muuten saaduista esineistä on muodostunut uusi esine. Tapauksessa valmistaminen saa oikeudellista merkitystä, koska ainekset kuuluvat usealle subjektille, valmistaminen tapahtuu ilman omistajan suostumusta ja valmistamistyöllä on uuden kokonaisuuden Kramer Model 5150 Reverse Headstock -tyyppinen kitara kannalta ilmeinen merkitys. Koska varsinaisesta sekoittumisesta, jossa yhteisomistussuhteen perustaminen saattaisi tulla kysymykseen, ei näytä olevan kysymys joudutaan omistusoikeuskysymyksen suhteen tilanteeseen, jossa on joko tehtävä joko tai -ratkaisu tai ryhdyttävä esineiden irrottamiseen toisistaan. Eräs ratkaisukriteeri saattaa olla aineen ja työn arvojen punninta. Jos aineet ovat olleet eivähäarvoisia, voidaan omistusoikeus uuteen esineeseen katsoa kuuluvan ainesten omistajalle huolimatta tehdystä työstä. Pääsääntöisesti valmistajalta edellytetään kuitenkin vilpitöntä mieltä. Tietyissä tilanteissa myös vilpillisessä mielessä toiminutta valmistajaa on katsottu tarpeelliseksi suojata. Näin asia on esimerkiksi silloin, kun työn suorittaja on aikaansaanut erityisen arvokkaan uuden esineen, jonka arvo on suuri verrattuna esineeseen käytettyihin aineksiin. Toisaalta ei ole kuitenkaan mitään syytä lähteä siitä, ettei se, jolta esine on joutunut pois rikollisella teolla, voisi olla edelleen esineen omistaja. Tapauksessa ratkaisun tekeminen suuntaan tai toiseen omistusoikeus Ludelle, yhteisomistussuhde vai omistusoikeus kokonaan B:lle ei ollut arvostelun kannalta merkityksellinen. Merkityksellistä oli esittää ratkaisuperusteet ja soveltaa niitä tapaukseen! Jos lähdetään B:n tekemän kitaranrakennustyön erityisen arvokasta suhteessa hänen käyttämiin aineksiinsa, voidaan ajatella, että B:lle olisi syntynyt vilpillisestä mielestä riippumatta omistusoikeus kitaraan. Päinvastaisessa tapauksessa omistusoikeuden voidaan edelleen ajatella kuuluvan Ludelle ja B:n kitaraan panemat kustannukset saattaisivat tulla korvattaviksi. (ks. Tepora s. 102 106 ja s. 183) Kohdasta b): Arvioitaessa mahdollista palautusvelvollisuutta tulee huomio kiinnittää omistus- ja hallintaoikeuksien sisältöihin. Esineoikeudessa voidaan erottaa faktiseksi tosiseikaksi jäsentyvä hallinta oikeudellisesta esimerkiksi suojatuksi hallinnaksi kutsutusta hallinnasta. Ilmiöitä voidaan perustellusti pitää eritasoisina. Yleensä esineen haltija presumoidaan esineen oikeaksi omistajaksi. Tästä oletuksesta saatetaan kuitenkin luopua, jos vastakohta osoitetaan tai näytetään todennäköiseksi. Hallinnalla on merkitystä myös omankädenoikeuden kiellon kannalta, koska suojaamalla hallintaa, estetään myös omankädenoikeuden käyttämistä, vaikka sivullisella todella olisi parempi oikeus esineeseen. Omavaltaista ottamista on pidetty omankädenapuna, joka pääsääntöisesti on kielletty (RL 17:9 ja 28:11). Tietyt omankädenoikeuden käyttöyhteydet esimerkiksi hätävarjelussa ovat sallittuja. Voidaan ajatella, että Lude Luukkoselle muodostuu tilanteessa kitaran palautusvelvollisuus, jos B:lle katsotaan muodostuneen omistusoikeus esineeseen ja vastaavasti Ludelle oikeus saada korvausta menettämistään omaisuudesta. Palautusvelvollisuus muodostuisi ilman minkäänlaista KK 12:12 mukaista pidätysoikeutta, johon eräät opiskelijat olivat viitanneet. KK 12:12 soveltaminen 2/5
3/5 oli edellyttänyt jonkinlaista sopimussuhdetta ( on tilauksesta ) Luden ja B:n välillä, jota tapauksessa ei ilmiselvästi ollut. Luukkonen saattaisi menettää kitaran hallinnan kuitenkin myös sillä perusteella, että esineen omistusoikeus on epäselvä ja B:llä on kitaraan yksinkertaisesti parempi oikeus. Tällöin hallintaoikeuskysymys jäisi riippumaan lopullisesta omistusoikeusratkaisusta. Myös Luden käyttämä omankädenapu kitaran hallinnan saamiseksi saatetaan ottaa huomioon. Näillä perusteilla kitara voidaan määrätä B:lle, kunnes omistusoikeuskysymys on lopullisesti ratkennut. (Tepora s. 51-54) Kohdasta c): Korvauskysymyksistä tapauksen kaltaisissa tilanteissa Tepora mainitsee kirjassa Johdatus esineoikeuteen sivulla 106 kysymykset valmistettavan aineen korvaamisen omistajalle ja kysymyksen tekijänoikeudesta. Lisäksi voidaan ottaa esille yleiset vahingonkorvauskysymykset. Kysymys tekijänoikeudesta ja siis myös mahdollisesta tekijänoikeusloukkauksesta - ratkaistaan omistusoikeuskysymyksestä erillään. B:llä ei liene mitään vahingonkorvausoikeutta myöskään A:ta kohtaan, koska B on saanut korvauksetta ja vilpillisessä mielessä kitaran tältä. Lienee myös selvää, että Lude Luukkosella on oikeus vahingonkorvaukseen toisaalta A:lta ja toisaalta B:ltä. (ks. Tepora s. 106 ja s. 183) Korvauskysymysten esittelyllä ei arvostelussa ollut suurta painoarvoa. Olennaista oli, että vastauksessa pystyttiin pohtimaan näitä kysymyksiä muutamalla sanalla johdonmukaisesti osana omistusoikeuskysymyksiä. Tehtävä 2 Laatuvirhe ja myyjän vastuuta rajoittavan sopimuslausekkeen merkitys: Tehtävässä kiinteistön kauppakirjaan sisältyvä myyjän (X) vastuuta rajoittavan lausekkeen osalta on ensinnäkin kysymys siitä, onko ostajan (Y) kyseisen vastuuvapauslausekkeen johdosta katsottava luopuneen oikeudestaan vedota omakotitalossa kaupanteon jälkeen havaittuihin rakennusvirheisiin, ts. kuivatusjärjestelmän puutteellisuuteen rakennuksen lattian alla ja sen seinien ulkopuolella. Tällaiset puutteellisuudet ovat MK 2 luvun 17 :n 1 mom. tarkoitettuja laatuvirheitä. Ostajalla on saman pykälän 2 momentin mukaan oikeus hinnanalennukseen ja vahingonkorvaukseen tällaisen virheen perusteella. Maakaaren 2 luvun 9 :n 2 momentin mukaan voidaan ostajalle kuuluvaa oikeutta esittää laatuvirheeseen perustuvia vaatimuksia rajoittaa vain sopimalla yksilöidysti siitä, millä tavalla hänen asemansa poikkeaa laissa säädetystä. Ostajan selonottovelvollisuus: Y oli ollut kauppakirjan allekirjoittaessaan tietoinen niistä kosteusvaurioista, jotka oli kunto- ja kosteuskartoituksen pohjalta yksilöity kauppakirjassa. Kunto- ja kosteuskartoituksesta ei kuitenkaan ilmennyt mistä kosteusvauriot olivat johtuneet eikä niiden syy ollut muuttoinkaan kauppaa tehtäessä selvillä. Sen vuoksi tällaisten kosteusvaurioiden havaitseminen asettaa ostaja Y:lle tavallista laajemman selonottovelvollisuuden. MK 2 luvun 22 :n 1 momentin mukaan ostajalla ei ole velvollisuutta ilman erityistä syytä tarkistaa myyjän kiinteistöstä antamien tietojen paikkansapitävyyttä eikä ulottaa tarkastusta seikkoihin, joiden selvittäminen edellyttää teknisiä tai muita tavanomaisesta poikkeavia toimenpiteitä. Saman pykälän 2 momentin mukaan ostaja ei saa virheenä vedota seikkaan, josta hänen täytyy olettaa tienneen kauppaa tehtäessä. Tässä tapauksessa kysymyksessä olleiden virheiden selvittäminen ja toteaminen olisi kuitenkin ollut mahdollista vain tavanomaisesta poikkeavilla, suhteellisen kalliilla ja myyjän kiinteistöön kajoavilla toimenpiteillä. Tällaisiin toimenpiteisiin ostaja ei olisi omin toimin saanut edes ryhtyä sopimatta asiasta ensin myyjän kanssa. Kunto- ja kosteuskartoituksessa havaittujen vaurioiden laajuus ja laatu huomioon ottaen ei ole syytä katsoa, että Y olisi laiminlyönyt selonottovelvollisuutensa sillä pe-
4/5 rusteella, että Y ei edellyttänyt mainitunlaisia tarkastustoimia suoritettavan ennen kuin kiinteistön kauppa solmittiin. Ostajan oikeus hinnanalennukseen ja vahingonkorvaukseen: Kysymyksessä olevilla rakennusteknisillä puutteilla ja virheellisyyksillä on merkittävä vaikutus omakotitalon soveltumiseen käyttötarkoitukseensa ja kiinteistön arvoon. Ostajalle kuuluvaa oikeutta vaatimusten esittämiseen tällaisen laatuvirheen perusteella voidaan MK 2 luvun 9 :n 2 momentin mukaan rajoittaa vain sopimalla yksilöidysti siitä, millä tavalla hänen asemansa poikkeaa laissa säädetystä. Kun kauppakirjassa ei ole yksilöidysti rajoitettu myyjä X:n vastuuta riittäväksi katsottavalla tavalla siten, että itse kosteusvaurioiden syinä olevat rakennustekniset virheet olisi yksilöity, on ostaja Y:llä kauppakirjaan sisältyvän vastuunrajoituslausekkeen estämättä oikeus vaatia kauppahinnan alennusta tällaisista kiinteistöllä olevassa omakotitalossa havaittujen rakennusvirheiden ja niiden aiheuttamien vaurioiden johdosta. Y:llä olisi siten oikeus saada X:ltä hinnanalennusta, jonka suuruutta määritettäessä korjauskustannukset 35.000 euroa otetaan ohjeellisena huomioon. Sen sijaan MK 2 luvun 32 :n 2 mom. perusteella, kun tapauksen tosiseikkojen valossa ei myyjän X voi katsoa olleen kauppaa tehtäessä huolimaton siten, että hän olisi tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää rakennusvirheistä jotka hän olisi jättänyt ilmoittamatta, ei Y voi vaatia X:ltä vahingonkorvausta. Korjaustöiden merkitys rakennuksen arvoon ja hinnanalennuksen määrään: Tapauksessa on ollut kysymys Y:n teettämien omakotitalon lattian alaisen ja seinien ulkopuolisen kuivausjärjestelmän uusimisen aiheuttamien kustannusten hyvittämisestä. Uusimista tarkoittavat korjaustoimenpiteet ovat koskeneet sellaisia rakenteita, joiden voidaan edellyttää kestävän omakotitalon koko elinkaaren ilman että niitä joudutaan välillä uusimaan. Vaikka mainitut rakenteet on nyt uusittu, omakotitalon käyttöiän ei voida katsoa pidentyneen tai laatutason parantuneen siitä, mitä se olisi ollut, mikäli nämä rakenteet olisi alun perin rakennettu asianmukaisella tavalla. Kaupanteon yhteydessä todettujen lievien kosteusvaurioiden voi kuitenkin olettaa kauppaneuvotteluissa jonkin verran laskeneen kiinteistön kauppahintaa. Kun nämä lievätkin kosteusvauriot nyt korjaustöiden takia poistuvat, olisi tämä kauppaneuvotteluissa sovittu hinnanalennus otettava huomioon rakennusvirheestä johtuvan hinnanalennuksen (35.000 euroa) vähennyksenä kohtuuden mukaan tuomioistuimen ratkaistessa hinnanalennuksen määrää MK 2 luvun 31 :n mukaisesti. Tehtävä 3 - Tehtävä 4 Ensiksi tulisi selvittää, mitä kuuluu yrityskiinnityksen piiriin eli YrKiinL 3 ja 4. Yrityskiinnityksen piiriin kuuluvat tapauksessa koneet, laitteet, koko tavaravarasto ja tavaramerkki. Kiinteistö ja siihen kuuluva rakennus jäävät yrityskiinnityksen ulkopuolelle. Pääongelma tapauksessa on ollut YrKiinL 9 ja 10 :ien soveltamisalan selvittäminen. Kysymyksessä ei ole varsinaisesti yrityksen luovutus, josta on säännös YrKiinL 10 :ssä. Nopparakennus Oy jäi kaupan jälkeen yhä edelleen olemaan itsenäisenä yrityksenä. Se omisti kiinteistön ja sillä olevan rakennuksen, jonka se vuokrasi Laitevalmiste Oy:lle. Tapausta tulee arvioida YrKiinL 9 :n näkökulmasta. Yrityksen koneiden, laitteiden ja tavaramerkin myynti Rahoitus Oy:lle lea-
5/5 singvuokrausta varten ja tavaravaraston myynti suoraan Laitevalmiste Oy:lle merkitsee, ettei kyse ole ollut YrKiinL 9.1 :n mukaisesta normaalista liiketoiminnasta. Kauppoja on arvioitava YrKiinL 9.3 :n kannalta. Kyse on yrityskiinnitetyn omaisuuden myynnistä kokonaisuudessaan näiden kahden kaupan perusteella (yhteisarviointi) ja joka tapauksessa pääosin, kun yrityksen kaikki koneet ja laitteet on myyty kerralla. Tästä seuraa, että yrityskiinnityksenhaltijan oikeus jää luovutuksesta huolimatta voimaan ja hänellä on parempi oikeus kuin luovutuksensaajan omaisuuteen vahvistetulla yrityskiinnityksenhaltijalla. Lisäksi yrityskiinnitysvelkoja voi vaatia suoritusta heti odottamatta saatavan erääntymistä YrKiinL 15.1 :n 1 kohdan nojalla. On huomattava, ettei Rahoitus Oy ole voinut olla vilpittömässä mielessä eli tietämätön yrityskiinnityksestä (kiinnitys ilmenee ao. rekisteristä) ja siitä, että koneiden, laitteiden ja tavaramerkin myynti ei ole enää säännöllistä tavaranvaihtoa, jonka seurauksena yrityskiinnitys lakkaisi niiden osalta (YrKiinL 9.1 ja 2). Toisin sanoen po. omaisuus on yrityskiinnitysvelkojan käytettävissä. Tosin velkoja voi menettää oikeutensa, jos ei vetoa siihen 6 kk kuluttua siitä, kun sai tietää luovutuksesta ja viimeistään kahden vuoden kuluttua luovutuksesta. Omana kysymyksenään voi nousta kysymys siitä, onko kyse todellisesta kaupasta (true sale) vai ns. sale and lease back järjestelystä. Faktojen perusteella näyttää siltä, että Laitevalmiste Oy on itsenäinen yritys, jolloin voidaan lähteä siitä, että kyse on todellisesta kaupasta Rahoitus Oy:lle ja edelleen rahoitusleasingvuokrauksesta. Tilannetta jouduttaisiin arvioimaan toisin, jos de facto Nopparakennus Oy ja Laitevalmiste Oy olisivat samaan konserniin kuuluvia yrityksiä. Nopparakennus Oy:n pakkotäytäntöönpanossa koneet, laitteet yms. irtain omaisuus ei enää kuulu pesään (kauppasopimus riittää). Tosin yrityskiinnitysvelkoja voi käyttää omaisuutta hyväkseen edellyttäen, että reagoi 6 kk aikana saatuaan tiedon luovutuksesta. Laitevalmiste Oy:n konkurssissa koneet, laitteet ja tavaramerkki eivät kuulu yhtiön varallisuuteen vaan Rahoitus Oy:lle. Tavaravarasto kuuluu Laitevalmiste Oy:n konkurssipesään samoin varauksin yrityskiinnitysvelkojan oikeudesta. Kun lähdetään siitä, että kaikki on myyty käyvin hinnoin, niin takaisinsaanti ei tule kysymykseen lahjan perusteella. Sitä vastoin Nopparakennus Oy:n vierasvelkapantti on peräytettävissä Nopparakennus Oy:n konkurssin yhteydessä lahjan perusteella, jos Laitevalmiste Oy ei ole antanut vastavakuutta tai ei ole jotain rationaalista perustetta, minkä vuoksi on antanut vierasvelkapantin vieraan yhtiön puolesta (ei konsernisuhdetta). Jos Kalle Noppa olisi myynyt Nopparakennus Oy:n osakekannan Laitevalmiste Oy:lle, niin siinä tapauksessa yrityskiinnitysvelkojan asema olisi pysynyt muuttumattomana. Ei tapahdu silloin mitään muutosta, koska yritys myydään silloin varoineen ja velkoineen.