3 Kulttuuri-instituutti 4 Les Feux Arctiques - Arktiset tulet 6 Tornion artesaanit 8 Les Feux Arctiques 10 Kuva-artesaanit 16 Media-assistentit 22 Meän Väylä 26 Pop&Jazz Konservatorio 32 Loue 38 Tekevä 39 Yrittäjyys 40 Valokuvaajan ammattitutkinto 42 Hyvä tietää 47 Hakutiedot Tornion artesaanit 6 Koulutusasteiden rajat ylittävä toimintamalli Pohjoisen kulttuuri-instituutti (PKI) on kulttuurituotantoa ja -perintöä kehittävä kolmen koulutusasteen ja kulttuuritoimijoiden verkosto, jonka muodostavat Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kaupan ja kulttuurin toimiala ja Ammattiopisto Lappian kulttuurialan koulutus. Toiminnan tavoitteena on yhdistää käytännönläheinen opiskelu ja tutkimus kansainvälisen yhteistyön myötä, mikä näkyy niin taiteen harjoittajien liikkuvuutena, kuin opiskelijavaihdossa. Verkoston puitteissa kulttuurialan opintoja voi suorittaa toisen asteen tutkinnosta tohtoriksi saakka, ja tähän mennessä se on vienyt suojattinsa esimerkiksi mammutin jäljille. Meän väylä 22 Meikäläinen tupsahti maailmaan 90 luvun alkupuolella, mutta ihme ja kumma, samoihin aikoihin tapahtui muutakin merkittävää. Ammattiopisto Lappia nimittäin alkoi ensimmäisten oppilaitosten joukossa tarjota viestintäalan koulutusta sitä halajaville, ja nyt jo kypsään ikään ehtinyt kulttuuriala puskee ulos niin median moniosaajia, kuin vaikka muusikoita ja eri alojen artesaaneja. Metku 2012 pitää sekin sisällään uusia puhureita Lappian tuulitunnelissa. Koulutustarjontaa laajennetaan koko ajan, ja meitä opiskelijoita kannustetaan astumaan entistä aikaisemmin yrittäjäpolulle. Toisaalta avainasemassa on myös motivoivan opiskeluympäristön kehittäminen. Tällainen panostus kertoo kovien odotusten lisäksi myös uskosta kasvattien kykyihin, sillä moinen edellyttää havaintoa jonkinmoisesta innostuksesta. Intopinkeyden lisäksi edes pesunkestävän assarin määritelmään ei silti kuulu sulostuttaa kanssaeläjien päiviä ehtymättömällä ammattisanastolla. Ei vaikka olisi henkeen ja vereen päättänyt tehdä kaikki vihreiksi kateudesta, koska osaa katkoa liikkuvaa kuvaa kivan pituisiin pätkiin. Opintojen tähtäin on pikemminkin siinä, että niihin käytetty aika on paitsi tarkoituksenmukaista, myös innostavaa, ja antaa kunnon eväät jatkoa varten. Itse astun hurrikaanin silmään, kun tuleva syysvinkka kääntää hiuspehkoni lisäksi myös uuden aukeaman elämääni. Seuraavat tulevaisuuden tekijät valloittavat nykyisen opinahjoni käytävät, päästen osallisiksi uusia hankkeita ja koulutuksia. Eikä siinä mitään, sillä olen saanut tahtomani. Lyhyesti ja ytimekkäästi sanoen kolmen vuoden opiskeluni kannatti, vaikkei kakkuun saatu aina kirsikoita. Sitruunoita kun riitti sitten karamelliksi asti, ja nyt on hyvä maku suussa. Jasmin Järvinen, AV-viestinnän opiskelija Pop&Jazz Konservatorio 26 Meidän poikkeuksellinen juttu on se, että yhdistetään kolmen asteen opintoja yhteen instituuttiin. Peruskoulun jälkeen voi tulla instituutin alaisen oppilaitoksen opiskelijaksi, ja sitten jos haluja riittää niin valmistua toisesta päästä vaikka taiteen tohtoriksi, Projektipäällikkö Veli- Pekka Räty kiteyttää. Tekeillä on siis rajat ylittävä toimintamalli, jonka tavoitteena on yhdistää käytännönläheinen opiskelu ja tutkimus kansainvälisen yhteistyön myötä. Veli-Pekka Rädyn mukaan kumppaneita on myös eri koulutusaloilta. Matkailualan ja yrittäjien kanssa tehdään tietysti yhteistyötä, koska matkailu ja kulttuuri ovat alueita joita täällä halutaan kehittää ja joilla on merkitys, hän sanoo. Tammikuussa 2012 perustettavan instituutin alla toimii Suomessa jo vajaa parituhatta opiskelijaa, ja sen verkostoa löytyy jo niin Euroopasta kuin Ameriikan maalta. Maailmanvalloitus jatkuu hyväksi havaitulla linjalla - koulutustaustaan katsomatta. http://kulttuuri.luc.fi/suomeksi/etusivu.iw3 Piirros: Janna Heikkala Loue 32 Metkun tekijät: Noora Hakoköngäs Janna Heikkala Sakari Helminen Jenni Honkanen Jasmin Järvinen Sonja Kakko Essi-Maria Keinänen Maarit Kujansuu Emilia Mykkälä Peetu Penttilä Minna Pruikkonen Matias Sunnari Jasmina Vaaraniemi Iida Vähä Essi Ylipekkala Kansi: Noora Hakoköngäs Metku-logo: Janna Heikkala Viestintäkoulutusta 20v. logo: Riina Lehojärvi Julkaisutyön ohjaus: Tuula Ranta Painotyö: Kaleva Print, Oulu 2 Kirjoittamisen ohjaus: Esko-Pekka Mattila Painos: 3000 Jani Järnfors Noora Kurttila Kaisa Timonen 3 Valokuvauksen ohjaus: Timo Laapotti Julkaisija: Ammattiopisto Lappia, kulttuuriala, Urheilukatu 6 95400 Tornio
Syyskuisena maanantaiaamuna heräsin aikaisin ja matkustin Tornioon Minervan pihaan odottamaan tulevan matkan alkua. Jännitti hieman. Olin lähdössä yhdeksitoista yöksi lähes tuntemattomien kanssa Les Feux Arctiques Arktiset tulet -elokuvan kuvauksiin Enontekiölle. Minun tehtäväni oli kuvata elokuvalle making ofia eli dokumentoida, miten elokuvan teko sujuu. Olin aikaisemmin ollut tekemisissä työporukan kanssa vain vähän. Haastatellut ohjaajaa, tuottajaa ja muutamaa näyttelijää. Nyt alkaisivat sitten tositoimet itse kuvauspaikalla. Minun tulisi haastatella työryhmää ja muita elokuvaan liittyviä henkilöitä, sekä kuvata materiaalia tapahtumista kuvauspaikalla. Kyseessä on Pohjoisen kulttuuri-instituutin hanke, jossa Lapin yliopisto, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu ja Ammattiopisto Lappia tekevät yhteistyötä. Hanke on oppimista varten. Minä pääsin mukaan lähettämällä tuottajalle hakemuksen, jossa kerroin hieman osaamisestani ja kiinnostuksestani. Matka oli monin puolin haastava. Kalusto ei ollut minulle entuudestaan tuttu ja reilu viikko samassa porukassa pitkine kuvauspäivineen kiristi joskus hermoja. Kaikesta selvittiin! Opin paljon uutta kamerasta, kuvaustilanteista ja ammatillisista ihmissuhteista. Reissu oli äärimmäisen antoisa ja loistava kokemus tulevaa alaani silmällä pitäen. Kuukausi Enontekiön reissusta oli kulunut, kun elokuvan kuvauksia jatkettiin. Nyt lähdin kuvaamaan making ofia Ranskaan asti! Sain jälleen uudenlaisen kameran käyttööni ja olin innoissani. Kuvasimme suurimman osan kuvista Versaillesin linnassa. Kuvauspäivät kuluivat nopeasti ja pian oltiin taas Suomen kamaralla. Minä kiirehdin tekemään muita koulutöitä ja Les Feux Arctiques -elokuvan editointia jatkettiin. Marraskuussa meillä oli elokuvan ensi-ilta Pariisiissa! Kuvasin seminaareja ja elokuvanäytöksiä. Elokuvasta pidettiin paljon ja minä sain edustaa omaa kouluani ja itseäni; kamera koko ajan kädessä. Nyt yhdessä Laura Ylitalon kanssa editoimme muun koulutyön ohessa ahkerasti making of -materiaalista ehjää kokonaisuutta. Alku näyttää hyvältä! Teksti: Maarit Kujansuu 4 5 Valokuvat: Janne Elkki, Heikki Kivijärvi, Maarit Kujansuu Taitto: Jani Järnfors
T orniossa voi opiskella vaatetusalan artesaaniksi tuotteen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelmassa. Opiskelu sisältää vaatteiden suunnittelua, kaavoitusta ja valmistusta. Lisäksi opiskellaan kuvallisia taitoja, erikoistekniikoita ja erilaisten materiaalien käyttöä. Artesaani osaa valmistaa tuotteen alusta loppuun asti. Tuotteita valmistetaan yksittäisinä kappaleina, pieninä sarjoina sekä puvustus- ja projektitöinä. Pääpaino on malli- ja kaavasuunnittelussa sekä tuotteen kehittelyssä, persoonallisuutta, muotia ja tyylikkyyttä unohtamatta. Työssäoppimisen kautta voi erikoistua halutessaan myös vaatetusalan myynti- ja palvelutehtäviin. Vaatetusalan artesaani voi valmistuessaan toimia itsenäisenä yrittäjänä, ohjaus-, ompelu-, kaavoitus- ja leikkuutehtävissä, korjausompelussa tai myyjänä alan liikkeissä. Opiskelu antaa hyvät valmiudet myös esim. suunnittelijan ja muotoilualan jatko-opintoihin korkeakouluissa ja yliopistoissa. Elina Rimpisalo on vuonna -93 syntynyt kolmannen vuoden vaatetusartesaaniopiskelija. Hän lähti artesaanilinjalle puhtaasti peruskoulupohjalta. Hän suorittaa nyt kaksoistutkintoa Lappiassa ja Keminmaalla lukiossa. Kuten arvata saattaa kaksoistutkinto tuntuu raskaalta, mutta ammatilliset opintojaksot tuovat piristystä lukiojaksoihin. Elina lähti artesaanilinjalle, koska se kuulosti mielenkiintoisemmalta kuin muut vaihtoehdot ja on tyytyväinen valintaansa. Hän otti valinnaiseksi kurssiksi oman sovitusnuken teon. Koska se tulee huomattavasti halvemmaksi ja helpottaa kotona työskentelyä. Valmiina ostetun sovitusnuken hinta nousee helposti sadasta eurosta useaan sataan euroon ja tietenkin itse tehtynä siitä tulee oikean kokoinen ja täsmälleen oman näköinen. Usean päivän projekti sisältää monia työvaiheita, monen tunnin paikalla seisomisesta ja kavereiden avusta, itse nauhojen ompeluun. Raskainta Elinan mukaan oli tämä aloillaan seisominen, kun erikseen ihonmyötäiseksi sovitetun poolopaidan päälle alettiin teipata sovitusnuken muotoa. Ryhdin piti olla hyvä ja kädet piti pitää sivuilla suoristettuina. Teippaaminen aloitettiin liimapaperia käyttäen kyljistä ja hartioista, kaula ja pallea jätettiin viimeiseksi. Liimapaperi piti jättää kuivumaan kymmenestä minuutista puoleksi tunniksi, ennen kuin se leikattiin varovasti irti. Vielä hieman hienosäätöä, kuprujen ja muiden epämuodostuneiden kohtien korjausta ja seuraava vaihe voitiin aloittaa. Jätin sen sitten yön yli koululle kuivumaan. Kuivumisen jälkeen tuo brutaalisti selästä avattu teippinukke liimattiin takaisin kokoon ja alettiin levittää ohut kerros kipsiä sisäpuolelle tukemaan rakennetta. Kipsiä tuli noin kaksi kerrosta, muttei todellakaan paksusti. Taas kuivateltiin hieman, lakattiin, kuivateltiin ja sitten alettiin ommella ohut vanukerros nuken ympäri, ennen päällimmäisen ja omavalintaisen kankaan laittoa. Kiva ku siitä saa tehdä omannäköisensä, ja sitte se on sun mallinen. Täysin oma. Kun kangas oli pienen tappelun jälkeen sovitettu rypyittä paikoilleen, ommeltiin vielä avuksi olevat suikaleet lantion, rintakehän ja muiden tarpeellisten tietojen kohdille. Tässä meillä on valmis nukke, jollaista ei taatusti mistään löydy. Näyttää tekijältään ja varmasti saa oikean kokoisia vaatteita vielä pitkään tulevaisuuteen. Teksti: Jenni Honkanen Kuvat: Jenni Honkanen, Janna Heikkala, Noora Hakoköngäs Taitto: Noora Hakoköngäs 6 7
Ennen kuin Laestadius-elokuvaprojektia päästiin varsinaisesti kuvaamaan, niin työtä kameran takana riitti. Esimerkiksi Lappian kolmannen vuosikurssin vaatetusartesaanit saivat projektin puvustukseen liittyvän tilaustyön. Laestadius - dokumentti on Pohjoisen kulttuuri-instituutin alainen projekti, eli siinä ovat mukana koulutusasteet aina toisen asteen oppilaitoksesta yliopistoon saakka. Jaana Isokangas Lapin yliopistosta toimii vaatetuksen tuotantosuunnittelussa, johon kuuluu pukusuunnittelu ja puvustuksen organisointi; vuokrapukujen ja rekvisiitan hankkiminen. Projektin tarkoituksena oli opettaa osallistujille kuinka työelämässä suunnittelijoiden ja vaateompelijoiden yhteistyö toimii. Jaana Isokankaan mielestä yhteistyö sujui mukavasti ja ompelijat olivat ahkeria ja reippaita. Ammattiopisto Lappian opiskelijat Nina Leukkunen ja Tiina Ollila valmistivat yhdessä kuuden muun opiskelijan kanssa seitsemän asukokonaisuutta elokuvassa esiintyville miespuolisille roolihahmoille. Puvut noudattivat dokumentin aikakautta eli 1800-lukua. Tilaajalta tuli vaateartesaaneille luonnokset ja tasokuvat puvuista, mutta he saivat myös itse vaikuttaa jonkin verran lopputulokseen käyttämällä omaa kokemustaan aikaisemmilta kursseilta, kuten esimerkiksi pukuhistoriakurssilta. Aikataulu pukujen valmistuksessa oli tiukka, vajaa neljä viikkoa. Nina ja Tiina kertoivat, että ylitöihin joutui jäämään normaalin kouluajan ulkopuolelle, koska näyttelijät kävivät sovittamassa pukuja illalla. Aikaa vievin työvaihe alkoikin vasta sovitusten jälkeen, sillä peruskaavojen malli oli ollut liian suuri ja pukuja jouduttiin kaventamaan näyttelijöille. 1800-luvun pukujen haasteisiin kuului myös se, että koneompelun jälki ei saanut näkyä lopputuloksessa. Ompelu tapahtuikin osittain käsin. Nina ja Tiina pääsivät mukaan myös kuvauksiin, tietysti oman alansa osaajina eli puvustus- ja rekvisiittapuolelle. Valmiit asukokonaisuudet ovat nähtävissä dokumenttielokuvan lisäksi myös Ranskan ensi-illassa. Jaana Isokangas Tiina Ollila Teksti: Sonja Kakko Kuvat: Janne Elkki, Sonja Kakko Taitto: Noora Hakoköngäs 8 9
Portfolio Kuva-artesaani yksissä kansissa Viime keväänä ykkösvuoden kuva-artesaanit saivat kokeilla ensimmäisinä uutta kurssia, jonka tavoitteena oli koota oma portfolio, se opus, jota työnantajat niin mielellään aina haluaisivat vilkaista. Hyvä portfolio on persoonallinen ja sisällöltään laaja. Tuotteliaan kuva-artesaanin portfolio on luultavasti paksumpi kuin laiskan toverinsa. Vähimmäisvaatimus kaikille oli 10 sivua. Portfolio sisältää muun muassa tekijän esittelyn, taiteilijan CV:n ja lopuksi sitä itseään eli puhdasta taidonnäytettä ja vuoden parhaita teoksia sivu sivun jälkeen. Se, joka oli koko vuoden ahkerasti dokumentoinut omia teoksiaan pystyi aloittamaan taittamisen ja se, joka ei ollut, sai luvan kaivaa aiemmin samana vuonna tehdyt teoksensa esille. Myös portfolio itsessään on yksi taidonnäyte ulkoasullaan ja taitollaan. Portfoliot tehtiin taitto-ohjelma In Designilla ja niistä tehtiin myös sähköiset versiot. Arvioinnissa ohjaava opettaja Tuula Ranta kiinnitti huomiota portfolion laajuuteen, taiton tekniseen osaamiseen ja portfolion visuaaliseen kokonaisuuteen sekä selkeyteen. Viime kädessä portfoliota arvioi tietenkin työnantaja, joten Ranta viritti mielensä työnantajan tasolle ja arvioi minkä kuvan tekijästä saa portfolion perusteella. Tavoitteena on että portfoliota jatketaan ja päivitetään tulevaisuudessa sitä mukaa, kun uusia kursseja kertyy, aina valmistumiseen asti. Äärimmäisen käytännöllinen kurssi opettaa oman työn dokumentointia ja kannustaa ottamaan sen tulevaisuudessakin tavaksi. Valmis portfolio on ehdottomasti etu valmistuneelle kuva-artesaanille työnhaussa. Outi Hyvönen Sarjis-esite on muodostunut monivuotiseksi tilaus- ja yhteistyöprojektiksi Kemin lasten kulttuurikeskuks Sarjiksen kanssa ja jatkaa perinnettä edelleen. Kyseessä on Kemin lasten ja nuorten kultturitoiminnan esitevihkonen, joka ilmestyy sekä kevääksi että syksyksi. Se on tilaustyö ja opiskelijan oman osaamisen näyttö. Yksi tehdyistä esitteistä valitaan painettavaksi kirjapainossa ja se on myös arvokas maininta opiskelijan cv:ssä. Lastenkulttuurikeskuksen johtaja Outi Hyvönen saapui koululle kertomaan, mitä hän haluaa nähdä esitteessä ja mitä kannattaa välttää jos mielii oman esitteensä painettavaksi. Muutamista vinkeistä ja vaatimuksista huolimatta tunsin käteni lähes kokonaan vapaiksi. Valmiina materiaalina saimme tekstit ja käytettävät logot, jonkin verran valokuvia sekä edellisvuosien esitteitä. Aloitin esitteen laatimisen kannen ja värien kautta. Halusin käyttää värejä jotka sopisivat syksyn ja talven esitteeseen olematta liian ilmeisiä. Hain innostusta vanhoista esitteistä lähinnä vältellen käyttämästä mitään, mitä olin niissä nähnyt. Monet kuvittivat esitteensä itse, mutta minä halusin käyttää pelkästään valokuvia. Taittoa tehdessä kokonaisuus hahmottui minulle kuin itsestään. In Designin käyttö oli vielä tuoreessa muistissa, joten minun on pakko todeta, että esitteen teko tuntui vaivattomalta ja hauskalta. Esite teki itse itsensä. Otetaan huomioon, että aika kultaa muistot ja kirjoittaessani tätä juttua esitteen tekemisestä on kulunut jo jonkin aikaa. Ei riitä, että opettaja ja tilaaja arvioivat esitteet, vaan tekijän on myös itse tutustuttava arviointikriteereihin ja annettava oma arvionsa. Tätä arviota käsitellään keskustelussa yhdessä opettajan ja tilaajan kanssa. Kun esitteeni valittiin ihan oikeaksi, painettavaksi esitteeksi oli edessä vielä hienosäätöä kirjapainoa varten. Lasten sarjakuvakeskus: http://www.lanuti.fi Teksti: Viola Saukkoriipi Kuva: Viola Saukkoriipi Taitto: Jenni Honkanen
19-vuotias Ida Karppinen opiskelee kuva-artesaaniksi ja käy samalla myös lukiota. Hän valmistuu kummastakin tutkinnosta syksyyn 2012 mennessä. Oma projekti ei ole aina maalausnäyttely, mutta Ida valitsi kuitenkin perinteisen maalaamisen ilmaisutavakseen. Ida piti Kemin kulttuurikeskuksessa näyttelyn, jonka nimi oli Sisustustauluja. Näytillä oli neljä abstraktia teoskokonaisuutta nimiltään Toivo, Urho, Voima ja Onni. Teokset oli tehty akryyliväreillä kankaalle. Ne herättivät mielenkiintoa ja kysymyksiä. Idan mielestä projekti oli tosi mukava kauheasta kiireestä huolimatta. Teosten visuaaliseen puoleen hän ei kuitenkaan ollut kovin tyytyväinen, mutta kokonaisuudessa hän suoriutui projektista hyvin. Lähin kokkeileen tällasta uutta tyyliä ja se toi omat haasteensa tähän projektiin. Opin valtavasti uusia asioita kurssin aikana ja huomasin, että abstrakti taide on mielenkiintosta. Tästä projektista jäi semmonen innostus päälle! Kunhan valmistun, laitan uuden näyttelyn pystyyn, Ida sanoo pilke silmäkulmassa. 18-vuotias Laura Häkkinen suorittaa kaksoistutkintoa, valmistuu kuva-artesaaniksi ja ylioppilaaksi keväällä 2013. Projektin alkuvaiheessa Laura pohti kolmea eri vaihtoehtoa. Hänellä oli mielessä tehdä runokirja tai valokuva- tai maalausteoksia. Lopulta hän päätyi maalaamaan. Laura piti näyttelynsä, The Greatest Is Love, Kemin kulttuurikeskuksessa. Kuten näyttelyn nimestä voi jo päätellä, teemana oli rakkaus. Laura toi teoksissaan esille omaa kokemustaan rakkaudesta, mihin on helppo samaistua. Näyttelyn neljä teosta oli tehty akryylivärein maalaamalla kankaalle. Värimaailma oli vahva ja persoonallinen. Teosten sisällöstä kertovat niiden nimet: Fire of Love, My Love, In My Father s Hands ja Wings of Love. Laura kertoo projektin menneen hyvin, vaikka näyttelyn ajankohdan siirtyminen odotettua aiemmaksi toi oman haasteensa. Hän sai jokaisen teoksen myytyä ja tilauksia on alkanut sadella. Tulevaisuudessa Laura aikoo pitää lisää näyttelyitä. Tämä tuntuu niin omalta jutulta. Tätä haluan tehdä jatkossakin!, sanoo Laura. Koska Idan ja Lauran näyttelyt olivat samassa tilassa, heillä oli yhteiset avajaiset 1.11.2011. Heidän näyttelyistään tiedotettiin Pohjolan Sanomissa 3.11. INFOBOKSI Kurssin laajuus on 8 opintoviikkoa, joista 5 opintoviikkoa on varsinaisen työn ja 3 opintoviikkoa portfolion ja kirjallisen osion tekemistä. Sisältönä teosten tekeminen, näyttelyn pystytys/ylläpito/purku, tavoitteellinen aikataulutus, resursointi (raha, aika, välineet), dokumentointi ja työelämävalmiuksien opettelu. Ilmaisutapa ja tekniikka ovat vapaasti valittavissa, esim. kirjan kuvittaminen, maalaaminen, piirtäminen, animaation teko, valokuvaus, pelin tai pelihahmojen luonti ja sarjakuvan teko. Kurssilla opetellaan myös omien teosten hinnoittelua, itsensä esiintuomista julkisuudessa ja yrittäjyyttä. Jenni Tirroniemi, 19 vuotias kuva-artesaaniopiskelija pitää Roses for you -maalausnäyttelyn Kemin kulttuurikeskuksen ala-aulassa 12. - 25.12.2011. Keksin aiheen näyttelyyni viime vuoden piirustusmalaus kurssilta, jolloin maalasin harjoitustöinä punaisia ruusutauluja. Minulla oli muitakin ideoita, mutta päätin jatkaa ruusuteemaa, sillä se oli pisimmälle mietitty. Aluksi ajattelin käyttää maalauksissani myös kollaasitekniikkaa, että olisin maalannut ruusujen terälehtiä paperille ja liimannut sitten vanerilevyille. Päätin pysyä pelkissä akryyliväreissä, koska tauluista olisi tullut ehkä liian korttimaisia. Nyt minulla on valmiina 4 suurta maalausta, mutta joulukuuhun mennessä yritän vielä saada lisää valmiiksi. Tavoitteeni oli saada tauluista kauniita ja maalauksellisia, jotta ne sopisivat hyvin vaikka sisustustauluiksi ja mielestäni onnistuin hyvin tavoitteessani. Helpointa oli itse se töiden maalaaminen. Kun työhön keskittyi kunnolla, kaikki muut ajatukset jäivät syrjään ja sitä huomasikin kuinka aika kului todella nopeasti työn ääressä. Töiden värimaailmaa minun ei tarvinnut hirveästi miettiä, pääsin heti aloittamaan aina uuden taulun kun olin saanut edellisen valmiiksi. Vaikeinta ehkä tässä projektissa oli pysyä suunnitellussa aikataulussa ja kurssin lyhyys muistutti koko ajan mielessä. Suunnittelin, että olisin saanut aina viikossa yhden teoksen valmiiksi, mutta muutamissa maalauksissa kestikin pidemmän aikaa. Tein portfolion In Design -ohjelmalla. Julisteen tekoon jäi vain vähän aikaa ja viimeisellä viikolla oli todella kiire saada kaikki valmiiksi. Pidin todella paljon tästä oman näyttelyn suunnittelemisesta ja toteuttamisesta, sillä koen maalaamisen ja piirtämisen olevan tällä alalla se oma juttuni. Teksti: Laura Häkkinen, Ida Karppinen Kuvat: Laura Häkkinen, Ida Karppinen Taitto: Jenni Honkanen Teksti: Jenni Tirroniemi Kuvat: Jenni Tirroniemi Taitto: Jenni Honkanen
Miksi hait Oulun taidemuseolle työssäoppimaan? Kuvallisen ilmaisun opiskelija Mia Helin sai mielenkiintoisen tilaustyön, kun tammikuussa 2012 aloittava yrittäjäkoulu tarvitsi oman maskottihahmonsa. Aiemmin Mia oli tehnyt samalle tilaajalle käyntikortin ja hyvin oli onnistunut, koska uuteen työhön pyydettiin suunnittelijaksi. Koska työ oli Mialle myös opinnäytetyö, hahmosuunnitteluun tuli perehdyttyä syvällisemmin, kirjallisuutta ja vastaavia hahmoja tutkimalla. Sopivaa hahmoa miettiessään Mian täytyi ottaa huomioon kohderyhmä ja käyttötarkoitus. Yrittäjäkouluhan on tarkoitettu kaikille Lappian aloittaville opiskelijoille kaikilta ammattialoilta. Sitä tultaisiin käyttämään kaikessa yrittäjäkoulun painotuotteissa ja materiaaleissa. Aikansa hahmoa mietittyään Mia huomasi, että majava tunnetaan yritteliäänä ja ahkerana eläimenä. Tilaaja hyväksyi aiheen ja niin alkoi tutkimustyö. Kun Mia valitsi majavan, tiesi hän ettei tule pääsemään helpolla. Aiemmin ei Mia ollut majavaa nähnyt kuin kuvissa saati sitten piirtänyt. Alkoi eläimen ulkonäön tutkiminen erilaisista kuvista. Kun tehdään piirroshahmoa, pitää oikeasta eläimestä ottaa sille tyypilliset piirteet ja korostaa niitä, samalla yksinkertaistaa piirrosta. Luonnoksia tuli tehtyä tosi paljon ja piirtämistä harjoiteltua. Värejä valitessa täytyy tietää, millaisen vaikutelman ne saavat aikaan, millaiseen ollaan yleisesti totuttu. Esim. pahiksen värit ovat tummia ja synkkiä, kiltit heleän värisiä, sankareissa on sinistä, punaista, keltaista ja valkoista. Myös hahmon yksityiskohtia piti hioa. Tilaajan pyynnöstä kasvojen ilmettä ja käsien asentoa piti muuttaa, niin ettei hahmo ollut liian hyökkäävän, mutta kuitenkin toimeliaan näköinen. Aiempina tilaustöinä on Mia opiskeluaikanaan saanut tehdä valokuvausta, julisteita ynnä muuta painografiikkaa sekä kotisivun pohjan. Hahmosuunnittelu on tähän listaan hyvänä lisänä. Teksti: Sakari Helminen Kuva: Iida Vähä Taitto: Jenni Honkanen Päätin hakea sinne, koska ajattelin että siellä taatusti näkee taidetta, pääsee vähän perille siitä mitä näyttelyjen pitäminen on ja mitä kaikkea siihen liittyy. Se toteutui, ja lisäksi oivalsin paljon uutta valokuvaamisesta, taittamisesta ja yleensäkin siitä ettei taidemuseo ole vain pölyinen laitos josta löytyy pari taulua. Mitä työnkuvaan kuului? Valokuvasin Aistikaaos-näyttelyn työpajoja, kuvitin siihen liittyvän värityskuvavihon, käsittelin kuvia, taitoin joitain taidemuseon julkaisuja, autoin näyttelyjärjestelyissä (mm. kirjoitin, tulostelin, leikkasin ja liimasin paikoilleen seuraavaan näyttelyyn teoslaput) sekä kuljin mukana suunnittelupalavereissa. Mikä oli normaalin työpäivän sisältö? Päivät olivat melko vaihtelevia eikä kahta samanlaista taida löytyä. Saatoin vaikkapa yhdeksältä taidemuseolle tullessani käsitellä ensin kuvia tai tehdä taittohommia, sitten käydä kuvaamassa yhden tai kaksi työpajaa ja jatkaa loppupäivän tietokoneella, taikka lähteä työpaikkaohjaajani kanssa käymään jonkin tulevan näyttelyn tai tapahtuman suunnittelupalaverissa. Mikä oli vaikeinta? Mukavinta? Tietysti on aina hankala mennä uuteen ja outoon paikkaan, mutta senkään kanssa ei oikeastaan tullut ongelmia. Mukavinta oli se että sai tehdä ihan oikeita töitä oman osaamisensa mukaan. Viihdyin taidemuseolla erittäin hyvin ja sinne on usein suorastaan ikävä. Ajatteletko tämän hyödyttäneen sinua valmistumisen jälkeen esim. työpaikan haussa? Varmasti se hyödyttää. Kokemus selkeytti ajatuksia omista ammattihaaveista ja tulevaisuudensuunnitelmista yleensä. (Sain myös lupailut suosituksista sitten kun joskus tulevaisuudessa haen töihin) Mitä sanoisit opiskelijalle joka harkitsee Oulun taidemuseolle työssäoppimiseen menemistä? Kehottaisin ehdottomasti sinne menemistä jos on kiinnostunut kuvataiteesta, tai yleensäkään taidealalla työskentelemisestä. Teksti, kuvat, taitto: Jenni Honkanen Mitä työnkuvaasi kuului kun toimit työpaikkaohjaajana? Ohjata harjoittelijaa työn tekemisessä, joka tarkoitti tehtävien jakoa ja määrittelyä, opastusta tiloissa ja tekniikoissa, sekä museon yleisten toimitapojen kertomista. Mitä tehtäviä annoit työssäoppijalle? Annoin hänelle hänen omien lahjakkuuksiensa mukaisia tehtäviä, mm. taittotöitä, valokuvausta ja työpajoissa mukana olemista. Millainen vaikutelma sinulle jäi harjoittelijasta? Nuorista ihmisistä saa vanha tekijä aina lisäenergiaa! On ihana kun harjoittelija tuo oman näkemyksensä työn tekoon. Työelämässä on selvittävä monenlaisten ihmisten kanssa, mutta on erityisen ihanaa kun harjoittelija on myös mukavaa seuraa arjen harmaudessa. Mitä Oulun taidemuseoon tulevalta työharjoittelijalta vaaditaan? Museoissa on tietyt reunaehdot, joita ei voi ohittaa. Tinkimättömiä asioita ovat eettisyys, esteettisyys ja esteettömyys. Lasten kanssa toimivalta ihmiseltä täytyy pystyä odottamaan asiallista ja turvallista käytöstä. Teosturvallisuus on myös ehdoton, esim. taidetta ei koskaan käsitellä ilman käsineitä, ovet täytyy lukita perässä ja luottamuksellisista asioista, kuten teosten arvoista ei saa puhua ulkopuolisille. Lyhyesti siis luotettavuutta ja innostusta. Minkälainen taidemuseo on työpaikkana? Taidemuseoissa on jokaisella omat osaamisalueet ja työtehtävät, jotka saattavat olla hyvinkin erilaisia. Museoiden ihmiset ovat yleensä hyvin työpaikkaansa sitoutuneita, siis ovat halunneet nimenomaan tälle alalle. Ihmisiä kulkee paljon talossa, niin työntekijät, taiteilijat, yleisö kuin tekninen väki. Joskus saattaa olla hyvinkin kiire ripustusviikoilla ja tapahtumien yhteydessä. Välillä ohjataan ryhmiä ja välillä syvennytään sisältöihin. Monet työt ovat projektiluonteisia, ja tulevat tiettynä päivänä valmiiksi. Deadlineja on paljon.
Taitto: Emilia Mykkälä Jos haluat opiskella audiovisuaalista viestintää, niin sinun täytyy kertoa halustasi yhteishaussa. Tämän jälkeen saat kutsun huhtikuun lopulla pidettävään pääsykokeeseen. Jos sinut valitaan, niin pääset kartuttamaan taitojasi seuraavanlaisilla kursseilla: Ensimmäisenä lukuvuonna opiskellaan pääasiassa ammatillista perusosaamista eli esitystekniikan-, äänituotannon-, videotuotannon- ja graafisen tuotannon perusteita. Myös täällä on käytävä yhteisiä opintoja kuten matematiikka, äidinkieltä ja muita yleisaineita. Toisena vuonna pääset tutustumaan radio-, ja televisiotuotannon perusteisiin. Kun nämä kurssit on suoritettu, saat pohtia suuntautumistasi. Valittavana on joko esitystekniikan linja tai monimedialinja. Jotta harkintasi olisi helpompaa, sinulle esitellään kummatkin suuntautumismahdollisuudet. Tässä pientä infoa molemmista: Esitystekniikan linjalla pääset rakentamaan ja suunnittelemaan valaisua ja äänentoistoa livetapahtumiin. Bändikeikat ja teatterit ovat juuri sinun heiniäsi! Ja mieti, työssä oppiminen voi olla tosi hauskaa. Jos festarit kiinnostavat, siellä pääset kokeilemaan kunnon roudarin työtä! Monimedialinjan valitessasi sinulla on mahdollisuus tehdä elokuvia, dokumentteja, harjoitella multimediatekniikkaa ja valokuvausta. Pääset myös kirjoittamaan kulttuuripuolen lehteä Metkua! Työssäoppimista voit suorittaa monissa erilaisissa paikoissa, kuten radioasemilla, televisiossa, eri lehdissä tai vaikkapa valokuvaliikkeessä. ARKTISTA MENOA! Monimedia sisältää arktisen tuotannon kurssin, jossa sinun on mahdollisuus päästä arktisen työn pariin. Kurssilla kuvataan ja äänitetään lyhytelokuvia arktisissa oloissa. Vuoden 2011 keväällä kurssin opiskelijat vierailivat viikon koulupäivät Muoniossa. He kuvasivat lyhytelokuvia ja tekivät tilaustyön. Kiinnostaisiko sinua olla moottorikelkan kyydissä ja kävellä pitkin tuntureita kuvaten ja äänittäen? Kuva: Timo Kuusisto Kuva: Essi-Maria Keinänen Kuva: Timo Kuusisto Teksti ja kuva: Topi Liimatainen 17-vuotias Jaakko Suomela päätti hakea AV-alalle opiskeltuaan ensin vuoden lukiota. Häntä kiinnosti kuvaaminen ja radiojuontaminen. Täällä oli kavereita opiskelemassa aika paljon ja ajattelin, että tämä voisi olla ihan hyvä ala. Jaakko sanoo alan vastanneen hänen odotuksiaan tähän asti. Ainoa tylsä asia on teorian opiskelu. Hänen mielestään opettajat ovat mukavia ja taitavia ja ryhmähenki pelaa. Täällä kaikki toimivat keskenään ja pystyy tekemään hommia. Yhteistyö toimii. Opettaja Jorma Vierelä sanoo, että tärkeintä opiskelijassa on sosiaalisuus ja ryhmätyötaidot. Osaamiseen saa opastusta täällä, mutta yleisiä taitoja, kuten sosiaalisuus ja ryhmätyötaidot ovat minusta olennaisimpia asioita. Sitten tietysti kello ja kalenteri on hyvä tuntea. Tekniset alaan liittyvät asiat oppii kuka tahansa. Jorma näkee tämän vuoden 1. luokkalaisissa potentiaalia. Ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat aina tässä syksyn alussa tosi mukavia ja hyviä opiskelijoita. Oikein hyvä porukka ja potentiaalista media-assistentti ainesta. Teksti ja kuva: Noora Kurttila Jenny Lahti opiskelee ensimmäistä vuotta audiovisuaalista viestintää. Lukiosta Jenny ei innostunut, joten hän valitsi ammattikoulun. Haastattelussa Jenny ilmaisee suoraan ja hyvinkin lyhytsanaisesti vastauksensa. Jenny kuuli alasta kaveriltansa, joka opiskelee kolmatta vuotta audiovisuaalista viestintää Tornion toimipaikassa. Sitten se alkoi kiinnostamaan. Ensimmäisen vuoden alku on Jennyn sanoin ollut mukavaa ja välillä aika raskasta. Aikaisia herätyksiä! Eniten tulevista kursseista Jenny odottaa, että saa ottaa kuvia ja kuvata videokameralla. Eli videon perusteita. Ensi vuoden tulokkaille hän ei vielä osaa antaa vinkkejä. Enpä tiedä mitään vinkkejä kun olen itsekin ollut vasta kaksi viikkoa täällä. Kysyn vielä varmistaakseni, eikö tule yhtään vinkkiä mieleen? No reippain mielin ja iloisin askelin tänne vain, Jenny naurahtaa. Onko ala vastannut odotuksiasi? Tähän kysymykseen kuuluu innokas vastaus. Kyllä on! On se. Näin lyhyesti, mutta ytimekkäästi. Hän vielä kehuu luokkaansa. Aluksi en oikein tiennyt millaisia tyyppejä ryhmässäni on, mutta nyt kun siihen on tutustunut, on se oikein mukava, Jenny kertoo. Teksti: Essi-Maria Keinänen Kuvat: Peetu Penttilä