Työmaasuunnittelu JYRY ERONEN KARELIA AMK AMK+ NÄYTTÖ
Luennon sisältö ja tarkoitus Tässä luennossa käydään läpi keskeisimmät käytännön leimikonsuunnittelussa huomioitavat tekijät. Käytä luentomateriaalina tukena, kun luet kurssiin kuuluvaa kirjallisuutta (esim. Metsäteho Oy. Korjuun suunnittelu ja toteutus -opas. 2005. Luentomateriaalin tarkoitus on auttaa sinua keskittymään työmaasuunnittelun käytännön kannalta olennaisimpiin kokonaisuuksiin. Tästä, kuten muistakin luentomateriaalista tulee tenttiin kysymyksiä. Käytä materiaalia myös puunkorjuuta käsittelevän esseesi tukena.
Sisältö Työmaasuunnittelu osana puunhankintaketjua Hakkuutapa Energiapuun korjuu Korjuuajankohta Korjuukaluston valinta Maastosuunnittelussa merkattavat kohteet Kuitunauhan käyttö Tilan rajat Puuston arviointi Ennakkoraivaus Varastopaikat Varastopaikkojen mitoitus Merkittävimmät siirtymisreitit Varottavat kohteet Suojeltavat / säästettävät kohteet Leimikkokartta Kuvioiden rajat Korjuulohkojen rajat
Työmaasuunnittelu osana puunhankintaketjua Leimikon suunnittelulla tarkoitetaan yleensä metsäisessä arkikielessä yleensä operatiivisen tason työmaasuunnittelua -> mikä on hieman väärä ilmaisu. Muistakaa, että leimikon suunnittelu tarkoittaa hyvissä ajoin ennen korjuuta tapahtuvia toimenpiteitä, joilla luodaan tietoa korjuun suunnittelun ja myös puukaupan tueksi Korjuun suunnittelu tehdään lähempänä puunkorjuuta, jossa huomioidaan esim. ostajan sen hetkinen puun tarve, vallitsevat sääolosuhteet ja muodostetaan korjuuohje. Tässä luennossa keskitytään käytännön työmaasuunnitteluun, johon liittyviä kokonaisuuksia tehdään sekä leimikon suunnittelun, että korjuun suunnittelun osana. Metsätehon (2005) hyvä opas leimikon suunnittelusta löytyy osoitteesta: http://www.metsateho.fi/wpcontent/uploads/2015/03/korjuun_suunnittelu_j a_toteutus_ver02.pdf Suosittelen lukemaan oppaasta etenkin ne kokonaisuudet, joita sivutaan tässä luentomateriaalissa.
Hakkuutapa Hakkuutapa määritetään leimikonsuunnittelussa ja/tai puukaupan yhteydessä. Tähän ei juuri suunnittelija voi vaikuttaa. Metsänkasvatuksen tavoitteet Metsänomistajan päätös Metsänomistajan ohjeet / toiveet Hakkuutavalla on valtava merkitys työmaasuunnitteluun, esim. Puutavarakertymän laatu ja määrä Korjuukaluston valinta Puunkorjuun taloudellisuus Korjuuajankohtaan (yleensä) Hakkuutavat: Päätehakkuu Huomioitava mahdolliset maisema- ja säästöpuut Harvennukset Nuoren metsän energiapuuharvennus Ensiharvennus (esim. laatu- tai alaharvennus) Harvennus (esim. ala- tai yläharvennus) Mahdollinen toinen (tai jopa kolmas) harvennus Erikoishakkuut Poimintahakkuu (esim. jatkuva kasvatus) Pienaukkohakkuu (esim. jatkuva kasvatus) Taajamametsien hakkuut (maiseman vahva huomiointi) Muut hakkuutavat Jokin uudistamiseen tähtäävä hakkuu (esim. kaistalehakkuu, siemenpuuhakkuu, suojuspuuhakkuu, verhopuuhakkuu) Siemenpuiden korjaaminen
Energiapuun korjuu Energiapuuta voidaan korjata nuoren metsänhoidon energiapuuharvennuksilla (kokopuuna tai karsittuna rankana). Kantoja ja latvusmassaa korjataan vain uudistushakkuiden yhteydessä (ei siis esimerkiksi latvusmassaa harvennuksilta). Energiapuun korjuu on huomioitava leimikonja korjuun suunnittelun yhteydessä. Mahdollisesta energiapuun korjuusta on sovittava puukauppoja tehdessä metsänomistajan kanssa. HYVÄN METSÄNHOIDON SUOSITUKSET ENERGIAPUUN KORJUUSEEN JA KASVATUKSEEN Löytyvät osoitteesta: http://tapio.fi/wpcontent/uploads/2015/06/energiapuusuosituk set_verkkoon1.pdf Suosittelen opiskelemaan oppaasta sivut 13-27.
Korjuuajankohta Korjuuajankohta määritellään yleensä jo leimikonsuunnittelussa, mutta sitä voidaan tarvittaessa tarkentaa korjuun suunnittelussa vallitsevien olosuhteiden tai ostajan puun tarpeen mukaan. Kesä-, kuivakesä, talvi- ja kelirikkokorjuuseen sopivat leimikonosat voidaan rajata erilleen, jos ne ovat yksinään riittävän suuria. Talvi (kohteella toimitaan maan ollessa jäässä, ns. huonoina talvina ei yleensä pysty toimimaan) Turvemaat (harvennukset ja päätehakkuut) Kuusikoiden harvennukset kangasmailla Kuiva kesä (kohde korjattavissa sateettomina, kuivina ajanjaksoina) Koivikoiden kangasmaaharvennukset (ei toki aina) Helposti veden pehmentämät kangasmaat Päätehakkuut kangasmailla joihin uppoaa märkänä kesänä Kesä (voi toimia kohteella pääsääntöisesti aina maan ollessa sulana) Männiköiden harvennukset kangasmaalla Päätehakkuut, jotka voi korjata myös vetisenä kesänä Kelirikko (kohteella voi toimia myös huomattavan kovan sadejakson tai sulan kevään aikana) Kantavien teiden varsilla olevat kantavat kangasmaiden päätehakkuut ja kantavat männiköiden harvennukset Kelirikkokausien korjuuohjelmiin tarvitaan kantavia kovapohjaisia leimikoita, jotta koneet eivät seiso tyhjän panttina. Sateiset syksyt ja leudot talvet ovat korjuun kannalta hankalia, jos maa ei jäädy kunnolla. Kuvassa talvikohteella on toimittu maan ollessa sulana.
Korjuukaluston valinta Suomessa teollisuuden käyttämä puu korjataan käytännössä aina hakkuukoneen (moto) ja kuormatraktorin (ajokone) yhdistelmällä (koneketju). Käytännössä suurin osa puunkorjuusta tehdään ns. keskiraskaalla kalustolla, mutta suuremmissa korjuuyrityksissä voi olla eri paino/koko luokissa olevaa kalustoaa. Sopivat (suositukset) metsäkoneet hakkuille Ensiharvennus pienellä, noin 10 tonnin koneilla Harvennushakkuussa yleishakkuukone, painaa noin 13 15 tonnia Uudistushakkuussa käytettävä kone, noin 17 20 tonnia varustelusta riippuen. Hakkuukoneet ovat 4-, 6- tai 8-pyöräisiä. Metsäkuljetuksessa käytetään yleensä kuormatraktoria. Sen omapaino on samaa suuruusluokkaa kuin hakkuukoneella, mutta puutavarakuorma kaksinkertaistaa painon. Kuormatraktorit ovat 6- tai 8-pyöräisiä, erikoisvarusteluna myös 10-pyöräisiä. Telastoilla voidaan lisätä etenkin kuormatraktorien kantavuutta. Harvennuksessa yleensä käytettävän ajokoneen kantavuus on 10 12 tonnia. Järeämmän ajokoneen kantavuus on 14 18 tonnia. Tutustu metsäkoneisiin klikkaamalla keltaisen ja vihreän koneen yllä olevia logoja.
Hakkuukoneen valinnan vaikutus tuottavuuteen Hakkuukoneen koolla on vaikutus hakkuutyön tuottavuuteen. Mitä isompaa runkoa poistetaan, sitä isompi kone on parempi (isompi kone vahvempi ja jämäkämpi). Eri kokoluokan hakkuukoneiden tuottavuus on lähes samansuuruinen, kun rungot ovat pienehköjä. Hakkuukoneen koon lisäksi käytettävyyteen vaikuttaa merkittävästi hakkuulaitteen koko. Kun puuston järeys lähestyy hakkuulaitteen maksimikatkaisuläpimittaa, työ hidastuu. Harvennusmetsikössä liian iso kone on usein liian kömpelö ja liian järeästä konekoosta seuraa vaurioita jäävälle puustolle. Hakkuulaitteen koon kasvaessa sen käyttö harvennushakkuissa hankaloituu. Isännät usein toivovat pieniä koneita ensiharvennuksille ja harvennuksille juuri tämän takia vs. pienten koneiden rajoitukset korjuuyrittäjien työn kannattavuudelle koneen käytön monipuolisuuden kannalta. http://puuhuolto.info/korjuun_suunnittelu/start.html
Kuormatraktorin valinnan vaikutus tuottavuuteen Lähes kaikki kuormatraktorit soveltuvat sekä uudistusettä kasvatushakkuuseen. Pieni kone ei kuitenkaan ole aina kilpailukykyinen uudistushakkuussa etenkään isoilla uudistusaloilla. Suuri kone taas voi olla kokonsa puolesta kömpelö harvennushakkuussa ja suuri paino aiheuttaa helposti maastovaurioita. Yleiskoneena käytettävän kuormatraktorin kuormakoko on tukilla ja pitkällä kuitupuulla noin 12 m³ ja lyhyellä kuitupuulla noin 8 m³. Metsäkuljetuksen tuottavuuteen vaikuttaa hakkuutapa, hakkuumenetelmä, työmaan keskimääräinen ajomatka, puutavaran ajouranvarsitiheys (m³/100 m ajouraa), kuorman koko, puutavaralajien määrä ja kuljettajan ammattitaito sekä tietysti vallitsevat olosuhteet. http://puuhuolto.info/korjuun_suunnittelu/start.html
Maastosuunnittelussa merkattavat kohteet Aloittelevan metsäammattilaisen työnkuvaa koskettaa yleensä eniten käytännön maastosuunnittelu. Vaikka gps-pohjaiset työmaakartat ovat käteviä metsäkoneessa, on hyvin tehdyillä maastomerkinnöillä edelleen paikkansa. Maastosuunnittelussa selvitetään ja merkitään maastoon: Tilan rajat (tarvittaessa) Hakattavien kuvioiden rajat Korjuulohkot (tarvittaessa) Varastopaikka Merkittävimmät ajo- ja siirtymisreitit (tarvittaessa) Varottavat kohteet! Suojeltavat / säästettävät kohteet Maastomerkinnät tehdään kuitunauhalla. Ohjeet nauhoituksen tiheydestä ja väreistä voivat vaihdella hieman organisaatioittain. SELVITÄ AINA ENNEN NAUHOITTAMISTA, MILLÄ VÄRILLÄ NAUHOITETAAN MIKÄKIN ASIA. Tärkeää etenkin varottavien kohteiden osalta. Esimerkiksi voidaan käyttää värejä näin: Tilan rajat punaisella (joskus tuplanauhat) Kuvion rajat punaisella Lohkot sinisellä ja punaisella Ajourat sinisellä Varastot sinisellä tai keltaisella Varottavat kohteet keltaisella ja oranssilla tai jollain huomiota herättävällä kaksivärisellä nauhalla Luontokohteet suojele säästä nauhalla
Kuitunauhan käyttö Sijoita nauhat riittävän ylös puun runkoihin (ei oksiin tai risuihin), mieluusti noin pääsi korkeudelle. Kun on maassa metri lunta, kesällä tehty nauhoitus saattaa jäädä hyvinkin matalalle. Vältä kuusen nauhoittamista jos mahdollista sekapuustossa, oksat painuvat talvella ja nauhat peittyvät Hyödynnä pienet koivut (jotka kuitenkin pysyvät pystyssä lumen painosta), näkyvät hyvin Muista ettet nauhoita itseäsi, vaan metsäkoneen kuljettajaa varten -> mieti näkyvyyttä moton kopista. Sijoita nauhat riittävän ylös ja riittävän tiheästi siten, että niitä näkyy vähintään kaksi eteenpäin ja poista tarvittaessa risuja edestä. Solmut osoittamaan leimikon sisäpuolelle tai ajouralle -> roikkuvat päät (suosittelen noin 50 cm) näkyvät paremmin, kuin pelkkä puun ympärille sidottu nauha. Muista, että Suomessa on pimeää suuren osan vuodesta. Käytä heijastavia nauhoja aina, elleivät ohjeet rajoita niiden käyttöä esim. varottaviin kohteisiin. Etenkin lumisessa ensiharvennusmetsässä riittävän tiheä nauhoitus on erittäin tärkeää. https://www.uittokalusto.fi/metsatarvikkeet/merkinta/merkintanauhat-ja-kuitunauhat.html
Tilan rajat Leimikon suunnittelua ja maastoon merkintää varten on aina oltava selvillä tilan rajoista. Tämä on erittäin tärkeää etenkin silloin, kun hakattavat kuviot sivuavat tilan rajoja. Rajat ovat kyllä yleensä selvillä jo puukauppaa tehtäessä, mutta joskus voi olla epäselviä tilanteita. Metsänomistaja tai puukaupan toimeksiantaja voi osoittaa rajat maastossa, jolloin hän vastaa mahdollisista virheistään. Leimikon suunnittelijan on kuitenkin hyvä selvittää rajat itse, jos metsänomistaja tai toimeksiantaja ei ole kunnolla selvillä niiden sijainnista. Näitäkin tapauksia sattuu ja sitten ollaan hakattu naapurin puolelta. Tilan rajat voivat olla joissakin tapauksissa epätarkasti määriteltyjä tai niiden löytyminen maastossa voi olla vaikeaa. Esim. maanomistajan ilmoittama raja voi olla jokin vanha kiviaita tai vastaava ja ajantasaisessa kartassa raja sitten meneekin hieman eri kohdasta. Vanhoissa kartoissa rajat voivat myös olla virheellisesti merkittyjä. Satelliittipaikannuksen avulla rajat voidaan maastossa selvittää, jos ne on luotettavasti merkitty kartoille. Käsi-gpslaite tai puhelimen karttaselain on tähän hyvä apuväline. Rajan kulku on silti mahdollisuuksien mukaan varmistettava rajapyykeistä tai kiintopisteistä. Ongelmatilanteissa selvitystä voi pyytää paikallisesta maanmittaustoimistosta. Äärimmäisessä tapauksessa rajat voidaan määrittää uudelleen kiinteistönmuodostamislain mukaisessa kiinteistönmääritystoimituksessa. Joskus voi käydä niin, että tämäntyyppisessä kiinteistönmääritystilanteessa metsänomistajat kiistelevät toimituksen yhteydessä jopa rajalla olevista yksittäisistä puista, mutta onneksi tämä on todella harvinaista. Tilan rajat nauhataan siten, että nauhatut puut eivät ole maanomistajan puolella aukkohakkuiden osalta (jääviin puihin nauhat). Harvennusten osalta ei ole niin tarkkaa, näkyvyys tärkein. Huomioi näkyvyys etenkin ojalinjoilla. Rajapyykit merkittävä huolella, ettei särjetä hakkuussa.
Kuvioiden rajat Kuvioiden rajaus puukaupassa sovittujen ehtojen mukaisesti. Noudattelee yleensä metsäsuunnitelmassa ilmenevää kuviorajausta. Hakattavia kuvioita ei tarvitse pääsääntöisesti erottaa nauhoituksella toisistaan (esim. hakkuutapojen erot huomioidaan lohkotuksessa), ainoastaan sellaisista kuvioista, joita ei hakata. Käsiteltävän kuvion/kuvioiden ja taimikon/aukean välille ei ole yleensä kovinkaan järkevää laittaa nauhoitusta. Huomioi luontokohteet kuvioiden rajauksessa. Pyri selkeisiin kokonaisuuksiin puukaupassa sovittujen kokonaisuuksien rajoissa, älä esimerkiksi mutkittele nauhoituksessa turhaan tai tee liian tarkkaa työtä.
Korjuulohkot Korjuulohkotuksessa erotettavia kokonaisuuksia ovat esimerkiksi: Hakkuutapa Päätehakkuu Harvennus Jokin erikoishakkuu / uudistamiseen tähtäävä hakkuu Korjuukelpoisuus / korjuuajankohta Kesä Kuivakesä Talvi Kelirikko Korjuumenetelmä (koneellinen/manuaalinen) Hakatun puutavaran mittausmenetelmä Motomitta Painomitta (esim. energiapuuharvennuksella) Korjuulohkotuksessa pyritään rajoiltaan selkeisiin ja korjuun kokonaistaloudellisuuden kannalta järkeviin kokonaisuuksiin -> älä suunnittele mitään 0,2 ha lohkosilppua ja pyri välttämään turhaa lohkotusta. Lohkojen merkitseminen ainoastaan silloin, kun se on tarpeellista. Esim. selkeästi ensiharvennuskokoisen metsän ja uudistuskypsän metsän välille lohkotuksen merkitseminen ei ole järkevää, koska kyllähän sen näkee selvästi ilmankin. Kysy lohkojen merkkauskäytännöistä, kun aloitat tekemään tätä esim. harjoittelussa.
Puuston arviointi Leimikon puustoa kuvaavat tiedot hankitaan leimikon-/ korjuun suunnittelua varten yleensä puukaupan yhteydessä. Joskus näitä tietoja ei kuitenkaan ole tai niitä joudutaan tarkentamaan leimikonsuunnittelun yhteydessä (etenkin tietysti jos leimikko suunnitellaan ennen puukauppaa). Puustotietojen tulisi sisältää: Puun arvioitu hakkuukertymä puutavaralajeittain Puuston keskijäreys Puuston tekninen laatu (esim. huomattava lahon määrä, jos voidaan arvioida) Ennakkoraivauksen tarve Energiapuukertymä (latvusmassa ja kannot), jos leimikolta korjataan energiapuuta Yleensä puustotiedot saadaan metsänomistajan metsäsuunnitelmasta. Joskus suunnitelmatietoa ei ole tai se on vanhentunut -> tiedot selvitetään maastokäynnin yhteydessä.
Ennakkoraivaus Tyypillinen ennakkoraivauskohde on ensiharvennuskohde, jolla taimikonhoito on aikanaan jäänyt tekemättä tai uudistushakkuuala, jolla pitäisi metsänuudistamistöiden takia joka tapauksessa tehdä uudistusalan raivaus. Alikasvoksesta on tyypillisesti eniten haittaa taimikonhoitovaiheessa perkaamatta ja harventamatta jääneissä kylvömetsissä sekä tuoreiden ja lehtomaisten kankaiden ja turvemaiden kohteissa. Ennakkoraivatussa kohteessa on paremmat mahdollisuudet valita poistettavat puut, saavuttaa suurempi ainespuukertymä ja parempi puutavaran laatu sekä välttää korjuuvaurioita. Parantuneet korjuuolosuhteet lisäävät hakkuukoneen tuottavuutta ja kuljettajan työn mielekkyyttä ja motivoivat parempaan työsuoritukseen. Etualalla raivausjälkeä, takana raivaamatonta metsää Hakkuutyön jälki raivaamattomalla kohteella ei ole kovin usein hyvä http://www.metsateho.fi/wp-content/uploads/2015/03/hakkuukonetyomaan_ennakkoraivaus_opas.pdf
Varastopaikat Varastopaikka sijoitetaan kantavan tien varteen tasaiselle maalle siten, kuormaus on mahdollista ja rekka pääsee varastolle ja sieltä pois. Varastopaikka tulee sijoittaa mahdollisuuksien mukaan siten, että metsäkuljetusmatka olisi mahdollisimman lyhyt. Pyri sijoittamaan varasto siten, että tie on tasainen tai viettää alaspäin. Älä ikinä sijoita varastoa montun pohjalle -> hankaloittaa täyden rekan liikkeelle lähtöä. Hajautettu varastointi on tehokas keino vähentää ajokertoja ajourilla, etenkin huonosti kantavilla mailla kannattaa tehdä hajautettua varastointia metsätien varteen. Varaston lähellä on oltava kääntöpaikka, jos kyseessä ei ole läpiajettava reitti. Oikeus tien ja varastopaikan käyttöön on aina varmistettava. Yleensä yksityistietä käytetään vain tieosakkaiden puutavaran kuljetukseen tai varastointiin (tilan oikeudesta tiehen tulee olla varmuus). Joskus sopiva varastopaikka on ainoastaan naapuritilan puolella -> sen mahdollisesta käytöstä on sovittava tilan omistajan kanssa. Varastomuodostelmia ei koskaan sijoiteta: päätien varteen tai vierialueelle kasvavien puiden väliin (tätäkin näkee joskus) taimikkoon ilman maanomistajan lupaa sähkö- tai puhelinlinjan alle liian lähelle tietä (pinon reunan tulee olla 2 3 metrin päässä autosta). Yleisten teiden varsilla (esim. linja-autopysäkit) varastointiin tarvitaan pääsääntöisesti tien pitäjän lupa (ELY keskuksesta)
Tienvarsivarastolle on johdettava kantava tie / vähintään rekan mentävä ura/tie NÄIN EI NÄIN
Varastoalueen mitoitus Varastoalue tulee maastosuunnittelussa mitoittaa arvioidun puutavarakertymän mukaisesti. Jokaiselle puutavaralajille tulee olla oma pinon paikkansa ja pinojen välille on varattava oma tilansa, noin pari metriä -> mitä enemmän puutavaralajeja, sitä enemmän tilaa tarvitaan. Jos puutavaran metsä- ja kaukokuljetuksen välinen ketju on ns. kuuma, eli rekat hakevat puuta sitä mukaa, kun ajokoneet tuovat sitä tien varteen, on varastotilan tarve myös pienempi. http://puuhuolto.info/korjuun_suunnittelu/start.html
Tiestöstä Metsäteitä on erilaisia, toiset ovat hädin tuskin kulkukelpoisia ja toisten kantava kerros on tehty kunnon murskeista. Hyvän metsäntien tulisi kantaa täydessä lastissa oleva puutavararekka siten, ettei merkittäviä painumia pääse syntymään (pl. kelirikkokausi). Leimikonsuunnittelussa tulee huomioida tiestön kunto -> pääseekö tietä pitkin kohteelle ja kestääkö tie minäkin vuodenaikana. Tarvittaessa jo suunnitteluvaiheessa voidaan tehdä ohjeistus tien heikkojen kohtien vahvistamisesta tai uuden kääntöpaikan tekemisestä, etenkin jos leimikolla on paljon korjattavaa puuta ja/tai liikenneturvallisuus edellyttää sitä. Huom. Jos tie särkyy puunhankintaoperaatiossa, on puun ostaja velvollinen korjaamaan tien. http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/talous/lm-vuosikymmeni%c3%a4-vanha-mets%c3%a4tieverkko-rapistuu-k%c3%a4siin-1.200829
Tiestöstä Pehmeän/märän kohdan vahvistaminen murskeella voi olla joskus tarpeen (puuta ostava firma maksaa ja toteuttaa). Huomioi mahdollisten siltojen / rumpujen kantavuus, eli kestävätkö ne metsäkonelavetteja / puutavarakuormia?
Merkittävimmät siirtymisreitit leimikolla Metsäkuljetusta varten muodostetaan ajourasto, jota pitkin puutavara kuljetetaan tienvarsivarastoon. Ajourat pyritään suunnitellaan läpiajettaviksi lenkeiksi mahdollisimman vähin risteyksin. Kasvatushakkuilla ajouravälien on oltava vähintään 20 metriä ja suositus ajourien leveydeksi on 4,0 4,5 metriä (turvemailla 4,0 5,0 metriä). Yleensä hakkuukoneen kuljettaja suunnittelee ja toteuttaa ajouraston varsin itsenäisesti. Joskus on kuitenkin tarvetta suunnitella etukäteen kokoojaurien (pääura johon ajourat yhtyvät hakattavan kuvion sisällä) ja muut varastojen ja kuvioiden välisten urien reitit. Suunnittelutarve korostuu etenkin ns. kuivan kesän leimikoilla, kun haetaan raskaita kuormia kestäviä reittejä.
Varottavat kohteet! Varottavat kohteet on AINA merkittävä maastoon ja työmaakarttaan organisaation ohjeiden mukaisesti. Sähkölinjat yleensä merkittävin turvallisuusuhka. Suurjännitelinjoissa valokaari voi hypätä koneen osiin ilman kosketusta! Pienjännitelinjat ovat hankalasti havaittavia tiheän puuston seassa. Muita varottavia kohteita ovat esim. Jyrkänteet, maajohdot, maakaasulinjat, maalämpötekniikka, vanhat kaivot ja yllättäen eteen tulevat rakennelmat.
Suurjännite 20 kv Suurjännite 110 kv Sähkölinjoista Onko alimman kuvan varasto sijoitettu järkevästi? (Huom. Ilmajohdot kuvassa) Metsäteiden yli menevät ilmajohdot voivat olla vaarallisia etenkin silloin, kun lavetin päällä kuljetetaan metsäkonetta (korkea kuorma). Sähkölinjasta varoittavat maastomerkinnät leimikolle metsän puolelle yli puun mitan päähän linjasta. Turvaetäisyys työskennellessä linjojen lähistöllä vähintään 5 metriä ilmajohdoista. Suurjännite 20 kv
Suojeltavat / säästettävät kohteet Suojeltavia ja säästettäviä kohteita ovat mm. metsälain 10 :n perusteella rauhoitetut kohteet, kuten purot ja lähteet. Nämä huomioidaan riittävin suojavyöhykkein leimikon rajauksessa ja/tai erikseen suojelunauhalla. Säästöpuuryhmät voidaan suunnitella etukäteen tai sitten hakkuukoneenkuljettaja tekee päätökset niiden osalta itsenäisesti -> kysy miten organisaatiossasi toimitaan. Muita säästettäviä kohteita voivat olla mm. isot muurahaispesät, yksittäiset puut ja maanomistajan toivomat kohteet. Vesistöjen lähellä huomioivata suojavyöhykkeet ranta-alueelle etenkin uudistushakkuissa.
Leimikkokartta Leimikon rajat voidaan piirtää käytössä olevalle karttapohjalle tai tallentaa ne maastossa GPS-paikannuksen avulla leimikonsuunnittelujärjestelmään. Leimikosta laadittu kartta liitetään osaksi puukauppasopimusta sekä korjuun työohjetta. Tilan, leimikon ja korjuulohkojen rajojen lisäksi kartasta tulee ilmetä ainakin: Tarvittavat tunnistetiedot (tilan omistaja, tilan rekisterinumero, kaupan eränumero) Hakkuutapa kuvioittain Kuvioiden pinta-alat Korjuukelpoisuus kuvioittain Arvioitu puutavaralajikertymä lohkoittain (liitteenä mitta- ja laatuvaatimukset) Merkittävimmät siirtymisreitit Varastopaikat Kääntöpaikat metsätiellä (rekan nupin mahdollistava ja koko rekan mahdollistava omilla merkinnöillään) Varottavat kohteet Säästätettävät kohteet Selvitykset maastomerkinnöistä Muut oleelliset huomioitavat seikat (esim. metsänomistajan kanssa sovitut hakkuuseen vaikuttavat asiat, kuten aja kuorma koivukuitua isännän laaniin )
Kiitos mielenkiinnosta.