Yliopistokeskukset nyt ja tukevaisuudessa Korkeakouluneuvos Ari Saarinen 27.5.2014 Kajaanin yliopistokeskus 10 vuotta juhlaseminaari Arvoisa juhlaväki, Kun tarkastelemme suomalaisen yliopistolaitoksen kehitystä, niin se monien indikaattorien valossa vaikuttaa hyvältä. Pidemmän aikavälin kehityksessä tunnuslukujen muutos on kuitenkin osin huolestuttavaa. Esimerkiksi julkiset ja yksityiset t&k - investoinnit ovat kääntyneet laskuun, tieteellisissä julkaisuissa huippujulkaisujen määrä on vähäinen ja ero kärkimaihin kasvamassa, tietointensiivisillä aloilla ja erityisesti ICT-alalla johtoasemamme on menetetty. PISA - arvioinneissa olemme edelleen kärkimaita, mutta emme aiempaan tapaan ihan kärjessä. Lisäksi julkisella sektorilla on käynnissä isoja uudistuksia ja julkisen talouden menoja karsitaan. Monia asioita, joiden muutokset voivat näyttää vähäisiltä. Mikäli emme ota niitä huomioon toimintaa kehitettäessä, niin koko koulutusjärjestelmämme on vaarassa rapautua. Yliopistojen toimintaa ei voida tarkastella irrallaan toimintaympäristön muutoksesta. Ilmastonmuutos etenee, maailman väestö kasvaa ja ikääntyy sekä kaupungistuu. Maailmantalouden rakenne, toimintalogiikka ja globaali työnjako muuttuvat monella tavalla. Koulutustaso nousee maailmanlaajuisesti ja koulutustasojen maiden väliset erot tasoittuvat. Nousevat taloudet panostavat enenevässä määrin tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. Tämä kaikki johtaa siihen, että kansainvälinen kilpailu kiristyy koulutuksessa ja tutkimuksessa. Kansainvälisessä työnjaossa Suomi erikoistuu entistä vahvemmin toimintoihin ja työtehtäviin, joissa tarvitaan osaamista ja luovuutta. Innovaatiovetoinen uudistuminen on Suomen talouden monipuolistamisen perusta. Tämä edellyttää, että koulutus- ja tiedejärjestelmämme kaikki osat ovat kunnossa. On myös tärkeää, että esimerkiksi yliopistouudistuksen tarjoamat mahdollisuudet muun muassa kansainvälistymisessä, yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa ja yhteistyörakenteissa hyödynnetään täysimääräisesti uuden kasvun turvaamiseksi. Järjestelmätason merkittävimmät linjaukset tehdään seuraavien hallitusten ohjelmissa. Linjausten taustoittamiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistämässä kansainvälisten asiantuntijoiden selvityksen Suomen korkeakoulujärjestelmän toimivuudesta ottaen huomioon toimintaympäristön muutokset ja eräiden vertailukelpoisten maiden viimeaikaiset kehityssuunnat. Hyvät kuulijat, Opetusministeriön kansliapäällikkö Markku Linnan johdolla toiminut työryhmä totesi vuonna 2001, että menestyminen alueellisessa kehityksessä edellyttää nykypäivänä menestyksekästä yhteistyötä paikallisella, alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Alueellinen kehittämistyö pohjautuu monipuoliseen verkostotoimintaan. Verkostoja muodostuu julkisen sektorin toimijoiden, yritysten,
2 korkeakoulujen, tiedepuistojen, kansalaisjärjestöjen yms. välille. Alueellisen kehittämisen kannalta on tärkeää, että verkostojen keskellä pystytään riittävästi hahmottamaan alueen kehittämisen kokonaisuus sekä huolehtimaan investointien tehokkuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Kilpailun kiristyessä kansainvälisen globalisoitumisen myötä voidaan olettaa, että monipuolisten metropolialueiden rinnalla voivat menestyä ainoastaan erikoistuneet alueet, joilla on hyvä toiminnallinen rakenne ja hyvät verkostoyhteydet. Työryhmä esittikin, että alueilla, joilla ei ole omaa yliopistoa, mutta kuitenkin merkittävästi yliopistollista toimintaa, toimijoita koottaisiin yhteisen, strategisesti johdetun sateenvarjon alle. Vuoden 2004 alussa aloittivat toimintansa kuusi yliopistokeskusta, jotka sijaitsevat Kajaanissa, Kokkolassa, Lahdessa, Mikkelissä, Porissa ja Seinäjoella. Näillä paikkakunnilla yliopistokeskukset toimivat alueellisen innovaatiojärjestelmän ytiminä ja solmukohtina globaaleille osaamisverkostoille. Yliopistokeskukset ovat paikallisen roolinsa lisäksi tärkeä osa suomalaisten yliopistojen yhteistyötä ja ne on mainittu myös yliopistolain perusteluissa yliopistojen keskeisenä yhteistyöverkostona. Arvoisa Kainuun korkeakouluväki, Yliopistokeskusten syntyvaiheessa korkeakoulukenttä eli muutosten aikaa. Yliopistosektorin rinnalle oli vakiintunut ammattikorkeakoulusektori. Oli tärkeää selkeyttää alueellista työnjakoa tarpeettomien toiminnan päällekkäisyyksien välttämiseksi. Tällä Kainuussa laadittiin Kainuun korkeakoulutuksen yhteinen strategia vuonna 2001. Sitä on uudistettu sen jälkeen useamman kerran ja siitä on tullut vakiintunut työkalu alueen korkeakoulutuksen kehittämisessä. Kainuussa tehtävä strategiatyö on hyvä asemerkki yliopistojen, ammattikorkeakoulun ja alueen yhteistyön onnistumisesta. Kajaanin yliopistokeskus on verkostomallinen tiedeyhteisö, jonka tehtävänä on toiminta-alueensa sivistysja osaamistason kohottaminen sekä elinkeinoelämän palveleminen tutkimuksen ja koulutuksen kautta. Yliopistokeskus toimii vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää yliopistojen alueellista vaikuttavuutta. Oulun yliopiston koordinoimassa Kajaanin yliopistokeskuksessa toimivat Itä-Suomen, Jyväskylän ja Lapin yliopistot sovituilla vastuu-alueilla. Kajaanin yliopistokeskus on Oulun yliopiston erillislaitos. Yliopistokeskuksessa on uudenlaisia yhteistyörakenteita, kuten CEMIS (Centre for Measurement and Information Systems). Se palvelee valtakunnallisesti ja alueellisesti tärkeiden sovellusalojen, kuten kaivannaisteollisuuden, uusiutuvan kemiallisen ja mekaanisen metsäteollisuuden, ajoneuvojen tietojärjestelmien, liikunta- ja hyvinvointialan sekä peli- ja simulaatioteknologian mittaus- ja tietojärjestelmäosaamisen kehittämistä. Myös aikuis- ja täydennyskoulutuspalvelut AIKOPA, jonka
3 muodostavat uudenlaisen kokonaisuuden yhdistäen Kajaanin ammattikorkeakoulun ja Kajaanin yliopistokeskuksen aikuiskoulutusyksiköt. Yliopistokeskuksen ja ammattikorkeakoulun toiminnot ja painoalavalinnat täydentävät ja tukevat toisiaan. Uskon, että ilman edellä mainittua ennakkoluulotonta, alueen vahvuuksista lähtevää strategiatyötä tämä ei olisi ollut mahdollista. Kehityksen myötä on onnistuttu panostamaan uusiin nouseviin aloihin, joiden kautta rakennetaan tulevaisuuden työpaikkoja, kilpailukykyä ja elinvoimaa Kainuun ja koko pohjoisen Suomen alueelle pitkäjänteisellä tavalla. Arvoisat tulevaisuuden rakentajat, Hyvin usein kysytään, mikä on yliopistokeskusten tulevaisuus. Ensimmäisen kerran tämä nousi vakavammin esiin vuonna 2010 toteutetun yliopistouudistuksen myötä. Monet pelot osoittautuivat kuitenkin turhiksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö osoittaa edelleen kaikille yliopistokeskuksille koordinaatiotoimintaan rahoituksen ja lähes kaikki yliopistot ovat uusineet yliopistokeskussopimuksensa. Ja jos joku jäi pois, niin uusiakin tuli tilalle. Tämä kertoo, että emoyliopistot ovat kokeneet yliopistokeskusten toiminnan itselleen hyödylliseksi. Merkittävää täällä Kainuussa on Oulun yliopiston vahva sitoutuminen yliopistokeskuksen toimintaan rakenteiden uudistamisesta riippumatta. Opetus- ja kulttuuriministeriö on korostanut sitä, että yliopistokeskusten roolia alueen aikuiskoulutuksen resurssi- ja koordinointikeskuksina tulee vahvistaa. Tämä merkitsi kehittämisen painopisteen siirtämistä tutkintoon johtavasta koulutuksesta aikuiskoulutukseen. Myös aluetta palvelevaa tutkimustoimintaa haluttiin vahvistaa korostaen samalla tiivistä yhteyttää emoyliopistojen koulutus- ja tutkimustoimintaan. Kaikkien yliopistotoimijoiden profiloitumisen ja verkostoitumisen merkitys korostuu edelleen voimakkaasti. On tärkeää, että myös alueelliset toimijat kykenevät identifioimaan omat vahvuusalueensa ja panostamaan niihin, sillä kansainvälistynyt ja edelleen kansainvälistyvä yritystoiminta etsii ja haluaa hyödyntää niitä kumppaneita, joilla on alansa huippuosaamista. Tältä osin kenttä on murroksessa, sillä tulevaisuuden osaamiskeskittymiä sijaitsee yhä enemmän nousevissa talouksissa, kuten esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa ja niihin myös panostetaan monissa nousevista talouksista erittäin voimakkaasti. Kansainvälinen kilpailu korkeakoulutuksessa yhdistettynä kehittyvään teknologiaan voi muuttaa merkittävästi myös kotimaisten toimijoiden asemaa. Korkeakouluverkkoa on tiivistetty tavoitteena riittävänkokoiset, laadukkaat ja kilpailukykyiset osaamis- ja tutkimusympäristöt. Yliopistokeskuspaikkakunnilla, joilla osaamisresurssit ovat rajalliset, on tarkoituksenmukaista suosia yhteisiä kampusrakenteita, joissa korkeakouluväki ja innovaatiojärjestelmän muut keskeiset toimijat kohtaavat päivittäin ja voivat verkostoitua. Yhteistyön avulla voidaan myös rakentaa kampuksille ajanmukainen, yhteinen infrastruktuuri. On tärkeää, että alueella tehtävässä
4 tutkimus- ja kehitystoiminnassa on riittävän vahva linkitys emoyliopistojen osaamiseen. Voin ilolla todeta, että tässäkin suhteessa Kajaanissa on tehty merkittävää kehittämistyötä. Koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että jo varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa pystytään varmistamaan hyvät oppimisen edellytykset kaikille sekä tukemaan monipuolisin toimin eri syistä tukea tarvitsevia opiskelijoita ja syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria. Koulutuksellisten erojen vähentäminen ja koulutuksen periytyvyyden ehkäiseminen on tärkeää myös perusopetuksen lisäksi kaikessa sen jälkeisessä koulutuksessa. Aliedustettujen ryhmien koulutukseen osallistuminen edellyttää erityisiä tukitoimia. Hyvät kuulijat, Kansainvälisestä talouskehityksestä ja valtion talouden tilasta johtuen joudutaan korkeakoulujen kehittämistä Suomessa tekemään vähenevässä rahoituskehityksessä. Tämä edellyttää, että korkeakoulujen tulee panostaa profiiliensa ja painoalojensa sekä niitä tukevan yhteistyön vahvistamiseen. Myös alueiden sitoutuminen yliopistokeskusten toimintaan niin toiminnallisesti kuin taloudellisesti on tärkeää keskinäisen vuorovaikutuksen vahvistamiseksi. Esimerkiksi yhteistyö yritysten kanssa lisää paitsi sisällöllistä vuorovaikutusta myös nopeuttaa osaamisen siirtymistä työelämään. Tätä tarkoitusta palvelevat osaltaan myös muut yhteistyörakenteet kuten esimerkiksi käynnissä olevat kasvusopimus- ja innovaatiokeskittymäohjelmat. On tärkeää, että tämänkaltaisista ohjelmista ei muodostu pelkästään lyhytkestoisia hankeaparaatteja, vaan niillä voitaisiin tukea alueiden ja korkeakoulujen pitkäjänteistä kehittämistoimintaa. On selvää, että myös yliopistokeskuksilta odotetaan nykyistä vahvempaa reagointiherkkyyttä ja etunojaa käynnissä olevaan työelämän muutoskehitykseen. Tulevaisuudessa meillä ei ole nykyiseen tapaan varaa pitää ihmisiä pitkään koulutuksessa ja samalla poissa työelämästä. Toisaalta omaa osaamista on voitava koko ajan päivittää ja uudistaa. Työelämän muutoksen hallitsemiseksi tulee kehittää uudenlaisia toimintatapoja tarjota koulutusta siten, että ihmisillä on mahdollisuus opiskella ja kartuttaa osaamispääomaansa myös työelämässä toimien. Aikuisväestön tulee voida päivittää osaamistaan tai kouluttautua uudenlaisiin työtehtäviin. Työelämän kehitystä tulee voida tukea laadukkaalla, alueiden tarpeita palvelevalla tutkimus- ja kehitystyöllä. Uudenlaisten toimintatapojen löytämiseksi tarvitaan luovuutta ja innovatiivista ajattelua sekä myös koulutusjärjestelmämme toimintarakenteiden jatkuvaa uudelleen arviointia. Tutkinto on perinteinen koulutuksen tuotos, joka antaa perusvalmiudet työelämää varten. On tärkeää, että ihmisille annetaan tutkintoon johtavassa koulutuksessa riittävä sivistykselliset ja oppimisen taidot sekä tutkinnon edellyttämät ammatilliset valmiudet. Tutkintokoulutuksessa tämä tapahtuu ottamalla opiskelijat tulevaisuudessa nykyistä laajempiin tutkintokokonaisuuksiin, joissa syventävä suuntautuminen hankitaan
5 vasta tutkinnon suorittamisen loppuvaiheessa. Vastaavasti meillä pitää olla koulutustarjontaa, jossa erilaisiin osaamistarpeisiin pystytään vastaamaan joustavasti ja tutkintokoulutusta nopeammin. Erityisesti tässä näen yliopistokeskukset keskeisinä kehittäjinä ja toimijoina. Perimmäinen viesti on, että osaaminen ja sen kehittäminen ovat huomattavasti tutkintoja suurempi kokonaisuus Kaikessa koulutuksessa on kehitettävä ja kokeiltava erilaisia, uusia toimintakonsepteja. Yliopistokeskusten yhtenä tehtävänä on kehittää ja pilotoida uudenlaisia toimintatapoja koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisessä. Luulen, että tämä kokonaisuus on jäänyt yliopistokeskusten työelämä- ja aluevaikuttavuutta vähemmälle huomiolle. Osaltaan tähän voi vaikuttaa se, että emoyliopistot eivät ehkä ole osanneet hyödyntää riittävästi olemassa olevaa kokeilukenttäänsä. Mutta kysyä voi myös sitä, että ovatko yliopistokeskukset olleet innokkaampia toteuttamaan perinteisiä koulutusmalleja kuin etsimään uudenlaisia, luovia koulutusratkaisuja. Samaa voi kysyä osaamisen siirtoon liittyvien kysymysten osalta. Meillä Suomessa tehdään paljon tutkimus- ja kehitystyötä, mutta tulosten hyödyntämisessä olemme monia maita perässä. Uusien ratkaisujen löytäminen tämänkaltaisiin kysymyksiin ei ole pelkästään alueellinen vaan kansallinen etu. Lopuksi, Työelämän kehittämistarpeet eri alueilla ja työelämän sektoreilla vaihtelevat suuresti. Perinteisesti tutuimpia ovat elinkeinoelämän kehittämistarpeet, mutta yhä enemmän korkeakouluilta odotetaan panostusta palvelujärjestelmien kehittämisessä, kolmannella sektorilla tai vaikkapa luovan talouden edistämisessä. Lisäksi näihin kokonaisuuksiin kytkeytyvät monet läpileikkaavat asiat kuten kielitaito ja kansainvälistymisen vahvistaminen tai vihreä kasvu. On toivottavaa, että korkeakouluissa tunnistetaan riittävän hyvin näihin liittyvät tarpeet, jotta työelämämme voi tulevaisuudessa olla maailman parasta. Tässä kilpajuoksussa ei riitä, että pelkästään tunnistamme yhteiskunnan muutosajurit ja käynnissä olevat globaalit suuret haasteet. Meidän on pystyttävä myös muuttamaan omia toimintamallejamme niin, että ne tuottavat työllisyyttä, kilpailukykyä ja hyvinvointia niin alueellisesti kuin kansallisestikin. Yliopistokeskuksilla on paikkansa suomalaisessa korkeakoulukentässä. Sen ne ovat lunastaneet toiminnallaan. Yliopistokeskusten tulevaisuus on pitkälti niiden omissa käsissä. Niiltä odotetaan laadukasta, luovaa ja innovatiivista toimintaa, johon yliopistot ja alueet ovat valmiita sitoutumaan niin toiminnallisesti kuin taloudellisesti. Samanaikaisesti niillä on taustallaan emoyliopistojen koko osaaminen sekä vahvuutena valmius verkostomaiseen toimintaan. Niiden varaan on hyvä rakentaa tulevaisuutta. Kiitän opetus- ja kulttuuriministeriön puolesta Kajaanin yliopistokeskusta ja sen henkilöstöä ansiokkaasta toiminnasta kuluneen kymmenen vuoden aikana. Samalla onnittelen Teitä juhlavuotenanne ja toivon menestyksekkäitä vuosia myös tulevaisuudessa.