Nuorista Suomessa. Tietoa nuorista, heidän asemastaan, elinoloistaan ja nuorisotyöstä 2012. Nuorista Suomessa 2012 1

Nuorista Suomessa Tietoa nuorista, heidän asemastaan, elinoloistaan ja nuorisotyöstä 2012 Nuorista Suomessa 2012 1

2 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Nuorista Suomessa 2012 Nuorista Suomessa 2012 3

Nuorista Suomessa 2012 Tutkimuskooste. Tiedot koottu syyskuussa 2012. Edellisen kerran Nuorista Suomessa ilmestyi vuonna 2010. Julkaisija: Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Toimitus: Asmo Koste Kuvat: Alvar Tallskog Paino: Keuruun Laatupaino KLP oy ISBN 978-951-9094-97-7 4 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

Sisällysluettelo Nuorten hyvinvointi on yhteinen asia...7 Ketkä ovat nuoria? Nuorten määrä... 10 Väestöennuste... 11 Vapaa-aika Harrastukset... 13 Median käyttö... 15 Suhteet vanhempiin... 16 Kommentti: Nuorten vapaa-aika, hengailu ja ystävyydet... 17 Koulutus ja työllisyys Koulu ja opiskelu... 19 Kouluviihtyvyys ja koulukiusaaminen... 20 Työelämä, työllisyys ja työttömyys... 21 Syrjäytyminen... 23 Kommentti: Nuorille on taattava oikeudenmukainen työelämä... 24 Nuoret kotitaloudet Nuorten asuminen... 26 Nuoret kuluttajina... 27 Lainat... 28 Viikkoraha... 29 Maksuhäiriöt... 29 Rahapelaaminen ongelmana... 30 Lasten ja nuorten köyhyys... 30 Kommentti: Kaikki lähtee kotoa... 31 Terveys Fyysinen terveys... 33 Kouluterveydenhuolto... 34 Syöminen ja ylipaino... 34 Mielenterveysongelmat... 35 Nuorista Suomessa 2012 5

Seksuaaliterveys... 36 Kommentti: Nuorten mielenterveyspalvelut ovat puutteellisia... 38 Päihteiden käyttö... 40 Kuolinsyyt... 41 Kommentti: Hyvinvointirakenteen vahvistaminen tukee nuorten terveyttä... 42 Väkivalta ja rikollisuus... 44 Kommentti: Nuorten väkivalta ja rikollisuus tilastoissa ja käytännössä... 45 Nuoret yhteiskunnallisina toimijoina Nuoret, järjestöt ja vapaaehtoistoiminta... 47 Nuoret ja puoluepolitiikka... 48 Nuoret ja vaikuttaminen... 50 Kommentti: Nuorille ei anneta riittävästi tukea vaikuttamiseen... 52 Nuorisotyö Yhdenvertainen nuorisotyö... 54 Kuka tekee nuorisotyötä... 56 Nuorten työpajat ja etsivä nuorisotyö... 56 Monialainen yhteistyö... 57 Valtion tuki nuorisotyölle... 57 Nuorisojärjestöjen valtionavustukset... 58 Valtionosuus kuntien nuorisotyöhön... 59 Kuntien nuorisomäärärahat... 60 Seurakuntien nuorisotyö... 60 Kommentti: Yhdenvertaisuus arvokarusellissa... 61 6 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

Nuorten hyvinvointi on yhteinen asia Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin visio on Nuoret voivat hyvin vuonna 2021. Meiltä kysytään usein, miten nuoret voivat nyt. Kysymykseen on monta vastausta. Nuorten enemmistön hyvinvointi on lisääntynyt. Osalla nuorista menee kuitenkin aiempaa huonommin, ja heille kasautuu vakavia ongelmia. Siksi Allianssin visio on perusteltu. Tulevaisuudessa nuorten on voitava paremmin. Allianssi kokoaa kahden vuoden välein Nuorista Suomessa julkaisun. Julkaisu on nuorista, heidän elinoloistaan ja asemastaan Suomessa kertova tilastokooste. Lisäksi aineistossa kuvataan nuoria yhteiskunnallisina toimijoina sekä suomalaista nuorisotyötä. Tällä kertaa halusimme mukaan myös tulkintaa siitä, mitä lukujen takana on, ja mistä ne johtuvat. Pyysimme nuorisotutkijalta ja joukolta jäsenjärjestöjemme toimijoita artikkeleita, joissa he kommentoivat tämän aineiston teemoja. Artikkelit tuovat kerroksia tilastolukujen usein hyvinkin yksinkertaistavan kuvan päälle. Lukuja voidaan lukea monella tavalla ja niistä voidaan nostaa esille monia eri näkökulmia. Toivomme, että tämä julkaisu avaa uusia näkökulmia niin tilastotietona kuin artikkeleillaankin. Haluamme aineistolla antaa kokonaiskuvan suomessa asuvien nuorten elämäntilanteesta. Samalla haastamme jokaisen lukijan mukaan tärkeään työhön tukemaan ja kehittämään nuorten hyvinvointia, elinoloja, toiminta- ja osallistumismahdollisuuksia sekä asemaa yhteiskunnassa. Nuoret voivat hyvin, jos teemme sen yhdessä mahdolliseksi. Sijoittaminen nuoriin ja nuorisotyöhön on sijoittamista tulevaisuuteen. Nuorilla menee hyvin Valtaosa nuorista on tyytyväiseltä elämäänsä, vaikka tyytyväisyys vapaa-aikaan ja erityisesti taloudelliseen tilanteeseen vähenee. Nuoret ovat terveitä. 15 24-vuotiaista yli 80 prosenttia kokee terveydentilansa hyväksi. Lähes puolet nuorista tapaa ystäviään päivittäin ja neljä viidesosaa vähintään viikoittain. Nuorten ja heidät vanhempiensa välit ovat enimmäkseen hyvät. Suurin osa suomalaisista nuorista viihtyy koulussa. Nuorista Suomessa 2012 7

Nuorten työn ja koulutuksen arvostus on pysynyt korkeana. Tupakoimattomien nuorten osuus on kasvanut selvästi 2000-luvun aikana. Nuorten viikoittainen alkoholinkäyttö on vähentynyt vuosituhannen taitteesta sekä peruskoululaisilla että lukiolaisilla. Täysin raittiiden nuorten osuus on sekin kasvanut. Kahdella kolmesta nuoresta on ainakin jokin luova harrastus. Kaksi viidestä nuoresta olisi valmis lähtemään mukaan vapaaehtoistoimintaan, jos häntä pyydettäisiin. Nuorilla menee huonosti Mielenterveysongelmien takia eläkkeelle siirtyy enemmän nuoria kuin koskaan. Kannabiksen käyttö on lisääntynyt. Nuorisotyöttömyys kasvaa jälleen. Syrjäytyneitä nuoria on yli 50 000. Tämä on noin 5 prosenttia kaikista nuorista. Ulkopuolisuus ja työttömyys siirtyvät ainakin osittain sukupolvelta seuraavalle. Lähes neljännes syrjäytyneistä nuorista on maahanmuuttajataustaisia. Kahdeksalla prosentilla kouluikäisistä ei ole läheistä ystävää. Vanhempien alkoholinkäyttö aiheuttaa haittoja joka neljännelle suomalaisnuorelle. Nuorten asunnottomuus on lisääntynyt. Terveydenhoitajia on suosituksen mukainen määrä vain kolmasosalla kouluista ja lääkäreitä vain 4 prosentilla kouluista. Näiden johdosta Allianssi vaatii, että: Nuoret on otettava kaikkien suunnitelmien ja toimenpiteiden keskiöön. Yhteiskuntatakuu ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn tähtäävät toimenpiteet on saatava täysimääräisesti käyttöön kaikissa kunnissa ja kaikilla toimialoilla. Nuorille on taattava riittävät mielenterveyspalvelut ja erityisesti varhaiseen tunnistamiseen ja puuttumiseen tähtääviä toimenpiteitä on lisättävä. Ennaltaehkäisevään perustyöhön, oppilashuoltoon ja nuorten mielenterveys- ja terveyspalveluihin on ohjattava resursseja. Nuorten yksinäisyyden ehkäisyyn ja siihen puuttumiseen on kiinnitettävä huomiota. Nuorille on tarjottava kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Nuoret on otettava mukaan nuoria koskevien asioiden valmisteluun, toteutukseen ja arviointiin. Hanna-Mari Manninen, puheenjohtaja Olli Joensuu, pääsihteeri 8 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

Ketkä ovat nuoria? Nuoruus on liukuva käsite. Arkielämässä nuoruudella tarkoitetaan ikävaihetta lapsuuden ja aikuisuuden välissä. Nuoruus on yksilöllistä sama ihminen voi eri yhteydessä olla lapsi, nuori tai aikuinen. Lainsäädännössä sekä erilaisissa tutkimuksissa ja tilastoissa nuoruuden ikämääritykset ovat erilaisia. Nuorisolain määritelmän mukaan nuorilla tarkoitetaan kaikkia alle 29-vuotiaita. Tässä koosteessa pyritään pysymään tässä määritelmässä ja pitämään alaikärajana oppivelvollisuuden päättymistä eli 16 ikävuotta. Kuitenkaan kaikkia lukuja ei voi täsmätä tähän, vaan esimerkiksi työttömyystilastoissa nuoriksi luetaan alle 25-vuotiaat, kun taas lain mukaan nuoriksi viljelijöiksi katsotaan alle 40-vuotiaat. Tämä on syytä huomioida vertailtaessa tämän julkaisun eri tietoja. Nuorista Suomessa 2012 9

Nuorten määrä Suomen väkiluku oli vuoden 2011 lopussa 5 401 267 henkilöä. Tästä 16 29-vuotiaita oli 944 123 eli 17,5 prosenttia. 1 Lapsiperheitä eli perheitä, joissa asui alle 18-vuotiaita lapsia, oli vuoden 2010 lopussa 582 360. Lapsiperheistä 44 prosenttia oli yksilapsisia ja 38 prosenttia kaksilapsisia. Vanhemmat olivat aviossa 356 943 perheessä ja avoliitossa 107 368 lapsiperheessä. Rekisteröity pari oli vanhempina 267 lapsiperheessä. Yksinhuoltajaperheitä oli 117 782, joista suurimmassa osassa lapset asuivat äitinsä kanssa. Isän ja lasten muodostamia perheitä oli 15 836. 2 Uusperheitä oli vuoden 2010 lopussa 53 265. Uusperheessä on vähintään yksi alle 18-vuotias vain toisen vanhemman lapsi. Näitä lapsia oli lähes 77 000. Noin puolet uusperheiden vanhemmista oli avoliitossa ja puolet avioliitossa. 2 Lapsiperheessä asui kotona keskimäärin 1,83 lasta. Nykyisten lapsiperheiden arvioitu lopullinen lapsiluku on keskimäärin 2,4 lasta. 2 20 24-vuotiaiden ikäluokan naisista noin 90 prosenttia on naimattomia ja miehistä yli 90 prosenttia. 25 29-vuotiaista naisista naimattomia on noin 70 prosenttia ja miehistä 80 prosenttia. Ensimmäisen avioliiton solmineiden naisten keski-ikä oli vuonna 2010 30,3 ja miesten 32,6. Ensimmäinen avioliitto solmitaan vanhempana kuin koskaan. Ensisynnyttäjien keskiikä oli 28,3 vuotta. 1 Suomeen muutti ulkomailta vuoden 2011 aikana 29 500 henkeä, mikä on suurin määrä itsenäisyyden aikana. Näistä 15 29-vuotiaita oli 11 579, mikä on 39 prosenttia maahan muuttaneista. Suomesta ulkomaille muutto kasvoi myös hieman ollen 12 650 henkeä. Näistä 15 29-vuotiaita oli 4577, mikä on 36 prosenttia maasta muuttaneista. 1 Ulkomaiden kansalaisia asui vuonna 2011Suomessa 183 133 henkilöä eli 4,5 prosenttia väestöstä. 7 Vuoden 2011 lopussa muita kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvia oli yhteensä 244 827 eli 4,5 prosenttia väestöstä. Suurimmat vieraskielisten ryhmät olivat venäjänkieliset (58 331), vironkieliset (33 076) ), somalinkieliset (14 045), englanninkieliset (13 804 ja arabiankieliset (11 252). 2 15-29-vuotiaita vieraskielisiä on 65 031, mikä on 6,4 prosenttia ikäryhmästä. 26,5 prosenttia vieraskielisistä on nuoria. Maahanmuuttajat ovat keskittyneet voimakkaasti suuriin kaupunkeihin. Yli 2 000 maahanmuuttajan 10 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

kaupunkeja oli 13. Niissä asui yli 70 prosenttia koko maan vieraskielisestä väestöstä. 3 Vammaisia henkilöitä arvioidaan olevan väestöstä noin viisi prosenttia, heistä vaikeavammaisia on noin yksi prosentti. Kansaneläkelaitoksen (Kela) vammaisetuuksien saajia oli vuoden 2010 lopussa yhteensä 296 300, 5,5 prosenttia koko väestöstä. 4 Kelan vammaistukea saaneista (yht. 33 263) iältään 16 24-vuotiaita oli 2 670 ja 25 34-vuotiaita 1 329. Eläkkeensaajan hoitotukea saaneista (yht. 225 887) iältään 16 24-vuotiaita oli 4 115 ja 25 34-vuotiaita 6 823. 5 Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului vuoden 2010 lopussa 526 169 15 24-vuotiasta ja 477 511 25 34-vuotiasta sekä ortodoksiseen kirkkoon 6 619/5 829 suomalaisista. Muista kirkkokunnista suurimpia ovat muut kristilliset yhteisöt 6 389/8722 sekä islamilaisuus 1 539/1 582. Uskontokuntiin kuulumattomia nuoria on 117 618/190 760. 6 [1] Väestörakennetilasto. Tilastokeskus. [2] Väestö- ja kuolemansyytilastot. Tilastokeskus. [3] Maahanmuuttajaväestön asema opetusministeriön tehtäväalueilla. Opetusministeriön politiikka-analyysejä 2009:3. [4] Tilasto Kelan vammaisetuuksista ja -palveluista. Kansaneläkelaitos. [5] Kelan tilastollinen vuosikirja 2010. Kansaneläkelaitos. [6] Väestö uskonnollisen yhdyskunnan ja iän mukaan 31.12.2010. Tilastokeskus. [7] Suomen väkiluku kasvoi eniten 20 vuoteen. Tilastokeskus. http://tilastokeskus.fi/til/vaerak/2011/ vaerak_2011_2012-03-16_tie_001_fi.html. Väestöennuste Tilastollinen elinajanodote on hypoteettinen kuolleisuuden indeksi, joka kertoo vuosien määrän, jonka 0-vuotias keskimäärin eläisi kuolleisuuden pysyessä ennallaan. Todellisuudessa kuolleisuus on vähentynyt jatkuvasti (siis ihmiset elävät vanhemmiksi) ja yli puolet kustakin ikäluokasta elää yli keskimääräisen eliniän. Elinajanodote onkin noussut noin 10 vuotta viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana. Vuonna 2010 syntyneelle tytölle elinajanodote on 83,2 vuotta ja pojalle 76,7 vuotta. 1 Tilastokeskuksen väestöennusteen 2009 2060 mukaan maamme väkiluku ylittää 6 miljoonan asukkaan rajan vuonna 2042. Ennusteen mukaan vuonna 2034 vuotuinen kuolleiden määrä ylittää syntyneiden määrän, mutta nettomaahanmuuton oletetaan pitävän väestönkasvua yllä vielä sen jälkeen. Vuotuiseksi nettomaahan- Nuorista Suomessa 2012 11

muutoksi on oletettu 15 000 henkeä. 2 Suomessa oli vuoden 2011 lopussa 888 982 alle 15-vuotiaita henkilöä, 15-64-vuotiaita 3 532 645 henkilöä ja 65 vuotta täyttäneitä ja tätä vanhempia 979 640 henkilöä. Väestöllinen huoltosuhde eli alle 15-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden määrä 100 työikäistä kohden, oli vuoden 2011 lopussa 52,9. 3 Työikäisten määrä vähentyy sotien jälkeisten suurten ikäluokkien tullessa eläkeikään. Työikäisten (15 64-vuotiaiden) osuus väestöstä pienenee nykyisestä 66 prosentista 58 prosenttiin vuoteen 2040 ja 56 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä. Ennusteen mukaan vuonna 2016 huoltosuhde olisi 60,4 ja nousisi 70,5:een vuoteen 2026 mennessä. Vuonna 2060 väestöllinen huoltosuhde olisi 79,1. 2 Kun tarkastellaan väestöennusteiden vaikutuksia julkisen sektorin palveluiden tuottamiseen ja tarjontaan, ennakoi se vanhuspalveluiden voimakasta kasvua ja vastaavasti lapsiin ja nuoriin kohdistuvien, etenkin sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluiden tarjonnan vähentymistä. Työvoimapoliittisesti tämän ennakoidaan merkitsevän eräiden alojen työvoimapulaa. Julkisen sektorin työntekijöistä etenkin kuntasektorilla ennakoidaan tulevan pulaa. Kuntaliitto arvioi, että seuraavien viiden vuoden aikana kuntien työntekijöiden eläkepoistuma on erittäin nopeaa, kun eläkkeelle siirtyy vuosittain 16 000-17 000 työntekijää. 4 Vuoteen 2030 mennessä kaikkiaan 80 prosenttia nykyisistä osastonhoitajista, kodinhoitajista, kotiavustajista, siivoojista ja sihteereistä siirtyy työelämästä eläkkeelle. Erilaisista hallintotehtävistä ja tekniseltä alalta poistuu 70 prosenttia työntekijöistä. Sosiaali- ja terveysalalla eläkkeelle jää 60 prosenttia nykyisistä työntekijöistä, ja sivistyspalvelujen työntekijöistä 57 prosenttia. 4 Jos maan sisäinen muuttoliike jatkuu samanlaisena kuin viimeisenä viitenä vuotena, Etelä-Savon väkiluku pienenee vuoteen 2030 mennessä 8 prosenttia nykyisestä. Seuraavaksi eniten eli kuudella prosentilla väestö vähenee ennusteen mukaan Kainuun maakunnassa. Suhteellisesti eniten väkiluvun ennustetaan kasvavan Ahvenanmaan, Itä-Uudenmaan ja Uudenmaan maakunnissa. Niiden väkiluku olisi vuonna 2030 noin 20 prosenttia nykyistä suurempi. 2 [1] Elinajanodote. http://www.findikaattori.fi/fi/46. [2] Väestöennuste 2009-2060. Tilastokeskus. [3] Suomen väkiluku kasvoi eniten 20 vuoteen. Tilastokeskus. http://tilastokeskus.fi/til/vaerak/2011/ vaerak_2011_2012-03-16_tie_001_fi.html. [4] Jopa 80 prosenttia hoitajista ja siivoojista siirtyy eläkkeelle. Kuntaliitto. http://www.kunnat.net/ fi/kuntaliitto/media/tiedotteet/2011/12/sivut/kunta-alan-kiihtyva-elakoityminen-nakyy-jo.aspx. 12 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

Vapaa-aika Nuoren vapaa-aikaan kuuluvat ennen kaikkea ystävät. Nuoren koulun ja työelämän ulkopuolinen arki rakentuu kaverisuhteiden varaan. Kavereiden kanssa ei välttämättä tehdä mitään erityistä, vaan hengataan. Lähes puolet nuorista tapaa ystäviään päivittäin ja neljä viidesosaa vähintään viikoittain. Nuorten arvioissa tärkeintä on omaehtoinen toiminta ystävien kanssa, sen jälkeen perheen kanssa vietetty vapaa-aika ja vasta tämän jälkeen arvostetaan järjestäytynyttä kansalaistoimintaa. 1 Nuoret arvostavat kaverisuhteita niin paljon, että niiden katsotaan luovan elämään enemmän tyytyväisyyttä kuin työ, koulutus ja aineellinen hyvinvointi. 1 Vuonna 2011 ilman läheistä ystävää peruskoulua käyvistä pojista oli 12 prosenttia ja tytöistä 6 prosenttia, lukiolaispojista 11 prosenttia ja -tytöistä 5 prosenttia sekä ammattiin opiskelevista pojista 9 prosenttia ja tytöistä 5 prosenttia. 2 [1] Sami Myllyniemi: Aika vapaalla. Nuorten vapaa-aikatutkimus 2009. Opetusministeriö, Nuorisoasiain neuvottelukunta ja Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 92. [2] Kouluterveyskysely 2011, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2011. Harrastukset Nuorten vapaa-aikatutkimuksessa 2009 nuoria pyydettiin arvioimaan tyytyväisyyttään eri elämänalueisiin kouluarvosanoin 4-10. Valtaosa nuorista vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä: yleisimmät arvosanat ovat kahdeksan ja yhdeksän, ja varsin harva antaa välttäviä tai heikkoja arvosanoja millekään elämänalueelle. Tyytyväisyydessä elämään kokonaisuutena ei ole tapahtunut muutoksia, mutta tyytyväisyys vapaa-aikaan ja erityisesti taloudelliseen tilanteeseen on laskussa. 1 25-30-vuotiaat nuoret aikuiset viettävät valveilla kodissaan noin 8 tuntia vuorokaudessa. Suurimpiin kotona valveilla vietettyihin tuntimääriin yltävät kotiäidit ja -isät (keskimäärin 12 tuntia) sekä työttömät (ka 10 tuntia). Yrittäjien, johtavassa asemassa, toimihenkilönä tai asiantuntijatehtävissä toimivien osalta keskimääräinen luku on hieman yli 7 tuntia. Kodissa tehtävistä toiminnoista useimmin päivittäin tehtävinä mainitaan huolenpito itsestä ja vapaa-ajan toiminnot, kuten me- Nuorista Suomessa 2012 13

dian seuraaminen, seurustelu ja harrastukset. 2 Vuonna 2009 tehdyn tutkimuksen mukaan 94 prosenttia 15 24-vuotiaista on käynyt edeltävän vuoden aikana jossakin kulttuuritilaisuudessa, joista suosituimpia ovat konsertit (60 prosenttia) ja elokuvat (80 prosenttia). Taidenäyttelyssä on käynyt 45 prosenttia, museossa 35 prosenttia samoin kuin teatterissa ja tanssiesityksessä 20 prosenttia. 8 Kahdella kolmesta nuoresta on ainakin jokin luova harrastus. 40 prosentilla niitä on useampi kuin yksi. Suurinta osaa luovista harrastuksista harrastetaan vähintään viikoittain. Nuorilla naisilla on enemmän luovia harrastuksia ja he harrastavat miehiä säännöllisemmin. 3 Soittamista harrastaa 20 prosenttia 15 24-vuotiaista, kuvataiteita 25 prosenttia, kirjoittamista 25 prosenttia ja valokuvausta 20 prosenttia. Videokuvauksen, tanssin ja laulamisen harrastajia on kutakin alle 10 prosenttia. 8 Nuorista 15 24-vuotiaista miehistä 75,5 prosenttia ja naisista 74 prosenttia harrasti vuonna 2008 liikuntaa vähintään 2-3 kertaa viikossa. 4 Päivittäistä tunnin liikuntasuositusta ei täytä juuri kukaan. Liikuntaa yhteensä vähintään tunnin päivässä harrastavia oli 15-vuotiaista suomalaispojista 17 prosenttia ja tytöistä 10 prosenttia. 5 Perheen koettu taloudellinen tilanne heijastuu liikunta-aktiivisuuteen Suomessa erityisen selkeästi. Hyvin toimeentulevien perheiden pojat liikkuivat noin yhdeksän prosenttia ja tytöt noin kuusi prosenttia yleisemmin kuin heikosti toimeentulevien perheiden nuoret. 5 Ajokortteja, mukaan lukien mopokortit, oli alle 26-vuotiailla 530 000. Liikenteessä kuoli vuonna 2010 61 15-24-vuotiasta, joista 26 oli auton kuljettajia. 6 Mopokortteja oli vuoden 2011 puolivälissä 15-17-vuotiailla yhteensä noin 80 000, joista puolet tytöillä ja puolet pojilla. Viimeisen viiden vuoden aikana on kuollut keskimäärin 11 ja loukkaantunut noin 1 000 mopoilijaa vuosittain. Loukkaantuneista yli 80 prosenttia oli 15 24-vuotiaita. Mopokortin nuorista omistajista siis noin joka sadas joutuu tilastoituun onnettomuuteen. 7 14 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

[1] Sami Myllyniemi: Aika vapaalla. Nuorten vapaa-aikatutkimus 2009. Opetusministeriö, Nuorisoasiain neuvottelukunta ja Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 92. [2] Taina Mäntylä: Nuorten aikuisten koti, kulutus ja ajankäyttö, Kuluttajaviraston julkaisusarja 3/2010. [3] Sami Myllyniemi: Nuorisobarometri 2009. Nuorisoasiain neuvottelukunta 2009. [4] Suomen tilastollinen vuosikirja 2011. Tilastokeskus, 2012. [5] WHO-Koululaistutkimus (HBSC Study), Jyväskylän yliopisto, 2012. [6] Tieliikenneonnettomuudet 2010. Liikenneturva, 2011. [7] Seppo Lampinen ja Anna Saarlo: Nuorten mopo-onnettomuuksien taustatekijät. Trafin julkaisuja 8/2012. [8] Riitta Hanifin esitys Nuoret kulttuurin harrastajina, Tilastokeskus 17.11.2011. Median käyttö Sanomalehtiä luki vuonna 2011 58 prosenttia 13-29-vuotiaista nuorista. Sanomalehtien lukemisen trendi on ollut jo vuosia laskeva, laskua on ollut 10 prosenttia viidessä vuodessa. 1 Aktiivisesti sanomalehteä lukevat nuoret menestyivät merkitsevästi paremmin koulussa kuin harvemmin lukevat ja ne, jotka eivät lue sanomalehtiä koskaan. Sanomalehden lukemisen tapa on kuitenkin muuttunut, ja lehtiä luetaan entistä enemmän sähköisinä. 2 Verkossa sanomalehtiä lukee 84 prosenttia 13 29-vuotiaista, ja jos sekä painetun sanan että netin käyttö otetaan huomioon, ikäryhmästä sanomalehtiä seuraa 92 prosenttia. 1 Vuonna 2011 televisiota katsoi päivittäin 53 prosenttia 15 24-vuotiaista. Luku on hitaassa laskussa. Ikäryhmä katseli televisiota vuorokaudessa keskimäärin 84 minuuttia (vuonna 2010 luku on 91 min. ja 2009 92 min.). Nuorten television katselumäärät ovat vähäisiä verrattuna aikuisiin, jotka kat- sovat televisiota lähes kaksinkertaisen määrän ja eläkeläiset kolminkertaisen. 3 TV:tä lähetysaikana katsotaan keskimäärin 9,25 tuntia viikossa, kun luku on 15 19-vuotiailla 5,73 tuntia ja 20-24-vuotiailla 7,09 tuntia. Myös TV:stä talletettujen sisältöjen katsominen on nuorimmilla vähäisintä, 4,07 tuntia viikossa. Yleinen keskiarvo on 4,52 tuntia. Videoita ja/tai DVD:itä katsotaan viikossa keskimäärin 2,9 tuntia. Tähän on huomattava poikkeus ikäryhmässä 20-24-vuotta, jossa katseluaika on 4,07 tuntia viikossa. 5 Television katselu internetin kautta lisääntyy jatkuvasti. Alle 25-vuotiaista useampi kuin neljä viidestä katsoo televisiota netistä ja yhdeksän kymmenestä kuuntelee musiikkia verkossa. 4 Lähes jokaisella 15 25-vuotiaalla on internet-yhteyden (99 prosenttia). Nuorille internet on tärkein uutisten lähde. 15 24-vuotiaista 69 prosenttia hakee uutisensa pääasiassa netistä ja Nuorista Suomessa 2012 15

25 34-vuotiaista 60 prosenttia. Luku putoaa jyrkästi siirryttäessä vanhempiin ikäluokkiin. 4 Vuoden 2009 nuorisobarometrin mukaan 86 prosenttia nuorista käy päivittäin netissä ja nuoret käyttävät päivittäin aikaa netissä keskimäärin 121 minuuttia eli kaksi tuntia. 6 Käytännössä kaikilla 15 25-vuotiailla on matkapuhelin (100 prosenttia). Nuoret ovat matkapuhelinten käytössä joka suhteessa aktiivisimpia. Esimerkiksi joka toinen alle 25-vuotias käyttää matkapuhelintaan internetviestintään. Ainoastaan sähköpostin käytössä he eivät ole aktiivisimpia. Hieman suurempi osa sekä 25 34 että 35 49-vuotiaista käyttää matkapuhelintaan tähän tarkoitukseen. Sen sijaan matkapuhelimen tekstiviestejä käyttävät kaikki ikään katsomatta. 4 Internetin pikaviestien (esim. Messenger) käyttäminen on myös nuorten juttu. Kun alle 25-vuotiaista 37 prosenttia lähettää niitä päivittäin, vain yksi sadasta 50 vuotta täyttäneestä tekee niin. 4 Nuoret lataavat luvattomasti tiedostoja, yleensä elokuvia tai musiikkia, internetistä hyvin yleisesti. Jo vuoden 2008 nuorisorikollisuuskyselyn mukaan 69 prosenttia 9. luokkalaisista nuorista (15 v.) ilmoitti ladanneensa luvattomasti tiedostoja viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana. Näistä nuorista tiedostoja oli ladannut päivittäin tai lähes päivittäin miltei kolmannes. 7 [1] Kansallinen mediatutkimus 2011. Sanomalehtien liitto (TNS-Gallup), 2012. [2] Sanomalehden lukemisaktiivisuus ja lukutaito -jatkotutkimus (PISA). Jyväskylän yliopisto, 2012. [3] Tv-mittaritutkimus. Finnpanel. [4] Viestintäpalvelujen kuluttajatutkimus 2011. Viestintäministeriö (TNS-Gallup), 2012. [5] AV-sisältöpalvelujen kuluttajatutkimus 2011 (IROResearch). Viestintäviraston julkaisuja 3/2011. [6] Sami Myllyniemi: Taitekohtia. Nuorisobarometri 2009. Opetusministeriö ; Nuorisotutkimusverkosto ; Nuorisoasiain neuvottelukunta, 2009. [7] Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos: Rikollisuustilanne 2010. Rikollisuus ja seuraamusjärjestelmä tilastojen valossa. OPTL:n tutkimuksia 258, 2011. Suhteet vanhempiin Nuoret arvioivat lapsuudenaikaisten väliensä vanhempiin olleen enimmäkseen oikein hyvät. 1 Keskusteluvaikeudet vanhempien kanssa ovat vähentyneet koko 2000-luvun. 2 Yleisesti ottaen sekä tytöt että pojat arvioivat suhteen äitiin paremmaksi kuin suhteen isään. Nuoret tapaavat vanhempiaan harvemmin kuin vielä 1990-luvulla. 1 Niiden vanhempien määrä, jotka eivät tiedä kouluikäisten lastensa viikonlopunviettopaikkaa on vähentynyt. 2 OECD-maista Suomessa perheet syövät vähiten yhdessä. Meillä yhteisiä aterioita vähintään viisi kertaa viikossa syö vajaat 60 prosenttia perheistä, kun 16 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

muissa OECD-maissa näin tapahtuu keskimäärin noin 80 prosentissa perheistä. Stakesin kouluterveyskyselyn mukaan noin puolet yläkoululaisista ei syö yhtä aikaa perheen kanssa. 3 82 prosenttia 12 18-vuotiaista hyväksyy aikuisilta kohtuullisen alkoholinkäytön. Sen sijaan 78 prosentin mielestä humalajuominen ei kuulu kotiin. 4 Omien vanhempien alkoholinkäyttö aiheuttaa haittoja joka neljännelle suomalaisnuorelle. Näistä pieni osa kertoo kokevansa haittoja usein. Yleisimpiä vanhempien juomisen aiheuttamia haittoja ovat kyselyn mukaan perheriidat (53 prosenttia), häpeä vanhemmista (49 prosenttia) ja ahdistus (38 prosenttia). 4 [1] Sami Myllyniemi: Aika vapaalla. Nuorten vapaa-aikatutkimus 2009. Opetusministeriö, Nuorisoasiain neuvottelukunta ja Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 92. [2] Kouluterveyskysely 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2011. [3] Child poverty in perspective: an overview of child well-being in rich countries. Unicef Innocenti Research Centre, Florence, Italy 2007. [4] Lasinen lapsuus -toiminnan kysely (Taloustutkimus), A-Klinikkasäätiö, 2011. Sanna Aaltonen, VTT, erikoistutkija, Nuorisotutkimusverkosto Nuorten vapaa-aika, hengailu ja ystävyydet Ystävät ovat kenties keskeisin osa nuorten vapaa-aikaa. Tämän väitteen puolesta puhuvat niin tutkimukset kuin arkihavainnot: nuorisoryhmät ovat näkyvä osa julkista maisemaa. Tietyt tilat kuten metro- tai juna-asemat, leikkipuistot tai keskustassa sijaitsevat kauppakeskukset ovat nuorten ajanviettopaikkoja ja mahdollisuuksia tavata tuttuja ja tutustua uusiin. Vaikka kukaan tuskin kyseenalaistaa ystävyyden ja sosiaalisten kontaktien merkitystä, porukoituvat nuoret herättävät aikuisväestössä usein ärtymystä, yksinkertaisesti siksi, että he ovat tietyn ikäisiä ja heitä on monta. Nuoret ovat siis nuoruuteen ja jengiytymiseen liittyvien negatiivisten mielikuvien takia aina arvioivan huomion kohteena. Ystävien kanssa oleskelu, istuskelu, juttelu ja kuljeskelu eli hengailu on olennainen osa monen nuorten vapaa-aikaa, ja nimenomaan sitä aikaa, joka on vapaata järjestäytyneestä toiminnasta. Hengailu on yleinen vastaus kun nuorilta kysytään, mitä he tekevät vapaa-aikanaan, mutta toisaalta termillä viitataan Nuorista Suomessa 2012 17

juuri tekemättömyyteen. Hengaillessa ei välttämättä tapahdu mitään erikoista, mutta siihen sisältyy mahdollisuus, että jotain hauskaa voi kuitenkin tapahtua, mikä osaltaan tekee siitä houkuttelevaa. Tärkeintä hengailussa on kuitenkin sosiaalisuus ja yhdessäolo. Ulkopuolisen silmissä julkisissa tiloissa hengailevat nuoret eivät näytä tekevän mitään paitsi ehkä hautovan koiruuksia. Osittain ärtymystä ja epäluuloa selittää se, että nuoret käyttävät tiloja eri tavoin, kuin mihin ne aikuisväestön näkökulmasta on tarkoitettu. Tätä kautta nuorten sosiaalinen yhdessäolo määrittyy tiellä olemisena, jota yritetään ohjailla ja rajoittaa eri tavoin. Nuoret kuitenkin löytävät tapoja ottaa tilaa itselleen eivätkä suostu olemaan ainoastaan heille suunniteltujen seinien sisällä, muilta ihmisryhmiltä näkymättömissä. Yhdessä liikkuminen on monien mielestä myös turvallista ja vaivattomin varotoimi silloin, kun liikutaan pimeällä tai itselle vierailla alueilla. Paradoksaalisesti kuitenkin juuri ryhmässä liikkuminen, joka voi lisätä nuorten turvallisuudentunnetta, aiheuttaa epäluuloa ja varovaisuutta sekä aikuisissa että myös muissa nuorissa. Yksi perinteisesti poikien suosiossa olevista, mutta mopokorttitilastojen perusteella viime vuosina tyttöjenkin löytämistä tavoista hengailla ja tavata kavereita on mopoilu. Julkisessa keskustelussa mopoilu nousee esiin lähinnä liikenneongelmana, riskialttiina ja ympäristöä terrorisoivana toimintana. Nuorten näkökulma mopoiluun on luonnollisesti toisenlainen, mikä tulee esille myös omassa tutkimuksessani. Paitsi, että mopo on myös funktionaalinen liikenneväline, jolla kuljetaan kouluun tai kesätöihin, sen hankkimisen ja ylläpitämisen kautta nuoret oppivat myös rahankäyttöä ja säästämistä. Mopolla ajamisen ohella sen rassaaminen on mukavaa puuhaa yhdessä ystävien tai isien ja isoisien kanssa. Noista puuhista myös ne pojat, jotka eivät välttämättä menesty koulussa, saavat tärkeitä osaamisen kokemuksia, jotka joillekin voivat olla kimmoke kiinnostua jatkokoulutuksesta ja hakea autoalalle. 18 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

Koulutus ja työllisyys Koulu ja opiskelu Vuonna 2010 perusopetuksen päättäneistä sijoittui välittömästi koulutukseen 91 prosenttia. Näistä ammatillisessa koulutuksessa aloittaneita oli 45 prosenttia ja lukiokoulutuksessa aloittaneita 55 prosenttia. Niitä, jotka eivät suorita peruskoulua loppuun ollut vuosittain määrällisesti vähän, viime vuosina määrä on jäänyt säännöllisesti alle kahden sadan. 1 Melkein 80 prosenttia lukiokoulutuksessa vuonna 2006 aloittaneista suoritti ylioppilastutkinnon vuoden 2009 loppuun mennessä eli kolmessa vuodessa. Yksi lisävuosi opintoihin nostaa lukion läpäisyprosenttia kahdeksalla prosenttiyksiköllä. 1 Ammatillisessa koulutuksessa koulutuksen keskeyttäminen ja opintojen venyminen on tavallisempaa kuin lukiokoulutuksessa. Nuorille suunnatun ammatillisen peruskoulutuksen vuonna 2006 aloittaneista 63 prosenttia oli valmistunut vuoden 2009 loppuun mennessä. Kun tarkastellaan vuonna 2005 aloittaneiden valmistumista vuoden 2009 loppuun mennessä, nousee valmistuneiden osuus noin 70 prosenttiin. 1 Vieraskielisten opiskelijoiden mää- rä vuonna 2010 oli 18 000 ja se kasvoi edelliseen vuoteen nähden melko paljon, melkein viidenneksellä, niin ammatillisessa koulutuksessa kuin perusopetuksessa. Lukion opiskelijamäärässä kasvu oli vähäisempää. Ammatillisen koulutuksen opiskelijoista viisi prosenttia oli vuonna 2010 vieraskielisiä. Perusopetuksessa osuus oli 3,6 prosenttia ja lukiossa 3,1 prosenttia. vuoteen 2006 verrattuna vieraskielisten oppilaiden määrän kasvu on 44 prosenttia. 1 Education at a Glance 2011 -julkaisussa vertaillaan sosioekonomisen taustan vaikutusta oppimistuloksiin PISA-tulosten pohjalta ja todetaan, että koko OECD:ssä ensimmäisen polven maahanmuuttajalasten todennäköisyys sijoittua osaamiseltaan heikoimpaan neljännekseen on kaksinkertainen verrattuna maassa syntyneisiin lapsiin. 2 Kaikkien korkeakouluihin hakeneiden määrä on noussut noin 18 prosenttia lukuvuodesta 2007 2008 lukuvuoteen 2010 2011. Kaiken kaikkiaan korkeakouluihin hakeneita oli 172 315 lukuvuonna 2010 2011. Hyväksytyksi tulleiden ja paikan vastaanottanei- Nuorista Suomessa 2012 19

den määrät sen sijaan kasvoivat vähemmän, noin 7 prosenttia. Suurin osa hakijoista pyrkii vain joko ammattikorkeakouluun tai yliopistoon. 1 Uusia ylioppilaita korkeakouluihin hyväksytyistä ja paikan vastaanottaneista oli yliopistoissa lukuvuonna 2010-2011 35 prosenttia. Ammattikorkeakoulujen nuorten koulutukseen hakeneista uusien ylioppilaiden osuus oli 20 prosenttia. 1 Suomessa korkea-asteen suorittaneita oli 39 prosenttia 25 34-vuotiaista. Korkea-asteen koulutuksen saaneet ansaitsivat OECD-maissa vuonna 2009 keskimäärin yli 50 prosenttia enemmän kuin toisen asteen koulutuksen saaneet. 2 Eurooppalaisen Eurydice-tutkimuksen mukaan vuonna 2009 Suomessa alle 10 prosenttia 15-vuotiaista oli heikkoja lukijoita, kun eurooppalaisessa vertailussa keskiarvo oli 20 prosentin luokkaa. 3 Kriminaalihuollon tukisäätiön tutkimuksen mukaan 70 prosentilla rikostaustaisista nuorista on vaikeuksia lukemisessa ja/tai kirjoittamisessa. Tarkkaavuusvaikeuksien piirteitä oli 80 prosentilla. Arvioiden mukaan noin puolella vangeista on ADHD-piirteitä. Tutkituista nuorisorikollisista runsaalla 10 prosentilla peruskoulu on jäänyt kesken. Vastaava luku koko 16-vuotiaiden ikäluokasta on prosentti. 4 [1] Koulutuksen tilastollinen vuosikirja 2011. Opetushallitus, 2012. [2] OECD Education at a Glance 2011. [5] Eurydice-verkoston tutkimus: Teaching Reading in Europe. 2011. [6] Mirva Gullman, Kati Sunimento ja Pirjo Poutala: Oppimisvaikeuksista vapaaksi -hankkeen loppuraportti. KRITS Kriminaalihuollon tukisäätiö, monisteita 3/2011. Kouluviihtyvyys ja koulukiusaaminen Suurin osa suomalaisista nuorista viihtyy koulussa. Kouluterveyskyselyn mukaan hyvin paljon tai melko paljon koulunkäynnistä pitää 57 prosenttia peruskoululaisista, lukiolaisista 71 prosenttia ja ammattikoululaisista 79 pro- 20 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

senttia. 1 Suomalaisissa kouluissa koulukiusaamisen uhriksi joutuminen on yhtä yleistä kuin keskimäärin kansainvälisessä WHO-Koululaistutkimuksessa. Vähintään kaksi kertaa muutamien viime kuukausien aikana kiusatuksi joutui 11-vuotiasta suomalaispojista 13 prosenttia, tytöistä 11 prosenttia, 13-vuotiaista pojista ja tytöistä 12 prosenttia ja 15-vuotiaista pojista 8 prosenttia, tytöistä 7 prosenttia. Nämä luvut eivät juurikaan ole viime vuosina muuttuneet. 2 [1] Kouluterveyskysely 2011, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2011. [2] WHO-Koululaistutkimus (HBSC Study), Jyväskylän yliopisto, 2012. Työelämä, työllisyys ja työttömyys Nuorten työn ja koulutuksen arvostus on pysynyt korkeana. Selkeä enemmistö nuorista ottaisi vastaan tilapäistäkin työtä työttömyyskorvauksen sijaan tulotason pysyessä samana. Omalta työltään nuoret odottavat ennen kaikkea mielekkyyttä, kiinnostavuutta ja sitä, että työ vastaa heidän taitojaan ja osaamistaan. Heille on tärkeää myös saada kehittyä työssään. 1 Ansiotyötä pitää erittäin tärkeänä elämänalueena selvästi useampi nuori kuin 20 vuotta sitten. Erityisesti nuorille naisille työ ja siinä kehittyminen ovat tulleet entistä tärkeämmäksi. Myös nuorten työpaikkaan sitoutuminen on lisääntynyt 20 vuoden aikana. 2 Työolobarometri 2011:n mukaan palkansaajat antoivat työelämän laadulle yleisarvosanan 7,96, vaikka arviot työpaikan varmuudesta ovat alentuneet ja työn mielekkyyden kokeminen on vähentynyt. Vain alle 25-vuotiaiden ikäryhmässä kaikille työelämän laadun ulottuvuuksille annetut arvosanat olivat selvästi korkeammat kuin vanhemmissa ikäryhmissä ja paremmat kuin edellisenä vuonna. Nuorin ikäryhmä myös arvioi työn mielekkyyden muutossuunnan myönteiseksi. 3 Nuoret voidaan jakaa työvoiman ulkopuolella oleviin (joista valtaosa on opiskelijoita), työssäkäyviin ja työttömiin. Nuorista suuri osa opiskelee, joten nuorten työllisyysaste on alhainen aikuisiin verrattuna. 15 64-vuotiaiden työllisyysaste vuonna 2011 oli 68,6 prosenttia. Nuorten 15 24-vuotiaiden työllisyysaste oli vuonna 2011 keskimäärin 39,1 prosenttia. Nuorten naisten työllisyysaste oli 41,2 prosenttia ja nuorten miesten 37,2 prosenttia. 4 Nuorten työssäkäynnille on tyypillistä työssäolo-, työnhaku- ja opiskelujaksojen päällekkäisyys ja limittyminen sekä epätyypilliset työsuhteet ja työajat. 2 Nuorista Suomessa 2012 21

15 19-vuotiaiden työssäkäyvien keskimääräinen kuukausiansio oli vuonna 2010 1 797 euroa, 20 24-vuotiaiden 2 179 euroa ja 25 29-vuotiaiden 2 591 euroa. Kaikkien työssäkäyvien keskimääräinen kuukausiansio oli 3 043 euroa. Nuorissa ikäpolvissa naisten ansiot ovat lähes 90 prosenttia miesten ansioista, kun sen yleinen keskiarvo on 81,5 prosenttia. 7 Vuosina 2010 ja 2011 peruskoulun 8.- ja 9.-luokkalaisista kävi opiskelun ohella töissä iltaisin tai viikonloppuisin 17 prosenttia, lukiolaisista 22 prosenttia ja ammattikoululaisista 27 prosenttia. 5 60 prosentilla yliopisto-opiskelijoista oli opintojen ohessa työsuhde. 4 Alle 25-vuotiaita yrittäjiä oli vuonna 2008 noin 4 000, ja 25 29-vuotiaita vajaat 10 000. Nuorten yrittäjien osuus ikäluokasta on pieni: alle 25-vuotiailla osuus vaihtelee välillä 0,1 1,8 prosenttia, ja 25-29-vuotiailla välillä 2,1 3,7 prosenttia. 4 Nuorten työttömyys alkoi taloudellisen taantuman seurauksena kasvaa syksyllä 2008. Vuonna 2009 alle 25-vuotiaiden työttömien työnhakijoiden määrä kasvoi peräti 56 prosenttia edellisestä vuodesta. Vuoden 2010 kesäkuussa kasvu taittui, mutta alkuvuodesta 2012 nuorisotyöttömyys lähti jälleen kasvuun. Nuorten työttömyys on edelleen selvästi korkeammalla tasolla kuin ennen taantumaa. Nuoria alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli heinäkuussa 2012 2 700 enemmän kuin edellisen vuoden huhtikuussa eli yhteensä 40 100. Kun yleinen työttömyysaste oli 6,9 prosenttia, 15 24-vuotiaiden nuorten työttömyysaste oli 11,7 prosenttia. 6 Vuoden 2011 aikana TE-toimistoissa oli keskimäärin kuukaudessa 29 233 työtöntä alle 25-vuotiasta työnhakijaa, joista vajaakuntoisia oli 1 521. Vajaakuntoisia nuoria alle 25 -vuotiaista työttömistä oli 5,1 prosenttia. Yleisin vajaakuntoisuuden diagnoosi nuorilla oli mielenterveyden häiriöt (54,8 prosenttia). 4 [1] Nuorisobarometrit 2009 ja 2010. [2] Nuori tasa-arvo. Tilastokeskus, 2011. [3] Työolobarometri 2011. TEM raportti, 2012 [4] Nuorten yhteiskuntatakuu 2013. TEM raportteja 8/2012. [5] Kouluterveyskysely 2011, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2011. [6] TEM: työvoimakatsaus, heinäkuu 2012. Tilastokeskus: työvoimatutkimus, heinäkuu 2012. [7] Palkkarakennetilasto 2010, Tilastokeskus. 22 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

Syrjäytyminen Syrjäytyneiksi luokitellaan sellaiset työvoiman ja opiskelun ulkopuoliset nuoret, joilla ei ole peruskoulun lisäksi muuta koulutusta. Syrjäytyneitä 15-29 -vuotiaita nuoria oli vuonna 2010 yhteensä noin 51 300. Tämä on noin 5 prosenttia kaikista tämänikäisistä nuorista. 1 Syrjäytymisen ytimessä oli 32 500 ulkopuolista nuorta, jotka eivät opiskele eivätkä ole työssä. He eivät myöskään ole eläkkeellä, varusmiespalveluksessa, perhevapailla tai edes rekisteröityneet työttömiksi työnhakijoiksi. 1 Viiden vuoden kuluessa 60 prosenttia syrjäytyneistä nuorista siirtyy töihin tai opiskelemaan, 40 prosenttia on edelleen samassa asemassa. Niistä nuorista, jotka vuonna 2003 osallistuivat työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, oli viiden vuoden jälkeen ulkopuolisina tai työttöminä 23 prosenttia. 1 Peruskoulun jälkeinen koulutus vähentää ulkopuoliseksi tai työttömäksi joutumisen riskiä selvästi. Pelkän perusasteen koulutuksen varassa olevan nuoren riski jäädä ulkopuoliseksi on lähes kolminkertainen verrattuna ammatillisen keskiasteen koulutuksen saaneisiin. 1 Kouluttamattomuus ja mielenterveys- sekä toimeentulo-ongelmat kasaantuvat. 2 Ulkopuolisuus ja työttömyys siirtyvät ainakin osittain sukupolvelta seuraavalle. Ulkopuolisiksi jäävien vanhemmilla on yleensä vähän koulutusta. Ulkopuolisuus kumpuaa usein nuorten heikoista lähtökohdista. Esimerkiksi huostassa olleen nuoren todennäköisyys olla työmarkkinoiden tai opiskelun ulkopuolella on 4-5 kertaa suurempi kuin kaikilla 15-24-vuotiailla nuorilla. 1 Kodin ulkopuolelle oli vuonna 2009 sijoitettuna 16 830 alle 18-vuotiasta lasta eli 1,3 prosenttia ikäryhmästä. Heistä oli perhehoitoon sijoitettuna 5 554 ja laitokseen 11 276. Huostaan otettuja oli 11 042. 4 Vanhempien toimeentulo-ongelmat ovat yhteydessä nuoren ongelmiin. Huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus, kouluttamattomuus ja toimeentuloongelmat ovat merkittävästi yleisempiä, jos vanhemmat ovat saaneet pitkäaikaisesti toimeentulotukea. 2 Lähes neljännes syrjäytyneistä nuorista on maahanmuuttajataustaisia. Vieraskielisistä kouluttamattomista nuorista joka kolmas on syrjäytynyt kantaväestöön kuuluvista syrjässä on joka kahdeksas. 1 Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan yhdestä syrjäytyneestä ai- Nuorista Suomessa 2012 23

heutuva kansantulon menetys on noin 700 000 euroa (vuoden 2007 rahassa), jos syrjäytyminen kestää koko odotettavissa olevan työiän, noin neljäkymmentä vuotta. Julkisen talouden vastaava menetys on noin 430 000 euroa. Nuorten työkyvyttömyyden kustannukset syntyvät menetetystä työpanoksesta sekä hoito- ja etuuskuluista. 30-vuotiaan jäädessä työkyvyttömyyseläkkeelle menetetyn työpanoksensa arvo on yli 1,5 miljoonaa euroa. 3 [1] Pekka Myrskylän: Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 12/2011 ja Pekka Myrskylä: Hukassa - Keitä ovat syrjäytyneet nuoret?. EVA Analyysi, 2012. [2] THL:n Kohdusta aikuisuuteen -tutkimus vuonna 1987 syntyneistä (seurantajakso 1987-2008) - ennakkotieto. [3] Nuorten yhteiskuntatakuu 2013. TEM raportteja 8/2012. [4] Suomen tilastollinen vuosikirja 2011. Tilastokeskus 2012. Elina Havu, opiskelija-asiamies, Akava Nuorille on taattava oikeudenmukainen työelämä Nuorten työllistyminen sekä nuorten asenteet työelämää kohtaan ovat herättäneet runsaasti keskustelua viime aikoina. Julkisuudessa on esimerkiksi esitetty nuorten palkka-alea sekä moitittu nuoria epäilevästä suhtautumisesta työntekoon. Meitä ammattiyhdistysliikkeessä toimivia on pitkään jo huolestuttanut tapa, jolla nuorista ja työelämästä puhutaan julkisuudessa. Lisäksi kasvaneena huolena on yhä suureneva määrä nuoria, jotka syrjäytyvät kokonaan työelämän ulkopuolelta. Erilaisten selvitysten perusteella nuorten arvostus työtä kohtaan on pysynyt jo pitkään korkealla. Nuoret arvostavat edellisten sukupolvien tapaan ansiotyötä ja enemmistö nuorista ottaisi vastaan työtä työttömyyskorvauksen sijaan. Lisäksi niiden työelämässä olevien nuorten osuus, jotka eivät ole halukkaita vaihtamaan työpaikkaa, on jatkuvasti kasvanut. Näiden tutkimustulosten valossa nuorista syntynyt mielikuva työelämän vieroksujina ei pidä paikkaansa. Nuorten sitoutuneisuus työpaikkaan on kasvanut, joten nuoria ei voida myöskään pitää erityisen valikoivina työpaikkansa suhteen. On syytä ottaa huomioon, että työnantaja saa sitoutuneeseen, työuransa alussa olevaan 24 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

nuoreen laittamansa panoksen myöhemmin moninkertaisena takaisin. Nuoret kaipaavat elämäänsä varmuutta, joita esimerkiksi pätkätyöt sekä palkkaalella pelottelu eivät tarjoa. Työelämään tulee joka vuosi noin 10 000 nuorta vähemmän kuin mitä työelämästä siirtyy eläkkeelle. Nuoret ovat siten vähenevä voimavara, joita ei pidä päästää syrjäytymään. Huolestuttava osa nuorista on kuitenkin syrjäytynyt ja joutunut työelämän ulkopuolelle. Tähän yhä kasvaneeseen ongelmaan hallituksen kärkihankkeista, vuoden 2013 alusta voimaan tuleva nuorten yhteiskuntatakuu pyrkii puuttumaan. Näiden syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten takia on tärkeää, että yhteiskuntatakuuseen todella panostetaan vuosien kuluessa, eikä takuu hautaudu byrokratian alle. Toimenpiteiden tulee olla niin tehokkaita, ettei nuoren työttömyys enää uusiudu. Yhteiskuntatakuuseen on tärkeää myös liittää niin kutsuttu perään katsomisen malli, jolla avun perille saaminen voidaan varmistaa. Yhteiskuntatakuun toteutuminen vaatii rohkeita toimia myös työnantajilta. Työnantajien tulisi palkata esimerkiksi työvoiman ulkopuolelta tulevia nuoria, joiden työpanos ei välttämättä vastaa muiden nuorten panosta. Nuoret ansaitsevat oikeudenmukaisen kohtelun työelämässä. Nuorten työllistymisessä on siis noudatettava kaikkia työelämän pelisääntöjä. Mikään oppilaitos tai korkeakoulu ei tuota valmiita unelma-ammattilaisia, vaan työelämä kasvattaa nuoret tulevaisuuden osaajiksi. Tästä syystä opiskeluaikana saadut työelämätaidot ovat tärkeässä roolissa tulevaisuuden osaamisen kannalta. On tärkeää, että opintoihin kuuluva, työelämässä suoritettava pakollinen tai vapaaehtoinen harjoittelu on laadukasta. Lisäksi yleisiä työelämätaitoja tulee lisätä opetusohjelmaan kaikilla asteilla. Nuorille on myös tärkeää tarjota työtä, jossa he pystyvät kehittymään ja joka vastaa heidän taitojaan ja osaamistaan. Näillä kaikilla edellä mainituilla toimilla pystytään ehkäisemään syrjäytymistä ja sujuvoittamaan nuorten siirtymistä työelämään. Tulevaisuuden avainsana työmarkkinoille siirtyvien nuorten sekä työnantajien välillä on luottamus. Nuorten hyvinvointi sekä työllistyminen ovat koko hyvinvointiyhteiskuntamme etu. Nuorten työllisyyttä ei rakenneta sukupolvien välistä epätasa-arvoa kasvattamalla, vaan yhteistyötä rakentamalla. Nuorista Suomessa 2012 25

Nuoret kotitaloudet Nuorten asuminen Suomalaiset nuoret muuttavat kotoa varsin nuorina useimpiin Euroopan maihin verrattuna. Suomalaiset miehet lähtevät kotoa keskimäärin 21-vuotiaina, kun taas Bulgarian, Kreikan ja Italian nuoret lähtevät kotoaan vasta 30 vuotta täytettyään. Naisten kotoa lähdön mediaani-ikä vaihtelee Suomen noin 20 vuodesta Kreikan, Espanjan, Italian, Maltan ja Slovenian noin 28 vuoteen. 1 Nuorten yleisimmät syyt muuttaa ovat halu itsenäistyä, muutto toisella paikkakunnalle opiskelemaan tai muutto yhteen seurustelukumppanin kanssa. 4 Vuonna 1995 kotona asui vajaa puolet 21-vuotiaista, mutta vuonna 2007 enää hieman alle kolmannes. Kolmikymppisistä asui kotona vuonna 1985 10 prosenttia, mutta osuus oli pienentynyt 5 prosentiksi vuonna 2007. Kaupunkimaisissa kunnissa asuvista 21-vuotiaista nuorista vain vajaa neljännes asui kotona vuonna 2007, kun taas maaseutumaisissa kunnissa samanikäisistä asui kotona vielä 60 prosenttia. Niin naiset kuin miehetkin muuttavat aluksi asumaan yksin. 1 Kohtuuhintaisten vuokra-asunto- jen puute koskettaa erityisesti nuorten elämää; kaikista suomalaisista vuokralla asuu noin joka kolmas, kun taas alle 25-vuotiaista itsenäisesti asuvista vuokralla asuu kolme neljästä. 2 Vuoden 2011 lopussa yleisimmin Kelasta asumistukea saivat 20 24-vuotiaat, joista jopa 40 prosenttia saa Kelasta tukea asumismenoihinsa. Suurta osuutta selittää opiskelijoille maksettava opintotuen asumislisä. 20 24-vuotiaista 29 prosenttia saa asumislisää. Asumislisää sai vuoden 2011 joulukuussa 151 000 henkilöä. Nuorissa ikäluokissa myös yleistä asumistukea saavia on paljon. Joka kymmenes alle 30-vuotias asuu ruokakunnassa, jolle maksetaan yleistä asumistukea. Yleisen asumistuen saajista reilu kolmannes on lapsiperheitä, joissa asuu alle 18-vuotiaita lapsia. Yksin asuvia tuen saajista on lähes 60 prosenttia, ja moni heistä on alle 30-vuotias. [5] Vuoden 2011 lopussa Suomessa oli 7 606 yksinäistä asunnotonta ja 423 perhettä. Näistä alle 25-vuotiaita on noin 18 prosenttia eli 1409. Nuorten asunnottomuus on noussut edellisestä vuodesta reilulla viidellä- 26 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

kymmenellä. Suurin osa nuorista asunnottomista on pääkaupunkiseudulla ja muutamassa muussa suuressa kaupungissa. 3 Nuorten asunnottomuus on suurelta osin piilossa, mutta kuvaavaa on, että suurempien kaupunkien vuokraasuntojonoissa suurin osa hakijoista on nuoria ja nämä luvut ovat huomattavasti suurempia kuin virallinen asunnottomien määrä. [1] Timo Nikander: Nuoret muuttavat omilleen yhä nuorempina. Hyvinvointikatsaus 1/2009. http:// www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-03-16_004.html. [2] Nuorisoasuntoliiton Internet-sivut. www.nal.fi [3] ARAn selvityksiä 1/2012: Asunnottomuus 2011. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA. [4] Tiina Kupari (toim.): Omaa kotia etsimässä. Nuorten asuminen 2010. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristö 1/2011. [5] Kelan asumistukitilasto 2011. Nuoret kuluttajina Nuorten kotitalouksien kulutusmenojen rakenne ei poikkea merkittävästi muiden työikäisten kulutusrakenteesta: asumis-, liikenne- ja elintarvikemenot ovat yli 50 prosenttia kaikista menoista. Nuorten kotitalouksien kulutusmenojen kasvu on 2000-luvulla jäänyt jäkeen muista kotitalouksista. 1 Nuorten kotitalouksista 70 prosenttia asuu kerrostalossa. Yhtä suuri osuus nuorten kotitalouksista asuu vuokralla. Muista työikäisten kotitalouksista valtaosa asui pientaloissa, joissa asumismenot olivat keskimääräistä suuremmat. Nuorten kotitalouksien liikennemenot olivat myös selvästi pienemmät, mikä johtuu osittain siitä, että vanhemmat kotitaloudet omistavat useammin autoja. Nuorten kotitalouksista 62 prosentilla on auto käytössään, kun 30 64-vuotiaiden kotitalouksissa auto oli käytössä yli 80 prosentilla. 1 Joitakin eroja voidaan havaita myös kulutusrakenteessa. Nuorten kotitalouksien hotelli-, kahvila- ja ravintola- menojen osuus kaikista menoista on muita talouksia suurempi. Samoin on käytettyjen eurojen määrä. Nuorten kotitaloudet ovat myös valmiita panostamaan kulttuuriin ja vapaa-aikaan, vaikka euromääräisesti vanhemmat kotitaloudet kuluttavatkin niihinkin hieman enemmän. Tietojenkäsittelylaitteisiin nuorten kotitaloudet kuluttavat lähes kaksinkertaisesti verrattuna muiden työikäisten talouksiin. 1 [1] Marko Ylitalo: Nuorten kotitalouksien asema kulutuksessa. Hyvinvointikatsaus 1/2009. Nuorista Suomessa 2012 27

Lainat Alle 29-vuotiaista velkaa oli 396 986:lla (21 %). Keskimääräinen velka oli 36 031 euroa. Asuntovelallisia oli 153 460 ja keskimääräinen velka 75 062 euroa. Opintovelkaa oli 196 368 nuorella, keskimäärin 4 814 euroa. Alle 24-vuotiaiden asuntokunnista velkaa oli 100 803:lla (56 %). Näistä asuntovelkaa oli 22 947:lla asuntokunnalla, keskimäärin 74 892 euroa. Opintovelallisia asuntokuntia oli 64 725, velan ollessa keskimäärin 3 964 euroa. 25 34-vuotiaiden asuntokunnista velkaa oli 297 537:lla (79 %). Näistä asuntovelkaa oli 181 634:lla asuntokunnalla, keskimäärin 94 084 euroa. Opintovelallisia asuntokuntia oli 119 442, velan ollessa keskimäärin 5891 euroa. 1 Suurimmat velat olivat vanhempien ikaluokkien asuntokunnilla, mutta suurimmat asuntovelat olivat 25 34-vuotiaiden asuntokunnilla. Nuorten asuntolainoja summat ovat olleet jatkuvasti kasvussa. [1] Tilastokeskus: Velkaantumistilasto. 28 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

Viikkoraha Suomalaisessa viikko- ja kuukausirahakulttuurissa on tapahtunut muutos. Kolmen vuoden takaiseen Yippee-tutkimukseen verrattuna alle 16-vuotiaat saavat vanhemmiltaan nykyään aikaisempaa harvemmin säännöllistä viikko- tai kuukausirahaa, mutta useammin rahaa silloin, kun itse sitä tarvitsevat. 1 Kouluterveyskyselyn mukaan niiden koululaisten määrä, joilla on viikossa käytössään alle 10 euroa on kasvanut. Peruskoululaisista näitä oli vuonna 2011 39 prosenttia, lukiolaisista 24 prosenttia ja ammattikoululaisista 16 prosenttia. 2 [1] Yippee 2011 -tutkimus. Sanoma Magazines Finland Oy (TNS-Gallup), 2011. [2] Kouluterveyskysely 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2011. Maksuhäiriöt Asiakastiedon tilastojen mukaan maksuhäiriöisten osuus alle 30-vuotiaista on nyt 9,9 prosenttia. Vuonna 1997 se oli 9,1 prosenttia, vaikka tuolloin luottotarjontaa varsinkin nuorille oli paljon vähemmän. Vakavimmat maksuhäiriöt painottuvat kuitenkin vanhempiin ikäluokkiin. Tammi-huhtikuussa 2012 alle 30-vuotiaille nuorille rekisteröitiin 32 400 uutta velkomustuomiomerkintää, jotka mahdollistavat saatavan perimisen ulosotossa. Merkintöjen määrä on kasvanut viime vuodesta 34 prosentilla. Nuoret ja erityisesti nuoret miehet ovat tässä suhteessa muista poikkeava riskiryhmä, sillä 30-vuotiailla ja sitä vanhemmilla tuomioiden määrä kasvoi vain 15 prosenttia. Nuorten velkomustuomioista valtaosa aiheutuu tili- ja kertaluotoista, puhelinlaskuista, verkkokaupan ostoksista tai maksamatta jääneistä vuokrista. 1 Tilastokeskuksen mukaan nuorten velat ovat 2000-luvulla euromääräisesti lähes kaksinkertaistuneet, mutta kasvu johtuu lähes kokonaan asuntolainoista. Asuntolainat kyllä hoidetaan, ja maksuvaikeudet aiheutuvat yleensä kulutusluotoista. Alkuvuonna 2012 alle 30-vuotiaiden tekemien velkajärjestelyhakemusten määrä on kasvanut lähes kolmanneksella. Alkuvuodesta 2012 velkajärjestelyyn on hakenut noin 90 alle 30-vuotiasta. 1 [1] Suomen Asiakastiedon tiedote 11.5.2012. http://www.asiakastieto.fi/asiakastieto/ajankohtaista/ index.jsp?t=nu&a=517. Nuorista Suomessa 2012 29

Rahapelaaminen ongelmana Kaiken rahapelaamisen 18 vuoden ikäraja tuli voimaan asteittain vuoden 2011 aikana. Ikärajamuutoksen myötä ongelmapelaamiseen liittyvän Peluurin auttavassa puhelimessa alaikäisten pelaamista koskevat yhteydenotot vähenivät 57 prosenttia. Samaan aikaan 25 vuotta täyttäneiden pelaamista koskevia soittoja tuli 84 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Suurin nousu oli ikäryhmässä 25 34 vuotta, jossa soitot kaksinkertaistuivat. 15 17-vuotiaiden soittoja tuli vuonna 2011 50, kun edellisinä vuonna soittoja oli lähes sata. 18 24-vuotiaiden soittoja oli 144 ja 25 34-vuotiaiden 182. 1 Vuonna 2011 pikavipit tulivat esille 11 prosentissa kaikista peliongelmapuheluista. Koska pikavippien ottamista ei puheluissa myöskään erikseen kartoiteta, niiden ottaminen on todellisuudessa yleisempää, kuin tilastojen osoittama prosenttiluku, jota voi pitää minimiosuutena. Tyypillinen pikavipeillä pelaamistaan rahoittava ongelmapelaaja on alle 35-vuotias mies. 1 [1] Mari Pajula, Henna Vuorento ja Annina Aaltonen: Peluurin vuosiraportti 2011. Peluuri 2012. Lasten ja nuorten köyhyys Pienituloisiksi henkilöiksi määritellään kansainvälisten suositusten mukaisesti ne henkilöt, jotka kuuluvat kotitalouteen, jonka tulot kulutusyksikköä kohden ovat pienemmät kuin 60 prosenttia mediaanitulosta. Vuonna 2010 pienituloinen ansaitsi vähemmän kuin 14 741 euroa vuodessa. Toisin sanoen yhden hengen taloudessa asuva on pienituloinen, jos hänen tulonsa ovat alle 1 228 euroa kuukaudessa. Pienituloisia henkilöitä oli vuonna 2010 706 000. Pienituloisuusaste eli pienituloisen väestön osuus koko väestöstä oli 13,3 prosenttia. Luvut ovat viime vuosina pysyneet samalla tasolla. 1 Lapsiköyhyys eli pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien alle 18-vuotiaiden lasten osuus kaikista alle 18-vuotiaista oli vuonna 2010 12,4 prosenttia. Luku on laskenut vuodesta 2007 lähtien. 1 Nuoruudessa perheen taloudellinen ahdinko on merkittävä hyvinvoinnin riskitekijä. Nuorten aikuisten eli 16 24-vuotiaan väestön pienituloisuusaste oli 26,5 prosenttia. Noin 40 prosenttia 16 24-vuotiaista nuorista on opiskelijoita, ja valtaosa pienituloisista nuorista on opiskelijoita. Vanhempiensa kanssa asuvat nuoret kokevat selvästi vähemmän pienituloisuutta (10,4 %) kuin itsenäisesti asuvat nuoret (44,3 %). 1 30 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

Vuonna 2011 toimeentulotukea myönnettiin lähes 236 000 kotitaloudelle ja 378 000 henkilölle. Maamme väestöstä 7,1 prosenttia sai toimeentulotukea. 2 Toimeentulotukea vuonna 2010 sai 14,5 prosenttia (14,2 prosenttia vuonna 2009) 18 24-vuotiaiden ikäluokasta ja pitkäaikaista toimeentulotukea sai 3 prosenttia (2,9 vuonna 2009) ikäluokasta. 3 Lapsiperheistä toimeentulotukea sai vuonna 2010 8,7 prosenttia, kun luku oli vuonna 2009 8,8 prosenttia. 3 Toimeentulotukea saavien kotitalouksien määrä väheni koko 2000-luvun alun, mutta suunta muuttui vuonna 2009. Viime vuonna määrä kääntyi jälleen hienoiseen laskuun. 2 Vuonna 2008 toimeentulotukea myönnettiin yhteensä 339 394 henkilölle. Väestöstä 6,4 prosenttia sai toimeentulotukea. Alaikäisiä toimeentulotuen saajia oli 89 529 ja 18 29-vuotiaita 84 936. Yhteensä toimeentulotuen saajista nuoria oli 51 prosenttia. Kaikista lapsista ja nuorista toimeentulotukea vuoden 2008 aikana sai noin 10 prosenttia. 3 Elatustuki on Kelan maksama tuki, jolla turvataan lapsen elatus silloin, kun lapsi ei saa elatusapua elatusvelvolliselta vanhemmalta. Tukea sai vuoden 2011 lopussa 98182 lasta ja 66 823 perhettä. Elatustukea saaneiden lasten määrä kasvoi edellisvuodesta 0,4 prosenttia ja määrä on ollut viime vuosina kasvava. 4 [1] Tulonjakotilasto 2010. Tilastokeskus. [2] Toimeentulotuen menot 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), 2012. [3] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet. [4] Kelan hoitama sosiaaliturva 2011. Tilastokatsaus. 2012. Tuomas Nurmela, puheenjohtaja, Nuorisoasuntoliitto ry Kaikki lähtee kotoa Nuoret aikuiset ovat keskeinen menestystekijä minkä tahansa alueen elinvoimaisuuden, hyvinvoinnin, kilpailukyvyn ja työvoiman näkökulmasta. Työantajat ja korkeakoulut kilpailevat nuorista osaajista, jotka paikkakunnalle muuttaessaan tuovat panoksensa alueen muuhunkin toimintaan. Nuorten muuttohalukkuus on vahvasti sidoksissa siihen, millaiset asuinja elinolot kunta tarjoaa. Hyvien asumismahdollisuuksien tarjoaminen nuo- Nuorista Suomessa 2012 31

rille on kunnan kilpailuvaltti. Nuorten asumisen haasteisiin vastataan tarjoamalla riittävästi maksukykyä vastaavia vuokra-asuntoja. Itsenäinen asuminen aloitetaan Suomessa varhain, mikä johtuu osaltaan siitä, että Suomen tukijärjestelmät (mm. asumistuki ja opintotuki) mahdollistavat itsenäistymisen vanhempien tulotasosta riippumatta. Itsenäistyminen kuitenkin vaatii itsenäistä asumista ja vastuun ottamista omasta taloudesta. Ihannetilanteessa itsenäistyvällä nuorella on oman perheen kautta turvaverkko joku jonka puoleen kääntyä pulmatilanteissa. Niitä nuoria varten, joilla luonnollista turvaverkkoa ei ole, yhteiskunnan täytyy se tarjota. Alle 29-vuotiaista nuorista eri arvioiden mukaan kymmenet tuhannet ovat pysyvästi syrjäytyneet. Kun puhutaan syrjäytymisen ehkäisemistä ja alkaneen syrjäytymiskierteen katkaisemisesta, eräs tärkeimmistä tekijöistä on asumisesta huolehtiminen. Asuminen on jokaisen ihmisen perustarve. Nuorten asunnottomuus on elämäntilanteeseen liittyvää ja usein onneksi lyhytaikaista. Tyypillistä on esimerkiksi, että nuori muuttaa toiselle paikkakunnalle työn tai opiskelupaikan perässä, muttei löydäkään heti itselleen asuntoa. Tämä on yksi selitys sille, miksi asunnottomuus on erityisesti kasvukeskusten ongelma. Nuorten kohdalla on erityisen tärkeää varmistaa, että asunnottomuus saadaan nopeasti katkaistua, ennen kuin se alkaa pitkittyä ja vaikuttaa nuoren arkeen. Asunnon puuttuminen saattaa olla nuoren ainoa ongelma, mutta mikäli asuntoa ei löydy, riski muiden ongelmien syntymiseen kasvaa. Tämä ei ole kovin yllättävää. Voimavarojen kuluessa seuraavan yöpaikan etsimiseen, on hyvin vaikeaa sitoutua mihinkään, mikä vaatii jatkuvuutta ja säännöllistä päivärytmiä. Jokaisella nuorella on oltava koti, josta oman elämän rakentaminen on mahdollista. Jos asumista ei turvata, vaarantuvat myös muiden tukitoimien käynnistäminen ja toteutuminen. Pitkittynyt asunnottomuus vaikeuttaa nuoren osallistumista esimerkiksi opiskeluun, työnhakuun, työhön sekä muihin yhteiskunnallista osallisuutta vahvistaviin toimintoihin. Nuori tarvitsee asunnon löytämiseen ja asumisen onnistumisen turvaamiseen monialaista ja suunnitelmallista tukea. Varhainen puuttuminen asumisen kriiseihin ennaltaehkäisee nuorten asunnottomuutta ja syrjäytymistä. Se myös säästää yhteiskunnan varoja, valtiontalouden tarkastusviraston mukaan hiukan yli 1,3 miljoonaa euroa nuorta kohden. 32 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

Terveys Fyysinen terveys Nuoret ovat terveitä. Ikäryhmässä 15 24 vuotta yli 80 prosenttia miehistä ja lähes 80 prosenttia naisista kokee terveydentilansa hyväksi tai melko hyväksi. Nuorten terveys kuitenkin eriytyy. Ne, jotka kokevat terveytensä huonoksi, kokevat sen entistä huonommaksi. 1 WHO-Koululaistutkimuksessa suomalaisista 15-vuotiaista 14 prosenttia koki terveytensä korkeintaan kohtalaiseksi. Kansainvälisesti tämä on keskiarvoa pienempi osuus. Huonoksi koettu terveys oli yhteydessä perheen koettuun taloudelliseen tilanteeseen. Mitä korkeampi oli perheen taloudellinen tilanne, sitä harvemmin lapset ja nuoret arvioivat oman terveytensä huonoksi tai kohtalaiseksi. 2 WHO-Koululaistutkimuksen mukaan perheen korkea koettu taloudellinen tilanne on yhteydessä nuorten terveempiin elämäntapoihin. Nuorten elintavat myötäilevät perheen tapoja. Heikomman sosioekonomisen aseman on todettu liittyvän terveyden kannalta epäedullisempiin terveystottumuksiin. Aiemmissa koululaistutkimuksissa suomalaiset nuoret eivät ole erottuneet kielteisesti terveyserojen suhteen, tilanne on nyt kuitenkin muuttunut. Lasten ja nuorten terveyserot indikoivat terveyseroja aikuisuudessa, mikä tietää suuria yhteiskunnallisia kustannuksia niin taloudellisesti kuin inhimillisesti. 2 Tytöt kokevat poikia enemmän erilaisia oireita kuten väsymystä, niska- ja hartiakipuja ja päänsärkyä. Masentuneisuus on yleisintä yläasteikäisillä tytöillä, joista vajaa viidennes kärsii masentuneisuudesta. 3 [1] Sakari Karvonen: esitelmä Nuorten terveyden sukupuolierot, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 16.11.2011. [2] WHO-Koululaistutkimus (HBSC Study), Jyväskylän yliopisto, 2012. [3] Nuori tasa-arvo. Tilastokeskus, 2011. Nuorista Suomessa 2012 33

Kouluterveydenhuolto Opetushallituksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, THL:n peruskoulujen hyvinvointia ja terveyden edistämistä koskevan, vuoden 2008 tilannetta kuvaavan tutkimuksen (Koulutuksen seurantaraportti 2010:1) mukaan terveydenhoitajia oli suosituksen mukainen määrä vain kolmasosalla (34 %) kouluista ja lääkäreitä vain 4 prosenttia kouluista. Kolmasosalla kouluista ei ollut lainkaan lääkärin palveluja ja viidesosalla kouluista ei ollut lainkaan oppilashuoltoon kuuluvaa koulupsykologi- tai koulukuraattoritoimintaa. Oikeuskanslerin lausunnon mukaan tilanne ei ole vuoden 2008 jälkeen olennaisesti parantunut. 1 Kouluterveyskyselyn mukaan vuo- sien 2009 ja 2011 välillä Koululääkärin vastaanotolle pääsy helpottui vastaanotolle pääsyn vaikeaksi kokevien osuus vähentyi peruskoulussa 7 prosenttiyksikköä ja lukiossa 12 prosenttiyksikköä. Koulukuraattorin vastaanotolle pääsy helpottui vastaanotolle pääsyn vaikeaksi kokevien osuus vähentyi peruskoulussa 5 prosenttiyksikköä, lukiossa 6 prosenttiyksikköä ja ammatillisissa oppilaitoksissa 3 prosenttiyksikköä. Koulupsykologin vastaanotolle pääsy helpottui lukiossa vastaanotolle pääsyn vaikeaksi kokevien osuus vähentyi 3 prosenttiyksikköä. Kouluterveydenhoitajan osalta ei muutosta ei ole tapahtunut. 2 [1] Oikeuskanslerin lausunto: Perusopetuslain mukaisen oppilashuollon toteutuminen peruskouluissa. (Dnro OKV/6/50/2011, 30.1.2012). [2] Kouluterveyskysely 2011, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2011. Syöminen ja ylipaino Joka neljäs yläkoululainen tai toisen asteen opiskelija ei kouluterveyskyselyn mukaan syö päivittäin kouluruokaa. Nirsoimpia ovat yläkouluikäiset tytöt. Joka kymmenes oppilas syö koulussa lounaan korkeintaan kahdesti viikossa. Yli puolet oppilaista jättää kouluruokailussa syömättä jonkin aterian osan. Esimerkiksi leivän syöminen on parin viime vuoden aikana vähenty- nyt selvästi. Makeisten syöminen koulussa on sekin vähentynyt. Tämä johtunee siitä, että koulut ovat poistaneet tiloistaan limsa- ja karkkiautomaatteja. Energiajuomat maistuvat erityisesti pojille. Neljännes yläkouluikäisistä pojista ja ammatillisessa koulutuksessa olevista pojista juo vähintään kerran viikossa koulussa energiajuomia. 1 Ylipainoisten 15 24-vuotiaiden 34 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

suomalaisnuorten osuus vuonna 2010 oli miehistä 28 prosenttia ja naisista 14 prosenttia. Ylipainoisten osuus naisista on hivenen tippunut viime vuosina, mutta miehistä osuus jatkaa kasvamistaan. Luvut ovat silti moninkertaisia parinkymmenen vuoden takaiseen. 2 WHO-Koululaistutkimuksessa joka toinen (49 %) 15-vuotias suomalaistyttö ja joka viides (21 %) 15-vuotias suomalaispoika ilmoitti pitävänsä itseään liian lihavana. 15-vuotiaista suomalaistytöistä 16 prosenttia ja pojista 6 prosenttia ilmoitti yrittävänsä pudottaa painoaan parhaillaan. 3 [1] Kouluterveyskysely 2011, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2011. [2] Suomen tilastollinen vuosikirja 2011. Tilastokeskus 2012. [3] WHO-Koululaistutkimus (HBSC Study), Jyväskylän yliopisto, 2012. Mielenterveysongelmat Kouluterveyskyselyn mukaan peruskoulun pojista 8 prosenttia ja tytöistä 18 prosenttia kokee keskivaikeaa tai vaikeaa masentuneisuutta eli on riskissä masentua. Masennuksen ilmaantuminen lisääntyy merkittävästi 15 18-vuotiaana. Nuorten masennukselle on tyypillistä monisairastavuus, jolloin sairaus on vaikeammin hoidettavissa ja pidempikestoinen. 1 Viimeisen kymmenen vuoden aikana psykiatrisessa laitoshoidossa olleiden nuorten määrä on kasvanut. Kun kymmenen vuotta sitten 15 17-vuotiaita oli psykiatrisessa laitoshoidossa 1 050, vuonna 2009 määrä oli jo lähes 1 600. Samanaikaisesti tyttöjen osuus laitoshoidossa olevista oli kasvanut 64 prosenttiin. 2 Vuonna 2011 nuoria siirtyi eläkkeelle mielenterveyden järkkymisen takia enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vuonna 2011 työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyden häiriön perusteella siirtyi yhteensä 1 569 alle 30-vuotiasta nuorta tai nuorta aikuista. 3 Nuorten ja nuorten aikuisten sairauspoissaolot ja työkyvyttömyys masennuksen vuoksi ovat lisääntyneet 2000-luvulla toisin kuin iäkkäämpi- Nuorista Suomessa 2012 35

en. Vuonna 2011 masennuksen vuoksi siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle 513 alle 30-vuotiasta henkilöä. Luvussa on 42 prosentin kasvu vuodesta 2006. 3 Tarja Paakkonen tarkasteli väitöstutkimuksessaan alaikäisten vaikeahoitoisuuden kehittymistä sekä suomalaisia lasten ja nuorten mielenterveyspalveluja vuosina 1994 2008. Tutkimusajanjakson aikana lasten ja nuorten psykiatrian erikoissairaanhoidon avohoito oli kolmikertaistunut ja osastohoito lisääntynyt puolitoistakertaisesti. Vaikeahoitoisen alaikäisen psykiatrisen erikoissairaanhoidon vuosikustannukset vaihtelivat 39 000 eurosta 1,7 miljoonaan euroon. 4 Rajuimmin kouluterveydenhuollon palveluista 1990-luvulla leikanneet kunnat käyttivät lapsille ja nuorille suunnattuja erikoissairaanhoidon palveluja 2000-luvun alussa enemmän kuin muut vastaavankokoiset kunnat. Kouluterveydenhuoltoon käytettiin näissä kunnissa vähemmän rahaa alaikäistä kohti vuonna 2008 kuin vuonna 1994. 4 [1] Kouluterveyskysely 2011, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2011. [2] Nuori tasa-arvo. Tilastokeskus, 2011. [3] Eläketurvakeskus. [4] Tarja Paakkonen: Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujärjestelmä vaikeahoitoisuuden näkökulmasta. Itä-Suomen Yliopisto, 2012. Seksuaaliterveys Vuonna 2009 peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisista tytöistä ja pojista 78 prosenttia ei ole ollut yhdynnässä. Lukiolaisilla vastaava osuus on yhteensä 60 prosenttia ja ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevilla 38 prosenttia. Peruskoulussa tyttöjen ja poikien välillä ei ole suuria eroja yhdynnässä olleiden määrässä. Sekä lukiossa että ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista tytöt ovat olleet yhdynnässä hieman enemmän kuin pojat. 1 Suomalaiset nuoret käyttävät ehkäisyä suhteellisen hyvin. 2011 kouluterveyskyselyn mukaan lukioikäisistä käytti viimeisessä yhdynnässä ehkäi- syä yli 90 prosenttia ja ammattioppilaitosten opiskelijoista 87 prosenttia. Peruskouluikäisillä vastaava luku on 80 prosenttia. Seksitaudit ovat kuitenkin yleisiä. Tähän vaikuttaa se, että esimerkiksi lukioikäisten ehkäisykeinona oli kondomi vain 58 prosentissa seksisuhteista. 1 Vuoden 2004 jälkeen tilanne näyttää kuitenkin kehittyvän hitaasti parempaan suuntaan, jos tarkastellaan 15 19-vuotiaiden seksitautitartuntojen, raskauksien ja raskauden keskeytysten määriä. 1 Klamydiatapaukset 15 19-vuotiailla olivat lievässä nousussa vuodesta 36 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

1995 aina vuoteen 2002 saakka, minkä jälkeen luvuissa oli pientä laskua kolmen vuoden ajan. Vuonna 2006 tartuntojen määrät kyseisessä ikäryhmässä lähtivät taas pieneen nousuun. Vuonna 2009 oli vähemmän tartuntoja kuin vuonna 2008. 1 Raskauden keskeytyksiä tehtiin vuonna 2011 alle 14 -vuotiaille 36 kpl, 15-19 -vuotiaille 1 942 kpl, 20 24 -vuotiaille 2 712 kpl ja 25 29 -vuotiaille 2 191 kpl. Alle 20-vuotiaiden ikäryhmässä aborttien määrässä on tapahtunut hienoista laskua. Kolmasosa alle 20-vuotiaista keskeytyspotilaista ilmoitti, ettei ollut käyttänyt minkäänlaista ehkäisyä raskauden alkaessa. Raskauden alkaessa yleisin ehkäisymenetelmä alle 20-vuotiailla keskeytyspotilailla oli kondomi. Jälkiehkäisyä oli alle 20-vuotiaista käyttänyt 3,5 prosenttia, kaikista keskeytyspotilaista hieman useampi. 2 Helsingin virtuaalinen lähipoliisiryhmä ja Pelastakaa Lapset ry toteuttivat kesäkuussa 2011 kyselyn, jolla kerättiin tietoa lasten ja nuorten internetissä kokemasta seksuaalisesta häirinnästä ja hyväksikäytöstä. Kyselyyn vastasi yhteensä yli 4 200 lasta ja nuorta. Kyselyyn vastanneista alle 16-vuotiaista 33 prosenttia kertoi vastaanottaneensa itseään selkeästi vanhemmalta tai aikuiselta henkilöltä seksuaalisesti häiritseviä viestejä, kuvia tai videoita. 3 Kouluterveyskysely 2011 mukaan seksuaalisuutta loukkaavaa nimittelyä on kokenut peruskoulun tytöistä 40 prosenttia ja pojista 38 prosenttia, lukion tytöistä ja pojista 31 prosenttia sekä ammattikoulun tytöistä 45 prosenttia ja pojista 28 prosenttia Häiritsevää seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua puhelimessa tai internetissä on kokenut peruskoulun tytöistä 29 prosenttia ja pojista 6 prosenttia, lukion tytöistä 29 prosenttia ja pojista 6 prosenttia sekä ammattikoulun tytöistä 36 prosenttia ja pojista 7 prosenttia. Kehon intiimien alueiden koskettelua vasten tahtoa on kokenut peruskoulun tytöistä 15 prosenttia ja pojista 6 prosenttia, lukion tytöistä 16 prosenttia ja pojista 4 prosenttia sekä ammattikoulun tytöistä 24 prosenttia ja pojista 6 prosenttia. Yhdyntään tai muunlaiseen seksiin painostamista tai pakottamista on kokenut peruskoulun tytöistä 6 prosenttia ja pojista 2 prosenttia, lukion tytöistä 8 prosenttia ja pojista 2 prosenttia sekä ammattikoulun tytöistä 14 prosenttia ja pojista 3 prosenttia. 4 [1] Väestöliitto. [2] Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos: Raskauden keskeytykset 2011. [3] Lasten kokema seksuaalinen häirintä ja hyväksikäyttö internetissä. Pelastakaa Lapset, 2011. [4] Kouluterveyskysely 2011, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2012. Nuorista Suomessa 2012 37

Camilla Djupsund, kuntoutussuunnittelija, Suomen Mielenterveysseura Nuorten mielenterveyspalvelut ovat puutteellisia Nuorten mielenterveysoireista johtuva työkyvyttömyys on lisääntynyt ja yhä useampi nuori päätyy eläkkeelle. Luvut ovat suurempia kuin koskaan aiemmin. Helsingin Sanomat uutisoi 11.8.2012 jälleen yhä useamman nuoren työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisestä, vuositasolla puhutaan yli 1500 nuoresta, mikä tarkoittaa keski-määrin neljä työkyvyttömyyseläkkeelle jäävää nuorta päivässä. Mistä tämä on seurausta, ei pelkästään mielen-terveysongelmien lisääntymisestä, vaan myös kasvaneesta avun tarpeesta ja hoidon riittämättömyydestä. Tutkimukset, tilastot ja kyselyt tuottavat tietoa nuorten koetusta hyvinvoinnista, terveydestä ja tuen tarpeista. Meillä on kokonaiskuva siitä, miten nuoret tänä päivänä voivat. Suomessa on kasvava joukko nuoria, jotka tarvitsevat yhä enemmän tukea ja apua eri elämäntilanteissa. Nuorten työkyvyttömyyseläkkeissä ei pelkästään ole kyse synnynnäisistä tai varhaislapsuuden sairauksista tai oireista, vaan taustalla ovat myös elämäntapahtumien, kasvun ja kehittymisen mukanaan tuomat muutokset ja haasteet, vaikeus saada apua ja lykkääntyneen avun saannin seuraukset. Nuorten lisääntyneiden työkyvyttömyyseläkkeiden yhdeksi syyksi arvioidaan mielenterveyspalveluiden puutteellisuutta. Tarve ja tarjonta eivät oikea-aikaisesti kohtaa. Liian usein nuori pääsee hoidon piiriin vasta paljon sen jälkeen, kun hän olisi sitä tarvinnut tai ei lainkaan saa sen tyyppistä tukea, jota olisi tarvinnut. Hoitoon pääsyn pitkittymisessä ei enää ole kyse varhaisen tuen tarpeesta, ennaltaehkäisystä vaan usein pitkä-aikaisen hoidon tarpeesta. Moni nuori kokee jäävänsä yksin hakiessaan apua oireisiinsa ja ongelmiinsa. Kansallinen nuorisotutkimus 2012 osoitti joka kolmannen 15 19-vuotiaan kokevan yksinäisyyttä. Pelko syrjäytymisestä käy toteen monen kohdalla. Nuoret arvottavat yhdeksi tärkeimmistä hyvinvoinnin indikaattoreista elämässään läheiset; ystävät, kaverit ja perheet. Aina läheisten tuki ei riitä. Vastuu ottaminen yksin oman hoidon järjestämisestä ja kuntoutumisesta ovat nuorelle mahdoton tehtävä. Ensisijaisesti tukea tarvitsevat, ei vain yksin nuo- 38 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

ret, vaan myös perheet, joissa ilmenee uhkaa nuoren hyvinvoinnin heikkenemisestä. Vanhemmat tarvitsevat tukea ja tietoa, jotta he pystyvät tukemaan nuortaan. Oikea-aikaisesti tarpeita vastaavaa ja riittävää tukea tarjoamalla voitaisiin ennaltaehkäistä mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä nuorten parissa. Vaikka ongelmat eivät aina johda työkyvyttömyyteen asti, ovat useiden kuukausien ja vuosien odotusajat oikeanlaisen avun saamiseksi ajan, resurssien ja voimavarojen haaskausta sekä uhka mielenterveydelle ja tulevaisuudelle. Nuorten hyvinvointi, toimintakyky ja terveys ovat yhteiskunnan tulevaisuus. Mielenterveyspalvelujen riittävyyden turvaaminen vaatii uudelleen resursointia ja suunnittelua, jotta palveluiden määrä ja laatu vastaisivat tarpeita. Ensisijaisesti hoidon riittävyyden turvaaminen varhaisessa vaiheessa oireiden ja ongelmien syntymistä on tärkeää. Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn tartutaan hallitusohjelmassa. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmassa matalan kynnyksen palvelujen lisääminen, terveellisten elämäntapojen ja -taitojen edistäminen sekä perheiden hyvinvoinnin edistäminen ovat kaikki tärkeitä tavoitteita. Nuorten työkyvyttömyyseläkeluvut ovat huolestuttavia. Miten on mahdollista, että Suomessa nykypäivänä niin monen nuoren elämä lipuu tilanteeseen, josta ei enää ole paluuta ja tilaisuutta normaaliin elämään ja tulevaisuuteen? Tilastot nuorten terveydestä ja hyvinvoinnista puhuvat yhtä, mutta kyseessä on jotakin niin arvokasta, mitä ei voida luvuin, euroin ja tilastoin arvottaa. Vaikka vuosittainen kokonaisluku eläkkeelle jäävistä nuorista on suuri, on jo yksi kohtaamaton, tukea vaille jäänyt nuori liikaa. Jokaisen luvun takaa löytyy ainutlaatuinen nuori, arvokas elämäntarina, joka ansaitsisi mahdollisuuden löytää oma paikkansa yhteiskunnassa sekä tarvitsemansa avun, jota elämän, hyvinvoinnin ja toimintakyvyn ylläpitäminen edellyttävät. Tahoja, palveluja, järjestelmiä, käytäntöjä ja auttamismuotoja on luotu, mutta tuottaako palvelujärjestelmä riittävästi apua ja tukea tämän päivän nuorille ja perheille? Miten voisimme yhdistää voimia siten, että pystyisimme aiemmin näkemään nuorten hädän, tarttumaan siihen ja tarjoamaan tukea? Minkälaisia uudistuksia rakennamme, jotta voimme turvata nuorille mahdollisuuden riittäviin ja tarpeita vastaaviin mielenterveyspalveluihin tulevaisuudessa? Nuorista Suomessa 2012 39

Päihteiden käyttö Tupakka Alkoholi Perusopetuksen 8. ja 9. luokkien oppilaille sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoille tehtävän kouluterveyskyselyn mukaan tupakoimattomien nuorten osuus on kasvanut selvästi 2000-luvun aikana. Vuoden 2011 kyselyssä hieman alle puolet peruskoululaisista ja lukiolaisista sekä noin neljäsosa ammattiin opiskelevista ilmoitti, ettei ole tupakoinut koskaan. 1 Nuorten tupakointikokeilut ovat vähentyneet tasaisesti vuosien 1977 2011 aikana ja tupakointia kokeillaan yhä vanhempana. Vuosituhannen vaihteesta alkanut päivittäisen tupakoinnin väheneminen jatkui myös kahden viime vuoden aikana. Noin joka viides (21 %) 16 18-vuotias tupakoi päivittäin. 2 Tällä hetkellä 15 prosenttia peruskoulun yläluokkalaisista, 9 prosenttia lukiolaisista ja lähes 40 prosenttia ammattiin opiskelevista tupakoi päivittäin. 1 Sen sijaan sekä tyttöjen että poikien nuuskakokeilut ovat lisääntyneet. Myös poikien nuuskan käyttö on lisääntynyt, sillä 18-vuotiaista pojista jopa 14 prosenttia ja 16-vuotiaista 12 prosenttia nuuskasi vuonna 2011. Tytöistä nuuskaa käyttivät kuitenkin harvat. 2 Kouluterveyskyselyn mukaan nuorten viikoittainen alkoholinkäyttö on vähentynyt vuosituhannen taitteesta sekä peruskoululaisilla että lukiolaisilla. Täysin raittiiden nuorten osuus on sekin kasvanut. Myös koululaisten säännöllinen humalaan juominen on nyt harvinaisempaa kuin vuosituhannen alussa, lukiolaistyttöjä lukuun ottamatta. 1 18-vuotiailla pojilla alkoholin käyttö ei ole kuitenkaan vähentynyt ja 18-vuotiailla tytöillä suunta on ollut nouseva. Vuonna 2011 kerran kuukaudessa tai useammin alkoholia juovien prosenttiosuudet olivat 14-vuotiailla pojilla 8 prosenttia ja tytöillä 15 prosenttia, 16-vuotiailla pojilla 42 prosenttia ja tytöillä 54 prosenttia sekä 18-vuotiailla pojilla 75 prosenttia ja tytöillä 76 prosenttia. Vuonna 2011 poikien kuukausittainen humalajuominen alentui 18 prosenttiin vuoden 2009 22 prosentista. Vuonna 2011 tytöistä 19 prosenttia raportoi kuukausittaisesta tosi humalasta. 2 Vuonna 2009 alkoholiin kuoli 204 14 24-vuotiasta. 4 Huumeet Väestöstä 17 prosenttia on ainakin kerran elämässään kokeillut jota- 40 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

kin laitonta huumetta. Viimeisen vuoden aikana käyttäneitä oli 5 prosenttia ja kuukauden aikana käyttäneitä 1,5 prosentti väestöstä. Suurin osa huumeiden käytöstä on yhteen tai muutamaan käyttökertaan rajoittuvaa kokeilua. 3 1990-luvun alusta lähtien säännöllisesti toistetuista suomalaisten huumausaineiden käyttöä kartoittavista väestötutkimuksista ilmenee, että kannabiksen käyttö on lisääntynyt. Kannabista ainakin kerran kokeilleiden osuus kohosi nuorilla aikuisilla vuosien 2006 ja 2010 välillä 25 prosentista 36 prosenttiin. Lähes puolet suomalaisista pitää kannabiskokeilujen riskejä vähäisinä. Nuorista aikuisista miehistä näin ajatteli kolme neljästä eli 75 prosenttia. 3 Erityisen suosittua kannabiksen kokeilusta on tullut nuorten miesten keskuudessa. Runsaat neljäkymmentä prosenttia 25 34-vuotiaista miehistä ilmoitti vuonna 2010 kokeilleensa kannabista ainakin kerran elämässään. 15 prosenttia on käyttänyt sitä viimeksi kuluneen vuoden aikana ja 5 prosenttia viimeksi kuluneen kuukauden aikana. 3 Vuoden 2010 kouluterveyskyselyssä näkyi merkittävä kannabiskokeilujen lisääntyminen. Kouluterveyskyselyyn 2011 ei vastattu pääkaupunkiseudulla, missä kannabiskokeilujen määrä on kasvanut eniten. Nyt marihuanaa tai hasista kertoi kokeilleensa vähintään kerran elämänsä aikana 6 prosenttia yläluokkalaisista, 10 prosenttia lukiolaisista ja 18 prosenttia ammattiin opiskelevista. 1 Yli puolet 15-34-vuotiaista suomalaisista ilmoitti tuntevansa henkilökohtaisesti jonkun huumeiden käyttäjän. 3 Myös kouluterveyskyselyyn vastanneiden nuorten tuttavapiiriin kuului aiempaa yleisemmin joku, joka oli kokeillut huumaavia aineita tai tarjonnut niitä heille. Myös huumeiden hankintaa pidettiin nyt helpompana kuin ennen. 1 [1] Kouluterveyskysely 2011. [2] Susanna Raisamo, Lasse Pere, Pirjo Lindfors, Mikko Tiirikainen ja Arja Rimpelä: Nuorten terveystapatutkimus 2011: Nuorten tupakkatuotteiden ja päihteiden käyttö 1977-2011. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja ja raportteja 2011:10. [3] Leena Metso, Torsten Winter ja Pekka Hakkarainen. Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet - Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992-2010. THL:n Raportti 17/2012. [4] Tilastokeskus: Kuolinsyytilasto. Kuolinsyyt Tapaturmat ja väkivalta ovat 15 24 -vuotiaiden yleisimmät kuolinsyyt vuonna 2009, jolloin tapaturmiin tai väkivaltaan kuoli 272 nuorta. Tässä ryhmässä yleisin kuolinsyy oli itsemurha ja sen jälkeen liikennekuolemat. 1 [1] Suomen tilastollinen vuosikirja 2011. Tilastokeskus 2012. Nuorista Suomessa 2012 41

Leena Sipinen, koordinaatiopäällikkö, EHYT ry Sari Aalto-Matturi, toiminnanjohtaja, EHYT ry Hyvinvointirakenteen vahvistaminen tukee nuorten terveyttä On hieno asia, että suuri enemmistö suomalaisnuorista kokee itsensä terveiksi. Vähemmän hienoa on se, että osa lapsista ja nuorista voi aina vaan huonommin. Sosioekonomiset terveyserot ovat Suomessa mittava kansanterveysongelma, jota ei ole kyetty ratkaisemaan. Keskiössä on perhe. Nuori ei elä umpiossa, vaan ottaa mallin kotoaan myös terveysvalintojensa pohjaksi. Valinnat heijastuvat pitkälle aikuisuuteen, jopa seuraavaan sukupolveen saakka. Perheen heikon sosioekonomisen aseman on todettu liittyvän terveyden kannalta epäedullisempiin terveystottumuksiin. Tämä näkyy suhteessa vaikkapa päihteisiin ja ruokailutottumuksiin. Perheet tarvitsevat lisää tukea ja kohdennettuja palveluja yhteiskunnalta. Loputtomat 1990-luvulta alkaneet leikkaukset ovat syöneet liikaa hyvinvointiyhteiskuntamme rakenteita. Mm. kouluterveydenhuollon ja sosiaalihuollon palvelut tulee saada suositusten tasolle. Nuorisotyöttömyyteen pitää löytää jämerät lääkkeet. Voidakseen hyvin ihminen tarvitsee päämääriä ja unelmia, sekä realistisen mahdollisuuden saavuttaa ne omalla työllään. Kaikkinainen hyvinvointirakenteiden vahvistaminen tukee välillisesti myös lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tavoitetta. Sosioekonomisten terveyserojen lisäksi meillä on myös mittavia sukupuolten välisiä terveyseroja. Ylipaino on iso ja kasvava ongelma erityisesti nuorilla miehillä, joista jo 28 prosenttia on ylipainoisia. Taustalta löytyy monia yksittäisiä tekijöitä. Kouluruoka ei maistu aiempaan tapaan. Liekö tässä syy nuorten makutottumuksissa vai näkyykö kouluruoan resurssikurjimus jo ruuan laadussa? Energiajuomien suosio on kasvanut räjähdysmäisesti. Liikkumattomuus on kansantautimme jo yhä nuoremmissa ikäluokissa. Syöminen on ongelma myös tytöille, mutta tulokulma on usein eri. Pojilla on enemmän ylipainoa, mutta tytöt kärsivät siitä psyyken puolella. Joka toinen 15-vuotias tyttö pitää itseään liian lihavana. Aikamme ulkonäkövaatimukset ovat kovat. Tytöt joutuvat myös kokemaan tyrmistyttävän usein eriasteista seksuaalista häirintää. Tytöistä perä- 42 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

ti 18 prosenttia kokee masentuneisuutta. Pojilla vastaava osuus on kahdeksan. Pitkäjänteinen tupakoinnin vastainen työ Suomessa on tuottanut tulosta ja nuorten tupakkakokeilut ovat vähentyneet. Kaikesta huolimatta joka viides 16 18-vuotias tupakoi päivittäin. Se on liikaa. Nuorten alkoholin käytön suhteen Suomi on tasa-arvoinen maa. Tytöt juovat kuin pojat, jopa enemmän. Vaikka raittiiden osuudet ovat kasvaneet, nuorten alkoholin käyttö on kestämättömällä tasolla. 16-vuotiaista lähes 20 prosenttia juo itsensä humalaan vähintään kerran kuukaudessa. Kannabis on nostanut päätään yhä korkeammalle nuorten päihdevalikoimassa myös meillä Suomessa. Nuorista aikuisista 36 prosenttia ilmoittaa kokeilleensa kannabista ainakin kerran. Kannabiskokeilut ovat erityisen suosittuja nuorten miesten keskuudessa. Huolestuttavaa on, että nuoret pitävät kannabiksen riskejä vähäisinä. Ammattilaisten tulisi nostaa tietoa kannabiksen terveyshaitoista vahvemmin keskusteluun ja osaksi kasvatussisältöjä. Toisaalta on syytä olla huolissaan myös siitä, ettei nuoren ihmisen yksittäisistä kannabiskokeiluista jää rekistereihin sellaisia merkintöjä, jotka haittaavat hänen ura- ja koulutuspolkujaan tulevaisuudessa. Miten suomalaisnuoret voivat? Osa yhä paremmin ja osa yhä huonommin. Mitkä tekijät kenenkin taustalla vaikuttavatkaan, niin aikuisyhteisön tulisi laajalla rintamalla panostaa lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen 2010-luvun Suomessa. Kodin ja lähiyhteisön lisäksi myös päättäjien, median, elinkeinoelämän ja tietysti kaikkien sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisten tulee tuntea vahvasti vastuunsa. Nuorten omaa osallisuutta ei pidä myöskään unohtaa. Nuorella iällä terveysvalinnat ovat vielä muokkaantumassa ja esimerkiksi päihteiden suhteen ollaan kokeiluvaiheessa, joten vaikuttamisen mahdollisuudet ovat suuret. Ei riitä, että 80 prosenttia nuorista kokee terveydentilansa hyväksi. Tavoitteen tulee olla 100 prosentissa. Ketään ei saa jättää. Nuorista Suomessa 2012 43

Väkivalta ja rikollisuus Kaikista rikoksista epäillystä vajaa neljännes oli vuonna 2010 alle 21-vuotiaita, mikä vastaa suurin piirtein edellisten vuosien tasoa. Nuorten ikäryhmien (alle 21-vuotiaat) osuus syyllisiksi epäillyistä on 2000-luvulla vaihdellut 20 prosentin ja 26 prosentin välillä, alhaisimmillaan se oli vuonna 2007. Poliisitilastojen mukaan suomalaisten kaikkein rikosaktiivisin elämänvaihe osuu ikävuosiin 15 20. Alle 18-vuotiaiden osuus on pysytellyt 10 prosentin molemmilla puolilla. Vuosina 2009 ja 2010 alle 15-vuotiaat tekivät 4 prosenttia ja 15 17-vuotiaat 8 prosenttia rikoslakirikoksista. 1 Rikokset, joissa nuorten osuus on suuri, liittyvät yleensä vapaa-ajanviettoon, alkoholiin ja ikärajoja koskeviin säännöksiin. Myös vahingonteot, luvattomat käytöt, tuhotyöt sekä ryöstö- ja varkausrikokset ovat verrattain usein nuorten tekemiä. 1 Nuorten tekemien rikosten määrän kehitys vaihtelee rikoslajeittain ja ikäryhmittäin. Viimeisen kymmenen vuoden selvimpiä muutoksia on 15 20-vuotiaiden tekemien varkauksien väheneminen. Tilastoitu vakava väkivalta on yleistynyt 18 20-vuotiai- den ryhmässä. Nuoret joutuvat aikuisia useammin väkivallan uhriksi. 1 Rikosseuraamuslaitos tekee työtä vuosittain yli kahdentuhannen alle 25-vuotiaan kanssa. Vankilasta vapautui 2011 yhteensä 1 042 alle 25-vuotias ta ja yhdyskuntaseuraamuksia suoritti 2011 yhteensä 1 274 alle 25 -vuotiasta. 3 Vuoden 2010 aikana kirjattiin yhteensä 860 rikosilmoitusta epäillyistä viharikoksista. Luku on 15 prosenttia pienempi kuin edellisenä vuonna. Suurin osa (86 %) tapauksista oli rasistisia rikoksia. Uhrin uskonnolliseen taustaan perustuvien viharikosten osuus oli 6 prosenttia, seksuaaliseen suuntautumiseen 5 prosenttia sekä vammaisuuteen 2,4 prosenttia. Sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvia viharikoksia löytyi viisi (0,6 %). Tarkasteluvuodelta löytyi yhteensä 741 rikosilmoitusta rasistisia piirteitä sisältävistä tapauksista. Suurimmassa osassa tapauksista kyse oli kantaväestöön kuuluvien etnisiin tai kansallisiin vähemmistöihin kohdistamasta rasismista. Yleisin rikosnimike oli pahoinpitely ja suurin osa niin uhreista kuin epäillyistä on nuoria. 2 [1] Rikollisuustilanne 2010. Oikeuspoliittinen tutkimuskeskus, 2011. [2] Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2010. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 95, 2011. [3] Nuorten yhteiskuntatakuu 2013. TEM raportteja 8/2012. 44 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

Timo Purjo, FT, kehitysjohtaja, Non Fighting Generation ry Nuorten väkivalta ja rikollisuus tilastoissa ja käytännössä Nuoruus on kaiken kaikkiaan ikäryhmien kokoon suhteutettuna rikosaktiivisin elämänvaihe. Osalla nuorista rikosten tekeminen menee ohi aikuistumisen myötä. Läheskään kaikilla näin ei kuitenkaan tapahdu. Ja joillakin rikosten tekemisestä nuorena on voinut aiheutua pitkävaikutteisia seurauksia, joita rikosten lopettaminen ei poista. Tästä syystä kaikkeen nuorten rikollisuuteen tulee suhtautua erittäin vakavasti. Nuorten tekemistä rikoksista vain pieni osa tulee poliisin tietoon ja suurin osa jää piiloon tilastojen ulkopuolelle. Tämä merkitsee väistämättä sitä, että tilastojen antama kuva on vain osatotuus eikä aina välttämättä edes sitä. Rikollisuuden määrän lisäksi tilastoihin kirjautumiseen vaikuttavat mm. poliisin kulloisistakin resursseista riippuva toiminnan aktiivisuus ja valitut painopisteet. Vastaavasti myös poliisin tietoon tulleiden rikosten tilastoihin kirjaamisen tunnollisuus vaihtelee eri aikoina. Näin ollen varsinkin vuotuisiin muutoksiin tulee suhtautua suurella varauksella. Myös tulkintojen tekemisessä pitkän aikavälin kehityksestä on pelkkien tilastolukujen lisäksi syytä huomioida taustalla oleva todellisuus. Psyykkinen väkivalta (kiusaaminen), jota ei edes ilmoiteta rikoksina poliisille, vaikka se useissa tapauksissa täyttääkin rikoksen tunnusmerkit, on lisääntynyt selvästi viimeisten 10 vuoden aikana. Fyysinen väkivalta (erilaatuiset pahoinpitelyt) on yleistynyt ja arkipäiväistynyt nuorten keskuudessa. Tämä kehitys on jatkunut lähes yhtäjaksoisesti jo 20 vuoden ajan. Mitä nuoremmista ikäryhmistä on kyse, sitä tavallisempaa kaikenlainen väkivalta on. Kyse ei siten ole marginaaliryhmästä tai nk. syrjäytyneistä tai sen vaarassa olevista nuorista, vaan joidenkin kyselyjen mukaan jopa puolet nuorista sukupuolesta riippumatta on kohdellut toista nuorta väkivaltaisesti vuoden sisällä. Mitä vähemmän poliisilla tiedetään olevan resursseja tutkia muita kuin kaikkein vakavimpia rikoksia ja mitä enemmän jokin rikoslaji arkipäiväistyy, sitä turhemmaksi nähdään tavallisten rikosten ilmoittaminen poliisille. On ymmärrettävää, että varkauksia tulee yhä vähemmän poliisin tietoon, koska Nuorista Suomessa 2012 45

niiden ilmoittamisesta ei yleensä seuraa edes tutkinnan aloittamista. Voi kuitenkin myös olla, että nuorten tekemät varkaudet ovat todellisuudessa vähentyneet viimeisten 10 vuoden aikana. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että 15 20-vuotiaat nuoret tekevät varkausrikoksia enemmän kuin muun ikäiset ihmiset. Viharikosten ja erikseen rasististen rikosten tilastoiduissa määrissä näyttää ilmenevän suuria vuotuisia vaihteluja suuntaan tai toiseen. Koska suurin osa viharikoksista on rasistisia rikoksia ja niissä yleisin rikosnimike on pahoinpitely, voi viharikosten eritteleminen muusta rikollisuudesta olla sekä hankalaa että jopa turhauttavaksi koettua poliisien keskuudessa. Viharikosten sijaan tulisi päähuomio kiinnittää yleiseen asenneilmastoon nuorten keskuudessa ja siinä tapahtuviin muutoksiin. Mikäli sen perusteilla tehdyt ennusteet kehityksen suunnasta ja voimakkuudesta vaikuttavat huolestuttavilta, voidaan ajoissa ryhtyä ennakoiviin ehkäisytoimenpiteisiin. Yleensäkin nuorten asenteisiin toisten ihmisten ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia kohtaan tulee kiinnittää jatkuvaa huomiota. Itse koen jonkinlaista vieraantumisen tunnetta, kun puhutaan rikostilastoista ja niissä tapahtuneista muutoksista. Sen lisäksi, että luvut ovat vain osatotuus, kuvaavat ne auttamattomasti peruuttamattomasti taakse jäänyttä menneisyyttä. Niiden antama informaatio on auttamattoman vanhentunutta, kun pyritään tekemään johtopäätöksiä siitä, miten nuoret voivat tässä ja nyt puhumattakaan siitä, millaisia edellytyksiä mahdollisimman monella nuorella on voida mahdollisimman hyvin tulevaisuudessa. Toisekseen ja nimenomaan nuorten suotuisaan tulevaisuuteen tähdättäessä tulisi huomion painopiste kohdentaa tiennäyttäjiin, sellaisiin nuoriin, jotka eivät tee rikoksia edes rikosaktiivisimmassa elämänvaiheessa. Jokaisesta tällaisesta nuoresta tulee osata iloita ja jakaa ilo myös hänen sekä kaikkien hänen ikätoveriensa kanssa. 46 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

Nuoret yhteiskunnallisina toimijoina Nuoret, järjestöt ja vapaaehtoistoiminta Vapaamuotoinen toiminta on järjestötoimintaa selvemmin yhteydessä nuorten yleiseen vapaa-aikaa koskevaan tyytyväisyyteen. Nuorten järjestötoimintaan osallistuminen on laskenut 2000-luvun aikana selvästi. Noin 45 prosenttia 10 29-vuotiaista nuorista on mukana tai kuuluu jäsenenä johonkin järjestöön. Heistä hieman alle puolet osallistuu toimintaan viikoittain. Laskua on tapahtunut niin järjestöihin kuulumisessa kuin osallistumisaktiivisuudessakin. Järjestöissä toimiminen on vähentynyt erityisesti kaikkein nuorimmassa, alle 15-vuotiaiden ikäryhmässä. 1 Suurin ryhmä järjestötoimintaan osallistuvista nuorista osallistuu urheiluseuran toimintaan, mutta tämäkin on laskusuunnassa. 2 Muissa nuorisojärjestöissä, joihin myös poliittiset nuorisojärjestöt tutkimuksessa kuuluvat, toimii 5 prosenttia nuorista. 3 Kolmasosa nuorista pitää järjestö- ja yhdistystoimintaa hyvänä paikkana oppia johtajuutta. Moni nuori toimii järjestöissä tehtävissä, joissa opituilla asioilla on suuri merkitys myös työelämässä. 4 Vapaaehtoistoiminnan käsite on muuttumassa, mutta valmius vapaaehtoistoimintaan ei suinkaan ole laskusuunnassa, päinvastoin. Vapaaehtoisuuden uusia muotoja, kuten virtuaalivapaaehtoisuutta, lyhytkestoisia projekteja ja globaalia vapaaehtoisuutta tarkasteltaessa vapaaehtoistoiminta on jopa lisääntynyt. 3 39 prosenttia suomalaisista on ollut mukana vapaaehtoistoiminnassa viimeisen viiden vuoden aikana. Vapaaehtoistoimintaan osallistuvat suomalaiset käyttävät toimintaan keskimäärin kymmenen tuntia kuussa. Tyypillisesti osallistutaan järjestöjen, seurojen ja yhdistysten järjestämään toimintaan. Vapaaehtoistoimintaan halutaan osallistua ryhmässä, yhdessä toisten kanssa. 6 Kolmannes vapaaehtoistoimintaan osallistuneista haluaa toimintaan osallistumalla oppia uusia asioita ja käytännön taitoja. Lähes 80 prosenttia kertoo oppineensa vapaaehtoistoiminnassa ihmisten kohtaamista ja vuorovaikutustaitoja. Vapaaehtoistoiminta opettaa kahdelle kolmasosal- Nuorista Suomessa 2012 47

le myös organisointitaitoja ja tapahtumien järjestämiseen liittyviä taitoja. Vapaaehtoistoiminta on merkittävä päätöksenteon, vaikuttamisen ja johtamisen oppimisen paikka. Näitä taitoja opitaan vapaaehtoisena jopa enemmän kuin koulussa tai työelämässä. 6 Suomalaisnuorista kaksi viidestä olisi valmis vapaaehtoistyöhön, jos sitä heiltä pyydettäisiin. Vain 25 prosenttia kieltäytyisi ehdottomasti myös pyydettäessä. Tiedonkulku on jo kauan näyttänyt olevan esteenä vapaaehtoistoiminnan yleistymiselle. Uusia muotoja haetaan jatkuvasti ja haasteena järjestöillä on löytää ja rekrytoida nuoret, joita ei vielä ole tavoitettu mukaan toimintaan. Nuorista 40 prosenttia ei tunne merkittävimpien järjestöjen toimintaa ja 32 prosenttia kokee järjestöt etäisiksi. Vain 8 prosenttia lukiolaisista kokee jonkun kansalaisjärjestön itselleen tärkeäksi. 3 Riittämättömät kuljetuspalvelut sekä järjestötilojen tai kokoontumispaikkojen esteettömyyden puute saattavat vaikeuttaa vammaisen nuoren osallistumista haluamiinsa harrastuksiin. Vammaisten nuorten riippuvuutta vanhemmista lisää se, jos vammaisen nuoren avuntarpeeseen vastataan perheenjäsenelle myönnettävällä omaishoidon tuella eikä henkilökohtaisella avustajalla perheen ulkopuolelta. 5 Vapaaehtoistyöllä on myös kansantaloudellinen merkitys. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tekemästä tutkimuksesta selviää, että vapaaehtoistyöhön sijoitettu euro tuottaa yhteiskunnallista hyvää kuusinkertaisesti. 7 [1] Sami Myllyniemi: Aika vapaalla. Nuorten vapaa-aikatutkimus 2009. Opetusministeriö, Nuorisoasiain neuvottelukunta ja Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 92. [2] Kansallinen liikuntatutkimus 2009-2010. Suomen Liikunta ja Urheilu. [3] Anne Birgitta Yeung: Vapaaehtoistoiminta osana kansalaisyhteiskuntaa - ihanteita vai todellisuutta? Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry. [4] Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin ry:n TNS-Gallupilla teettämä Uuden sukupolven päätöksentekijät -kysely. (2010). [5] Katri Koskinen: Kiinni elämässä oivalluksia ja onnen pilkahduksia. Invalidiliiton julkaisusarja. [6] Vapaaehtoistoiminnan vuoden tutkimus (Otantatutkimus). 2011. [7] Juhani Laasanen: Vapaaehtoistoiminnan kansantaloudelliset vaikutukset. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti, Raportteja 70. 2011. Nuoret ja puoluepolitiikka Nuorten yleinen suhtautuminen puoluepolitiikkaan on kielteistä. Vain harvoin suomalaisnuoret kannattavat jotain puoluetta tai aikovat liittyä puolueeseen aikuisina. Jostain puolueesta kiinnostuneita suomalaisista nuorista on vain 27 prosenttia, kun kansainvälinen keskiarvo on 48 prosenttia. Vähemmän puolueista kiinnostuneita on vain Koreassa. Vastaavasti 12 prosent- 48 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

tia suomalaisnuorista suunnittelee aikuisena liittyvänsä johonkin puolueeseen, kun kansainvälinen keskiarvo on 27 prosenttia. Vähemmän liittymisaikeita on vain belgialaisilla ja tsekkiläisillä. 1 Nuoret sijoittavat itsensä vasemmisto-oikeisto-janalla aiempaa enemmän vasemmalle, mutta tämä ei näy vasemmistopuolueiden kannattamisena. Vuodesta 2004 Nuorisobarometrien mukaan Vasemmistoliiton kannatus nuorten parissa on noussut hitaasti ja SDP:n kannatus on puolestaan laskenut. Kokoomuksen kannatus on kääntynyt vuoteen 2008 verrattuna jyrkkään laskuun nuorten parissa, ja Vihreät on ohittanut sen suosituimpana puolueena. Vihreitä ja Perussuomalaisia kannattavista nuorista löytyy itsensä vasemmistolaiseksi identifioivia. Myös nuorison itsemääritelty arvoliberaalius on huomattavasti lisääntynyt. 2 [1] International Civic and Citizenship Education Study (ICCS) http://ktl.jyu.fi/ktl/iccs. [2] Sami Myllyniemi: Puolustuskannalla. Nuorisobarometri 2010. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Nuorisotutkimusseura ja Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta. Nuorista Suomessa 2012 49

Nuoret ja vaikuttaminen Suomalaisnuorten yhteiskunnalliset tiedot ovat kansainvälistä kärkeä yhdessä Tanskan kanssa. Tästä huolimatta suomalaisnuoret eivät ole kiinnostuneita politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista, mutta luottavat yhteiskunnan instituutioihin. 1 Suomalaisnuoret eivät ole kansainvälisesti verraten kiinnostuneita politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista. Nuorisobarometri 2010 mukaan politiikasta hyvin kiinnostuneiden osuus on pysynyt vakaasti vajaassa 10 prosentissa, mutta samaan aikaan politiikasta ei lainkaan kiinnostuneiden osuus on yli kaksinkertaistunut 9 prosentista vuonna 2003 peräti 21 prosenttiin vuonna 2010. 2 Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset jäivät kiinnostuksessa hännille (46 prosenttia kiinnostunut) yhdessä ruotsalaisten, belgialaisten, slovenialaisten ja norjalaisten nuorten kanssa. 1 Yhteiskunnallinen järjestötoiminta ei suomalaisnuoria kiinnosta. Lähes kaksi kolmasosaa (64 prosenttia) suomalaista nuorista ei ole osallistunut yhdenkään yhteiskunnallisen järjestön toimintaan, kun kansainvälinen keskiarvo on 35 prosenttia. Suomea passiivisempia ovat vain taiwanilaiset ja korealaiset. 1 Vaaleissa äänestäminen on nouse- massa hitaasti aallonpohjasta. Alimmillaan nuorten äänestysaktiivisuuden on arvioitu olleen vuoden 1999 eduskuntavaaleissa, joissa nuorista vain hiukan yli puolen arvioidaan äänestäneen. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa äänestysprosentin arvioidaan olleen 56 prosenttia. Nuorten äänestysprosentin vuoden 2011 eduskunta arvellaan liikkuvan 55 ja 60 prosentin välissä. Nuorten äänestysaktiivisuus jää 10-15 prosenttia yleisestä äänestysaktiivisuudesta. Eduskuntavaalit 2011 ja presidentinvaalit 2012 ovat nostaneet esiin heikkoja signaaleja siitä, että kiinnostus politiikkaan olisi nousussa. Toisaalta arvioidaan myös, että aktiivisien ja passiivisien nuorten äänestäjien kahtiajako on voimistunut. 5 Oppilaskuntatoiminta on lakisääteistä lukioissa ja ammattioppilaitok- Arviot nuorten äänestämisestä eduskuntavaaleissa (suluissa yleinen äänestysprosentti) 1991 59 % (72,1 %) 1999 53 % (68,3 %) 2003 54 % (69,7 %) 2007 56 % (67,9 %) 2011 55-60 % (70,5 %) 50 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

sissa. Myös osassa yläasteista on oppilaskunta. Suuri osa peruskoulun yläluokkalaisista ja toisen asteen opiskelijoista ei kuitenkaan tiedä, miten he voisivat vaikuttaa koulunsa asioihin. Lukiolaisista 31 prosenttia, peruskoulun yläluokkalaisista 47 prosenttia ja ammattiin opiskelevista 48 prosenttia ei tunne vaikuttamisen väyliä. 4 Vuonna 2006 voimaan astuneen nuorisolain 8 :ssä todetaan, että nuorille tulee järjestää mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa. Valtioneuvoston hyväksymässä hallituksen lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa 2012 2015 on asetettu tavoite saada kaikkiin kuntiin nuorisovaltuusto tai vastaava vaikuttajaryhmä. Peruspalveluiden arvioinnin mukaan Manner-Suomessa oli vuonna 2010 lasten ja/tai nuorten vaikuttajaryhmä noin 70 prosentissa kyselyyn vastanneista kunnista. Vaikuttajaryhmien määrä on lisääntynyt vuodesta 2007 noin kymmenen prosenttia. Samassa arvioinnissa nuorten antaman palautteen mukaan pelkkä vaikuttajaryhmän olemassaolo ei vielä takaa aitoja vaikuttamismahdollisuuksia. 4 Jonkinlainen nuorten kuulemisjärjestelmä oli 93 prosentissa kunnista, Aloitekanava.fi -palvelu 81 prosentissa kunnista ja nuorisotalotoimikunta tai vastaa 64 prosentissa kunnista. Useampi kuin yksi nuorten vaikuttamiskanava oli 40 prosentilla kunnista. Näissäkin luvuissa on tapahtunut 10 prosentin nousu vuosien 2007 ja 2010 välillä. 4 [1] International Civic and Citizenship Education Study (ICCS) http://ktl.jyu.fi/ktl/iccs. [2] Sami Myllyniemi: Puolustuskannalla. Nuorisobarometri 2010. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Nuorisotutkimusseura ja Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta. [3] Kouluterveyskysely 2011. [4] Aluehallintovirastojen keskeiset arviot peruspalvelujen tilasta 2010. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston julkaisuja, 2011. [5] Jussi Ronkainen (toim.): Nuoret ja ääni Nuoret eduskuntavaaleissa 2011. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura & Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta, 2012. Nuorista Suomessa 2012 51

Senni Raunio, puheenjohtaja, Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto Nuva ry Nuorille ei anneta riittävästi tukea vaikuttamiseen Suomalaisten nuorten yhteiskunnallinen tietämys on kansainvälisissä tilastoissa huippuluokkaa, mutta kiinnostus vaikuttaa omaan elinymäristöönsä on paradoksaalisen vähäistä. Hirvittävän harva esimerkiksi omista tuttavistani myöskään tietää, millä tavoin ja mitä kautta mihinkin asiaan voi vaikuttaa. Miten tällaiseen tilanteeseen tultu? Yksi syy on se, että suomalainen, koko ikäluokan tavoittava peruskoulu, ei herätä innostusta vaikuttamiseen. Koulussa opitaan jo nuorella iällä, miten peruslaki säädetään ja miten kunnanvaltuusto toimii, mutta kukaan kerro, miten vaikkapa nuorisotilan suunnitteluun pääsee vaikuttamaan. Jos peruskoulun yhteiskuntaopin opetuksen opetussisältöjä parannettaisiin, tilanne saattaisi olla toinen. Ajatellaan esimerkiksi 13-vuotiaita nuoria. Olisiko sen ikäiselle nuorelle hyödyllisempää tietää, miten voi vaikuttaa oman asuinalueensa nuorisotilan rakentamiseen tai oman koulun asioihin, kuin tietää millainen rakenne kunnanvaltuustolla on? Minun mielestäni olisi. Totta kai yhteiskunnalliset rakenteet tulee tuntea, mutta ensimmäisenä pitäisi keskittyä siihen, miten nuoret saadaan innostumaan vaikuttamisesta. Toinen syy on se, että kunnan pitäisi panostaa tiedottamiseen enemmän. Hyvin harva nuori loppujen lopuksi tietää, mitä kunnanvaltuusto todella tekee. Olisi järkevää, että jokaisessa kunnassa laadittaisiin osallisuusstrategia, joka kattaisi kaikkien kuntalaisten osallistumisen. Esimerkiksi nuorten osallistumisen puitteet laadittaisiin yhdessä nuorten kanssa, jolloin he itse saisivat määritellä oman osallistumisensa. Jokaisessa kunnassa tulisi olla myös sitoutumaton, demokraattisesti valittu nuorten vaikuttajaryhmä, tai muu vastaava toimija. Parhaimmillaan nuorisovaltuusto toimii linkkinä kaupungin päättäjien ja nuorten välillä, ja omalta osaltaan välittää tietoa vaikuttamisen keinoista nuorille. Toivon, että tulevaisuudessa kuulen paljon innostunutta keskustelua vaikuttamisesta nuorten suunnalta. Toivon, että eri lehtien mielipidepalstoilla 52 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

tullaan näkemään paljon kirjoituksia siitä, miten mahtavaa on vaikuttaa ja miten hienoa on kun kaupungin päättäjät ottavat nuoret ja nuorten asiat tosissaan. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että hyvin harva nuori jaksaa edes kirjoittaa lehtien mielipidepalstalle, vaikka sekin on keino vaikuttaa. Valitettavan moni tyytyy asioiden nykytilaan, eikä koe vaikuttamista omana juttunaan. Tämä on johtanut myös tilanteeseen, josta kaikkien vaalien alla puhutaan: nuoria ei kiinnosta äänestää. Vaikuttajaksi ei synnytä, sellaiseksi kasvetaan omassa elinympäristössä. Meidän on pystyttävä takaamaan se, että nuoret oppivat esimerkiksi koulussa vaikuttamisen avaimet. Meidän on pystyttävä takaamaan se, että tulevaisuudessa jokainen nuori tietää, miten osallistua omassa kotikunnassaan ja lopulta tietää sen, miten voi vaikuttaa valtakunnallisesti. Nuorista Suomessa 2012 53

Nuorisotyö Nuorisotyössä on kyse kasvatuksesta ja nuoren inhimillisestä kasvusta yhteiskunnan jäsenenä. Nuorisotyön perustehtävinä ovat sosiaalinen vahvistaminen ja aktiivisen kansalaisuuden edistäminen. Se on toimintaa kahden ääripään, nuorten syrjäytyneisyyden ja nuorten aktiivisen kansalaisuuden välisessä tilassa. Perusnuorisotyötä tekevät kunnalliset nuorisotyöntekijät. Nuoret ovat tekemisissä nuorisotyöntekijän kanssa pääasiassa vapaa-ajallaan. Nuorisotyössä kontaktit ovat usein epämuodollisia ja ne syntyvät nuoren omien toiveiden ja tarpeiden mukaisesti, sen mukaan minkä nuori valitsee ja kokee omakseen. Yhdenvertainen nuorisotyö Yhdenvertaisuus on teema, joka haastaa nuorisotyön huomioimaan moninaisuutta entistä laajemmin. Monikulttuurisesta nuorisotyöstä on olemassa tutkimustietoa sekä nuorisotyötä tekevien että monikulttuuristen nuorten näkökulmasta. Tutkimustietoa ei vielä ole siitä, miten yhdenvertaisuus toteutuu nuorisotyössä esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tai eri tavoin vammaisten nuorten kohdalla. Yhdenvertaisuuden toteutuminen nuorisotyön käytännöissä ja toiminta- Nuorisotyön laajan yhteistyön luonne vaatii nuorisotyöntekijöiltä ammatillista osaamista ja asiantuntemusta. Tuloksellinen nuorisotyö ei ole mahdollista ilman eri toimijoiden vuorovaikutusta ja tietoisesti rinnakkaista roolia yhteisten tavoitteiden toteuttamisessa. Kunnan nuorisotyön keskeisiä kumppaneita ovat seurakuntien ja kansalaisjärjestöjen nuorisotyö, liikunnan ja kulttuurin toimijat, koulut, työvoima- ja elinkeinotoimi sekä sosiaali- ja terveystoimi. Kuntien tekemää nuorisotyötä täydentävät kuntien tukemat nuorisoalan tai nuorten järjestöt tai ryhmät sekä seurakunnallinen nuorisotyö. periaatteissa koskettaa kaikkia nuoria, nuorisotyön ammattilaisia ja vapaaehtoistoimijoita. Nuorisotyössä on jo olemassa hyviksi todettuja käytäntöjä, jotka tukevat monikulttuuristen nuorten osallistumista nuorisotoimintaan. Monikulttuuristen nuorten osallistumista tukevan nuorisotyön osaamista ja valmiuksia on kuitenkin vaihtelevasti eikä ns. hyvistä käytännöistä ole muodostunut vielä nuorisotyöhön kuuluvia normaaleja käytäntöjä tai työtapoja. 54 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry

Yhdenvertaisuuden toteutuminen ja moninaisuuden huomioiminen haastavat nuorisotyön lisäksi myös suomalaisen yhteiskunnan. Eri tutkimukset ovat osoittaneet, että monikulttuuristen nuorten yhteiskunnallisissa jäsenyyksissä tapahtuu katkoksia kun tarkastellaan nuorten arkielämää, kansalaisuutta, viranomaissuhteita, identiteettiä, osallistumista ja osallisuutta. Suomen romanilasten ja nuorten sekä saamelaislasten ja nuorten oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin ovat uhattuina mm. puutteellisen varhaiskasvatus- ja kouluopetuksen vuoksi. Vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtainen avustaja -järjestelmän tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä. Vaikeavammaiselle nuorelle henkilökohtainen avustaja mahdollistaa itsenäistymisen lapsuudenkodista, liikkumisen vapauden ja yhteiskunnallisen osallistumisen. Nuorista Suomessa 2012 55