Viitasammakkoinventointiraportti Vassorinlahti 21. 23.05.2017 Hanna Backman, Marko Takala 11.7.2017
Sisällysluettelo 1. Johdanto... 2 2. Vassorinlahti... 2 3. Viitasammakon ekologia ja suojelustatus... 2 4. Menetelmät ja epävarmuustekijät... 3 5. Tulokset... 3 6. Johtopäätökset ja suositukset... 6 Viitteet... 8 Liite 1. Kartoituslomake... 9 Liite 2. Kaikki havainnot... 11 1
1. Johdanto Tässä raportissa käydään läpi Vassorinlahdella 21 23.05.2017 välisenä aikana tehdyn viitasammakkoinventoinnin tulokset. Tarkoituksena oli selvittää luontodirektiivin liitteeseen IV (a) kuuluvan viitasammakoiden (Rana arvalis) lisääntymisalueet. Tietoja voidaan hyödyntää vesistön kunnostus- ja hoitotoimenpiteiden suunnittelussa siten, etteivät alueen viitasammakkoesiintymät vaarannu. 2. Vassorinlahti Vassorinlahti sijaitsee Mustasaaren ja Vöyrin kuntien alueella. Kyrönjoki laskee Vassorinlahden alaosalle muodostaen laajan suistoalueen. Joen mukanaan tuoman aineksen vuoksi vesialue on varsin matala lähes koko lahdella. Suistoalueen vedenkorkeuteen vaikuttaa merkittävästi meriveden korkeus. Suistossa on myös keväisin jääkasaumia, jolloin vesi ei pääse purkautumaan mereen. Tällöin vedenkorkeus nousee myös Vassorinlahdessa. Kyröjoen edustan ekologinen tila on arvioitu olevan välttävä (2013). Kuva 1. Vassorinlahden sijainti. 3. Viitasammakon ekologia ja suojelustatus Viitasammakkoa (Rana Arvalis) tavataan koko Suomesta. Runsaimmin lajia tavataan Etelä-Suomen ja Keski- Suomen korkeudelta. Viitasammakko on hyvin samannäköinen kuin yleisesti tavattava ruskosammakko (Rana temporaria). Selkeimmät morfologiset tuntomerkit ruskosammakkoon verrattuna ovat takajalan sisemmän varpaan suurempi metatarsaalikyhmy ja terävämpi kuono (Jokinen 2012). Lajin kesäelinympäristöjä ovat suot, vesistöjen rannat, pienvedet, kosteikot, rantaluhdat, kosteat niityt ja metsät. Osa viitasammakoista talvehtivat todennäköisesti kutualueillaan, mutta osalla yksilöistä on toisistaan erilliset talvehtimis- ja kutualueet, joiden välillä sammakot vaeltavat (Elmberg 2008). Suomessa viitasammakon arvioidaan talvehtivan vedessä, pohjamutaan kaivautuneena, mutta lajin on todettu talvehtivat myös maalla (Elmberg 2008, Voituron ym. 2009). Tyypillisimpiä talvehtimispaikkoja ovat hitaasti virtaavat joet ja purot. Viitasammakoita on löydetty talvehtimispaikoilta vesikasvillisuuden seasta alle puolen metrin syvyydestä. Viitasammakot pystyvät liikkumaan kylmähorroksen aikana ja hakeutumaan jään paksuuntuessa syvemmälle (Elmberg 2008). Viitasammakoiden kutualueet ovat yleensä lampien, järven- tai merenlahtien rantoja sekä erilaisten vesistöjen rantojen tulvaniittyjä ja soita. Lisääntyviä yksilöitä on yleensä enemmän rehevillä tai humuspitoisilla alueilla, 2
joilla on runsaasti suojaavaa kasvillisuutta. Viitasammakkokoiraat viettävät kutualueella noin 2 3 viikkoa, minkä aikana ne esittävät soidinlaulua. Lämpiminä keväinä kutuaika on lyhyempi kuin kylminä keväinä. Kutulaulu on yleensä yleisempää yöllä, vaikkakin viitasammakko laulaa myös päiväsaikaan (Elmberg 2008). Viitasammakko laskee munat yleensä syvempää veteen kuin mitä tavallinen sammakko suosii, eikä viitasammakko yleensä kude kuivuviin lätäköihin tai ojanpohjiin ( Elmberg 2008). Toukkien kehitys nuoriksi sammakoksi kestää 2-3 kuukautta (Loman 2002). Viitasammakko kuuluu luontodirektiivi IV (a) lajiluetteloon. Lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 :n nojalla. Viitasammakko on myös rauhoitettu luonnonsuojelulain 38 :n nojalla. Laji on luokiteltu elinvoimaiseksi Suomessa (Rassi ym., 2010). Lajin lisääntymispaikoiksi lasketaan paikat, joissa viitasammakko pariutuu, kutee, nuijapäät elävät, ja joissa koirailla on lisääntymisreviirit (Saarikivi, 2017). 4. Menetelmät ja epävarmuustekijät Vassorinlahdella viitasammakkokartoitus suoritettiin 21. 23.5. välisenä aikana. Laji-inventointi suoritettiin keskivertoajankohtaa myöhemmin normaalia kylmemmän kevään vuoksi. Inventointiajankohta osui lajin soidinkaudelle kyseisellä alueella, tosin viimeisenä havaintopäivänä havaintoja vaikutti olevan vähemmän, joka todennäköisesti johtui siitä, että soidinkausi oli lopuillaan. Laji-inventointi tehtiin hämärä- ja yöaikaan. Alkuillan valoisa aika käytettiin otollisten kutualueiden läpikäyntiin ja maastoon tutustumiseen. Inventointi suoritettiin kanootilla ja veneellä alueen rantoja kiertäen. Koiraiden yksilömäärät arvioitiin soidinlaulun perusteella. Ranta-alueita lähestyttiin hiljaisesti, jotta viitasammakot eivät häiriintyisi. Havaintokohteilla vietettiin myös niin paljon aikaa, että viitasammakot aloittivat soidinlaulun uudelleen. Havainnot merkittiin maastossa kartalle ja paikannukseen käytettiin GPS-laitetta. Raportointivaiheessa havainnot muutettiin paikkatietoaineistoksi. Viitasammakkoselvityksen merkittävin epävarmuustekijänä on kuuntelun ajoittuminen paikallisen populaation parhaimpaan soidinaikaan, jolloin tulokset ovat kattavimmat. Kutu voi myös keskeytyä, mikäli sääolosuhteet huononevat, esim. kylmällä säällä. Muita kartoitustuloksiin vaikuttavia tekijöitä ovat mm. koiraiden pelästyminen inventoijan liikkumisen myötä. Ääntelyaktiivisuus voi myös vaihdella päivästä toiseen joten useammat laskentakierrokset muutaman päivän välein antaisivat luotettavamman tuloksen (Lammi & Routasuo 2009). Lisäksi epävarmuutta lisää yksilömäärien arviointi korkeammissa yksilötiheyksissä inventoinnin perustuessa äänihavaintoihin. Käytännössä tarkimmat yksilömäärät ja yksilöiden sijainnit pystytään arvioimaan alle kymmenen koiraan ryhmissä, tätä suuremmissa ryhmissä yksilömäärät ovat arvioita. Käytetyssä menetelmässä paikkatietovirhe jää pieneksi. Paikallista epävarmuutta lisäsi osassa alueissa mataluus ja upottavan pohja, joka vaikeutti kohteille pääsyä (kanootin uintisyvyys noin 10 cm). Kyseiset alueet ovat merkitty osa-aluekarttoihin oranssilla. 5. Tulokset Ensimmäisenä iltana 21.5. (klo 20.20 02.50) kartoitettiin eteläinen alue (Vassorfjärden). Sää oli kartoitusajankohtana tyyni ja selkeä. Lämpötila oli aloittaessa 15 astetta ja lopettaessa 5 astetta. Vedenkorkeus oli -16 cm. Alueelta havaittiin yhteensä 116 soidintavaa viitasammakkokoirasta. Runsaimmat havainnot tehtiin Sanddås sundetiin laskevan ojan läheisyystä, Kuninsundetista ja Vahlströmistä. (kuva 2).Toisena inventointipäivänä 22.5. (klo 20.40 03.50) kartoitettiin luoteinen alue (Söderfjärden). Sää oli kartoitusajankohtana pilvinen ja tuuli oli heikkoa. Lämpötila oli aloittaessa 13 astetta ja lopettaessa 4 astetta. Vedenkorkeus oli -9 cm. Alueelta havaittiin yhteensä 125 soidintavaa viitasammakkokoirasta. Runsaimmat havainnot tehtiin alueen eteläosasta Häravikenin ja Lillgrisenin läheisyydestä (kuva 3). Kolmantena inventointipäivänä 23.5. (klo 21.50 04.30) kartoitettiin kaakkoinen alue (Österfjärden). Sää oli kartoitusajankohtana selkeää ja tuuli oli heikkoa. Lämpötila oli aloittaessa 11 astetta ja lopettaessa 2 astetta. Vedenkorkeus oli -20 cm. Alueelta havaittiin yhteensä 24 soidintavaa viitasammakkokoirasta. Runsaimmat havainnot tehtiin Skadaholmin läheltä, rannan myötäisessä uomassa (kuva 4). Yhteensä Vassorinlahdelta tehtiin 265 havaintoa. Inventoinnin perusteella parhaat kutualueet sijaitsivat soistuneiden ranta- 3
alueidenreunoihin ja rantojen pienissä lampareissa ja lahdissa. Kutu oli vilkkainta keskiyöllä, hiljentyen aamuyöstä. Kuva 2. Vassorinlahden eteläinen alue (Vassorfjärden). Kuvassa havainnot ovat jaoteltuna 1, 5 ja yli 10 yksilön ryhmiin. Alueet, joita ei voitu kartoittaa ovat merkitty oranssilla. 4
Kuva 3. Vassorinlahden koillinen alue (Söderfjärden). Kuvassa havainnot ovat jaoteltuna 1, 5 ja yli 10 yksilön ryhmiin. Alue, jota ei voitu kartoittaa on merkitty oranssilla. 5
Kuva 4. Vassorin lahden kaakkoinen alue (Österfjärden). Kuvassa havainnot ovat jaoteltuna 1, 5 ja yli 10 yksilön ryhmiin. Alue, jota ei voitu kartoittaa on merkitty oranssilla. 6. Johtopäätökset ja suositukset Viitasammakoiden soidin- ja kutupaikka on luonnonsuojelulain (LSL, 1096/1996) 49 :n tarkoittama lisääntymis- ja levähdyspaikka. Koska LSL:ssa ei ole lisääntymis- ja levähdyspaikkojen yhteydessä merkittävyyden kynnyksen ylittymisen arviointia, koskee hävittämis- ja heikentämiskielto kyseistä lisääntymis- ja levähdyspaikkaa automaattisesti, riippumatta yksilömäärästä. Löydetyillä viitasammakon lisääntymispaikoilla ei voida ilman poikkeuslupaa suorittaa heikentäviä toimenpiteitä. Heikentäviä toimenpiteitä voivat olla ruoppaus, rantarakentaminen, vesikasvien niitto ja vedenpinnan muutokset. On tärkeää huomioida, että esiintymään voivat vaikuttaa välillisesti heikentävästi myös erilaiset maataloustoimet, vesistökuormitus, kasvinsuojeluaineet, ojitukset sekä ojien kunnostukset. Kuvassa 5 on esitetty eri toimenpiteiden ajoitukset viitasammakon vuodenkiertoon nähden. Mahdolliset vesistöä koskevat toimet tulisi suorittaa lisääntymiskauden ja viitasammakoiden nuoruusvaihekauden (toukoelokuun) ulkopuolella. Havaintoalueiden ympärille on suositeltavaa jättää puskurivyöhyke, jonka pitää sijaita vähintään muutamia kymmeniä metrejä rannasta tai kohteesta. (Sierla ym 2004) Ojitukset ja ojien kunnostukset: Ojat voivat toimia viitasammakon talvehtimispaikkoina ja niiden pientareet voivat olla tärkeitä kesäelinympäristöjä tai vaellusreittejä. Ojitukset voivat muuttaa myös niiden alapuolisen vesistön laatua tilapäisesti tai pysyvästi ja siten vaikuttaa siellä sijaitsevien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen laatuun. 6
Ruoppaus: Syväksi ruopatut alueet eivät todennäköisesti enää sovellu kutualueeksi, koska viitasammakko kutee yleensä matalissa vesissä. Ruoppaus voi myös avata väyliä kaloille, mikä lisää viitasammakon toukkiin, vesistössä horrostaviin ja kutualueille kulkeviin aikuisyksilöihin kohdistuvaa saalistusta. Kylmähorroksen aikaan tehty ruoppaus on merkittävä riski ruoppausalueella mahdollisesti talvehtiville aikuisille yksilöille. Vesikasvien niitto: Kutualueella kesällä (ennen poikasten maalle nousua) tehty niitto ja siihen liittyvä raskaiden koneiden käyttö voi tappaa vesikasvillisuuden seassa eläviä nuijapäitä ja avata kaloille pääsyn alueelle. Kuva 5. Toimenpiteiden suositusajankohdat. (Jokinen 2012) 7
Viitteet Elmberg J. 2008. Ecology and natural history of the moorfrog (Rana arvalis) in boreal Sweden. Supplement 13: 179-194. D. Glandt & R. Jehle (toim.): Der Moorfrosch/The Moor frog. Jokinen M. 2012 (toim.). Viitasammakko Rana arvalis Nilsson, 1842. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Lammi E & Routasuo P. 2009. Espoon lintuvesien pesimälinnuston seuranta ja viitasammakkoselvitys 2008. Espoon ympäristölautakunta Loman, J. 2002. Temperature, genetic and hydroperiod effects on metamorphosis of brown frogs Rana arvalis and R. temporaria in the field. J. Zool. 258:115-129. Pasanen S. & Sorjonen J. 1994. Partial terrestrial wintering in another common frog population (Rana temporaria L.): Ann. Zool. Fennici 31:275-278. Rassi P., Hyvärinen E., Juslén A., & Mannerkoski I. (toim.). 2010. Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Saarikivi J. 2017: Viitasammakko (Rana arvalis Nilsson, 1842). Julkaisussa: Nieminen M. & Ahola A. (toim.), Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt, s. 90 96. Suomen ympäristö 1/2017. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen M. 2004. Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 742. Helsinki. 114 s. Voituron, Y., Paaschburg, L., Holmstrup, M., Barré, H. & Ramløv, H. 2009. Survival and metabolism of Rana arvalis during freezing. Journal of Comparative Physiology B: Biochemical, Systemic, and Environmental Physiology. Vol 179, 2: 223-230. 8
Liite 1. Kartoituslomake Paikka: Vassorfjärden Pvm: 21.5.2017 Kartoittaja Marko Takala, Hanna Backman Aloitus: 20:20 Kartoituksen aloitus: 21:20 Lopetus: 2:50 Sää: Selkeää, tyyntä Tuulisuus: 1-2 0m/s Lämpötila: 15 5 Muuta: Eteläosa, kanootilla. Suuri lokkiyhdyskunta kyröjoen suussa häiritsi kartoitusta. Eteläpuoli hyvin matala. Vedenkorkeus -16 cm HavaintoalGPS ID Yksilömäärän arvio Muuta huomioitavaa 201 2 202 1 203 3 204 3 205 10 206 3 207 5 208 15 209 1 210 1 211 8 212 5 213 1 214 2 215 1 216 2 217 6 218 4 219 1 220 6 221 15 222 20 223 1 Yhteensä: 116 Jokisuu. Soistunut "lampi". Soistunut alue. Oja lähellä. Lokkien ääni häiritsi. Soistunut alue, lammikko. Lokkien ääni häiritsi. Myös rupikonnaa. Lokkien ääni häiritsi. Niitetty ruovikko. Myös rupikonnaa. Soistunut alue. Soistunut alue. Suojelualueen ulkopuolella. Oja lähellä Oja lähellä Ei päästy lähelle rantaa Myös rupikonnaa Oja lähelle. Ei päästy lähelle rantaa. 9
Paikka: Vassorfjärden Pvm: 22.5.2017 Kartoittaja Marko Takala, Hanna Backman Aloitus: 20:40 Kartoituksen aloitus: 21:30 Lopetus: 3:50 Sää: Pilvistä, heikko tuulta Tuulisuus: 2 1m/s Lämpötila: 13 4 Muuta: Koillisosa, veneellä. Ensimmäinen havainto klo 23:00. Vedenkorkeus -9 cm. Runsaasti kalojen kutualueita. HavaintoalGPS ID Yksilömäärän arvio Muuta huomioitavaa 301 3 302 9 303 4 Myös rupikonnaa 304 2 305 1 306 1 307 9 308 1 309 3 310 21 Ei päästy lähelle rantaa. 311 1 312 4 313 23 314 5 315 2 316 15 317 10 Ei päästy lähelle rantaa. 318 8 319 3 Yhteensä: 125 Paikka: Vassorfjärden Pvm: 23.5.2017 Kartoittaja Marko Takala, Hanna Backman Aloitus: 21:45 Kartoituksen aloitus: 21:45 Lopetus: 4:30 Sää: Selkeää, heikkoa tuulta Tuulisuus: 2-3 1m/s Lämpötila: 11 2 Muuta: Luotesosa, kanootilla. VS Kutu vaikutti olevan lopuillaan. Pohjoispää hyvin umpeenkasvanut. Vedenkorkeus -20 cm. Runsaasti kalojen kutualueita HavaintoalGPS ID Yksilömäärän arvio Muuta huomioitavaa 401 1 402 3 403 2 404 2 405 3 406 3 407 1 408 4 409 3 410 1 411 1 Yhteensä: 24 Soistunut alue. Klo 22.50. Ei päästy lähelle rantaa. Soistunut alue Uoma ruovikossa Uoma ruovikossa, myös rupikonnaa. Soistunut alue, uoma ruovikossa. Soistunut alue, oja lähellä. Kalojen kutuloiskinta häiritsi inventointia 10
Liite 2. Kaikki havainnot 11