PÖYTÄKIRJA (Hyväksytty 3.9.2012 pidetyssä kokouksessa) 16.4.2012 RIKOSASIOIDEN SOVITTELUN NEUVOTTELUKUNNAN KOKOUS Aika: Maanantai 16.4.2012 klo 12.00-15.00 Paikka: THL, Lintulahdenkuja 4,1 krs, kokoushuone Maa-artisokka Osallistujat: Osallistujat: Varajäsenet: Marttunen, Mauri, pj. (x) Solantaus, Tytti ( ) Kinnunen, Aarne, varapj. (x) Hartoneva, Anne ( ) Haavisto, Kari (x) Manns-Haatanen, Heidi ( ) Reen, Tommi (x) Calin, Ari-Pekka ( ) Sambou, Saija (x) Saario, Kaisa ( ) Helander, Jaana (x) Savela, Antti ( ) Julkunen, Ilse ( ) von der Pahlen, Bettina ( ) Paasikoski Kirsi ( ) Kärkkäinen, Marja-Leena (x) Mäenpää, Pia ( ) Metsäpelto, Leena (x) Mansikka, Tanja ( ) Uotinen, Sami ( ) Öberg, Tuija (x) Väinölä, Janne ( ) Salin, Olli (x) Mehtonen, Terttu ( ) Hellstrand, Kurt ( ) Rosengård-Andersson, Pia ( ) Yliriesto, Heli (x) Savolainen, Esa (x) Pohjanvirta, Helena (x) Ikonen, Reetta ( ) Tykkyläinen, Juha ( ) Pyöttiö, Tiina ( ) Flinck, Aune, asiant. (x) Kjällman, Petra, asiant. (x) Marttunen, Matti, asiant. (x) Juntunen, Kalevi, siht. (x) Slögs, Pia, siht. (x) 1. Puheenjohtaja Mauri Marttunen avasi kokouksen. 2. Esityslista hyväksyttiin. 3. Edellisen kokouksen pöytäkirja hyväksyttiin. 4. Sovittelutoiminnan talousasiat: Kari Haavisto ilmoitti, että tällä hetkellä sosiaali- ja terveysministeriön esitys sovittelutoiminnan määrärahaksi vuodelle 2013 on yhteensä 7 milj. euroa. Kalevi Juntunen esitteli aluehallintovirastojen alueilta saatujen tietojen perusteella laaditun sovittelutoiminnan määräraha-arvion vuodelle 2013. Sovittelutoimistoista kerättyjen taloustietojen mukaan määrärahatarve vuodelle 2013 on yhteensä 7,85 milj. euroa. Tässä arviossa on mukana myös sovittelun kulukorvausten tarkistaminen, jonka kustannusvaikutus on 50.000 euroa. Nykyisin käytössä olevat kulukorvausmaksut sovittelijoille on tehty v. 2005 laaditun hinnoittelun mukaan. Laskel- Meritullinkatu 8, Helsinki PL 33, 00023 VALTIONEUVOSTO www.stm.fi Puhelin (09) 16001 Telekopio (09) 160 74126 e-mail: kirjaamo.stm@stm.fi etunimi.sukunimi@stm.fi
2 (7) maan sisältyy myös sovittelun valtakunnallisen koulutuksen määrärahan korottaminen 10.000 eurolla ja on yhteensä 30.000 euroa, mikä on sama summa kuin v. 2006 talousarviossa. Tätä summaa on leikattu vuodesta 2007 alkaen 10.000 eurolla. Samoin THL:n sovitteluun liittyvään kehittämistehtävään on arvioitu tarvittavan yhteensä 30.000, mikä summa myös on huomioitu tässä v:lle 2013 tehdyssä talousarviossa. Tästä summasta pelkästään viestintä- ja vaikuttamistyöryhmän julkaisutoimintaan tarvitaan yhteensä 20.000 euroa. Keskustelussa tuotiin esille tarve uudistaa sovittelun asiakastietojärjestelmää, mikä tulisi huomioida myös vuoden 2013 määrärahoissa. Marja-Leena Kärkkäinen toi esille tarpeen arvioida vielä uudelleen sovittelun määrärahojen jakautumisen perusteet alueellisesti entistä tarkoituksenmukaisemmin. Nykyinen määrärahojen jako perustuu sovittelulain muutokseen, joka tuli voimaan v. 1.1.2010. Kari Haavisto totesi, että lainsäädäntöä voidaan määrärahojen jakautumisen osalta perustellusta syystä tarvittaessa tarkistaa. Väestön määrä on laskelmissa kuitenkin oleellinen tekijä. Alueiden suurista kokoeroista johtuen on aluehallintovirastojen ja sovittelutoimistojen toimialueiden pinta-alat huomioitu määrärahojen laskelmissa. Sovittelutoiminnassa tulisi olla yhdenmukaiset käytännöt ja menettelyt myös kustannuksia ajatellen. Kari Haavisto epäili siirtymistä suoriteperustaiseen järjestelmään, koska se ei aina ole välttämättä paras tapa. Säästötoimenpiteenä tuotiin esille sovittelutoimistojen toimialojen uudelleen organisoinnin mahdollisuus. Tästä syystä mm. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston alueella päädyttiin yhden tuottajan ratkaisumalliin. Uudelleen organisoimista on toteutettu mm. Etelä-Suomen aluehallintoviraston alueella. Helena Pohjanvirran näkemyksen mukaan alueen koko vaikuttaa sovittelun kustannuksiin. Esa Savolaisen näkemyksen mukaan nykyinen pinta-alaprosentti määrärahojen jakautumisperusteena tuottaa nyt ainoastaan Ylä-Lapin alueelle suhteellisesti paljon määrärahaa. Määrärahan jakaminen eri tavoin ei poista ongelmaa määrärahan riittämättömyydestä, vaan määrärahaa pitää saada valtakuntaan lisää. Keskustelussa tuli myös esille, ettei arvonlisäverokohtelua ole vielä saatu ratkaistua yksityisten ja julkisten sovittelupalveluntuottajien taloudessa. Arvonlisäveroratkaisu tulisi saada nopeasti ohjeistettua toimistojen yhdenvertaisuuden ja kustannusten oikean jakautumisen toteutumiseksi. Paikallisesti sovittelun rahoituksesta tulevaisuudessa on lähestytty myös alueen omia kansanedustajia. Keskustelussa todettiin, että näin voidaan toimia, mutta ns. lobbaamisessa pitää toimia moraalisesti niin, ettei loukata toisia osapuolia tai toimita toisia toimijoita vastaan. 5. Sovitteluun liittyvän henkilöstön valtakunnallisen koulutuksen kehittäminen: Kalevi Juntunen esitteli yhteenvedon jo toteutuneesta koulutuksesta ja vielä jäljellä olevista koulutustapahtumista v. 2012. Vuoden 2013 koulutussuunnittelu on aloitettu ja tähän liittyvä neuvoa antava työkokous on sovittelutoimistojen ja aluehal-
3 (7) lintovirastojen toimesta sovittu pidettäväksi Tampereella 23.5.2012. Aune Flinck totesi, että tarvittaisiin pitkän aikavälin dokumentoitu koulutussuunnitelma. Tämä turvaisi sen, että vaikka koulutuksen järjestäjä vaihtuu, koulutuksessa säilyy pitkäjänteisyys ja suunnitelmallisuus. Jos koulutuksen vastuuhenkilöhenkilöstö vaihtuu usein, tulee siitä haasteita, ellei hyväksyttyä koulutussuunnitelmaa ole. Tarvittaisiin uusi työryhmä, joka laatisi koulutussuunnitelmaa. Palveluntuottajista voisi tulla edustajia mukaan työryhmään. Koulutukseen voitaisiin luoda myös ns. moduuliajattelu. Ammattihenkilöstön täydennyskoulutusta ja vapaaehtoissovittelijoiden koulutusta tulisi integroida siten, että ammattihenkilöstön koulutuksessa syntyneet tieto-taidot välittyvät soveltuvin osin myös vapaaehtoisille sovittelijoille. Marja-Leena Kärkkäinen totesi, että alueiden tarpeet painottuvat eri aikoina erilailla. Pitkällä juoksulla on huomioitava, ettei sama työryhmä aina ole järjestämässä koulutusta. Myös ulkopuolista koulutusta sovittelua varten voi olla saatavilla eri oppilaitoksista. Kalevi Juntunen totesi, että edellisen sovittelun neuvottelukunnan aikana toiminut koulutus- ja tiedotusjaosto on laatinut sovittelulain voimaan tultua dokumentoidut koulutusohjelmat sovittelijoille ja sovittelun ammattilaisille sekä mm. poliisien ja syyttäjien sovittelukoulutusta varten. Nämä ohjelmat voitaisiin päivittää tai laatia uudelleen. Nykyisen neuvottelukunnan aloittaessa tehtävänsä neuvottelukunnan alainen valtakunnallinen koulutus- ja tiedotusjaosto lakkautettiin. Petra Kjällman piti tärkeänä, että sovittelijat sitoutetaan osallistumaan heille tarjottavaan koulutukseen. Sovitteluun osallistujien koulutusaktiivisuutta tulisi seurata. Rikosuhripäivystyksessä kerätään tietoja vapaaehtoisten tehtävistä ja koulutuksiin osallistumisesta. Myös aluehallintovirastoissa ja useimmissa sovittelutoimistoissa seurataan koulutusaktiivisuutta. Pia Slögs totesi, että ruotsinkieliset sovittelukoulutukset ovat olleet suosittuja ja ne tulisi olla ohjelmassa vuosittain. Esa Savolainen totesi, että vapaaehtoisten koulutus liittyy myös määrärahakysymykseen varsinkin Lapin alueella, jossa etäisyydet ovat pitkiä. 6. Sovittelun tutkimukseen liittyvä tilannekatsaus: Aune Flinck esitteli sovittelun käynnissä olevia ajankohtaisia, sovittelua koskevia tutkimuksia ja hankkeita. tutkimushankkeita. THL:n kokoaa tietoa vähintään gradutasoista tutkimuksista. 7. Rikosasioiden sovittelun neuvottelukunnan roolin selkeyttäminen ja neuvottelukunnan toiminnasta tiedottaminen: Neuvottelukunnan varapuheenjohtaja Aarne Kinnunen alusti keskustelun neuvottelukunnan roolista ja tehtävistä. Hän totesi, että kentällä on saattanut olla epätietoisuutta neuvottelukunnan eri tehtävistä. Tietävätkö mahdollisesti myös neuvottelukunnan jäsenetkään oman funktionsa selkeästi? Neuvottelukunnan roolista on puhuttu myös aikaisemmin, mm. Turussa toteutetun maakuntakokouksen yhteydessä. Neuvottelukunnan rooliin ja tehtäviin liittyvä aihe on nyt ajankohtainen, koska lo-
4 (7) kakuussa 2012 päättyy nykyisen neuvottelukunnan toimikausi. Nyt olisi hyvä ajankohta tarkastella kokemuksia. Aarne Kinnusen mielestä kokoukset ovat olleet hyviä ja informatiivisia ja jäsenet ovat osoittaneet aktiivisuutta ja hyvää sitoutumista työskentelyyn. Hän antoi kiitokset myös neuvottelukunnan sihteerille hyvin tehdyistä kokousjärjestelyistä ja muistioista. Kokouksissa on ollut paljon asiantuntemusta ja tiedonvaihto on ollut hyvää ja avointa. Miten neuvottelukunnan toiminnassa halutaan näkyä ulospäin - eri toimijoille, yhteistyötahoille, ammattihenkilöille ja julkisuudessa mm. poliitikoille ja muille viranomaisille. Myös mediassa voitaisiin saada enemmän näkyvyyttä. Voitaisiin ehkä rohkeammin käyttää neuvottelukunnan nimeä ja vaikuttaa sovittelutoimintaan ja sen tunnettuuteen mm. lehdistön kautta. Ennen sovittelulain uudistusta oli lain läpimenoon liittyvät lobbausten ajat. Nyt ei juuri ole ollut vastaavia tarpeita tai haasteita. Neuvottelukunnalle tulisi saada enemmän resursseja julkiseen näkyvyyteen. Nyt neuvottelukunnan sihteerit joutuvat kantamaan tiedottamisesta ja näkyvyydestä raskaimman vastuun oman työnsä ohella. Myös THL on saanut tähän liittyviä tehtäviä, mutta ei juurikaan resursseja. Pitäisi pohtia, mitä neuvottelukunnan tehtävästä ja roolista voitaisiin välittää seuraavalle neuvottelukunnalle. Edellinen neuvottelukunnan toiminta päätettiin päätösseminaariin, jota voitaisiin harkita toteutettavaksi nyt uudelleen. Saija Sambou kaipasi yleisölle tietoa sovittelutoimintaan liittyvistä onnistumisista, haasteista ja hyvistä käytännöistä. Tarvittaisiin yleensä aktiivisempaa tiedottamista. Myös tiedotusvälineissä voitaisiin näkyä paljon enemmän. Voisiko tiedottaminen olla myös yksi neuvottelukunnan tehtävä? Kari Haavisto totesi, että em. asiat oli hyvä ottaa esille, koska juuri parhaillaan ollaan ministeriössä varautumassa uuden neuvottelukunnan nimeämiseen. Neuvottelukunta voi itse päättää siitä, mitkä asiat ovat ns. neuvottelukunnan asioita ja mitkä asiat vaativat laajempaa huomiota. Tiedottamisessa on myös kysymys resursseista. Toisaalta neuvottelukunnan jäsenet edustavat kukin eri taustayhteisöjä. Tämän johdosta jäsenet ovat kanava jokaisen omaan taustayhteisöön, johon voidaan vaikuttaa välittömästi viemällä viestiä neuvottelukunnasta. Jokaisesta kokouksesta voitaisiin myös tehdä erilliset tiedotteet. Neuvottelukunta voisi myös tarvittaessa ottaa kantaa tiettyihin sovitteluun tai soviteltaviin asioihin liittyviin kysymyksiin, joihin halutaan vaikuttaa. Aarne Kinnunen viittasi keskustelussa sovitteluasetukseen. Asetuksen mukaan neuvottelukunta voi tehdä sisällöllisiä linjauksia sovittelutoiminnan ohjaamiseen. (ks. valtioneuvoston asetus rikosasioiden ja riita-asioiden sovittelusta 12.4.2006/267).
5 (7) Sosiaali- ja terveysministeriö voi laittaa lainsäädännöllä tai ohjeistuksella neuvottelukunnan päätökset tarvittaessa toimeenpantavaksi. Onko tätä mahdollisuutta tarpeeksi hyödynnetty? Voitaisiin myös katsoa, onko ollut joitakin sovitteluun liittyviä isompia tai laajempia asioita, joita voitaisiin neuvottelukunnan toimesta huomioida. Pia Slögs totesi terveisinä sovittelutoimistoilta, että neuvottelukunnalta olisi toivottu enemmän juuri sisällöllisiä linjauksia. Aune Flinck toivoi neuvottelukunnalle eräänlaista toimeenpanoelintä. Neuvottelukunnan toimesta on olemassa viestintä- ja vaikuttamistyöryhmä, joka ei sellaisenaan sovellu tähän tarkoitukseen. Koska neuvottelukunta on sovittelussa keskeinen vaikuttaja, olisi hyvä, että sen rooli integroitaisiin enemmän juuri vaikuttamiseen. Marja-Leena Kärkkäinen odotti aikanaan neuvottelukunnalta enemmän tukea ja strategista linjausta aluehallintovirastoille ainakin lakisääteisen sovittelutoiminnan alkutilanteessa ja toivoo sitä yhä edelleen. Hän halusi kiinnittää huomiota uuden neuvottelukunnan jäsenten kokoamiseen, siten että alueelliset näkökohdat huomioidaan riittävästi. Olli Salin konkretisoi neuvottelukunnan roolia mm. yhteistyössä tietojärjestelmäasioissa, lähisuhdeväkivallan sovittelun erityiskysymyksissä, sovitteluun liittyvissä tutkimuksissa jne. Neuvottelukunnan pitäisi olla enemmän visionäärinen ja strateginen. Jäsenten valintaan tulisi kiinnittää enemmän huomioita ja jäsenet voisivat myös enemmän vaihtua. Puheenjohtaja Mauri Marttunen esitti keskustelun yhteenvetona, että työjaosto kokoaa yhteenvedon keskustelusta ja valmistelee ns. viestikapulan rakentamisen uudelle neuvottelukunnalle seuraavaan neuvottelukunnan kokoukseen. Kari Haavisto totesi, että STM:n virkamiesjohtoryhmässä luonnostellaan periaatetta, ketä voisi kutsua uuteen neuvottelukuntaan mukaan. Kari Haavisto ottaa vastaan ehdotuksia jäsenistä ja valintaperusteista. Neuvottelukunnan jäseniksi pitäisi ehdottaa kahta eri sukupuolta olevaa jäsentä (varsinainen ja varajäsen). Viimekädessä jäsenkutsun eri tahoille lähettää sosiaali- ja terveysministeri. Päätettiin, että työjaosto käsittelee myös neuvottelukunnan päätösseminaarin tarvetta. 8. Sovittelun kansainvälisiin seminaareihin liittyvä informaatio: Aarne Kinnunen esitteli 9.- 10.2.2012 pidetyn rikoksen uhrin asemaa sovittelussa käsitelleen Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteisseminaaria. Ilmoittautuneita siihen oli 160, joista enemmistö oli kylläkin suomalaisia. Tilaisuuden ideana oli antaa mahdollisuus myös kriittisille näkökulmille ja näin myös tapahtui. Puheenjohtajana hän oli tyytyväinen tilaisuuteen ja siellä käytyyn keskusteluun. Seminaarin aineisto löytyy Innokylän sivuilta. Myös rikossovittelun omilta sivuilta löytyy
6 (7) linkki seminaarin aineistoon, johon liittyy myös Henrik Elonheimon laatima seminaarin yhteenveto. Seuraava kansainvälinen tapahtuma, European Forum for Restorative Justice konferenssin järjestetään Helsingin yliopistolla 14. -16.6.2012. Osallistumismaksu on 250. Konferenssissa esitellään mm. eurooppalaisen Victimis and Restorative Justice Mediation in Europe -tutkimushankkeen tuloksia. Järjestäjät toivovat, että konferenssista informoidaan ja viedään tietoa eri tahoille. Lisätietoja konferenssista löytyy mm. European Forum for Restorative Justicen ja rikossovittelun sivuilta. 9. Muut asiat: Aune Flinck tiedotti Rikos- ja riita-asioiden sovittelun oppaan valmistelemisesta. Tarkoituksena on saada kokonaan uusi opas eikä edellisen oppaan päivittämisestä. Kysymys on työntekijän käytännön käsikirjasta ja sen tarkoitus on valmistua vuoden 2013 aikana. Opasta tehdään yhteistyöprojektissa, jossa ovat mukana myös aluehallintovirastojen ja sovittelutoimistojen edustajat. Alustavassa suunnittelussa oli asiantuntijoina Aune Flinckin kokoama ns. sparrausryhmä. Tavoitteena on, että opas noudattaa ja myötäilee sovitteluprosessia. Oppaan mukaan liitetään asiahakuluettelo. Uuden sovittelun oppaan valmistaminen koettiin yleisesti erittäin hyväksi hankkeeksi. Lukijan näkökulmasta korostettiin oppaassa selkokielisyyttä ja tarvetta saada sovitteluasioista ymmärrettävää käsitteistöä myös lasten ja nuorten näkökulmasta. Kari Haavisto esitti toivomuksen, että uusi opas kirjoitetaan hyvällä suomen kiellä ja ilman liikaa sivistyssanoja. Marja-Leena Kärkkäinen toivoi oppaasta tulevan hyvän ja riittävän laajan. On myös mietittävä, kenelle se on tarkoitettu, sovittelijoille vai ammattilaisille vai kaikille? Puheenjohtaja esitti, että opasta valmistettaessa sen tekstiä voitaisiin tuoda myös neuvottelukunnan kommentoitavaksi. Neuvottelukunnan jäsenet ovat valmiit kommentoimaan opasta sen eri vaiheissa. Petra Kjällman kiinnitti huomiota Pohjoismaisessa seminaarissa 9.-10.2.2012 käytyihin keskusteluihin ja sovittelutoiminnan vertailuihin eri Pohjoismaissa. Seminaarissa arvostettiin kovasti Suomen sovittelujärjestelmää. Seminaarin tuotiin myös esiin, että Suomessa sovittelussa korostuu ns. sopimustavoitteisuus. Sovittelussa pyritään liikaa vaikuttamaan siihen, että sovinnon lisäksi myös sopimusratkaisu osapuolen välillä syntyisi. Pia Slögs totesi, että Suomessa ollaan sovittelussa enemmän sopimuksiin orientoituneita kuin muissa Pohjoismaissa. Kokouksessa käytiin keskustelua sovittelun sopimuskeskeisyydestä, jota ei nykymuotoisessa sovittelutoiminnassa pitäisi esiintyä.
7 (7) Petra Kjällman toivoi, että Rikosuhripäivystys ja sovittelutoiminta kävisi aidosti yhteisiä keskusteluja tavoitteena tehdä enemmän yhteistyötä. Kilpailua asiakkaista tms. ei saisi enää olla. Petra Kjällman lupasi välittää Rikosuhripäivystyksen aluejohtajille tiedon, että he ovat yhteydessä sovittelunpalveluntuottajiin sovittelun ja Rikosuhripäivystyksen yhteistyön parantamiseksi. Helena Pohjanvirta totesi, että sovittelu ja rikosuhripäivystys täydentävät hyvin toisiaan myös uhrien näkökulmasta. Keskustelussa tuotiin esiin toivomus, että sovittelussa huomioitaisiin myös ratkaisuja, mitkä palvelevat syrjäytymisen ehkäisyä. Kari Haaviston näkemyksenä nousi esille ainakin kaksi tärkeää teemaa huomioitavaksi neuvottelukunnan työskentelyssä; mm. vakavien rikosten sovittelu voisi nousta yhdeksi teemaksi ja toisena lakiin perustuva sovittelu ja ohjaaminen jatkopalveluihin tai yhteistyö muiden toimijoiden kanssa. Saijan Sambou tiedotti, että valtakunnallisen sisäisen turvallisuuden kolmannen ohjelman valmistelussa on kiinnitetty huomiota nuorten turvallisuuteen ja erityisesti nuorten rikoskierteen katkaisemiseen. Turvallisuusohjelman valmisteluun liittyvä työryhmä ehdottaa yhtenä toimenpiteenä sovittelun käytön lisäämistä rikoksiin syyllistyneille nuorille. Sovittelussa nuori joutuu kohtaamaan uhrin, kantamaan vastuun teostaan ja hänet olisi mahdollista ohjata jatkopalveluihin. Esa Savolainen ehdotti, että neuvottelukunta voisi säästää matkakustannuksia mm. pitämällä videokokouksia. 10. Seuraavasta kokous päätettiin pitää 3.9.2012, klo 12 15 THL:n tiloissa. 11. Puheenjohtaja päätti kokouksen klo15.00. Kalevi Juntunen neuvottelukunnan sihteeri Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto