8. Fotometria. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, luennot ja Thomas Hackman (Kalvot JN, TH, VMP)

Samankaltaiset tiedostot
8. Fotometria (jatkuu)

7.4 Fotometria CCD kameralla

8. Fotometria. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, luennot ja Thomas Hackman (Kalvot JN & TH) HTTPKI, kevät 2010, luennot 8-9 0

7. Fotometria. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, luennot ja Mikael Granvik (Kalvot JN, TH & MG) HTTPKI, kevät 2011, luennot 7-8

7.-8. Fotometria. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, luennot 1.3. ja Veli-Matti Pelkonen (Kalvot JN, TH, MG & VMP)

10. Fotometria. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, Kevät 2013 Veli-Matti Pelkonen (Kalvot JN, TH, MG & VMP)

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, yhteenveto

Fotometria ja avaruuskuvien käsittely

Fotometria. () 30. syyskuuta / 69. emissioviiva. kem. koostumus valiaine. absorptioviiva. F( λ) kontinuumi

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I

Fotometria. Riku Honkanen, Antti Majakivi, Juuso Nissinen, Markus Puikkonen, Roosa Tervonen

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, yhteenveto

11. Astrometria, ultravioletti, lähiinfrapuna

2. MITÄ FOTOMETRIA ON?

4 Fotometriset käsitteet ja magnitudit

9. Polarimetria. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, Syksy 2017 Thomas Hackman (Kalvot JN, TH, MG & VMP)

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, kevät Luento 2, : Ilmakehän vaikutus havaintoihin Luennoitsija: Jyri Näränen

9. Polarimetria. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, Kevät 2014 Veli-Matti Pelkonen (Kalvot JN, TH, MG & VMP)

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I

Havaitsevan tähtitieteen pk I, 2012

Havaitsevan tähtitieteen pk1 luento 7, Astrometria, ultravioletti ja lähi-infrapuna. Kalvot: Jyri Näränen, Mikael Granvik & Veli-Matti Pelkonen

Sähkömagneettinen säteily ja sen vuorovaikutusmekanismit

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, kevät 2007

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, kevät 2008

CCD-kamerat ja kuvankäsittely

9. Polarimetria. tähtitieteessä. 1. Polarisaatio. 2. Stokesin parametrit. 3. Polarisaattorit. 4. CCD polarimetria

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, kevät 2012

10. Polarimetria. 1. Polarisaatio tähtitieteessä. 2. Stokesin parametrit. 3. Polarisaattorit. 4. CCD polarimetria

9. Polarimetria. 1. Stokesin parametrit 2. Polarisaatio tähtitieteessä. 3. Polarisaattorit 4. CCD polarimetria

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I. Ilmakehän vaikutus havaintoihin. Jyri Lehtinen. kevät Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos

Tähtitiede Tutkimusta maailmankaikkeuden laidoilta Aurinkokuntaan

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I. Datan käsittely. Jyri Lehtinen. kevät Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I. Spektroskopia. Jyri Lehtinen. kevät Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos

NOT-tutkielma. ~Janakkalan lukio 2013~ Jenita Lahti, Jenna Leppänen, Hilla Mäkinen ja Joni Palin

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, Havaintoaikahakemuksen valmistelu. Luento , V-M Pelkonen

Fotometria Eskelinen Atte. Korpiluoma Outi. Liukkonen Jussi. Pöyry Rami

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I. Spektroskopia. Jyri Lehtinen. kevät Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos

Wien R-J /home/heikki/cele2008_2010/musta_kappale_approksimaatio Wed Mar 13 15:33:

1. Polarimetria. voidaan tutkia mm. planeettojen ilmakehien ja tähtien välistä pölyä.

4.3 Magnitudijärjestelmät

Refraktorit Ensimmäisenä käytetty teleskooppi-tyyppi

Tähtitieteen perusteet: Johdatusta optiseen havaitsevaan tähtitieteeseen. FT Thomas Hackman FINCA & HY:n fysiikan laitos

CCD-kuvaamisesta. Jouni Raunio / TaUrsa

Tähtitieteessä SI-yksiköissä ilmaistut luvut ovat usein hyvin isoja ja epähavainnollisia. Esimerkiksi

6. Ilmaisimet ja uudet havaintotekniikat. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, luento Thomas Hackman (Kalvot: J.

HÄRKÄMÄEN HAVAINTOKATSAUS

Havaitsevan tähtitieteen pk1 luento 12, Astrometria. Kalvot: Jyri Näränen, Mikael Granvik & Veli-Matti Pelkonen

Havaitsevan tähtitieteen pk 1 Luento 11: (kalvot: Jyri Näränen ja Mikael Granvik)

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I Johdanto

Havaitsevan tähtitieteen pk 1 Luento 5: Ilmaisimet ja uudet havaintotekniikat. Jyri Näränen

10. Spektrometria. Havaitsevan tähtitieteen luennot & Thomas Hackman. HTTPK I kevät

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I

Havaitsevan tähtitieteen pk1 luento 4, Ilmaisimet ja Kuvankäsittely. Kalvot: Jyri Näränen, Mikael Granvik & Veli-Matti Pelkonen

Mittaukset ja kalibrointi

Kohina. Havaittujen fotonien statistinen virhe on kääntäen verrannollinen havaittujen fotonien lukumäärän N neliö juureen ( T 1/ N)

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I

Havaitsevan tähtitieteen pk 1 luento 12, Kalvot: Jyri Näränen & Mikael Granvik

7. Kuvankäsittely. 1. CCD havainnot. 2. CCD kuvien jälkikäsittely 3. FITS. 4. Kuvankatseluohjelmistoja. 5. Kuvankäsittelyohjelmistoja. 6.

Linnunradan rakenne 53925, 5 op, syksy 2016 D116 Physicum

5. Kaukoputket ja observatoriot. Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, luento Thomas Hackman

13. Uusi havaintoteknologia

Mittaustulosten tilastollinen käsittely

Havaitsevan tähtitieteen pk1 luento 11, Muut aaltoalueet. Kalvot: Jyri Näränen, Mikael Granvik & Veli-Matti Pelkonen

Polarimetria. Teemu Pajunen, Kalle Voutilainen, Lauri Valkonen, Henri Hämäläinen, Joel Kauppo

12. Kuvankäsittely. 1. CCD havainnot. 2. CCD kuvien jälkikäsittely 3. FITS. 4. Kuvankatseluohjelmistoja. 5. Kuvankäsittelyohjelmistoja. 6.

Havaitsevan tähtitieteen pk 1 luento 7, Kuvankäsittely. Jyri Näränen

Havaitsevan tähtitieteen pk 1, Luento 13: Uusi havaintoteknologia. (kalvot: Jyri Näränen, Mikael Granvik ja Veli-Matti Pelkonen)

Tähtitieteen pikakurssi

MIKKELIN LUKIO SPEKTROMETRIA. NOT-tiedekoulu La Palma

6. Kaukoputket ja observatoriot

SPEKTROGRAFIT. Mitataan valon aallonpituusjakauma

Mustan kappaleen säteily

FYSIIKAN LABORATORIOTYÖT 2 HILA JA PRISMA

Havaitsevan tähtitieteen pk1 luento 7, Kuvankäsittely. Kalvot: Jyri Näränen, Mikael Granvik & Veli-Matti Pelkonen

Tähtikallio Arto Oksanen

LIITE 1 VIRHEEN ARVIOINNISTA

Tähtitieteen Peruskurssi, Salon Kansalaisopisto, syksy 2010: Valo ja muu säteily

SPEKTROMETRI, HILA JA PRISMA

FYSA230/2 SPEKTROMETRI, HILA JA PRISMA

LIITE 1 VIRHEEN ARVIOINNISTA

Albedot ja magnitudit

5. Kaukoputket ja observatoriot

Havaitsevan tähtitieteen pk 1 Luento 6: Ilmaisimet ja uudet havaintotekniikat. Jyri Näränen

VIII LISÄTIETOA 8.1. HAVAINTOVIRHEISTÄ

Pimeän energian metsästys satelliittihavainnoin

1. Kuinka paljon Maan kiertoaika Auringon ympäri muuttuu vuodessa, jos massa kasvaa meteoroidien vaikutuksesta 10 5 kg vuorokaudessa.

4. Kaukoputket, observatoriot ja ilmaisimet

1/6 TEKNIIKKA JA LIIKENNE FYSIIKAN LABORATORIO V

Kokeellisen tiedonhankinnan menetelmät

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I

Mikroskooppisten kohteiden

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I

LIITE 1 VIRHEEN ARVIOINNISTA

Radioastronomian käsitteitä

a) I f I d Eri kohinavirtakomponentit vahvistimen otossa (esim.

Metsähovin satelliitilaser lähiavaruuden kohteiden karakterisoinnissa

Tähtien rakenne ja kehitys

1 Perussuureiden kertausta ja esimerkkejä

Kemometriasta. Matti Hotokka Fysikaalisen kemian laitos Åbo Akademi

RAKENNUSAKUSTIIKKA - ILMAÄÄNENERISTÄVYYS

Transkriptio:

8. Fotometria Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, luennot 2.11. ja 9.11.2017 Thomas Hackman (Kalvot JN, TH, VMP) HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 0

8. Fotometria Sisältö: Johdanto Peruskäsitteitä Magnitudijärjestelmät Fotometrit Fotometria CCD kameralla Instrumentaalimagnitudit Havaintojen redusointi standardijärjestelmään Kalibrointi käytännössä Absoluuttinen kalibrointi Punertuminen HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 1

8.0 Fotometria: Johdanto Mitataan vuontiheys F tietyllä aallonpituuskaistalla Dl Dl pienenee => fotometria spektrometria Käytetään kaikkien taivaankappaleiden tutkimiseen Usein halutaan kohteen valokäyrä, eli kirkkauden muuttuminen ajan funktiona HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 2

8.0 Johdanto Kohteen spektri ja T ja koostumus HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 3

8.0 Miksi fotometriaa Fotometriassa on vähemmän informaatiota kuin spektro- tai polarimetriassa mutta fotometrialla: Korkea S/N saadaan paljon nopeammin Voidaan tutkia hyvin himmeitäkin kohteita Voidaan käyttää hyvin pieni teleskooppeja Saadaan kohteen ominaisuuksia kuvattu yksinkertaisella tavalla Havaintojen standardointi suoraviivaista HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 4

8.0 Fotometrian käyttö Muutama esimerkki: Asteroidit: Valokäyrästä a asteroidin muoto ja pinta Planeettajärjestelmät Eksoplaneettojen ylikulut Tähdet: Tähtien etäisyydet Spektriluokitus (HR-diagramma) Muuttuvat tähdet Galaksit: Galaksien etäisyydet Aktiiviset galaksiytimet Kosmologia: Gravitaatiolinssit Supernovat SN Ia => maailmankaikkeuden rakenne HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 5

8.0 Esimerkki: Valokäyriä Asteroidi Eros Muuttuva tähti Mira Supernova SN 2001el (Krisciunas et al. 2003) HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 6

8.0 Esimerkki: Ylikulku HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 7

8.1. Fotometrian peruskäsitteitä Vuontiheys = kohteesta tuleva säteilyn teho pintaalayksikköä kohden: F, [F]=W/m 2 Vuo: L, [L]=W Havaintolaite mittaa yleensä saapuvien fotonien määrän tietyllä aallonpituusalueella Intensiteetti = kohteen pintakirkkaus: I Havainnot: Instrumentaalimagnitudit Reduktion tuloksena: Standardimagnitudit Absoluuttinen fotometria Differentiaalifotometria: Kahden kohteen erotus HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 8

8.1.1 Magnitudit F2 1 2 2.5lg m m, F1 jossa kohteiden vuontiheydet ja magnitudit ovat F 1 F2 ; m1,, m 2 Magnitudi mitataan aallonpituuskaistalla, jonka rajoittaa suodin ja ilmaisimen herkkyys Magnitudijärjestelmät kiinnitetty standarditähtiin: F m 2.5lg F0 Nyrkkisääntö: Kahden kohteen magnitudiero on Dm=1 a vuontiheyksien suhde on n. 2.5 HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 9

8.1.1 Magnitudit Absoluuttinen magnitudi M: M = kohteen näin näennäinen magnitudi etäisyydellä 10 pc m M jossa A(r) on ekstinktio m-m = etäisyysmoduli r 5lg A( r), 10pc HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 10

HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 11 8.1.2 Spektriselektiivisyys Merkitään ektiivisyys spektrisel hyötysuhde detektorin o transmissi suotimen o n transmissi teleskoopi o transmissi ilmakehän missä ) aallonpit. (kaikki vuontiheys havaittu vuontiheys todellinen D F T A D F T A D F T A ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) (, ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( ) ( 0 l l l l l l l l l l l l l l l l S d F F F F

8.1.3 Standardijärjestelmä Standardijärjestelmän spektriselektiivisyys määritelty Havainnot saadaan instrumentaalijärjestelmässä Siirto standardijärjestelmään: Spektriselektiivisyyden muunnos vastaamaan standardijärjestelmää Muunnoskaavat standarditähtien avulla HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 12

8.2 Yleisimmät magnitudijärjestelmät Besselin UBVRI / Cousinsin R C I C Strömgrenin uvby Thuan-Gunn uvgr SDSS u g r i z Yleensä takana joko fysikaalinen tavoite, historiaa tai molempia Suodattimet tehdään yleensä joko lasiyhdistelmillä tai interferenssikalvoilla HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 13

8.2 Yleisimmät suodinjärjestelmät UBVRI Strömgren ubvy SDSS HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 14

8.2.1 UBVRI Alunperin UBV (Johnson & Morgan 1953) Yleisin käytössä oleva fotometrinen järjestelmä Noin 300-900nm alueella laajakaistafilttereitä Alunperin valomonistinputkien ominaisuuksien ja ilmakehän absorption rajoittama U-suotimien kanssa ongelmia Nollakohdat: U-B=B-V=V-R=R-I=0 spektriluokan A0 -tähdelle (Vegalle) Magnitudierotuksia, esim. U-B, kutsutaan väriindekseiksi eli väreiksi HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 15

8.2.1 UBVRI HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 16

8.2.1 UBVRI Tähden väri, esim. B-V a spektriluokka HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 17

8.2.2 Strömgren uvby Kehitetty tähtien ominaisuuksien määrittämiseksi Kaistat kapeita (usein mukana myös H ) Voidaan mitata kolme väri-indeksiä: b-y, joka kuvaa spektriluokkaa joka riippuu tähden lämpötilasta C 1 =u+b-2v, on verrannollinen Balmerin epäjatkuvuuden suuruuteen m 1 =u+y-2b, metallicity index on verrannollinen tähden metallipitoisuuteen Koska kaistat ovat kapeita, kohteiden tulee olla suhteellisen kirkkaita HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 18

8.2.2 Strömgren uvby HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 19

8.2.3 Thuan-Gunn uvgr kehittynyt UBVRI Voimakkaat taustataivaan viivat jäävät kaistojen väliin, jolloin tausta on himmeämpi Hienosäädetty toimimaan hyvin valokuvauslevyjen kanssa HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 20

8.2.3 Thuan-Gunn uvgr HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 21

8.2.4 SDSS u g r i z Sloan Digital Sky Survey Leveäkaistaisempia kuin UBVRI suodattimet, jolloin päästään himmeämpiin kohteisiin käsiksi HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 22

8.2.5 Muut suodattimet Kuva: astronomy.nmsu.edu/tharriso/ ast536/ast536week01.html Lähi-infrapuna: J, H, K(s) Kapeakaistasuodattimia Kontinuumisuodattimia order sorters HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 23

8.3 Fotometri Kohteiden kirkkaus on mitattu Silmällä (historiaa) Valokuvauslevyllä (historiaa) Fotometrilla (melkein historiaa) Käytetään vielä esim. APT :issa (= automated photoelectric telescope) CCD kameralla (nykypäivää) APT:t Wolfgang ja Amadeus Arizonassa (Kuva: Astrophysikalisches Institut Potsdam) HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 24

8.3 Fotometri Fotometrin osia: Diafragma Suodin Kenttälinssi Valomonistinputki Elektroniikka: digimuunnin integrointi tallennus HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 25

8.3 Fotometri Valomonistinputki (Kuvat: Wikipedia) Pho HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 26

8.3 Fotometri Monivärifotometrin periaate HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 27

8.4 Fotometria CCD kameralla Yleisin CCDn käyttötapa Yleensä CCDn edessä käytetään aina jotain suodatinta, jolloin kuvasta saadaan siistimpi valosaaste UV:n ja IR:n interferenssikuviot ilmakehän dispersion vaikutus vähenee (fokus parempi) yleensä seeing sitä parempi, mitä pidemmillä aallonpituuksilla havaitaan HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 28

8.5 Absoluuttinen fotometria Absoluuttisessa fotometriassa kohde havaitaan fotometrisenä yönä Kun havaitaan myös standarditähtiä, voidaan kohteelle laskea absoluuttinen magnitudi Jos kyseessä on muuttuva kohde, on kalibrointi tehtävä joka yö HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 29

8.6 Standarditähdet Optisella alueella käytännössä standardi on Landolt (AJ 104,1,p.340) löytyy mm. ftp://ftp.lowell.edu/pub/bas/starcats/ Muitakin on (esim. Henden) ja ne ovat hyödyllisiä erityisesti siirryttäessä pois ekvaattorilta HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 30

8.7 Differentiaalifotometria Differentiaalifotometriassa itse kohde on muuttuva tai sille on muuten hankala määrittää absoluuttista magnitudia Määritetään kohteen lähellä olevalle (stabiilille) tähdille absoluuttinen magnitudi ja niitä käytetään kentän standardeina Riittää, kun tämä tehdään kerran Ei niin kriittistä ilmakehän muutoksille, koska standardi on samassa kuvakentässä HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 31

8.8 Suhteellinen fotometria Suhteellisessa fotometriassa ei pyritä absoluuttisiin magnitudeihin Sillä tutkitaan usein muutoksia Kohteen lisäksi kentästä mitataan (mielellään) useita referenssitähtiä, joiden tulisi olla stabiileita ja mieluiten niillä tulisi olla hyvä S/N Referenssitähtien magnitudeista lasketaan keskiarvo ja kohteen magnitudia verrataan jokaisessa kuvassa tähän Menetelmä on melko hyvä huonoissakin sääolosuhteissa, koska sekä kohde, että referenssitähti kokevat samat muutokset HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 32

8.9 Instrumentaalimagnitudit Instrumentaalimagnitudilla tarkoitetaan kuvasta määritettyä raakamagnitudia CCD -kameralla tehdään kuvaan aluksi normaali redusointi, eli korjataan kuvasta bias -taso, pimeävirta ja flat-field Magnitudi voidaan määrittää kuvasta (ainakin) kahdella eri menetelmällä, apertuuri- tai PSF-fotometrialla HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 33

8.10 Apertuurifotometria Apertuurifotometriassa mitataan (yleensä) ympyränmuotoisen alueen sisään tulevan säteilyn energia Siitä vähennetään tausta, jolloin saadaan itse kohteesta tullut energia: N * =N ap -n pix N sky N ap on apertuurista mitattu energia, n pix =(r ap ) 2 on apertuurin pinta-ala ja N sky on tausta pikseliä kohti Instrumentaalimagnitudi saadaan nyt kaavasta m instr =-2.5 lg N * HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 34

8.10 Apertuurifotometria Signaalikohina apertuurifotometriaan saadaan kaavasta: Jossa N sky on taustataivaan taso, N D pimeävirran taso ja N R lukukohina Optimaalinen apertuuri riippuu kohteen kirkkaudesta, mutta hyvä nyrkkisääntö on 2-3 kertaa kohteen FWHM HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 35

8.10 Apertuurifotometria HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 36

8.11 PSF -fotometria Jos kohteet ovat lähellä toisiaan, niin apertuurifotometria ei toimi. Tällöin täytyy muodostaa kohteen muodosta malli (point spread function), joka sovitetaan kohteelle. Instrumentaalimagnitudi lasketaan sovituksesta m=m psf 2.5log h h psf, jossa h on profiilin korkeus HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 37

8.12 Havaintojen redusointi standardijärjestelmään Eri teleskoopeilla ja instrumenteilla tehdyt havainnot halutaan usein vertailukelpoisiksi Tätä varten täytyy havainnoista korjata ilmakehän ja instrumentin sekä teleskoopin aiheuttamat poikkeamat standardista HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 38

8.12 Havaintojen redusointi standardijärjestelmään Oletetaan, että on mitattu joukko kohteita ja standarditähtiä UBV kaistoilla. Mitatut instrumentaalimagnitudit: u,b, ja v. Todelliset magnitudit: U, B, ja V. Näiden välille saadaan yhtälöryhmä: HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 39

8.12 Havaintojen redusointi standardijärjestelmään Ensimmäinen termi nollapiste (zero-point), toinen ja kolmas kuvaavat ilmakehän vaikutusta ja neljäs on väritermi Havaintojen kalibrointi tarkoittaa kertoimien, K, K,, ja määrittämistä standarditähtien avulla HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 40

8.12 Havaintojen redusointi standardijärjestelmään Nollapiste liittyy teleskoopin ja mittalaitteen ominaisuuksiin ja vaihtelee ajan mukana. Jos ilmakehää ei olisi, se olisi ainoa kalibroitava suure. X on ilmamassa, jonka laskemiseksi on annettu kaava aikaisemmin K on ensimmäisen kertaluokan ekstinktiokerroin K on toisen kertaluokan ekstinktiokerroin, ns. väriekstinktio Voidaan yleensä unohtaa varsinkin isommilla korkeuksilla ja punaisemmilla suodattimilla, ja ovat ns. väritermit, jotka korjaavat mittausjärjestelmän poikkeamia standardista Voidaan yleensä jättää huomiotta HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 41

8.13 Kalibrointi käytännössä Termien määrittämiseksi on mitattava eri värisiä standarditähtiä eri ilmamassoilla ja ratkaistava kertoimet pienimmän neliösumman menetelmällä Yleensä K voi jättää huomiotta, ja ovat usein laitteen rakentajan valmiiksi määrittämiä eivätkä ne muutu kovin paljoa ajan myötä HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 42

8.14 Absoluuttinen kalibrointi Joskus halutaan tuntea kohteen kirkkaus energiayksiköissä magnitudin sijaan. Tällöin tarvitaan esimerkiksi tietoa siitä, mitä vuontiheyttä V=0 vastaa Absoluuttinen kalibrointi perustuu Vegasta tehtyihin mittauksiin Magnitudia V=0 vastaavat vuontiheydet taajuus- ja aallonpituusyksikköä kohden ovat: kun l=555.6 nm ja N l =94 800 000 fotonia s -1 m -2 nm -1. Kun Vegan V-magnitudi on 0.03 saadaan absoluuttinen kalibrointi havaitusta spektristä HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 43

8.15 Punertuminen Tähtien välinen aineen aiheuttama ekstinktio näkyy havaitun valon punertumisena, eli esim. väriindeksien (U-B) ja (B-V) kasvamista Punertumisen määrää kuvaa värieksessi, E Punertuminen on aallonpituus riippuvaista ja se on eri vahvuista eri suunnissa Se voidaan määrittää selvittämällä tähden ominaisväri sen spektristä ja vertaamalla sitä mitattuihin väri-indekseihin Punertuminen voidaan olettaa saman populaation kohteille yhtä suureksi HTTPKI, syksy 2017, luennot 2.11. ja 9.11. 44