Kakskerranjärven Myllyojan padon korvaaminen kiinteällä pohjapadolla, Turku

Etelä-Suomi Päätös Nro 153/2010/4 Dnro ESAVI/17/04.09/2010 Annettu julkipanon jälkeen 24.9.2010 ASIA LUVAN HAKIJA Kakskerranjärven Myllyojan padon korvaaminen kiinteällä pohjapadolla, Turku Harjattula Golf Oy VIRANOMAISTA KOSKEVA MERKINTÄ Ympäristölupavirastot on lakkautettu 31.12.2009. Valtion aluehallinnon uudistamista koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (903/2009) 4 :n 1 momentin mukaan ympäristölupavirastoissa vireillä olevat asiat, jotka aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) nojalla kuuluvat aluehallintovirastoille, siirtyivät 1.1.2010 vastaavalle alueellisesti toimivaltaiselle aluehallintovirastolle. Tämän asian käsittelyä on 1.1.2010 alkaen jatkanut Etelä-Suomen aluehallintovirasto. HAKEMUS Harjattula Golf Oy on 26.6.2009 Länsi-Suomen ympäristölupavirastoon toimittamassaan ja myöhemmin täydentämässään hakemuksessa pyytänyt lupaa Kakskerranjärven Myllyojan nykyisen säännöstelypadon muuttamiseen kiinteäksi pohjapadoksi Turun kaupungin Myllykylässä hakemukseen liitetyn ja 24.5.2009 päivätyn suunnitelman mukaisesti. Samalla hakija on hakenut patoa varten pysyvää käyttöoikeutta patoalueeseen siltä osin, kuin pato ulottuu hakijan omistaman kiinteistön Kakskerran myllyn koskitila 853-474-2-2 ulkopuolelle kiinteistön Koskenmäki 853-474-2-1 alueelle ja yhteiselle vesialueelle 853-474-876-2. ASIAA KOSKEVAT AIKAISEMMAT PÄÄTÖKSET Vaasan hallinto-oikeuden 21.12.1999 antama päätös nro 99/5006/3 Länsi-Suomen vesioikeus oli Kakskerranjärven vedenpinnan laskemista koskevassa virka-apuasiassa 18.6.1998 antamallaan päätöksellä nro 32/1998/4 Antti Palmusen hakemuksesta velvoittanut Harjattula Golf Oy:n 50 000 markan sakon uhalla noudattamaan kruununvouti Sevonin ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh. 020 636 1040 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE Helsingin toimipaikka Asemapäällikönkatu 14, 00520 Helsinki PL 115, 00231 Helsinki fax 09 726 0233 ymparistoluvat.etela@avi.fi

2.8.1819 laatimaa Kakskerranjärven säännöstelyohjetta. Vaasan hallintooikeus kumosi 21.12.1999 antamallaan päätöksellä nro 99/5006/3 vesioikeuden päätöksen ja hylkäsi virka-apuhakemuksen. Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan Kakskerranjärven vedenpinnan korkeudesta tai veden padottamisesta ei ole tehty varsinaisia lainvoimaisia päätöksiä. Hallinto-oikeus katsoi, että säännöstelystä aiemmin Sevonin ja Nesslingin katselmustoimituksissa kirjattuja säännöstelyohjeita ei voida pitää ulkopuolisia tahoja eli Harjattula Golf Oy:tä velvoittavina. Harjattula Golf Oy:n lupaan johtaa vettä Kakskerranjärvestä kasteluun on sisällytetty lupaehto, jonka mukaan vettä ei saa johtaa Myllyojan virtaaman ollessa alle 10 l/s, kun Myllyojassa Kakskerran myllyn koskitila -nimisellä tilalla RN:o 2:2 olevaa säännöstelypatoa hoidetaan kruununvouti Sevonin 2.8.1819 laatiman säännöstelyohjeen mukaan. Hallinto-oikeus totesi, että edellä mainittua määräystä annettaessa ei ole selvitetty Sevonin ohjeen lainvoimaisuutta, vaan määräys on perustunut Kakskerran myllyn koskitilan silloisen omistajan suostumukseen. Määräystä annettaessa ei myöskään ole selvitetty säännöstelyohjeen sisältöä tarkasti. Hallinto-oikeus katsoi siten, ettei edellä mainitusta lupaehdosta voi tehdä johtopäätöksiä säännöstelyohjeiden yleisestä velvoittavuudesta tai ohjeiden yksityiskohtaisesta sisällöstä. Hallinto-oikeus piti tarpeellisena nykyistä yksityiskohtaisempien määräyksien antamista Kakskerranjärven vedenkorkeuksista ja padon hoidosta. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi 24.10.2000 antamallaan päätöksellä taltionumero 2661 Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä koskevan valituslupahakemuksen. Länsi-Suomen vesioikeuden 18.6.1998 antama päätös nro 33/1998/4 SUUNNITELMA Länsi-Suomen vesioikeus hylkäsi 18.6.1998 antamallaan päätöksellä nro 33/1998/4 Antti Palmusen hakemuksen, joka koski selventävien määräysten antamista Kakskerranjärven säännöstelyä varten. Päätökseen ei haettu muutosta. 2 Hankkeen sijainti Myllyojan pato sijaitsee joessa noin 170 metriä Kakskerranjärven luusuasta joen alajuoksulle päin. Nykyinen ja suunniteltu pato sijoittuvat hakijan omistaman kiinteistön Kakskerran myllyn koskitila (853-474-2-2) ja kiinteistön Koskenmäki (853-474-2-1) alueille sekä yhteiselle vesialueelle (853-474-876-2). Hakija on hakenut pysyvää käyttöoikeutta patoalueeseen siltä osin, kuin padon toinen reuna ulottuu hakijan omistaman kiinteistön Kakskerran myllyn koskitila ulkopuolelle kiinteistön Koskenmäki alueelle ja yhteiselle vesialueelle. Hakijan kiinteistöllä on osuus yhteiseen vesialueeseen ja kyseiseen kiinteistöön kuuluu myös Myllyojan kosken vesivoima. Hankkeen tarkoitus Hankkeen tarkoituksena on selkiyttää ja saattaa ajan tasalle Kakskerranjärven juoksutuskäytäntö. Kakskerranjärven säännöstelyssä on näihin päi-

viin saakka pyritty noudattamaan kruununvouti Sevonin 2.8.1819 laatimia säännöstelyohjeita siitä huolimatta, että niitä ei voida pitää lainvoimaisina, ne on laadittu vastaamaan jo lakanneen myllytoiminnan ja lähinnä heinänviljelyn tarpeita, ne eivät sovellu nykyiselle patorakenteelle eivätkä ne vastaa järven ja sen rantojen nykyistä käyttöä. Lisäksi tarkoituksena on saada juoksutuksille sekä padon hoidolle ja kunnossapidolle selkeä vastuutaho. 3 Kakskerranjärven ja Myllyojan yleiskuvaus Kakskerranjärvi sijaitsee Turun kaupungissa keskellä Kakskerran saarta. Järven pituus on noin 5 km ja leveys keskimäärin 0,4 km. Järven vedet laskevat 1,2 km pitkää Myllyojaa pitkin mereen järven eteläpuolelle. Kakskerranjärven valuma-alue on 8,76 km 2 ja pinta-alaltaan järvi on 1,70 km 2. Valuma-alueen järvisyys on 24 %. Peltoa valuma-alueesta on 29 %. Rantaviivaa järvellä on 13 km. Keskisyvyys Kakskerranjärvellä on noin 6 metriä ja suurin syvyys 15,5 m. Järven tilavuus on keskivedenkorkeudella noin 10,3 milj. m 3. Järven teoreettinen viipymä on noin 4 vuotta. Järven käyttö Järven pääasiallinen käyttömuoto nykyisin on virkistyskäyttö. Kesämökkejä järven vaikutusalueella on yhteensä noin 170 ja ympärivuotisessa käytössä olevia kiinteistöjä noin 45. Uiminen ja soutelu ovat tärkeimmät virkistyskäyttömuodot. Moottoriveneily järvellä on ollut kielletty veneliikennelain perusteella vuodesta 1991 lähtien ja sitä ennen moottoriveneen käyttö on ollut kiellettyä yhteisellä sopimuksella. Järvellä ei harjoiteta uittoa eikä lasku-uomaa pitkin voi soutaa tai meloa. Turun kaupungin omistama yleinen uimaranta sijaitsee Brinkhallin rannassa. Kalastus on tavanomaista virkistyskäyttökalastusta. Koekalastusten perusteella järven kalakanta on rehevöityneelle järvelle tyypillinen pienikokoisista yksilöistä koostuva tiheä särki-, lahna- ja ahvenkanta. Kalat eivät pääse nousemaan merestä järveen laskuojassa olevan säännöstelypadon vuoksi. Järvessä on elinvoimainen mutta harva rapukanta. Kakskerranjärven vettä käytetään läheisen golfkentän kasteluun. Kalliolanlahti järven rannalla on pengerretty rantapeltojen kuivatustilan ja viljeltävyyden parantamiseksi vuonna 1968. Pengerretty alue pidetään kuivana pumppaamon avulla. Kakskerranjärvelle on perustettu suojeluyhdistys vuonna 1982 huolehtimaan järven tilan säilymisestä ja parantamisesta. Yhdistyksen toiminta on erittäin aktiivista. Järven rantakiinteistöistä noin 70 % on yhdistyksessä jä-

Kaavatilanne ja luonnonsuojelukohteet Säännöstelyn aikaisemmat vaiheet seninä. Järven alueella toimii seitsemän kalastuskuntaa, joista aktiivista toimintaa on ollut lähinnä Myllykylän ja Brinkhallin kalastuskunnilla. Kakskerranjärven aluetta koskevat Turun kaupunkiseudun maakuntakaava (23.8.2004), Satava-Kakskerran vanha oikeusvaikutukseton osayleiskaava (11.4.1985) ja Satava-Kakskerta osayleiskaavaehdotus (22.12.2008). Maakuntakaavassa järven ympäristö on pääosin maa- ja metsätalousvaltaista aluetta ja osin virkistysaluetta. Myllyojan ylittää ulkoilureitti. Osayleiskaavaehdotuksessa Myllyojan alue on merkitty kylämaiseman kannalta tärkeäksi alueen osaksi, jossa maisemaa muuttava maanrakennustyö ja puiden kaataminen vaatii maisematyöluvan. Kakskerranjärvi ei kuulu Natura 2000 -verkostoon. Järven läheisyydessä on kolme maakuntakaavan arvokasta luontokohdetta (Muurahaissaari, Käärmesaari ja Brinkhallin keto). Ensimmäinen maininta Kakskerranjärven laskuojassa olevasta Myllykylän myllystä on vuodelta 1461. Todennäköisesti paikalla on sijainnut mylly jo tätä aiemminkin. Kruununvouti J. C. Sevon laati vuonna 1819 pidetyssä katselmuksessa Kakskerranjärven säännöstelyohjeet. Ohjeet perustuvat Kakskerranjärven tilanomistajien 12.7.1802 tekemään vedenkorkeussopimukseen. Sevonin laatimien säännöstelyohjeiden mukaan Kakskerranjärven säännöstelyä tulee hoitaa seuraavasti: 1. Vettä ei saa padottaa ennen kuin Isoniityn korkeimmat rantaäyräät tulevat näkyviin eli ennen kuin vesi on laskenut korkeuteen 10,08 m N S. Veden vapaata juoksutusta ei saa tätä ennen mitenkään estää. 2. Tämän jälkeen saa patoa pitää osittain kiinni, vain ainoastaan sen verran, että vesi "Jaakon päivänä" 25 päivä heinäkuuta mennessä, toisin sanoen heinänteon aikana, ei ole kiinnemerkin alareunaa (10,00 m N S ) ylempänä. 3. Tulvavettä ei saisi milloinkaan korottaa entistä ylemmäksi eli korkeintaan kolme korttelia kiinnemerkin ylitse eli korkeuteen 10,45 N S. 4 Katselmuskirja ei sisältänyt mainintaa padon rakenteesta tai sen sijainnista. Kakskerranjärven rantatilojen omistajien anomuksesta määrättiin 5.11.1915 Länsi-Hämeen piiri-insinööri Nessling toimittamaan katselmus järvellä. Rannanomistajien mielestä vedenkorkeus järvessä pidettiin haitallisen korkealla. Katselmuksessa seurattiin vedenkorkeutta vuoden ajan ja

todettiin, että Myllyojaa oli joskus kaivamalla syvennetty. Uusia säännöstelyyn liittyviä määräyksiä ei katselmuksessa annettu, vaan säännöstelyä jatkettiin J. C. Sevonin laatimien säännöstelyohjeiden mukaan. 5 Säännöstelyn nykytila Harjattula Golf Oy on huolehtinut järven säännöstelyn hoidosta ja padon ylläpidosta. Vaikka Vaasan hallinto-oikeuden 21.12.1999 antaman päätöksen nro 99/5006/3 mukaan Kakskerranjärvellä ei ole voimassa olevaa lainvoimaista tai velvoittavaa säännöstelyohjetta tai -määräystä, järven säännöstelyä on jatkettu pyrkien noudattamaan Sevonin säännöstelyohjeita. Muita ohjeita tai määräyksiä ei ole olemassa. Nykyinen patorakenne myös edellyttää aktiivista säännöstelyä eli settien poistamista tai lisäämistä virtaamatilanteen mukaan vahinkojen tai järven käytön hankaloitumisen estämiseksi. Järven tila ja kuormitus Vedenlaatu Kakskerranjärvessä on viimeisimmän Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa laaditun, vuosia 2000 2003 koskevan yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan tyydyttävä. Vuonna 2008 tehdyssä pintavesien ekologisessa luokittelussa järven tila on arvioitu tyydyttäväksi. Kakskerranjärven vedenlaatu on vaihdellut Kakskerran saaren maankäytön mukaan. Järven rehevöitymiskehitys on kiihtynyt 1940-luvun puolivälin jälkeen, kun fosforipitoiset lannoitteet otettiin käyttöön ja kesäasutus lisääntyi järven rannoilla. Karusta melko reheväksi järveksi se on muuttunut 1970-luvun jälkeen. Kakskerranjärven tila on nopeasti huonontunut 1990- luvun lopulta lähtien entisestään. Verrattuna 1990-luvun keskimääräisiin arvoihin on vuosina 2000 2001 tapahtunut muun muassa seuraavia muutoksia: - pohjanläheisen veden happitilanne on käynyt huonoksi - tuotantokerroksen kesäaikaiset fosforipitoisuudet ovat lähes kaksinkertaistuneet - näkösyvyys on pienentynyt neljänneksellä - A-klorofyllipitoisuus on lähes kaksinkertaistunut - kasviplanktonin perustuotantokyky on lähes kolminkertaistunut - kesäaikainen kasviplanktonin biomassa on nelikertaistunut, sinilevien valta-asema vahvistunut ja vallitseviksi lajeiksi ovat tulleet tyypilliset rehevien vesien lajit. Kakskerranjärvi on muuttumassa tuotantotasoltaan erittäin reheväksi ja yleiseltä käyttökelpoisuusluokitukseltaan välttäväksi. Kakskerranjärven ulkoiseksi vuotuiseksi ravinnekuormitukseksi valumaalueen maaperästä ja ilmasta on arvioitu keskimäärin 430 kg fosforia ja 6 700 kg typpeä. Vuotuiset vaihtelut voivat olla suuria sääoloista ja sateisuudesta riippuen. Tämän lisäksi järveen tulee ulkoista kuormitusta hajaasutuksen jätevesistä.

Järven sisäinen fosforikuormitus on ollut 1990-luvulla luokkaa 0 90 kg vuodessa. Vuosina 1999 2001 kesäkauden sisäinen kuormitus on ollut jo suuruusluokkaa 260 470 kg. Vesimassan fosforisisällön nousu on yleensä ollut suurimmillaan kuivina hellekesinä. Fosforitason nousu on myös liittynyt voimakkaan kerrostuneisuuden aikaan alusvedessä ja pohjalla ilmenevään hapenpuutteeseen ja siitä seuraavaan fosfaattifosforin liukenemiseen vesimassaan. Kakskerranjärven sisäisen fosforikuormituksen suuruus kasvukaudella on arvioitu veden fosforipitoisuuksista lasketun vesimassan fosforisisällön ja sen muutosten perusteella. Menetelmä on karkea ja sisältää monia virhelähteitä, mutta antaa kuitenkin suuntaa antavan kuvan järven vesimassan fosforisisällön kasvusta. Kakskerranjärven tilan nopea heikkeneminen viime vuosina johtuu pitkälti järven sisäisen kuormituksen kasvusta. 6 Kartat ja korkeustasot Suunnitelman korkeudet on pääosin sidottu N 43 -korkeusjärjestelmään. Hankkeen sijaintikartta, valuma-aluekartta sekä Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2003 laatima syvyyskartta ovat N 60 -korkeusjärjestelmässä. Vuonna 1802 hakattujen kiinnemerkkien tason erotus N 43 -järjestelmään on 3,07 m, mikä on vähennettävä kiinnemerkkien korkeudesta N 43 -järjestelmään siirryttäessä. Sevonin säännöstelyohjeiden tasossa olevat korkeudet on merkitty merkinnällä N S. Vedenkorkeudet Kakskerranjärven vedenkorkeuksista on havaintoja seuraavilta vuosijaksoilta (N 43 + m): Vuosijakso 1925 1964 1964 1971 2002 2003 2004 2008 Alivesi NW 6,40 (1946, 1951) 6,81 6,63 6,80 Keskialivesi MNW Keskivesi MW Keskiylivesi MHW 6,50 6,88 6,77 6,88 7,00 7,10 6,84 7,13 7,30 7,31 6,86 7,27 Ylivesi HW 7,44 7,54 (1966) 7,28 7,20 Edustavimpana havaintosarjana voidaan pitää vuosien 1964 1971 havaintosarjaa, joka käsittää kirjatut päivittäiset vedenkorkeushavainnot ajanjaksolta 8.9.1964 15.2.1971. Samalta ajanjaksolta on tiedot myös padon läpi juoksutetusta vesimäärästä. Havainnot ovat liittyneet Kaarinan kunnan suunnitelmaan hankkia vettä Kakskerranjärvestä. Tämä jakso on havaintojen puolesta tarkin ja aikajaksoltaan edustavin käytettäväksi vedenkorkeuksien vertailujaksona.

Vuosien 1925 1964 havainnot perustuvat myllyä hoitaneelta henkilöltä saatuihin suullisiin tietoihin. Havaintojakson keskimääräisiä vedenkorkeuksia ei voida pitää täysin vertailukelpoisina, mutta ääriarvot ovat suhteellisen luotettavia. Vuosien 2002 2003 havainnot ovat Harjattula Golf Oy:n tekemiä. Havaintojaksoa ei voida pitää erityisen edustavana havaintojaksoon sisältyvien poikkeuksellisen kuivien ja vähäsateisten vuosien vuoksi. Myös vuodesta 2004 eteenpäin havainnot on kirjannut ylös Harjattula Golf. Muilta jaksoilta olevat vedenkorkeushavainnot ovat yksittäisiä tai lukemat perustuvat esimerkiksi asteikkoon, joka ei ole luotettavuudeltaan vertailukelpoinen (nykyisen säännöstelypadon välittömästi yläpuolella oleva asteikko). Kakskerranjärven vedenkorkeuksien vaihteluväli on vuosien saatossa pienentynyt johtuen myllytoiminnan loppumisesta. Tämän vuoksi myös alivedenkorkeudet ovat nykyisin olleet korkeampia, kun vettä ei ole tarvinnut juoksuttaa myllyn tarpeisiin. Poikkeuksen tästä tekee vähävetinen vuosijakso 2002 2003. Muutoin järven vedenkorkeudet ovat viime vuosina olleet arviolta alhaisempia kuin vertailujaksolla 1964 1971. 7 Virtaamat Säännöstelylaskelmissa käytetyt nettotulovirtaamat, jotka huomioivat haihdunnan, veden varastoitumisen järveen sekä veden muun käytön, ovat vuosien 1964 1971 perusteella laskettuna Kakskerranjärvellä seuraavat: Keskivirtaama MQ = 0,07 m 3 /s Keskiylivirtaama MHQ = 0,35 m 3 /s Ylivirtaama HQ 1/20 = 0,65 m 3 /s Keskialivirtaama MNQ = -0,05 m 3 /s Alivirtaama NQ = -0,10 m 3 /s Pelkästään valuma-alueen koon ja ominaisuuksien sekä näin nomogrammeista saatujen valunnan arvojen perusteella arvioidut virtaamat ovat seuraavat. Keskivirtaama MQ = 0,08 m 3 /s Keskiylivirtaama MHQ = 0,22 m 3 /s Ylivirtaama HQ 1/20 = 0,36 m 3 /s Alivirtaama NQ = 0,00 m 3 /s Ylivirtaamat on arvioitu käyttäen Kaiteran (1949) nomogrammia kevään keskiylivaluman määrittämiseksi järviä sisältävillä valuma-alueilla. Virtaa-

man arvoja tarkasteltaessa on huomattava, että havaitut ylivirtaamat ovat olleet huomattavasti suurempia kuin nomogrammeista saadut arvot. Tämän selittänevät valuma-alueen jyrkät maastonpiirteet sekä runsaat kalliopaljastumat. Haihdunta Järvestä tapahtuvan haihdunnan määrä on laskettu vuosien 1964 1971 vedenkorkeus- ja virtaamahavaintojen perusteella. Keskimäärin vuotuinen haihdunta on ollut 12,5 cm, mikä vastaa noin 212 500 m 3 vettä. Suurimmillaan haihdunta on ollut 25,5 cm, mikä vastaa tilastollisesti noin kerran 10 vuodessa tapahtuvaa haihduntaa. 8 Vedenotto Harjattula Golf Oy:n vedenottolupa, enintään 80 000 m 3 vuodessa, vastaa järven vedenkorkeudessa noin 4,5 senttimetriä. Todellinen vuosittainen vedenottomäärä on ollut noin 35 000 45 000 m 3. Suunnitellut rakenteet Nykyinen betonirakenteinen puisilla settilankuilla varustettu pato on suunniteltu korvattavaksi kiinteällä ylisyöksypadolla. Vanha pato puretaan ja uusi pato rakennetaan nykyisen padon paikalle. Padon mitoituksen tavoitteena on, että Kakskerranjärven vedenkorkeudet tulevat säilymään nykyisen järvellä vallinneen säännöstelykäytännön rajoissa. Tavoitteena on myös pienentää järven vedenkorkeuksien suurta vaihteluväliä, joka ei ole enää järven nykyisen käytön kannalta tarpeen. Mitoituksessa on huomioitu myös virtaaman turvaaminen Myllyojassa. Pato on suunniteltu teräsbetonirakenteiseksi ja paikalla valettavaksi. Pato perustetaan kalliolle. Kaatumisen estämiseksi pato kiinnitetään kallioon juotetuilla harjateräspulteilla. Padon virtausaukon kokonaisleveys on 4,0 metriä. Virtausaukon pohjan ylin korkeus molemmissa reunoissa on N 43 +7,27 m. Tästä padon harja laskee 1,9 m:n matkalla kummallakin puolella tasolle +7,17 m. Tämän ns. tulvaaukon tarkoituksena on läpäistä mahdollisimman suuri vesimäärä, kun vedenpinta ylittää tason +7,17 m. Padon keskellä on alivirtaamia varten 0,20 m leveä aukko, jonka yläreuna on tasolla N 43 +7,17 m. Aukon alin kohta on tasolla N 43 +6,80 m. Aukko on mitoitettu siten, että alivirtaamakausina järvestä riittää vettä alapuoliseen Myllyojaan jatkuvasti haihdunta ja mahdollinen nykyisen suuruinen vedenotto huomioiden. Mitoituksen perustana on ollut keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa tapahtuva haihdunta. Virtausaukko rakennetaan teräksestä samanlaisena rakenteena, jota käytetään hydrologisiin havaintoihin tarkoitetuissa mittapadoissa. Harjan muoto virtauksen poikkisuunnassa on suora.

9 Hankkeen vaikutukset Vaikutukset vedenkorkeuksiin Padolle on määritetty purkautumiskäyrä ympäristöhallinnon PATOohjelmalla. Ohjelma käsittelee purkautumista padolta vapaana ylisyöksynä. Kakskerranjärven havaintojakson 1964 1971 vedenkorkeus- ja virtaamatiedoista laskettiin Kakskerranjärven padolle nettotulovirtaamat 7 vuorokauden jaksoissa. Laskelmat ottavat huomioon haihdunnan, järven veden muun käytön sekä veden varastoitumisen järveen. Ylivedenkorkeus HW 1/50 laskettiin käyttämällä havaintojaksoon sattuneen kevään 1966 suurtulvan virtaama- ja vedenkorkeustietoja. Alivedenkorkeus NW laskettiin erittäin kuivan ja vähäsateisen vuoden 2003 havaintojen perusteella. Havainnot ovat Harjattula Golf Oy:n tekemät ja sisältävät sekä vedenkorkeus- että virtaamatiedot. Vuorokautiset vedenkorkeudet eri tilanteissa laskettiin ympäristöhallinnon käytössä olevalla järvien palautus- ja säännöstelylaskentaohjelma VES- LA:n avulla. Ohjelma huomioi veden varastoitumisen järveen ja varastotilavuuden muutokset. Vedenkorkeudet suunnitelman mukaisella padolla Kakskerranjärvessä eri virtaamatilanteissa ovat seuraavat (N 43 + m): 1964 1971 Tuleva Erotus Ylivedenkorkeus 7,54 7,44-0,10 HW 1/50 Keskiylivedenkorkeus 7,31 7,32 +0,01 MHW Keskivedenkorkeus 7,10 7,12 +0,02 MW Keskialivedenkorkeus 6,88 6,99 +0,11 MNW Alivedenkorkeus NW 6,81 6,80-0,01 Vaikutukset järven tilaan ja kuormitukseen Suunnitelman toteuttamisella ei ennakkoon arvioiden ole merkittäviä vaikutuksia Kakskerranjärven tilaan tai kuormitukseen. Suunnitelman mukaiset vähäiset vedenkorkeuksien muutokset eivät vaikuta järven ongelmana olevaan sisäiseen ja ulkoiseen kuormitukseen. Järven tilaa ei toisaalta voida merkittävästi myöskään parantaa esimerkiksi vedenkorkeuksia nostamalla. Vaikutukset maatalouteen Vedenkorkeudet Kakskerranjärvellä tulevat suunnitellun padon rakentamisen jälkeen säilymään järvellä jo pitkään vallinneiden vedenkorkeuksien rajoissa. Tästä ei aiheudu maataloudelle haitallisia seurauksia aiempaan säännöstelykäytäntöön verrattuna.

Vaasan hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, että mikäli Kakskerranjärven vallitsevista vedenkorkeuksista aiheutuu haittaa niin sanotun Kalliolan tilan pelloille, haitat ovat poistettavissa ainoastaan peltojen patopenkereitä korottamalla eikä säännöstelykäytäntöä muuttamalla. 10 Vaikutukset virkistyskäytölle Virkistyskäytölle hankkeesta aiheutuu selkeää hyötyä vedenkorkeuksien vaihteluvälin pienentyessä ja etenkin alivedenkorkeuksien noustessa nykyisestä. Järven vedenkorkeuden suuri vaihteluväli on haitannut etenkin virkistyskäyttöä. Vaikutukset vedenottoon Sevonin säännöstelyohjeet ovat olleet epätarkoituksenmukaiset vedenoton kannalta etenkin ns. Jaakon päivän säännön vuoksi. Vettä on täytynyt juoksuttaa järvestä vedenpinnan laskemiseksi silloin, kun sitä todennäköisimmin tarvitaan kasteluun sekä virkistyskäytön tarpeisiin. Suunniteltu pato mahdollistaa veden käytön kasteluun sekä turvaa virtauksen Myllyojaan paremmin kuin nykyinen säännöstelykäytäntö. Laskelmien mukaan kerran 10 vuodessa virtaamat järvestä ovat niin vähäiset, että vedenotto nykyisellä minimijuoksutusvelvoitteella, 10 l/s, estyy. Suunnitellulla patorakenteella vedenoton raja olisi tarkoituksenmukaisinta sitoa helpommin todettavaan arvoon, kuten esimerkiksi vedenkorkeuteen tai vedenottomäärään. Vaikutukset muuhun käyttöön Hankkeesta ei aiheudu haitallisia muutoksia kalastolle eikä vesistössä liikkumiselle. Kustannukset Padon rakentamiskustannusten arvioidaan hakemussuunnitelman tekstissä olevan ilman arvonlisäveroa yhteensä 23 000 euroa. Yksityiskohtaisempi kustannusarvio on liitteenä. Sen mukaan kustannukset ovat 34 500 euroa. Alkuperäiseen vuonna 2004 laadittuun kustannusarvioon verrattuna rakennuskustannusten arvioitiin vuoden 2008 loppuun mennessä noin kaksinkertaistuneen. Padon rakentaminen voidaan toteuttaa osittain hakijan omana työnä. Kunnossapito ja seuranta Pato vaatii säännöllistä kunnossapitoa. Padon rakenteet ja toiminta on tarkastettava vuosittain sekä aina poikkeuksellisen runsaiden virtaamien jälkeen. Mikäli veden suotautumista padon ohi betonin ja maaperän/kallion rajapintaa pitkin havaitaan, tulee vuodot tiivistää. Padon rakenteissa ja

toiminnassa havaitut viat ja puutteet tulee korjata välittömästi lisävahinkojen estämiseksi. 11 HAKEMUKSESTA TIEDOTTAMINEN Kakskerranjärven vedenkorkeutta tulee seurata säännöllisesti. Mikäli vedenkorkeudet padon muutoksen jälkeen poikkeavat merkittävästi suunnitelmassa esitetyistä muun muassa laskennan pohjana käytettyjen virtaamien arviointiin liittyvän epätarkkuuden vuoksi, tulee padon harjanmuotoa muuttaa vastaavasti. Lisäksi esimerkiksi ilmastonmuutos voi vaikuttaa tulovirtaamiin ja aiheuttaa sitä kautta vedenkorkeuksissa muutoksia, joita ei voida tässä vaiheessa ennakoida. Padon hoidosta ja vastaisesta kunnossapidosta sekä vedenkorkeuksien tarkkailusta vastaa luvan hakija. Padon ylläpitoa ja hoitoa varten haetaan pysyvää käyttöoikeutta tarvittavalle alueelle. Ympäristölupavirasto on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 :ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta ympäristölupavirastossa ja Turun kaupungissa varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään 30.12.2009. Kuulutus on erikseen lähetetty asiakirjoista ilmeneville viranomaisille ja asianosaisille. MUISTUTUKSET, VAATIMUKSET JA MIELIPITEET 1) Lounais-Suomen ympäristökeskus on katsonut, että suunnitelmassa esitetyt laskelmat ovat pääosin asianmukaiset. Suunnitelmaan ja tulevaisuudessa vallitseviin hydrologisiin olosuhteisiin sisältyy kuitenkin seuraavia epävarmuustekijöitä: Laskelmissa luotettavimpana pidettyyn tarkastelujaksoon 1964 1971 sisältyy vuoden 1966 poikkeuksellisen suuri kevättulva. Laskelmissa ei ole esitetty viime vuosina voimakkaasti esillä olleita arvioita ilmastonmuutoksesta ja sen mahdollisista vaikutuksista hydrologisiin olosuhteisiin. On arvioitu, että muutoksen seurauksena virtaamavaihtelut lisääntyvät. Säännöstelypadolla on isojen virtaamien vallitessa mahdollista vähentää tulvavaaraa järvessä lisäämällä juoksutusta ennen veden nousua haitalliselle tasolle. Kiinteällä padolla näin ei ole mahdollista toimia. Hydrologisissa laskelmissa ylivirtaamat on arvioitu käyttäen vuodelta 1949 olevaa Kaiteran nomogrammia, jota laadittaessa hydrologiset olosuhteet eivät mahdollisesti ole vastanneet tilannetta suunnitellun pohjapadon käyttöaikana. Hakemussuunnitelman hydrologisissa laskelmissa on joitakin virheitä. Kohdan 8.1 vedenkorkeustaulukossa vuosien 2002 2003 keskiylivesi MHW on +6,86 m eli vain 2 cm korkeammalla kuin jakson keskivesi MW. Vuosijakson 2004 2008 ylivesi (+7,20 m) ei voi olla alhaisempi kuin jakson keskiylivesi (+7,27 m).

Kohdassa 8.3 esitetyt haihdunta-arvot ovat ilmeisen selvästi liian alhaiset. Keskimääräisen haihdunnan arvoksi esitetään 125 mm ja kerran 10 vuodessa tapahtuvaksi haihdunnaksi 255 mm. Etelä-Suomessa järven pinnalta tapahtuva haihdunta on mittausten mukaan kuitenkin selvästi suurempi ja hydrologisilta olosuhteiltaan keskimääräisenä vuotena vähintään 400 mm. Kalan kulku Myllyojasta Kakskerranjärveen ei ole nykytilanteessa säännöstelypadosta johtuen mahdollista ja tilanne säilyy tältä osin ennallaan, mikäli pohjapato toteutetaan. Säännöstelypadolla on kuitenkin mahdollista turvata minimivirtaama lasku-uomassa. Sen sijaan suunnitelman mukaisen pohjapadon kyseessä ollessa veden virtaus lasku-uomaan loppuu kokonaan, jos vedenpinta laskee padon alimmalle tasolle (+6,80 m). Hakemussuunnitelman laskelmien mukaan vedenkorkeus laskee vain kerran 10 vuodessa tasolle, jossa virtaama lasku-uomaan on alle 10 l/s. Kuivina jaksoina haihdunnalla on merkittävä vaikutus järven vedenkorkeuksiin. Koska edellä on todettu suunnitelmassa esitetyt haihdunta-arvot poikkeuksellisen alhaisiksi, tulisi laskelmat tältä osin tarkistaa. Minimivirtaama järvestä lasku-uomaan olisi mahdollista kiinteää pohjapatoa käytettäessä turvata siten, että rakenteeseen sijoitettaisiin esimerkiksi tasolle +6,50 m putki, joka johtaisi vettä järven vedenkorkeudesta riippuen 10 15 l/s. Järvessä vallitseviin vedenkorkeuksiin rakenteella ei olisi vaikutusta, jos padon alinta tasoa korotettaisiin niin, että poistuva virtaama harjan yli vähenisi vastaavalla vesimäärällä. Ympäristökeskus on katsonut, että kiinteä pohjapato on järven vedenkorkeuksien kannalta tarkoituksenmukainen ratkaisu, joka poistaa säännöstelyä haittaavat tulkintaerimielisyydet. Mikäli suunnitelmassa esitetyt vedenkorkeuslaskelmat pitävät paikkansa, ei suunnitelman toteutuksesta voida arvioida aiheutuvan haittaa Kakskerranjärven tilalle tai käyttökelpoisuudelle. Alimpien vedenkorkeuksien nostolla on todennäköisesti tässä suhteessa positiivinen vaikutus. Koska suunnitelmassa esitettyihin laskelmiin kuitenkin sisältyy epävarmuustekijöitä, tulee luvan saajalle asettaa velvoite seurata Kakskerranjärven vedenkorkeuksia niin, että toimenpiteiden vaikutus järven vedenpinnan tasoon voidaan yksiselitteisesti määrittää. Mikäli korkeudet poikkeavat hakemusasiakirjojen mukaisista arvoista, tulee patorakennetta myöhemmin muuttaa niin, että suunnitelman mukaiset vedenkorkeudet järvessä saavutetaan. Mahdolliset myöhemmät muutostyöt tulisi ottaa huomioon jo padon toteutusvaiheessa. 2) Turun kaupungin ympäristö- ja kaavoituslautakunta on ilmoittanut, että se on muistutuksessaan 18.3.2008 ( 177) puoltanut Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hakemusta selventävien määräyksien antamiseen Kakskerranjärven säännöstelypadon hoitamiseksi. Ympäristö- ja kaavoituslautakunta on puoltanut nyt kyseessä olevaa hakemusta. Hankkeen toteuttaminen tasaisi järven pinnanvaihteluja nostamalla alivedenkorkeuksia ja laskemalla ylivedenkorkeuksia. 12

Kiinteä pato helpottaisi myös valvontaa. Tällä hetkellä järven säännöstelytilanne on hankala, koska valvontaviranomaiset eivät pysty puuttumaan säännöstelyn toteutukseen. Kaivataan selkeitä määräyksiä, joiden noudattamista valvontaviranomainen pystyisi nykyistä paremmin seuraamaan. Suunnitelman mukaisella käytännöllä ei ole negatiivisia vaikutuksia järven tilaan tai kuormitukseen eikä järven kalastoon. Padon avulla turvattaisiin nykyistä paremmin veden riittävyys padon alapuolisessa osassa Myllyojaa. Lupapäätöksessä tulee antaa selkeät määräykset padon kunnossapidosta ja hoidosta sekä vedenkorkeuksien tarkkailusta. 3) AA (Haavistonranta RN:o 1:567 ja Haavisto RN:o 1:568, Brinkala, Turku, Kalliolan Nedergård RN:o 1:26 ja Kalliolan Ylitalo RN:o 1:33, Kalliola, Turku) on huomauttanut, että padon keskellä oleva 20 cm x 20 cm suuruinen aukko ei riitä korvaamaan sitä, että padon harjakorkeus nousee tasolle +7,17 7,27 m. Runsaat sateet nostavat vedenpinnan nopeasti tasolle +7,17 m. Koska padon harja ei tässä korkeudessa ole vaakatasossa, vesi alkaa purkautua 4 metrin leveydeltä vasta korkeudessa +7,27 m. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen käyttämä Pato-ohjelma ei ole huomioinut ojauoman pitkää matkaa, sen mataluutta eikä tulevaa liettymistä. Purkautumiskäyrä toteutuisi esitetyllä tavalla vain, jos pato olisi järven rannalla. Hakijakaan ei ole ottanut tätä asiaa huomioon. Tästä syystä ympäristölupaviraston on tutkittava, soveltuuko kiinteä pato lainkaan esitetyn kaltaisena näin kauas ojauomaan ja tulisiko kiinteän padon olla lähempänä järveä. Jos pato rakennetaan kiinteäksi vanhaan paikkaan, tulee ojauoma ensin kunnostaa ja rasitealueeseen ottaa mukaan myös ojauoma padon ja järven välillä ja velvoittaa padon haltija ylläpitämään ja kunnostamaan ojauomaa. Vaikka keskivedenkorkeus vuositasolla asettuisikin ympäristökeskuksen esittämälle tavoitetasolle +7,10 m, tulevat vedenkorkeudet vaihtelemaan aiempaa enemmän säätilan mukaan. Ehdotetulla patorakenteella pitkäkestoiset sateet nostavat tulvaveden liian korkealle tasolle ja sen viipymä on liian pitkä. Purkautumiskäyrä pohjautuu melko vanhaan vedenkorkeusaineistoon (1964 1971), jossa ilmastonmuutoksen tuomat olosuhdemuutokset eivät tule esille. Kevättulvien sijaan voidaan nykyään puhua enemmän syystulvista. Ympäristölupaviraston tulee ottaa nämä seikat huomioon. Hakija ei ole tehnyt minkään tilan osalta vahinkolaskelmaa, jota omalta osaltaan voisi arvioida. Asia on oikaistu nojaamalla ympäristökeskuksen arvioon siitä, etteivät keskimääräiset vedenkorkeudet muutu. Koska pato on kiinteä ja V-mallinen eikä siinä ole mitään poistettavaa osaa, vedenpinnan suuri vaihtelu tulee olemaan tosiasia. Tulvavesiviipymistä ja sen haitoista ei mainita mitään. Haettu patorakenne heikentää Kalliolanlahden ruovikkopuhdistamon tehoa. Tässä puhdistamossa kemiallisesti käsiteltyjä ojavesiä pumpataan laajaan luonnonruovikkoon. Mitä enemmän ja useammin ruovikko jää vedenpinnan 13

alle, sitä enemmän saostettua kiintoainesta ruovikosta järveen huuhtoutuu. Saostettu vaalea sakka-aines on järveen päästyään vähintäänkin esteettinen haitta ja ph:n laskiessa myös ympäristöriski. Potkuripumppaamolle aiheutuu lisäpumppauskustannuksia, kun tulvaveden viipymä nostaa pumppauskorkeutta. Kasvava tulvavesikorkeus ja sen viipymä tulee aiheuttamaan Kalliolan Nedergårdin saunarakennukselle kosteusvaurioita. Kosteusvaurioiden välttämiseksi tulee sokkelia korottaa. Tästä aiheutuu kustannuksia. Haaviston tilan rantapelto Aatilanojan suulla, joka ei ole pumppaamon piirissä, tulisi kärsimään vettymishaittaa. Alavia rantapeltoja on muuallakin Kakskerranjärven alueella, muun muassa Kollin kylässä ja pikkujärven alueella Naulan kylässä. Niillä on myös asutusta alavilla alueilla. Näilläkin alueilla vedenpinnan turha korkeusvaihtelu lisää rakennettujen rantakiinteistöjen ja rantapeltojen ravinnehuuhtoumia. Talviaikainenkin vedenpinnan vaihtelu jäätyneessä järvessä tuo omat haittansa muun muassa laiturirakennelmille. Haettu patorakenne korostaa liikaa Myllyojan tasaista virtaamaa. Muistuttaja on esittänyt, että pato olisi rakenteeltaan esitetyn kaltainen, mutta padon harja olisi vaakatasossa eli suora ja olisi korkeudessa +7,14 m eli 3 cm alempana kuin hakija esittää, ja samalla padon keskellä olevaa aukkoa kavennettaisiin vastaavasti siten, että aukon leveys olisi 17 cm eli 3 cm esitettyä kapeampi ja alin pohjakorkeus olisi edelleen sama. Ennen päätöksentekoa ympäristölupaviraston tulee pyytää ympäristökeskukselta ja Harjattula Golf Oy:lta lausunnot muistuttajan ehdottamasta muutoksesta ja pyytää ympäristökeskukselta laskelma vastaavaksi purkautumiskäyräksi ja lausuntoa muutoksen vaikutuksesta vedenkorkeuteen järvessä ja virtaamaan Myllyojassa. Muistuttaja on varannut itselleen mahdollisuuden lausua mielipiteen näistä lausunnoista. Mikäli ympäristölupavirasto pitää muutosehdotusta perusteltuna ja päätös on sen mukainen, muistuttaja luopuu nyt arvioitavissa olevien haittojen korvausvaatimuksista. Patoalueen rasitealueeseen tulee lisätä ojauoma padon ja järven välisellä alueella. Koska pato on kiinteä ja ojauoma tulevaisuudessakin liettyy, eikä liettymishaittaa tulevaisuudessa enää voi kompensoida lisälankkujen poistamisella, padon haltija tule velvoittaa ylläpitämään ja kunnostamaan ojauomaa padon ja järven välillä. Lupa kiinteän padon rakentamiseen pitää aluksi antaa enintään kolmen vuoden määräajaksi. Mikäli osoittautuu, että vedenpinta ja erityisesti sen vaihtelu muuttuu ennalta arvaamattomasti ja haitalliseksi, patoa tulee vastaavasti muuttaa. Vaille huomiota on jäänyt se seikka, että vanha pato on vuotanut ja eniten tasossa +6,20 6,40 m lankkujen välistä muutama litra sekunnissa. Tämä on saattanut olla todella kuivina ajanjaksoina ja todella matalan veden aikana Myllyojan kosteana pitävä tekijä ainakin osalla Myllyojaa. Kenties olisi paikal- 14

laan, että uudessa padossa olisi umpeumakorkeuden (+6,80 m) alapuolella jossakin vielä "vanhaa vuotamista" vastaava pieni pyöreä reikä, esimerkiksi 3 cm halkaisijaltaan oleva reikä korkeudessa 6,40 m tai sitten 1 cm leveä "pystyhalkio" korkeuden +6,80 m jatkeeksi alaspäin 10 20 cm korkealla matkalla. Hakemuksessa mainitaan aliveden korkeudeksi uudella padolla +6,80 m, mutta liitteenä 7 olevan taulukon mukaan tasoa 6,80 m ei saavuteta koskaan, vaan alivesi jää tasolle +6,98 7,00 m eli 20 cm ylemmäs kuin mainittu alivesi. Ympäristölupaviraston tulee selvittää, mistä tämä ristiriita johtuu ja kumpaan voi luottaa. Mikäli muistuttajan ehdottamia muutoksia ei oteta huomioon, tulee hakijan tehdä tilakohtaiset haittalaskelmat ja varata muistuttajalle tilaisuus lausua tästä mielipiteensä ja esittää korvausvaatimus. Ympäristölupaviraston tulee päätöksessään huomioida myös 1970-, 1980- ja 1990-luvun alun noudatettu säännöstelykäytäntö. Vaikka tältä ajanjaksolta on olemassa vain vähän mitattuja vedenkorkeuksia, on olemassa silloisen säännöstelijän ilmoitukset noudatetusta säännöstelystä ja valvojan toteamat näistä lausumista. Näistä käy ilmi settilankkujen harjakorkeudet. Samanaikaisesti on vireillä Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hakemus selventävien määräysten antamisesta Kakskerranjärven säännöstelypadon hoitamisesta, Dnro LSY-2007-Y-167. Nyt jää epäselväksi muun muassa se, miten käsitellään siinä yhteydessä esitetyt korvausvaatimukset. Ennen päätöksen antamista ympäristölupaviraston tulee ilmoittaa korvaushakemuksen tehneille, kuinka siinä yhteydessä esitetyt korvausvaatimukset käsitellään. Tähän on varattava myös vastausmahdollisuus. Päätöksessä on selkeästi todettava, minkä uuden tai vanhan oikeuden tai hankkeen nojalla Harjattula Golf Oy:lle myönnetään oikeus veden padottamiseen kiinteällä padolla, ja jos kyseessä olisi uusi hanke, niin jäisikö padottamisoikeus myös vanhalle hankkeelle eli myllykiinteistölle. Muistuttaja on vaatinut, että Myllyojassa on jatkossa vain yksi pato ja että järveä säännöstellään vain yhdellä padolla ja yksin määräyksin. Mikäli hankkeesta aiheutuu myöhemmin jotain sellaista haittaa tai vahinkoa, jota nyt ei voinut tietää eikä ennakoida, muistuttaja on varannut itselleen mahdollisuuden myöhemmin esittää asiasta korvausvaatimus. 4) Myllykylän yhteisten alueiden osakaskunta (853-474-876-2), Myllykylän kyläyhdistys ry ja BB (Puroniitty Rn:o 1:252, Myllykylä, Turku) ovat ilmoittaneet kannattavansa Myllyojan padon korvaamista kiinteällä pohjapadolla. Muistuttajat ovat pitäneet padon suunnittelun tavoitetta säilyttää Kakskerranjärven vedenkorkeudet nykyisen säännöstelykäytännön rajoissa ja turvata Myllyojaan vähintään 10 l/s minimivirtaama oikeana. Kuitenkin suunnitelmaa ja lupaehtoja on tarkistettava alla esitettyjen näkökohtien mukaisesti. 15

Myllyoja on ollut tuottoisa rapuvesistö, josta rapukanta on tautien ja epäonnistuneen säännöstelykäytännön takia hävinnyt. Osakaskunta ja kyläyhdistys ovat yhteisesti ryhtyneet kunnostamaan Myllyojaa, jotta sen maisemalliset ja rapu- ja kalataloudelliset arvot saataisiin elvytettyä. Ojaan on rakennettu kolme pohjapatoa ja yksi uoman levennys, ja kunnostustoimenpiteitä on tarkoitus jatkaa. Osakaskunta on yhdessä Kakskerranjärven muiden osakaskuntien kanssa päättänyt rapuistutuksista Myllyojaan vuonna 2010. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että ojaan pyritään kaikissa olosuhteissa turvaamaan vesielementin takaavaa minimivirtaama, mitä esitetty patoratkaisu ei riittävän hyvin tee. Laskelmat järven tavoitellusta alimmasta vedenkorkeudesta tulee tarkistaa. Tavoitteena tulee olla 20 vuoden toistuvuus esitetyn 10 vuoden toistuvuuden sijaan. Laskelmassa tulee myös tarkastella ilmastonmuutoksen vaikutusta. Padon virtaamia tulee mitata säännöllisesti ja verrata niitä järven vedenkorkeuksiin. Tarvittaessa padon ylivuotoreunan korkeutta tulee muuttaa valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla niin, että tavoitellut virtaamat ja vedenkorkeudet saavutetaan. Hakijan tulee esittää ehdotetun V-aukon purkautumiskäyrä ja sovittaa aukon korkeus siten, että tavoiteltu minimivirtaama 10 l/s saavutetaan tavoitteena olevalla järven korkeustasolla. Tämä korkeus, jolla 10 l/s saavutetaan, tulee merkitä patorakenteeseen. Minimijuoksutus 10 l/s Myllyojaan on riittämätön, jos se alittuu keskimäärin kerran 10 vuodessa, sillä 5 cm ravun istukkaan kasvu pyyntikokoon kestää noin 5 vuotta ja sukukypsäksi lähes saman verran, joten luontaisen rapukannan muodostuminen olisi lähes mahdotonta. Toisaalta jonkin verran pienempikin virtaama (esim. 5 l/s) voisi poikkeuksellisina jaksoina pitää Myllyojan hengissä. Poikkeuksellisen kuivana ajankohtana haihdunta järven pinnasta on noin 0,5 cm/vrk eli noin 8 500 m 3 /vrk. Siihen verrattuna juoksutus 5 l/s eli noin 400 m 3 /vrk on merkityksetön. Pato tulee rakentaa niin, että Myllyojan minimijuoksutus voidaan turvata tavoiteltua alinta vedenkorkeutta (+6,80 m tai tarkistettu) alemmallakin vedenkorkeudella. Patorakenteen alaosaan on asennettava juoksutusputki, jonka koko valitaan niin, että siitä virtaa 5 l/s V-aukon pohjan tason vedenkorkeudella. Putki varustetaan sulkuventtiilillä ja sitä käytetään vain poikkeustilanteissa. Vaihtoehtoisesti voidaan minimivirtaama järjestää myös tällaisen jatkuvasti auki oleva putken avulla. 5) CC (Monnoinen, RN:o 1:39, Monnoinen, Turku) on huomauttanut, että mikäli pato on kiinteä, sen tulee olla rakenteeltaan tasainen ja riittävän leveä, jotta vesi tarvittaessa poistuu nopeasti. Ehdotettu V-mallinen pato johtaisi järven pinnan jatkuvaan nousuun ja laskuun. V-mallisessa padossa tulisi olla jokin osa, joka voidaan tarvittaessa poistaa. Padon tulisi olla sellainen, että järven pinta pysyisi mahdollisimman vakaana. Kakskerranjär- 16

vellä on hankkeita järven vedenlaadun parantamiseksi ja kaupungin asettama neuvottelukunta on suositellut kaikille maatiloille ruovikkopuhdistamojen rakentamisia. Järven vedenlaatua ei parantaisi vedenpinnan sahaava liike, vaan vettä tulee tarvittaessa voida riittävästi purkautua Myllyojaan. Rantakalliossa on vanhoja kiinnemerkkejä vedenkorkeuksista. Vedenpinnan ei tulisi jatkossakaan ylittää vanhaa tulvavesimerkkiä. Hankkeesta ei ole tiedotettu yleisölle. Kun hankkeesta kuuleminen sijoittuu jouluaikaan, olisi ollut kohtuullista, että internetissä olisi ollut kopiot hakemusasiakirjoista ja padon piirustukset pdf-muodossa, jolloin niihin olisi voinut tutustua pyhinäkin. 17 HAKIJAN SELITYS Hakija on esittänyt Lounais-Suomen ympäristökeskuksen muistutuksessa tarkoitetut tarkistetut hydrologiset laskelmat ja haihdunta-arvot sekä tarpeelliseksi katsomiltaan osin vastannut muistutuksiin. Laskelmissa on käytetty vuosien 1964 1971 vedenkorkeus- ja virtaamatietoja. Tarkastelujakso on havaintojen puolesta tarkin ja sääoloiltaan edustavin. Jaksoon sisältyy vuoden 1966 poikkeuksellisen suuri kevättulva, joka hyvin edustaa havaintosarjassa ajoittain toistuvaa ja lyhytaikaista tulvahuippua. Tulvahuipun aikaiset Kakskerranjärven tulo- ja lähtövirtaamat on esitetty lupahakemuksen liitteessä 9. Ilmastonmuutoksen vaikutusta järven hydrologisiin olosuhteisiin on mahdotonta tässä vaiheessa ennakoida ja ottaa laskemissa huomioon. Vuoden 1966 kevättulva edustaa laskelmissa sellaista poikkeuksellista tulvahuippua, jotka saattavat sademäärän lisääntyessä yleistyä. Vuosien 2002 2003 vedenkorkeustiedot tarkistettiin havaintokaavakkeista, ja niiden perusteella lasketut keskialivesi-, keskivesi- ja keskiylivesiarvot on esitetty alla. Vuosien 2004 2008 ylivesi oli kirjattu suunnitelmaan virheellisesti. Tässä esitetty korjattu taulukko korvaa suunnitelman sivulla 6 esitetyn taulukon, mutta merkittäviä eroja niissä esitetyissä tiedoissa ei ole. Vuotta 2003 on käytetty suunnitelmassa esimerkkinä kuivasta vuodesta ja sen tiedot ovat olleet laskelmissa oikein. Taulukossa vedenkorkeudet on esitetty N 43 -korkeusjärjestelmässä (m): Vuosijakso 1925 1964 1964 1971 2002 2003 2004 2008 Alivesi NW 6,40 (1946, 1951) 6,81 6,63 6,80 Keskialivesi MNW Keskivesi MW 6,50 6,88 6,69 6,88 7,00 7,10 6,86 7,13

18 Keskiylivesi MHW 7,30 7,31 7,15 7,27 Ylivesi HW 7,44 7,54 (1966) 7,28 7,35 Kaiteran nomogrammi on yleisesti käytössä oleva menetelmä, jolla keskimääräisen tulvan suuruutta voidaan arvioida teoreettisesti. Menetelmän perusteita ei ole kyseenalaistettu niin, että sitä ei voitaisi tässä käyttää arvioinnin apuna. Haihdunta tai täsmällisemmin ilmaistuna sadannan vajaus perustuu järven vedenkorkeudesta ja virtaamasta tehtyihin havaintoihin. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunnossaan esittämään keskimääräiseen 400 mm:n haihduntaan Etelä-Suomen järvillä ei ole esitetty perusteluja eikä sellaisia ollut löydettävissä tietolähteistä. Haihduntaan vaikuttavat suuresti paikalliset olot, joten keskimääräisen arvon käyttäminen laskelmissa ei ole perusteltua. Lausunnoissa ja mielipiteissä on ehdotettu patorakenteeseen putkea, jonka kautta voitaisiin turvata virtaama Myllyojassa. Jos putken kautta johdettaisiin vettä Myllyojaan jatkuvasti, se aiheuttaisi kesäkuukausien aikana Kakskerranjärvessä vedenkorkeuden laskua. Virtaama 15 l/s laskisi järven pintaa noin 7 cm. Lisäksi putki lisäisi padon huolto- ja valvontatarvetta, mitä kiinteällä padolla nimenomaan pyritään vähentämään. Sulkuventtiilillä varustetun putken kohdalla syntyisi erimielisyyttä siitä, milloin putken avaaminen on tarpeen. Pato on mahdollista toteuttaa rakenteeltaan sellaisena, että siihen voidaan tehdä myöhemmin muutoksia, jos se osoittautuu tarpeelliseksi. On hyvin mahdollista, että ilmastonmuutos aiheuttaa virtaamissa ja vedenkorkeuksissa sellaisia muutoksia, että laskelmissa käytetty havaintojakso ei enää vastaa muuttunutta tilannetta. Kakskerranjärven vedenkorkeuksia ja Myllyojan virtaamia seurataan kuitenkin jatkossakin. VARSINAIS-SUOMEN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUKSEN LAUSUNTO Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on katsonut, että hakijan selitys Lounais- Suomen ympäristökeskuksen asiassa aiemmin antamaan muistutukseen on riittävä. Muistutuksissa esitetystä padon alittavasta alivirtaamaputkesta ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on todennut, että oikein mitoitettuna, esimerkiksi siten, että virtaama putkesta olisi vedenkorkeudesta riippuen 5 10 l/s, putkesta ei aiheudu kuivimmissakaan tilanteissa Kakskerranjärven vedenkorkeuden mainittavaa alenemista ja täten yleisen edun kannalta kielteisiä vaikutuksia.

Asiassa muistutuksen tehnyt AA on tehnyt oman esityksensä padon toteuttamiseksi. Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on laskenut AA:n esityksen mukaiselle padolle purkautumiskäyrän. Suunnitelmassa esitetyillä vuosien 1964 1971 lasketuilla nettotulovirtaamilla ja purkautumiskäyrällä arvioituna Palmusen esityksen mukaisella padon muotoilulla Kakskerranjärven vedenkorkeuden tunnusluvut olisivat seuraavat (N 43 + m): 19 Ylivedenkorkeus HW 1/20 Keskiylivedenkorkeus MHW Keskivedenkorkeus MW Alivedenkorkeus NW 7,32 m 7,25 m 7,15 m 6,80 m AA:n esityksen mukainen pato alentaisi purkautumiskäyrän perusteella laskettujen tunnuslukujen mukaan ylivedenkorkeuksia noin 20 cm ja keskiylivedenkorkeuksia noin 5 cm jaksolla 1964 1971 havaittuihin vedenkorkeuksiin verrattuna. Keskivedenkorkeus nousisi noin 5 cm. Alivedenkorkeus säilyisi ennallaan. AA:n esityksen mukainen purkautumiskäyrä on hakijan esitystä kulmikkaampi eli se äärevöittäisi virtaamia Myllyojaan vähäisessä määrin. Suunnitelman mukaisen padon aiheuttamiin vedenkorkeuksiin verrattuna AA:n esityksen mukainen pato alentaisi ylivedenkorkeuksia noin 10 cm ja keskiylivedenkorkeuksia noin 5 10 cm. Keskivedenkorkeus ja alivedenkorkeus säilyisivät lähes ennallaan. Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on todennut, ettei AA:n esittämästä padon muotoilusta purkautumiskäyrän perusteella arvioituna aiheutuisi nykyisiin tai suunnitelman mukaisiin vedenkorkeuksiin ja virtaamiin verrattuna sellaista muutosta, josta seuraisi yleisen edun kannalta haitallisia vaikutuksia. AA:n muistutuksessa esitetyn padon yläpuolisen uoman padotuksen selvittämiseksi ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue kävi mittaamassa uomasta poikkileikkauksia. Poikkileikkaukset syötettiin HEC-RAS ohjelmaan, jolla laskettiin uoman padotusta tulvatilanteissa. Laskelmien perusteella padotus uomassa padon yläpuolella tulvatilanteissa on yksi senttimetri. Padon yläpuolisella uomalla ei siis nykyisellään ole oleellista merkitystä järven purkautumiseen. Mikäli hakijalle myönnetään lupa padon korvaamiseksi pohjapadolla, tulisi luvassa määrätä padon yläpuolista uomaa koskeva kunnossapitovelvoite, jotta mahdollinen tuleva uoman mataloituminen sekä kasvillisuuden lisääntyminen ei aiheuta padotusta uomassa. MERKINTÄ Lounais-Suomen ympäristökeskus on 12.6.2007 hakenut Länsi-Suomen ympäristölupavirastolta selventäviä määräyksiä Kakskerranjärven säännöstelypadon hoitamiseksi Turun kaupungissa (dnro ESAVI/150/04.09/2010). Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on 20.8.2010 peruut-

ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU tanut hakemuksen. Aluehallintovirasto on 24.9.2010 antamallaan päätöksellä nro 154/2010/4 jättänyt asian käsittelyn sikseen. Harjattula Golf Oy on 30.6.2006 Länsi-Suomen ympäristölupavirastoon saapuneessa hakemuksessaan pyytänyt lupaa kasteluveden ottamiseen Kakskerranjärvestä Turun kaupungissa (dnro ESAVI/154/04.09/2010). Aluehallintovirasto on 24.9.2010 antamallaan päätöksellä nro 152/2010/4 myöntänyt Harjattula Golf Oy:lle luvan kasteluveden ottamiseen Kakskerranjärvestä ja sitä varten tarvittavien vedenottolaitteiden pitämiseen vesialueella Turun kaupungissa. 20 Luparatkaisu Aluehallintovirasto myöntää Harjattula Golf Oy:lle luvan pohjapadon rakentamiseen Kakskerranjärven alapuoliseen Myllyojaan Turun kaupungin Myllykylässä hakemukseen liitetyn ja 24.5.2009 päivätyn suunnitelman mukaisesti kuitenkin siten muutettuna, kuin jäljempänä lupamääräyksistä ilmenee. Aluehallintovirasto myöntää Harjattula Golf Oy:lle pysyvän käyttöoikeuden patoa varten tarvittavaan 18 m 2 :n suuruiseen alueeseen kiinteistöstä Koskenmäki 853-474-2-1 ja 8 m 2 :n suuruiseen alueeseen yhteisestä vesialueesta 853-474-876-2. Kakskerranjärven keskivedenkorkeus ja samalla vesilain 1 luvun 6 :n mukainen vesialueen raja maata vastaan tulee pohjapadon rakentamisen jälkeen olemaan N 43 +7,12 m, mikä on sama kuin nykyinen keskivedenkorkeus. Aluehallintovirasto määrää myönnetyistä käyttöoikeuksista maksettavaksi korvaukset lupamääräyksessä 7). Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu muuta vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa, haittaa tai edunmenetystä. Luvan saajan on noudatettava vesilain säännöksiä ja seuraavia lupamääräyksiä. Lupamääräykset 1) Kakskerranjärven alapuolisessa Myllyojassa oleva säännöstelypato puretaan ja samalle paikalle rakennetaan paikalla valettava teräsbetoninen pohjapato suunnitelman liitteenä olevan ja 26.10.2009 päivätyn piirustuksen nro 8, padon tarkempi asemapiirros, mittakaava 1:200, osoittamaan paikkaan liitteenä olevassa ja 26.11.2004 päivätyssä piirustuksessa nro 4, padon mitta- ja rakennepiirros, mittakaava 1:20/1:5, esitetyllä tavalla. Pohjapadon virtausaukon leveys on noin 4,0 m ja aukon pohjan ylin korkeus reunoissa N 43 +7,27 m ja keskellä N 43 +7,17 m. Virtausaukon keskellä on yläosastaan 0,20 metrin levyinen virtausaukko, jonka pohjaosa on V- muotoinen. V-aukon alareuna on tasolla N 43 +6,80 m.

Padon alapuolisen Myllyojan minimivirtaaman turvaamiseksi pohjapatoon tehdään ohijuoksutusputki, joka johtaa vettä noin 5 l/s padon yläpuolisen vedenkorkeuden ollessa tasolla N 43 +6,80 m. Putki sijoitetaan sellaiseen korkeuteen, että vesi pääsee virtaamaan sen kautta kaikilla padon yläpuolisilla vedenkorkeuksilla. 2) Padon läheisyyteen Kakskerranjärven puolelle yleisölle helposti päästävään paikkaan tehdään vedenkorkeusasteikko. 3) Työt on toteutettava siten ja sellaisena aikana, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa vesistölle ja sen käytölle sekä niin, ettei vettä tarpeettomasti padoteta. 4) Luvan saajalla on oikeus rakentaa hankkeen toteuttamista varten tarpeelliset työmaatiet ja työpadot maanomistajien kanssa sovittaville alueille. Töiden valmistuttua työpadot ja maanomistajien vaatimuksesta työmaatiet on purettava sekä alueet saatettava asianmukaiseen kuntoon. 5) Töiden päätyttyä rakennustöiden jäljet on siistittävä sekä rakennuspaikat muutoinkin saatettava asianmukaiseen ja maisemallisesti hyväksyttävään kuntoon. 6) Luvan saajan on pidettävä pohjapato suunnitelman mukaisessa kunnossa. Luvan saajan on pidettävä pohjapadon ja Kakskerranjärven välinen Myllyojan uoma liettynyttä ainetta ja kasvillisuutta poistamalla sellaisessa kunnossa, ettei Myllyojassa padon ja järven välillä synny lisää padotusta. 7) Luvan saajan on maksettava, mikäli ei toisin sovita, patoa varten tarvittaviin alueisiin myönnetyistä käyttöoikeuksista kiinteistön Koskenmäki 853-474-2-1 omistajille DD:lle ja EE:lle kertakaikkisena korvauksena 405 euroa sekä yhteisen vesialueen 853-474-876-2 osalta Myllykylän osakaskunnalle 40 euroa. Maa-alueen korvauksen osalta on otettu huomioon vesilain 11 luvun 6 :n mukainen puolitoistakertaisuus. Korvaukset on maksettava ennen töihin ryhtymistä mutta kuitenkin viimeistään kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Eräpäivästä lähtien korvauksille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa. Viivästyskoron määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain 12 :ssä tarkoitettu viitekorko lisättynä seitsemällä prosenttiyksiköllä. 8) Mikäli tässä päätöksessä tarkoitetusta hankkeesta aiheutuu sellainen vahinko, haitta tai muu edunmenetys, jota lupapäätöstä annettaessa ei ole edellytetty ja josta luvan saajat ovat vesilain mukaan vastuussa, edunmenetyksen kärsinyt tai yleisen edun vaatiessa asianomainen viranomainen voi saattaa asian lupapäätöksen lainvoiman estämättä aluehallintoviraston käsiteltäväksi siinä järjestyksessä, kuin hakemusasioista on vesilaissa säädetty. 21