Asuntopolitiikan kehittämistarpeet ja -haasteet Talousvaliokunnan kuuleminen, Eduskunta 8.2.2018 Tomi Henriksson asumisasioiden päällikkö Hannu Penttilä apulaiskaupunginjohtaja Maankäytön, rakentamisen ja ympäristön toimiala Vantaan kaupunki
Valtion on huolehdittava MAL-sopimusten pitkäjänteisyydestä ja kannustavuudesta maankäytön ja liikenteen suunnittelun ja toteutuksen sitominen toisiinsa on ensiarvoisen tärkeää ja mahdollistaa toivotun asuntotuotannon kannatettava tavoite on kehittää MAL-sopimukset pidempiaikaisiksi ja sitovimmaksi suurille kasvaville kaupunkiseuduille MALPE-sopimukset ovat liian suuri haaste, MAL-työ on jo moniulotteinen ja sopii raamiksi MAL-sopimuksen nykyiset kaavoitus- ja asuntotuotantotavoitteet vähimmäistasoksi H:gin seudulla on kannatettavaa (15 000 asuntoa/v., 1,5 milj. k-m 2 /v.) Valtion tempoileva päätöksenteko vaarantaa uusien sopimusten laadintaedellytykset niin asuntotuotannon kuin liikenteen investointien osalta
Tuotantotuella toteutuvia ARA-asuntoja tarvitaan MAL-sopimusten runkona MAL-sopimukset ovat hyvä kehikko kohtuuhintaisesta Ara-tuotannosta (40-vuoden korkotuki) sopimiseen valtion ja kaupunkien välillä ARA-rahoituksen (korkotukilainat) ehtoja tulisi muuttaa siten, että ne kannustavat jäljellä olevia toimijoita uusien asuntojen rakentamiseen valmisteilla oleva lakiesitys korkotukilainsäädännön kehittämiseksi ei tue tätä tavoitetta myönteisesti virinnyt asumisoikeustuotanto uhkaa näivettyä ARA-tuotannon osuuden nosto saattaa osoittautua tarpeelliseksi ARA-tuella rahoitetut ostot olemassa olevasta kannasta aiheuttavat kokemusten mukaan markkinahäiriöitä ja syventävät segregaatiota
Kysyntätuilla on kiihdytetty pienten asuntojen sijoittajavetoista tuotantoa tuotantotukien määrä ei ole riittävä, kysyntätukien määrä moninkertaistunut kysyntätuella ei lisätä pitkäaikaisten ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen määrää, vaan voimistetaan asuntolatyyppistä pienasuntotuotantoa kansainvälisesti on osoitettavissa tuotanto-, ei kysyntätukien hyötyjä 2016: ~ 10 milj. 2017: ~ 5 milj. Korkotuki (tarjontatuki) 1997: 204 milj. Vapaarahoitteista tuotantoa syrjäyttävä vaikutus? Kapitalisoituminen vuokriin 15-70%? Asumistuki ja toimeentulotuki (kysyntätuki) Yht. 2,4 mrd.? (2017) 2 mrd. (2016) Toimeentulotuki asumiseen: ~ 350 milj. (2017)
Asuntoa Asuntotuotanto Vantaalla 2008-2017 Vuonna 2017 valmistuneet kerrostaloasunnot 3 500 Vantaalle vuosittain valmistuneet ja valmistuvat asunnot hallintamuodon mukaan 2008-2017 3 291 3 000 2 689 2 986 2 500 2 000 1 500 1 000 500 0 1 404 1 225 Yhteensä: 2 762 956 742 83 170 214 1 326 529 2 132 1 181 1 365 909 1 675 1 077 2 022 1 121 1 384 167 373 231 496 304 72 451 168 93 235 359 93 139 250 162 99 32 23 184 168 89 113 182 109 183 110 213 149 86 91 182 273 355 105 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Vuokra-asunnot (pitkä korkotuki) VAV Vuokra-asunnot (pitkä korkotuki) muut Vuokra-asunnot (lyhyt korkotuki) Vuokra-asunnot (takauslaina) Asumisoikeusasunnot Osaomistusasunnot (takauslaina) Vuokra-asunnot (vapaarahoitteinen) Omistusasunnot 490 1 457 588 1 657 920
Asuntorahaston varat ensisijaisesti kohtuuhintaisen asumisen edistämiseen valtion asuntopolitiikassa on syytä painottaa ensisijaisesti pitkäjänteisten vuokratalojen omistuspolitiikan rahoittamista ja tukemista (pysyvät vuokrakohteet) lähtökohtana pitäisi olla rahoitusmarkkinoita noudatteleva korkotukimalli sekä tukien ja rajoitusten välinen tasapaino valtion asuntorahaston tulisi ennakoida nykyisen Helsingin seudun MALsopimuksen ehtojen laajentaminen Tampereelle, Turkuun ja Ouluun sekä ARA-tuotannon määrälliseen kasvuun valtio asuntorahaston varoja on perusteltua käyttää ensisijaisesti asumiseen ja asuinalueiden kunnallistekniikkaan, muiden infrahankkeiden rahoitus ei ole perusteltua.
Erityisryhmien asunnot ja asunnottomuuden vähentäminen vaarantuu SOTE-uudistuksessa valtion tukeman erityisryhmien asuntotuotannon jatko on epävarmaa, koska valtion ARA-normituksella ja 40-vuoden käytön rajoituksella tuotetut asumispalvelut eivät ole kilpailukykyisiä vapaan valinnan tilanteessa todennäköisesti osa ARA-erityisryhmien asuntokantaa jää käyttämättä ja investoinnit ja valtion tuet osoittautuvat hyödyttömiksi maakuntien voimavaroilla ei pystytä korvaamaan kaupunkien toimia asunnottomuuden vähentämisessä Sote-uudistuksen tuomat ongelmat erityisryhmien asumiselle ja asunnottomuuden vähentämiselle on myönnetty, mutta valmistelussa ei ole esitetty ratkaisuja näihin ongelmiin
Kuntien kestävä kaavoitus ja aktiivinen maapolitiikka on menestyksellisen asuntopolitiikan perusedellytys valtion tulee mahdollistaa lainsäädännössä kuntien itsehallintoon perustuvan kestävän kaavoituksen ja aktiivisen maapolitiikan edellytykset kunnat voivat huolehtia monipuolisen asuntopolitiikan edellytyksistä ensisijaisesti kaavoittamalla omaa maataan ja edellyttämällä samojen periaatteiden noudattamista maankäyttösopimuksissa alueellista eriytymistä voidaan ehkäistä asuntotuotantoa tasapainottamalla täydennysrakentamisessa (rahoitus- ja hallintamuodot) ja investoimalla haasteellisten alueiden elinvoimaisuuden parantamiseen ehdotus ARA-tonttien luovuttamisesta markkinahinnoilla ei ole asuntopoliittisesti perusteltua. Erityisesti ehdotettu asukaskohtainen kallistuneen tontinhinnan tukimalli ei ole toimiva.
Vantaa voi nostaa nykyistä 2 400 asunnon vuotuista tuotantotavoitetta Helsingin seudun MAL-sopimuksessa 2020-2023 Tämä edellyttää valtion voimistuvaa osallisuutta kasvavien kaupunkiseutujen haasteisiin