YHTEISVANHEMMOINNIN TAITOSANAT

YHTEISVANHEMMOINNIN TAITOSANAT Yhteishuoltajien yhteistoiminnan ammatillisen arvioinnin ja tuen työkalupakki Susanna Airola Sosiaalityöntekijä VTM, TM versio 180426

SISÄLLYS- LUETTELO YHTEISVANHEMMOINNIN TAITOSANAT... 1 I Johdanto... 1 II YHTEISHUOLTAJIEN YHTEISTOIMINNAN LÄHTÖKOHDAT... 2 1. Lapsi ja lapsen etu... 2 2. Toiminta ja yhteistoiminta... 3 3. Luottamuksen minimi... 4 4. Yhteistoiminnan ala ja -rajat... 5 III YHTEISVANHEMMOINNIN TYÖKALUPAKKI... 6 1. Yhteisvanhemmoinnin kahdeksan (8) kriteeriä... 7 2. Ulkoiset muutokset ja kolmannet osapuolet... 11 IV YHTEISHUOLTAJUUS JA YHTEISVANHEMMOINTI... 13 Yhteisvanhemmointi -sopimuksen esimerkki/malli... 15

YHTEISVANHEMMOINNIN TAITOSANAT I JOHDANTO Yhteisvanhemmoinnin työkalupakki antaa välineitä lapsilähtöisen yhteishuoltajuuden tarkasteluun ja -arviointiin. Työkalupakki on tarkoitettu ammatilliseksi apuvälineeksi yhteishuoltajavanhempien yhteistoiminnan edellytysten selvittämiseksi ja arvioimiseksi sekä vanhempien yhteistoiminnan tukemiseksi. Yhteisvanhemmoinnin taitosanat -malli tarjoaa apuvälineen a) arvioida systemaattisesti yhteishuoltajien yhteistoiminnan mahdollisuuksia ja edellytyksiä b) työskennellä haasteellisissa ammatillisissa vuorovaikutustilanteissa yhteishuoltajavanhempien kanssa c) ohjata ja neuvoa yhteishuoltajavanhempia d) opastaa vanhempaa itsearviointiin omasta tilanteestaan ja auttaa löytämään keinoja yhteistoiminnan vahvistamiseksi Yhteisvanhemmoinnin taitosanat -malli on systemaattisesti rakentuva kokonaisuus. Jokainen mallin osa on kokonaisuuden välttämätön osatekijä. Mallia voi käyttää vaikka muistilistan omaisesti: mistä osatekijöistä lapsilähtöinen vanhempien

yhteistoiminta rakentuu, mitkä kaikki tekijät tulee huomioida yksilötoimijuuden, lapsen edun ja yhteistoiminnan näkökulmasta. Yhteisvanhemmoinnin taitosanat -malli on työskentelyväline ja työkalupakki. Se tarjoaa työkalun yhteishuoltajien yhteistoiminnan arviointiin, yhteishuoltajuuden mahdollisuuksien etsimiseen ja ammatilliseen työskentelyyn yhteishuoltajavanhempien kanssa. II YHTEISHUOLTAJIEN YHTEISTOIMINNAN LÄHTÖKOHDAT 1. Lapsi ja lapsen etu Sana vanhemmoida on verbi ja sisältää toiminnan tavoitteen: huolehtia lapsesta, pyrkiä lapsen hyvään, lapsen edun toteuttamiseen. Vanhempien toiminnan lähtökohta, pyrkimys ja päämäärä on lapsen edun etsiminen ja toteuttaminen. Keinot, joilla vanhemmat pyrkivät tähän päämäärään poikkeavat usein toisistaan. Nämä poikkeamat saattavat aiheuttavaa ristiriitoja vanhempien välille. Kärjistyessään ja pitkittyessään vanhempien väliset ristiriidat estävät lapsen edun toteuttamisen. Vanhempien intressi ja toiminnan perimmäinen päämäärä on kuitenkin lapsen edun tavoittelu. Tämän yhteisen päämäärän keskiössä pitäminen on yhteisvanhemmoinnin työskentelyn keskeinen perusta ja lähtökohta. Yhteisvanhemmoinnin tavoite ja toiminnan päämäärä on lapsen hyvä. 2

2. Toiminta ja yhteistoiminta Yksilötoiminta Yhteisvanhemmoinnin työskentelyn peruskäsite ja lähtökohta on toimijuus. Yhteistoiminnan edellytys on yksilön toimijuus. Se on edellytys vastavuoroisen ja yhteisvastuullisen yhteistoiminnan toteutumiselle. Subjekti/agentti eli toimija on vastuullinen teoistaan kun: a) Intentionaalisuus ehto: kykenee asettamaan päämääriä ja pystyy perustelemaan toimintansa mielekkyyden. b) Rationaalisuusehto: ymmärtää kausaalisuhteita ja osaa arvioida niitä. (A:sta seuraa B.) Toimija tietää miten maailma toimii, hahmottaa syys-seuraus -suhteita, ja kuinka ymmärtää sen, hän voi vaikuttaa siihen. c) Kyvykkyysehto: pystyy toiminnallaan tavoittelemaan asettamiaan päämääriä. Toimijan on miellettävä itsensä toimijaksi, toimintaan kykeneväksi, hahmottaa toimijan ja ulkomaailman välinen yhteys, toimijalla kyky saada aikaan muutos. (Hallamaa 2017.) X tahtoo, että A X tietää, että A tapahtuu, kun tehdään B X ryhtyy tekemään B:ta Toimijuudesta voi puhua silloin kun ihmisellä on tieto siitä, millä keinolla hän saavuttaa päämäärän ja hänellä on mahdollisuus toimia optimaalisen keinon mukaisesti. Ihmisellä on resursseja, tieto, kapasiteetti ja kyky toimia. Huom! Vahingoista tai teon ei toivotuista, vastoin tarkoitusta tapahtuvista seurauksista, ei voi päätellä ihmisen ajatusta päämäärästä eikä niistä voi päätellä ihmisen pyrkimystä tai intressiä. 3

Yhteistoiminta Yhteistoiminta on mahdollista, kun yksilöllä on kaikki edellä mainittu ja sen lisäksi: a) hänellä on jonkun toisen kanssa jaettu intressi ja päämäärä b) hän neuvottelee tämän kanssa niistä välineistä, joita käytetään yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. X ja Y tahtovat, että A X ja Y uskovat, että A saadaan aikaan kun X tekee B:n ja Y tekee C:n X ja Y tekevät B:n ja C:n Samalla X ja Y ennakoivat, että toinen tekee B:n ja toinen C:n Ellei X tee B:ta ei Y:n teko C johda päämäärään B Yhteistoimintaan liittyy aina sopimuksellisuus. Toimijan tulee voida ennakoida riittävästi toisen toimintaa, jotta toimija voi itse suunnata toimintaansa lapsen edun suuntaisesti. Sopimuksellisuus ei ole kuitenkaan varsinaisen toiminnan päämäärä. Sopimuksellisuus on väline. Yhteisvanhemmoinnissa vanhempien jaettu intressi ja päämäärä on lapsen hyvä ja heillä on jaettu uskomus siitä, että päämäärän saavuttamista edistää se, että vanhemmat yhteisvanhemmoivat lasta, molemmat vanhemmat ovat toimijoita. 3. Luottamuksen minimi Yhteistoiminta edellyttää luottamista. Luottaminen tässä yhteydessä ei tarkoita luottamista toiseen kaikessa. Luottaminen ei tarkoita esimerkiksi luottamista toiseen puolisona tai elämänkumppanina, autokuskina tai tehokkaana siivoajana. Luottamisen minimi on, että vanhempi luottaa toiseen vanhempana. Kyse ei ole siis mielipiteestä millainen vanhempi, ihminen tai puoliso toinen on, vaan siitä, että onko toinen vanhempi kykenevä 4

huolehtimaan lapsesta itsenäisesti, kun ei muita ole paikalla. Se voi olla myös luottamista, että toisella on kyky oppia huolehtimaan lapsesta itsenäisesti ja luotettavasti. Yhteisvanhemmointi edellyttää a) luottamista toiseen vanhempana ja b) luottamista omaan ja toisen vanhemman kykyyn, motivaatioon ja haluun toimia lapsen parhaaksi vanhempien yhteistoiminnan keinoin. 4. Yhteistoiminnan ala ja -rajat Yhteisvanhemmoinnissa ei ole kyse mistä tahansa rajattomasta yhteistoiminnasta. Yhteishuoltajien yhteistoiminta keskittyy lapsen asioista huolehtimiseen ja toiminnan päämääränä on luoda lapselle hyvä arki. Luottamuksen minimiä ja yhteistoiminnan aluetta ja rajoja voidaan hahmottaa seuraavalla kuviolla: Yhteisvanhemmoinnin onnistumisen kannalta on tärkeää hahmottaa yhteistoiminnan ala ja rajat. Yhteisvanhemmointi perustuu yksilötoimijuuden ja yksilöllisen vanhemmoinnin kunnioittamiseen. 5

Oheisessa kuviossa havainnollistuu yksilötoimijuus ja yhteistoimijuus: Vanhemmilla on omien intressien ja päämäärien lisäksi jaettu yhteinen päämäärä ja intressi: edistää lapsen hyvää. Lapsesta huolehtiminen määrittää vanhempien yhteistoiminnan alan ja rajat. Yhteisvanhemmointi -käsite sisältää yhteistoiminnan alan ja rajojen määritelmän: yhteishuoltajien yhteistoiminta koskee kaikkia (ja ainoastaan) niitä toimintoja, jotka liittyvät vanhempien yhteistoimintaan lapsesta huolehtimisen kysymyksissä. III YHTEISVANHEMMOINNIN TYÖKALUPAKKI Edellä esitetyt yhteistoiminnan edellytykset ja lähtökohdat pohjautuvat sosiaalietiikan professorin Jaana Hallamaan esitykseen vastavuoroisesta ja aidosta yhteistoiminnasta teoksessa Yhteistoiminnan etiikka (Hallamaa 2017). Seuraava esittelemäni yhteishuoltajien yhteistoiminnan työkalupakki perustuu edellä esitettyyn, useampien 6

erovanhemmuutta käsittelevien tutkimusten tulosten koontiin ja yhteishuoltajavanhemmuutta koskevan tiedon soveltamiseen em. teorian avulla. Työstämisessä on hyödynnetty myös Skotlantilaista GIRFEC (2014) työskentelymallin periaatteita (Getting it Right for e. Työkalupakki on syntynyt dialogisen tiedonrakentamisen prosessin tuloksena (Satka,Kääriäinen & Yliruka, 2016). 1. Yhteisvanhemmoinnin kahdeksan (8) kriteeriä YHTEISVANHEMMOINTI Vastavuoroinen, lapsilähtöinen yhteishuoltajavanhempien yhteistoiminnan -malli OSATEKIJÄT SISÄLLÖT LUOTTAMUS Luottamuksen ala on määritelty ja sen minimi on: a) luottamista toiseen vanhempaan lapsen vanhemmoinnissa b) luottamista siihen, että vanhemmat kykenevät yhteistoimintaan lapsen asioissa. Luottamus on asenne, joka suuntaa toimintaa Luottamus on luotettavasti toimimista ja luotettavuuden osoittamista, luotettavaksi osoittautumista Kahdenvälisyys lapsen asioissa VASTUU Vanhempien yhteistoiminnan ala koskee lapsen asioista huolehtimista. Vanhemman mahdollisuus itsenäiseen toimijuuteen lapsesta huolehtimisessa. Tasa-arvo, valmius vastuunkantoon lapsen kokonaisarjesta Vastuu yhteistoiminnan sujumisesta, mahdollistamisesta ja edistämisestä Kontrolli, lapsen edun tarkistaminen, arviointi tarvittaessa 7

Vastavuoroisuus SITOUTUMINEN PÄÄMÄÄRÄÄN Aito sitoutuminen päämäärään, edistämään lapsen hyvän toteutumista kaikissa tilanteissa. Aito sitoutuminen yhteisvanhemmointiin (päämäärän saavuttamisen välineenä) eli yhteistoimintaan lapsen toisen vanhemman kanssa lasta koskevissa asioissa Lapsilähtöisyys: lapsen kannalta edut eivät ole vastakkaisia vaan samansuuntaisia: Molempien vanhempien hyvinvointi on lapsen etu Toisen vanhemman vanhemmuuden mahdollistaminen ja tukeminen KUNNIOITTAMINEN Toisen vanhemman arvostaminen lapselle tärkeänä ihmisenä Toisen vanhemman arvostaminen ja kunnioittaminen vanhempana Tilan ja vapauden antaminen toiselle aktiivisena toimijana Tasa-arvoisuus Rajojen kunnioittaminen, kolmansien osapuolten puuttuminen, kontrolli vai tuki? Lapselle tärkeiden ihmisten kunnioittaminen, lapselle tärkeiden asioiden- ja kiinnostuksenkohteiden arvostaminen SUUNNITELMALLISUUS SOPIMUKSELLISUUS Yhteisesti ennakkoon sovittavat asiat Lapsen verkoston säilyttäminen, lapsen elämän vakaus, toiminnan ennakoitavuus Toimijuus edellyttää ennakoitavuutta Neuvoteltavuus isoista ratkaisuista Riittävä tieto ja neuvottelu takaavat parhaat toimintapolut ja kokonaisratkaisut kaikkien kannalta 8

RESURSSIT Aineelliset resurssit, niiden hyödyntäminen lapsilähtöisesti, lapsen hyväksi Ympäristön hyväksyntä Verkostot, niiden tuki, tuen mahdollistaminen Vanhempien kyvyt, tiedot, taidot, kekseliäisyys, ymmärrys ja kapasiteetti, niiden hyödyntäminen lapsilähtöisesti Asumisetäisyys vaikuttaa vanhempien mahdollisuuteen toteuttaa yhteisvanhemmointia JOUSTAVUUS Kyky oman toiminnan reflektioon Tilanteet huomioiva toiminta Neuvoteltavuus Sopeutuminen ja kompromissivalmius Moninäkökulmainen ajattelu ja ymmärrys TIETO JA TIEDONKULKU Edellyttää vanhempien välistä riittävää tiedon vaihtamista, huolehtimista sen antamisesta toiselle vanhemmalle sekä viestien ja tiedon vastaanottamista Riittävä avoimuus lasta koskevissa asioissa Lapsi ei ole tiedonvälittäjä Kahdenvälisyys lapsen asioissa on ensisijaista (ei ulkopuolisten puuttumista negatiivisessa mielessä) Edellä esitetyt yhteisvanhemmoinnin kriteerit (8 kpl) muodostavat kokonaisuuden, jonka avulla voi tarkastella ja arvioida yhteishuoltajavanhempien yhteistoimintaa. Havainnollistan edellä esitettyjen tekijöiden suhteutumista ja vaikutusta toisiinsa seuraavalla janakuviolla. Oheisessa kuvassa punainen jana kuvaa tilannetta, missä vanhemman A resurssi pienenee ja vanhemman B vastuu kasvaa. 9

Vanhempien resurssit ovat eri asioissa erilaiset (sosiaalinen pääoma/raha/verkostot). Vanhempien jakaessa resurssejaan lapsen edun näkökulmasta, on laskutapa erilainen, kuin jos resursseja käytetään saman verran huomioimatta, kuinka paljon niitä on kullakin vanhemmalla. Edelleen kuviossa vaakasuora viiva kuvaa, että vanhemman A:n luottamus pysyy samana, vaikka vanhemman B luotettavuus kasvaa. Janalla voi kuvata myös sopimuksellisuuden ja joustavuuden suhdetta toisiinsa. Seuraavassa kuvattu yhteishuoltajuuden ja yhteisvanhemmoinnin suhde toisiinsa sopimuksellisuuden ja luottamuksen muuttujien avulla. 10

Edellä kuvassa on myös vaakaviiva, joka kuvaa luottamusta. Luottamusta voi olla paljon tai vähän, eikä se määritä vanhempien yhteistoiminnan toteutumista. Yhteistoiminta edellyttää muutakin kuin luottamista, kuten edellä esitetystä käy ilmi. Yhteishuoltajien yhteistoiminta eli yhteisvanhemmointi rakentuu edellä esitetyistä useista osatekijöistä, jotka kaikkia tarvitaan vanhempien yhteistoimintaan ja kaikki reagoivat eri tavoin toisiinsa tai ulkoisiin muutoksiin. 2. Ulkoiset muutokset ja kolmannet osapuolet Kun vanhempien välinen yhteistoiminta paalutetaan ehdottomilla tiukoilla sopimuksilla ja joustavuus vähenee, tarkoittaa tämä lapsen kannalta tilannetta, missä ei neuvotella, vaikka neuvottelulle olisi tarve. Lapselle on toki turvallista, että arki on säännöllistä, mutta pakonomaisena se ei enää ota huomioon lapsen muuttuvia tilanteita. Yhteisvanhemmoinnissa tulee tiedostaa, että lapsen kanssa eläessä ympäristössä on paljon muuttujia. Jos näitä muuttujia torjutaan tiukentamalla sopimuksia, se voi viedä tilaa toimijuudelta, sekä lapsen että vanhempien toimijuudelta. 11

Yhteisvanhemmoinnissa hyvät monitahoisuuden huomioivat rakenteet yhtäältä sekä turvaavat että suojaavat kaaokselta ja toisaalta suojaavat mahdollisuutta ja tilaa toimijuuteen, tilanteittaiseen uudelleen orientoitumiseen. Kolmannet osapuolet Käytännön työssä tulee hyvin usein esiin kysymys kolmansista osapuolista. Toimijuus edellyttää tietoista otetta ympäristöstä, toiminnan lähtökohdista ja luottamusta toimintaympäristön jonkinasteiseen ennakoitavuuteen. x ja y toivoo että B x&y tietää, että täytyy tehdä c ja d anoppi on eri mieltä ja ryhtyy tekemään f Yhteistoiminta edellyttää sopimista, luottamista, rajoja, kunnioitusta ja riittävää tietoa. Kolmannet osapuolet voivat tukea tai häiritä vanhemman toimintakykyä ja toimijuutta. On tärkeä hahmottaa, kuka on toiminnan varsinainen osapuoli (x&y ja lapsi) ja kuka sen ulkokehällä. Hyvän tukihenkilön kriteeri on, että hän tukee vanhempaa järkevään toimijuuteen ja hahmottaa, että on kyse lapsen molempien vanhempien toimijuudesta ja toiminnan mahdollisuuksista. Vanhempien toiminta tähtää lapsen toimijuuden ja toimintaedellytysten vahvistamiseen. 12

IV YHTEISHUOLTAJUUS JA YHTEISVANHEMMOINTI Yhteishuoltajuus on juridinen käsite. Yhteisvanhemmointi on sisällöllinen käsite. Yhteishuoltajuutta voi toteuttaa yhteisvanhemmoiden, mutta yhteishuoltajuuden edellytys ei ole vanhempien vastavuoroinen yhteistoiminta. Yhteishuoltajuus ei tarkoita, että vanhemmat tosiasiallisesti toimisivat yhteistyössä, toteuttaisivat lapsen vanhemmointia yhteistoiminnallisesti. Vanhempien yhteistoiminnan puute tuottaa toisinaan vakaviakin ongelmia ja esteitä lapsen edun näkökulmasta. Sanna Koulu (2014) haastaa juridiikan alan väitöskirjassaan näkemään lasten huoltamiseen ja hoivaan liittyvät kysymykset tärkeinä erityiskysymyksinä ja nimenomaan laajemmin kuin juridiikan sääntelyyn tyhjentyvinä kysymyksinä. Sanna Koulu puhuu juridiikan välineistä ja samalla heittää haasteen muille asiantuntijuusaloille (Koulu 2014, 391-405). Tähän haasteeseen pyrin vastaamaan yhteisvanhemmoinnin mallilla. Yhteisvanhemmoinnin taitosanat -malli pyrkii olemaan yksi vastaus yhteishuoltajuuden ongelmakohtien hahmottamiseksi ja ratkaisemiseksi. Malli on kehitetty tarjoamaan käytännön työhön käyttökelpoista, toimivaa, tutkimustietoon ja teoriaan pohjautuvaa työvälinettä vanhempien yhteistoiminnan rakentamiseen ja arvioimiseen yhteishuoltajuustilanteissa. Yhteishuoltajuudessa toimijuus jäsentyy eri tavoin, riippuen siitä asetetaanko tavoitteeksi a) sääntöjen noudattaminen vai b) lapsen hyvä. Oikeintoimiminen tarkoittaa, että vanhemmat valitsevat toiminnan keinoja, jotka edistävät lapsen edun toteutumista. Lapsen etu on, että kaikkia hänelle tärkeitä ihmisiä kohdellaan hyvin ja he saavat osakseen hyvää kohtelua. Yhteisvanhemmuuteen sitoutuneilla vanhemmilla on yhteisesti jaettu intressi ja päämäärä. Heitä motivoi lapsen hyvä ja vastuunotto siitä. Tämä orientaatio ohjaa vanhemmuudessa toimivia suuntaamaan katseensa vanhemmoinnin kokonaisuuteen ei 13

yksittäisiin sopimuksiin ja niiden noudattamiseen päämääränä sinänsä. Yhteisvanhemmoinnin ero yhteishuoltajuuteen on siinä, että yhteisvanhemmoinnissa sovittaessa ei pyritä laskennalliseen lapsen ajan ja elämänkokonaisuuden kahtia jakamiseen. Yhteishuoltajuussopimuksessa kyse on juurikin usein laskennallisesta sopimisesta. Sopiminen ja sopimuksellisuus on kuitenkin myös yhteisvanhemmoinnissa hyvin tärkeää, varsinkin aluksi. Lopuksi esimerkki sopimuksesta, jonka ovat laatineet eroavat vanhemmat itse ilman ulkopuolista ammatillista ohjausta. Sopimuksen toinen osapuoli, vanhempi, kertoi, että sai tukea sopimuksen sisältöön liittyen omalta vanhemmaltaan. Yhteisvanhemmointi -sopimus on tehty heti eron yhteydessä. Vanhemmat kertoivat, että sopimukseen sitoutuminen ja sen noudattaminen oli aluksi hyvinkin tarkkaa, ajan myötä sopimuksellisuus on vähitellen siirtynyt osin rakenteeksi, joka ohjaa, suuntaa ja tukee vanhempien yhteistoimintaa. Vanhemmat pitivät aluksi toisiinsa enemmän etäisyyttä. Vanhemmat kertoivat, että Alussa yhteistoiminta oli haastavaa. Vanhemmat ovat olleet lapsen kanssa mm. yhtä aikaa samassa lomakohteessa. 14

Yhteisvanhemmointi -sopimuksen esimerkki/malli Sopimuksen ovat tehneet vanhemmat, jonka lapsi on ollut päiväkoti -ikäinen vanhempien erotessa. Lapsi on jo kohta aikuinen ja vanhemmat ovat kertoneet, että välit ovat nykyään mutkattomat. Tapaamis- ja muut Lapsen lapsenoikeudet, Lapsen elinkustannukset Lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva sopimus on allekirjoitettu x.x.xxxx. Sen liitteessä määritellään, että Lapsella (xxx) on oikeus olla vuoroviikoin äidin luona ja vuoroviikoin isän luona (vanhemmat sopivat lapsen luonapito-oikeudesta tarkemmin keskenään) sekä, että Vanhemmat sopivat lapsen tapaamis- ja huoltojärjestelyt uudelleen, mikäli lapsen tasapainoinen kehitys sitä edellyttää. Sopimuksessa määritellyt tarkemmat luonapito-oikeudet tarkoittavat seuraavaa: - Lapsi asuu vuoroviikoin kummankin vanhempansa luona niin, että vaihdot tapahtuvat perjantaisin päivähoitopäivän jälkeen, mikäli muuta ei sovita erikseen. - Lapsi saa viettää juhlapyhät vuorotellen ja vuorovuosina kummankin vanhempansa luona siten, että - joulupäivänä tapahtuu vaihto puolilta päivin niin, että jouluaaton lapsen kanssa viettänyt tuo lapsen häntä odottavan vanhemman luokse - pääsiäispyhät jaetaan puoliksi viikkojaoista joustaen - juhannus ja uuden vuoden aatto ja -päivä kuuluvat vuorotteluperiaatteeseen, viikkojaoista joustaen - uuden vuoden aaton Lapsi viettää sen vanhemman kanssa, jonka kanssa hän ei viettänyt jouluaattoa - Lapsella on oikeus osallistua kummankin sukunsa jäsenten syntymäpäiville, sukujuhliin ja muihin suvun tapahtumiin viikkojaoista joustaen - Lapsella on oikeus viettää lomaa vuosilomalla olevien vanhempiensa kanssa, kuitenkin niin, että yhtäjaksoinen erossa oloaika toisesta vanhemmasta on enintään 10 päivää kerrallaan. Ulkomaan matkojen ollessa kyseessä Lapsen vanhemmat pyrkivät joustamaan siten, että Lapsen matkat ovat mahdollisia toteuttaa, kuitenkin niin, että Lapsen ollessa alle kouluikäinen, erossa oloaika toisesta vanhemmasta on enintään 14 päivää - Lapsella on oikeus mahdollisimman pitkään kesälomaan ja Lapsen vanhemmat pyrkivät sopimaan lomansa sen mukaan. - Lapsella on oikeus osallistua päiväkoti- tai muiden ystäviensä syntymäpäiville tai muille lastenkutsuille viikkojaoista joustaen - Lapsella on oikeus viettää syntymäpäivänsä ja syntymäpäivänään aikaansa kummankin vanhempansa kanssa - Lapsella on oikeus viettää isän- ja äitienpäivänä sekä vanhempiensa syntymäpäivinä aikaansa kulloisenkin päivänsankarin seurassa - Lapsella on oikeus harrastuksiin kuten muillakin lapsilla, viikkojaoista joustaen - Lapsen mahdollisesta sairastumisesta on ilmoitettava välittömästi toiselle vanhemmalle puhelimitse. Tämä saa tulla katsomaan sairasta lastaan - Lapsella on oikeus kuulla erossa olevan vanhempansa ääni puhelimitse joka päivä, ellei erikseen toisin sovita. Tästä vastaavat vanhemmat yhdessä niin, että ensisijaisesti erossa oleva vanhempi soittaa. Jos yhteydensaaminen ei onnistu tai on vaikeaa johtuen lapsen kanssa olevasta vanhemmasta, tämä on velvollinen soittamaan lapsen kanssa erossa olevalle vanhemmalle - Vanhemmaksi tultuaan Lapsella on oikeus pistäytyä toisen vanhemman luona niin halutessaan vanhemmille asiasta ensin ilmoitettuaan 15

Lapsen muut lapsenoikeudet: - Lapsella on oikeus siihen, että hänen vanhempiensa välillä kulkee tieto kaikissa häneen liittyvissä asioissa mahdollisimman nopeasti ja kitkattomasti - Lapsella on oikeus siihen, että häntä koskevissa asioissa niin päiväkodissa, koulussa kuin muuallakin (vanhempainillat, muut tilaisuudet) läsnä ovat hänen kummatkin vanhempansa ja vanhemmat huolehtivat siitä, että tieto tilaisuuksista kulkee välittömästi toiselta toiselle (puhelimitse, sähköpostitse ja kopiot ilmoituksista) - Lapsella on oikeus siihen, että hänen kummastakin vanhemmastaan puhutaan hänelle aina kauniisti kummassakin kodissa - Lapsella on oikeus tuntea, että hänen vanhempansa pystyvät keskustelemaan asiallisesti keskenään niin tavatessaan kuin puhelimessakin - Lapsella on oikeus tuntea, että hän ei ole pelinappula eikä koston väline. Hänen elämänsä pitää muistuttaa mahdollisimman paljon ehjän perheen lapsen elämää. Siitä pitää kummankin vanhemman pitää huolta. Lapsen elinkustannukset: - Lapsen päivähoitomaksut maksetaan vuorotellen, vuorokuukausin - Lapsen vakuutusmaksut maksetaan puoliksi - Lapsen vaatekustannukset maksetaan puoliksi kuitenkin niin, että vaatekustannukset katetaan ensisijaisesti lapsilisistä. Äiti, jonka pankkitilille lapsilisät maksetaan, säilyttää Lapselle tekemistään vaatehankinnoista kuitit. Samoin tekee Isä vaatehankintoja tehdessään - Lapsen harrastusmaksut maksetaan puoliksi - Lapsen koulutusmaksut maksetaan puoliksi - Lapsen kuljetusmaksut (bussikortti) maksetaan puoliksi - Lapsen osallistuessa ystäviensä syntymäpäiville, lahjat maksetaan puoliksi Sopimusta tarkistetaan Lapsen kasvaessa ja tarvittaessa. Allekirjoitukset Helsingissä xx.xx 16

Kirjallisuutta Poiminnat pro gradu -tutkimuksen kirjallisuudesta Susanna Airola 2016 YHTEISVANHEMMOINTI YHTEISHUOLTAJUUS VANHEMPIEN YHTEISTOIMINTANA AFCC (2016) Association of Family and Conciliation Courts. Saantitapa 26.5.2016: https://www.afccnet.org/resourcecenter/resources-for-families/pamphlet information/categoryid/1/productid/3 Auvinen, Maija (2006) Huoltoriidat tuomioistuimissa. Sosiaalitoimi selvittäjänä, sovittelijana, asiantuntijana. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A sarja N:o 272. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys. Beck, Judith S. (2011) Cognitive Behavior Therapy - Basics and Beyond. New York: The Guilford Press A Division of Guilford Publications, Inc. Broberg, Mari (2010). Uusperheen voimavarat ja lasten hyvinvointi. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 52/2010. Väestöliitto. Castrén, A-M. & Högbacka (2014) Avautuuko perhe? Eksklusiivisuuden ja inklusiivisuuden dynamiikka perhesidoksissa. Sosiologia 51 (2014) : 2, s. 106-122. Julkaisija: The Westermarck Society r.y. Castrén, A.-M. (2008). Päättyykö sukulaisuus? Verkostonäkökulma perhe- ja sukulaisuus- suhteisiin eron jälkeen. Teoksessa E. Sevon & M. Notko (toim.) Perhesuhteet puntarissa (s. 223 256). Palmenia-sarja. Helsinki University Press. Castrén, A.-M. (2009). Mahtuuko ero perheeseen? Perheen hajoaminen ja uusperhe perheenä. Teoksessa R. Jallinoja (toim.) Vieras perheessä (s. 106 127). Helsinki: Gaudeamus. Castrén, Anna-Maija (2009) 17

Onko perhettä eron jälkeen? Eroperhe, etäperhe, uusperhe. Helsinki: Gaudeamus. Clark, David A & Beck, Aron. (2010) Cognitive Therapy of Anxiety Disorders - Sience and Practice. New York: The Guilford Press A Division of Guilford Publications, Inc. Davies, Hayley (2015) Shared Parenting or Shared Care? Learning from Children s Experiences of a Post-Divorce Shared Care Arrangement. CHILDREN & SOCIETY VOLUME 29, 2015 pp. 1 14. DOI:10.1111/chso.12013 Eroneuvo (2015) Saantitapa 2.2.2015:http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/ neuvokeskus2/ammattilaisille/erofoorumi-27-11-2014/. Eräranta, Kirsi (2007) Olevasta tekijäksi? Psykososiaalinen tieto isän määrittäjänä. Perhetyön tieto. Tampere: Vastapaino Flowerdew, J. & Neale, B. (2003) Trying to stay apace. Children with multiple challenges in their post-divorce family lives. Childhood 10 (2), 147 160. Forsberg, Hannele (2014) Konstruktionistinen lähestymistapa perheeseen. Teoksessa Riitta Jallinoja Helena Hurma Kimmo Jokinen (toim.) Perhetutkimuksen suuntauksia. Gaudeamus. Helsinki, s. 123-138. Fransson, Emma & Turunen Jani & Hjern Anders & Österberg Viveca & Bergström Malin (2016) Psychological complaints among children in joint physical custody and other family types: Considering parental factors. Scandinavian Journal of Public Health, 1 7. Scandinavian journal of public health (2015): 1403494815614463. GIRFEC (2014) Q&A for parents and families. Children and Young People (Scotland) Act 2014. Saantitapa 26.5.2016: http://www.gov.scot/resource/0046/00465708.pdf Haavisto, Vaula & Bergman-Pyykkönen Marina & Synnöve Karvinen- Niinikoski (2013) Perheasioiden sovittelun uudet tuulet - havaintoja, mallinnuksia ja arvioita FASPER -hankkeen pohjalta. Suomen sovittelufoorumi ry.http://www.sovittelu.com/pdf/2014/ verkkoversio%20perheasioiden%20sovittelun%20uudet%20t uulet.pdf Hallamaa, Jaana (2017) Yhdessä toimimisen etiikka. Gaudeamus. Hautanen, Teija (2010) 18

Väkivalta ja huoltoriidat. (diss.) Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteen laitos, sosiaalipolitiikka. Saantitapa (6.5.2016):http://tampub.uta.fi/handle/10024/59337?id=113 54 Helsingin kaupunki (2016) Lastenvalvojan tapaaminen sopimusasioissa. Saantitapa 30.5.2016: http://www.hel.fi/www/helsinki/fi/sosiaali-jaterveyspalvelut/lapsiperheiden-palvelut/perheoikeudellisetasiat/lastenvalvojat/valmistautuminen Helsingin kaupunki (2016) Perheen tuki -sivusto. Saantitapa 30.5.2016: http://www.hel.fi/www/sote/perheentuki-fi Hetherington, E. M. (2003) Social support and the adjustment of children in divorce and remarried families. Childhood 10 (2), 217 236. Hiitola, Johanna (2015) Hallittu vanhemmuus. Sukupuoli, luokka ja etnisyys huostaanottoasiakirjoissa. Hokkanen, Tiina (2005) Äitinä ja isänä eron jälkeen. Yhteishuoltajavanhemmuus arjen kokemuksena. (diss.) Jyväskylä studies in Education, Psychology and Social Recearsh, 267. Jyväskylä: University Library of Jyväskylä. Hämäläinen, Juha (2016) Vastaus Pekka Perelle. Janus. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti vol. 23 (1) 2015, 118 120. Jallinoja, Riitta (2014) Teoria universaalista perheestä teoksessa Perhetutkimuksen suuntauksia. Jallinoja, R., Hurme, H. & Jokinen, K. (toim.). Helsinki: Gaudeamus. s. 18-34. Jallinoja, R., Hurme, H. & Jokinen, K. (2014) Perhetutkimuksen suuntauksia. Jallinoja, R., Hurme, H. & Jokinen, K. (toim.). Helsinki: Gaudeamus. S. 7-17. Karttunen, Risto (2010) Isän ja äidin välissä. Lapsen kuulemisen psykologinen kehys huolto- ja tapaamisriidoissa. Tampere: Tampere University Press. Kauppinen, Nina (2013) Eronjälkeinen selviytyminen ja onnistunut yhteistyö eroperheiden tarinoissa. Lapsi- ja nuorisososiaalityön ammatillinen lisensiaattitutkinto/ erikoistumiskoulutus SOSNET/Turun yliopisto, Lisensiaatintutkimus. http://www.sosnet.fi/loader.aspx?id=60ceecbb-8026-47c1-8345-07641897ea96 Kelly, J. B. & Emery, R. E. (2003) Children s adjustment following divorce: Risk and resilience perspectives. Family Relations 52 (4), 352 362. 19

Kelly, J. B. (2003) Changing perspectives on children s adjustment following divorce: Aview from the United States. Childhood 10, 237 254. Kiiski, Jouko (2011) Suomalainen avioero 2000-luvun alussa. Miksi avioliitto puretaan, miten ero koetaan ja miten siitä selviydytään. Diss. Itä-Suomen yliopisto, psykologia. Korvela, Pirjo & Rönkä Anna (2014) Arkielämän näkökulma perheeseen. Teoksessa Perhetutkimuksen suuntauksia. Jallinoja, R., Hurme, H. & Jokinen, K. (toim.). Helsinki: Gaudeamus, s. 192-214. Koulu, Sanna (2014) Lapsen huolto- ja tapaamissopimukset: Oikeuden rakenteet ja sopivat perheet. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus. 442 ss. Kurki-Suonio, Kirsti (1999). Äidin hoivasta yhteishuoltoon: lapsen edun muuttuvat oikeudelliset tulkinnat. Helsinki: Suomen lakimiesyhdistys. Kuronen, Marjo (2014) Perheen ideologinen tuottaminen. Teoksessa Riitta Jallinoja Helena Hurma Kimmo Jokinen (toim.) Perhetutkimuksen suuntauksia. Gaudeamus. Helsinki, s. 81 98. Kääriäinen, Aino (2015) Sosiaalitoimen olosuhdeselvitykset teksteinä johtopäätösten argumentointi ja puolelle asettumisen tulkinnat. Oikeus -lehti. 4/2015, 4: 379-403. Kääriäinen, Aino (2008) Ero haastaa vanhemmuuden. Lastensuojelun Keskusliitto/ Neuvo- projekti. Helsinki: Libris Oy. Linnavuori Hannariikka (2007) Lasten kokemuksia vuoroasumisesta. (diss.) Jyväskylä studies in Education, Psychology, and Social Research 313. Jyväskylän yliopisto. Malinen, Vuokko (2015) Uuspari - Uusperheen parisuhde ja koulutuksellisen intervention mahdollisuudet sen tukemiseen. Diss. 136 s. Itä- Suomen yliopisto. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Education, Humanities, and Theology; 71 Morgan, David H. J. (1996). Family connections. An introduction to family studies. Cambridge: Polity Press. Mäkipää, Sanna (2007) Neuvotellen rakennettu perhe. Perhe, vanhemmat ja lapsi adoptiota ohjaavassa tekstissä. Teoksessa Perhetyön tieto. Vastapaino, Tampere, 205-223. Neuvokeskus (2014) 20

Erofoorumi 27.11. 2014. http://www.ensijaturvakotienliitto.fi /tyomuodot/neuvokeskus2/ammattilaisille/erofoorumi-27-11- 2014/ Neal, Bren (2000) Theorising Family, Kinship and Social Change Workshop Paper 6 Prepared for Workshop Two: Statistics and Theories for Understanding Social Change Friday 21 January 2000 Saantitapa 26.5.2016: https://www.leeds.ac.uk/cava/papers/wsp6.pdf Niemelä, Pauli (2009) Ihmisen toiminnallisuus ja hyvinvointi sosiaalityön teoreettisen ymmärryksen perustana. Teoksessa Mikko Mäntysaari, Anneli Pohjola & Tarja Pösö (toim.) Sosiaalityö ja teoria. Jyväskylä: PS kustannus. 209-236. Nousiainen, Kirsi (2004) Lapsistaan erillään asuvat äidit. Äitiysidentiteetin rakentamisen tiloja. Jyväskylä: Minerva Kustannus Oy. Nätkin, Ritva (2003) Moninaiset perhemuodot ja lapsen hyvä. Teoksessa Perhe murroksessa. Kriittisen perhetutkimuksen jäljillä. Forsberg, Hannele & Nätkin, Ritva. Helsinki, Gaudeamus, 16-38. Oikeusministeriö (2016) Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lainsäädännön uudistaminen. Muistio 25.1.2016. Oikeusmininsteriö: Lainvalmisteluosasto, Yksityisoikeuden yksikkö. Saantitapa 26.5.2016:http://www.oikeusministerio.fi/material/attachmen ts/om/valmisteilla/lausunnolla/smkziqvrx/muistio_lapsen_hu olto_ja_tapaamisoikeus.pdf Richards, Martin (1999) The Needs of Children at Divorce. Teoksessa Family Law and Policy in the Europe. Toim. Kuczewski, Jacek & Maclean Mavis. Onati International in Law Society. England: Dartmouth Publising Company Limited. s. 203-217 Ritala-Koskinen (2001) Mikä on lapsen perhe? Tulkintoja lasten uusperhesuhteista. (diss.) Tampereen yliopisto, Sosiaalipolitiikanlaitos, sosiaalityö. Väestötutkimuslaitoksen julkaisusarja D 38/2001. Helsinki: Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos. Ritala-Koskinen (2003) (Uus)perhe lapsen silmin teoksessa Perhe murroksessa. Kriittisen perhetutkimuksen jäljillä. Forsberg Hannele & Nätkin, Ritva. Helsinki: Gaudeamus, 121-139. Satka, Mirja & Kääriäinen, Aino & Yliruka, Laura (2016) Teaching Social Work Practice Recearch-Minded Expertise. Journal of Teaoching in Social Work, 36:1, 84-101. GIRFEC (2014) 21

Q&A for parents and families. Children and Young People (Scotland) Act 2014. Saantitapa 26.5.2016:http: //www.gov.scot/resource/0046/00465708.pdf Smart, Carol & Neale, Bren (1999) Family Fragments. United Kindom, Cambridge: Polity Press. Sutinen, Päivi (2005). Vanhempana ja aikuisena uusperheessa. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 203. Helsinki: Yliopistopaino. Valkama, Elisa & Litmala, Marjukka (2006). Lasten huoltoriidat käräjäoikeuksissa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 224. Helsinki: Hakapaino oy. Vasantola, Satu & Vihavainen Suvi (2016) HS selvitti: Epäilys äitien suosimisesta ei saa tukea. Helsingin sanomat 10.5.2016, A6-A7. Vihavainen, Satu (2016) Tutkimus: Viranomaiset korostavat usein molempien etua. Helsingin sanomat 10.5.2016, A6. Väänänen Riitta (2016) Perheen rakenteen, dynamiikan ja arvojen merkitys lapsen psyykkiselle hyvinvoinnille. University of Eastern Finland, Faculty of Social Sciences and Business Studies, Kuopio University Hospital, Department of Child Psychiatry Publications of the University of Eastern Finland, Dissertations in Social Sciences and Business Studies, no 68. Yesilova, Katja (2007) Perheen puolesta. Perhekasvatus Suomessa 1970-1990 - luvuilla. Teoksessa Perhetyön tieto. Tampere: Vastapaino, 39-64. Yesilova, Katja (2009) Ydinperheen politiikka. Helsinki: Gaudeamus. 22