SUOMEN YLEINEN MARKKINAVALVONTAOHJELMA 2014 TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ ARBETS- OCH NÄRINGSMINISTERIET MINISTRY OF EMPLOYMENT AND THE ECONOMY PL 32 (Aleksanterinkatu 4) PB 32 (Alexandersgatan 4) P.O. Box 32 (Aleksanterinkatu 4) 00023 Valtioneuvosto Puh. 029 506 0000 00023 Statsrådet Tfn 029 506 0000 FI-00023 Government Tel + 358 29 506 0000 Faksi (09) 1606 2166 www.tem.fi Fax (09) 1606 2166 www.tem.fi Fax + 358 9 1606 2166 www.tem.fi
1. Johdanto... 2 2. Markkinavalvonnan organisointi... 2 2.1. Markkinavalvonnan koordinointi... 2 2.2. Markkinavalvontaviranomaiset... 3 3. Markkinavalvonnan toteutus... 3 3.1. Valvonnan kohdentaminen ja suunnitteleminen... 3 3.2. Valvontamenettelyt... 4 4. Yhteistyö... 4 4.1. Viranomaisyhteistyö... 4 4.2. Sidosryhmäyhteistyö... 5 5. Tietojenvaihtojärjestelmät: Rapex ja ICSMS... 5 Liite 1. Sektorikohtaiset markkinavalvontaohjelmat (luettelo + linkit) Liite 2. Taulukko markkinavalvontaviranomaisista
2 (6) 1. Johdanto EU:n akkreditointi- ja markkinavalvonta-asetus (765/2008/EY) tuli sovellettavaksi 1.1.2010. Asetuksen mukaan markkinavalvonnalla tarkoitetaan viranomaisten toimintaa tai toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tuotteet ovat asiaa koskevassa yhteisön yhdenmukaistamislainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisia eivätkä vaaranna terveyttä, turvallisuutta tai muita yleisten etujen suojeluun liittyviä seikkoja. Markkinavalvonta antaa suojaa kuluttajille ja työntekijöille ammatinharjoittajille sekä talouden toimijoille vilpillistä kilpailua vastaan. Asetuksen 18 artiklan 5 kohta edellyttää, että jäsenmaiden on laadittava joko yleinen markkinavalvontaohjelma tai sektorikohtaisia ohjelmia. Jäsenmaiden on myös saatettava ohjelmat säännöllisesti ajan tasalle. Sektorikohtaiset valvontaohjelmat on laadittu ja ilmoitettu Suomessa asetuksen voimaantulosta, vuodesta 2010 lähtien. Työ- ja elinkeinoministeriö laati ensimmäisen kerran sektorikohtaisten ohjelmien lisäksi yhteistyössä muiden hallinnonalojen kanssa suomalaista markkinavalvontaa koskevan yleisen markkinavalvontaohjelma vuodelle 2013. Vuoden 2014 Suomen yleinen markkinavalvontaohjelma on päivitetty vuoden 2013 yleisen markkinavalvontaohjelman pohjalta. Yleinen markkinavalvontaohjelma kuvaa suomalaisen markkinavalvontajärjestelmän rakennetta yleisellä tasolla: sen vastuualueita, toimintatapoja sekä yhteistyötä viranomaisten ja sidosryhmien välillä. Lisäksi ohjelmassa on kuvattu markkinavalvonnassa käytettyjä tietojenvaihtojärjestelmiä. Yleinen markkinavalvontaohjelma toimii sektorikohtaiset ohjelmat kokoavana asiakirjana ja eräänlaisena tiiviinä johdantona sektorikohtaisille ohjelmille. Yleinen markkinavalvontaohjelma täydentää ja tukee sektorikohtaisia ohjelmia, jotka on lueteltu liitteessä 1. Suomen yleinen markkinavalvontaohjelma koskee akkreditointi- ja markkinavalvontaasetuksen sekä yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin (2001/95/EY) soveltamisalaan kuuluvaa markkinavalvontaa. Se ei siis koske esimerkiksi elintarvikevalvontaa, joka on rajattu pois asetuksen soveltamisalasta tai kuluttajapalveluiden turvallisuuden valvontaa kyseisen sääntelyn ollessa puhtaasti kansallista. Sekä yleisestä markkinavalvontaohjelmasta että sektorikohtaisista markkinavalvontaohjelmista ilmoitetaan muille jäsenvaltioille ja komissiolle sähköisten viestinten kautta. 2. Markkinavalvonnan organisointi 2.1. Markkinavalvonnan koordinointi Markkinavalvonta on Suomessa sektoroitunutta. Lainsäädäntöä on usealla eri hallinnonalalla, ja valvontaviranomaisia on useita. Työ- ja elinkeinoministeriö hoitaa markkinavalvonnan
3 (6) koordinaatiotehtäviä ja vastaa mm. akkreditointi- ja markkinavalvonta-asetuksen kansallisen toimeenpanon koordinoinnista. Erillistä markkinavalvontaa koordinoivaa tai valtakunnallisesti ohjaavaa toimielintä ei ole. Työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä toimii vaatimustenmukaisuuden arviointiasiain neuvottelukunta, joka on käytännössä toiminut työja elinkeinoministeriön tukena markkinavalvontaan liittyvien tehtävien koordinoinnissa. Neuvottelukunnassa on edustettuina eri hallinnonalojen markkinavalvontaviranomaisia ja keskeiset sidosryhmät. 2.2. Markkinavalvontaviranomaiset Markkinavalvontaviranomaisella tarkoitetaan viranomaista, jolla on laissa säädetty tehtävä markkinavalvonnan toteuttamisesta. Markkinavalvontaviranomaisia on Suomessa useita, ja ne toimivat yhteensä seitsemällä eri hallinnonalalla. Markkinavalvontaviranomaiset ovat (sulkeissa vastuuministeriö): Elintarviketurvallisuusvirasto, Evira (maa- ja metsätalousministeriö) Liikenteen turvallisuusvirasto, TraFi (liikenne- ja viestintäministeriö) Poliisihallitus (sisäasiainministeriö) Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Valvira (sosiaali- ja terveysministeriö) Sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosasto ja aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueet (5 kpl) Säteilyturvakeskus, STUK (sosiaali- ja terveysministeriö) Tulli (valtiovarainministeriö) Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, Tukes (työ- ja elinkeinoministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö, ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, sisäasiainministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö) Viestintävirasto (liikenne- ja viestintäministeriö) Markkinavalvontaa tehdään pääasiassa keskushallinnon tasolla, joskin poikkeuksina tähän voidaan mainita mm. sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosaston sekä aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueiden tekemä, eräiden työssä käytettävien tuotteiden vaatimustenmukaisuuden valvonta, jossa markkinoille luovuttamisen rajoittamista koskevat päätökset tehdään ministeriössä. Myös Tullin tekemään valvontaan liittyy eräitä erityispiirteitä, joita on tuotu esiin jäljempänä luvussa 4. Taulukko markkinavalvontaviranomaisista ja niiden valvonnassa olevista tuoteryhmistä on liitteessä 2. 3. Markkinavalvonnan toteutus 3.1. Valvonnan kohdentaminen ja suunnitteleminen Markkinavalvontaa toteutetaan sekä proaktiivisesti että reaktiivisesti. Proaktiivista valvontaa tehdään esim. erilaisina valvontahankkeina, jotka ovat usein valtakunnallisia, pohjoismaisia tai EU-tason yhteisprojekteja, ja kenttävalvontana, jossa tarkastukset kohdistetaan esim. liikkeissä myytäviin tuotteisiin tai työpaikoilla käytössä oleviin tuotteisiin. Reaktiivista
4 (6) 3.2. Valvontamenettelyt valvontaa puolestaan tehdään mm. kuluttajilta, toiminnanharjoittajilta, Rapex- ja ICSMS tietojenvaihtojärjestelmistä tai joskus Business Application -ilmoitusjärjestelmästä saatavien tietojen perusteella sekä tapahtuneiden onnettomuuksien tai tapaturmien seurauksena. Markkinavalvonnassa tärkeä riskinarviointi on merkityksellistä myös valvonnan kohdentamisessa. Sekä proaktiivisesti tehtävässä valvonnassa että reaktiivisesti eri tahojen aloitteesta käynnistetyssä valvonnassa otetaan resurssien rajallisuuden vuoksi huomioon tapauskohtainen riskinarviointi. Lisäksi EU:n ulkopuolisista maista tulevien tuotteiden valvonnassa (ns. kolmasmaavalvonnassa) saatavia tietoja hyödynnetään markkinavalvonnassa ja sen suunnittelussa sekä toisinpäin. Tulli- ja markkinavalvontayhteistyössä hyödynnetään myös Euroopan komission julkaisemaa, tätä yhteistyötä koskevaa ohjeistusta. Tulli ja markkinavalvontaviranomaiset tekevät säännöllistä valvontayhteistyötä hyödyntäen Tullin järjestelmiin asetettavia poimintaehtoja ja riskisääntöjä. Lisäksi tehdään yhteistyönä riskiperustaisia valvontaiskuja ja hankkeita. Akkreditointi- ja markkinavalvonta-asetuksen lisäksi kullakin sektorilla on pääasiassa oma, tiettyjä tuoteryhmiä koskeva kansallinen markkinavalvontasääntelynsä. Suomessa ei siis ole kansallista, kaikkia sektoreita koskevaa ns. horisontaalista markkinavalvontasääntelyä, mutta eri sektorien lainsäädäntö on markkinavalvonnan osalta kuitenkin hyvin samankaltaista ja akkreditointi- ja markkinavalvonta-asetuksen mukaista. Lisäksi kulutustavaroiden kyseessä ollessa valvonnassa voidaan tarvittaessa soveltaa yleistä kuluttajaturvallisuussääntelyä täydentävästi, jos sektorisääntelyssä ei ole esim. turvallisuuden kannalta riittäviä toimivaltuuksia valvontaviranomaiselle. Markkinavalvonnassa tehdään tarkastuksia ja selvityksiä, ja tarvittaessa markkinavalvontaviranomaiset voivat rajoittaa vaarallisen tai vaatimustenvastaisen tuotteen markkinoilla oloa esimerkiksi kieltämällä sen myynnin tai käyttöön luovuttamisen tai määräämällä tuotteen palautusmenettelystä. Markkinavalvontaa tehdään riskiperusteisesti. 4. Yhteistyö 4.1. Viranomaisyhteistyö Markkinavalvontaviranomaiset tekevät aktiivisesti yhteistyötä muiden kansallisten ja eurooppalaisten viranomaisten kanssa. Yhteistyötä tehdään sekä kahden- että monenvälisesti, mm. yhteisten valvontaprojektien ja erilaisen tietojenvaihdon muodossa. Merkittävää yhteistyötä jäsenmaiden viranomaisten kesken tehdään eri tuotesektoreiden hallinnollisissa yhteistyöryhmissä, ns. ADCO:issa. Erityisen tärkeä yhteistyön alue on markkinavalvontaviranomaisten ja tulliviranomaisten välinen yhteistyö, jolla on tarkoitus toteuttaa akkreditointi- ja markkinavalvonta-asetuksen artiklojen 27 29 sääntelyä. Tullin ja markkinavalvontaviranomaisten yhteistyönä toteuttamalla riskiperusteisella kolmasmaavalvonnalla pyritään estämään määräystenvastaisten tuotteiden pääsy sisämarkkinoille (markkinoille saattaminen). Lisäksi
5 (6) 4.2. Sidosryhmäyhteistyö kuluttajatuotteiden osalta tulli toimii joillain sektoreilla laissa säädettynä toimivaltaisena valvontaviranomaisena maahan tuonnin yhteydessä, tietyin rajoituksin myös tuotaessa tuotteita muista jäsenmaista. Viranomaisyhteistyön lisäksi markkinavalvontaan liittyen tehdään yhteistyötä myös eri sidosryhmien kuten elinkeinoelämän sekä kuluttajajärjestöjen kanssa esim. vaatimustenmukaisuuden arviointiasiain neuvottelukunnassa sekä viranomaisten ja sidosryhmien säännöllisten yhteistyötapaamisten muodossa. Markkinavalvonnan sidosryhmäyhteistyö on yksi keskeisimmistä teemoista vaatimustenmukaisuuden arviointiasiain neuvottelukunnan vuonna 2013 alkaneella toimikaudella. 5. Tietojenvaihtojärjestelmät: Rapex ja ICSMS Yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin (95/2001/EY) sekä akkreditointi- ja markkinavalvontaasetuksen tarkoittamaa markkinavalvontaa tekevät viranomaiset ovat velvollisia tekemään näiden säädösten edellyttämiä ilmoituksia Euroopan komissiolle Rapex- ja ICSMSjärjestelmiin. Suomen osalta sekä Rapex-yhteyspisteenä että ICSMS-järjestelmän kansallisena yhteyspisteenä toimii Turvallisuus- ja kemikaalivirasto. Myös tulli käyttää näitä järjestelmiä. Vuonna 2012 Rapex-järjestelmä laajeni koskemaan myös ammattikäyttöön tarkoitettuja tuotteita. ICSMS-järjestelmä on otettu Suomessa käyttöön vuonna 2012. Asianomaiset viranomaiset toimivat tähän liittyvää kansallista yhteistyötä varten ns. Mativa (markkinavalvonnan tietojenvaihto) verkostossa. Verkosto kokoontuu säännöllisesti, ja sillä on mm. oma extranet-sivustonsa, jossa on asiaan liittyvää tietoa ja työkaluja viranomaisille. 6. EU:n tuoteturvallisuus- ja markkinavalvontalainsäädännön uudistaminen Euroopan unionissa on käynnissä tuotelainsäädännön uudistaminen, jonka tarkoituksena on yhdenmukaistaa ja selkeyttää tuotteiden vaatimustenmukaisuutta ja turvallisuutta sekä niiden markkinavalvontaa koskevaa sääntelyä. Euroopan komissio antoi helmikuussa 2013 osana niin sanottua tuoteturvallisuus- ja markkinavalvontapakettia kaksi asetusehdotusta: ehdotus asetukseksi kulutustavaroiden turvallisuudesta sekä ehdotus asetukseksi tuotteiden markkinavalvonnasta. Hankkeen yleinen tavoite on parantaa sisämarkkinoiden toimintaa ja varmistaa, että EU:n markkinoilta löytyvien vaarallisten ja vaatimustenvastaisten tuotteiden määrä vähenee. Näin varmistetaan, että kuluttajia, tuotteiden ammattikäyttäjiä ja ympäristöä sekä muita yleisiä etuja suojataan korkealla tasolla. Asetusehdotuksilla pyritään erityisesti kokoamaan ja vahvistamaan EU:n tuoteturvallisuusvaatimuksia, tehostamaan markkinavalvontaa ja sen koordinaatiota sekä yksinkertaistamaan EU-sääntelyn rakennetta. Tuoteturvallisuus- ja markkinavalvontapaketin lisäksi tuotelainsäädännön uudistuksen osana tullaan yhtenäistämään yhdeksän sektorikohtaista tuotedirektiiviä ns. uuden lainsäädäntökehyksen mukaisiksi. Tuoteturvallisuus- ja markkinavalvontapakettiin liittyvä kansallinen sääntelytarve olisi tarkoituksenmukaista sovittaa yhteen tämän uudistamistyön kanssa.
6 (6) Uusi markkinavalvonta-asetus korvaisi nykyisen akkreditointi- ja markkinavalvonta-asetuksen siltä osin kuin siinä säädetään markkinavalvonnasta, ulkorajavalvonnasta ja CE-merkinnästä. Jatkossa säädettäisiin selkeämmin mm. jäsenmaiden velvollisuudesta tehdä ja suunnitella markkinavalvontaa, markkinavalvontamenettelyistä, tuotteen tunnistamisesta ja riskinarvioinnista, talouden toimijoiden (valmistaja, maahantuoja, jakelija) korjaustoimenpiteistä ja viranomaisten toimenpiteistä. Tuotelainsäädäntöuudistuksen kansallista toimeenpanoa varten on asetettu kaksi lainvalmistelutyöryhmää. Toinen työryhmistä keskittyy kansalliseen lainsäädäntöön kohdistuviin horisontaalisiin vaikutuksiin ja toinen työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan tuotelainsäädäntöön tehtäviin muutoksiin. Lisätietoja hankkeesta löytyy TEM:n verkkosivuilta osoitteesta http://www.tem.fi/tuotelainsaadanto.