Hanna-Leena Asunta Projektipäällikkö Kylätalous-hanke Suomen Kylätoiminta ry Willa Elsa Meijeritie 2 25410 Suomusjärvi 050-517 0905 hanna-leena.asunta@kylatoiminta.fi Osuustoiminnan uusi nousu Osuuskunta on juridisessa mielessä yksi yritysmuoto muiden joukossa. Jäsentensä omistamana ja demokraattisesti johdettuna yritystoimintana osuustoiminnalla on kuitenkin erityisen suuri merkitys yhteisöllisen ja paikallisen talouden rakentajana. Yritysmuotona osuuskunta yhdistää yrittäjyyden ja ihmisten välisen yhteistyön. Se on kilpailukykyinen väline parannettaessa työllisyyttä ja edistettäessä yrittäjyyttä. Osuustoiminnalla on Suomessa pitkät perinteet. Sen avulla on rakennettu paikallistaloutta ja helpotettu niin maaseudun kuin kaupunkien vähävaraisten asukkaiden elinoloja jo yli sata vuotta. Suomeen osuustoiminta-aate kulkeutui 1800-luvun lopulla, sortovuosien alussa. Aatteen isänä Suomessa pidetään taloustieteilijä, professori Hannes Gebhardia (1864-1933). Osuustoimintaliikkeen levittämiseksi perustettiin Pellervo-Seura vuonna 1899. Kansanvaltainen keino niin työttömyyden kuin alueellisen kehityksen ongelmien ratkaisemisessa toimii silti yhä. Osuustoiminta on hyvin kansainvälinen liike, ja Suomi on yksi maailman osuustoiminnallisimmista maista. Kaupparekisterissä on yli 3500 osuustoiminnallista yritystä ja niillä yhteensä 5,6 miljoonaa jäsentä (Osuustoimintalehti 4/2004). Jäsenyyksien suuren määrän selittää se, että sama henkilö voi olla jäsenenä monessa osuuskunnassa. Nykyaikaiset osuuskunnat ovat hyvin johdettuja, uudistuvia ja dynaamisia yrityksiä. Osuuskuntien alueellinen merkitys on tärkeä, sillä osuuskuntien kautta syntyy jatkuvasti uusia työpaikkoja samalla kun nykyiset yrittäjät vahvistavat asemiaan. Uusosuustoiminnaksi kutsuttu osuustoiminnan uusi aalto virisi 1990-luvun suuresta yhteiskunnallisesta murroksesta teollisesta tietoyhteiskuntaan. Lamaa seurasivat suurtyöttömyys ja nopeat muutokset työelämässä. Maaseutu sinnitteli EU-jäsenyyden tuoman rakennemuutoksen kourissa ja julkisten hyvinvointipalvelujen täydentäjiksi tarvittiin yksityistä palvelutuotantoa. Paikalliseen omatoimisuuteen ja yhteisvastuuseen perustuvalle ihmisen kokoiselle ja näköiselle osuustoiminnalle syntyi uusi sosiaalinen tilaus. Osuustoiminnan kansainvälisesti hyväksytyt arvot ja periaatteet antavatkin osuuskuntamuotoiselle yhteisölliselle yritysmuodolle ylivertaisen kilpailuedun kovaa ja kasvottomaksi muuttunutta globaalia markkinataloutta vastaan. Osuustoiminnan periaatteet 1. Osuuskunnat ovat vapaaehtoisia ja avoimia organisaatioita. 2. Perusosuuskunnat noudattavat jäsen/ääni periaatetta. 3. Osuuskunnan jäsenet osallistuvat yhdenvertaisesti ja oikeudenmukaisesti pääoman kartuttamiseen. 4. Osuuskunnat ovat itsenäisiä, jäsentensä hallitsemia, omatoimisuuteen perustuvia demokraattisia organisaatioita. 1
5. Osuuskunnat tarjoavat jäsenilleen, luottamushenkilöilleen, liikkeenjohdolleen ja henkilöstölleen mahdollisuuden koulutukseen. 6. Osuuskunnat harjoittavat keskinäistä yhteistyötä. 7. Osuuskunnat toimivat yhteisöjensä kestävän kehityksen hyväksi jäsenten päättämällä tavalla. (Kansainvälisen Osuustoimintaliiton ICA:n osuustoiminnan identiteettiä koskeva kannanotto 1995) Osuuskunnan määritelmä Osuuskunta on itsenäinen henkilöyhteisö, johon jäsenet liittyvät vapaaehtoisesti toteuttaakseen yhteisesti omistamansa ja demokraattisesti hallitsemansa yrityksen avulla taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeitaan ja tavoitteitaan. (Kansainvälisen Osuustoimintaliiton ICA:n osuustoiminnan identiteettiä koskeva kannanotto 1995) Osuustoiminnan perusarvot omatoimisuus omavastuisuus demokratia tasa-arvo oikeudenmukaisuus solidaarisuus Eettiset arvot rehellisyys avoimuus yhteiskunnallinen vastuu muista ihmisistä välittäminen (Kansainvälinen Osuustoimintaliitto ICA, 1995) Moderni verkostoitumisen väline Osuuskunta on osoittautunut verkostoituvaan yhteiskuntaan hyvin soveltuvaksi yritysmuodoksi ja moderniksi tavaksi harjoittaa liiketoimintaa ja myös työllistää itse itsensä omaehtoisesti. Henkilöstön omistamat, usein myös työtä vuokraavat työosuuskunnat toimivat myös harmaata taloutta vastaan, kun niiden avulla lyhytaikaisiakin työsuhteita saadaan virallisen talouden piiriin. Monet maahanmuuttajat ovat löytäneet jalansijaa suomalaisessa yhteiskunnassa osuuskuntien jäsenyyden ja niiden kautta tehtävän työn avulla. Henkilöstöomisteisten työosuuskuntien perustamisen pontimena on ollut myös työttömyysturvalaki, jonka mukaan palkansaajan oikeus työttömyysturvaan säilyy, jos omistusosuus yrityksessä on alle 15 prosenttia (Työttömyysturvalaki, Suomen säädöskokoelma n:o 1317/1994). Pienosuuskuntien perustamistahti oli vilkkaimmillaan ennen vuosituhannen vaihdetta, jolloin monet EU-rahoitteiset tai työvoimahallinnon rahoittamat valtakunnalliset ja alueelliset neuvontahankkeet edistivät osuustoiminnan leviämistä tekemällä sitä tunnetuksi eri väestöryhmien keskuudessa. Osuuskunta oli pitkään ollut unohdettu yritysmuoto, jota yritysneuvontaan tarjoavat tahot eivät tunteneet ja jota ei yritysoppaissa mainittu kuin lyhyellä virkkeellä, jonka sanoma oli yksiselitteisesti: vanhanaikainen. 2
Vuosituhannen vaihteessa uusien osuuskuntien perustamistahti hidastui. Syynä lienee paitsi monien neuvontaprojektien loppuminen myös odotettu uusi osuuskuntalaki (Suomen säädöskokoelma n:o 1488/2001; http://www.finlex.fi/pdf/sk/01/vihko205.pdf), joka tuli voimaan vuoden 2002 alusta ja korvasi vuodesta 1954 voimassa olleen osuuskuntalain. Nykyistä osuuskuntalakia luonnehditaan maailman moderneimmaksi yhteisölaiksi, joka antaa puitteet osuuskuntamuotoiselle yrittäjyydelle ja taloudelliselle yhteistoiminnalle mitä moninaisimmilla toimialoilla. Uusi laki on helpottanut osuuskunnan perustamista ja hallintoa. Osuuskuntien perustamistahti onkin lain voimaan tultua lähtenyt uuteen nousuun. 300 250 200 150 100 50 0 174 57 36 52 83 123 77 61 69 76 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 Perustetut osuuskunnat 262272 221 257 243 131142 108 Yhteensä 2.444 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004* Perustetut osuuskunnat 1987-2004. Lähde: Patentti- ja rekisterihallitus, Pellervo-Seura Osuustoiminnallisen yrittäjyyden voimistumisen ja kasvun esteinä ovat kuitenkin edelleen tiedon puute ja ilmeinen ristiriita vanhahtavalta kalskahtavan maineen ja nykyaikaisen liiketoiminnan välillä. Osuuskunnan mahdollisuuksia ei kunnolla oivalleta niin, että osuuskunta olisi yrittäjäksi aikovan ensimmäinen valinta eikä pelkkä vaihtoehto. Viranomaisorganisaatioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa osuustoimintaa ja osuuskuntaa varteenotettavana yritysmuotona ei vieläkään tunneta riittävästi. Osuuskunnan perustamiseen liittyvän neuvonnan saatavuus ja jatkuvuus on yhä epävarmalla pohjalla eikä tutkittua tietoa, opetusta ja oppimateriaaleja ole riittävästi saatavissa. Suurin ongelma lienee asennekasvatuksessa jo peruskouluasteella. Komissio kehottaa jäsenmaita edistämään osuustoimintaa Euroopan komissio korostaa tuoreessa tiedonannossaan Osuuskuntien edistämisestä Euroopassa osuustoiminnallisen yrittämisen kehittämisen ja edistämisen tärkeyttä. Komissio kehottaa jäsenvaltioita mm. lisäämään osuustoiminnan tuntemusta ja selvittämään ja varmistamaan tuki- ja neuvontapalveluiden tarjonnan osuustoimintayrityksille (Euroopan yhteisön komissio, Bryssel 23.2.2004, KOM 2004, 18 lopullinen, http://europa.eu.int/eurlex/fi/com/cnc/2004/com2004_0018fi01.pdf). Tiedonanto korostaa myös osuuskuntien paikallista merkitystä: Jäsenpohjaisina organisaatioina osuuskuntien juuret ovat paikallisyhteisössä: ne tukevat paikallista työllisyyttä ja tarjoavat paikallisia palveluita globaalistuvan talouden maailmassa. Osuuskuntien palveluiden käyttäjät, olivatpa he sitten tuottajia, kuluttajia tai työntekijöitä, pysyvät yleensä samalla maantieteellisellä alueella. Paikalliset juuret voivat hillitä tehokkaasti maaseudun autioitumista ja tukea köyhempien alueiden ja kuntien kehitystä. Jäsenvaltioita kehotetaan ottamaan vakavasti huomioon paikallisten osuuskuntien hyödyllinen tehtävä alueilla, syrjäseuduilla ja köyhillä kaupunkialueilla, kun ne suunnittelevat kehitysalueiden tukipolitiikkaa. 3
Myös Eurooppa-neuvoston vuoden 2002 työllisyysstrategian suuntaviivassa 11 todetaan, että jäsenvaltioiden on edistettävä toimenpiteitä, joilla vahvistetaan osuus- ja yhteisötalouden kilpailukykyä sekä kykyä luoda työpaikkoja ja parantaa niiden laatua ja erityisesti kehitetään tavaroiden ja palvelujen tarjoamista sellaisiin tarpeisiin, joita nykyiset markkinat eivät pysty täyttämään; lisäksi on tutkittava tällaisten toimien tiellä olevia esteitä ja pyrittävä vähentämään niitä (Neuvoston päätös 2002/177/EY, tehty 18. helmikuuta 2002, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoiksi vuodeksi 2002, EYVL L 60, 1.3.2002, s. 60). EU:n työllisyyssuuntaviivojen mukaisessa Suomen työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelmassa 2002 (NAP) todetaan yrittäjyyttä koskevassa pilarissa II, että osuuskunnan perustamista, hallintoa ja rahoituksen hankkimista helpotetaan vuoden 2002 alusta voimaan tulleella osuuskuntalailla. Euroopan neuvosto vahvisti kesäkuussa 2003 uudistetun työllisyysstrategian, jolla on kolme yleistavoitetta: täystyöllisyys, työn laadun ja tuottavuuden parantaminen sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden vahvistaminen. Suomen työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelman mukaan (http://www.mol.fi/julkaisut/nap2004suomi.pdf) tarkoituksena on mm. perustaa noin 40 työvoiman palvelukeskusta alue- ja paikallistason viranomaisten ja muiden palveluntuottajien asiantuntijaverkostoksi. Verkoston tehtävänä on tarjota monipuolista tukea työttömille, joiden työmarkkinoille auttamiseen nykyiset palvelut ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Suomen hallituksen työllisyyden ja yrittäjyyden politiikkaohjelmissa (http://www.valtioneuvosto.fi/tiedostot/pdf/fi/42830.pdf ja http://www.valtioneuvosto.fi/tiedostot/pdf/fi/42829.pdf) osuus- ja yhteisötalouden kilpailukyvyn vahvistamisesta ei ole erityismainintoja, joskin yrittäjyysohjelmassa korostetaan mm. yrittäjyyskasvatusta ja yritysneuvontaa mitään yritysmuotoa erikseen mainitsematta. Yhtenä tavoitteena on perustaa noin 50 seudullista yrityspalvelupistettä vahvistamaan alueellista yritystoimintaa. Seudulliset yrityspalvelut -hanke on kiitettävästi ottanut osuuskuntamuotoisen yrittäjyyden huomioon mm. järjestämällä yhteistyössä Pellervo-Seuran ja Tampereen seudun osuustoimintakeskuksen kanssa osuuskuntayrittäjyyden koulutuspäiviä, joiden kohderyhmänä ovat erityisesti yrittäjyysneuvonnassa esimerkiksi TE-keskuksissa, maaseutukeskuksissa ja uusyrityskeskuksissa olevat henkilöt, jotka ovat tekemisissä alkavan yrittäjän neuvonnan kanssa. Toimialojen laaja kirjo Vuosittain perustetuista osuuskunnista kolmannes on vesiosuuskuntia, joita perustetaan maaseudun vesihuollon tarpeisiin sinne, mihin kunnallinen vesijohtoverkosto ei yllä ja missä omat kaivot ovat ehtyneet tai antavat huonolaatuista vettä. Uuden jätevesiasetuksen tultua voimaan on muutama perustettu tai perusteilla oleva vesiosuuskunta ennakoinut tilanteen ottamalla hoitaakseen myös kyläyhteisön viemäröinnin. Mielenkiintoisimpia uusia tulokkaita osuuskuntien joukossa ovat laajakaistaosuuskunnat, esimerkkinä Etelä-Pohjanmaalla Kuusiokuntien seutukunnassa toimiva Verkko-osuuskunta Kuuskaista, jossa paikallinen kylien väestö on ottanut nopean monipalveluverkkoinfrastruktuurin rakentamisen omiin käsiinsä luottamatta monopolisoituneen kovan markkinatalouden voimaan. Maaseudulla toimii myös kymmeniä energiaosuuskuntia, jotka tuottavat useimmiten puuhakkeella lämpöä esimerkiksi kunnan taajaman kaukolämpöverkostoon. Elämys-, luonto- ja maaseutumatkailun ympärille verkostoituneita osuuskuntia toimii Suomessa viitisenkymmentä ja 4
erityisesti paikallis- ja perinnekulttuurin hyödyntämisessä näyttää edelleen olevan käyttämättömiä mahdollisuuksia. Erikoisalojen ammattilaiset näyttävät löytäneen osuuskuntamuodon omakseen. Erityisen mielenkiintoisia ovat kulttuuri- ja viestintäalan ammattilaisten osuuskunnat, esimerkkeinä helsinkiläinen oopperaseurue Kapsäkki ja tamperelainen video- ja tv-alan ammattilaisten Tuotantotiimi. Osuuskunnat, joilla on samat asiakaskohderyhmät tai joiden toimialat tuovat lisäarvoa toisilleen pystyvät tarjoamaan asiakkailleen suurempia palvelukokonaisuuksia kuin yksinyrittävä voisi tarjota, esimerkkinä oululainen ympäristöalan erilaisten ammattilaisten Osuuskunta Ympäristötarmo. Työ-, palvelu- ja asiantuntijaosuuskunnat Uusosuuskunnat 30.6.2004 *) Markkinointiosuuskunnat 300 Kulttuuri-, kustannus- ja viestintäalan osuuskunnat 132 Hankintaosuuskunnat 82 Sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialan osuuskunnat 67 Matkailualan osuuskunnat 51 Energiaosuuskunnat 63 Kehittämisosuuskunnat 44 Vesiosuuskunnat 656 Muut osuuskunnat 73 Yhteensä 2.096 Lähde: Patentti- ja rekisterihallitus, Pellervo-Seura. *) Tilastoidut osuuskunnat on perustettu vuoden 1987 jälkeen. Perustetut osuuskunnat voidaan jakaa karkeasti kahteen perustyyppiin: liiketoimintaan suuntautuneisiin osuuskuntiin ja sosiaalisiin päämääriin pyrkiviin osuuskuntiin. Liiketoimintasuuntautuneita ovat esimerkiksi pk- tai mikroyritysten perustamat markkinointiosuuskunnat, tietotyön ammattilaisten perustamat henkilöstöomisteiset osuuskunnat, joita voidaan kutsua myös asiantuntijaosuuskunniksi sekä energiaosuuskunnat. Sosiaalinen päämäärä on mm. työttömien perustamilla, jäsentensä työtä vuokraavilla työosuuskunnilla, joiden yhtenä tavoitteena on syrjäytymisen ehkäiseminen ja työelämään integroiminen sekä joillakin vammaisryhmien perustamilla työosuuskunnilla. 625 5
Osuuskunta sosiaalisena yrityksenä Myös osuuskunta voidaan hyväksyä vuoden 2004 alussa voimaan astuneen lain mukaiseksi sosiaaliseksi yritykseksi, mikäli se täyttää rekisteröitymiselle asetetut ehdot. Elokuussa 2004 sosiaalisten yritysten rekisterissä oli yhdeksän yritystä, joista kaksi osuuskuntaa; helsinkiläinen ravintola Osuuskunta Vanhakallio ja Lahdessa toimiva käsityökeskus Osuuskunta Kankurin Ilo. Osuuskuntaa on käytännössä sovellettu vajaakuntoisten työllistämiseen jo paljon ennen lain voimaan tuloa, vaikkakaan nämä osuuskunnat eivät täytä lain määräämiä sosiaalisen yrityksen kriteereitä. Esimerkkejä tämäntyyppisistä osuuskunnista ovat esimerkiksi näkövammaisten osuuskunta Tamrinki ja kuurojen osuuskunta Osku. Myös osaa monialaisista työosuuskunnista voidaan pitää sosiaalisen yrityksen tavoin toimivina, koska niiden sosiaalisena tavoitteena on integroida työttömiä työelämään ja sitä kautta estää syrjäytyminen. Moni osuuskunta on onnistunut integrointitehtävässään niin hyvin, että jäsenen osuuskunnan kautta tekemät pätkätyöt ovat vaihtuneet perinteiseen palkkatyöhön toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi tai osuuskunta on toiminut harjoitteluyrityksenä ja johtanut oman yrityksen perustamiseen. Laki sosiaalisista yrityksistä on monessa maakunnassa osoittautunut pettymykseksi, koska odotukset väljemmän sosiaalisen yrityksen rajauksen suhteen olivat lain valmisteluvaiheessa suuret. Lain määrittelemä rekisteröitävissä oleva sosiaalinen yritys palvelee parhaiten taajaan asuttuja alueita, joissa pitkäaikaistyöttömiä ja vajaakuntoisia löytyy eniten kohtuullisten työmatkojen päästä. Näillä näkymin syrjäisellä maaseudulla ei lain mukaisia sosiaalisia yrityksiä tulla liiemmin perustamaan eivätkä työttömiä työelämään integroimaan pyrkivät työosuuskunnat näe tarpeelliseksi rekisteröityä sosiaalisiksi yrityksiksi, koska laki ei tuo muita etuja kuin pitemmät työllistämistukijaksot. Se, miten osuuskuntaa voidaan tulevaisuudessa käyttää laajemmin lain määrittämän sosiaalisen yrityksen organisointimuotona, jää siis toistaiseksi nähtäväksi. Yhdellä vai monella toimialalla? Keskustelua on viime aikoina käyty mm. työosuuskuntien monialaisuudesta. Keskitytäänkö yhteen toimialaan vai useaan? Varsinkin työosuustoiminnan alkuaikoina osuuskunnat ottivat tavakseen ilmoittaa yritysrekisteriin varmuuden vuoksi kaikki mahdolliset toimialat ja karsia sitten matkan varrella ylimääräiset rönsyt pois. Käytännössä moni varsin laajallakin toimialakirjolla toimiva osuuskunta on menestynyt, sillä tärkeintä on, että liikeidea on hyvä, tarjottaville palveluille on kysyntää ja palveluja osataan myös markkinoida. Menestystekijöihin kuuluu siis ehdottomasti yritysmäinen ote asioiden eteenpäin viemisessä. Yrittäjyystaitojen lisäksi tarvitaan myös ihmissuhdetaitoja, koska kyseessä on demokraattinen yritysmuoto. Jos henkilökemiat toimivat, väistämättä vastaan tulevat ongelmatkin pystytään ratkaisemaan. Ihmissuhdetaitojen ja demokraattisen hallinnon vaatimaan erityisosaamiseen ei yrityskoulutuksessa kiinnitetä huomiota, koska koulutus tähtää yleensä yksinyrittäjyyteen. Etenkin pitkien etäisyyksien maaseudulla monialaiset henkilöstöomisteiset osuuskunnat ovat osoittautuneet sitkeiksi toimijoiksi. Esimerkiksi Osuuskunta Pohjois-Pirkanmaan Työkarhuilta voi tilata niin metsuripalveluja, kylätalonmiesapua, kirvesmiehiä, kodinhoitoa, siivousta kuin kiireapualaista kaupan kassaan. Osuuskunta palvelee paitsi paikkakunnan väestöä myös yhä laajempaa mökkiläisten joukkoa, joka on tottunut ostamaan palveluja ja ottamaan hyödyn 6
verotuksessa huomioon. Kotitaloustyön verovähennysoikeus onkin vilkastuttanut osuuskuntien tarjoaman työn kysyntää etenkin kaupungeissa, joissa kotitaloustyön palveluntarjoajista alkaa olla jo pulaa. Kotitaloustyön verovähennysoikeus ja sen laajentaminen on siten osoittautunut poliittisesti oikeaksi ratkaisuksi työllisyyden edistämisessä. Maaseudulla monialaista työtä tarjoavat osuuskunnat tarjoavat jäsenilleen väylän työllistää itse itsensä ja lisätä toimeentuloa. Kylätalonmiehen moninaisia tehtäviä voi hoitaa vaikkapa maanviljelijä, jonka maatila ei yllä euromittoihin mutta joka haluaa kasvattaa lapsensa kotikylän turvallisessa ympäristössä. Kotipalvelutyön arvostuksen lisäämiseksi alan ammatillinen aikuiskoulutus on oikeaan osunutta koulutuspolitiikkaa. Kyse ei ole paluusta piikayhteiskuntaan, vaan palveluyrittäjyyden edistämisestä. Osuuskunnat uskovat tulevaisuuteen Pirkanmaalla kartoitettiin vuonna 2003 tehdyssä tutkimuksessa alueen työosuustoimintaa, osuuskuntien nykytilannetta ja tulevaisuutta. Tutkimuksessa oli mukana kolmannes alueen osuuskunnista, mutta jo niistä saatu aineisto osoitti osuustoiminnan monimuotoisuuden. Vastaajien mielestä tärkein syy perustaa osuuskunta oli työllistyminen ja toimeentulon parantaminen, muita syitä olivat työyhteisön löytyminen, päätösvalta ja vaikutusmahdollisuuden omaan työhön sekä omien liikeideoiden toteuttaminen. Tutkija päätteleekin, että osuuskunta perustetaan täyttämään hyvin erilaisia tarpeita ja tavoitteita. Osuuskuntamuotoinen yrittäjyys mahdollistaa tiiviin yhteistyön yrittäjien kesken mutta voi myös toimia yksittäisten yrittäjien markkinointi- ja laskutuskanavana tarjoten jäsenilleen samalla kustannussäästöjä hankinnoissa ja markkinoinnissa. Parhaimmillaan osuuskunta kuitenkin toimii yhteisöyrityksenä, jossa hyvä mehenki ja toimiva työyhteisö auttavat jaksamaan. Osuuskunnan kautta saadut ihmissuhteet ovat tärkeitä yli neljälle viidestä vastaajasta. (Tutkija Marja Kurkela, Tampereen yliopisto, aluetieteen laitos) Kyselyn vastanneet osuuskunnat uskovat tulevaisuuteen ja sen tuomiin uusiin työmahdollisuuksiin; liikevaihdon kasvuun uskoi 70 % osuuskunnista ja jäsenmäärän kasvuun runsas puolet. Tutkija toteaa, että osuuskuntayrittämisen yleisenä tavoitteena on yhdistää liiketoiminnallisuuden ja yhteistoiminnallisuuden vaatimukset ja periaatteet jäseniä hyödyttävällä tavalla niin, että jäsenten hyvinvointi on yrityksen voiton tavoittelua tärkeämpi tavoite. Tämä tarkoittaa myös sitä, että osuuskuntayritys tekee kannattavaa liiketoimintaa ja takaa jäsenilleen taloudellisen turvallisuuden. Vuonna 2003 pirkanmaalaiset pienosuuskunnat maksoivat palkkoja 561 henkilötyövuoden verran (1 260 euron kuukausiansioilla laskettuna); vuonna 2004 henkilötyövuosia arvioidaan kertyvän 694. Tämä merkitsee yhteiskunnalle merkittäviä verotuloja ja säästöjä mm. työttömyyskuluissa. Säästövaikutuksen arvioidaan nousevan 20,5 miljoonaan euroon vuonna 2004 (Osuustoiminta-lehti 5/2004). Osuuskuntayrittämistä määrittää ihmisläheinen ja demokraattinen toimintamuoto ja vastuun kanto toimintaympäristöstä. Painottamalla näitä ominaisuuksia osuuskunnilla on loistava tilaisuus perustaa liiketoimintansa juuri niihin vahvuuksiin, joiden ansiosta osuustoimintaliike on saavuttanut maailmanlaajuisen suosion. 7
Tämän hetkisessä verkostoituneessa yhteiskunnassa on samoja piirteitä kuin vanhassa osuustoimintaliikkeessä. Osuuskuntamalli edustaa kestävää yrityskulttuuria, joka on pystynyt, ja pystyy elämään paikallisuuden ja maailmantalouden välissä. Taloudelliset ja eettiset arvot viisaasti yhdistävälle osuustoiminnalle näyttää nyt siis olevan taas elintilaa ja pitkästä elinkaarestaan huolimatta se on ajankohtaisempaa kuin koskaan. Mottoja: Osuuskuntien voima on siinä, että niissä yhdistyvät liiketoiminta ja järjestäytynyt luottamus. Taloustieteilijä Alfred Marshall Emme ole mitään itsessämme, emme mitään itsestämme, mutta äärettömän paljon liitossa toistemme kanssa, yhteistyössä ja rehellisessä pyrkimyksessä yhteisen päämäärän hyväksi. Z. Topelius Lähteitä: Euroopan yhteisön komissio, Bryssel 23.2.2004, (KOM 2004) 18 lopullinen, http://europa.eu.int/eur-lex/fi/com/cnc/2004/com2004_0018fi01.pdf Osuustoiminta-lehti 4/2004 ja 5/2004 Pellervo-Seura ry ja Suomen Kuluttajaosuustoiminnan liitto ry: Osuustoiminnan periaatteet 2000- luvulle, Kansainvälinen Osuustoimintaliitto, ICA,1995, Kotka 2002; http://www.ica.coop/ica/ica/index.html Pellervo-Seura ry, www.pellervo.fi; www.pellervo.fi/wuokko Osuuskuntalaki, Suomen säädöskokoelma no 1488/2001; http://www.finlex.fi/pdf/sk/01/vihko205.pdf Hanna-Leena Asunta - Tuulikki Holopainen, toim. Osuuskunnan perustajan opas. Pellervo-Seura ry, 2002: http://www.pellervo.fi/wuokko/perust/index.htm Työttömyysturvalaki, Suomen säädöskokoelma n:o 1317/1994 Kuisma Markku Henttinen Annastiina Karhu Sami Pohls Maritta: Kansan talous, Pellervo ja yhteisen yrittämisen idea 1899-1999, Pellervo-Seura/Kirjayhtymä, 1999 Hallituksen yrittäjyysohjelma; http://www.valtioneuvosto.fi/tiedostot/pdf/fi/42829.pdf Hallituksen työllisyysohjelma; http://www.valtioneuvosto.fi/tiedostot/pdf/fi/42830.pdf Suomen työllisyyspolitiikan toimintasuunnitelma 2004; http://www.mol.fi/julkaisut/nap2004suomi.pdf 8