MITÄ TEHDÄ LASTEN KÖYHYYDELLE? Esa Iivonen Mannerheimin Lastensuojeluliitto TERVE-SOS 2009: Terve ja turvallinen elämä Ilkeät ongelmat, 13.5.2009 1
Lapset ja lapsiperheet Suomessa Lähde: Tilastokeskus Lapsia (0-17-vuotiaat) hieman alle 1 100 000, lapsia 20,5 % koko väestöstä Lapsiperheitä 590 000 Lapsiperheistä Perheitä, joissa lapsi/lapset puolisoiden yhteisiä 71 % Yksinhuoltajaperheitä 20 % Uusperheitä 9 % (uusperhe = perhe, jossa on alle 18-vuotias vain toisen puolison lapsi) 2
Köyhyyttä voidaan arvioida usealla eri tavoin Köyhyys on yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen ilmiö, jota voidaan ja jota tulee mitata usealla eri tavalla: Hyvinvointi- ja terveysindikaattorit Pienituloisuusaste ( köyhyysaste ) Ihmisten subjektiivinen kokemus toimeentulosta ja köyhyydestä Eri etuuksien ja palveluiden tarve ja käyttö, esim. toimeentulotuki, järjestöjen ja seurakuntien ruokapankit
Absoluuttinen ja suhteellinen köyhyys Pasi Moisiota (2006 & 2008) mukaillen Köyhyys on usein jaettu absoluuttiseen ja suhteelliseen köyhyyteen. Absoluuttisella köyhyydellä tarkoitetaan biologisten perustarpeiden tyydyttämisen kannalta riittämättömiä voimavaroja. Suhteellisella köyhyydellä ymmärretään kykenemättömyyttä osallistua yhteiskunnassa yleisesti vallitsevaan ja odotettuun elämäntapaan ja saavuttaa minimiksi katsottu elintaso taloudellisten voimavarojen puutteen vuoksi. Suhteellinen köyhyys voidaan ymmärtää mahdollisuuksien puutteena osallistua tavanomaisen elämäntavan sosiaalisiin prosesseihin ja valintoihin.
Köyhyys on lapsen kasvulle ja kehitykselle haitallista Julkisessa keskustelussa suhteellisen köyhyyden merkitystä usein vähätellään: Eihän meillä kukaan kuole nälkään. Kuitenkin myös suhteellinen köyhyys on lapsen kasvulle ja kehitykselle haitallista. Ihmisen tarpeet ovat sidoksissa aikaan ja paikkaan. Hyvinvointiyhteiskunnissa on perusteltua tarkastella köyhyyttä suhteellisena köyhyytenä. Vrt. keskustelu yritysten kilpailukyvystä: Kukaan ei meillä vakavissaan esitä, että Suomessa yritysten kilpailukyky on paljon parempi kuin kehitysmaissa, joten meillä ei tarvitse ryhtyä toimiin kilpailukyvyn turvaamiseksi.
Köyhyys on lapsen kasvulle ja kehitykselle haitallista Perheen vähävaraisuus vaikuttaa lapsen mahdollisuuksiin osallistua elinpiirinsä tavanomaisiin toimintoihin ja valintoihin. Lapsena koettu köyhyys vaikuttaa kielteisesti lapsen osallisuuden kokemuksiin. Lapsen jääminen vallitsevien harrastus- ja kulutusmahdollisuuksien ulkopuolelle aiheuttaa osattomuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksia, häpeää ja vaikuttaa kielteisesti mielenterveyteen.
Köyhyys on lapsen kasvulle ja kehitykselle haitallista Lapsuudessa koettu köyhyys vaikuttaa terveys- ja hyvinvointikäyttäytymiseen. Lapsiperheiden köyhyys aiheuttaa huono-osaisuuden ylisukupolvistumista. Lapsiperheköyhyys on merkittävä uhka vanhempien jaksamiselle ja vanhemmuuden voimavaroille vanhempien väsymys, uupuminen ja masennus. Vanhemmuus ja vanhemmuuden voimavarat eivät ole staattinen tila, vaan perheen olosuhteet, kuten taloudellisten voimavarojen niukkuus, vaikuttavat vanhempien toimintaan ja jaksamiseen vanhempina.
Pienituloisuus- eli köyhyysraja EU:n tilastolaitoksen Eurostatin määritelmä Köyhyysuhan alaiseksi määritellään henkilö, joka kuuluu kotitalouteen, jonka tulot ovat pienemmät kuin 60 % kotitalouksien kulutusyksikköä kohden lasketusta mediaanitulosta. Pienituloisuuden raja (köyhyysraja) Suomessa, käytettävissä oleva tulo euroa/kulutusyksikkö vuonna 2007: 13 080 Määrittelyyn kuinka monta kulutusyksikköä kotitaloudessa on käytetään OECD:n muunnettua kulutusyksikkömääritelmää, jonka mukaan kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, 14 vuotta täyttäneet henkilöt (kotitalouden muut aikuiset ja 14-17-vuotiaat lapset) saavat painon 0,5 ja 0-13-vuotiaat lapset saavat painon 0,3. 8
Pienituloisuusrajoja erityyppisille kotitalouksille vuonna 2007, käytettävissä oleva tulo vuodessa, euroa Lähde: Tilastokeskus Yhden aikuisen kotitalous 13 080 Kahden aikuisen kotitalous 19 620 Yksi aikuinen ja yksi alle 14 v. lapsi 17 000 Yksi aikuinen ja kaksi alle 14 v. lasta 20 920 Yksi aikuinen ja kolme alle 14 v. lasta 24 850 Kaksi aikuista ja yksi alle 14 v. lapsi 23 540 Kaksi aikuista ja kaksi alle 14 v. lasta 27 460 Kaksi aikuista ja kolme alle 14 v. lasta 31 380 Kaksi aikuista ja neljä alle 14 v. lasta 35 310 Kaksi aikuista ja yksi 14-17 v. lapsi 26 150 Kaksi aikuista ja kaksi 14-17. lasta 32 690 Kaksi aikuista ja yksi alle 14 v. lapsi ja yksi 14-17 v. lapsi 30 080
Lapsiköyhyysaste on kasvanut voimakkaasti Lähde: Tilastokeskus, Tulonjakotilasto 2007, ennakkotiedot Lapsiperheköyhyysasteen (pienituloisuusaste, kotitalouden tulot alle 60 % kotitalouksien mediaanituloista) kasvu on ollut voimakasta. Lapsiköyhyysaste vuonna 2007 oli 13,9 %, kun se vuonna 1995 oli 4,7 %. Eniten pienituloisuus on kasvanut yksinhuoltajaperheissä ja alle 3-vuotiaiden lasten perheissä. Pienituloisissa kotitalouksissa oli 151 700 lasta vuonna 2007. 10
Lapsiköyhyysaste (pienituloisuusaste), prosenttia 1995-2007 Pienituloisuusrajana 60 % kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen mediaanista. Lähde: Tilastokeskus 16 14 12 10 8 6 4 2 0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 11
Lapsia pienituloisissa kotitalouksissa 1995-2007 Lähde: Tilastokeskus 160 000 140 000 120 000 100 000 80 000 60 000 40 000 20 000 0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007
Koko väestön ja lapsiväestön köyhyysaste (pienituloisuusaste) 1995-2007 Lähde: Tilastokeskus 16 14 12 10 8 Lapsiväestö (0-17- vuotiaat) Koko väestö 6 4 2 0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 13
Kahden vanhemman perheiden ja yksinhuoltajaperheiden köyhyysaste (pienituloisuusaste), prosenttia 1995-2007 Lähde: Tilastokeskus 35 30 25 20 15 Kahden vanhemman lapsiperheet Yksinhuoltajaperheet 10 5 0 1995 2000 2003 2004 2005 2006 2007 14
Toimeentulotukea saaneet yksinhuoltajaperheet ja kahden vanhemman lapsiperheet; prosenttia 1995-2007 Lähde: Stakes 35 30 25 20 15 10 5 0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Yksinhuoltajaperheet Kahden huoltajan lapsiperheet 15
Toimeentulo kotitalouksien subjektiivisina arvioina: Menojen kattaminen hankalaa tai erittäin hankalaa, % Lähde: Hyvinvointi ja palvelut kyselyt 2004 ja 2006, Stakes sekä European Community Household panel 1996-2001 30 25 20 15 10 5 Yksinhuoltaja Pari- ja lapsia Kaikki kotitaloudet 0 1996 1999 2001 2004 2006
Toimeentulo kotitalouksien subjektiivisina arvioina: Kotitalous tinkinyt vähintään kahdesta (kyselyssä määritellystä) kulutustapahtumasta, % Lähde: Hyvinvointi ja palvelut kyselyt 2004 ja 2006, Stakes sekä European Community Household panel 1996-2001 60 50 40 30 20 10 Yksinhuoltaja Avio/avopari ja lapsia Kaikki kotitaloudet 0 1996 1999 2001 2006
Köyhyys subjektiivisena kokemuksena: Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä kirjoituskilpailu (2006) Isola, Anna-Maria Larivaara, Meri Mikkonen, Juha (toim.): Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä. (Kustannusosakeyhtiö Avain, 2007) www.koyhyyskirjoitukset.org Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailuun osallistui 850 kirjoittajaa, joilla jokaisella oli oma tarinansa suomalaisesta köyhyydestä. Kirjoituskokoelmaan kootuista tarinoista kuvastuu lukuisia erilaisia kehityskulkuja ja elämänkokemuksia. Monelle köyhyys on muodostunut pysyväksi olotilaksi. Kirjoitukset kertovat arkipäivän pärjäämisestä, tarkoista kuukausibudjeteista ja köyhyyden aiheuttamasta häpeästä. Tarinoista hahmottuu, miten vaativaa on selviytyä arjessa, kun ei ole rahaa ruokaan, vaatteisiin tai perushygieniatarvikkeisiin. Elämäntarinat ja ihmisten arki tulevat esiin aitoina subjektiivisina kokemuksina.
Köyhyyskirjoituskilpailuun osallistuneiden perheellisten aikuisten kirjoitukset - Reetta Ruokosen pro gradu -tutkimus (2007) (1/4) Köyhyys ja häpeä Kirjoittajat kokevat muiden suhtautumiseksi: Jokainen on oman onnensa seppä Köyhä on laiska ja syypää omaan köyhyyteensä Välttely köyhyyden tai työttömyyden takia Sääli: sääli saattaa lisätä eristäytymistä Ahdistavat kysymykset ja kommentit Muiden negatiivinen suhtautuminen saa monet välttelemään muita ihmisiä. Ulkopuoliset antavat neuvoja tilanteen korjaamiseksi Muiden kateus
Köyhyyskirjoituskilpailuun osallistuneiden perheellisten aikuisten kirjoitukset - Reetta Ruokosen pro gradu -tutkimus (2007) (2/4) Häpeä ja nöyryytys - Kirjoittajien kokemuksia: Nöyryyttävät kokemukset aiheuttavat häpeää Häpeä liittyy köyhyyteen itseensä Hävetään sitä, ettei pärjätä omillaan Työttömyys koetaan hävettävänä Avun vastaanottamiseen liittyvä häpeä, mm. kokemukset sosiaalitoimistossa asioimisesta Köyhyydestä kertominen ystäville hankalaa häpeän takia, seurauksena eristäytyminen Lasten kokema häpeä
Köyhyyskirjoituskilpailuun osallistuneiden perheellisten aikuisten kirjoitukset - Reetta Ruokosen pro gradu -tutkimus (2007) (3/4) Ylpeys - Kirjoittajien kokemuksia: Ylpeys liittyy häpeään, mm. asioiminen sosiaalitoimistossa tai vielä enemmän ruokapankissa Ruokapankissa asioiminen vie ylpeyden Myös köyhyys sinällään voi viedä ylpeyden Ylpeys lapsista Ylpeys terveistä elämäntavoista Köyhyys on selviytymistä - Kirjoittajien kokemuksia: Kirjoittajat kuvaavat köyhyyttä nimenomaan selviytymisen näkökulmasta Kirjoittajat luettelevat keinoja, miten köyhyydestä selviydytään Perhe selviytymisen subjektina Ilman lapsia monet luovuttaisivat
Köyhyyskirjoituskilpailuun osallistuneiden perheellisten aikuisten kirjoitukset - Reetta Ruokosen pro gradu -tutkimus (2007) (4/4) Köyhyydessä selviytymiskeinot: Psyykkiset: Keinot lievittää stressiä ja pärjätä tilanteessa Sosiaaliset suhteet Usko ja toivo Konkreettinen tekeminen Tunteiden säätely Taloudelliset: Tavat, joilla yksilö yrittää helpottaa konkreettista köyhyydestä selviytymistä Aktiivinen itse tekeminen Ulkopuolinen apu Säästäminen
Lapsiperheiden köyhyyteen monia syitä Yhteiskunnan osallistuminen lapsista aiheutuvien kustannusten kattamiseen on ohentunut ja vastuu on siirtynyt aiempaa suuremmalta osin perheille itselleen. Vanhemman/vanhempien työttömyys Vanhemman/vanhempien osa-aika- ja pätkätyöllisyys ja näistä johtuva pienituloisuus sekä myös kokopäivätyössä pienipalkkaisuus 23
Lapsiperheiden köyhyyteen monia syitä Lapsiperheiden korkea verorasitus veronmaksukykyyn nähden; erityisesti yhden tulonsaajan perheiden korkea verorasitus perheen veronmaksukykyyn nähden Perhepoliittiset verovähennykset poistettiin vuonna 1994, mikä kiristi muun muassa yksinhuoltajien verotusta. Lapsilisiin ja kotihoidon tukeen tehtiin tuntuvia leikkauksia 1990-luvun puolivälissä. Lapsilisät ja kotihoidon tuki rapautuvat inflaation seurauksena, koska etuuksia ei ole sidottu indeksiin. Vähimmäisvanhempainrahojen ja kotihoidon tuen matala taso Toimeentulotuen tason jälkeenjääneisyys
Lapsiperheiden köyhyyteen monia syitä Yksinhuoltajaperheillä avio/avoerosta johtuva tulotason lasku Yksinhuoltajien muita vanhempia heikompi työllisyys Opiskelijalapsiperheillä opintorahan matala taso Maahanmuuttajataustaisten perheiden vanhempien muuta väestöä alhaisempi työllisyysaste Pitkäaikaissairaudesta tai vammaisuudesta johtuva vanhemman rajoittunut kyky osallistua työmarkkinoille ja siitä johtuva pienituloisuus tai lapsen/vanhemman pitkäaikaissairaudesta tai vammaisuudesta aiheutuvat kustannukset
Miten ehkäistä lapsiperheiden köyhyyttä? Toimet lasten vanhempien työttömyyden vähentämiseksi Lapsiperheiden toimeentuloetuuksien korottaminen, jälkeenjääneisyyden korjaaminen ja sitominen indeksiin: mm. lapsilisien, vähimmäisvanhempainpäivärahojen korottaminen, kotihoidontuen korottaminen ja osittaisen hoitorahan korottaminen Lapsilisän maksamisen ulottaminen 17-vuotiaisiin Lapsilisä, elatusapu ja elatustuki etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotuessa Toimeentulotuen korottaminen lapsiperheille 26
Miten ehkäistä lapsiperheiden köyhyyttä? Todellisen veronmaksukyvyn huomioon ottaminen yksinhuoltajaperheiden ja muiden yhden tulonsaajan lapsiperheiden verotuksessa Verotukseen perhepoliittiset verovähennykset, esimerkiksi kunnallisveron perusvähennyksen korottaminen yksinhuoltajaperheiden ja muiden yhden tulonsaajan lapsiperheissä sekä monilapsisissa perheissä Lapsiperheiden peruspalveluista huolehtiminen Lapsiperheiden palveluiden asiakasmaksujen tason pitäminen kohtuullisena Mm. päivähoitomaksut, koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan asiakasmaksut, lasten harrastusten maksut sekä sairauksien hoidosta aiheutuvat maksut
Miten ehkäistä lapsiperheiden köyhyyttä? Lapsiperheiden kotipalveluiden saatavuuden parantaminen Huoltajakorotuksen palauttaminen opiskelijoiden opintotukeen Osittaisen hoitorahan korottaminen ja oikeuden laajentaminen Maahanmuuttajataustaisten vanhempien kotouttamiseen, koulutukseen ja työllistymiseen panostaminen Maahanmuuttajataustaisten lasten kotouttamiseen ja koulutukseen panostaminen 28
Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston EAPN-FIN:n raportti Lapsiperheiden köyhyyden poistaminen on mahdollista (2007) Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin on yhteistyöfoorumi köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan toimiville järjestöille, ryhmille ja kansalaisille. EAPN-Fin julkaisi keväällä 2007 raportin Lapsiperheiden köyhyyden vähentäminen on mahdollista Toimenpide-ehdotuksia Raportti löytyy EAPN-Fin:n www-sivuilta: http://www.eapn-fin.org/ 29
Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset perus- ja ihmisoikeudet edellyttävät lapsiköyhyyteen puuttumista Perustuslaissa turvatut perusoikeudet ja ihmisoikeussopimuksissa turvatut ihmisoikeudet luovat oikeudellisesti velvoittavan perustan lainsäätäjälle ja julkisen vallan toimille. Perusoikeuksista säädetään Suomen perustuslaissa (perustuslain 2 luku). Ihmisoikeuksista määrätään kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa (YK, ILO, Euroopan neuvosto). Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset perus- ja ihmisoikeudet eli TSS-oikeudet edellyttävät julkiselta vallalta toimenpiteitä lapsiperheiden köyhyyden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.
Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset perus- ja ihmisoikeudet edellyttävät lapsiköyhyyteen puuttumista Perustuslaki sisältää useita perusoikeussäännöksiä ja ihmisoikeussopimukset sisältävät useita ihmisoikeusmääräyksiä, joilla turvataan lapsen oikeutta riittävään elintasoon ja sosiaaliturvaan ja jotka edellyttävät toimia lapsiköyhyyden ehkäisemiseksi. Lapsiköyhyyden torjumiseen on vahva perus- ja ihmisoikeusperusteinen velvoite. Käytännön toimet lapsiköyhyyden torjumiseksi ovat kuitenkin olleet riittämättömiä.
Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten perus- ja ihmisoikeuksien oikeusvaikutukset (Kaarlo Tuori Heikki Karapuuta mukaillen) 1. Subjektiivisen oikeuden perustava vaikutus TSS-normi perustaa välittömästi yksilölle julkiseen valtaan kohdistuvan subjektiivisen oikeuden etuuteen/palveluun. 2. Kompetenssivaikutus TSS-normi antaa lainsäätäjälle sellaisen toimivallan lainsäädäntöratkaisuihin, jotta lainsäätäjällä ei muutoin olisi esimerkiksi jonkin toisen perus- tai ihmisoikeusnormin vuoksi. 3. Toimeksiantovaikutus TSS-normi asettaa lainsäätäjälle tai julkishallinnolle velvoitteen ryhtyä toimiin TSSoikeuden toteuttamiseksi. 32
Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten perus- ja ihmisoikeuksien oikeusvaikutukset (Kaarlo Tuori Heikki Karapuuta mukaillen) 4. Heikennyskieltovaikutus TSS-normi kieltää heikentämästä oikeuden toteuttamisessa jo saavutettua tasoa. 5. Syrjäyttävän vaikutus Tuomioistuimen tai muun viranomaisen on jätettävä soveltamatta säännös, joka on ristiriidassa TSS-normin kanssa. 6. Tulkintavaikutus TSS-normi vaikuttaa muun lainsäädännön tulkintaan. 7. Ohjelmallinen vaikutus TSS-normi asettaa lainsäätäjälle/julkishallinnolle poliittisen tai moraalisen velvoitteen pyrkiä oikeuden toteuttamiseen tai olla heikentämättä jo saavutettua oikeuden toteutumistasoa. 33
Suomen perustuslaki Oikeudenmukaisuuden edistäminen ja yhdenvertaisuus Valtiojärjestyksen perusteet Valtiosääntö (1 ): Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Yhdenvertaisuus (6 ) Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä (6 :n 1 mom.) Syrjinnän kielto (6 :n 2 mom.) Lasten tasa-arvoinen kohtelu yksilöinä ja oikeus saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin (6 :n 3 mom.) Sukupuolten tasa-arvon edistäminen (6 :n 4 mom.) 34
Suomen perustuslaki Oikeus sosiaaliturvaan (19 ) Oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon (19 :n 1 momentti) Perustoimeentulon turva (19 :n 2 mom.) työttömyys, sairaus, työkyvyttömyys, vanhuus, lapsen syntymä ja huoltajan menetys Riittävien sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaaminen (19 :n 3 momentti) Väestön terveyden edistäminen (19 :n 3 mom.) Perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien tukeminen (19 :n 3 mom.) Asumisen edistäminen (19 :n 4 mom.) 35
Suomen perustuslaki Sivistykselliset oikeudet ja oikeus työhön Oikeus maksuttomaan perusopetukseen (16 :n 1 mom.) Julkisen vallan taattava jokaiselle mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaistesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä (16 :n 2 mon.) Oikeus työhön ja työllistävään koulutukseen, työvoiman suojelu ja julkisen vallan velvoite edistää työllisyyttä (18 ) 36
Lapsen taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten ihmisoikeuksien kehittyminen Maailman työjärjestön ILO:n yleissopimukset (1919) YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (1948) Euroopan neuvoston sosiaalinen peruskirja (1961) Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus (1966) Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus (1966) YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista (1989) Euroopan neuvoston uudistettu sosiaalinen peruskirja (1996) 37
YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista Lapsen oikeuksien yleissopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989. Lapsen oikeuksien yleissopimus sitoo oikeudellisesti sopimukseen liittyneitä valtioita. Sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan ja edistämään yleissopimuksessa määriteltyjä lapsen oikeuksia. Jokaisen sopimusvaltion on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimiin lapsen oikeuksien yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi. (4 artikla) Lapsen oikeuksien yleissopimus: MLL:n sivut: http://www.mll.fi/mll/lasten_oikeudet/yleissopimus/ Finlex: http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1991/19910060 38
Lapsen oikeuksien yleissopimus on ollut Suomessa voimassa vuodesta 1991 lähtien Lapsen oikeuksien yleissopimus on tullut Suomessa voimaan vuonna 1991 ja se on osa Suomen oikeusjärjestystä. Lapsen oikeuksien yleissopimus ei vaikuta kansallisen lainsäädännön tai muiden ihmisoikeussopimusten määräyksiin, jotka edistävät yleissopimusta paremmin lapsen oikeuksien toteutumista. (41 artikla) Lapsen oikeuksien yleissopimuksen määräysten täytäntöönpano on nähtävä jatkuvana ja eteenpäin menevänä prosessina (dynaamisuus ja progressiivisuus). Sopimusmääräysten tulkinta kehittyy yhteiskunnallisen kehityksen myötä. Suomen perustuslain 22 :ssä on asetettu julkiselle vallalle perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoite. 39
Lapsen oikeuksien yleissopimuksen noudattamista valvoo YK:n lapsen oikeuksien komitea Yleissopimuksessa turvattujen oikeuksien noudattamista valvoo YK:n lapsen oikeuksien komitea. Jokaisen sopimusvaltion on raportoitava komitealle viiden vuoden välein niistä toimenpiteistä, joilla lapsen oikeuksien yleissopimuksessa turvattuja oikeuksia on pantu täytäntöön. Suomi on antanut määräaikaisraporttinsa komitealle lapsen oikeuksien vuosina 1994, 1998, 2003 ja 2008. Käsiteltyään sopimusvaltion määräaikaisraportin YK:n lapsen oikeuksien komitea antaa sopimusvaltiota koskevat päätelmät ja suositukset. Komitea on antanut viimeisimmät Suomea koskevat päätelmänsä ja suosituksensa vuonna 2005. 40
Lapsen oikeuksien komitean ryhmittely lapsen oikeuksien yleissopimuksessa turvatuista oikeuksista Lapsen määritelmä: Lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä. Yleissopimuksen yleiset periaatteet Kansalaisoikeudet ja perusvapaudet Perheympäristö ja sijaishuolto Perusterveydenhuolto ja sosiaaliturva Koulutus, vapaa-aika ja kulttuuritoiminta Erityiset turvaamistoimenpiteet Poikkeusoloissa elävät lapset Lapset rikosrangaistusjärjestelmässä Hyväksikäytön kohteeksi joutuneet lapset ja toipumisensa edistäminen Vähemmistöön tai alkuperäiskansaan kuuluvat lapset 41
Lapsen oikeuksien yleissopimuksen neljä yleistä periaatetta Syrjinnän kielto: Yleissopimuksessa turvatut oikeudet koskevat kaikkia lapsia. (2 artikla) Lapsen edun periaate: Tuomioistuinten, hallintoviranomaisten, sosiaalihuollon toimijoiden ja lainsäätäjän on otettava kaikissa lapsia koskevissa toimissa huomioon ensisijaisesti lapsen etu. (3 artikla) Lapsen oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen (6 artikla) Lapsen näkemysten huomioon ottamisen periaate: Lapsen on saatava vapaasti ilmaista näkemyksensä ja lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. (12 artikla) 42
Terveydenhuoltoa ja sosiaaliturvaa koskevat oikeudet YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa Vammaisen lapsen erityiset oikeudet (23 artikla) Lapsen oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista sekä toimet lasten terveyspalveluiden turvaamiseksi (24 artikla) Lapsen oikeus nauttia sosiaaliturvasta (26 artikla) Työssäkäyvien vanhempien oikeus hyödyntää lastenhoitopalveluita (18 artiklan 3 kappale) Lapsen oikeus riittävään elintasoon ja vanhempien ensisijainen vastuu turvata lapsen kehityksen kannalta välttämättömät elinolosuhteet sekä sopimusvaltion velvollisuus tukea vanhempia (27 artikla) 43
Koulutusta, vapaa-aikaa ja kulttuuritoimintaa koskevat oikeudet YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa Lapsen oikeus saada opetusta ja koulutusta koskevat oikeudet (28 artikla) Lapsen koulutuksen päämäärät (29 artikla) Lapsen oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, leikkimiseen, virkistystoimintaan sekä oikeus osallistua kulttuurielämään ja taiteisiin (31 artikla) 44
YK:n yleissopimus taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista Työhön liittyvät oikeudet (6-8 artikla) Oikeus sosiaaliturvaan (9 artikla) Perheen, äitien sekä lasten ja nuorten erityinen suojelu (10 artikla) Oikeus saada itselleen ja perheelleen tyydyttävä elintaso, sisältäen oikeuden riittävään ravintoon, vaatetukseen ja sopivaan asuntoon sekä oikeuden elinolojen jatkuvaan parantamiseen (11 artikla) Oikeus nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta terveydestä (12 artikla) Oikeus koulutukseen (13-14 artikla) Oikeus osallistua kulttuurielämään (15 artikla)
Uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja (1/2) Työhön, työoloihin, työehtoihin, ammatilliseen koulutukseen ja muut työelämään liittyvät oikeudet (artiklat 1-10, 18-22 ja 24-29) Oikeus terveyden suojeluun (11 artikla) Oikeus sosiaaliturvaan (12 artikla) Oikeus sosiaaliavustukseen ja lääkinnälliseen apuun (13 artikla) Oikeus sosiaalipalveluihin (14 artikla) Vammaisten henkilöiden erityiset oikeudet (15 artikla)
Uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja (2/2) Perheen oikeus sosiaaliseen, oikeudelliseen ja taloudelliseen suojeluun (16 artikla) Lasten ja nuorten oikeus sosiaaliseen, oikeudelliseen ja taloudelliseen suojeluun (17 artikla) Oikeus suojeluun köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan (30 artikla) Oikeus asuntoon (31 artikla)
Lapsiperheiden köyhyyden ehkäisy on julkisen vallan oikeudellinen ja eettinen velvollisuus Lapsen kokema köyhyys on merkittävä riskitekijä lapsen kasvulle ja kehitykselle. Lapsiperheiden köyhyyteen puuttuminen on julkisen vallan oikeudellinen ja eettinen velvollisuus. Toimettomuus lapsiperheiden köyhyyden ehkäisemiseksi rikkoo sekä perustuslain perusoikeussäännöksiä että Suomea velvoittavia ihmisoikeusmääräyksiä. 48
YK:n lapsen oikeuksien komitean suositus Suomelle (2005) YK:n lapsen oikeuksien komitea on Suomea koskevissa päätelmissään ja suosituksissaan (2005) esittänyt huolensa köyhyydessä elävien lapsiperheiden määrän kasvusta ja siitä, etteivät taloudellisen apu ja taloudelliset tuet ole seuranneet talouskasvua. Komitea suosittelee, että Suomi panee tehokkaasti täytäntöön kansallisen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaisen toimintasuunnitelmansa sekä vahvistaa tukeaan talousvaikeuksissa oleville perheille sen varmistamiseksi, että köyhyys vähenee ja lapsia suojellaan taloudellisella ja muulla avulla niiltä kielteisiltä vaikutuksista, joita taloudellisissa vaikeuksilla on heidän kehitykseensä.
Lapsiperheiden köyhyyden ehkäisy on julkisen vallan oikeudellinen ja eettinen velvollisuus Lapsen kasvua ja kehitystä turvaavien elinolosuhteiden edistäminen on jokaisen yhteisön erityisenä velvollisuutena. Lasten köyhyys tulee kalliiksi niin inhimillisesti kuin taloudellisesti koko yhteiskunnan tasolla. Meneillään olevat sosiaaliturvan ja verotuksen kokonaisuudistukset tarjoaisivat hyvät mahdollisuudet toimiin, joilla voitaisiin vaikuttavasti ehkäistä lapsiperheiden köyhyyttä.