Mannerheimin Lastensuojeluliiton kuntaohjelma 2009 2012 Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) kuntaohjelma on kuntien päätöksentekijöiden ja viranhaltijoiden sekä kunnissa vaikuttavien kansalaisjärjestöjen ja kuntalaisten käyttöön laadittu ohjelma. Ohjelmaan on kirjattu lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin kannalta tärkeitä toimenpiteitä, jotka MLL:n mielestä tulee ottaa huomioon ja panna täytäntöön kuntien päätöksenteossa valtuustokaudella 2009 2012. Lapsen oikeudet velvoittavat kuntia Lapsen oikeuksien yleissopimus velvoittaa kuntia. YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista edellyttää myös kunnilta lapsen oikeuksien toteuttamista ja edistämistä. Lapsen oikeuksien yleissopimus täyttää 20 vuotta vuonna 2009. Suomessa sopimus on ollut voimassa vuodesta 1991. Suomessa kunnat vastaavat useiden lapsen oikeuksien yleissopimuksessa turvattujen oikeuksien toteuttamisesta, kuten päivähoito-, koulutus-, sosiaali- ja terveyspalveluista. Lapsen oikeuksien yleissopimuksessa turvatut oikeudet on otettava huomioon kunnan toiminnassa ja kunnallisessa päätöksenteossa. YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista: http://www.mll.fi/mll/lasten_oikeudet/ Kunnan päätöksentekijöiden tulee sitoutua lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämiseen. Kunnanvaltuustossa, kunnanhallituksessa ja lautakunnissa tehdään tärkeitä, lapsen jokapäiväiseen elämään vaikuttavia päätöksiä. Lapsi tarvitsee ja käyttää useita kunnallisia palveluita, kuten neuvolaa, päivähoitoa, koulua, kirjastoa ja liikuntapalveluja. Lapsi viettää oman kuntansa alueella aikuista enemmän aikaa ja on kunnallisista palveluista aikuista riippuvaisempi. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluihin tulee panostaa nykyistä enemmän. Kunnallisilla palveluilla on keskeinen merkitys lasten ja nuorten hyvinvoinnin edellytyksiin. Lapsiperheiden palveluihin panostaminen on vaikuttavinta hyvinvointipolitiikkaa. Tällä hetkellä Suomessa käytetään julkisiin hyvinvointipalveluihin, kuten koulutukseen, sosiaalihuoltoon ja terveydenhuoltoon vähemmän rahaa kuin muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi perusopetus järjestetään Suomessa niukoin voimavaroin. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluissa on tapahtunut rapautumista. Lastenneuvoloiden käyntikertoja on harvennettu, kouluterveydenhoitajia, koulukuraattoreita ja koulupsykologeja on riittämättömästi ja perheneuvoloihin on monissa kunnissa pitkät jonot. Perhetyötä tehdään liian vähän. Kunnallista kotipalvelua lapsiperheille on tarjolla vain äärimmäisissä tapauksissa. Avun tarjoamiseen perheille varhaisessa vaiheessa ei ole usein riittäviä mahdollisuuksia. Ehkäisevän työn ja varhaisen tuen laiminlyönti on inhimillisesti ja taloudellisesti kallista. Ehkäisevän lastensuojelutyön ohentuminen on osaltaan johtanut siihen, että lasten kasvuympäristössä olevia ongelmia ei ole kyetty havaitsemaan ajoissa eikä niihin ole tarjottu apua ajoissa. Ongelmien vaikeuduttua ja kasauduttua on jouduttu turvautumaan lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun palveluihin, vaikka ongelmat olisivat saattaneet olla ratkaistavissa vaikuttavammin jo varhaisessa vaiheessa. Säästäminen ehkäisevissä lasten ja nuorten hyvinvointipalveluissa tulee kunnalle hyvin kalliiksi. 1(8)
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa vahvistettava lapsiperheiden palveluita Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä on vahvistettava lapsiperheiden palveluita. Kunta- ja palvelurakenneuudistus tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa ja kehittää lapsiperheiden hyvinvointipalveluita. Toimivilla kunnallisilla hyvinvointipalveluilla voidaan tehokkaasti ja vaikuttavasti edistää lasten ja nuorten hyvinvointia, ennaltaehkäistä ja havaita ajoissa uhkatekijöitä sekä korjata jo syntyneitä ongelmia. Ehkäiseviin toimiin ja palveluihin, kuten lapsiperheiden kotipalveluihin ja terveyden edistämiseen, on panostettava kunnissa. Korjaavien palveluiden, kuten lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden sekä lastensuojelupalveluiden, resurssivajeet on korjattava. Hallintokuntien välistä yhteistyötä ja moniammatillista työskentelyä on vahvistettava. Kuntaliitosten ja kuntien palveluiden uudelleen järjestämisen yhteydessä on huolehdittava hallintokuntien välisen yhteistyön ja moniammatillista työskentelyn järjestämisestä ja kehittämisestä. Palvelurakenteiden uudistuessa riskinä on, että rakenteet pirstaloituvat, kun palveluita tuotetaan saman kunnan asukkaille hyvin erilaisin järjestelyin. Esimerkiksi samassa kunnassa palveluita voidaan järjestää yhtä aikaa kunnan omana toimintana, kuntayhtymien toimintana, toisen kunnan järjestämänä eli ns. isäntäkuntamallin mukaisesti ja ostopalveluina. Palveluiden erilaiset järjestämistavat edellyttävät, että eri palveluiden yhteistyöhön ja yhteistyörakenteisiin kiinnitetään erityistä huomiota. Kuntalaisten tietoa kunnan palveluista, palveluiden järjestämisestä ja palveluihin käytetyistä voimavaroista tulee lisätä. Kuntalaisten tietoa kunnan palveluista, palveluiden järjestämisestä ja palveluihin käytetyistä voimavaroista tulee lisätä. Jos kuntalaiset eivät tunne palveluja, moni lapsi ja nuori jää vaille sellaista palvelua, mitä hän tarvitsisi ja mikä edistäisi hänen hyvinvointiaan. Kuntalaisen on myös vaikea arvioida, miten palvelut on kunnassa järjestetty ja kuin paljon niihin käytetään voimavaroja suhteessa muihin kuntiin. Kuntalaisen vaikeus saada tietoa kunnallisten palveluiden järjestämisestä ja voimavaroista on selvä demokratiavaje, joka syö kunnallisen demokratian luotettavuutta. Tiedon saatavuuden parantamiseksi kuntien on internet-sivuillaan julkaistava kunnallisten palveluiden voimavara- ja mitoitustiedot. Kunnan sivuilta on esimerkiksi käytävä ilmi, kuinka paljon oppilashuoltohenkilöstöä kunnassa on suhteessa oppilasmäärään. Sivuilla on myös kerrottava, kuinka paljon valtakunnallisen suosituksen mukaan henkilöstöä pitäisi olla. Päätöksenteossa on arvioitava lapsiin kohdistuvat vaikutukset. Jokaisessa kunnassa tulee olla lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointijärjestelmä, jolla selvitetään päätösten ja toiminnan lapsiin kohdistuvat välittömät ja välilliset vaikutukset. Lapsivaikutusten arvioinnin tulee olla säännönmukainen osa kunnallisten päätösten valmisteluprosessia. Lapset ja nuoret tulee ottaa mukaan lapsivaikutusten arviointiin kunnassa. Lastensuojelusuunnitelma on väline edistää lasten hyvinvointia suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti Lastensuojelulaki edellyttää, että kunnassa laaditaan lastensuojelusuunnitelma. Kunnan (tai useamman kunnan yhdessä) on laadittava lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ja lastensuojelun järjestämiseksi ja kehittämiseksi kunnan (tai kuntien) toimintaa koskeva suunnitelma. Suunnitelma on otettava huomioon kunnan talousarviota ja -suunnitelmaa laadittaessa. Lastensuojelulaki edellyttää, että kunta huolehtii siitä, että ehkäisevä lastensuojelu sekä lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu järjestetään sisällöltään ja laadultaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Lastensuojelulaki: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417 ja Lastensuojelun käsikirja Sosiaaliportti verkkopalvelussa: http://www.sosiaaliportti.fi/fi-fi/lastensuojelunkasikirja/ 2(8)
Lastensuojelulain 12 :ssä on luettelo asioista, jotka tulee sisällyttää kunnan lastensuojelusuunnitelmaan. Lastensuojelusuunnitelman tulee sisältää tiedot vähintään seuraavista asioista: 1) lasten ja nuorten kasvuoloista sekä hyvinvoinnin tilasta; 2) lasten ja nuorten hyvinvointia edistävistä sekä ongelmia ehkäisevistä toimista ja palveluista; 3) lastensuojelun tarpeesta kunnassa; 4) lastensuojeluun varattavista voimavaroista; 5) lastensuojelulain mukaisten tehtävien hoitamiseksi käytettävissä olevasta lastensuojelun palvelujärjestelmästä; 6) yhteistyön järjestämisestä eri viranomaisten sekä lapsille ja nuorille palveluja tuottavien yhteisöjen ja laitosten välillä; sekä 7) suunnitelman toteuttamisesta ja seurannasta. Lastensuojelusuunnitelma voidaan laatia kunnassa myös laajempana lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmana tai lapsi- ja perhepoliittisena ohjelmana. Kunnan lastensuojelusuunnitelma on hyvä suunnitelmallisen ja tavoitteellisen lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämistyön väline. Lastensuojelulaki edellyttää kunnalta suunnitelmallista lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämistä ja vanhemmuuden tuen kehittämistä. Kunnan tulee tehdä yhteistyötä muiden ehkäisevää lastensuojelutyötä ja lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelutyötä tekevien tahojen, kuten järjestöjen kanssa. Kuntien on tuettava kansalaisjärjestöjen työtä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä. Kuntien ja järjestöjen kumppanuutta on vahvistettava lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä. Järjestöjen toiminta vahvistaa osallisuutta ja sosiaalista pääomaa ja edistää hyvinvointia. Järjestöt tulee ottaa mukaan laatimaan kunnan lastensuojelusuunnitelmaa. Kunnan lastensuojelusuunnitelmaan tulee sisällyttää kansalaisjärjestöjen toiminnot ja palvelut sekä kunnan niille antama tuki. Kunnan tulee tukea järjestöjen vapaaehtoistoimintaa mm. avustuksin ja antamalla maksutta yhdistysten käyttöön kunnan hallinnoimia tiloja. Mannerheimin Lastensuojeluliitolla (MLL) on paljon ehkäisevän lastensuojelutyön toimintoja ja palveluita, jotka on mahdollista sisällyttää kunnan lastensuojelusuunnitelmaan. MLL:lla on paikallisyhdistys lähes jokaisessa suomalaisessa kunnassa. MLL toteuttaa ehkäisevää lastensuojelutyötä paikallisesti järjestämällä lapsille ja perheille kerhoja, vanhemmuutta tukevia vertaisryhmiä ja ylläpitämällä kaikille perheille avoimia perhekahviloita. MLL kouluttaa lasten hoitajia, joita perheet voivat palkata, kun tarvitsevat lyhytaikaista lastenhoitoapua. MLL ohjaa ja kouluttaa myös tukioppilaita ja heidän ohjaajiaan edistämään hyvää yhteishenkeä ja vähentämään kiusaamista ja väkivaltaa kouluissa. MLL ylläpitää valtakunnallisia auttavia puhelin- ja nettipalveluita, Lasten ja nuorten puhelinta ja nettiä sekä Vanhempainpuhelinta ja nettiä. Lasten terveyspalvelut ja sosiaalipalvelut Neuvolatoiminta on järjestettävä STM:n neuvolaoppaan suositusten mukaisesti. Neuvoloilla on merkittävä tehtävä vanhemmuuden ja lapsen kasvun ja kehityksen tukemisessa sekä niihin liittyvien ongelmien ehkäisijänä ja tunnistajana. Kunnan tulee tarjota neuvolakäyntejä STM:n suosituksen mukainen määrä. Äitiys- ja lastenneuvolaverkosto on säilytettävä ja kehitettävä toimintaa perhekeskeisesti niin, että neuvolatyö tavoittaa sekä äidit että isät. Neuvolan yhteyksiä kunnan perhepalveluverkostoon on vahvistettava. Terveydenhoitajien mahdollisuutta tehdä kotikäyntejä on parannettava, varsinkin ensisynnyttäjien luona. Neuvoloiden ja perhetyön moniammatillista yhteistyötä on kehitettävä. Äitiys- ja lastenneuvoloiden tulee tarjota vanhemmuuden tueksi vertaisryhmätoimintaa yhteistyössä järjestöjen kanssa. Perhevalmennuksessa on annettava välineitä parisuhteen hoitoon ja vanhemmuuteen ja kannustettava hakemaan ajoissa apua. Vanhemmuuden tukimuotoja kehitettäessä tulee ottaa huomioon perhemuotojen moninaisuus. Eroperhetyötä on kehitettävä ja eroaville on tarjottava varhain eroprosessiin liittyviä palveluita. 3(8)
Vanhempien vertaistoiminnan mahdollisuuksia on vahvistettava. Samassa elämäntilanteessa elävien vanhempien ja muun lähiyhteisön tuki kannattelee äitejä ja isiä vaikeissakin tilanteissa. Julkisen vallan on tuettava kansalaisjärjestöjen vertaistoimintaa, avoimia kohtaamispaikkoja ja neuvontatyötä turvaamalla niiden toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset. Vertaisryhmätoiminnalla luodaan ja vahvistetaan vanhempien ja perheiden sosiaalisia lähiverkostoja sekä keskinäistä tukea ja apua. Vapaaehtoiset voivat ohjata vanhempien vertaisryhmiä, perhekahviloita ja lasten ja vanhempien yhteisiä harrastuskerhoja. Kunnan tulee antaa tilat kansalaisjärjestöjen vertaistoiminnan käyttöön maksutta. Ehkäisevään lastensuojeluun panostaminen kannattaa. Perheneuvoloiden pitkät jonot on purettava ja ehkäisevän lastensuojelun voimavarat on saatettava kuntoon, jotta perheiden varhainen tuki voi toteutua käytännössä. Varhaista tukea on vahvistettava kehittämällä perhelähtöisiä työtapoja ja perhekeskustoimintaa yhteistyössä kunnan ja kunnassa toimivien järjestöjen kanssa. Perheille suunnatuissa palveluissa on vahvistettava moniammatillista ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Lapsiperheiden kotipalveluja on voimakkaasti lisättävä. Lapsiperheiden mahdollisuutta saada kotipalveluita, kuten tilapäistä lastenhoitoapua, tulee parantaa. Kotipalveluille on suuri tarve esimerkiksi yksinhuoltajaperheissä, monikkoperheissä ja perheissä, joissa vanhempi tai lapsi on sairas. Lastensuojelupalveluja on vahvistettava. Kuntien lastensuojelun asiantuntemus ja pitkäjänteinen asiakastyö tulee varmistaa kehittämällä sosiaalityöntekijöiden työoloja, palkkausta ja täydennyskoulutusta. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden määrää on lisättävä. Vuoden 2008 alussa voimaan tullut lastensuojelulaki vahvisti kunnan velvollisuutta suunnitelmallisesti edistää lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia. Laki asettaa suuria vaatimuksia sosiaalityöntekijän työlle. On välttämätöntä, että lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden määrää lisätään, jotta lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu voidaan järjestää lastensuojelulain edellyttämällä tavalla. Lastensuojelun sosiaalityöllä tulee olla lailla säädetyt riittävät resurssit ja keinovalikoimat tukea perheitä varhaisessa vaiheessa. Perhehoitajien tukea, ohjausta ja koulutusta on vahvistettava. Lasten ja nuorten auttamispalvelujen on oltava helposti saatavilla. Lasten ja nuorten on tärkeä saada tarvitsemansa tuki ja apu matalan kynnyksen palveluina omissa kasvu- ja kehitysyhteisöissään päivähoidossa, koulussa ja oppilaitoksissa. Päivähoidossa tulee olla riittävästi erityislastentarhanopettajien ja lapsipsykologien palveluja. Lapsille ja nuorille tulee jakaa tietoa siitä mistä saa apua, jos perheessä on väkivaltaa, mielenterveys- tai päihdeongelmia. Kuntien avustus MLL:n Lasten ja nuorten puhelimen ja netin toiminnalle lisää lasten ja nuorten mahdollisuuksia saada tukea ja ohjausta tarvittaviin palveluihin. Lapsiperheiden tarvitsemat mielenterveyspalvelut on turvattava. Sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon lasten ja nuorten mielenterveydenpalveluita on kehitettävä ja vahvistettava. Lasten, nuorten ja vanhempien on päästävä psykiatrisiin palveluihin jonottamatta ja saada tarvitsemansa terapiatuki. Lastenpsykiatrialla tulee olla tarvittaessa riittävät resurssit järjestää lapsen hoidon arviointi sairaalassa ilman viivytystä. Samaan aikaan tulee kehittää varhaisen tuen yhteistyömalleja lasten- ja nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon, opetustoimen ja lastensuojelun sosiaalityön välillä siten, että lapsi saa tarvitsemansa hoidon ja opetuksen. Aikuisten mielenterveyspalveluissa ja päihdepalveluissa tulee ottaa huomioon aikuisen huollossa olevien lasten tuen tarve. Vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmiin sekä perheväkivaltaan on puututtava heti. Jokaisessa kunnassa tulee olla saatavilla sosiaalipäivystyksen palvelut. 4(8)
Ehkäisevää päihdetyötä on vahvistettava. Koulujen ehkäisevän päihdetyön voimavaroja on lisättävä esimerkiksi suuntaamalla nuorisotyöntekijöiden työpanosta. Ehkäisevän päihdetyön suunnitelmallisuutta, jatkuvuutta ja voimavaroja on vahvistettava sosiaali- ja terveyspalveluissa, kouluissa ja nuorisotyössä. Maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten tarvitsemista palveluista ja tuesta on huolehdittava. Lapsille tulee tehdä omat kotouttamissuunnitelmat. Kansalaistaitojen opetusta ja asumisneuvontaa tulee lisätä. Kielikurssitarjontaa tulee laajentaa niin, että oikeantasoiselle kurssille pääse jonottamatta. Maahanmuuttajataustaisten vanhempien ja nuorten työllistymisen tukeminen on tärkeää koko perheen hyvinvoinnin ja syrjäytymisen ehkäisemisen kannalta. Monikulttuurisia kohtaamispaikkoja tulee lisätä. Maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten lastensuojelutarvetta tulee ehkäistä avohuollon palveluita kehittämällä. Pienten lasten hoidon tukeminen ja päivähoito Lasten kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen kuntalisät tukevat vanhemmuutta. Lapsen kotihoidon tuki on nykyisellään pieni,minkä vuoksi läheskään kaikki perheet, jotka haluaisivat hoitaa alle 3-vuotiasta lastaan kotona, eivät voi valita kotihoitoa. Kotihoidontuen kuntalisän maksaminen parantaa kotona lastaan hoitavien perheiden toimeentuloedellytyksiä ja lisää mahdollisuuksia valita lapselle kotihoito. Yksityisen hoidon tuen kuntalisä parantaa perheen mahdollisuuksia valita lapsen tarpeille sopiva hoitomuoto. Lapsella on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Hyvä päivähoito edellyttää turvallista varhaiskasvatusympäristöä, pysyvää koulutettua henkilökuntaa, suunnitelmallista varhaiskasvatusta, riittävän pieniä ryhmäkokoja ja toimivaa ammattikasvattajien ja vanhempien yhteistyötä sekä moniammatillista yhteistyötä. Suuret ryhmäkoot vaarantavat lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamisen. Hoitajien suuri vaihtuvuus huonontaa hoidon laatua, koska lapselle ei synny kehityksen kannalta tärkeitä vuorovaikutussuhteita alati vaihtuviin hoitajiin. Koulutettu, ammattitaitoinen, motivoitunut ja pysyvä henkilökunta on päivähoidon keskeinen laatutekijä. Avointa päiväkotitoimintaa ja lasten kerhotoimintaa on lisättävä. Avoimella päiväkotitoiminnalla, kerhotoiminnalla ja perheiden avoimilla kohtaamispaikoilla on tärkeä tehtävä kotikasvatuksen tukemisessa. STM:n keväällä 2008 julkaiseman selvityksen mukaan avoimia varhaiskasvatuksen palveluja, kuten kerhoja, avoimia päiväkoteja ja puistotoimintaa, ei ole kunnissa riittävästi tarjolla. Lasten kerhotoimintaa ja kerhotoiminnan tukea tulee kunnissa lisätä. Jokaisessa kunnassa tulee olla tarjolla avointa päiväkotitoimintaa ja puistotoimintaa. Koulu ja oppilashuolto Lapsella on oikeus laadukkaaseen perusopetukseen. Perusopetus tavoittaa koko ikäluokan ja koulu on keskeinen lasten kasvu- ja kehitysympäristö. Perusopetuksessa lapselle muodostuu käsitys itsestä oppijana ja kehittyvänä persoonana, millä on keskeinen merkitys myöhemmälle sijoittumiselle koulutukseen ja työelämään. Päivähoidon, esiopetuksen ja perusopetuksen ja sitä tukevan aamu- ja iltapäivätoiminnan ja kerhotoiminnan tulee muodostaa lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista tukeva jatkumo. Kouluissa on turvattava riittävän pienet opetusryhmät. Ensimmäisen ja toisen vuosiluokan opetusryhmän ei tulisi olla ainakaan suurempi kuin 18 oppilasta. Jos luokalla on erityistä tukea tarvitsevia oppilaita, opetusryhmän koon tulee olla pienempi. Opettaja voi paremmin huomata ja ottaa huomioon oppilaiden yksilölliset tarpeet ryhmäkoon ollessa opettajan kannalta hallittava. Pienet opetusryhmät tarjoavat opettajalle myös enemmän mahdollisuuksia ryhmän yhteishengen luomiseen ja 5(8)
päivittäisiin keskusteluihin lapsen ja nuoren arjen asioista. Erityisen tärkeää pienet ryhmäkoot ovat erityisopetukseen otettujen oppilaiden kannalta. Monikulttuuriset oppilaat ja heidän mahdollisesti tarvitsemansa lisätuki tulee ottaa huomioon opetuksessa. Koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa on järjestettävä kunnassa olevan tarpeen mukaisesti. Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnalla tuetaan oppimista, vältetään pienten koululaisten yksinäiset iltapäivät ja järjestetään heille mielekästä tekemistä valvotussa ja turvallisessa ympäristössä. Aamu- ja iltapäivätoiminnan pitkäjänteisyyttä on vahvistettava ja toiminta on kirjattava osaksi koulujen opetussuunnitelmia. Koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa ja koulujen kerhotoimintaa on järjestettävä paikallisten tarpeiden mukaisesti. Koulutilojen korjaus- ja uudisrakentamisessa aamu- ja iltapäivätoiminnan ja kerhotoiminnan tarvitsemat tilat tulee ottaa huomioon. Oppimisen vaikeuksiin on tarjottava apua ajoissa. Oppimisvaikeudet muodostavat merkittävän syrjäytymisriskin ja oppimisvaikeuksien varhaista havaitsemista ja oppimisvaikeuksista kärsivien lasten ja nuorten opetusta on tarpeen tehostaa voimavaroja lisäämällä. Oppilaan mahdollisuutta saada erityisopetusta, tukiopetusta ja koulunkäyntiavustajien palveluita on parannettava. Koulunkäyntiavustajien työsuhteiden pysyvyydestä ja ympärivuotisuudesta tulee huolehtia. Oppimisvaikeuksista kärsivien lasten kuntoutusta tulee vahvistaa. Opettajien ja lastentarhanopettajien valmiuksia erityisopetukseen tulee vahvistaa ja integroidussa opetuksessa opettajalla tulee olla mahdollisuus konsultoida erityisopettajaa tai erityislastentarhanopettajaa sekä muita tarvittavia asiantuntijoita. Lapsen erityisopetus tulee ensisijaisesti järjestää lapsen lähikoulussa. Kiusaamista ja väkivaltaa tulee ehkäistä kaikilla kouluasteilla. Kaverit, ryhmään kuuluminen ja hyväksytyksi tuleminen ovat keskeisiä hyvinvoinnin edellytyksiä. Kouluissa on edistettävä hyvää yhteishenkeä panostamalla oppilaiden ryhmäyttämiseen, yhteistoiminnallisiin opetusmenetelmiin ja siihen, ettei kukaan jää yksin. Koulujen on laadittava kiusaamisen ehkäisyn ja kiusaamiseen puuttumisen mallit, joiden toteutumista myös seurataan ja arvioidaan. Oppilaat ja vanhemmat tulee ottaa mukaan kiusaamisen vastaiseen työhön. Koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa ja muuta oppilas- ja opiskelijahuoltoa on vahvistettava kaikilla kouluasteilla. Kouluterveydenhoitajia, -lääkäreitä, -psykologeja ja - kuraattoreita tarvitaan lisää. Terveystarkastuksia tulee olla riittävästi ja vanhempien tulisi olla mukana kaikissa nivelvaiheiden tarkastuksissa. Säännölliset terveystarkastukset ovat vaikuttava terveyden edistämisen ja terveyserojen kaventamisen keino. Kouluterveydenhuollon järjestämisessä on noudatettava kouluterveydenhuollon laatusuositusta. Oppilashuollon työntekijöillä tulee olla mahdollisuus myös kotikäyntien tekemiseen. Oppilaiden osallistumista on tuettava. Suomalaiset koululaiset ovat menestyneet erinomaisesti kansainvälisissä oppimistulosvertailuissa, mutta kouluhyvinvoinnissa on parantamisen varaa. Oppilaiden hyvinvoinnin parantamiseksi on tarpeen vahvistaa koulujen yhteisöllisyyttä ottamalla oppilaat mukaan koulutyön suunnitteluun, edistämällä koulujen oppilaskuntatoimintaa ja ottamalla kummi- ja tukioppilastoiminta koulujen opetussuunnitelmiin. Vanhempien ja koulun yhteistyötä tulee vahvistaa. Aktiivinen kodin ja koulun yhteistyö tukee oppilaan oppimista, kasvua ja hyvinvointia. Opettajan työ on järjestettävä niin, että opettajalla on aikaa säännölliseen yhteydenpitoon vanhempien kanssa. Kodin ja koulun yhteistyötä tulee vahvistaa erityisesti nivelvaiheissa lapsen siirtyessä esikoulusta ensimmäiselle luokalle, 6. luokalta 7. luokalle ja peruskoulusta toiselle asteelle jakamalla vanhemmille tietoa ja järjestämällä oppilaiden ja vanhempien sekä opettajien yhteisiä tapaamisia. 6(8)
Lasten ja nuorten terveellisiä ravitsemustottumuksia tulee edistää. Päivähoito ja koulu ovat merkittävässä asemassa lasten terveellisten elintapojen edistäjänä. Lapsia ja nuoria on kannustettava päivähoito- ja kouluruoan syömiseen tarjoamalla monipuolisia aterioita, mikä edellyttää riittävää taloudellista panostusta ruokaan. Oppilaille on tarjottava terveellisiä välipaloja. Kaikilla lapsilla ja nuorilla tulee olla mahdollisuus harrastustoimintaan Lastenkulttuurin on oltava jokaisen lapsen saatavilla perheen varallisuudesta riippumatta. Kunnan tulee tarjota lapsille mahdollisuudet oman kulttuurin tuottamiseen sekä mahdollisuudet nauttia lapsille suunnatusta kulttuurista. Lastenkulttuurin, sekä lasten itse tuottaman kulttuurin että aikuisten lapsille tuottaman kulttuurin, on oltava kaikkien lasten saatavilla. Lapsen ja nuoren taideharrastukset tukevat lapsen kehitystä ja osallisuutta. Lasten omaa kulttuuria ja aikuisten tuottamaa lastenkulttuuria on tuettava julkisin varoin, sillä markkinaehtoinen lastenkulttuuri jää monen lapsen ulottumattomille. Kirjastojen lasten ja nuorten palveluita on vahvistettava. Yleisten kirjastojen toimintaedellytykset ja riittävät aineistomäärärahat on turvattava. Yleisten kirjastojen kattava verkko on Suomen ainutlaatuista kulttuuripääomaa, jota ei pidä näivettää resurssikurjuuteen. Kirjastojen aineistopula on korjattava pikaisesti, jotta kirjastoilla on tarjottavanaan ajanmukaista aineistoa lapsille ja nuorille. Lasten ja nuorten liikuntaa tulee edistää. Lasten ja nuorten arkiliikuntaa edistetään mm. kävely- ja pyöräteiden rakentamisella ja koulujen välituntiliikuntamahdollisuuksia parantamalla sekä lähiympäristön ja luonnon tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisellä liikunnassa. Kunnan liikuntatoimessa lasten ja nuorten liikunnan ja liikuntapalvelujen edistämisen on oltava ensisijaisena. Lasten ja nuorten liikunnan ja urheilun edellytykset on turvattava. Liikuntahallien hallivuorojen jaossa lapsille ja nuorille tulee turvata heille soveltuvimmat harrastusajat. Urheiluseuroilla tulee olla mahdollisuus käyttää maksutta kunnan omistamia tiloja lasten ja nuorten liikunnassa. Asuinalueiden, puistojen, koulujen ja päiväkotien ulko- ja sisätiloja on kehitettävä niin, että ne kannustavat ja tarjoavat mahdollisuuksia myös omatoimiseen liikuntaan. Nuorisotyön edellytykset on turvattava. Nuorisotyö vahvistaa lasten ja nuorten osallisuutta ja ehkäisee syrjäytymistä. Lapsille ja nuorille on järjestettävä ohjattuja toiminta- ja harrastusmahdollisuuksia, kuten erilaista kerhotoimintaa. Kunnissa tulee olla riittävä määrä nuorisotyöntekijöitä. Kunnan tulee tukea yhdistysten ja seurojen nuorisotyötä. Nuorten ollessa yhä enemmän internetyhteisöissä on kehitettävä myös internetissä tapahtuvaa nuorisotyötä. Lasten ja nuorten kansalaistoimintaa on tuettava. Lasten ja nuorten osallistuminen yhteisölliseen kansalaistoimintaan vahvistaa hyvinvointia ja tarjoaa mahdollisuuden saada vaikuttamisen, oppimisen ja yhdessä onnistumisen kokemuksia. Lasten ja nuorten kansalaistoimintaa tulee tukea ja edistää kouluissa, oppilaitoksissa, nuorisotyössä ja yhdistys- ja seuratoiminnassa. Elinympäristö ja asuminen Elinympäristöä on kehitettävä turvalliseksi ja esteettömäksi. Elinympäristön kehittämisessä tulee sitoutua turvallisuuden, terveellisyyden, hyvinvoinnin ja esteettömyyden suunnitelmalliseen kehittämiseen. Elinympäristöä on kehitettävä lasten luontaista liikuntaa ja tutkimushalua kannustavaksi. Asuinalueiden, rakennusten ja teiden suunnittelussa on otettava huomioon lasten tarpeet ja näkökulma. Suunnittelun lähtökohtana tulee olla lapsille terveellisen, turvallisen ja sosiaalista vuorovaikutusta tukevan elinympäristön luominen. Lapsilla tulee olla pihoja ja leikkipuistoja, joissa voi turvallisesti leikkiä. Teiden ja kulkuväylien rakentamisessa on otettava huomioon päiväkotien ja koulujen sijainti, niin ettei liikenne muodosta lapsille turvallisuusuhkaa. Lapset ja nuoret ovat asiantuntijoita arvioimaan, 7(8)
minkälaisia vaikutuksia uuden tien tai asuinalueen rakentamisella tai koulun lakkauttamisella voi olla heidän elämäänsä ja lähiympäristöönsä. Kevyen liikenteen väyliä on rakennettava lisää. Turvalliset kävely- ja pyörätiet edistävät lasten luontaista ja omaehtoista liikkumista. Turvalliset kulkureitit ovat tärkeä osa lapsen hyvää kasvuympäristöä. Kevyen liikenteen väylien lisääminen ja liikenteen turvallisuuden parantaminen lisäävät hyötyliikuntaa. Siten niillä on merkitystä myös terveyden edistämisen kannalta. Lapsiperheille on taattava mahdollisuus kohtuuhintaiseen asumiseen. Kuntien kaavoitus- ja asuntopoliittisia toimia on vahvistettava lapsiperheiden kohtuuhintaisen asumisen mahdollistamiseksi. Asuntojen hinnat ovat monilla paikkakunnilla kohonneet lapsiperheiden käytettävissä oleviin tuloihin nähden kohtuuttomaksi. Kuntien kaavoitus- ja maapolitiikkaa tulee vahvistaa. Kunnissa tarvitaan vaikutukseltaan vahvempia keinoja tonttien saamiseksi asuntotuotannon käyttöön. Kuntien tulee lisätä vuokra-asuntotuotantoaan. Mannerheimin Lastensuojeluliiton kuntaohjelma 2009-2012 on hyväksytty Mannerheimin Lastensuojeluliiton liittohallituksen kokouksessa 15.12.2008 8(8)