UUDET TYÖN LÄHTEET Study 2 020604/OP Sisällys 1 TAUSTAA: kansallinen, alueellinen ja paikallinen työllisyys 2 SUOMEN TYÖLLISYYSOHJELMA 2.1 Poikkihallinnollisia uudistuksia työttömyyden vähentämiseksi 3 ALUEELLINEN KEHITTÄMINEN 4 MAASEUTU 4.1 Vapaa-ajan asukkaat ja maallemuuttajat: hyödyntämätön asiakaspotentiaali 5 UUSIA TYÖN LÄHTEITÄ: TOIMIALAKOHTAISET ESIMERKIT 5.1 Matkailu 5.1.1 Case Puulataival 5.2 Tietoyhteiskunta ja teknologia-ala 5.2.1 Case Kuuskaista 5.2.2 Case Nicemedia 5.3 Etä- ja palvelutyö 5.3.1 Case Kiuru Contact Center 5.4 Työllistämishanke 5.4.1 Case Maaseutu Siili 5.5 Palveluala 5.5.1 Case Kylätoimintakeskus Heiska 5.5.2 Case Työosuuskunta Kimara 5.6. Luonnonvara-ala 5.6.1 Case Lokan Luonnonvaraosuuskunta 5.6.2 Case Bullberry Oy 5.7 Metsäala 5.7.1 Case Metsäkiinteistöjen rajalinjojen aukaisuhanke Pohjois-Karjalassa 6 YHTEENVETO 7 LÄHTEITÄ 1
1. TAUSTAA: kansallinen, alueellinen ja paikallinen työllisyys Suomen hallituksen tavoitteena oli syksyllä 2003 työllisyyden kasvattaminen 100 000 uudella työpaikalla hallituskauden loppuun eli vuoden 2007 kevääseen mennessä. Lisäksi työllisyysaste eli työllisten osuus 15-64 -vuotiaista oli tarkoitus nostaa 75 prosenttiin saman ajan kuluessa. Jo kevääseen 2004 mennessä tilanne kuitenkin vaikeutui ja hallituksen oman ilmoituksen mukaan työllisyysasteen nostotavoite tuskin toteutuu nykyisen vaalikauden aikana. Työllisyysaste on noin 66 prosentin tasolla ja koko vuoden 2004 Suomen työttömyysaste pysyttelee 9 prosentin tuntumassa. Vaikka talouskasvun jo lähes kolme vuotta kestänyt hidastuminen kahden prosentin luokkaan on tasoittanut alueellisten työllisyyserojen kasvua, niin etenkin Kainuun ja Lapin työllisyystilanne on edelleen heikko ja useissa Pohjois-Suomen kunnissa työttömyys on 15-25 prosentin tasolla. Työllisyysasteella mitattuna pääkaupunkiseutu, ydinmaaseutu ja syrjäinen maaseutu poikkeavatkin toisistaan merkittävästi jälkimmäisen selväksi epäeduksi. Toisaalta vaikka pääkaupunkiseudun työllisyysaste on 74 prosenttia eli parikymmentä prosenttia parempi kuin syrjäisellä maaseudulla, Helsinki on keväällä 2004 julkaissut oman, varsin systemaattisen työllisyysohjelmansa. Pääkaupunkiseudun ja koko Suomen ongelma on paitsi absoluuttisten numeroiden valossa myös kansainvälisessä vertailussa pitkäaikaistyöttömien suuri määrä. Ja Helsinkiin on uutena ilmiönä syntynyt ns. suurkaupunkityöttömyyttä, jossa syrjäytyminen uhkaa siirtyä sukupolvelta toiselle. Siitä huolimatta, että tilanne on kääntynyt huolestuttavaan suuntaan, historiallisesti tarkasteltuna työllisyysaste on koko maata ajatellen kuitenkin parantunut: vuonna 1997 työllisiä oli 63.3 prosenttia (55-64 -vuotiaita työllisiä oli 35.7 ja naisia 60.3 prosenttia) mutta vuonna 2001 työllisiä oli jo 68.1 prosenttia (55-65 -vuotiaita 45.7 ja naisia 65.4). Suomen asettama pitkän aikavälin tavoite on 75 prosentin työllisyysaste vuonna 2011. Vaikka tämäkin tavoite on siis tällä hetkellä karkaamassa käsistä, sen saavuttamisen ei kuitenkaan pitäisi olla ylivoimaista: vuonna 1990 tilanne oli niin hyvä, että työllisyysaste oli 74-75 prosenttia. Tosin laman seurauksena se romahti vuonna 1994 pohjalukemiin eli 61 prosenttiin. Vaikka kymmenessä vuodessa on tultu ylöspäin, ja joinakin vuosina jopa yli viiden prosentin talouskasvun siivittämänä, ongelmana on sitkeä pitkäaikaistyöttömyys ja etenkin vähemmän koulutetun väestön vaikea työllistyvyys. Nykyisen kansallisen työllisyysohjelman tavoitteena onkin rakenteellisen työttömyyden alentaminen ja osaavan työvoiman saatavuuden varmistaminen. Eräiden arvioiden mukaan on mahdollista, että vuoden 2010 tienoilla Suomea voi vaivata työvoimapula. Kohdatakseen nykyiset ja tulevat haasteet hallitus on perustanut erityiset määräaikaiset ohjelmat työllisyyden, yrittäjyyden sekä tietoyhteiskunnan kehittämiseksi. Työllisyysohjelmalla tähdätään työvoiman tarjonnan parantamiseen ja yrittäjyysohjelmalla koetetaan parantaa työvoiman kysyntää. Hallituksen tavoitteita toteutetaan varsin laajalla poikkihallinnollisella yhteistyöllä, jossa ei unohdeta innovaatioiden ja tietotekniikan roolia. 2
2. SUOMEN TYÖLLISYYSOHJELMA Vuosien 2004-2007 aikana työllisyysohjelmalla pyritään a) aktivoimaan työttömyyskorvauksilla eläviä, b) ehkäisemään pitkäaikaistyöttömyyttä, sekä c) alentamaan nuorisotyöttömyyttä. Nuorille onkin suunniteltu ns. yhteiskuntatakuu, jolla ohjataan työhön, koulutukseen, työharjoitteluun tai työpajaan ennen kolmen kuukauden työttömyyden täyttymistä. Lisäksi työllisyysohjelmaan liittyy työllistämistukijärjestelmän uudistaminen, työkyvyttömien eläkkeelle siirtämisen selvittäminen, työpajatoiminnan vakinaistaminen ja oppisopimuskoulutuksen lisääminen, sekä laki sosiaalisista yrityksistä, joka tuli voimaan vuoden 2004 alusta. Myös työssä olevien osaamistasoa pyritään nostamaan ja pitämään ihmiset pitempään työkykyisinä ja -haluisina. Tavoitteena on, että työurat pitenisivät vuoteen 2010 mennessä 2-3 vuodella nykyisestä. 2.1 Poikkihallinnollisia uudistuksia työttömyyden vähentämiseksi Varsinkin pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömät tarvitsevat työministeriön mukaan erityispalveluja, joiden tuottamiseksi toteutetaan työvoimapalvelujen rakenteellinen uudistus vuosina 2004-2006. Työvoimatoimistojen palvelumalliuudistuksen tavoitteena on eriyttää toisaalta ns. tavallinen työnvälitys työnhakukeskuksiin sekä toisaalta vaikeasti työllistyvien palvelut ja resurssit työvoiman palvelukeskuksiin. Näistä noin 40 uudesta palvelukeskuksesta rakennetaan alue- ja paikallistason viranomaisten ja muiden palveluntuottajien asiantuntijaverkosto, joka aktivoi työnhakuun sekä tarjoaa tukea työllistettävien elämänhallintaan. Hankeverkosto koostuu työministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä, opetusministeriöstä, sisäasiainministeriöstä, Kelasta ja Kuntaliitosta. Ne työvoimatoimistot, joiden alueille perustetaan em. työvoiman palvelukeskukset, saavat ns. työnhakukeskukset avoimille työmarkkinoille suunnattavaa palvelutoimintaa varten. Myös sähköiset verkkopalvelut liitetään saumattomasti työvoimatoimistojen palvelumalliin, jonka uudistamisessa ovat mukana työministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, TE-keskukset, työvoimatoimistot ja kunnat sekä tarvittaessa myös muut yhteistyötahot kuten työmarkkinajärjestöt. Työttömyyden kovaan ytimeen pureutuminen on ollut edellistenkin hallitusten tavoitteena mutta toistaiseksi ydin on pitänyt pintansa. Se miten sinänsä tarpeelliset hallinnolliset ja organisatoriset uudistukset luovat uusia työpaikkoja on vielä avoin kysymys. Toisaalta globalisaation puristuksessa ja etenkin äkillisten ja yllättävien alueellis-paikallisten työttömyyskriisien iskiessä hallintokoneistolta kokonaisuudessaan voidaan edellyttää entistä tehokkaampia toimia. Asiakasintensiivinen ja ns. ylisektoraalisesti ennakkoluuloton ote uusiin työllistämisen muotoihin kuten osuuskunnat ja sosiaaliset yritykset saattaa tuottaa pysyvästi työllistäviä tuloksia. Esimerkiksi työllisyyskoulutuksen jatkuvan kurssittamisen keinot on todettu vaikutuksiltaan vaatimattomiksi useissa selvityksissä. Eikä lyhytaikainen tukityöllistäminenkään ole kovin paljon parempia tuloksia tuottanut, vaikka ilman sitä monen olisi ollut erittäin vaikea työllistyä ensinkään. Toisaalta kohdennettu kurssittaminen esim. osuuskuntayrittäjyyteen on luonut useita uusia työpaikkoja eri puolille maata kuten muutamat tapausesimerkit jäljempänä osoittavat. Työttömyyden ainakin osittaisia ratkaisuyrityksiä on tehty myös työvoimakulujen alentamisen näkökulmasta. On ehdotettu esimerkiksi alempaa sisääntulopalkkaa työmarkkinoille tultaessa. Tai 3
työnantajan lakisääteisten sivukulujen eli työnantajamaksujen alentamista matalapalkka-aloilla. Mallia on haettu mm. Ranskasta ja Alankomaista, joissa työvoimakuluja alentavat kokeilut ja usein myös pysyvät käytännöt sekä uudet työpaikat ovat jo arkipäivää. Arvion mukaan työnantajamaksujen porrastamisella voitaisiin Suomessa työllistää matalapalkka-aloilla yli 20 000 uutta henkilöä. (Holm ja Vihriälä: Matalan tuottavuuden työn tuki, 2002). 3. ALUEELLINEN KEHITTÄMINEN Hallitusohjelman mukaan tavoitteena on sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävä politiikka. Muuttoliike, työttömyys ja väestön ikääntyminen edellyttävät etenkin syrjäseuduilla uusia kehittämistoimia, joihin sitoutuvat ja osallistuvat valtio, kunnat, maakuntaliitot, TE-keskukset ja elinkeinoelämä sekä alueelliset, seudulliset ja paikalliset toimijat. Ajatuksena on, että alueiden väliset erot tunnustetaan ja kehitystä tuetaan erityisesti heikoimmilla alueilla. Lähtökohtana on elinkeinoelämän kilpailukyvyn parantaminen siten että työllisyysaste nousee kaikissa maakunnissa, mutta etenkin Lapissa ja Kainuussa. Hallituksen linjauksen mukaan ensisijaista on kansallinen alueiden kehittäminen, jota EU:n alue- ja rakennepolitiikka täydentää ja tukee. Eri ministeriöt määrittelevät oman hallinnonalansa aluekehitystavoitteet ja -toimenpiteet vuoden 2004 syyskuun loppuun mennessä. Aluekehitysviranomaisina toimivat maakuntien liitot, joiden on otettava huomioon valtakunnalliset tavoitteet maakuntaohjelmia valmistellessaan. Maakuntaohjelmia suunniteltaessa ja toteutettaessa on lisäksi otettava huomioon kaikki kehittämisohjelmat, EU:n alueelliset rakennerahasto-ohjelmat sekä kansalliset erityisohjelmat kuten aluekeskusohjelma, maaseutupoliittinen kokonaisohjelma, osaamiskeskusohjelma ja saaristoohjelma. Tähän varsin mittavaan alueiden kehittämiskokonaisuuteen sisältyy tiivistetysti seuraavaa: 1) kilpailukyvyn kansallinen ja kansainvälinen parantaminen, 2) yrittäjyyden edistäminen etenkin alueellisesti, 3) työllisyysasteen nostaminen kaikilla alueilla, 4) tietoyhteiskunnan kehittäminen eli nopeat yhteydet kaikille vuoden 2005 lopussa, 5) ympäristön ja sen kaikinpuolisen vetovoimaisuuden parantaminen, 6) kunnallisten peruspalveluiden saatavuudesta ja laadusta huolehtiminen, 7) palvelurakenteiden ja palveluiden tuottamistapojen uudistaminen, 8) kehitettävä kilpailukykyisiä kaupunkiseutuja, vahvoja kuntakeskuksia sekä maaseutualueita, 9) riittävien taloudellisten voimavarojen osoittaminen alueille, sekä 10) valtion toimintojen alueellistaminen. Lisäksi tehostetaan alueellista innovaatiopolitiikkaa osana kansallista innovaatiojärjestelmää. Siten mm. korkeakoulut ja osaamiskeskukset kytketään tiiviimmin innovaatio- ja teknologiapolitiikkaan. Alueellista yrittäjyyttä edistetään perustamalla noin 50 yrityspalvelupistettä. TE-keskuksia kehitetään, ja selvitetään mm. niiden sisäisten osastorajojen poistamista. Investointituen (mm. kyläkaupat) lisäksi luodaan alkaville yrityksille tarkoitettuja rahoitusmuotoja. Varsinkin maaseudun työllisyyden ylläpitämiseksi kehitetään nykyistä monipuolisempaa ja joustavampaa yritysrahoitusta. Matkailun kentällä hallitus aikoo kehittää sisävesiliikennettä sekä 4
maaseutu-, kulttuuri- ja luontomatkailua uusien työpaikkojen luomiseksi erityisesti maan itä- ja pohjoisosissa. Myös ympärivuotiseen vapaa-ajanasumiseen kannustetaan, samoin mökillä tehtävään etätyöhön. Kylätoiminnan kannalta kiintoisaa on, että paikallista omaehtoista kehittämistyötä vahvistetaan kylä- ja asukastoiminnalla sekä toimintaryhmätyöllä, jotka kattavat koko maan. Hallitus seuraa asettamiensa kehittämistavoitteiden toteutumista sekä maakuntatasolla että maakunnan sisällä erityyppisillä alueilla. Tarkastelun kohteina ovat mm. koulutustaso, työllisyys- ja työttömyystaso, työpaikkojen ja työttömien määrä verrattuna vuoteen 2000, muuttoliike, huoltosuhde (ei-työlliset/työikäiset), alueellinen bruttokansantuote, yritysten määrä (uudet ja lopettaneet), kuntatalous, sekä asukkaiden hyvinvointi, esim. sairastavuusaste. Tilanteessa, jossa monet alueet ja seutukunnat yhä menettävät väestöään, talot ja pihat autioituvat sekä kyläkoulut ja -kaupat sulkevat lopullisesti ovensa, hallituksen toimenpiteet tulevat tarpeeseen. Miten nykyisen kehityksen suunta muuttuu, jää nähtäväksi, mutta tavoitteellisella ja innovatiivisella alue- ja paikallistoiminnalla on tilauksensa etenkin työllistämisen sektorilla. Myös EU:n komissio on tarttunut jäsenvaltioidensa työllisyystilanteeseen ja näyttää edellyttävän ripeitä toimia, jotta Lissabonin ja Tukholman kokousten tavoitteet vuosilta 2000 ja 2001 eivät jäisi tyhjiksi puheiksi. Alankomaalaisen Wim Kokin johtaman työllisyystyöryhmän raportissa todetaankin mm. että tarvitaan aktiivista ja ennaltaehkäisevää työvoimapolitiikkaa sekä yrittäjyyden edellytysten ja toimintaympäristön parantamista aina siihen mittaan, että yrittäjyydestä voisi tulla uravaihtoehto kaikille. EU:n työllisyysryhmä kehottaakin jäsenmaita toimimaan päättäväisesti ja nyt. (Komission tiedonanto neuvostolle. Yhteinen työllisyysraportti 2003-2004). 4. MAASEUTU Työttömyys koettelee Euroopan eri maita ja etenkin eri alueita monin tavoin. Suomenkin sisällä erot ovat suuria kuten työllisyysasteen vaihteluista voidaan päätellä: 1) kaupunkien läheinen maaseutu (kaupunkien työssäkäyntialuetta) 66 prosenttia, 2) ydinmaaseutu (vahva alkutuotanto tai monipuolinen elinkeinorakenne) 63 prosenttia, ja 3) harvaan asuttu maaseutu (yksipuolinen elinkeinorakenne, heikko kuntatalous) 55 prosenttia. OECD:n luokittelun mukaan suomalaisista lähes 80 prosenttia asuu edelleen maaseutumaisissa kunnissa. Ja selvitysten mukaan moni kaupunkilainen asuisi mielellään maaseudulla, mikäli se olisi esim. työn vuoksi mahdollista. Maaseudun monipuolistumiskehityksellä on omat voimanlähteensä ja rajoittavat tekijänsä. Maaseudun uudistumisprosessit muovautuvat niiden yhteisvaikutuksesta. Monipuolistuminen ilmenee yritysten, verkostojen, osa-aikatyön tekijöiden tai esimerkiksi vapaaehtoisjärjestöjen työn tuloksena syntyvinä kehityspisteinä. Kehityspisteiden voimanlähteenä voi olla paikallinen yritys tai yrittäjyys, osaaminen, luonto, vapaa-ajan viettomahdollisuus tai muu voimavara. (Alueellisen innovaatiopolitiikan haasteita, 2004). 4.1 Vapaa-ajan asukkaat ja maallemuuttajat: hyödyntämätön asiakaspotentiaali 5
Haja-asutusalueilla asuu säännöllisesti, keskimäärin runsaan kahden kuukauden ajan vuodessa, noin 1,8 miljoonaa vapaa-ajan asukasta; vakinaisten asukkaiden määrä näillä alueilla on noin 1 milj. Kesämökkibarometrin 2003 (Tilastokeskus, Sisäministeriö 2004) mukaan vapaa-ajan asukkaiden tulotaso on keskimäärin korkeampi kuin paikallisella väestöllä. Kesämökkiläiset käyttävät saatavilla olevia palveluja kuten kauppapalveluja sekä usein myös korjaus/rakennus-, lämmitys-, vartiointi-, siivous-, nuohous- ja aurauspalveluja. Useilla seuduilla näiden palvelujen systemaattista tarjontaa ei kuitenkaan kysynnästä huolimatta juurikaan esiinny. Kokonaisuudessaan mökkeilyn taloudellinen merkitys on vuodessa 2,9 miljardia euroa kun kaikki lasketaan mukaan. Kesämökkeily on pysynyt jokseenkin vakaalla tasolla jo pitkään. Sen sijaan uutena ilmiönä voitaneen pitää sitä, että vuosina 1940-1950 syntyneistä suurten kaupunkien asukkaista 16 prosenttia aikoo muuttaa pysyvästi maaseudulle sitten kun he siirtyvät eläkkeelle. Lisäksi joka viides aikoo lisätä maaseudulla sijaitsevan kakkosasunnon käyttöä. (Hunnakko ja Palm, 2002). Eläkeläiset voivat olla joillekin kunnille kehityksen voimavara. Uusien asumisen ja vapaa-ajan mahdollisuuksien kehittämiseksi kuntien on hakeuduttava innovatiiviseen yhteistyöhön yritysten ja ns. kolmatta sektoria edustavien järjestöjen kanssa. Uusia palveluja tarvitaan ja niille on myös kysyntää. (Alueellisen innovaatiopolitiikan haasteita, 2004). Samoilla linjoilla ovat olleet jo aikaisemmin mm. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä sekä Maaseutusopimustyöryhmä. (Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä, 2003). Tekemätön työ ja usein myös myytävät palvelut ja hyödykkeet on siis tavallaan tunnistettu, mutta asiakaslähtöinen palveluliiketoiminta ei ole laajamittaisesti käynnistynyt. On luultavaa, että uudet mm. moniosaamiseen ja monialaisuuteen perustuvat maaseudun työpaikat eivät toteudu ilman paikallisen tason määrätietoista ja riittävästi resursoitua kehittämistä, johon kuuluvat osaltaan niin koulutus, rahoitus kuin uudet yrittäjyyden muodotkin. Työllisyysraporteissaan ja -suunnitelmissaan niin EU:n komissio kuin Helsingin kaupunkikin erikseen mainitsevat työllisyyden kehittämiseksi yhteisöllisyyden ja osuustoimintayrittäjyyden. Luontevaa olisi, että samat keinot otettaisiin tavoitteellisesti käyttöön myös Suomen maaseudulla. 5. UUSIA TYÖN LÄHTEITÄ: TOIMIALAKOHTAISET ESIMERKIT Seuraavassa esitellään uuden työn lähteinä kymmenen tapausesimerkkiä eri puolilta Suomea ja eri toimialoilta. 5.1 Matkailu Vasta EU:n rakennerahastokauden alkaessa Suomen matkailuelinkeinoakin alettiin systemaattisesti ja laajalti kehittää maaseudulla. Juuri matkailu yleisesti ja matkailuinvestoinnit erityisesti näyttävät saaneen varsin suuren hyödyn eri ohjelmista ja niiden tuomasta rahoituksesta. Etenkin Pohjois- ja Itä-Suomen elinkeino- ja työllisyysnäkymät olisivat varsin vaatimattomia ilman vahvaa EU:n ja valtion panostusta. Toisaalta Suomessa on alueita, kuten Turun saaristo ja myös osin ns. Väli- Suomi, jotka ovat jääneet paljolti ilman kehittämishankkeita ja tuki-investointeja. Yhtenä syynä voi olla mm. se, ettei ole löytynyt riittävästi paikallista tai alueellista yksituumaisuutta siitä mitä pitäisi matkailullisesti kehittää. Elämyksillä olisi kuitenkin kysyntää ja siis hankkeilla tilaisuutensa. 6
Toisaalta on käynyt ilmeiseksi, että useimmilla alueilla Saaristomereltä aina Kainuun vaaroille ja Lapin tuntureille ei ole juuri muuta elinkeinoa kehitettäväksi kuin matkailu, olipa se luonto-, maatila-, kulttuuri- tai elämysmatkailua. Kansainvälisessä kilpailussa Suomi ei vetoa niinkään luontonsa monimuotoisuudella, biodiversiteetillään, vaan hiljaisuudella, puhtaudella ja turvallisuudella. Mm. näitä ulottuvuuksia voitaisiin hyvin käyttää kesäisen vesistömatkailun, joka onkin hallituksen ohjelmassa, sekä ympärivuotisen maaseutu- ja kylämatkailun kehittämisessä. 5.1.1 Case Puulataival Puulataival-hanke on alueellisten matkailuun liittyvien yrittäjien verkostoitumis- ja yhteistyöhanke, jonka on käynnistänyt Etelä-Savossa sijaitsevan Hirvensalmen kunnan alueella toimiva Puulataival ry. Tavoitteena on edistää elinkeinotoimintaa alueella ja kehittää matkailua järviluontoa kunnioittaen. Hanke markkinoi matkailutuotepaketteja potentiaalisille asiakaskohderyhmille tarkoituksenmukaisten myyntikanavien kautta. Olennaista on noin kymmenen matkailuyrityksen kiinteä yhteistyö ja keskinäisen luottamuksen rakentaminen. Yritykset toimivat majoitus-, ravintola- ja ohjelmapalvelualoilla ja asiakas saa valita kalastus-, luonto-, ratsastus-, soutu- ja melonta- tai seikkailumatkoista itselleen sopivan kokonaisuuden. Mukana on myös kulttuurihistoriallista ulottuvuutta perinnemaatiloineen sekä lapsille tarkoitettuja sisältöjä satumaailmoineen. Tarkoituksena on myös kehittää, tuottaa ja markkinoida terveyden ylläpitoon ja hyvinvointiin liittyviä palveluita kuten terveysruokaa, hierontaa, turvehoitoa ja luontoliikuntaa. Visiona onkin, että vuonna 2010 Hirvensalmi tunnetaan nimenomaan hyvinvointipalveluistaan. Kehittämishanke aloitti toimintansa maaliskuussa 2002 ja se päättyi vuoden 2003 lopussa. Kokonaisbudjetti oli 58 000 euroa, josta 20 prosenttia rahoittivat hankkeessa mukana olevat toimijat, joiden yhteenlaskettu liikevaihto oli 0,5 milj. euroa. Loppuosa koostui valtion ja kunnan tukikelpoisesta rahoituksesta, jossa yhteistyökumppaneina ovat olleet Etelä-Savon TE-keskuksen maaseutuosasto sekä paikallinen toimintaryhmä Veej jakaja ry. Osallistujat määrittelevät yritysten välisen yhteistyön jatkumisen muodot hankkeen päätyttyä. Hankkeen työllistävä vaikutus keskittyy ennen muuta yrittäjien ja yrittäjäperheiden omistamien pienehköjen matkailukohteiden markkinatilanteen vakiinnuttamiseen sekä kasvun mahdollisuuksien luomiseen. Kilpailu matkailun kentällä on myös kiristymässä, joten tarvitaan voimavarojen yhdistämistä niin tuotekehityksessä kuin markkinoinnissakin. Työpaikkoja voi syntyä vain, mikäli yritysten kasvuedellytyksiin on panostettu riittävästi. Uutena työn lähteenä matkailu ja sen erilaiset hankkeet on siis keskeisessä osassa etenkin harvaanasutulla maaseudulla. Hankkeen nimi: Puulataival Yhteystiedot: Puulataival ry, Haukanmäentie 23, 52550 Hirvensalmi. E-mail: toimisto@puulataival.fi Toimiala: Matkailu Alue: Etelä-Savo Kohderyhmä: Matkailu- ja palveluyrittäjät Yhteistyöosapuolet: Toimintaryhmä Veej jakaja ry, Etelä-Savon TE-keskuksen maaseutuosasto, palveluyrittäjät, Puulataival ry. 7
5.2 Tietoyhteiskunta ja teknologia-ala Nykyvaiheessaan tietoyhteiskunnan rakentaminen perustuu joka kotiin tuotavan laajakaista- tai vastaavan teknologian varaan. Hallitus on ottanut tavoitteekseen, että vuoden 2005 loppuun mennessä kaikilla on käytettävissään nopeat ja kohtuuhintaiset tietoliikenneyhteydet. (Hallituksen tietoyhteiskuntaohjelma, 2004). Keväällä 2004 näyttää siltä, että tavoite toteutuu laajalti. Suurelta osin myönteinen kehitys perustuu siihen, että eri puolilla maata monet kunnat ja kaupungit sekä muut yhteisöt ovat ottaneet asiassa aktiivisen rooliin. Ne eivät ole jääneet odottelemaan valtiovallan tai teleoperaattoreiden toimenpiteitä vaan aloittaneet asukaslähtöisesti sekä kylä- ja seutukunnittain oman tietoverkon rakentamisen. 5.2.1 Case Kuuskaista Syksyllä 2002 selvitettiin ns. Kuusiokuntien (Alavus, Kuortane, Lehtimäki, Soini, Töysä, Ähtäri ) eri kylillä oman laajakaistaverkon tarvetta. Kiinnostuksensa ilmaisi yli 1900 alueen taloutta, mistä seurasi että saman syksyn aikana päätettiin perustaa verkko-osuuskunta verkon rakentamiseksi kylille. Seuraavana kesänä Kuusiokunnat ja verkko-osuuskunta Kuuskaista tekivät yhteistoimintasopimuksen alueen tietoyhteiskuntakehityksen edistämiseksi ja infrastruktuurin rakentamiseksi. Verkkopalveluiden kehittämishanke sai kunnilta alkurahoitusta ja hankkeelle palkattiin tekninen asiantuntija; samalla laadittiin alueellisia verkkosuunnitelmia. Kylillä hanketta vetivät kylien omat yhdyshenkilöt. Kun hankkeen toteuttaminen varmistui, verkon rakentaminen tarjosi työtä useille toimijoille: maaurakointi eli kaapeleiden maahan auraus, kuituhankinnat ja kuitu-urakoinnit eli tarvittavat kuitutyöt verkossa, verkon aktiivilaitteet ja niiden asentaminen sekä kotitalouksiin että verkon ytimeen, ja verkon ylläpitopalvelut. Osuuskunta kilpailutti em. työt ja hankinnat. Osuuskunta Kuuskaista on jo verkottanut yli kymmenen kylää ja taajamaa erittäin nopeilla yhteyksillä (10-100 megabittiä sekunnissa), jotka sallivat niin internetpuhelut kuin kaksisuuntaiset tv-lähetyksetkin. Hanke jatkuu useita vuosia ennen kuin kaikki kylät ja kotitaloudet ovat valokuituverkon piirissä. Varsinaisen verkon rakentamisen maksavat osuuskunnan jäsenet ja EU sekä valtio puoliksi, rahaa kuluu useita miljoonia euroja. Uutta työtä on siis tarjolla etenkin verkon rakentamisvaiheessa ja ylläpidossa. Mutta nopeat yhteydet mahdollistavat myös uudenlaisen palveluliiketoiminnan kuten atk-tuki sekä uusien ajasta ja paikasta riippumattomien yritysten sijoittumisen kyliin ja taajamiin. Toisaalta nopeat laajakaistatai monipalveluyhteydet avaavat entistä paremmat mahdollisuudet etätyön tekemiselle vaikkapa kotoa käsin. Hankkeen nimi: Kuuskaista Yhteystiedot: Verkko-osuuskunta Kuuskaista, Ostolantie 6, 63700 Ähtäri. Tuija Riukulehto, toimitusjohtaja, +358(0)6-5330120, E-mail: info@kuuskaista.com. Toimiala: Teknologia-ala Alue: Pohjanmaa Yhteistyöosapuolet: Kunnat, kyläyhdistykset, Pohjanmaan TE-keskus, verkko-osuuskunta Kuuskaista. 8
5.2.2 Case Nicemedia Informaatio-osuuskunta Nicemedia sijaitsee Pukkilan kirkonkylässä, kunnan omistamassa Tietotalo-kiinteistössä, joka on entinen pankkitalo. Pukkilassa asuu kaksi tuhatta henkeä ja työttömyysprosentti on noin kahdeksan. Erään nuorisoprojektin myötä taloon hankittiin vuonna 1997-98 tietokoneita mm. etätyötä varten. Sen jälkeen eli vuonna 1999 käynnistettiin kolmen kuukauden kurssi Yrittäjyyteen valmentava atk-täydennyskoulutus, joka toteutettiin työvoimatoimiston järjestämänä työvoimakoulutuksena. Kurssille otettiin kymmenen pukkilalaista työtöntä, joille annettiin valmiuksia erikoistua yritysten atk-palveluihin kuten nettisivuihin, multimediaan sekä käännös- ym. töihin. Lisäksi he saivat oppia yrityksen perustamisesta. Kurssilla luennoitiin myös osuuskunnan perustamisen hyödyistä ja haitoista, ja kurssilaiset keskustelivat aiheesta. Vähitellen he alkoivat kallistua sille kannalle että osuuskunta olisi oikea muoto yrittämiselle. Muunlaisen yrittäjyyden alkupääoman kustannukset ja onnistumisen riskit koettiin liian suuriksi. Heti kun koulutusjakso oli ohi, kahdeksan kurssilaista perusti osuuskunta Nicemedian. Kunnalta vuokrattiin tilat Tietotalosta ja toiminta lähti käyntiin. Alusta asti osuuskunnan toimintaan kuuluivat atk-tukipalvelut ja -koulutus, internet-sivujen tekeminen, sekä perinteiset toimistopalvelut kuten kirjanpito- ja tilitoimistopalvelut. Nicemedia on nyt toiminut yli neljä vuotta. Työntekijöitä on kahdeksan ja omistajia seitsemän. Periaatteessa osuuskunta tekee samoja asioita kuin alussakin; osaamista ja ammattitaitoa vain on hankittu matkan varrella lisää. Nicemedian ehkä tunnetuin tuote on Tonttipörssi (www.tonttiporssi.fi) joka kattaa koko Itä- Uudenmaan ja sisältää kaikki kuntien myynnissä olevat tontit. Mm. Kuntaliitto on esitellyt sitä esimerkkinä hyvin toteutuneista hankkeista ja sen levittämisestä muihin kuntiin ja maakuntiin käydään neuvotteluja. Nicemedia on vuokrannut koko Tietotalon kunnalta ja toimitiloissa työskentelee kaksi etätyöntekijää. Nicemedia on myös hallinnoinut Sitran rahoittamaa Oppivat seutukunnat -tietoyhteiskuntaprojektia, jolloin henkilöstöä oli kahdeksan lisää. Tietotalo on myös levittänyt ja nostanut tietokoneosaamisen tasoa maatalousvaltaisessa ympäristössään. Talossa on myös kaksi yleisöpistettä. Nicemedian työntekijät ovat organisoituneet siten että osuuskunnalla on toimitusjohtaja, websuunnittelija, atk-päällikkö sekä -suunnittelija ja toimitussihteeri ja kirjanpitäjä. Toistaiseksi kaikilla on samansuuruinen palkka, jota on tilapäisesti jouduttu alentamaankin. Liikevaihto on kuitenkin neljässä vuodessa viisinkertaistunut, ja osuuskuntalaiset sekä muut uskovat hyvän ja yritteliään hengen voimaan. Nicemedia toimintaperiaatteet ovat pysyneet samoina vuodesta toiseen. Laadulla kilpaillaan kaikessa mitä tehdään. Perustajien mukaan osuuskunta syntyi hyvään aikaan eli juuri silloin kun yritysten ja yhteisöjen internet-sivut alkoivat yleistyä ja palveluiden tuottajille löytyi kysyntää. Myöhemmässä vaiheessa tilanne olisi ollut huonompi ja tänä päivänä pelkkä internetsivujen tekeminen ja ylläpito eivät ole kovin tuottoisaa toimintaa. Niinpä Nicemediakin on laajentanut toimikenttäänsä. Kaikkiaan voidaan sanoa, että Nicemedia on hyvä esimerkki osuuskuntamuotoisesta yritystoiminnasta, joka on vuosien varrella joustavasti sopeutunut vallitsevaan markkinatilanteeseen. Hankkeen nimi: Osuuskunta Nicemedia 9
Yhteystiedot: Nicemedia, Keskustie 15, 07560 Pukkila. Soilikki Raita, toimitusjohtaja, +358(0)400-323068, E-mail: nicemedia@nicemedia.fi, www.nicemedia.fi Toimiala: Teknologia- ja palveluala Alue: Itä-Uusimaa Kohderyhmä: Työttömät Yhteistyöosapuolet: Pukkilan kunta, työvoimahallinto. 5.3 Etä- ja palvelutyö Edelliset tapausesimerkit muodostavat kuvaa maaseudun internet- ja tietoyhteiskuntahankkeista. Tunnettua kuitenkin on, että suurin osa etätyöntekijöistä asuu toistaiseksi suurimpien kaupunkien keskustoissa. Etätyö ei ole vielä siis juurtunut pitkien etäisyyksien Suomeen, vaikka suhteellisesti tarkasteltuna maa sijoittuu etätyön kärkiluokkaan koko Euroopassa. Toisaalta on jo jonkin verran näyttöä esimerkiksi siitä, että maallemuuttoa harkitsevat ja etenkin paljon aikaansa vapaa-ajan asunnollaan viettävät olisivat entistä valmiimpia tekemään etätöitä, mikäli siihen vain olisi mahdollisuus. Kuinka paljon etätyö sinänsä luo uutta työtä, on vain arvailtavissa, mutta luultavaa on, että esimerkiksi maalle muuttavat itsenäiset etäyrittäjät tarvitsevat erilaisia tukipalveluita, jotka puolestaan avaavat paikallisia työllistymismahdollisuuksia. Ongelmana onkin, miten seudun palvelutarjonta kykenee näyttämään toimivuutensa ja lisäämään siten ratkaisevasti kylä- tai seutukunnan vetovoimaisuutta uuden yrittäjän sijoittumiskohteena. 5.3.1 Case Kiuru Contact Center Nykyaikainen tietotekniikka sallii laajamittaisen, keskitetyn palveluyritystoiminnan miltei missä tahansa. Erilaiset puhelinpalvelu- ja contact center -tyyppiset asiakaspalveluyritykset ovat löytäneet uuden voimavaran maaseutukylien työikäisistä. Parikymmentä henkeä ympäri vuoden, sekä kesäisin vielä kymmenen lisää työllistävä Kiuru Contact Center Oy on etämyyntiä ja -markkinointia harjoittava yritys Kiuruveden kunnassa. Saadakseen lisää koulutettuja työntekijöitä yritys tarjoaa uutena toimintamuotona mahdollisuuden oppisopimuskoulutukseen, jonka aikana voi suorittaa merkonomin tutkinnon. Tarjolla on siis sekä työtä että ammatillista koulutusta. Hankkeen takana ovat Kiuruveden työvoimatoimiston ja Kiuru Contact Centerin lisäksi Pohjois-Savon ammatillinen instituutti sekä Ylä-Savon ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän oppisopimusyksikkö. Oppisopimustyösuhteen kesto riippuu koulutettavan aiemmasta ammatillisesta koulutuksesta. Esimerkiksi kokonaan ilman koulutusta oleville aikuisille sopimuksen kesto on kaksi vuotta, mutta lisäkoulutuksena vanhoille merkonomeille se kestää kuusi kuukautta. Yrityksen näkökulmasta oppisopimuksella saadaan lisää osaavaa ja yritykseen sitoutuvaa työvoimaa. Henkilöstön kannalta koulutus tarjoaa mahdollisuuden päivittää aiemmin opittua. Toimiala: Palvelu- ja teknologia-ala Yhteystiedot: Kiuru Contact Center Oy, Asematie 28, 74700 Kiuruvesi. Kari Heinonen, myyntijohtaja, +358(0)40-8690 600 Alue: Pohjois-Savo Kohderyhmä: Yrityksen nykyiset ja uudet työntekijät 10
Yhteistyöosapuolet: Kiuruveden kunta, työvoimatoimisto, Pohjois-Savon ammatillinen instituutti, Kiuru Contact Center Oy. 5.4 Työllistämishanke: uusiin töihin käden taidoilla Vaikka tietoyhteiskuntakehitys on vallitseva megatrendi, kaikille se ei kuitenkaan avaa uusia työllistymisen mahdollisuuksia. On jopa puhuttu digital divide -ilmiöstä, jossa osa väestöstä jää kokonaan tietokoneistumisen ulkopuolelle. Ongelmaan liittyy se, että monet eivät asuinpaikkansa tai ammattinsa takia saa syntymään juuri minkälaista suhdetta tietoyhteiskuntaan (Castells, 2001). Heillä on usein kuitenkin muita tietoja ja taitoja, jotka voivat auttaa työllistymisessä, kunhan prosessi vain saadaan liikkeelle. 5.4.1 Case Maaseutu Siili Kokkolan seudun maaseutumaisten kuntien Himanka, Kannus, Kälviä ja Lohtaja alueella työttömyys on vähentynyt ja tilanne on osin kohtuullisen hyvä. Pitkäaikaistyöttömyyden osalta kehitys ei kuitenkaan ole ollut niin myönteistä. On muodostunut osin vaikeasti työllistettävien joukko, joiden on lähes mahdoton suoraan työllistyä tarjolla oleviin työkohteisiin. Alueella on puutetta ns. tavallisista työkohteista. Seutukunnan pitkäaikaistyöttömät eivät ole kovinkaan koulutettuja; he ovat työelämässä ollessaan tehneet pääosin töitä käsillään. Näiden henkilöiden kouluttaminen ryhmänä johonkin tiettyyn ammattiin on vaikeaa ja tällöin alueen työnantajat kokevat, että heitä ei ole mahdollista työllistää. Maaseudulla on kuitenkin olemassa lukuisa joukko töitä, jotka soveltuvat erinomaisesti näille työttömille. Työkohteet ovat myös olemassa, mutta tarvitaan hanke, jotta työ ja tekijät kohtaavat toisensa. Ja kohtaavat vielä siten, että työttömillä on tukenaan verkosto. Maaseutu Siili -hanke parantaa vaikeasti työllistyvien hyvinvointia ja työllistymistä käynnistämällä Kannuksen kaupungin alueella yksilöidyn maaseudun ihmisille suunnatun kehittämishanketyön. Hankkeen rahoitus päätetään vuosittain. Toiminta käynnistetään vuonna 2004 Kannuksessa ja hanketta laajennetaan vuosina 2005-2006 seutukunnan muihin kuntiin, saatujen kokemusten pohjalta. Tavoitteena on etsiä mahdollisimman pysyvä ratkaisu alueen pitkäaikaistyöttömien tilanteeseen, joko yhdistelmätuen tai muun työvoimapoliittisen keinon avulla. Ajatuksena on tarjota monipuolisia työvaihtoehtoja, jotka nousevat työllistyvän omista lähtökohdista. Työt ovat sellaisia, että niitä voidaan tehdä kunhan niihin saadaan opastus ja tarvittaessa pienimuotoinen, yksilöity koulutus. Tällaisia mahdollisia työkohteita ovat maisemanhoito, vanhan rakennuskannan purkaminen ja kunnostaminen, erilaisten luontokohteiden ja retkeilyalueiden kunnostaminen ja ylläpito, maaseudun asumista tukevat työt kuten polttopuiden teko, lumityöt, pihojen kunnostaminen ja ylläpito. Myös erilaiset kestävää kehitystä tukevat työt kuten kierrätys eli rakennusjätteiden lajittelu, kodinkoneiden ja laitteiden purkaminen voivat työllistää. Tavoitteena on luoda eri toimijoista verkosto, jonka avulla työtön henkilö pääsee kiinni työelämään ja näin hänen valmiutensa vastaanottaa työtä avoimilta työmarkkinoilta paranee. Samalla etsitään ja kartoitetaan jatkuvasti sopivia työkohteita sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta käyttäen hyväksi myös Työllisyyden kehittämisyhdistys Siili ry:n aikaisemmassa toiminnassa esille tulleita tehtäviä. Siili ry palkkaa henkilöitä eri työkohteisiin, lisäksi hanke välittää työntekijöitä sopiviin kohteisiin. 11
Toiminta-ajatuksena on jaksottaa tehtävät toimenpiteet lyhyempiin kokonaisuuksiin, jolloin työ, valmennus ja ohjaus suunnitellaan jokaiselle työllistettävälle erikseen. Hankkeella on projektipäällikkö, joka kouluttautuu yhteistyössä työvoimatoimiston kanssa työnohjaus- ja verkostoitumiskoulutuksessa. Hän myös luo hankkeen aikana yhteistyöverkoston eri toimijaryhmien välille. Tällaisia verkostoja ovat työttömän tukiverkosto (Kokko-työsäätiö asiantuntijapalveluineen), kaupunki toimintakeskuksineen ja kunnan kuntouttavan työtoiminnan työryhmät. Sekä lisäksi alueen kyläyhdistykset ja muut toimijat, ja Keski-Pohjanmaan aikuisopisto (täsmäkoulutus) sekä Kokkolan työvoimatoimisto. Pyrkimyksenä on toteuttaa toimintaa pitkäjänteisesti ja etsiä monipuolisesti ratkaisuja pitkäaikaistyöttömien ja syrjäytyneiden auttamiseksi. Onnistumista seurataan erillisellä indikaattorilla henkilöiden edistymisestä sekä pysyvien työllistymisratkaisujen määrää. Näitä seikkoja arvioidaan myös hankkeen ohjausryhmässä. Hankkeen nimi: Maaseutu Siili Yhteystiedot: www.kotinet.com/siili/etusivu Toimiala: Kädentaidot, työllisyyshanke Alue: Keski-Pohjanmaa Kohderyhmä: Pitkäaikaistyöttömät Yhteistyöosapuolet: Työllisyyden kehittämisyhdistys Siili ry, Kannuksen kaupunki, kunnat, kyläyhdistykset, työvoimatoimistot, Keski-Pohjanmaan aikuisopisto. 5.5 Palveluala EU-maissa uskotaan yleisesti, että työllistymiskehitys on paljolti riippuvainen palvelusektorin innovatiivisesta kyvystä työllistää. Yhtä yleisesti näyttää kuitenkin siltä, että monilta mailta sekä toisaalta alueilta puuttuu selkeä strategia kehittää palveluyhteiskuntaa. Tai kuten muutamat visionäärit jo kutsuvat, elämysyhteiskuntaa (Gallouj, 2002; Jensen, 1999). Etenkin kylien ja taajamien oman kansalaisaktiivisuuden ansiosta on kuitenkin syntynyt useita hankkeita, joilla on pysytetty tietyt peruspalvelut kuten posti tai kirjasto tai kunnallisia palveluja omalla kylällä. Varsinkin hoiva- ja hyvinvointipalvelujen tarjoaminen niin lapsille kuin vanhuksillekin tuottaa uusia työtehtäviä. Laajoja palvelukeskittymiä toteuttaneet hankkeet kuten Velkuan saaristokunnan kehittämä palvelukeskus Kummeli tai Otavan palvelupiste Mikkelin kaupungissa ovat saaneet rinnalleen myös kyläkohtaisia toteutuksia kuten esimerkki Heiskan kylältä Pirkanmaalta osoittaa. Työosuuskunta Kimara taas todistaa, miten palveluntuottajat ja asiakkaat löytävät toisensa osuuskuntapohjalta Kaakkois-Suomessa. 5.5.1 Case Kylätoimintakeskus Heiska Toimijana on Pirkan Kylät ry, joka vuokrasi Pirkanmaalla sijaitsevalta Hämeenkyrön kunnalta ränsistyneen maalaistalomiljöön vuonna 1995. Erilaisilla hankkeilla, joissa on ollut mukana paitsi talkooväkeä myös Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos sekä pitkäaikaistyöttömiä yhdistelmätuella ja työharjoittelussa, on peruskorjattu tai uudisrakennettu 10 pihapiirin rakennusta. Tavoitteena on luoda puitteet Pirkanmaan maakunnalliselle kylätoimintakeskukselle, jossa aatteellisen kylätoiminnan lisäksi tarjotaan kaupallisia ravintolapalveluita ja vuokrataan tiloja 12
varojen keräämiseksi. Vuosina 2002-2004 Heiskalla toimii työllistämisprojekti, joka vuosittain työllistää 20 henkeä. Kylätoimintakeskus Heiskan hanke on saanut tukea POMO- ja ALMA-ohjelmista ja työvoimahallinnolta. Yksityinen rahoitus on katettu omalla liiketoiminnalla ja varainhankinnalla sekä talkootyöllä. Ongelmana on kuitenkin ollut omarahoitusosuuden hankkiminen ja siitä aiheutunut maksuvalmiuden kireys. Tuloksena hankkeesta on paitsi ehyt ja arvokas maalaistalomiljöö myös työpaikkoja: kokopäivätyössä on ollut keskimäärin kolme henkeä sekä työllistettäviä 7-10 henkeä puolipäiväisesti. Työllistettynä ollut emäntä otti toukokuussa 2004 yksityisyrittäjänä hoitaakseen kylätoimintakeskuksen ravintolapalvelut. Uuden yrittäjän lisäksi talo tarjoaa ylläpitopalveluissa töitä 1-2 hengelle. Hankkeen nimi: Kylätoimintakeskus Heiska Yhteystiedot: Ahrolantie 4, 39100 Hämeenkyrö. Mauno Lassila, toiminnanjohtaja, +358(0)40-5813352 Toimiala: Palveluala Alue: Pirkanmaa Kohderyhmä: Työttömät Yhteistyöosapuolet: Pirkan Kylät ry, Ikaalisten käsi- ja taidetyöoppilaitos, työvoimahallinto, POMO- ja ALMA-ohjelmat. 5.5.2 Case Työosuuskunta Kimara Savitaipaleen 4000 asukkaan kunnassa toimivan Työosuuskunta Kimaran kolme ensimmäistä vuotta ovat olleet jatkuvaa kehitystä ja kasvua. Jopa niin että toiminta on laajentunut ympäristökuntiin Länsi-Saimaan alueelle. Jäsenmäärä on kolminkertaistunut ja sen myötä ovat siis työvalmiudet lisääntyneet sekä työskentelyalue laajentunut. Liikevaihto on kasvanut yli odotusten. Koska osuuskunta ei kerää voittovaroja yritykseen, tulot menevät palkkoina työn tekijöille. Vaikka Kimarasta saa tekijän työlle kuin työlle, ongelmana on miten tiedottaa ja markkinoida asia kustannustehokkaasti palveluiden tarvitsijoille. Myös yleinen tietämys osuuskuntamuotoisesta liiketoiminnasta on vielä vähäistä ja osin siksi myös ennakkoluuloista; toiminta saatetaan sekoittaa jopa kuntien järjestämiin sosiaalitoimen palveluihin. Lähtölaukauksena Kimaralle oli työhaluisten työttömien toivomuksesta vuonna 1999 järjestetty työvoimapoliittinen, osuuskuntatoimintaan ohjaava koulutus. Kurssilla oli 13 henkilöä, joista kahdeksan päätti perustaa monialaosuuskunnan. Koska yksittäisen jäsenen omistusosuus jäi alle 15 prosentin, säilyi jäsenillä heidän työttömyysturvansa. Tällaista ns. turvaverkkoa ei muilla yrittäjillä ole. Yrityksen perustamiseen liittyvät asiakastarvekartoitukset, liiketoimintasuunnitelma ja erilaiset muut tarvittavat asiakirjat tehtiin kurssin aikana harjoitustehtävinä. Samalla luotiin suhteet alueen kuntiin ja avainhenkilöihin. Vertaiskouluttajat olivat käytännön osuuskuntayrittäjiä läheisestä Lappeenrannan kaupungista. Osuuskunnan rekisteröintipäätös tuli vuoden 2000 alussa ja samalla Kaakkois-Suomen TE-keskus myönsi osuuskunnalle 10 kuukauden omatoimisuusavustuksen toiminnanohjaajan palkkaamiseksi, 13
toimistotilan vuokraamiseksi sekä tarvittavien toimistovälineiden hankkimiseksi. Tuki ja toiminnan organisointi olivat ensiarvoisen tärkeää. Etenkin kun työhön halukkaita alkoi ilmoittautua toimistolla. Tehtäväkenttä on laaja: remonttityöt kuten muuraukset ja maalaukset keskittyvät kesään niin kuin myös mökkien siivoamiset ja kunnostamiset. Tekijät työllistävät usein itsensä lähellä omaa asuinpaikkaansa ja tekevät etenkin juuri keväisin ja kesäisin monialaisesti pitkää päivää. Lomat pidetään sesongin jälkeen. Kannustavaa on kun toimistolta kysytään samaa muuraria kuin naapurilla oli mökillään viime kesänä. Koska suusta suuhun -viestintä markkinoi tehokkaasti, jokainen työ on tehtävä moitteettomasti, jotta työt jatkuisivat. Osuuskunta, jossa on nykyisin yli 20 jäsentä, on myös verkostoitunut paitsi sisäisesti, esimerkiksi työpareiksi, myös erilaisten seudullisten toimijoiden kanssa. Yhteistyötä tehdään mm. Länsi- Saimaan kehittämisyhdistyksen eli paikallisen toimintaryhmän sekä Etelä-Karjalan Kylät ry:n kanssa. Kaakkois-Suomen osaamiskeskus ja Lappeenrannan Seudun Elinkeino ja Matkailu Oy ovat myös projekteineen yhteistyökumppaneita esim. koulutusasioissa. Verkostoista huolimatta hyvän tulevaisuuden avaimet ovat jokaisen työosuuskunnan jäsenen käsissä. Aktiivisuudella ja monialaisella osaamisella Kimaran toiminta kasvaa varmasti entisestään. Hankkeen nimi: Osuuskunta Kimara, monialaosuuskunnan perustaminen Yhteystiedot: Länsi-Saimaan Työosuuskunta Kimara, Kirkkotie 6, 54800 Savitaipale, puh. 05-6140239. E-mail: toimisto@osuuskuntakimara.com Toimiala: Palveluala Kohderyhmä: Työttömät ja sivuammatin harjoittajat Alue: Kaakkois-Suomi Yhteistyöosapuolet: Kaakkois-Suomen TE-keskus, Savitaipaleen kunta. 5.6 Luonnonvara-ala Suomen luonnossa metsissä ja järvissä on runsaat kala- ja riistakannat sekä marja- ja sienimaat. Kuitenkin esimerkiksi sienisadosta poimitaan vuosittain vain noin 5 prosenttia, ja sekin etupäässä Itä-Suomessa, jossa on viime vuosina innostuttu mm. herkkutattien keräämiseen ja vientiin aina Italiaa myöten. Kokonaisuutena tarkastellen puhtaat metsämarjat sekä kalansaaliit jäävät kuitenkin paljolti hyödyntämättä. Työllistäviä poikkeuksiakin onneksi on. 5.6.1 Case Lokan Luonnonvaraosuuskunta Yksi Sodankylän kunnan pohjoisimmista kylistä, Lokan kylä, ei suostu häviämään kartalta. Pohjoissuomalaista kylää ovat koetelleet monet katastrofit. Neuvostopartisaanit tuhosivat kylän toisen maailmansodan alkuvaiheissa ja sodan lopulla saksalaiset polttivat sen mitä jäljelle oli jäänyt. Myöhemmin voimayhtiö Kemijoki Oy rakensi alueelle Suomen suurimman tekojärven energiantuotannon tarpeisiin ja taas kylä oli hävitä tällä kertaa veden alle. Kyläläisten aktiivisuuden vuoksi kylää ei kuitenkaan hukutettu ja tänä päivänä Lokan tekojärvi tuokin elannon usealle kymmenelle hengelle. Lokan kylä on Lapin elinvoimaisimpia kyliä. Siellä on toistasataa asukasta, ja kylässä toimivan osuuskunnan ansiosta myös pääkaupunkiseudulla voidaan nauttia Lokan Jalosteen päätuotteesta eli siikafileistä. Ennen kuin tähän on päästy, on kuitenkin pitänyt innovoida, ja on vaadittu oikeiden 14
ihmisten toimintaa oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Lisäksi on uskallettu tehdä päätöksiä osittain yrityksen ja erehdyksen kautta. Vuonna 1994 Lokan kylän tilanne ei näyttänyt kovin valoisalta. Kylän pääelinkeinoilla eli kalastuksella, poronhoidolla ja metsänhoidolla meni todella heikosti. Kalansaaliit olivat parhaista vuosista pienentyneet ja jalostamattomasta kalasta saatu hinta oli alhainen. Samanaikaisesti sattuivat myös poroelinkeinon hetkellinen laskusuhdanne ja metsätalouden rakennemuutos: metsurit korvattiin monitoimikoneilla. Tilanne kylässä näytti erittäin synkältä. Työpaikat olivat häviämässä ja kylä tyhjenemässä. Kyläläiset päättivät kuitenkin taistella olemassaolostaan kuten niin monta kertaa aikaisemminkin. Panostaminen matkailun kehittämiseen ja hiihtohissien tai kylpylän rakentamiseen jokaiseen mahdolliseen tunturiin oli näihin aikoihin Lapin kunnissa erittäin suosittua. Lokan kylässä tämä ei kuitenkaan käynyt päinsä, sillä kylä sijaitsee lähes sadan kilometrin etäisyydellä Sodankylän kunnan keskustaajamasta eikä kylässä ollut soveliasta tunturia. Kylään johtava tie asettaa matkailulle myös erityisvaatimuksia, sillä se päättyy kylän kalasatamaan eikä kylään voi poiketa ikään kuin ohikulkumatkalla, vaan paikalle on tultava tarkoituksella. Nyt tilanne kylässä on täysin erilainen kymmenen vuoden takaiseen verrattuna. Kylää yhdistävä tekijä on Lokan luonnonvaraosuuskunta ja sen järjestämät aktiviteetit. Osuuskunta hoitaa työpalveluiden kuten talonmiespalveluiden myynnin, kylän koulun kouluruokailun, ateriapalvelut vanhuksille sekä poronlihatuotteiden jatkojalostuksen ja myynnin. Kylästä lähtee päivittäin myös jatkojalostettua kalaa, josta noin 95 prosenttia kuljetetaan pääkaupunkiseudulle. Vuosittain osuuskunnan käsiteltävän kalan määrä on noin 80 000 kiloa eli lähes puolet koko järven kalansaaliista. Matkailuakin on toki kylässä kehitelty. Ei tosin rakennettu hiihtohissiä vaan myös matkailussa on pysytty perinteisissä tuotteissa. Osuuskunta myy majoitusta välittämällä kylän vapaa-ajan asuntoja ja järjestää matkailun ohjelmapalveluita kuten merikotkan bongausretkiä. Kaikkiaan matka kylän nykytilanteeseen on kuitenkin ollut pitkällinen prosessi, johon on kuulunut koulutusta, tuotekehitystä ja asennemuutosta. Mikäli kyläläiset, joita oli vuonna 1994 noin 150 henkeä, eivät olisi kylätoimikunnan johdolla ryhtyneet mihinkään kehittäviin toimiin, olisi uhkakuvana ollut kylän autioituminen. Kyläläisten yhteinen päätös kriisin hetkellä oli keskittyä olemassa oleviin vahvuuksiin eli alkutuotannon tuotteiden jatkojalostukseen. Aluksi eli vuonna 1995 käynnistettiin työhallinnon tuella ensimmäinen poronlihan käsittelyyn perehdyttävä kurssi. Vähän myöhemmin ja useiden kalankäsittelykurssien sekä harjoitusmaisen kurssiyrityksen jälkeen havaittiin kuitenkin että kylän tulevaisuus on juuri kalassa ja kalankäsittelyssä. Vuoden 1997 alussa järjestettiin vielä työhallinnon rahoittama osuuskuntakoulutus, jonka jälkeen oli selvää että osuuskunta olisi oikea yritysmuoto. Koulutuksen aikana tehtiin osuuskunnan liiketoiminta- ja markkinointisuunnitelmat, ja toiminta käynnistyi 1.5.1997. Sodankylän kunnan rooli on ollut huomattava osuuskunnan toiminnan käynnistyttyä. Osuuskunnan itse kalankäsittelyyn eli pääasiallisesti siikafileiden jalostamiseen tekemien investointien lisäksi kunta on investoinut satamaan rakennettuun kalankäsittelyhalliin useita satoja tuhansia euroja tilojen saneeraamiseksi EU-vaatimukset täyttäviksi työtiloiksi. Hallissa on mm. jäähuone ja pakkasvarasto. Kunta on lisäksi tukenut osuuskuntaa ostamalla kylän koulun kouluruokailun ja talonmiespalvelut osuuskunnalta. Aloite näihin toimenpiteisiin on tullut kunnalta. 15
Kuuden toimintavuoden jälkeen osuuskunnan liikevaihto on noin 340 000 euroa ja sen vuosittainen kasvu on säännöllisesti ollut 20 prosentin luokkaa. Toiminnassa on mukana edelleen sama määrä jäseniä kuin osuuskuntaa perustettaessakin eli 25 henkeä. Osuuskunta on alusta alkaen ollut hyvin yritysmäinen ja koko toiminta pohjautuu siihen, että osuuskunnan toiminnan täytyy olla kannattavaa liiketoimintaa. Osuuskunta on hoitanut jonkin verran myös kylän kehittämistoimintaa ja se vastasi noin vuoden kestäneen kehittämishankkeen hallinnoinnista ja omarahoituksen maksamisesta. Hankkeen seurauksena Lokan kylään perustettiin kalastusvälineitä valmistava yritys ja rakennettiin matkailua palvelevat luontopolut ja lintutornit. Osuuskunnan menestyksestä siis hyötyvät kaikki kyläläiset. Hankkeen nimi: Lokan Luonnonvaraosuuskunta/Lokan Jaloste Yhteystiedot: Lokan Luonnonvaraosuuskunta, Tarvastie 1 A 1, 99600 Sodankylä www.sodankyla.fi/lokka/osuusku.htm Toimiala: Luonnonvara-ala Kohderyhmä: Työttömät kalastajat ja poronhoitajat Alue: Itä-Lappi Yhteistyöosapuolet: Sodankylän kunta, työvoimahallinto, Lapin TE-keskus. 5.6.2 Case Bullberry Oy Toholammin kunnan Härkänevan kylä perustettiin vuonna 1948, kun ensimmäiset asukkaat raivasivat vaivaiskoivua kasvaneen suon pelloiksi ja rakensivat kylälle ensimmäiset talot. Härkäneva on asutuskylä ja sinne on tullut ihmisiä eri puolilta Keski-Pohjanmaata ja Karjalan Uukuniemeltä. Nykyään kylässä on yli 30 taloutta ja noin sata asukasta. Maatilojen lisäksi kylässä on yritystoimintaa kuten maanrakennusurakointia, metsätyökoneurakointia ja turvealan liiketoimintaa. Lisäksi on hoitoalan, sähkö- ja rakennusalan yrityksiä, sekä marjanviljelyä. Vuonna 1997 kyläläiset perustivatkin Bullberry Oy:n, joka jalostaa marjoja hilloiksi ja mehuiksi sekä pakkaa alihankintana vettä. Yrityksen perusti 18 kyläläistä ja tarkoitus oli luoda maatalouden tilalle ja rinnalle uusia elinkeinoja. Asiasta oli keskusteltu jo 1980-luvulla, jolloin kylään perustettiin perheyritys Finn Spring Oy. Bullberryn perustamisesta puhuttiin aluksi pienessä piirissä, mutta pian laajemminkin kylän palavereissa. Käytännön perustamistyöhön saatiin apua ensin kunnan elinkeinoasiamieheltä ja myöhemmin mukaan tulivat Pohjanmaan TE-keskuksen yritys- ja maaseutuosastot. Apua saatiin myös kylähankkeiden neuvojilta ja pankki toimi tärkeänä yhteistyötahona. Liikevaihto oli aluksi noin 84 000 euroa ja nykyisin jo 420 000 euroa. Investointeja on tehty kaiken aikaa ja liiketoiminta on edelleen kasvussa. Yrityksien menestyminen on tuonut Härkänevalle vaurautta, elinvoimaa ja virkeyttä. Kylällä halutaan toimia ja itseluottamus on menestyksen myötä kasvanut. Kyläläiset ovat tyytyväisiä siihen, että aikaisempi raivaajasukupolvi on saanut perinteen jatkajan. Nykyinen sukupolvi luo kylälle työpaikkoja ja yrityksiä. Uudet kehityshankkeet antavat kylälle koko ajan lisää haasteita ja ponnisteltavaa. Haitaksi voidaan katsoa liikenteen kasvaminen: kesällä 4-5 rekka-autoa kuljettaa päivittäin tavaraa kylään ja kylästä. Vettä pakkaava Finn Spring työllistää noin 30 henkeä. Kyläläisten perustama Bullberry tekee yrityksen kanssa tiivistä yhteistyötä. Bullberry työllistää neljä henkeä sekä kesäisin vielä saman 16
verran lisää, kun töitä tehdään kahdessa vuorossa. Yritykset työllistävät lisäksi välillisesti 10 henkilöä kuljetuksiin, lämpöhuoltoon ja kiinteistönhoitoon. Useat kyläläiset toimivat myös muissa elinkeinoissa, joten kylällä on selvää työvoiman tarvetta. Härkänevan kylässä käydäänkin töissä muilta kyliltä, lähikunnista sekä kauempaa. Myös nuoret saavat omasta kylästä kesätöitä. Kylätalous on muuttanut ratkaisevasti kylän elämää ja olosuhteita. Työpaikkaomavaraisuus on tuonut kylään paluumuuttajia ja näköpiirissä onkin uusien asuntojen rakentamista sekä lisää asukkaita. Hankkeen nimi: Bullberry Oy, yhtiön perustaminen Yhteystiedot: Bullberry Oy, Lylyntie 31, 69410 Sykäräinen. Vesa Kinnunen, +358(0)400-705734 Toimiala: Luonnonvara-ala Kohderyhmä: Oman kylän väki, noin 10 henkeä Alue: Pohjanmaa Yhteistyöosapuolet: Kyläyhdistys, kunta, Finn Spring Oy, Pohjanmaan TE-keskuksen yritys- ja maaseutuosastot, paikallispankki. 5.7 Metsätalous ja metsäpalveluala Vanhan sanonnan mukaan Suomi elää puusta. Vaikka elinkeinorakenne on viime vuosikymmeninä monipuolistunut, etenkin maaseutu seisoo puujalkojen varassa, ja edelleenkin koko metsäklusterin nettoviennin arvo on huomattava osa Suomen kokonaisviennistä. Metsäala työllistää suoraan useita eri ammattilaisia kuten metsureita, metsäkoneen kuljettajia, metsänhoidon suunnittelijoita, metsäkone- ja palveluyrittäjiä jne. Metsäluonto liittyy myös matkailuun ja luonnonvara-alaan sekä tietenkin varsinaiseen metsäteollisuuteen tehtaineen ja logistiikkaketjuineen. Metsäklusterin työllistävä vaikutus on siis suuri ja se tuottaakin kaiken aikaa innovatiivisesti uusien palvelujen tarjoajia ja tekijöitä. Metsissä on käyttöä myös uudella teknologialla, kuten GPSpaikannuslaitteilla ja tietokantaohjelmilla, joilla on keskeinen osuutensa esim. kiinteistöjen rajalinjojen avaamisessa suurten ja sankkojen metsien keskellä. 5.7.1 Case Metsäkiinteistöjen rajojen aukaisuhanke Pohjois-Karjalassa Pohjois-Karjalassa sekä myös Pohjois-Savossa ja Itä-Lapissa käynnistyneiden hankkeiden tavoitteena on luoda toimintamallit, joilla voidaan toteuttaa umpeenkasvaneiden, maanomistajien välisten metsärajalinjojen aukaisu ja rajapyykkien paikallistaminen. Osoittamalla kiinteistöjen omistajille rajojen tarkka sijainti kehitetään metsänhoitotöitä sekä lisätään yksityismetsistä markkinoille tulevan puun määrää. Rajojen paikantamisella ja avaamisella helpotetaan kaikkien metsässä työskentelevien ja liikkuvien toimintaa. Hankkeella saadaan tarkat rajatiedot siirrettäviksi kiinteistörajatietokantoihin. Samalla pyritään luomaan uusia työpaikkoja metsureille ja toisaalta edistämään metsätalousyrittäjyyttä ja tällä tavoin torjumaan tulevaisuudessa uhkaavaa metsäalan työvoimapulaa. Toisaalta siis metsätilojen rajat ovat hälyttävästi kasvaneet umpeen, toisaalta Pohjois-Karjalassa on lukuisia työttömiä metsureita, jotka pystyvät avaamaan rajat ja maisemat. Toistaiseksi eivät työnantajat ja työntekijät ole kuitenkaan kohdanneet, mutta hankkeen myötävaikutuksella työ ja tekijät löytävät toisensa. Kajaanin metsänhoitoyhdistyksen alueella on käynnissä vastaavanlainen hanke, jonka tulokset ovat olleet niin rohkaisevia, että hankkeen toteutusmallia voidaan soveltaa myös Pohjois-Karjalassa. Samoin metsureiden työllistyminen työosuuskunnan kautta on onnistunut hyvin esim. Pudasjärvellä. 17
Hankkeen hakijana on Pohjois-Karjalan metsänomistajien liitto ry. Hanke toteutetaan Pohjois- Karjalan alueella yhteistyössä metsänomistajien liiton, työvoimahallinnon, työosuuskunta Sontikan ja metsänhoitoyhdistysten kanssa. Varsinaisena kohderyhmänä ovat pitkäaikaistyöttömät ja työttömät metsurit ja muut metsäammattilaiset. Välittömänä kohderyhmänä ovat Pohjois-Karjalan metsänhoitoyhdistysten toimihenkilöt. Muina hyödynsaajina ovat pohjoiskarjalaiset metsänomistajat, metsäalan yrittäjät, metsäyhtiöt, metsäkeskus, ympäristökeskus, maanmittauslaitos, kunnat, ja metsässä liikkujat. Hankeen pitkän ajan kehitystavoitteena on, että metsurit ja muut metsäammattilaiset työllistävät aktiivisesti itsensä työosuuskunnan kautta tai muuten. Osatavoitteet: 1) Luodaan metsureiden ja metsäammattilaisten työllistämismalli yhteistyötahojen kanssa. 2) Pitkäaikaistyöttömiä metsureita (45) ja muita metsäammattilaisia (30) koulutetaan työvoimapoliittisena koulutuksena. 3) Koulutetaan rajalinjojen merkitsijöinä toimivat metsäammattilaiset (30) ja toimihenkilöt (60) paikkatiedon osaajiksi. 4) Työllistetään 36 työtöntä metsuria ja 27 muuta työtöntä metsäammattilaista. 5) Merkitään metsätilojen rajoja 5300 km, josta avataan 4000 km metsurien toimesta. 6) Siistitään ja avataan maisemia sekä tehdään muita metsänhoidollisia toimenpiteitä. Kaikkiaan työllistetään siis yli 60 työtöntä metsäalan henkilöä; samalla heidän ammattitaitonsa palautuu koulutuksen avulla, joten syrjäytymiskehitys estyy. Kustannuksia säästyy metsänomistajilta, metsäyhtiöiltä, metsänhoitoyhdistyksiltä, metsäkeskukselta, ympäristökeskukselta, metsäalan yrittäjiltä sekä muilta, kun tilojen metsät paikallistetaan helposti ja nopeasti. Maakuntaan saadaan hankkeen myötä merkittävästi lisää metsäalan paikkatiedon osaamista, ja metsurit sekä rajojen merkitsijät pystyvät työllistämään itsensä hankkeessa syntyneen yhteistyöverkon ja työosuuskunnan avulla. Toteutettavat toimenpiteet ovat tiedottaminen, työmaakohteiden markkinointi metsänomistajille ja toimeksiantosopimusten tekeminen, GPSpaikannuslaitteiden vuokraus, sekä moottorisahojen ja muiden tarvikkeiden hankinta. Lisäksi koulutettaville ja muille tehdään työterveystarkastukset ja työkuntotestit. Tavoitteena on työllistämismallin rakentaminen, joka toimii myös hankkeen jälkeen. Hankkeen nimi: Tilarajojen ja maiseman raivaus Pohjois-Karjalassa TIMARA-hanke Yhteystiedot: Kirkkokatu 16 C 36, 80100 Joensuu. Matti Saramäki, toiminnanjohtaja, +358(0)13-316601. E-mail: matti.saramaki@mhy.fi Toimiala: Metsätalous, ympäristönhoito Kohderyhmä: Työttömät metsurit ja muut metsäalan ammattilaiset Alue: Pohjois-Karjala Yhteistyöosapuolet: Pohjois-Karjalan metsänomistajien liitto ry, Pohjois-Karjalan TE-keskuksen työvoimaosasto, Työosuuskunta Sontikka, metsänhoitoyhdistykset. 18
6. YHTEENVETO Suomessa uudet työn lähteet, niiden innovointi, etsiminen ja luominen, sekä etenkin hyvien käytäntöjen levittäminen ja juurruttaminen, ovat meneillään olevan vuosikymmenen suurimpia yhteiskunnallisia haasteita. Periaatteessa ja käytännössä haaste koskee kaikkia toimijoita olipa kyse valtiosta, maakunnasta tai paikallishallinnosta. Tai liikeyrityksistä, tai etenkin kasvavasta kolmannesta sektorista, jonka aktiivisuuden varaan monet hankkeet ja niiden toteutukset suoraan rakentuvat. Suomen kansallisessa työllisyysohjelmassa on kuitenkin varsin vähän merkkejä uusista työn ja työllistymisen muodoista. Ilman uudenlaisen, myös tietoteknologian sekä hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisen mahdollisuuksista ammentavan palvelusektorin ja -yrittäjyyden sekä toisaalta ilman tasa-arvoisen kansalaisyhteiskunnan vahvaa ja luovaa kehittämistä monet työn lähteet jäävät pimentoon (Himanen, 2004). Esimerkiksi rakenteellisen työttömyyden alueellisesti ja paikallisesti merkittävä helpottaminen on globaalissakin maailmantaloudessa mahdollista. Mutta se edellyttää eri toimijoiden yksituumaista, tavoitteellista verkostoitumista ja paikallisen yritys- ja yhteisötalouden osaamispääoman kehittämistä, sekä etenkin yksilökohtaista inhimillisen pääoman jatkuvaa kartuttamista. Kansallisista innovaatiohankkeista ja -strategioista huolimatta, tai ehkä juuri siksi, yksittäisten ihmisten osaamisella ja sosiaalisilla visioilla voi olla työllistämisessäkin käänteentekevä, ratkaiseva merkitys. Kannustava ja luova, sekä uudet työn muodot tunnistava ote on avainasemassa tulevaisuuden työpaikkoja luotaessa. 19
LÄHTEITÄ Alueellisen innovaatiopolitiikan haasteita. Tutkimustulosten tulkintaa. Alueiden kehittäminen 16/2004. Kirjoittajat: Lievonen, Jorma & Lemola, Tarmo. Sisäasiainministeriö. Castells, Manuel (2001): The Internet Galaxy. Oxford: Oxford University Press. Gallouj, Faiz (2002): Innovation in the Service Economy: the new wealth of nations. Edward Elgar Publishing Inc. Hallituksen tietoyhteiskuntaohjelma (2004). Helsinki, Valtioneuvoston kanslia. Handbok. Social ekonomi byaekonomi. Text Margita Lukkarinen. Red. Ann-Sofie Smeds- Nylund. Svenska Studiecentralen 2003. www.ssc.fi/lokalutveckling Himanen, Pekka (2004): Välittävä, kannustava ja luova Suomi. Katsaus tietoyhteiskuntamme syviin haasteisiin. Eduskunnan kanslian julkaisu 4/2004 (pdf). Holm, Pasi &Vihriälä, Vesa (2002): Matalan tuottavuuden työn tuki. Tarpeellinen keino työllisyyden parantamiseksi Suomessa. Pellervon Taloudellinen Tutkimuslaitos. Helsinki. Hunnakko, Pekka & Palm, Jarmo (2002): Suurten ikäluokkien eläkeläisten maallemuuttopotentiaali. Vaasan yliopiston julkaisuja n:o 100. Jensen, Rolf (1999): The Dream Society. Komission tiedonanto neuvostolle. Yhteinen työllisyysraportti 2003-2004, EU Bryssel 21.1.2004. Maaseudun uudet työt. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisu 7/2003. Ståhle, Pirjo & Sotarauta, Markku (2003): Alueellisen innovaatiotoiminnan tila, merkitys ja kehityshaasteet Suomessa. Esiselvitys. Eduskunnan kanslian julkaisuja 8/2002 (pdf). Tilastokeskus, Sisäasiainministeriö: Kesämökkibarometri 2003. 20