Raportti. Raision kaupunki. Raisionlahden hoito- ja käyttösuunnitelma

Transkriptio

1 Raportti Raision kaupunki Raisionlahden hoito- ja käyttösuunnitelma 2004

2 Sivu 1 (1) Yhteystiedot Maa ja Vesi Oy Ilmarisenkatu Turku Kotipaikka Helsinki Y-tunnus Puh. (02) Fax (02) maajavesi.poyry.fi Maa ja Vesi Oy Roger Aapola toimistopäällikkö Kai Vuorinen projektipäällikkö Kursiivilla (Italic) kirjoitettu teksti on lainaus Raisionlahden hoito- ja käyttösuunnitelmasta vuodelta 1993 (LT-Konsultit 1993). Copyright Maa ja Vesi Oy Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Maa ja Vesi Oy:n antamaa kirjallista lupaa. KSE 1995:n mukaan copyright on Raision kaupungilla hankkeen tarvitsemassa laajuudessa.

3 Sivu 1 (3) Esipuhe Raision keskustan tuntumassa sijaitseva Raisionlahden perukka kuuluu osana valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Lisäksi merkittävä osa alueesta on suojeltu luonnonsuojelulailla. Raisionlahti sijaitsee lintujen muutossa merkittävän ns. johtolinjan varrella. Se alkaa Gullkronan itäpuolelta, jatkuu Airistolle ja siitä Raisionlahden yli Piuhanjokilaaksoon. Lahti on myös merkittävä muuttolintujen levähdyspaikkana. Alueella on tärkeä merkitys luonto- ja opetuskohteena, virkistyskäyttökohteena ja ainoana merkkinä Raision merellisestä sijainnista. Raisionlahti ja erityisesti sen pohjukka ovat erittäin reheviä vesialueita, joiden rehevöitymistä ja mataloitumista jätevedet ja hajakuormitus ovat kiihdyttäneet. Nesteentien rakentamisen aikana tehty tiepenger hidastaa veden vaihtumista, jolloin kiintoaines sedimentoituu lahden perälle. Myös ulompaa tuleva vesi on erittäin rehevää, joten mereltä tuleva virtaus ei paranna pohjukan vedenlaatua. Raisionlahtea on tutkittu melko paljon 1980-luvulta alkaen. Lahden rauhoittamista tukevia tutkimuksia ja selvityksiä on tehty erityisesti linnustosta, kasvillisuudesta, hajakuormituksesta ja lahden pohjukan kehityksestä. Raisionlahdelle on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma (LT-Konsultit 1993), jonka mukaisesti aluetta on kehitetty. Hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteena on ollut alueen luonnonvarojen ja erityisesti linnuston monipuolistaminen, alueen virkistyskäytön parantaminen, vesistön parantaminen sekä suojelutavoitteiden ja maankäyttösuunnitelmien ristiriitojen yhteensovittaminen. Edellä mainitusta suunnitelmasta on tähän mennessä toteutettu mm. Raisionlahden ympäri kulkeva luontopolku luontotauluineen, lintutornin parannus ja levähdyspaikkoja. Karjan laidunnuksella ja niitolla on hoidettu jo usean vuoden ajan ruovikoituneita alueita. Lahteen tulevaa kuormitusta on selvitetty vuosien välisenä ajanjaksona. Lounais-Suomen ympäristökeskus valmistelee alueellaan luonnonsuojelulain 24 :n 3 momentin mukaisten luonnonsuojelualueiden perustamista suojeluohjelmiin kuuluvista alueista. Nyt voimassa oleva Raisionlahtea koskeva hoito- ja käyttösuunnitelma on osin vanhentunut ja tarvitsee päivittämistä, koska valtakunnallisen suojeluohjelman toteuttaminen vaikuttaa koko Raisionlahden alueeseen ja alueella mahdollisesti tehtäviin toimenpiteisiin. Tämän hoito- ja käyttösuunnitelman päivityksen tarkoituksena on etsiä mahdollisuudet alueen kehittämiseen sekä luonnonsuojelun että virkistyskäytön kannalta. Aluetta tulevat jatkossakin käyttämään rinnan lähialueen asukkaat, ulkoilijat ja luontoharrastajat. Suunnitelma perustuu aiempaan hoito- ja käyttösuunnitelmaan, jota täydennetään sen laatimisen jälkeen valmistuneiden tutkimusten ja selvitysten pohjalta. Erityisesti suunnitelmassa on tarkasteltu luonnonsuojelualueen laajentamista lintuvesien suojeluohjelman mukaisesti. Raision kaupungin toimeksiannosta Maa ja Vesi Oy on laatinut oheisen Raisionlahden hoito- ja käyttösuunnitelman tarkistuksen. Työ aloitettiin joulukuussa 2003.

4 Sivu 2 (3) Työn laatimista on valvonut Raision kaupungin asettama työryhmä, johon ovat kuluneet Raision kaupungilta ympäristöpäällikkö Leena Rosama, kaavoituspäällikkö Sirpa Salmi, suunnittelupäällikkö Marja-Riitta Pulkkinen, suunnitteluinsinööri Marja Uusitalo, kaupungingeodeetti Paavo Häikiö ja kaupungininsinööri Kimmo Suonpää. Työryhmän työskentelyyn ovat lisäksi osallistuneet Raision kaupunginjohtaja Kari Karjalainen ja tiedottaja Mari Koivunen sekä Lounais-Suomen ympäristökeskuksen edustajat ylitarkastaja Esko Gustafsson, tarkastaja Maria-Leena Lamminen ja ylitarkastaja Riitta Kotiluoto. Yrityksiä ja yhdistyksiä ovat edustaneet Raision Yhtymästä päällikkö Maritta Punta, Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistyksestä Kauko Häkkilä ja Pekka Sundholm sekä Sakari Alaranta Kaanaan omakotiyhdistyksestä. Raporttia ovat Maa ja Vesi Oy:ssä olleet laatimassa FM, teknikko Kai Vuorinen, maisema-arkkitehti Kaisa Rantee, ympäristösuunnittelija Anne Eriksson sekä erityiskysymyksien osalta FM Roger Aapola, Ins. Jouni Saranpää, Ins. Ari Nummelin ja FL Jari Hietaranta. Työryhmä on pitänyt kolme kokousta. Ensimmäisessä kokouksessa työryhmää päätettiin laajentaa koskemaan lähialueen yhdistyksiä, yrityksiä ja ympäristöasiantuntijoita. Siten työryhmä on kokoontunut viimeiset kaksi kertaa täydennetyssä kokoonpanossa.

5 Yhteenveto Sivu 3 (3) Valtioneuvoston vahvistamaan lintuvesien suojeluohjelmaan sisältyy 287 kohdetta. Suojeluohjelman tavoitteena on paitsi siihen sisältyvien alueiden säilyttäminen mahdollisimman luonnonvaraisina, niin myös kosteikkojen suojelu sekä sen myötä linnustolle tärkeiden alueiden säilyttäminen. Raisionlahti on yksi näistä suojeluohjelman mukaisista kohteista. Kaksi syytä, joiden johdosta Raisionlahden hoito- ja käyttösuunnitelma on tehty, ovat Raisionlahden lintuvesien suojeluohjelman mukaisen alueen laajennustarve sekä osin vanhentuneen vuonna 1993 tehdyn hoito- ja käyttösuunnitelman päivitys vastaamaan nykyistä tilaa ja käyttötarvetta. Alueen laajennustarve on seurausta Lounais-Suomen ympäristökeskuksen velvoitteesta saattaa aiemmin määriteltyjen suojeluohjelman mukaisia alueita luonnonsuojelualueiksi. Tässä raportissa annetaan yleiset periaatteet Raisionlahden hoidosta ja käytöstä. Yhdentoista vuoden ajalle ( ) määritetyn suunnitelman tavoitteina ovat lintuvesien suojeluohjelman mukaiset tavoitteet ja turvata Raisionlahden monet luonto- ja maisemaarvot. Ne muodostuvat seuraavista aihepiireistä: linnusto, kosteikot, laidunalueet, merenrantaniityt ja ketoalueet. Lahden arvo on merkittävä myös avoimen maiseman ja virkistyskäytön kannalta niin Raisiolaisille kuin lähiympäristön asukkaille. Alueella on viimeisen vuosikymmenen aikana saatu runsaasti positiivista muutosta aikaiseksi: polkureitistö, järviruo on poistaminen laiduntamalla, lintutorni ja luontotaulut. Edelleen mm. linnuston, kasvillisuuden, mataloitumisen ja vesistön kuormitustekijöiden selvitykset ovat tukeneet suunnitelmallisesti alueellisia tarpeita. Jatkossa on aikaan saatujen muutosten ohella tehtävä runsaasti työtä polkureitistön uusien polkuosuuksien luomiseksi, laidunnettujen alueiden laajentamiseksi ja niittojen suorittamiseksi. Olennainen osa suunnitelmaa on ollut selvittää suojelualueen laajennuksen vaikutukset alueella, laskeutusaltaiden alustava suunnittelu ja mitoittaminen sekä ruoppausalueiden ja niistä aiheutuvien läjitysmassojen sijoituspaikkojen osoittaminen. Toimien alkuvaiheessa keskitytään Raisionlahden idänpuoleiselle alueelle, sitten pohjoiselle puolelle ja lopuksi läntiselle ranta-alueelle. Silti laiduntaminen ja ruovikoiden niittäminen eri menetelmin on ohjelmoitu koko lahden ympäristössä ensimmäisille vuosille. Mikäli Raisionlahden hoito- ja käyttösuunnitelman pitkäjänteinen toimenpideohjelma jää toteuttamattomaksi, on lahden ympäristössä odotettavissa lukuisia epäedullisia uhkia. Luonnolliset tekijät, kuten liettyminen ja maankohoaminen, voivat vaikuttaa vuosikymmenenkin aikana haitallisesti alueen eläinlajiston yksipuolistumiseen. Toisaalta puiden, pensaiden ja järviruo on voimakas kasvu voi aiheuttaa avoimen maisematilan heikkenemisen entisestään. Lisäksi mm. purovesien mukana kulkeutuvat ravinteet uhkaavat luonnon tasapainotilaa. Kaavailtujen suunnitelmien toteuttaminen vie runsaasti aikaa, mutta toteutuessaan ne parantavat huomattavasti alueen merkitystä maiseman avoimuuden, kasvi- ja eläinlajiston monipuolistumisen ja erilaisten arvokkaiden elinympäristöjen elpymisen kautta.

6 Esipuhe Yhteenveto SISÄLTÖ Sivu 1 (41) 1 TYÖN TARKOITUS 3 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 3 3 ALUEEN SIJAINTI JA LUONNON PÄÄPIIRTEET 3 4 SUUNNITTELUTILANNE JA MAANOMISTUS 4 5 SUOJELUTILANNE 5 6 MAANKÄYTTÖ JA KAAVATILANNE 5 7 HOITO- JA KÄYTTÖSUUNNITELMA Tausta ja tavoitteet Hoito- ja käyttösuunnitelman 1993 mukaan toteutetut toimenpiteet Polkureitistö Lintujen havainnointipaikat torni (yksi lintutorni toteutettu) Ruovikkoa poistettu laiduntamalla Tutkimus laiduntamisen vaikutuksista Selvitys vesistön kuormitustekijöistä Linnustoselvitys Luontotaulut 8 8 RAISIONLAHDEN LUONNON KEHITYS JA NYKYTILA Kasvillisuus Kasvillisuus Hoito- ja käyttösuunnitelmassa 1993 esitetyt tavoitteet ja kasvillisuuden käsittelyt Laidunnuksen vaikutukset ja kasvillisuuden tila Linnusto Linnusto 1986 ja Hoito- ja käyttösuunnitelmassa 1993 esitetyt linnustolliset tavoitteet ja toimenpiteet Vuoden 1994 ja 2000 lintulaskennat Eläimistö Vesistö Raisionlahden vesistötutkimuksia Vesistön tila Raisionlahden pohjukan kehitys ja tilan selvitys Raisionlahden perukan hajakuormitusselvitys

7 Sivu 2 (41) 9 YHTEENVETO RAISIONLAHDEN YMPÄRISTÖN MUUTOKSISTA NYKYINEN KÄYTTÖ HOITO- JA KÄYTTÖSUUNNITELMA Työn tavoitteet Suojelualueen laajennus valtakunnallisen lintuvesisuojeluohjelman mukaisesti Suojelun vaikutukset lahden tulevaa käyttöä ajatellen Rauhoitusmääräykset Luonnonhoidolliset toimenpiteet Rantaniittyjen palauttaminen Järviruo on vähentäminen Niitto - koneellinen ja käsin tehtävä niitto Luontopolkujen rakentaminen ja nykyisten ulkoiluteiden kunnossapito Opastuskohteet ja opasteet Vesiensuojelulliset toimenpiteet Vesistön tilaa heikentävän pohjalietteen poisto Läjitysmassojen sijoittaminen Laskeutusaltaat Laskeutusaltaiden mitoitus Vaihtoehto laskeutusaltaille Laskeutusaltaiden maisemointi Vesinäytteet ojista ja vesistöistä Muut toimenpiteet Puuston poistaminen Lahden pohjukan syvyys- ja sedimenttitarkkailu Virkistysarvojen kehittäminen Opetus, valistus ja tiedottaminen TOIMENPIDEOHJELMA Hoito- ja käyttösuunnitelman sisältämien hoitotoimenpiteiden vaiheet Vaihe I ( ) Vaihe II ( ) Vaihe III ( ) Vaihe IV ( ) LÄHTEET 40 Liitteet Liite 1. Hoito- ja käyttösuunnitelma mk 1:5000 Liite 2. Raisionlahden pohjukan mataloitumisen kehitys Liite 3. Raisionlahden suurkasvillisuusvyöhykkeiden kehitys. Liite 4. Raisionlahden luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräykset

8 1 TYÖN TARKOITUS Sivu 3 (41) Tämän tarkistetun hoito- ja käyttösuunnitelman tarkoituksena on laajentaa hoito- ja käyttösuunnitelma käsittämään koko lintuvesien suojeluohjelman aluetta, esittää keinoja alueen kehittämiseen ja antaa perusteluja alueen suojeluun ja käyttöön liittyvään päätöksentekoon. Suunnittelun keskeisiä tavoitteita on paitsi suojella alueen arvoja ja merkitystä lintuvesialueena ja edistää sen lajistollista ja maisemallista monimuotoisuutta myös kehittää sitä mielenkiintoisena ja monipuolisena virkistysalueena. Tavoitteena on siis entistä paremmin sovittaa yhteen vesialueen käytön- ja suojelun intressejä. Tämä suunnitelma myös täydentää aiempaa hoito- ja käyttösuunnitelmaa sen jälkeen tehdyillä tutkimuksilla ja selvityksillä. Hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteista kerrotaan raportin kappaleessa AINEISTO JA MENETELMÄT Työssä on käytetty lähtötietona aikaisempaa Raisionlahden käyttö- ja hoitosuunnitelmaa (LT-Konsultit 1993) sekä muita alueelle sen jälkeen tehtyjä, Raisionlahden rauhoittamista tukevia selvityksiä. Lisäksi on tarkasteltu soveltuvasti myös aikaisempia selvityksiä. 3 ALUEEN SIJAINTI JA LUONNON PÄÄPIIRTEET Tässä tarkasteltava Raisionlahden osa muodostuu lahden sisimmästä pohjukasta, joka on lähes katkaistu muusta Raisionlahden osasta 1950-luvulla toteutetulla Nesteentien penkereellä. Tiepenkereeseen on jätetty ainoastaan n. 3 metrin virtausaukko, josta koko pohjukan vesi vaihtuu (liite 1). Raisionlahden pohjukan vesialueen pinta-ala on noin 28 ha. Raisionlahden näkymiä hallitsevat rantoja reunustavat järviruokokasvustot sekä näihin rajoittuvat rantaniityt, joille ruovikko ja puusto on voimakkaasti levittäytymässä. Lahti on tunnettu arvokkaana lintupaikkana. Raisionlahteen laskee kolme ojaa; Järvenoja, Piuhanoja (+ Kuuanoja) ja Nesteentien suuntaisesti kulkeva Alhaistenoja. Näitä ojia pitkin tulevat mm. vanhan kaatopaikan päästöt (Piuhanoja), tehtaiden satunnaiset päästöt (Kuuvanoja) ja viljelyalueilta tulevat vesistöä rehevöittävät lannoitteet. Lahden alueella tapahtuu voimakasta sedimentaatiota. Rehevän ruovikon aiheuttama orgaaninen kuormitus ja etupäässä Piuhanojasta tuleva kiintoainekuormitus mataloittavat lahtea nopeassa tahdissa. Raisionlahtea ympäröi länsipuolelta kerros-, rivi- ja omakotitaloasutus (Kaanaa). Lahden pohjois- ja itäpuolella on harvaa asutusta sekä tulevaa asuntoaluetta (Nuorikkala). Alueen itäpuolella on myös teollisuusaluetta. Eteläreunassa alue rajoittuu seututiehen 40 ja Naantalin jalostamon teollisuusraiteeseen. Ilmasto-olosuhteita leimaa vesialue ja sitä ympäröivät alavat peltoalueet, jotka aiheuttavat laajan kylmän ilman alueen. Päätulosuunta on etelästä.

9 Sivu 4 (41) Raisionlahden maisemallinen kokonaisuus muodostuu lahden vesipinnasta, lahtea ympäröivästä alavasta viljelykelpoisesta maasta ja laaksoa rajaavista kallio- ja moreeni selänteistä. Laaksotila jatkuu pohjois-eteläsuuntaisena Raisionlahden suulta Piuhanojaa seuraten pitkälle pohjoiseen luvulla lahden ylitse rakennettu Nesteentie erotti visuaalisesti pohjukan muusta Raisionlahdesta erilleen. Tien rakentamisen jälkeen lahden virtausolosuhteet muuttuivat, mikä osaltaan vaikutti rantakasvillisuuteen ja maisemakuvan muutoksiin. Viljelymaan ja vesialueen väliin jäävällä rantavyöhykkeellä on suuri merkitys alueen maisemakuvassa. Rannan maisemakuva on heijastanut maatalouden toimintatapoja, kuten viljelyn ja laidunnuksen tehokkuutta ja määrää. Vuosisatoja jatkuneen viljelyn ja laidunnuksen myötä lahden pohjaan ja sitä ympäröivään laaksoon muodostui vahva avoin kulttuurimaisema. Lajistoltaan monipuoliset laidun- ja rantaniityt hallitsivat rantavyöhykkeen maisemakuvaa. Nykyisin lahden maisemakuva ja kulttuurimaiseman historiallinen kerrostuneisuus on yksipuolistunut järviruokokasvustojen voimakkaan levittäytymisen myötä. Myös avoimet vesinäkymät ovat jäämässä korkean ruovikon taakse. Viime vuosina laidunnetut alat ovat paikallisesti palauttaneet monipuolista niittylajistoa ja avointa rantavyöhykettä. Myös rantavyöhykkeen puuston maisemahoitotoimenpiteet ovat edistäneet luonnon ja maiseman arvojen säilymistä. Rehevöityminen ja yksipuolistuminen ovat kuitenkin edelleen Raisionlahden maisemakuvan suurimpia uhkatekijöitä. 4 SUUNNITTELUTILANNE JA MAANOMISTUS Copyright Raision kaupunki Kuva 1. Maanomistus, nykyinen luonnonsuojelualueen ja lintuvesien suojeluohjelma-alueen rajat. Mittakaava n. 1: Kuvassa 1 esitetään suunnittelualueen maanomistus. Keltaiset alueet ovat Raision kaupungin omistamia maa- ja vesialueita ja valkoiset alueet yksityisten.

10 5 SUOJELUTILANNE Sivu 5 (41) Raisionlahden pohjukka kuuluu valtioneuvoston vahvistaman lintuvesien suojeluohjelman kohteisiin (rajaus kuvassa 1 sinisellä). Suojelualueen rajaukseen sisältyy itse vesialue ja tärkeimmät ruovikko- ja rantaniittyalueet. Lääninhallitus on Raision kaupungin anomuksesta rauhoittanut luonnonsuojelulain nojalla n. 28 ha alueen lahden itärannalla (rajaus kuvassa 1 punaisella). Tarkoituksena on, että valtakunnalliset suojeluohjelmat toteutetaan vuoteen 2007 mennessä. Lounais-Suomen ympäristökeskus on ryhtynyt valmistelemaan alueellaan luonnonsuojelulain 24 :n 3 momentin mukaisten luonnonsuojelualueiden perustamista suojeluohjelmiin kuuluvista alueista, joihin myös Raisionlahden perukka lintuvesien suojeluohjelma-alueena lukeutuu (Raision kaupunki 2003a). 6 MAANKÄYTTÖ JA KAAVATILANNE Raisionlahden pohjukka on Varsinais-Suomen vahvistetussa seutukaavassa (Varsinais- Suomen liitto 1996) varattu suojelualueeksi (SU). Ranta-alueet on merkitty virkistysalueeksi (Vl) paitsi pohjoisosa maa- ja metsätalouskäytön alueeksi (M). Maakuntakaavaehdotuksessa (Varsinais-Suomen liitto 2003) Raisionlahden perukka on osoitettu suojelualueeksi (S). Ranta-alueet on pääosin osoitettu virkistysalueiksi. Raisioon on laadittu yleiskaava, jonka kaupunginvaltuusto on hyväksynyt 1990 (Raision kaupunki 1990). Yleiskaavassa luonnonsuojelualue on SL-alueetta ja muu osa vesialueesta W-aluetta. Ranta-alueet on pääosin osoitettu virkistysalueeksi. Raisiossa on valmistumassa koko kaupunkialueen tulevaa maankäyttöä ja rakentamistapaa koskeva yleiskaava 2020 (lukuun ottamatta Nuorikkalaa, jossa voimassa oleva osayleiskaava jää voimaan). Raision yleiskaavaehdotuksessa ( ) Raisionlahden pohjukka on osoitettu luonnonsuojelualueeksi ja ranta-alueet luonnonsuojelu- ja/tai virkistysalueiksi. Ympäröivät alueet ovat kaavaehdotuksessa pääosin asuinalueita tai asumispainotteisia alueita. Nuorikkalan voimassa olevassa osayleiskaavassa, (Raision kaupunki 1990) on osoitettu runsaasti uutta asutusta ja palveluja Nuorikkalan alueelle. Ranta-alueet on osoitettu virkistys- ja urheilupalvelujen alueiksi. Kaavassa on myös merkitty vesikanavayhteys Raisionlahden itäosassa. Raisiossa on parhaillaan tekeillä Nuorikkalanmetsän asemakaava (Raision kaupunki 2004a), jossa meren tuntumaan kaavoitetaan pientalojen ja omakotitalojen tontteja. Kaavasta on esitetty alustava rakenneluonnos

11 7 HOITO- JA KÄYTTÖSUUNNITELMA Tausta ja tavoitteet Sivu 6 (41) Hoito ja käyttösuunnitelmalle (LT-Konsultit 1993) asetettiin seuraavat yleistavoitteet: Alueen luonnonvarojen ja erityisesti linnuston monipuolistaminen Alueen virkistyskäytön parantaminen Luonnon ja inhimillisen toiminnan myönteisen rinnakkaiselon kehittäminen parantamalla lahden käyttöä opetus- ja luonnonharrastuskohteena virkistys- käyttöympäristönä Vesistön parantaminen Suojelutavoitteiden sekä maankäyttösuunnitelmien ristiriitojen yhteensovittaminen Suojeluarvojen huomioonottaminen lähialueiden suunnittelussa. Ohje toteuttamistoimenpiteille (LT-Konsultit 1993). Suunnitelman laatimiselle asetettiin lisäksi seuraavia tarkennettuja tavoitteita. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa tuli esittää tarvittavat toimenpide-ehdotukset Raisionlahden kunnostamiseksi. Seuraavat toimenpiteet olivat ensisijaisen tärkeitä: Alueen suojeluarvoa parantavat toimenpiteet: Poistettavan ruovikkoalueen rajaus, poistomenetelmä, jätteiden käsittely, laidunalueen rajaus ja eri laiduneläinten vertailu sekä muut mahdolliset toimenpiteet. Alueen virkistysarvoa parantavat toimenpiteet: Luontopolun suunnittelu Muun virkistyskäytön ideoiminen (LT-Konsultit 1993). Johtopäätökset vesialueen tilasta ja parannustoimenpiteet: Toimenpiteet valumavesien haittavaikutusten poistamiseksi Veden kierrätystarpeen arviointi ja eri kierrätysmenetelmien Vertailu Ruoppaustarpeen selvittäminen ja ruoppauksen seuraus- ja vaikutusten arviointi, ruoppausmassojen sijoittelu (LT-Konsultit 1993). 7.2 Hoito- ja käyttösuunnitelman 1993 mukaan toteutetut toimenpiteet Polkureitistö Polusto on toteutettu aiemman suunnitelman mukaan ja se on nykyisellään hyvä (kuva 2.). Poluston suunnittelun lähtökohtana on ollut selkeä ja toimiva kulun ohjaaminen, jotta alueen luonnonarvot on voitu suojata. Poluston sijainti Raisionlahden ruovikkoalueiden ulkolaidalla on hyvä erityisesti linnuston suojelun kannalta, mutta oivallinen myös linnuston tarkkailua ajatellen Lintujen havainnointipaikat torni (yksi lintutorni toteutettu) Lintutorneja on toteutettu yksi. Se sijaitsee alueen eteläosassa (kts. kuva 2).

12 Sivu 7 (41) Copyright Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistys ry Kuva 2. Toteutettu luontopolku (Uikkupolku) ja lintutorni Ruovikkoa poistettu laiduntamalla Ruovikkoa on poistettu alueella laiduntamalla ja paikoin koneellisella niitolla. Laiduntamista on toteutettu poluston varrella itäisellä alueella kahdella erillisellä laitumella sekä läntisellä rannalla myös kahdella erillisellä alueella, joista toinen sijoittuu lahden pohjukan lounaisosaan aivan polun viereen. Copyright Raision kaupunki Kuva 3. Laidunnuksessa olleet alueet punaisella. Lännessä sijaitseva lammaslaidun on merkitty sinisellä.

13 7.2.4 Tutkimus laiduntamisen vaikutuksista Sivu 8 (41) Raisionlahden kasvillisuusselvityksessä (Lehtomaa & Lunnas 1999) on tarkasteltu Raisionlahden kasvillisuuden tilaa (1999) ja kasvillisuudessa tapahtuneita muutoksia rantaniityillä. Erityisesti on tarkasteltu laidunnuksen vaikutusta järviruo on levittäytymiseen ja rantaniittyjen kasvillisuuteen. Vaikutuksia on kuvattu tarkemmin tässä raportissa kohdassa 8 Raisionlahden luonnon kehitys ja nykytila Selvitys vesistön kuormitustekijöistä Vuonna 1999 on toteutettu (Aaltonen & Lehtonen 2001) tutkimus, jonka tarkoituksena on ollut arvioida Raisionlahden perukkaan ojavesien mukana tulevan hajakuormituksen määrä ja mahdollisuuksien mukaan eri kuormituslähteiden osuus. Tutkimusta ja sen tuloksia on esitetty tarkemmin tässä raportissa kohdassa 5 Raisionlahden luonnon kehitys ja nykytila Linnustoselvitys Raisionlahdelle on tehty hoito- ja käyttösuunnitelman 1993 valmistumisen jälkeen seuraavat lintuselvitykset: - Julkaisu Lintumiehen päiväkirja eli 222 päivää Raisionlahdella (Kallio 1995). - Laine R. 2000: Raisionlahden linnustoselvitys (Laine 2000) - Raisionlahtea koskeva linnustoselvitys, (Seppo Kallio, tekeillä/2004). Selvityksiä on tarkasteltu lähemmin tässä raportissa kappaleessa 8.2 linnuston kehitys Luontotaulut Luontotaulut, joita on olemassa 19 kpl, on toteutettu alueella näyttävästi ja ne pidetään myös kunnossa. 8 RAISIONLAHDEN LUONNON KEHITYS JA NYKYTILA Tässä suunnitelmassa on tarkasteltu luonnon kehitystä hoito- ja käyttösuunnitelman 1993 lähtökohdista ja sen valmistumisen jälkeen tehtyjen tutkimusten, selvitysten ja hoitotoimien tuloksien pohjalta. Tässä yhteydessä ei ole tehty erillisiä tarkempia maastokäyntejä tai inventointeja. Työssä on käytetty pääosin seuraavia tutkimuksia ja selvityksiä: - Raisionlahden hoito- ja käyttösuunnitelma (LT-Konsultit 1993) - julkaisu Lintumiehen päiväkirja eli 222 (Kallio 1995) - Raisionlahden pohjukan nykytilan selvitys (Kankaanranta 1997) - Raisionlahden kasvillisuusselvitys (Lehtomaa & Lunnas 1999) - Raisionlahden linnustoselvitys (Rauno Laine 2000) - Raisionlahden perukan hajakuormitusselvitys 1999 (Aaltonen & Lehtonen 2001) - Tekeillä oleva Raisionlahtea koskeva linnustoselvitys (Seppo Kallio, tekeillä/2004).

14 8.1 Kasvillisuus Kasvillisuus 1993 Sivu 9 (41) Alueen kasvillisuuden muutoksia on Hoito- ja käyttösuunnitelma 1993:ssa tarkasteltu LT-Konsulttien tekemän kasvillisuusselvityksen ja aikaisemmin tehdyn selvityksen (Turun yliopisto 1986) pohjalta. Raisionlahden suurkasvilajistossa voitiin havaita selvää sukkessiokehitystä merivaiheen murtovesiyhteisöstä kuivan maan kasvustotyyppeihin. Suolapitoisen kasvuympäristön lajeja lahdella tavattiin sekä vedessä (hapsivita, merivita, putkilevä) että rantaniityillä (merikaisla, merirannikki, meriratamo, suolasänkiö, suolavihvilä). (Turun yliopisto 1986). Raisionlahti oli hyvin voimakkaasti rehevöitynyt. Kulttuuriperäisestä ravinnekuormituksesta hyötyviä vaateliaita vesikasveja tavattiin useita (isolimaska, karvalehti, kiehkuraärviä, haarapalpakko, leveäosmankäämi). Niukkatuottoisten sisävesien tyyppilajeja ei Raisionlahdelta tavattu. Järviruo'on voimakas levittäytyminen kuivan maan rantaniityille oli yksipuolistanut Raisionlahden luontoa. Varsinkin 1980-luvun puolivälin lämpiminä kesinä ruokoyhdyskunnat olivat laajentuneet huomattavasti. Ilmakuva-analyysin perusteella ruokoyhdyskuntien ala oli kasvanut 50 % vuosien 1962 ja 1982 välisenä aikana. Rantaniittyjen pinta-ala pieneni samana kautena noin kymmenesosalla. (Turun yliopisto 1986, LT-Konsultit 1993). Raisionlahden kulttuurimaisema kehittyi tuhannen vuoden ajan luonnontilaisena. Viljelyn rationalisoituessa niittyjen osuus maisemassa väheni, kun niitä otettiin tehokkaamman nurmi- ja viljanviljelyn piiriin. Laiduntaminen loppui rantaniityiltä 1980-luvulla. Rantaniittyjen laiduntamisen loputtua 1988 (Uusitalo) oli seurauksena se, että laidunaikaiset lajistorikkaat rantaniityt olivat lähes hävinneet Raisionlahdelta. Järviruoko ja lahden umpeenkasvu olivat tehneet lahden rannoista lähes sulkeutuneita. Näkymä lahdelle oli peittynyt tiiviin ruovikon taakse (LT konsultit 1993). ks. Liite 3. Suurkasvillisuusvyöhykkeet 1962, 1982, 1996 ja Hoito- ja käyttösuunnitelmassa 1993 esitetyt tavoitteet ja kasvillisuuden käsittelyt Ruovikon levittäytymisen kuriin saamiseksi ja rantaniittyjen palauttamiseksi suunnitelmassa esitettiin hoitotoimenpiteiksi niittoa ja laidunnusta. Laiduntaminen aloitettiin Raisionlahdella vuosikymmenien tauon jälkeen uudelleen kahdella rantaniittylohkolla (kts. kuva 3). Ruovikkoa niitettiin sekä lahden länsi- että itärannalla tulevien laidunniittyjen kohdalta ja laidunnus aloitettiin Lahden länsirannalla oleva laidun on suuruudeltaan 3,4 hehtaaria ja itärannalla oleva laidun 8 hehtaaria. (Lehtomaa & Lunnas 1999). Lammaslaidun länsirannalla aloitettiin vasta kesällä 2003 (Kallio tekeillä / 2004) Laidunnuksen vaikutukset ja kasvillisuuden tila 1999 Raisionlahden kasvillisuusselvityksessä (Lehtomaa & Lunnas 1999) on tarkasteltu Raisionlahden tilaa 1999 ja kasvillisuudessa tapahtuneita muutoksia rantaniityillä, matalan veden ilmaversoiskasvustoissa ja uposkasviyhdyskunnissa. Erityisesti selvityksessä on tarkasteltu laidunnuksen vaikutusta järviruo on levittäytymiseen ja rantaniittyjen kasvil-

15 Sivu 10 (41) lisuuteen. Lahden tilaa on myös arvioitu lyhyesti tärkeimpien indikaattorilajien esiintymisen perusteella. Vertailukohteina olivat vuoden 1986 (Soikkeli ym.1986) tulokset. Viiden vuoden laidunnuksen jälkeen tulokset olivat selvästi havaittavissa, sillä laidunalueiden matala niittykasvillisuus oli palautumassa. Laidunnuksen aloittaminen oli pysäyttänyt järviruo on etenemisen laidunnetuilta niittylohkoilta. Kasvillisuus oli selvästi ympäröiviä niittyjä matalampaa, joskaan kasvilajistoon laidunnus ei ollut vielä merkittävästi vaikuttanut. Laidunalueiden ulkopuolella olevat rantaniityt olivat kärsineet järviruo on voimakkaasta leviämisestä. Rantaniityillä oli merenrantojen tyyppilajeja jäljellä enää muutamina pieninä matalakasvuisina laikkuina korkeampikasvuisten heinien ja järviruokojen välissä. Tällaisia suolapitoisen kasvuympäristön lajeja olivat merirannikki, meriratamo, suolavihvilä, hentosuolake ja merisuolake. Järviruo on ohella luhtakastikka, mesiangervo ja nurmilauha olivat valtaamassa alaa ja tukahduttamassa vaateliaampia lajeja. Vesikasvillisuus Raisionlahdella oli voimakkaasti rehevöityneille vesille tyypillistä. Alueelta löytyi useita vesikasvilajeja, jotka hyötyvät kulttuuriperäisestä ravinnekuormituksesta. Tällaisia lajeja ovat karvalehti, kiehkuraärviä, haarapalpakko, isolimaska ja leveäosmankäämi. Selvin muutos vesikasvillisuudessa oli kuitenkin karvalehden huomattava väheneminen lahden avovesialueelta. Niukkatuottoisten vesien tyyppilajeja Raisionlahdelta ei tavattu. Järviruo on levittäytyminen sekä avoimelle vesialueelle että rantaniityille uhkasi lahden lajistollista monimuotoisuutta ja sulki maisemaa. Avovesialueen kokonaispinta-ala oli neljässätoista vuodessa pienentynyt kymmenellä hehtaarilla. Rantaniittyjen pinta-ala oli kasvanut laidunnuksen ansiosta, joskin laidunnettujen niittylohkojen ulkopuolella ruokokasvustot olivat levittäytyneet edelleen. Rantaniittyjen laidunnuksen jatkaminen ja mahdollisuuksien mukaan laajentaminen oli suotavaa lahden biologisen monimuotoisuuden ylläpitämiseksi (Lehtomaa & Lunnas 1999). Raisionlahden länsi- ja itärannalla sijaitsevat kaksi rantaniittyä on kuvattu Varsinais- Suomen perinnemaisemajulkaisussa paikallisesti arvokkaiksi merenrantaniityiksi. Länsirannalla sijaitseva niitty on Raision kaupungin ja itärannalla sijaitseva niitty puolestaan yksityisen omistuksessa (Lehtomaa 2000). Kummassakin kohteessa laidunnus on aloitettu uudestaan noin 30 vuoden tauon jälkeen. Kaanaan lammaslaidunalueelle tehdyn putkilokasviselvityksen (Kallio, S. tekeillä / 2004) mukaan laidunalueen lajisto on pääosin melko tavanomainen mutta lajistollisesti monipuolinen. Arvokkaat lajit siis puuttuvat mutta arvottomampaa sekä ravinteisuutta ja hoitamattomuutta indikoivaa lajistoa oli runsaasti. Alueelta luetellaan kaikkiaan 94 lajia. Taulukko 1. Järviruo on yhdyskuntien, rantaniittyjen sekä vapaan vesialueen kokonaispinta-alat hehtaareina (ha) Raisionlahdella vuosina 1962, 1982 ja 1996 (Lehtomaa & Lunnas 1999). Aluekokonaisuus Vapaa vesialue (ha) 37,5 38,2 28 Järviruokokasvustot (ha) 16,1 24,7 25,5 Rantaniityt (ha) 22,1 19,5 28,2

16 8.2 Linnusto Sivu 11 (41) Raisionlahti on kokonaisuudessaan ollut erittäin tärkeä lintujen muutonaikainen levähdysalue sekä ruokailu- ja pesintäalue. Jo 1950-luvulta lähtien Turun seudulta on lähdetty Raisionlahdelle lintuja seuraamaan. Tähän aikaan alueella oli laajoja rantaniittyjä, reheviä rantalehtoja, kuivia kalliomänniköitä ja sopivia muuton tarkkailupaikkoja. Telakkaalueen, venesatamien ja Nesteentien toteuttaminen tuhosi pääosan lahden linnustollisesta kokonaisuudesta. Jäljelle jäi tässä tarkasteltava lahden pohjukka. Lahti on nykyäänkin tunnettu kohtalaisena vesilintupaikkana. Kaikki puolisukeltajat, mukaan lukien heinätavi ja harmaasorsa, ovat jokakeväisiä. Matalan veden aikana lahdelle syntyy laajoja lietteitä, joilla tavataan runsaasti kahlaajia. Pensassirkkalintuja laulaa kesäisin lahtea ympäröivillä pensaikkoniityillä. Myös mustatiira ja mustapyrstökuiri ovat lähes jokavuotisia. Rastaskerttunen ja pikkutiira ovat harvinaisempia vierailijoita. Harvinaisuuksia on tavattu mm. jalohaikara, lumihanhi, niittysuohaukka, avosetti, lampiviklo ja taigauunilintu (Lehikoinen, E., Gustafsson, E. ym. 2003) Linnusto 1986 ja 1993 Hoito- ja käyttösuunnitelman (1993) yhteydessä linnustoa selvitettiin maastokäyntien yhteydessä ja haastattelemalla paikallisia lintuasiantuntijoita. Lajien kehitystä on vertailtu suunnitelmassa (1993) Raision biologisen perusselvityksen 1986 yhteydessä tehtyyn linnustokartoitukseen (Turun yliopiston biologian laitos). Vuonna 1986 tehdyssä kartoituksessa havaittiin alueella pesivän yhteensä 11 vesilintulajia, jotka elinympäristövaatimusten perusteella voidaan jakaa kolmeen ryhmään seuraavasti: reheväkasvuisten järvien ja lahtien lajit: kyhmyjoutsen, heinätavi, )lapasorsa, punasotka ja nokikana rehevyyden suhteen melko vaateliaat lajit: silkkiuikku, sinisorsa, haapana, tavi ja tukkasotka karujen järvien lajit: telkkä Taulukko 2. Vuonna 1986 tavattujen vesilintujen parimäärät. Laji Parimäärä Laji Parimäärä silkkiuikku 4 lapasorsa 5 kyhmyjoutsen 1 tukkasotka 5 sinisorsa 20 punasotka 2 haapana 3 telkkä 3 heinätavi 1 nokikana 1 tavi 5 yhteensä 56 paria Raisionlahdella pesi vuoden 1986 selvityksen mukaan 21 rantalintua. Näistä oli kahlaajia 6 lajia ja varpuslintuja 14 lajia. Yhteensä rantalintuja pesi paria.

17 Sivu 12 (41) Taulukko 3. Vuonna 1985 pesineiden rantalintujen parimäärät: Laji Parimäärä Laji Parimäärä töyhtöhyyppä 5 rastaskerttunen 1 pikkutylli 1 rytikerttunen 8 taivaanvuohi 6 ruokokerttunen 28 isokuovi 2 luhtakerttunen 1 rantasipi 2 pensaskerttu 9 punajalkaviklo 4 niittykirvinen 8 naurulokki 5 västäräkki 3 kiuru 7 keltavästäräkki 22 pensastasku 15 punavarpunen 12 satakieli 2 pajusirkku 14 pensassirkkalintu 4 yhteensä 159 paria Runsaslukuisimmat lajit olivat tuolloin ruokokerttunen, keltavästäräkki ja pensastasku. Punkanojan niityllä tavattiin n. 37 paria ja Nesteentien niityllä n. 31 paria. Molemmat niityt, jotka nyt pääosin ovat ruovikon peitossa edustavat vielä tässä lintututkimuksessa lahden parhaita alueita. Raisionlahden pesimälinnustoon kuului kaikkiaan 98 lajia, kun mukaan laskettiin lähimetsissä pesivät lajit. Lahti oli tunnettu myös vesilintujen ja kahlaajien muutonaikaisena levähdyspaikkana ja petolinnut käyttivät lahtea saalistusalueena muuton aikana. Vuonna 1993 tehdyn kartoituksen mukaan lahden umpeenkasvu ja madaltuminen sekä rantaniittyjen häviäminen näkyi selvästi alueen linnuston köyhtymisenä Raisionlahden pohjukkaa rajasi tuolloin lähes joka puolella viljelyksessä olevat pellot. Ojien mukana tuoma liete ja järven umpeenkasvu olivat mataloittanut lahtea niin, että keväisin voisi jopa kolmannes pohjukan pinta-alasta olla kuivilla. Alueen kahlaajalinnuille tämä oli edullista, mutta kalaa syövät vesilinnut (esim. silkkiuikku) vaatisi suurempaa vesisyvyyttä. Ruovikkoalueet olivat valloittaneet lähes kaikki alueen rantaniityt. Näin monet avomaiden ja rantaniittyjen lajit olivat hävinneet lahdelta (esim. tuulihaukka, peltopyy, töyhtöhyyppä ja isokuovi). Suurin osa vuoden 1985 tutkimuksen lajeista esiintyivät edelleen lahdella tosin monet harvalukuisempina. Monet pensaikkojen lajit olivat runsastuneet, kun toisaalta avomaiden ja rantaniittyjen lajit olivat hävinneet tai vähentyneet linnuston elinympäristön yksipuolistuessa ruovikkovaltaiseksi. Inventoinnissa tavattiin vain yksi silkkiuikkupari, joka oli selvä merkki lahden madaltumisen vaikutuksesta. Silkkiuikku käyttää ravinnokseen pikkukaloja ja tarvitsee vesisyvyydeksi n. 1 metrin. (LT-Konsultit 1993) Alueella ruokailevista petolinnuista oli havaintoja ruskosuohaukasta. Sarvipöllöjä oli myös havaittu. Pikkutikasta oli havainnot Kaanaan alueelta sekä lintutornin metsiköstä. Alueen merkitys muutonaikaisena levähdysalueena oli heikentynyt johtuen lisääntyneistä häiriötekijöistä lähialueella (sähkölinjat, telakka, ym.) ja itse lahden luonnon muuttumisesta. Muutonaikana tavattiin kuitenkin edelleen hyvin monipuolinen lajisto vaikkakin lukumäärät olivat pienentyneet. Linnuston kannalta ympäristö oli muuttunut liian yksipuoliseksi. Tarvittaisiin enemmän vesisyvyyttä, monipuolisempaa kasvistoa ja reunametsiä. Alueella ruokailevista petolinnuista oli havaintoja ruskosuohaukasta. Sarvipöllöjä oli myös havaittu. Pikkutikasta oli havainnot Kaanaan alueelta sekä lintutornin metsiköstä.

18 Sivu 13 (41) Taulukko 4. Maastotarkastelujen yhteydessä tavattiin seuraavia lintulajeja (LT-Konsultit 1993): Laji Parimäärä silkkiuikku ruohikkoiset merenlahdet avovesi + vesi kasvit (pesän kiinnitys), pikkukalat, min. 1 m vesisyvyys kyhmyjoutsen lisääntyy yleisesti seudulla haapana laiduntaa useasti rantaniityillä sinisorsa yleisin laji lahdella heinätavi korkeiden kaislojen ja ruokojen seassa lapasorsa rehevien merenlahtien laji punasotka rehevien merenlahtien laji tukkasotka pesimäympäristöön nähden sopeutuva telkkä tarvitsee pesäpönttöjä nokikana rehevien ruovikkoisten lahtien laji töyhtöhyyppä pesii laidunnukseen käytetyillä niityillä (vähentynyt) rantasipi pääosin karuilla rannoilla, karttaa yksipuolisesti ruohoisia lahtia naurulokki elää kolonioissa ruovikkolahdilla ja saarilla kalalokki elää kolonioissa ruovikkolahdilla ja saarilla kalatiira pesii saarilla ja rannoilla, kalastelee ruovikkolahdilla käpytikka reunametsät kiuru pellot, niityt niittykirvinen niityt västäräkki kivikkoisten rantojen tyyppi laji keltavästäräkki rantaniittyjen laji punakylkirastas reunametsät rytikerttunen ruovikot lehtokerttu reunametsät pajulintu useat ympäristöt Hoito- ja käyttösuunnitelmassa 1993 esitetyt linnustolliset tavoitteet ja toimenpiteet Hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetyssä ympäristöanalyysissa todetaan linnuston arvoa huonontaviksi tekijöiksi: Biotoopin yksipuolisuus, rantaniittyjen ja avomaiden häviäminen, ruovikkoalueiden levittäytyminen, lahden madaltuminen, ilmajohdot, pedot (minkit ja kissat), pesänryöstäjien lisääntyminen (harakka, varis). Alueen luonnonarvojen monipuolistaminen muodosti työn keskeisen tavoitteen. Vesialueen madaltuminen ja ruovikkoalueen levittäytyminen rantaniityille olivat merkittävästi huonontaneet linnuston arvoa. Suunnittelun periaatteena oli palauttaa tärkeimmät rantaniityt niittämällä ruovikoita ja laiduntamalla sekä hidastamalla vesialueen umpeenkasvua. Hoito- ja käyttösuunnitelma 1993:ssa esitettyjä toimenpide-ehdotuksia olivat lietealtaan rakentaminen Piuhanojan varteen (Raisio Yhtymä), viljelyalueiden suojavyöhykeistutukset, ruovikon niittäminen, rantaniittyjen laiduntaminen sekä mahdollisesti myöhemmin tapahtuva vesialueen ruoppaaminen ja rantapuuston lisääminen.

19 8.2.3 Vuoden 1994 ja 2000 lintulaskennat Sivu 14 (41) Hoito- ja käyttösuunnitelman valmistumisen jälkeen on Raisionlahden linnustoa kartoitettu vuosina 1994 (Kallio, 222 päivää lintulahdella) ja 2000 (Laine). Tuloksia on vertailtu Saarion 1985 laskentoihin. Vertailussa käy selvästi ilmi vesilinnustossa tapahtuneet muutokset. Tosin on huomattava, että pesivät parimäärät ainakin tiettyjen lajien kohdalla voivat vaihdella paljonkin vuodesta ja keväästä/kesästä riippuen. Raisionlahden pohjukassa pesi vuonna 2000 (Laine 2000) kaikkiaan 10 eri vesilintua, joten lajimäärän suhteen Raisionlahti edusti edelleen Varsinais-Suomessa hyvää keskitasoa. Lahden pohjukan pesimälinnustosta olivat ainakin toistaiseksi kadonneet punasotka sekä nokikana. Vesilintujen näin voimakkaaseen vähenemiseen saattoi olla selvityksen mukaan monta syytä. Tällaisia voivat olla erilaiset petoeläimet, vesialueen rehevöityminen ja samentuminen. Myös lisääntynyt häirintä pesimäpaikoilla saattoi olla eräs tekijöistä. Toisaalta uutena lajina vuoden 1985 jälkeen voitiin pesimälinnustoon lisätä harmaasorsa. Myös toinen arvolaji heinätavi kuului edelleen pesimälinnustoon. Silkkiuikun väheneminen noudatti sekin yleistä suuntausta. Sinisorsa oli edelleen runsaslukuisin vesilintu. Vesilintujen parimäärä oli Raisionlahden pohjukassa vuonna 2000 tehdyissä laskennoissa 40. Pudotus oli selvä 1986 laskentoihin (51) verrattuna. Myöskin vesilintutiheyden mukaan Raisionlahti edusti hyvinkin keskinkertaista vesilintujen pesimäpaikkaa. Lahden vesilintuarvot eivät olleet vielä huonoja, vaikka vähentymistä olikin tapahtunut 15 vuoden aikana (Laine 2000). Lokkien ja tiirojen pesimäpaikat sijaitsivat kauempana. Vuoden 2000 laskennoissa tavattiin vain kaksi pesivää naurulokkiparia sekä yksi pari pesiviä kalalokkeja. Rantaniittyjen linnusto näytti jonkin verran taantuneen aiemmista laskennoista. Toisaalta niittyjen kunnostustoimenpiteet olivat auttaneet säilyttämään elinvoimaisen kannan mm. keltavästäräkkejä ja punajalkavikloja. Ranta- ja niittylintujen määrä oli lahdella siis vähentynyt, mutta alueella oli kuitenkin onnistuttu pelastamaan edes osa rantaniityillä ja rannoilla aiemmin pesineistä linnuista. Lahden pohjukan kiertävän luontopolun varrelta löytyy varsinkin lahden länsipuolelta rehevää tervaleppävaltaista rantametsikköä. Täältä löytyi ainoa pohjukan alueelta tavattu kultarinta. Raisionlahden pohjukkaan muodostuu edelleen varsinkin keväällä muuttaville kahlaajille sopivia lietealtaita. Tämä johtuu lahteen laskevien ojien mukanaan tuomista lietteistä ja ravinteista. Lahti on edelleen muuttavien vesilintujen suosima levähdyspaikka ja heti jäiden lähdettyä siellä saattaa tavata isojakin lintuparvia.

20 Sivu 15 (41) Nesteentien varressa on jonkin verran linnuille sopivaa ojanvarsipöheikköä. Laajimmat ruovikot löytyvät lintutornin läheisyydestä. Myös Nuorikkalan läheisyydessä on etenkin kerttusille elintilaa tarjoavaa ruovikkoa. 8.3 Eläimistö Linnuston ohella alueen eläimistössä esiintyy uhanalaisia lajihavaintoja (Kallio, S. tekeillä / 2004). Näistä mainitaan mm. viitasammakko (EU:n luontodirektiivin liitteen IV laji), joka on havaittu seuraavissa paikoissa soidinaikana: - Nuorikkala, Raisionlahden pohjukan itäisen rantalaitumen luona Uikkupolun länsilaidalla olevassa pienessä lammikossa, ja - Nuorikkala, pumppuaseman kaivannossa Alhaistentien eteläpuolella. Perhoslajistoa kuvataan alueellisesti monipuoliseksi (Kallio, S. tekeillä / 2004). Runsaimmat havainnot vuosien välisenä aikana ovat tyypillisistä ja yleisistä päiväperhoslajeista. Harvemmin (alle 10 kertaa tarkasteluaikana) on sen sijaan tavattu seuraavia lajeja: Ritariperhonen (2002), virnaperhonen (2003), tamminopsasiipi (2003), virnasinisiipi (2003), karttaperhonen (2003), keisarinviitta (2002), etelänhopeatäplä (2003), orvokkihopeatäplä (2003), idänniittyperhonen (2001) ja tummapapurikko (1998, 1999, 2001). Nisäkäslajisto on alueella tavanomainen ja alueellisesti tyypillinen. 8.4 Vesistö Raisionlahden vesistötutkimuksia Raisionlahden veden laatua on seurattu vuodesta 1969 Lounais- Suomen vesiensuojeluyhdistyksen tekemien velvoitetarkkailujen yhteydessä. Lahden ylittävien teiden pohjoispuolella Raisionlahden perukassa on yksi näytteenottopaikka jonka veden laatua on seurattu lopputalvella sekä kesä-, heinä-, elo- ja lokakuussa. Tutkimuksissa on selvitetty veden fysikaaliskemiallista tilaa sekä kesäkaudella kasviplanktonin tuotantoa. Raision kaupungin tekninen virasto ja ympäristönsuojelulautakunta ovat selvittäneet Raisionlahteen laskevien ojien aiheuttamaa kuormitusta vuosina ja Vuodesta 1983 alkaen Raision kaatopaikan valumavesiä ja niiden vaikutusta Piuhanojan veden laatuun selvittävä tutkimus on tehty Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksessä. Kaatopaikalle ei ole kuljetettu talousjätettä kesän 1984 jälkeen ja puhdistamolietteen vieminen loppui vuonna Raisionlahden pohjaeläimistöä on tutkittu vuosina 1965 (Leppäkoski 1975) ja 1985, (Soikkeli 1986) ja viimeksi 1997 (Kankaanranta 1997). Raisionlahden syvyysvyöhykkeet on selvitetty pohjaeläintutkimusten yhteydessä 1965 ja 1985 ja viimeksi 1997.

21 Sivu 16 (41) Hoito- ja käyttösuunnitelman valmistumisen jälkeen on tehty Raisionlahden perukan hajakuormitusselvitys 1999 (Turkki 2001) ja Raisionlahden pohjukan kehitys ja nykytilan selvitys (Kankaanranta 1997) Vesistön tila Vuonna 1993 hoito- ja käyttösuunnitelmassa todetaan jätevesikuormituksen vähentymisen parantaneen veden hygieenistä tasoa. Vuotta 1993 edeltävinä talvina veden happitilanne oli ollut hyvä. Veden kokonaisfosforin määrä ei ollut silti pienentynyt vaan näytti jopa nousseen (LT-Konsultit 1993). Ojatutkimusten mukaan sekä kaatopaikka että Raision Tehtaat olivat ajoittain merkittäviä kuormittajia, mutta myös lähinnä pelloilta tulevan hajakuormituksen osuus oli suuri. Kaatopaikan aiheuttama kuormitus oli pienentynyt selvästi käytön päätyttyä, mutta typpi- kuormitus oli edelleen merkittävä. Kaatopaikalta tulevien raskasmetallien määrä oli vähäinen. Somersojassa kaatopaikan aiheuttama kuormitus näkyi muutaman kilometrin matkalla, jonka jälkeen muu ojaan tuleva kuormitus peitti vaikutukset. Piuhanojan vesi oli likaantunutta jo yläjuoksultaan eikä Somersojan vesi muuttanut veden laatua merkittävästi. Raskasmetalleja ei löytynyt Piuhanojasta merkityksellisiä määriä. Ojavesien mukana kulkeutui edelleenkin runsaasti kiintoainetta, joka mataloitti lahtea. Raisionlahden pohjukan pohjaeläimistö ei ollut muuttunut olennaisesti vuosien välisenä aikana, koska veden laadussa ei ollut tapahtunut selvää paranemista. Turun merialueen pohjaeläintutkimuksessa 1991 Haahdenniemestä otetun näytteen mukaan pohja oli edelleen selvästi likaantunut (LT- Konsultit 1993). Raisionlahden kalasto oli vuosina 1985 ja 1986 tehtyjen nuottausten perusteella reheville alueille tyypillisen runsas, mutta kutuajan ulkopuolella talouskalojen osuus oli pieni. Vuosien 1965 ja 1985 välisenä aikana Raisionlahti madaltui osin maankohoamisen mutta pääasiassa kiintoaineen laskeutumisen vuoksi. Kiintoainetta kulkeutui lahteen ojavesien mukana ja myös lahden kasvillisuuden laskeuduttua kuoltuaan pohjalle (Turun yliopisto 1986). Etenkin Piuhanojan suulle kertyi kivennäisperäistä liejua, kun taas eloperäinen aines laskeutui syvemmälle lahden keskiosaan. Kesällä 1992 tehdyn sedimenttinäytteenoton luotausten perusteella näytti siltä, että vuosien välillä ei tapahtunut kovin voimakasta mataloitumista (LT-Konsultit 1993) Raisionlahden pohjukan kehitys ja tilan selvitys 1997 Raisionlahden pohjukan kehitystä ja tilaa on selvitetty myöhemmin maantieteen tutkielmassa (Kankaanranta 1997). Tutkielmassa on tarkasteltu mm. lahden madaltumista, ruovikoitumista ja pohjaeläimistöä. Selvityksessä todetaan Raisionlahden pohjukassa tapahtuneen maankohoamisen aiheuttaman mataloitumisen lisäksi orgaanisen ja epäorgaanisen aineksen sedimentaation aiheuttamaa mataloitumista. Vuonna 1997 tehdyn tutkimuksen tuloksia verrattiin edelliseen syvyyskartoitukseen, joka oli vuodelta 1985 (Häkkilä ym. 1986). Liitteessä 2 on kuvattu lahden pohjukan mataloitumisen kehitystä. Vuonna 1997 tehdyn syvyyskartoituksen perusteella koko Raisionlahden pohjukan alueella oli havaittavissa selvää mataloitumista maankohoamisen aiheuttaman mataloitumisen lisäksi. Selvimmin se oli havaittavissa lahden pohjoisosassa Piuhaojan suulla. 0,5 metrin syvyyttä (kts. liite 2) osoittava syvyyskäyrä oli siirtynyt paikoin kymmeniä

22 Sivu 17 (41) metrejä etelään, kohti lahden ulappaa ja koko Piuhanojan suualue oli mataloitunut keskimäärin 0,1 m. Laajalla alueella Piuhanojan suulla ja lahden koillis-sivulla keskivedenkorkeus oli enää vain 0,2-0,3 metriä. Piuhanojasta veden mukana kulkeutuneet kiintoaineet olivat muodostaneet lahteen suiston, jossa keskivedenkorkeus oli alle 0,3 metriä (Kankaanranta 1997). Lahden itäisimmässä perukassa ei sen sijaan näyttänyt tapahtuneen maankohoamisen lisäksi merkittävää mataloitumista ja pohjukan itäranta aina eteläosassa sijaitsevalle siltaaukolle asti vaikutti jopa syventyneen. Kehitys johtui mitä todennäköisimmin siitä, että kyseisen rannan ruovikot olivat levinneet hieman kohti vesialueen keskustaa, jolloin 0,5 metrin syvyyskäyrä näytti siirtyneen lähemmäs rantaviivaa. Alueen syvimmät osat olivat pohjukan eteläosassa sijaitsevan silta-aukon edustalla ja varsinaiseen Raisionlahteen johtavassa kanavassa. Raisionlahdentien sillan alla oli kohtia, joissa syvyys oli paikoitellen yli 2,5 metriä (Kankaanranta 1997). Lahden keskiosissa mataloituminen näytti aiheutuvan alueen muita osia enemmän ennen kaikkea orgaanisesta kuormituksesta. Tähän viittasi alueen pohjakerrostumien orgaanisen aineksen pitoisuudet verrattuna pitoisuuksiin muualla lahdessa. Lahden keskiosissa virtaukset ovat heikoimmillaan, joten veden kuljettamat kevyemmät ainekset laskeutuvat pohjaan. Kiintoaineiden kuljettajana Järvenojan vaikutus näkyi selvästi ojan suuaukon ympäristössä. Vettä oli purkuaukon edustalla vain hieman yli 0,2 metriä ja sadan metrin etäisyydelläkin ojan suualueesta ainoastaan 0,5 metriä (Kankaanranta 1997). Pohjukan länsireuna oli kauttaaltaan tasaista, 0,3-0,4 metrin syvyistä aluetta, jota itäpuolelta reunusti noin 0,5 metrin syvyydestä kohoava ruovikkosaareke. Ruovikkosaarekkeen vuosittain saavuttama pinta-ala vaihteli kasvuolosuhteiden mukaan. Olikin hyvin todennäköistä, että kyseisen ruovikon aiheuttama sisäinen kuormitus johtaisi alueen mataloitumiseen ja maatumiseen seuraavan vuosikymmenen kuluessa, jolloin saareke nousisi pysyvästi normaalivedenpinnan yläpuolelle. Muilta osin pohjukan länsireunan mataloituminen oli melko hidasta. ja mataloitumisen oli aiheuttanut pääasiassa maankohoaminen. Alue oli kuitenkin jo niin matalaa, että ruovikoiden leviämisnopeus arvioitiin jatkossa todennäköisesti kiihtyvän alueella. Pohjukan pohjaeläimistö oli Kankaanrannan 1997 mukaan hyvin yksipuolinen ja se koostui pääosin tyypillisistä likaantuneiden alueiden pohjaeläimistä. Pohjaeläinlajistossa tapahtuneet muutokset olivat edelliseen pohjaeläintutkimukseen (Häkkilä 1986) verrattuina pieniä. Ainoa merkittävä muutos oli tapahtunut pohjaeläin biomassoissa, jotka olivat selvästi pienempiä kuin Häkkilän tutkimuksessa, mitä voitiin pitää merkkinä pohjukan rehevyystason alenemisesta. Esim. pienpuhdistamojen sulkeminen ja jätevesien johtaminen Raision keskuspuhdistamolle olivat todennäköisesti vähentänyt pohjukkaan kohdistuvaa kuormitusta (Kankaanranta 1997).

23 8.4.4 Raisionlahden perukan hajakuormitusselvitys 1999 Sivu 18 (41) Vuonna 1999 toteutetun tutkimuksen (Aaltonen & Lehtonen 2001) tarkoituksena oli arvioida Raisionlahden perukkaan ojavesien mukana tulevan hajakuormituksen määrä ja mahdollisuuksien mukaan eri kuormituslähteiden osuutta. Raisionlahden valuma-alueen pinta-alasta (40 km2) noin neljännes on peltoa. Alueella oli tutkimusajankohtana runsaat 300 viemäriverkoston ulkopuolista asuinkiinteistöä, joissa asui arviolta 950 henkilöä. Raisionlahden perukkaan virtaa kolme isompaa ojaa: Järvenoja, Alhaistenoja ja Piuhanoja. Pääosa lahteen tulevista vesistä ja kuormituksesta kertyi Piuhanojan valuma-alueelta, jolla myös peltojen osuus valuman pinta-alasta oli suurin (Aaltonen & Lehtonen 2001). Lahden perukkaan laskevien ojien vedenlaatu ja virtaama tutkimukset osoittivat, että ojien vesi ei tutkituilta ominaisuuksiltaan poikennut merkittävästi lounaissuomalaisista joki- ja ojavesistä: Vesi oli suuren virtaaman aikana erittäin sameaa ja runsasravinteista. Pienten virtaamien aikana vedenlaadussa oli havaittavissa viitteitä asumajätevesien vaikutuksista (Aaltonen & Lehtonen 2001). Tutkimuksessa arvioitiin Raisionlahden perukkaan vuoden 1999 aikana virranneet ainemäärä seuraaviksi: Fosforivirtaama oli 2600 kg/ P/a ja typpivirtaama kg N/a. Ainevirtaamat vastasivat varsin hyvin pidemmän aikavälin keskimääräisiä ainevirtaamia. Hajakuormituksen määräksi arvioitiin kg P/a ja kg N/a. Haja-asutuksen osuus hajakuormituksesta oli laskentatavan mukaan % fosforikuormituksesta ja 4-15 % typpikuormituksesta. Mereltä perukkaan virtaavan kuormituksen määrä ei tutkimuksessa pystytty arvioimaan. Raision kaupungin vanhalta kaatopaikalta purkautui ympäristöön lähinnä typpikuormitusta (Aaltonen & Lehtonen 2001). 9 YHTEENVETO RAISIONLAHDEN YMPÄRISTÖN MUUTOKSISTA Raisionlahti on matala ja liejupohjainen, ja sitä luonnehtivat tuuheat ruovikot. Veden laatu on huono. Lahteen kohdistuu voimakas hajakuormitus ympäröiviltä pelloilta sekä Piuhanojan, Järvenojan ja Raision kaupungin suunnasta tulevan Alhaistenoja valumaalueilta. Lähes kaikki ravinteet jäävät lahden pohjukkaan, sillä vesiyhteys muuhun lahteen on vain kapean silta-aukon varassa. Vedenvaihto on hidasta ja alue onkin voimakkaasti rehevöitynyt. Lahteen kertyvän ravinnekuormituksen määrä tulee kuitenkin vähentymään jatkossa uuden jätevesiasetuksen mukaisten toimien ja vesistöjen varrelle rakennettavien peltojen suojakaistaleiden myötä. Tehtyjen selvitysten perusteella voidaan todeta, että alueen nykyinen kehitys, lahden umpeenkasvu, järviruokokasvuston levittäytyminen ja rantaniittyalan väheneminen ovat yksipuolistaneet Raisionlahden luontoa. Järviruo on levittäytyminen avoimelle vesialueelle ja rantaniityille sekä puiden määrän merkittävä lisääntyminen uhkaa lahden lajistollista monimuotoisuutta ja sulkee maisemaa. Avovesialueen kokonaispinta-ala on neljässätoista vuodessa pienentynyt kymmenellä hehtaarilla. Laidunalueiden ulkopuolella olevat rantaniityt ovat kärsineet järviruo on voimakkaasta leviämisestä. Merenrantojen tyyppilajeja on jäljellä enää muutamina pieninä matalakasvuisina laikkuina korkeampikasvuisten heinien ja järviruokojen välissä. Vesikasvillisuus on voimakkaasti rehevöity-