JÄRJESTÄMISLAIN VALMISTELU- RYHMÄN VÄLIRAPORTTI

Transkriptio

1 Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:15 Sosiaali- ja terveydenhuollon JÄRJESTÄMISLAIN VALMISTELU- RYHMÄN VÄLIRAPORTTI Helsinki 2013

2 2 Sosiaali- ja terveysministeriölle Sosiaali- ja terveysministeriö asetti valmisteluryhmän, jota täydennettiin Valmisteluryhmän tehtävänä on valmistella hallituksen esityksen muotoon laadittu ehdotus sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaiksi, joka sisältää kuntauudistuksen edellyttämät välttämättömät säännökset sote-palveluiden järjestämisestä ja rahoittamisesta. Vastuukuntamallin määrittely sosiaali- ja terveydenhuollon osalta tehdään yhteistyössä valtiovarainministeriön kanssa. Valmisteluryhmän tulee laatia väliraportti mennessä. Siihen tulee sisältyä ehdotukset ainakin: tehtävistä, joista noin asukkaan kunnalla sekä yli asukkaan kunnalla voi olla järjestämisvastuu; kuntien keskinäisistä rahoitusjärjestelyistä; vastuukuntamallin kuvauksesta sote-palvelujen osalta; sekä selvitys erityisvastuualueiden tehtävistä sekä vaihtoehdoista yliopistollisten sairaaloiden omistuksen ja hallinnan järjestämiseksi. Valmisteluryhmän puheenjohtajana toimii ylijohtaja Kirsi Paasikoski ja varapuheenjohtajana ylijohtaja Aino-Inkeri Hansson, molemmat sosiaali- ja terveysministeriöstä. Valmisteluryhmän jäseniksi nimettiin varatoimitusjohtaja Tuula Haatainen, Suomen Kuntaliitto sairaanhoitopiirin johtaja Göran Honga, Vaasan sairaanhoitopiiri sairaanhoitopiirin johtaja Rauno Ihalainen, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja johtaja Tarja Kauppila, Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus johtaja Maija Kyttä, Turun kaupunki sairaanhoitopiirin johtaja Hannu Leskinen, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri toimitusjohtaja Aki Lindén, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri yhtymäjohtaja Markku Puro, Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä johtaja Riitta Särkelä, SOSTE apulaiskaupunginjohtaja Pekka Utriainen, Jyväskylän kaupunki ylijohtaja Päivi Laajala, Valtiovarainministeriö valtiotieteiden kandidaatti Harry Yltävä, Raasepori kuntayhtymän johtaja Maire Ahopelto, Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä johtava ylilääkäri Sari Mäkinen, Valtakunnallisen kansanterveystyön johtajaverkoston puheenjohtaja hyvinvointipäällikkö Sirpa Ernvall, Hollolan kunta, Peruspalvelukeskus Oiva perusturvajohtaja Sanna-Tuulia Lehtomäki, Euran kunta sosiaalityön päällikkö Päivi Saukko, Seinäjoen kaupunki apulaiskaupunginjohtaja Jukka T. Salminen, Vantaan kaupunki toimitusjohtaja Pentti Itkonen, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote) LT, MMM, dosentti Sari Mäkimattila ylijohtaja Marina Erhola, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

3 3 ylilääkäri Minerva Krohn, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tutkimusprofessori Heikki Hiilamo, Kansaneläkelaitos Sekä valmisteluryhmän sihteeristönä toimivat jäsenet hallitusneuvos Pekka Järvinen, sosiaali- ja terveysministeriö hallitusneuvos Anne Koskela, sosiaali- ja terveysministeriö hallitusneuvos Anne Kumpula, sosiaali- ja terveysministeriö johtava lakimies Sami Uotinen, Suomen Kuntaliitto hallitusneuvos Auli Valli-Lintu, Valtiovarainministeriö Lisäksi valmisteluryhmän ja sihteeristön pysyviksi asiantuntijoiksi kutsuttiin hallitusneuvos Riitta-Maija Jouttimäki, sosiaali- ja terveysministeriö hallitusneuvos Päivi Salo, sosiaali- ja terveysministeriö esittelijäneuvos Arja Myllynpää, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto apulaisosastopäällikkö Olli Kerola, sosiaali- ja terveysministeriö johtaja Liisa-Maria Voipio-Pulkki, sosiaali- ja terveysministeriö osastopäällikkö, Outi Antila, sosiaali- ja terveysministeriö osastonjohtaja Markku Pekurinen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos johtaja Kristina Wikberg, Suomen Kuntaliitto lääkintöneuvos Timo Keistinen, sosiaali- ja terveysministeriö lääkintöneuvos Jukka Mattila, sosiaali- ja terveysministeriö neuvotteleva virkamies Marjukka Vallimies-Patomäki, sosiaali- ja terveysministeriö johtaja Päivi Voutilainen, sosiaali- ja terveysministeriö neuvotteleva virkamies Kari Haavisto, sosiaali- ja terveysministeriö ylitarkastaja Antti Alila, sosiaali- ja terveysministeriö ylitarkastaja Noora Heinonen, sosiaali- ja terveysministeriö lainsäädäntöneuvos Sten Palmgren, oikeusministeriö erikoistutkija Eeva Nykänen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos hallitusneuvos Lotta Hämeen-Anttila, sosiaali- ja terveysministeriö Ryhmän teknisinä sihteereinä ovat osastosihteeri Pirjo Suuronen, sosiaali- ja terveysministeriö osastosihteeri Jaana Aho, sosiaali- ja terveysministeriö osastosihteeri Jenni Lahtinen, sosiaali- ja terveysministeriö Valmisteluryhmä on kokoontunut mennessä 4 kertaa. Väliraportin valmistelu on perustunut erityisesti hallituksen kehysriihessä tekemiin linjauksiin sekä pääministeri Kataisen asettaman koordinaatioryhmän julkaisemiin linjauksiin. Lisäksi valmisteluryhmän käytössä ovat olleet aiempien sosiaali- ja terveysministeriön työryhmien ja selvityshenkilöiden raportit sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän ja palvelurakenteen uudistamisesta. Valmisteluryhmä on tähän väliraporttiin laatinut toimeksiantonsa mukaiset, edellä todetut ehdotukset.

4 4 Helsingissä 27 päivänä kesäkuuta 2013 Kirsi Paasikoski Aino-Inkeri Hansson Tuula Haatainen Göran Honga Rauno Ihalainen Aulikki Kananoja Tarja Kauppila Maija Kyttä Hannu Leskinen Aki Lindén Markku Puro Riitta Särkelä Pekka Utriainen Päivi Laajala Harry Yltävä Maire Ahopelto Sari Mäkinen Sirpa Ernvall Sanna-Tuulia Lehtomäki Päivi Saukko Jukka T. Salminen Pentti Itkonen Sari Mäkimattila Marina Erhola Minerva Krohn Heikki Hiilamo Pekka Järvinen Anne Koskela Anne Kumpula Sami Uotinen Auli Valli-Lintu

5 5 KUVAILULEHTI Julkaisija Sosiaali- ja terveysministeriö Tekijät Päivämäärä Toimeksiantaja Sosiaali- ja terveysministeriö HARE-numero ja toimielimen asettamispäivä STM022:00/2013 Muistion nimi Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain valmisteluryhmän väliraportti Tiivistelmä Valmisteluryhmä on valmistellut väliraporttiinsa yksityiskohtaiset ehdotukset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen keskeisiksi periaatteiksi. Ehdotukset perustuvat hallitusohjelmaan, hallituksen vuosien kehyspäätökseen ja pääministerin asettaman koordinaatioryhmän linjauksiin. Näiden linjausten ja väliraportin ehdotusten perusteella kunnilla on tiedossaan sote-uudistuksen vaikutukset kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen ja organisointiin. Linjausten ja ehdotusten perusteella järjestämisvastuu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista on pääsääntöisesti maakuntien keskuskaupunkien ja vähintään noin asukkaan kuntien pohjalle muodostettavilla sote-alueilla sekä eräin osin vähintään noin asukkaan pohjalle muodostettavilla perustason alueilla. Alueita muodostettaessa kuullaan kuntia ja otetaan huomioon kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukainen alueellinen sote-rakenne. Alle asukkaan kunnat saavat sosiaali- ja terveyspalvelut sote-alueiden ja osin perustason alueiden järjestäminä. Valmisteluryhmän raporttiin sisältyy selvitys sote-alueiden ja perustason alueiden muodostumisen tarkemmista perusteista ja niiden mahdollistamista erilaisista vaihtoehdoista alueiden muodostamiseksi. Lisäksi valmisteluryhmä on laatinut ehdotuksensa niistä palveluista, joita perustason alueella voidaan järjestää sekä periaatteista, joiden mukaan kunnat rahoittavat sote-alueiden ja perustason alueiden järjestämät palvelut. Sote-alueet ja perustason alueet toteutetaan pääsääntöisesti vastuukuntamallilla. Alueen muut kunnat osallistuvat sote-palveluja koskevaan päätöksentekoon ja hallintoon vastuukunnassa olevan yhteisen toimielimen kautta. Valmisteluryhmä on myös tehnyt ehdotuksensa erityisvastuualueiden tehtävistä ja hallinnon järjestämisestä. Eritysvastuualueiden tehtävänä on varmistaa, että sotealueiden toteuttamat palvelut muodostavat toiminnallisesti eheän kokonaisuuden. Asiasanat alueet, terveydenhuoltopalvelut, terveyspalvelut, palvelurakenne, palvelut, sosiaalipalvelut, uudistukset Sosiaali- ja terveysministeriön Muut tiedot raportteja ja muistioita 2013:15 ISSN-L ISSN (verkkojulkaisu) ISBN URN:ISBN: URN:ISBN: Kokonaissivumäärä 56 Kieli suomi

6 6 PRESENTATIONSBLAD Utgivare Social- och hälsovårdsministeriet Författare Datum Uppdragsgivare Social- och hälsovårdsministeriet Projektnummer och datum för tillsättandet av organet STM022:00/2013 Rapportens titel Lägesrapport av beredningsgruppen för en lag om ordnandet av social- och hälsovården Referat Beredningsgruppen har för sin lägesrapport berett detaljerade förslag till de centrala principerna i servicestrukturreformen inom social- och hälsovården. Förslagen baserar sig på regeringsprogrammet, regeringens rambeslut för och de riktlinjer som den av statsministern tillsatta koordinationsgruppen utstakat. På basis av dessa riktlinjer och förslagen i lägesrapporten har kommunerna kännedom om social- och hälsovårdsreformens inverkan på tillhandahållandet och organiseringen av den kommunala social- och hälsovården. Enligt riktlinjerna och förslagen ligger ansvaret för att ordna social- och hälsovårdstjänster i regel hos de social- och hälsovårdsområden som kommer att bildas på grundval av de centrala städerna i landskapen och kommunerna med minst invånare samt till vissa delar hos de områden på basnivå som bildas på grundval av invånare. När områdena bildas konsulterar man kommunerna och tar i beaktande en sådan regional social- och hälsovårdsstruktur som är ändamålsenlig med tanke på helheten. Kommunerna med mindre än invånare ska få sina social- och hälsovårdstjänster så att de ordnas av social- och hälsovårdsområdena och delvis av områdena på basnivå. I beredningsgruppens rapport ingår en utredning av grunder för bildandet av social- och hälsovårdsområden och områden på basnivå samt olika alternativ att bilda områdena som dessa möjliggör klargörs. Därtill klargörs även alternativ som möjliggör att bilda dessa områden. Därutöver har beredningsgruppen utarbetat ett förslag om de tjänster som kan tillhandahållas inom ett område på basnivå samt om de principer enligt vilka kommunerna ska finansiera de tjänster som ordnas av social- och hälsovårdsområdena och områdena på basnivå. Social- och hälsovårdsområdena och områdena på basnivå bildas i regel enligt en modell om en ansvarig kommun. De övriga kommunerna inom området kommer att delta i beslutsfattandet och förvaltningen som gäller social- och hälsovårdstjänsterna genom ett gemensamt organ som finns i den ansvariga kommunen. Beredningsgruppen har också lagt fram ett förslag om specialupptagningsområdenas uppgifter och hur deras förvaltning ska organiseras. Specialupptagningsområdena har till uppgift att säkerställa att de tjänster som social- och hälsovårdsområdena tillhandahåller ska bilda en funktionellt sammanhängande helhet. Nyckelord hälsotjänster, hälso- och sjukvårdstjänster, områden, reformer, servicestruktur, socialservice, tjänster Social- och hälsovårdsministeriets Övriga uppgifter rapporter och promemorior 2013:15 ISSN-L ISSN (online) ISBN URN:ISBN: URN:ISBN: Sidoantal 56 Språk finska

7 7 SISÄLLYS Sosiaali- ja terveysministeriölle... 2 Yhteenveto... 9 Yleistä... 9 Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen... 9 Järjestämisvastuun hallintomalli Sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus Sosiaali- ja terveydenhuollon erityisvastuu- alueet Kuntien kuuleminen Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen aikataulu Valmisteluryhmän tehtävä ja tavoitteet Yleistä Väliraportin tavoitteet Aiempi sote-valmistelu Petteri Orpon koordinaatio- ryhmän ehdotukset Valmisteluryhmän ehdotukset uudistuksen toteutuksesta Järjestämisvastuu Yleistä Laajan perus- ja erityistason palvelujen järjestäminen (sote-alue) Perustason alue Alle asukkaan kuntien asema Miten alueet muodostuvat Kantokykytekijät Erityisvastuualueet ja yliopistolliset sairaalat Nykytila Keskeiset ehdotukset ervan toteuttamisesta Sote-ervan tehtävät Koordinaatiotehtävien toteuttaminen: järjestämis- sopimus Tutkimuksen, kehittämisen ja opetuksen koordinaatio Ervojen yhteiset tehtävät ja kansallinen ohjaus Erityisvastuualueen hallintomalli Vastuukuntamalli Rahoitus Kuntasektorin taloudellinen tilanne Kuntien välinen rahoitus Valtion rahoitus Asiakkaan valinnanvapaus ja siihen liittyvä kustannusten korvaus Asiakasmaksut Omaisuusjärjestelyt... 45

8 8 4.5 Mikä linjausten mukaisessa mallissa palvelujen järjestämisen osalta muuttuu nykyjärjestelmään nähden? Erityiskysymykset Yliopistollisten sairaaloiden asema Rajat ylittävä terveydenhuolto Tehtävien siirtyminen kunnista alueille ja kuntayhtymien purkautuminen Kokeilutoiminta Jatkovalmistelu Liitteet Liite 1. Sote-sanasto Liite 2. Kunnallisen sosiaali- ja terveyden- huollon tehtävät... 55

9 9 YHTEENVETO YLEISTÄ Valmisteluryhmä on väliraportissa kuvannut kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistettavan palvelurakenteen kannalta keskeiset asiat siten, että kunnat voivat ottaa sen huomioon niiden valmistautuessa tekemään kuntarakennelain (HE 31/2013 ja 53/2013) 4 b :n mukaista yhdistymisselvitystä ja siihen liittyvää 4 h :n 2 momentin mukaista ilmoitusta siitä, minkä kunnan tai kuntien kanssa se selvittää yhdistymistä. Lisäksi kunnat ja muut tahot voivat ottaa kantaa väliraportissa oleviin kannanottoihin sotepalvelurakenteen toteutuksesta. Nämä kannanotot voidaan ottaa huomioon valmisteluryhmän loppuraportissa, joka sisältää ehdotuksen eduskunnalle annettavaksi hallituksen esitykseksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaiksi ja siihen liittyvien lakien muutoksiksi. Valmisteluryhmän työn lähtökohtana ovat hallitusohjelman, hallituksen vuosille tekemän kehyspäätöksen, pääministerin asettaman koordinaatioryhmän linjausten sekä hallituksen esityksen 53/2013 mukaiset kannanotot siitä miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne uudistetaan. Näiden perusteella määräytyvät sote-palvelujen järjestämisestä vastuussa olevat kunnalliset organisaatiot sekä niiden tehtävät. SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUJEN JÄRJESTÄMINEN Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien ja palvelujen järjestämisvastuu kuuluu kunnille. Myös jatkossa järjestämisvastuu tulee säilymään kuntien vastuulla. Nykyisestä poiketen palvelut järjestetään kuitenkin pääsääntöisesti alueellisesti joko sosiaali- ja terveysalueen (sote-alue) ja eräissä tapauksissa osaksi perustason alueiden toimesta. Toteutettavassa uudistuksessa lähtökohtana on kaikkien palvelujen järjestäminen kattavasti sosiaali- ja terveysalueen toimesta. Sote-alue muodostuu maakuntien keskuskaupunkien pohjalle. Sote-alue voi myös muodostua muun, vähintään noin asukkaan kunnan pohjalle. Tällaisen yli asukkaan kunnan järjestämisvastuu voi myös rajoittua vain kunnan omiin asukkaisiin. Pääsääntönä on kuitenkin, että työssäkäyntialueella on vain yksi sote-alue. Tästä poiketen metropolialueelle (pääkaupunkiseutu) muodostettavat sote-alueet määritellään erikseen. Edellä todetusta poiketen sote-alueen vastuukunnan työssäkäyntialueen ulkopuolella olevalla vähintään noin asukkaan kunnalla on oikeus järjestää perustason sosiaali- ja terveyspalvelut asukkailleen. Se voi myös toimia perustason alueen vastuukuntana työssäkäyntialueeseensa tai toiminnalliseen kokonaisuuteensa kuuluvien alle asukkaan kuntien kanssa. Jos yli asukkaan kunta sijaitsee kuntarakennelain 4 d :n mukaisella yhtenäisellä yhdyskuntarakenne- tai työssäkäyntialueella, se voi järjestää perustason palvelut asukkailleen kuitenkin vain, jos - kunnan asukasluku on lain voimaan tullessa vähintään ; - alueella on suoritettu erityinen kuntajakoselvitys ja sen perusteella alueella on vähintään 2 yli asukkaan kuntaa; ja - kunta ja sote-alueen vastuukunta sopivat keskenään toimenpiteistä, joilla varmistetaan sosiaali- ja terveyspalvelujen integraation toteutuminen näiden kesken.

10 10 Perustason sosiaali- ja terveyspalveluja ovat ne palvelut, joita terveyskeskukset ja kuntien sosiaalitoimi järjestävät tällä hetkellä lukuun ottamatta erikoissairaanhoitoa ja ympärivuorokautista päivystystä (sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon ympärivuorokautinen päivystys, ml. turvakodit). Muiden palvelujen järjestämisvastuu on sote-alueella. Rinnan soteuudistuksen valmistelun on käynnissä useiden sosiaalihuollon lakien uudistus. Tämän valmistelun yhteydessä arvioidaan, pitäisikö osa nykyisin kuntien vastuulle kuuluvista sosiaalihuollon palveluista ja tehtävistä määritellä niiden vaativuuden tai harvinaisuuden perusteella erikoissairaanhoitoa vastaavalla tavalla sote-alueen järjestämisvastuulle. Perustasolla on edellä todetusta poiketen myös mahdollisuus järjestää niin sanotun peruserikoissairaanhoidon palveluja. Edellytyksenä tälle on, että perustasolla on uudistuksen voimaan tullessa sellaiset integraatiota tukevat palvelurakenteet, jotka mahdollistavat tällaisten palvelujen järjestämisen. Oikeuden saaminen edellyttää, että sosiaali- ja terveysministeriö myöntää hakemuksesta perustason vastuukunnalle oikeuden peruserikoissairaanhoidon järjestämiseen. Jos kunnan asukasluku on pienempi kuin vähintään noin , sote-alue järjestää sille ja sen asukkaille sote-palvelut. Mikäli tällainen kunta kuuluu perustason alueeseen, niin palvelujen järjestämisestä vastaavat perustason alue ja sote-alue. JÄRJESTÄMISVASTUUN HALLINTOMALLI Sote-alueella ja perustason alueella järjestämisvastuu toteutetaan pääsääntöisesti niin sanotulla vastuukuntamallilla. Tässä mallissa vastuukunta huolehtii siitä, että lakisääteiset sosiaali- ja terveyspalvelut tulevat järjestetyiksi asianmukaisesti. Sote-alueeseen kuuluvat muut kunnat ja perustason alueet osallistuvat vastuukunnassa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä koskevaan päätöksentekoon. Tämä tapahtuu siten, että vastuukunnassa on toimielin, johon muut kunnat ja perustason alueet nimeävät edustajansa. Toimielimeen valittavien edustajien valinnassa pitää ottaa huomioon alueen kuntien poliittiset voimasuhteet. Kuntien ja perustason alueiden edustajien äänimäärä toimielimessä määräytyy kuntien ja alueiden asukasluvun perusteella. Niin sanottuja äänileikkureita, jotka rajaisivat suurten kuntien edustajien äänimäärää, ei oteta käyttöön. Toimielin päättää sille vahvistetun talousarvion rajoissa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Vastuukunnan valtuustolla tai kunnanhallituksella ei ole otto-oikeutta yhteisessä toimielimessä tehtyihin päätöksiin. Yhteisen toimielimen päätöksiin voi hakea muutosta kuntalaissa säädetyllä tavalla, jolloin valitustie menee hallinto-oikeuden kautta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Mitä edellä on todettu sote-alueen vastuukunnasta, sovelletaan myös perustason alueen vastuukuntaan ja sen hallintoon. Tässä on kuitenkin otettava huomioon, että perustason alueeseen kuuluvilla kunnilla ei ole välitöntä edustusta sote-alueen vastuukunnan yhteisessä toimielimessä. Perustason aluetta edustaa sote-alueen toimielimessä perustason valitsema edustaja tai edustajat.

11 11 SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUJEN RAHOITUS Kaikki kunnat osallistuvat sote-alueen ja perustason alueen toiminnan rahoitukseen. Lähtökohtaisesti sote-alueen jäsenkunnat voisivat sopia keskenään, miten toiminta rahoitetaan tai millä perusteella jäsenkunnat maksavat vastuukunnalle sen järjestämistä palveluista. Kunnat voisivat tällöin valita alueelle parhaiten sopivan rahoitusmallin. Väestön ikärakenteella ja sairastavuudella painotettu kapitaatiomalli on paras vaihtoehto silloin, kun tavoitellaan alueellisesti yhtenäistä, selkeää, yhteisvastuullista, yhdenvertaista ja oikeudenmukaista, koko alueen yhtenäiseen suunnitteluun ja kehittämiseen perustuvaa kokonaisuutta. Kapitaatio- eli väestömääräpohjaisessa mallissa kunnan maksu määräytyy asukasluvun mukaan (x euroa/asukas). Kapitaatiomallissa kunnan menot ovat hyvin ennakoitavissa, koska maksu ei riipu kunnan asukkaiden palvelujen käytön määrästä. Siltä osin kuin asukkaan edellä tarkoitetut kunnat hankkisivat vain osan tarvitsemistaan palveluista sote-alueelta, ne osallistuisivat näiden palvelujen rahoittamiseen suoriteperusteisesti. Laskutus perustuisi tuotantokustannuksiin. Sote-palvelujen toteuttamiseksi tarvittavista sote-alueen yhteisistä tehtävistä, kuten infrastruktuurin aiheuttamista kustannuksista ja varalla olosta (johon sisältyy muun muassa päivystys, ensihoito ja poikkeustilavalmiuden ylläpito) edellä tarkoitetut kunnat vastaisivat kapitaatioperiaatteen mukaisesti. Palvelurakenneuudistuksen yhteydessä tavoitteena on niin vahvojen kuntien ja sotealueiden muodostuminen, että järjestämisvastuussa olevat tahot pystyvät kantamaan satunnaiset suuretkin kustannusvaihtelut. Näin ollen tällaisten vaihtelujen tasaamiseksi ei ole tarpeen luoda lainsäädännöllä suurten kustannusten tasausjärjestelmää. Kunnat voisivat kuitenkin halutessaan sellaisesta sopia. Samanaikaisesti sote-uudistuksen kanssa toteuttavalla kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistus tulee muuttamaan perusteita, joiden mukaan valtionosuudet määräytyvät. Sen vuoksi valmisteluryhmä ei ole tässä vaiheessa käsitellyt kuntakohtaisia laskelmia uudistuksen mahdollisista vaikutuksista. Sosiaali- ja terveydenhuollon erityisvastuualueiden rahoitukseen, joka tulee sote-alueilta, sovellettaisiin kapitaatiomallia. Erityisvastuualueille tulisi myös joitakin keskitettyjä tehtäviä, joista valtio maksaisi sille suoraan korvauksen. SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON ERITYISVASTUU- ALUEET Keskeinen osa uuden ervan toimintaa olisi siihen kuuluvien sote-alueiden toiminnan koordinaatio ja ohjaus sekä näihin liittyvät tukitoiminnot. Tehtäviensä toteuttamiseksi sote-ervalla on itsenäinen, lakiin perustuva päätösvalta. Koska ervalla ei ole palveluiden järjestämisvastuuta, on muodostettava kriteerit niille nykyisessä lainsäädännössä nimetyille kuntien, sairaanhoitopiirien ja erityisvastuualueiden tehtäville, jotka jatkossa siirtyvät erityisvastuualueille. Ervan tehtävien perusteet ja keskeiset toiminta-alueet määritellään lain tasolla. Tehtävien kuvausta täsmennetään asetuksin. Uudelle sote-ervalle annettavat keskeiset tehtävät ovat (1) yhdenvertaisuuden turvaaminen erityisesti sote-alueiden yhteistyötä vaativissa keskitettävissä palveluissa, (2) päällekkäisyyksien, kilpavarustelun sekä palveluvajeiden välttäminen ja voimavarojen tarkoituksenmukainen ohjaus, (3) tutkimuksen, kehittämisen ja opetuksen alueellinen koordinaatio ja (4) erikseen säädettävät viranomaistehtävät.

12 12 KUNTIEN KUULEMINEN Tästä valmisteluryhmän väliraportista ja siinä esitetyistä kannanotoista pyydetään lausunnot kunnilta, sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymiltä, eräiltä valtion viranomaisilta ja muilta väliraportissa käsiteltyjen asioiden kanssa toimivilta tahoilta. Lausunnot otetaan huomioon valmisteluryhmän loppuraporttia laadittaessa. Lausunnot tulee toimittaa sosiaali- ja terveysministeriölle mennessä. SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUJEN UUDISTAMISEN AIKATAULU Valmisteluryhmän loppuraportti valmistuu joulukuussa Loppuraporttiin sisältyy ehdotus hallituksen esitykseksi sote-järjestämislaiksi ja siihen liittyväksi muuksi lainsäädännöksi. Myös loppuraportti lähetetään lausuntokierrokselle samoin kuin väliraportti. Lausuntojen perusteella viimeistellään hallituksen esitys ja se annetaan eduskunnalle kevätistuntokaudella Välittömästi eduskunnan hyväksyttyä lain ja sen tultua vahvistetuksi, kuntia kuullaan järjestämisvastuun toteuttamisesta sekä sote-alueiden, perustason alueiden ja erva-alueiden muodostamisesta. Kuulemisen perusteella valmistellaan alueiden muodostamiseksi annettava valtioneuvoston asetus. Asetus pyritään antamaan syksyllä Tavoitteena on, että sote-järjestämislaki ja siihen liittyvät muut lait tulevat voimaan Sote-alueet, perustason alueet ja erityisvastuualueet aloittavat toimintansa viimeistään

13 13 1 VALMISTELURYHMÄN TEHTÄVÄ JA TAVOITTEET 1.1 YLEISTÄ Valmisteluryhmän tehtävänä on laatia hallituksen esityksen muotoon laadittu ehdotus sosiaalija terveydenhuollon järjestämislaiksi, joka sisältää kuntauudistuksen edellyttämät välttämättömät säännökset sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ja rahoittamisesta. Vastuukuntamallin määrittely sosiaali- ja terveydenhuollon osalta tehdään yhteistyössä valtiovarainministeriön kanssa. Asettamispäätöksen mukaan Valmisteluryhmän tulee lisäksi laatia väliraportti mennessä. Siihen tulee sisältyä ehdotukset ainakin: tehtävistä, joista noin asukkaan kunnalla sekä yli asukkaan kunnalla voi olla järjestämisvastuu; kuntien keskinäisistä rahoitusjärjestelyistä; vastuukuntamallin kuvauksesta sote-palvelujen osalta; sekä selvitys erityisvastuualueiden tehtävistä sekä vaihtoehdoista yliopistollisten sairaaloiden omistuksen ja hallinnan järjestämiseksi. Ryhmän esitysten tulee perustua hallitusohjelman kirjauksiin, hallituksen puolivälikirjaukseen sekä selvityshenkilötyöryhmän esityksiin. Työssä tulee määritellä vastuukuntana toimimisen edellyttämät kantokykytekijät ja niiden mahdolliset poikkeusperusteet. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon laadukkaiden, vaikuttavien ja oikea-aikaisten palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden varmistamiseksi uudistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta osana kuntarakenteen uudistamista. Lisäksi hallitusohjelmassa todetaan, että palvelurakenneuudistuksen toteuttamiseksi säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, rahoitusta, kehittämistä ja valvontaa koskeva laki. Toimeksiannon mukaisen tehtävän tavoitteena on väestön terveyden, hyvinvoinnin ja sosiaalisen turvallisuuden edistäminen. Lisäksi tavoitteena on turvata yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille. Tavoitteena on myös väestöpohjan laajentaminen palvelujen järjestämisessä, sekä palvelurakenteen ja toimintatapojen uudistaminen. Tavoitteen toteuttamiseksi valmistellaan hallitusohjelman ja hallituksen kehyspäätösten mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki ja siihen liittyvät lakimuutokset. 1.2 VÄLIRAPORTIN TAVOITTEET Väliraportin tavoitteena on kuvata sote-palvelurakenteen kannalta keskeiset asiat siten, että kunnat voivat ottaa huomioon muodostuvan uuden palvelurakenteen niiden valmistautuessa tekemään kuntarakennelain (HE 31/2013) 4 b :n mukaista yhdistymisselvitystä ja siihen liittyvää 4 h :n 2 momentin mukaista ilmoitusta siitä, minkä kunnan tai kuntien kanssa se selvittää yhdistymistä.

14 14 Lisäksi kunnat ja muut tahot voivat ottaa kantaa väliraportissa oleviin kannanottoihin sotepalvelurakenteen toteutuksesta. Nämä kannanotot voidaan ottaa huomioon valmisteluryhmän loppuraportissa, joka sisältää ehdotuksen eduskunnalle annettavaksi hallituksen esitykseksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaiksi ja siihen liittyvien lakien muutoksiksi. 2 AIEMPI SOTE-VALMISTELU Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä ja palvelurakenteen uudistamista on viime vuosien aikana käsitelty STM:n asettaman kolmen eri ryhmän toimesta. Lisäksi pääministeri Kataisen asettama koordinaatioryhmä teki asiaa koskevat linjaukset keväällä Sosiaali- ja terveysministeriö asetti syyskuussa 2010 työryhmän valmistelemaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, kehittämistä ja valvontaa koskevan lainsäädännön peruslinjauksia. Työryhmän tavoitteena oli tehdä perusselvitystyötä tulevan hallitusohjelman valmistelua sekä seuraavalla hallituskaudella valmisteltavaa lainsäädäntöä varten. Työryhmä esitti loppuraportissaan (STM raportteja ja muistioita 2011:7) kolme vaihtoehtoista mallia. Mallien perusteen oli kolme erilaista kuntarakennetta, joissa kuntien lukumäärä olisi olla alle 20, noin tai enemmän. Kaikissa malleissa oli lähtökohtana, että vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä olisi nykyistä harvemmilla organisaatioilla. Nykyisen hallituksen ohjelmaan perustuen sosiaali- ja terveysministeriö asetti maaliskuussa 2012 työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella ehdotus sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteeksi sekä valmistella lakia sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, rahoittamisesta, kehittämisestä ja valvonnasta. Työryhmä totesi loppuraportissaan (STM raportteja ja muistioita 2012:30), että sosiaali- ja terveydenhuollon palelurakenneuudistuksen tavoiteena on yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut ja nykyisin riittämättömästi toimivien peruspalvelujen vahvistaminen. Työryhmä ehdotti uutta integroitua ja kaksitasoista palvelurakennetta, jossa olisi nykyiseen verrattuna laajempi sosiaali- ja terveydenhuollon perustaso ja tätä täydentävä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteinen erityisvastuutaso. Työryhmä totesi lisäksi, että sosiaali- ja terveydenhuollon perustasolla tarvitaan riittävää väestöpohjaa ja riittäviä tuotantovolyymejä palvelujen laadun ja turvallisuuden takaamiseksi. Palvelujen järjestäjien riittävät väestöpohjat luovat perustan kansallisesti yhdenvertaiselle palvelujärjestelmälle. Työryhmän näkemyksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen riittävän väestöpohjan tulisi olla kantokykytekijöistä riippuen vähintään Muita kantokykytekijöitä ovat järjestäjän taloudellinen kestävyys ja vakaus, osaamisen turvaaminen, henkilöstön saatavuus ja riittävyys sekä infrastruktuuri. Työryhmän näkemyksen mukaan osana uudistusta tulisi perustaa viisi sosiaali- ja terveydenhuollon erityisvastuualuetta. Ehdotuksen mukaan niiden tehtäviin kuuluisi työnjako-, koordinaatio-, suunnittelu- ja viranomaistehtäviä sekä velvollisuus sopia kansallisesti määritellyistä vaativan erityistason palveluista ja varmistaa näiden palveluiden saatavuus. Erityisvastuualueiden toimivallan tulisi perustua lainsäädäntöön. Selvityshenkilöryhmä ja sen loppuraportti Edellä mainitun palvelurakennetyöryhmän työn valmistelua täydentämään asetettiin marraskuussa 2012 selvityshenkilöryhmä Suomen kuntakentän alueellisten erojen ja erityispiirteiden sekä kielellisten olosuhteiden huomioon ottamiseksi. Selvityshenkilötyöryhmän tehtäväksi annettiin yhteistyössä kentän toimijoiden kanssa tukea palvelurakenneuudistuksen valmistelua

15 15 selvittämällä alueellisesti parhaita, hallitusohjelman ja sosiaali- ja terveyspoliittisen ministerityöryhmän ja tekemiin linjauksiin perustuvia sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneratkaisuja. Selvityshenkilöt esittivät luovutetussa raportissaan 1 (STM raportteja ja muistioita 2013:7), että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu tulisi siirtää kunnilta sosiaalija terveydenhuollon alueille (sote-alue). Samalla sairaanhoitopiirien ja kehitysvammahuollon erityishuoltopiirien kuntayhtymät purettaisiin ja toiminta organisoitaisiin uudelleen. Suomeen muodostettaisiin 34 sote-aluetta/kuntaa, jotka vastaisivat lähes kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Sote-alueiden lisäksi selvityshenkilöt ehdottivat viittä sosiaali- ja terveydenhuollon erityisvastuualuetta, joilla olisi laajaa perustasoa tukevia ja koordinoivia tehtäviä, tutkimusta ja koulutusta. Yliopistosairaalat vastaisivat edelleen vaativimman hoidon tuottamisesta ja osaamisesta viidellä alueella. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisten erityisvastuualueiden rakentaminen parantaisi erityisesti sosiaalihuollon erityispalvelujen tilannetta. Sosiaalihuollossa myös erityispalvelujen järjestäminen on nyt pääosin kuntien vastuulla ja niiden saatavuudessa on suuria ongelmia. 3 PETTERI ORPON KOORDINAATIO- RYHMÄN EHDOTUKSET Pääministeri Jyrki Katainen asetti kunta- ja sote-koordinaatioryhmän, jonka puheenjohtajana on toiminut Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Petteri Orpo ja varapuheenjohtajana SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman. Ryhmään kutsuttiin kunta- ja sote-uudistuksesta vastaavat ministerit sekä hallituspuolueiden ministeriryhmien ja eduskuntaryhmien edustajat. Koordinaatioryhmä esitti yksimielisesti sosiaali- ja terveystoimen palvelurakennetta uudistuvassa kuntakentässä koskevan linjauksen. Linjaus on VNK:n internet-sivuilla, ks: Linjausten perusteella pääministeri Katainen antoi eduskunnalle ilmoituksen sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen etenemisestä. Ilmoitus on VNK:n internet-sivuilla, ks: Lisäksi hallitus antoi sote-uudistukseen liittyen eduskunnalle esityksen (HE 53/2013) kuntarakennelakia koskevan täydentävän hallituksen esityksen (HE 31/2013). Täydentävässä esityksessä on selvitetty sote-uudistuksen keskeiset periaatteet. 1 Viitattaessa jäljempänä muistiossa tähän raporttiin käytetään ilmaisua selvityshenkilöryhmä esitti tai muuta vastaavaa ilmaisua.

16 16 4 VALMISTELURYHMÄN EHDOTUKSET UUDISTUKSEN TOTEUTUKSESTA Edellä todettujen hallitusohjelman, hallituksen kehyspäätöksen sekä kohdassa 3 todettujen koordinaatioryhmän, pääministerin ilmoituksen ja täydentävän hallituksen esityksen perusteella valmisteluryhmä ehdottaa, että sote-uudistustus toteutetaan jäljempänä todetulla tavalla. Sote-uudistukseen liittyviä ja tässä väliraportissa käytettäviä käsitteitä on selvitetty tarkemmin liitteessä JÄRJESTÄMISVASTUU Yleistä Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien ja palvelujen järjestämisvastuu kuuluu kunnille. Myös jatkossa järjestämisvastuu tulee säilyä kuntien vastuulla. Tehtyjen linjausten mukainen järjestämisvastuu tulee kuitenkin muuttamaan nykyistä tilannetta. Nykyisin järjestämisvastuu jakautuu usealle eri taholle. Näitä ovat kunnat, yhteistoiminta-alueet, kehitysvammaisten erityishuoltopiirit ja sairaanhoitopiirit. Lisäksi näiden käytännön toteutukset vaihtelevat siten, että jonkin tietyn kunnan osalta järjestämisvastuu voi jakautua usealle eri organisaatiolle. Lisäksi kunnalla on oikeus järjestää palveluja, vaikka sen on samojen palvelujen järjestämiseksi kuuluttava kuntayhtymään tai muodostettava yhteistoiminta-alue palvelujen järjestämiseksi. Tältä osin järjestämisvastuu on ollut jaettu. Toteutettavassa uudistuksessa lähtökohtana on järjestämisvastuun kokoaminen kattavasti sosiaali- ja terveysalueelle. Sote-alueella järjestämisvastuu toteutetaan pääsääntöisesti niin sanotulla vastuukuntamallilla 2. Vastuukuntina toimivat maakuntien keskuskaupungit. Myös yli asukkaan kunnat, jotka ovat työssäkäyntialueen keskuskuntia ja joilla on riittävä kantokyky, voivat toimia vastuukuntina. Lisäksi muut vähintään noin asukkaan kunnat voivat järjestää omille asukkailleen sote-palvelut, jos niillä on riittävä kantokyky. Sote-alueen vastuukunnalla on järjestämisvastuu alueeseen kuuluvien kuntien kaikista kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Poikkeuksena tästä pääperiaatteesta on vähintään noin asukkaan kunnilla oleva oikeus järjestää perustason palvelut asukkailleen ja eräissä tapauksissa myös samaan toiminnalliseen kokonaisuuteen kuuluville alle asukkaan kunnille. Näiden linjausten mukaisesti vain lailla säädetyllä taholla, sote-alueella tai perustason alueella, on järjestämisvastuu ja siihen liittyvä päätösvalta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä. Lisäksi erityisvastuualueilla on sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyviä tehtäviä ja vastuita siten kuin jäljempänä kohdassa 4.2. todetaan. Järjestämisvastuulla on yleisesti tarkoitettu oikeudellista ja rahoituksellista vastuuta siitä, että vastuuseen kuuluvat tehtävät tulevat toteutetuiksi lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Sote-uudistuksen yhteydessä järjestämisvastuun käsitettä uudistetaan siten, että nämä vastuut erkanevat toisistaan. Kaikilla kunnilla on rahoitusvastuu sosiaali- ja terveydenhuollon lakisääteisistä palveluista. Sen sijaan vastuu siitä, että palvelut tulevat järjestetyiksi lainsäädännössä edellytetyllä tavalla on sote-alueilla ja osin perustason alueilla. Rahoitusvastuussa olevat kun- 2 Vastuukuntamallin sijasta kunnat voivat sopia sote-alueen hallintomalliksi kuntayhtymän, jos vastuukunnan asukasluku on alle 50 % sote-alueen asukasluvusta eikä vastuukunnan kantokyky ole riittävä laajan perustason palvelujen järjestämiseksi.

17 17 nat osallistuvat kuitenkin järjestämisvastuussa olevan vastuukunnan hallintoon jäljempänä selvitettävällä tavalla. Järjestämisvastuuseen ei itsessään kuulu velvollisuutta itse tuottaa tai toteuttaa niitä palveluja ja toimintoja, jotka järjestämisvastuu käsittää. Selvityshenkilöryhmä määritteli järjestämisvastuun siten, että se sisältää seuraavat osatekijät: Järjestämisvastuussa olevalle taholle kuuluu omalta osaltaan vastuu väestön hyvinvoinnista ja terveydestä. Vastuuseen sisältyy: vastuu väestön hyvinvoinnin ja terveyden seurannasta ja edistämisestä vastuu julkisen vallan käytöstä sosiaali- ja terveydenhuollossa vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeen selvittämisestä vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon yhdenvertaisesta saatavuudesta vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon saavutettavuudesta vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon tuotantotavasta päättämisestä vastuu tuotannon seurannasta, valvonnasta ja laadusta vastuu järjestämiseen liittyvästä rahoituksesta vastuu voimavarojen tehokkaasta kohdentamisesta vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisestä Jotta järjestämisvastuu voisi toteutua, edellyttää se järjestämistaholta seuraavia ominaisuuksia: itsenäinen valmistelu-, päätöksenteko- ja toimeenpanokyky mahdollisuus tuotantotapojen valintaan mahdollisuus poliittisesti arvotettuihin linjausvalintoihin kyky vertikaaliseen ja horisontaaliseen yhteistyöhön kyky rahoittaa sosiaali- ja terveydenhuollosta merkittävä osa omalla tulorahoituksellaan riittävä väestöpohja ennustettavuuden kannalta kyky ohjata kokonaisuutta Järjestämisvastuun sisältö ja laajuus on yhdenmukainen kaikilla sote-alueilla riippumatta siitä, onko alueella mahdollisuus tuottaa itse kaikki palvelut. Siltä osin kuin alue ei pysty itse tuottamaan palveluja, sen tulee hankkia niitä muilta sote-alueilta. Lisäksi sote-alue voi täydentää omaa palvelutuotantoaan ostopalveluilla ja palveluseteleillä. Sama koskee myös perustasoa, järjestämisvastuu on pääsääntöisesti kaikilla perustason alueilla yhdenmukainen. Poikkeuksena ovat kuitenkin peruserikoissairaanhoidon palvelut, joita voidaan järjestää perustasolla sosiaali- ja terveysministeriön antaman luvan perusteella siten kuin jäljempänä luvussa todetaan. Palvelut tulee järjestää kaikille sote-alueeseen ja perustason alueeseen kuuluvien kuntien asukkaille siten, että perustuslain mukainen yhdenvertaisuus toteutuu. Tämä tarkoittaa myös palvelujen alueellisen saatavuuden ja saavutettavuuden turvaamista. Lähipalvelujen turvaamiseksi perustason alueiden ja sote-alueiden tulee laatia suunnitelma niiden toteuttamisesta. Jäljempänä tässä luvussa käsitellään tarkemmin sote-alueiden ja perustason alueiden muodostamisen kriteerejä sekä niitä tehtäviä, joista niillä on järjestämisvastuu.

18 Laajan perus- ja erityistason palvelujen järjestäminen (sote-alue) Laajan perus- ja erityistason palveluilla tarkoitetaan kaikkia kuntien vastuulle kuuluvia lakisääteisiä sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä. Näitä ovat muun muassa sosiaalihuoltolain, kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain, vammaispalvelulain, vanhuspalvelulain, päihdehuoltolain, toimeentulotukilain, terveydenhuoltolain, tartuntatautilain ja mielenterveyslain sekä muiden kunnalliselle sosiaali- tai terveydenhuollolle velvoitteita säätävien lakien mukaiset tehtävät ja palvelut. Palvelut on todettu liitteessä 2. Vastuu näiden kattavien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä on jatkossa pääsääntöisesti sote-alueilla, joiden muodostamisen kriteerit ovat seuraavat: 1) Kaikki maakuntien keskuskaupungit järjestävät laajan perus- ja erikoistason palvelut. Samalla maakunnan keskuskaupungin on toimittava sote-alueen vastuukuntana. Sotealueita muodostettaessa: Maakunnan kaikkien kuntien ei tarvitse kuulua maakunnan keskuskaupungin pohjalle muodostettavaan sote-alueeseen. Maakunnan keskuskaupungin pohjalle muodostettavaan sote-alueeseen voi kuulua myös toiseen maakuntaan kuuluvia kuntia. Metropolialueella olevien vähintään noin asukkaan kuntien oikeus järjestää sote-palvelut päätetään erikseen metropolialueelle muodostuvan kuntarakenteen perusteella. Maakuntien keskuskaupunkeja ovat: keskuskaupunki asukasluku Helsinki Tampere Oulu Turku Jyväskylä Kuopio Lahti Pori Joensuu Lappeenranta Hämeenlinna Vaasa Rovaniemi Seinäjoki Kotka Mikkeli Kokkola Kajaani ) Muut vähintään noin asukkaan työssäkäyntialueen keskuskunnat kuin maakuntien keskuskunnat, voivat toimia sote-alueen vastuukuntana.

19 19 Edellytyksenä on kuitenkin, että sillä on laissa määriteltävä riittävä kantokyky. Työssäkäyntialue määräytyy Tilastokeskuksen kriteerien perusteella 3. Nykyiset yli asukkaan kaupungit, jotka eivät ole maakunnan keskuskaupunkeja: kaupunki asukasluku Espoo Vantaa Kouvola Salo Kuntaliitosten perusteella voi syntyä uusia yli asukkaan kuntia, joilla voi olla oikeus järjestää sote-palvelut. Kunnalla ei kuitenkaan ole velvollisuutta toimia sote-alueen vastuukuntana. 3) Kunta, jossa on vähintään noin asukasta voi järjestää itse laajan perus- ja erikoistason sote-palvelut omille asukkailleen. Edellytyksenä on kuitenkin, että sillä on laissa määritelty riittävä kantokyky. Kuitenkin, jos samalla työssäkäyntialueella on useita vähintään noin asukkaan kuntia, alueen vastuukunta järjestää sote-palvelut muille vähintään noin asukkaan kunnille. Nämä muut kunnat kuuluvat sote-alueeseen. Metropolialueella olevien vähintään noin asukkaan kuntien oikeus järjestää sote-palvelut päätetään erikseen metropolialueelle muodostuvan kuntarakenteen perusteella. Edellä kohdissa 2 ja 3 tarkoitettua riittävää kantokykyä arvioitaessa otetaan huomioon jäljempänä kohdassa todetut tekijät. Vastuukuntamallin hallinto on kuvattu jäljempänä jaksossa 4.3. Vastuukuntamallin sijasta sote-alue voidaan toteuttaa kuntayhtymämallilla, jos vastuukunnan asukasluku on alle puolet kaikkien sote-alueeseen kuuluvien kuntien yhteenlasketusta asukasluvusta. Kuntayhtymä mallin lisäksi edellytetään, että vastuukunnalla ei ole riittävää kantokykyä vastata laajasta perustasosta Perustason alue Perustasolla järjestettävät palvelut Perustason alue voi järjestää perustason sosiaali- ja terveyspalvelut. Näillä tarkoitetaan lähinnä sellaisia palveluja, joita terveyskeskukset ja kuntien sosiaalitoimi järjestävät. Perustason alueen kunnilla, joiden asukasluku on , on oikeus, muttei velvollisuutta, järjestää perustason sosiaali- ja terveyspalvelut. Tämä järjestämisoikeus on kaikilla samansisältöinen. Tosin sanoen, kaikilla niillä asukkaan kunnilla, jotka valitsevat tämän oikeuden mukaisesti perustason järjestämisvastuun, se on yhtä laaja. Poikkeukse- 3 ks. 4 Tällä hetkellä asukkaan kuntia on 36. Näistä kunnista 60 prosenttia on alle asukkaan kuntia ja ne ovat kantokyvyltään kovin erilaisia.

20 20 na ovat kuitenkin ne kunnat, jotka saavat jäljempänä mainitulla tavalla oikeuden järjestää lisäksi peruserikoissairaanhoidon 5 palveluja. Palvelujen laadun ja asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi on perusteltua järjestää sote-alueella niitä sosiaali- ja terveyspalveluja, joiden järjestäminen vaatii erityisosaamista, tai joiden järjestäminen perustasolla ei ole tarkoituksenmukaista esimerkiksi sen vuoksi, että palvelua tarvitaan harvoin. Muut palvelut järjestetään perustasolla, jos kunta on päättänyt käyttää oikeuttaan järjestää perustason palvelut. Palvelujärjestelmän toimivuuden kannalta on välttämätöntä, että sote-alueella järjestettävät palvelut on lainsäädännössä selkeästi määritelty ja että yhteistyö perustason palvelujen ja sotealueen palvelujen välillä on toimivaa. Perustason alueen ja sote-alueen väliset yhteistyörakenteet tulee toteuttaa siten, että palveluketjut toimivat ongelmattomasti, eikä niin sanottuja väliinputoamisia tapahdu. Edellä olevan mukaisesti tähän kategoriaan kuuluvilla kunnilla on oikeus järjestää perustason sosiaali- ja terveyspalvelut lukuun ottamatta päivystystä (ympärivuorokautinen erikoisaloittainen sairaanhoidon päivystys ja sosiaalipäivystys, mukaan lukien turvakotipalvelut) erikoissairaanhoitoa (ellei STM ole myöntänyt lupaa peruserikoissairaanhoidon palvelujen järjestämiseksi.) Sosiaalihuollon palveluja koskevaa lainsäädäntöä ollaan parhaillaan uudistamassa. Siinä yhteydessä arvioidaan ne palvelut ja toiminnat, jotka ovat sisällöllisesti tai toiminnallisesti erikoissairaanhoitoa vastaavalla tavalla sellaisia, jotka on perusteltua määritellä erikoistason palveluiksi. Tämän arvioinnin perusteella määritellään erikseen ne sosiaalihuollon palvelut ja tehtävät, joiden järjestämisvastuu kuuluu aina sote-alueelle. Perustasolla voidaan järjestää myös niin sanottuja peruserikoissairaanhoidon palveluja, jos perustason alueen kunta tai kunnat järjestävät uudistuksen voimaantullessa tällaisia erikoissairaanhoidon palveluja. Lisäksi edellytetään, että palvelut tukevat olemassa olevia integraatiota tukevia palveluja. Oikeus järjestää peruserikoissairaanhoidon palveluja edellyttää sosiaali- ja terveysministeriön hakemuksesta myöntämää lupaa. lupa myönnetään tapauskohtaista harkintaa käyttäen luvan edellytyksenä on, että perustason palvelut järjestävässä kunnassa tai alueella on uudistuksen voimaan tullessa jo olemassa olevia integraatiota tukevia palvelurakenteita ja että yhteistyön toteuttamisesta on tehty suunnitelma - käytännössä tämä tarkoittaa niitä perustason palvelut järjestäviä kuntia tai perustason alueita, joissa tällä hetkellä terveyskeskus järjestää erikoissairaanhoidon palveluja tai joiden alueella on (alue)sairaala, joka ei siirry sote-alueen vastuukunnan omistukseen ja jonka toimintaa on tarkoituksenmukaista jatkaa. 5 Peruserikoissairaanhoidolla tarkoitetaan lähinnä sellaista erikoissairaanhoitoa, jota a) tarvitaan väestötasolla usein (konsultaatiopoliklinikka); b) tarvitaan yksilötasolla toistuvasti pitkä aikaissairauksien hyvän hoidon ja kuntoutuksen osana; tai c) lyhytaikaisena vuodeosastohoitona ensisijaisesti ikääntyneen väestön akuuttien terveysongelmien hoitamiseksi.

21 21 Perusteet, joiden toteutuessa kunta voi järjestää perustason palvelut itselleen tai joiden toteutuessa voidaan muodostaa perustason alue 1) Kunnan asukasluku on vähintään noin asukasta. Kunnalla ei kuitenkaan ole oikeutta järjestää perustason palveluja kuntarakennelain 4 d :ssä tarkoitetulla yhtenäisellä yhdyskuntarakenne- ja työssäkäyntialueella. Edellä olevasta poiketen kuntarakennelain 4 d :ssä tarkoitetulla selvitysalueella oleva vähintään noin asukkaan kunta voi saada perustason järjestämisoikeuden vain jos: a) Kunnan asukasluku on lain voimaantullessa yli b) Suoritetun valtion erityisen kuntajakoselvityksen perusteella alueelle syntyy useamman kuin yhden asukkaan kunnan kokonaisratkaisu. Tämä ehto toteutuu myös sellaisissa tilanteissa, joissa alueella on sote-alueen vastuukuntana toimiva yli asukkaan kunta ja yksi asukkaan kunta, ja c) kunta sopii sote-alueen vastuukunnan kanssa menettelyistä, joilla varmistetaan kuntalaisen näkökulmasta palvelujen horisontaalinen ja vertikaalinen integraatio sote-alueella 7. Mikäli kaikki edellä kohtien a - c kohtien mukaiset edellytykset eivät toteudu saman aikaisesti, ei kuntarakennelain 4 d :ssä tarkoitetulla selvitysalueella oleva vähintään noin asukkaan kunta voi saada perustason järjestämisoikeutta. 2) Jos kuntarakennelain 4 d :ssä tarkoitetun yhtenäisen yhdyskuntarakenne- ja työssäkäyntialueen ulkopuolella oleva vähintään noin asukkaan kunta on työssäkäyntialueen tai muun toiminnallisen kokonaisuuden keskuskunta, se järjestää perustason palvelut tällaiseen toiminnalliseen kokonaisuuteen kuluville alle asukkaan kunnille 8. Perustason alueen hallinto Perustason alueen hallintomallina on aina vastuukuntamalli. Alueen keskuskuntana oleva vähintään noin asukkaan kunta toimii vastuukuntana alueeseen kuuluville muille kunnille. Kunnat eivät voi sopia perustason alueen hallintoa järjestettäväksi kuntayhtymämallilla. Vastuukuntamallin hallinto on kuvattu jäljempänä jaksossa Tämä on Orpon koordinaatioryhmän linjaus. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan Tilastokeskus julkaisee vuosittain kuntien asukasluvut vuoden viimeisen päivän tilanteen mukaan. Jotta tieto kunnan oikeudesta järjestää perustason palvelut olisi varmuudella tiedossa jo ennen lain voimaantuloa, tarkoituksenmukaisempaa olisi sitoa väkiluku tilanteeseen, joka on myös eduskunnan tiedossa sen käsitellessä lakiehdotusta. 7 Laadittavan sopimuksella tulee turvata palvelukokonaisuudet siten, että kuntalaisen näkökulmasta siirtyminen perustason palveluista sote-alueen järjestämiin laajan perus-tason- ja erityistason palveluihin ja päinvastoin sujuu ongelmitta ja ilman perusteettomia viiveitä. Palvelujen järjestämisen ja tuotannon näkökulmasta tämä tarkoittaa, että alueiden palvelut muodostavat eheän kokonaisuuden, jossa ei ole palvelukatveita eikä toisaalta voimavaroja tuhlaavia päällekkäisyyksiä. 8 Jos perustason palvelujen järjestämisoikeuden kriteerit täyttävä vähintään noin asukkaan kunta päättää, että se järjestää itse perustason palvelut, niin siinä sovelletaan tuota sääntöä, jonka mukaan alle asukkaan kuntien tulee tukeutua siihen ja näin syntyy perustason-alue. Jos taasen vähintään noin asukkaan kunta päätyy siihen, että se ei itse järjestä sote-palveluja, vaan lähtee mukaan sote-alueeseen, niin tällöin myös alle asukkaan kunnat ovat suoraan sote-alueen jäseniä.