Yksinäisyys eletyssä elämässä elämänpolkuja läheltä ja kaukaa

Transkriptio

1 + Yksinäisyys eletyssä elämässä elämänpolkuja läheltä ja kaukaa Elisa Tiilikainen, väitöskirjatutkija, HY Sosiologipäivät, Elisa Tiilikainen, jatko-opiskelija, Helsinki HY

2 + Esityksen sisältö: 2 Mitä yksinäisyydestä tiedetään? Tutkimuksen lähtökohdat Elämänpolkuja läheltä ja kaukaa Erilaisia yksinäisyyspolkuja

3 + Mitä yksinäisyydestä tiedetään? 3 Subjektiivinen kokemus Perinteisesti määritelty yksilön subjektiiviseksi ja kielteiseksi kokemukseksi tyydyttävien ihmissuhteiden puutteesta. Määrittyy suhteessa yksilön omiin odotuksiin: myös ihmisten ympäröimänä ihminen voi kokea olevansa yksin ja toisaalta myös olla yksin kokematta itseään yksinäiseksi. Ympäröivä konteksti Siihen miten omaa sosiaalista elämää arvioidaan vaikuttaa ympäröivän yhteiskunnan ja yhteisön kulttuuriset normit ja vaatimukset. Kun ihmisten olemisen tavat muuttuu, myös yksinäisyyden kokemus muuttuu.

4 + Mitä yksinäisyydestä tiedetään? 4 Ajallinen luonne Yksinäisyydessä mennyt, nykyhetki ja tulevaisuus kietoutuvat yhteen (esim. Dahlberg 2010) Jaoteltu tilapäiseksi, tilanteiseksi ja krooniseksi yksinäisyydeksi (Young 1982) sekä sykliseksi ja tulevaisuuteen kohdistuvaksi yksinäisyydeksi (Kangasniemi 2005) Yksinkertaisimmillaan tilanteinen (engl. state loneliness) ja sisäinen (engl. trait loneliness) kokemus (ks. esim. Palkeinen 2005)

5 + Yksinäisyys elettynä kokemuksena 5 Yksinäisyyden ymmärrän olevan kokemus, joka rakentuu monenlaisissa todellisuuksissa, yksilön elämän ja elämänhistorian kautta (ks. Victor ym. 2009). Yksilön eletyssä kokemuksessa ei ole kyse vain yksilön yksilöhistoriallisesta paikasta ja ajasta, vaan myös hänen ruumiillisen olemisen poliittisesta, historiallisesta ja yhteiskunnallisesta kontekstista (vrt. Ronkainen 1999).

6 + Tutkimuksessani pohdin 6 Miten myöhemmällä iällä koettu yksinäisyys kietoutuu elämänkulkuun? Millaisia yksinäisyyspolkuja ikääntyvien elämänkulusta voidaan paikantaa?

7 + Tutkimuksen taustaa 7 Kymmenvuotinen Ikihyvä Päijät-Häme seurantatutkimus ( ) Ikihyvässä yksinäisyydestä kysytty vuosina 2005, 2008 ja 2012 kahdella kysymyksellä: Tunnetteko itsenne yksinäiseksi? ja Onko yksinäisyys Teille ongelma? Usein tai jatkuvasti yksinäisten osuudet olleet noin kolmen prosentin luokkaa, yksinäisyys ongelma vieläkin harvemmalle. Yksinäisyyden yleisyyttä ja yhteyttä erilaisiin tekijöihin tarkasteltu muun muassa Ikihyvän perusraporteissa (mm. Haapola ym. 2009) ja Verson julkaisussa (Pajunen 2009). Väitöskirjatyöni on jatkoa 2011 valmistuneelle pro gradulle (Pajunen 2011), jonka puitteissa olen kerännyt laadullista, mutta samoja ihmisiä koskevaa aineistoa Ikihyvän rinnalle.

8 Lomakkeista haastatteluihin 9 Osallistui Ikihyvään v (N) Yksinäinen usein tai jatkuvasti (N) Kutsuttiin haastatteluun kirjeitse (N) Ei vastausta (N) Osallistui haastatteluun v (N) syntyneet Miehet Naiset syntyneet Miehet Naiset Yhteensä

9 Laadullinen seuranta-aineisto 10 Ensimmäinen kohtaaminen vuonna 2010 Toinen kohtaaminen vuonna 2012 Kolmas kohtaaminen vuonna 2014 Anja Vilho x x Eini x x Helmi x x Pauli x x x Olavi x x x Anneli x x x Heikki x x x Aatos x x x Lauri x x x

10 + Näkökulmana elämänkulku 11 Punaisena lankana niin sanottu henkilölooginen elämänkulkuparadigma, jonka myötä ymmärrän ihmisen elämän koostuvan monista toisiinsa liittyvistä elämänpoluista (engl. trajectories), joihin elämäntapahtumat, siirtymät ja käännekohdat sijoittuvat. (ks. esim. Giele ja Elder 2009) Toinen elämänkulkututkimuksen keskeisistä käsitteistä on linkittyvät elämät (engl. linked lives), jonka avulla on korostettu sitä, ettei ihmisen elämää voida ymmärtää riittävän kattavasti, jos se irrotetaan suhteistaan muihin ihmisiin. (ks. esim. Giele ja Elder 2009). Aineiston analyysissa olen soveltanut Robert Crosnoen ja Glen Elderin (2002) jaottelua elämänpolkujen ulottuvuuksista: sosiaaliset polut, kehitykselliset heijastumat ja sosiaalinen saattue.

11 + Yksinäisyyden taustat 12 Menetettyjä ja toteutumattomia sosiaalisia rooleja Leskeytyminen, kumppanittomuus, lapsettomuus ja lapsenlapsettomuus, eläköityminen Elämäntapahtumien haavoja ja heijastumia Vanhemman tai lapsen kuolema, seksuaalinen hyväksikäyttö, sotakokemukset Ruumiin rajallisuus Kuulon huononeminen, liikuntakyvyn heikkeneminen, sairastuminen Rakoileva sosiaalinen saattue Hyvän ystävän kaipuu, vieraaksi koettu asuinympäristö, kulkemisen vaikeus, vanhemmuuden kitkat ja muuttuva ajallinen saattue

12 + 13 Puolison kuolema ja leskeytyminen Hän aina kaikesta piti huolta. Kyllähän poikakin nyt tällalailla, mutta ei se oo sitä kun on oman ihmisen. Tossa iltasellaki televisioo kateltiin ja me pidettiin toisiamme kädestä kiinni. Minä sanoin, että minä meen nyt nukkumaan ja samaa sano, että mennään nukkumaan (naurahtaen). Väsyttiin kattomaan. Se oli semmosta kahden vanhan ihmisen mukavaa yhteiseloa. Sitä minä niin kaipaan vieläkin. (Anja) Silloin kun Rauha oli hoidettu loppuun niin pitkälle, että oli nimet hautapatsaassa pojan nimen alapuolella, minä tunsin itteni erittäin joutilaaks. Aina sanoin tutuille ihmisille, et olisin niin joutilas tästä jo lähtemään. Siinä on se tarpeettomuuden tunne. Se pahensi sitä justiin, että kun tuli tavallaan työ tehtyä valmiiks. Ensin tuli tehtyä se palkkatyö valmiiks, sitten tuli viel tehtyä tää lopputyö, nii siin tuli se tarpeettomuuden tunne. (Heikki)

13 + Kumppanittomuus 14 Kaipaa jotakin. Lähinnä kaipaa semmosta oikein lämmintä ystävyyttä. Että jolle kaikki asiansa kertoa, että oikein sellasta hyvää ystävää. Jonka kanssa voi jutella asioita maan ja taivaan välillä. (Aatos) Lapsettomuus ja lapsenlapsettomuus Tässäkin nyt kun on nämä naapurit niin niillähän käy tietysti lapset ja lapsenlapset, mutta meikäläisellä ei ole ketään semmosia tuttuja, jotka kävis sillä tavalla. (Anneli) Mä sanon, että oon ihan niinku tämmönen juureton puu. Ihan niinku mulla ei olis juuria ollenkaan. Mulla ei oo mitään sellasta elämisenhalua, ei minulla ole. Että mä voin kaatua koska vaan. (Anja)

14 + Vanhemman kuolema 15 Sitten tuli äitipuoli kotia ja sano heti että en minä teidän äiti ole. Kun isän oli pakko joku ottaa tai meidät olis sitten sijoitettu johonkin. Yksinäisyys oli jo sillon siellä pikkupoikana. Sain minä siinä talossa olla niin kun olisin omassa kotona ollu, mutta vieraitahan ne oli. Pitkä kesä oli ja viis kesää olin siellä. Se johti sitten toiseen yksinäisyyteen kun olin kesät pois ja sitten kun tulin kotiin niin eihän ne mun kavereita ollu enää. Oli, että missäs sää oot ollu, meillä on ollu täällä sellasta ja sellasta. Sitten tuli yks sellanenkin juttu, että kun oli saman niminen kaveri, niin opettaja muutti minun nimen toiseks. En mä siitäkään tykänny. Oli kaks saman nimistä. Mä en ollu enää oma itteni. Mielestäni minä olin Pauli. Opettaja määräs, että minä olen Sakari ja kesäpaikalla minä olin pikku-pauli, kun siellä talossa oli saman niminen poika. Se oli iso-pauli ja minä olin pikku-pauli. Mulla oli kolme nimeä. (Pauli)

15 + Ruumiin rajallisuus 16 Kun on tämä sairaus, tämä elämä on siinä mielessä menny alaspäin, että ei enää kukaan nuoremmista ihmisistä halua puhuakaan. Meijän talossakin ennen puhuttiin kun oli saman ikäisiä. Minä olin alta viiskymmentä kun myö tähän tultiin, nyt oon kaheksankymmentä. Kun tuossa oli semmosia saman ikäisiä ihmisiä, niin sitä puhuttiin kauheesti aina kun nähtiin. Mutta tänä päivänä on nuoret ihmiset tullu taloon ja ei ne puhu enää, ne menee ohitte vaan. (Eini) Jos kuulis, kävis noissa vanhusten tilaisuuksissa, mutta se on turha meikäläisen mennä sinne. Ne ihmiset pitää ihan pöhkönä huonokuulosta. Minä kerran sain kouriintuntuvan käsityksen ku olin tuolla kaupassa, siitä on monta vuotta jo, täällä minä kirkolla olin. Minä kysyin siinä kassalla jotain asiaa, että mitä ku minä kuulen niin huonosti, että ihmiset pitää pöhkönä. Siinä sinä oot oikeessa, se sano se kassa rouva, kyllä ne pitää huonokuulosta pöhkönä. En minä viiti, naureskellaan vaan. Sitte ei tiiä, mitä ne naureskelee ku et kuule. (Vilho)

16 + Hyvän ystävän kaipuu 17 Minä en oo koskaan ollu siitä kiinnostunu, että minä kattelisin esimerkiks miehiä tuolla. Kun minun vanhimman veljen vaimo jäi yksin, niin hänellä oli niitä mies- seikkailujansa ja hän aina sanoo minulle, että etkö sinä löyä niitä miehiä. Minä aina sanoin, että ei miehet enää kiinnosta. Miehistä en oo kiinnostunu, hyvistä naisystävistä. (Eini) Harmittaa vähän kun on sen kanssa semmoinen suhde, että vaikka monta vuotta ollaan tunnettu, niin koskaan se ei sano, että lähetään heille. Kun heilläkin on au-to, millä se kulkee. Että lämmitetään sauna ja jutellaan, mutta se ei oo semmonen kaveri. Täällä se kyllä käy, mutta sinne ei voi mennä. (Lauri)

17 + 18 Myös saman ihmisen kohdalla erilaiset tekijät kietoutuvat toisiinsa. Valtaosalle yksinäisyys on ollut tiettyyn elämäntilanteeseen liittyvä kokemus. Syvä yksinäisyys on kohdattu vasta ikääntymisen myötä: menetetyt tai toteutumattomat sosiaaliset roolit ja rakoileva sosiaalinen saattue Osalle yksinäisyys on ollut elämänmittaista Läsnä on ollut koko elämän kestänyt kokemus ulkopuolisuudesta, jota uudet ihmissuhteet eivät ole kyenneet paikkaamaan: elämäntapahtumien haavoja ja heijastumia Tutkimusvuosien aikana yksinäisyys on helpottanut, lisääntynyt, aaltoillut ja pysynyt ennallaan.

18 Kun tarkasteluun otetaan kahden vanhimman ikäryhmän ne vastaajat, jotka ovat vähintään yhdellä kyselykierroksella vastanneet olevansa usein tai jatkuvasti yksinäisiä (N=89), yksinäisyysmuutokset näyttävät tältä.

19 + Lopuksi 20 Tutkimustulokset vahvistavat osaltaan tarvetta tunnistaa yksinäisyyden dynaaminen luonne ja sen juurtuminen yksilöllisiin elämäntarinoihin. Seuranta-aineistojen avulla mahdollista saada kiinni siitä, miten kauan ihminen ollut yksinäinen. Olennaista tehdä erottelu elämäntilanteeseen liittyvän yksinäisyyden ja läpi elämän kestäneen yksinäisyyden välillä. Tilanteinen yksinäisyys luonnollinen osa ihmisen elämänkulkua, siihen liittyvä muutoksia ja menetyksiä. Myös jatkossa tarpeen kiinnittää huomio siihen, miten ihmiset itse yksinäisyyttään ja sen syitä tulkitsevat ja millaisia sen seuraukset yksinäisyyttä kokevalle itselle ovat.

20 + Pohdittavaa 21 Missä määrin yksinäisyys on aikakautemme tuote? Miten yksinäisyyden voimakas esiintulo julkisessa keskustelussa osaltaan vaikuttaa siihen, että erilaisia kokemuksia ja tunteita sanoitetaan juuri yksinäisyydeksi?

21 + Kirjallisuutta 22 Dahlberg, Karin (2007) The enigmatic phenomenon of loneliness. International Journal of Qualitative Studies on Health and Well-being, 2(4), Haapola, Ilkka, Fogelholm, Mikael, Heinonen, Heikki, Karisto, Antti, Kullaa, Arja, Mäkelä, Tiina, Niiranen, Teija, Nummela, Olli, Pajunen, Elisa, Ritsilä, Anu, Seppänen, Marjaana, Töyli, Pasi, Uutela, Antti, Valve, Raisa & Väänänen, Ilkka (2009): Ikihyvä Päijät-Häme tutkimus. Perusraportti Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän julkaisuja 70. Kangasniemi, Jukka (2005) Mitä on yksinäisyys? Teoksessa Jokinen, Kimmo (toim.): Yksinäisten sanat. Kirjoituksia omasta tilasta, erillisyydestä ja yksinolosta. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 84. Jyväskylän yliopisto Pajunen, Elisa (2009) Tunnetteko itsenne yksinäiseksi? Päijät-Hämeen ja Itä-Uudenmaan sosiaalialan osaamiskeskus Verson raportteja 1/2009. Pajunen, Elisa (2011) Mitä on olla yksinäinen? Tutkimus ikääntyvien yksinäisyydestä. Pro gardu -tutkielma. Sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto. Palkeinen, Hanna (2005) Yksinäisyys iäkkäiden ihmisten kirjoituksissa. Gerontologia 3: Ronkainen, Suvi (1999) Ajan ja paikan merkitsemät: subjektiviteetti, tieto ja toimijuus. Gaudeamus. Victor, Christina, Scrabler, Sacha & Bond, John (2009) The Social World Of Older People: Understanding Loneliness And Social Isolation In Later Life: Understanding Loneliness and Social Isolation in Later Life. McGraw-Hill International. Young, Jeffrey (1982) Loneliness, depression and cognitive therapy: theory and application. Teoksessa Perlman, Daniel & Peplau, Letitia Anne (toim.): Loneliness. A sourcebook of current theory, research and therapy. New York: Wiley-Interscience

22 Kiitos! +