Sota, seksi ja tunneperintö. VT Sari Näre Parisuhdepäivät 2017

Transkriptio

1 Sota, seksi ja tunneperintö VT Sari Näre Parisuhdepäivät 2017

2

3 KORSUJEN SEKSUAALIKERRONTA - SKS:n korsuperinneaineistosta 80 kertojaa - Seksikerronta rakensi miesten välistä läheisyyttä ja ryhmähenkeä, mikä palveli samalla taistelutahtoa kiinteyttäessään ryhmää. Knut Pippingillä on vastaavia havaintoja. - Seksikerronta oli osa sotafolklorea ja vastarintaa, jolla miehet loivensivat armeijahierarkiaa. - Naisilta edellytettiin siveystalkoita, mutta siveysrintama repeili kun sota-aikana sosiaalinen kontrolli ei voinut ulottua jatkuvaan liikkeeseen sota- ja kotirintaman välillä. - Korsujen seksuaalikerronta toimi ensimmäisinä seksin opinahjoina miehille ja osaltaan edisti kehitystä seksuaalisesta pidättyvyydestä kohti seksuaalista vapautumista seksuaalisiin kokeiluihin ja viettitason kohtaamisiin.

4 Naisten uhriuttaminen vahvuuteen - Rintamaolosuhteissa naiseen rakennettiin suhdetta yhtäältä kollektiivisen haaveilun, toisaalta riettaiden juttujen kautta (rintamakirjeenvaihto vs. rivo rintamarunous, jossa nainen on kaikkien miesten omaisuutta). Naiseen latautuneet toiveet saattoivatkin ylimitoittua suhteessa todellisuuden haasteisiin. - Naisten sota ei useinkaan loppunut sodan päättymiseen, vaan he joutuivat kannattelemaan sodassa henkisesti ja fyysisesti vammautuneita miehiään. Sotavammat yksityistettiin koteihin, mikä pakotti naisia vahvuuteen jota he eivät itsekään olisi aina halunneet kantaa. - Sota merkitsi miesten auktoriteettiaseman murtumista perheessä. Tätä edisti myös sodan jälkeen lisääntynyt kotiväkivalta. - Miehet olivat oppineet jatkosodassa ns. jermuilua ja tehtävistä laistamisen eetosta, vilunkimoraalia, jota osa toi sodasta myös parisuhteisiin. Tämä aiheutti perheisiin kitkaa ja riitoja, joita lapset joutuivat todistamaan. Velvoitteista pakenemisen taustalla saattoi olla myös sotatraumasta johtunut masennus.

5 Perheet sotatraumojen kannattelijoina - Sodan aikana kasvaneet ovat joutuneet kantamaan sodan jälkeensä jättämää tunnekuormaa; sotatrauma on monissa perheissä jäänyt käsittelemättä, jolloin tunnekokemukset siirtyvät tavalla tai toisella jälkipolville (Anne Schützenberger: haamuistuminen). Eri perheissä sodan jälkeensä jättämä kuorma on erilainen. - Sodan haavojen hoitaminen yhtäällä vaikenemalla ja toisaalla väkivaltaisesti rähjäämällä tai hakkaamalla on jättänyt jälkeensä häpeää ja syyllisyyttä, joka ulottuu helposti jälkipolviin. Jälkipolville koituu tehtävä yrittää päästä pois tunteiden säilöjän roolista. - Paitsi miehen auktoriteettiasemaa perheessä sota mursi myös vanhempien auktoriteettia lasten kasvatuksessa. Sodan jälkeen syntynyt suuri ikäluokka kieltäytyi tallentamasta vanhempiensa arvoja ja ihanteita (taistolaiset). - Sota-ajan lasten ja nuorten sukupolvi on työstänyt turvattomuuden tunnettaan puurtamalla työssä ja rakentamalla hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa sosiaalinen kannattelu on ulkoistettu sosiaaliturvaan.

6 Kannattelijasukupolvi Sodassa kasvaneen kannattelija- ja sovittelijasukupolven kokemuksille on leimallista: - menetyksistä vaikeneminen, ns. hiljaisuuden salaliitto: kipeitä kokemuksia ei sanallistettu eikä traumamuistoja jaettu - lohdutuksen (ja itkun) puuttuminen osana välttelevää kiintymyssuhdeilmastoa; avun pyytämisen vaikeus - yksin pärjäämisen pakko osana sisulla selviytymisen eetosta - varhainen vastuunotto ja kova työnteko: parentifikaatio - lunastajaidentiteetti itsensä uhraamalla Uhraamisen ja selviytymisen eetos tuottaa armottomuutta heikkoutta kohtaan, mikä luo kasvupohjaa väkivallalle. Korkeiden väkivaltalukujen taustalla voi nähdä jo sisällissodan verenvuodatuksesta periytyneen suhtautumisen uhreihin: uhri nähdään syyllisenä väkivaltaan, jolloin tekijöitä ei panna vastuuseen harjoittamastaan väkivallasta (vrt. suhtautuminen parisuhde- ja kuritusväkivaltaan).

7