KUNPA NUKAHTAISIT PIAN!

Transkriptio

1 Marja Koski KUNPA NUKAHTAISIT PIAN! Vanhempien kokemuksia alle vuoden ikäisten lasten unesta ja unihäiriöistä sekä saamastaan tuesta ja ohjauksesta Opinnäytetyö Hoitotyön koulutusohjelma Helmikuu 2008

2 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä Tekijä(t) Koulutusohjelma ja suuntautuminen Marja Koski Hoitotyön koulutusohjelma, Terveydenhoitaja Amk Nimeke Kunpa nukahtaisit pian! Vanhempien kokemuksia alle vuoden ikäisten lasten unesta ja unihäiriöistä sekä saamastaan tuesta ja ohjauksesta. Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena on saada lisätietoa terveydenhoitajille lasten vanhempien ohjaukseen neuvolassa. Tutkimuksessani selvitin alle vuoden ikäisten lasten vanhempien tietämystä lasten unesta ja unihäiriöistä, vanhempien keinoja selviytyä unihäiriöisten lasten kanssa, vanhempien neuvolasta saamaa ohjausta ja tukea sekä vanhempien tietoa ja mielikuvia sairaalan unikoulusta sekä ajatuksia unikoulun järjestämisestä muualla kuin sairaalassa. Tutkimus oli pääasiassa kvalitatiivinen. Aineiston keräsin laatimieni kyselylomakkeiden avulla, jotka sisälsivät laadullisia kysymyksiä ja muutaman strukturoidun kysymyksen. Aineiston analysoin käyttämällä sisällön analyysiä. Tutkimustulokset osoittivat, että vanhemmat tietävät lapsen unesta melko hyvin. Tietämys unihäiriöistä jakautui epätasaisesti vanhempien kesken. Osalla vanhemmista oli paljon tietoa unihäiriöistä, kun taas osa vanhemmista ei tiennyt mitään niistä. Vanhemmilla oli monenlaisia selviytymiskeinoja unihäiriöisen vauvan kanssa. Selviytymiskeinot jakautuivat unihäiriöiden syyn selvittämiseen, keinoihin vaikuttaa lapsen uneen ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Vanhemmat olivat saaneet tukea ja ohjausta uneen ja unihäiriöihin liittyen neuvolasta lähinnä keskustelun ja esitteiden muodossa. Neuvolasta saatuun ohjaukseen vanhemmat olivat tyytyväisiä, mutta etenkin unihäiriöisten lasten vanhemmat olisivat kaivanneet lisää tukea neuvolasta. Vanhemmat pitivät neuvolaa ensisijaisena tuen ja ohjauksen antajana ja toivovat näin olevan tulevaisuudessakin. Vanhemmilla oli vain vähän tietoa sairaalan unikoulusta, mutta mielikuvia oli sitäkin enemmän. Sairaalan unikouluun vanhemmat hakeutuisivat vain hankalissa tilanteissa, kun mikään muu ei auta tai kun vanhempien voimavarat eivät enää riitä. Vanhemmat pitivät ajatuksesta, että asiantuntija kävisi pitämässä unikoulua kotona, jolloin säilyisi lapselle turvallinen ympäristö. Asiasanat (avainsanat) imeväinen, uni, vauvan uni, vauvojen unihäiriöt, unikoulu, lastenneuvola, vanhemmuus Sivumäärä Kieli URN 32 s. + liitteet 7 s. Suomi URN:NBN:fi:mamkopinn Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Tuula Okkonen Opinnäytetyön toimeksiantaja Itä-Savon Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, SOSTERI

3 DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis Author(s) Marja Koski Name of the bachelor's thesis Degree programme and option Degree Programme in Nursing, Public Health Nursing I wish you would sleep soon! Parents experiences about the sleep and sleep disturbances under one year old children and about the support and quidance they have got. Abstract The purpose of this study was to get more information about parent s guidance to the public health nurses. In this study I defined parents knowledge about the sleep and sleep disturbances under one year old children, parents ways to cope with children who have sleep disturbances, the guidance and support parents have got from child welfare clinic and parents knowledge and images about sleep school in hospital and their thoughts about to arrange sleep school somewhere else. The study was mainly qualitative. The material I collected with the questionnaire I made, that included qualitative questions and few structured questions. The material I analysed with the content analysis. The result showed that parents knew quite well about the baby s sleep. Knowledge about sleep disturbances divided between parents irregular. Some parent knew a lot about sleep disturbances and some parents knew nothing. Parents had many kinds of survival strategies with children s sleep disturbances. The strategies were to find out the reason for child s sleep disturbances, ways to cope with sleep disturbances and to take care of parents own health. The support and guidance that parents had got from child welfare clinic to sleep and sleep disturbances had been mainly conversation and some broshyres. Parents were quite pleased to the guidance they got from child welfare clinic, but especially the parent who had children with sleep disturbances would had wanted more support from child welfare clinic. Parents considered that the child welfare clinic was first place to have support and guidance now and in the future. Parents had only little bit knowledge about the sleep school in hospital, but a lot of ideas. Parents would go to the hospitals sleep school only in a very difficult situations or when their own capacities are finished. Parents liked the idea about the specialist to go home to help with sleep school. In home the environment would be safer to child. Subject headings, (keywords) infant, sleep, baby`s sleep, baby`s sleep disturbances, sleep school, child welfare clinic, parenthood Pages Language URN 32 p. + app 7 p. Finnish Remarks, notes on appendices Tutor Tuula Okkonen Bachelor s thesis assigned by The municipal federation of East-Savo`s hospital district, SOSTERI

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO TERVEYDENHOITAJA LAPSIPERHEEN TERVEYDEN EDISTÄJÄNÄ UNI JA SEN MERKITYS VAUVOJEN UNI VAUVOJEN UNIHÄIRIÖT VAUVA-IKÄISTEN VANHEMPIEN JAKSAMINEN UNITOTTUMUKSIIN OHJAUS TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimukseen osallistujat Aineiston keruu Aineiston analyysi TUTKIMUSTULOKSET Vanhempien tietämys vauvan unesta ja unihäiriöistä Vanhempien selviytymiskeinot unihäiriöisen vauvan kanssa Vanhempien saama ohjaus ja tuki liittyen vauvan uneen ja unihäiriöihin Vanhempien tieto ja mielikuvat sairaalan unikoulusta sekä ajatukset unikoulun järjestämisestä muualla kuin sairaalassa OPINNÄYTETYÖN LUOTETTAVUUS JA EETTISYYS POHDINTA Opinnäytetyön tulokset Opinnäytetyön prosessi KEHITTÄMIS- JA JATKOTUTKIMUSAIHEET LÄHTEET LIITTEET Liite 1. Sopimus opinnäytetyön tekemisestä Liite 2. Pyyntö aineiston kokoamiseksi Liite 3. Saatekirje vanhemmille Liite 4. Kyselylomake

5 Liite 5. Esimerkki aineiston luokittelusta

6 1 JOHDANTO 1 Hyvä uni on ihmisten mielestä tärkeä edellytys heidän hyvinvoinnilleen kulttuurista riippumatta. Yöunen laatu ja määrä heijastavat suoraan päiväaikaiseen toimintakykyyn ja vireyteen. (Kuivalainen ym. 1996, 7.) Lapsuusiän uniongelmat häiritsevät etenkin vanhempia. Lapsi ei aina itse ole se, joka kärsii erikoisesta rytmistään, vaan vanhemmille, etenkin äidille, saattaa puhjeta vaikeakin unettomuusongelma. Vanhemman hyvinvointi on lapsen kokonaiskehityksen kannalta olennaista, ja siksi onkin tärkeää puuttua lapsen uniongelmiin. Mahdollisimman hienovaraisten mutta tehokkaiden keinojen valinta on tärkeää. Tarpeen on myös selvittää vanhempien toiveet ja ymmärrys lapsen nukkumisesta. Monesti toiveet saattavat olla epärealistisia ja kohtuuttomia, jolloin kyseessä on enemmänkin vanhemmuuden ongelma. Lapsen kehityskauteen kuuluvat piirteet tulisi aina ottaa huomioon unihäiriöitä arvioitaessa ja hoidettaessa. Tärkeää on myös ottaa huomioon vanhempien vuorotyön, epäsäännöllisen elämäntyylin ja stressaantumisen vaikutus lasten unihäiriöiden kehitykseen. (Martikainen & Saarenpää-Heikkilä 2003, 4696.) Idean opinnäytetyöhöni vauvojen univaikeuksista sain ollessani Savonlinnan keskussairaalan lastenosastolla harjoittelussa tammikuussa Lastenosastolla oli unikoulussa paljon lapsia, joiden vanhemmat olivat tulleet sinne päivystyksen kautta ollessaan liian väsyneitä. Lääkäri oli sitä mieltä, että terveydenhoitajat eivät tunnista ajoissa äitien väsymystä. Tilanne kotona, itkuisen ja väsyneen lapsen kanssa, muuttuu tuolloin sietämättömäksi, eivätkä vanhemmat näe muuta ratkaisua kuin tulla sairaalaan. Vauvojen unihäiriöiden hoitoon annetaan ohjausta ja tukea neuvoloissa. Vanhempien kokemukset saamastaan ohjauksesta ja tuesta on yksi asia, jota pohdin opinnäytetyössäni. Tarkastelen asiaa vanhempien näkökulmasta terveydenhoitajien toivomuksesta ja omasta kiinnostuksestani vanhempien ajatuksia ja jaksamista kohtaan. Opinnäytetyöni käsittelee alle vuoden ikäisten lasten vanhempien tietämystä lasten unesta ja unihäiriöistä, vanhempien keinoja selviytyä unihäiriöisten lasten kanssa, vanhempien neuvolasta saamaa ohjausta ja tukea sekä vanhempien tietoa ja mielikuvia sairaalan unikoulusta. Keskityn työssäni perheisiin, joissa on 5 12 kuukauden ikäinen lapsi. Mielestäni aihe on ajankohtainen ja kiinnostava. Tulevana terveydenhoitajana

7 haluan myös itse saada lisätietoa uniongelmista ja lisätä ymmärrystäni niistä kärsiviä lapsia ja perheitä kohtaan. 2 Toivon opinnäytetyöstäni olevan hyötyä terveydenhoitajien käytännön työhön ja sitä kautta ennen kaikkea niille perheille, joiden lapsilla on univaikeuksia. Toivon, että opinnäytetyöni herättää ajatuksia unihäiriöisten lasten ja perheiden parissa työskenteleville. Erityisesti toivon, että työni avulla terveydenhoitajat saavat lisää valmiuksia kohdata univaikeuksista kärsiviä perheitä ja antaa heille parasta mahdollista tukea unettomina aikoina. Vauvalla tarkoitan opinnäytetyössäni alle 1-vuotiasta lasta. 2 TERVEYDENHOITAJA LAPSIPERHEEN TERVEYDEN EDISTÄJÄNÄ Terveyden edistäminen käsitteenä sisältää sairauksien ehkäisyn, terveyden parantamisen ja hyvinvoinnin lisäämisen. Terveyden edistämisen tavoitteena on parantaa ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa sekä omaan että ympäristön terveyteen. Terveyden edistämisen vaikutukset ulottuvat koko väestöön. (Armanto & Koistinen 2007, 20.) Lastenneuvolatoiminnalla on yhteiskunnassa keskeinen, vakiintunut asema ja hyvä kattavuus. Neuvola on matalan kynnyksen paikka perheille. Neuvolatyön avulla voidaan tehostaa sairauksien ehkäisyä, edistää fyysistä ja psyykkistä terveyttä ja tukea perheitä erilaisissa pulmatilanteissa. Terveyden edistämiseen suositetaan voimavaralähtöistä, perhekeskeistä ja yhteistyöhakuista työotetta. Perheiden omia lähtökohtia terveeseen elämään pyritään lujittamaan jo ennen kuin pulmia pääsee syntymään. (Lastenneuvola lapsiperheiden tukena 2004, 18.) Lastenneuvolan keskeisin voimavara on terveydenhoitaja, terveyden edistämisen ja perhetyön asiantuntija. Terveydenhoitaja tuntee oman alueensa väestön ja siihen kuuluvat perheet. Hän tapaa perheitä kertaa ennen lapsen kouluun menoa kussakin lastenneuvolassa noudatetun työkäytännön ja perheiden tarpeiden pohjalta. Lapsen ja perheen tuen tarpeen varhainen tunnistaminen ja tilanteeseen puuttuminen ovat terveydenhoitajan avaintehtäviä. (Lastenneuvola lapsiperheiden tukena 2004, 32.)

8 3 Useille erityistuen tarpeessa oleville vanhemmille aloitteen tekeminen ja kontaktin ottaminen voi olla liian vaikeaa. Terveydenhoitajilta odotetaankin aktiivista otetta perheiden ongelmien selvittelyssä sekä vastuunottamista ongelmien käsittelyssä ja eteenpäin viemisessä. Perhe tarvitsee erityistukea terveydenhoitajalta monissa eri ongelmissa, jotka liittyvät perheen tilanteeseen, lapsen kasvuun ja kehitykseen. (Lastenneuvola lapsiperheiden tukena 2004, 211.) Lasten univaikeudet johtavat yleensä vanhempien ja etenkin äitien väsymykseen. Pitkä väsymyksen kierre voi pahimmillaan johtaa äidin uupumiseen, jolloin lapsi ei saa parasta mahdollista tukea oman kehityksensä ja varhaisen vuorovaikutuksensa kehittymisen kannalta. Tärkeää on, että väsymykseen puututtaisiin ajoissa ja monipuolista apua vauvan unihäiriöiden hoitoon olisi tarjolla jokaisessa kunnassa. Anttilan ym. (1999, 26) tutkimuksessa ilmeni, että lapsen yöheräilyt saivat aikaan vanhemmissa tunteiden kuohumista, josta heille koitui huonoa omaatuntoa. Äiti tunsi katumusta ja syyllisyyttä vauvalle hermostumisesta ja siitä, että halusi itselleen enemmän aikaa. Mäkelän (2003, 117) mukaan vauvojen unihäiriöt ja niiden herättämät tunteet voivat lisätä vanhemman ahdistusta, kun hän ei tunne olevansa kyvykäs synnyttämään ja kasvattamaan hyvää lasta. Koko perheen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää pohtia, miten esimerkiksi neuvolassa otetaan äitien kanssa unihäiriöt ja väsymys puheeksi siten, etteivät äidit tuntisi huonommuuden ja epäonnistumisen tunnetta omasta äitiydestään. Äitien väsymyksestä tulisi keskustella avoimesti ja siten, etteivät äidit arastelisi pyytää apua vauvan hoitoon väsymyksen yllättäessä. 3 UNI JA SEN MERKITYS Uneen ja nukkumiseen liittyy paljon tuntematonta, vaikka unen fysiologiaa on tutkittu pitkään (Erkinjuntti ym. 1997, 404). Unen perimmäinen merkitys on yhä tutkijoille epäselvä. Unen välttämättömyys elämän kannalta on kuitenkin varmaa. Porkka-Heiskasen ja Stenbergin (1991) mukaan ihmisille tehdyissä kokeissa aikuiset ovat pystyneet valvomaan enintään 11 vuorokautta yhtäjaksoisesti. Vaikutukset ovat tuolloin tulleet selvimmin esiin henkisten toimintojen romahtamisena. (Saarenpää-Heikkilä 2001, 1087.)

9 4 Hyvä yöuni on yksi hyvän henkisen, fyysisen ja sosiaalisen terveyden peruselementti. Tynjälä (1999, 13) on tutkinut murrosikäisten nuorten nukkumistapoja, unen laatua ja väsymystä. Tutkimuksessaan hän havaitsi, että hyvin nukkuvalla nuorella on parempi itsetunto ja positiivisempi minäkuva kuin huonosti nukkuvalla nuorella. Huonot yöunet yhdistettiin nuorilla käytöksen ja tunteiden käsittelyn ongelmiin, huonoon keskittymiskykyyn, fyysisen terveyden ongelmiin ja lukuisiin psykosomaattisiin ongelmiin. Jotta voitaisiin ymmärtää lapsen unihäiriöitä eri ikäkausina, täytyy tuntea unen rakennetta ja kehitystä. Porkka-Heiskasen ja Stenbergin mukaan uni jaetaan viiteen vaiheeseen aivosähkökäyrän (EEG) ja autonomisen hermoston ilmiöiden perusteella. Nämä ovat hidasaaltounen (NREM-uni) kevyet vaiheet S1 ja S2, syvän unen vaiheet S3 ja S4 sekä vilkeuni (REM-uni). Uni alkaa aina S1-vaiheella ja syvenee nopeasti S2-vaiheen kautta syvään uneen, joka kevenee vilkeunen kautta valveeksi noin puolentoista tunnin välein (unijakso). (Saarenpää-Heikkilä 2001,1087.) 6,5 8,5 tunnin yöunet sisältävät yleensä 4-6 unijaksoa (Tynjälä 1999, 19). Alkuyö on suurimmaksi osaksi syvää unta ja vilkeunen määrä kasvaa loppuyötä kohden. Hidasaaltounessa aivojen sähköinen toiminta hidastuu ja hengitys ja pulssi tasaantuvat. Aivosähkötoiminta nopeutuu vilkeunen aikana valveen kaltaiseksi, hengitys ja pulssi käyvät epäsäännöllisemmiksi, ilmaantuu nopeita silmien liikkeitä ja lihasjänteys heikkenee. (Saarenpää-Heikkilä 2001, 1087.) Unen keskeisin vaihe on syväuni, jonka on todettu vähenevän viimeiseksi osittaisissa unenestokokeissa. Viiden tunnin uni on löydetty eräänlaiseksi raja-arvoksi. Sitä vähempi unimäärä vaikuttaa myös syvän unen kestoon. Everson (1993) toteaa, että tällöin ihmisten toimintakyky heikkenee katastrofaalisesti. Vaikutus on todettavissa niin psyykkisissä kuin fyysisessäkin hyvinvoinnissa, sillä ruumiin puolustusjärjestelmä on riippuvainen syvän unen riittävästä määrästä. (Saarenpää-Heikkilä 2001, 1087.) Vilkeunen poisjäänti (REM-uni) Porkka-Heiskasen ja Stenbergin (1991) mukaan vaikuttaa myös merkittävästi hyvinvointiin. Tämän univaiheen on uskottu olevan keskeinen oppimisen ja tunne-elämän prosesseille. (Saarenpää-Heikkilä 2001, 1087.) REMunen tutkimus on yksi kiinnostavimmista unitutkimuksen osa-alueista. REM-unen määrä vaihtelee huomattavasti eri ikä-kausina, ja siksi tutkijat olettavatkin sen liittyvän tavalla tai toisella yksilön kehitykseen. REM-unen uskotaan olevan välttämätöntä aivojen toiminnan kehityksen kannalta ja juuri tästä syystä vastasyntyneiden tunnin

10 5 vuorokausittaisesta unesta puolet on REM-unta. (Partinen & Huovinen 2007, 43.) Aikuisen ihmisen unesta syvää unta on noin viidennes ja vilkeunta neljäsosa. Loput unesta on kevyttä unta. Pääosa unesta nukutaan yöllä. Iltapäivisin vireystaso kuitenkin heikkenee, ja tuolloin etenkin lapset nukkuvat päiväunia. (Saarenpää-Heikkilä 2001, 1087.) 4 VAUVOJEN UNI Aikuisten ja vauvojen uni poikkeaa monin tavoin toisistaan. Ensimmäisten vuosien aikana vauvojen uni kehittyy laadultaan ja rakenteeltaan yhä enemmän aikuisten unta muistuttavaksi. (Mäkelä 2003, 170.) Selvin ero vauvojen unen ja aikuisten unen välillä on vuorokausirytmin puuttuminen. Pikkuvauva nukkuu ja valvoo riippumatta vuorokauden ajasta. (Saarenpää-Heikkilä 2001, ) Pieni vastasyntynyt ei voi koskaan nukkua liikaa. Vastasyntynyt nukkuu keskimäärin tuntia vuorokaudessa. 6 kuukauden ikäisen vauvan unentarve on laskenut tuntiin. (Sterling 2003, 10.) Unen jakautuminen syvän unen ja vilkeunen esimuotoihin on nähtävissä jo vastasyntyneellä, mutta vasta muutaman kuukauden iässä voidaan näitä termejä käyttää. Unen painottuminen yöaikaan alkaa ilmetä vasta parin kuukauden iässä. Unijakson pituus on vain vajaa tunti, ja valtaosa unesta muodostuu vilkeunesta. Unijakso voi ensimmäisellä elinvuodella alkaa suoraan vilkeunesta. Vauvan taipumus herätä yöllä muunikäisiä herkemmin johtuukin juuri näistä seikoista. (Saarenpää- Heikkilä 2001, ) Jokaisella lapsella on omat yksilölliset tapansa ja unen tarpeensa. Toiset lapset tarvitsevat unta enemmän kuin toiset. Imeväisiän alkupuolella vauvan unen katkaisee yleensä nälkä ja tuntuu kuin koko vuorokausi kulkisi ruokailun, vaipanvaihdon ja unen vuorotellessa. Vähitellen uniaika painottuu yöhön, ja yleensä puolivuotias nukkuu jo läpi yön ja päivällä parit päiväunet. Yleensä vuoden ikään tullessa lapsen unirytmi kulkee samaa rataa perheen unirytmin kanssa. On tärkeää, että lapsi totutetaan säännöllisyyteen nukkumisessa jo pienestä pitäen, koska säännöllisyys luo turvallisuuden tunnetta. (Koistinen ym. 2004, 64.)

11 6 Mäkelän (2003, 172) mukaan ensimmäisen kolmen kuukauden aikana vauvan vuorokausi rytmittyy eri vireystilojen mukaan riippuen hyvin paljon ympäristöstä. Täten vuorokauden jakautuminen yöhön ja päivään on vauvan omaksuttavissa ehdollisen oppimisen kautta, kun hänen vanhempiensa toiminta heijastuu vauvaan ja hänen aktiviteettitasoonsa. Houkuttelemalla lapsi päiväaikaan aktiiviseen vuorovaikutukseen ja pitämällä vauvan stimulaatiotaso korkealla luodaan hyvä pohja lapsen unelle. 5 VAUVOJEN UNIHÄIRIÖT Minden (1993) mukaan suuri osa unihäiriöistä on tavallisten perheiden terveillä vauvoilla ilmeneviä uni-valverytmin säätelyongelmia, jotka voidaan hoitaa hyvin yksinkertaisesti lisäämällä vanhempien tietoisuutta vauvojen unesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Aina tulee varmistaa, ettei lapsen unihäiriöiden taustalla ole mikään sairaus. Vauvan univaikeuksien syitä voivat olla erilaiset fyysiset epämukavuutta aiheuttavat sairaudet, kuten korvatulehdus, allerginen ihottuma, ruokatorven takaisinvirtaus, suolistohäiriöt tai rakenteelliset poikkeavuudet. (Mäkelä 2003, 175.) Thunström (1999) pitää uniassosiaatio-ongelmaa eli nukuttamistottumusten aiheuttamaa yöheräilyä yleisimpänä vauvaiän unihäiriönä. Se rasittaa perhettä ja vaikuttaa sekä vauvan että hänen perheensä päiväaikaiseen vireyteen. Yleensä perusongelmana on vauvan nukahtaminen jonkin opitun ärsykkeen vaikutuksesta, ei sänkyyn itsekseen rauhoittuen. Tällainen opittu ärsyke voi olla esimerkiksi rinnan imeminen. Kun vauva on oppinut nukahtamaan rinnalle ja hänet on sen jälkeen nostettu sänkyyn, hän vaatii havahtuessaan hereille samaa ärsykettä nukahtaakseen uudelleen. Vauva heräilee pahimmillaan yössä kymmeniä kertoja, eikä pääse kunnolla uneen vaan havahtuu aina uudelleen. (Saarenpä-Heikkilä 2001, 1089.) Kuuden kuukauden iässä vauvan kehitys etenee nopeasti niin motorisella kuin emotionaalisellakin alueella. Tässä, kuten kaikissa muissakin voimakkaissa kehityksen vaiheissa, vauvan yöuni häiriintyy helposti. Tässä iässä lapsi alkaa liikkua vilkkaammin ja saattaa öiseenkin aikaan nousta pystyyn. Pystyyn noussut vauva on vaikeampi saada rauhoittumaan uneen kuin makuullaan pysyvä. Tällöin olisi tärkeää olla kiinnittämättä liikaa huomiota lapseen, jottei hän virkisty entisestään. Keskeistä normaalin unirytmin

12 7 saavuttamisessa olisikin välttää stimulaatiota öisin ja tarjota paljon stimulaatiota päivisin. Puolen vuoden ikäinen lapsi ei tavallisesti enää tarvitse lisäruokaa yöllä, mutta hän tarvitsee kiinnittymisenkohteen, joka luo turvallisuuden tunteen. Tuolloin on hyvä mennä lapsen luo, puhua rauhallisesti nukkumisesta ja koskettaa lasta ja painaa selkää ja takamusta rauhallisesti kämmenellä ja tyynnyttää lapsi uneen turvallisesti. ( Mäkelä 2003, 174.) Lehtosen (1994) mukaan koliikki on ensimmäinen selkeä häiriö, joka vaikuttaa nukkumiseen. Koliikiksi kutsutaan oiretta, jossa terve vauva itkee ilman selkeää syytä toistuvasti ja kouristuksenomaista kipuitkua jopa usean tunnin ajan. Vaiva alkaa ensimmäisten elinviikkojen aikana ja loppuu 3-4 kuukauden ikään mennessä. Jonkinasteisesta koliikista kärsii 20 % vauvoista. Osa koliikkivauvoista itkee koko päivän, mutta tyypillisimmillään koliikki-itku ajoittuu alkuiltaan. Usein vauva nukkuu yöt, mutta päiväaikaiset unet ovat yleensä lyhyitä ja katkonaisia. Koliikin aiheuttajaksi on arveltu ilmavaivoja ja allergioita, mutta todellinen vaivan syy on edelleen tuntematon. Koliikin ennuste on aina kuitenkin hyvä, ja vaivat loppuvat joka tapauksessa muutaman kuukauden iässä. (Saarenpää-Heikkilä 2001, 1088.) 6 VAUVA-IKÄISTEN VANHEMPIEN JAKSAMINEN On hyvin tavallista, etteivät vastasyntyneen vauvan vanhemmat saa nukkua paljon. Äkkiä vanhemmat syöstään normaalista aikuiselämästä puolitajuttomaan olotilaan, jonka keskipisteenä on epäsäännöllisesti ja miten sattuu nukkuva vauva. Jotkut vauvat nukkuvat yhtäjaksoisesti koko yön alusta alkaen. Joskus se on pelkkää onnea, joskus taas vanhempien kovan työn tulos. (Pearce 1997, 9.) Noin 3 kuukauden iästä vauvan pisin unijakso alkaa rytmittyä yöaikaan ja sen vakiintuminen jatkuu aina 4 - kuukautiseksi asti. Stanley Caren on arvioinut, että vauva aiheuttaa noin tunnin unen menetyksen vanhemmilleen ensimmäisen vuoden aikana. (Hyyppä & Kronholm 1998, 24.) 1990-luvun loppupuolella on Suomessa kartoitettu, että noin joka kolmannessa perheessä, jossa on alle nelivuotiaita lapsia, kärsitään jonkin asteisesta unihäiriöistä. On myös tutkittu, että noin 40 % 1-vuotiaista usein heräilevistä lapsista tekee sitä vielä kolmivuotiaana. Pitkäaikainen unenpuute vaikuttaa laaja-alaisesti koko perheen hyvin-

13 vointiin, ihmissuhteisiin ja toimintakykyyn. Uupumus heijastuu sekä vanhempi-lapsisuhteeseen että puolisoiden väliseen suhteeseen. (Mäkelä 2000, 153.) 8 Mäkelän (2003, 172) mukaan kuuden kuukauden ikäisen lapsen uni sisältää etenkin aamuyön vaiheessa vilkeunijaksoja ennen hetken kestävää valverajalla viivähtämistä, minkä jälkeen alkaa uusi unisykli. Pienet vauvat aloittavat unensa aktiivisella unella ja painuvat sen jälkeen syvälle palatakseen taas kevyempään uneen. Heidän unisyklinsä on pituudeltaan noin 50 minuuttia kun taas aikuisen unisykli kestää noin puolitoista tuntia. Vauvan herääminen ajoittuukin yleensä aikuisen syvimmän unen vaiheeseen. Tässä vaiheessa aikuisen aivot eivät ole virittäytyneet valvetilaan, vaan aikuinen herää hämmentyneenä, sekavana ja usein vihaisena. Syvimmässä unenvaiheessa herääminen on pitkään tunnettu kidutuskeinona, joten ei ole ihmeellistä, että vauva, jolla on suuria univaikeuksia, joutuu kaltoin kohdelluksi tai pahoinpidellyksi paljon todennäköisemmin kuin hyvin nukkuva lapsi. Suurimpana unihäiriöihin liittyvänä terveysriskinä pidetäänkin pahoinpitelyitä ja sitä lievempiä vanhempi-lapsisuhteen vaikeuksia. Koska pienen unihäiriöisen lapsen vanhemmat ovat väsyneitä, he tarvitsevat normaalia enemmän tukea ja voimavaroja arjessa jaksamiseen. Unihäiriöisten lasten vanhempien voimavaroja ja neuvolan tukea tutkinut Elfving ym. (2005, 40-43) havaitsivat, että perheet kokivat tärkeimmiksi jaksamista lisääviksi voimavaroiksi vanhempien välisen parisuhteen sekä muut perheen sisäiset suhteet. Sosiaaliselta verkostolta saatua tukea sekä vertaistukea pidettiin myös tärkeinä voimavaroina. Vanhempien väsymyksen kerrottiin kiristävän heidän välejään ja heijastuvan myös lapsiin hermostuneisuutena. Vanhempien välisen sekä koko perheen yhteisen ajan puute ja heikko sosiaalinen verkosto olivat merkittävimmät perheitä kuormittavat tekijät. 7 UNITOTTUMUKSIIN OHJAUS Joskus vanhemmille tulee yllätyksenä vauvan ensimmäisten elinkuukausien rytmittömyys. Saarenpää-Heikkilän (2001, ) mukaan äitiysneuvolassa tulisikin enemmän valmentaa vanhempia tulevan vauvan rytmiin. Vanhemmat voisivat esimerkiksi päättää jakaa valvomista keskenään. Vastasyntyneisyyskaudella ei voida toteuttaa minkäänlaisia unikouluja.

14 9 Neuvolan tehtävänä on valmistaa ja ohjata tulevia vanhempia elämään uuden perheenjäsenen kanssa. Onnistuneen ohjauksen perustana on neuvolahenkilökunnan kyky tunnistaa äidin, lapsen ja perheen kokonaistilanne, tietomäärä ja suhtautumistapa elämän monimuotoisuuteen. Neuvola onkin yksi ensimmäisistä paikoista, jonne perhe ottaa yhteyttä vaikeuksineen. Somaattisen terveyden vaalinta, sairauksien ehkäisy ja monien sairauksien seulonta ovat neuvolan keskeisiä tehtäviä. Velvoite huolehtia äidin ja lapsen psykososiaalisesta hyvinvoinnista on noussut myös yhdeksi neuvolan tärkeäksi tehtäväksi. (Simell 1997, ) Unihäiriöiden hoitoon on kehitetty erilaisia hoitomalleja. Näissä malleissa keskeistä on totuttaa lapsi ehdollisen oppimisen kautta siihen, että yö ja päivä erottuvat selkeästi toisistaan ja että sosiaalisuuden aika on päivällä. Malleissa on eroavaisuuksia lähinnä siinä, kuinka paljon lapselle annetaan apua uuteen rytmiin sopeutumisessa. ( Mäkelä 2003, ) Lapsen unen rytmittämisestä eli unihäiriöiden strategisesta hoidosta käytetään nimitystä unikoulu. Perinteisessä mallissa, jota kutsutaan usein huudatusunikouluksi, pyritään ottamaan tilanne hallintaan kieltäytymällä kuulemasta lapsen vaatimuksia. Tästä mallista on muunnoksia, joissa kehotetaan vanhempia pidentämään aikaa, jonka jälkeen lapsen luokse yöllä mennään. (Mäkelä 2003, ) Silloin kun vanhempien voimavarat ylittyvät ja väsymys voimistuu, on kaikkien kannalta parasta, että lapsi otetaan täysin vieraaseen ympäristöön harjoittelemaan unirytmin saamista. Monissa kunnissa tällaista laitosunikoulua tarjoavat lastenosastot, mutta myös ensikodeissa toteutetaan unikouluja. (Mäkelä 2003, 181.) Osastolla kartoitetaan päivän aikataulut ruokailuineen ja nukkumisineen ja käydään läpi unipäiväkirjaa. (Mäkelä 2000, 175). Vieraassa ympäristössä lapsi nukkuu yleensä paremmin ja samanaikaisesti vanhemmat saavat kotona levätä ilman valvottavaa lasta. Laitosunikoulussa on kuitenkin ongelmana muun muassa se, ettei lapsen nukkuminen vieraassa ympäristössä siirry kotiin, vaikka vanhemmat toimisivatkin samoin kuin laitoksessa. Vieras ympäristö herättää lapsessa stressireaktion, joka on lapselle kuluttavaa ja siksi lapsi nukahtaa helpommin. (Mäkelä 2003, 181.) Lisäksi aina on mahdollista, että lapsi saa sairaalan osas-

15 tolta infektion, jolloin tilanne unirytmin kannalta pahenee entisestään. (Mäkelän 2000, ). 10 Kurkela ym. (2006, 66) ovat kehittäneet toiminnallisen tuotteen käyttämällä Klaus Minden oppeihin perustuvan psykologi Katja Rantalan 2004 soveltamaa hellempää menetelmää, tassuhoitoa. Tassuhoidon toimintaperiaate tukee vauvan itkun viestivää aitoa tarvetta saada apu sisäisen tilansa säätelyyn. Tassuhoidossa korostetaan vauvan vahvaa päivärytmiä sekä vauvan ja perheen runsasta aktiivista vuorovaikutusta päiväsaikaan. Yöllä vauvan luokse mennään, kun itkun luonne kertoo, ettei vauva ole rauhoittumassa itsekseen. Rauhoittamiseen käytetään tassuhoitoa, jossa käsi lasketaan rauhallisesti mutta vahvasti lapsen selälle tai pakaralle. (Mäkelä 2003, 180.) Tuotekehitykseen osallistui unihäiriöisten vauvojen perheitä, joiden luona opiskelijat kävivät antamassa tassuhoitoa. Kotiunikoulujakso auttoi kohdeperheen lasta saavuttamaan yhtenäisemmät yöunet, ja vanhempien väsymys helpotti. Kosketukseen perustuva tassuhoito osoittautui erittäin hyväksi toimintamalliksi yöllä. Kohdeperhe koki kotiunikoulun olevan paras mahdollinen apu valvottavan vauvan perheelle. Siinä lasta autetaan hänen luonnollisessa ympäristössään, eikä väsyneen perheen tarvitse lähteä vieraaseen ympäristöön, kuten laitosunikouluun. 8 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT Tutkimuksen tarkoitus on tuottaa lisätietoa terveydenhoitajille vanhempien ohjaukseen neuvolassa. Ohjaajillani neuvolassa oli sellainen kokemus, etteivät vanhemmat ota heidän antamistaan neuvoista opikseen ja tuolloin tilanne kotona pääsee karkaamaan käsistä. Tutkimustehtävinäni on selvittää Mitä vanhemmat tietävät vauvan unesta ja unihäiriöistä? Millaisia keinoja vanhemmilla on selviytyä unihäiriöisen vauvan kanssa? Millaista ohjausta/tukea vanhemmat ovat saaneet neuvolasta ja millaista ohjausta/tukea vanhemmat haluaisivat ja keneltä? Millaista tietoa/mielikuvia vanhemmilla on sairaalassa järjestettävästä unikoulusta ja mitä he ajattelevat unikoulun järjestämisestä muualla kuin sairaalassa?

16 11 9 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Opinnäytetyöni käsittelee vanhempien näkökulmasta alle vuoden ikäisten lasten unta ja unihäiriöitä sekä heidän saamaansa tukea ja ohjausta. Tutkimuskohteenani ovat 5-12 kuukauden ikäisten lasten vanhemmat. Tuossa iässä unirytmi alkaa konkreettisesti kehittyä ja univaikeuksiin ja unen rytmisyyteen voidaan ympäristön toimesta vaikuttaa. Työelämän yhteistyökumppaneinani toimivat Savonlinnan lastenneuvoloiden terveydenhoitajat. Työn tilaajana on Savonlinnan perusterveydenhuollon kuntayhtymä, nykyinen Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä. Opinnäytetyön aineiston kokoamiseksi sain luvan Savonlinnan perusterveydenhuollon hallintoylihoitajalta (liite 1 ja 2). 9.1 Tutkimukseen osallistujat Tutkimusjoukkoni koostui Savonlinnan alueen lastenneuvoloiden asiakkaista. Terveydenhoitajat jakoivat saatekirjeen kanssa varustettuja kyselylomakkeita vastaanotoillaan satunnaisesti kaikille 5-12 kuukauden ikäisten lasten vanhemmille. Tutkimukseen osallistuneista 12 vanhemmasta kaikki olivat sukupuoleltaan naisia. Vastaajista neljä oli iältään vuotiaita ja loput kahdeksan yli 30-vuotiaita. Lapset olivat tutkimushetkellä yhtä lukuun ottamatta 5-10 kuukauden ikäisiä. Yksi lapsi oli yli 10 kk ikäinen. Vastaajista seitsemällä oli useampi kuin yksi lapsi. Vanhemmista kahdeksan koki, ettei heidän lapsellaan ollut unihäiriöitä. Loput neljä vanhempaa kertoivat, että joko heidän alle vuoden ikäisellä lapsellaan tai perheen muilla lapsilla on tai on ollut unihäiriöitä. 9.2 Aineiston keruu Tutkimusmenetelmäni on pääosin laadullinen, mutta se pitää sisällään myös määrällisen tutkimuksen piirteitä. Aineiston kerään kyselylomakkeella, joka sisältää laadullisia kysymyksiä sekä muutaman strukturoidun kysymyksen. Strukturoitujen kysymysten avul-

17 la selvitin vastaajien sukupuolta, ikää ja lasten ikää sekä sitä, onko vastaajilla useampi kuin yksi lapsi ja ovatko vastaajien lapset kärsineet unihäiriöistä. 12 Kyselytutkimuksen avulla voidaan kerätä laaja tutkimusaineisto tehokkaasti säästäen tutkijan aikaa ja vaivannäköä (Hirsjärvi 2004, 184). Päädyin pääosin avoimia kysymyksiä sisältävään kyselylomakkeeseen aineistonkeruuvälineenä, koska haluan saada mahdollisimman monipuolisen aineiston aiheesta, josta ei ole paljon aiempaa tutkimusta. Yksin opinnäytetyötä tehdessäni minulla ei ole resursseja haastatella useita eri ihmisiä. Kyselylomakkeen avoimet kysymykset laadin teoriatiedon ja terveydenhoitajien toivomusten perusteella. Pyrin laatimaan kyselylomakkeen siten, että vältin turhien kysymysten asettelua ja keskityin olennaiseen. Pyrin siihen, ettei kysymyslomakkeen täyttäminen ole liian työlästä ja siten vaikuta vastausprosenttiin alentavasti. Kysymykset laadin ryhmittäin tutkimustehtävien mukaisesti. (Luku 7.) Laatimani kyselylomakkeen esitestasin kahdella äidillä, joilla tuolloin oli noin vuoden ikäiset lapset. Heiltä saamani palautteen pohjalta muokkasin ja viimeistelin kyselylomaketta. (liite 4.) Aineiston keruun suoritin kahdessa eri osassa. Terveydenhoitajat jakoivat aluksi yhteensä 20 kyselylomaketta saatekirjeineen (liite 3) vanhemmille Vanhemmat täyttivät kyselylomakkeet neuvolassa tai kotona ja palauttivat ne sitten neuvolaan tekemääni vastauslaatikkoon mennessä. Lomakkeita palautui viisi kappaletta vastauslaatikkoon. Vastausprosentti ensimmäisessä aineistonkeruussa oli 25. Koska kyselylomakkeita palautui ensimmäisellä aineistonkeruuyrityksellä vain viisi kappaletta, päätin jatkaa aineiston keruuta saadakseni mahdollisimman laajan aineiston. Vein neuvolaan vielä lisää 10 kyselylomaketta saatekirjeineen. Toisessa jako-osuudessa vanhemmat lähettivät vastaukset suoraan minulle postimerkillä varustetussa kirjekuoressa. Vastausprosentti kasvoi, ja seitsemän täytettyä kyselylomaketta palautui toukokuun loppuun 2007 mennessä.

18 13 Yhteensä jakamistani kolmestakymmenestä kyselylomakkeesta palautui kaksitoista. Vastausprosentti ensimmäisessä aineistonkeruussa oli vain 25, mutta toisessa aineistonkeruussa taas upeat 70. Koko kyselyn vastausprosentti oli Aineiston analyysi Kerätyn laadullisen aineiston analysoin sisällönanalyysillä. Sisällönanalyysi on menetelmä, jonka avulla voidaan analysoida kirjoitettua ja suullista kommunikaatiota sekä tarkastella asioiden ja tapahtumien merkityksiä. Sisällönanalyysissa tarkastellaan aineistossa ilmeneviä merkityksiä, tarkoituksia ja aikomuksia, seurauksia sekä yhteyksiä. Sisällönanalyysiprosessista voidaan erottaa seuraavat vaiheet: analyysiyksikön valinta, aineistoon tutustuminen, aineiston pelkistäminen, aineiston luokittelu ja tulkinta sekä sisällönanalyysin luotettavuuden arviointi. Eri vaiheet voivat esiintyä samanaikaisesti. (Janhonen ym. 2003, ) Sisällön analyysin ensimmäinen vaihe on aineiston pelkistäminen. Aineistoa pelkistäessä siltä kysytään tutkimustehtävien mukaisia kysymyksiä. Pelkistetyt ilmaisut kirjataan aineistoon termein, jonka jälkeen niitä ryhmitellään. Pelkistetyistä ilmaisuista etsitään erilaisuuksia ja yhtäläisyyksiä, joista muodostetaan luokkia, joille annetaan niiden sisältöä kuvaavat nimet. Viimeinen vaihe on aineiston abstrahointi, jossa yhdistetään samansisältöisiä luokkia ja saadaan yläluokkia. (Janhonen & Nikkonen 2003, ) Aineistolähtöisessä analyysissa pyritään siihen, että tutkimusaineistosta saadaan luotua teoreettinen kokonaisuus. Analyysiyksiköt valitaan aineistosta tutkimuksen tarkoituksen ja tehtävänasettelun mukaisesti. Aikaisemmilla havainnoilla, tiedoilla tai teorioilla ei tulisi olla mitään tekemistä analysoinnin toteuttamisen tai lopputuloksen kanssa. (Tuomi ym. 2002, 98.) Analysointiprosessini aloitin kirjoittamalla ylös kaikki kyselylomakkeiden vastaukset aina kunkin tutkimuskysymyksen alle. Sen jälkeen tutustuin aineistoon lukemalla sen lävitse useaan kertaan ja sain yleiskuvan siitä. Aineistoni koostuu jokaista tutkimustehtävää tarkentavien kysymysten vastauksista. Aloin käymään aineistoa läpi siten, että keskityin aina kuhunkin tutkimuskysymykseen

19 14 käymällä läpi koko aineiston etsimällä kyseiseen tutkimuskysymykseen vastauksia, kyselemällä aineistolta tutkimustehtävien mukaisia kysymyksiä. Suorista lainauksista etsin samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia, joiden mukaan ryhmittelin vastauksia. Samaa tarkoittavat ilmaisut yhdistin samaksi ryhmäksi ja nimesin ryhmän sen sisältöä kuvaavalla pelkistetyllä ilmaisulla. Esimerkiksi vanhempien keinoista vaikuttaa vauvan uneen nousi esille yhtenä pelkistettynä ilmaisuna nukkumisympäristö. Pelkistetyn ilmaisun alle kokosin peräkkäin vastauksista löytyneet sitä kuvaavat suorat ilmaisut. Pelkistetyistä ilmaisuista etsin erilaisuuksia ja yhtäläisyyksiä ja annoin niille niiden sisältöä kuvaavat nimet. Liitteenä esimerkki aineiston luokittelusta. (liite 5.) Päädyin yhdistelemään eri tutkimustehtävien tutkimuskysymysten vastausten tuloksia, koska huomasin aineistossani hieman toistoa joidenkin kysymysten kohdalla. Esimerkiksi samat asiat toistuivat, kun kysyin keinoja unihäiriöissä selviämiseen ja keinoja yleensä vaikuttaa vauvan nukkumiseen. Tuolloin sisällytin keinot vaikuttaa vauvan nukkumiseen yhtenä alaluokkana pääluokan vanhempien selviytymiskeinot unihäiriöisen lapsen kanssa alle. Näin pyrin saattamaan aineiston mahdollisimman tiiviiseen muotoon. Tutkimustehtävät ohjasivat analyysiäni loppuun saakka. Viimeinen abstrahoinnin vaihe, jossa yhdistellään samansisältöisiä luokkia, jäi aineistoni osalta vähäiseksi. 10 TUTKIMUSTULOKSET Kyselyyn vastanneista 12 vanhemmasta kaikki olivat naisia. Tutkimukseen osallistuneista kaikki olivat yli 25 -vuotiaita ja suurin osa oli yli 30 -vuotiaita. Yli puolella vastaajista oli useampi kuin yksi lapsi. Vain neljällä osallistuneita oli omakohtaista kokemusta unihäiriöistä Vanhempien tietämys vauvan unesta ja unihäiriöistä Vanhempien tietämys vauvan unesta ja unihäiriöistä jakaantui tietämykseen vauvan unesta ja tietämykseen vauvan unihäiriöistä (kuvio 1).

20 15 Vanhempien tietämys vauvan unesta ja unihäiriöistä Tietämys vauvan unesta Tietämys vauvan unihäiriöistä Unen tarve Unirytmi Unen merkitys Unihäiriöiden aiheuttajat Unihäiriöt ja jaksaminen Sairaus/ vaiva Tavat ja tottumukset Kasvun ja kehityksen mukana tuomat unta häiritsevät tekijät KUVIO 1. Vanhempien tietämys vauvan unesta ja unihäiriöistä Tietämys vauvan unesta jakaantui tietämykseen vauvan unentarpeesta, unirytmistä ja unen merkityksestä vauvalle (kuvio 1). Vanhemmat olivat hyvin tietoisia siitä, että vauvan unentarve on suurempi kuin aikuisen. Vastausten mukaan unentarve vähenee vauvan kasvaessa. Ensimmäisten kuukausien aikana unentarve on lähes jatkuvaa. Yöunien lisäksi vauva tarvitsee päiväunet. Aluksi unentarve on suurempi, melkein kokonaan nukkuu päivän. Tarve vähenee iän myötä. Vanhemmat tiesivät, että vauvan unirytmiin ei pysty vaikuttamaan ensimmäisten kuukausien aikana. Unirytmi kehittyy vähitellen ensimmäisten kuukausien jälkeen, jolloin vauvalle syntyy suunnilleen säännölliset uniajat. Vastausten mukaan vauva säätelee itse omaa unirytmiään. Vauvan unisyklin tiedettiin olevan selvästi aikuisen unisykliä lyhempi, mistä johtuen vauva on välillä kevyemmässä unessa ja yleensä heräilee yölläkin. Vanhempien mukaan yksilölliset erot eri lapsilla sekä unentarpeessa, että unirytmissä ovat huomattavia. Ensimmäisten kuukausien jälkeen vauvalle kehittyy vähitellen ns. rytmi, suunnilleen säännölliset uniajat ja yö ja päivä. Unirytmi noin min, sen huomaa selvästi aikuisen unisykli pidempi 1,5 h.

21 16 Unen merkityksestä vauvalle vanhemmat vastasivat unen olevan vauvalle välttämätöntä kehityksen ja kasvun turvaamiseksi. Vauvan on saatava riittävästi lepoa. Kehityksestä tarkemmin mainittiin hermoston kehitys. Lisäksi unen kerrottiin olevan vastapainoa vauvan aktiiviselle, uusia asioita täynnä olevalle valveillaololle. Unen aikana vauvan aivoissa tapahtuu kehitystä uni on välttämätöntä. Tietämys unihäiriöistä jakaantui tietämykseen unihäiriöiden aiheuttajista ja unihäiriöistä ja jaksamisesta. Vauvan uni häiriintyy vanhempien mukaan helposti. Unihäiriöiden aiheuttajiksi vanhemmat mainitsivat lapsen sairauden/vaivan, tavat ja tottumukset sekä kasvun ja kehityksen mukana tuomat unta häiritsevät tekijät. (Kuvio 1.) Lasten sairauksista unta häiritseviksi vanhemmat mainitsivat erilaiset infektiot, joista yleisimpinä mainittiin korva- ja virtsatietulehdukset. Lisäksi vauvan vatsavaivat mainittiin unta häiritseviksi. Erilaiset vauvan oppimat tavat ja tottumukset voivat alkaa häiritä unta. Yösyöminen ja läheisyydenkaipuu yöllä ovat opittuja nukkumiseen yhdistettyjä ärsykkeitä, jotka voivat alkaa häiritä nukkumista. Vuorokausirytmin pahasti häiriintyessä vauva voi tottua siihen, että hän nukkuu päivät ja valvoo yöt. Vauvan kasvun ja kehityksen mukana tuomista unta häiritsevistä syistä vanhemmat mainitsivat liikkumisen aloittamisen, hampaiden tulon ja nälän. Aluksi vauva ei erota yötä päivästä ja voi valvoa yölläkin. Myöhemmin unta sotkevat nälkä, liikkuminen, ilmavaivat, turvallisuuden/rinnan kaipuu Unihäiriöistä ja jaksamisesta vanhemmat toivat esille unihäiriöiden yleisyyden ja vaikutukset perheeseen. Unihäiriöt ovat vanhempien mukaan raskaita ja vaikuttavat koko perheen, erityisesti vanhempien jaksamiseen. Vanhemmat painottivat vastauksissaan sitä, että apua unihäiriöiden hoitoon on saatavissa ja sitä kannattaa hakea ajoissa. Kukaan ei saisi jäädä yksin uniongelman kanssa. Vaikuttaa koko perheen jaksamiseen, tukea ja hoitoa kannattaa hakea ajoissa.

22 Vanhempien selviytymiskeinot unihäiriöisen vauvan kanssa Vanhempien selviytymiskeinoista unihäiriöisen vauvan kanssa nousivat vastausten mukaan esille vanhempien unihäiriöiden syyn selvittäminen, keinot vaikuttaa vauvan uneen ja keinot huolehtia omasta hyvinvoinnista (kuvio 2). Vanhempien selviytymiskeinot unihäiriöisen vauvan kanssa Unihäiriöiden syyn selvittäminen Keinot vaikuttaa vauvan uneen Keinot huolehtia omasta hyvinvoinnista Päivärutiinit Iltarutiinit Nukkumisympäristö Unikoulu Fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen vaikuttavat keinot Psyykkiseen terveyteen vaikuttavat keinot KUVIO 2. Vanhempien selviytymiskeinot unihäiriöisen vauvan kanssa Ennen kuin vauvan uneen pyritään vanhempien toimesta vaikuttamaan, vanhemmat pitivät tärkeänä selvittää vauvan unihäiriöiden syy. Tietoa ja apua vanhemmat lähtisivät hakemaan neuvolasta, netistä, tutuilta ja ystäviltä sekä kirjallisuudesta. Vaikeimmissa tapauksissa vanhemmat kääntyivät lääkärin puoleen. Tärkein; yrittää selvittää mistä unihäiriö johtuu! Lääkäriin, neuvolaan yhteydenotto tarvittaessa. Kysellä kavereilta onko kokemusta, etsiä tietoa netistä Vanhempien keinot vaikuttaa vauvan uneen jakautuivat päivärutiineihin, iltarutiineihin, nukkumisympäristöön ja unikouluun (Kuvio 2). Vanhemmat pitivät unen kannalta tärkeänä sitä, että vauvalle tarjotaan tarpeeksi virikkeitä päivän aikana. Päivä tulisi vanhempien mukaan rytmittää ruoan, levon, ulkoilun ja leikin ympärille vauvan kehitystaso huomioiden. Päivärutiinit tulisi pyrkiä pitämään säännöllisinä. Aktiviteettien avulla pyritään rytmittämään päivä siten, että suurin levon tarve sijoittuisi yöaikaan. Säännöllisillä päivärutiineilla. Ruokailu, ulkoilut jne.

23 tarpeeksi aktiviteettia päivän aikana, jotta unentarve selkeä yöaikaan. 18 Iltarutiineissa vanhemmat pitivät tärkeänä rauhoittumista päivän aktiviteeteista ajoissa. Iltatoimien pitäminen samanlaisena johdattelee vauvaa nukkumaan. Ennen nukkumaan menoa iltarutiineihin voi sisällyttää esimerkiksi saunan tai kylvyn iltapalan ja iltapesujen lisäksi. Säännölliset rutiinit illalla, ei vilkasta tekemistä, jotta rauhoittuu. sauna / kylpy rauhoittaa illalla. Iltarutiinit johdattelevat vauvan yöunille, mutta itse nukkumisympäristöllä on myös suuri merkitys vauvan uneen. Nukkumispaikan miellyttävyyteen vaikuttavat vanhempien mukaan sängyn mukavuus, makuuhuoneen valaistus ja ympäristön rauhallisuus. Turvallisuutta luovat ärsykkeet nukuttamistilanteessa saattavat olla vauvalle tärkeitä, esimerkiksi tutti, rinta ja vanhemman syli mainittiin. Tärkeänä vanhemmat pitivät omaa rauhallisuuttaan nukuttamistilanteessa, koska vauva aistii helposti vanhemman olotilan. turvallinen olo vauvalle luo hyvää oloa. Meidän vauva nukahtaa helposti tissille tutti saataisi olla hyvä apuväline. Rauhoittamalla itsensä nukkumistilanteeseen vauva aistii, jos on itse väsynyt ja ärtynyt. Edellä mainitut vanhempien keinot vaikuttaa vauvan uneen auttavat vanhempia pitämään vauvan unen hyvänä ja unirytmin tasaisena ja siten helpottavat arjen kulkua vauvaperheessä. Vanhemmat mainitsivat myös yhdeksi keinoksi unikoulun pitämisen kotona vauvan unirytmin parantamiseksi. Unikoulun voi pitää yksin kotona. Koska vanhempien olotila heijastuu myös vauvaan, pitivät vanhemmat tärkeänä vauvan uneen vaikuttavana tekijänä huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Vanhempien keinot vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa jaoin fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen vaikuttaviin keinoihin ja psyykkiseen terveyteen vaikuttaviin keinoihin. (Kuvio 2.)

24 19 Fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen vaikuttavista jaksamisen keinoista vanhemmat mainitsivat levon riittävyyden, avun hakemisen, omat harrastukset ja vanhempien yhteistyön vauvan ja kodin hoidossa. Riittävä lepo on edellytys sille, että vanhemmat jaksavat hoitaa hyvin vauvaansa. Levon saannin turvaamiseksi vanhempien tulisi tarvittaessa hakea apua sukulaisilta ja ystäviltä tai yhteiskunnalta. Vanhemmat kokivat tärkeäksi myös työnjaon vanhempien välillä vauvan ja kodinhoidossa. Työtä jakaessa toinen vanhemmista ei väsy niin helposti, ja molemmilla vanhemmilla jää aikaa myös itselleen. Omat harrastukset vanhemmat kokivat tärkeiksi jaksamisen kannalta. Levätä päivällä molemmat vanhemmat yhteistyössä. pyytää tarvittaessa sukulaisilta tai ystäviltä apua, jos on unen tarpeessa. Psyykkiseen terveyteen vaikuttavista jaksamisen keinoista vanhemmat kokivat tärkeäksi keskustelut vertaisryhmien kanssa. Erilaiset ajatukselliset keinot tulivat myös vanhempien vastauksissa esille. Tieto siitä, että unihäiriöt menevät joskus ohitse, voi olla vanhemmille keino jaksaa eteenpäin. Rauhallisena pysyminen, keskustelut vertaisryhmien kanssa. Nyt toisen yökukkujan kanssa tietää, että tämä menee joskus ohi, aiemman kanssa oli enemmän epätoivoinen Vanhempien saama ohjaus ja tuki liittyen vauvan uneen ja unihäiriöihin Vanhempien saama ohjaus ja tuki liittyen vauvan uneen ja unihäiriöihin jakautui neuvolasta saatuun ohjaukseen ja tukeen, muihin ohjauksen ja tuen lähteisiin sekä toivomuksiin ohjauksen ja tuen saannista (kuvio 3).

25 20 Vanhempien saama ohjaus ja tuki liittyen vauvan uneen ja unihäiriöihin Neuvolasta saatu ohjaus ja tuki Muut ohjauksen ja tuen lähteet Toivomukset ohjauksen ja tuen saannista Ohjauksen ja tuen sisältö Ohjauksen ja tuen riittävyys Lastenneuvola ensisijainen tuen ja ohjauksen antaja Asiantuntija kotiin Keskustelu Esitteet ja ohjeet KUVIO 3. Vanhempien saama ohjaus liittyen vauvan uneen ja unihäiriöihin Vanhempien neuvolasta saama ohjaus ja tuki liittyen vauvan uneen ja unihäiriöihin sisälsi pääasiassa keskustelua vanhempien kanssa liittyen vauvan uneen ja uneen vaikuttaviin tekijöihin. Lisäksi vanhemmat olivat saaneet neuvolasta erilaisia esitteitä ja ohjeita. Unihäiriöisten lasten vanhemmille oli jaettu tassuttelu- ja unikouluohjeita ja rohkaistu toteuttamaan niitä. Olemme keskustelleet vauvan nukkumisesta ja nukahtamisesta. Tietoa tullut lähinnä erilaisista esitteistä ja kirjoista. Ohjauksen ja tuen riittävyydestä vanhemmilla oli hyvin erilaisia mielipiteitä. Ohjauksen riittävyydestä liittyen vauvan uneen suurin osa vanhemmista oli sitä mieltä, että neuvolasta saatu ohjaus oli ollut riittävää vanhempien tarpeisiin nähden. Yli puolet vanhemmista vastasi, etteivät he olleet saaneet juuri mitään ohjausta liittyen vauvan uneen. Nämä vanhemmat olivat sitä mieltä, että he eivät ohjausta olleet tarvinneetkaan. Ohjausta saaneet vanhemmat olivat tyytyväisiä ohjauksen riittävyyteen. Ei paljon, mutta ei ole tarvittukaan. Olen kysynyt päiväuniin liittyen ja vastattu on, eli tarpeeksi ohjausta kyllä. Unihäiriöisten vauvojen vanhemmista puolet koki jääneensä vaille kunnon tukea. Heidän mielestään neuvolasta saatu tuki ei ollut riittävää. Tukea nämä vanhemmat olisivat kaivanneet erityisesti liittyen omaan jaksamiseen ja itseluottamukseen vanhempana.

26 Lisäksi vanhemmat olisivat kaivanneet enemmän selkeitä ja perusteltuja neuvoja tilanteen helpottamiseksi. 21 Omaan jaksamiseen ja itseluottamukseen äitinä olisi kaivannut enemmän kannustusta. Koko ajan oli semmoinen olo, että se on minun vika äitinä kun lapsi ei nuku ja etten ole tehnyt riittävästi töitä sen asian eteen Muita ohjauksen ja tuen lähteitä vanhemmilla oli paljon. Ystävät ja vanhemmat osoittautuivat tärkeimmiksi ohjauksen ja tuen antajiksi. Vanhemmat olivat saaneet ohjausta ja tukea myös muilta sukulaisilta, työtovereilta, internetin keskustelupalstoilta sekä kirjoista ja lehdistä. Ystävät, vanhemmat Anna Wahlgrenin lapsikirja Vanhemmat pitävät lastenneuvolaa ensisijaisena tuen ja ohjauksen antajana ja toivoivat näin olevan tulevaisuudessakin. Neuvolasta vanhemmat toivovat hyvän suullisen neuvonnan lisäksi kirja- ja opasvinkkejä. Vanhemmat toivoivat saavansa neuvolasta enemmän kirjallista materiaalia, jossa olisi esimerkiksi tiedon- ja avunsaantilähteitä ja - paikkoja. Vanhemmat odottavat, että tarvittaessa heitä ohjataan eteenpäin. Neuvolasta varmasti kysytään ensin. Sieltä hyvä ohjaus eteenpäin tai/ja kirja- ja opasvinkkejä. Neuvola voisi antaa kaikille jonkun monisteen/kirjasen, jossa olisi paikkoja mahd. tarvetta hakea apua/tietoa. Vanhemmat ehdottivat, että hyvä vaihtoehto vauvojen unihäiriöiden hoidossa olisi asiantuntija, joka tulisi kotiin opettamaan uniasioita. Vanhemmat mainitsivat hyvän luottamuksen ohjausta antavaan henkilöön olevan erityisen tärkeä. tulisi olla koulutettu henkilö, joka voisi käydä perheissä käytännössä opettamassa uniasioita. Mielestäni suurin merkitys perheen tukemisessa on luottamusluottamus kyseiseen tukihenkilöön.

27 Vanhempien tieto ja mielikuvat sairaalan unikoulusta sekä ajatukset unikoulun järjestämisestä muualla kuin sairaalassa Vanhempien tieto ja mielikuvat sairaalan unikoulusta sekä ajatukset unikoulun järjestämisestä muualla kuin sairaalassa jakaantuivat tietoon sairaalan unikoulusta, mielikuviin sairaalan unikoulusta, unikouluun hakeutumiseen ja ajatuksiin unikoulun järjestämisestä muualla kuin sairaalassa (kuvio 4). Vanhempien tieto ja mielikuvat sairaalan unikoulusta sekä ajatukset unikoulun järjestämisestä muualla kuin sairaalassa Tieto sairaalan unikoulusta Mielikuvat sairaalan unikoulusta Unikouluun hakeutuminen Ajatukset unikoulun järjestämisestä muualla kuin sairaalassa Hyvä perushoito Sisältö Uniopetus Apu ja tarpeellisuus Asiantuntija kotiin pitämään unikoulua KUVIO 4. Vanhempien tieto ja mielikuvat sairaalan unikoulusta ja ajatukset unikoulun järjestämisestä muualla kuin sairaalassa Tieto sairaalan unikoulusta oli vähäistä. Puolet vanhemmista ilmoitti, ettei heillä ole tietoa sairaalan unikoulusta. Osa vanhemmista ei ollut kuullutkaan sairaalan unikoulusta. Vanhemmat tiesivät sairaalan unikoulusta sen verran, että unikoulussa vauvaa opetetaan nukkumaan. Vauvan päivärytmi pyritään muuttamaan siten, että uniaika painottuu yöhön. En ole kuullut sairaalan unikoulusta. Unikoulussa pyritään rytmittämään uniaika selvästi yöhön. Vanhemmilla oli monenlaisia mielikuvia sairaalan unikoulusta. Mielikuvat liittyvät unikoulun sisältöön, apuun ja tarpeellisuuteen. (Kuvio 4.) Vanhempien mielikuvat unikoulun sisällöstä jakaantuivat vauvan hyvään perushoitoon ja uniopetukseen. Vanhempien mielestä vauvaa opetetaan nukkumaan, kun ensin vauvan perustarpeet on

28 23 tyydytetty. Perustarpeina vanhemmat tarkoittivat ravinnosta ja hygieniasta huolehtimista. Uniopetuksesta vanhemmilla oli sekä negatiivisia että positiivisia mielikuvia. Toiset vanhemmat kuvailivat uniopetuksen olevan raakaa, vauvan huudatukseen perustuvaa, ja toiset taas kuvailivat uniopetuksen olevan kilttiä, rauhallisesti vauvan tahtiin etenevää. Sairaalan unikoulua vanhemmat pitivät tarpeellisena, ja he uskovat, että unikoulusta saa apua vauvan unihäiriöiden hoitoon. Lasta opetetaan nukkumaan kun perustarpeet on ensin hoidettu. Vauva saa huutaa niin paljon ja pitkään kun jaksaa. lapsen annetaan itkeä jonkun aikaa tarvittaessa eikä reagoida heti ensimmäiseen parkaisuun. Tärkeä asia kuitenkin on, että on mahdollisuus saada apua. Unikouluun vanhemmat eivät veisi vauvaansa kovin helpoin perustein. Sairaalan unikouluun vanhemmat hakeutuisivat vain todella vaikeissa tilanteissa, vasta sitten, kun mikään muu ei enää auta tai vanhempien jaksaminen alkaa olla vaarassa. Mielestäni vauvan huudatukseen perustuvaa ja siksi perusteltua vain todella vaikeissa tilanteissa. Tarpeellinen jos asiaa ei pystytä hoitamaan kotona ja vanhempien jaksaminen alkaa olla vaarassa Vanhemmat pitivät siitä ajatuksesta, että unikoulua järjestettäisiin muualla kuin sairaalassa. Unikoulua pidettiin tärkeänä tukimuotona unihäiriöisten lasten hoidossa. Vanhemmat mainitsivat, että erityistuen tarpeessa ovat sellaiset vanhemmat, joilla ei ole toista aikuista valvomassa. Vanhemmat pitivät erityisesti siitä ajatuksesta, että asiantuntija tulisi kotiin pitämään unikoulua. Tuolloin säilyisi lapselle turvallinen ympäristö. Hyvä idea kaikki apu on tarpeen jos unihäiriöitä on. yksinhuoltajille siitä voisi olla paljonkin apua. Kotiin tuleva asiantuntija tuntuisi mukavimmalta vaihtoehdolta, koska turvallinen ympäristö.

29 11 OPINNÄYTETYÖN LUOTETTAVUUS JA EETTISYYS 24 Kerättyjen tietojen käsittelyssä ja tietoja julkistettaessa keskeisimmät käsitteet ovat luottamuksellisuus ja anonymiteetti (Eskola & Suoranta 1998, 57). Vastaajien anonymiteetti säilytettiin opinnäytetyön jokaisessa vaiheessa. Kyselyt suoritettiin nimettöminä, mutta vanhemmilla oli kuitenkin mahdollisuus halutessaan jättää yhteistiedot tarkentavia kysymyksiä varten. Muutamat vanhemmat olivat jättäneet yhteystietonsa. En tarvinnut yhteistietoja missään tutkimukseni vaiheessa, koska koin saavani tarpeeksi aineistoa pelkistä kyselylomakkeista. Terveydenhoitajat jakoivat kyselylomakkeet, joissa oli mukana saatekirjeet, 5-12 kuukauden ikäisten lasten vanhemmille lastenneuvolan kautta. Saatekirjeissä selvitettiin kyselyn tarkoitus ja osallistumisen vapaaehtoisuus. (liite 3.) Kyselylomakkeiden palautus tapahtui joko suljetussa kirjekuoressa neuvolassa olevaan suljettuun vastauslaatikkoon tai postimerkillä varustetussa kirjekuoressa suoraan tutkijalle. Tämä lisäsi luottamuksellisuutta tutkijan ja kyselyyn vastanneiden välillä. Näin ollen terveydenhoitajat tai kukaan muukaan ulkopuolinen ei päässyt näkemään vastauksia. Lisäksi sitouduin tutkimusaineiston asianmukaiseen säilyttämiseen ja tuhoamiseen tutkimuksen päätyttyä. Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta lisää tutkijan tarkka selostus tutkimuksen toteuttamisesta (Hirsjärvi ym. 2004, 216). Luotettavuutta lisätäkseni olen pyrkinyt tarkkaan kuvaamaan kaikki vaiheet tutkimuksen toteuttamisesta aina tutkimustuloksiin asti. Olen havainnollistanut tutkimustulosten analysointia kaavion avulla lisätäkseni luotettavuutta. Syrjälän ym. (1994, 154) mukaan tutkijan tulee esimerkkien avulla osoittaa saamiensa tutkimustulosten aitous eli se, että tutkittavien ilmaisuissa todella oli riittäviä aineksia hänen rakentamiinsa merkitysluokituksiin. Suorien lainausten avulla pyrin lisäämään tutkimukseni luotettavuutta, sillä suorat lainaukset osoittavat aineiston ja tulosten välisen yhteyden. Kyselytutkimuksen heikkouksina pidetään aineiston pinnallisuutta ja itse tutkimuksen teoreettista vaatimattomuutta. Lisäksi kyselytutkimusta tehtäessä ei ole mahdollista varmistua siitä, miten vakavasti vastaajat ovat suhtautuneet tutkimukseen, ovatko he vastanneet rehellisesti ja huolellisesti. (Hirsjärvi ym. 2004, 184.) Omassa tutkimukses-

30 25 sanikin on se ongelma, etten voi tietää, millä asenteella ja miten tarkasti tutkittavat ovat kuvanneet omaa tietämystään ja ymmärrystään. Jotkut vastaajista ihan selvästi olivat paneutuneet kyselylomakkeen täyttämiseen, ja toiset taas olivat kiireessä kirjoittaneet vähän jokaiseen kysymykseen. Tällöin kyselylomakkeiden analysoinnissa ja tuloksia arvioidessa tutkimuksen luotettavuutta on haasteellista arvioida. Lisäksi jokaisella ihmisellä on erilainen tapa ilmaista itseään kirjallisesti ja sanallisesti, joten avoimien kysymysten analysoinnin kohdalla tulisi ottaa huomioon myös ihmisen persoonallinen tapa ilmaista asioita. Suojasin vastaajien anonymiteettiä myös avoimien kysymysten ollessa kyseessä. Vastaajien ei tarvinnut paljastaa tarkempia tietoja itsestään, ja tämä loi avoimemman vastausilmapiirin ja sain näin totuudenmukaisempaa tietoa. Avoimet kysymykset antoivat vastaajalle mahdollisuuden sanoa, mitä hänellä oli todella mielessään. (Hirsjärvi ym. 2004, 190.) Täten voisin olettaa, että saamani tieto on totuudenmukaista, ja tämä puolestaan lisää tutkimuksen luotettavuutta. Arvioidessani tutkimustulosten luotettavuutta on otettava huomioon myös tutkimuksen validius eli pätevyys. Validius tarkoittaa tutkimusmenetelmän kykyä mitata juuri sitä, mitä on tarkoitus mitata. (Hirsjärvi ym. 2004, 216). Kehitin itse tutkimukseni kyselylomakkeen. Kyselylomakettani ei ole aikaisemmin testattu lukuun ottamatta kahta äitiä, joilla esitestautin lomakkeen. Tämä saattoi vaikuttaa siihen, etten kyselylomakkeellani saanut tietoa vanhemmilta niin tehokkaasti kuin olisin voinut, jos kyselylomakettani olisi ollut syvemmän tuotekehittelyn tulos. 12 POHDINTA 12.1 Opinnäytetyön tulokset Opinnäytetyöni tulosten avulla pyrin saamaan lisätietoa terveydenhoitajille vanhempien ohjaukseen neuvolassa koskien vauvojen unta ja unihäiriöitä. Tutkimuskysymyksiä laatiessani otin huomioon terveydenhoitajien toivomukset ja keskityin niiden sekä oman mielenkiintoni pohjalta neljään eri aihekokonaisuuteen, joiden ympärille rakensin yhteensä 17 tarkentavaa kysymystä. Tarkentavien kysymysten laadinta oli vaikeaa ja haas-

31 teellista, sillä aihekokonaisuuksia oli monia ja halusin saada paljon ja monipuolisesti asioita selville yhden kyselylomakkeen avulla. 26 Valitsin kohderyhmäkseni kaikki 5-12 kuukauden ikäisten lasten vanhemmat. Kyselylomakkeita jaettiin kaikille vanhemmille, koska terveydenhoitajien kanssa koimme vaikeaksi määrittää kohderyhmän pelkästään unihäiriöistä kärsivien lasten vanhemmiksi unihäiriöiden määritelmän vaikeuden takia. Näin ollen minulla oli myös mahdollisuus samalla tarkastella vastauksia siltä kannalta, eroavatko unihäiriöisten lasten vanhempien vastaukset unitietämyksen suhteen verrattuna vanhempiin, joiden lapsella ei ole unihäiriöitä. Tutkin kyselylomakkeiden avulla sitä, mitä lasten vanhemmat tietävät vauvojen unesta, mitä keinoja vanhemmilla on vaikuttaa vauvojen uneen ja unihäiriöihin ja mitä tukea/ohjausta lasten vanhemmat saavat neuvolasta ja muualta. Lisäksi kysyin vanhempien tietämystä ja mielipiteitä unikoulusta. Mielestäni tietoa kyselylomakkeiden pohjalta tuli hyvin, mutta tieto jäi suhteellisen pinnalliseksi. Jos olisin ottanut vain yhden aihekokonaisuuden ja keskittynyt siihen, olisin saattanut syvempää tietoa aiheesta. Kyselylomakkeiden vastausprosentti ensimmäisessä aineiston keruussa oli vain 25 ja toisessa aineistonkeruujaksossa 70. Ensimmäisen aineiston palautus tapahtui neuvolassa olevaan vastauslaatikkoon ja toisen aineiston palautus suoraan kirjekuoressa tutkijalle. Tämä kertoo siitä, että vanhemmat motivoituivat paremmin vastaamaan kyselylomakkeeseen, kun sen palauttaminen tapahtui postitse. Postitse palauttaminen mahdollisti vanhemmille kyselylomakkeen täyttämisen rauhassa kotona ja sen, ettei heidän tarvinnut lähteä neuvolaan palauttamaan lomaketta. Yhteensä vastausprosentiksi muodostui 40, joka on mielestäni melko hyvä tulos. Kyselyyn vastanneista 12 vanhemmasta kaikki olivat naisia. Olisi ollut mielenkiintoista saada miesnäkökulma myös mukaan tutkimukseen. Yli puolella vastaajista oli useampi kuin yksi lapsi. Vain neljällä osallistuneita oli omakohtaista kokemusta unihäiriöistä. Vastauksissa ei ollut selkeää eroavaisuutta niiden vastaajien välillä, joilla oli vain yksi lapsi ja joilla oli useampi kuin yksi lapsi. Myöskään unihäiriöisten lasten vanhempien vastaukset eivät eronneet muiden vanhempien vastauksista, paitsi kysyttäessä neuvolasta saadun tuen riittävyydestä.

32 27 Tutkimustulosten mukaan osa vanhemmista tiesi laajasti vauvan unesta, unentarpeesta, rytmisyydestä ja merkityksestä. Olin yllättynyt siitä, miten osa vanhemmista mainitsi jopa sen, että vauvan unisykli on erilainen verrattuna aikuisen unisykliin. Unihäiriöistä tietämys jakaantui unihäiriöiden aiheuttajiin sekä unihäiriöihin ja jaksamiseen. Tieto jakautui siten, että osa vanhemmista ei tiennyt mitään unihäiriöistä ja osalla taas oli enemmän tietoa. Tiedon määrään ei vaikuttanut se, oliko vastaajan lapsella unihäiriöitä vai ei. Vanhemmat olivat hyvin tietoisia unihäiriöiden aiheuttajista, jotka jaottelin sairauteen/vaivoihin, tapoihin ja tottumuksiin sekä kasvun ja kehityksen mukana tuomiin unta häiritseviin tekijöihin. Positiivisena asiana koin sen, miten vanhemmat ajattelivat unihäiriöistä ja niiden kanssa jaksamisesta sekä avun hankinnasta. Lähes kaikki vanhemmat mielsivät unihäiriöt vaikeiksi ja raskaiksi vanhempien ja koko perheen kannalta. Suurin osa vanhemmista oli sitä mieltä, että apua unihäiriöihin on saatavilla ja sitä kannattaa hakea ajoissa. Kenenkään ei kannata jäädä yksin unihäiriöiden kanssa. Vanhempien selviytymiskeinoista unihäiriöisen vauvan kanssa nousivat esille unihäiriöiden syyn selvittäminen, keinot vaikuttaa vauvan uneen ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Unihäiriöiden syyn selvittäminen koettiin tärkeäksi, jotta osataan vastata oikealla tavalla ongelmaan. Aluksi karsitaan pois somaattiset sairaudet unihäiriöiden mahdollisina aiheuttajina. Toiseksi vanhemmat luettelivat keinoja, joilla he pyrkivät vaikuttamaan vauvan uneen. Näistä keinoista päällimmäisenä nousi esiin säännöllisyys päivä- ja iltarutiineissa. Vanhemmat pitivät lisäksi tärkeänä uneen vaikuttavana keinona nukkumisympäristöä, sen mukavuutta, valoisuutta ja erilaisia nukkumistilanteessa annettuja turvallisuutta tuovia ärsykkeitä. Yhtenä keinona vanhemmat mainitsivat myös unikoulun, jolla voidaan vaikuttaa lapsen uneen. Kaikki nämä keinot ovat hyviä ja edistävät oikein toteutettuna lapsen unta. Oli myös hienoa huomata, miten tärkeänä lapsen uneen vaikuttavana asiana vanhemmat pitivät omaa hyvinvointiaan. Vanhemmat mainitsivat useita tekijöitä, joiden avulla pitävät huolta myös itsestään tilanteen helpottamiseksi unihäiriöisen lapsen perheessä. Nämä keinot jaottelin sekä fyysiseen, että psyykkiseen terveyteen vaikuttaviin keinoihin ja pelkästään fyysiseen terveyteen vaikuttaviin keinoihin. Itsestä huolta pitämällä vanhemmat edistävät omaa rauhallisuuttaan nukuttamistilanteessa. Jos on itse rauhoittunut, niin lapsikin rauhoittuu paremmin. Tärkeä unihäiriöiden hoidossa onkin molempien

33 28 vanhempien osallistuminen. Jos esimerkiksi äiti on väsynyt ja hermostunut lapsen nukuttamistilanteessa, vauva aistii äidin olotilan, eikä se ainakaan edistä vauvan rauhoittumista. Toisen vanhemman ollessa rauhallinen, hänellä on paremmat edellytykset saada myös lapsi rauhoittumaan. Vanhempien neuvolasta saama ohjaus ja tuki vauvojen uneen ja unihäiriöihin oli ollut pääasiassa keskustelua vauvojen unesta ja uneen vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi vanhemmille oli jaettu erilaisia esitteitä ja ohjeita. Tassuttelu- ja unikouluohjeita oli jaettu unihäiriöisten lasten vanhemmille. Yli puolet vanhemmista vastasi, etteivät he olleet saaneet mitään ohjausta liittyen vauvan uneen. Kuitenkin suurin osa vanhemmista oli sitä mieltä, että ohjaus on ollut riittävää heidän tarpeisiinsa nähden. Onkin luonnollista, että vanhemmat, joiden lapsilla ei ole unihäiriöitä, eivät myöskään koe tarvitsevansa ohjausta liittyen uniasioihin, kun taas unihäiriöisten lasten vanhemmista puolet ilmoitti jääneensä vaille riittävää tukea. Mielestäni vanhempien kokemukset ohjauksen saannista ovat huolestuttavia. Esimerkiksi Kurkela ym. (2006, 68) totesivat tutkimuksessaan, että juuri ennaltaehkäisyn näkökulmasta katsottuna olisi tärkeää, että lapsiperheet saisivat tietoa unihäiriöistä ja unesta riittävän ajoissa. Tuolloin pidemmällä aikavälillä säästyisi niin perheen kuin yhteiskunnankin resursseja. Lapsen nukuttamiseen voi vaikuttaa jo silloin, kun ongelmia ei vielä esiinny. Jos uniongelmia alkaisi jossain vaiheessa esiintyä, olisi perheellä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa niihin välittömästi. On luonnollista, etteivät vanhemmat näe asiaa ennaltaehkäisyn näkökulmasta eivätkä tuolloin osaa edes vaatia uniohjausta. Neuvolan toiminnan tulisi tähdätä siihen, että lapsen uneen ja unihäiriöiden hoitoon annettaisiin ohjausta jo ennen kuin unihäiriöitä esiintyy. Tämä olisi ennaltaehkäisevää toimintaa. Vanhemmat pitävät tutkimuksen mukaan neuvolaa esisijaisena tuen ja ohjauksen antajana ja toivovat näin olevan tulevaisuudessakin. Neuvolasta vanhemmat toivovat saavansa hyvän suullisen neuvonnan lisäksi paljon kirjallista materiaalia sekä kirja- ja opasvinkkejä vauvan unesta ja unihäiriöistä. Kirjallisen materiaalin vanhemmat toivoisivat sisältävän erilaisia tiedon ja avunsaantilähteitä ja -paikkoja.

34 29 Unihäiriöisten lasten perheet kokivat neuvolan tuen puutteelliseksi Elfvingin ym. (2005, 46-47) tekemässä tutkimuksessa. Perheet olisivat kaivanneet neuvolasta enemmän emotionaalista tukea, aikaa ja rohkaisua. Lisäksi perheet kokivat neuvolasta saadun tiedollisen tuen liian yksipuoliseksi. Perheiden mielestä terveydenhoitajalla ei ollut antaa muuta tiedollista tukea kuin unikouluesite. Enemmän he olisivat kaivanneet käytännön vinkkejä, neuvoja ja kirjallista materiaalia. Uniasioista olisi kaivattu tietoa ja ennen lapsen syntymään. Perheet kaipasivat myös tietoa siitä, mihin ottaa yhteyttä, kun lapsella ilmenee uniongelmia. Yksikään perhe ei ollut saanut ohjausta vertaistuen piiriin, jota he olisivat erityisesti kaivanneet. Omassa tutkimuksessani sairaalan unikoulusta kysyttäessä vanhemmat ilmoittivat tietävänsä siitä hyvin vähän. Mielikuvia sairaalan unikoulusta vanhemmilla oli paljon. Vastauksista selvisi, että vanhemmat pitävät sairaalan unikoulua yhtenä tärkeänä tukimuotona. Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että vanhemmilla on korkea kynnys viedä lapsensa sairaalan unikouluun. Vanhemmat veisivät lapsensa sairaalan unikouluun vain todella vaikeissa tilanteissa, kun mikään muu ei enää auta tai vanhempien jaksaminen alkaa olla vaarassa. Tilanteet perheissä ovat saattaneet jo kehkeytyä pahoiksi, ja vanhemmat ovat niin uupuneita, että joutuvat usein jäämään sairaslomalle. Tutkimuksessani en nostanut esille kysymystä sairaalan unikoulusta siten, että olisin ottanut mukaan ajatuksen siitä, että terveitä lapsia pidetään sairaalassa. Tuolloin on aina olemassa mahdollisuus, että terve lapsi saa sairaalasta infektion. (Ks. esim. Mäkelä ) Lisäksi sairaalayöt tulevat kalliiksi niin perheille kuin yhteiskunnallekin. Mäkelän (2003, 181) mukaan laitosunikoulu sisältää monenlaisia pulmia. Vaikka lapsi nukkuisikin hyvin vieraassa ympäristössä, kotiin palatessa tilanne voi muuttua entiselleen. Mielestäni sairaalan unikoulun lisäksi kunnalla tulisi olla muita asiantuntijan opastuksella tarvittavia muotoja unikoulun pitämiseen pehmeämmin. Kysyin vanhempien mielipiteitä muista vaihtoehtoisista paikoista pitää unikoulua, ja suuriman suosion sai asiantuntijan pitämä unikoulu lapsen kotona. Tuolloin säilyisi lapselle tuttu ympäristö. Unikoulun pitämisestä asiantuntijan johdolla kotona on saatu hyviä tuloksia. Kurkelan ym. (2006, 61-62) tutkimuksen perusteella kotiunikoulujaksot olivat onnistuneita. Tutkimukseen osallistunut vanhempi perusteli kotiunikoulun tarpeellisuutta avun suoraan

35 30 kotiin tulemisella väsymyksen keskellä. Vanhempien ei tarvitse nähdä vaivaa vieraaseen paikkaan lähtemisellä. Koti on paras mahdollinen, luonnollinen ympäristö, etenkin vauvalle. Kotiolot mahdollistavat sen, että koko perhe voi olla mukana kotiunikoulujaksolla. Kotiunikoulu on myös paljon henkilökohtaisempaa kuin laitosunikoulu, sillä laitoksessa hoitajat vaihtuvat usein. Saarenpää-Heikkilä (2001, 1089) on myös sitä mieltä, että ehdottomasti paras paikka vauvan unikoulun toteuttamiseen on koti Opinnäytetyön prosessi Opinnäytetyön teko oli todella mielenkiintoista ja opettavaista. Opinnäytetyön tekeminen oli pitkä prosessi, ja se eteni vaiheittain. Osa vaiheista tuntui hankalilta ja osa taas helpommilta. Minulle vaikein vaihe oli ehdottomasti keräämäni aineiston analysointi. Minulle henkilökohtaisesti oli haaste tehdä opinnäytetyö yksin. Lisää haastetta työn tekemiseen toi itse keksimäni aihe valmiin aiheen sijaan. Oma ideani oli aluksi tehdä tutkimus pelkästään siitä, miten unihäiriöisten vauvojen vanhemmat haluaisivat heitä lähestyttävän neuvolassa ja miten he ovat kokeneet terveydenhoitajien lähestymisen. Neuvolan terveydenhoitajat toivoivat, että lähestyisin asiaa monitahoisemmin ja kyselisin vanhempien tietämyksestä liittyen vauvojen unihäiriöihin ja uneen, vanhempien avun ja tuensaantikeinoista sekä neuvolan antamasta tuesta. Lisäksi itse olin kiinnostunut vanhempien suhtautumisesta sairaalan unikouluun. Näiden tutkimuskysymysten pohjalta aloin suunnitella opinnäytetyötäni. Tutkimuskysymyksiä oli monta, ja ne kaikki olivat laajoja, minkä takia en voinut syventyä vain yhteen osa-alueeseen. Jos olisin valinnut vain yhden tutkimuskysymyksen, olisin voinut keskittyä syvemmin kyseiseen aiheeseen. Hyvän kyselylomakkeen laatiminen vie aikaa ja vaatii tutkijalta monenlaista tietoa ja taitoa (Hirsjärvi ym. 2004, 184). Omassa kyselylomakkeessa huomasin vielä parantamisen varaa kyselyn suoritettuani. Osan kysymyksistä olisi voinut yhdistää turhan toiston välttämiseksi ja vanhempien vastaamisen helpottamiseksi. Tutkimuksen aihe on tärkein vastaamiseen vaikuttava seikka (Hirsjärvi ym. 2004, 187). Aiheena univaikeuden ja lapsen nukkuminen varmasti koskettavat jokaista pienen lapsen vanhempaa. Uskon siihen, että aiheen tärkeys vaikutti siihen, että sain vanhemmat

36 31 vastaamaan kyselyyn melko hyvin ja monipuolisesti. On tärkeää, että vanhemmat tulevat kuulluksi ja että he saavat kertoa mielipiteensä. Tutkimukseni avulla saatiin vanhempien ääntä kuuluviin vauvan unihäiriöistä käsitellessä. Neuvoloissa tehdään koko perheen terveyttä edistävää työtä, ja vanhempien jaksamisella on iso vaikutus lapsen terveyteen. Vauvojen unihäiriöt ovat hyvin monitahoinen ilmiö, ja aina tulisi muistaa, että vauvat ovat tavattoman erilaisia ja kukin tarvitsee omanlaista tukea kypsymiselleen ja jäsentymiselleen. (Mäkelä 2003, 177.) Saamieni tutkimustuloksien avulla neuvolan terveydenhoitajat saavat palautetta vanhemmilta, ja sen avulla he voivat kehittää toimintaansa entistä paremmaksi. Toivon, että tutkimukseni herättää ajatuksia ja valaisee myös meitä tulevia terveydenhuoltoalan ammattilaisia ymmärtämään laajemmin unta ja sen merkitystä ihmisille. Unihäiriöistä kärsivien lasten vanhemmille voisi myös olla apua tutkimukseni lukemisesta. Itse olen saanut tutkimusta tehdessäni melkoisen tietopaketin unesta ja erityisesti vauvojen unesta ja keinoista vaikuttaa unihäiriöiden syntyyn ja poistamiseen. Koen aiheeni edelleen yhtä tärkeäksi kuin tutkimusta aloittaessani. Uskon, että tulevassa työssäni ja elämässä tulen kohtaamaan unihäiriöistä kärsivien lasten vanhempia ja koen, että nyt minulla on kykyä ymmärtää ja antaa ohjeita näille vanhemmille. 13 KEHITTÄMIS- JA JATKOTUTKIMUSAIHEET Jatkossa kiinnostavaa olisi tutkia sitä, miten lapsen unihäiriöt voivat vaikuttaa äitilapsisuhteen kehittymiseen. Pitkittäistutkimuksena voisi selvittää sitä, miten vanhemmat kokevat esimerkiksi 5 vuoden kuluttua suhteensa aiemmin unihäiriöiseen lapseen, onko se esimerkiksi erilainen kuin unihäiriöistä kärsimättömään lapseen. Kiinnostavaa olisi myös tutkia syvemmin sitä, miten unihäiriöistä kärsivien lasten vanhemmat toivoisivat heidät kohdattavan neuvolassa. Lisäksi olisi mielenkiintoista kuulla äitien tuntemuksista lapsia kohtaan väsyneisyyskausilla ja siitä, mitkä ovat olleet tärkeimmät voimavarat jaksamisessa.

37 Olisi mielenkiintoista tietää, miten monella lapsella unirytmi pysyy samanlaisena kotona kuin sairaalan unikoulusta palattaessa. 32 Nykyisin sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on käytössä eri sairauksien hoitomalleja. Koska lasten unihäiriö on hyvin monitahoinen ilmiö, voitaisiin kehitellä unihäiriöiden syyn kartoittamiseen ja hoitamiseen malli, jota terveydenhoitajat voisivat käyttää työssään.

38 LÄHTEET 33 Anttila, Arja & Ervasti, Kaija Vanhempien kokemuksia alle 1-vuotiaan lapsen unihäiriöistä äidin kertomana. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Terveysalan koulutusohjelma. Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto. Opinnäytetyö. Armanto, Annukka & Koistinen, Paula (toim.) Neuvolatyön käsikirja. Karisto Oy, Hämeenlinna. Elfving, Heli, Kärkkäinen, Satu, Nikkarila, Laura & Tuovinen, Tanja Unihäiriöisten lasten vanhempien voimavarat ja neuvolan tuki. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Sosiaali- ja terveysalan yksikkö. Opinnäytetyö. Erkinjuntti, Matti & Koivikko, Matti Lapsen uni ja unihäiriöt. Teoksessa Simell, Olli Neuvolakirja. Vammala: Orion-yhtymä. Eskola, Jari & Suoranta, Juha Johdatus laadulliseen tutkimuksen. Tampere: Vastapaino. Hirsjärvi, Sirkka, Remes, Pirkko & Sajavaara Paula Tutki ja kirjoita. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Hyyppä, Markku T. & Kronholm, Erkki Uni ja vire. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Janhonen, Sirpa & Nikkonen, Merja (toim.) Laadulliset tutkimusmenetelmät hoitotieteessä. Juva: WSOY. Koistinen, Paula, Ruuskanen, Susanna & Surakka, Tuula (toim.) Lasten ja nuorten hoitotyö. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy Kuivalainen, Leena & Ryhänen, Arja Unen häiriintyminen Potilaan nukkuminen sairaalassa. Kuopion yliopisto. Hoitotieteen laitos. Opinnäytetutkielma.

39 34 Kurkela, Sanna & Lielahti, Riitta Nukkumatin tie tähtiin. Kotiunikoulun toteuttaminen. Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan yksikkö. Opinnäytetyö. Martikainen, Kirsti & Saarenpää-Heikkilä, Outi Jatkuuko lapsuuden unihäiriö aikuisiällä? Lääkärilehti 46, Mäkelä, Jukka Vauvan unihäiriöt. Teoksessa Niemelä, Pirkko, Siltala, Pirkko, Tamminen Tuula (toim.) Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus. Juva: WS Bookwell Oy. Mäkelä, Sinikka Hyvää yötä. Vauvaperheen alitajunnan unikoulu. Teoksessa von Harpe, Peter Suggestio-pohjaisten opetusmenetelmien käyttö eri kohdealueilla. Juva: WS Bookwell Oy. Partinen, Markku & Huovinen, Maarit Terve uni. Vantaa: Dark Oy. Pearce, John & Pidder, Jane, Vauvan ja leikki-ikäisen nukutusohjelma. Hämeenlinna: Karisto Oy:n kirjapaino. Saarenpää-Heikkilä, Outi Nykyajan unettomat ja päivisin väsyneet lapset. Duodecim 117, Sinkkonen Jari (toim.) Pesästä lentoon. Kirja lapsen kehityksestä kasvattajalle. Helsinki: WSOY. Sterling, Siobhan Vauvan uni. Käytännön ohjeita vanhemmille. Hongkong: WSOY. Syrjälä, Leena, Ahonen, Sirkka, Syrjäläinen, Eija & Saari Seppo Laadullisen tutkimuksen työtapoja. Helsinki: Kirjayhtymä Oy.

40 35 Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli Laadullinen tutkimus ja sisällön analyysi. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Lastenneuvola lapsiperheiden tukena. Opas työntekijöille. Sosiaali- ja terveysministeriö. Oppaita 2004:14. Helsinki: Edita Prima Oy. Tynjälä, Jorma Sleep habits, perceived sleep quality and tiredness among adolescents A health behavioural approach. Lieverstuore: Jyväskylä University Printing house.

41 LIITTEET LIITE 1. Sopimus opinnäytetyön tekemisestä

42 LIITE 2. Pyyntö aineiston kokoamiseksi

43 LIITE 3. Saatekirje vanhemmille Mikkelin Ammattikorkeakoulu Savonlinnan yksikkö Terveysala Savonniemenkatu Savonlinna KYSELY VANHEMMILLE VAUVOJEN UNESTA JA UNIHÄIRIÖISTÄ Olen joulukuussa 2007 valmistuva terveydenhoitajaopiskelija Mikkelin ammattikorkeakoulun Savonlinnan yksiköstä. Teen opinnäytetyötä liittyen vauvojen uneen ja unihäiriöihin. Opinnäytetyössäni kartoitan vanhempien tietoja lapsen unesta ja keinoja selviytyä unihäiriöisen lapsen kanssa. Lisäksi selvitän sitä, millaista ohjausta/tukea vanhemmat ovat saaneet ja millaista ohjausta/tukea he haluaisivat ja keneltä silloin kun lapsella on unihäiriöitä. Opinnäytetyöni tarkoituksena on tuottaa lisätietoa terveydenhoitajille vanhempien ohjaukseen neuvolassa ja muille unihäiriöisen lapsen/perheen hoitoon osallistuville. Opinnäytetyötäni ohjaa opettaja Tuula Okkonen. Kyselyyn osallistuminen on vapaaehtoista ja vastauksenne käsitellään luottamuksellisesti. Teidän henkilöllisyytenne ei tule ulkopuolisten tietoon missään tutkimuksen vaiheessa. Voitte ottaa yhteyttä, jos teillä on jotain kysyttävää kyselylomakkeesta tai itse tutkimuksesta. Tarkoitus on, että toinen vanhemmista täyttää kyselylomakkeen. Kyselylomakkeen palauttaminen tapahtuu neuvolan aulassa olevaan vastauslaatikkoon. Toivoisin, että palautatte kyselylomakkeen, vaikka se olisikin vain osittain täytetty. Teidän mielipiteenne on tärkeä. Sen avulla voidaan kehittää perheen palveluja entistä paremmiksi. Vastaukset palautetaan viimeistään mennessä. Yhteistyöstä kiittäen: Marja Koski [email protected] p

44 LIITE 4(1). KYSELYLOMAKE VANHEMMILLE Taustatiedot 1. Vanhemman sukupuoli: 2. Vanhemman ikä: 3. Lapsen ikä: 1 Nainen 1 Alle 20-v. 1 Alle 8kk. 2 Mies v kk v. 3 Yli 10kk 4 Yli 30v. 4. Onko teillä useampi kuin yksi lapsi? 1 Ei 2 Kyllä Vanhempien tietämys vauvan unesta ja unihäiriöistä 5. Mitä tiedätte vauvan unesta ja unentarpeesta? Miten ne poikkeavat aikuisten unesta ja unentarpeesta? 6. Millaisin keinoin vanhemmat voivat vaikuttaa vauvan nukkumiseen, esimerkiksi unirytmiin? 7. Mitä tiedätte vauvan unihäiriöistä? 8. Onko vauvallanne tai muilla perheen lapsilla ollut heidän vauvaiällään unihäiriöitä, jos millaisia? 1 Ei 2 Kyllä, nykyisellä vauvallani 3 Kyllä, perheen muilla lapsilla

45 Selviytyminen unihäiriöisen vauvan kanssa LIITE 4(2). 9. Millaisia keinoja teillä vanhempana on selviytyä unihäiriöisen vauvan kanssa? Vanhempien saama ohjaus/tuki 10. Millaista ohjausta olette saaneet neuvolasta vauvan uneen liittyen? 11. Onko neuvolasta saamanne ohjaus ollut mielestänne riittävää? Jos ei, millaista ohjausta olisitte kaivanneet lisää? 12. Jos vauvallanne on ollut unihäiriöitä, millaista tukea olette saaneet neuvolasta unihäiriöiden hoitoon liittyen? 13. Onko saamanne tuki unihäiriöiden hoidossa ollut riittävää? Jos ei, millaista tukea olisitte toivoneet lisää?

46 LIITE 4(3). 14. Mistä muualta kuin neuvolasta olette saaneet tukea/ohjausta liittyen vauvojen unihäiriöihin? 1 Internetin keskustelupalstat 2 Ystävät 3 Vanhemmat 4 Muut sukulaiset 5 Muualta, mistä? 15. Mitä tiedät ja millaisia mielikuvia teillä on sairaalassa järjestettävästä unikoulusta lapsen unihäiriöiden hoidossa? 16. Millaisena pidätte ajatusta, että vauvoille järjestetään unikoulu esim. päiväkodissa, ensi- ja turvakodilla tai asiantuntija tulee kotiin pitämään unikoulua? 17. Onko teillä toivomuksia/ehdotuksia siihen, miten/kenen tulisi antaa ohjausta ja tukea unihäiriöisen vauvan perheelle ja millä tavalla? Kiitos vastauksestanne! Halutessanne voitte jättää yhteystietonne, jotta voin tarvittaessa esittää tarkentavia kysymyksiä opinnäytetyöhöni liittyen.

47 LIITE 5. Esimerkki aineiston luokittelusta Pääluokka: Vanhempien selviytymiskeinot unihäiriöisen vauvan kanssa Alkuperäisilmaisut Alaluokkien erittelevä Alaluokka Yhdistävä luokka ominaisuus - Säännöllinen päivärutiini. Samanlaiset iltatoimet esim. iltapala, pesut, unilaulut Rauhoittuminen päivän leikeistä ajoissa. Miellyttävä ympäristö/makuuhuone, vuode. - Nukuttamalla esim. vaunuihin tiettyyn aikaa päivästä. Tarvittaessa herättämällä ettei yöuni viivästy myöhäisten päiväunien vuoksi. - Lapselle mieleistä ohjelmaa päivällä, jolloin uni siirtyy, samoin illalla, ettei nuku liian aikaisin. Säännölliset rutiinit erityisesti illalla, ei vilkasta tekemistä jotta rauhoittuu, sauna/kylpy rauhoittaa illalla. - Säännöllisellä päivärytmillä - Ensimmäisten kuukausien aikana unirytmiin ei voi vaikuttaa, eikä pidä yrittää vaikuttaa mitenkään. Kun lapsi herää kiinnostumaan ympäristöstään kasvaessaan, valveillaoloa voi päivällä ns. aktivoida varsinkin illalla toiminta väsymys uni. Vähitellen tätä kautta päiväunia vähemmäksi. Oma sänky, rutiinit, rauha. - Säännöllisillä rutiineilla. Ruokailut, ulkoilut jne. Ja tarpeeksi aktiviteettia päivän aikana, jotta unentarve on selkeä yöaikaan. - Vuorokausirytmi on tärkeää. Ainakin meillä toimii kaksosten kanssa erittäin hyvin. Ravinnon rytmittäminen ja ulkoilu ovat myös tärkeitä. Yöllä nukutaan noin 10 tuntia ja loput päiväunilla (vielä noin kolme kertaa). Toimii. Myös turvallinen olo vauvalle luo hyvää oloa. - Rauhoittamalla itsensä siihen nukuttamistilanteeseen, esim. Meidän vauva nukahtaa helposti tissille, oli hän sitten sylissä tai vieressä sängyllä. Tutti saattaisi olla hyvä apuväline. - Ruokailun ajoitus ja ruoan määrä voivat vaikuttaa. Unen pituutta voidaan säätää esim. herättämällä vauva kesken unien tarpeen mukaan. Illan ja muutenkin rytmin rauhoittaminen ja turvallisuus. - Päivällä rytmiin voi vaikuttaa paremmin. Antaa lapselle tilaisuuden nukahtaa vielä lisä päiväunille, jos aiemmat on jäänyt lyhyeksi. Vuorokauden minimimäärä on aika sama. - Esim. tekemällä yön ja päivän eron selväksi pimentämällä yöksi makuuhuoneen. Pitämällä rutiinit mahdollisimman säännöllisinä.. Tietyt toistuvat iltarutiinit ennen nukkumaanmenoa. -Unihäiriön syyn selvittäminen! (ruokavalio, allergiat, vatsakivut, lääkäriin, neuvolaan??) -Tiedon etsintä netistä, kavereilta, neuvolasta,kirjallisuudesta -mieleistä ohjelmaa päivällä Päivän rytmittäminen eri aktiviteettien mukaan -päiväunet -ravinnon -leikit, virikkeet -ulkoilu -ei vilkasta tekemistä -rauhoittuminen illalla -sauna, kylpy Ei liian aikaisin nukkumaan -Lapsen herättäminen tarvittaessa? -Nukkumispaikan miellyttävyys (mukava sänky, rauhallinen ympäristö, makuuhuoneen pimentäminen) -turvallinen olo vauvalle (tissi, syli, tutti) -vanhempien rauhallisuus nukuttamistilanteessa -Oman unen tarpeen tyydyttäminen, rauhoittuminen(vauva aistii, jos itse ärtynyt ja väsynyt) Rauhallisena pysyminen - Unikoulun pitäminen kotona -Unikoulu sairaalassa Päivärutiinit Iltarutiinit Nukkumisympäristö Unikoulu Unihäiriön syyn selvittäminen Vanhempien keinot vaikuttaa vauvan uneen