Työllisyyttä, turvallisuutta ja ostovoimaa

Transkriptio

1 Työllisyyttä, turvallisuutta ja ostovoimaa SAK:n ostovoima- ja laatutavoitteet sopimuskierrokselle Taustamuistio SUOMEN AMMATTILIITTOJEN KESKUSJÄRJESTÖ

2 Lokakuu 2002 Lisätietoja: SAK:n viestintä puh. (09) SAK, PL 157 FIN Helsinki

3 SAK:n tavoitteet sopimuskierrokselle Sisällys Työllisyyttä ja vakautta 3 Epävarmat talous- ja työllisyysnäköalat puoltavat tupoa 3 Luottamus talouskehitykseen avainkysymys 3 Vahvat työllisyystoimet tupon rinnalle 4 SAK:n valtuusto linjasi tupotavoitteet 4 Turvallisuutta ja hyvinvointia työelämään 5 Koulutuksesta apua työllisyyteen 5 Työsuhdeturvan puutteet korjattava 5 Työelämä joustamaan perheen hyväksi 6 Sairaan lapsen hoitovapaata laajennettava 7 Työaikojen joustoa myös työntekijän tarpeisiin 7 Vähimmäistyöaika neljään tuntiin 8 Henkilöstön edustajille kunnon toimintaedellytykset 9 Tasa-arvokysymykset jatkuvan neuvottelun piiriin 9 Vakautta ja ostovoimaa euroa lisää kuukaudessa 10 Verokevennykset pieni- ja keskituloisille 11 Tulos- ja voittopalkkioille pelisäännöt 11 Tuloratkaisuun liittyviä valtiovallan toimia 13 Kasvukeskusten asuntotuotantoa vauhditettava 13 Valtuuksia työehtovalvontaan lisättävä 13 Tupot tuoneet työllisyyttä ja ostovoimaa 14 Tupoilla kansalaisten tuki 15 Liitteet 16 SAK SOPIMUSTAVOITTEET

4 2 S AK SOPIMUSTAVOITTEET

5 Työllisyyttä ja vakautta SAK tavoittelee kaksivuotisen, vuodet 2003 ja 2004 kattavan, tupon avulla työllisyyden paranemista, palkansaajien ostovoiman kasvua, taloudellista vakautta ja ennustettavuutta sekä inflaation pysymistä kurissa. Ostovoimaa ja työllisyyttä luova kaksivuotinen tupo vakauttaisi taloutta yli suhdannetaantuman ja hallitusvaihdoksen. Epävarmat talous- ja työllisyysnäköalat puoltavat tupoa Työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen kolmikantayhteistyö on vaikuttanut myönteisesti maamme taloudelliseen tilanteeseen ja työllisyyteen luvulla solmitut kattavat tulopoliittiset ratkaisut vaikuttivat vahvasti siihen, että Suomi nousi lamasta. Yhteistyön tuloksena on saatu aikaan noin uutta työpaikkaa, kilpailukykyinen kansantalous, ylijäämäinen valtiontalous sekä hyvä reaaliansioiden ja ostovoiman kehitys palkansaajille. Laman syövereistä on noustu, vaikkakin vaikea rakennetyöttömyys jäi taakaksi uudelle vuosituhannelle. Nykyinen vuoden 2003 tammikuussa päättyvä tuloratkaisu on täyttänyt sille asetetut tavoitteet. Pitkä sopimus toi ennustettavuutta ja ostovoima kasvoi odotusten mukaisesti, vaikka talouskasvussa tapahtuikin syvä notkahdus. Työllistä kohden ostovoima nousi viime vuonna kolme prosenttia ja tänä vuonna arvioimme sen nousevan kaksi ja puoli prosenttia. Myös työttömien toimentuloturvaa nostettiin alkaen. Tämän syksyn tuloneuvotteluihin käydään aiempaa vaikeammassa taloustilanteessa. Valtiontalous on kääntynyt alijäämäiseksi ja vientitaantuma uhkaa pitkittyä. Myös ensi kevään eduskuntavaalit ja hallitusvaihdos tuovat poliittista epävarmuutta, jota epäselvä tilanne työmarkkinoilla entisestään pahentaisi. Ilman suotuisan ostovoimakehityksen tukemaa kotimarkkinoiden kysyntää työttömyysluvut olisivat jo toista vuotta jatkuneen vientitaantuman oloissa kääntyneet vääjäämättä nousuun. Hallituskin arvioi talousarvioehdotuksessaan, että työttömyys kääntyy nousuun. Jos kattavaa tuloratkaisua ei nyt saada aikaan, irtisanomisten ja lomautusten kierre teollisuudessa ja koko yksityisellä sektorilla todennäköisesti pahenee. Kansainvälisen ja kotimaan talouden epävarmuus ja työllisyyskehitys puoltavatkin kokoavaa tulopoliittista ratkaisua, jolla voitaisiin rakentaa silta epävarmuuden yli sekä turvata vakaa ja työllisyyttä tukeva ostovoimakehitys. Luottamus talouskehitykseen avainkysymys Tuottavuuden kasvu on Suomessa jo pitkään ollut kansainvälisesti huipputasoa. Vuodesta 1995 vuoteen 2001 koko kansantalouden tuottavuus työntekijää kohden on Suomessa kasvanut 16,3 prosenttia. Esimerkiksi Saksassa tuottavuuden kasvu on alle puolet Suomen luvusta eli 7,6 prosenttia ja koko euroalueella 8,8 prosenttia. Huikean tuottavuuskehityksen ansiosta myös yritysten kilpailukyky on pysynyt hyvänä. On kohtuullista, että myös palkansaajat pääsevät osalliseksi hyvän tuottavuuskehityksen tuomasta jakovarasta. SAK SOPIMUSTAVOITTEET

6 Toisaalta on otettava huomioon kansainvälisen tilanteen epävarmuus. Yritysjohdon talousepäselvyydet USA:ssa ovat vähentäneet tulevaisuudenuskoa ja hidastaneet talouden elpymistä. Taistelu terrorismia vastaan ja Lähi-idän kysymys tuovat epävarmuutta raaka-ainemarkkinoihin, etenkin öljyn hintakehitykseen. Tulopoliittisen selvitystoimikunnan viesti tuleviin sopimusneuvotteluihin on selkeä. USA:n talouskehitystä ei elvytetä eikä heikkoja vientisuhdanteita korjata sillä, että Suomessa luovuttaisiin palkankorotuksista. Päinvastoin - kotimaisen kysynnän, talouskasvun ja työllisyyden turvaaminen edellyttää Suomessa kohtuullista reaalipalkkojen ja ostovoiman nostamista myös jatkossa. Toimikunta korosti, että kotitalouksien ja yritysten luottamuksen säilyttäminen talouskehitykseen on keskeistä. Siksi nyt on huolehdittava kotimaisesta kysynnästä, kun kansainvälisen talouden näkymät ovat epävarmat. Vahvat työllisyystoimet tupon rinnalle Tulevan sopimuskauden aikana ei liene mahdollista saavuttaa yhtä hyvää palkansaajien ostovoiman kasvua kuin kuluvalla sopimuskaudella, koska verokevennykset jäänevät vaatimattomiksi. Palkansaajien kannalta on tärkeää, että maltillinen työn verotuksen kevennyslinja ei kokonaan pysähdy, vaikka kevennysvara onkin supistunut. Tuloratkaisun osana ensi vuoden verolinjaa voitaisiin vielä tarkistaa ja antaa myös suuntaviivat vuoden 2004 veroratkaisulle. Hallitus on ilmoittanut olevansa valmis keskustelemaan verojen ohella lisätoimista myös työllisyyden ja osaamisen hyväksi, jos neuvotteluihin tuposta päästään. Epävarma, osin jopa kohtuullisen synkkä, kansainvälinen ja kotimainen talousja suhdannetilanne edellyttääkin budjettiriihessä ajateltua merkittävämpää työllisyyspakettia. Erityisesti aktiiviset työvoimapoliittiset toimenpiteet sekä asuntotuotannon ja tuotannon perusrakenteen parantaminen yhdessä aikuiskoulutuksen kehittämisen kanssa tukevat niin lyhyen kuin pidemmänkin aikavälin työllisyyttä. Tehokkaat työllistämistoimet yhdistettynä palkansaajien tasaista ostovoimakehitystä tukevaan tupoon muodostaisivat vahvan ja uskottavan vastauksen heikkeneviin työllisyysnäkymiin. SAK:n valtuusto linjasi tupotavoitteita toukokuussa SAK:n valtuusto hahmotteli viime keväänä tuloratkaisun perusteita. Valtuuston mukaan työttömyys on yhä yhteiskunnan suurin eriarvoisuutta aiheuttava ongelma, joka uhkaa kärjistyä kansainvälisen suhdannetaantuman pitkittymisen myötä. Monien johtajien ja sijoittajien rahanahneuden ja itsekkyyden sijaan tarvitaan entistä päättäväisempiä ponnisteluja työllisyyden hyväksi. Valtuusto totesikin palkansaajien odottavan, että tulevalla sopimuskierroksella työllisyyden parantamisen lisäksi tavoitteena on ostovoiman kasvattaminen ennen kaikkea solidaaristen, oikeudenmukaista tulonjakoa edistävien palkankorotusten kautta. Valtuusto korosti, että myös tulos- ja voittopalkkioiden käyttöönottoon tarvitaan yhteiset pelisäännöt. 4 S AK SOPIMUSTAVOITTEET

7 Turvallisuutta ja hyvinvointia työelämään Koulutuksesta apua työllisyyteen Vaikka 90-luvulla harjoitetun yhteistyön politiikan ansiosta maahamme luotiin satoja tuhansia uusia työpaikkoja, on työttömyys edelleen vaikein ongelmamme. Selvitysten mukaan pitkäaikaistyöttömien työllistymistä estävät ennen muuta työntekijöiden osaamiseen ja ammattitaitoon liittyvät rajoitteet. Rakennetyöttömyyttä voidaankin helpottaa vain panostamalla osaamiseen ja koulutukseen. Osaamisen kohottamisella parannetaan myös kilpailukykyä ja työntekijöiden selviytymistä työelämän muutostilanteissa. Osaaminen ja koulutus ovat tehokasta muutosturvaa ja ammattitaitojen kehittyminen auttaa myös osaltaan työntekijöitä jatkamaan työelämässä normaaliin eläkeikään saakka. Yhteiskuntamme toiseenkin tulevaisuuden haasteeseen - eli työelämän ikärakenteen muutokseen - voidaan vastata vain osaamisen ja koulutuksen kehittämisellä. Kuluvan vuosikymmenen aikana työelämästä poistuu työntekijää ja osaavan työvoiman puute kasvaa. Samanaikaisesti työelämässä on yhteensä noin henkilöä vailla perusasteen jälkeistä koulutusta. Heistä noin on keski-ikäisiä aikuisia, joilta puuttuu ammatillinen tutkinto. Osaamiseen panostaminen on myös elintärkeää Suomen kilpailukyvylle. SAK:n mielestä aikuisten opinnoille on saatava kunnollinen taloudellinen tuki. Nyt se puuttuu ja tuen saamisen ehdot on viritetty ylikireiksi. Opintojen aikaisen toimeentulon turvaaminen lisäisi kuitenkin tuntuvasti halukkuutta tutkintojen suorittamiseen. SAK esittääkin aikuiskoulutuksen ehtojen parantamista sekä tutkintomaksujen ja tutkintojen suorittamisesta syntyvän ansionmenetyksen korvaamista. Aikuiskoulutus ja henkilöstökoulutus kasautuvat tällä hetkellä voimakkaasti jo entuudestaan parhaiten koulutetuille. Siksi työnantajien on aika ryhtyä kehittämään koko henkilöstönsä osaamista. Koulutus ja osaamisen kohottaminen on saatava kaikkien oikeudeksi. Myös valtion on kannettava vastuunsa aikuiskoulutuksen voimavaroista. Valtion vuoden 2003 talousarvioesityksessä esitetyt määrärahat ovat täysin riittämättömät, eikä niillä kyetä käynnistämään aikuisväestön osaamisen kohottamisohjelmaa tarpeellisessa laajuudessa. Ohjelman toteuttamiseen on SAK:n mielestä kohdistettava ensi vuonna 20 miljoonaa euroa ja turvata jatkossa se, että koulutukseen voi vuosittain osallistua vähintään aikuista. Työsuhdeturvan puutteet korjattava Tulokierroksen yksi pääkysymyksistä on SAK:n mielestä työelämän muutostilanteiden parempi hallinta eli työntekijöiden turvallisuuden lisääminen ja työsuhdeturvan puutteiden korjaaminen. Suomessa työnantajien vastuu irtisanomis- ja lomautustilanteissa on pienempi kuin muualla Euroopan unionin piirissä. Yleistä eurooppalaista tasoa heikompi irtisanomissuoja houkuttelee monikansallisia yhtiöitä vähentämään työvoimaa Suomessa. Työntekijöille tarvitaan myös suojaa tilanteissa, joissa yritykset pyrkivät siirtämään tuotantoaan keinottelumielessä matalapalkkamaihin. Sen lisäksi yritykset turvautuvat turhan herkästi lomautuksiin ja irtisanomisiin. SAK SOPIMUSTAVOITTEET

8 Lomautusten ja irtisanomisten sijasta yritystenkin edun mukaista olisi investoida työntekijöiden ammatilliseen koulutukseen nykyistä enemmän. Irtisanomismenettelyyn pitäisikin liittää erillinen koulutusjärjestelmä ja uudelleensijoittamisohjaus. Näin monipuolistettaisiin työntekijöiden osaamista ja turvattaisiin mahdollisuus siirtyä uusiin työtehtäviin tai uuteen yritykseen työpaikan vaihdon myötä. Myös korvausjärjestelmää irtisanomistilanteissa on SAK:n mielestä kehitettävä ottamalla käyttöön muutosturvaraha. Taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvissa irtisanomisissa työnantajan olisi maksettava työntekijöilleen muutosturvarahaa, joka helpottaisi työntekijän asemaa, kouluttautumista ja uudelleensijoittautumista. Niin ikään ikääntyneiden työntekijöiden aseman parantaminen on tarpeen ja se voidaan tehdä muuttamalla työvoiman vähentämisjärjestystä. Työelämä joustamaan perheen hyväksi Pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa lapsiperheitä tuetaan monin tavoin. Julkisilla päivähoitopalveluilla, lastenhoitovapaita koskevilla sopimuksilla sekä yhteiskunnan antamalla lapsiperheiden taloudellisella tuella on tärkeä vaikutus lapsiperheiden pärjäämiseen ja myös siihen, että syntyvyys on ollut meillä parempi kuin esimerkiksi monessa Etelä-Euroopan maassa. Kuitenkin Suomessakin hankitaan lapsia entistä vanhempina. Koulutusajat ovat pidentyneet. Pätkittäiset ja epävarmat työsuhteet vaikuttavat lasten hankinnan siirtämiseen myöhempään tai jopa tietoiseen valintaan jättää lapset hankkimatta. Tutkimuksissa on jo viitteitä naisten jakautumisesta: joko hankitaan pitkä koulutus, ollaan pitkään erilaissa pätkätöissä eikä hankita lapsia ollenkaan tai suuntaudutaan enemmän kotiäidin uraan. Työelämästä on tullut entistä kiivaampaa. Työ vie yhä enemmän aikaa ja lapset ovat pitkiä aikoja päivähoidossa. SAK:n mielestä työaika- ja työjärjestelyitä tuleekin tehdä perhetilanteen mukaan. Perheitä on aktiivisesti tuettava jakamaan lastenhoitovastuita ja perhevapaita. Osittaista hoitovapaata ja osittaista hoitorahaa on kehitettävä niin, että se nykyistä paremmin voi tarjota työssä käyville pienten lasten vanhemmille todellisen vaihtoehdon, jolla parannetaan lapsen turvallisuutta ja lyhennetään pienten lasten hoitopäivän pituutta ja pienten koululaisten yksinäistä iltapäivää. Osittaiseen hoitovapaaseen on tällä hetkellä oikeus vanhemmalla sen kalenterivuoden loppuun, jona lapsi on aloittanut peruskoulun. Edellytyksenä on kuitenkin, että työntekijä on ollut saman työnantajan palveluksessa vähintään 12 kuukautta viimeksi kuluneen 24 kuukauden aikana. Nuorten vanhempien työura on kuitenkin kovin vakiintumatonta. Moni vakituisen työpaikan saanutkin on saattanut saada sen niin, ettei työsuhde ole kestänyt vielä 12 kuukautta vanhempainvapaan päättyessä. Esimerkiksi voi olla hyvinkin tavallista, että äidillä on ollut määräaikainen työsuhde ennen äitiysvapaata ja isä on vaihtanut työpaikkaa perhevapaiden aikana. Äiti löytää uuden työpaikan vanhempainvapaan päätyttyä ja ainakin jompikumpi vanhemmista haluaisi käyttää mahdollisuutta osittaiseen hoitovapaaseen. Se ei kuitenkaan ole kummallekaan mahdollista työsopimuslain nykyisten rajoitusten mukaan. 6 S AK SOPIMUSTAVOITTEET

9 SAK:n mielestä osittaista hoitovapaata on laajennettava niin, että työsuhteen kestokriteeri poistetaan ja oikeus ulotetaan koskemaan alle 10-vuotiaita lapsia. Sairaan lapsen hoitovapaata laajennettava Työehtosopimuksissa on jo kolmatta kymmentä vuotta ollut kirjattuna työntekijän oikeus jäädä kotiin alle 10-vuotiaan lapsen äkillisesti sairastuessa. Alkuun oikeus oli vain lapsen äidillä ja jäänteitä tästä löytyy edelleen joistain sopimuksista. Voimassa on kuitenkin myös sellaisia työehtosopimuksia, joissa vanhemmalla ei ole hoito-oikeutta, jos toinen vanhempi on kotona sairaana tai vaikka kurssilla toisella paikkakunnalla. Toisin sanoen vanhemmalla on oikeus jäädä kotiin vain, mikäli toinen vanhempi on faktisesti työssä. Toisissa sopimuksissa taas oikeus sairaan lapsen hoitovapaaseen on taattu, mikäli toinen vanhemmista ei pysty sairauden, opiskelun, matkan tai muun syyn vuoksi hoitamaan lasta. SAK:n mielestä sairaan lapsen hoitovapaan osalta lapsen ikäraja olisi nostettava 10 vuodesta 12 vuoteen ja työmarkkinajärjestöjen olisi sovittava määräysten yhdenmukaisista tulkintaperiaatteista. Työaikojen joustoa myös työntekijän tarpeisiin Työelämässä vallalla oleva joustavuuden vaatimus kohdistuu myös työaikoihin. Työaikojen sääntelyä onkin väljennetty useissa EU-maissa. Myös Suomessa työantajien keskeisenä tavoitteena on työaikasääntelyn väljentäminen niin, että työaikoja voidaan sopeuttaa kysynnän vaihteluiden mukaisesti. Työntekijöille joustavuus tarkoittaa pitkiä työpäiviä ja -viikkoja, epäsäännöllisiä työaikoja, kiirettä ja aikapainetta. Työaikojen joustavuus ja epämukavat työajat näkyvät myös työterveyden ja työturvallisuuden heikentymisenä. Myös SAK:laisten alojen työaikamuodot ovat muuttuneet. Palvelualoilla on työsuhteita osa-aikaistettu ja työvuoroja lyhennetään ja pilkotaan. Säännöllisessä päivätyössä olevien määrä on vähentynyt. Vain hieman yli puolet SAK:laisista on päivätyössä. Vuorotyö on yleistynyt naisilla, ilta-, yö- ja aamutyö miehillä. Osaaikatyöntekijöistä yhä harvempi tekee päivätyötä. Siksi on perusteltua, että vuorotyön ja muiden epäsäännöllisten työaikojen aiheuttamat terveydelliset näkökohdat otetaan entistä paremmin huomioon. Myös työntekijöiden tarpeet työaikojen suhteen ovat erilaisia. Oman elämän hallinnan kannalta on tärkeää, että työntekijä itse voi vaikuttaa työaikojensa järjestelyihin niin koko työuran aikana kuin päivittäisessä työssäkin. Perheen ja työn yhteensovittaminen sekä jatkuvan ammatillisen kehittämisen ja koulutuksen vaatimukset lisäävät paineita yksilöllisille työaikajärjestelyille. Työntekijöiden tarpeisiin perustuvan työaikajoustavuuden lisäämiseksi on pyritty kehittämään työaikapankkeja tai työaikatilejä, joilla tarkoitetaan mahdollisuutta kerätä pidempää yhtenäistä vapaata. Työaikatilien toimivuus on kuitenkin riippuvainen yrityksen vakaudesta sekä järjestelyistä, joilla turvataan kerätyt vapaat, mikäli yrityksissä tapahtuu tuotannollisia tai toiminnallisia muutoksia. Toimivat työaikatilit vaativat siis toimivat pelisäännöt. SAK SOPIMUSTAVOITTEET

10 Työajan lyhentäminen on eurooppalaisessa keskustelussa edelleen tärkeä paitsi työllisyyssyistä niin myös osana hyvinvoinnin parantamista. Ranskassa ja Saksassa on työaikaa lyhennetty 35 tunnin työviikkoon ja työajan lyhennyksestä on sovittu myös Ruotsissa. Suomi on säännöllisellä työajalla mitattuna pudonnut Euroopan unionin maiden keskikastiin. SAK:n mielestä työmarkkinajärjestöjen olisi käynnistettävä hanke, jonka tarkoituksena on selvitystyön jälkeen lyhentää yleistä työaikaa EU:n kärkimaiden tasolle. Suomessa on viimeksi lyhennetty päivä- ja kaksivuorotyötä tekevien työaikaa, mutta vuorotyöntekijöiden työaika on pysynyt ennallaan runsaat kymmenen vuotta. Viime tulokierroksella sovittiin helatorstai palkalliseksi vapaapäiväksi niillä aloilla, joilla helatorstaihin liittyvät järjestelyt eivät sitä ennen olleet lyhentäneet vuosittaista työaikaa. Sopimus ei kuitenkaan koskenut keskeytymätöntä kolmivuorotyötä. SAK:n mielestä tällä sopimuskierroksella keskeytymättömässä kolmivuorotyössä ja siihen rinnastettavissa työaikamuodoissa työntekijöiden keskimääräistä vuosityöaikaa on lyhennettävä yhden työvuoron pituutta vastaavalla määrällä. Vähimmäistyöaika neljään tuntiin Yksityisellä palvelualalla on nykyään vallalla neljä kehityssuuntaa: työsuhteiden osa-aikaistaminen, työvuorojen lyhentäminen ja pilkkominen, 0-sopimusten käyttö ja erikseen töihin kutsuttavien työntekijöiden käyttö. Osa-aikatyöntekijöitä on kaikista suomalaisista palkansaajista n. 13 prosenttia - naisista 16 prosenttia. Palvelualojen työntekijöistä 27 prosenttia on osa-aikaisia, heistä 21 prosenttia on vakituisessa ja kuusi prosenttia määräaikaisessa työsuhteessa. Päivittäistavarakaupassa osa-aikaisten osuus on jopa 67 prosenttia ja lähes puolet (48 %) anniskeluravintoloiden työntekijöistä on osa-aikaisia. Normaali osa-aikatyö, eli neljä tuntia päivässä tai 20 tuntia viikossa, on muuttunut palvelualoilla myös lyhyempien työvuorojen suuntaan. Ns. 0-tuntisopimuksia tehdään puolestaan erityisesti hotelli- ja ravintola-alalla. Ne ovat sopimuksia, jotka ovat usein toistaiseksi voimassa olevia, mutta eivät takaa mitään vähimmäistyöaikaa. Myös erikseen töihin kutsuttavia työntekijöitä on käytetty hotelli- ja ravintola-alalla pitkään ja 90-luvulla tapa levisi muillekin palvelualoille (esim. kauppoihin, vartiointialalle). Työntekijöille tilanne on ongelmallinen siksikin, että työntekijän on sitouduttava olemaan työnantajansa käytettävissä, vaikka häntä ei töihin kutsuttaisikaan. Olennaista on se, että erikseen töihin kutsuttavista on tullut osa normaalia henkilöstöpolitiikkaa ja palvelutuotannon organisointia. Ennen heitä käytettiin vain erikoistilanteissa. SAK:n mielestä työssä käymisen lähtökohtana on kuitenkin oltava se, että ihmisten on voitava tulla työllään toimeen. Siksi osa-aikatyöntekijöille on taattava vähintään neljän tunnin yhtäjaksoinen työaika. Henkilöstön edustajille kunnon toimintaedellytykset Työyhteisöjen kehittämistyölle pitää luoda edellytyksiä työntekijöiden oikeuksia lisäämällä sekä luomalla henkilöstön edustajille parempia toimintaedellytyksiä, myös konsernitasolla. Henkilöstöä edustavat luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut ovat avainasemassa työelämän inhimillisyyttä lisättäessä. Heidän toi- 8 S AK SOPIMUSTAVOITTEET

11 mintaedellytystensä eli tiedonsaanti ja työstä vapautusajat sekä jaksamisen turvaaminen on kaikkien osapuolten etu. Luottamusmiesjärjestelmä on mahdollistettava myös pienille työpaikoille. Luottamusmiehille ja työsuojeluvaltuutetuille on turvattava mm. toimivat sijaisuusjärjestelyt sekä asianmukaiset työvälineet. Nykypäivän luottamushenkilön työvälineet eivät enää ole lankapuhelin ja kirjoituskone vaan kännykkä ja nettiyhteys. Luottamushenkilön tehtävä ei ole eläkevirka. Sen vuoksi on tärkeätä turvata myös luottamushenkilöiden mahdollisuudet ammattitaidon ylläpitämisen ja tarvittavaan koulutukseen. Luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun korvausten kohtuullinen taso on turvattava kaikilla sopimusaloilla. Tasa-arvokysymykset jatkuvan neuvottelun piiriin Näiden sopimuskierrostavoitteiden lisäksi on SAK:n mielestä vahvistettava edelleen jatkuvan neuvottelun kulttuuria työmarkkinajärjestöjen välillä. Jatkuvien neuvottelujen piiriin kuuluvat tulevaisuudessa mm. toimenpiteet työhyvinvoinnin edistämiseksi sekä Euroopan teletyötä koskevan sopimuksen täytäntöönpano Suomessa. Yksi merkittävimmistä jatkuvan neuvottelun kohteista on tasa-arvon edistäminen työelämässä, kuten esimerkiksi samapalkkaisuuden toteutuminen. Euroopan unionikin on toistuvasti kiinnittänyt huomiota siihen, että naisten ja miesten palkkaerojen kaventaminen ei Suomessa edisty riittävän nopeasti. Tasa-arvolain vaatimus samasta palkasta samanarvoisesta työstä jääkin toteutumatta monella työpaikalla, koska samanarvoisuutta on vaikea määritellä. SAK:n mielestä työmarkkinajärjestöjen onkin käynnistettävä toimenpideohjelma, jolla sukupuolten samapalkkaisuutta pystytään edistämään. Sen lisäksi SAK:n mielestä on pikaisesti käynnistettävä myös työehtosopimusten sukupuolivaikutusten arviointi, sillä uuden tasa-arvodirektiivin mukaan sellaiset työehtosopimukset, jotka eivät kohtele sukupuolia yhdenvertaisesti, voidaan julistaa mitättömiksi. SAK SOPIMUSTAVOITTEET

12 Vakautta ja ostovoimaa Kokoava tuloratkaisu rauhoittaa inflaatiota ja antaa niin yrityksille kuin kotitalouksillekin vakaat tulevaisuudennäkymät. Liittämällä tupoon indeksiehto voidaan hillitä inflaatio-odotuksia ja turvata palkkakehitys muuttuvissakin talousoloissa. Tupon avulla myös pienitulosten ja naisvaltaisen alojen palkkakehitys voidaan turvata parhaiten. SAK:n esittämällä palkankorotusmallilla tähdätään joustavaan ja solidaariseen palkkaratkaisuun. Palkankorotuksissa solidaarisuus näkyy euromääräisinä korotuksina, jotka ovat pienituloisille ja valtaosalle naisista prosenttikorotuksia edullisempia. Solidaarisuutta lisää myös matalapalkka-aloille painottuva tasa-arvoerä, joka tuo hyvitystä erityisesti matalapalkkaisilla aloilla työskenteleville naisille. Liittoerä tuo palkkaratkaisuun alakohtaista joustavuutta. 64 euroa lisää kuukaudessa SAK:n mallissa palkankorotus muodostuu kustannusvaikutukseltaan ensimmäisenä vuonna 2,5 prosentin ja toisena vuonna 2,3 prosentin euromääräisestä yleiskorotuksesta. Vuonna 2003 palkankorotus olisi 33 senttiä tunnissa tai 55 euroa kuukaudessa ja vuonna 2004 se olisi 32 senttiä tunnissa ja 53 euroa kuukaudessa. Sen lisäksi alakohtaisissa neuvotteluissa jaetaan ensimmäisenä vuonna kustannusvaikutukseltaan prosentin suuruinen liittoerä; toisena vuonna liittoerän kustannusvaikutus on 0,8 prosenttia. Tasa-arvoerän kustannusvaikutus on molempina vuosina 0,3 prosenttia. Palkankorotusten kustannusvaikutus kansantaloudessa on ensimmäisenä vuonna yhteensä 3,8 prosenttia ja toisena vuonna 3,4 prosenttia. Tällaisella palkkaratkaisulla yhdistettynä jo päätettyihin veroratkaisuihin päästään noin kahden prosentin ostovoiman kasvuun. Ilman uusia veropäätöksiä SAK:n tavoittelema palkkaratkaisu toisi ensi vuonna 2000 euron kuukausituloilla palkansaajan kukkaroon 64 euroa kuukaudessa. Inflaatio-odotuksia tuo alas se, että palkankorotukset ovat toisena vuonna ensimmäistä vuotta pienemmät. SAK edellyttää, että sopimukseen sisältyy sekä indeksiehto että ansiokehityslauseke. Oikein viritetty indeksiehto hillitsee inflaation kiihtymistä ja jakaa riskiä inflaatiotavoitteen ylittymisestä. Oikein viritetty indeksiehto hyödyttää myös yrityksiä. Indeksiehtoa käytetään tuposopimuksissa suojaamaan palkansaajien ostovoimaa ennakoimattomalta hintojen nousulta. Epävarmassa taloudellisessa tilanteessa indeksiehdolla voidaan ehkäistä inflaatio-odotusten siirtymistä jo etukäteen palkkoihin ja hintoihin. Jos inflaatio ylittää indeksiehdon, hintojen nousu korvataan palkankorotuksilla. Ansiokehitystarkastelu tukee solidaarista palkkakehitystä, sillä se antaa mahdollisuuden tarkistaa jälkeenpäin palkkoja aloilla, joilla joudutaan tyytymään pelkkiin taulukkopalkkakorotuksiin. 10 S AK SOPIMUSTAVOITTEET

13 Verokevennykset pieni- ja keskituloisille Palkansaajien reaaliansioita ja kotitalouksien ostovoimaa voidaan hyvän työllisyyskehityksen ohella kasvattaa tupossa palkankorotusten ja verokevennysten yhdistelmällä. Budjettiriihen veroratkaisu ei juurikaan kasvata palkansaajien ostovoimaa ja hallitus on ilmoittanut, että pelivaraa vuoden 2003 veroratkaisuun on jätetty vain niukalti. Palkansaajien ostovoiman kasvattaminen jää siis suurelta osin riippuvaiseksi palkankorotuksista. Vuoden 2004 veroratkaisu on kuitenkin auki. SAK:n näkemys on, että mahdollinen veronkevennysvara tulisi molempina vuosina työllisyyssyistä kohdistaa pieni- ja keskituloisille. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi aloittamalla työmatkakuluvähennyksen omavastuuosuuden poistaminen tai korottamalla tulonhankkimisvähennystä. Tulos- ja voittopalkkioille pelisäännöt Tulos- ja voittopalkkioista sopiminen luo tarvittavaa ala- ja yrityskohtaista joustoa palkanmuodostukseen. Se antaa myös mahdollisuuden työntekijöille päästä osalliseksi yritysten kannattavuuden noususta ja muusta myönteisestä kehityksestä. SAK:n mielestä nyt onkin korkea aika sopia tulos- ja voittopalkkioiden käyttöönoton periaatteista. Tutkimusten mukaan (esim. Kairinen ja Vartiainen) tulos- ja voittopalkkiojärjestelmät epäonnistuvat tavoitteissaan usein siksi, että järjestelmien suunnittelussa ei ole huomioitu työntekijöiden mielipidettä eikä niiden käyttöönotosta ole neuvoteltu henkilöstön kanssa. Ongelmat vähenisivät, jos tulos- ja voittopalkkioiden yhteistoiminnan pelisäännöistä sovittaisiin työehtosopimuksissa. Jotta järjestelmät toimisivat, on tärkeää, että henkilöstö kokee ne oikeudenmukaisiksi ja luottaa niihin. SAK:laiset suhtautuvat tulospalkkausjärjestelmiin varauksellisesti. Tämä johtuu osin siitä, että monet järjestelyt koetaan epäoikeudenmukaisiksi. Tällöin järjestelmät eivät motivoi henkilöstöä eivätkä siten täytä alkuperäistä tarkoitustaan. Metallin malli tulospalkkioista hyvä esimerkki SAK haluaakin, että tulos- ja voittopalkkioiden käytölle sovittaisiin yhteiset pelisäännöt. Joillain SAK:laisilla aloilla pelisäännöistä on jo osittain sovittu. Metalliliiton sopimusmalli on hyvä tulospalkkioiden pelisääntöjen osalta, mutta voittopalkkioiden käsittelytapa jää metallissakin yksinomaan yritysjohdon varaan. Metalliliiton mallissa sovitaan mm., miten tulospalkkio vaikuttaa keskituntiansioon ja lomapalkkaan. Työehtosopimuksessa on myös sovittu tärkeä rajanveto: palkankorotuksia ei sovelleta tulospalkkioon, vaan palkkio on aina erillinen palkanlisä. Voittopalkkioiden osalta on sovittu, että ne eivät vaikuta keskituntiansioon eivätkä vuosilomapalkkaan. SAK edellyttää, että palkitsemisjärjestelmät ovat oikeudenmukaisia ja mahdollisimman kattavia. Palkitsemisjärjestelmien laadinnassa on otettava huomioon tasa-arvo ja työturvallisuusnäkökohdat. On myös tärkeää, että työehtosopimus- SAK SOPIMUSTAVOITTEET

14 ten mukaiset palkkarakenteet ja niiden kehittäminen turvataan, kun palkitsemisjärjestelmiä otetaan käyttöön. Palkitsemisjärjestelmät pähkinänkuoressa Tulospalkkioiden perusteena käytetään asetettujen tuotannollisten tavoitteiden saavuttamista. Tavoitteet perustuvat yleensä tuottavuuteen, mutta palkita voidaan myös esimerkiksi kehitystavoitteiden saavuttamisesta. Palkitseminen voi perustua yrityksen, tulosyksikön, osaston, tiimin tai yksikön tulokseen. Voittopalkkioissa palkitseminen perustuu aina jollakin tavalla yrityksen kannattavuuteen. Kannattavuuden ohella palkkion suuruutta voivat määrittää muutkin tekijät. Yleinen ohje on, että kun voiton määrä palkkion maksamisen perusteena on yli 50 prosenttia, kyseessä on voittopalkkio. Voittopalkkioerät voidaan maksaa suoraan käteisenä työntekijöille tai ne voidaan rahastoida henkilöstörahastoon. 12 S AK SOPIMUSTAVOITTEET

15 Tuloratkaisuun liittyviä valtiovallan toimia Kasvukeskusten asuntotuotantoa vauhditettava Pula pätevästä työvoimasta ja kohtuuhintaisista asunnoista on edelleen tosiasia kasvukeskuksissa. Erityisesti puute kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista ja osin myös omistusasunnoista hidastaa työvoiman saantia ja avointen työpaikkojen täyttymistä. Tilanne on vaikeutunut valtion lainoittaman vuokra- ja asumisoikeusasuntojen uustuotannon supistuessa edellisten vuosien tasoon verrattuna. SAK:n mielestä asuntotuotantoa vauhditettava uutta työvoimaa tarvitsevilla paikkakunnilla ja asumiskustannuksia on kevennettävä alentamalla uusien vuokra- ja asumisoikeustalojen vuokria. Valtuuksia työehtovalvontaan lisättävä Työntekijöiden perusturvana Suomessa ovat valtakunnallisten työehtosopimusten vähimmäisehdot ja niiden yleissitovuus. Vähimmäistyöehtojen ja niiden toteutumisen tehokas valvonta korostuu Euroopan unionin laajentuessa, kun EU:n yhteisille työmarkkinoille tulee miljoonia uusia työntekijöitä. SAK:n mielestä Suomessa tehtävässä työssä on ulkomaalaisillekin turvattava kotimaisen työlainsäädännön ja työehtosopimusten noudattaminen. Suomen nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa joidenkin työnantajan velvoitteiden kiertämisen silloin, kun tänne tarjotaan vuokratyövoimaa tai aliurakointia toisesta EU-maasta tai EU:n ulkopuolelta. SAK:n kolmen jäsenliiton (Metallityöväen Liitto, Palvelualojen ammattiliitto ja Rakennusliitto) yhteisessä tutkimuksessa vuonna 2001 kävi ilmi, että Suomi on jäänyt lähetettyjen työntekijöiden ja vuokratyövoiman työehtojen valvonnassa pahasti jälkeen muista EU-maista. Muissa EUmaissa rangaistukset ulkomaisen työvoiman väärinkäytöksistä ovat ankarat ja viranomaisilla ja liitoilla on tehokkaat valvontaoikeudet. Suomi kuuluu EU:n jäsenmaiden siihen vähemmistöön, jossa ulkomaisen työvoiman vuokraamisessa ja aliurakoinnissa ei ole käytännössä toimivia pelisääntöjä. Työvoiman vuokraamisen sekä rakennus- ja muiden urakointipalvelujen kautta voidaan käytännössä kiertää työvoiman liikkuvuudelle asetettavat siirtymäajat. Tuoreimmissa EU:n laajentumista koskevissa selvityksissä on arvioitu, että uusista jäsenmaista tulisi Suomeen enemmän työvoimaa palvelujen tarjonnan kuin työvoiman vapaan liikkuvuuden kautta. Maahamme tätä kautta tulevan halpatyövoiman määrää on mahdotonta ennakkoon edes arvioida. Varmaa on vain se, että eniten työvoimaa tullaan tarjoamaan vähän ammattitaitoa vaativiin palveluammatteihin sekä rakennus- ja metallialan aliurakointitöihin. SAK:n mielestä nyt on tehtävä nopeasti sellaiset lainsäädännölliset muutokset, joilla pystytään torjumaan työvoiman palkka- ja sosiaalidumppaus ulkomaisen työvoiman käytössä, palvelujen tarjonnassa ja aliurakoinnissa. Näin voidaan myös tehokkaasti turvata, ettei rehellinen yritystoiminta joudu kärsimään keinotteluluontoisesta ja epäterveestä kilpailusta eikä harmaa talous laajene. SAK katsookin, että viranomaisten valtuuksia työehtovalvonnassa on lisättävä ja toiminnan resurssit on turvattava. SAK SOPIMUSTAVOITTEET

16 Tupot tuoneet työllisyyttä ja ostovoimaa SAK:n lähtökohtana tuloneuvotteluissa on ollut palkansaajien ostovoiman tasainen kasvu. Ratkaisevia eivät ole olleet mahdollisimman suuret nimellisen palkankorotukset, vaan se, mitä palkalla saa. Huomioon on siis myös otettava tavaroiden ja palveluiden hinnoissa, verotuksessa ja tulonsiirroissa tapahtuneet muutokset. Nämä kaikki vaikuttavat käytettävissä olevan tulon eli ostovoiman todelliseen muutokseen. Kolmen viimeisen tupokauden aikana työllisyyden paranemisen ja taloudellisen vakauden ansiosta palkansaajien yhteenlaskettu ostovoima on kasvanut jopa neljänneksellä. Palkankorotusten maltillisuutta viime vuosina kuvastaa se, että palkkojen osuus kansantulosta on supistunut. Työn tuottavuus kasvoi yksityisellä sektorilla vuosina hieman yli 40 prosenttia eli noin neljä prosenttia vuodessa. Ripeän kasvun synnyttämästä palkankorotusvarasta palkansaajat saivat vain pienen osan. Nyt voimassaolevaan tuloratkaisuun liittyvät laadulliset asiat on sovellettu liittotason sopimuksiin varsin hyvin ja muutoinkin ratkaisussa sovittuja asioita on kyetty viemään eteenpäin. Työterveyshuolto- ja työturvallisuuslakien uudistamiset on saatettu loppuun, henkilöstörahastolakia on uudistettu, luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen asemaa on parannettu, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamistoimissa on edetty, vuorotteluvapaajärjestelmän tulevaisuus on työn alla ja monia muita jaksamiseen ja työn hallintaan liittyviä hankkeita on pantu vireille. Vuoden 1995 jälkeen Suomessa on eletty yhtä vuotta lukuun ottamatta tupojen aikaa. 90-luvun lopun sopimusten tarkoitus oli turvata Suomen kansantalouden kehitys ulos lamasta ja parantaa ennätyksellisen vakavaa työttömyystilannetta. Näissä tavoitteissa onnistuttiinkin hyvässä yhteistyössä Lipposen 1. ja 2. hallituksen kanssa. Bruttokansantuote kasvoi tuona aikana 4 6,5 prosentin vuosivauhdilla ja palkansaajien ostovoima vuosittain 4 5 prosenttia. Työttömyys aleni tupokauden alun noin 15 prosentista vuoden -99 lopun noin 10 prosenttiin ja työllisyysaste nousi 60 prosentista 66 prosenttiin. Kaikkiaan noiden kahden tupon aikana luotiin uutta työpaikkaa. Kolmatta perättäistä tupoa ei kuitenkaan syksyllä 1999 syntynyt. SAK:n hallitus joutui syyskuussa toteamaan, että sillä ei niissä olosuhteissa ollut edellytyksiä käynnistää tulopoliittisia neuvotteluja. Mm. Paperin ja Kemian alakohtaiset ongelmat aiheuttivat näissä liitoissa arvion, ettei niitä tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa pystyttäisi ratkomaan. Tupoa kannattaneet Metalliliitto ja Rakennusliitto loivat ns. ryväsratkaisun, jonka lähtökohtana olivat solidaarinen ja oikeudenmukainen tulokehitys sekä mahdollisimman vakaa talous- ja työllisyyskehitys. Metallin ja Rakennusliiton johdolla työmarkkinoilla syntynyt päänavaus vakiinnutti saman, 3,1 prosentin kustannusvaikutuslinjan laajalti koko sopimuskenttään. Yleisen linjan mukaisten sopimusten kattavuus olikin sopimuskierroksen päättyessä yli 90 prosenttia. Minkään liiton ei tarvinnut tyytyä yleistä linjaa pienempiin korotuksiin. Tässä suhteessa ryväsratkaisu merkitsi ay-liikkeen sisäistä solidaarisuutta. Toisaalta merkittäviä laadullisia uudistuksia ei tässä yhteydessä juurikaan saatu aikaan. Mm. Paperin, 14 S AK SOPIMUSTAVOITTEET

17 Kemian ja AKT:n alakohtaisiin kysymyksiin jouduttiin ratkaisuja hakemaan työtaistelujen kautta. Kevään 2000 liittokierroksella syntyneiden sopimusratkaisujen kesto vaihteli vuodesta kolmeen vuoteen. Ryväsratkaisun mukaisten sopimusten yleisin kestoaika oli noin vuosi. Muutama sopimus oli kaksivuotinen ja kolmivuotisia sopimuksia solmivat SMU, AKT, Paperi, Ilmailuala, SEL ja Kemia. Erimittaiset sopimukset eivät kuitenkaan olleet esteenä yhtyä tulopoliittiseen sopimukseen syksyllä Tupolla kansalaisten tuki Tulopoliittisella kokonaisratkaisulla on myös kansalaisten vankka tuki. Tänä syksynä tehdyn Suomen Gallupin haastattelututkimuksen mukaan kaksi kolmesta (66 %) pitää tupoa parempana ratkaisuna kuin liittokohtaista sopimuskierrosta. Liittokohtaisen palkkaratkaisun taakse asettuu vain vajaa neljännes (23 %) suomalaisista. Ylivoimaisesti tärkein tavoite syksyn tuloneuvotteluille on suomalaisten mielestä edelleen työllisyyden parantaminen. Kolme neljästä (74 %) pitää sitä todella tärkeänä tavoitteena tälle tulokierrokselle. Seuraavasti tärkeimmäksi tavoitteeksi nousevat palkansaajien sosiaaliturvasta huolehtiminen (54 %), työsuhteen vähimmäisehtojen takaaminen kaikille (42 %) sekä inflaation hillintä (40 %). Palkankorotusten (32 %) ja verohelpotusten (33 %) tärkeyttä korostaa joka kolmas. Verokevennysten merkitys tulokierrostavoitteena on tasaisesti vähentynyt vuodesta SAK:laiset korostavat hiukan muita enemmän mm. vähimmäistyöehtojen takaamista kaikille, työllisyyttä sekä palkankorotusten merkitystä, sen sijaan verokevennykset ovat SAK:laisille hiukan keskimääräistä vähemmän tärkeä tavoite. Runsas puolet suomalaisista (59 %) tekisi työllisyyden kohentamiseksi seuraavalla tulokierroksella vakauttavan tulopoliittisen ratkaisun, jossa työssäkäyvät tyytyisivät pieniin palkankorotuksiin. Vahvimmin pienten korotusten kannalla ovat maatalousyrittäjät ja eläkeläiset. SAK:laisten (52 %) ja akavalaisten (54 %) keskuudessa työllisyystupon kannatus on pysynyt jokseenkin vakaana, mutta STTK:n jäsenkunnassa tämäntyyppinen ajattelu on vahvistunut selvästi: vielä viime keväänä maltillisen työllisyystupon kannalla oli vajaa puolet sttk:laisista (48 %), nyt jopa kaksi kolmesta (66 %). Palkankorotusodotukset ovat kuitenkin hiukan kasvussa: reilu kolmannes (38 %) vaatii seuraavalla sopimuskorotuksella suuria palkankorotuksia sillä perusteella, ettei korotusten suuruudella heidän mielestään ole vaikutusta kilpailukykyyn tai työllisyyteen. Näkemys on vahvistumassa lamavuosien jälkeen vuonna 1995 näin ajatteli vain 15 prosenttia suomalaisista. Enemmistö (54 %) kuitenkin edelleen torjuu näkemyksen. SAK:n jäsenkunnassa näkemykset jakautuvat tässä kysymyksessä tasan (48 %/48 %). Akavalaisista suuriakin korotuksia pitää perusteltuina 39 prosenttia, sttk:laisista 34 prosenttia. SAK SOPIMUSTAVOITTEET

18 SOPIMUSKOROTUSTEN RAKENNE, KUSTANNUSVAIKUTUS Yleiskorotus - euroa/t 0,33 0,32 - euroa/kk Yleiskorotuksen kustannusvaikutus, % 2,5 2,3 Liittoerä, % 1 0,8 Tasa-arvoerä, % 0,3 0,3 Kustannusvaikutus yht.,% 3,8 3, /SAK /PP/TL

19 ARVIO VERORATKAISUN JA PALKKATAVOITTEIDEN VAIKUTUKSESTA PALKANSAAJAN NETTOTULOIHIN ERI TULOTASOILLA 2003 Bruttopalkka, euroa/kk Nettoansioiden muutos, euroa/kk Veroratkaisu 1) Palkankorotus 2) Yhteensä /SAK /HP/TL 1) Hallituksen budjettiesitykseen sisältyvä veroratkaisu 2) Ml. rakennemuutosten, palkkaliukuman ym. vaikutukset. Nettopalkan muutos on laskettu vuosiansioista ja siinä on otettu huomioon palkankorotusten voimaantulo 1.2.

20 TYÖLLISEN PALKANSAAJAN OSTOVOIMAN MUUTOS, % (vuosikeskiarvo) Keskiansiot 4 ¾ 4 ½ Nettoansiot 4 ½ - Kuluttajahinnat 2 ¼ 2 Reaaliansiot 2 ½ 2 ½ Nettoreaaliansiot 2 ¼ - (=palkansaajien ostovoima työllistä kohti) /SAK /HP,IL/TL

21 Viime vuosien sopimusratkaisut Syksyn 2000 tuloratkaisu ,20 mk/h tai 200 mk/kk, väh. 2,1% liittoerä 0,5% tasa-arvoerä 0,4% Kustannusvaikutus yht. 3,1% ,07mk/h tai 179 mk/kk, väh. 1,9%, liittoerä 0,3% Kustannusvaikutus yht. 2,3% Kevään 2000 liittokierros Kustannusvaikutus yht. 3,1 3,2% Syksyn 1997 tuloratkaisu p/h tai 142 mk/kk, väh. 1,6% järjestelyvara 0,5% nais- ja matalapalkkaerä 0,4% Kustannusvaikutus yht. 2,6% p/h tai 142 mk/kk, väh. 1,6%, Kustannusvaikutus yht. 1,7% Syksyn 1995 tuloratkaisu ,05 mk/h tai 180 mk/kk, väh. 1,8% Kustannusvaikutus yht. 2% p/h tai 180 mk/kk, väh. 1,3%, nais- ja matalapalkkaerä 0,4% Kustannusvaikutus yht. 2% SAK SOPIMUSTAVOITTEET

22 Pieni tupo-sanasto Ansiokehitystakuu Palkkaratkaisun lauseke, jolla pyritään turvaamaan liukumattomilla aloilla tasasuhtainen ansiokehitys. Euro- tai senttilinja Kaikille palkansaajille sovitut euromääräiset korotukset prosentuaalisten korotusten asemasta. Indeksi Suhdeluku, joka ilmaisee jonkin suureen, esimerkiksi palkkojen tai hintojen muutosta ajankohdasta toiseen. Indeksiehto Indeksiehdolla torjutaan inflaation vaikutusta. Jos kuluttajahintaindeksin nousu ylittää tiettynä ajanjaksona ennalta sovitun prosenttimäärän, voidaan palkkoja korottaa indeksiehdossa sovitun mukaisesti, esimerkiksi prosenttimäärän ylittävän osan verran. Järjestelyvara Keskitetyissä ratkaisuissa sovittu palkankorotuserä, jonka käytöstä sovitaan liittotai yrityskohtaisesti. Keskusjärjestöjen keskitetty ratkaisu Työmarkkinoiden keskusjärjestöjen palkoista ja muista työehdoista tekemä sopimus, jonka pohjalta jäsenliitot neuvottelevat omat työ- ja virkaehtosopimukset. Liittoratkaisu Ammattiliiton ja työnantajaliiton neuvottelema ja sopima palkkaratkaisu. Liittokierrokselle päädytään, kun työmarkkinoiden keskusjärjestöt päätyvät siihen, ettei keskitettyä tulosopimusta kannata tavoitella lainkaan. Matalapalkkaerä Keskitetyssä ratkaisussa määritelty palkankorotuserä, joka määräytyy alan matalapalkkaisuuden perusteella ja jonka tarkoitus on korottaa matalapalkka-alan ansioita suhteellisesti muita aloja enemmän. Tunnetaan myös nimellä kuoppakorotus. Naispalkkaerä Keskitetyssä ratkaisussa määritelty palkankorotuserä, joka määräytyy alan naisvaltaisuuden perusteella ja jolla pyritään tasoittamaan naisten ja miesten välisiä palkkaeroja. 20 S AK SOPIMUSTAVOITTEET

23 Palkkaliukuma Sopimuskauden aikana tapahtunut ansioiden tilastollisen nousun ja sopimuskorotusten välinen erotus. Palkkaperintö Palkkaperintö kertoo, kuinka paljon vuoden lopussa vallitseva palkkataso on saman vuoden keskimääräistä palkkatasoa korkeampi. Palkkaperinnön suuruus riippuu vuoden aikana tapahtuneiden palkkojen nousun ajoittumisesta ja suuruudesta. Prosenttilinja Kaikille palkansaajille sovitut suhteellisesti yhtä suuret korotukset. Päänavaussopimus Neuvottelukierroksella ensimmäisenä solmittu työ- tai virkaehtosopimus. Sekalinja Palkankorotuksesta sovittu muodossa a euroa, vähintään kuitenkin b prosenttia. Solidaarinen palkkapolitiikka Pyrkimys korottaa matalimpia palkkoja muita enemmän. Sosiaalipaketti Keskitetyn ratkaisun yhteydessä sovitut sosiaali- tai työlainsäädännön uudistukset. Tarkistusneuvottelu Sopimuskaudella käytävä neuvottelu siitä, johtavatko muuttuneet olosuhteet muutoksiin sopimuksessa. Tupo eli tulopoliittinen kokonaisratkaisu Työmarkkinoiden keskusjärjestöjen ja maan hallituksen sopimus työmarkkinoita koskevasta ratkaisusta. Tupossa on palkkaratkaisun lisäksi sovittu talous-, tulonjako- ja sosiaalipoliittisista toimista. SAK SOPIMUSTAVOITTEET

24 Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry Hakaniemenranta 1, PL 157, FIN Helsinki, puh (09) 77211, fax (09) , internet: Finlands Fackförbunds Centralorganisation FFC rf Hagnäskajen 1, PB 157, FIN Helsingfors, tel (09) 77211, fax (09) , internet: The Central Organisation of Finnish Trade Unions SAK Hakaniemenranta 1, P.O. Box157, FIN Helsinki, phone , fax , internet: