ISSN Sivun 1 kuva: Pohjansorsimon röyhy Hietaniemen suvannolla v Kuvat ja teksti: Piia Juntunen Taitto: Kyllikki Koskela Lapin yliopis

Transkriptio

1 L a p i n y m p ä r i s t ö k e s k u k s e n m o n i s t e 53 Piia Juntunen Pohjansorsimo (Arctophila fulva var. pendulina) - tilanne Tornionjoella vuosina ROVANIEMI LAPIN YMPÄRISTÖKESKUS

2 ISSN Sivun 1 kuva: Pohjansorsimon röyhy Hietaniemen suvannolla v Kuvat ja teksti: Piia Juntunen Taitto: Kyllikki Koskela Lapin yliopistopaino Rovaniemi Lapin ympäristökeskuksen moniste 53

3 Sisällys 1 Taustaa Kuljetut reitit Tornion kaupungin edusta Tornionjoki Pellon Ratasjärvi Kainuunkylän saarten esiintymät Esiintymien hoidosta...11 Kirjallisuutta...12 Liitteet...13 Kuvailulehti...17 Lapin ympäristökeskuksen moniste 53 3

4 4 Lapin ympäristökeskuksen moniste 53

5 1 Taustaa Pohjansorsimo (Arctophila fulva (Trin.) N.J.Andersson var. pendulina (Laest.) Holmberg) on monivuotinen, cm korkea, usein suuria klooneja (Kuva 2.) muodostava juurakollinen heinäkasvi. Sen paras maastotuntomerkki on heinäkasveille poikkeuksellinen kaksirivinen lehtiasento (kuvat 1. ja 2.), mistä sen kukkimattomanakin tuntee helposti. Röyhy saattaa olla jopa 15 cm pitkä (Retkeilykasvio 1998), ja sen tähkylät ovat pitkäperäisiä, minkä vuoksi kukinto on etenkin kärkiosastaan luonteenomaisesti nuokkuva (sivun 1 kuva). Pohjansorsimo kasvaa tulvaisilla jokirannoilla ja merenrannoilla jokisuissa lieju-, muta- ja hiekkapohjalla, ja sen kanta vaihtelee vuosittain suuresti (mm. Siira 1996). Kukkimisaika on joistain tiedoista poiketen kesä-heinäkuu. Lajin populaatiodynamiikkaa ja elinkelpoisuutta (mm. siementen itämiskykyä) tutkitaan parhaillaan Oulun yliopistossa (Rautiainen 2002). Pohjansorsimoa esiintyy laajalti koko sirkumboreaalisella alueella, mutta sen levinneisyysalue on hyvin rikkonainen. Tämän vuoksi lajin sisäinen vaihtelu on suurta; Arctophila-suvussa on kuvattu yli kymmenen lajia, joita kaikkia nykykäsityksen mukaan pidetään saman lajin Arctophila fulva muunteluna (Siira 1992). Perämeren ympäristön pohjansorsimot kuuluvat lajitasolla levinneisyystyypiltään ruijanesikko-ryhmään. Ne luetaan Laestadiuksen aikoinaan kuvaamaan variaatioon pendulina, joka on alueelle endeeminen taksoni (Siira 1996). Seuraavaksi lähimmät esiintymät Norjan Kautokeinossa ja Kuolan niemimaan koillisrannikolla kuuluvat ainakin Kuolan esiintymän osalta variaatioon lapponica (F.Nyl.) Holmberg (Väre 1991). Kuva 1. Pohjansorsimon lehtiasento on kaksirivinen. Steriili verso. Lapin ympäristökeskuksen moniste 53 5

6 Suomessa pohjansorsimolla tunnetaan kaksi erillistä esiintymäaluetta: Tornionjoen alue Perä-Pohjolassa ja Liminganlahden alue Oulun Pohjanmaalla. Tornionjoelta ja sen lähialueita laji tunnetaan vanhastaan neljältä kasvupaikalta: Tornion kaupungin edustalta (viimeisin havainto vuodelta 1959), Ylitornion Hietaniemen suvannosta (viimeisin havainto ennen 2000-lukua vuodelta 1934), Pellon Ratasjärveltä (havainto vuodelta 1980) sekä tarkemmin paikallistamaton esiintymä Pellon Turtolasta (viimeisin keräys vuodelta 1930). (Väre 1991) Pohjansorsimo kuuluu uusimmassa valtakunnallisessa uhanalaisluokittelussa äärimmäisen uhanalaisiin (CR) lajeihin (Rassi ym. 2001). Lisäksi se on luonnonsuojeluasetuksen (N:o 160/1997) nojalla rauhoitettu ja erityisesti suojeltava. Euroopan yhteisön luontodirektiivissä se mainitaan liitteissä II (yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit) ja IV (tiukkaa suojelua vaativat eläin- ja kasvilajit) (Ilmonen ym. 2001). Lapin ympäristökeskuksen toimesta tarkistettiin vuosina kaikki Tornionjoen kohteet Pellon paikallistamatonta esiintymää lukuunottamatta. Ensimmäisenä kesänä liikuttiin Kainuunkylän saarissa tutkija Helena Moilasen johdolla. Mukana olivat tutkimusavustaja Maria Eskola ja tutkimusmestari Martti Kemppainen. Jälkimmäisenä kesänä tutkittiin muut alueet ja loput Kainuunkylän saarista. Kartoittajana toimi tutkija Piia Juntunen ja apulaisena YTY-työntekijä Heikki Vanhala sekä inventoija Piritta Aikio. Pohjansorsimo on rantojen laji, joten esiintymien etsiminen ja lähestyminen on usein helpointa vedestä käsin kanootilla tai veneellä. Lapin ympäristökeskuksen kartoituksissa tutkittiin pohjansorsimon tunnettuja vanhoja kasvupaikkoja ja niiden lähialueilla olevia karttatarkastelun perusteella valittuja sopivannäköisiä ympäristöjä. Jokiympäristöille ja maankohoamisrannoille ovat tyypillisiä vuosikymmenten kuluessa tapahtuvat maiseman ja rantaviivan huomattavat muutokset, minkä vuoksi vanhoja kasvupaikkoja on usein mahdotonta löytää. Tässä julkaisussa käydään läpi kartoitetut kohteet ja esitellään pohjansorsimon löydetyt kasvupaikat. 6 Lapin ympäristökeskuksen moniste 53

7 Kuljetut reitit Tornion kaupungin edusta Tornion kaupungin edustalla ja Ala-Torniolla keskityttiin alueen laajuuden vuoksi kartoittamaan pääasiassa niitä rantoja, joita pohjansorsimon suojelusuunnitelman (Väre 1990) laatija Henry Väre ei 1990-luvun alussa tarkistanut. Reittejä suunniteltaessa pyrittiin ottamaan mukaan nykyisistä peruskartoista löytyvien vanhoissa keräyksissä sekä kirjallisuustiedoissa (Häyrén 1916) esiintyvien paikannimien (esim. Koivuluodonletto, Alkunkari, Marjaluoto, Tromsee) lähialueita. Kuljetut reitit on piirretty oheiseen karttaliitteeseen 1, josta näkyy myös Väreen 1990-luvun alussa tarkistamat alueet. Tornion Kirkkoputaan seudun uomastoa Ruohokarin ympäristöstä tarkistettiin Nämä hitaasti virtaavat pienet uomat ovat kasvillisuudestaan pohjansorsimolle enimmäkseen liian sulkeutuneita. Alueelta löytyi joitakin lajille soveliaita avoimia hiekkarantoja, mutta niiden korkeat heinät olivat yleensä kukkimattomana kaukaa pohjansorsimoa muistuttavaa ruokohelpeä (Phalaris arundinacea L.). Tornionjoen pääuoman itälaidan rantoja Pirkkiön vedenottamolta Puotikarille saakka lasketeltiin alas Kaupungin lähistön rannat on kivetty luvulla, joten siellä ei sopivia kasvupaikkoja pohjansorsimolle enää ole. Alempana avoimia rantoja on lähinnä mökkien edustoilla Prännärniemessä. Lajia ei kuitenkaan löytynyt. Samana päivänä tarkistettiin myös Tromseen ympäristön Palosaaresta Laivaniemenlahdelle. Palosaari-Tromseen lounaislaita on Kirkkoputaan sivuhaarojen lailla pohjansorsimon kannalta pahasti umpeenkasvamassa. Marjaluodon seudun rannat taas ovat hyvin kivikkoiset, ja avoimuutta löytyy vain raivatuista mökkirannoista. Viimeisenä Tornion edustalta tarkistettiin Koivuluodon ympäristö. Luodon länsilaidalla oleva umpeenkasvanut pudas on yksi pohjansorsimon vanhoista kasvupaikoista. Nyt se on kuitenkin mereltä katsottuna pelkkää ruovikkoa. Muuten alueen rannat ovat hyvin kivikkoiset, eikä sopivannäköisiä kasvupaikkoja näytä olevan. Reitti ulottui Mustanlahden pohjoispuolelle saakka. Mikäli pohjansorsimoa halutaan vielä Tornion kaupungin edustalta vielä etsiä, kannattaa sopivia avoimia kasvupaikkoja yrittää paikantaa ilmakuvien avulla. 2.2 Tornionjoki Ylitorniolla Kainuunkylän saarissa käytiin ensimmäisen kerran , jolloin kuljettiin oheisen karttaliitteen 2 reitti A. Pohjansorsimoa löytyi tuolloin Pappilanhiedaksi nimetyltä saarenkärjeltä saariryhmän keskiosasta. Vedenpinta oli kartoitusajankohtana kohonnut cm kesäkuun alimmista arvoista. Retken vaiheita on kuvattu tarkemmin Helena Moilasen (2003) tiedonannossa. Kainuunkylän saarissa käytiin uudestaan 18. ja Kuljetut reitit (B) ovat oheisessa karttaliitteessä 2. Vesi oli paikallisten asukkaiden mukaan n. 70 cm normaalia heinäkuun loppua matalammalla, mikä helpotti pohjansorsimon Lapin ympäristökeskuksen moniste 53 7

8 etsimistä, mutta vaikeutti paikoin kanootilla kulkemista. Lajia löytyi vanhalta Laestadiuksen paikalta (Hietaniemen suvanto) pääsaariryhmän pohjoisosasta. Molempia löytöjä kuvataan tarkemmin luvussa 3. Kainuunkylän saarten lisäksi Tornionjoelta kartoitettiin Karungin edustan sopivannäköisiä saaria kuljettu reitti näkyy oheisessa karttaliitteessä 3. Saarilla oli runsaasti pohjansorsimolle sopivia avoimia hiekkarantoja, mutta lajia ei löytynyt. 2.3 Pellon Ratasjärvi Pellon Ratasjärvellä käytiin (karttaliite 4). Vuonna 1980 löytynyttä Hamppulanton esiintymää on käyty etsimässä useaan otteeseen myöhemmin myös löytäjiensä toimesta, mutta lajia ei ole enää löytynyt. Nyt pohjansorsimoa etsittiin Hamppulanton lisäksi myös itse Ratasjärveltä. Järven rannat ovat hyvin matalat ja useimmissa kohdissa rantaan saakka viljelysmaata. Muutamia sopivia hiekkaisia tai liejuisia niemekkeitä järvellä on, mutta pohjansorsimo puuttuu. Ratasjärven vesi oli kartoitusajankohtana hyvin matalalla. Hamppulantossa käytiin toteamassa sama, minkä ovat todenneet muutkin paikalla piipahtaneet: lampare on pahasti umpeenkasvanut, eikä pohjansorsimolle ole sillä sijaa. Kuva 2. Pohjansorsimo muodostaa klooneja. 8 Lapin ympäristökeskuksen moniste 53

9 Kainuunkylän saarten esiintymät Pappilanhieta : ( ) (Kuva 3.) Helena Moilanen, Maria Eskola, Martti Kemppainen Esiintymän kuvaus: Ylitornio, Kainuunkylä. Pappilanhieta-saaren eteläpää. Saaren kärjessä länsipuolella matalalla hiesupohjaisella rannalla vesirajassa. Osittain laidunnettu. Seuralaislajit: Phalaris arundinacea, Carex aquatilis, Equisetum fluviatile, Lysimachia vulgaris, Phragmites australis, Eleocharis palustris, Ranunculus reptans, Ranunculus repens, Alopecurus aequalis, Juncus filiformis, Galium palustre, Rorippa palustris, Elatine triandra, Gnaphalium uliginosum Harvinaiset ja muut uhanalaiset lajit: Salix triandra Kilpailevat lajit: Sarat Esiintymän jakautuminen osiin: Lähes yhtenäinen kasvusto Uhkatekijät: Umpeenkasvu, eroosio/liettyminen Aiemmat tiedot esiintymästä: Hietaniemen suvannon saaret: Laestadius 1830-l, Cajander 1934 Havaintotiedot: Eteläpäässä 10x5 m:n tiheä yhtenäinen kasvusto, sekä niemen itäreunalla harvassa. Pohjoiseen niemen länsirannalla 300 m:n matkalla vyöhykkeenä. Yksilöt: 1/3 kukkivia (arvio), parhaillaan kukassa,10-40 cm korkeita, keskimäärin hyväkuntoisia. Näytteet: OULU, det Pertti Uotila/H Suojelualue: Natura 2000: Kainuunkylän saaret FI Kuva 3. Pappilanhieta kesällä Pohjansorsimon kukinnot erottuvat okranvärisinä heti korkeampien kastikoiden alapuolella. Lapin ympäristökeskuksen moniste 53 9

10 3.2 Hietaniemen suvanto : ( ) (Kuva 4.) Piia Juntunen, Heikki Vanhala Esiintymän kuvaus: Ylitornio, Kainuunkylä. Saariryhmän halkaisevan Hietasaaresta lähtevän putaan pohjoisin mutka, ulkokaarre. Umpeenkasvava rantaniitty, n. 200 m lajille sopivaa rantahiekkaa. Laidunnettu. Seuralaislajit: Deschampsia cespitosa, Achillea millefolium, Tanacetum vulgare, Salix triandra, Rumex longifolius, Veronica longifolium, Phalaris arundiacea, Alopecurus aequalis, Juncus filiformis, Carex aquatilis, Leotodon autumnalis, Ranunculus reptans, Mentha arvensis, Luzula multiflora, Equisetum fluviatile, Agrostis capillaris. Harvinaiset ja muut uhanalaiset lajit: Salix triandra Uhkatekijät: Umpeenkasvu, siementen steriiliys? Suojelu- ja hoitosuositukset: Laidunnuksen jatkaminen Aiemmat tiedot esiintymästä: Laestadius 1830-l, Cajander 1934 Havaintotiedot: n. 300 m² (100 m:n matkalla keskimäärin 3 m:n vyö) Yksilöt: Tuhansia versoja, hyväkuntoisia. Kukkivia n. 60 %, kaikki pajukon puolella sulkeutuneessa kasvillisuudessa, steriilejä avoimessa vesirajassa, parhaillaan kukkiva. Valokuvat: Piia Juntunen / LAP Suojelualue: Natura 2000: Kainuunkylän saaret FI Kuva 4. Hietaniemen suvanto kesällä Pohjansorsimo kukkii jokipajukon katveessa. 10 Lapin ympäristökeskuksen moniste 53

11 Esiintymien hoidosta 4 Liminganlahden pohjansorsimoilla on tehty 1990-luvulla monenlaisia hoitokokeiluja, ja esiintymiä seurataan jatkuvasti (Siira 1996). Kantaa on siirretty Oulun yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan, missä se on lähtenyt kasvamaan hyvin. Luonnossa avoveteen tehdyt vastaavanlaiset siirtoistutukset epäonnistuivat, mikä vahvisti tutkijoiden käsitystä siitä, ettei pohjansorsimoa kannata siirtää avoimella rannalla eroosioherkkään hapsiluikkavyöhykkeeseen, vaan ennemmin suojaisaan poukamaan tai jokisuistoon. Muita siirtoistutuksia seudulla on tehty kantojen luontaisten kasvupaikkojen lähettyville allikoihin. Niittokokeiluissa on niitetty pohjansorsimokasvustojen ympäristöistä järviruoko-, sara-, sinikaisla- ja luikkakasvillisuutta (Siira 1996). Kaikissa kohteissa pohjansorsimo näytti seuraavana kesänä hyötyneen niitosta. Liminganlahdella niittotalkoisiin on osallistunut myös kansalaisjärjestöjä. On selvää, että Kainuunkylän arvokkaiden pohjansorsimoesiintymien seuranta tulee järjestää jatkuvaksi. Lajin kanta vaihtelee vuosittain, ja laji saattaa joinakin vuosina olla joiltain kasvupaikoilta täysin kadoksissa (Siira 1996). Laidunnusta Kainuunkylän saarissa tulee jatkaa. Varovaisia niittokokeiluita ja siirtoistutuksiakin asiantuntijoiden (Oulun yliopisto) opastuksella kannattaa myös harkita, mikäli kasvustot osoittavat pienenemisen merkkejä. Lapin ympäristökeskuksen moniste 53 11

12 5. Kirjallisuutta Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (Toim.) 1998: Retkeilykasvio 4. täysin uudistettu painos. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Häyrén, E. 1916: Eräistä kasvupaikoista Alatorniossa. Luonnon ystävä 20(1): Ilmonen, J., Ryttäri, T. & Alanen, A. (toim.) 2001: Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet. Suomen Natura 2000 ehdotuksen luonnontieteellinen arviointi. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Moilanen, H. 2003: Pohjansorsimo löytyi jälleen Ylitorniolta (PeP) Lutukka 19: Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus s. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Rautiainen, P. 2002: Forskning och skyddsåtgärder av hänggräs i Finland. Nordrutan 1: Föreningen Norrbottens Flora. Siira, J. 1992: Pohjansorsimo (Arctophila fulva var. pendulina) Liminganlahdella: historia, ekologia ja suojelu. 33 s. Perämeren tutkimusaseman monisteita 22. Oulun yliopisto, Oulu. Siira, J. 1996: Pohjansorsimo Liminganlahdella vuonna 1993: esiintymät ja hoitokokeilut. 26 s. Perämeren tutkimusaseman monisteita 26. Oulun yliopisto, Oulu. Väre, H. 1990: Pohjansorsimon (Arctophila fulva) suojelu- ja hoitosuunnitelma. 15 s. + 6 liitettä. Raportti ympäristöministeriölle. Oulun yliopisto, kasvimuseo, Oulu. Väre, H. 1991: Onko pohjansorsimo (Arctophila fulva) hävinnyt Suomesta Tornionjoen varrelta? Lutukka 7: Lapin ympäristökeskuksen moniste 53

13 LIITE Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/ luvun alku (Väre 1990) Km Lapin ympäristökeskuksen moniste 53 13

14 LIITE !( Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/03!( Esiintymä Km !(!( Lapin ympäristökeskuksen moniste 53

15 LIITE 3 Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/ Km Lapin ympäristökeskuksen moniste 53 15

16 LIITE Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/ luvun alku (Väre 1990) Km Lapin ympäristökeskuksen moniste 53

17 Kuvailulehti Julkaisija Lapin ympäristökeskus Julkaisuaika Marraskuu 2003 Tekijä(t) Piia Juntunen Julkaisun nimi Pohjansorsimo (Arctophila fulva var pendulina) - tilanne Tornionjoella vuosina Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelmä Pohjansorsimo (Arctophila fulva (Trin ) N J Andersson var pendulina (Laest ) Holmberg) kuuluu uusimmassa valtakunnallisessa uhanalaisluokittelussa äärimmäisen uhanalaisiin (CR) lajeihin (Rassi ym 2001) Lisäksi se on luonnonsuojeluasetuksen (N:o 160/1997) nojalla rauhoitettu ja erityisesti suojeltava Euroopan yhteisön luontodirektiivissä se mainitaan liitteessä II (yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit) ja IV (tiukkaa suojelua vaativat eläin- ja kasvilajit) (Ilmonen ym 2001) Pohjansorsimo kuuluu levinneisyystyypiltään ruijanesikko-ryhmään, ja sitä on löydetty Suomesta vain Liminganlahdelta ja Tornionjoen vaikutuspiiristä Tornionjoen esiintymiä on pidetty hävinneenä Lapin ympäristökeskuksen toimesta tarkistettiin vuosina kaikki vanhat Tornionjoen pohjansorsimokohteet Pellon paikallistamatonta esiintymää lukuun ottamatta Kartoituksissa tutkittiin lisäksi vanhojen kasvupaikkojen lähialueilla olevia karttatarkastelun perusteella valittuja sopivannäköisiä ympäristöjä Kanootin ja veneen avulla kartoitettiin Tornion kaupungin edustaa, Pellon Ratasjärveä sekä Tornionjoen saaria Karungin ja Kainuunkylän kohdalta Pohjansorsimoa löytyi kahdesta paikasta Ylitornion Kainuunkylän saarilta, joilta lajin on aikoinaan löytänyt mm taksonin tieteelle kuvannut L L Laestadius Tässä yhteenvedossa käydään läpi kartoitetut kohteet ja esitellään pohjansorsimon löydetyt kasvupaikat Asiasanat Julkaisusarjan nimi ja numero pohjansorsimot, Arctophila fulva var pendulina, Poaceae, uhanalaiset kasvit, rauhoitetut kasvit, Tornionjoki, Ylitornio, Kainuunkylä Lapin ympäristökeskuksen moniste 53 Julkaisun teema Projektihankkeen nimi ja projektinumero Rahoittaja/ toimeksiantaja Projektiryhmään kuuluvat organisaatiot Julkaisun myynti/ jakaja Julkaisun kustantaja Painopaikka ja -aika ISSN ISBN Sivuja Kieli 17 Suomi Luottamuksellisuus Hinta Julkinen - Lapin ympäristökeskus PL 8060, Rovaniemi puh (016) , fax (016) Lapin ympäristökeskus Lapin yliopistopaino, 2003 Lapin ympäristökeskuksen moniste xx 17