Kaupunkikulttuuria ja uudenlaista paikallisuutta

Transkriptio

1 T e k s t i : H e t a M u l a r i K u v a t : A n n a A u t i o j a T o m m i T a i p a l e Kaikki alkoi paikallisuudesta Suomen Setlementtiliiton Uusi paikallisuus -hanke on viiden vuoden aikana ulottanut kansalaistoimintaa lähiöistä poronhoitoalueelle. Uusimpia avauksia ovat vastaanottokeskuksissa järjestetyt World Cafe -keskustelut. Mitä kaikkea voi tapahtua, kun etsit kansalaistoimintaa viiden vuoden ajan eri puolilla Suomea? Uusi paikallisuus -hankkeessa kehitettiin kansalaistoimintaa vuosina Tampereen Hervannassa, Vaasan Palosaarella ja Kemijärvellä. Välillä koukattiin myös Kemiin ja Rovaniemelle, ja Helsingissäkin touhuttiin. Hankkeen kolme projektipäällikköä työskentelivät paikallisyhteisöissä Hervannassa, Palosaarella ja Kemijärvellä. Heidän tehtävänään oli innostaa ihmisiä toimimaan omassa lähiympäristössään, löytää siltoja ja dialogia kunnan ja asukkaiden välille sekä kehittää uusia yhteistyömuotoja järjestöjen kesken. Helsingissä Setlementtiliitossa työskentelivät hankejohtaja Helka Körkkö ja tiedotus- ja projektisihteeri Pihla Ruuskanen. Helka Körkkö, miten kuvaisit yhteiskunnallista tilannetta, jossa hanke käynnistyi neljä vuotta sitten? Vuonna 2011 elettiin vaalivuotta. Perussuomalaisten nousu oli uusi yhteiskunnallinen ilmiö, joka oli kytenyt pinnan alla jo muutaman vuoden ajan. Vaalimenestys kertoi siitä, että ihmiset olivat turhautuneet ja kyllästyneet edustukselliseen demokratiaan: he joko jättivät äänestämättä tai eivät halunneet äänestää perinteisiä puolueita, Helka kuvaa. Oltiin myös ajautumassa taloudelliseen 10 taantumaan, ja yhteiskunnallinen epävarmuus oli lisääntymässä. Tämä ilmapiiri vain vahvistui tulevina vuosina, hän lisää. Kaupunkikulttuuria ja uudenlaista paikallisuutta Uudenlainen paikallinen kaupunkikulttuuri ja vapaat kansalaisliikkeet olivat tärkeitä inspiraationlähteitä hankkeen alkuaikoina. Kallio-liike, Ravintolapäivä ja Siivouspäivä käynnistyivät spontaaneina, vapaan kansalaistoiminnan muotoina hankkeen alkuvuosina, ja ne inspiroivat myös meitä, Helka kertoo. Toiminta oli alussa edellä aikaansa, ja lähtökohtamme oli kokeileva. Halusimme pysyä modernien ilmiöiden mukana ja keskusjärjestönä sopeutua uuteen tilanteeseen, jossa ihmiset eivät välttämättä valitse isoa järjestöä, jonka kautta haluavat toimia, hän lisää. Pihla painottaa sitä, kuinka hankkeessa lähdettiin kehittämään tapoja paikallisten asukkaiden mahdollisimman luontevaan tavoittamiseen. Tavoitteena oli miettiä yhdessä kunkin alueen paikallisia ongelmia ja toisaalta myös unelmia, joita alettaisiin tavoitella yhdessä. Paikallisuus oli alusta saakka vahvasti mukana

2 menetelmien kehittämisessä ja testaamisessa. Aloitin hankkeen työntekijänä loppuvuodesta 2011, jolloin loimme yhdessä projektipäälliköiden kanssa suhdetta paikallisyhteisöjen asukkaisiin ja alueen toimijoihin. Tämä vaati aikaa, sillä hankkeen asukaslähtöinen toimintakulttuuri oli jotakin aivan uutta ja vaati erityistä viestinnällistä suunnittelua ja panostusta. Toimintaa piti mainostaa mahdollisimman houkuttelevasti, koska se oli uudenlaista ja vielä tuntematonta, Pihla kuvaa. Hankkeen erityispiirteenä oli keskusjärjestön työntekijöiden työskenteleminen pilottipaikkakunnilla, osana paikallisyhteisöä. Paikallistyöntekijät olivat varmasti varsinkin alussa aika yksinäisiä paikkakunnillaan. Yksi hankkeen huomioista olikin, että tällaista työtä pitäisi tehdä mieluummin työparina, Helka huomauttaa. Ytimessä asukaslähtöisyys Hankkeen kehittämän kansalaistoiminnan ohjaavana näkökulmana on ollut asukaslähtöisyys, jonka merkitys on korostunut viime vuosina entisestään. Pihla painottaa, että vaikka kunnissa asukkailla on paljon erilaisia edustuksellisia vaikuttamisen tapoja, ne eivät aina välttämättä vastaa tarpeisiin. Oman osallistumisen tulokset halutaan nähdä, ja osallistumisen pitäisi olla mielekästä. Tällä hetkellä on paljon kiinnostusta deliberatiivisen demokratian eli niin sanotun keskustelevan demokratian menetelmiä kohtaan. Näitä ovat esimerkiksi World Cafe ja Kansalaisraati, joiden kautta asukkaat saavat tietoa käsiteltävästä asiasta, pääsevät itse pohtimaan ja keskustelemaan sekä tekemään ehdotuksia. Kunnat saavat näin edustavampaa tietoa asukkaiden tarpeista ja toiveista sekä myös konkreettisia esityksiä, hän kuvaa. Hankkeen työntekijöiden näkökulmasta yhteisöllisyys on noussut viime vuosina tunnustetuksi arvoksi, ja yhä useampi haluaa toimia yhdessä oman lähiympäristön hyväksi. Pop up -tyyppinen toiminta on yleistynyt vauhdilla, ja sosiaalisella medialla on tässä iso ihmisiä yhdistävä rooli. Hankkeen toimintatavat paikallisyhteisöissä tunnustetaan nyt toimiviksi, ja kiinnostus niihin on kasvanut, Pihla pohtii. Kuluvan vuoden aikana asukaslähtöisyyteen ja keskustelevaan demokratiaan ovat heränneet myös useat yhteiskunnalliset instanssit Kuntaliitosta eri ministeriöihin. Vierailimme vastikään Kuntaliitossa, joka Pihla Ruuskanen ja Helka Körkkö. U U S I P A I K A L L I S U U S S e t l e m e n t t i I S E T L E M E N T T I l i i k e o n i h m i s e n m u o t o i n e n

3 haluaa ottaa käyttöön Kansalaisraadin palveluiden organisoimisessa uusilla itsehallintoalueilla. Tämä liittyy uuteen sote-malliin, jonka järjestelyissä Kuntaliitto haluaa käyttää keskustelevan demokratian menetelmiä, Helka kertoo. Perinteiset menetelmät eivät enää riitä. Tämä kehitys on ollut todella nopeaa viimeisen puolen vuoden aikana, hän lisää. World Cafe vastaanottokeskuksissa Sote-uudistuksen lisäksi Helka mainitsee pakolaiskysymyksen töytäisynä, joka on nostanut hankkeen kehittämien menetelmien merkitystä setlementtikentällä ja laajemmin. World Cafe -mallia on kokeiltu syksyn aikana Kemijärvellä, jonne avattiin nopealla aikataululla hätämajoituskeskus. Kemijärvelle on tähän mennessä saapunut turvapaikanhakijaa. Kemijärveläisten ja turvapaikanhakijoiden yhteinen tekeminen käynnistettiin graffitityöpajassa, jonka tuloksena avattiin ensimmäinen laillinen graffitiseinä Kemijärvelle. Käänsimme esitteitä arabiaksi, työntekijämme Mikko Kellokumpu vieraili hätämajoituskeskuksessa, ja kutsuimme turvapaikanhakijat mukaan työpajaan, Helka kertoo. Graffitityöpajaa seurasi World Cafe -keskustelu, johon osallistui seitsemänkymmentä kemijärveläistä. Heistä kolmisenkymmentä oli turvapaikanhakijoita. Vastaanottokeskukseen liittyvä nettikeskustelu oli käynyt kiivaana Kemijärvellä, ja World Cafen toivottiin luovan siltoja ja edistävän yhteisöllisyyttä. Tapaamisessa keskusteltiin yhteisestä hyvästä arjesta Kemijärvellä fasilitaattoreiden ja tulkkien avustuksella, ja yhteishenki oli oikein hyvä, Helka kuvaa. Malli on herättänyt kiinnostusta myös muun muassa työ- ja elinkeinoministeriössä sekä oikeusministeriössä. Hankkeen työntekijöiden toiveena onkin, että sitä hyödynnettäisiin kotouttamistoiminnassa sekä setlementtikentällä että laajemmin. Syksyn aikana on laadittu useita rahoitushakemuksia Uusi paikallisuus -hankkeen menetelmien juurruttamiseksi ja toiminnan laajentamiseen koko setlementtikentälle. Toiveenamme on, että menetelmät olisivat käytössä myös Setlementtiliiton omistaman Viittakiven vastaanottokeskuksissa, Helka kertoo. Vapaassa kansalaistoiminnassa ja instansseissa Uusi paikallisuus -hankkeen viiden intensiivisen toimintavuoden aikana on pureskeltu ja pohdittu kansalaistoiminnan määritelmää eri näkökulmista. Mitä kansalaistoiminta on, ja muuttuuko määritelmä, kun menetelmät kiinnostavat entistä enemmän myös virallisia instansseja? Säilyykö vapaa, kriittinen ja uudistava luonne? Päättyessään hanke on ajankohtaisempi kuin koskaan. Hankkeen rooli on muuttunut sikäli, että alussa sitouduttiin vahvasti vapaisiin kansalaisliikkeisiin, viimeisimmät avaukset ovat ministeriötasoisten tahojen tekemiä, Helka sanoo. Hän kuitenkin painottaa kansalaistoimintaa ennen kaikkea olemisen muotona, jossa ollaan aktiivisena osana kansalaisyhteiskuntaa. Kansalaistoiminta ei ole pelkästään vapaaehtoistyötä, vaan se tarkoittaa sitä, että on mahdollista olla osallisena johonkin itselleen tärkeään asiaan. Määritelmä elää yhteiskunnan mukaan, mutta kaikille tulisi antaa mahdollisuus osallistua, Helka pohtii. Kaikkien mahdollisuudet vaikuttaa ja osallistua eivät ole yhtä hyvät. Setlementtityössä rakennamme yhteiskuntaa, jossa jokainen voi olla osana yhteisöä ja toimia omana itsenään yhteiseksi hyväksi. Tämä on kansalaistoiminnan ydinajatus, Pihla summaa. Uusi paikallisuus -hanke ( ) toimi neljällä paikkakunnalla. Hanketta koordinoitiin Setlementtiliitosta Helsingin Kalliosta hankejohtaja Helka Körkön sekä tiedotusja projektisihteeri Pihla Ruuskasen voimin. Projektipäälliköt Salome Tuomaala, Mikko Kellokumpu ja Anne Majaneva työskentelivät Tampereen Hervannassa, Vaasan Palosaarella ja Kemijärvellä. Hankkeessa työskentelivät myös Noora Karumaa Hervannassa sekä Liisa Ojala, joka keskittyi lasten ja nuorten kansalaistoimintaan ja osallisuuteen Kemissä, Kemijärvellä ja Rovaniemellä vuosina

4 T e k s t i : H e t a M u l a r i j a A n n e M a j a n e v a K u v a t : J o h a n H a g s t r ö m Puurtamista, työvoittoja ja järjestöyhteistyötä Palosaarella Reilun 5000 asukkaan merellinen Palosaari eli tuttavallisemmin Präntöö sijaitsee Vaasassa. Palosaari on kehittynyt ulkosatamasta ja työläis- ja huvilakaupunginosasta virasto- ja yliopistokaupunginosaksi, jolla on vahva paikallinen identiteetti. Palosaarella Uusi paikallisuus -hankkeen projektipäällikkönä työskenteli Anne Majaneva, joka hankkeen alussa ajatteli, että vahvan paikallisidentiteetin vuoksi asukkaat lähtisivät helpommin mukaan vaikuttamaan ja osallistumaan. Asukkaiden osallistuminen ei ollut kuitenkaan itsestäänselvyys. U U S I P A I K A L L I S U U S Millaisessa tilanteessa hanke käynnistyi, Anne Majaneva? Lähtötietokyselyn perusteella asukkaat vaikuttivat kyllästyneiltä perinteiseen demokratiaan. Asioihin vaikuttaminen koettiin epätasa-arvoiseksi: ne joilla oli suora kontakti päättäjiin, olivat vahvoilla. Koettiin, että suuremman joukon yleinen etu ei ole päätöksentekijöiden tiedossa, tai se jää taustalle yksittäisten ihmisten painostaessa. Kuulemismenettelyt koettiin turhauttavina, eikä niillä koettu olevan aitoa vaikuttavuutta. Monet pitivät yhdistyselämää sisäänpäin kääntyneenä ja tietyn vakioporukan asiana. Esimerkiksi asukasyhdistyksen ei koettu edustavan kaikkia. Palosaarelle kaivattiin lisää tapahtumia ja säpinää. Entä mitä muuttui neljän vuoden aikana? Palosaarella kokeillut uudenlaiset vaikuttamisen ja vapaan kansalaistoiminnan menetelmät kansalaisraadista kehittämiskävelyihin koettiin kiinnostavina ja hyvinä vaikuttamistapoina. Raadit ja kävelyt toivat asukkaille ainakin toivoa paremmasta tulevaisuudesta, jos ei muuta. Menetelmien aito vaikuttavuus edellyttää, että kaupunki ottaa ne virallisesti osaksi päätöksentekoa, mitä ei valitettavasti juurikaan tapahtunut. Haluaisin nostaa erityisesti esiin Järjestöfoorumin, jonka kautta järjestöjen välinen yhteistyö vilkastui. Järjestöfoorumi on vapaamuotoinen paikallisten yhdistysten ja toimijoiden Palosaaren Karnevaalit ja pormestarinvaalit toivat Palosaarelle kaivattua säpinää. Anne Majaneva aistimassa karnevaalitunnelmaa S e t l e m e n t t i I S E T L E M E N T T I l i i k e o n i h m i s e n m u o t o i n e n

5 T e k s t i : H e t a M u l a r i j a M i k k o K e l l o k u m p u yhteistyöelin, joka suunnittelee ja toteuttaa tapahtumia ja markkinointia, ja tekee aloitteita kaupungille. Järjestöfoorumi osoittautui menestykseksi: yhdistyselämä vilkastui, tapahtumia järjestettiin paljon, ja pienet toimijat saivat lisäresursseja sekä uusia jäseniä. Mikä yllätti matkan varrella? Työn vaikeus ehkä yllätti eniten. Vaikka työn tavoitteet ja taustat ovat isoja ja yhteiskunnallisesti merkittäviä, käytännön työ oli kuitenkin tavallaan hyvin pientä, kuten ihmisten kanssa juttelemista ja kuuntelua sekä tapahtumien järjestämistä. Se voi vaikuttaa merkityksettömältä puuhastelulta, mutta on kuitenkin osa isoa kuviota, jossa hanke toimi. Kesti aikansa, ennen kuin tämän ymmärsin. Työn yksinäisyys oli myös yllättävää ja osasyy siihen, että työn koki vaikeaksi. Vaikka hankkeessa työskenteli useita ihmisiä eri paikkakunnilla ja omalla paikkakunnalla oli paikallisen setlementin tuki ja työyhteisö, työ tuntui erityisesti ensimmäisinä vuosina yksinäiseltä puurtamiselta. Loppua kohden tunne lieveni. Toisaalta myös se yllätti, kuinka paljon uusia ystäviä sain paitsi työkavereista niin myös asukkaista, joiden kanssa työskentelin. Työ tuli enemmän iholle kuin arvasinkaan. Mikä tapahtuma tai onnistuminen jäi erityisesti mieleen? Nostaisin esiin kaikki Järjestöfoorumin tapahtumat: valokuvanäyttelyn, joulutorit, Palosaari-karnevaalit. Valokuvanäyttely palosaarelaisten järjestöjen historiasta oli todella suosittu ja pidetty, ja sitä oli kiva myös tehdä. Joulutorit järjestettiin asukkaiden toiveesta ja niiden tekemisessä oli monenlaista vastoinkäymistä, eikä sää suosinut koskaan, mutta silti niissä kävi mukavasti väkeä. Työvoittoja, sanoisin. Palosaarikarnevaalit oli suurin tapahtuma, joka toteutettiin hankkeen aikana kaksi kertaa, ja toisella kertaa saimme kaupungilta avustusta karnevaalien järjestämiseen. Se tuntui hyvältä, onnistumiselta. Järjestöfoorumi jatkaa yhteistyötä ja tapahtumien järjestämistä myös hankkeen päätyttyä. Mitä jäät kaipaamaan hankkeen päättyessä? Setlementtiyhteisöä ja sen hyvää ilmapiiriä! K u v a t : U u l a K u v a j a j a P e k k a P ö n k ä n e n Mukavuusalueelta paniikkialueelle ja takaisin kuntayhteistyön pyörteissä Kemijärvellä Uusi paikallisuus -hankkeen pohjoisin pilottipaikkakunta oli Kemijärvi, pieni 8000 asukkaan kaupunki pohjoisessa. Voimakkaan rakennemuutoksen pyörityksessä paikkakunnalta lähti teollisuudenaloja, paljon työpaikkoja hävisi ja muuttotappio on ollut suuri. Uusi paikallisuus -hankkeen käynnistyessä vuonna 2011 paikkakunnan ilmapiiri oli näin ollen mollivoittoinen. Näkyikö Kemijärvellä muutosta hankevuosien aikana, Mikko Kellokumpu? Mikä muuttui Täytyy sanoa, että inhoan tätä kysymystä. Ihminenhän ei ole muuttunut Platonin Valtio-teoksen ajasta oikeastaan mihinkään, eli Kemijärvelläkin osa ihmisistä on aktiivisempia ja toiset vähemmän. Hankkeessa kuitenkin tuettiin onnistuneesti ihmisten osallistumista myös heidän, jotka eivät ole tottuneita vaikuttamaan ja järjestöjen välistä yhteistyötä sekä päättäjien ja kuntalaisten yhteydenpitoa. Erityisen onnistunutta oli yhteistyö kunnan kanssa. Ensimmäisinä vuosina kohtasin vaikeuksia, sillä uudenlaiset toimintatavat koettiin vieraiksi. Hankkeen päättyessä kaupungin viranomaiset ovat oma-aloitteisesti järjestäneet Kansalaisraateja ja World Cafe -tapahtumia, jotta asukkaiden arkitieto tulisi osaksi kaupungin päätöksentekoa. Nyt kuntapäättäjät Kemijärvellä ymmärtävät paremmin lähidemokratian arvon päätöksenteossa ja osaavat hyödyntää menetelmiä. 14

6 Mikä yllätti matkan varrella? Älkää käsittäkö väärin jos sanon että hyvät tulokset yllättivät. Alun vastustamisen ja estämisen ilmapiiristä on työmuotojemme avulla siirrytty ratkaisujen etsimiseen yhteistyössä kuntapäättäjien kanssa. Päättäjät samoin kuin kuntalaisetkin suhtautuvat pääsääntöisesti myönteisesti työmuotoihimme. Se myös yllätti, kuinka päättäjien odotukset olivat välillä utopistisia ja vailla todellisuuspohjaa. Esimerkiksi vapaaehtoistyöltä odotetaan pitkäaikaista sitoutumista ja toimimista perinteisten järjestöjen kautta, vaikka järjestöt kituisivat jäsenpulassa. Tapahtumat tarvitsevat järjestäjänsä: Kansalaisraadit, World Cafet ja Fantasiaseikkailut eivät tapahdu, jos niistä ei joku ota vastuuta palkattuna. Minkä tapahtuman nostaisit esiin hankevuosien varrelta? Europe for Citizens -tapahtuma oli upea. Saimme Kemijärvelle vieraaksi ruotsalaisia ja hollantilaisia samaa työtä tekeviä ihmisiä ja pääsin itse tapaamaan yhteistyökumppaneitamme Britanniassa, Kreikassa, Hollannissa ja Ruotsissa. Siellä poromies, projektityöntekijä, kansalaisaktiivi ja lehtori tapasivat muissa maissa samankaltaisten kysymysten kanssa työskenteleviä järjestöihmisiä. Järjestöjen välisenä yhteistyönä toteutettuun Vesihyppyrin avajaisiin Kemijärvellä osallistui jopa 1000 ihmistä. Mikko Kellokumpu esittelee World Cafessa käytettävää idealomaketta. Minkä toivoisit erityisesti juurtuvan Kemijärvelle? Täytyy sanoa, että kuntapäättäjien odotukset toimintojen juurtumisesta hankkeen työpanoksen päättyessä yllättivät. Organisaatiouudistusten ja leikkausten ilmapiirissä toimintojen juurruttaminen ja lisätyön siirtäminen muille heidän oman työnsä oheen on melko vaikeaa. Olemme kuitenkin mielestäni saaneet Kansalaisraadit ja World Cafet perinteisten lakisääteisten kuulemistilaisuuksien korvaajiksi hyvällä menestyksellä, joten voi sanoa, että juurtumista on jo tapahtunut. Silti voi pohtia, onko riskinä se, että työmuodot valuvat perinteisiin ideointitapahtumiin, kun hanketyöntekijä ei ole enää tekemässä niitä töitä, jotka ovat organisaatioiden henkilöstön työnkuvan ulkopuolella. Kaikki voi kuitenkin mennä hyvin, ja juurtumisen onnistuessa Kemijärvi on vuoden, kahden kuluttua ehdottomasti johtavin lähidemokratiaa hyödyntävä kunta Suomessa. Esimerkiksi lapsille suunnatun Fantasiaseikkailun jatko näyttää Kemijärvellä oikein hyvältä. Vesihyppyrin ympärille kehitetyn kansalaistoiminnan jatkon arvioiminen on vaikeampaa. Asut itsekin Kemijärvellä. Mitä jäät kaipaamaan hankkeen päättyessä? Kuukausipalkkaani ja työmatkojani Helsinkiin täältä poronhoitoalueelta! Vakavasti ottaen, setlementtiliikkeen kautta olen tutustunut mahtaviin ihmisiin Suomessa ja Euroopassa. Olen joutunut työssäni mukavuusalueelta paniikkialueelle ja sen ylikin useita kertoja. On ollut hienoa tehdä töitä sekä oppia uusia asioita Uusi paikallisuus -hankkeen, Setlementtiliiton ja setlementtityöntekijöiden kanssa. Myös Kemijärvellä olen tehnyt työtä uusien ihmisten kanssa. Tämä työ on avannut silmiäni ja olen joutunut tarkistamaan monia aikaisempia käsityksiäni. Setlementtiliike on erinomaisesti ollut ajassa sata vuotta sitten ja olemme nytkin. Ehkä vielä kohtaamme, kuka tietää! S e t l e m e n t t i I S E T L E M E N T T I l i i k e o n i h m i s e n m u o t o i n e n U U S I P A I K A L L I S U U S

7 Esteetön vapaaehtoistyö, kynnyksetön kansalaistoiminta Mitä esteetön vapaaehtoistyö ja kynnyksetön kansalaistoiminta tarkoittavat? Miten niihin voisi pyrkiä ja miten niitä voi tukea? Entä mitä hyvää toiminnasta voi seurata? T e k s t i : S a l o m e T u o m a a l a K u v a t : A n n a A u t i o j a T o m m i T a i p a l e 16 Setlementtityö on tarkoitettu kaikille, eikö vain? Kaikki on siis hyvin. Kaikille tarkoitettuun toimintaan löytävät kuitenkin vain harvat, ja vieläkin harvemmat jäävät mukaan aktiivisina toimijoina. Hervannan Uusi paikallisuus -osahankkeessa saatiin kansalaistoimintaan mukaan monenikäisiä ihmisiä, eri tavoin suomea puhuvia erilaisista taustoista, ja miehiäkin oli mukana parhaimmillaan kolmannes asukasryhmien osallistujista. Projektin asukastyö tuotti kaksi aktiivista paikallista ryhmää, jotka jäävät toimimaan alueella myös hankkeen päätyttyä. Matkan varrelle jäi myös joitakin ihmisiä ja ryhmiä, jotka olisivat tarvinneet osallistumiseen ja sitoutumiseen enemmän tukea, kuin mitä projektissa pystyttiin antamaan. Esteetön vapaaehtoistyö avaa toiminnan mahdollisuuksia kaikille Useimmat meistä haluavat jakaa osaamista ja mielenkiinnon kohteita sekä osoittaa toisille huolenpitoa. Millaisia tekoja tarvitaan, jotta kansalaistoiminta ei jäisi vain pärjäävien ja sosiaalisten ihmisten lajiksi heidän, jotka jo muutenkin ovat monessa mukana? Miten liikkeellepanijoina ja organisoijina voisivat olla myös ihmiset, jotka tarvitsevat osallistumiseensa tukea? Keskustelin esteettömästä vapaaehtoistyöstä ja kynnyksettömästä kansalaistoiminnasta Omavoima-projektin vastaavan ohjaajan ja neuropsykiatrisen valmentajan Heidi Multasen kanssa. Heidi tekee setlementtityötä OmaPolku ry:ssä, joka on tamperelainen setlementti. OmaPolussa pyritään esteettömään vapaaehtoistyöhön. Erityisryhmiin kuuluvat tai haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset eivät aina tarvitse apua, vaan mahdollisuutta toimia yhdessä toisten kanssa, Heidi muistuttaa. Siihen että kaikki otetaan mukaan taitoineen ja lahjoineen tarvitaan kuitenkin ammatillista työtä. Vastaukset ja ideat ovat vapaaehtoisilla ja vertaistoimijoilla itsellään työntekijä esittää kysymyksiä ja auttaa eteenpäin. Esteettömyys tarkoittaa parhaimmillaan, että voit päästä vapaaehtoiseksi tai vertaistyön ohjaajaksi riippumatta taidoistasi: sinulle tarjotaan riittävästi tukea, jotta voit alkaa toimia. Työntekijä kulkee rinnalla, ja voitte keskustella siitä mitä tarvitset ja suunnitella yhdessä niin pitkään kuin tarvitset, Heidi kuvailee. Omavoiman toiminnassa ihmiset tulevat toimintaan ensin kokeilijoiksi, sitten osallistujiksi

8 U U S I P A I K A L L I S U U S ja halutessaan aktiivisiksi toiminnan järjestäjiksi. Heidin mukaan termi aktiivinen vapaaehtoinen pitäisikin määritellä uudestaan. Pitää esimerkiksi hyväksyä, että kaikilla ei ole voimavaroja pitkäkestoiseen toimintaan, vaan vaikkapa yhden kerhokerran tai pop up -tapahtuman järjestäminen saattaa olla suuri ponnistus ja aktiivisuuden osoitus. Työntekijä voi auttaa määrittelemällä yhdessä vapaaehtoistyöntekijän kanssa toiminnan keston jaksamiselle sopiviksi. Tehdään myös avoimesti selväksi, että sitoutumiseen ei ole paineita, Heidi kuvaa esteetöntä käytäntöä. Omavoimassa vertaisohjaajien lisäksi tukea saa koko vertaisohjaajan vetämä ryhmä. Työntekijä voi auttaa tarvittaessa koko ryhmää vastaamaan haasteisiin. Ryhmäläiset voivat tarvittaessa puhua ryhmän asioista siihen kuulumattoman työntekijän kanssa. Tämä luo vertaisryhmälle jatkuvuutta. Kynnyksetön kansalaistoiminta purkaa osallistumisen esteitä Uusi paikallisuus -hankkeessa toteutettiin kynnyksetöntä kansalaistoimintaa: erityistarpeista otettiin selvää yhdessä ihmisten kanssa, joilla oli näitä tarpeita ja jotka ovat oman elämänsä asiantuntijoita. Mietittiin tarkkaan, millä keinoilla viestitään tapahtumista niille, jotka eivät puhu äidinkielenään suomea, käytä sujuvasti internetiä, osaa hyvin englantia, tai lue ja kirjoita sujuvasti. Joskus se tarkoitti, että asioita selvitettiin tulkkien kanssa tai tulkki oli paikalla ryhmässä. Kynnyksetön kansalaistoiminta tarkoittaa sananmukaisesti sitäkin, että toiminnan järjestäjät selvittävät ja tiedottavat, ovatko kokoontumisiin ja toimintaan varatut tilat esteettömiä. Se voi myös tarkoittaa, että kokoontumisien ja tapahtumien ajaksi järjestetään paikalle lastenhoitoa. Jos kaikki halutaan todella toivottaa tervetulleeksi setlementteihin, tähän tarvitaan resursseja: toiminnan alkaessa mieluusti ainakin yksi palkattu työntekijä huolehtimaan erityistarpeiden selvittämisestä sekä turvaamaan toiminnan sujuminen ja jatkuminen kynnyksettömänä. Yhdenvertaista toimintaa voidaan tukea myös koulutuksilla. Koulutustarpeita kannattaa selvittää kysymällä kansalaisilta ja asukkailta joiden kanssa tehdään työtä. Jos setlementtityön halutaan olevan yhdenvertaista, tulisi purkaa oletuksia siitä, että kaikki voivat tulla mukaan tuosta vain. Tämä edellyttää, että kysellään ja keskustellaan kussakin yhteydessä siitä, ketkä jäävät kutsumatta, S e t l e m e n t t i I S E T L E M E N T T I l i i k e o n i h m i s e n m u o t o i n e n

9 ketkä eivät pääse paikalle ja kenen ääni ja ideat eivät pääse kuuluviin kohtaamisissa ja toiminnan järjestämisessä. Parhaimmillaan eri kykyjä omaavat ihmiset pääsevät näin yhdessä kehittämään yhteisöä, yhteiskuntaa ja itseään. Silloin asioita ei tehdä ihmisten puolesta, vaan jokainen pääsee toimimaan omilla kyvyillään, ja halutessaan myös tukemaan ja opettamaan toisia. Esteetön vapaaehtoistyö ja kynnyksetön kansalaistoiminta ottavat huomioon ihmiset, jotka tarvitsevat välttämättä tukea ja esteiden purkamista päästäkseen mukaan. Työstä, jota esteettömyyden toteuttamiseksi tehdään, on laajempaakin hyötyä. Esimerkiksi selkokielisen tai selkeän viestinnän käyttö helpottaa kaikkia. Työotteena esteettömyyden turvaaminen vapaaehtoisille ja kansalaistoimijoille tarkoittaa vahvaa luottamusta ihmisten kykyyn toimia ja huolehtia asioista. Konkreettisimmillaan tarjotaan avaimia setlementtitiloihin ja annetaan ihmisten itse järjestää omannäköistään toimintaa. Salome Tuomaala Esteetöntä osallisuutta Hervannassa: Taitoja ja tietoa vaihtamassa Tampereen Hervannassa Uusi paikallisuus -hankkeessa työskenteli projektipäällikkö Salome Tuomaala, joka pohti työssään erityisesti osallistumisen mahdollisuuksia, esteitä ja kansalaistoiminnan avaamista kaikille. Salomen lisäksi Hervannassa työskenteli projektityöntekijä Noora Karumaa. Hervanta tunnetaan monikulttuurisena kaupunginosana ja se on yksi Suomen suurimmista kaupunkilähiöistä. Hervannan väestö on moninainen ja alueen yhdistystoiminta rikasta. Hervannassa keskityttiin erityisesti tukemaan paikallisten asukkaiden ja yhteisöjen kohtaamista sekä mahdollistamaan syntyneiden asukasryhmien toimintaa. Mä koen Hervannan kodikseni tän projektin kautta. Mä oon tutustunut niin paljon monenlaisiin ihmisiin ja paikkoihin. Tosiaan moikkailen varmaan kolmea-neljääkymmentä ihmistä Hervannassa sen takia, että oon ollut mukana tässä projektissa. Se on se mikä on tehnyt mun omaan elämääni vaikutuksen. (Hervannan osahankkeen aktiivi) OmaPolku ry:n Omavoima-projektissa otettiin 2014 käyttöön Hervannan Uusi Paikallisuus -hankkeessa aloitettu toimintatapa taito-vaihtokerho, jossa ihmiset saavat opettaa toisilleen taitojaan. Hervannassa taitovaihtokerhot olivat erityisesti naisten suosiossa, ja ryhmissä oli paljon naisia, jotka eivät osanneet lukea tai kirjoittaa suomen kielellä. Taitovaihtokerhoille olisi alun jälkeen tarvittu säännöllistä koordinointia ja ohjausta, mutta sellaista ei löytynyt. Omavoiman vertaistuen ryhmissä taitovaihto muuttui tieto-taitovaihdoksi. Tietoja ja taitoja on vaihdettu muun muassa terveydestä, Japanin kulttuurista, kirjansidonnasta ja valokuvauksesta. 18