Lapsen luovuttaminen adoptoitavaksi biologisen vanhemman kokemana. Lastensuojelun keskusliitto Valtakunnalliset sijaishuollon päivät Taina Majuri

Transkriptio

1 Lapsen luovuttaminen adoptoitavaksi biologisen vanhemman kokemana Lastensuojelun keskusliitto Valtakunnalliset sijaishuollon päivät Taina Majuri

2 Tutkimuksen taustaa Pro gradu-tutkimus Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikössä, hyväksytty 3/2015 Artikkelikäsikirjoitus hyväksytty julkaistavaksi Hoitotiede -lehteen (tutkimuskysymys 1) Artikkelikäsikirjoitus arvioitavana Tutkiva Hoitotyö -lehdessä (tutkimuskysymys 2)

3 Aineiston kuvailua Aineiston keruu maaliskuu 2013 lokakuu 2013 Osallistujia ilmoittautui 15, joista 3 vetäytyi ennen haastattelua: osallistujien rekrytointi Pela, perhelehtien verkkokeskustelut, Facebook tutkimusaineisto 12 haastattelua, kymmenen naista, kaksi miestä Osallistujien ikä haastatteluhetkellä vuotta Osallistujien ikä adoption tapahtuessa vuotta Adoptiosta kulunut aika haastatteluhetkellä 3kk 48 vuotta Kymmenen adoptiota tapahtunut lapsen ollessa vastasyntynyt, kaksi lapsen ollessa leikki-ikäinen (sijoituksen muuttuminen adoptioksi)

4 Tutkimus toteuttaminen ja tutkimuskysymykset Laadullinen tutkimus Avoimet haastattelut Aineistolähtöinen sisällönanalyysi 1. Millaisena biologiset vanhemmat kokevat lapsen luovuttamisen adoptoitavaksi? 2. Millaisia kokemuksia biologisella vanhemmalla on ammattilaisten toiminnasta adoptioprosessin aikana ja sen jälkeen?

5 Millaisena biologiset vanhemmat kokevat lapsen luovuttamisen adoptoitavaksi? Osattomuus oman elämän merkittävään tapahtumaan Sopeutuminen adoptiopäätökseen Lapsen etäännyttäminen itsestä Elämän kapeutuminen Lapsen hyvän tavoitteleminen Adoptiopäätöksen työstäminen Vanhemmuuden syrjästäkatsoja Adoption jättämät arvet

6 Otin sen linjan, että kyllä mää sydänäänet kuulin, mutta ultrissa enkä missään valitsin sen, etten katsele enkä halua kuvia. Sit välillä havahtu (vauvan olemassaoloon), kun tunsi jotain liikettä. Oon koittanu aika paljon olla miettimättä sitä asiaa. Se tavallaan pyssyy se asia semmosena, että minä en sitä, mun ei oo lupa unohtaa. Oli ihan hirveetä jättää (vauva sairaalaan) ja lähtee yksin. Mulla on vielä raskausarvet et siitä tulee aina välillä mieleen, Mulle tuli aika pahat arvet sillon. Mun näkökulmasta se mimmoseen perheeseen meni niin että se oli niinkun hyvänoloinen se perhe. Mää en lähteny aborttii aktiivisesti hakemaan Ja kyllä näin myöhemmin niin mä oon tosi onnellinen, että mä tein sen, koska joku sai lapsen. Mää koin semmosen ison hylkäyksen tään perheeni kohdalta jo heti siinä, kun kaikki tuli julki. Se syyllisyys se kattaa sen äitiyden, mutta se kattaa niin paljon muutakin. että se kattaa koko ihmisyyden. Jos on seurustelusuhteita tullu niin jos ne on näyttäny vakavammilta niin sillon on sanonu asiasta, koska sit joskus kun se tulee koputteleen ovelle niin on hyvä tietää. Nyt minä oon huomannu, että semmoset tilaisuudet, jotka on ennen ollu hirveen satuttavia, niin pystyn olemaan niissä. Ja jokkaisen ihmisen kohalla, jonka kanssa enemmän oon tekemisissä, niin minä sen (adoption) jouvun myöntämään ja joka kerta kun minä sen ääneen sanon, niin aina se kirpasee. Pakko se suru on käyvä läpi. Ei siinä oo muuta tietä. Se suru pitää elää läpi.

7 Millaisia kokemuksia biologisella vanhemmalla on ammattilaisten toiminnasta adoptioprosessin aikana ja sen jälkeen? Asiakaslähtöinen kohtaaminen Epäröivä kohtaaminen Kuormittava kohtaaminen Ammatillinen rinnalla kulkeminen Adoption huomioiminen asiakassuhteessa Ammatillinen epävarmuus Biologisen vanhemmuuden puutteellinen ymmärtäminen Epäasiallinen kommunikaatio Aliarvioiva suhtautuminen

8 Neuvolassa hoidettiin se vauva-asia ja siihen kuuluvat, sokerit ja paineet ja semmosen psyykkisen hyvinvoinnin huomiointi oli nolla. Siinä (adoptio)prosessissa ei ollu tilaa mun äidintunteille. Että mä sanoin itse joka kerta, kun tuli uus hoitaja, että se menee adoptioon. Kun ambulanssi vei vauvan kans sairaalaan niin joku tokas siinä että miten et muka voinu tietää (olevasi raskaana). Tämä neuvolan hoitaja osas kyllä kertoo aina aika tarkkaan miten se homma menee, niin siellä sairaalassa ei tullu yllätyksiä. Oon jälkeenpäin miettiny, että siitä (adoptiosta) ei neuvolassa koskaan puhuttu mitään. Kätilöopiskelija oli ainut, joka on jotenkin kestänyt kohdata sen mun pahan olon. Siellä (neuvolassa) oli yks semmonen joka syytti mua ja huus mulle että `minkä takii sää oot tehny näin ja miks et sää aikasemmin tullu että sä oot nyt tehny väärin`. Että se hoidetaan hyvin asiallisesti ja näin, mutta kukaan ei kysyny koskaan, että kuinka sää voit. Muutama hoitaja tuli sit sanoon niinku että miks joku ei halua omaa lastaan että on sit varmaan omii lapsii tai jotain. Mulle sanottiin, että vauva pääsee sinne perheeseen, mutta se ei ollu päässy, mikä tuntu ihan hirveen pahalta että se on ollu siellä yksin kansliassa vielä monta päivää. Tärkee olis että tarvis niitten työntekijöiden olla työntekijöitä siinä kohtaa eikä ottaa sitä omaa kielteistä mielipidettä.

9 Pohdintaa Biologisen vanhemman kokemus on monitasoinen ja usein ristiriitainen Adoption seurauksena biologinen vanhempi kokee osattomuutta useilla elämän alueilla Aiemmissa tutkimuksissa osattomuuden kokemus on liitetty surun ja menetyksen käsittelemättä jäämiseen ja siihen, että adoptio häivytetään omasta elämästä leimatuksi tulemisen pelossa Asenneilmaston muuttuminen suvaitsevammaksi erilaisia perhemuotoja kohtaan ei toistaiseksi näytä ulottuvan koskemaan niitä vanhempia, jotka ovat luovuttaneet lapsensa adoptoitavaksi Miten biologista vanhempaa voitaisiin auttaa adoptioprosessin aikana ja myöhemmin niin, että vältyttäisiin leimautumiselta ja traumatisoitumiselta?

10 Kehittämisehdotuksia Moniammatillisen yhteistyön lisääminen: neuvola/synnytyssairaalat/adoptioneuvonnan antajat/lastensuojelu Adoptiosuunnitelma: toiveiden, tarpeiden dokumentointi, tiedonsiirto esimerkiksi neuvolan, synnytyssairaalan ja lastensuojelun kesken, biologinen vanhempi itse aktiivisena toimijana Adoptio-osaamisen lisääminen: koulutusta, tutkimusta Opas ammattilaisille? Opas läheisille?

11 Lopuksi Useiden tätä tutkimusta varten haastateltujen motiivi kertoa kokemuksistaan oli se, että biologisten vanhempien asemasta puhuttaisiin enemmän ja että he saisivat ymmärrystä ja hyväksyntää sekä tukea ja apua sitä tarvitessaan Monet käyttivät ilmaisua on aika tulla ulos kaapista KIITOS SINULLE, ETTÄ HALUAT OLLA OMALTA OSALTASI RAOTTAMASSA KAAPIN OVEA! Tiedot lähdemateriaalista saa pyydettäessä tutkimuksen tekijältä