Lausunto ympäristönsuojelulain uudistamishankkeen kolmannen vaiheen ehdotuksista

Transkriptio

1 Rakennus- ja ympäristölautakunta Lausunto ympäristönsuojelulain uudistamishankkeen kolmannen vaiheen ehdotuksista 7254/11.01/2016 RAKYMPLK Viite: YM16/400/2012 Taustaa Ympäristöministeriö pyytää Joensuun kaupungin ym pä ris tön suo je lu vi ran omaisen lau sun toa ympäristönsuojelulain uudistamishankkeen kolmannen vaiheen eh do tuk sis ta. Lausunto tulee toimittaa mennessä. Yleistä Kolmannen vaiheen esitykset koskevat lupamenettelyn sujuvoittamista (projekti 1), eläinsuojien ympäristölupamenettelyn muuttamista,rekisteröintimenettelyn käyt töön ot toa ja mahdollista asiaan liittyvän valtioneuvoston asetuksen an tamis ta (projekti 6) ja luvanvaraisten laitosten määrän vähentämistä (projekti 7). Aineistot ovat luettavissa ympäristöministeriön internetsivuilla osoitteessa Lausunto Ympäristölupamenettelyn sujuvoittaminen projekti 1 Työryhmän esitykset tähtäävät käsittelyaikojen lyhentämiseen lisäämällä luvan kä sit te li jän ja hakijan välistä yhteistyötä, kanssakäymistä sekä neuvontaa. Pitkät kä sit te ly ajat ovat olleet etenkin AVI:en ongelma. Kunnissa käsittelyajat ovat mini mis sään noin 2 kuukautta riippuen kokousrytmistä. Kunnissa myös hakijan hen ki lö koh tai nen neuvonta ja yhteydenpito ovat olleet käytäntö koko lain voimas sa olon ajan. Ongelma on siten ennen kaikkea yhteydessä hallintokulttuuriin ei kä niinkään lainsäädäntöön. Sujuvan lupakäytännön edellytys on se, että lupaviranomainen opastaa hakijaa te ke mään kaikki tarvittavat selvitykset ennen hakemuksen jättämistä. Näin välte tään tilanne, jossa lupahakemus makaa käsittelijän pöydällä odottamassa li säsel vi tyk siä, en nen kuin se voidaan lähettää mahdollisille lausunnoille. Lupapäätösten selkeyttäminen niin, ettei niissä toisteta lainsäädäntöä tai kaik kia epä olen nai sia yksityiskohtia lupahakemuksesta, on hyvä tavoite. Hyö dyn tä mäl lä säh köi siä välineitä voidaan sekä hakemus että päätös julkistaa helposti ei kä vanhan kaavan mukaisia pitkiä selostuksia enää tarvita itse lupapäätöksessä. Ku vailu osan kirjoittamisen osuus koko lupapäätöksessä voi olla ja on ollut työ mää rältään jopa suurempi kuin itse lupapäätöksen ja harkinnan suorittaminen.

2 Hakijan kuuleminen ja neuvottelut sujuvoittavat menettelyä. Niiden tulisi olla käy tän tö lupapäätöstä tehtäessä. Hakemusten ja lupapäätösten kuuluttamismenettelyä on mahdollista joissain mää rin kehittää. Kunnissa nykyinenkään menettely ei ole ollut ongelma sillä asia hoi de taan saman organisaation sisällä. Muutoksenhakuun liittyvä esitys täytäntöönpanosäädösten selkeyttämiseksi on hy vä. Toiminnanharjoittajat eivätkä aina lupaviranomaisetkaan ole selvillä siitä mil loin ja millä edellytyksillä ympäristölupa voidaan määrätä tulemaan voimaan osit tain muutoksenhausta huolimatta. Menettelyn ohjeistamisella voitaisiin itse toi min nan keskeiset asiat saattaa voimaan. Menettely vastaisi maankäyttö- ja raken nus lain menettelyä kaavahankkeiden yhteydessä. Asianosaisuuskysymyksissä kuultavien tarkempi määrittely parantaisi käsittelyä ja varmasti myös vähentäisi tulkintaongelmia muutoksenhaussa. Ympäristönsuojelulain ja vesilain menettelyiden lähentämisellä ei kunnan kannal ta ole merkitystä, sillä kunta ei käsittele sellaisia lupa-asioita, joissa nämä kohtai si vat. Valtion viranomaisten yhdistäminen on kunnan kannalta hyvä asia. Se sel keyt tää menettelyjä kun muodolliset esteet ELY:n ja AVI:n väliltä puretaan. Sähköisten järjestelmien käyttöönotossa tulee varmistaa, että kuntien käytössä ole vat sähköiset järjestelmät ovat yhteensopivia valtion järjestelmän kanssa. Kun nis sa on jo tehty linjauksia ja tehty hankintoja. Valtion järjestelmän käyttöön ot to ei saa johtaa tilanteeseen, jossa kunnat joutuvat investoimaan esi merkik si rajapitojen yhteensovittamiseen. Jos tällaista tarvitaan, tulee valtion maksaa yhteensovittamiseen liittyvät kustannukset. Eläinsuojien ympäristölupamenettelyn kehittäminen projekti 6 Normiohjauksen ja ilmoitusmenettelyn kehittäminen eläinsuojien ym pä ris tö vaiku tus ten hallinnan ja valvonnan välineenä on kannatettava vaihtoehto. Asia on ol lut esillä ympäristönsuojelulain uudistamisen edellisessä vaiheessa. Siinä yhtey des sä laajalti todettiin, että suurimmat ongelmat ovat sellaisten eläinsuojien kans sa, jotka eivät kuulu luvituksen piiriin. Kaiken kaikkiaan tulisi pohtia voi taisiin ko jo voimassa olevia normeja yh dis tää yhdeksi kokonaisuudeksi, jota so vellet tai siin ilmoitusmenettelyssä. Ilmoitusmenettelyn jatkotyövaiheessa tulisi lähtökohtana olla, että se koskisi kaik kia sellaisia eläinsuojia/tiloja, jotka ammattimaisesti harjoittavat ko ti eläin talout ta. Ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle tulisi jättää vain harrasteena har joi tetta va eläintenpito. Viranomaisen tehtävä olisi tarkastaa ilmoitus ja katsoa täyt tääkö toiminta asetuksen vaatimukset. Esitys sijainninohjaukseen liittyvästä hajun arvioinnin työkalusta ei ole toimiva rat kai su. Hajun, kuten melunkin kokeminen, on sekä merkittävästi sub jek tii vi nen et tä kokemusperäinen asia. Melun osalta voidaan äänen etenemistä, vai me ne-

3 mis ta jne. arvioida fysiikan lakien perusteella. Hajuaerosolien osalta ei vas taa vaa mal lin nus ta ole mahdollista tehdä hajujen erilaisuuden ja niiden sisältämien odorant ti en suuren lukumäärän takia. Toinen ongelma sijainninohjauksessa on se, että hankkeet yleensä on suun ni teltu valmiiksi ennen sitä vaihetta, jossa ollaan hakemassa hankkeelle lupia. Poikkeuk se na luonnollisesti suuret uudishankkeet, joissa YVA menettelyllä voidaan vai kut taa hankkeeseen. Sijainninohjauksessa tarvittavat ohjeet tulisi sisällyttää toi mi ala koh tai seen asetukseen. Hevosten, ponien, lampaiden ja vuohien poistaminen eläinmääriin perustuvasta ym pä ris tö lu pa vel vol li suu des ta on periaatteessa hyvä ratkaisu. Ympäristön kannal ta merkittävimmät vaikutukset liittyvät hevostalleihin ja ulkotarhoihin. Nyt nii hin voidaan lantaloiden osalta soveltaa nitraattiasetusta ja määrätä ul ko tarhois ta ympäristönsuojelumääräyksissä. Asiaa olisi kuitenkin syytä miettiä mää ritel täes sä ilmoitusmenettelyyn liittyviä rajoja. Sekä turkistalouden ympäristönsuojeluohjeen laatiminen että kotieläintalouden ym pä ris tön suo je lua koskevan ohjeen uusiminen ovat tervetulleita ehdotuksia. Mal li lu pien laatiminen tuskin tässä vaiheessa enää vaikuttaa merkittävästi, onhan lupia myönnetty nyt jo noin 15 vuotta. Eläinyksikkökertoimien so vel ta miseen liittyvät esimerkit ovat hyvä asia. Järjestelmän muuttaminen juuri muu tetus ta järjestelmästä ei tunnu kovin järkevältä näin lyhyen ajan jälkeen. Sähköisen asioinnin kehittämisessä ja eri viranomaisten välisen tiedonsiirron osal ta olennaista on, että järjestelmät toimivat yhteen eri puolilla. Asetuksen ja lomakkeiden sisältöön ei tässä vaiheessa ole tarpeen puuttua. Niiden mahdollisen jatkotyöstämisen yhteydessä tulee varata viranomaisille mahdol li suus lausua asiassa erikseen. Ympäristölupavaraisuuden keventäminen projekti 7 Luvanvaraisuus ehdotetaan poistettavaksi eräiltä sellaisilta toiminnoilta, joiden ym pä ris tö vai ku tuk set voidaan katsoa vähäisiksi. Luvanvaraisuus koskisi kui tenkin edelleen eräitä poistettavia toimintoja, jos ne sijoittuvat pohjavesialueille. Samoin rekisteröinnin piiriin siirrettäisiin toimintoja, joiden lupavelvollisuus on liitty nyt haihtuvien liuottimien kulutukseen. Näiltä osin esitykset ovat pe rus tel ta vissa. Jos jatkossa päädytään laajennettuun ilmoitusmenettelyyn, tulisi pohtia on ko luvituksesta poistuvien toimintojen joukossa sellaisia, joissa laajamittaisilta toimin noil ta edellytettäisiin ilmoitusta. Lupakynnyksen muuttaminen ki vi hii li va rasto jen ja kalanviljelylaitosten osalta on myös perusteltua. Nestemäisten polttoaineiden jakeluasemien ja betonituotetehtaiden siirtäminen re kis te röin nin piirin on linjassa muiden ehdotusten kanssa. Kemikaalien varastoinnin ja kaikkien sellaisten toimintojen osalta, jossa lu pavelvol li suus liittyy ainoastaan kemikaalien käsittelyyn, tulisi miettiä voi tai siin ko koko lupa ja ilmoitusmenettely yhdistää Tukesin lupamenettelyyn. Tämä pois tai si pääl lek käi set menettelyt ja selkeyttäisi myös valvontaa. Tukes voisi myös sekä lu vit taa että valvoa toimintaa tai valvonta voitaisiin pienten koh teiden osalta an-

4 taa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Esitetty me net te ly, jossa Tukes myön täi si luvan ELY:n lausunnon perusteella, tuntuu hieman kum mal li sel ta. Kun nis sa on sellaista osaamista ja tietotaitoa, jolla on merkitystä lu pa me net telyyn liittyen. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tulisi varata mah dol li suus an taa asiassa lausuntonsa. Ilmoitusmenettelyn laajentaminen on sinällään kannatettava uudistus. Kahden uu den ilmoitusmenettelyn luominen ei kuitenkaan ole järkevää. Menettely toisi mu ka naan ongelmia varsinkin toiminnanharjoittajien osalta, kun tulisi pohtia mihin menettelyyn toiminta sijoittuu. Yhdellä ilmoitusmenettelyllä viranomainen voi suorittaa harkinnan ja tehdä siitä päätöksen ja antaa tarpeelliset määräykset. Pien ten toimintojen osalta annettaisiin vain ne määräykset, jotka ovat tarpeen. Esitetty toimivallan siirto kunnan ja ELY:n välillä ei ole mielekäs eikä tar peel li nen. Edellisessä vaiheessa sahalaitokset siirrettiin ELY:jen valvottaviksi. Lai tos ten siirtely edestakaisin on kaikkien kannalta huono ratkaisu. Pienten pin ta kä sit te lylai tos ten siirtäminen ELY:jen valvontaan on myös huono ehdotus. Pienten lai tosten keskeiset ympäristövaikutukset liittyvät viemäröitäviin jätevesiin ja nii den osalta sovelletaan teollisuusjätevesisopimusta. Toimintojen luonne ja laa juus huomioiden niiden siirtäminen samaan yksikköön direktiivilaitosten kanssa vaikut taa kummalliselta. Toimivallan siirtäminen ELY:jen ja kuntien kesken ei saa olla riippuvainen po liit tis ten tai muiden sopimusten täyttämisestä. Asiaa ei pi dä tarkastella myöskään siitä näkökulmasta, että siirrettäviä toimintoja olisi yh tä paljon viranomaisten välillä. Lähtökohtana valvonnan ja luvittamisen jär jes tä mises sä tu lee olla toiminnan ympäristövaikutukset. Jos pieniä pin ta kä sit te ly lai toksia pi tää jonnekin siirtää, niin luontevimmin ne kuuluisivat Tukesin lu vi tuk seen. Naapuruussuhdelain säännösten siirtäminen ympäristönsuojelulakiin tai muihin sää dök siin on kannatettava ehdotus. Säännösten siirtämisen yhteydessä tu li si poh tia mitkä säännökset on jo huomioitu ym pä ris tön suo je lu lais sa ja täydentää la kia niin että keskeiset asiat huomioidaan. Ra ken ta mi seen liittyvät säännökset ja niihin liittyvät korvaukset tulisi sisällyttää maan käyt tö- ja rakennuslakiin. Naapu ruus suh de lain mukaisten muiden kor vaus asioi den siirtäminen muuhun lainsää dän töön tulee selvittää erikseen. Luonnollisesti kan teen voi edelleen nostaa yk si tyis hen ki lö nä käräjäoikeudessa. Työryhmä esittää myös joitakin jatkotyötarpeita. Pienten ampumaratojen osalta on syytä pohtia lupavelvollisuuden perusteiden muuttamista. Kivenlouhinnan sekä murskauksen osalta tulee huomioida maa-aineslupien ja murskauksen ym päris tö lu pien yhteiskäsittely. Nykyisen Vahti järjestelmän kehittäminen on ollut pysähdyksissä ainakin 10 vuot ta. Nyt olisi korkea aika saada asia kuntoon ja luoda tietojärjestelmä, johon kun tien tekemät lupapäätökset voitaisiin kirjata suoraan päätöksen tekemisen jäl keen sähköisesti. Kaikkiaan uudistukset siirtävät ympäristönsuojelulain mukaista laitosvalvontaa en nak ko val von nas ta jälkivalvontaan. Tämä edellyttää jatkossa sekä kunnissa että valtion hallinnossa tarkempaa pohdintaa toiminnan järjestämisestä. It sehal linto alueuudistus voi merkitä sitä, että keskeisillä kaupunkiseuduilla voitaisiin har ki-

5 ta joidenkin valvontatehtävien keskittämistä kunnan viranomaiseen it se hal lin toalu een sijaan. Tämä takaisi asiakaslähtöisemmän toimintatavan asioiden kä sit telys sä. Luonnollisesti myös ympäristönsuojelussa tulisi harkita yh teis toi minta-aluei ta vaikka kunnan ympäristönsuojelun tuleekin säilyä osana kunnan ydintoi min taa. Valmistelija ja lisätiedot: ympäristönsuojelupäällikkö Jari Leinonen Ympäristönsuojelupäällikön päätösehdotus: Rakennus- ja ympäristölautakunta päättää antaa edellä olevan lausunnon ym päris tön suo je lu lain uudistamisen kolmannen vaiheen ehdotuksista. Päätös: Hyväksyttiin yksimielisesti.