Esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi

Transkriptio

1 Esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi Sektoritutkimuksen neuvottelukunta Turvallisuus

2

3 Esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi Sek tor itutk imuk s en neuvot telukunnan julkaisuja 1:2009

4 Esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan julkaisuja 1:2009 ISSN: ISBN: (pdf)

5 Sisällysluettelo Esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi 1 Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan julkaisuja 1: Johdanto 5 2 Turvallisuustutkimuksen toimintaympäristö Turvallisuus strategian näkökulmasta Turvallisuustutkimus strategian näkökulmasta Turvallisuustutkimuksen nykykenttä 9 3 Strategian tavoitteet 11 4 Strategiset tutkimusteemat Tutkimusteemojen tunnistaminen ja tutkimuksen kohdentamisen kriteerit Yksilölähtöinen turvallisuus Rikollisuuden nykykuva ja muuttuminen Arkipäivän onnettomuudet Yhteiskunnan turvallisuus tulevaisuudessa Yhteiskuntarakenteiden ja arvojen muutokset Terrorismi ja muuttuva rikollisuus Globaalit ilmiöt, kansainvälinen yhteistyö ja turvallisuus Tulevaisuus ja ennakointi Infrastruktuurien haavoittuvaisuus Kriittinen infrastruktuuri Tieto- ja viestintäjärjestelmät Turvallisuuden johtaminen Turvallisuushallinto, turvallisuuden tuottaminen ja viranomaisyhteistyö Tilannekuva Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö turvallisuusnäkökulmasta 21 5 Strategian toimeenpano Tutkimuksen toimeenpano ja hallinto Strategian ylläpito Yhteenveto 26 LIITE: TYÖPAJA-AINEISTO 29 Strategiaprosessin taustamateriaalia

6

7 Esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi 5 1 Johdanto Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan turvallisuusjaosto 1 valitsi kansallisen turvallisuustutkimuksen strategian laatimisen vuoden 2008 kärkihankkeekseen. Turvallisuustutkimusjaosto asetti työn käynnistysvaiheessa tavoitteiksi määrittää hallinnonalojen yhteisiin tarpeisiin pohjautuvat turvallisuustutkimuksen kansalliset painopisteet, ohjata turvallisuustutkimuksen muotoja ja edistää yhteistyötä, edesauttaa voimavarojen tarkoituksenmukaista kohdistamista sekä tukea tutkimustulosten hyödyntämistä. Turvallisuustutkimuksen strategian laadinnassa lähtökohtana on ollut viranomaisten yhteisten turvallisuustutkimustarpeiden tunnistaminen. Strategiassa on pyritty huomioimaan myös viranomaistarpeiden luomat seurannaisvaikutukset elinkeinoelämälle ja tutkimuslaitoksille. Tässä strategiadokumentissa pyritään ensisijaisesti jäsentämään hallinnonalojen yhteisiä tutkimustarpeita, tunnistamaan näitä palvelevan turvallisuustutkimuksen toimenpiteitä, joilla yhteisiä tarpeita palvelevaa turvallisuustutkimusta voidaan edistää sekä rakentamaan lähtökohdat strategiaa ylläpitävälle ja päivittävälle prosessille. Prosessin jatkuvuus on keskeinen osa strategian toimeenpanoa ja edellyttää eri osapuolten sitoutumista strategiaan. Strategian valmistelua ovat koordinoineet puolustusministeriö (PLM) ja sisäasiainministeriö (SM). Strategiaprosessi on toteutettu poikkihallinnollisesti ja strategiatyön eri vaiheisiin on osallistunut sektoritutkimuksen neuvottelukunnan turvallisuustutkimusjaosto, eri ministeriöitä ja eri hallinnonalojen kannalta keskeisiä organisaatioita sekä muita aihepiirin kannalta keskeisiä sidosryhmiä. Strategiatyön kaikissa vaiheissa on pyritty huomioimaan toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset ja toimijakentän laaja-alaisuus. Strategiatyötä on tehty linjassa merkittävien turvallisuuskentän toimintaa linjaavien päätösten ja strategioiden kanssa ja pyrkimyksenä on ollut löytää keinoja tukea näiden tavoitteiden saavuttamista tutkimuksen keinoin. Strategiaprosessin suunnittelusta ja tukitoimista on vastannut Gaia Consulting Oy. Strategiaprosessi toteutettiin syksyn 2008 ja alkuvuoden 2009 aikana kolmessa eri vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa keskeisin tavoite oli strategian viitekehyksen rakentaminen ja valmisteluprosessin täsmentäminen. Näkemyksiä ja ajatuksia turvallisuustutkimuksesta ja strategian roolista haettiin aloitusseminaarin avulla. Strategiaprosessin toi- 1 Sektoritutkimuksen neuvottelukunta ja sen jaostot on valtioneuvoston asetuksella perustettu hoitamaan sektoritutkimuksen kokonaisohjausta. Turvallisuusjaostossa ovat edustettuina seuraavat ministeriöt: LVM, OM, PLM, SM, STM, TEM, UM, VNK ja YM. Lisäksi jaoston työhön osallistuu asiantuntijoita muista organisaatioista. Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan turvallisuusjaostosta käytetään tässä strategiassa jatkossa nimeä turvallisuustutkimusjaosto.

8 6 Esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi sessa vaiheessa turvallisuustutkimukseen vaikuttavia kehityskulkuja ja mahdollisia tutkimusteemoja kartoitettiin neljässä työpajassa. Työpajoihin kutsuttiin asiantuntijoita eri ministeriöistä ja hallinnonalojen laitoksista sekä muista keskeisistä sidosryhmistä. Hankkeen kolmannen vaiheen muodosti strategiadokumentin työstäminen työtä koordinoineen strategiaryhmän sekä turvallisuustutkimusjaoston kanssa. Turvallisuustutkimusjaosto on hyväksynyt tässä dokumentissa esitetyt linjaukset ja se on jaoston esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi. Valmisteluprosessin lopuksi järjestettiin seminaari, jossa strategiatyön keskeiset tuotokset esiteltiin. Tämän strategiadokumentin aluksi on luvussa 2 kuvattu turvallisuuden ja turvallisuustutkimuksen rajaukset sekä toimintaympäristö fokusoituen strategian keskeisiin lähtökohtiin ja reunaehtoihin. Tämän jälkeen on esitelty strategiaprosessin tulokset. Luvussa 3 esitellään strategiatyössä asetetut tavoitteet, ja luvussa 4 kuvataan strategiset tutkimusteemat ja tarkempien tutkimusaiheiden valintaa ohjaavat kriteerit. Luvussa 5 on esitetty strategian toimeenpanoon liittyvät toimenpiteet. Varsinaisen strategian liitteenä on yhteenveto keskeisestä prosessin taustamateriaalista. Liite sisältää yhteenvedon julkishallinnon turvallisuutta käsittelevistä ja tätä strategiaa ohjaavista dokumenteista sekä koosteen strategiaprosessin työpajoissa kerätystä aineistosta, joka on toiminut strategiaprosessissa tehtyjen valintojen taustamateriaalina. 2 Turvallisuustutkimuksen toimint aympäris tö 2.1 Turvallisuus strategian näkökulmasta Turvallisuus ja turvallisuustutkimus ovat laajoja käsitteitä ja erityisesti turvallisuuden määrittely selkeästi ja yksikäsitteisesti on hankalaa. Turvallisuus on käsite, jolla kuvataan pohjimmiltaan jonkin vaaran tai riskin poissaoloa tai näiden vaikutusten estämistä. Strategian näkökulmasta turvallisuutta voidaan tarkastella eri tasoilla ja eri perspektiiveistä. Strategiaprosessissa turvallisuutta käsiteltiin laaja-alaisesti rajaamatta ennalta sen näkökulmia tai sisältöjä. Turvallisuustutkimusstrategia kattaa siis sekä safety- että security-käsitteen. 2 2 Karkeasti ilmaistuna safety ja security termien erona on, että safety-termi liitetään tahattomiin vaaratilanteisiin, kun taas security-termi liitetään tahallisiin tai tarkoituksenmukaisiin vaaratilanteisiin.

9 Esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi Strategian näkökulmasta turvallisuus viittaa siis erilaisiin hyvinvointiin, ympäristöön, talouteen ja yhteiskunnan toimivuuteen liittyviin ilmiöihin. Turvallisuuden lähtökohtana ovat siten yhteiskunnan perusarvot ja -tavoitteet. Toisaalta turvallisuudella viitataan yhteiskunnan perusrakenteiden toimivuuteen ja normaalin toiminnan jatkuvuuteen. Tällä tasolla puhutaan siis yhteiskunnan toimivuudesta kuten taloudellisesta järjestelmästä, hallinnosta, väestön toimintakyvystä ja infrastruktuureista. Näiden toimintojen ja rakenteiden tarkoituksena on tukea yhteiskunnan perustavoitteiden saavuttamista. Turvallisuuden käsite pitää sisällään myös toimintoja, joiden tavoitteena on turvata edellä kuvattujen yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen jatkuvuus, tukea perustavoitteiden saavuttamista normaalin toiminnan häiriintyessä tai ennaltaehkäistä häiriötilanteita. Näitä toimintoja hoitavat mm. puolustusvoimat, pelastusviranomaiset, poliisi ja terveydenhuoltojärjestelmä. Nämä toimijat muodostavat useissa yhteyksissä turvallisuuden tuottamisen ydinjoukoksi miellettävän turvallisuusviranomaisten joukon. Toisaalta turvallisuutta lähestytään useissa tarkasteluissa uhkien ja riskien näkökulmasta. Turvallisuuden yhtenä näkökulmana on siten tunnistaa myös erilaisia uhkatekijöitä onnettomuuksien taustalla olevista tahattomista uhkatekijöistä erilaisiin tahallisiin uhkatekijöihin. Turvallisuudesta puhuttaessa voidaan edelleen tarkastella myös uhkatekijöiden erilaisia vaikutusmekanismeja. Edellä kuvattuja näkökulmia turvallisuuteen on havainnollistettu kuvassa 2.1. Ydinulottuvuudet Valtio Ympäristö Ihminen Talous Elintärkeät toiminnot Valtion johtaminen Väestön toimintakyky Taloudellinen järjestelmä Infrastruktuurit Kansainvälinen toiminta Henk. kriisinkestävyys Elintärkeiden toimintojen turvaaminen Terveydenhuolto Huoltovarmuus Kriisijohtaminen Sisäisen turvallisuuden ylläpito Vaikutusmekanismit Sotilaallinen puolustaminen Luonnon aiheuttamat onnettomuudet Onnettomuudet, Ymp.vahingot Tahattomat Uhkien lähteet Terveyden ja hyvinvoinnin uhkat Terrorismi Väestöliikkeet Tavanomainen rikollisuus Järjestäytynyt rikollisuus Sotilaalliset operaatiot Tahalliset Kuva 2.1 Turvallisuuden osa-alueita

10 Esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi Turvallisuuden kenttä on luonnollisesti jatkuvassa muutoksessa. Sisäinen ja ulkoinen sekä sotilaallinen ja ei-sotilaallinen turvallisuus ovat lähentyneet etsittäessä keinoja uhkien ennakointiin, torjumiseen ja hallintaan. Erilaiset keskinäisriippuvuudet ja globalisaatio ovat lisänneet valtioiden ja yhteiskuntien haavoittuvuutta uudenkaltaisille riskeille ja uhkille, jotka eivät kunnioita valtioiden välisiä rajoja eikä yksittäinen valtio kykene niitä pelkästään omin voimin torjumaan. Uudet uhat ovat huomattavasti vaikeammin ennustettavissa ja hallittavissa sekä varoitusajaltaan selvästi lyhyempiä kuin perinteiset sotilaalliset uhat. Verkottuneessa yhteiskunnassa uhkat leviävät helpommin, mutta samalla verkottuminen voi edesauttaa niiden torjuntaa. Turvallisuuskäsitteen riittävän laaja määrittäminen on siis strategian kannalta olennainen asia. Perinteisen turvallisuuskäsitteen keskittyessä valtioon turvallisuuden takaajana ei tämä näkökanta ole enää nykypäivänä riittävä. On otettava huomioon hallitustenvälisten elimien, kansainvälisten organisaatioiden ja kansalaisjärjestöjen, eri hallinnonalojen yhteistyön sekä elinkeinoelämän ja tutkimuksen merkitys turvallisuuden takaamisessa. Toisaalta on vältettävä liian laajan turvallisuuskäsitteen omaksumista ja kaikkien inhimillisen elämän ilmiöiden turvallistamista. Keskeisen taustan strategiassa tarkasteltavalle turvallisuudelle ja turvallisuustutkimukselle muodostavat tärkeimmät turvallisuutta käsittelevät valtionhallinnon asiakirjat. Niissä turvallisuutta kuvataan etupäässä erilaisten strategisten linjausten ja tavoitetilojen kautta. 3 Tässä strategiassa turvallisuuden ymmärretään kattavan laajasti erilaiseen hyvinvointiin, ympäristöön, talouteen ja yhteiskunnan toimivuuteen liittyvät ilmiöt. 2.2 Turvallisuustutkimus strategian näkökulmasta Turvallisuuden tutkimus on erittäin laaja kenttä, johon sisältyy erilaisia tutkimustraditioita, tieteenaloja ja näkökulmia. Turvallisuustutkimuksen kehittämisessä on oltu Suomessa viime vuosina aktiivisia. Se voidaan yhdistää erittäin monien tieteenalojen ja tutkimustahojen toimintaan ja siten tutkimuskenttä näyttäytyy hajanaisena. Yksi syy tähän on myös se, että yhteiskunnan turvallisuuskysymykset ovat yhä laajempia, monimutkaisempia ja liittyvät monien hallinnonalojen toimiin. Vastaavasti tarve monimuotoiselle tutkimukselle ja sovelluksille kasvaa. Kansallisten kysymysten lisäksi turvallisuustutkimusta ja niihin liittyviä strategisia linjauksia tarvitaan tukemaan painopisteiden valintaa ja osallistumista kansainvälisiin, erityisesti EU:n tutkimusohjelmiin. Edellä kuvassa 2.1 esiteltyyn turvallisuuden kokonaiskuvaan voidaan liittää monia tieteenaloja, kuten lääke- ja terveystieteet, yhteiskuntatieteet, oikeustieteet, luonnontieteet, tekniset tieteet ja sotatieteet. Täsmällisempiä soveltavan turvallisuustutkimuksen kysymyksiin linkittyviä tutkimusaloja ovat esimerkiksi kriminologia, poliisin tutkimus, pelastustoimen tutkimus, epide- 3 Asiakirjojen näkökulmaa turvallisuuteen on tarkasteltu lähemmin liitteen osassa A.

11 Esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi 9 miologia sekä liikenne-, työ- ja prosessiturvallisuuden tutkimus. Muita täsmällisempiä tutkimusnäkökulmia edustavat esimerkiksi kansainvälisten suhteiden tutkimus ja rauhan- ja konfliktintutkimus. Turvallisuustutkimukseen kuuluu tärkeänä näkökulmana myös poikkitieteellisyys. Jo tällainen karkea listaus havainnollistaa tutkimuskentän monimuotoisuutta ja laajuutta. Tämän strategian yhteydessä turvallisuustutkimuksella tarkoitetaan laajasti turvallisuuteen liittyvää toimintaa, jossa tavoitteena on uuden tiedon ja sovellutusten tuottaminen. Esimerkiksi Euroopan unionin turvallisuustutkimuksen tavoitteena on kehittää teknologioita ja osaamista kansalaisten suojaamiseksi uhkilta (erityisesti terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus, luonnonkatastrofit ja teolliset onnettomuudet) niin, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen ei vaarannu. Strategian kannalta keskeinen näkökulma tutkimukseen on loppukäyttäjän eli julkissektorin toimijoiden intressit. Tämän näkökulman korostaminen on edellytys sille, että tutkimuksen vaikuttavuus turvallisuuden lisäämisessä olisi optimaalinen. 2.3 Turvallisuustutkimuksen nykykenttä Turvallisuustutkimuksen kenttä on laaja kattaen suuren osan turvallisuuden eri ulottuvuuksista. Siinä voidaan tunnistaa useita tämän strategian näkökulmasta keskeisiä toimijoita ja ohjelmia. Osaltaan nämä kaikki tuottavat tutkimustietoa turvallisuuden kannalta keskeisten hallinnonalojen tarpeisiin. Toisaalta turvallisuus poikkeaa teemana monista hallinnonalojen kautta jäsentyvistä teemoista, joissa hallinnonalojen omat sektoritutkimuslaitokset vastaavat suurelta osin tietotarpeisiin. Voidaan sanoa, että minkään sektoritutkimuslaitoksen ydintehtävänä ei ole nimenomaan turvallisuuden tutkimus. Nämä seikat muodostavat keskeisen reunaehdon turvallisuustutkimuksen strategialle ja sen toimeenpanolle. Monien hallinnonalojen sektoritutkimuslaitoksilla on kytkentä myös turvallisuuden laajaan kenttään. Esimerkkeinä mainittakoon oikeusministeriön Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos (OPTULA), sosiaali- ja terveysministeriön Säteilyturvakeskus (STUK), Työterveyslaitos (TTL), Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) (Kansanterveyslaitos (KTL) ja Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (Stakes) ovat yhdistyneet) ja ympäristöministeriön Suomen ympäristökeskus (SYKE) sekä työ- ja elinkeinoministeriön alaiset Turvatekniikan keskus (Tukes) ja kuluttajatutkimuskeskus. Valtion teknillisellä tutkimuskeskuksella (VTT) on merkittävää turvallisuuteen liittyvää tutkimustoimintaa kattaen sekä safety- että security -näkökulmia. Lisäksi eduskunnan alaisuudessa toimiva Ulkopoliittinen instituutti (UPI) tekee turvallisuuteen liittyvää tutkimusta. Toisaalta keskeisillä turvallisuudesta vastaavilla hallinnonaloilla kuten PLM:llä, SM:llä ja UM:llä ei ole varsinaisia sektoritutkimuslaitoksia. Niissä on kuitenkin muita tutkimusta tuottavia tai rahoittavia laitoksia kuten esimerkiksi puolustusvoimien tutkimuslaitokset, Maanpuolustuskorkeakoulu, Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta MATINE, Pelastusopisto (PEO) ja sen yhteydessä toimiva kansainvälinen kriisinhallintakeskus (CMC) sekä Poliisiammattikorkeakoulu (PAKK).

12 10 Esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi Monissa turvallisuusalan organisaatioissa tutkimustoiminta palvelee kuitenkin ensisijaisesti alan opetusta eikä hallinnonalan päätöksentekoa. Turvallisuustutkimuksen hyödyntämisen tavat ja käytännön toteutuminen vaihtelevat organisaatioittain ja hallinnonaloittain. Turvallisuustutkimuksen kannalta keskeistä tutkimustoimintaa tapahtuu myös sektoritutkimuksen viitekehyksen ulkopuolella. Tekes ja erityisesti Tekesin turvallisuusohjelma on keskeinen turvallisuuden liiketoiminnan kehittämistä tukevan tutkimuksen rahoittaja. Turvallisuustutkimusta tehdään lisäksi yliopistoissa kuten esim. Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa ja Renvall-instituutissa sekä Tampereen yliopiston rauhan ja konfliktitutkimuslaitoksessa (TAPRI). Turvallisuustutkimusta tehdään lisäksi ammattikorkeakouluissa ja muissa oppilaitoksissa sekä elinkeinoelämän, yritysten ja järjestöjen (esim. CMI) toimesta. EU-tasolla turvallisuustutkimusta tehdään muun muassa EU:n 7. puiteohjelman tukemana (erityisesti security-ohjelma) sekä EUISS tutkimuskeskuksessa (Institute for Security Studies), mutta myös komission eri pääosastojen tutkimusohjelmissa. Esimerkiksi tavanomaisen rikollisuuden tutkimiseen ja torjumiseen on useita rahoitusohjelmia, kuten Daphne III. Korkeakoulut Turvallisuustutkimusstrategia Aleksanteriins tuu Renvallins tuu TAPRI Sektoritutkimuslaitokset TTL THL STUK OPTULA Tukes VTT SYKE UPI Muut hallinnon tutkimustahot PEO PV CMC PAKK MATINE Elinkeinoelämä ja järjestöt Kv. ja EU:n tutkimus FP7 DAPHNE III EUISS Kuva 2.2 Kuvaus turvallisuustutkimuksen nykykentästä Kuvassa 2.2 on havainnollistettu edellä kuvattua turvallisuustutkimuksen nykykenttää. Kokonaisuudessaan turvallisuustutkimuksen nykykenttää kuvaa pirstaleisuus ja kokonaiskoordinaation tarve. Alan toimijoilla ei ole selkeää kuvaa turvallisuustutkimusta tuottavista tai tarvitsevista tahoista, eikä siitä kuinka hyvin tutkimuksen kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Tämän turvallisuustutkimusstrategian tavoitteena on toimia keskustelun avauksena ja tuoda esiin hallinnon turvallisuustutkimuksen tarpeet tutkimusta tuottaville tahoille sekä lisätä kansallisen ja kansainvälisen tutkimustyön edellytyksiä Suomessa.

13 Esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi 11 3 Strategian tavoitteet Strategiaprosessin käynnistysvaiheessa turvallisuustutkimusjaosto asetti strategian yleisiksi tavoitteiksi: 1. Määrittää hallinnonalojen yhteisiin tarpeisiin pohjautuvat turvallisuustutkimuksen kansalliset painopisteet 2. Ohjata turvallisuustutkimuksen muotoja ja edistää yhteistyötä 3. Edesauttaa voimavarojen tarkoituksenmukaista kohdistamista 4. Tukea tutkimustulosten hyödyntämistä Näiden tavoitteiden edistämiseksi tässä strategiadokumentissa pyritään ensisijaisesti jäsentämään hallinnonalojen yhteisiä tutkimustarpeita, tunnistamaan toimenpiteitä, joilla yhteisiä tarpeita palvelevaa turvallisuustutkimusta voidaan edistää sekä rakentamaan lähtökohdat prosessille, jolla strategiaa ylläpidetään ja päivitetään. Strategiaprosessissa määritellyn tavoitetilan mukaan Suomessa tehdään koordinoidusti tavoitteellista, tulevaisuusorientoitunutta ja käytännön toimintaa tukevaa tutkimusta, jonka vaikuttavuutta mitataan. Tavoitetilan mukainen tutkimus on käytännönläheistä ja ongelmalähtöistä sisältäen perustutkimusta, erityisesti soveltavaa tutkimusta, selvityksiä sekä kokeilu- ja harjoitustoimintaa. Tutkimus edistää kansalaisten kokonaisturvallisuutta, yleistä keskustelua, viranomaisyhteistyötä, kansainvälistä yhteistyötä sekä EU-ohjelmiin liittyvää turvallisuustutkimustoimintaa. Se tuottaa tietopohjaa laajemmin valtionhallinnon käyttöön ja tehostaa hajallaan olevien toimijoiden toiminnan koordinointia muodostaen yhteisen päätöksentekoa tukevan tietopohjan. Tutkimus vastaa tunnistettuihin tutkimustarpeisiin ja tutkimustuloksia hyödynnetään. Edellä kuvattua tavoitetilaa tarkennettiin määrittämällä turvallisuustutkimukselle seuraavat viisi keskeistä tavoitetta. A. Vaikuttavan turvallisuustutkimuksen tuottaminen. Tavoitteena on edistää kansalaisten turvallisuutta kokonaisvaltaisesti. Turvallisuustutkimuksella pyritään edistämään hallituksen turvallisuuteen liittyvien ja sektoritutkimukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista, lisäämään tutkimusperusteista päätöksentekoa, vaikuttamaan strategisiin päätöksiin sekä tukemaan käytännön toimintaa ja sen kehittämistä. Osaltaan tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää tutkimuksen vaikuttavuuden ja vaikuttavuuden kriteerien kehittämistä.

14 12 Esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi B. C. Poikkihallinnollisen yhteistyön edistäminen turvallisuuden tuottamisessa. Yhteistyötä pyritään tukemaan tuottamalla hallinnonalojen yhteistoimintakykyä parantavaa tietoa ja poistamalla yhteistyön esteitä esimerkiksi eri viranomaisten väliseen tiedonkulkuun liittyen. Turvallisuustutkimuksen kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen edistäminen. Tavoitteena on selkiyttää turvallisuustutkimuksen kenttää. Turvallisuustutkimuksen kysyntä ja tarjonta pyritään sovittamaan yhteen ennen kaikkea määrittelemällä julkisen sektorin tutkimustarpeet, kokoamalla hajallaan olevat resurssit sekä ohjaamalla tarjontaa vastaamaan kysyntää. EU:n rahoittaman turvallisuustutkimukseen pyritään vaikuttamaan esimerkiksi siten, että eri tutkimusohjelmat tukevat sisällöllisesti kansallisia tavoitteita. D. E. Tutkimushallintoon liittyvien prosessien ja yhteistyön kehittäminen. Tavoitteena on yhteisen tutkimusstrategian tarpeen tunnustaminen ja yhteisen kysynnän tunnistaminen. Tavoitteena on kyetä tarjoamaan tietoa laajasti valtionhallinnon käyttöön esimerkiksi yhteistyössä valtioneuvoston ennakointiverkoston kanssa. Turvallisuustutkimuksen hallinnointia kehitetään huomioimalla tutkimus konkreettisesti kaikkien ministeriöiden hallinnossa esimerkiksi strategioiden ja viime kädessä tulosohjauksen valmistelussa. Kansainvälistä yhteistyötä (tiedonvaihtoa ja tutkimus- ja rahoitusohjelmia) pyritään hyödyntämään nykyistä paremmin, mikä edellyttää kansainvälisen tason turvallisuustutkimusta myös Suomessa. Suomalaisen turvallisuusalan osaamisen kehittäminen ja ylläpito. Tämän osatavoitteen pyrkimyksenä on lisätä teollisuuden, tutkimuslaitosten, yliopistojen ja oppilaitosten kilpailukykyä ja osaamista. Tavoitteena on osaltaan ylläpitää suomalaista tutkija- ja osaamisreserviä mutta myös hyödyntää ulkomaista osaamista. Tämä edellyttää kehittämiskohteiden priorisointia. Osaamista pyritään kehittämään kannustamalla tutkijoita ulkomaille sekä lisäämällä kansainvälistä yhteistyötä mm. EU:n 7. puiteohjelman kautta. Tavoitteena on myös uusien teknologioiden sekä niiden kehittämistä tukevan toiminnan edistäminen esimerkiksi Tekesin teknologiaohjelmissa.

15 Esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi 13 4 Strategiset tutkimusteemat 4.1 Tutkimusteemojen tunnistaminen ja tutkimuksen kohdentamisen kriteerit Strategiaprosessin keskeisenä tavoitteena oli tunnistaa eri hallinnonalojen yhteisiä ja strategisesti tärkeitä tutkimusteemoja. Keskeisessä roolissa niiden tunnistamisessa olivat prosessin osana järjestetyt sidosryhmätyöpajat. Tutkimusteemojen tunnistamiseksi prosessissa pyrittiin ensin identifioimaan eri sidosryhmien näkökulmasta olennaisia turvallisuuden kenttään liittyviä kehityskulkuja ja tulevaisuuden ilmiöitä. Työskentelyprosessin aikana tunnistettujen ajurien pohjalta tuotettu yhteenveto strategian kannalta relevanteista tulevaisuuden ilmiöistä on esitetty raportin liitteessä. Seuraavaksi pyrittiin tunnistamaan eri hallinnonaloja koskevia tietotarpeita sekä edellä kuvattujen tulevaisuuden kehityskulkujen että nykyisten turvallisuuteen liittyvien strategisten linjausten pohjalta. Sidosryhmätyöpajoissa tuotettiin myös alustavia ehdotuksia täsmällisemmiksi strategiaan sisällytettäviksi tutkimusteemoiksi. Yhteenveto prosessissa tunnistetuista tieto- ja tutkimustarpeista on esitelty raportin liitteessä. Tunnistettujen turvallisuuden trendien ja tietotarpeiden pohjalta on muodostettu neljä turvallisuustutkimuksen temaattista kokonaisuutta. Kuvassa 4.1 on havainnollistettu temaattisista kokonaisuuksista ja näiden sisältöä yleisellä tasolla. Teemojen sisältöä on tarkemmin esitelty luvuissa Yksilölähtöinen turvallisuus Rikollisuuden nykykuva ja muuttuminen Arkipäivän onnettomuudet 2. Yhteiskunnan turvallisuus tulevaisuudessa Yhteiskuntarakenteiden ja arvojen muutokset Terrorismi ja muuttuva rikollisuus Globaalit ilmiöt, kansainvälinen yhteistyö ja turvallisuus Tulevaisuus ja ennakointi 3. Infrastruktuurien haavoittuvuus Kriittinen infrastruktuuri Tieto-viestintäjärjestelmät 4. Turvallisuuden johtaminen Turvallisuushallinto, turvallisuuden tuottaminen ja viranomaisyhteistyö Tilannekuva Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö Kuva 4.1 Turvallisuustutkimusteemat ja niiden sisältö

16 14 Esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi Temaattisten kokonaisuuksien alla on esitelty tarkemmin prosessin aikana tunnistettuja tutkimuksen näkökulmia ja aiheita. Jotta strategia voi toimia laajasti kansallisen turvallisuustutkimuksen ei vain turvallisuustutkimusjaoston konkreettisten omien toimien pohjana, strategiaprosessin osana ei ole tehty täsmällistä tutkimussisältöjen rajausta tai priorisointia. Resurssien kohdentamiseksi täsmällisempien tutkimusaiheiden valinta on siten tehtävä strategian tavoitteiden ja yleisten teemojen pohjalta strategian toimeenpanovaiheessa. Täsmällisempien tutkimusaiheiden valitsemiseksi on määritelty seuraavat kriteerit, joiden avulla tutkimuksen sisältöjä voidaan täsmentää: Strategian mukainen turvallisuustutkimus on vaikuttavaa. Tutkimuksen avulla pystytään vastaamaan ensisijaisesti kansallisesti strategisesti merkittäviin turvallisuuskysymyksiin. Tutkimuksen tulee olla hyödynnettävissä turvallisuutta koskevassa päätöksenteossa tai turvallisuuden tuottamiseen liittyvän toiminnan kehittämisessä. Odotettu vaikuttavuus on kyettävä havainnollistamaan ja vaikuttavuutta on kyettävä arvioimaan jälkikäteen. Keskeinen strategian mukaisen tutkimuksen ominaisuus on, että se edistää yhteistyötä turvallisuuden tuottamisessa. Käytännössä tuotettava tieto on merkittävä useamman kuin yhden hallinnonalan näkökulmasta ja moni hallinnonala hyötyy tutkimuksesta. Yhtenä keskeisenä tavoitteena on myös hallinnonalojen käytännön yhteistoiminnan edistäminen turvallisuuden tuottamiseksi. Yhteistyössä toteutettavan tutkimuksen lähtökohtana tulee myös olla se, että yhteistyö tutkimustoiminnan tilaamisessa, suorittamisessa ja ohjaamisessa tuottaa tuloksia kustannustehokkaammin ja useammista näkökulmista kuin yksittäisten hallinnonalojen itsenäinen tutkimustoiminta. Teemojen valinnassa tulee siten kiinnittää huomiota myös tutkimushallinnon tehokkuuteen. Tutkimuksen tulee tuottaa kansallisella tasolla uutta tai paremmin hyödynnettävissä olevaa tietoa. Tuotettava tieto tukee siten turvallisuusalan osaamisen kehittämistä ja ylläpitoa. Tämä voi tarkoittaa sekä selkeiden tiedon aukkojen tunnistamista ja täydentämistä tai esimerkiksi soveltavan tutkimuksen suorittamista aiemmin toteutettujen tulosten käyttöönottamiseksi ja hyödyntämiseksi. Tiedon uutuus ei ole itseisarvo vaan sitä on arvioitava erityisesti vaikuttavuuden näkökulmasta. Strategisten tutkimusaiheiden valinnassa on soveltuvin osin huomioitava myös tavoite tukea suomalaisen turvallisuusosaamisen viemistä ulkomaille ja helpottaa kansainvälisten rahoitusmahdollisuuksien hyödyntämistä. Edellisten kriteerien lisäksi strategian mukaisen tutkimuksen toimeenpanossa on huomioitava myös tutkimuksen tasapaino eri teemojen välillä ja eri hallinnonalojen näkökulmasta. Toimintaa käynnistettäessä on myös huomioitava toiminnan haastavuus eli alkuvaiheessa huomio on luontevaa kiinnittää teemoihin, joissa kokemusten ja vaikuttavuuden saavuttaminen on mahdollista suhteellisen lyhyellä aikavälillä.

17 Esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi Yksilölähtöinen turvallisuus Rikollisuuden nykykuva ja muuttuminen Väkivalta on keskeinen yksilölähtöisen turvallisuuden uhkatekijä. Suomi on henkirikoskuolleisuudeltaan läntisen Euroopan väkivaltaisimpia maita. Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa Suomelle hahmotellaan Euroopan turvallisimman maan asemaa vuoteen 2015 mennessä. Vakava pyrkiminen tähän tavoitteeseen edellyttää kokonaisrikollisuuden ja vaikuttamiskeinojen nykyistä olennaisesti syvempää ymmärtämistä. Tutkimuksella vastattavaksi asetettavia peruskysymyksiä ovat väkivallan yleinen laajuus ja muutokset, väkivallan sosiaaliskulttuuriset taustat ja selitystekijät sekä väkivallan kontekstit ja esiintyvyys eri elämänalueilla ja elämänvaiheissa, väkivallan torjunta ja viranomaisinterventiot sekä väkivallan seurausvaikutukset ja niiden korjaaminen. Psykologisia ja sosiaalipoliittisia yhteyksiä on mm. rikosseuraamusten vaikuttavuuden arvioinnilla. Väkivaltarikosten lisäksi myös muun arkipäivän rikollisuuden nykytilaan ja kehitykseen liittyy vastaavia tietotarpeita. Keskeisenä tavoitteena on tuottaa tietoa rikosten ennaltaehkäisyn keinoista. Rikoksiin ja turvallisuuteen vaikuttavat osaksi rinnakkaiset ja muutosten alla olevat tekijät. Nämä tutkimusta kaipaavat muutosilmiöt liittyvät osin päihteiden (alkoholi ja huumausaineet) käyttöön ja kontrolliin, sosiaalisiin rakenteisiin (hyvinvointipalvelut, syrjäytyminen, työttömyys, muuttoliike, alueellinen eriarvoistuminen ja kaupungistuminen), rakennettuun ympäristöön (rikostilanteet ja tapaturma-alttius), terveydenhuollolliseen (henkinen hyvinvointi ja mielenterveys), sekä demografisiin muutoksiin (väestön ikääntyminen ja monikulttuuristuminen) Arkipäivän onnettomuudet Onnettomuudet ja tapaturmat ovat lukumääräisesti merkittävin fyysisen turvallisuuden uhka. Suomessa onnettomuuksien ja tapaturmien määrä on asukaslukuun suhteutettuna läntisen Euroopan korkeimpia. Vastaavasti kuin väkivaltarikollisuutta, onnettomuuksien ja tapaturmien määrää olisi voitava vähentää olennaisesti, jotta tavoite Suomesta Euroopan turvallisimpana maana toteutuisi. Tapaturmien ehkäisytyön tueksi tarvitaan nykyistä huomattavasti tarkempaa tapaturmailmiöiden tuntemusta ja nykyistä tarkempia indikaattoreita. Tarvitaan tietoa tapaturmien esiintyvyydestä, riskitekijöistä ja riskiryhmistä. Lisäksi on huomioitava onnettomuuksien yhteydet teknisiin laitteisiin ja tuoteturvallisuuteen. Ilmiön laajuutta ja syitä koskevalla tutkimustiedolla on usein jo itsessään merkitystä politiikkatoimien ohjautumisessa. Tapaturmien esiintyvyyttä ja syntymekanismeja koskeva tutkimustieto tukee yksittäisten ihmisten omatoimista riskienhallintaa, mutta vaikuttaa myös yhteisöjen ja yhteiskunnan turvallisuuskulttuurin kehittymiseen. Tietoa tapaturmien terveysvaikutuksista, vakavuudesta, taloudellisista sekä sosiaalisista seuraamuksista tulee hyödyntää ehkäisevän työn kehittämisessä, kohdentamisessa ja

18 16 Esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi toiminnan priorisoinnissa. Toimintatapojen ja ennaltaehkäisyn kehittämisessä on huomioitava myös uuden teknologian tuomat mahdollisuudet esimerkiksi asumisympäristöjen kehittämisessä. Tietotarpeita liittyy erityisesti koti- ja vapaa-ajan tapaturmiin. Nämä ovat onnettomuuksia jotka eivät kuulu liikenne- ja työtapaturmien tavoin systemaattisen seurannan piiriin. 4.3 Yhteiskunnan turvallisuus tulevaisuudessa Yhteiskuntarakenteiden ja arvojen muutokset Nyky-yhteiskunnalle on ominaista individualismin ja yksilön korostaminen ja vapautuminen sosiaalisista siteistä. Tällaisen yhteiskunnan jäsenet ovat haluttomia sitoutumaan yhteisiin aatteisiin ja yhteisöihin, jolloin yhteiskunta ja elämäntyylit fragmentoituvat. Arvojen ja asenteiden muutokset saavat aikaan syvällistä muutosta yhteiskunnassa ja kehitykseen liittyy myös turvallisuusnäkökohtia. Yhtäältä yksilöt ja uudenlaiset yhteisöt altistuvat turvallisuusriskeille (esimerkiksi puutteelliset kansalaistaidot ja kotitapaturmien lisääntyminen) mutta toisaalta osaa yksilöistä tai yhteisöistä pidetään turvallisuusriskeinä. Turvallisuuden tuottamisen ja turvallisuusjohtamisen olisi pystyttävä vastaamaan yhteiskunnan meneillään olevaan murrokseen. Arvojen ja asenteiden muutoksen osalta on huomioitava niiden vaikutukset koettuun turvallisuuteen. Koettu turvallisuus ei välttämättä ole suorassa yhteydessä turvallisuuden tasoon vaan turvallisuuden tunne voi järkkyä korkeasta turvallisuudesta huolimatta. Tutkimuksen avulla tulisi siis nykyistä paremmin ymmärtää mitkä tekijät ja toimijat vaikuttavat koettuun turvallisuuteen tulevaisuudessa. Samalla olisi kyettävä arvottamaan turvallisuutta suhteessa muihin tärkeinä pidettyihin etuihin. Tämän teeman keskeisiä tutkimuskokonaisuuksia ovat mm. suomalaisen kulttuurimurroksen turvallisuusvaikutusten arviointi, väestörakenne-, eriarvoistumis-, arvo- ja asenneilmastomuutosten vaikutukset turvallisuuteen lähivuosina, eri väestöryhmien suhtautuminen turvallisuuteen ja turvallisuuden tuottamisen sekä hallinnan ja erityisesti ennaltaehkäisyn keinot. Yhteiskunnan rakenteiden ja arvojen muutokset vaikuttavat turvallisuuskulttuurin ja -käyttäytymisen kautta myös esimerkiksi perheiden turvallisuuteen, tuoteturvallisuuteen, koti- ja työturvallisuuteen sekä potilasturvallisuuteen. Mediatutkimuksen kannalta tärkeän teeman muodostavat median raportointikäytäntöjen vaikutusten arviointi esimerkiksi äärimmäisten väkivallantekojen yhteydessä sekä uuden median aiheuttamat turvallisuusriskit, turvallisuuskokemus, uhat ja muut vaikutukset.

19 Esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi Terrorismi ja muuttuva rikollisuus Järjestäytynyttä ja vakavaa rikollisuutta, tietoverkkorikollisuutta sekä terrorismia on jäsennetty Suomessa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategian kautta, ja niitä torjutaan mm. sisäisen turvallisuuden ohjelman avulla. Tutkimusta tarvitaan mm. väkivallan uusista muodoista, järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvästä väkivallasta, ihmiskaupasta, yhteiskunnallisesta radikalismista ja terrorismista. Laajamuotoiseksi ja poikkileikkaavaksi teeman tekevät uudet rikollisuuden muodot mahdollistavat tekijät, kuten tietoverkot ja kriittiset infrastruktuurit. Toisaalta polttavia kysymyksiä ovat terroritekoja lähentelevien äärimmäisten väkivallantekojen yleistyminen. Näillä ilmiöillä on selkeitä kytkentöjä yhteisöllisiin ja yhteiskunnallisiin rakenne- ja arvomuutoksiin kuten esimerkiksi syrjäytymiseen Suomessa ja kansainvälisesti Globaalit ilmiöt, kansainvälinen yhteistyö ja turvallisuus Merkittävimmät sotilaalliset riskit ovat maantieteellisesti Suomesta etäällä, mutta niiden heijastusvaikutukset saattavat voimistua ja ulottua Suomeenkin. Poliittinen ja sotilaallinen turvallisuus on suunniteltava pitkällä aikavälillä, koska uhkiin vastaamiseen ei voida valmistautua käden käänteessä. Suomen sotilaallinen turvallisuusasema riippuu maailmantilanteen kehittymisestä. Uudet tekijät kuten suurvaltapoliittinen moninapaistuminen saattavat muuttaa Suomen tilannetta nopeastikin. Venäjällä tapahtuvat asiat koskettavat myös Suomea. Tutkimustarpeena on siten yleisen maailmantilanteen seurannan lisäksi erityisesti Venäjän vaikutukset suomalaiseen toimintaympäristöön. Suomessa tarvitaan lisää tietotaitoa ja ymmärrystä soveltaa olemassa olevaa sirpaloitunutta tutkimustietoa. Tietotarpeet ovat luonteeltaan poikkitieteellisiä (mm. politiikka, talous, kulttuuri, sotilaalliset). Ilmastonmuutoksen arvioidaan Suomen olosuhteissa nostavan vuotuista keskilämpötilaa, lisäävän sateisuutta, nostavan meren pintaa sekä lisäävän ja voimistavan sään ääri-ilmiöitä (myrskyt, rankkasateet, kuivuudet, ahtojääolosuhteet, hellekaudet, pakkaskaudet). Maailmanlaajuisesti ilmaston muuttuminen saattaa pahimmillaan aiheuttaa erittäin suuria väestönliikkeitä, uusien tartuntatautien kehittymistä ja leviämistä sekä mahdollisesti muita ennakoimattomia uhkia. Julkisessa ilmastonmuutoskeskustelussa pääpaino on ilmastonmuutoksen hillinnällä. Turvallisuuden näkökulmasta tärkeää on ilmastonmuutokseen varautuminen ja sopeutuminen. Useat hallinnonalat ovat jo käynnistäneet omaa selvitystoimintaansa. Keskeistä olisi tutkimusyhteistyön tiivistäminen, uusien vaikutusmekanismien tunnistaminen sekä hyvien analyysi- ja sopeutumiskäytäntöjen levittäminen ilmaston ja turvallisuuden liittymäpinnoista. Suomi on osa globaalia talousjärjestelmää, jolloin muuttuvat taloussuhdanteet vaikuttavat nopeasti myös Suomessa kansantalouteen, liiketoimintaan ja yksilöihin. Näillä muutoksilla voi olla myös suoria tai välillisiä vaikutuksia turvallisuuteen.. Myös globaalin talouden tuotanto- ja jakeluketjut

20 18 Esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi asettavat haasteita esimerkiksi huoltovarmuudelle ja elintarvike- ja tuoteturvallisuudelle. Suomen osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön ja siihen vaikuttamiseen eri kansainvälisissä organisaatioissa (EU, YK, NATO ja ETYJ) parantaa turvallisuutta sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Osallistumisen ja vaikuttamisen arviointia pitää tältä osin kehittää. Yhtenä vaikuttavuusarvioinnin kohteena voi olla esimerkiksi kansainväliseen kriisinhallintaan osallistuminen: mikä vaikuttavuus kriisinhallintaan osallistumisella on Suomen kannalta ja mikä on Suomen toiminnan vaikuttavuus kriisi-/konfliktialueilla Tulevaisuus ja ennakointi Keskeinen turvallisuustutkimuksen yhteisten toimintojen teema on turvallisuuteen vaikuttavien tekijöiden ennakointi. Yhteiskunnan on varauduttava monipuolisesti erilaisiin turvallisuuskysymyksiin ja ennakoitava tulevaisuuden muutoksia. Turvallisuustyöllä pyritään pitämään turvallisuuden taso mahdollisimman korkealla. Turvallisuuden tuottamiseksi ja kehittämiseksi on kuitenkin tehtävä jatkuvasti valintoja panostusten ja saatavien hyötyjen välillä. Tulevaisuudessa turvallisuuskysymykset painottuvat todennäköisesti uudenlaisille alueille, jotka vaativat myös entistä enemmän yhteistyötä eri tahojen kesken. Esimerkki tällaisesta alueesta on tietotekniikan kasvava merkitys ja tietoturvallisuus, joka vaikuttaa yhteiskunnan toimintoihin kaikkialla. Turvallisuuden hallinta vaatii systemaattista ja integroivaa riskien ja uhkien ennakoivaa tunnistamista ja niihin varautumista. Tulevaisuuden uudenlaisten riskien, niiden merkitysten ja hallinnan kysymysten pohtiminen laaja-alaisesti on vain harvojen tahojen vastuulla. Keskeisiä tulevaisuuden kysymyksiä ovat mm. ilmastonmuutos, luonnonvarojen ehtyminen, teknologian kehitys, vielä tunnistamattomat terveysuhat, maailmanpolitiikan muutokset ja yhteiskunnalliset sekä väestörakenteelliset muutokset. Myös pitkän aikavälin maailman- ja lähialuepoliittiset tarkastelut kuuluvat tähän kokonaisuuteen. Temaattisen kokonaisuuden puitteissa on uuden tutkimuksen osalta tärkeää panostaa muun muassa tulevaisuuden turvallisuusennakoinnin menetelmiin, työkaluihin ja vastuisiin. Ennakoinnin hyvien käytäntöjen ja eri yhteyksissä tehtyjen tulevaisuusskenaarioiden nykyistä parempaa hyödyntämistä turvallisuustyössä on edistettävä ja näihin liittyvää tiedonvaihtoa kehitettävä. 4.4 Infrastruktuurien haavoittuvaisuus Kriittinen infrastruktuuri Kriittisellä infrastruktuurilla tarkoitetaan yhteiskunnan jatkuvan toiminnan kannalta välttämättömiä fyysisiä ja sähköisiä rakenteita ja järjestelmiä sekä palveluita. Kriittisen infrastruktuurin muodostavat esimerkiksi pankki- ja rahoitusjärjestelmä, energiahuolto, elintarvikehuolto, tieto- ja viestintäjärjestelmät, terveydenhuolto, sosiaaliturva ja pelastuspalvelut, kuljetus- ja logistiikka sekä vesihuolto.

21 Esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi 19 Teknistyvä ja kansainvälistyvä yhteiskunta on yhä riippuvaisempi teknisten järjestelmien toimivuudesta. Teknologiariippuvuuden myötä tekninen infrastruktuuri muodostaa houkuttelevan kohteen myös rikollisuudelle ja jopa terrorismille. Toisaalta uusi teknologia luo mahdollisuuksia uhkien tunnistamiseen ja torjuntaan. Tarvitaan koordinoitua tutkimusta yhteiskunnan teknologiariippuvuuksien ymmärtämisen syventämiseksi sekä erilaisten keskinäisriippuvuuksien selvittämiseksi ja analysoimiseksi. Tässä yhteydessä tarvitaan myös uusia menetelmiä ja lähestymiskulmia yhteiskunnan haavoittuvaisuuden kokonaisvaltaiseen tarkasteluun infrastruktuurien, tieto- ja viestintäjärjestelmien sekä talouden näkökulmasta. Tutkimuksen hyödyntäminen tuottaa parhaimmillaan perusteltua ja ymmärrettävää tietoa infrastruktuureihin liittyvien hankinta-, ylläpito- ja muiden toimintamallien ja päätösten tueksi kaikilla tasoilla niin valtionhallinnossa kuin muuallakin yhteiskunnassa Tieto- ja viestintäjärjestelmät Kriittisiin infrastruktuureihin liittyy usein tieto- ja viestintäteknologian kasvava merkitys. Tieto- ja viestintäjärjestelmien turvallisuus muodostaa kuitenkin laajemminkin keskeisen turvallisuuden teknologisen rajapinnan. Erilaiset perusinfrastruktuurin osa-alueet kuten veden, lämmön ja sähkön jakelu, viestintä, tiedottaminen mutta myös yritysten ja yksittäisten kansalaisten jokapäiväinen elämä perustuvat yhä kasvavassa määrin tieto- ja viestintäjärjestelmiin. Tästä aiheutuvia haavoittuvuuksia ei tunneta riittävästi. Lisäksi tieto- ja viestintäjärjestelmät ja muut infrastruktuurin osat ovat riippuvaisia toisistaan. Esimerkkinä toimivat sähkön jakelu ja sen tietojärjestelmät. Lisäksi on huomioitava, että yksityisen sektorin toimijat tuottavat yhä suuremman osan yhteiskunnan teknisen infrastruktuurin tieto- ja viestintäjärjestelmistä. Informaation merkitys ja sen automaattinen kerääminen ja prosessointi korostuvat. Samalla ihmisen merkitys monien järjestelmien toiminnassa vähenee. Tieto on myös hajaantunut useaan organisaatioon. Inhimilliset virheet siirtyvät systeemiselle tasolle, kun yhä useampi järjestelmätoimija joutuu kustannuspaineen alla tuomaan yhä keskeneräisempiä ratkaisuja testattavaksi ja käyttöön. Monimutkaisten järjestelmien riskienhallinta voi jäädä riittämättömäksi ja yhä harvemmat tahot ovat perillä erilaisista yhteisvaikutuksista ja kokonaisuudesta. Teknisten ohjausjärjestelmien varmistuskeinoja ei välttämättä toteuteta. Tieto- ja viestintäteknologian merkitys lisääntyy myös turvallisuuden tuottamisessa. Teknologiset ratkaisut edesauttavat esimerkiksi tilannekuvan luomisessa ja jakamisessa sekä viestinnän eri toiminnoissa. Tietoa on entistä helpompi löytää tietoverkoista, mutta tiedon helppoa saatavuutta voidaan hyödyntää myös rikolliseen toimintaan. Toisaalta tietotekniikan avulla voidaan edistää rikollisuuden kontrollointia, valvontaa ja ennaltaehkäisyä. Sen mahdollisuudet monien muidenkin edellä tunnistettujen teemojen edistämisessä tulee selvittää.

22 20 Esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi 4.5 Turvallisuuden johtaminen Turvallisuushallinto, turvallisuuden tuottaminen ja viranomaisyhteistyö Turvallisuuden tuottaminen ja turvallisuusjohtamisen organisointi viittaa tässä hyvin laaja-alaisesti turvallisuuden tuottamisen hallinnollisiin prosesseihin liittyen turvallisuusjohtamisen edellytyksiin ja haasteisiin sekä johtamiseen eri turvallisuustilanteissa. Myös toimintaa mahdollistavien ja uhkaavien tekijöiden tunnistaminen on tärkeää. Turvallisuuden johtaminen ja erityisesti viranomaisyhteistyö on tunnistettu Suomessa kehittämisalueeksi. Näihin seikkoihin liittyy keskeisiä tieto- ja tutkimustarpeita, joihin vastaaminen on tämä strategian näkökulmasta keskeinen tavoite. Valtion tehtävät turvallisuuspalveluiden tuottajana muuttuvat, kun turvallisuusyritysten rooli kasvaa ja yhteiskunta sirpaloituu. Turvallisuusuhat ovat yhä moniulotteisempia ja vaativat hallinnonalojen ja hallinnon eri tasojen välistä yhteistyötä. Vanhoja ajattelumalleja on osittain uudistettava. Osittain edelliseen teemaan liittyen lähtökohtana tulee olla perusteellinen selvitys turvallisuushallinnon kokonaisuudesta, vastuista, resursseista ja koordinaatiosta ja erityisesti näiden haasteista. Tavoitteena on paitsi synergiaetujen saaminen, resurssien kohdentaminen ja yhteistyön vahvistaminen myös turvallisuusjohtamisen ja turvallisuuden tuottamisen perusedellytysten tehostaminen eri turvallisuustilanteissa. Tämä edellyttää hyvien käytäntöjen jakamista ja hallinnonalojen yhteistyön kehittämistä mm. säädöksistä, toimintatavoista ja jäykistä vastuurajoista johtuvien pullonkaulojen ja mahdollisten päällekkäisyyksien karsimiseksi. Paikallista yhteistyön kehittämistä ja syventämistä tarvitaan erityisesti turvallisuussuunnittelussa, häiriötilanteiden ja poikkeusolojen kriisijohtamisessa sekä tilannekuvan tuottamisessa ja jakamisessa, mutta myös perinteisen rikollisuuden ja tapaturmien torjumisessa. Häiriötilanteiden ja poikkeusolojen johtamisen kannalta tärkeää on kriisiviestinnän kehittäminen sekä varautumisen ja valmiussuunnittelun tutkimus, kehittäminen ja tukeminen Tilannekuva Reaaliaikaisen ja tarvittavalta osin ennakoivan tilannekuvan ylläpitäminen on turvallisuuden johtamisen perusedellytys. Hallinnonalojen yhteistyön lisääntyessä myös tilannekuvan on oltava kasvavassa määrin yhteinen. Yleisenä tilannekuvaan liittyvänä tavoitteena on tilannekuvajärjestelmien kehittäminen, erityisesti poikkihallinnollisen tilannekuvan kehittäminen nykyistä paremmin palvelemaan eri hallinnonalojen ja valtion johdon osin erilaisia tarpeita. Samalla tavoitteena on tiedon siirtyminen hallinnon eri tasojen välillä siten, että kullakin tasolla on sen oman toiminnan kannalta olennainen ja riittävä tieto.

23 Esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi 21 Tilannekuvan tuottamiseen ja siihen liittyvään tiedonsiirtoon kytkeytyvää kehitystyötä on tuettava tutkimuksen avulla. Olennaisia tutkimustarpeita on esimerkiksi esteissä ja käytännöissä, jotka liittyvät reaaliaikaisen tilannekuvan siirtämiseen hallinnonalojen välillä. Turvallisuustilanteiden kehittymisen ja ennakoinnin kannalta oleellista on kehittää ennakoivan tilannekuvan muodostamisen menetelmiä, niiden valintakriteerejä sekä validiteettia. Laajemmassa mielessä on kyse yleisesti erilaisten ennakointi- ja varoitusjärjestelmien kehittämisestä. Tilannekuvan tuottamiseen ja reaaliaikaiseen jakamiseen sekä muuhun turvallisuuden tuottamiseen, kuten kommunikointiin, kontrollointiin ja valvontaan, läheisesti kytkeytyvä haastekenttä on teemoihin liittyvän suomalaisen tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen takaaminen Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö turvallisuusnäkökulmasta Yhä suurempi osa julkisen sektorin toiminnoista on ulkoistettu. Teoriassa erikoistuminen ja ulkoistaminen mahdollistavat ulkoistettavien prosessien kustannustehokkaamman toteuttamisen sekä toiminnan mittakaavaetujen kasvattamisen, mutta johtavat käytännössä usein haasteisiin. Monet yhteiskunnan normaalioloissa tarpeelliset kriittiset infrastruktuurit ovat siirtyneet yksityiseen ja osin monikansalliseen omistukseen, mikä ohentaa merkittävästi julkisen vallan sääntely-yhteyttä sekä normaalioloissa, normaaliolojen häiriötilanteissa että poikkeusoloissa. Yksityinen sektori on myös entistä merkittävämpi turvallisuuspalvelujen tuottaja aloilla, jotka perinteisesti ovat olleet julkisen vallan turvallisuustuotannon toimijakenttää. Tästä johtuen tietotarpeita on laajasti yritysturvallisuuden eri osa-alueilla. Eräs turvallisuuden tuottamisen ja johtamisen potentiaalinen haaste ovat nopeasti laajenevat julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet (PPP, public-private partnerships). Haasteena on, kattavatko esimerkiksi sopimukset riittävässä määrin erilaiset turvallisuustilanteet ja ovatko ne tarpeeksi joustavia ennakoimattomissa turvallisuustilanteissa. Hallinnon kumppanuusosaamisen kehittämiseen liittyy oleellisesti hyvien käytäntöjen tunnistaminen ja levittäminen sekä laajemmin verkottuneen toiminnan hallinta. Käytännössä tarvitaan myös selvityksiä PPP-järjestelyjen riskeistä ja vaikuttavuudesta. PPP-mekanismeja tulisi selvittää mm. palvelujen laatu-, vastuu- ja joustavuuskysymysten osalta. Tavoitteena on tiedon tuottaminen paitsi palvelujen turvallisuuden varmistamiseksi myös ymmärrys järjestelyihin liittyvistä riskeistä ja niiden jakautumisesta.

24 22 Esitys turvallisuustutkimuksen kansalliseksi strategiaksi 5 S t rate gian toime enpano 5.1 Tutkimuksen toimeenpano ja hallinto Kansallisen turvallisuustutkimuksen strategian tavoitteiden saavuttaminen vaatii monia eritasoisia toimenpiteitä. Strategian toimeenpanon haasteina ovat turvallisuustutkimuksen kentän hajanaisuus ja jäsentymättömyys sekä alan organisatoristen koordinointirakenteiden puuttuminen. Strategian tavoitteena on yhteistyön ja eri hallinnonalojen yhteisen tutkimustoiminnan edistäminen. Strategian mukaisen tutkimuksen toteuttaminen ja siihen vaikuttaminen voidaan jakaa kolmeen tasoon: 1. Toimet uuden yhteisen tutkimuksen käynnistämiseksi, suorittamiseksi, ohjaamiseksi ja hyödyntämiseksi erityisesti sektoritutkimuksen neuvottelukunnan turvallisuustutkimusjaoston puitteissa 2. Vaikuttaminen hallinnon itsenäisesti hankkiman tai suorittaman tutkimuksen sisältöihin, toimintatapoihin, painotuksiin ja hyödyntämiseen 3. Vaikuttaminen muun turvallisuustutkimuksen sisältöihin, toimintatapoihin, painotuksiin ja hyödyntämiseen. Kaikki nämä osa-alueet vaativat järjestelyjä tutkimushallinnon organisoimiseksi. Järjestelyt voivat olla keveimmillään hallinnonalojen välistä säännöllistä ja systemaattista tiedonvaihtoa, esimerkiksi tutkimukseen liittyvien tilaajakonsortioiden toimintaa tai järeimmillään uuden tutkimuselimen perustaminen. Kaikki edellä kuvatut tasot edellyttävät tässä dokumentissa esitellyn strategiaehdotuksen aseman virallistamista. Toimijoiden sitouttamiseksi strategiaan on sen linjauksille saatava riittävä asema ja tavoitteena on valmistella turvallisuustutkimusjaoston tässä strategiassa tekeminen linjausten pohjalta turvallisuustutkimusta koskeva valtioneuvoston periaatepäätös. Tutkimuksen sisällöllisen ohjaamisen lisäksi periaatepäätöksessä tulisi ottaa kantaa toimeenpanoon liittyvien tehtävien vastuuttamiseen. Toimeenpanoa varten on tunnistettava tahot, joilla on toimeenpanoon vaadittava asema ja resurssit. Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan puitteissa luonnollinen askel turvallisuustutkimuksen kansalliseksi koordinoimiseksi on turvallisuustutkimusjaoston toiminnan kehittäminen osana sektoritutkimuksen rakenteellista uudistusta. Jaoston roolina on strategian ja sen tavoitteiden toteutumisen seuranta sekä valikoitujen kärkihankkeiden käynnistäminen ja koordinointi. Toimeenpanon rakenteet ovat riippuvaisia sektoritutkimuksen rakenteellista uudistusta koskevista päätöksistä. Jaoston toimesta valmistellaan strategian toimeenpano-ohjelma kun päätökset sektoritutkimuksen rakenteellisesta uudistamisesta sekä siihen liittyen neuvottelukunnan ja sen jaosto-