Mynälahden ranta alueiden monikäyttösuunnittelun LINNUSTOSELVITYS

Transkriptio

1 Mynälahden ranta alueiden monikäyttösuunnittelun LINNUSTOSELVITYS

2 Varsinais Suomen luonto ja ympäristöpalvelut 2012 Sisällysluettelo 1. Johdanto 3 2. Kartoitusalue ja kartoitusmenetelmät Kartoitusmenetelmät 5 3. Tulokset Linnustoselvitys Viitasammakot Potentiaaliset kunnostuskohteet selvitysalueella Potentiaaliset ruo onhyödyntämisalueet Tulosten analysointi Alueen linnuston nykytila Ruo on hyödyntämisen vaikutukset linnustoon Potentiaaliset kunnostuskohteet luonnon monimuotoisuuden parantamiseksi Kiitokset Lähteet 48 Kansikuva: Kurkiemo Livonsaaren Kaamastenlahdella Pekka Alho 2

3 1. JOHDANTO Varsinais Suomen ELY keskuksen hallinnoima VELHO hanke (Vesien ja luonnonhoidon alueellinen ja paikallinen toteuttaminen Lounais Suomen vesistöalueilla) tekee uudenlaista ranta alueiden monikäytön suunnittelua. Suunnittelussa yhdistyvät luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen, monimuotoisuuden ja vesiensuojelu, sekä virkistyskäytön ja maisemanhoidon tavoitteet. VELHO hankkeen ranta alueiden integroivan suunnittelun osiossa oleellisiin tavoitteisiin kuuluvat ruo on hyötykäytön edellytysten selvittäminen Maskun Lemun ja Mynälahden suunnittelualueella. Nämä alueet ovat ruokovarojensa puolesta laajimpia kokonaisuuksia koko Suomen mittakaavassa. Tämä raportti käsittelee näistä Mynälahden osakokonaisuutta. Varsinais Suomen luonto ja ympäristöpalvelut selvitti VELHO hankkeen toimeksiannosta linnustoa ja viitasammakoita ranta alueiden monikäyttösuunnittelun tueksi maastokaudella Samalla arvioitiin peruskunnostukseen tai hoitoon sopivia ruovikkoja niittyalueita, sekä ruo on hyötykäyttöön soveltuvia alueita Mynälahden keskiosissa. Selvityksestä kokonaisuutena ja sen raportoinnista vastasi ympäristöinsinööri Pekka Alho. Turun ammattikorkeakoulun ja Varsinais Suomen ELY keskuksen yhteisissä ruokohankkeissa on hankittu vahva monialainen perustietämys järviruo osta, sekä tehty lukuisia selvityksiä ja käytännön pilottikokeita. Tehdyissä selvityksissä ruoko on todettu hyvinkin kelvolliseksi materiaaliksi moneen tarkoitukseen, mutta korjuun haastavan logistiikan ja laitteistokehityksen tarpeen vuoksi läpimurtoa ei ole vielä tapahtunut. Lisäksi korjuun muiden hyötyjen arvottaminen on hankalaa, vaikka tärkeää. Muualla Euroopassa ruokoa käytetään perinteisesti rakentamiseen, jolloin materiaalin jalostusaste, ja siten myös hinta nousee riittävästi. Suomessa vastaavaa perinnettä ei ole ja potentiaalisimmaksi vaihtoehdoksi onkin arvioitu ruo on energiahyödyntäminen paikallisesti. Jo aiemmin tehtyjen selvitysten mukaan pääosa tutkimusalueen ranta alueista on vahvasti järviruo on (Phragmites australis) valtaamia. Tämä on osaltaan heikentänyt alueen monimuotoisuutta ja virkistyskäyttöarvoja. Ruo on hyötykäytön mahdollisuudelle oleellisia ovat sen kasvu hyödyntämättömällä maalla, sekä eri tahojen poikkeuksellisen yksimielinen näkemys tarpeesta tehdä asialle jotain. Luontoarvojen puolesta tämä vaatii kuitenkin suunnittelua, jonka taustaksi tämäkin selvitys on tehty. Talvi 2011/2012 vei vanhat ruovikot tehokkaasti mennessään, eikä kevätkauden aikainen liikkuminen antanut todenmukaista kuvaa ruovikoiden laajuudesta. Monin paikoin jopa 90 % ruovikoista oli hävinnyt talven myötä. Myöhemmin alkukesällä tämä oli hyvin havaittavissa, kun verrattiin uuden ruo on esiintymiä. 3

4 2. KARTOITUSALUE JA KARTOITUSMENETELMÄT Tutkimusalueen rajaus on esitetty alla olevassa kartassa 1: Osa alueet: A. Taivassalo Vehmaa B. Keskiosan saaret C. Askainen D. Livonsaari E. Lempisaari 4

5 Koko Mynälahden alueella on aiemmin arvioitu ilmakuva ja satelliittimateriaalin perusteella olevan noin 1700 ha järviruokoa. Myöhemmin tätä arviota on pidetty ehkä hiukan suurena. Laajempia avoimia rantaniittyjä alueella ei enää juuri ole, sillä mm. laidunnuksen päätyttyä ruoko on vallannut avoimet rannat käytännössä kokonaan. Muutamalla osa alueella laidunnus on kuitenkin aloitettu ilahduttavasti uudelleen. VELHO hankkeen ja Turun ammattikorkeakoulun Mynälahti hankkeen yhteisen, vuonna 2012 tehdyn maanomistajakyselyn mukaan yli 80 % alueen rannoista oli kokonaan ruovikoitunut. Selvitysalueella on lähes 800 maanomistajaa, joista 212 kyselyyn vastannutta osoitti vahvan kiinnostuksensa aihetta kohtaan Kartoitusmenetelmät Ruovikkoalueiden kartoitus tapahtui linnustokartoitusten ohessa. Kartoitukset tapahtuivat ensisijaisesti venettä apuna käyttäen, mutta täydentäviä käyntejä tehtiin myös maitse, joidenkin osa alueiden osalta laajemminkin. Kaikki tutkimusalueen hiukankin laajemmat ruovikot käytiin läpi, pääasiassa rantoja myöten veneellä kulkien ja soveltuvin kohdin maihin nousemalla. Kartoituksessa tehdyt työpäivät vuonna 2012 selviävät taulukosta 1. Linnustoselvityksessä käytetyt menetelmät Alueen linnustoa selvitettiin ensisijaisesti vesialueen puolelta veneillen ja sopivin kohdin maihin rantautuen. Osalla kohteista riittävän tilannekuvan saaminen edellytti myös mantereen puolelta tehtyjä käyntejä autolla. Laskenta alue oli laaja, ja sen laskeminen perinteisenä kolmen kerran kartoituslaskentana (kävellen hankalassa maastossa) koko alueen osalta olisi vaatinut huomattavasti suuremman panostuksen. Nyt lähtökohtaisesti veneillen tehdyllä kartoituksella ja siinä käytetyillä menetelmillä alueen linnustosta saatiin kuitenkin riittävän kattava kokonaiskuva monikäyttösuunnittelun tarpeita varten. Laskennat tehtiin lähtökohtaisesti kierto ja pistelaskentana. Kierto ja pistelaskenta tehtiin veneellä rantoja kiertäen, kaikkien ruovikkoisten alueiden kohdalla pysähdellen ja tarvittaessa sopivin kohdin maihin rantautumalla. Veneillen tehty maastotyö suoritettiin kahden laskijan tiimityönä, autolla tehdyistä käynneistä osa tehtiin yhden, osa kahden laskijan voimin. Täydentäviä käyntejä tehtiin erityisesti niille osa alueille, joita ei saatu riittävällä tasolla tai helposti selvitettyä veneestä käsin. Lähtökohtana olivat tilaajan ehdottamat pistelaskentapaikat. Käytännössä pistelaskentapisteitä oli ruovikoiden suuresta määrästä johtuen huomattavasti enemmän, koska kaikki alueen potentiaaliset ruovikot tuli huomioida riittävällä tarkkuudella. Kierto ja pistelaskenta tehtiin lähtökohtaisesti kahdessa osassa: Taivassalo Vehmaa ja keskiosan saaret yhtenä kokonaisuutena (kartalla 1. alueet A ja B), sekä Askainen, Livonsaari ja Lempisaari toisena (alueet C, D ja E). Yhteen laskentakierrokseen käytettiin 5

6 näin lähtökohtaisesti kolme aamua (2 veneillen, 1 autolla). Resurssi ei käytännössä mahdollistanut kaikkien alueiden seurantaa aivan samalla intensiteetillä, vaan selvästi arvokkaimpiin, laajimpiin ja linturikkaimpiin ruovikkoalueisiin käytettiin enemmän aikaa. Osa alueella A (Taivassalo Vehmaa ranta alueet) kartoitus tehtiin käytännössä kokonaan veneillen. Autolla käytiin vain kertaalleen tarkastamassa ja toteamassa autoillen tehty kartoitus tarpeettomaksi tai muutaman lahdenperukan osalta tarpeettoman hankalaksi odotettaviin tuloksiin nähden. Osa alueella B (keskiosan saaret) kartoitus tapahtui luonnollisesti kokonaan veneillen. Kartta 2: Veneilyreitti, pohjoisempi osa Osa alueilla C ja D (Askainen & Livonsaari) sekä veneillen että autolla maitse tapahtuvat kartoitukset olivat molemmat tarpeen. Osa alueella E (Lempisaari) kartoitus tapahtui veneillen, lukuun ottamatta saaren pohjoisinta osaa, Jokilanlahtea, jossa poikettiin usein autolla. Yksi aamuöinen käynti kohdentui itä ja länsipuolen rannoille. 6

7 Yrityksen osin samalla alueella jo kolmatta vuotta tekemä merimetsoseuranta oli paikoin tuottanut kartoitukselle hyvää tausta aineistoa ja alueen tuntemusta erityisesti Taivassalon ja Vehmaan saarten osa alueella. Merimetsoseurannan ohessa oli jo tehty huomioita linnuston kannalta arvokkaammista ja toisaalta vähemmän merkityksellisistä ruovikkoalueista. Näin käytettävissä olevaa aikaa ja resursseja voitiin perustellusti kohdentaa paremmin näillä osin selvitysaluetta. Nyt tehdyn kartoituksen aikana merimetsoseuranta tuotti niin ikään jonkin verran lisäarvoa laskennoille, sen ohessa tehtyinä yksittäisinä havaintoina ja yksittäisinä tarkistuksina sekä myös varmentamalla kartoituksen tuloksia ( tällä ruovikkoalueella ei edelleenkään lintuja ). kartta 3: Veneilyreitti, eteläisempi osa. 7

8 Kuva: aurinko nousi kartoittajia lämmittämään Keräsaaren takaa klo Pekka Alho Taulukko 1: tutkimusalueella tehdyt työpäivät Päivä Työn kuvaus Laskijat kiertolaskenta, koko alue, vene PA, ML kiertolaskenta, vene, osa alueet Aja B + auto, osa alueet C,D ja E PA, ML 4.5. kiertolaskenta, vene, koko alue, ei Lempisaari PA, ML 9.5. aiempia täydentävä laskenta, alueet A ja B, sekä C,D ja E, vene +auto PA, KA kiertolaskenta, auto, osa alueet C,D ja E PA täydentävä laskenta, alue A ja B, sekä Livonsaaren N osat PA yökuuntelu & kiertolaskenta, auto, osa alue C,D ja E PA koko alue, vene PA, ML kiertolaskenta, vene, alue C ja D + osa alueesta A ja B PA, KA yökuuntelu & kartoitus, vene, koko suunnittelualue PA, ML 7.6. täydentävä laskenta, vene PA, ML yökuuntelu & kartoitus, vene, koko suunnittelualue PA, ML PA = Pekka Alho ML = Markus Lampinen KA = Kari Airikkala 9.5. autolla täydentävä kohteiden haku/kartoitus Taivassalo Vehmaa. Osa alueelle II autolla tehdyillä käynneillä ei käyty Lempisaaren kaikkein eteläisimmällä osalla 8

9 3. TULOKSET 3.1. Linnustoselvitys Tutkimusalueen rajaus on esitetty seuraavassa kartassa 4: Kartalla 4. on esitetty myös yleiskuva linnustollisesti oleellisimmista tai potentiaalisimmista kohteista selvitysalueella (punainen vaakaraidoitus). Kartalla 1. (sivu 4.) näkyvät alustavat 9

10 pistelaskentapisteet osuivat melko hyvin tärkeimpiin käytettyihin pistelaskentapaikkoihin. Käytännössä pistelaskentapisteitä tulee pitää kuitenkin vain viitteellisinä, sillä todellisuudessa laskemaan pysähdyttiin huomattavasti tiheämmin. Vähintään kerran käytettyjen laskentapisteiden määrä lienee luokkaa sata. Linnustokartoitus kohdentui ruovikoituneille alueille. Säilyneitä laajempia avoimia rantaniittyjä alueella ei enää juuri ollut, mutta kahdella osa alueella (A ja D) laidunnus on ilahduttavasti aloitettu uudelleen. Talvi 2011/2012 vei vanhat ruovikot tehokkaasti mennessään, eikä kevätkauden aikainen liikkuminen antanut todellista kuvaa ruovikoiden laajuudesta. Monin paikoin arviolta jopa 90 % ruovikoista oli hävinnyt talven myötä. Tämä saattoi hyvinkin vaikuttaa joidenkin lajien esiintymiseen tavallista pienempinä parimäärinä (esim. pajusirkku, ryti ja ruokokerttuset). Viiksitimalia ei tavattu alueella lainkaan, kuten ei juuri koko Suomessa pesimäkaudella Tuloksia ja reviirikarttoja tarkasteltaessa tulee huomata, että kartoitus keskittyi ruovikkoalueiden ja mahdollisten niittyalueiden kartoitukseen. Tästä syystä kartoitus ei anna täydellistä kuvaa alueen linnustosta sillä ruovikottomien rantojen tai esim. saarten sisäosien linnustoa ei lähtökohtaisesti selvitetty. Kyhmyjoutsen pesi varsin runsaana selvitysalueella Pekka Alho Käytännössä pääosa alueen linnustosta pesii ruovikoituneiden alueiden tuntumassa sekä pienillä kareilla. Reviirikartoilla vaikkapa Keräsaaren länsireunan linnustollinen tyhjyys rantalinnuston osalta on paitsi melko pitkälle todellista, myös osin kartoituksen muualle 10

11 painottumisen aiheuttamaa. Suuren selvitysalueen vuoksi tehtiin priorisointia kohteiden tärkeyden perusteella. Varsin pian kartoituksen alettua, ja osin jo alueen aiemman tuntemuksen perusteella, oli melko helposti nähtävissä missä osa alueilla linnustoa ylipäänsä esiintyi ja missä taas vastaavasti ei. Alueilla joilla ruovikkoista habitaattia esiintyi niukasti ja linnustoa harvakseltaan yksittäisparein, käytettiin vähemmän aikaa. Muilla osaalueilla kohteiden kartoitus tehtiin useaan otteeseen ja pyrittiin tekemään pesimälinnuston havaitsemisen kannalta hyvään vuorokauden aikaan. Linnustoselvityksen tarkat tulokset on esitetty seuraavassa reviirikarttoina aiemmin esitettyä osa aluejakoa mukaillen (kartta 1, sivu 4). Tulokset on lisäksi jaettu karkeasti kolmeen pääryhmään: vesilinnut, rantalinnut ja varpuslinnut. PESIMÄLINNUSTO OSA ALUEITTAIN Osa alueet A ja B: Taivassalo Vehmaa & keskiosan saaret Linnuston suhteen Taivassalon Vehmaan mantereen ranta alueet ovat melko yksipuolisia. Lajisto koostuu vesi ja rantalinnuston osalta yleisesti ottaen kyhmyjoutsenesta, telkästä ja sinisorsasta, silkkiuikusta, sekä muutamista ruovikon kerttusista. Ihattulan laidunniityllä tavattiin kuitenkin peräti kolme lintulajia, joista ei tehty pesimähavaintoja muualta kartoitusalueelta. Nämä olivat haapana, kiuru ja kuovi. Osa alueen muusta lajistosta ainoa mainittava oli rastaskerttunen Vehmassalmen suun länsipuolella. Myös vuonna 2010 laji piti reviiriä salmen suulla, josta ruovikko oli nyt talven myötä lähes hävinnyt. Alueen vähillä pikkuluodoilla ja pääsaarten tuntumassa linnusto monipuolistui huomattavasti, tuoden mukanaan mm. hanhet, lokit, tiirat, sotkat ja kahlaajat, sekä merikotkan ja kaulushaikaran (2 reviiriä). Pääsaarten osalta omaa luokkaansa on Kerto Lehtinen Vähämaa Niittyluoto alue, jonka tuntumassa pesivät runsaslukuisina mm. silkkiuikut. Alueen lajistoon kuului myös mm. kurki ja kaulushaikara, jonka pesimäpaikka sijaitsi nyt itäreunalla, vuoden 2010 reviirien (1 2) sijaittua Lehtisen ympärillä. Taipaluksen Rahkion alueella linnusto oli kaulushaikaraa lukuun ottamatta yllättävänkin niukkaa. Keräsaaren osalta linnusto painottui saaren eteläisimpään osaan Rouhunaukon pohjoisreunalla, jossa pesivät mm. selvitysalueen ainoat haahkat. Muutoin Keräsaarikin oli linnustollisesti suhteellisen vaatimaton. Kalastus saaren ympäristön vesistöissä, ja monin paikoin muuallakin selvitysalueella, on varsin intensiivistä ja veneellä liikkuminen edellytti paitsi melkoista tarkkaavaisuutta, myös suoranaista tuuriakin. Paikoin selvitysalueen voimakkaalla kalastuksella rantaviivan tuntumassa täytyy mitä luultavimmin olla vaikutuksia myös alueen pesimälinnustoon. 11

12 Kartta 5: Vesilintureviirit, Taivassalo Vehmaa ranta alueet Kalastus on alueella intensiivistä ja vaikuttaa monin tavoin myös linnustoon Pekka Alho 12

13 Kartta 6: Vesilintureviirit, Taivassalo Vehmaa, saaret 13

14 Kartta 7: Reviirikartta, muu rantalinnusto, Taivassalo Vehmaa ranta alueet & saaret 14

15 Kartta 8: Reviirit, varpuslinnut, Taivassalo Vehmaa & saaret 15

16 Osa alue C ja D (pohjois osa): Askainen ja Livonsaari Livonsaaren pohjois osa ja Maskun Askaisten rannat Musta aukon molemmin puolin olivat linnustollisesti selvästi monimuotoisempia periaatteessa vastaaviin Taivassalon Vehmaan mantereen rantoihin verrattuna. Mm. lapasorsa esiintyi alueella viiden parin voimin, lajin puuttuessa kokonaan osa alueelta A ja B. Toisaalta on huomattava, että alueen ruovikot olivat säästyneet edeltävän talven viikatteelta oleellisesti paremmin. Livonsaaren puoleisen osan lahdet olivat linturikkaampia kuin Askaisten puolen, vaikka kartoituksen ainoa luhtakana ja tukkakoskeloreviiri sijaitsivatkin Askaisten osalla. Livonsaaren puolella arvolajistoon kuului mm. kaulushaikara. Saaristolinnustolle sopivia matalia pikkuluotoja oli vähän, ei mainittavia koloniakeskittymiä osa alueen A j B tapaan ollut. Näin ollen myös lokkien ja tiirojen parimäärät olivat pieniä. Yleisestä lajistosta alueella menestyivät muiden osa alueiden tapaan kyhmyjoutsen, telkkä ja sinisorsa. Myös isokoskeloita oli Vehmaa Taivassalo osa aluetta enemmän. Kuva: Silkkiuikku pesällään Livonsaaren Tilliniemen Peräkarilla. Silkkiuikku esiintyy alueella melko runsaslukuisena ja sen reviirit merkittiin tilanahtauden vuoksi muun rantalinnuston karttoihin. Pekka Alho 16

17 Kartta 9: Vesilintureviirit, Askainen Livonsaari 17

18 Kartta 10: Reviirit, muu rantalinnusto ym., Askainen Livonsaari 18

19 Kartta 11: Reviirit, varpuslinnut, Askainen Livonsaari 19

20 Livonsaaren Rantalahden laskentaa kaukoputkella Santakarin saarelta käsin Kuva: Punajalkaviklo esiintyy alueella vähälukuisena. Kuvan lintu tavattiin pesivänä Livonsaaren Kaamastenlahdelta. 20

21 Osa alue E ja D (etelä osa): Lempisaari Livonsaari Ranta alueiden lajisto eteläisimmällä osa alueella koostui pääosin tavallisimmista vesilinnuistamme muiden osa alueiden tapaan. Astetta arvokkaammista lajeista silkkiuikkuja ja lapasorsia pesi tälläkin osa alueella. Kahlaajia ja lokkilintuja tavattiin pesivänä vain nimeksi. Lempisaaren itärannalla metsä kasvoi melkein suoraan rannasta, ruovikkoa oli vain kapeaksi rannuksi, eikä vesi ja rantalinnustoa juurikaan esiintynyt. Arvokkaammasta lajistosta parhaita olivat rastaskerttunen ja teeri. Teeren esiintyminen ei tosin ole sidoksissa ranta alueisiin, mutta muutoin vahvasti taantuneena lajina huomion arvoinen. Lempisaaren Jokilanlahdella tavattiin kartoituksen ainoa piisami. Kartta 12: Reviirit, vesilinnut, Lempisaari Livonsaari 21

22 Kartta 13: Reviirit, muu rantalinnusto ym., Lempisaari Livonsaari Kanadanhanhia pesi tutkimusalueella 3 paria. Taivassalo Aukko Munkki Pekka Alho 22

23 Kartta 14: Reviirit, varpuslinnut, Lempisaari Livonsaari Lempisaaren pohjois osassa havaittiin 4.5. kiertelevä nokkavarpunen. Lempisaaren alueella on lajille sopivaa pesimämaastoa, mutta tehdyn havainnon perusteella ei voi vielä tehdä arvioita mahdollisesta pesinnästä. 23

24 Haarahaukka oli laskentojen harvinaisin ilmestys. Ihattulanranta Pekka Alho Merikotka on sen sijaan tavallinen näky. Tässä pesällään vartioiva emolintu. Pekka Alho 3.2. Viitasammakot Toimeksianto käsitti myös viitasammakoiden (Rana arvalis) esiintymisen huomioimista alueella. Vaikka alueella liikuttiin hyvään viitasammakkoaikaan, ei yhtäkään havaintoa lajista tehty. Soveliaimmat paikat lajille olisivat varmasti olleet Livonsaaren Itäreunalla, Kaamastenlahden ja Vuorlahden alueille, joille on muodostunut joitain erillisiä murtovesilampareita. Myös keskiosan saarten välisistä allikoista (kuva alla) saattaisi löytyä lajille sopivaa elinympäristöä. Viitasammakko suosii selvästi merta makeampia vesiä, eikä sitä juuri tunnu löytyvän merialueen rannoilta. Taivassalon Kolkanaukolla lajia esiintyi kartoitusvuonnakin, mutta lahti on käytännössä makeavetinen, vaikka merivesipulsseja vielä tulee toisinaan kaikkein korkeimman veden aikaan. 24

25 3.3. Potentiaaliset kunnostuskohteet monimuotoisuuden turvaamiseksi Mynälahden selvitysalueella Tämä raportin osa keskittyy monimuotoisuuteen ja potentiaalisimpiin hoitoa vaativiin kohteisiin. Kohteet on esitetty kartoitusalueen osa aluejakoon perustuen (kartta 1.) Seuraavassa on esitetty luonnon monimuotoisuuden ja erityisesti linnuston näkökulmasta tärkeimpiä, potentiaalisimpia ja luontevimpia kunnostus ja hoitotoimenpiteille soveltuvia ruovikkoalueita osa alueittain. A. Taivassalo Vehmaa Osa alueen rannat ovat yleisesti ottaen varsin taajaan mökitettyjä. Kaksi luontevaa kunnostuskohdetta nousi selvästi esiin: Vehmaan Nuhjalan asuntovaunualueen viereinen Huovarinlahti, sekä Taivassalon Ihattulanrannan pohjoispuoleinen laidunalue. Kartta 15: Huovarinlahti Huovarinlahti erottui potentiaalisena hoitokohteena useammastakin syystä. Pellon ja ruovikon välissä oli edelleen jäljellä jonkin verran avointa kosteikkoa. Pesimälajistoon kuuluikin mm. punajalkaviklo. Kohde on kompakti kokonaisuus, helposti saavutettavissa tien varressa. Paikalla sattumalta tavattujen, aluetta tuntevien henkilöiden mukaan pellolla on taipumus kostua ja siksi pellon ja ruovikon väliin on jäänyt puolivilli alue, jota on 25

26 toisinaan niitetty, mutta pelloksi rannanpuoleisesta osasta ei ole oikein ollut. Olivat havainneet ko. osalla mm. kahlaajia. Ranta alue avaamalla, ainakin osa peltoalueesta siihen liittämällä ja esim. laiduntamalla paikasta olisi luultavasti tavanomaista pienemmällä panostuksella saatavissa hieno monimuotoinen kokonaisuus, mikäli peltojen omistaja on asialle myötämielinen. Alaosan luontainen vettyminen tekee niittyalueesta keskivertoa arvokkaamman linnustonäkökulmasta. Laajemmin ajateltuna alue voisi olla osa Vähämaan monimuotoista kokonaisuutta. Kartta 16: Ihattula Ihattula oli toinen tutkimusalueen laidunnuksen piirissä olevista kohteista ja linnustollisesti tämän osa alueen merkittävin kohde. Alueella oli joitain hyviä indikaattorilajeja, kuten soidintava kuovi, ja pesimälajiston lisäksi myös lepäilevää lajistoa, kuten merihanhia ja sorsalintuja. Laidun on suurelta osin hienossa kunnossa, mutta linnustonäkökulmasta ei riittävästi rantaviivaan saakka auki. Keväällä ranta oli talven jäljiltä vielä osin avoin, mutta kesä paljasti rantaviivan todellisen tilan. Joiltain osin laitumen puustoa olisi myös syytä harventaa, sillä se mahdollistaa mm. varisten pesinnän laidunalueen keskellä, mikä taas on huono muun linnuston pesinnälle, kuten ilmeisesti tässä tapauksessa mm. kuovin. Vankkapuustoisia saarekkeita ei voi linnustonäkökulmasta suositella pienialaisilla kohteilla, joita valtaosa Varsinais Suomen kohteista on. Rannat kaipaavat täydentävää 26

27 peruskunnostusta ja ruovikon niittoa. Kohteen edelleen jalostamiseen olisi suotava panostaa, koska perusedellytykset siellä ovat jo kunnossa. Maisema Ihattulan laidunniitylle auringon halon läpi Pekka Alho B. Keskiosan saaret Vehmaan ja Taivassalon rajoilla sijaitseva alue (kartta 17, Vähämaa) on potentiaalinen mutta haastava, niin rantaniittyjen peruskunnostuksen, kuin ruo on hyötykäytönkin näkökulmasta. Alue koostuu yhteen maatuvien saarten ketjusta, jolloin saarten väliset alueet ovat vahvasti ruovikoituneet laidunnuksen puutteessa. Alueen pesimälajistoon kuuluvat mm. kaulushaikara, kurki, silkkiuikkukolonia, sotkat, sekä matalien kalastusvesien hyödyntäjänä välittömässä läheisyydessä pesivä merikotka. Alue tarjoaa periaatteellisen mahdollisuuden mittavaan laidunkokonaisuuteen, mutta ilman tieyhteyttä tekee asian astetta haastavammaksi. Jo pelkkä ruo on hyödyntäminen saattaisi parantaa alueen monimuotoisuutta ja luontoarvoja. Vähämaan pohjoispuolinen Pihlavakariin rajoittuva lahti ja Kuivarauma voisivat olla ruo on hyötykäytön suhteen potentiaalinen kokeilualue. Se muodostaa selkeän korjuukokonaisuuden ja potentiaalisen alueen mittavammallekin lintulajistolle. Toisaalta pesimälinnuston arvolajisto on viime vuosina keskittynyt sen ulkopuolisille osille. Ruo on hyötökäyttö muutamana vuotena tehtynä saattaisi tuoda esiin alueen todellisen luonteen, ja sen miltä osin esim. peruskunnostusta niityiksi voisi toteuttaa. Kerton saaren itärannalla oli jonkin verran avointa niittyä, ilmeisesti ihmistoiminnan jäljiltä. Linnuston tarpeisiin niitty oli kuitenkin melko vaatimaton ja rantaan ulottumaton. 27

28 Rajauksen sisään (kartta 17, Vähämaa) on sisällytetty tärkeimmät pesimäluodot Kerton eteläpuolella ja Vähämaan itäpuolella. Näillä pikkuluodoilla pesii koko joukko saaristolinnustoa, joista monet hyödyntävät ravinnonhankinnassaan ja poikueidensa kasvattamisessa ruovikkoisia lähilahtia. Kartta 17: Vähämaa Lajisto näillä keskiosan saarilla on monimuotoista, mutta ei nykyisellään mitenkään erityisen runsasta, varsinkaan pääsaarilla. Lajiston merkityksen arvottamisen täytynee käytännössä tapahtua lintudirektiivin ja uhanalaisluokituksen pohjalta (taulukko 1, s. 40). Taipalus Taipaluksen saaressa (kartta 18) on mahdollisuus yhtenäiseen ruo on hyötykäyttö tai peruskunnostuskokonaisuuteen. Kaulushaikaran pesiminen (tai reviiri) voi puhua säilyttämisen puolesta. Toisaalta ruovikkoalueen muu linnusto oli kartoitusvuonna varsin vaatimatonta, mikä taas saattoi johtua laajasta lakoontumisesta. Saaressa on jäljellä myös avoimia niitty /peltoalueita, joita periaatteessa olisi mahdollista hyödyntää. 28

29 Kartta 18: Taipalus Maisema Taipaluksen Purakkarilta kaakkoon. Ruovikko oli lakoontunut talvenjäljiltä Pekka Alho 29

30 C. Askainen Askaisten osa alueelta erottui mahdollisiksi hoitokohteiksi Karvatinlahti (kartta 19) ja pohjoisempi Iiroistenlahti (kartta20). Kartta 19: Karvatinlahti Erityisesti Karvatinlahti (yllä) saattaisi tarjota mahdollisuuden näyttävään ja kustannustehokkaaseen rantaniitty laidunalue kokonaisuuteen. Kohde olisi myös riittävän laaja houkuttaakseen arvokkaampaa pesimälajistoa, kuten kahlaajia, sillä pienimuotoinen hienokaan niitty ei tahdo riittää useimmille lintulajeille. Nyt alueella pesivät mm. kurki, sekä kartoituksen ainoa luhtakana. Iiroistenlahdella (kartta 20) ruovikko oli säästynyt talven viikatteelta monia muita alueita paremmin, mikä näkyi mm. astetta runsaampana ryti ja ruokokerttusmääränä. Rannat 30

31 ovat melko asututtuja. Muut Askaisten osa alueen kohteet sopivat esim. vesistön puolelta tapahtuvan ruo on hyötykäytön kohteiksi, linnuston ollessa varsin vähälukuista. Maisema laakealle Karvatinlahdelle pohjoispuolelta kuvattuna Pekka Alho Kartta 20: Iiroistenlahti 31

32 Maisema Iiroistenlahdelle itäpuolen peltotieltä kuvattuna Pekka Alho D. Livonsaari Livonsaaresta löytyy useampia potentiaalisia alueita, niin ruovikon hyödyntämiselle, kuin laidunniityille ja linnuston elinympäristöjen lisäämiseksi. Livonsaaren alueella olivat myös tutkimusalueen potentiaalisimmat elinympäristöt viitasammakolle (lampareita Kaamastenlahdella ja Vuorlahden alueella), mutta lajia ei löytynyt useista oikean aikaisista käynneistä huolimatta. Livonsaaressa Kaamastenlahdella (kartta 21, sivu 33.) sijaitsee myös tutkimusalueen toinen laidunnuskohde, jossa laidunnus on aloitettu uudelleen vasta hiljattain. Kuten Taivassalon Ihattulan kohteella, myös täällä perusedellytykset kunnostukselle ovat siten olemassa. Niin ikään linnustollisesti Kaamasten alue oli arvokkaimmasta päästä tutkimusaluetta. Aluetta voi pitää yhtenä merkittävimmistä kehityskohteista tutkimusalueella. Laidunnus on vasta alkanut, mutta maisema on jo muuttumassa monimuotoisemmaksi ja laidunnus parantanee sitä edelleen jo lähivuosina. Linnustonäkökulmasta laidunnusalueen laajennus ja täydennystoimenpiteet ovat kuitenkin suositeltavia. Kaamastenlahden kohteella, kuten monilla muillakin alueen mantereiden puoleisilla kohteilla ruovikkoalueiden linnustoa verottavat vahvasti ketut ja supit. Avoimemmassa maisemassa niiden predaatio vaikutus jää selvästi pienemmäksi. Alueiden hoidon suunnittelussa asia tulisi pyrkiä huomioimaan esim. pienpetopyynnin järjestelyin. Oheisessa kartassa nykyinen laidunrajaus on vain viitteellinen. 32

33 Kartta 21: Kaamastenlahti Kaamastenlahdelta etelään sijaitseva Vuorlahti (kartta 22, sivu 34.) voisi olla merkittävä ennallistamis tai hyödyntämiskokonaisuus. Aluetta nyt kuivattavat voimakkaat ojitukset, voisi kerätä vaikkapa laskeutusaltaaseen ravinteiden pidättämiseksi ja toisaalta monimuotoisuuden lisäämiseksi. Alueen halki on rakennettu tie vaatimattomalle mökkirakennukselle, mutta muutoin alue on asumaton ja siinä mielessä potentiaalinen hyödynnettäväksi. Selvitysvuonna tutkimusalueen varmasti vankin ylivuotinen ruovikko sijaitsi alueen itäosassa, Vareskarin alueella (nimi näkyy oheisella kartalla osin). Ruonanojan varsi kasvaa jo vankkaa puustoa ruoppausmassoilla ja tulisi ennallistamistapauksessa hävittää tai esim. jättää laskeutusaltaan kelottamaksi. 33

34 Kaamasenlahden uudehkoa laidunta keväällä 2012 Pekka Alho Kartta 22: Vuorlahti 34

35 Kartta 23: Hepoluodon ympäristö Tavallinen näky alueella (vertaa kartta yllä): lähiaikoina ruopattu veneväylä ja taustalla koivikoituneet ruoppausvallit aiemmilta ruoppauksilta. Koskostenlahti 2012 Pekka Alho 35

36 Hepoluodon ympäristö Livonsaareen johtavan tien lounaispuolella on laajasti ruovikoitunut ja esim. mahdollinen korjuukohde (kartta 23, sivu 33.). Linnustollisesti matala vesialue oli lupaavasta yleisilmeestään huolimatta pettymys, eikä arvolajistoa tai muuten runsasta pesimälajistoa tavattu muutamia kalastelevia kalasääskiä ja merikotkia lukuun ottamatta. Alue pohjoisreunaltaan on monelle tutkimusalueen osalle tyypillisesti ruopattujen veneväylien kirjoma. Tämän vaikeuttaa alueen muuta mahdollista hyödyntämistä. E. Lempisaari Lempisaaressa on muuta aluetta oleellisesti vähemmän kesäasutusta, johtuen ilmeisesti maiden laajasta kuulumisesta Lempisaaren kartanoon. Lempisaaren osalta, sen itärannalla, Kiimaluodon pohjoispuoleinen nimetön (?) pikkulahti muodosti rauhaisan miljöön, vastapäisestä pienvenesatamasta huolimatta. Pesimälajistoon kuului mm. kurki ja jonkin verran lintuja lepäili toisinaan rauhallisella ranta alueella. Ruovikon sisällä on ilmeisesti edelleen jonkin verran mosaiikkia eli hankalasti tavoitettavia avoimia lampareita tms. Alueen hoidon mahdollisuus ja siitä päättäminen on usein helpompi selvittää ja toteuttaa jos maanomistajia on vain vähän. Kartta 24: Lempisaaren nimetön (Kiimaluoto) Lempisaaren eteläosan Huhdanlahti (kartta 27) oli linnustollisesti pettymys, mutta mahdollisesti merikotkan pesäpaikka sijaitsee jossain lähellä. Itäpuolinen Jokilanlahti oli myös yllättävän hiljainen, ehkä ruo on korjuualueena mahdollinen (kartta 27). 36

37 3.3. Potentiaaliset ruo on hyödyntämisalueet Ruo on mahdollinen hyötykäyttö viittaa Mynälahden selvitysalueella ensisijaisesti alueelliseen energiahyödyntämiseen. Energiahyödyntäminen voidaan toteuttaa kesäkorjatun ruo on osalta biokaasutusprosessin kautta ja talvikorjatun ruo on osalta polttona esim. aluelämpölaitoskoon kattilassa. Oleellista kustannustehokkuuden kannalta on kuljetusetäisyyksien pysyminen mahdollisimman lyhyenä. Tästä syystä ruoko on nähtävä ensisijaisesti paikallisena uusiutuvana luonnonvarana. Toisaalta jatkojalostus esim. pelleteiksi voisi tulevaisuudessa mahdollistaa pidemmätkin kuljetusmatkat. Tehtyjen selvitysten mukaan ruokomateriaali on todettu käyttökelpoiseksi, jopa hyväksi energianlähteeksi. Energiakäytön lisäksi ruokomateriaalille on kova kysyntä rakennuskäyttöön Baltian maissa ja Länsi Euroopassa, mutta Suomessa ruokorakentamiselle ei vastaavia perinteitä ole, eikä läpimurtoa varmastikaan lyhyellä aikavälillä ole odotettavissa. Muita mahdollisuuksia ovat mm. kompostointi ja kateaineena käyttö. Ruo on hyödyntämisen potentiaali perustuu osin myös siihen, että se kasvaa hyödyntämättömällä maalla ja siten sen käyttö ei ole poissa muusta maankäytöstä. Myös virkistyskäytön näkökulmasta vallitsee poikkeuksellisen laaja yksimielisyys ruo on korjuuntarpeellisuudesta. Kuva: selvitystä edeltävä talvi korjasi ruokoa tehokkaasti. Keväällä vanhaa korsiintunutta ruokoa (taustalla vaaleana näkyvä vyö) olikin alueella sangen niukasti. Vasta uuden kasvuston tultua alkukesällä pintaan totuus paljastui. Kuva kertonee osaltaan myös sen, miksi ruovikkolinnuston määrä vuonna 2012 saattoi jäädä joidenkin lintulajien osalta normaalia heikommaksi. Kuva Keräsaaren kaakkoisreunalta Pekka Alho 37

38 Lähtökohdat ruo on hyödyntämiselle käytännössä ovat toteutuneet seutukunnassa vasta viimevuosina alueelle rakennettujen biokaasu ja polttolaitosten myötä. Tehtyjen selvitysten mukaan ruo on energiakorjuu ei toistaiseksi ole vielä kannattavaa, johtuen mm. korjuukaluston kehittymättömyydestä. Oleellista olisikin pystyä huomioon hyödyntämisen positiiviset ympäristö ja virkistyskäyttövaikutukset. Näiden taloudellinen arvottaminen on kuitenkin käytännössä melko vaikeaa, varsinkin näin taloudellisesti tiukempana aikana. Kustannustehokkaan korjuuketjun toteutumiseksi korjuukaluston on vielä kehityttävä. Laitteen tulisi olla monikäyttöinen ja mielellään pystyä liikkumaan myös veden ja kantavan rannan väliin jäävällä osalta. Leikkuun suhteen rajoituksia asettavat talvikorjuun osalta Lounais rannikolla sään suhteen voimakkaasti vaihtelevat leudot ja kylmät talvet. Lisäksi lumipeitteen paksuus voi estää leikkuut, myös mm. tuulen pakatessa lumen avoimilla rannoilla ruovikkoa vasten. Paksu lumipeite pitää myös ruovikon kulkukelvottomana, sillä eristävä lumikerros auttaa sitä säilymään sulana pakkasillakin. Kesäkorjuulle ehtoja sanelevat luontoarvot, joiden vuoksi ruo on korjuu lintujen pesimäaikana tulee eettisesti kyseenalaiseksi varsinkin alkukesällä. Kunniallinen korjuuaika rajoittuukin helposti heinäkuun lopun ja elokuun lopun väliselle jaksolle. Ruo on leikkuulla saattaa olla vaikutuksia myös kalojen kutualueisiin. Kuva: korsiintunut ruoko (vasemmalla) on vetänyt ravinteet talveksi juurakkoon, eikä kelpaa enää biokaasutuksen raaka aineeksi. Ulompana merialueella osin vihertävää ruokoa löytyi tutkimusalueelta yllättäen vielä lokakuussakin. Taivassalo Pekka Alho 38

39 MUUT POTENTIAALISET KORJUUALUEET Edellisessä kunnostettavia merenrantaniittykohteita käsittelevässä kappaleessa on myös osin viitattu ruo on hyötykäyttöön soveltuviin alueisiin. Näitä olivat mm. Vähämaan pohjoispuolinen alue sekä Taipaluksen alue. Seuraavassa on esitetty samaa osa aluejakoa käyttäen, mutta tiivistetysti (kartta 1.) muita energiakorjuuseen mahdollisesti soveltuvia aluekokonaisuuksia. Monet kohteet ovat sen tyyppisiä, että leikkuuta olisi tarpeen tehdä niin vesialueen, kuin mantereen puoleltakin, ja mieluiten samalla laitteistolla myös siltä väliltä. Aiemmissa selvityksissä on käynyt myös selväksi, että korjuutoiminta edellyttää kunnollisia rantautumispaikkoja kalustolle ja materiaalin käsittelylle. Käytännössä energiahyödyntäminen edellyttää niiton lisäksi myös ruo on silppuamista, mitä voidaan tehdä joko leikkuun yhteydessä tai vasta hyödyntävällä laitoksella. A. ja B. Taivassalo Vehmaa ja keskiosan saaret Taivassalo Vehmaa rantaviivan rannat ovat monin paikoin mökitettyjä ja korjuu palvelisi siten myös virkistyskäyttöarvoja. Toiminta voisi näin saada lisäarvoa rantojen omistajien hyödyntäessä saatavilla olevaa korjuupalvelua. Suurin osa ko. ranta alueen osasta ja kartalle piirretyistä rajauksista on erityisesti kesällä vesialueen puolelta korjattavaa ruovikkoa. Kuva: esitetyn Ihattulanaukon korjuukohteen (kartalla Ihattulanaukko sanan kohdalla) osalta käy keväällä 2012 otetussa kuvassa hyvin esiin useampia asioita: talven viemän 39

40 ruovikon laajuus, sekä ruovikon todellinen ulottuminen kesäaikaan, minkä jäljelle jäänyt rantu havainnollisesti esittää. Pekka Alho Kartta 25: Taivassalo Vehmaa keskiosan saaret C, D ja E; ASKAINEN, LIVONSAARI JA LEMPISAARI Askaisten ja Livonsaaren välillä kulkeva vesistöuoma (kartta 26) on kokonaisuudessaan laajalti ruo on reunustama. Sopivaa aluetta on runsaasti ketjumaisena jatkumona, mutta selvästi muista erottuvia vesileikkuualueita on hankala nostaa esille. Tämä pitäisi selvittää käytännösssä empiirisesti kokeilemalla. Se, missä kohtaa ruovikkoa rantaviiva tulee vastaan, oli hankala tämän kartoituksen puitteissa määrittää. Livonsaaren ja Lempisaaren välinen vesialue (kartta 27) on niin ikään pääosin ruovikkoinen ja Lempisaaren osalta lähes rakentamaton. Kartoitusalueen ulkopuolella sijaitseva Louhisaarenlahti (kartta 1.) on voimakkaasti ruovikoitunut Natura alue ja hyvä muistaa kunnostus tai hyödyntämiskohteita suunniteltaessa. Seuraavassa kartalle on merkitty joitain arviolta potentiaalisimpia korjuualueita: 40

41 Kartta 26: Pohjoisempi osa Kartta 27: Eteläisempi osa 41

42 Kuva: Kettu partioimassa Livonsaaren Kaamastenlahden ruovikossa. Lisääntyneet pienpedot ovat ongelma pesimälinnustolle. Tarvitaan laajoja ja avoimempia aluekokonaisuuksia. Pekka Alho Kuva: Maisema Kerton ja Lehtisten saarten välille, kurjen pesäpaikalle. Samasta välistä kulkee myös Taivassalon ja Vehmaan raja. Pekka Alho 42

43 4. TULOSTEN ANALYSOINTI 4.1. Alueen linnuston nykytila Alueen linnuston nykytilasta on vaikea antaa luotettavaa arviota, sillä aiempia selvityksiä alueen linnustosta ei Lempisaaren aluetta lukuun ottamatta ole tiedossa. Muu satunnainen havaintoaineisto ei anna lajistosta todellista kuvaa. Nykytilaa arvioitaessa olisi aiemman linnuston lisäksi otettava huomioon ainakin seuraavat seikat ja muutokset: avoimet rannat ja rantaniityt ovat käytännössä lähes hävinneet järviruoko on vallannut alueen rannat vesialueen tila on heikentynyt vedenlaadun, kalaston ja pohjaeläimistön keskinäiset vaikutukset ja vaikutusmekanismit linnustoon ovat osin heikosti tunnettuja pienpetojen määrä on kasvanut (heikentynyt poikastuotto) metsästyspaine lienee hieman pienentynyt kalastus on säilynyt intensiivisenä Selvää ja tunnettua on, että rantaniittyjen ja avoimien rantojen lajisto on lähes kadonnut. Onkin hyvin luultavaa, että selvitysalueelta on viimeisen vuoden aikana kadonnut merkittävä joukko puolisukeltajasorsia, kahlaajia, niittykirvisiä, keltavästäräkkejä jne. Varmasti parhaan mahdollisen kuvan alueen linnustollisesta nykyarvosta antaa lajiston peilaaminen EU:n lintudirektiivin lajeihin, sekä kansallisen uhanalaisluokituksen omaaviin lajeihin. Linnuston parimäärät ja ko. lajien suojelustatus on koottu seuraavaan taulukoon 1: TUTKIMUSALUEEN VESI JA RANTALINNUSTON YHTEENVETO JA SUOJELUSTATUS T SALO VEHMAA SAARET ASK. LIVONS LEMPI LIVONS YHTEENSÄ DIREKTIIVI KANSALLINEN Kyhmyjoutsen Merihanhi Kanadanhanhi Silkkiuikku Sinisorsa Lapasorsa Haapana 1 1 Tavi Punasotka VU Tukkasotka VU 43

44 T SALO VEHMAA SAARET ASK. LIVONS LEMPI LIVONS YHTEENSÄ Telkkä DIREKTIIVI KANSALLINEN Isokoskelo NT Tukkakoskelo 1 1 NT Haahka 2 2 NT Merikotka 1 1 X VU Luhtakana 1 1 Nokikana Kaulushaikara X Kurki X Kuovi 1 1 Meriharakka 2 2 Töyhtöhyyppä 1 (1) 1 Metsäviklo 1 1 Rantasipi NT Punajalkaviklo NT Taivaanvuohi Merilokki Harmaalokki 1 1 Naurulokki 8 8 NT Kalalokki Kalatiira X Lapintiira 5 5 X Kiuru 1 1 Niittykirvinen 1 1 NT Pensastasku Käenpiika NT Västäräkki Satakieli Pensaskerttu Ruokokerttunen Rytikerttunen Luhtakerttunen Rastaskerttunen X VU Kultarinta 1 1 Pikkulepinkäinen 1 1 X Kottarainen Punavarpunen NT Pajusirkku

45 Taulukko 1: Alueen pesimälinnuston parimäärät (edellinen sivu) Taulukon direktiivi sarake kertoo lajin kuulumisesta EU:n lintudirektiivin mukaan suojeltaviin lajeihin. Uhanalaisuus sarake kertoo kansallisen uhanalaisuusluokituksen vuoden 2010 arvioinnin eli uusimman käytössä olevan, monen lajin osalta muuttuneen statuksen. Listalle nousivat tuolloin mm. tukkasotka ja haahka, kun taas mm. kaulushaikara ja pikkulepinkäinen jäivät uudessa arvioinnissa pois. Suojeluarvon kansainvälisesti käytetyt määritteet ovat seuraavat: NT = Silmälläpidettävä VU = Vaarantunut EN = Erittäin uhanalainen CR = Äärimmäisen uhanalainen Lintudirektiivin mukaisia lintulajeja tavattiin 7 ja kansallisen uhanalaisluokituksen mukaisia lajeja Ruo on hyödyntämisen mahdolliset vaikutukset alueen linnustoon Ruo on hyödyntämisen hyötyjä ja haittoja punnittaessa on huomattava, ettei kaikkia ruovikoita ole edes tarkoitus hyödyntää tai kunnostaa. Myös ruovikkojen niitot, niin kesällä kuin talvella ovat haasteellisia, talven sääolosuhteissa monesti mahdottomia. Ruovikkoa jää siten useammastakin syystä edelleen riittämiin alueelle. Kartoituksen takana oleva ranta alueiden monikäytön suunnittelu vastaa niin ikään omalta osaltaan toimien kohdentamisen haasteeseen. Direktiivilajeista kaulushaikara, kurki ja rastaskerttunen ovat alueella sidoksissa ruovikoihin ja direktiivi edellyttää näiden lajien suojelutason pysyvän suotuisana. Kurjen osalta parit pesivät usein samoilla paikoilla, mutta kaulushaikaran ja rastaskerttusen osalta vuosittaiset reviirit vaihtelevat huomattavastikin. Merikotka taas hyödyntää matalia ruovikkoisia kutulahtia ravinnonhankinnassaan. Ruovikon hyödyntäminen tai kunnostaminen rantaniityksi palvelee varmasti kurjen ja merikotkan etua pidemmällä tähtäimellä, samoin kuin pikkulepinkäisen. Tiirojen suhteen ruovikon korjuulla ei ehkä ole suoraa merkitystä, mutta vaikutuksen voi arvioida olevan positiivinen jos matalia kalastusvesiä saadaan enemmän näkyviin ruovikon sijaan. On huomattava että kansallisessa uhanalaisarvioinnissa vuonna 2010, kaulushaikara poistettiin silmälläpidettävistä lajeista ja siten listalta kokonaan. Myös merikotkan ja kurjen kannankehitys on ollut vahvan suotuisa. Kansallisen uhanalaisluokituksen mukaisista lajeista tiukin suojeluarvo olisi ollut haarahaukalla (erittäin uhanalainen), mutta tällä kertaa kyseessä oli luultavimmin muuttomatkalla ollut yksilö. Vaarantuneiksi luokitelluista lajeista tavattiin merikotka, rastaskerttunen, sekä tukka ja punasotka. Sotkat käyttävät pesimäpaikkoinaan ruovikoita, mutta kuitenkin tätä useammin alueen pieniä luotoja, joille keskittyy muutakin 45

46 saaristolinnustoa, kuten lokkeja ja tiiroja. Nämä koloniat turvaavat yhteisesti muidenkin lajien pesintää. Matalien rantavesien paljastuminen ruovikoiden alta olisi erityisesti kahlaajille tarpeen, mutta luultavasti sotkillekin eduksi. Silmälläpidettävistä lajeista tavattiin iso ja tukkakoskelo, haahka, naurulokki, rantasipi ja punajalkaviklo, sekä käenpiika, punavarpunen ja niittykirvinen. Näistä vesilintujen osalta ruovikonleikkuulla tai kunnostuksilla ei ole ainakaan negatiivista merkitystä, mutta erityisesti punajalkaviklolle ja niittykirviselle menetettyjen rantaniittyjen ennallistaminen olisi vähintäänkin tarpeen. Naurulokit pesivät alueella pikkuluodoilla, eivätkä siten olleet erityisesti ruovikoihin sidonnaisia, kuten joillain pesimäpaikoilla. Tosin Vähämaan pohjoispuolisella lahdella naurulokit mitä ilmeisimmin yrittivät aloitella pesintöjä, siinä kuitenkin syystä tai toisesta epäonnistuen. Käenpiian, punavarpusen tai rantasipin suhteen mahdollisesti tehtävät toimenpiteen eivät liene kovin merkittäviä, mutta mieluummin positiivisia monimuotoisuuden lisääntyessä. Kesäkorjuu on haasteellinen linnuston näkökulmasta. Lintujen pesimäaika jatkuu pitkälle heinäkuulle ja siten kunniallista korjuuaikaa jää melko vähän. Käytännössä korjuu on mahdollista vain noin heinäkuun lopulta elokuun lopulle. Muutaman lajin osalta pesimäkausi venyy usein elokuun puolelle. Näitä lajeja ovat mm. alueella tavallisena pesivä rytikerttunen, sekä mahdollisesti joskus selvitysalueellakin pesivä ruskosuohaukka. Lisäksi on huomattava, että jo loppukesällä muuttomatkaa varten tai sen varrella tankkaavat varpuslinnut käyttävät loppukesällä ruovikoita erityisesti niinä vuosina kun kirvoja esiintyy runsaasti. Tämä ei kuitenkaan liene suuri ongelma, sillä ruovikoita alueella varmasti riittää jatkossakin. Ruo on mahdollinen talvikorjuu tuskin mainittavasti uhkaa alueen linnustoa, vaikka viiksitimali ja pajusirkku talvehtivatkin nimenomaan ruovikoiden turvin. Näistä viiksitimali on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi, mutta puuttui kartoitusvuonna alueen lajistosta kokonaan. Vuosivaihtelut eri talvien välillä ovat näillä lajeilla varsin suuria, eivätkä yksilömäärät ole kaikkiaan kovin suuria. Pajusirkun talvehtiminen on Suomessa enemmän tai vähemmän satunnaista kokonaiskantaan nähden. On siten varsin epätodennäköistä, että korjuuta pystyttäisiin toteuttamaan niin laajassa mittakaavassa, että siitä olisi todellista haittaa näille lajeille. Sen sijaan pienpetojen suhteen suojaisten lisääntymis ja saalistuspaikkojen väheneminen olisi erityisesti saaristo olosuhteissa oleellista. Direktiivin suojaama alueellisesti harvalukuinen pesimälaji alueella on kaulushaikara. Laji on viime vuosina pesinyt säännöllisesti Vähämaan saariryhmän ympäristössä, paikkaa eri vuosina hiukan vaihdellen. Vaikka kaulushaikaran esiintyminen tulee tarkkaan huomioida, lisäävät mahdolliset kunnostustyöt toisaalta kaulushaikaran ja vielä enemmän monien muiden lajien kaipaamaa mosaiikkimaisuutta alueen ruovikoissa. Kaulushaikaran suhteen 46

47 oleellista lienee lähinnä se, että aluekokonaisuudelle jää kunnostuksen ja korjuun jälkeenkin sopivia vahvakasvuisia ruovikkolaikkuja. Arvio ruovikon hyödyntämisen (huom. ei kunnostuksen!) mahdollisista linnustovaikutuksista vuoden 2012 perusteella kullakin kohteella on esitetty seuraavassa. Arvio kuvaa samalla kunkin kohteen lintulajiston merkitystä suhteessa hyödyntämiseen. Käytännössä varsinkin tavallisten lajien arvottaminen on paljolti mielipidekysymys, eikä siihen ole antaa yhtä oikeaa vastausta. Onko 20 pesivää paria sinisorsia Vähämaan saariryhmällä merkityksellinen? Ja miten tämän osin ruovikoissa pesivän tavallisen lajin kanta muuttuu jos aluetta kunnostetaan tai hyödynnetään? Vain käytännön seuranta voi antaa siihen vastauksen. linnustovaikutus / lajiston merkitys a) Huovarinlahti pieni b) Ihattula suuri c) Vähämaa pieni/suuri = vaatii suunnittelua/sovittamista d) Taipalus pieni (lukuun ottamatta kaulushaikaraa) e) Karvatinlahti pieni f) Iiroistenlahti pieni g) Kaamastenlahti melko suuri h) Vuorlahti melko pieni i) Hepoluodon ympäristö pieni j) Kiimaluoto pieni Muiden selvitysalueen ruovikkoalueiden osalta linnuston voi olettaa olevan siksi merkityksetöntä, ettei se vaikuta hyödyntämiseen muutoin kuin yksittäispareihin pesimäaikaan. Näistä parhaat kokonaisuudet on esitetty kappaleessa Potentiaaliset kunnostuskohteet monimuotoisuuden parantamiseksi Selvitetyistä kohteista tärkeysjärjestyksessä seuraavat olisivat monimuotoisuuden ja erityisesti linnuston näkökulmasta oleellisimpia saada hoidon piiriin, edelleen kehittää tai ainakin pyrkiä selvittämään onko kunnostukseen edellytyksiä. 1. Ihattula (s.26) kehitys / laajennus, laidunnus jo käynnissä 2. Kaamastenlahti (s.32) kehitys / laajennus, hoito jo alkanut 3. Karvatinlahti (s.30) mahdollisuus saada yksi suuri ja selkä avoin kokonaisuus 4. Huovarinlahti (s.25) helposti saavutettava, täydentää Vähämaata 5. Vähämaa (s.27) monimuotoinen, potentiaali suuri, mutta alueena hankala 6. Vuorlahti (s.33) edellytykset merkittäväksi alueeksi vahvalla muokkauksella = vaatii euroja 47

48 Loput esitetyt kohteet voitaisiin huomioida paikallisten tahojen oman halukkuuden ja yhteistyön ehdoilla. On myös huomattava, että edeltävä talvi on luultavasti tuonut tuloksiin jonkin verran virhemarginaalia hävittämällä varsin laajasti alueen järviruokokasvustoja. Hautova kalalokki ihattulan rannassa Pekka Alho 5. KIITOKSET Kiitämme ELY keskuksen VELHO hankkeen henkilökuntaa, Terhi Ajosenpäätä ja Ritva Kemppaista aina luotettavasta avusta karttojen ja muiden haasteiden edessä. 6. LÄHTEET Koskimies, P. 1994: Linnuston seuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. Vesi ja ympäristöhallinnon julkaisuja. Sarja B, No s. Mikkola Roos, M., Niikkonen, T. 2005: Kosteikkojen kunnostuksen ja hoidon parhaat käytännöt kuudella Life kohteella Suomessa. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A s. 48

49 Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Rassi, P, Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim./eds) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s