Matkaraportti. Ohjelmarunko:

Transkriptio

1 Matkaraportti Tuottava Itä-Suomalainen naudanlihatuotanto, Tuottava Pohjalainen naudanlihantuotanto- hankkeet sekä Meka-hankkeen järjestämä emolehmätuotannon opintomatkan Ranskaan Lentoajat: Ti Vaasa Helsinki klo AY330 Helsinki Geneve klo AY867 Pe Geneve Helsinki klo AY870 Helsinki Vaasa klo AY329 Matkan oppaana ja tulkkina toimi Thomas Snellman. Matkan järjestelyistä hankkeiden puolesta on vastannut Susanna Vehkaoja. Matkan lennot, bussikuljetukset ja majoitukset sekä ruokailut ja osan kohteiden varauksista hoiti Kokkolan matkatoimisto/kimmo Kalliokoski. Ohjelmarunko: Tiistai Lento Helsingistä klo ja tulo Geneven lentokentälle klo Lähtö bussilla n. klo ja tulo Maconin hotelliin n.klo (155km/2h) Majoitus hotelliin klo Lounas ravintola Brasserie Le Academiessä klo Klo14.30 lähtö linja-autolla Klo tutustuminen charolaisrodun näyttelyyn sekä Yves Durandin luento Ranskan emolehmätuotannosta La Maison Charolais keskuksessa. (60km/1h) Klo lähtö takaisin hotelliin klo tulo takaisin hotelliin klo päivällinen Le Lamartine-ravintolassa Keskiviikko Klo aamiainen hotellissa. Klo lähtö koetilalle La Ferme Expérimentale de Jalogny Klo tulo koetilalle, vierailu n. 3 h. Klo lounas (La Taverne, Paray-Le-Monial) Klo lähtö kohti GIE Charolais du Marault (161 km) klo tilalla klo lähtö kohti Macon (177km/2,5) klo tulo hotelliin klo päivällinen Brasserie le Academie-ravintolassa Torstai kl aamiainen hotellissa kl lähtö hotellista (180km/2,5h) kl 9.30 Tilakäynti, St. Germain Chassenay kl lounas Le Rest O du Champ de Foire, Bourbon-Lancy

2 kl tilakäynti, 135 nupon Charolais emon karjaan kl tilavierailu 75 emon hyvätuottoiseen ja kestävään karjaan, Charmoyssa kl 18:00 viinitasting ja tutustuminen viinintuotantoon paikassa Bourgogne Cave de Lugny, 995, Rue des Charmes, Lugny kl lähtö kohti Maconia kl saapuminen hotelliin kl Päivällinen Au Comtoir des Halles-ravintolassa Perjantai klo aamiainen Vapaa-aikaa Maconissa aamupäivän klo lounas Brasserie Le Academie-ravintolassa klo lähtö Maconista Geneveen, pieni kierros bussilla kaupungissa ja vähän aikaa jaloitteluun. klo tulo lentokentälle, lähtöselvitys ja aika ostoksiin. klo lähtö Finnairin lennolla Genevestä Helsinkiin klo tulo Helsingin/ Vantaan lentokentälle Hotellimme Hôtel de Bourgogne 3*** 6 rue Victor Hugo MACON Tel.: Emolehmätuottajien matka Ranskaan charolais emolehmätiloille alkoi tiistaina Lähdin Kuopiosta lennolla Helsinkiin klo 6.00 ja kaikki lähtijät kokoontuivat Helsingin lentoasemalle. Lento Geneveen Sveitsiin lähti klo Saavuimme kovan turbulenssin läpi Geneven kentälle Alppien juureen ja lämpötila oli -4 astetta. Bussi lähti kuljettamaan 25 henkilön seuruetta kohti Ranskan rajaa (Kuva 1.) ja Maconin kaupunkia. Vuoristoinen tie kiemurteli vaihtelevien maastojen halki kohti sisämaata. Välillä lunta oli yhtä paljon kuin meillä Suomessa. Laaksojen toisella puolella (Kuva 2.), minne aurinko paistoi, rinnepellot olivat lumettomia ja eläimiä laitumella näkyi siellä täällä. Varjoisella puolella taas lumi peitti kauttaaltaan kaiken alleen.

3 Kuva 1. Geneven lentokentältä kohti Ranskan rajaa ja Maconin kaupunkia. Kuva 2. Lumi peitti itäiset rinteet Ranskan puolella ja läntiset rinteet olivat auringonvalon johdosta taas lumettomia. Ensimmäinen tilakohde oli La Maison Charolais keskus (Kuva 3.), joka on perustettu juuri charolais rotukarjan museoksi ja sen tukemiseksi (Kuva 4.). Meille kerrottiin että charolaisrotu on syntynyt 25 km

4 päässä tästä keskuksesta. Maatalouskamarilta eläkkeelle siirtynyt tunnettu neuvoja Yves Durant luennoi meille charolaisrodusta sekä sen tuotannosta Ranskassa. Kuva 3. La Maison Charolaisrodulle perustettu näyttävä keskus ja museo. Kuva 4. La Maison Charolais keskuksessa oli kuvattu charolaisrodun historiaa. Opimme esim. laidunalueiden pensasaitojen tärkeydestä sen, että ne estävät tuulieroosiota, sitovat kosteutta ja toimivat säänsuojana ja siksi niiden hoito ja säilyttäminen on tärkeää. Ranskalaiset uskovat,

5 että maalajikin vaikuttaa laiduntavien nautojen lihan makuun. Lihaa myydään useamman brändin alla. Kalleinta liha riiputetaan +4 asteessa jopa 2-3 k. Ranskassa on 90 maakuntaa ja tämä Saone et Loire (jossa olimme) on niistä suurin ja täällä on eniten charolais-nautoja, n. 90 % naudoista. Täällä on myös lihakkaimmat charolaiset. Ranskassa naudan kulutus on laskusuunnassa, syynä media, viime aikoina on esitetty kohuvideoita. Kartassa siniset pallot kuvaavat maitorotuisia, punaiset emolehmiä, pallon koko kertoo karjan keskikoosta, ks kuva. Erirotuisten emojen määrät: Charolais 1,6 miljoonaa ja Limousin 1 miljoona, Blondi , Salers , Aubracia , Autres Keskimäärin ruokinta koostuu seuraavista rehuraaka-aineista 80 % laitumesta 9 % maissisäilörehusta 5 % viljasta 7 % muusta esim. kivennäiset tai rypsi Nurmipalkokasveja voidaan harkita, ei hernettä eikä härkäpapua kuitenkaan. Viljaa käytetään sisäruokintakaudella 1-2 kg/pv paitsi loppulihotuksessa. Lehmien loppulihotus 3 kk lehmille tai 9 kk sonneille Loppulihotusruokinta maissisäilörehua kg/pv,(ka 35 %), väkirehua 3-5 kg (vehnä, ohra), 1kg soijaa tai 2 kg rapsia. Lihan markkinointiin tuotemerkkejä, esim Label Rouge. Bio eli luomutuotanto nousee kovaa, mutta silti sitä ei riitä kulutukseen riittävästi Vajaa miljoona sonnivasikkaa viedään vuosittain Italiaan, tai Pohjois-Afrikkaan tai Libanoniin. Ranskalaiset eivät syö sonninlihaa. Puola on ruvennut myös myymään Italiaan, jolloin on syntynyt kilpailua. Loppukasvatetut sonnit myydään Kreikkaan Saone et Loire maakunnassa on ha, josta luonnonlaidunta ha, viininviljelyä ha, metsää ha, viljelysmaata ha (vehnä, maissi, viljelty nurmi) emolehmää, joista 90 % charolaiseja, n. 75 % sonnivasikoista myydään Italiaan, 400-kiloisesta vasikasta saa n sonnia teuraaksi Hiehoista Espanjaan, Etelä-Italiaan, hiehoa teurastetaan Poistolehmien teurasmäärä Vasikoissa on eri hintakategorioita, ne pyritään arvioimaan silmämääräisesti lihakkuuden (EUROP) mukaan, samoin painon ja markkinatilanteen mukaan Charolais emo poikii 3-vuotiaana ja keskipoikimakerta 5-6, jos lehmä teurastetaan yli 10-vuotiaana sen hinta laskee. Tavoitteena 3-rasva. Rasvaisuus arvioidaan teurastamolla silmämääräisesti. Keskimäärin teuraslehmä painaa 440 kg

6 Esim 7-vuotias lehmä, jonka tp 450 kg ja lihakkuus R+> 3,60 /kg ja U- > 4,04 /kg Esim. 30 kk hieho, jonka tp 390 kg, lihakkuus R+ 3,90 /kg ja U- 4,30 /kg Esim. 18 kk sonni, jonka tp 450 kg, lihakkuus R+ > 3,80 /kg ja U- 3,90 /kg (sonnin kasvu 1650 g/pv viimeiset 9 kk loppulihotuskuukaudella) Lehmiä voidaan myydä myös elopainon perusteella suoraan vieroituksen jälkeen ilman loppulihotusta 1,70-1,90 /elopaino-kg Hiehonlihan hinta 2,20-2,30 /kg Sonneja voidaan myydä 12 kk iässä ilman loppulihotusta 2,36.2,64 /elopaino-kg Viljelijätuloista tuotantosuunnittain: Maigre = yhdistelmätuotanto, jossa sonnit myydään 12 kk iässä pois Karjatilalla tarvitaan työvoimaa 1,6 henkilötyövuoden verran, 132 ha, 136 ey, 89 vasikkaa vuodessa, nettotulo /hlö Ilman tukia emotuotanto on tappiollista, tukien osuus F.Grasses = sonni myydään vieroitettuna, hiehot jää kasvamaan syntymätilalle 1,6 henkilötyöv., 152 ha, 165 ey, 101 vasikkaa, nettotulo /hlö F + M Gras = kaikki vasikat loppukasvatetaan 1,67 henkilötyövuotta, 164 ha, 190 ey, 106 vasikkaa, nettotulo/hlö, tuen osuus Kysyttäessä vuoristolla laiduntavista naudoista, Durandin mukaan ne ovat maitotilojen hiehoja. Niitä hoitavat siellä paikalliset sopimustilat. Tulkin Thomas Snellmanin kertomaa: Ranska on 11 kertaa suurempi pinta-alaltaan kuin Suomi ja siellä on 25 miljoonaa hehtaaria maatalousaluetta. Lihanautoja meillä Suomessa on n kpl, mutta Ranskassa taa huikeat 11 miljoonaa, joten melkoinen ero eläinmäärissä. Lypsylehmiä Ranskassa on 3,7 miljoonaa eli yli kymmenen kertaa enemmän kuin meillä. Maitolitrasta tuottaja saa 28 snt/litra. Lihankulutuksen suhteen ranskalaiset syövät pihviroduissa lehmänlihaa ja kaikki sonnivasikat myydään vieroitusiässä (6-9 kk) tai 12 kk ikäisenä joko Italiaan, Puolaan tai Tshekkiin. Viljelyala Ranskassa on ha, luonnonlaidunta ha, viininviljelyalaa ha ja metsää ha. Maatalousyrittäjien tilanne Ranskassa on tällä hetkellä erittäin hankala eli tulotaso on todella heikko ja meidän opas kertoi, että joka päivä kaksi viljelijää tekee itsemurhan. Suomessa kulutetaan naudanlihaa 93 milj. tn ja tuotetaan 85 milj. tn. Ranskassa kulutetaan milj. tn ja tuotetaan milj. tn, Italiassa tuotetaan 870 milj. tn ja kulutus milj. tn. Ranskasta viedään suuri osa sonnivasikoista juuri Italiaan loppukasvatukseen eli n. 1 milj. vasikkaa. Suomessa syödään naudanlihaa 17 kg/hlö/vuosi ja Ranskassa 24 kg. Naudanlihan kulutus on laskenut Ranskassa ja syynä siihen pidettiin vastaavanlaisia teurastamovideoita kuin meilläkin on näytetty. Ranskassa on lihantuotantotilaa ja

7 maidontuotantotilaa. Charolaisrotuja näimme laitumella vielä tälläkin aikaa, mutta ei siellä kyllä mitään syömistä näyttänyt olevan eikä myöskään lisäruokintapaikkoja. Suurin osa laiduntavista eläimistä otetaan sisälle marras-joulukuun vaihteessa ja ne palaavat laitumelle huhtikuulla. Charolaisrotu oli tällä Maconin alueella vallitseva eli jopa 90 %. Charolaisrotua Ranskassa on 1, 6 milj. eläintä, limousineja 1 miljoona, blondeja kpl, Salers rotua kpl, Aubran rotua kpl ja kaikkiaan yli 20 eri rotua (Kuva 5.). Keski-Ranskassa on suurimmat nautatilat. Rehustuksena eläimille käytetään laidunta, jotka ovat yleensä pysyviä nurmia. Nurmia harvoin uusitaan ja kylvötyöt tehdään syksyisin koska kevättä ei juuri ole vaan kesä tulee hyvin nopeasti eikä kylvöjä silloin ehditä tehdä. Laitumen osuus yleensä emoille on 80 %, maissisäilörehua 9 %, viljaa 5 % ja heinää loput. Talvella emoille annetaan 1-2 kg viljaa, mutta palkokasveja ei ruokinnassa käytetä. Teuraaksi lähtevät emot loppukunnostetaan 3 kk ennen teurastusta. Kuva 5. Ranskassa nautarotuja on jopa 20 ja niiden kasvatus on vakiintunut eri puolille maata. Sonnivasikat painavat n. 400 kg vieroitusiässä 6 kk ja tuottaja saa siitä 2,3 /kg eli n Sonnivasikoista viedään ulkomaille 3/4 ja kotimaassa kasvatetaan vain ¼. Lehmävasikoita viedään Espanjaan ja Italiaan. Tuottajat käyttävät neuvottelijaa apuna eläinkaupassa ja he kauppaavat eläimet eteenpäin. Emot poikivat kolmevuotiaine ja poikivat 5-6 kertaa ja sen jälkeen teuraaksi. Esimerkkitila, jolla myydään 89 vasikkaa työaika 1,6 htv yht. 136 ey, 132 ha viljeltyä on nettotulo tuet (Kuva 6.).

8 Kuva 6. Yves Durand, Maison Charolaiskeskuksen johtaja kertoi, että tuottajien tulot eivät ole kannattavia Keskiviikkona vierailimme charolaisrodun koetilalle La Ferme Expérimentale de Jalogny (Kuva 7.). Maatalouskamarin perustama koetila vuodelta ha, josta 200 ha nurmella, 2/3 luonnonlaitumia. Puhtaita charolaisemoja 150 kpl. Yhteistyötä tehdään INRAn ja Institute l Elevagen kanssa ja muiden vastaavien koetilojen kesken. Isäntänä meillä oli Julien Renon. Koetilalle ostetaan vuosittain emoja kpl koe-eläimiksi ja kokeitten lopuksi ne teurastetaan. Tilalla tehdään myös yksityisten tilojen 9-12 kk iäisten siitossonnien kasvukokeita 4 kuukauden ajan. Kasvukoe maksaa tilalliselle 800. Kasvukokeisiin valittavien sonnien tulee olla syntynyt ilman keisarinleikkausta ja vetoapua on saanut antaa vian hieman. Kasvukoiden jälkeen sonnit huutokaupataan ja minimihinta on ja keskihinta (Kuva 8.). Parhaiden sonnien hinnat olivat ennen jopa Suomessa siitossonnien keskihinnat 12 kk ikäiselle ovat olleet

9 Kuva 7. La Ferme Expérimentale de Jalogny koetilalla tehtiin tilallisten siitossonnien kasvukokeita Kuva 8. Kasvukokeessa olevat sonnit huutokaupataan siitossonneiksi. Koetilalla vasikkakuolleisuus on ollut 7-8 % ja keisarinleikkauksia tehdään 2-4 kpl/ vuosi ja hiehot poikivat kaksi vuotiaina, mikä on varsin harvinaista Ranskassa. Vasikoiden keskipainot ovat olleet 45 kg, vieroituspaino sonneille 280 kg, joille ei ole lisärehustusta annettu ja lisärehustuksella paino on ollut kg suurempi. Tämä lisäpainoero on säilynyt teurastukseen saakka. Vieroitukset tehdään marraskuussa ja sonnien lisäkasvut g/pv ja lehmävasikoiden g/pv. Suomessa lisäkasvut ovat keksimäärin g/pv ja parhailla jopa yli g/pv. Ranskalaiset kokivat, että meillä Suomessa kasvut ovat liian suuria, koska he olivat todenneet maksaongelmia vasikoilla, jotka kasvavat emän alla liian nopeasti. He

10 haluavat mieluimmin vasikoita, jotka kasvavat vieroituksen jälkeen voimakkaasti ja että loppupaino siten teurastuksessa 18 kk iässä olisi 450 kg. Koetilalla meille kerrottiin, että charolaisrotu Ranskassa on joutunut vaikeuksiin liian suurien syntyvien vasikoiden kanssa ja jopa % poikivista emoista joudutaan keisarinleikkaamaan (Kuva 9.). Keisarinleikkaus voidaan tehdä emolle kolme kertaa. Hiehot poikivat pääasiassa kolme vuotiaina. Vasikkakuolleisuudesta kuulimme kahta eri tietoa eli ensin kerrottiin % ja toisena päivänä lukema oli 10 %. Heillä katsottiin että jos vasikkakuolleisuus on alle 7 %, niin se on silloin hyvä. Silti Ranskassa kuolee yhtä paljon vasikoita kuin meillä niitä syntyy. Olen kysellyt matkalla olleista suomalaisilta tuottajilta paljonko heillä on vasikkakuolleisuus, niin esim. 70 emon tilalla joinakin vuosina ei kuole yhtään vasikkaa ja joinakin vuosina kuolee pari vasikkaa. Syyt ranskalaisten charoemojen vasikoiden suuri kuolleisuus kerrottiin johtuvan poikimavaikeuksista, liian suuret vasikat ja suunnittelemattomuus. On haettu liian suuria vasikoiden kasvua, joten se on johtanut poikimavaikeuksiin. Pihvivasikat myydään ulkomaille joko vieroitusiässä tai vuosikkaina. Ranskassa kasvatetaan myös ns. valkeaa vasikanlihaa eli syntyneet vasikat juotetaan maitojuomalla kolmen kuukauden ikään saakka ja sen jälkeen teurastetaan. Charolasemot poikivat kolme vuotiainen ja teurastetaan sitten lihaksi ennen kymmentä ikävuotta, sillä sen jälkeen lihan hinta pihvirodun lehmänlihalla putoaa. Kuva 9. Suomalaiset pihvikarjan kasvattajat saivat kuulla, että jopa % charolaisrodun emoista joudutaan keisarinleikkaamaan, koska vasikat on jalostettu syntymäpanoltaan liian suureksi. 3-8-vuotiaiden lehmien loppulihotus: sinimailasta + 9 kg viljaa tai nurmisäilörehua + 7 kg viljaa ja valkuaista 4 kuukaudessa elopainon muutos 680 kilosta kiloon makutesti: lihan laatu Arvioitu lihan laatua, lisätyötä, taloutta, ruhoa ja ympäristövaikutuksia

11 Jalognyssa oli uusia rakennuksia, koska vanha oli muutama vuosi sitten palanut poroksi. Siellä oli emorakennukset erikseen ja sonneille kaksi erillistä rakennusta, joissa toisessa oli rehunkulutusta emerkin ja vaakalaitteiden kanssa mittaavat norjalaiset laitteet ja toisessa siitossonnikasvukokeen sonnit. Siitossonnikasvattamossa ei mitattu rehunkulutusta. Karkearehuna heinäpaali vapaasti paalihäkistä ja väkirehu jaettiin puulaatikoista niin, että sonnit olivat sen syömisen ajan päät lukkoparressa kiinni. Väkirehua annettiin 1,5 kg/ 100 elopaino-kg. Keskiviikko Tila Toisella päivän tilalla GIE Charolais du Marault kasvatettiin siitossonneja (Kuva 10.). Paikalla isännöimässä oli sonnien myynnistä vastaava Clèment Perrodin Sales Engineer, Charolais Expansion Tämä sonniasema keskittyi hiehosonneihin eli valintakriteerinä pidettiin poikimahelppoutta 1-2 sekä emän että isän puolelta. Siitossonniasemalle valittujen sonnivasikoiden syntymäpaino sai olla korkeintaan 50 kg ja sekä emän että isän syntymäpainoindeksi. Sonnit eivät saaneet olla keisarinleikattuja, mutta tuli olla geenitestattuja. Charolais on rotuna menossa parempaan suuntaan poikimahelppouden suhteen, mutta charolais-alueeen asiantuntijoiden mukaan limousin saattaa olla menossa vastaavasti toiseen suuntaan. Kuva 10. Siitossonnien kasvatusasema, jossa kasvatettiin huutokaupattavaksi tuottajien sonnivasikoita. Kaikki kantakirjatut charolaiset geenitestataan tätä nykyä. Vihreä nappimerkki korvassa on geenimerkki (Kuva 11.). Charolais Herd Bookin sonnikasvattamossa elettiin ensimmäistä kautta käyttäen hyväksi geenitestien perusteella arvioituja jalostusarvoja sonnin joukosta oli viime vuonna valittu 80 sonnia rakenteen perusteella geenitestiin ja niistä 50 pääsi kasvukokeeseen. Rakenteen käy arvioimassa 8

12 asiantuntijaa ja se tehdään tiloilla. Sonnit ovat syntyneet välillä Ne on tulleet koeasemalle syyskuun puolivälissä ja huutokauppa pidetään eli ensi viikon torstaina. Huutokauppaan pääsee 50 sonnista muutamaa lukuun ottamatta kaikki. Kymmenkunta niistä myydään alemmalla "laatutasolla". Ostajia on myös ulkomailta asti. Viime vuonna kalleimman sonnin ostaja on taas tulossa kaupoille ja nyt jännitetään, ostaako hän jälleen sen parhaimman sonnin. Suurimmat odotukset olivat sonneista Lupin ja Mignon, Kuva 11. Vihreä nappi siitossonni korvassa kertoo, että se on geenitestattu. Sonnihuutokauppa (Kuva 12.) järjestetään fyysisesti, mutta sinne voi tehdä ostotoimeksiantoja esim. puhelimitse. Aika, jolloin sonni on kehässä on ajastettu niin, että värivaloilla näkee, koska on viimeinen hetki antaa tarjous. Tämä tekee huutokaupasta sujuvan, mutta hektisen. Sonneihin on voinut etukäteen tutustua videoilta, jotka täällä: Sonnien lähtöhinta huutokaupassa on 2500 euroa, viime vuoden korkein hinta oli 8000 euroa. Selkeästi paremmilla sonneilla on myös korkeampi hinta. Tuotantokarjat saavat täältä kuitenkin hiehosonneja suomalaisesta näkökulmasta edullisesti. Keskihinta oli 3200, vientiin halvimmat ja parhaat Sonnien kasvukokeen ruokinta hämmensi, sillä ne saivat karkearehukseen pelkkää olkea ja väkirehua 8 kg päivässä. Väkirehuruokinnan tekniikka oli alkeellinen, pienestä siilosta laskettiin rehua sankoihin, jotka lastattiin pieneen autoon, jolla ajettiin pieni matka ruokintakaukaloiden kohdalle. Väkirehu oli monipuolista seosta, jossa oli hieman myös vihreää kortta mukana. Muu sisältö: maissi, soija, sokerijuurikasleike, sinimailanen, pellavarouhe, rapsi. Ruokinnan oli suunnitellut ulkopuoliset asiantuntijat. Olivat vaihtaneet karkearehun nurmesta olkeen, sillä korkea väkirehu -% oli ilmeisesti aiheuttanut erilaisia terveysongelmia. Sonnit näyttivät hyviltä, tyytyväisiltä ja tasaisilta. Mietimme sitä, miten ne sopeutuvat tuleviin haasteisiin tällaisen ruokavalion jälkeen, kun odotettavissa on työmaa alueen kuivilla laitumilla tai ulkomailla. Osa sonneista oli nupoja, mutta valtaosa oli sarvellisia.

13 Illalla päivällisellemme liittyi Maconissa luomurehuun erikoistunutta perheyritystä pyörittävä Julien-Boris Pelletier Moulin Marion-niminen luomumylly ( valmistaa luomurehuja erilaisille eläimille, myös etanoille. Rehutehdas sijaitsee 10 km päässä Maconista ja sinne olisimme saaneet mennä tutustumaan, mikäli aikaa olisi riittänyt. Luomutuotanto on kasvussa Ranskassa. Tähän mennessä ovat olleet paljolti tuontiluomuruoan varassa. Kuva 12. Siitossonnien huutokauppa-areena. Torstai Päivän ohjelman olivat järjestäneet meille lähinnä Limousin-rotuun erikoistunut Jean-Luc Kress, KBS Genetic sekä charolais-asiantuntija Simon Perrot, Simon Genetic He olivat oppaina koko päivän ajan. Tilat, jotka oli valittu kohteiksemme, olivat Simonin asiakastiloja, joilla hän tekee jalostusneuvontaa. Eläimiä oli lähdössä näiltä tiloilla kohta pidettävään Pariisin Sima-näyttelyyn heidän yhteiselle osastolleen. Tilojen valintakriteerinä olivat hyvät käyttöominaisuudet, ei näyttelyeläintyyppiä jalostavat tilat, jotka ovat keskittyneet nupjen linjojen jalostukseen. Eläinvalinnoissa keskitytään helppoihin poikimisiin, kilon syntymäpainoihin ja luuston hienouteen (vastakohtana paksut luut) sekä lantion leveyteen ja pituuteen (tavoitteena pitkä, hieman laskeva lantio). Huomiota kiinnitetään myös luonteeseen, jalkoihin sekä maidontuotantoon. Nupolinjoja jalostettu reilu 10 v. ja nyt rupeaa olemaan jo vähän valikoimaa. Ranskalaisissa nupoissa ei ole P-Amerikan nupoja linjoja seassa. Nupous on charolaisrodulla eritäin haluttua ja suosittua. Täällä kasvatettiin siitossonneja sekä myyntiin että spermantuotantoon. Meille kerrottiin, että suvut olivat geneettisesti charlaisrodun maailman parhaimmistoa. Nupoa linjaa oli lähdetty jalostamaan kymmenen vuotta sitten ja muita merkittäviä

14 jalostettavia ominaisuuksia tällä kasvatusasemalla olivat jalat, luonne sekä emojen maitoisuus. Heidän kuulu huppusonninsa oli useimman kasvatuksessa olevan tulevan siitossonnin isä (Kuva 13.). Kuva 13. Keinosiemennys kasvatusaseman huippusonni. Emot söivät heinää ja poikiville annettiin noin kilo väkirehua päivässä. Karsinoiden takaosassa oli vasikkapiilo, jossa oli alemmalla tasolla katto. Tätä karsinaa käytettiin kuulemma myös poikimakarsinana. Kaikilla lehmillä oli lukkiutuva ruokintaeste, joten pääsimme vapaasti kävelemään kuivikepohjalla vasikoita katsomassa sillä väin kun emot olivat päistään kiinni syömässä. Lehmät eivät hätääntyneet käynnistämme millään lailla. Työntekijöitä oli useita. Tilan tavoitteena oli yksinkertaistaa karjassa vaativissa töitä mm. hyvillä eläinvalinnoilla, jotta työvoimasta voidaan säästää. Lehmien tuotantoikä 8-10 v, mikä tuntuu olevan normaali-poistoikä Ranskassa. Nuorsonnit olivat laitumella. Niitä myydään siitoskäyttöön. Yö oli ollut kylmä ja maa oli jäässä. Myös juoma-altaat olivat jäätyneet. Päivän toinen tila SCEA des Thevenots, nupolinjan siitossonneja kasvattava nuori herra Torrent, 135 nupoa charolaisemoa. Charolaiskarjan isäntä näki tulevaisuutensa valoisana ja suunnitteli lisälaajennusta tuotantoonsa (Kuva 14.). Nuori-isäntä oli ostanut tilasta toisen puolen ja toinen puoli oli vielä vanhan omistajan nimissä, joka ei kuitenkaan enää halunnut tehdä töitä tilan hyväksi. Hän kasvatti myös broileria vuodessa myyntiin. Vasikkakuolleisuus tilalla vaihteli 8-10 % välillä, mutta keisarinleikkauksia tarvittiin tehdä hyvin harvoin.

15 Kuva 14. Tilan nuori-isäntä (toinen vasemmalla) oli erittäin luottavainen tulevaisuuteen. Kuvassa hänen molemmin puolin keinosiemennysaseman johtaja (isännän oikealla) ja ostoasiamies (isännän vasemmalla), joka hoiti siitossonnien kauppaamisen eteenpäin isännän puolesta. Keinosiemennysaseman siitossonnien välittäjä kauppasi isännän nuorsonnit eteenpäin erinomaisella hinnalla eli vieroitetuista sonnivasikoista isäntä sai Ostajat haluavat nähdä myytävät sonnivasikat emojensa kanssa ennen ostoa. Peltohehtaarin hinta tällä alueella oli n / ha. Päivän ja matkan viimeinen tilakohde Rèmi et Martine Prost, La Fouge, Charmoy, 75 emon hyvätuottoinen ja kestävä charolais-karja Tilalla 100 ha ja 75 emon hyvätuottoinen ja kestävä karja. Tila on myynnissä euron hintaan. isäntäväen tullessa eläkeikään. Vasikoita syntyy 60/v, lisäksi loppukasvatusta. Siitossonneja myydään kk iässä noin 75 % sonneista. Tilalla aloitettu keinosiemennys jo vuonna Jalostusvalinnoissa kiinnitetään huomiota poikimahelppouteen, maitotuotokseen ja lonkkien rakenteeseen. 12 vuotta on käytetty nupoja linjoja ja siemennetään pelkillä nupoilla sonneilla. Emoista noin 35 % oli nupoja. 85 % vasikoista syntyy ilman apua, vasikkakuolleisuus n. 5 %. Keisarinleikkauksia harvoin Lehmien poisto teuraspaino 500 kg, poistoikä 8 v. Hiehot poikivat 3-vuotiaina. Ruokinta perustuu pääosin nurmisäilörehuun, viljaan ja täysrehuun sekä heinään kk sonnit olivat kaarihallissa. Meille esiteltiin Vikingin poikaa. Meille esiteltiin isoa 1055 kilon Ecole-nimistä lehmää, josta oli tarkoitus huuhdella alkioita myyntiin. Siemennys esim. Icebergilla tai Edenillä, molemmat nupoja sonneja. Emme kuitenkaan pitäneet lehmän jaloista ja suuresta koosta. Lehmä oli ollut talven parressa kiinni. Sieltä se haettiin ripeästi riimuun ja kävelytettiin pihalla.

16 Viinitasting ja tutustuminen viinintuotantoon paikassa Bourgogne Cave de Lugny, 995, Rue des Charmes, Lugny Pitkän päivän päätteeksi tutustuimme vielä Lugnyn viinialueella suureen viinintuotantolaitokseen, jossa meillä oli myös maistatus. Pienempään viinitilaan emme voineet mennä tutustumaan nöin isolla porukalla, kuten oppaamme olisivat toivoneet. Päästyämme Maconiin, nautimme ranskalaista naudanlihaa hyvässä seurassa viimeisen matkaillan kunniaksi. Päivän oppaamme liittyivät seuraamme. Perjantai Viimeisenä matkapäivänä kävin tutustumassa paikallisen ostoskeskuksen elintarvikeosaston lihavalikoimaan ja erityisesti löytyykö charolaisrodun lihaa. Kyllähän sitä löytyi (Kuvat ) Kuva 15. Charolaisrodulla oli oma lihatiski paikallisessa ostoskeskuksen marketissa.

17 Kuva 16. Omalla tuotemerkillä myytävää Charolias lihaa oli tarjolla useita tuotteita Huomioitavaa lihatiskeissä oli, että jauhelihaa ei juurikaan ollut, vaan liha myytiin lihana. Paljon oli tarjolla myös siipikarjan lihaa (Kuva 17). Jauhelihana löytyi Limousinerodun tuotteita (Kuva 18.)

18 Kuva 17. Siipikarjan lihaa oli runsaasti tarjolla Kuva 18. Limousine rodun jauhelihaa oli tarjolla omalla rotumerkillä. Koti Suomeen palasimme lauantai aamuyöstä. Helsingissä jouduin vielä vaihtamaan Kuopion koneesta toiseen, kun ensimmäisen koneen takaovi ei mennyt kiinni. Mutta turvallisesti toi toinen kone Kuopioon kotikentälle.