VILLA SJÖBERG / VILLA KORSO 1950-LUVUN MODERNISMIN SUOMALAINEN TAIDONNÄYTE

Transkriptio

1 VILLA SJÖBERG / VILLA KORSO 1950-LUVUN MODERNISMIN SUOMALAINEN TAIDONNÄYTE RAKENNUSHISTORIALLINEN SELVITYS

2 Vantaalla Vantaan kaupunki / kaupunginmuseo rakennustutkija Jaana Moberg

3 Sisällysluettelo 1. Johdanto 3 2. Kohteen esittely / perustiedot 4 3. Villa Sjöbergin rakennushistoria 6 4. Arkkitehti Woldemar Baeckman 8 5. Rakennus ja sen lähiympäristö 9 6. Villa Sjöbergin arkkitehtuuri ja sen taustavaikuttajat Keskeiset muutokset ja nykytilanne Arvottaminen Lähteet 19 1

4 2

5 1. Johdanto Kyseessä on Vantaan kaupungin toimesta laadittu rakennushistoriallinen inventointi Korsossa sijaitsevasta yhden perheen asuinrakennuksesta, jonka alkuperäinen nimi on ollut Villa Sjöberg. Rakennusta on myöhemmin kutsuttu myös nimellä Villa Korso. Inventointi tuli ajankohtaiseksi, kun kohteena olevalla tontilla käynnistyi kaavamuutoshanke. Hankkeen yhteydessä nousi esiin keskeisenä kysymyksenä rakennuksen suojelun määrittäminen. Kohteesta ei ole tehty aikaisemmin inventointeja. Villa Sjöberg on ollut saman perheen hallussa vuodesta Rakennuksen alkuvuosien aikaisen arvostuksen, esiin nostamisen ja kansainvälisenkin julkisuuden jälkeen se oli jäänyt unholaan. Vasta vuonna 2008 kaavamuutoshankkeen käynnistyttyä sen merkitys nousi jälleen esiin. Voitiin todeta, että kyseessä on merkittävä rakennuskulttuurikohde ja selvä suojelutapaus. Rakennus tullaan suojelemaan asemakaavassa. Kyseessä on todennäköisesti myös valtakunnallisesti merkittävä kohde. 3

6 2. Kohteen esittely / perustiedot Kohde Villa Sjöberg / Villa Korso Ruusuvuorenkuja Vantaa 81. kaupunginosa Korso Kortteli Tontti 8 : 124 Kiinteistötunnus Nimi: Hurmekallio Suunnittelija Omistus Arkkitehti Woldemar Baeckman Per Olof Söderbergin perikunta Valmistunut 1959 Alkuperäiset lupapiirustukset on päivätty Rakennusrekisterin mukaan rakennus on valmistunut Tontin koko Rakennuksen pinta-ala 6000 m2 240 m2 Kiinteistö sijaitsee Korson keskustan pohjoispuolella Keskuspuiston reunassa. Nykyisessä asemakaavassa kortteli on julkisten rakennusten aluetta. Korttelin pohjois- ja itäpuoli on asuinkerrostalojen korttelialuetta. Pohjoispuolen korttelissa on 1980-luvulla valmistunut 3-4 -kerroksinen asuinkerrostalo. Itäpuolella Ruusuvuorenkujan varrella on 1970-luvulla valmistuneita VAV:n 3-4 -kerroksisia asuinkerrostaloja. Tontille on vireillä asemakaavan muutos nro : Villa Sjöbergin suojelu, käyttötarkoituksen muutos ja tontin täydennysrakentaminen. Asemakaavan muutoksella on haettu lisärakentamisoikeutta 4-kerroksiselle asuinkerrostalolle. Samalla esitetään Villa Sjöbergin suojelemista asemakaavassa. Rakennus sisältyy Vantaan modernin rakennuskulttuurin kohteisiin ja on arvotettu suojeluluokkaan A1 (merkittävimmät kohteet). Keskeisiä kysymyksiä kaavamuutosta laadittaessa ovat olleet, kuinka paljon lisärakennusoikeutta voidaan sallia Villa Sjöbergin läheisyyteen ja kuinka lähelle uudisrakentaminen voidaan tuoda. 4

7 Nykytilanne Peruskartta vuodelta

8 3. Villa Sjöbergin rakennushistoria Maanmittauskonttorin rekisterikartan otteeseen vuodelta 1957 on merkitty tilan 8:124 (Hurmekallio) ja sitä ympäröivien tilojen 8:55 (Elanto) ja 8:103 (Orava) rajat. Kartan tilaajana on ollut Tienhaaran Öljytehdas Oy -niminen yhtiö. Tila kuului tuolloin Helsingin maalaiskuntaan, Alikeravan kylään. Tonttia on kutsuttiin Hurmekallioksi siihen asti kunnes alue kaavoitettiin. Villa Sjöbergin rakennutti Suomen Väri ja Vernissatehdas Oy tehtaan teknisen johtajan asunnoksi. Tekninen johtaja vastasi tuolloin tehtaan johtajaa. Tehdas sijaitsi Korsossa, asuinrakennukselta katsottuna etelämpänä radan toisella puolella. Vuonna 1970 Suomen Väri- ja Vernissatehdas Oy:n Korson tehtaat siirtyivät Schildt & Hallbergin omistukseen (vuodesta 1975 Tikkurilan Väritehtaat Oy). Korson Väritehtaat, Oy Schildt & Hallberg Ab (Tikkurilan Väritehtaat) vuonna Tehtaan johtajan asuin- ja edustusrakennuksen suunnittelu aloitettiin 1957 ja se valmistui Tekninen johtaja oli nimeltään Sjöberg, jonka mukaan talo myös sai nimensä. Perheeseen kuuluivat vaimo ja lapsi. Talo siirtyi jo vuonna 1961 uuden teknisen johtajan, Per Olof Söderbergin haltuun. Rouva Söderberg oli aluksi kauhistellut rakennuksen karua pihapiiriä ja sijaintia kaukana "korvessa". Söderbergien muuttaessa taloon ympärillä oli vain metsää, lähimpänä naapurina oli noin 200 metrin päässä sijainnut Tanhurinteen tanssilava. Rakennuksen eteläpuolella kallioinen rinne laskeutuu Rekolanojan laaksoon ja maisema oli tuolloin avarampaa. Marcus Söderberg kertoi, että asuinkerroksen parvekkeelta näkyi kauas Valtatielle (nykyinen Korsontie). Tulva-aikoina Rekolanojan vedenpinta saattoi nousta kalliorinteeseen saakka. Eläkkeelle jäädessään johtaja Söderberg lunasti kiinteistön itselleen. Kiinteistön omistaa nykyisin Söderbergin perikunta ja talossa asuu edelleen rouva Söderberg. 6

9 Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Woldemar Baeckman. Baeckmanin toimistossa projektiin osallistuivat arkkitehdit Nordström, Leskelä ja Moberg. Rakennustaiteen seuran tallenteessa vuodelta 1994 (kaksi CD:tä) arkkitehti Sirkka-Liisa Jetsonen keskustelee Woldemar Baeckmanin kanssa hänen urastaan. Baeckman itse nimeää keskustelussa omasta mielestään kaksi parasta työtään, nämä ovat: Sibelius-museo ja "huvila Korsossa". Baeckman mainitsee myös, että rakennusta oli esitelty mm. ranskalaisessa arkkitehtilehdessä, mutta ei koskaan Suomen Arkkitehti-lehdessä. Lisäksi se oli esillä Ruotsissa, jossa oli mm. kommentoitu sen ilmentävän "wrightilaista lennokkuutta". Baeckman kirjoitti eräänlaisia muistelmiaan 1970-luvun alussa, kauniilla selkeällä käsialalla ruudulliseen vihkoon. Hän kertoi lapsuudestaan ja elämästään, mutta erityisesti työtehtävistä ja arkkitehtikilpailuista, joihin hän osallistui. Villa Sjöbergistä hän kirjoitti seuraavasti: " Villa Sjöberg (Suomen Väri ja Vernissa) Korso Ehkä paras huvila, jonka olen piirtänyt. Vahinko, että omistajan sisustus, kuten niin usein on asian laita, ei täyttänyt edes kohtuullisia vaatimuksia. Heikki Havas valokuvasi rakennuksen kauniisti." Lisäksi hän kirjasi muistiin julkaisut ja näyttelyt, joissa rakennusta on esitelty. Woldemar Baeckman otti työmaakäynneilleen usein mukaan tyttärensä Britan, joka muisteli pitäneensä taloa jo tuolloin lapsena kauniina. Projektiin osallistuvat työntekijät työmaakäynnillä Korsossa. Woldemar Baeckman on taustalla baskeri päässään. 7

10 4. Arkkitehti Woldemar Baeckman Työpöydän ääressä Työmaalla Woldemar Baeckman Woldemar Baeckman syntyi Pietarissa vuonna Hän opiskeli arkkitehtuuria Helsingin teknillisessä korkeakoulussa ja valmistui arkkitehdiksi Samalla kurssilla Baeckmanin kanssa opiskeli muun muassa Aarne Ervi. Baeckman työskenteli opiskeluaikanaan monissa aikansa tunnetuissa arkkitehtitoimistoissa: Hytönen & Luukkonen, Jukka Siren, Kaj Englund. Hän osallistui myös Lasipalatsin suunnitteluun työskennellessään arkkitehtitoimistossa Rewell - Kokko - Riihimäki. Vuosina Baeckman työskenteli Helsingin kaupungin rakennustoimistossa Gunnar Taucherin alaisena. Jatkosodan aikana vuosina hän toimi SAFA:n standardisoimislaitoksen palveluksessa työtovereinaan muun muassa Rewell ja Ervi. Rakennustoimiston vuosinaan Baeckman tutustui arkkitehti Hugo Harmiaan, jonka kanssa hän osallistui arkkitehtikilpailuihin hyvällä menestyksellä. Tunnetuimpana työnä tältä ajalta on kenties Kauppakorkeakoulun suunnittelukilpailu, jonka he voittivat. Baeckmanin ja Harmian yhteistyö jatkui aina Harmian kuolemaan saakka vuonna Tämän jälkeen Baeckman jatkoi toimistoa omalla nimellään. Baeckmanin tytär Brita valmistui sisustusarkkitehdiksi ja teki jonkin verran yhteistyötä isänsä kanssa. Vuonna 1973 Baeckmanin arkkitehtitoimiston osakkaaksi tuli Brita Baeckmanin puoliso arkkitehti Jaakko Aartelo. Woldemar Baeckman työskenteli arkkitehtina aina 1970-luvun lopulle saakka. Hänen pitkään uraansa sisältyi julkisia rakennuksia, toimisto- ja asuinrakennuksia ja merkittävänä ryhmänä teollisuusrakennukset. Baeckmanin tunnetuimpia töitä Helsingissä ovat Kauppakorkeakoulu 1950 (Hugo Harmian kanssa), Koskelan raitiovaunuhallit 1953, asuintaloryhmä Ruskeasuolla Raisiontiellä (Hugo Harmian kanssa), ruotsinkielinen työväenopisto 1958 sekä Nya Svenska Läroverket 1962 (Eero Miikkulaisen kanssa). Baeckmanin tunnetuimpia teollisuusrakennuksia on Sinebrychoffin panimo Helsingissä vuodelta 1970 sekä Oy Asea Ab:n teollisuusrakennukset 1961 (Eero Miikkulaisen ja Kurt Mobergin kanssa). Turussa merkittäviä kohteita ovat Sibelius-museo 1969, Åbo Akademin Gadolinia rakennus 1969 (Helmer Löfströmin kanssa) ja Åbo Akademin kansliarakennus / saneeraus (Brita Baeckmanin ja Jaakko Aartelon kanssa). Vantaalle Baeckmanin toimisto suunnitteli Keimolaan teollisuusrakennuksen Aluma Oy:lle vuonna Tätä työtään Baeckman piti yhtenä parhaista teollisuusrakennuksistaan. Lisäksi toimisto suunnitteli Vantaalle teollisuusrakennuksia Schildt & Hallbergille (myöhemmin Tikkurilan Väritehtaat): keskusvarasto (yhdessä Kurt Simbergin kanssa) (purettu), lämpökeskus 1963 (purettu), auto- ja pukeutumishalli 1966, pääkonttori Tikkurilan Väritehtaat Oy:lle Baeckman suunnitteli Jaakko Aartelon kanssa laajennuksen Vantaan Hämeenkylään valmistui 1975 Baeckmanin ja Aartelon suunnittelema teollisuusrakennus yritykselle nimeltä Suomalainen Hattutehdas Oy. Rakennusta on myöhemmin laajennettu. 8

11 5. Rakennus ja sen lähiympäristö Kuva työmaavaiheesta Rakennus sijaitsee kallioisessa jyrkänteessä, joka on osa Ruusuvuorenmäen etelärinnettä. Jyrkänne laskeutuu Rekolanojan muodostamaan tasaiseen laaksomaiseen viheralueeseen. Alue on osa Korson etelä-pohjoissuunnassa kulkevaa Keskuspuistoa, jonka keskellä ovat ketjumaisesti Rekolanojasta muodostuneet Ankkalammet. Pitkänomainen rakennusmassa on sijoitettu maastoon niin, että korkeuserot tasoittuvat lähes täysin. Alarinteen puolella kellarikerros on upotettu syvälle rinteeseen, jolloin sen yläpuoliseen pääkerrokseen päästään kolmelta suunnalta läheltä maanpinnan tasoa. 9

12 Julkisivut koilliseen ja lounaaseen (jyrkänteen puoli). Huomiota herättävä elementti rakennuksen julkisivuissa on katettu parveke, joka reunustaa jyrkänteen puoleista pitkää sivua sekä osittain päätyä. Parvekkeen muurimainen kaide korostaa rakennuksen horisontaalisuutta. Rakennus näyttää tasakattoiselta, vaikka todellisuudessa katto muodostuukin kahdesta loivasta pulpettikatosta. Katemateriaalina oli alunperin huopa, räystäissä käytettiin kuparipeltiä. 10

13 Huolella suunniteltu yksityiskohta rakennuksessa on katon sadeveden poistojärjestelmä. Poistoputket nousevat räystäiden vesikourujen yli ja vesi johdetaan kourusta putkeen sen sivulta. Alapohjassa, kellarikerroksen ulkoseinissä sekä välipohjassa pääasiallisena rakenteena on teräsbetoni. Ensimmäisen kerroksen ulkoseinät ovat pääasiassa kevytsoraharkkoa. Jyrkänteen puoleisen pitkän sivun ulkoseinät ovat puurakenteiset. Yksityiskohtien suunnittelu näkyy mm. talon tunnelmaan sopivissa seiniin kiinnitetyissä ulkovalaisimissa. Pääkerroksen kivipintaisten julkisivujen käsittelynä oli alunperin valkoinen rappaus. Kellarikerroksen betoniseinät oli jätetty käsittelemättömiksi. Ikkunat ja ulko-ovet ovat kuultokäsiteltyä puuta. Parvekkeen lattia ja sisäänkäyntien askelmat ovat vaalean harmaata mosaiikkilaattaa. Parvekemuurin päällä on siitä selkeästi irrallaan puinen kulmikas käsijohde. Parvekkeen alla kellarikerroksen edustalla on liuskekivilaatoitus. Tilaohjelma Ruusuvuorenkujan suunnasta rakennukselle saavutaan pihatietä pitkin kohden itäpäätyä. Alkuperäinen pääsisäänkäynti on ylärinteen puolella pitkän sivun keskellä olevan erkkerimäisen osan vieressä. Pihajärjestelyt olivat sen mukaiset, että myös autolla päästiin ajamaan päädyn ohi lähelle sisäänkäyntiä. Kaakkoispäädyssä on autotalli ja sen vieressä sivusisäänkäynti. Vastakkaisessa päädyssä on lisäksi ollut sisäänkäynti rakennukseen nk. keittiöpihan kautta. 11

14 Pääkerros Talon keskuksen muodostaa halli, joka on lähellä pääsisäänkäyntiä, eteistä ja keittiötä. Sisäänkäynnin läheisyydessä on portaat kellarikerrokseen. Hallin keskellä on seinäkkeillä erotettu ruokailutila. Keskeisen halliosan kautta päästään joko päädyn levyiseen olohuoneeseen tai vastakkaiseen suuntaan makuuhuonesiipeen. Käytävän varrella on kaksi makuuhuonetta ja työhuone. Jokaisesta huoneesta on ollut oma uloskäynti pitkälle parvekkeelle. Kellarikerros Sauna- ja peseytymistilat ovat kellarikerroksessa. Pohjakerokseen pääsee myös ulkokautta olohuoneen uloskäynnin vieressä olevia jyrkkiä portaita pitkin. Portaat laskeutuvat laatoitettuun ja osittain katettuun ulko-oleskelutilaan, jonka yhteydessä on ulkotakka. 12

15 Myös rakennuksen sisätilojen materiaaleja ja kiinteitä yksityiskohtia on suunniteltu huolella. Pääoleskelutilojen katto myötäilee vinon vesikaton linjaa ja luo avaruutta tiloihin. Pintamateriaalina katossa on puu. Olohuoneessa on keittiöpihan puoleisella seinällä katon rajassa lasitiilinauha. Olohuoneen ja ruokailutilan suurten ikkunoiden kautta avautuu hieno näköala kallioiseen rinteeseen ja laaksomaisemaan. Olohuoneen takka on talon tyylin mukaisesti selkeälinjainen, pintakäsittelynä yläosassa vaalea rappaus ja alaosassa puhtaaksi muurattu Kupittaan keltainen sauvatiili. 13

16 6. Villa Sjöbergin arkkitehtuuri ja sen taustavaikuttajat Villa Sjöberg julkisuudessa Villa Sjöberg herätti valmistuttuaan mielenkiintoa kotimaassaan ja myös Suomen ulkopuolella. Rakennus oli mukana Suomen rakennustaiteen museon kiertävässä näyttelyssä esimerkkinä suomalaisesta lukujen arkkitehtuurista. Näyttely oli Tukholmassa 1960 ja Hampurissa Kirjassa "Suomalaista rakennustaidetta tänään" (Egon Tempel, Otava 1968) Villa Sjöbergiä esitellään osiossa yhden perheen talot. Ranskalainen arkkitehtilehti L'architecture d'aujourdhui esitteli vasta valmistunutta huvilaa. Julkaisuissa rakennusta esiteltiin Heikki Havaksen taidokkaasti ottamilla valokuvilla. Villa Sjöbergiä ei kuitenkaan koskaan esitelty Suomessa Arkkitehti-lehdessä, mikä oli Baeckmanille suuri pettymys. Villa Sjöberg löytyy myös uudemmasta arkkitehtuuriteoksesta. Slovenialainen arkkitehti ja tutkija Petra Ceferin pohtii teoksessaan "Constructing a legend" (Gummerus 2003) kansainvälistä käsitystä suomalaisesta arkkitehtuurista. Kirjassa esitellään arvostettuja suomalaisia arkkitehtuurikohteita, joille on tunnusomaista erityisesti herkkä maisemaan sovittaminen, rakennuksen selkeät muodot, taidokas luonnonmateriaalien käyttö ja yksityiskohtien huomioiminen. Yksi esitellyistä kohteista on Villa Sjöberg. Tutkija asettaa kirjassa kysymyksen, missä määrin kansainvälinen mielikuva suomalaisesta arkkitehtuurista on lähtöisin korkealuokkaisista ja taidokkaasti rajatuista valokuvista. Villa Sjöbergin kohdalla Havaksen valokuvien esittämä tunnelma vastaa kuitenkin hyvin todellisuutta rakennuksen valmistumisen aikoihin. 14

17 Arkkitehtuurista Erityisesti alkuvuosien valokuvista välittyy rakennuksen dramaattinen arkkitehtuuri ja vaikuttava tunnelma. Sen saa aikaan vastakohtien korostaminen: tarkan geometrinen valkoinen rakennus sijoitettuna epäsäännölliseen, elävään, melko tummaankin kalliorinteeseen. Rakennuksen dramaattinen luontoon sijoittuminen ja hallitut, selkeät suuret linjat ovat piirre, jossa on nähty yhtymäkohtia Frank Lloyd Wrightin arkkitehtuuriin. Rakennuksessa onkin sukulaisuutta Wrightin Falling water -nimisen asuinrakennuksen kanssa (1934). Villa Sjöbergin arkkitehtuurille ominaista valkoisten horisontaalien linjojen ja tumman taustan yhdistelyä Baeckman on myöhemmin käyttänyt myös isommassa projektissa, Nokian kartanon uuden päärakennuksen suunnittelussa. Vanha puinen Theodor Höijerin suunnittelema päärakennus purettiin 1960-luvun alussa ja uudisrakennuksesta järjestettiin arkkitehtikilpailu. Uuden päärakennuksen suunnitteli Woldemar Baeckman ja se valmistui Rakennus toimii nykyisin koulutuskeskuksena. Arkkitehti-lehden vuoden 1997 numeron 2 liitteessä on kuvailtu osuvasti Baeckmania arkkitehtina: " Hän seurasi uransa aikana arkkitehtuuri-ilmaisun muuntumista 1940-luvun kodikkuudesta aina 1960-luvun konstruktivismiin. Hänen töilleen on ominaista suurten linjojen hallinta, joka yhdistyy huolelliseen yksityiskohtien suunnitteluun ja harkittuun materiaalien käyttöön." Piirros hallin ja olohuoneen liittymisestä ulkotilaan ja parvekkeeseen. 15

18 7. Keskeiset muutokset ja nykytilanne Villa Sjöberg on ollut asuin- ja edustuskäytössä ja siinä asutaan edelleen. Rakennuksessa on tehty verrattain vähän muutoksia vuosien varrella. Suurimmat muutokset rakennus ja sen lähiympäristö kokivat 1970-luvun puolessa välissä tehdyn laajamittaisen julkisivuremontin yhteydessä. Alkuperäinen valkoinen rappaus korvattiin nykyisellä vihertävällä sävyllä. Pintakäsittelyssä käytettiin Tikkurilan väritehtaan omaa muodissa ollutta ruiskurappausta, jossa oli vihreitä väripisteitä. Kellarikerroksen seinien raakabetonipintaa on paikoitellen maalattu. Myös autotallin ovet ja parvekkeen muurimainen kaide saivat uuden vihreän värin. 16

19 1970-luvun remontin yhteydessä myös pihajärjestelyt muuttuivat. Pihasuunnitelma tilattiin tunnetulta puutarha-arkkitehdilta Onni Savonlahdelta. Ajo tontilla muuttui niin, että pääsisäänkäynnille ei enää päässyt autolla, vaan autot jätettiin kaakkoispäätyyn autotallin edustalle. Sisäänkäynnille johtaa nykyisin betonilaatoista tehty polku ja portaat. Vuosien varrella kasvillisuus rakennuksen ympärillä on lisääntynyt ja tuuheutunut. Alkuperäinen valoisa ja avoin tunnelma on muuttunut varjoisaksi ja sulkeutuneeksi. Rakennus ikään kuin piiloutuu kallioiseen metsään. 17

20 Olohuonetiloista parvekkeelle johtavan oven kohdalla on ulkotakan yläpuolella nykyisin pleksikate. Alun perin se on ollut avoimena. Rakennus näyttää ulkoapäin tarkasteltuna pääosin hyväkuntoiselta. Kiireellinen korjauskohde on luoteispäädyn hormi, jossa tiilet ovat pahasti rapautuneet ja irtoilevat jo paikoitellen. Huoltoa vaativat myös ikkunat, lasiulko-ovet, sadevesijärjestelmä sekä parvekkeen maalattu kaide ja puuosat. 8. Arvottaminen Villa Sjöbergin suunnittelija on kansallisesti arvostettu arkkitehti Waldemar Baeckaman. Rakennus on paikallishistoriallisesti merkittävä. Se valmistui tärkeän korsolaisen teollisuusyrityksen, Suomen Väri ja Vernissatehtaan johtajan asunnoksi ja edustustiloiksi. Rakennus edustaa hienosti aikansa arkkitehtuuria ja rakennustapaa. Siinä on käytetty korkealuokkaisia materiaaleja ja suunnittelu on ollut kokonaisvaltaista aina sisätiloja ja lukuisia yksityiskohtia myöten. Rakennus on pääosin hyvin alkuperäisenä säilynyt. Nyt tehdyn inventoinnin yhteydessä ei ollut mahdollisuutta tutustua rakennuksen sisätiloihin, joten niiden alkuperäisyysasteesta ei ole tarkkaa tietoa. Kohteella on selkeää rakennustaiteellista arvoa, jonka on todistanut sen saama kansainvälinenkin julkisuus. Villa Sjöberg kuuluu merkkirakennuksiin myös valtakunnallisessa mielessä. 18

21 9. Lähteet Piirustukset Arkkitehtuuritoimistossa Waldemar Baeckman - Jaakko Aartelo Oy säilyneet piirustukset rakennuksesta. Painetut lähteet Suomalaista rakennustaidetta tänään - Finsk byggnadskonst i dag; Egon Tempel; johdanto - inledning: Pekka Suhonen; suomennos Mirja Rutanen; svensk övers.: Eila Pajastie, Birgitta Parland & Isotta Söderhjelm. Helsinki, Otava Vantaan moderni teollinen rakennusperintö Amanda Eskola, Vantaan kaupunki Constructing a Legend; Petra Ceferin; The International Exhibition of Finnish Architecture ; Suomalaisen Kirajllisuuden Seuran Toimituksia 945; Gummerus, Topos; The international review of landscape architecture and urban design; Architecture and Landscape; 57 / 2006 Pekka Pakkala: "Woldemar Baeckman ", Arkkitehti -lehden liite no 2, Nokian kartanon seitsemän vuosisataa; Risto Husa, Karri Timgren, Katri-Mari Ruonala; Kirjapaino Libris, Muut lähteet CD- tallenteena: Rakennustaiteen seuran arkkitehtihaastattelut: Woldemar Baeckman; haastattelijana Sirkka-Liisa Jetsonen, Pekka Pakkala; Muistelmat: Woldemar Baeckman, arkkitehti SAFA, professor H.C.: "Studier, anställningar, uppdrag, tävlingar etc med kommentarer." Brita Baeckmanin yksityiskokoelma. Suomen Rakennustaiteen museon verkkosivu, arkkitehtiesittely Haastattelut: Marcus Söderberg Brita Baeckman Kurt Moberg Valokuvat Suomen Rakennustaiteen museo: s.8 oik.ylh. Brita Baeckmanin yksityiskokoelma: s.7, s.8 vas. reuna, s.9. Brita Baeckmanin yksityiskokoelma, kuvaaja Heikki Havas: kannen kuva, s.10, s.13, s.14 Marcus Söderberg: s.16 oik.ylh., s.17 ylin Nokian kaupungin kuva-arkisto: s.15 Vantaan kaupunginmuseon kuva-arkisto: s.6 Vantaan kaupunginmuseo / Mikko Mälkki, Jaana Moberg: loput valokuvat 19