LAPIN KIVENNAISVARAT

Transkriptio

1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS GEOTEKNILLIS~ JULKAISUJA N:o 67 LAPIN KIVENNAISVARAT KIRJOITTANEET HERMAN STIGZELIUS JA PENTTI ERVAMAA ENGLISH SUMMARY MINERAL RESOURCES OP LAPLAND HELSINKI 1962

2 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS GEOTEKNILLISIA JULKAISU JA N:o 67 LAPIN KIVENNAISVARAT KIRJOITTANEET HERMAN STIGZELIUS JA PENTTI ERVAMAA 8 KARTTAA TEKSTISSA ENGLISH SUMMARY MINERAL RESOURCES OF LAPLAND HELSINKI 1962

3 Helsinki 198'1 Valtioneuvoston kirjapaino

4 ESIPUHE Seuraavana esitettävän Lapin kivenniiisvaroja käsittelevän yleiskatsauksen ovat tekijät laatineet Lapin teollisuustoimikunnan pyynnöstä Saviesiintymiä käsittelevän kappaleen on kirjoittanut maist Juho Hyyppii geologisesta tutkimuslaitoksesta Turpeista on kirjoittanut tri Martti Salmi, myös geologisesta tutkimuslaitoksesta Teollisuusmineraaleja käsittelevä osa perustuu suurelta osaltaan geologisen tutkimuslaitoksen arkistossa oleviin tri Erkki Aurolan laatimiin raportteihin Tri Aurola on myös tarkastanut teollisuusmineraaleja koskevan osan Paitsi geologiselta tutkimuslaitokselta, ovat tekijät saaneet arvokasta tukea työssään mm Outokumpu Oy:ltä, Otanmäki Oy:ltä, Suomen Malmi Oy:ltä ja Lapin maakuntaliitolta Tammikuun 26 päivänä 1961

5

6 SISALLYSLUETTELO ESIPUHE KARTOITUSTILANNE KALLIOPERÄEARTOITUS YAAPERÄKARTOITUS GEOFYSIKAALINEN AEROKARTOITUS JA POHJAKARTTATUNNE 1 MISIN ALUE KEMIJÄRVEN NAALAISKUNNASSA Karv&vmr a, Mustdampi Raajiirvi Leveäselkii S&ki Muutesiintymät 2 KOLARIN ALUEEN RAUTAMALMIT Rautuvaara Sivakkalehto Taporova Suuoja Juvakaisenmaa Rytijankii Rautuoja Kuerjoki Kolarin alueen muut rautamalmiaiheet 3 KOLARIN ALUEESEEN LIITTWAT RAUTAMALoaIAIEEET MUONION PUOLELLA Mannakorpi Tuohilehto 4 JERISJÄRVEN XAONEETTINEN HAIRIOALUE MUONIOSSA 5 PORKOSEN-PAHTAVAARAN ALUEEN RAUTAMALMIT KITTILÄSSA 6 VÄHÄJOEN RAUTA~~ESIINTYMA TERVOLASSA 7 JAURATSIN RAUTABiALMiAiFIEET PELKOSENNIEB~LLA 8 OUTOLAMXEN MAONET~~IESIINTYMÄ SODANKYLÄSSA

7 KROM~ALMIESIINTYMAT 1 KEMIN KROB~TTIESIINTYMAT 2 KIVALON KROMIITTIESIINTYMÄT 3 MUITA 9ROMIAIHEITA MOLYBDEENI RIKKIKIISU- JA NAGNEETTIKIISU KOBOLTTI K'UPARI -ELI AIHEET LYIJY- JA SINKKIESIINTYMAT SEKA NWIN VIITTAAVAT Kallinjärven molybdeenihohde-esiintymii Ylitorniolla Muita molybdeeniaiheita 2 RIggIKnSiJ- JA MAONEETTIKIISUESIINTYMÄT Savinan rikkikiisuesiintyma Sallmsa Sirkan Kumputunturin alueen rikki- ja magneettikiisuesiintymat Kittiläesä Kelujoen kobolttipitoinen magnetiittirikkikiisuesiintymii Sodankylassa Ma&neettikiisuesiintymiit Lapin kulta-alueella Kopsusjiirven magneettikiisuesiintymä Sodankylassä Jolnivuonon rikkikiisuesiintyrnä Inarissa Levijärven magneettikiisuesiintymä Kittilässä Savukosken kiisuesiintymät Jalkajoen magneettikiisuesiintymä Kittilbsä Peurasuvannon rikkikiisuaihe Sodankylbsä Muita rikkikiisu- ja magneettikiisuaiheita 3 ATRI OY:N TUTKIMAT KIISUMALMIAIHEET KITTILASSA 4 KUPARIKIISUESIINTYMAT JA NIIHIN VIITTAAVAT AIHEET Aholan kuparilouhos Sallassa Maunitutkimuksia Posiolla Sirkan kiisuesiintymii Kittilässä Kupari-Rautuvaaran malmi Kolarissa KihmaImiaiheet Enontekiöllä N~tamön-Vatsärin alueen malmiaiheet Inarissa Kuorajoen kiisumalmiaihe Sodankylässä Hotinvuoman kiisuesiintymä Kittilässä Muita kupariaiheita 6 LYIJY- Putaan sinkkivälke-lyijyhohde-esiintyd Sodankylitssa Muita lyijy- ja sinkkimalmiaiheita JA SINKKIMALMIAIHEET

8 3 HUHDONTAKULLAN EMÄKALLIOIKSI EPAILTYJA JUONI- JA RAKOMtTO- DOSTUMIA Kerkelankaivos Ruikka Prospektor Oy:n tutkimat *sideriittijuonet* Inarin kunnwsa Magneettikiisuesiintymiit kulta-alueella Makiirärova Palokiimaselkti Muut aiheet TEOLLISUUSMINERAALIT 39 ~ASBESTIESIINT&T 39 2 KVARTSIESIINTY~~AT 39 3 VERMIKULIITTIE~IINTYMAT 40 Maaninkavaara 40 4 KIILLE-ESIINTYMAT 40 Varpupii& eli Pesselmiivaara Sodankylass& 40 5 BERYLLIESIINTYMAT 41 Laajamaan berylliesiintymti Pellossa 41 Muut berylliesiintymät 41 6 APATIITTIESIINTYMÄT 41 Lehmikarin apatiittiesiintymii Rovaniemellii 41 7 KAOLIINIESIINTYMAT 41 Savukosken ja Pelkosenniemen kaoliiniesiintymat 41 8 MAUNESIITTIESIINTYMAT 42 Kaaritunturin magnesiittiesiintyma Inarissa 42 9 SIDERIITTIESIINTYMAT 42 Pahtalaenvuom&n sideriittiesiintyma Muoniossa KYANIITTIAIHEITA 42 KALKKIKIVI JA DOLOMIITTI 1 KALKKIMAAN DOLOMIITTILOUHOS ALATORNIOLLA 2 AKÄSJOENSWN EALKKIEIVIESIINTYMÄ KOLARISSA 3 MUUT KALKKIKIVI- JA DOLOMIITTIESIINTYMÄT KIVITEOLLISUUDEN TARKOITUKSIIN SOVELTUVAT ESIINTYMÄT 44 1 RAKENNUSKIVIEN LOUHINTAAN SOVELTUVAT KIVILAJIT 44 4 PAAKKOLAN LIUSKE 46 5 URMORIESIINTYMAT 46 Kalkkimaa Alatorniolla 46 Louen marmori Tervolassa 46 Kittilan kromimarmoriesiintymiit 46

9 SAVI- JA SAVIHIESUESIINTYMAT TURVEVARAT SUMMARY: MINERAL RESOURCES OF LAPLAND KIRJALLISUUTTA MAANTIETEELLINEX HAKEMISTO ABSTRACT The occurrences of metallic and non-metallic mineral deposits in Finnish Lapland are described brief ly

10 KARTOITUSTILANNE Geologinen ja geofysikaalinen kartoitus ovat menestyksellisen malminetsinnän perusedellytyksiä Seuraavassa esitetään miten pitkälle ne olivat Lapin osalta edistyneet vuoden 1960 loppuun mennessä Kallioperäkartoitus on suoritettu Lapissa geologisen tutkimuslaitoksen toimesta mittakaavaan 1: Kartasta 1 ilmenee milloin mikin karttalehti ja sen selitys ovat valmistuneet Inarin ja Utsjoen karttalehtien kallioperiikartat ovat vasta tekeillä Maastotyöt on suurimmalta osalta jo suoritettu ja karttojen arvioidaan valmistuvan parin vuoden kuluttua Ylitornion, Rovaniemen ja Kuolajärven karttalehdet ovat valmistuneet jo vuosina eivätkä enää vastaa nykyajan vaatimuksia Näiden alueiden uudelleenkartoitus onkin geologisen tutkimuslaitoksen Iähiohjelmassa Tällöin tullaan kallioperäkartat ainakin geologisesti mielenkiintoisimmilta alueilta julkaisemaan mittakaavassa 1: Tiimän mittakaavan käyttöön on jo siirrytty Etelä-Suomen osalta MAAPERAKARTOITUS Suomen geologisen yleiskartan (lehtijako kartassa 1) maaperäkarttoja (1: ) ei Lapin läänin alueelta ole vielä lähiaikoinakaan saatavissa Sen sijaan koko Pohjois-Suomen maaperäkartta 1: 1 milj on painatusvaiheessa Jokivarsista on saatavissa maaperäkarttoja valojäljennöksinä (1: ) Muut Lapissa suoritetut kartoitukset ovat toistaiseksi työkartoilla Maaperäkartoituksen nykytilanne Lapin läänin osalta ilmenee kartasta 2 GEOFYSIKAALINEN AEROKAl3TOITUS JA POHJAKARTTA~LANNE Aerogeofysikaalista kartoitusta on suoritettu systemaattisesti geologisen tutkimuslaitoksen toimesta Kartasta 3 ilmenee miten pitkälle tämä on Lapin läänin osalta edistynyt vuoden 1960 loppuun mennessä Lentokorkeus

11 Kartta 1 Suomen geologisen yleiskartan 1: lehtijako ja en karttalehtien painatusvuodet Suluissa karttalehtien selitysten paintusvuodet Map 1 Index kp of general geological m p of Finland, printing years of sheets and, within parenthcscs, years of publication of the explanations

12 Kartta 2 Lapin läänin maaperäkartoitustilanne Kartoitettu alue 2 Kartan julkaiseminen mittakaavassa 1: suunnitteilla Map 2 Situation of mapping of superjicial deposits in Lapland province Dee Mapped area 2 Printing of map in scale 1: is planned

13 on yleensä 150 m ja lentolinjojen väli 400 m Kolarin alueella on mittauslennot kuitenkin suoritettu 300 m korkeudessa linjaväleinä 800 m Magneettiset, sähköiset ja radioaktiiviset anomaliat rekisteröidään ja niiden perusteella laaditaan aeromagneettisia ja -sähköisiä karttoja Geologisen tutkimuslaitoksen lisäksi ovat Outokumpu Oy ja Otanmäki Oy suorittaneet aeroprospektausta matalalentona (lentokorkeus n m) eräillä sanottuja yhtiöitä kiinnostavilla tutkimusalueilla Myös nämä alueet on merkitty karttaan 3 Systemaattista geofysikaalista aerokartoitusta hidastaa tarkoitukseen soveltuvien ilmakuvakarttojen puute Tilanne tältä kohdin ilmenee kartasta 4 KIVENNAISESIINTYMAT Seuraavassa esitetään Lapin tähän asti tunnetut kivennäisesiintymät samoin kuin tärkeimmät uusiin esiintymiin viittaavat aiheet Lisäksi kiisitellään teollisuuden kannalta tärkeimpien maalajien, saven ja turpeen esiintymistä Lapissa Tiedot eri esiintymistä ja malmiaiheista on esitetty varsin suppeassa muodossa Viittauksilla julkaisuihin ja tutkimusraportteihin on kuitenkin pyritty osoittamaan, mistä tarkempia tietoja ko esiintymistä on saatavissa 1 MISIN ALUE KEMIJÄRXEN MAALAISKUNNASSA Misin rautamalmialue sijaitsee Kemijärven maalaiskunnan alueella Rovaniemen-Kemijärven rautatien varrella Alueelta löydettiin Kärväsvaaran malmiesiintymä vuonna 1921 ja samana vuonna sai talollinen Matti 0 Lahtela ensimmäiset esiintymää koskevat valtauskirjat Suomen Malmi Oy suoritti tutkimuksia Karväsvaarassa ja sen lähiympäristössä vuosina Tällöin löydettiin mm myöhemmin Mustalammen nimellä tunnettu malmiaihe Geologinen tutkimuslaitos suoritti v 1954 aeromagneettisen kartoituksen Misin alueella Todetuista häiriöistä saatujen viitteiden perusteella löysi Suomen Malmi Oy Sääski-nimisen malmiaiheen v 1955 ja Otanmäki Oy Raajärven malmiaiheen v 1957 sekä v 1958 suoritetun magneettisen matalalennon perusteella Leveäselän malmiaiheen 1959 (matalalennon linjaväli 200 m) Otanmäki Oy on saanut kaivoslain mukaiset oikeudet Kärväsvaaraan, Mustalampeen ja Raajärveen v 1957 sekä Sääskeen ja Leveäselkään v 1959 Esiintymien sijainti ilmenee kartasta 5

14 Kartta 3 Lapin lganin aerogeofysikaalinen kartoitus ja prospektointi Geologisen tutkimuslaitoksen kartoittama alue 2 Outokumpu Oy:n mittaama alue - 3 Otanmaki Oy:n mittaama alue Map 3 Aerogeophysical rnapping and prospecting of Lapland province Dec Area mapped by Geological Surcey 2 Area prospected by Outokt~mpu Co 3 Area prospected by Otanmäki Co

15 14 Kartta 4 Lapin läänin ilmakuvaus- ja ilmakuvakarttatilanne Ilmakuvakartat 2 Kuvattu alue 3 Alue, jota ei ole kuvattu Map 4 A&al photographs and maps of Lapland prozvince Dee Maps prepared Irom aerial photographs 2 Aerial photographs 3 No aerial photographs

16 Kärväsvaara Kärväsvaara on sodan jälkeen Lapin ensimmäinen tuotannollista toimintaa harjoittava malmikaivos Valmistelevat rakennustyöt aloitettiin kesäkuussa 1958 Malmin tuotanto pääsi alkuun avolouhintana heinäkuussa 1959 Vuonna 1959 louhittiin tonnia 547 % rautaa sisältävää malmia, josta saatiin tonnia 705 o % rautaa sisältävää rikastetta Vuonna 1960 louhittiin tonnia malmia, josta saatiin tonnia rikastetta Louhintaa jatketaan avolouhoksessa vuoden 1961 loppuun, jonka jälkeen on siirryttävä maanalaiseen louhintaan Siihen tähtäävät valmistelevat työt ovat jo käynnissä, Syksyllä 1960 oli Kärväsvaaran kaivoksen miesvahvuus 140 Karväsvaaran malmin puhkeama on 140 m pitkä ja sen pinta-ala m2 Alaspäin suippenevan, linssin muotoisen malmion on arvioitu sisältävän 270 metrin tason yläpuolella tonnia malmia, josta avolouhoksessa IC CIRCLE Kartta 6 Misin alueen rautamalmit Map 5 Map showing loeation of iron ores in Misi area

17 voidaan louhia n tonnia Jos louhinta pidetään maanalaisen louhintavaiheen aikana yhtä suurena eli tonnia/vuosi, riittävät tunnetut malmivarat vuoteen 1968 (Runolinna 1959) Mustalampi Alustavissa tutkimuksissa on Otanmäki Oy todennut, ettei tätä syvallä sijaitsevaa esiintymää voi louhia avolouhintamenetelmää käyttäen Esiintymiin tarkempi tutkimus ja mahdollinen hyväksikäyttö tulee ajankohtaiseksi vasta Kärväsvaaran malmivarojen ehtyessä - Mustalampi sijaitsee vajaan kilometrin päässä Kärväsvaaran rikastamosta Raajärvi Malmin hevosenkengän muotoinen puhkeama, jonka pinta-ala on n m2, on m paksun biesukerroksen peittämä Kenttäkaade on n 55" itään ja sivukaade 60-80" etelään Syväkairauksilla on esiintymä inventoitu 250 metrin syvyyteen ja todettu sen sisältävän ainakin 4,3 milj tonnia malmia Varsinaisessa malmissa on magnetiittiin sitoutunutta rautaa n 47 %, mutta jos sisäraakut otetaan mukaan, alenee rautapitoisuus 45 %:iin Otanmäki Oy:n laatiman Raajärven käyttösuunnitelman mukaan tultaisiin maanalaisen kaivostoiminnan aikana, sivukivilaimennuksen ja valmistavien töiden raakkulouhinnan johdosta saamaan 67 % rautaa sisältiivää rikastetta 55,5 % kaivoksesta nostetusta kivimäärästä - Malmi sisältää n 015 % fosforia ja 0,15 % rikkiä Rikasteen fosforipitoisuus on 0,oa % ja rikkipitoisuus 0,03 % Syväkairausrei'issä suoritettujen voimanuolimittausten perusteella on todettu Raajärven malmin jatkuvan vielä 250 metrin tason alapuolelle Esiintymän välittömässä läheisyydessä suoritetuissa kairauksissa ja magneettisissa mittauksissa on saatu viitteitä myös lisämalmista Tutkimusten perusteella voidaan Raajärven ja sen sivuesiintymien kokonaismalmivarat arvioida 6-9 milj tonniksi Otanmäki Oy on laatinut suunnitelman Raajärven esiintymän hyväksikäyttämiseksi Teollisuusneuvottelukunnan vuoriteollisuusjaosto on siitä antamassaan lausunnossa todennut, että suunniteltu yritys todettujen 4, a milj tonnin malmivarojen puitteissa ja rautamalmin silloisen suhteellisen alhaisen hintatason mukaan tuottaisi vaatimatonta voittoa Jaosto huomauttaa samalla, että jatkotutkimuksissa todennäköisesti tavataan lisää malmia, jolloin kannattavuus paranee

18 Leveäselkä Leveäselän esiintymä sijaitsee n 3 km Raaj ärvestä kaakkoon Tähänastisten kairausten mukaan malmi sisältää ainakin tonnia magnetiittimalmia, jossa magnetiittiin sitoutuneen raudan pitoisuus on 45 % (vrt Raajiirvi 45 %, Karvasvaara 49 %) Jatkotutkimuksissa kasvanevat malmivarat Kärväsvaaran tasolle Esiintymän hyväksikäyttö on ilmeisesti mahdollista sen jälkeen kun Raajärvellä on ryhdytty kaivostoimintaan Sääski Alustavissa syväkairauksissa (2 reikää) on todettu vain n 27 % rautaa sisältävää malmia Esiintymän tarkempi tutkiminen jäänee tuonnemmaksi Muut esiintymät Misin alueelta tunnetaan vielii joukko magneettisia häiriöitä, joihin saattaa liittyä käyttökelpoisiakin rautamalmiesiintymiä Niistä voidaan mainita v 1960 löydetyt ja vielä tarkemmin tutkimattomat Matkajärven ja Kaivoslammen magneettiset häiriöt, joista viimeksi mainittu sijaitsee Rovaniemen maalaiskunnan alueella 2 KOLARIN ALUEEN RAUTAMALMXl! Juvakaisenmaan rautamalmiesiintymii Niesajoen varrella Kolarin kunnassa tunnettiin jo 1600-luvulla Hyyderovan magneettinen häiriö Yllästunturin eteläpuolella on todettu jo 1800-luvun alkupuolella Vuonna 1917 löydettiin lisäksi Sivakkalehdon (ent Kivikkopalon) laaja ja voimakas magneettinen häiriöalue, josta tällöin ei kuitenkaan löydetty käyttökelpoista malmia Geologisen tutkimuslaitoksen v 1955 Kolarin alueella suorittamassa aeromagneettisessa kartoituksessa todettiin uusi voimakas indikaatio Rautuvaaran maastossa >SamaYa saatiin muitakin uusia viitteitä mahdollisists rautamalmeista Vuodesta 1956 alkaen on Suomen Malmi Oy tutkinut ko malmikenttää Vuonna 1959 tehdyn sopimuksen mukaan luovutti sanottu yhtiö omistusoikeuden alueella oleviin kaivospiireihin ja valtauksiin - Kuerjoen valtauksia lukuun ottamatta - Otanmäki Oy:lle Suomen Malmi Oy jatkanee kumminkin valtion toimeksiannosta tutkimuksiaan alueella Otanmäki Oy tutkii puolestaan esiintymien teknillisiä ja taloudellisia hyväksikäyttömahdollisuuksia - Tärkeimpien esiintymien sijainti ilmenee kartasta 6

19 Rautuvaara Esiintymään kuuluu kaksi rinnakkaista lounais-koillissuuntaista magneettista häiriöjaksoa, joista luoteinen, ns Pohjois-Rautuvaara, on n 3 km:n pituinen ja kaakkoinen, ns Etelä-Rautuvaara, n 1 km:n pituinen Pohjois-Rautuvaaran jakson lounaispäässä on kairauksilla inventoitu hyvin säännöllinen, jyrkkäasentoinen malmilinssi, jonka pituus on n 350 m ja paksuus m Esiintymän on todettu jatkuvan myös syvyyssuuntaan hyvin säännöllisenä Varmaa ja todennäköistä malmia on 400 metrin syvyyteen laskettuna yhteensä ainakin 6, s milj tonnia; magnetiittiin sidottu rautapitoisuus on 30, o % Geofysikaalisten mittausten perusteella malmin voidaan arvioida ulottuvan n metrin syvyyteen 600 m:n syvyyteen laskettuna malmivarat olisivat n 11, o milj tonnia Malmissa on haitallisina aineksina 2-5 % kiisuja ja n 0,25 % kuparia Rikastusprosessissa nämä kuitenkin voidaan suurimmalta osalta poistaa Etelä-Rautuvaaran jakson huomattavin yhtenäinen malmilinssi on n 200 m pitkä ja keskimäärin m paksu Tämäkin malmilinssi on jyrkkäasentoinen ja hyvin säännöllinen Malmio näyttää laajenevan syvyys- suunnassa 250 metrin tason yläpuolella on todettu olevan 3,5 milj tonnia malmia, jonka magnetiittiin sidottu rautapitoisuus on % Geofysi- Kartta 6 Kolarin rautamalmit ja tärkeimmät magneettiset häiriöjaksot Map 6 Iron ores and the most imporiant magnetic anomalies of Kolari area

20 kaalisten mittausten perusteella näyttää malmi jatkuvan syvyyssuuntaan vielä ainakin toiset 250 m, jonka mukaan Etelä-Rautuvaaran päälinssin kokonaismalmivarat olisivat n 7 milj tonnia Malmissa on hyvin vähän kuparia Lisäksi on Etelä-Rautuvaaran jakson kairauksissa tavattu joitakin pienempiä malmioita, joissa on todennäköisesti n 1 milj tonnia malmia Pohjois-Rautuvaaran lounaisella jatkeella sijaitsee Kupari-Rautuvaaraksi nimitetty erillinen malmilinssi, jossa on n 17 % magnetiittirautaa ja 0,65 % kuparia Korkeaan kuparipitoisuiiteen perustuen voitaneen tätä niukkarautaista esiintymää käyttää hyväksi muun kaivostoiminnan yhteydessä Esiintyman tunnetut malmivarat ovat n 2 milj tonnia Rautuvaaran kokonaismalmivarat ovat ainakin 11 milj tonnia ja todennäköisesti 2 1 milj tonnia, mahdollisesti suuremmatkin Rautuvaaran malmi on helposti louhittavaa, jauhettavaa ja rikastettavaa Sivakkalehto Magneettiset indikaatiot viittaavat siihen, että Sivakkalehto lienee merkittävin rautamalmiesiintymä Kolarin alueella Syväkairauksissa on magneettisten häiriöiden kuitenkin todettu aiheutuvan suurimmaksi osaksi vain n % rautaa sisältävistä pirotemalmeista, joiden hyväksikäyttö ei sellaisenaan ole kannattavaa Neljässä reiässä on kumminkin n 200 metrin syvyydessä tavattu yli 60 % rautaa sisältäviä malmiosueita Kairaustulokset viittaavat siihen, että täällä ollaan tekemisissä kymmenkunta metriä paksun, suhteellisen rikkaan syvämalmin kanssa Reikien voimakkaan taipumisen vuoksi ei tähän mennessä kuitenkaan ole onnistuttu saamaan luotettavaa kuvaa malmin muodosta ja ulottuvaisuuksista Tällä hetkellä voidaan varmasti arvioida Sivakkalehdon sisältävän vain n 0,5 milj tonnia yli 50 % magnetiittirautaa sisältävää malmia Esiintyman todelliset malmivarat saataneen selville vain ajamalla esiintymään tutkimuskuilu - Sivakkalehdon malmi näyttää rakenteensa puolesta olevan helposti jauhettavaa ja rikastettavaa Taporova Taporovan hematiittimalmin kokonaismäärä on arvioitu 20 milj tonniksi Vaikka malmi sisältää rautaa paikoin yli 40 %, on sen keskipitoisuus vain 25,s % Avolouhintana voidaan osa esiintymästä ehkä käyttää hyväksi On laskettu, että louhimalla yhteensä 16,~ milj tonnia malmia ja arvotonta sivukiveä saadaan 13 milj tonnia hematiittimalmia, joka sisältää 25 % talteenotettavissa olevaa rautaa Koska tämä malmin osa olisi halvalla louhittavaa ja samalla verraten helposti jauhettavaa, näyttää Taporova

21 alhaisesta rautapitoisuudestaan huolimatta tarjoavan mahdollisuuksia kaivostoiminnan harjoittamiselle Ne olisi kuitenkin vielä tarkemmin selvitettävä Suuojan esiintymä muodostaa todennäköisesti Taporovan hematiittiesiintymän jatkeen Malmi on kairattu vain 200 metrin profiilivälein, mikä vaikeuttaa tarkan malmiarvion tekoa Eräässä profiilissa on rautapitoisuus n 20 metrin matkalla yli 50 %, mutta yleensä vain n 30 % Suomen Malmi Oy:n malmiarviossa ( ) on Suuojan osalle merkitty 100 metrin syvyyteen laskettuna 10 milj tonnia todettua malmia keskipitoisuudeltaan 32,s % rautaa sekä lisäksi 5 milj tonnia todennäköistä malmia Kiven rikkinäisyyden johdosta saattaa esiintymän louhinta muodostua suhteellisen kalliiksi, mutta malmin jauhatus- ja rikastusominaisuudet ovat hyvät Juvakaisenmaa Juvakaisenmaan magnetiittiesiintymän malmivarat ovat Oy Vuoksenniska Ab:n aikoinaan suorittamien tutkimusten mukaan n 0,s-1, o milj tonnia ja rautapitoisuus 40 % Malmion asento on pysty ja malmi on helposti louhittavea, jauhettavaa ja rikastettavaa Rytijänkä Rautuvaaran jakson koillisella jatkeella Niesajoen molemmilla puolilla sijaitsevaan Rytijänkään kuuluu kaksi erillista malmiota, ns Etelä- ja Pohjois-Rytijänkä Edellinen on n 0,4 milj tonnin suuruinen kapea magnetiittimalmio, jonka rautapitoisuus on n 37 % Pohjois-Rytijängässä on noin 0,5 milj tonnia lähellä pintaa olevaa malmia, jonka rautapitoisuus on n 50% Rautuoja Rautuojan n 6 km pitkän magneettisen häiriöjakson ja Rautujärvestä laskevan Rautuojan leikkauskohdassa on tavattu 5 m leveä magnetiittimalmimuodostuma, jonka rautapitoisuus on 3 1,3 % Häiriöjakson muissa osissa suoritetuissa syväkairauksissa (6 reikää) on tavattu vain aivan kapeita malmikerroksia Alueella todetut gravimetriset ja magneettiset häiriöt johtunevat heikosta magnetiittipirotteesta tai syvällä, sijaitsevasta malmista

22 Kuerjoki Kuerjoki on toistaiseksi tarkemmin tutkimaton magneettinen häiriöalue Rautuojan jakson jatkeella Akäsjoen pohjoispuolella Alueelta on löydetty mm hyvänpuoleinen magnetiittimalmilohkare Kolarin alueen muut rautamalmiaiheet Kolarin alueen aeromagneettisissa kartoissa on useita pienempiä häiriöita, joiden tarkempaa selvitystä maasta käsin suoritettavilla tutkimuksilla ei toistaiseksi ole katsottu aiheelliseksi Ne aiheutunevat ainakin suurimmaksi osaksi taloudellisesti merkityksettömistä magnetiittipirotteista Esimerkkinä tällaisesta malmiaiheesta voidaan mainita Hyyderovan jo 1800-luvulla tunnettu laaja mutta heikohko magneettinen häiriöalue Yllästunturin eteläpuolella Tähänastisten alustavien tutkimusten perusteella näyttävät myös Ristimellan ja Siukomellan vanhastaan tunnetut magnetiittimalmiaiheet, samoin kuin Suuvaaran hematiittiesiintymä, olevan taloudellisesti merkityksettömiä Mannakorpi Suomen Malmi Oy:n Kolarin alueella suorittamien tutkimusten yhteydessä todettiin v 1958 magnetiittimalmiesiintymään viittaava selväpiirteinen magneettinen häiriö Kaalamaniemessä Muonion kunnassa Suoritetuissa syväkairauksissa todettiin yhdessä reiässä 60 metriä 28 % rautaa sisältävää malmia, jossa rautapitoisuus 10 m:n matkalla oli 40 % Mahdollisesti reikä on malmin suuntainen Vaikeiden kairausolosuhteiden ja alustavissa kairauk- sissa saatujen heikohkojen tuloksien johdosta esiintymän jatkotutkimukset on siirretty tuonnemmaksi -Mannakorven valtauksien omistusoikeus siirtyi Otanmäki Oy:lle Tuohilehto Tämä lähellä Kolarin pitäjän pohjoisnurkkaa sijaitseva magneettinen häiriöalue on tutkittu alustavasti Otanmäki Oy:n toimesta Alue oli vallattuna eikä sillä liene taloudellista merkitysta

23 Otanmäki Oy:n toimesta suoritetussa matalalentoprospektauksessa todettiin v 1958 Jerisjarven Jerissaaren kohdalla Muonion kunnassa huomattavia magneettisia häiriöitä, joista lupaavimmat ovat veden alla Alustavissa tutkimuksissa ei vielä ole selvinnyt mistä häiriöt aiheutuvat Tutkimukset jatkuvat Porkosen-Pahtavaaran rautamalmiesiintymät löydettiin vuonna 1865, jonka jälkeen niitä on tutkittu moneen otteeseen: Geologinen toimikunta 1920, Suomen Malmi Oy , Oy Vuoksenniska Ab 1943 ja Otanmäki Oy 1958 Esiintymä jakautuu satoihin pienempiin malmioihin, jotka muodostavat kaksi rinnakkaista, pohjois-eteläsuuntaista jaksoa Naista läntisempi kulkee Pahtavaaran kautta ja itäisempi Porkosen-Silmänpaistaman- Kuoreslaen-Haurespään vaarajonoa seuraten Erilliset malmiot ovat vain harvoissa tapauksissa muutamien metrien paksuisia Myös niiden syvyysulottuvuus on loivan akselisuunnan johdosta yleensä verraten pieni Malmimineraaleina olevat hematiitti ja magnetiitti esiintyvät tomumaisen hienona pirotteena hyvin tiiviissä kvartsiitissa Rautapitoisuus nousee vain harvoissa kohdissa 40 %:iin Malmi sisältää fosforia verraten runsaasti Erillisten malmioiden pienuuden sekä malmin huonon jauhettavuuden ja rikastettavuuden vuoksi on nykyisten tietojen valossa vaikea osoittaa Porkosen-Pahtavaaran alueelta yhtään sellaista malmiesiintymää, jonka hyväksikäyttöön olisi nykyvaiheessa mahdollisuuksia Toistaiseksi Porkosen-Pahtavaaran malmikenttää ei kuitenkaan ole tutkittu niin tarkoin, että myös käyttökelpoisten malmioiden löytymistä voitaisiin pitää mahdottomana (Hackman 1925, E Mikkola 1941, Väyrynen 1954) Vähäjoen v 1943 löydetty esiintymä sijaitsee Koivun asemalta n 8 km kaakkoon, Vähäjoen asutusal~lla Geologinen tutkimuslaitos suoritti alueella w geologista kartoitusta, geofysikaalisia mittauksia ja kairauksia (10 reikää) Tutkimuksissa todettiin muutamia miljoonia tonneja prosenttista rautamalmia (Aimo Mikkola 1947) Otanmäki Oy valtasi esiintymän v 1959 ja on suorittanut alueella mm täydentäviä geofysikaalisia mittauksia Nykyisen käsitkysen mukaan on olemassa edellytyksiä myös taloudellista merkitystä omaavan muutaman miljoonan tonnin magnetiittirautamalmin löytymiselle Tutkimukset jatkuvat

24 7 JAURATSIN RAUTAMALMIAIHEET PELKOSENNIEMELLA Jauratsin rautamalmiesiintymä on tiettömässä maastossa Pelkosenniemen kunnassa n 10 km Kemijoen eteläpuolella Tätä pientä kvartsiittiin liittyvää esiintymiiä on tutkinut Suomen Malmi Oy 1938 Noin 40 % rautaa sisältavaa hematiittimalmia on laskettu olevan tn ja 32-prosentista magnetiittimalmia tn Malmin asennosta paatellen malmivarat eivät liene paljonkaan suuremmat Otanmäki Oy on viime vuosina suorittanut täydentäviä tutkimuksia Jauratsin esiintymän ympäristössä Tutkimukset ovat vielä kesken 8 OUTOLAMMEN MAONETIITTIESIINTYMA SODANKYLASSA Suorittamassaan aeromagneettisessa matalalentotutkimuksessa Otanmäki Oy totesi v 1957 mielenkiintoisen magneettisen anomalian Orajärven ja Repojoen välisestä maastosta Outolammen läheltä Kairauksissa (3 reikää) tavattiin 2-3 m yli 50 % rautaa sisältavaa magnetiittimalmia, jossa lisäksi on useita prosentteja kobolttipitoista rikkikiisua (vrt Kelujoki, s 26) Sattasen kylästä n 10 km länteen sijaitsevassa Visasaaressa on tavattu muutamia n 20 cm:n paksuisia magnetiittijuonia amfiboliitissa Sattasvaaran ultraemäksisessä kivessä olevat magnetiittierkaumat ovat mittasuhteiltaan vieläkin vaatimattomampia 10 RAUTAMALMIJUONET Lapin eri puolilta tunnetaan useita suhteellisen kapeita, enimmäkseen hematiittisia rautamalmijuonia, samoin useita hematiittia ja magnetiittia sisältäviä, joskus lähes kompakteja rautamalmilohkareita, jotka rakenteestaan paatellen ovat todennäköisesti juonimuodostumista peräisin Suurin osa ko juonista, jotka vain harvoin ovat yli metrin paksuisia, liittyy karjalaiseen kvartsiittiin Tällaisia hematiittijuonia on tavattu mm seuraavissa paikoissa: Pyhätunturi Pelkosenniemellä Ylliistunturi Kolarissa Levitunturi Kittilassä Aakenustunturi Kittilässä Sotkaselkä Kittilässä Rautamalmeina näillä juonills ei ole taloudellista merkitystä Sodankylästä Vuotson läheltä tavatut Mäkärärovan hematiittijuonet ja Palokiimaselän magnetiittijuonet poikkeavat jossain määrin edellä maini-

25 tuista kvartsiitteihin liittyvistä juonimuodostumista Malmimineraalien puhtauden ja kiillemäisen rakenteen vuoksi on Suomen Malmi Oy:n toimesta alustavasti tutkittu Mäkärärovan malmista saatavan hematiittirikasteen soveltuvuutta hitsauspuikkojen raaka-aineeksi Kysynnän pienuuden vuoksi tutkimuksen jatkamiseen ei kuitenkaan ole ollut aihetta Palokiimaselän ja Makärärovan juonissa on paikoin todettu huomionarvoisia kultapitoisuuksia, joita käsitellään lähemmin jäljempänä kultamalmien yhteydessa Edella mainittuja juoniesiintymiin viittaavia rautamalmilohkareita on Lapista löydetty etenkin kullanhuuhdonnan yhteydessä siksi runsaasti, ettei niiden luetteloiminen ole mahdollista Kemin kromiittiesiintymät sijaitsevat Kemin kaupungin keskustasta 6-9 km koilliseen Kemin maalaiskunnan puolella Esiintymät löysi geologinen tutkimuslaitos kesän 1959 ja kevään 1960 välisenä aikana suorittamissaan tutkimuksissa Aiheen näihin tutkimuksiin antoi sukeltaja Martti Matilaisen löytämä irtokivi Mainittuna aikana suoritetuissa tutkimuksissa todettiin n 4 km:n pituisella Perta-aavan-Nuottijarven-Elijärven vyöhykkeellä mittasuhteiltaan varsin huomattavia kromiittimalmioita Kromiitin suuri rautapitoisuus kuitenkin rajoittaa malmin teknillisiä käyttömahdollisuuksia ja vähentää oleellisesti esiintymien arvoa Keväästä 1960 lähtien on Outokumpu Oy suorittanut esiintymien jatkotutkimuksia Näm& tutkimukset, joiden tarkoituksena on ennen kaikkea malmin hyväksikäyttömahdollisuuksien selvittäminen, ovat vielä kesken Esiintymien mahdolliset jatkeet Kemin kaupungin alueella ovat myös tutkimuksen alaisina Kemin malmitutkimusten yhteydessa saatiin viitteitä krorniitin esiintymisestä myös Kivalojaksossa Kemin maalaiskunnan koillisnurkassa Kriitillinen alue ulottuu etelässä Simon kunnan alueelle ja pohjoisessa Tervolan kunnan alueelle - Outokumpu Oy:n suorittamat jatkotutkimukset ovat vielä kesken 3 MUITA KROMIAIKEITA Kittilän itäosassa, Jeesiöjärven kylästä n 3,5 km etelään olevassa pienialaisessa ultraemäksisessa pahkussa on todettu hiukan kromiittia (Erkki

26 Mikkola 1941, s 72) Kromikiillettä eli fuksiittia sisältävät karbonaattikivet (kromimarmori, ks s 46) ja kvartsiitit ovat Kittilässä päin yleisiä Kromimalmeina nämä eivät kuitenkaan tule kysymykseen MANGAANIMALMIAIHEITA Suorittamissaan tutkimuksissa on Otanmäki Oy tavannut Sallassa ja Savukoskella useita % mangaania sisältäviä malmilohkareita Lohkareiden emäkalliota ei ole toistaiseksi löydetty MOLYBDEENI-, RIKKIKIISU- JA MAGNEETTIKIISU-, KOBOLTTI-, KUPARI-, NIKKELI-, LYIJY- JA SINKKIESIINTYMAT SEKA NIIHIN VIITTAAVAT AIHEET Edellä kuvatuista rauta- ja kromimalmeista eroten ovat Lapin läänin nykyiseltä alueelta tahan mennessä löydetyt sulfidiset malmit osoittautuneet mittasuhteiltaan verraten vaatimattomiksi, eivätkä ole yhdessäkään tapauksessa johtaneet kaivostoimintaan Viime vuosina varsinkin Lapin läänin osalta huomattavasti tehostuneissa malmitutkimuksissa on kuitenkin ilmennyt, että Lapissa on varsin hyviä mahdollisuuksia löytää myös tähän ryhmään kuuluvia käyttökelpoisia malmeja Kallijarven molybdeenihohde-esintymii Ylitorniolla Esiintyma löydettiin geologiselle tutkimuslaitokselle lähetettyjen kansannäytteiden perusteella suoritetuissa tutkimuksissa kesällä 1952 Geologisen tutkimuslaitoksen vuosina suorittamissa jatkotutkimuksissa todettiin molybdeenihohdetta useassakin eri vyöhykkeessä, jotka kuitenkin osoittautuivat mittasuhteiltaan verraten vaatimattomiksi Samoin osoittautui vyöhykkeiden keskimääräinen molybdeenipitoisuus pieneksi Molybdeenihohde liittyy gneissiä leikkaaviin kvartsijuoniin ja -pesaikkeisiin, joiden esiintymistapa on hyvin epäsäännöllistä Koska osa alueelta löydetyistä molybdeenipitoisista irtokivistä on ilmeisestikin peräisin tunnettujen vyöhykkeiden ulkopuolelta, on hyvia edellytyksiä löytää alueelta myös uusia molybdeenimalmioita Mainittakoon, että Hallijärven alueelta on lukuisten molybdeenihohdepitoisten lohkareiden lisäksi löydetty yksi sinkkivälkettä ja lyijyhohdetta sisältävä lohkare Siinä on sinkkiä 3,5 % ja lyijyä 0,s r %

27 Muita molybdeeniaiheita Molybdeenihohdepitoisia irtokiviä on tavattu seuraavista paikoista: - Rovaniemen lentokentältä (heikkoa molybdeenipitoisuutta on tavattu myös kalliosta); - Rovaniemen Olliviiristä Kemijokivarressa sekä - Kemijärven Pöyliöstä Savinan rikkikiisuesiintymä Sallassa Lapin läänin rikkikiisuesiintymistä huomattavimpia on Savinan esiintymä Sallan kunnan Hautajärven kylässä, Savinanjoen ja Saviaavanlammen välisessä maastossa Industria Oy valtasi esiintymän v 1936 Vuonna 1942 valtaus siirtyi Atri Oy:lle, ja 1948 tehtiin siinä kaivospiiritoimitus Vuonna 1956 esiintymä siirtyi jälleen Industria Oy:lle, jonka kaivospiirinä se on edelleenkin Savinan esiintymän malmimineraaleina on rikki- ja magneettikiisu, jotka muodostavat useampia erillisiä malmilinssejä Muita arvomineraaleja ei liene tavattu Esiintymän hyväksikäyttöön ei ole ryhdytty Koska Suomessa on nykyään rikkikiisun ylituotantoa ja koska ko esiintymä on sekä sijainniltaan että laadultaan varsin epäedullisessa asemassa kilpailussa, ei kaivostoiminnan aloittamiseen tätä nykyä liene mahdollisuuksiakaan Sirkan-Kumputunturin alueen rikkikiisu- ja magneettikiisuesiintymät Kittilässä Niin kuin Sirkan esiintymän kuvauksen yhteydessa (s 29) mainitaan,,on Atri Oy v Kittilässä suorittamiensa perusteellisten tutkimusten yhteydessa tavannut useassakin paikassa merkittäviä rikkikiisu ja magneettikiisupitoisuuksia Esiintymät eivät sisällä arvometalleja taloudellisia määriä Kelujoen kobolttipitoinen magnetiitti-rikkikiisuesiintymä Sodankylässä Saariselkä Oy valtasi v 1937 Kelujoen varrelta Sodankylän kirkonkylästä Kelujoen nimellä tunnetun rikkikiisuesiintymän Esiintymää on tämän jälkeen tutkittu useampaankin otteeseen eri yrittäjien toimesta Kysymyksessii on pieni magnetiitti-rikkikiisuesiintymä, jonka rikkikiisu paikoin sisäitää huomattavan runsaasti (n 1 %) kobolttia Mittasuhteiltaan esiintymä

28 on kuitenkin siksi vaatimaton, ettei sillä ole taloudellista merkitystä - Kelujoen esiintymää muistuttavaa, mutta sitä astetta suurempaa Outolammen esiintymää on selostettu s 23 Magneettikiisuesiintymät Lapin kulta-alueella Ivalonjokeen laskevan Taimenjoen suussa on tavattu granuliitin liuskeisuuden suuntainen magneettikiisulinssi, jonka näkyvissä oleva pituus on n 20 m, paksuus 1-1,5 m Sivukivessä on runsaasti grafiittia Esiintymä ei sisällä kultaa eika muitakaan arvometalleja, joten sillä ei ole taloudellista merkitystä Laadultaan vastaava magneettikiisuesiintymä on löydetty myös Ivalojoen varrelta Kyläjoensuun ja Porttikallion väliltä (Erkki Mikkola 1941, s 148) Myös Lemmenjoen kulta-alueelta on tavattu useita magneettikiisujuonia ja -linssejä Naista mainittakoon Vaijoen, Morgamoj an, Kotaojan, Heikkilänojan, Jiikäla-aytsin ja Pihlajakurun esiintymat Mittasuhteiltaan ja mineraalikokoomukseltaan namä vastaavat täysin edellä esitettyii Taimenjoen esiintymää Sellaisina ei näilläkään ole taloudellista merkitystä Samantyyppinen arvometalleja sisältämätön magneettikiisujuoni on löydetty myös Karigasniemestä Tenokodin läheltä Utsjoen kunnasta Kopsusjärven magneettikiisu-rikkikisuesiintymä Sodankylassa Samoin kuin muut Lapin granuliittialueelta tavatut kiisuesiintymät on Kopsusjärvenkin esiintymä mittasuhteiltaan varsin vaatimaton eika sisällä arvometalleja (Erkki Mikkola 1941, s 148) Jolnivuonon rikkikiisuesiintymä Inarissa Inarinjärven pohjoisrannalla sijaitseva Jolnivuonon esiintymä on löydetty kesällä 1960 Rikkikiisu on siinä vahvana pirotteena granuliitissa Outokumpu Oy:n suorittamat tutkimukset ovat vielä alkuvaiheessaan Levijärven magneettikiisuesiintymä Kittilässä, Levijoen latvalla, heti Levijiirven alapuolella on joen rantakalliossa tiivistii, paikoin kvartsiittimaista mustaliusketta, jossa on magneettikiisua hajanaisina pahkuina Erään analyysin mukaan kivi sisältää 0,2 % kuparia, mutta ei ollenkaan nikkeliä eika kobolttia Esiintymän laajuutta ei tunneta Mainittakoon, että myös Kolvakerolla ja Kesälaella, Levijärven länsi- ja luoteispuolella on tavattu pieniä magneetti- ja rikkikiisua sekä hiukan kupari-

29 kiisua sisältäviä kiisuaiheita Myös mainittuja kiisuja sisältäviä lohkareita on tavattu runsaasti Levijärven ympäristöstä (E Mikkola 1941, SS 70-71, ja Hackman 1925) Savukosken kiisuesiintymät Talollinen Juho Leskisenoja omisti vv Leskisenoja-nimisen valtauksen Kemihaaran pohjoisrannalla Myllypalon maastossa Valtauksen kohteeksi hän oli ilmoittanut rautaa, rikkiä ym - Esiintymästä ei ole tarkempia tietoja Vuonna 1903 anoivat Johan August Friman ja Vilho Matikainen 7 valtausaluetta Savukosken Arajärven seudulla Valtauksen kohteeksi ilmoitettiin kultaa, hopeaa, kuparia ja rautamalmia - Lähemmät tiedot puuttuvat Heikohkoa rikkikiisupitoisuutta on tavattu myös Piervulinotkosta lähellä Nuorttitunturia Rikkikiisu on pirotteena kvartsijuonten leikkaamassa amfiboliitissa Esiintymään on aikoinaan tehty pari pientä koelouhosta (E Mikkola 1941, s 24) Jalkajoen magneettikiisuesiintymä Kittilässä Kallioperäkartoitusta tehdessään E Mikkola tapasi Pokan eteläpuolella Jalkajoen latvalla kiisupitoista amfiboliittia, jossa parin metrin vahvuinen breksia sisältää magneettikiisumalmia Amfiboliittimurskaleiden välejä täyttävä kiisumassa ei sisällä arvometalleja (E Mikkola 1941, s 83) Peurasuvannon rikkikiisuaihe Sodankylassii 1940-luvulla löysi maanviljelijä Johan Adolf Lokka useita rikkikiisulohkareita Kitisen itärannalta, muutamia kilometrejä Peurasuvannon maantiesillan alapuolelta Lohkareet ovat hyvälaatuista rikikiisumalmia Kobolttia tai muita arvometalleja ne eivät kuitenkaan sisällä Vuosina oli maanviljelijä Lokalla löydösalueella muutamia valtauksia Tänä aikana suoritettiin lohkareiden emäkallion selvittämiseksi myös tunnustelevia geofysikaalisia mittauksia ja montutuksia Tähänastiset tutkimukset eivät ole johtaneet emäkallion löytymiseen Muita rikkikiisu- ja magneettikiisuaiheita Lapin läänin alueelta löydetyistä rikkikiisulohkareista on ennen muita mainittava Sodankylän kirkolta löydetty lohkare, joka sisältää huomattavan runsaasti kobolttia ja nikkeliä, kumpaakin n 1 % Kun myös muutamat muut Sodankylästä löydetyt rikkikiisulohkareet ovat sisältäneet merkittä-

30 västi kobolttia, näyttää olevan hyvät mahdollisuudet löytää Sodankylän alueelta juuri kobolttimalmia Tähän viittaa myös Kelujoen pieni kobolttipitoinen magnetiitti-rikkikiisuesiintymä (ks s 26) Arvometalleja sisältämättömiä rikkikiisu- ja magneettikiisulohkareita on Lapin eri puolilta löydetty hyvinkin runsaasti Näistä mainittakoon Kemistä, Ajoksen sorakuopasta löydetty n 10 kg painoinen kompakti rikkikiisulohkare Köyhempiä rikkikiisupitoisia lohkareita on tavattu runsaasti mm Soasjoen varrelta Sodankylästä, Vuotosjärven Kellonivalta, Pelkosenniemeltä ja Kittilän Mertavaarasta Vanhastaan tunnetuista (Holmberg 1858, s 187) magneettikiisu-rikkiesiintymistä mainittakoon vielä Merivaara ja Uomavaara Ylitorniolta Kikut esiintyvät niissä heikohkona pirotteena mustaliuskessa tai fylliitissä Ko esiintymillä ei ole käytännöllistä merkitystä Rikki- ja magneettikiisua tavataan verraten yleisin5 pirote- ja juonimineraaleina kaikkialla Lapissa Taloudellisesti ilmeisen merkityksettömiä esiintymiii ei ole katsottu aiheelliseksi tässä yhteydessä tämän enempää kuvata Atri Oy:n vuosina Kittilässä suorittamat tutkimukset johtivat lukuisiin valtauksiin, joista ensimmäinen, Sirkan kylästä löydetty5 kiisuesiintymaä koskeva tehtiin v 1939 Mainitut valtaukset sijoittuivat n 5 km:n levyiselle vyöhykkeelle, joka lännessä alkaa Aakenusvaaran pohjoispuolisesta maastosta, jatkuu siitä Sirkan kylään ja edelleen itää kohden Loukisen alajuoksun suuntaan Sieltä vyöhyke kääntyy Riikonjärven itäpuolitse Sotkajärvelle Lisäksi on Atri 0y:llä ollut valtauksia Kumputunturin länsipuolisessa maastossa Mainitulla alueella suorittamissaan tutkimuksissa on Atri Oy tavannut useastakin paikasta merkittäviä rikkikiisu- ja magneettikiisupitoisuuksia Arvometalleja sen sijaan on tavattu yleensä vain niukasti ja kaivospiirien määrääminen onkin katsottu aiheelliseksi ainoastaan Sirkan kiisuesiintymän osalta Vuonna 1948 määrätyt kaivospiirit Sirkan kylässä ovat edelleen voimassa Sirkan kiisuesiintymää koskevissa tutkimuksissaan on Atri Oy todennut useita kapeahkoja kiisujuonia, joissa on hyvin vaihtelevia, paikoin varsin korkeitakin kupari-, nikkeli-, koboltti-, arseeni- ja kultapitoisuuksia Esiintymän taloudellisen arvon määräämiseksi on Oy Vuoksenniska Ab, joka vuodesta 1955 lähtien on omistanut Atri Oy:n osakekannan, suorittanut maanalaista koelouhintaa sekä louhitun malmin rikastusta paikalle sitä varten rakennetussa koerikastamossa Vuodesta 1957 lähtien ovat nämä tutkimukset olleet keskeytyksissä

31 Mikäli Sirkan esiintymän jatkotutkimukset johtavat myönteiseen tulokseen esiintymän hyväksikäyttömahdollisuuksiin nähden, tulisi perustettavan kaivoksen tuotemäärä olemaan, malmin laadun ja koon johdosta, todennäköisesti vaatimaton Aholan kuparilouhos Sallassa Tämä jo vuosikymmeniä tunnettu esiintymä sijaitsee Oulankajokivarressa Huutoniemellä, lähellä Kuusamon rajaa Paikalla on amfiboliittia leikkaavia kupari- ja rikkikiisupitoisia kvartsi-kalkkisälpäjuonia, joita aikoinaan on kokeilumielessä jonkin verran louhittukin Mittasuhteiltaan esiintymä on kaikesta päätellen vaatimaton Samankaltaisia kuparikiisupitoisia kvartsi-kalkkisälpäjuonia on tavattu myös alempana Oulankajokivarressa, mm Savilammella ja Taivalkönkäällä Kuusamon puolella tällaiset juonet ovat vieläkin yleisempiä, mutta ovat myös siellä osoittautuneet pieniksi Malmitutkimuksia Posiolla Suomen Malmi Oy on vuodesta 1958 lähtien Posion-Kuusamon alueella suorittamissaan tutkimuksissa tavannut Hyvänniemen maastossa erilaisia kiisumalmiaiheita Vuodesta 1960 lähtien on myös geologinen tutkimuslaitos tutkinut eraitä kupari-nikkelimalmiaiheita Posion kunnan eteläosassa Nämä, samoin kuin Suomen Malmi Oy:n tutkimukset, ovat vielä kesken Sirkan kiisuesiintymä Kittilässä Tätä mm kuparikiisua sisältävää esiintymää on selostettu s 29 Kupari-Rautuvaaran malmi Kolarissa Esiintymää on selostettu s 19 Kiisumalmiaiheet Enontekiöllai Outokumpu Oy tutkii eraitä kiisumalmiaiheita Enontekiön kunnassa Tutkimukset ovat kesken Näätämön-Vätsärin alueen malmiaiheet Inarissa Viime vuosina on Outokumpu Oy suorittanut malmitutkimuksia myös Näätämön-Vätsärin alueella Inarinjärven pohjoispuolella Tutkimukset kä-

32 sittävät lohkare-etsintä& ja kallioperäkartoitusta sekä geofysikaalisia mittauksia, joita on suoritettu seka maasta että ilmasta käsin Alueelta on tavattu erilaisia kiisu- ja rautamalmiaiheita - Tutkimukset jatkuvat Kuorajoen kiisumalmiaihe Sodankylässä V 1958 suoritti geologinen tutkimuslaitos aerogeofysikaalista kartoitusta Kitisen ja Luirojoen latvoille suunnitelluilla allasalueilla (ks kartta 3) Samoilla alueilla vv maasta käsin suoritetuissa tutkimuksissa on Outokumpu Oy tavannut Kuorajoelta Kitisen varrella liuskeessa heikohkoa rikkikiisu-magneettikiisu-kuparikiisumineralisaatiota Tähanastiset tutkimustulokset eivat ole antaneet aihetta jatkotoimenpiteisiin Hotinvuoman kiisuesiintymä Kittilässä Tämii Aakenusjoen varressa sijaitseva esiintymä on ollut vuodesta 1959 lähtien Outokumpu Oy:n valtaamana Alueelta on tavattu kuparikiisua karsiutuneen kalkkikiven yhteydessä Esiintymä on kuitenkin siksi pieni, ettei sillä ole taloudellista merkitystä - Tutkimukset on nyttemmin keskeytetty Muita kupariaiheita Jo 1800-luvulla tunnetuista kuparikiisupitoisista esiintymistä mainittakoon Hakoköngäs ja Viitavaara Rovaniemellii (Holmberg 1858, s 191) Kummallakaan ei ole taloudellista merkitysta Toista tarkeää kuparimineraalia, kuparihohdetta, on tavattu kiintokalliossa tiettävästi ainoastaan Juokuanmaassa Kemin maalaiskunnassa Kuparihohde esiintyy heikkona pirotteena 0,5 m leveässä kvartsiittivyöhykkeessä (kuparipitoisuus 1,5 %) Pienuutensa vuoksi ei tälläkään esiintymällii ole hyväksik~yttömahdollisuuksia Huomionarvoisia kuparikiisupitoisia lohkareita on löydetty mm seuraavista paikoista: - Kemistä lentokentän läheltä Kuparin (6,o %) lisäksi lohkare sisältaä huomattavan mäaran (200 gltn) hopeaa Kemistä on lahetetty geologiselle tutkimuslaitokselle myös pieni lohkare kuparihohdetta Lohkareen löytöpaikka ei kuitenkaan ole tarkemmin tiedossa - Alatorniolta Alavojakkalan urheilukentän vieresta - Tervolasta Katkäjoen asutusalueelta Lohkare sisältää huomattavan runsaasti kuparia ja kultaa - Rovaniemeltä Taipaleen kylasta sekä Jaatilasta Ruikan läheltä - Kittilasta, pitajan eri puolilta

33 Useiden edellä mainittujen lohkareiden emäkallion selvittämiseksi on tehty tai parhaillaan tehdään tutkimuksia, mutta toistaiseksi ne eivät kuitenkaan ole johtaneet positiivisiin tuloksiin 5 KUPARI-NIKKELIMALMIAIHEET Lapin eri puolilta on lähetetty tutkittavaksi useita ensiluokkaisia kuparinikkelimalmilohkareita, jotka mineraalikoostumukse1taan ja rakenteeltaan muistuttavat huomattavasti Petsamon malmia Onkin varsin todennäköistä, että ainakin useimmat ko lohkareista ovat tavalla tai toisella kulkeutuneet Petsamosta On kuitenkin huomattava, että myös Lapin läänin nykyisellä alueella, esim Sodankylässä ja Posiolla (ks s 30) sekä Inarin pohjoisosissa on sellaisia kivilajeja, joihin hyvinkin voi liittyä nikkelikuparimalmeja 6 LYIJY- JA SINKKIMALMIAIHEET Putaan sinkkivälke-lyijyhohde-esiintymä Sodankylässä Esiintymä sijaitsee Kitisen länsirannalla Putaan talon pohjoispuolella Outokumpu Oy on tutkinut sitä vuodesta 1959 lähtien - Tutkimukset ovat kesken Muita lyijy- ja sinkkimalmiaiheita Laurilasta (ks s 33), Vallitunsaarests ja Akkunusjoen kanavasta Kemissä on löydetty useita lyijyhohdetta, rikkikiisua ja kuparikiisua sisältäviii kvartsi-karbonaattijuonia ja -pesäkkeitä Pienuutensa vuoksi näillä ei kuitenkaan ole taloudellista merkitysta Lisäksi on läänin eri puolilta, mm Sodankylästä ja Ylitornion Kallinjärveltä (ks s 25), löydetty joitakin lyijy- hohdetta ja sinkkivälkettä sisältäviä lohkareita Sallassa on tavattu sinkkivälkepitoisia dolomiittilohkareita URAANIMALMIAIHEITA Imatran Voima Oy on v 1959 suorittanut radioaktiivisia tutkimuksia Kittilässä, ja tehnyt niiden perusteella valtauksia Aakenusvaaran maastossa Tutkimukset ovat kesken Muut Lapin läänin alueelta tavatut vähäiset radioaktiiviset malmiaiheet eivät ole johtaneet valtauksiin KULTAESIINTYMAT 1 LAURILA V 1836 löydettiin Laurilan talon maalta Kemin maalaiskunnassa suurikokoinen karbonaattijuonten lävistämä kiisupitoinen vihreäkivilohkare, jossa v 1837 voitiin todeta paljain silmin näkyvää metallista kultaa Sulat-

34 tamalla saatiin lohkareesta kymmenkunta grammaa kultaa talteen Tämä lohkarelöytö antoi aiheen monivuotisiin tuloksettomiin kullanetsinnöihin laajoilla alueilla Lapin ja Oulun läänissä Vuosina suoritti Oy Prospektor tutkimuksia Laurilan alueella Tällöin todettiin, että paikalliset kivilajit paikoin sisältävät rikki- ja kuparikiisua ja että kultapitoisuus kiisurikkaissa osissa kohoaa n 1 grammaan tonnia kohden Löydettiin myös eräs leveimmältä kohdalta 3 metrin paksuinen, vahvasti rapautunut juonimainen pahku, jonka 1 metrin levyisen keskiosan todettiin sisältävän kultaa 36 grammaa tonnia kohden Mainittujen tulosten tarkistamiseksi kairasi Suomen Malmi Oy v 1955 Laurilan alueelle kaksi reikää Tällöin todettiin, että kultapitoisuus on huomionarvoinen vain muutamissa harvoissa kohdissa, joissa ilmeisestikin varsin epäsäännöllinen malmimineralisaatio on huomattavan runsas Parhaat kairaustulokset olivat seuraavat: - 1,2 metrin matkalla tavattiin malmia, joka sisälsi kultaa 3,4 gltn, hopeaa 77 gltn, lyijya 5,25 % ja kuparia 0,13 % - 0,9 metrin matkalla tavattiin malmia, joka sisälsi kultaa 2,s g/tn, hopeaa 42 g/tn, lyijyä O,a3 % ja kuparia 1,50 % Suoritettujen tutkimusten perusteella on ilmeistä, että kulta esiintyy hyvin epäsäännöllisinä konsentroitumina paikallisten kivilajien yhtä epäsäännöllisesti mineralisoituneissa osissa, ja että Laurilan aikoinaan niin suurta kohua aikaansaaneen kultamalmilohkareen emäkallio on aivan lähellä lohkareen löytöpaikkaa Löytöalue on nyttemmin tiheään asuttu eikä niin ollen ole vallattavissa (Tegengren 1951) Vanhin tieto Lapin kultaesiintymistä on jo vuodelta 1546, mutta ensimmäinen jatkotutkimuksia aiheuttanut havainto tehtiin vasta v 1867, jolloin norjalainen vuorimestari Tellef Dahl löysi kultaa Aimijoen suulta läheltä Utsjoen kirkkoa Tällä löydöllä ei kuitenkaan ollut välitöntä taloudellista merkitystä Ivalojoelta löydettiin kultaa ensimmäisen kerran v 1868 Löytö aiheutti kultaryntäyksen Ivalojoelle v 1870, ja seuraavina vuosikymmeninä huuhdottiin kultaa vaihtelevalla menestyksellä Ivalojoen-Sotajoen-Laanilan alueelta Vuonna 1933 löydettiin huuhdontakultaa myös Tankavaarasta Sodankylän kunnassa ja v 1946 Lemmenjoen alueelta Inarin kunnassa Tärkeimpien huuhdontakullan löytöpaikkojen sijainti on merkitty karttaan 7 Yhteensä lienee kultaa huuhdottu Lapista n kiloa, mutta nykyään saadaan enää vain n 1 kg vuodessa kymmenkunnan yksityisen kullanhuuhtojan kesäisen uurastuksen yhteistuloksena Kullanhuuhdonnan yhteydessä on viime vuosina ryhdytty ottamaan talteen hiomakelpoisia granaatteja ja

35 korundeja, jonka johdosta huuhdonnan kannattavuusedellytykset ovat jonkin verran parantuneet Hiottuja korundeja on markkinoitu ))Lapin tähti)) -nimisenä jalokivenä Kaikki tähänastiset yritykset kullankaivuun koneistuttamiseksi ovat epaonnistuneet lähinnä siksi, että kulta on joki- ja purouomissa rikastunut vain Kartta 7 Lapin huuhdontakultaesiintymat 1 Kultaesiintyma Mnp 7 Placer gold occurrences of Lapland 1 Gold occurrence

36 määräkohtiin Näistä kokenut kullankaivaja suhteellisen pienten maamassojen siirrolla käsin kaivaenkin pystyy ottamaan kullan talteen Kullanhuudonnalla ei ole ollut eikä tule olemaankaan välitöntä merkitystä teollisuutena, mutta se on tuonut kulta-alueille yritteliäisyyttä sekä edistänyt retkeilyä ja liiketoimintaa Se on antanut myös oman romanttisen värinsä Lapin talouselämään Kullanhuuhdonnan suurin merkitys on kuitenkin siina, että se antaa malminetsijöille arvokkaita viitteitä kallioperässä olevien kultamalmien löytymismahdollisuuksista Kullankaivun yhteydessa tavattu kulta on enimmakseen suhteellisen karkeaa ja kulumatonta Suurimmat nk hiput ovat painaneet 395, 384, 180 ja 160 grammaa Sekahippuja, joissa kullan ohella esiintyy kvartsia, limoniittia, hematiittia ja magnetiittia, on löydetty useimmista huuhtomoista Hippujen rakenteesta voi päätellä, että kullan yhteydessa on ollut todennäköisesti myös karbonaatteja ja rikkikiisua Kun siirrytään huuhdontakultaa sisältävää uomaa ylöspäin, muuttuu kulta karkeammaksi ja vähemmän kuluneeksi Sitä tavataan silloin myös korkeammalta uoman törmiltä Määräkohdan yläpuolella huuhdontakulta uomassa aivan lyhyellä matkalla joko loppuu tai muuttuu jälleen hienommaksi ja kuluneemmaksi Kultaa tavataan enimmäkseen uoman alimmista sorakerrostumista heti kallion pinnan yläpuolelta sekä kallion raoista Eräissä paikoissa kultaa on tavattu moreenistakin, mutta yleensä on todettava, että huuhdontakulta on sijoittunut nykyisiin löytöpaikkoihin melkein yksinomaan juoksevan veden kuljettamana Kuljetusmatkat näyttävät enimmakseen olleen lyhyehköjä Kultaa esiintyy useissa joki- ja purouomissa varsin laajalla alueella (ks Kartta 7) Kultarakeiden muoto ja väri vaihtelevat eri uomissa siina määrin, että kullan ulkonäöstä joskus voi päätellä, mistä uomasta jokin hippu todennäköisesti on löytynyt Huuhdontakulta on ilmeisesti peräisin lähiympäristön kallioperässä olevien kultaesiintymien rapautuneista ja kuluneista yläosista Etsiskelystä huolimatta ei toistaiseksi kuitenkaan ole tavattu kalliosta yhtään sellaista kultaesiintymää, jossa esiintyisi karkeaa, paljain silmin näkyvää kultaa ja jota sijaintinsa puolesta voitaisiin pitää jonkin huuhdontakultaesiintymän emäkalliona Poikkeuksen muodostaa mahdollisesti seuraavassa kappaleessa kuvattu Kerkelän juoni Laanilassa 3 HUUHDONTAKULLAN EMAKALLIOIKSI EPAILTYJA JUONI- JA RAKOMUODOSTUMIA Kerkelän kaivos Henry Kerkelä valtasi v 1898 Hangasojan varrelta Laanilasta alueen, jossa professori J J Sederholm samana vuonna oli todennut punaisen

37 syeniittijuonen leikkaavan paksua kvartsijuonta ja sen granuliittista sivukiveä Kivilajien kontaktissa esiintyy limoniittisia rakoja Kerkelän johdolla suoritettiin paikalla kuilunajoa 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Syvin kuilu (n:o 4) on v 1953 suoritetun luotauksen mukaan ainakin 41 metriä syvä Ensimm&isessä avaamassaan kuilussa, joka sijaitsee edellii mainitussa juonten leikkauskohdassa, Kerkelä tapasi kertomansa mukaan 10 m:n syvyydestä kultaa rautamalmijuonessa Erään geologisen tutkimuslaitoksen hallussa olevan näytteen on väitetty olevan Kerkelän kaivoksesta peräisin; siinä kulta esiintyy yhdessä ruosteen värjäämän kvartsin kanssa Edelleen väitti Kerkelä tavanneensa rikasta kultamalmia (pitoisuudet gltn) neljästä kohdasta seuratessaan kaivoksessa n:o 4 tapaamaansa rautamalmijuonta Puolueettomien asiantuntijoiden ottamissa näytteissä ei liene tavattu suurempia kultapitoisuuksia kuin 3,4 g/tn, joten Kärkelän antamiin tietoihin on suhtauduttava varovaisesti Suomen Malmi Oy:n v 1953 kaivoksesta n:o 4 nostetusta kivestä ottama kolmen tonnin yleisnäyte osoittautui kullattomaksi Sijaintinsa puolesta Kerkelän esiintymä sopisi hyvin sen läheisyydessä olevan Hangasojan irtokultaesiintymän emäkallioksi -Paikalla ei ole suoritettu syväkairauksia Ruikka Ruikan nimellä tunnetun Ivalojoen mutkan kohdalla tavatun huuhdontakullan karkeus ja kulumattomuus sekä sen esiintyminen törmällä niinkin korkealla kuin 19 metriä joen yläpuolella antavat selviä viitteitä emäkallion läheisyydestä Vuonna 1902 ajoi Prospektor Oy 14 metriä syvän tutkimuskuilun erääseen Ruikassa tavattuun murrosvyöhykkeeseen, mutta siitä otetuissa näytteissä ei ollut sanottavasti kultaa Suurin kultapitoisuus oli 4 gltn Mitään varsinaista )>juonta)> ei Ruikasta liene tavattu Prospektor Oy:n tutkimat»sideriittijuonet)) Inarin kunnassa Ruikan ))juonen)> lisäksi tutki Prospektor Oy vuosina joukon yleensä n puolen metrin vahvuisia kvartsia, karbonaatteja, limoniittia, hematiittia ja rikkikiisua sisältäviä juonia, joita oli tavattu siihen aikaan tunnetulla kulta-alueella Inarin kunnassa Tarkemmin tutkittiin seuraavat juonet: Hartikaisen-Laani2an-XarZinin juonisysteemiin kuuluvaan juoneen ajettiin kaksi kuilua, joiden syvyydet olivat 24 ja 26 metriä Toisesta kuilugta lienee ajettu 17 metrin syvyydessä 12 m pitkä tutkimusperä Kultapitoisuudet

38 olivat merkityksettömiä Paras analyysitulos tosin oli 3 g/tn, mutta se lienee saatu pienestä, suhteellisen runsaasti kiisuja sisältävästä näytteestä Everstin juoneen ajettiin 15 m syva kuilu Paras analyysitulos oli 5,5 gltn, mutta Lontoossa tehty kontrollimääräys samasta näytteestä antoi vain 0,s gltn Analysoitu materiaali ei ollut yleisnäytteestä otettu Haraldin juoneen ajettiin 7 m syva kuilu Näytteissä ei ollut kultaa Kaarle Kustaan juoneen ajettiin 50 m syvä tutkimuskuilu Kallio oli voimakkaasti rapautunutta 28 m:n syvyyteen ja vasta 40 m:n syvyydessä päästiin käsiksi täysin ehjään kallioon Kultapitoisuudet olivat enimmäkseen olemattomat tai merkityksettömät Parhaassa pikkunäytteessä oli kultapitoisuus 4 g/tn Luton juoneen ajettiin 51 m syva kuilu m:n syvyydessä tavattiin muutaman gramman kultapitoisuuksia Paras analyysiarvo oli 5 g/tn Annan juonta louhittiin 2 m:n syvyyteen Kultaa ei tavattu Villen juonta louhittiin niin ikään parin metrin syvyyteen, mutta siitäkään ei tavattu kultaa Professorin juoneen tehtiin 2,5 m syvä louhos Tietoja tutkimustuloksista ei ole säilynyt Ramsayn juoneen ajettiin 16 m kuilua Paras kultapitoisuus, joka tavattiin m:n syvyydessä, oli 5,s g/tn Mobergin juoneen ajettiin 4 m kuilua Näytteiden kultapitoisuus oli säännöllisesti alle 1 gltn Palsin juonen sivukiveen ajettiin n 8 m pitkä tunneli, jossa varsinaista malmijuonta ei ole näkyvissä Prospektor Oy:n tekemät analyysit osoittivat 1,~-5, o g/tn:n kultapitoisuuksia Edellä mainittujen louhintatöiden lisäksi suoritti Prospektor Oy runsaasti koekaivauksia ja malmin paljastuksia Paljastumista otetuissa näytteissä todettiin vain jälki& kullasta Syväkairauksia ei suoritettu Prospektor Oy:n louhiman kiven ja eritoten malmin kultapitoisuuden määräämiseksi suoritti Suomen Malmi Oy v 1953 systemaattisen näytteenoton Kerättiin 50 tyyppinäytettä yhteispainoltaan n 2 tonnia ja 9 yleisnäytettä yhteispainoltaan 22 tonnia Kerkelän kaivokselta otetut näytteet mukaan luettuina Näytteistä valmistetut rikasteet osoittautuivat kullattomiksi Edellä kuvattujen ))sideriittijuonien)) läheisyydessä ei esiinny huuhdontakultaa siten, että sen voitaisiin otaksua olevan ko juonista peräisin Varsin yleinen käsitys, että Prospektor Oy:n tutkimat juonet edustaisivat Lapin huuhdontakullan emäkallioita, ei ole riittävästi perusteltu

39 Magneettikiisuesiintymät kulta-alueella S 27 on lyhyesti kuvattu Taimenjoen, Kyläjoensuun, Vaijoen, Morgamojan, Kotaojan, Heikkilän0 jan, Jäkälä-äytsin ja Pihlajakurun magneettikiisuesiintymiä Inarin kunnassa sekä Karigasniemen magneettikiisuesiinfymää Utsjoen kunnassa Ne ovat kaikki tyypiltään hyvin samanlaisia ja sijaitsevat huuhdontakultaesiintymiin nähden useimmiten sellaisissa paikoissa, joissa myös irtokullan emäkalliot voisivat sijaita Geologisen tutkimuslaitoksen ja Suomen Malmi Oy:n toimesta luvulla ko magneettikiisujuonista otetuista lukuisista pintanäytteistä ei ole saatu muuta kuin jälkiä kullasta Myöskään sivukivessä, sen enempää kuin magneettikiisua leikkaavissa hiuksenhienoissa rikkikiisujuonissa tai limoniittiraoissa ei ole todettu kultaa Syväkairauksia ei ole suoritettu Mäkärärova Geologinen tutkimuslaitos tutki vuosina alustavasti Mäkärärovan maastossa Sodankylän kunnassa n 12 km Vuotsosta luoteeseen esiintyviä hematiittijuonia Suomen Malmi Oy jatkoi tutkimuksia vuosina Hemattiittijuonisysteemi on tutkittu montuttamalla ja kairaamalla (13 reikää) n 500 metrin pituudelta Parhaat kultapitoisuudet saatiin montusta, josta otetut uranäytteet osoittivat juonivyöhykkeen n 30 m:n matkalla sisältävän 2 metrin leveydeltä kultaa keskimäärin 5,7 g/tn Hematiittijuonta seurasi tässä kohdassa rikkikiisupitoinen kvartsijuoni Kulta esiintyy hyvin hienona pirotteena ja on tämän vuoksi vaikeasti rikastettavissa Mäkärärovassa ei tavata huuhdontakultaa, mikä johtunee lähinnä siitä, että paikalla ei ole ollut luonnon edellytyksiä irtokullan rikastumiselle Palokiimaselän maastossa Nattastunturin lähellä Sodankylän kunnassa on geologinen tutkimuslaitos tutkinut alustavasti 1-2 m leveää ja pari kilometriä pitkää katkeilevaa magnetiittiesiintymää, jossa rautamalmi esiintyy suomumaisena kuten Mäkärärovassakin Muutamissa kohdissa on todettu merkittäviä kultapitoisuuksia (korkein arvo 10 gltn), mutta useimmissa näytteissä on kullasta tavattu vain jälki& Alueella ei ole todettu huuhdontakultaa Muut aiheet Edellä mainittujen aiheiden lisäksi on Lapin kults-alueilla tavattu joukko siirrosvyöhykkeitä, rakoja ja juonia, joissa paikoin esiintyy mm kvartsia,

40 hematiittia, rikkikiisua ja karbonaatteja Tiettävästi niissä ei toistaiseksi ole todettu kultapitoisuuksia (Fircks 1906, Laine 1955, Stigzelius 1951 ja 1954) TEOLLISUUSMINERAALIT T a r p o m a p ä ä Kittilän Sodankylän liuskealueella tavataan poikkeuksellisen runsaasti erillisinä pahkuina esiintyviä ultraemäksisiä kivilajeja (ks Suomen geologinen yleiskartta, lehti Sodankylä) Koska tämäntyyppiset kivet sisältävät usein arvokasta serpentiiniasbestia, myös Lapin ultraemäksiset kivilajit ovat joutuneet tässä mielessä tutkimuksen kohteiksi Geologisen tutkimuslaitoksen suorittamissa tutkimuksissa kesällä 1954 todettiinkin serpentiiniasbestia mm Tarpomapäällä Kittilan itäosassa, lahella Sodankylän rajaa Esiintymä on ollut sitä myöhemmin tutkineen Suomen Mineraali Oy:n valtaamana vv Muista Suomen Mineraali Oy:n tutkimista serpentiiniasbestiesiintymistä mainittakoon: N u t t i o, joka sijaitsee Nuttion Pitkalaen maastossa Sodankylän kunnassa ja joka on ollut Suomen Mineraali Oy:n valtaamana vuosina S a t t a s v a a r a Sattasvaaran ja Sattasjoen välisessä maastossa Sodankylän kunnassa Esiintymä on ollut Suomen Mineraali Oy:n valtaamana vuosina R a j a 1 a n v a a r a Rajalankylän pohjoispuolella Sodankylan kunnassa Esiintymä on ollut Suomen Mineraali Oy:n valtaamana vuosina Kaikissa edellä mainituissa Suomen Mineraali Oy:n tutkimissa esiintymissä on serpentiiniasbesti huomattavalta osalta liian kovakuituista, mutta myös hyvälaatuista, useisiin eri käyttötarkoituksiin soveltuvaa serpentiiniasbestia on tavattu Laatunsa ja pitoisuuteasa puolesta louhintakelpoiset vyöhykkeet ovat kuitenkin osoittautuneet tähänastisissa tutkimuksissa niin pieniksi ja hajanaisiksi, ettei niiden hyväksikäyttöön näytä olevan mahdollisuuksia Suoritetut tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että on edellytyksiä löytää Lapista myös käyttökelpoisia serpentiiniasbestiesiintymiä (Aurola 1960) Inarinjärven itärannalla on J ä r v e n s u u n talon lähellä tavattu iso antofylliittiasbestia sisältäva lohkare Lapista tunnetaan useita puhtaita kvartsiesiintymiä, kuten Kittilän- Sodankylan rajaseudulla Jarvijoella, Vuotson Lehmäsaaressa sekä skerkelän valkoinen kallio)) Laanilan lahella Hangasojalla Kvartsin alhaisen hinnan

41 johdosta ei myöskään näillä syrjäisillä esiintymillä ole ainakaan kehityksen nykyvaiheessa k~yttömahdollisuuksia Sivutuotteena on Rauma-Repola Oy:n Kalkkimaan louhoksessa Alatornion kunnassa louhittu ajoittain pienissä määrissä dolomiitin sivukivenä olevaa erittäin puhdasta lasimaista kvartsiittia (SiO,= 97,5 %) erilaisiin teollisiin tarkoituksiin Maaninkavaara V 1951 lijydettiin Posion Maaningan kylältä Kuusamon-Kemijärven maantien varresta erikoista kiillemineraalia, joka tutkimuksissa todettiin vermikuliitiksi Tämä etupäässä USA:sta, Etelä-Afrikasta ja Australiasta saatava mineraali laajenee kuumennettaessa keskimäärin 16-kertaiseksi, johon perustuu sen monipuolinen käyttö mm erilaisiin eristystarkoituksiin Vermikuliittia tavataan Maaninkavaarassa useassa kohdassa Se esiintyy amfiboliittia ja karbonaattikiveä leikkaavina rakojuonina Juonien paksuus on tavallisesti vain muutamia senttejä E Aurola, joka tutki esiintymää , kirjoittaa siitä mm seuraavaa: *Maaninkavaaran vermikuliitti laajenee kuumennettaessa epätasaisesti Osa kiilteestä paisuu moitteettomasti, mutta osa on tässä suhteessa laadultaan korkeintaan keskinkertaista, ellei vielakin heikompaa Kun esiintymät lisäksi ovat kiillevarojensa puolesta verraten pieniä, ei nykyisten löydösten varassa kiilteen louhiminen ja kuljettaminen tältä kaukaiselta paikalta teollisuuskeskuksiin ilmeisestikään kannata Muutamia kymmeniä tonneja kiillettä voitaneen kyllä irroittaa, mutta sen jälkeen vermikuliitin saanti kapeista, hajallaan sijaitsevista juonimuodostumista käy vaikeaksi* (Aurola 1957, SS 22-23) Varpupaä eli Pesselmävaara Sodankylässä Lapin granuliittialueelta on tavattu useitakin pieniä pegmatiittiesiintytymiä Niistä tunnetuin, ns Pesselmävaaran kiille-esiintymä sijaitsee Sodankylän pitäjän pohjoisosassa, Tankapirtiltä n 10 km itään Pegmatiitti esiintyy hajanaisina juonina ja linsseina n 50 x 50 m laajuisella alueella, johon on tehty 4 x 7 m:n koelouhos - Esiintymää on tutkinut geologinen tutkimuslaitos v 1949 Tutkimuslaitoksen raportista M 17/Sdk-49/2/85 ilmenee mm, että pegmatiitin aineksista voitaisiin ajatella vain kiilteen käyttämistä Esiintymän pienuuden ja syrjäisen sijainnin johdosta senkin hyväksikäyttömahdollisuus on kyseenalaista Vaatimaton koelouhinta olisi kuitenkin tutkimusmielessä ehkä perusteltavissa

42 Laajamaan berylliesiintymä Pellossa Esiintymä sijaitsee Pellon kunnassa, Turtolasta 9 km Koutukseen menevän uuden tien varressa Berylli esiintyy suurehkoina kiteinä muutaman m2:n laajuisessa kirjomaasälpäpegmatiittiin liittyvässä kvartsipahkussa Geologinen tutkimuslaitos on v 1958 tutkinut esiintymää alustavasti Berylliä on jonkin verran louhittu ja koehiottu korukiviksi Mainittakoon, että paitsi korukivenä on beryllillä merkitystä myös arvokkaan beryllium-metallin raaka-aineena Joskin Laajamaan esiintymä on tähän tarkoitukseen liian pieni, on se syytä pitää mielessä vastaisia tutkimuksia suunniteltaessa Muut berylliesiintymät Laajamaan esiintymän lisäksi on berylliä tavattu Savukoskelta Viitalanimisesta paikasta Kemihaaran varrella Kirjallisundessa olevan lyhyen maininnan mukaan esiintyy berylli pegmatiittijuonessa (Frosterus 1928) Esiintymästä ei ole tarkempia tietoja Lehmikarin apatiittiesiintymä Rovaniemellä Esiintymä sijaitsee Lohinivan kylässä Ounasjoen länsirannalla Apatiitti on magnetiittipitoisessa skapoliittipegmatiittijuonessa Mittasuhteiltaan esiintymä lienee vähäpätöinen (ks E A Nordenswanin pro-gradu kirjoitus Helsingin Yliopiston geologian laitoksen arkistossa) Savukosken ja Pelkosenniemen kaoliiniesiintymät Savukosken kylästä n 5 km lounaaseen, Nilakainen-nimisen nivan yläpuolella on Kemijoen rantakalliossa ja pohjassa näkyvissä n 200 m matkalla osaksi valkeaa, osaksi punertavaa, melko puhdasta sitkeän savimaista kaoliinia, jota on käytetty paikkakunnalla pirtin uunien valkoisena maalivärinä (Erkki Mikkola 1941, s 43 ja 152) Vuosina on esiintymä lähiympäristöineen ollut eräiden yksityisten valtaamana Valtauksen kohteeksi oli ilmoitettu kaoliinia, talkkia ja asbestia Kahdesta viimeksi maitusta mineraalista ei ole tarkempia tietoja

43 Nilakaisen esiintymän lisäksi on kaoliinia tavattu Kemijoen rannalta 4 km Savukosken kylän alapuolelta sekä Viitala-nimisesta paikasta pitäjän eteliiosassa Edelleen on kaoliinia tavattu Pelkosenniemen puolella Jakiiläisen ja Hossakkanivan välillä (E Mikkola 1941 ja Frosterus 1928) Edellä mainitut kaoliiniesiintymät liittyvät kvartsiitteihin Niistä otettujen ja tutkittujen hajanäytteiden perusteella sisältää kaoliini myös epäpuhtauksia, joten se ei ilmeisestikään ole laadultaan ensiluokkaista Tulenkestävien tuotteiden valmistukseen aines kuitenkin soveltunee - Esiintymien laatua ja mittasuhteita ei ole tarkemmin tutkittu Kaaritunturin magnesiittiesiintymä Inarissa Kaaritunturi, joka sijaitsee Inarin kunnassa lähellä valtakunnan ja Enontekiön rajaa, on vuosina ollut Lapin Marmori Oy:n valtaamana Tohtori Erkki Aurola on käynyt paikalla ja todennut serpentiinikivessä vähäistä magnesiittipitoisuutta Tällaisena esiintymä ei vaikuta käyttökelpoiselta Verraten puhdasta magnesiittia on tavattu (mm V Marmo) myös Peltotunturilla n aarin laajuisessa paljastumassa Esiintymä on Lapin Marmori Oy:n valtaamasta paikasta n 1,5 km luoteeseen ja Enontekiön-Inarin -Norjan rajipyykistä n 120 m kaakkoon Pahtalaenvuoman sideriittiesiintymä Muoniossa Pahtalaenvuoma sijaitsee Kangosjärven pohjoispuolella, n 1 1 km Muonion kirkolta etelään Paikalla käyneen prof Mauno Kotilaisen ilmoituksen mukaan on sideriittiä (rautakarbonaattia) useiden aarien alueella Esiintytymastä ei ole tarkempia tietoja 10 KYANIITTIAIHEITA Sodankylän Tankavaaralta on Ruosteojan kultahuuhtomolta löydetty jalkapallon kokoinen puhdas kyaniittilohkare Pelkosenniemen kylässä on perimätiedon mukaan käytetty kyaniittia sisältäviä kiviä uunikivinä Tiedon todenperäisyyttä ei ole tutkittu

44 KALKKIKIVI JA DOLOMIITTI Dolomiittia ja dolomiittista kalkkikiveä on Lapin läänin alueella huomattavan runsaasti Kalsiittista kalkkikiveä sen sijaan on tavattu merkittäviissä määrin ainoastaan Kolarin Ak~sjoensuussa Esiintymien syrjäisen sijainnin johdosta kalkkikivivarojen taloudellinen hyväksikäyttö on kuitenkin ollut näihin päiviin saakka verraten vähäistä, etupäässä kotitarvekäyttöön rajoittuvaa Teollisuusmittakaavassa on kalkkikiveä louhittu ainoastaan Alatornion Kalkkimaassa 1 KALKKIMAAN DOLOMIITTILOUHOS ALATORNIOLLA Alatornion, Karungin ja Tervolan kuntien alueilla on dolomiittista kalkkikiveä eli dolomiittia useina pitkänomaisina, enimmäkseen linssimäisinä muodostumina, joiden pituus on joissakin tapauksissa jopa kymmenkunta kilo- metriä ja paksuus vaihtelee muutamista metreistä aina 1-2 km:iin Dolo- miitti on kiteistä, tavallisesti hienorakeista kiveä, jonka vari vaihtelee valkoisesta tumman harmaaseen Vaalean ruskeat tai heikosti punertavat varisävyt ovat kaikkein yleisimpiä Dolomiittiesiintymien sijainti ja koko ilmenee ko alueen kivilajikartoista (Enkovaara, Härme ja Väyrynen 1953, Hackman 191 8) Dolomiitin geologisia ominaisuuksia ja esiintymistapaa, ovat kuvanneet mm M Härme (1949 ja 1954) sekä A Mikkola (1949) Hyväksikäytön kohteeksi dolomiitti on otettu Kalkkimaassa, joka sijaitsee Alatorniolla Ruottalan kylässä Paikalliset asukkaat ovat siellä polttaneet dolomiittia muurauskalkiksi jo vuosisatoja Varsinainen louhinta on aloitettu pienessä mittakaavassa Vuodesta 1952 lähtien esiintymä on ollut Rauma-Repola Oy:n omistuksessa Louhinta tapahtuu avolouhoksessa V 1959 louhittiin tonnia kiveii, josta murskaamalla, jauhamalla ja lajittelemalla valmistettiin tonnia maanviljelyskalkkia (19 % MgO ja 28 % CaO) sekä tonnia dolomiittirouhetta Louhos, johon johtaa normaaliraiteinen rautatie, pystyy tyydyttämään Lapin laanin maanviljelyskalkin kysynnän Esiintyman laajuus sallii tuotannon lisäämisen kysynnän kasvaessa Esiintymän eräissä kohdissa tavattavan pienen rikki- ja kuparikiisupitoisuuden perusteella on se ollut vuosina Rauma-Repola Oy:n valtaamana 2 AKASJOENSUUN KALKEIKIVIESIINTYMÄ KOLARISSA Lapin laanin arvokkain kalkkikiviesiintymä sijaitsee Kolarin kunnassa, aivan Akäsjoensuun pohjoispuolella Esiintymän sijainti on pisteviivalla merkitty karttaan 6 Akäsjoensuulta on matkaa Kaulirantaan 128 km ja Tornioon 208 km Kalkkikivi on yleensä keskirakeista, vaalean- tai tumman-

45 harmaata, kauttaaltaan vailla silikaattisia välikerroksia ja muutenkin hyvin puhdasta; luonteenomainen lisäaines on rikkikiisu E Mikkolan tekemän kallioperäkartan (lehti B 7, Muonio ja sen selitys) mukaan on kalkkikiven pinta-ala yli 7 km2, joten alueen kalkkikivivarat ovat käytännöllisesti katsoen rajattomat Kivestä tehtyjen analyysien mukaan (ks geologisen tutkimuslaitoksen raportti M 17/Kol-51/1/84) on se jokseenkin puhdasta kalsiittikiveä ja on sellaisena käyttökelpoista mm sementin valmistukseen samoin kuin muihinkin tarkoituksiin, mihin kalkkikiveä yleensä käytetään Kalkkikivialue on osaksi valtion, osaksi yksityisten ja eri yhtiöiden (Kemi Oy ja Paraisten Kalkkivuori Oy) omistuksessa Bkäsjoensuun kalkkikivialueella on kotitarvekalkin polttoa harjoitettu jo vuosisatoja Laatunsa ja kokonsa vuoksi alueella kuitenkin on edellytykset myös suurteollisuuden harjoittamiselle Kolarin radan valmistuttua tähän tarjoutuukin mahdollisuus Perusteellisimman kuvauksen Kolarin kalkkikivestä on antanut tri E Aurola edellä mainitussa raportissa Kalkkimaan dolomiittilouhoksen lisäksi on dolomiittia louhittu pienemmissä määrissä selluloosateollisuuden tarpeisiin Alatorniolta Kukkolan ja Kantojärven seuduilta Paitsi Alatornion-Karungin-Tervolan alueella tavataan dolomiittia runsaasti myös Rovaniemen Taipaleen kylassä, Narkauskylässä ja Kalkkinulkissa sekä Kitisen varrella Sodankylän ja Pelkosenniemen välillä Myös Raajärven päämalmion etelakontaktissa on tavattu puhdasta dolomiittia useiden kymmenien metrien paksuisena kerroksena Edullisen sijaintinsa vuoksi voi viimeksi mainitulla esiintymällä olla taloudellistakin merkitystä Kalsiittista kalkkikiveä on Lapin läänin alueella suuremmissa määrin ainoastaan edellä kuvatussa Akäsjoensuun esiintymässä KIVITEOLLISUUDEN TARKOITUKSIIN SOVELTWAT E S~TYMAT, 1 RAKENNUSKMEN LOUHINTAAN SOVELTUVAT KIVILAJIT Kiviteollisuuden tarkoituksiin soveltuvia graniitteja, dioriitteja, gabroja ym kivilajeja tavataan eri puolilla Lappia runsaastikin Mainittakoon vain kauniin punainen, hyvin lohkeileva Nattasen graniitti Sodankylässä Tässä samoin kuin monessa muussakin tapauksessa on kuljetuskustannusten kalleus kuitenkin voittamattomana esteenä Tässä suhteessa huomattavasti edullisemmassa asemassa on Kemin-Tornion seutu Pohjanlahden perukassa Seudun käyttökelpoisista kivilajeista mainittakoon seuraavat (Enkovaara, Härme ja Väyrynen 1953):

46 - Alatornion Kaakamonniemessä on Salmisen talon luona rannassa mustaa keskirakeista gabroa, jota on louhittu hautakiviksi Lohkeavuus on kohtalainen Kaakamonniemellä tavataan myös karkeahkoa, punaruskeaa dioriittia, jota on louhittu mm valtion rautateiden rakennuskiviksi Lohkeavuus on hyvä - Alatornion Petäjänmaan-Kantojärven alueen harmaan graniitin irtolohkareita on käytetty mm hauta- ja rakennuskiviksi Torniossa Kalliosta sitä on mahdollisuus louhia mm Petäjämaan luoteispuolelta Kivi on tasalaatuista, lohkeavuus kohtalaisen hyvä - Kemin kaupungista Kivaloille jatkuvan anortosiitti-serpentiinisarjan kivilajeista anortosiitti ja gabro ovat yleensä homogeenisia, suuntautumattomia, väriltään vaalean vihreitä kivilajeja, joten niitä voitaisiin ehkä käyttää hiottuina kivinä Tasalaatuisena ja -värisen& tätä kivilajia on mm Elijärven länsipuolella, aivan Kemin kromiesiintymän läheisyydessä Kiven lohkeavuus on kuitenkin yleensä huono Kemin lähistöllä, mm Kallinkankaalla ja Juokuanmaassa tavattava kvartsiitti lohkeilee usein tasapaksuiksi laatoiksi, joiden käyttö laattakivinä voi olla mahdollista Tällaisista kvartsiittilohkareista on rakennettu mm Kemin maalaiskunnan vanha kirkko Alatornion Ahvenjärven tienoilla sekä Kivalojaksossa lähellä Peräahoa on erittäin puhdasta lasimaista kvartsiittia, jota mahdollisesti voitaisiin käyttää teollisuustarkoituksiin Samanlaista kvartsiittia on myös Kalkkimaan dolomiittilouhoksen yhteydessä, josta sitä on aikaisemmin jonkin verran louhittukin 1930-luvulla on kvartsiittiliusketta louhittu varsin edullisesti Alatornion Palovaarasta Sitä on kaytetty rakennuskiviksi mm Turun hautauskappelissa Kalkkimaan kvartsiitin louhinta on käsitelty sivulla 40 Kittilän pitäjässä on useassakin paikassa hyvin tiivistä, jaspiskvartsiitiksi nimitettyä kivilajia Tätä väriltään tavallisesti tumman karmiininpunaista kiveä on Lapin Marmori Oy louhinut jonkin verran mosaiikki- ja koristekivitarkoituksiin Kapsajoen, Hanhimaan, Vuossavaaran ja Haurespään esiintymistä Viimeksi mainitussa on kivi muista eroten hyvin tummaa, ei kuitenkaan pikimäisen mustaa Kittilän jaspiskvartsiitti on yleenski hyvin rikkinäistä, mikä vaikeuttaa huomattavasti tämän kauniin ja kestävän kiven louhintaa ja jalostusta

47 4 PAAKKOLAN LIUSKE Tervolan Ylipaakkolassa on runsaasti tumman harmaata tai mustaa fylliittiä, joka lohkeilee helposti ohuiksi, tasapaksuiksi laatoiksi Kiveä on louhittu mm kovasimiksi, kattolevyiksi ja käytävälaatoiksi Pienessä mittakaavassa on louhinta nykyisinkin käynnissä Paakkolan liuske on siksi hyvälaatuista ja sitä on niin runsaasti saatavissa, että kysynnän lisääntyessä olisi mahdollista louhia siitä kattoliusketta ja käytävälaattoja suuremmassakin mitassa Kalkkimaa Alatorniolla Kalkkimaan esiintymän hyväksikäyttömahdollisuuksia myös marmorin tuottamiseksi on tutkittu jo 1840-luvulla Tiihänastiset selvitykset eivät kuitenkaan ole marmorin osalta johtaneet teolliseen toimintaan Louen marmori Tervolassa Lapin Marmori Oy on 1950-luvulla louhinut Tervolasta jonkin verran dolomiittia erilaisiin rakennuskivitarkoituksiin Louhos sijaitsee Kemijoen länsipuolella, Louen asemalta n 8 km pohjoiseen, Lapin kolmion asutusalueelle menevän maantien varressa Louen dolomiittiesiintymä on huomattavan laaja, mutta suurin osa siitä näyttää olevan rikkonaisuutensa tai epäpuhtautensa vuoksi rakennusja monumenttikivien louhintaan sopimatonta Esimerkiksi nykyisessä avolouhoksessa, jonka koko on n 15 x 40 m, ovat käyttökelpoiset vyöhykkeet vain 2-3 m leveitä ja niiden osuus kiven kokonaismäärästä on vain n % Taloudellisesti kannattava louhinta edellyttäisi leveämmälti yhtenäistä, samantyyppistä kiveä Kittilän kromimarmoriesiintymät Kittilän kunnan Kuivasalmen kylästii on Lapin Marmori Oy louhinut kahdestakin paikasta, Siitosen eli Kivilanton ja Sotkajärven esiintymistä, pienissä määrin vihreäraitaista kromimarmoriksi nimitettyä kivilajia Päämineraalina olevan dolomiitin lisäksi sisältää kromimarmori aika runsaasti kvartsia sekä kromipitoista kiillemineraalia, fuksiittia, joka antaa kivelle ominaisen kirkkaan vihreän värin Kvartsi vaikeuttaa huomattavasti

48 kiven sahaamista ja hiomista Kvartsin ohella on kivessä haitallisina lisäaineksina hiukan rautakarbonaattia eli sideriittiä ja rikkikiisua, joista varsinkin ensiksi mainittu rapautuu ulkoilman vaikutuksesta ruosteisiksi täpliksi ja kalvoiksi Tämä rajoittaa huomattavasti kiven käyttömahdollisuuksia Kun kivi lisäksi on kummassakin louhoksessa verraten rikkonaista ja epaedullisesti rakoilevaa, on sen käyttö rakennuskivenä tavallisen marmorin tapaan kannattavuudeltaan varsin kyseenalaista Mahdollisesti kromimarmorista kuitenkin voidaan valmistaa joitakin muita kilpailukykyisiä tuotteita, esim erilaisia koristekiviä Äkasjoensuun kalkkikivestä, Kittilan jaspiskvartsiitista sekä Louen ja Kittilan marmoriesiintymista edella esitetyt tiedot perustuvat suurelta osaltaan tri E Aurolan laatimiin, geologisen tutkimuslaitoksen arkistossa oleviin työraportteihin SAVI- JA SAVIHIESUESIINTYMÄT Kvartaarisiä savia ja savihiesuja tavataan myös Lapin läänin alueella, vaikka niiden osuus pinta-alasta on erittäin vahainen verrattuna Etela- Suomen olosuhteisiin Ko hienorakeiset kerrostumat sijaitsevat maanpinnan laskeumissa, kuten jokilaaksoissa, järvialtaissa ja suoalueilla turvekerrostumien alla Toisinaan ne ovat rantakerrostumien peitossa Savi- ja hiesukerrostumien paksuus on enintään muutamia metrejä, ja niiden yhtenäinen laajuus on yleensä muutamia kymmeniä hehtaareja Kartassa 8 on esitetty Lapin laanin savi- ja savihiesukerrostumien maantieteelliset sijainnit Vaikka kartta ei ole liiheskaan täydellinen, voidaan sen perusteella kuitenkin todeta, etta hienorakeisimmat sedimentit keskittyvät lähinnii Torniojoen ja Kemijoen laaksoihin ja niiden lahiympäristöihin Maamme kvartäariset savet soveltuvat yleensä tiiliteollisuuden ja sementtiteollisuuden käyttöön Tiiliteollisuuden parhaana raaka-aineena on pidetty laihaa, suhteistunutta savea, jossa savilajitteen eli alle 0,002 mm:n suuruisten rakeiden painoprosenttiosuus on ja hiesulajitteen (O,o2-0, o o 2 mm) osuus painoprosenttia Lapin hienorakeisimmatkin sedimentit ovat harvoin varsinaisia savia, joissa savilajitteen osuuden täytyy olla yli 30 painoprosenttia Geologisen tutkimuslaitoksen suorittamissa tutkimuksissa on todettu varsinaisia savia olevan mm Koivussa, Aavasaksalla, Ivalon Pihtikankaalla, Kemijarven Vuostimossa ja Kolarin- Sieppijarven alueella Kahdessa ensin mainitussa paikassa onkin tiilitehdas ja niiden tuotanto on 1-2 milj tiiltä vuodessa Myös Ivalon Pihtikankaan ja Kemijarven Vuostimon alueilla on toiminut ainakin ajoittain heikoin teknillisin laittein varustetut pienituotantoiset tiilitehtaat Erittäin usein on Lapin läänin hienorakeisimmissa sedimenteissa savilajitteen osuus

49 20-30 painoprosenttia Tiilitehtaiden teknillisten laitteiden kehityttyä on tiiliteollisuudessa voitu siirtyä tällaistenkin savihiesujen käyttöön Tämän huomioon ottaen ei raaka-ainevarojen vähyys ole esteenä nykyistä suurem- Kartta 8 Lapin savi- ja savihiesuesiintymat sekä tiilitehtaat 1 Savea ja savihiesua 2 Tiilitehdas Map 8 Clay and clay-silt deposits and brickyards of Lapla,nd 1 Clay aftd clay-silt 2 Brickyard

50 malle tiiliteollisuuden tuotannolle Lapin läänissä Rakeisuuskoostumuksen lisäksi voidaan mainita, että alueen hienorakeisimpien sedimenttien kuivausja polttokutistumat ovat 4-8 % Tiilien polttoon tarvittava lämpötila laboratoriokokeiden mukaan on vähintään 1 000" C ja poltettujen tiilien vedenimukyky vaihtelee %:n välillä Kun Lapin laanin tiilitehtaat eivät ole kyenneet tyydyttämään alueen kysyntää, ovat eteläisempien seutujen tehtaat myyneet sinne tuotteitaan kilpailukykyisin hinnoin Koska maamme tiiliteollisuus ei ole toiminut viime vuosina täyttä tuotantokykyään vastaavalla teholla, ei myöskään Lapissa uuden tarkoituksenmukaisin laittein varustetun tiilitehtaan perustaminen ole ollut ajankohtaista Sitä varten on kuitenkin tehty suunnitelmia ja suoritettu savi-inventointia Kemijärven Vuostimon kylässä Pyhäjoen ja Kemijoen yhtymiskohdan ympäristössä arvioitiin olevan 26 ha:n alueella n m3 savea ja savihiesua, minkä määrän katsottiin riittävän tiilitehdasta varten Myös muualta Kemijärven alueelta voitaneen löytää samankaltaisia esiintymiä Kolarin kunnan alueella on geologinen tutkimuslaitos suorittanut savitutkimuksia sementtiteollisuutta varten Tornionlaakson kuntain toimikunnan pyynnöstä Tutkimuksissa todettiin, että Kolarin laajimmat savialueet ovat Sieppijärven ympärillä, Teuravuoman turvekerrostumien alla sekä mahdollisesti Kolarin kirkonkylän eteläpuolella maantien molemmin puolin Näiden alueiden yksityiskohtaista savivarojen arviointia ei ole kuitenkaan suoritettu Lisäksi savivarojen täydennystä todettiin saatavan Mannajärven ympäristöstä, Pakajoen pohjoispuolelta maantien molemmin puolin sekä Venetin tienhaaran lähistöltä Kaikki Kolarin alueen tutkitut savet ja savihiesut kuuluvat samaan tyyppiin, jota luonnehtii korkea hiesuja hietapitoisuus Varsinaisen saviaineksen määrä on pieni, 6-39 % Kolarin alueen ko sedimenttien kemiallisesta koostumuksesta mainittakoon, että niiden piihappopitoisuus on varsin korkea eli % Alumiinioksidin määrä on % sekä ferrioksidin (kokonaisrauta) ja aluminioksidin yhteiesumma % Edellä esitettyjen tutkimustulosten mukaan soveltuvat ko savet ja savihiesut sementtiteollisuuden raaka-aineeksi, jos toisena raaka-aineena käytetään Äkäsjoen kalkkikiveä TURVEVARAT Lapin laanin alueella on soita yleensä runsaasti (Ilvessalo 1960) Eniten soistunutta on läänin lounaisosa, jossa Ala- ja Ylitornion, Karungin, Tervolan, Kemin rnlkn, Simon ja Ranuan kunnissa on yli 60 % maasta soiden peittämää Kolarissa, Kittilässä, Sodankylässä, Pelkosenniemellä, Sallassa ja osittain Rovaniemen m1k:ssa on soita myös yli puolet maa-alasta eli %

51 Muualla läänin alueella on soita %, paitsi sen pohjoisimmissa pitäjissä Inarissa, Ivalossa ja osassa Enontekiötä, joissa soita on vähemmän kuin 30 % Läänin suoala lienee n 3 milj ha Runsaimmin soistuneilla alueilla rämeitä ja nevoja on yhtä paljon, mutta pohjoista kohden nevojen osuus lisääntyy muiden suotyyppien kustannuksella Nevat ja letot ovat läänin soista syvimpiä eli keskimaärin n 1,s m Muiden suotyyppien turvekerros on keskimaärin alle metrin paksua Eräillä soilla saattaa tavata laajahkojakin aloja, joilla turvekerros on 3-4 m Suurimmat tavatut paksuudet ovat 6-7 m Alueen soissa ovat Sara- ja saravaltaiset turpeet enemmistönii, varsinkin rahkasara- ja ruskosammal-saraturpeet Rahkavaltaisia turpeita on enimmäkseen vain ohuina kerroksina soiden pinnalla ja jänteissä Turpeiden maatumisaste on yleisimmin 3-6, mutta soiden pohjakerroksissa usein myös enemmän Lapin läänin turvevarat ovat runsaasti milj m3 luonnontilaista turvetta, eli lähes kolmannes koko maan turvevaroista Niitki ei kuitenkaan ole käytetty hyödyksi kuin nimeksi Läänin pohjoisosan puuttomilla seuduilla kansa tuntee kaukaisista ajoista alkaen turpeen käytön polttoaineena Sitä on nostettu pistoturpeena Koneellisesti on läänin alueella valmistettu polttoturvetta ainakin v 1943 Tällöin nimittäin Metsähallitus valmisti maist U Metsänheimon ilmoituksen mukaan viidellä köysiratakoneella turvetta Rovaniemen m1k:n Isollaauolla n 20 km Rovaniemeltä pohjoiseen Siellä valmistettiin kaikkiaan n tn polttoturvetta, josta kuitenkin suunnilleen puolet pistoturpeena Nosto aloitettiin toukokuun 18 päivänä, eikä pintaroudasta ollut tällöin sanottavampaa haittaa Sen sijaan n 1% m:n syvyydessä oli paikoin 1-1 i/z m:n paksuudelta vanhaa routaa, joka esti turpeen noston Myös Petsamon kunnassa valmistettiin vähäisessä määrin koneturvetta samana kesänä Siellä routa ei merkittävämmin haitannut nostotöitä Useassa yhteydessti on lausuttu epailyksik siitä, ettei Lapin läänin alueella kannattaisi valmistaa koneellisesti polttoturvetta normaalien olosuhteiden vallitessa lähinnä lyhyen kesän ja soiden routaantumisen vuoksi Edellä mainitut kokeilut kuitenkin osoittavat, että routa ei ainakaan kaikkina kesinä aseta voittamattomia esteitii Koska on ilmeistä, että jyrsinturvemenetelmä meidänkin maassamme soveltuu kiiytettäväksi, uskoisi sillä nimenomaan Lapin matalahkoilla soilla olevan mahdollisuuksia Pohjolan lyhyt mutta intensiivinen keski voisi hyvinkin suotuisasti kuivattaa jyrsinturpeen korjauskelpoiseksi riittävän monta kertaa nostokauden aikana Tämä vaatisi kuitenkin koetoiminnan aloittamista alueella hyvissä ajoin ennen sitä ajankohtaa, jolloin alueelle rakennetaan jyrsinturvetta kayttavaki teollisuutta

52 SUMMARY MINERAL RESOURCES OF LAPLAND Drawn up at the request of the Industrial Committee of Lapland this paper deals in concise form with data concerning ores and industrial minerals as well as indications referriiig to them, and technically useful rocks and soi1 deposits met with in the province of Lapland, the northernmost part of Finland The present situation (Dec 31,1961) as to the maps concerning pre-quaternary rocks, superficial deposits, aerogeophysical maps and aerial photographing in the area of Lapland (Maps 1-4) is presented at the beginning Earliest known among the iron ore deposits of Lapland were Juvakaisenmae in Kolari, found in the 1600's, and the ore field of Porkonen-Pahtavaara discovered in 1865 in Kittilä Due to the poor quality and remote location of the ores their use has not been possible so far On the other hand, Otanmäki Co has begun mining in the area of Misi in the parish of Kemijitrvi Karvasvaara, the first iron ore deposit of the Misi area, was found as early as in 1921 According to the estimate of Otanmäki Co which later investigated the area, the deposit contaias ton of 49 % ore above the -270 m level Under the present production rate of tonlyear, the known ore resources will suffice to the year 1968 Based on the anomalies obtained in connection with the aerogeophysical mapping performed by the Geological Survey and prospecting carried out by Otanmäki Co, other magnetite ore bodies were found in the Misi area, the most important of them being Raajärvi and Leveäselkä In the former 43 mill ton of 45?/, ore has been verified It is quite possible that the ore resources amount to 6-9 mill ton The oc currence of Leveäselkit is considerably smaller, in all probability, however, of the same order of magnitude as Karväsvaara -The locntion of the ore deposits of the Misi area appears on Map 5 In 1955 the Geological Survey carried out aerogeophysical mapping in the area of Kolari in West-Lapland At that time a strong magnetic anomaly was verified in the terrain Rautuvaara Likewise, other new indications of possible iron ores were obtained Since 1956 Suomen Malmi Co has investigated the Kolari ore field Starting from 1960 also Otanmäki Co has participated in the research At the investigations carried out in the Kolari area a total of 11 mill ton of % magnetite ore was verified in the previously mentioned Rautuvaara, the ore bodies of North-Rautuvaara, South-Rautuvaara and Copper-Rautuvaara, with favorable quarrying, milling end concentrating qualities Assumed ore resources amount to 21 mill ton Of the other magnetite ores of the area mention should be made of Sivakkalehto, Juvakaisenmaa, Rytijitnkä, Rautuoja and Mannakorpi In the current, partly yet uncompleted investigations only relatively modest ore amounts were found in them

53 In addition to magnetite ores, hematite ores are also known in the Kolari area, the largest of them being Taporova and Suuoja The former has been estimated to contain about 20 mill ton of 256 % ore, part of which is obtainable from Open quarry The ore resources of Suuoja, calculated to the depth of 100 m, are miil ton with 32,a % iron - In spite of their low grade the Kolari ores may offer some possibilities for mining activity Plans to that effect have been made through Suomen Malmi Co and Otanmaki Co The location of the Kolari ores is shown on Map 6 Most noteworthy of other iron deposits of Lapland is Viihiijoki in Tervola In present thinking, there are prerequisites for discovery of a magnetite ore of some mill ton worth quarrying In the years the Geological Survey discovered in the vicinity of the town Kemi a chromite deposit of considerable dimensions The high iron content of chromite essentially decreases the value of the occurrence - Research concerning the use of the deposit is at present carried on by Outokumpu Co As to other oxidic ores it should be mentioned that Otanmiiki Co has encountered in the eastern parts of Lapland several boulders containing % manganese Their parent rock is not yet known All indications to sulfidic ores in Lapland proved to be insignificant and they have nowhere led to mining activity The following may be mentioned among them: the Kallijarvi molybdenite occurrence in Ylitornio, the pyrite occurrence of Savina in Salla and the occurrence of Sirkka in Kittila In Sirkka quite considerable contents of copper, nickel, cobalt, arsenic and gold are met with in narrow veins In the past few years effectivity of prospecting in Lapland has increased and at present several promising sulfidic ores are subject to investigation Most of them are briefly treated in the present paper In a review of the mineral resources of Lapland the gold of Lapland, discovered in 1867, deserves a chapter of its own Since that time a total of about 1000 kg of gold has been washed from the river valleys of Lapland The best localities are already exhausted and presently no more than about 1 kg is obtained yearly The location of placer gold occurrences in Lapland is shown in Map 7 Repeated investigations to find the parent rock of the placer gold of Lapland have been carried out Several smaller veins were discovered where, in addition to quartz and carbonates, hematite, magnetite, limonite and pyrite occur In some veim also weak gold content has been verified Most noteworthy of them are the so-called Kerkelii quarry in Inari and Miikiiriirova in Sodankylii In the former, four investigation shafts were driven to the intersection of syenite vein and quartz vein, where also limonite bearing cracks occur According to the owner of the quarry, Henry Kerkelä, considerable gold contents ( glton) were met with in several places Samples taken by impartial experts, however, showed no greater contents than 3,4 g/ton The Makarärova quartz-hematite vein complex was studied in by exposing the bedrock and by drilling in en area more than 500 m long The best average gold content, 5,7 g/ton, was found in a part of vein, 30 m long and 2 m wide This has not, any more than the other bedrock occurrences of gold, led ta mining activity Excluding possibly the previously mentioned Karkelii mine, no bedrock occurrence of gold in Lapland can, because of their localities, be considered as the parent rock of placer gold and thus the age-old question, the origin of the Lapland gold, still remains unsolved Among industrial minerals met with in Lapland, the following warrant a mention: serpentine asbestos occurrences of Tarpomapäa, Nuttio, Sattasvaara and Rajalan-

54 vaara et the border of the Kitti16 and Sodankyla parishes; the vermiculite occurrence of Maaninkavaara in Posio; the beryl occurrence of Laajamaa in Pello; the apatite occurrence of Lehmikari in Rovaniemi; kaoline occurrences in the parishes of Savukoski and Pelkosenniemi Due to their small size, poor quality, or remote location, said occurrences are not suited for quarrying Calcitic limestone of good quality is found in the parish of Kolari in an area of about 7 km2, marked on Map 6 with dotted line The area will soon have a railway connection, after which possibilities to use the occurrence are better than ever Clay deposits of a quality suited for cement production occur also in the vicinity of the limestone - Dolomite occurs particularly north of the towns of Kemi and Tornio, in large areas Since 1917 it has been quarried at Kalkkimaa in Alatornio In 1959 the yield was ton, the main part being used for agricultural purposes Until 1959 when the iron mine of I(6mäsveara started its operation, Kalkkimaa was the only productive quarry on the present area of Lapland Granites, gabbros and quartzites suitable for building purposes are met particularly in the vicinity of the towns of Kemi and Tornio Their use is restricted to insignificant local purposes The so-called Paakkola schist, suited for roofing slates, occurs abundantly in Tervola, north of Kemi, where it also has been quarried to some extent In Tervola the so-called Loue marble (dolomite) forms a large deposit Lapin Marmori Co has quarried it as well as the red jasper quartzite and green chrome marble of Kittila, but only on a small scale for various building purposes Clays and clay-silts suitable for raw materia1 for hrick industry occur to a markedly less degree in Lapland than in the Southern parts of the country They lie concentrated close to the valleys of the Torniojoki and Kemijoki rivers (Map 8) Two brickyards operate there with a yearly output of 1-2 mill bricks A more extensive exploitabion of raw materials would be possible In the vicinity of the previously mentioned Kolari limestone area also clays suited for cement production have been found The bog area of the province of Lapland may amount to about 3 mill hectars Peat resources exceed mill ms, or comprise one third of the total peat resources of the country They have been used only to a slight degree In the light of the present experience, a more extensive mechanized peat production seems to have possibilities in Lapland

55 KIRJALLISUUUTTA AUROLA, ERKKI (1951) Pohjois-Suomen malmivaroista ja niiden hyväksikäyttömahdollisuuksista Kaltio 6, 8s ,- (Editor, 1954) The mines and quarries of Finland Geologinen tutkimuslaitos Geoteknillisiä julkaisuja 55 -)>- (1967) Maaninkavaaran vermikuliitista Summary: On the vermiculite of Maaninkavaara Ibid 60 -,- (1960) Juonista Lapin ultraemäksisissä kivissä Lyhyt yhteenveto Suomen Mineralogisessa Seurassa pidetystä esitelmästä Geologi 12 vsk, SS *- (1960) Kivet ja teollisuusmineraalit vuorityön kohteina Eripainos Maaaeudun Tulevaisuuden Viikkoliitteestä n:ot 30 ja 31 AUROLA, ERKKI ja MAKKONEN, V (1957) Malminetsintää Pohjois-Suomessa Selostus Pohjois-Suomen tutkimussäätiön jiirjestäxnistä malminetsintäkilpailuista vv Helsinki BORCSTROM, L H (1928) On the iron ore of Juvakaisenmea Fennia 50, 20 ENKOVAARA, A, HÄRME, M ja VAYRYNEN, H (1953) Kivilajikartan selitys C5-B5, Oulu-Tornio English Summary Suomen geologinen yleiskartta 1: (Kartta painettu 1952) ESKOLA, PENTTI (1919) Suomen vuorityöstii ja sen edellytyksistä Geologinen tutkimuslaitos Geoteknillisiii julkaisuja 22 -N- (1925) Selostus Ivalojoen alueella tehtyjen kultatutkimusten tuloksista Tekn aikakauslehti 15 vsk, ss ESKOLA, PENTTI, HACKMAN, VICTOR, LAITAKARI, AARNE ja WILKMBN, W W (1919) Suomen kalkkikivi Summary: Limestones in Finland Geologinen tutkimuslaitos Geoteknillisiä julkaisuja 21 FIRCKS, CURT (1906) On the occurrence of gold in Finnish Lapland Bull Comm geol Finlande 17 FROSTERUS, BENJ (1928) tfber Kaolin in kristallinen Felsgrunde Finnlands Fennia 50, 39 HACKMAN, VICTOR (1918) Vuorilajikartan selitys C6-B5-B6, Rovaniemi-Tornio -Ylitornio Suom J N Soikero Suomen geologinen yleiskartta 1: (Kartta painettu 1910) -w- (1925) Porkosen-Pahtavaaran rautamalmikentän geologiasta Suom Antti Salminen Zusammenfassung Geologinen tutkimuslaitos Geoteknillisiä julkaisuja 39 HACKMAN, VICTOR ja WILKMAN, W W (1929) Kivilajikartan selitys D6, Kuolejärvi Suomen geologinen yleiskartta 1: (Kartta painettu 1925) HALL, W (1936) Riviteollisuus Kiiyttökelpoiset mineraalit ja kivilajit, niiden louhimis- ja muokkaustavat sekii käytetyt työkalut ja -koneet Geologinen tutkimuslaitos Geoteknillisiä julkaisuja 41

56 HAUSEN, H (1936) The North-Bothnian downfold Meddelanden frh Abo Akademis geologisk-mineralogiska institut 18 Ho~mwsaa, H J (1858) Materialier till Finlands geognosi Bidrag till Finlands naturkännedom, etnografi och statistik 4 HYYPPA, ESA (1960) Quaternary geology of eastern and northern Finland International Geological Congress XXI Session, Norden Guide to excursion No C 35 HYYPPA, JWO (1960) Savi ja sen teollinen käyttö Geologinen tutkimuslaitos Geoteknillisiä julkaisuja 65, SS 2540 HÄEME, MAUNU (1949) On the stratigraphical and structural geology of the Kemi area, northern Finland Bull Comm gbol Finlande 147 -u- (1954) The Kalkkimaa dolomite quarry Geologinen tutkimuslaitos Geoteknilhia julkaisuja 55, pp ILVESSALO YRJO, (1960) Suomen metsät kartakkeiden valossa - The forests of Finland in the light of maps -Die Wälder Finnlands im Licht Von Karten Comm Inst Forest Fenn 52, 2 KAHMA, A (1960) Malminetsinnihtä ja sen mahdollisuuksista maamme raaka-ainepohjan laajentajana Talouselama 9 GITARO, SIMO (1949) Uber den Character der eisenerzfuhrenden Jaspisquartzite Von Porkonen-Pahtavaara in Kittilii (Finnisch-Lappland) Compt Rend Soc GBol Finlande 22, pp Bull Comm gbol Finlande 144 KULONTALO, MAX ja MARMO, VLADI (1956) Suomen molybdeenihohteista Summary: On the molybdenite of Finland Geologinen tutkimuslaitos Geoteknillisiä julkaisuja 58 LAINE, EEVERT (1950) Malminetsinta Suomessa Geologinen tutkimuslaitos Geoteknillisia julkaisuja 49 -u- (1962) Suomen Vuoritoimi 111 Historiallisia tutkimuksia XXXI, 3-0- (1966) Neljännesvuosisata maamme kaivostoimintaa Referat: Ein Vierteljahrhundert Bergwesen in Finnland Geologinen tutkimuslaitos Geoteknillisiä julkaisuja 57 LAITAKARI, AARNE (1929) Uber die Erzminerale der Gesteine des Granulitgebietes Von Lappland Compt Rend Soc GBol Finlande 1, pp Bull Comm gbol Finlande 85 -u- (1937) Suomen malmit, hyödylliset mineraalit, kivet ja maalajit Geologinen tutkimuslaitos Geoteknillisiä julkaisuja 42 -u- (1946) Jokamiehen kivikirja erikoisesti Suomen oloja silmälläpitäen Ibid 45 -n- (1956) Maamme kallioperän antirnet Helsinki MARMO, VLADI (1960) Malminetsinnän mahdollisuuksista Lapissa Lapin tutkimusseuran vuosikirja 1, SS 6-16 MATISTO, ARVO (1958) Kivilajikartan selitys D5, Suomussalmi English Summary Suomen geologinen yleiskartta 1: (Kartta painettu 1954) MIKKOLA, AIMO (1947) The Vähäjoki iron ore in Tervola, northern Finland Compt Rend Soc GBol Finlande 20, pp Bull Comm g6ol Finlande 140 -r>- (1949) On the geology of the area North of the Gulf of Bothnia Bull Comm gbol Finlande 146 MIKKOLA, ERKKI (1941) Kivilajikartan selitys B7-C7-D7, Muonio-Sodankylä- Tuntsajoki English summary: Explanation to the map of rocks Suomen geologinen yleiskartta 1: (Kartat painettu ) MIKKOLA, TOIVO (1960) Kolarin rautamalmeista Jälkiselostus esitelmlän, joka pidetty Geologisessa Seurassa Geologi, 12 vsk SS 89-90

57 MÄKINEN, E (1920) Tietoja Suomen rnineraaliteollisuuden nykyisestä tilasta ja kehitysmahdollisuuksista Geologinen tutkimuslaitos Geoteknillisiä tiedonantoja 26 PAULAHARJU, S A ~ (1923) I Vanhaa Lappia ja Perä-Pohjaa Luku,Kolarin kalkki,, SS RUNOLINNA, U (1959) Kärväsvaaran kaivos VuoriteoUisuus-Bergshanteringen 17 vsk, n:o 2, se SAEAIEA, TE G (1936) Akzessorische Elemente in den Granuliten Von Finnisch-Lappland Compt Rend Soc Géol Finlande 9, pp Bull Cornm géol Finlande (1945) Spurenelemente der Gesteine im sudlichen Finnisch-Lappland Bull Comm géol Finlande 135 SAJISELA, MARTTI (1949) Malminetsinta Suomen oloja silmälläpitäen Helsinki SALMI, MARTTI (1950) Suomen turvevarat ja niiden käyttö Geologinen tutkimuslaitos Geoteknillisiä julkaisuja (1952) Pohjanmaan ja Lapin suot sekä niiden turvevarojen käyttö ja käyttömahdollisuudet Ostrobotnia 2 SARLIN, EMIL (1902) Kultalöydöista Suomen Lapissa Suomen teollisuushallituksen tiedonantoja, vihko 326s 1-30 SAVOLAINEN, E (1950) Lapin kulta Suomen Kemistilehti 23, 1 SJMONEN, AHTI (1941) Orbicular rocks in Kemijärvi and Esbo Compt Rend Soc Géol Finlande 14, pp Bull Comm géol Finlande 126 S~~am~rns, HERMAN ( 1951) Napa synpunkter p& guldfyndigheterna vid Lemmenjoki Vuoriteollisuus-Bergshanteringen 9 vsk, n:o 2, SS #- (1954) Gold occurrenoes in North Lapland Geologinen tutkimuslaitos Geoteknillisiä jukaisuja 55, pp SUNDELL, 1 G (1936) Fineness and composition of alluvial gold from the Ivalojoki, Finnish Lapland Compt Rend Soc Géol Finlande 9, pp Bull Comm géol Finlande 115 TEOENOREN, F R (1951) Guldmalmfynden vid Kemi Meddelanden fran Aho Akademis geologisk-mineralogiska institut 30 VIRKKALA, K (Editor, 1960) Sovellettua maaperiigeologiaa Geologinen tutkimuslaitos Geoteknillisiä julkaisuja 65 VOLBORTH, A (1963) Vermiculit aus Maaninka, Posio, Nordfinnland Compt Rend Soc Géol Finlande 26, pp 1-7 Bull Comm géol Finlande 169 VÄYRYNEN, HEIKKI (1954) Suomen kallioperii, sen synty ja geologinen kehitys Helsinki

58 MAANTIETEELLINEN HAKEMISTO (Hakemisto ei koske savi- ja turve-esiintymiä) Alatornio Kuparia Alavojakkala 31 Dolomiittista kalkkikiveii Kalkkimaa 43 Kukkola-Kantojiirvi 44 Useita muita esiintymiii Marmoria Kalkkimaa 46 Kvartsiittia Ahvenjiirvi 45 -Kalkkimaa 40 Palovaara 45 Rakennuskiveii Kaakamonniemi 45 Petajëmaa-Kantojanri 45 Enontekiö Kiisuja tutkimuksia 30 Inari Rautamalmia Niiiitiimö-Viitsiiri Kiisuja N&&t&mö-Vätsiiri Rikkikiisua Jolnivuono 27 Magneettikiisua Heikkilänoja 27 Jiikalii-iiytsi 27 -Kotaoja 27 Kyläjoensuu-Porttikallio 27 -Morgamoje 27 Pihlajakuru 27 Taimenjoki 27 Vaijoki 27 Kultaa huuhdontakultaa 34 Kerkelii 35 -Ruikka 36 sideriittijuonet Asbestia -Järvensuu 39 Kvartsia Granaatteja ja korundeja Kerkelii 39 huuhdontaesiintymiit 34 Magnesiittia Kaaritunturi 42 Karunki Dolomiittista kaikkikiveii useita esiintymia 43 Kemin kaupunki ja maalaiskunta Kromia -Kemi 24 Kiva10 24 Kuparia Juokuanmaa, 31 Kemin lentokenttii 31 Lyij yii, kuparia ja rikkikiisua Akkunusjoki 32 Laurila 32 Vallitunsaari 32 Rikki- ja magneettikusua -Ajos 29 Kultaa -Laurila Rakennuskiveii Elijiirvi 45 Kvartsiittia Juokuanmaa 45 Kallinkangas 45 -Periiaho 45

59 Kemijärven kauppala ja maalaiskunta Krornimarmoria Siitonen (Kivilantto) Sotkajarvi Rautamalmia Misin alue 12 Kärväsvaara ~ ( ~ l ~ ~ i Leveäselkä 17 Rautamalmia -Matkajärvi 17 Hyyderova Mustalampi 16 Raajärvi (Misiraaka) Juvakaisenmaa Kuerjoki -Sääski Rautuvaara Molybdeeniii Ristimella 21 Pöyliö 26 Rytijänkä 20 Dolomiittista kalkkikiveä Siukomella 21 Raajämi 44 Sivakkalehto (Kivikkopalo) 19 -Suuoja 20 Suuvaara 21 Rautamalmia Taporova (Tapojoki) Yllastunturi Aakenustunturi Kuparia Levitunturi 23 Kupari-Rautuvaara Porkonen-Pahtavaara Kalsiittista kalkkikiveä Sotkaselkä 23 Akäsjoensuu 43 Kittilä Kromia Jeesiöjämi Kuparia Hotinvuoma 31 lohkareita 32 Kuparia, nikkeliä, kobolttia, arseenia ja kultaa -Sirkka 29 Rikki-ja magneettikiisua Jalkajoki 28 Kesälaki 27 Kolvakero 27 Kumputunturi 29 Levijärvi Loukinen 29 - Mertavaara 29 - Riikonjärvi 29 -Sirkka 29 - Sotkajärvi 29 Uraania - Aakenusvaara 32 Asbestia - Tarpomapää 39 J~piskvartsiittia -Hanhirnaa 45 -Haurespä& 45 -Kapsajoki 45 - Vuossavaara 45 Muonio Rautamalmia Mannakorpi Jerisjärvi Tuohilehto Sideriittiii Pahtalaenvuoma 42 Pelkosenniemi Rautamalmia Jauratsi 23 Pyhätunturi,23 Rikkikiisua Kelloniva 29 Kyaniittia lohkareita 42 Kaoliinia Jakglainen-Hossakkanha 41 Dolomiittista kalkkikiveii Kitisen varrella 44 Pello Berylliä Laajamaa Posio Kiisuja Hyvänniemi

60 Kuparia ja nikkeliii tutkimuksia Vermikuliittia Martninkavaara Ranua Ei mainittavaa, Rovaniemen kaupunki ja maalaiskunta Rautamalmia Molybdeenia Kaivoslampi 17 Olliviiri 26 Rovaniemen lentokenttä 26 Kuparia Hakoköngäs 31 Jaatila 31 Taipale 31 -Viitavaara 31 Apatiittia Lehmikrtri (Lohiniva) 41 Dolomiittista kalkkikivea Kalkkinulkki 44 Narkauskyla 44 Taipaleenkyl& - 44 Saiia Mangaania lohkareita 25 Rikki- ja magneettikiisua -Savina 26 Kupari- ja rikkikiisua -Ahola 30 - Savilampi 30 - Taivalköngi%s 30 Sinkki6 - lohkareita 32 Savukoski Mangaania lohkareita 25 Kiisuja 28 -Araj&rvi -Myllypalo 28 Rikkikiisua - Piervulinotko 28 Beryllia -Viitala 41 Kaoliinicl - Savukosken kyla 41 - Viitala 42 Simo Kromia Kiva10 Rautamalmia Rikki- ja magneettikiisua Kelujoki Mäkäriirova Outolampi 23 Palokiimaselk& 24 Sattasvaara 23 Visasaari 23 Kelujoki Kopsusjärvi 27 -Kuorajoki 31 Outolampi 23 Peurwuvanto 28 -Soasjoki 29 Sinkkia ja lyijy& - Pudw 32 Kultart - huuhdontakultart 34 - Mäkararova 38 - Palokiimaselka, 38 Asbestia -Nuttio 39 Rajalanvaara 39 Sattaavaara 39 Kvartsia Jarvijoki 39 Lehmilsaari 39 Kiillettii Varpupää (Pesselmävartra) 40 Kyaniittia Tankavaara 42 Dolomiittista kalkkikiveii Kitisen varrella, 44 Rakennuskiveti Nattanen 44 Tervola Rautamalmia Vahajoki Kromia Kivalo Kuparia ja kultaa Kätkiijoki

61 Dolomiittista kalkkikiveä - useita esiintymiii Liusketta - Paakkola Marmoria - Loue Tornion kaupunki Ei mainittavaa Utsjoki Magneettikiisua - Karigasniemi 46 Ylitornio Kultaa - huuhdontakultea Molybdeeniii - Kailijärvi 25 Rikki ja rnagneettikiisua - Merivaara 29 - Uomavaara 29 Sinkkiä ja lyijyii - Kallijärvi 25

62