Kehityspoliittinen ohjelma

Transkriptio

1 Kehityspoliittinen ohjelma Valtioneuvoston periaatepäätös Ulkoasiainministeriö

2 Sisältö 1. Uusi kehityspolitiikka 4 Yhteiset tavoitteet, yhteinen etu 4 Johdonmukaisella kehityspolitiikalla laatua ja vaikuttavuutta 4 YK:n Vuosituhatjulistus luo puitteet Suomen kehityspolitiikalle 5 Suomen vastuu ja tavoitteet 7 Suomen vahvuudet ja toiminnan painopisteet 8 Kehityspoliittisen ohjelman toimeenpano, seuranta ja arviointi 9 2. Tavoitteiden toimeenpano politiikan johdonmukaisuutta lisäämällä 11 Kehityspolitiikan näkökulma vaikuttaa politiikan eri aloilla 11 Suomi tukee monenkeskistä järjestelmää 11 Suomi edistää Euroopan Unionin politiikan johdonmukaisuutta 13 Kehityspolitiikka on myös turvallisuuspolitiikkaa 14 Ihmisoikeudet 15 Kauppa 16 Ympäristö 18 Maa- ja metsätalous 20 Koulutus, tutkimus ja kulttuuri 22 Terveys, sosiaali- ja työelämän kysymykset 23 Tietoyhteiskunta ja informaatio- ja viestintäteknologia 24 Muuttoliike ja kehitys Tavoitteiden toimeenpano kehitysyhteistyössä 27 Määrärahojen kohdentaminen 27 Kahdenvälinen kehitysyhteistyö 28 Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö 32 EY:n kehitysyhteistyö 33 Monenkeskinen kehitysyhteistyö 34 Humanitaarinen apu 35 Kehitysyhteistyön hallinto ja voimavarat Yhteiseen kehityspolitiikkaan 37 Layout: Innocorp Oy Paino: Erweko Painotuote Oy, 2004 Kuvat: Matti Nummelin, Timo Kuronen, Rauli Virtanen, Jorma Koponen ja Martti Lintunen.

3 Kehityspoliittinen ohjelma Valtioneuvoston periaatepäätös 2004 Ulkoasiainministeriö

4 1 Uusi kehityspolitiikka Yhteiset tavoitteet, yhteinen etu Tämän päivän maailmassa ihmiset ja valtiot ovat toisistaan riippuvaisia ja vaikuttavat toistensa hyvinvointiin monin eri tavoin. Vastuullisena kansainvälisen yhteisön jäsenenä Suomi edistää kehitystä ja globalisaation hyötyjen tasaisempaa jakautumista. Tämä on vastuumme, mutta näin myös rakennamme oman yhteiskuntamme turvallisuutta, talouskasvua ja henkistä hyvinvointia. Kansainvälinen yhteisö on 1990-luvun alusta lähtien muovannut yhteisymmärrystä kehityksen ongelmista ja keinoista niiden ratkaisemiseksi. Prosessi huipentui syksyllä 2000 YK:n vuosituhathuippukokoukseen ja sen antamaan julistukseen. WTO:n Dohan ministerikokous, Monterreyn kehitysrahoituskonferenssi ja Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokous täsmensivät edelleen yhteisiä tavoitteita ja keinoja sekä edistivät Vuosituhatjulistuksen toimeenpanoa. Kehitysmailla itsellään on ensisijainen vastuu omasta kehityksestään. Monterreyn konferenssissa tarkasteltiin kehitysrahoitusta entistä laajemmasta näkökulmasta. Kokonaisuuteen kuuluvat kehitysmaiden kotimainen rahoitus, yksityiset investoinnit, kauppa, velkakysymykset ja perinteinen kehitysyhteistyörahoitus. Monterreyssä kehitysmaat sitoutuivat taloudellisiin ja poliittisiin uudistuksiin ja teollisuusmaat kehitysmaiden tuotteiden markkinoillepääsyn parantamiseen, velkaongelman ratkaisuun ja kehitysavun lisäämiseen. Yhteinen sitoutuminen köyhyyden vähentämiseen edellyttää teollisuusmaiden politiikan tarkastelua entistä kokonaisvaltaisemmin. Uusia kansainvälisiä mittareita kehitetään parhaillaan maiden vertailemiseksi. Vertailussa käytetään mm. kehitysavun tasoa ja toimintatapojen yhdenmukaistamista, kehitysmaiden kanssa käytävää kauppaa ja investointeja, ympäristönsuojelua, maahanmuuttopolitiikkaa ja panostusta rauhan ja turvallisuuden edistämiseen. Johdonmukaisella kehityspolitiikalla laatua ja vaikuttavuutta Kehityspolitiikalla tarkoitetaan johdonmukaista toimintaa kaikilla niillä kansainvälisen yhteistyön ja kansallisen politiikan lohkoilla, joilla vaikutetaan kehitysmaiden asemaan. Näitä ovat erityisesti turvallisuus-, ihmisoikeus-, kauppa-, ympäristö-, maa- ja metsätalous-, koulutus-, terveys- ja sosiaali-, siirtolais- ja tietoyhteiskuntapolitiikka. Varsinainen kehitysyhteistyö on kehityspolitiikan yksi keskeinen instrumentti, jolla voidaan edistää kehitykselle suotuisien olosuhteiden vahvistumista köyhimmissä maissa elinkeinojen, investointien ja kaupan edellytysten parantamiseksi ja talouskasvun aikaansaamiseksi. 4

5 Uuden kehityspolitiikan keskeiset periaatteet ovat: sitoutuminen YK:n vuosituhatjulistuksen arvoihin ja päämääriin; laaja kansallinen sitoutuminen ja johdonmukaisuus kaikilla politiikan alueilla; sitoutuminen oikeuspohjaiseen lähtökohtaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa määritettyjen oikeuksien toteutuminen yksilön tasolla otetaan lähtökohdaksi; kestävän kehityksen periaate; laajan kehitysrahoituksen käsite; kumppanuudet kehityksen puolesta. Julkisen ja yksityisen sektorin sekä kansalaisyhteiskunnan osallistumiseen perustuvat kumppanuudet sekä kansallisella tasolla että kansainvälisesti ovat kehityksen välttämätön edellytys; kehitysmaiden ja niiden ihmisten oman päätösvallan ja vastuun kunnioittaminen. Valtiot kantavat itse vastuun omasta kehityksestään. Suomen panokset suunnataan tukemaan kunkin maan omia ponnisteluja; pitkäaikainen sitoutuminen ja avoimuus. Suomi valitsee sellaiset ratkaisut, joiden takana se voi seisoa pitkäjänteisesti ja ennakoitavasti sekä tiedottaa toiminnastaan ja suunnitelmistaan avoimesti. Tämä koskee sekä rahoitusta että politiikan sisältöä. Suomi toimii johdonmukaisesti kehitysyhteistyön, kauppapolitiikan ja turvallisuuspolitiikan keinoin sekä myös muilla kansallisen politiikan aloilla. Julkisen vallan toimet eivät yksin riitä, vaan tarvitaan yhteistyötä ja kumppanuutta yrityselämän, kansalaisyhteiskunnan, asiantuntija-organisaatioiden ja etujärjestöjen kanssa. Kehitysmaiden ihmisten aseman parantamisella on vankka Suomen kansalaisten tuki. Kehityspolitiikan laadun, tehokkuuden ja vaikuttavuuden jatkuva kehittäminen on paras tapa varmistaa tuki tulevaisuudessakin. Tänä päivänä ensisijaisia turvallisuusuhkia ovat aseelliset konfliktit, kriisit ja epävakaus heijastusvaikutuksineen, terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, rajat ylittävä rikollisuus, huumeet, hiv/aids, ympäristötuhot, hallitsemattomat muutto-liikkeet. Näiden uhkien torjumiseen voidaan osaltaan vaikuttaa kehityspolitiikan keinoin. Hallitusohjelman mukaisesti Suomi pyrkii huomioimaan kehitysmaiden edut entistä paremmin WTO:n puitteissa käytävissä Dohan kierroksen kauppaneuvotteluissa sekä edistämään kehitysmaiden asemaa myös kauppapolitiikan keinoin. Kauppa on tärkeää kehitysmaiden talouskasvulle ja sitä kautta köyhyyden vähentämiselle. Suomi painottaa kahdenvälisessä ja monenkeskisessä yhteistyössä sitä, että kaupan edellytysten parantamisen tulee olla keskeinen osa köyhyydenvähentämisohjelmia (Poverty Reduction Strategies, PRS). Tämä on myös Suomen omien pitkän tähtäimen kaupallisten etujen mukaista. YK:n Vuosituhatjulistus luo puitteet Suomen kehityspolitiikalle Suomi yhdessä muiden kansakuntien kanssa on sitoutunut YK:n vuosituhatjulistuksessa kansainvälisiä suhteita 21. vuosisadalla ohjaaviin arvoihin vapaus, tasa-arvoisuus, solidaarisuus, suvaitsevaisuus, kunnioitus luontoa kohtaan ja yhteisvastuu; rauhan, turvallisuuden ja aseistariisunnan keskeiseen merkitykseen maailmanyhteisölle; kehitykseen ja köyhyyden poistamiseen; yhteisen ympäristömme suojelemiseen; ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja hyvään hallintoon; heikoimpien suojeluun Afrikan erityistarpeiden kohtaamiseen sekä monenkeskisen järjestelmän vahvistamiseen. Vuosituhatjulistuksen osana maailmanyhteisö on sitoutunut yhteisiin kehityspäämääriin (Millenium Development Goals, MDG). Julis- 5

6 tuksessa on kirjattu kahdeksan kehityspäämäärää ja niille tavoitteet, joiden saavuttamiseen Suomi on sitoutunut viimeistään vuoteen 2015 mennessä. Seitsemässä ensimmäisessä päämäärässä on sovittu siitä, mitä köyhyyden vähentämisen keskeiset tekijät yksilö ja maatasolla ovat. Kahdeksas päämäärä puolestaan määrittelee, kuinka teollistuneiden maiden ja avunantajayhteisön tulee osallistua tarvittavien resurssien turvaamiseen sekä myötävaikuttaa kehitykselle suotuisan ympäristön syntymiseen. Vuosituhatjulistuksen kehityspäämäärät ja tavoitteet: Äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistaminen Alle 1 USD päivässä ansaitsevien osuuden puolittaminen vuoteen 2015 Nälkäisten osuuden puolittaminen vuoteen 2015 Peruskoulutusmahdollisuuksien takaaminen kaikille Kaikilla lapsilla mahdollisuus suorittaa peruskoulutus 2015 Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen Sukupuolten välisen eriarvoisuuden poistuminen ensimmäisellä ja toisella asteella vuoteen 2005 mennessä sekä kaikilla koulutuksen tasoilla 2015 Lapsikuolleisuuden vähentäminen Alle 5 vuotiaiden kuolleisuuden vähentäminen kahdella kolmanneksella vuoteen 2015 Parantaa odottavien äitien terveydentilaa Vähentää äitikuolleisuutta kolmella neljänneksellä vuoteen 2015 Hiv/aidsin, malarian sekä muiden tautien vastainen taistelu Hiv/aidsin leviämisen pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun vuoteen 2015 Malarian ja muiden merkittävien tautien leviämisen pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun vuoteen 2015 Ympäristön kestävän kehityksen varmistaminen Kukin maa sisällyttää kehityspolitiikkaansa kestävän kehityksen periaatteet ja pysäyttää luonnonvarojen hupenemisen Veden ja sanitaation puutteesta kärsivien määrän puolittaminen vuoteen 2015 Vähintään 100 miljoonan slummiasukkaan elämän laadun parantaminen vuoteen 2020 Luoda globaali kumppanuus kehitykselle Kehittää oikeudenmukaista ja sääntöperustaista kansainvälistä kauppa ja rahoitusjärjestelmää Lisätä kehitysyhteistyötä köyhyyden vähentämiseen sitoutuneille kehitysmaille Vastata vähiten kehittyneiden maiden erityisiin tarpeisiin Ratkaista kehitysmaiden velkaongelma kansallisin ja kansainvälisin toimin, jotta velkataakasta tulee pitkällä tähtäimellä siedettävä Luoda ja toteuttaa yhdessä kehitysmaiden kanssa strategioita nuorten työllistämiseksi Uuden teknologian ja erityisesti informaatioteknologian hyötyjen saattaminen kehitysmaiden käyttöön yhdessä yksityisen sektorin kanssa Turvata välttämättömien lääkkeiden saatavuus kehitysmaille yhteistyössä lääketeollisuuden kanssa 6

7 Suomen vastuu ja tavoitteet Suomen kehityspolitiikan keskeisimpänä päämääränä on vaikuttaa äärimmäisen köyhyyden poistamiseen maailmasta. Tämän päämäärän saavuttamista tukevat ympäristöuhkien torjuminen, tasa-arvon, ihmisoikeuksien, kansanvallan ja hyvän hallinnon edistäminen, maailmanlaajuisen turvallisuuden sekä taloudellisen vuorovaikutuksen lisääminen, jotka muodostuivat Suomen kehitysyhteistyön tavoitteiksi jo 1990-luvulla. Suomi sitoutuu kehityspolitiikassaan oikeuspohjaiseen lähtökohtaan ja kestävän kehityksen periaatteisiin. Suomi kantaa vastuunsa vuosituhatjulistuksen edellyttämän globaalin kumppanuuden luomiseksi, jossa kehitysmaat sitoutuvat köyhyyden vähentämiseen ja itse kantavat päävastuun omien yhteiskuntiensa kehittämisestä teollisuusmaiden sitoutuessa tätä prosessia tukemaan mm. kehitysavun, kaupan ja yksityisten investointien kautta. Suomen osalta tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hallitus ohjelmansa mukaisesti lisää kehitysyhteistyömäärärahoja niin, että tämän hetkisten kansantulon kasvuarvioiden pohjalta vuonna 2007 saavutettaisiin n. 0,44 prosentin BKTL-taso; luo kehitysyhteistyölle sellaista sisällöllistä, laadullista ja hallinnollista pohjaa, joka mahdollistaa 0,7 prosentin BKTL-tason saavuttamisen vuonna 2010; lisää kehitysyhteistyön tehokkuutta, tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta keskittämällä toimintaansa ja vaikuttamalla avunantajien toimintatapojen yhdenmukaistamiseen ja avun harmonisaatioon; edistää yhteiskunnan tukea vuosituhatjulistuksen arvoille ja päämäärille sekä Suomen velvoitteiden täyttämiselle; edistää oikeudenmukaiseen tulonjakoon yhdistyvää talouskasvua kehitysmaissa; tukee köyhimpien kehitysmaiden vaikutusmahdollisuuksien edistämistä eri kansainvälisillä forumeilla sekä panostaa erityisesti Afrikan kanssa harjoitettavaan yhteistyöhön; panostaa monenkeskisen järjestelmän ja YK:n toimintakyvyn lisäämiseen; ohjelmansa mukaisesti huomioi nykyistä paremmin myös kehitysmaiden edut WTO-kauppaneuvotteluissa sekä edesauttaa köyhien kehitysmaiden neuvotteluasemaa tukemalla niiden kauppakapasiteetin kehittämistä ja edistää kauppakysymysten sisällyttämistä kehitysmaiden omiin köyhyyden vähentämisohjelmiin; tukee kehitysmaiden velanhoito-ohjelmien tehokasta toimeenpanoa sekä kiinnittää erityistä huomiota siihen, että kehitysmaiden saama apu ja velka ovat niiden kannalta kestävällä pohjalla; lisää yhteistyötä eri hallinnonalojen välillä Suomen kehityspolitiikan johdonmukaisuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi; kannustaa suomalaisten yritysten osallistumista vuosituhatjulistuksen päämäärien toimeenpanoon ja rohkaisee niiden kiinnostuksen ja toiminnan suuntaamista myös köyhimpiin kehitysmaihin sekä tässä tarkoituksessa edistää yhteistyötä ja kumppanuuksia julkisen ja yksityisen sektorin välillä; edistää uusien teknologioiden ja tietotekniikan saatavuutta kehitysmaihin sekä etsii yhdessä yksityisen sektorin kanssa köyhimmille kehitysmaille soveltuvia tieto- ja viestintäteknologisia ratkaisuja. 7

8 Suomen vahvuudet ja toiminnan painopisteet Kokemuksemme oman yhteiskuntamme kehittymisestä viidessä vuosikymmenessä köyhästä, sotia käyneestä ja tuotannolliselta kapasiteetiltaan vaatimattomasta maasta yhdeksi maailman kilpailukykyisimmistä hyvinvointi- ja tietoyhteiskunnista antaa meille vahvan pohjan toimia myös kansainvälisessä kehityspolitiikassa. Olemme oppineet, että turvallisuus ja vakaus maan sisällä sekä alueellisesti on kehityksen perusedellytys. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen, kansanvalta sekä hyvä hallinto luovat yhteiskuntaan ympäristön, jossa tasapainoinen kehitys on mahdollista. Naisten ja miesten tasavertainen osallistuminen on yksi omista menestystekijöistämme, samoin ympäristöstä huolehtiminen. Yksityisen sektorin vetämä vastuullinen talouskasvu yhdessä tasaavan tulonjaon kanssa tarjoaa yhteiskunnalle ja yksilöille kehityksen taloudelliset voimavarat. Pitkäjänteinen panostus koulutukseen, terveyteen, sosiaalipalveluihin sekä nuorten ja lasten asemaan ovat kantaneet maassamme hedelmää. Omaa osallistumistaan Suomen on tarkasteltava ennen muuta siitä lisäarvosta, jonka nimenomaan Suomi voi tuoda kansainväliseen kehitykseen. Tämä lisäarvo syntyy yhtäältä edellä kuvatusta Suomen kulttuurihistoriallisesta kokemuspohjasta ja sille perustuvista arvoista, toisaalta niistä erityisistä vahvuuksista ja osaamisesta, joita Suomelle on kehittynyt tietyillä toimialoilla. Läpileikkaavina teemoina kaikessa kehityspolitiikan toimeenpanossa ovat: naisten ja tyttöjen oikeuksien edistäminen ja aseman parantaminen; sukupuolten välisen ja yhteiskunnallisen tasa-arvon edistäminen; helposti syrjäytyvien ryhmien, erityisesti lasten, vammaisten ihmisten, alkuperäiskansojen ja etnisten vähemmistöjen oikeuksien ja tasavertaisten osallistumismahdollisuuksien edistäminen; ympäristökysymysten huomioonottaminen. Suomen tukea kehitysmaille vuosituhatjulistuksen toimeenpanemiseksi maatasolla ohjaavat yhteistyömaiden omat köyhyyden vähentämisohjelmat. Niiden tukemisen kautta varmistetaan, että Suomen panokset kanavoituvat yhteistyömaiden itsensä johtamaan ja kunkin maan tilanteen syvälliseen ymmärtämiseen perustuvaan kehittämistyöhön. Tavoitteiden toimeenpano edellyttää kehitykselle suotuisan toimintaympäristön vahvistamista. Kehitysmaat vastaavat itse ensisijaisesti omille kansalaisilleen taloudelliseen kasvuun ja köyhyyden vähentämiseen tähtäävästä yhteiskuntakehityksestä. Talouskasvu, jonka moottorina yksityinen sektori toimii, sekä tasavertaisuutta edistävä tulonjako ovat köyhyyden vähentämisen perusta. Onnistuminen edellyttää vahvaa poliittista tahtoa sellaisen toimintaympäristön luomiseksi, jossa kehitys on mahdollista. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen, sukupuolten välisen ja yhteiskunnallisen tasa-arvon sekä demokratian edistäminen, hyvä hallinto ja taloudenpito sekä toimivat markkinat ovat välttämätön perusta kehitykselle. Kestävät tulokset edellyttävät turvallisuutta ja rauhantilaa. 8

9 Köyhyysongelman ratkaisu edellyttää toimintaympäristöä, jossa julkisten voimavarojen lisäksi voidaan rakentaa yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan osaamisen ja resurssien varaan. Kehitys maatasolla on yhä selvemmin riippuvaista globaalista ja alueellisesta ympäristöstä. Suomi vaikuttaa toimintansa kaikilla tasoilla ja osa-alueilla edellä kuvatun kehitykselle ja yritystoiminnalle suotuisan toimintaympäristön syntymiseen. Suomi kohdentaa tukeaan erityisesti kehitysmaiden demokraattisten instituutioiden ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen, paikallishallinnon kehittämiseen ja korruption vastaiseen taisteluun. Suomi edistää valtiovallan sekä työnantaja- ja työtekijäjärjestöjen yhteistyötä työpaikkojen luomisessa ja työelämän pelinsääntöjen kehittämisessä. Osallistumisellamme konfliktien ennaltaehkäisyyn, rauhanturvaan ja siviilikriisinhallintaan olemme luomassa köyhyyden vähentämisen perusedellytyksiä. Vuosituhatjulistuksen kehityspäämäärien toimeenpanossa Suomi keskittyy seuraaviin toimialoihin ja toimintoihin: perusopetuksen turvaaminen kaikille ja erityisesti tyttöjen koulunkäynnin edistäminen; opetuksen laadun ja oppimistulosten parantaminen; koulutuksen kysynnän lisääminen; inklusiivinen opetus; terveydenhuoltojärjestelmien kehittäminen; erityisesti perusterveyshuolto sekä seksuaali- ja lisääntymisterveys; hiv/aids kehityskysymyksenä; sosiaaliturvan rakenteet; työllisyyden ja työelämän normien edistäminen; puhtaan juomaveden ja sanitaatiopalveluiden saatavuus; luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu; tuki yhteistyömaille globaalien ympäristösopimusten ja -prosessien toteuttamiseksi; peruselintarvikehuollon tukeminen ja ruokaturvan parantaminen, maaseutukehityksen poliittisen ja taloudellisen toimintaympäristön tukeminen, kestävien paikallisten toimeentulostrategioiden vahvistaminen sekä näitä tavoitteita tukevan tutkimuksen, neuvonnan, koulutuksen ja palvelujen kehittäminen; metsätalous maaseudun elinkeinona ja köyhyyden vähentämisen välineenä; tietoyhteiskunta, tieto- ja viestintäteknologia; toimenpiteet digitaalikuilun kaventamiseksi ja köyhille kehitysmaille myönteisten teknologisten ratkaisujen kehittäminen. Kehityspoliittisen ohjelman toimeenpano, seuranta ja arviointi Tämän ohjelman tavoitteet ovat kunnianhimoisia. Niiden toteuttaminen edellyttää toimintaa kotimaassa, kumppanimaissa, EU:ssa YK:ssa ja muilla kansainvälisillä forumeilla. Ulkoasiainministeriöllä on kokonaisvastuu ohjelman toteuttamisesta ja sen edellyttämästä koordinaatiosta, mutta muita keskeisiä toimijoita sen toteuttamisessa ovat useat muut ministeriöt, keskusvirastot ja laitokset sekä yksityinen sektori ja kansalaisjärjestöt. Ohjelman toimeenpano edellyttää jatkuvaa ja kattavaa seurantaa ja arviointia. Kehityspolitiikka on osa Suomen ulkopolitiikkaa. Kehityspoliittisen ohjelman tavoitteet ja toimeenpano rakentuvat osaksi ulkoasiainministeriön strategiaa ja toiminta-ajatusta, jossa ministeriön keskeisimpinä tehtävinä nähdään suomalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen, toiminta kansainvälisen yhteisvastuun rakentamiseksi ja rauhan vahvistamiseksi sekä vastuu Suomen ulkopolitiikan valmistelusta ja toteutuksesta mukaan lukien koordinaatio kansallisen toimintalinjan luomiseksi. Kehityspoliittisen ohjelman toimeenpanoa seurataan osana UM:n kokonaistavoitteita UM:n sisäisten seurantajärjestelmien avulla. 9

10 Yhteistyötä ulkoasiainministeriön sisällä sekä viranomaisten kesken vahvistetaan entisestään johdonmukaisuuden edistämiseksi kehityspoliittisen ohjelman toimeenpanossa ja seurannassa. Ulkoasianministeriön sisäistä järjestelmää kehityspoliittisen ohjelman toimeenpanemiseksi ja seuraamiseksi kehitetään ja vahvistetaan. Ohjelma puretaan erilliseksi toimeenpanosuunnitelmaksi, jossa on selkeät tulostavoitteet ja vastuualueet. Kehityspoliittinen osasto seuraa suunnitelman toteutusta tarkoituksena varmistaa kehityspoliittisen ohjelman kiinteä yhteys kehys- ja tulosbudjetointiin sekä määrärahapäätöksiin. Uusien sektoreihin, teemoihin tai toimintatapoihin liittyvien linjausten tarvetta tarkastellaan ohjelman toimeenpanosuunnitelmia laadittaessa. Ohjelman käytännön toimeenpanoa ohjaavat jo hyväksytyt sukupuolten tasa-arvon edistämisen strategia ja toimintaohjelma sekä maaseutukehityksen linjaus. Riippumattomien arviointien tuloksia hyödynnetään entistä järjestelmällisemmin yhteistyön suunnittelussa. Tätä periaatepäätöstä laadittaessa on ollut käytettävissä poikkeuksellisen laaja ja monipuolinen riippumaton arviointiaineisto, jota ovat tuottaneet ministeriön omaevaluointi- ja tutkimustoiminta sekä kansainväliset toimijat. Selvitys- ja arviointitoimintaa kehitetään siten, että politiikan ja toimeenpanon tukena voidaan aina käyttää ajankohtaista tietoa. Kehityspoliittinen toimikunta arvioi ohjelman toimeenpanoa. Sen tehtävänä on erityisesti vaikuttaa politiikan johdonmukaisuuden toteutumiseen. Toimikunta antaa valtioneuvostolle vuosittain lausunnon Suomen kehityspolitiikan toteutumisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Toimikunnan esitykset otetaan huomioon ohjelman toimeenpanon vuosittaisessa suunnittelussa. Tehtävänsä tueksi kehityspoliittinen toimikunta kutsuu pysyviksi asiantuntijoiksi eri ministeriöiden edustajia. YK tarkastelee vuosituhatjulistuksen toimeenpanon tilannetta vuonna 2005, jolloin Suomikin tekee ensimmäisen väliarvion toiminnastaan tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämän hallituskauden lopulla hallitus teettää kokonaisvaltaisen puolueettoman arvion ohjelman tavoitteiden toteutumisesta. Suomi osallistuu aktiivisesti kansainväliseen yhteistyöhön kehityspolitiikan sisällön, laadun ja tuloksellisuuden kehittämiseksi, eritoten OECD:n kehitysapukomitean (DAC) puitteissa. Suomen seuraava OECD/DAC kehitysyhteistyötutkinta sijoittunee vuoden vaihteeseen Sen tuloksia voidaan käyttää hyväksi seuraavan hallituksen kehityspolitiikan suunnittelussa, eritoten 0,7 % BKTL osuuden saavuttamiseksi vuoteen 2010 mennessä. Keskeisiä selvityksiä ovat mm. OEDC / DAC:in kehitysyhteistyötutkinta (2003), Improving Effectiveness of Finnish Development Cooperation Perspectives from the South (2003), valtioneuvos Harri Holkerin johtaman työryhmän selvitys Suomen kehitysyhteistyön määrästä ja laadusta (2003), maaohjelmaevaluaatioiden yhteenveto (2002) sekä valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus Tulosohjaus Suomen kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä (2003). 10

11 2 Tavoitteiden toimeenpano politiikan johdonmukaisuutta lisäämällä Kehityspolitiikan näkökulma vaikuttaa politiikan eri aloilla Kehityspoliittisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää entistä paremmin yhteen sovitettuja linjauksia kotimaan politiikassa, monenkeskisessä yhteistyössä ja EU-politiikassa. Lisäksi johdonmukaisuutta käytännön toimeenpanossa tulee lisätä tehostetulla viranomaisten yhteistyöllä. Kehityspoliittisen näkökulman tulee sisältyä kaikkiin sellaisiin ohjelmiin ja selvityksiin, joilla määritellään Suomen toimintalinjoja kehitykseen vaikuttavissa kysymyksissä. Tämän ohjelman valmistelun yhteydessä on aloitettu työ johdonmukaisuuden haasteiden käsittelemiseksi ulkoministeriön sisällä, viranomaisten kesken sekä muiden sidosryhmien kanssa. Valmistelun aikana alkanutta työtä tulee jatkaa. Vuosituhatjulistus tunnetaan valtionhallinnossa hyvin ja sen päämäärät koetaan tärkeiksi. Yhteisestä sitoutumisesta on edettävä johdonmukaisuuden haasteiden järjestelmälliseen analysointiin. Tarkoituksena on kartoittaa ja täsmentää kullakin toimialalla tarvittavia politiikan muutoksia tavoitteena: Suomen ja kehitysmaiden yhteisten etujen löytäminen ja tehokkaiden toimintatapojen omaksuminen niiden edistämiseksi; sekä mahdollisten ristiriitojen tunnistaminen. Kansallisen politiikan ristiriitojen olemassaolon tiedostaminen luo mahdollisuudet niiden käsittelylle ja uusien toimintalinjojen muotoilemiselle. Tiedonvaihdon, yhteistyön ja vaikuttamisen mekanismeja viranomaisten välillä tulee vahvistaa entisestään. Viranomaisten välillä on jo olemassa säännöllisiä teemakohtaisia yhteistyöryhmiä. Tällaisia järjestelyjä useiden ministeriöiden toimialaan kuuluvien kehityspoliittisten kysymysten käsittelemiseksi lisätään. Lisäksi ulkoasiainministeriön tulee selvittää, miten kehityspolitiikan kokonaisuuden yhteensovittaminen viranomaisten kesken on hoidettavissa tehokkaasti ja lisäämättä tarpeettomasti hallinnollista rasitetta. Suomi tukee monenkeskistä järjestelmää Suomen kehityspolitiikan osana on monenkeskisen järjestelmän vahvistaminen, sen toimintakyvyn lisääminen sekä kehitysmaiden vaikutusmahdollisuuksien parantaminen. Monenkeskisen järjestelmän kautta luodaan kansainvälistä yhteistyötä ohjaavaa normistoa, vahvistetaan suotuisaa globaali- ja alueellisen tason toimintaympäristöä ja tuetaan kehitysmaita niiden omissa ponnisteluissa. Monenkeskinen järjestelmä turvaa pienten maiden asemaa ja lisää niiden vaikutusmahdollisuuksia. Monenkeskinen järjestelmä tarjoaa parhaan forumin kansainvälisten kehityskysymysten kattavalle, poikkisektoraaliselle ja moniarvoiselle käsittelylle. Globalisaation myötä monenkeskisen järjestelmän merkitys korostuu enti- 11

12 sestään. Vuosituhatjulistuksesta ja sen kehityspäämääristä vallitsee voimakas kansainvälinen yhteisymmärrys, jota Dohan ministerikokous sekä Monterreyn ja Johannesburgin huippukokoukset ovat entisestään voimistaneet. Suomi katsoo, että monenkeskisen järjestelmän voimavarat tulisi nyt kohdentaa yhdessä sovittujen tavoitteiden toimeenpanoon. Koko monenkeskisen järjestelmän ja YK:n uskottavuus riippuu kyvystä toteuttaa käytännössä yhteiset sitoumukset. Luonnollisesti vastuu päätösten toimeenpanosta kuuluu myös kansallisille toimijoille. Suomi panostaa monenkeskisen järjestelmän toimintakyvyn vahvistamiseen ja tukee YK:n pääsihteerin käynnistämää reformia. YK:n rinnalla kansainväliset rahoituslaitokset ja etenkin Maailmanpankki ovat tärkeitä toimijoita vuosituhatjulistuksen toimeenpanossa. Aasian talouskriisi osoitti, kuinka kansainvälisen talousjärjestelmän epävakaus voi suistaa miljoonia ihmisiä takaisin köyhyysloukkuun. Kansainvälisellä valuuttarahastolla on siten myös merkittävä vastuu köyhyyden vähentämiseen välittömästi vaikuttavan kansainvälisen talousjärjestelmän vakauden ylläpitämisessä ja kriisien torjunnassa. WTO:n ja monenkeskisten kauppaneuvottelujen kautta tavoiteltava sääntöpohjainen, tasa-arvoinen kauppajärjestelmä palvelee köyhien maiden etuja ja köyhyyden vähentämistä. Suomi pitää välttämättömänä entistä tiiviimpää yhteistyötä YK:n, kansainvälisten rahoituslaitosten ja WTO:n välillä. Vuoden 2004 puheenjohtajuus YK:n talousja sosiaalineuvostossa (ECOSOC) tarjoaa Suomelle tärkeän mahdollisuuden vaikuttaa kehityskysymysten johdonmukaisen käsittelyn ja yhteistyön edistämiseen. Suomi panostaa myös toimintaansa OECD:ssa ja sen kehitysapukomiteassa. OECD tarjoaa kattavana taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestönä erinomaiset mahdollisuudet kehityspolitiikan johdonmukaisuutta edistävien poikkisektoraalisten kysymysten käsittelylle. Helsinki-prosessi Maailmassa on tänään entistä selkeämpi tarve auttaa ja täydentää hallitusten keskinäisiä neuvotteluja kaikkien osapuolien välisellä avoimella ja tasa-arvoisella vuoropuhelulla, jossa etsitään uusia yhteisiä menetelmiä globalisaation hallintaan. Suomen hallituksen tavoitteena on globalisaation hallinnan edellytysten parantaminen, globalisaation hyötyjen ulottaminen tasapuolisemmin kaikille ja sen kielteisten vaikutusten torjuminen. Suomi jatkaa yhteistyössä Tansanian kanssa Helsinki-prosessia, jolla Suomi edistää laajapohjaista kansainvälistä keskustelua tasaarvoisemmasta globalisaation hallinnasta. Helsinki-prosessi on etelän ja pohjoisen hallitusten, kansainvälisten järjestöjen, yritysmaailman ja kansalaisyhteiskunnan välinen foorumi, joka tarjoaa mahdollisuuden tasa-arvoiselle, avoimelle ja moniarvoiselle vuoropuhelulle. Tavoitteena on tuottaa konkreettisia ehdotuksia ja linjauksia, joilla voidaan edistää YK:n vuosituhatjulistuksen sekä Dohan, Monterreyn ja Johannesburgin konferenssien tulosten toimeenpanoa. Suomi on valmis hyödyntämään prosessin tuloksia bilateraalisissa ja kansainvälisissä yhteyksissä mukaan lukien EU. Pitkällä aikavälillä päämääränä on tasapainoisempi, demokraattisempi ja sääntöpohjainen globalisaation hallinta hallitusten välisessä monenkeskisessä yhteistyössä, erityisesti kansainvälisissä järjestöissä. ILOn asettama globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissio Kehitysnäkökulma on voimakkaasti mukana kansainvälisen työjärjestön asettamassa globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissiossa. Komission johdossa ovat tasavallan presidentti Halonen yhdessä Tansanian presidentti Mkapan kanssa. 12

13 Komission lähtökohtana on, että globalisaatio on prosessi, jonka pitäisi hyödyttää ihmisiä kaikkialla maailmassa. Globalisaation etuja ja haittoja pitäisi arvioida nimenomaan sen mukaan, miten se vaikuttaa ihmisten arkipäivän elämään. Globalisaatio on prosessi, johon voidaan vaikuttaa ja jota voidaan ohjata kansallisin, alueellisin ja kansainvälisin toimin. Komission raportissa esitetyt toimenpiteet edellyttävät seurantaa. Yksi niistä voi olla Helsinkiprosessi. Suomen hallitus varautuu omassa toiminnassaan edistämään globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission suositusten seurantaa asiayhteyden kannalta sopivimmilla forumeilla. Monenkeskinen kehitystoiminta on tässä suhteessa eräs keskeinen toimintalohko. Hallitus arvioi, millaisin toimenpitein raportin esiin nostamia teemoja tulisi pitää kansainvälisesti esillä ja miten edistää komission suositusten toimeenpanoa. Suomi edistää Euroopan Unionin politiikan johdonmukaisuutta Merkittävä osa niistä ratkaisuista, jotka määrittävät Suomen politiikkaa kehitykseen vaikuttavissa kysymyksissä, tehdään Euroopan Unionin puitteissa. Suomi painottaa EU:n päätöksenteon kansallisessa valmistelussa eri politiikkalohkojen yhteensovittamista. Kattava kotimainen valmistelu luo pohjaa Suomen tavoitteelle vaikuttaa ja lisätä EU:n politiikan eri alojen välistä, ja erikseen sen ulkosuhteiden ja kehitysyhteistyön johdonmukaisuutta. Euroopan Unioni on moninkertaistanut Suomen kosketuspinnan maailman maihin. EU:n jäsenenä Suomi käy monialaista dialogia lähes kaikkien maiden kanssa, mukaan lukien kehitysmaat. EU on kehitysmaille suurin kehitysyhteistyön ja merkittävä kaupan kumppani. EU on myös tärkeä globaali toimija. Suomi toimii lisääntyvissä määrin EU:n kautta, ja EU vaikuttaa kansalliseen politiikkaamme. EU:n jäsenyys on lisännyt Suomen mahdollisuuksia vaikuttaa maailmanlaajuiseen kehitykseen sekä lisännyt kansainvälistä näkyvyyttämme. Suomella on myös mahdollisuus vaikuttaa EU:n kehitysmaasuhteiden laatuun. EU:ssa politiikan johdonmukaisuuteen on kiinnitetty huomiota jo 1960-luvulta lähtien, mutta haasteet ovat edelleen suuria. Suomi edistää johdonmukaisuuden lisäämistä EU:n ulkosuhteissa, kehitysmaapolitiikassa ja eri politiikkalohkojen välillä. Tämä edellyttää tiivistyvää kansallista yhteistyötä EU:ssa käsiteltävien asioiden yhtymäkohtien löytämiseksi ja kehityspoliittisen näkökulman sisällyttämiseksi Suomen kantoihin maailmanlaajuiseen kehitykseen vaikuttavissa päätöksissä. Kotimainen EU-jaostovalmistelu on Suomen liittymisestä lähtien palvellut hyvin johdonmukaisen kansallisen linjan luomisessa. EU:n toiminnan johdonmukaisuus, avun toimeenpanon tehokkuus ja laadun paraneminen ovat keskeisesti esillä kolmivuotisessa EU:n puheenjohtajakauden ohjelmassa, jota Suomi toteuttaa vuoden 2006 jälkipuoliskolla. EU:n tarjoamien mahdollisuuksien rinnalla jäsenyys toisaalta ohjaa Suomen mahdollisuuksia tehdä itsenäisiä poliittisia ratkaisuja kehitysmaiden hyväksi. Esimerkiksi kauppa-ja maatalouspolitiikka kuuluvat pääosin Euroopan yhteisön toimivallan piiriin. Tämä merkitsee sitä, että Suomi vaikuttaa EU:n kautta ja ottaa huomioon sen, että EU:n kannat muodostuvat kaikkien EU:n jäsenmaiden välisten neuvottelujen tuloksena. Jäsenmaiden kansallisten etujen ja globaalin kehityksen välillä etsitään kompromisseja, joihin Suomi vaikuttaa ja joihin Suomi on sidottu. 13

14 Kehityspolitiikka on myös turvallisuuspolitiikkaa Suomi sovittaa määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti turvallisuus- ja kehityspolitiikan keinoja yhteen siten, että globaali turvallisuus ja vakaus lisääntyvät. Epäoikeudenmukaisuuksien poistaminen ja köyhyyden vähentäminen palvelevat konßiktien, väkivallan ja rikollisuuden ennalta ehkäisynä. Pitkäjänteisen kehitysyhteistyön rinnalla Suomi kohdentaa erikseen tukeaan kriisien ennaltaehkäisyyn, hallintaan ja jälkihoitoon kehitysmaissa. Kehityspolitiikka on myös Suomen turvallisuuspolitiikkaa. Turvallisuuspolitiikan näkökulmasta kehityspolitiikan haasteena on saada aikaan sellaista kestävää kehitystä, jolla voidaan vaikuttaa konfliktien ja väkivallan syihin ja saada ne poistetuiksi. Kehityspolitiikalla voidaan myös vaikuttaa jo leimahtaneiden ongelmien ratkaisuun, ja niiden jälkihoidossa kehitystoiminnalla on keskeinen rooli. Yhtäältä on siis kysymys vuosikymmenien pituisten kehitysprosessien käynnistämisestä ja ylläpitämisestä, toisaalta taas nopeista reaktioista siihen, mitä maailmalla tapahtuu. Samalla turvallisuuden ja vakauden edistäminen on olennainen tekijä pyrittäessä saavuttamaan kehityspoliittiset tavoitteet. Väkivaltaiset konfliktit ovat vakavin kehityksen este useissa kehitysmaissa. Köyhyys, epäoikeudenmukaisuudet, epätasaisesti jakautuvat resurssit ja huono hallinto tarjoavat myös kasvualustan konflikteille, väkivallalle ja terrorismille. Suomi tekee pitkäjänteistä työtä turvallisuuden ja vakauden lisäämiseksi ja aseellisten konfliktien ennalta ehkäisemiseksi kehitysyhteistyön keinoin. Konfliktien luonteen muuttuminen yhä enemmän maiden välisistä maiden sisäisiksi konflikteiksi on korostanut köyhyyden vähentämisen sekä ihmisoikeuksien, demokratian, hyvän hallinnon ja oikeusvaltion rakenteiden vahvistamisen merkitystä konfliktien ehkäisemiseksi. Laajasti ottaen kaikki hyvin toteutettu kehitysyhteistyö lisää vakautta ja vähentää epäoikeudenmukaisuuksia. Lisäksi toteutetaan erityisiä turvallisuutta, suvaitsevaisuutta ja alueellista vakautta edistäviä hankkeita. Kehitysyhteistyöhön sisällytetään aiempaa järjestelmällisemmin maiden sisäistä ja alueellista turvallisuutta edistäviä ja konflikteja ennalta ehkäiseviä toimintoja, kuten luonnonvarojen jakamiseen liittyvien ristiriitojen ratkaiseminen, suvaitsevaisuuden lisääminen sekä luottamusta lisäävän kanssakäymisen edistäminen. Kriisinhallinnan keinoin pystytään vastaamaan akuutteihin tilanteisiin, jo puhjenneiden kriisien hallintaan, olojen vakiinnuttamiseen ja välittömään jälkihoitoon. Suomi tarjoaa osaamistaan konfliktien ratkaisemisessa, rauhanturvaamisessa ja siviilikriisinhallinnassa, sovittaen panostukset yhä kiinteämmin yhteen kehitysyhteistyön instrumenttien kanssa. Konfliktien esto, hallinta, päättäminen ja jälkihoito korostuvat tällä hallituskaudella entisestään. Kehitysyhteistyöhön on myös mahdollista sisällyttää entistä enemmän kriiseistä ennalta varoittavia järjestelmiä ja käyttää niitä hyväksi kriisien ehkäisyssä. Kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun sekä kriisinhallinnan työmuotojen täydentävyyttä kehitetään. Suomella on lisääntyvää kokemusta siviilikriisihallinnan tehtävistä kehitysmaissa. Toimintamuotoja ja niiden keskinäistä koordinaatiota kehitetään edelleen. Suomi osallistuu aktiivisesti alan kehittämiseen myös YK:n, ETYJin, Euroopan neuvoston ja EU:n puitteissa sekä edistää kansainvälisesti kriisinhallinnan toimijoiden välistä koordinaatiota. Omaan kokemukseensa pohjautuen Suomi pitää kehitysmaiden omia alueellista yhteistyötä ja integraatiota lisääviä järjestelyjä lähtökohtana maiden välisen vakauden ja turvallisuuden lisäämiseksi. Afrikassa Afrikan Unioni ja NEPAD ovat lupaavia esimerkkejä siitä, kuinka lisääntyvä yhteistyö luo mahdollisuuksia turvallisuuskysymysten käsittelylle. Rajoja ylittävät muut yhteiset ponnistelut (esim. ympäris- 14

15 tö ja terveysongelmien ratkaisu, rikollisuuden torjunta) tarjoavat sillan alueelliselle integraatiokehitykselle ja turvallisuusyhteistyölle. Vuonna 2004 laadittavassa valtioneuvoston turvallisuuspoliittisessa selonteossa analysoidaan tarkemmin uusien turvallisuusuhkien luonnetta. Kehityspolitiikka sisältyy tässä yhteydessä turvallisuuden lisäämisen keinoihin. EU hyväksyi joulukuussa 2003 turvallisuusstrategian, jonka lähtökohtana on laaja käsitys turvallisuudesta. Suomi edistää myös EU:n piirissä kehityksen ja turvallisuuden käsittelyä toisiinsa kiinteästi liittyvinä kysymyksinä. Ihmisoikeudet Suomi vahvistaa kehityksen edellytyksiä ja demokratiaa aktiivisella ihmisoikeuspolitiikalla. Ihmisoikeudet ovat yksi Suomen ulko-, turvallisuus- ja kehityspolitiikan painopistealueista ja niitä edistetään johdonmukaisesti kahdenvälisessä, monenkeskisessä ja EU-yhteistyössä. Äärimmäinen köyhyys on aikamme suurimpia ihmisoikeusongelmia. Ihmisoikeudet ja kehitys ovat toisistaan riippuvia ja toisiaan tukevia elementtejä. Kehityspolitiikan oikeusperustainen lähtökohta korostaa yksilön oikeuksia osallistua yhteiskuntaan vastapainona syrjäytymiselle. Yksilöiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen oman elämänlaatunsa parantamisessa on tärkeä avain köyhyyden poistamiseen. Suomi edistää kansalaisten ja erityisesti heikoimmassa asemassa elävien mielipiteen kuulumista yhteistyömaiden köyhyyden vähentämis-ohjelmissa. Ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus on Suomen ihmisoikeuspolitiikan lähtökohta. Vaikka kansainväliset ihmisoikeussopimukset jättävät valtiolle tietyn liikkumavaran oikeuksien soveltamistavoissa, eivät ihmisoikeusloukkaukset ole oikeutettavissa esimerkiksi kulttuurisiin tai uskonnollisiin seikkoihin viittaamalla. Tämä on merkittävää erityisesti naisten ja tyttöjen oikeuksien kannalta. Suomi painottaa myös sitä, että eri ihmisoikeudet ovat jakamattomia ja toisistaan riippuvaisia. Tasapainoinen kehitys edellyttää niin perinteisten kansalais- ja poliittisten oikeuksien kuin taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteuttamista. Esimerkiksi sananvapaudella ei ole suurta merkitystä, jollei koulutuksella ole luotu edellytyksiä osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Ihmisoikeuspolitiikan uskottavuuden kannalta on tärkeää, että ihmisoikeuksia edistetään johdonmukaisesti eri toimintamuotoja käyttäen. Kahdenvälisen, EU- ja monenvälisen toiminnan tulee muodostaa ihmisoikeuksien toteutumista tukeva kokonaisuus. Suomen kehitys- ja ihmisoikeuspolitiikka tukevat käytännössä toisiaan monilla alueilla. Ihmisoikeuspolitiikan painopistealueina ovat niiden ryhmien oikeudet, jotka joutuvat muita useammin syrjinnän kohteiksi. Näitä ovat naiset, lapset, vähemmistöt ja alkuperäiskansat. Myös vammaisten oikeudet ovat keskeisesti esillä. Suomella on oman kokemuksensa 15

16 pohjalta paljon annettavaa näissä kysymyksissä. Ihmisoikeuspolitiikan painopisteillä on suora yhteys kehityksen edellytyksiin. Tyttöjen koulutus on esimerkki yhteiskunnan kehittymisen avaintekijöitä. Inhimillistä turvallisuutta korostettaessa huomio kohdistetaan niiden ryhmien oikeuksiin, jotka ovat joutuneet kaikkein haavoittuvimpaan asemaan tilanteissa, joissa oikeudet toteutuvat epätasa-arvoisesti. Nykyisin väkivaltaiset konfliktit ovat vallitsevasti maansisäisiä ja liittyvät usein etnisiin vastakkainasetteluihin. Näissä olosuhteissa tapahtuvat laajamittaiset ihmisoikeusloukkaukset ja esim. vähemmistöihin kuuluvien syrjintä vievät pohjaa turvallisuudelta. Loukkauksiin syyllistyneiden saattaminen vastuuseen on ihmisoikeusnäkökulmasta tärkeää, ja keskeistä myös konfliktien ennaltaehkäisyn ja yhteiskunnallisen vakauden kannalta. Ihmisoikeuspolitiikan tavoitteena on tukea demokratiaa sekä vahvistaa oikeusvaltion rakenteita ja hyvää hallintoa. Demokraattisten instituutioiden ja palvelujen tulee olla eri yhteiskunnallisten ryhmien ja niin naisten kuin miestenkin ulottuvissa. Edellytyksiä tähän tukee tasa-arvo esim. koulutuksessa, terveydenhuollossa ja oikeuslaitoksessa. Avoimuus on tärkeä tekijä demokraattisessa yhteiskunnassa. Korruption vähentäminen on Suomen kehityspolitiikan tärkeä painopiste. Kehitysyhteistyössä Suomi edistää ihmisoikeuksia yhtäältä oikeuspohjaiseen lähtökohtaan nojautuen läpileikkaavana teemana, toisaalta erillisillä ihmisoikeuksia, demokratiaa ja hyvää hallintoa edistävillä hankkeilla. Tähän erityisen hyvin soveltuvia kehitysyhteistyön muotoja ovat kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö sekä paikallisen yhteistyön määrärahat. Näillä voidaan vaikuttaa kehitysmaissa tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin sekä osallistua ihmisoikeuskehityksen tukemiseen muuallakin kuin pitkäaikaisissa yhteistyömaissa. Syvenevä vuoropuhelu kehitysyhteistyön pitkäaikaisten yhteistyömaiden kanssa antaa entistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa myös ihmisoikeuksiin. Asialistalle kuuluvat tällöin kansainväliset ihmisoikeuskysymykset, kuten sitoutuminen sopimuksiin sekä ihmisoikeuksien toteutuminen. Vuoden 2001 valtioneuvoston periaatepäätöksessä asetetut kriteerit yhteistyölle muodostavat poliittisen dialogin rungon. Ihmisoikeuksia koskevan asialistan keskeisiä kysymyksiä ovat mm. kuolemanrangaistuksen käyttö, kidutuksen esiintyminen, sananvapauden rajoitukset, hallinnon avoimuus sekä haavoittuvimpien ryhmien ja vähemmistöjen kohtelu. Kauppa Suomi ottaa kehitysmaiden edut entistä paremmin huomioon WTO:n puitteissa käytävissä Dohan kierroksen kauppaneuvotteluissa. Monenkeskisen kauppajärjestelmän vahvistaminen edellyttää kehitysmaiden täysipainoista osallistumista. Köyhimpien kehitysmaiden kannalta on tärkeää, että kehitysmaiden tuotteiden parempi markkinoille pääsy, tasapainoiset, myös köyhimpien kehitysmaiden erityistarpeet huomioon ottavat säännöt ja luvattu tekninen apu kauppakapasiteetin vahvistamiseksi toteutuvat myös käytännössä. Suomi ohjaa tukeaan kaupalle suotuisan toimintaympäristön luomiseksi ja tarjontapuolen ongelmien ratkaisemiseksi kehitysmaissa. Suomi laajentaa kahdenvälisten kaupallistaloudellisten suhteidensa keinovalikoimaa mukaan lukien kehitysmaiden tuonnin edistäminen. Markkinoiden muuttuminen maailmanlaajuisiksi ja niiden vapautuminen asettaa kehitysmaat ja erityisesti vähiten kehittyneet maat erittäin suurten haasteiden eteen. Yhtäältä globalisaatiokehitys avaa kansainvälisiä markkinoita, 16

17 mikä tekee mahdolliseksi elintason nousun ja köyhyyden vähentymisen. Toisaalta köyhimpien kehitysmaiden mahdollisuudet pysyä mukana kansainvälisessä kilpailussa voivat huonontua merkittävästi, mikäli ne eivät pysty tekemään riittävän nopeasti muutoksia talouksiensa ja yhteiskuntiensa perusrakenteissa ja institutionaalisissa valmiuksissa sekä luoda kansainvälisesti kilpailukykyistä tuotantoa. Kehitysmaiden integroituminen kansainväliseen kauppajärjestelmään voi tapahtua vain siten, että se tukee niiden omia kehitystavoitteita. Suomi kunnioittaa kehittysmaiden oikeutta tehdä omiin etuihinsa perustuvia kauppapoliittisia ratkaisuja. Suomen omaan kokemukseen pohjautuva näkemys on, että hallittu integroituminen kansainväliseen talouteen, mistä ulkomaankauppa on oleellinen osa, edistää taloudellista ja sosiaalista kehitystä köyhissä maissa. Suomi on valmis tukemaan niin kauppapolitiikan kuin kehitysyhteistyönkin keinoin kehitysmaiden mahdollisuuksia hyötyä kansainvälisestä kaupasta. Universaali, sääntöpohjainen, avoin ja kaikkien osapuolten edut tasapuolisesti huomioon ottava monenkeskinen kauppajärjestelmä luo puitteet ja edellytykset kaupan vapauttamiselle ja sen myönteisille vaikutuksille taloudelliseen kasvuun, työllisyyteen ja kehitykseen kaikissa maissa. Kansainväliseen kauppaan integroitumisen kysymykset tulisi sisällyttää osaksi kehitysmaiden kansallisia kehitysohjelmia tai köyhyyden vähentämisohjelmia, jotta integroituminen tapahtuisi hallitusti ja sen vaikutus köyhyyden vähenemiseen varmistettaisiin. Dohassa 2001 käynnistetyn WTO:n kauppaneuvottelukierroksen onnistunut läpivienti, erityisesti köyhimpien kehitysmaiden tarpeet huomioon ottaen, on sekä Suomen kauppapolitiikan että kehityspolitiikan keskeinen tavoite tämän hallituskauden aikana. Monenkeskisen kauppajärjestelmän vahvistaminen edellyttää myös kehitysmaiden täysipainoista osallistumista. Köyhimpien kehitysmaiden kannalta on tärkeää, että Dohan julistuksessa todetut kehitysmaiden tuotteiden parempi markkinoille pääsy ja tasapuoliset säännöt toteutuvat ja että luvattu tekninen apu käytetään tehokkaasti. WTO:n Dohan neuvottelukierroksella maatalouskysymykset ovat yksi tärkeimmistä neuvotteluaiheista. Dohan julistuksen mukaisesti neuvotteluissa pyritään merkittävästi parantamaan maataloustuotteiden markkinoillepääsyä, asteittain vähentämään vientitukea sen kaikissa muodoissa lopullisena päämääränä vientituista luopuminen, sekä ratkaisevasti vähentämään maiden sisäistä tukea. Kehitysmaiden erityiskohtelu on olennainen osa neuvotteluja. Myös maatalouden niin sanotut ei-kaupalliset näkökohdat tulee ottaa huomioon. Suomi vaikuttaa monenkeskisen kauppajärjestelmän puitteissa kehitysmaiden erityistarpeiden huomioimiseksi edistämällä kehitysmaille suunnattujen erityisetujen myöntämistä siten, että ne tukevat integroitumista kauppapoliittiseen järjestelmään. Suomi tukee ja rahoittaa 17

18 kauppaan liittyvän teknisen avun ja valmiuksien kasvattamiseen liittyvän velvoitteen toimeenpanoa edistäviä aloitteita. Kehitysmaiden tuotantokapasiteetin kasvattamiseksi ja vientituotteiden kirjon lisäämiseksi Suomi tukee WTO:ssa tehtävää teknologian siirtoa koskevaa työtä. Suomi tehostaa aktiivista vuoropuhelua kehitysmaiden kanssa kauppapoliittisista kysymyksistä niin kahdenvälisesti, EU:n kautta kuin monenkeskisissä yhteyksissäkin. Suomi pyrkii ottamaan huomioon kehitysmaiden erityistilanteet teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan TRIPS-sopimuksen toimeenpanossa. EU on viime vuosina parantanut kehitysmaiden markkinoillepääsyä alueelleen. Vähiten kehittyneet maat voivat tuoda tuotteitaan EU:n alueelle ilman tulleja. Monet muutkin kehitysmaat nauttivat tullieduista. Esimerkiksi yli 80 % Afrikan maatalousviennistä tulee EU:n alueelle. Vuosien aikana EU:n yleisen tullietuusjärjestelmän kehitysmaille suunnattu etupaketti uusitaan. Suomi tukee järjestelmän kehittämistä siten, että etuudet kohdentuvat entistä paremmin vähiten kehittyneille maille ja selvittää parhaillaan, miten kaikkiin vähiten kehittyneisiin maihin voitaisiin soveltaa Cotonou-sopimukseen kuuluville maille myönnettävien kaltaisia etuja. Suomi etsii keinoja kehitysmaiden tuonnin edistämiseksi Suomeen. Suomi hyödyntää EU:n komission perustaman kehitysmaiden tuontia EU:n alueelle edistävän yksikön tarjoamia mahdollisuuksia. Samanaikaisesti monenvälisen kauppajärjestelmän kehittämisen kanssa Suomi tukee kehitysyhteistyön keinoin kehitysmaiden ponnisteluja kauppaa ja investointeja edistävän toimintaympäristön luomiseksi. Kestävällä pohjalla olevaa taloudellista kasvua, työllisyyttä ja tuottavuuden lisääntymistä luova kaupankäynti edellyttää mm. yhteiskunnan toimivia ja vakaita perusrakenteita, infrastruktuuria, toimivaa rahoitussektoria sekä mahdollisuuksia kehittää tuotantotekniikkaa, tuotteiden laatua ja markkinointia. Nämä ovat kehitysyhteistyön keskeisintä toimikenttää, jossa kehityksen ja kaupan intressit ovat yhtenevät ja joissa kehitysyhteistyön rooli on kauppaa katalysoiva. Tuonnin ja kauppavaihdon lisäämiseksi elinkeinoelämälle välitetään tietoa kehitysmaiden markkinoista, tuotantorakenteesta ja kauppaan vaikuttavista säännöistä. Kehitysmaihin suuntautuvaa sijoitustoimintaa pyritään edistämään myönteisen investointiympäristön ja -ilmapiirin kehittämiseen tähtäävillä toimilla, erityisesti ulkomaisten investointien edistämistä ja suojaamista koskevilla kahdenvälisillä sopimuksilla. Ympäristö Kansainvälisten ympäristöuhkien torjunta on yksi Suomen kehityspolitiikan päämääristä. Suomi edistää tuotanto- ja kulutustapojen muuttamista sekä tukee köyhyyden vähentämistä kehitysmaissa tavalla, jolla vältetään taloudellisen kasvun aiheuttamat vakavimmat ympäristöhaitat. Edistämällä kansainvälisten ympäristösopimusten toimeenpanoa Suomi pyrkii turvaamaan ympäristön tilaa. Suomi sisällyttää ympäristönäkökulman läpileikkaavasti kaikkeen kehitysyhteistyöhönsä. Suomi tukee ympäristöllisesti kestävän kehityksen periaatteiden sisällyttämistä kumppanimaiden köyhyyden vähentämisohjelmiin. Lisäksi Suomi tukee erillisiä ympäristöalan ohjelmia ja hankkeita. Kehityksen ja ympäristön kestävyyden haasteet kytkeytyvät kiinteästi yhteen sekä maaettä globaalilla tasolla. Suomen oman ympäristön tulevaisuuteen vaikuttaa ratkaisevalla tavalla myös se, miten muut maailman maat, mukaan lukien kehitysmaat, huolehtivat ympäristöstä. Kansainvälisten ympäristösopimusten toimeenpanolla voidaan vaikuttaa ympäristön 18

19 tilaan Suomessa ja kehitysmaissa. Ympäristö on yksi globaaleista julkishyödykkeistä ja sen suojelu on yhteinen etu. Kestävä hyvinvointi ja köyhyyden vähentäminen ei ole mahdollista ilman, että ympäristöstä huolehditaan. Tästä syystä ympäristökysymykset ovat yksi koko Suomen kehityspolitiikan läpileikkaavista teemoista. Ympäristökysymykset kytkeytyvät tänä päivänä mm. turvallisuuden, kaupan ja rahoituksen kysymyksiin. Yhteistyö eri hallinnon alojen välillä on välttämätöntä. Suomi pitää kansainvälisiä ympäristösopimuksia ja kansainvälisen ympäristöhallinnon kehittämistä hyvinä välineinä varmistaa niin teollisuus- kuin kehitysmaidenkin yhteinen vastuu ympäristöstä. Suomi on jäsenenä sitoutunut yli sataan kansainväliseen ympäristösopimukseen, joiden avulla pyritään mm. ilmastonmuutoksen torjumiseen, luonnon monimuotoisuuden suojelemiseen, aavikoitumisen ehkäisemiseen sekä kemikaalien kansainvälisen kaupan ja vaarallisten jätteiden siirron valvontaan. Sopimukset sisältävät velvoitteita sekä kehitysmaille että kehitysmaiden tukemiseksi. Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen haittavaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin köyhimpiin maihin vaarantaen köyhyyden vähentämiseen tähtäävät ponnistelut. Siksi Kioton pöytäkirjan toimeenpanossa ja sen jälkeisissä toimissa kehitysmailla tulee olla tärkeä rooli. Suomi tukee kehitysmaiden valmiuksia toimeenpanna kansainvälisiä ympäristösitoumuksia. Suomi tarjoaa kansainvälisen ja kehitysyhteistyön kautta kehitysmaiden käyttöön erityistä osaamistaan globaalien ympäristöongelmien hallinnassa ja kestävän kehityksen edistämisessä. Ympäristöön liittyvät tekijät ovat ratkaisevassa asemassa useimpien kehitystavoitteiden, kuten ruokaturvan, puhtaan juomaveden saatavuuden ja terveyden edistämisen saavuttamisessa. Energian saatavuudella ja kestävillä energiaratkaisuilla on tärkeä merkitys köyhän väestönosan elin- ja terveysolojen parantamisessa ja toimeentulomahdollisuuksien luomisessa, mutta myös luonnonvarojen kestävän käytön ja esim. ilmastonmuutoksen kannalta. Johannesburgin toimintasuunnitelma velvoittaa kaikkia maita laatimaan vuoteen 2005 mennessä kestävän kehityksen strategian. Suomi painottaa yhteistyössään, että ympäristökysymykset ja -sopimusten velvoitteiden täyttäminen kuuluvat osana köyhyyden vähentämisohjelmiin. 19

20 Maa- ja metsätalous Suomi korostaa maaseudun kehityksen ja maaseudun elinkeinojen tuottavuuden lisäämisen merkitystä kehitysyhteistyössä. Suomi tukee köyhimpien kehitysmaiden mahdollisuuksia hyödyntää kansainvälisen maatalouskaupan mahdollisuuksia ja tunnustaa haavoittuvimpien maiden erityistarpeet suojella ja tukea tuottajiaan, jotta näillä olisi riittävästi aikaa sopeutua markkinavetoiseen tuotantojärjestelmään. Kestävän metsätalouden periaatteiden edistäminen on Suomen ja kehitysmaiden yhteinen etu. Metsäyhteistyön mahdollisuuksia vaikuttaa kehityspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseen on käytettävä entistä tehokkaammin hyödyksi. Kehitysmaiden maaseudun elinolot vaikuttavat ratkaisevasti vuosituhatjulistuksen päämäärien toteutumiseen, sillä noin 2/3 äärimmäisessä köyhyydessä elävistä ihmisistä asuu maaseudulla. Suomi korostaa maatalouden monivaikutteista roolia maaseudulla ja yhteiskunnassa. Maatalous on paitsi elinkeino ja tulon lähde, myös olennaisesti mm. ruokaturvaan, aluepolitiikkaan ja ympäristöön vaikuttava tekijä. Maatalous on lähes kaikille maailman maille kansallisesti tärkeä alue, jonka tulevaisuuden ne pyrkivät turvaamaan. Useiden kehitysmaiden vienti keskittyy maataloustuotteisiin. Tästä syystä kehitysmaiden maataloustuotteiden pääsy teollisuusmaiden markkinoille ja teollisuusmaiden maatalouden tuotannon ja viennin tuet ovat herättäneet ristiriitoja kehitys- ja teollisuusmaiden välillä. Tässä yhteydessä tulee myös ottaa huomioon eri kehitysmaiden väliset suuret erot mm. maatalouden ja maatalouskaupan tuotanto- ja markkinointikapasiteeteissa. Suomi edistää EU:n jäsenenä sellaisia kauppapoliittisia ratkaisuja, joilla köyhimpien kehitysmaiden mahdollisuuksia hyötyä maatalousviennistä ja kehittää maataloutensa kilpailukykyä parannetaan. Johdonmukaisuuden tavoittelu edellyttää myös maataloutta koskevien, kansallisten näkökulmien huomioonottamista. EU ja Suomi sen mukana on kauppapolitiikassaan tehnyt jo kauan yksipuolisia myönnytyksiä, joilla on helpotettu markkinoillepääsyä määrättyjen kehitysmaaryhmien osalta. Suomi kannattaa näiden järjestelyjen edelleen kehittämistä. Tällaisia ovat olleet mm. yleinen tullietuusjärjestelmä Generalised System of Preferences, GSP), sekä Lomén ja Cotonoun sopimukset Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden kanssa. Vuodesta 2001 sovellettu nk. EBA-aloite (Everything But Arms) on jo nyt poistanut tuontitullit lähes kaikielta vähiten kehittyneistä maista peräisin olevalta tuonnilta. Sokerin, riisin ja banaanien osalta tullit poistuvat portaittain vuoteen 2009 mennessä. GATTin Uruguayn kierroksen jälkeen EU:ssa on tehty myös kotimaisten maatalous- ja vientitukien leikkauksia, joiden odotetaan edistävän kehitysmaiden maatalouskaupan kilpailukykyä. Suomi edistää EU:ssa ja kahdenvälisesti keinoja, joilla köyhimpien maiden köyhien tuottajien asemaa voidaan parantaa. Maatalouskaupan kansainvälisiin säännöksiin vaikuttamalla köyhien tuottajien mahdollisuuksia hyötyä maailmankaupasta voidaan parantaa, mutta se ei ratkaise kaikkia ongelmia. Heidän elinolojensa parantamiseksi Suomi panostaa kahdenvälisessä ja monenkeskisessä kehitysyhteistyössään aiempaa voimakkaammin poliittisen ja taloudellisen toimintaympäristön parantamiseen, maaseudun elinkeinojen kehittämiseen ja köyhien toimeentulon vahvistamiseen. Suomessa on pitkä kokemus perhe- ja pientiloihin perustuvien maatalouselinkeinojen kehittämisestä. Suomen maatalous on myös käynyt läpi suuren rakennemuutoksen sopeutuakseen kansainväliseen kilpailutilanteeseen. Osana kehitysyhteistyötä sekä muuta kansainvälistä yhteistyötä Suomi tarjoaa kehitysmaiden käyttöön kokemustaan ja osaamistaan esimerkiksi pientuotajien järjestäytymisestä, osuustoimin- 20

21 nasta sekä neuvontapalveluista. Maa- ja metsätalous ovat varsinaisen kehitysyhteistyön keskeisiä toiminnan aloja. Yksittäisiä painopisteitä ovat maaseudun paikallisten toimeentulostrategioiden, tuottajien järjestäytymisen, peruselintarvikehuollon, ruokatuotannon ja elinkeinojen monipuolistamisen tukeminen luvulla käydyssä kansainvälisessä metsäkeskustelussa on saavutettu laaja yhteisymmärrys kestävän metsätalouden periaatteista. Suomen rooli tunnustettuna vaikuttajana sekä globaalisti että EU:n puitteissa perustuu metsäsektorin poikkeuksellisen tärkeään merkitykseen oman taloutemme, aluekehityksemme ja yhteiskuntamme historiassa. Suomessa kestävän metsätalouden edistäminen on vuosikymmenten ajan rakentunut metsäpolitiikan, lainsäädännön sekä yksityismetsätalouden instituutioiden kehittämisen varaan. EU ja Suomi ovat vaikuttaneet merkittävästi YK:n Metsäroorumin perustamiseen ja Suomi jatkaa tukeaan sille ja perustetulle Collaborative Partnersip on Forests -kumppanuudelle. Suomen ja kehitysmaiden intressit metsien kestävän käytön ja suojelun edistämisessä ovat yhteisiä. Metsiin liittyy kansantaloudellista potentiaalia sekä runsaasti sosiaalisia ja ympäristöhyötyjä, jotka ovat paikallisesti, kansallisesti ja globaalisti merkittäviä (esim. metsien merkitys työn ja toimeentulon sekä vientitulojen lähteenä, hiilinieluina, biodiversiteetin, maaperän ja valuma-alueiden suojelussa, alkuperäiskansojen elinympäristönä, virkistyskäytössä). Kehitysmaissa kestävällä metsätaloudella voidaan vaikuttaa monipuolisesti köyhyyden vähentämiseen. Kansalliset metsäohjelmat tulee nähdä osana köyhyyden vähentämisohjelmia. Suomi tukee kehitysmaiden kansallisia metsäohjelmia sekä kahdenvälisen että monenkeskisen kehitysyhteistyön keinoin. Suomen kannalta yhteisten, kestävää metsätaloutta edistävien hyvän hallinnon pelisääntöjen merkitys korostuu entisestään metsäteollisuusyritysten ja metsätuotteiden kaupan kansainvälistyessä. Suomessa kansainvälisen metsäpolitiikan kantoja linjaa kaksi erillistä ja samankaltaista, keskenään koordinoitua tahoa: ulkoasiainministeriön kansainvälisen metsäpolitiikan virkamiestyöryhmä ja maa- ja metsätalousministeriön kansainvälisen metsäpolitiikan neuvottelukunta. Näiden välinen työnjako ei ole yksiselitteinen ja sitä olisi selkeytettävä. 21

22 Koulutus, tutkimus ja kulttuuri Suomessa opetuksen sisältöjen kehittämisessä otetaan huomioon kansainvälisen yhteistyön kasvava merkitys, yhteiskuntamme monikulttuuristuminen ja kestävän kehityksen periaatteet. Suomi on sitoutunut Koulutus kaikille -prosessin tukemiseen. Kehitysyhteistyössä tuetaan opetussektoriohjelmia korostaen perusopetuksen kehittämistä ja hyödyntäen aktiivisesti suomalaisten instituutioiden osaamista. Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten hakeutumista vastavuoroiseen yhteistyöhön kehitysmaiden organisaatioiden kanssa kannustetaan. Kulttuuria tulee tarkastella laajasti kehityksen voimavarana. Panostus koulutukseen on ollut yksi perusta suomalaisen tieto- ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa. Koulutus on myös tulevaisuudessa tärkeä keino vastatessamme globalisaation haasteisiin. Hallitusohjelman mukaisesti opetuksen sisältöjen kehittämisessä tulee ottaa huomioon kansainvälisen yhteistyön kasvava merkitys sekä suomalaisen yhteiskunnan monikulttuuristuminen. Koulutuksen merkitystä välineenä kestävän kehityksen edistämiselle korostetaan Johannesburgin huippukokouksen toimintaohjelmassa. Koulutuksella on tärkeä merkitys vuosituhatjulistuksen toimenpanossa. UNESCOn koordinoima Koulutus kaikille -prosessi (Education for All, EFA) on eritoten välittömästi koulutukseen liittyvien kehityspäämäärien 2 ja 3 toimeenpanon kannalta keskeinen kansainvälinen prosessi. Suomi on monella eri foorumilla sitoutunut EFAan, mm. opetus-, ulkoasiainministeriön ja opetushallituksen yhdessä laatimalla Suomen kansallisella EFA-suunnitelmalla. Suomi tukee kehitysyhteistyössä kumppanimaiden köyhyyden vähentämisohjelmien osana opetussektorin ohjelmia painottaen perusopetusta, tasa-arvokysymyksiä sekä vammaisnäkökulmaa. Suomen opetussektorin osaamista hyödynnetään aktiivisesti. Suomi tarkastelee mahdollisuuksia kehityksen nopeuttamiseen yhteistyömaissa esim. Fast Track -aloitteen puitteissa. Yhteistyötä ulkoasiainministeriön, opetusministeriön ja opetushallituksen välillä tiivistetään. Suomalaisia yliopistoja ja korkeakouluja kannustetaan vahvistamaan kehityskysymysten opetus- ja tutkimusresursseja. Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten hakeutumista vastavuoroiseen yhteistyöhön kehitysmaiden oraganisaatioiden kanssa kannustetaan. Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO kehittää liikkuvuusohjelmia suomalaisten ja kehitysmaiden asiantuntijoiden yhteistyön edistämiseksi. Kulttuuria tulisi tarkastella laajasti kehityksen voimavarana; yhteiskunnan arvojen, tapojen ja yhteiskunnallisten laitosten määrittäjänä, turvallisuuden ja elämysten perustana, ihmisten kohtaamien haasteiden ja ongelmien ratkaisujen lähteenä, jolle on ominaista jatkuva muuttuvuus. Kulttuurisen moninaisuuden kunnioitus on otettu huomioon yhtenä Johannesburgin huippukokouksen toimintaohjelman peruskivenä ja sekä kansainvälisen tietoyhteiskunnan huippukokouksen (WSIS) loppuasiakirjoissa. Taustalla ovat UNESCOn kulttuuria koskevat yleissopimukset ja suositukset sekä tuleva yleissopimus kulttuurisesta moninaisuudesta. Suomi on sitoutunut edistämään ja tukemaan maailmanperinnön globaalistrategiaa, jonka tavoitteena on tasa-arvoisempi maailmanperinnön suojelu. 22

23 Terveys, sosiaali- ja työelämän kysymykset Hallitus korostaa terveysalan sekä sosiaalija työelämän kysymysten merkitystä kehitykselle. Suomella on paljon annettavaa oman yhteiskunnallisen kokemuksemme pohjalta ja kehityspolitiikassa keskitytään vaikuttamaan näiden laajojen teemojen sisällä omilla vahvoilla alueillamme. Päähuomio kohdistuu kansainvälisiin toimiin globaalien terveysuhkien torjumiseksi, hiv/aids -epidemian voittamiseksi sekä kehitysmaiden ennaltaehkäisevän perusterveydenhuollon parantamiseksi. Keinoina ovat monenkeskinen yhteistyö, globalisaation hallinnan kehittäminen sekä kehitysyhteistyö. Terveys on yksi tärkeimmistä kehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Globalisaation myötä sairauksista ja terveysriskeistä on tullut yhä enemmän kaikkia maailman maita koskettavia yhteisiä kysymyksiä. Sama koskee sosiaalisia ja työelämään liittyviä kysymyksiä. Tiedämme omasta kokemuksestamme, että sosiaali- ja terveyspolitiikka sekä työelämän pelinsäännöt ovat köyhyyden vähentämiseen tähtäävän yhteiskuntapolitiikan tärkeitä elementtejä. Näin ollen Suomen johdonmukainen esiintyminen ja politiikka näillä alueilla on kehityspolitiikan tavoitteiden toteutumisen kannalta ratkaisevan tärkeää. Suomessa on terveys- ja sosiaalialalla sekä työelämän kysymyksissä runsaasti kokemusta ja osaamista. Näiden laajojen kokonaisuuksien sisällä Suomi keskittyy vaikuttamaan omilla vahvoilla alueillaan. Kansainvälisen vaikuttamisen tehostamiseksi yhteistyötä julkisen hallinnon ja asiantuntijaorganisaatioiden välillä tulee entisestään tiivistää. Suomalaista osaamista tulee kehittää hyödyttämään enemmän myös kehitysmaiden tarpeita. Tärkeitä jo vakiintuneita ja yhteistyökumppaneita ovat mm. sosiaali- ja terveysministeriö, Stakes, Tilastokeskus ja Työterveyslaitos. Kansainvälisessä yhteistyössä Suomi korostaa kehitysmaiden omien peruspalvelu-, sosiaaliturva- ja työmarkkinajärjestelmien kehittämistä. Peruspalvelujärjestelmien tulee olla laadukkaita, kattavia ja helposti saatavilla olevia. Sijoittaminen terveyteen maksaa itsensä takaisin monikertaisesti talouskasvun kautta. Suomi korostaa vaikuttamista perusterveydenhuollon, pääasiallisesti ehkäisevän terveydenhuollon ja terveyskasvatuksen kautta. Neuvolatoiminta on ollut Suomessa osa perusterveydenhuoltoa jo pitkään. Uskomme, että neuvolajärjestelmien vahvistaminen on myös kehitysmaissa yksi tehokkaimmista tavoista vähentää köyhyyttä. Palvelujärjestelmän lisäksi vuosituhatjulistuksen kolmen terveystavoitteen saavuttamisen edellytyksenä ovat naisten oikeudet ja tasavertaisuus. Suomi toimii aktiivisesti naisten oikeuksien ja laajan seksuaali- ja lisääntymisterveysnäkemyksen edistämiseksi kansainvälisesti. Suomi osallistuu aktiivisesti terveysalan kansainväliseen yhteistyöhön, jossa WHO:n normatiivinen rooli on yhä tärkeämpi. UM toimii sosiaali- ja terveysministeriön kanssa YKyhteistyössä ja kanavoi tukea WHO:n ja UNF- PAn kautta. Näiden rinnalla kahdenvälinen terveysalan kehitysyhteistyö on tärkeä työmuoto. Suomi painottaa hiv/aidsin ehkäisyä laaja-alaisesti ja eri toimialoja leikkaavasti. Verkostoitumista eri ministeriöiden, järjestöjen ja ryhmien välillä tiivistetään. Ihmisoikeudet, sukupuolten tasa-arvo sekä etenkin nuorten terveyskasvatus ovat Suomen pääteemoja. Hiv/ aids on myös vaikea sosiaaliturvan ongelma. Suomi etsii ja on valmis tukemaan yhteistyössä muiden kanssa aivan uudenlaisia yhteisöllisen ja julkisen sosiaaliturvan muotoja. Hiv/ aids -ongelman rinnalla nälän aiheuttamat terveysongelmat, likaisen veden aiheuttama ripuli, malaria ja tuberkuloosi ovat mittavia haasteita, joiden estämiseen on tiedossa verraten halpoja keinoja. Myös nämä ongelmat edellyttävät kansainvälisen yhteisön jatkuvaa huomiota. 23

24 Työturvallisuuden ja työterveydenhoidon kehittäminen on Suomelle tuttu ja myönteinen tapa edistää samalla kertaa yritystoiminnan ja ihmisten hyvinvoinnin kehittymistä. Yhteisöpohjainen kuntoutus on halvin keino auttaa vammautuneita ihmisiä tuomaan taas oma panoksensa yhteiskuntansa kehittämiseen. Vammautumisen ehkäiseminen on prioriteetti. Suomi edistää kansainvälisessä yhteistyössään omaan kokemukseensa perustuvaa ajatusta, jonka mukaan yhteiskuntaa on mahdollista muokata usein varsin pienillä muutoksilla esteettömäksi, eli sellaiseksi, että myös pysyvästi vammaiset kansalaiset pystyvät tuottavaan työhön ja itsenäiseen elämään. Köyhien ihmisten sosiaalisen turvallisuuden kannalta tärkeimpiä ovat talous- ja -sosiaalipolitiikan linjaa koskevat päätökset. Näihin kuuluu myös ILOn maailmankomission ja Helsinki-prosessin käsittelemä kysymys globalisaation hallinnasta niin, että sen hyödyt jakautuisivat nykyistä tasaisemmin. Osallistuessaan kumppanimaidensa köyhyysohjelmia koskevaan vuoropuheluun ja seurantaan Suomi pyrkii edistämään tulonjakoa tasaavia sekä köyhien ihmisten ja alueiden osallistumiseen ja voimavaroihin nojaavaa talouskasvua. Koulunsa päättävien nuorten työllistyminen on erityinen haaste ja yksi vuosituhattavoitteista. Suomi rohkaisee yhteistyökumppaneitaan tiivistämään valtiovallan sekä työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen yhteistyötä talous- ja sosiaalipolitiikan yhteensovittamisessa ja työelämän normien edistämisessä. Suomi vastustaa lapsija pakkotyötä sekä nais- ja lapsikauppaa. Suomi tukee myös vakuutusjärjestelmien kehittämistä, sillä toimeentulon riskien jakaminen laajojen joukkojen on yksi halvimpia ja kestävimpiä tapoja vähentää köyhien ihmisten haavoittuvuutta. Tietoyhteiskunta ja informaatioja viestintäteknologia Suomi edistää uusien teknologioiden ja tietotekniikan saatavuutta kehitysmaissa, toimii digitaalikuilun kaventamiseksi sekä etsii yhdessä yksityisen sektorin kanssa köyhimmille kehitysmaille soveltuvia tieto- ja viestintäteknologisia ratkaisuja, jotka palvelevat vuosituhatjulistuksen tavoitteiden saavuttamista. Tietoyhteiskunnan roolia globaalissa kehityksessä käsitellään maailman tietoyhteiskuntahuippukokouksessa (WSIS) 2003 ja Tavoitteena on valjastaa tietoteknologia palvelemaan vuosituhannen kehitystavoitteita, vähentää eriarvoisuutta ja vastata uusiin globaaleihin haasteisiin. Geneven huippukokous joulukuussa 2003 sopi periaatteista, joiden mukaisesti rakennetaan ihmiskeskeinen, kansalaisten osallistumista ja kehitystä edistävä tietoyhteiskunta, joka nojaa ihmisoikeuksien ja sananvapauden perustaan. Tietoyhteiskunta on kaikkien osapuolten yhteinen hanke: tietoyhteydet, infrastruktuuri ja palvelut on saatava kansalaisten ulottuville ja vapaata pääsyä tiedon lähteille on parannettava. Koulutus on tietoyhteiskunnan perusta ja kansalaisilla tulee olla mahdollisuus hankkia tarpeelliset tiedot ja välineet, jotta he voivat aktiivisesti osallistua tietoyhteiskuntaan, ymmärtää sitä sekä hyötyä sen tarjoamista eduista. Kulttuurien ja kielten monimuotoisuutta sekä paikallisista tarpeista lähtevää sisällöntuotantoa tulee edistää. Tietoyhteiskunnalle on luotava suotuisa toimintaympäristö ja sen osapuolten luottamusta on vahvistettava tietoturvaa parantamalla. Tietoyhteiskunnan palveluja tulee kehittää kansalaisten tarpeista lähtien kaikilla elämänalueilla. 24

25 Huippukokouksessa hyväksyttiin uusi toimintaohjelma ja erityinen digitaalisen solidaarisuuden agenda yhteistyöpuitteeksi. Tieto- ja viestintäteknologia sekä muut tietoyhteiskuntakehityksen osa-alueet pitäisi valtavirtaistaa kahdenväliseen ja monenkeskiseen kehitysyhteistyöhön sekä rakentaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeita. Kehitysmaiden pitäisi liittää tietoyhteiskuntastrategiat osaksi kansallisia kehityssunnitelmia mukaanlukien köyhyyden vähentämiseen tähtäävät strategiat. Suomella on menestystä kilpailukykyisen tietoyhteiskunnan rakentamisesta. Kehitys lähtee kuitenkin aina kansallisista lähtökohdista eikä esim. suomalaisia oppeja voida siirtää sellaisenaan muualle, varsinkaan kehitysmaihin. Oma historiamme antaa kuitenkin hyviä lähtökohtia kokemusten jakamiseen muiden maiden kanssa. Suomi edistää tietoyhteiskunnan kehitystä ja uusien teknologioiden hyödyntämistä globaalisti ja yhteistyömaissamme. Koska kyseessä on uusi yhteistyöalue, tarjoaa se mahdollisuuksia uusien ja innovatiivisten yhteistyömuotojen kehittämiselle. Keskeistä on määritellä, mikä on eri osapuolten vastuu tietoyhteiskuntien kehittämisessä ja luoda kannustava ympäristö kaikille toimijoille; yksityissektorille, kansalaisyhteiskunnalle sekä yhteistyö- ja rahoittajamaiden julkiselle sektorille. Tietoyhteiskunnan edistäminen ja uuden tietoja viestintäteknolgian mahdollisuudet otetaan huomioon työkaluna muiden tavoitteiden saavuttamisessa. Tämän lisäksi tarvitaan nimenomaisesti tietoyhteiskuntaan liittyviä hankkeita. Suomi tukee ensi vaiheessa hankkeita, joiden avulla kehitysmaat voivat hankkia perusvalmiuksia tietoyhteiskunnan kehittämiseksi, kuten kansallisten tietoyhteiskuntastrategioiden valmistelu ja toimeenpano sekä niiden kytkeminen kansallisiin köyhyysohjelmiin. Muuttoliike ja kehitys Hallitus tarkastelee kansainvälisiin muuttoliikkeisiin ja maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä entistä johdonmukaisemmin kehityspoliittisesta näkökulmasta. Tavoitteena on tukea muuttoliikkeiden myönteisiä vaikutuksia ja ehkäistä niiden haittoja, erityisesti laittomaan siirtolaisuuteen liittyvää ihmiskauppaa, prostituutiota ja muuta rikollisuutta. Muuttoliike on kehityskysymys. Valtaosa pakolaisista, siirtotyöläisistä ja siirtolaisista jättää kotimaansa etsiäkseen itselleen ja perheelleen turvallisempaa elinympäristöä ja parempia taloudellisia mahdollisuuksia. Pitkäjänteisellä kehitysyhteistyöllä ollaan vaikuttamassa sellaisten olosuhteitten syntymiseen, joissa siirtolaisuuden pääasialliset syyt poistuisivat. Maastamuuttoon liittyy useita kielteisiä vaikutuksia. Sen seurauksena monet maat menettävät osaamista ja voimavaroja, joita kansallinen kehittyminen edellyttäisi. Pakolaisuuteen liittyy hallitsemattomia muuttovirtoja, jotka usein suuntautuvat toiseen köyhään kehitysmaahan lisäten sen ongelmia. Lisäksi pakolaisuuteen ja siirtolaisuuteen liittyy usein negatiivisia lieveilmiöitä, kuten ihmiskauppa ja -salakuljetus, prostituutio, muukalaisvihamielisyys ja rasismi. Suomi vaikuttaa pakolais- ja kehityspolitiikalla ensisijaisesti niin, että pakolaisuuden perussyyt poistuisivat. Suomi tukee kansainvälisiä järjestelyjä ja erityisesti YK:n pakolaisasiain päävaltuutettua (UNHCR) pakolaisten ja turvapaikan hakijoiden oikeudellisen ja inhimillisen aseman parantamiseksi. Suomi toimii aktiivisesti ja tukee kansainvälisiä toimenpiteitä siirtolaisuuteen liittyvän ihmiskaupan, prostituution ja muun rikollisuuden ehkäisemiseksi. Suomi edistää rasismin ja muukalaisvihan vastaisia toimia niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. 25

26 tukeminen on erityisen tärkeää kriisin jälkeisen jälleenrakentamisen yhteydessä. Siirtolaisten kotimaihinsa suuntautuvat rahalähetykset ovat monissa maissa merkittävä valuuttalähde ja parantavat osaltaan maksutasetta. Siirtolaisuus voi myös monesti vaikuttaa myönteisesti kaupallisten ja investointiyhteyksien syntymiseen sekä yleisemmin kulttuurien ja kansojen väliseen molemminpuoliseen vuorovaikutukseen ja oppimiseen. Suomessa väestön vanheneminen ja monilla aloilla uhkaava työvoimapula luovat tarvetta siirtolaisuudelle. Köyhimmistä kehitysmaista tulevat siirtolaiset ovat kuitenkin useimmiten kouluttamattomia ja heidän sopeutumisensa suomalaisiin olosuhteisiin on vaikeaa. Hallitus painottaa tarvetta tarkastella siirtolaisuuteen ja maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä entistä kokonaisvaltaisemmin työvoima- ja kehityspolitiikan näkökulmista sekä etsiä ratkaisuja, joissa toteutuisivat sekä suomalaisen yhteiskunnan tarpeet että kehitysmaille koituvat edut. Siirtolaiset ovat Suomessa kulttuurinen rikkaus ja voimavara. Heidän kokemustaan ja osaamistaan voidaan käyttää myös kehitysyhteistyössä. Oikein hallittuna muuttoliike voi kuitenkin osoittautua hyödylliseksi niin vastaanottavien kuin kehitysmaidenkin kannalta. Siirtolaisten teollisuusmaissa hankkiman koulutuksen ja kokemuksen saaminen kehitysmaiden käyttöön on suuri haaste. Paluumuuton EU:ssa maahanmuuttokysymyksiä tarkastellaan osana ulkosuhteiden kokonaisuutta. EU:n keskustelun puitteet määriteltiin vuonna 1999 Amsterdamin sopimuksessa sekä Tampereen huippukokouksessa. Maahanmuuttokysymykset on sittemmin otettu huomioon kaikissa unionin ulkopuolisten maiden kanssa toteutettavissa yhteistyöohjelmissa sekä Cotonou-sopimuksessa. Tampereen päätelmissä tuotiin esille tarve kokonaisvaltaisen lähestymistavan kautta tapahtuvaan poliittisten, ihmisoikeus- ja kehitysasioiden huomioimiseen lähtö- ja kauttakulkualueilla. Tavoitteita uudistettiin Sevillan huippukokouksessa vuonna 2002, jossa korostettiin maahanmuuttopolitiikkaa unionin suhteissa kolmansiin maihin. 26

27 3 Tavoitteiden toimeenpano kehitysyhteistyössä Määrärahojen kohdentaminen Hallitus on sitoutunut kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattamiseen hallituskauden aikana yhteensä noin 220 miljoonalla eurolla. Lisäys tarkoittaa, että nykyisillä BKTL-arvioilla n. 0,44 prosentin BKTL-osuus saavutetaan vuonna Hallitusohjelman mukaisesti YK: ssa sovittuun 0,7 prosenttiin BKTL:stä pyritään vuoteen 2010 mennessä, yleinen talouskehitys kuitenkin huomioon ottaen. Määrärahojen kohdentamisessa noudatetaan seuraavia päälinjoja: Suomi ohjaa valtaosan varsinaisen kehitysyhteistyön rahoituksesta kahdenväliseen yhteistyöhön omia vahvuuksiaan painottaen. Keskittämisen kautta Suomi pyrkii toimintansa vaikuttavuuden parantamiseen. Yhteistyömaan näkökulmasta eri lähteistä tuleva apu muotoutuu yhdeksi kokonaisuudeksi köyhyyden vähentämisohjelmissa. Monenkeskinen ja EY:n kehitysyhteistyö ovat myös osa Suomen kehitysyhteistyön kokonaisuutta. Suomella on velvollisuus vaikuttaa näiden apumuotojen toiminnan sisältöön ja laatuun sekä osallistua keskeisten järjestöjen ja ohjelmien rahoitukseen vertaismaiden tasoisesti. Hallitus kasvattaa köyhimpiin maihin (LDC-maat) kohdistuvan rahoituksen osuuden 0,15 prosenttiin BKTL:stä kokonaisavun noustessa kohti 0,7 prosenttia. Kahdenvälisessä yhteistyössä pitkäaikaisten yhteistyömaiden osuutta kasvatetaan 60 prosenttiin maa- ja aluekohtaisesta lahjamuotoisesta yhteistyöstä. Hallitus lisää Saharan eteläpuolisten Afrikan maiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusta. Hallituksen tavoitteena on kasvattaa kansalaisjärjestöjen kapasiteetin lisääntyessä kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön osuutta hallitusti asteittain 14 prosenttiin varsinaisesta kehitysyhteistyöstä vuoteen 2007 mennessä. Samalla hallitus takaa riittävät myöntö- ja sopimusvaltuudet pitkäjänteisen toiminnan turvaamiseksi kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyössä. Hallituksella on valmiuksia laskea järjestöjen omarahoitusosuutta 15 prosenttiin hallituskauden aikana. Humanitaarisen avun osuus säilytetään prosentin tasolla varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahoista. Varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahojen lisäyksestä voidaan ohjata vuosittain 5 prosenttia toimintamenomäärärahoihin, mikä antaa mahdollisuuden kehitysyhteistyöhallinnon vahvistamiseen. 27

28 Kahdenvälinen kehitysyhteistyö Kahdenvälinen yhteistyö perustuu yhteistyömaiden tai alueellisten toimijoiden omiin kehityssuunnitelmiin. Suomalaisten panosten tarkoituksenmukaisuutta ja suomalaista lisäarvoa tarkastellaan kaikissa tilanteissa suhteessa yhteistyökumppanien omiin prioriteetteihin ja maan saaman avun kokonaisuuteen. Suomi hakee aktiivisesti yhteistyö- ja harmonisointimahdollisuuksia muiden avunantajien ja rahoittajien kanssa. Suomi keskittää kahdenvälisen yhteistyönsä harvempiin maihin ja suurempiin yhteistyökokonaisuuksiin. Keskittämällä pyritään parantamaan yhteistyön vaikuttavuutta. Pitkäaikaiset yhteistyömaat Suomen pitkäaikaisia yhteistyömaita ovat Afrikassa Mosambik, Tansania, Etiopia, Sambia ja Kenia, Latinalaisessa Amerikassa Nicaragua sekä Aasiassa Vietnam ja Nepal. Kansalliset köyhyyden vähentämisohjelmat ovat yhteistyön perusta. Suomen tuki keskitetään pitkäaikaisissa yhteistyömaissa korkeintaan kolmelle sektorille tai kehitysohjelmaan. Lisäksi voidaan tukea yhteistyömaan köyhyyden vähentämisohjelmien toteuttamista budjettituella. Ulkoasiainministeriö seuraa pitkäaikaisen yhteistyön edellytyksiä kaikissa maissa jatkuvasti käyttäen vuonna 2001 hallituksen periaatepäätöksessä määriteltyjä kriteereitä. Edellytysten kehittymistä käsitellään säännöllisesti yhteistyömaan hallituksen kanssa käytävässä vuoropuhelussa. Vuoropuhelussa hyödynnetään kahdenvälisten, EU:n puitteissa käytävien ja monenkeskisten yhteistyöneuvotteluiden tarjoamia mahdollisuuksia. Seurannan ja vuoropuhelun johtopäätökset vaikuttavat määräraha- ja valtuuspäätöksiin. Pitkäjänteisen sitoutumisen ja ennakoitavuuden periaate ohjaa päätöksentekoa. Hallitusten välistä, lahjamuotoista yhteistyötä lisätään niissä pitkäaikaisissa yhteistyömaissa, joissa yhteistyön edellytykset kehittyvät myönteiseen suuntaan. Vuosittaisia maksatuksia kasvatetaan siten, että kaikissa maissa asteittain saavutetaan 10 miljoonan vähimmäistaso. Nepalin kohdalla edellytyksiä yhteistyön välittömään kasvattamiseen ei tällä hetkellä ole. Hallitusten välinen, lahjamuotoinen yhteistyö on kumppanuuden perusta, mutta lisäksi käytetään monipuolisesti muita yhteistyön muotoja (kaupallistaloudellinen ja kansalaisjärjestöjen yhteistyö, paikallisen yhteistyön määräraha jne.). Köyhyyden vähenemisen myötä pitkäaikaisissa yhteistyömaissa voidaan siirtyä asteittain lahjaperustaisesta kehitysyhteistyöstä kohti monipuolisempaa maiden välistä kanssakäymistä. Suomen yhteistyömaista Vietnamissa on näköpiirissä tällaisia mahdollisuuksia. Lahja-avusta monipuolisempaan yhteistyöhön Egypti, Namibia ja Peru ovat maita, joiden taloudellinen kehitys antaa Suomelle mahdollisuuden siirtyä kehitysyhteistyöhön painottuneista suhteista kohti monipuolisempaa yhteistyötä ja kanssakäymistä. Siirtyminen tapahtuu hallitusti ja kestävällä tavalla vuosina toimeen pantavien siirtymästrategioiden avulla. Suomella on jatkossakin erityinen suhde näihin pitkäaikaisiin yhteistyömaihin, joihin on suunnattu merkittävä määrä kehitysyhteistyövaroja. Suomella ja suomalaisilla on paljon yhteyksiä sekä runsaasti asiantuntemusta ja kokemusta näiden maiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Tämä on vahva pohja uuden tyyppisen kumppanuuden rakentamiselle. Siirtymästrategioiden toimeenpano edellyttää uudenlaista ajattelua. Yhteistyössä kehitetään ja hyödynnetään uusia välineitä, kuten kaupan, investointien ja yksityisen sektorin yhteis- 28

29 työn edistäminen, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden kehittäminen sekä institutionaalinen yhteistyö sekä erilaiset vaihto-ohjelmat (ml. kulttuurivaihto). Vaikka suurista lahjamuotoisista hallitusten välisistä hankkeista luovutaan, voidaan lahja-apua edelleen käyttää paikallisen yhteistyön määrärahan muodossa sekä katalysoimassa instituutioiden välistä yhteistyötä ja yksityisen sektorin osallistumista. Muut yhteistyömaat Muissa yhteistyömaissa Suomen osallistumista leimaavat määräaikaisuus, osallistuminen kansainvälisen yhteisön solidaarisena jäsenenä sekä yhteisrahoitusjärjestelyt. Yhteistyötä ohjaavat samat periaatteet ja tavoitteet kuin muutakin yhteistyötä. Kahdenvälistä lahjamuotoista yhteistyötä käyttetään hankkeissa, jotka lisäävät rauhaa ja turvallisuutta edistävät yhteistyötä yksityissektorin kanssa laajan kehitysrahoituksen näkökulmasta tukevat ihmisoikeuksien, demokratian ja hyvän hallinnon toteutumista Määräaikainen osallistuminen: Suomi tekee harkintansa mukaan määräaikaista yhteistyötä sellaisissa tilanteissa, joissa osallistuminen on perusteltua osana kansainvälisen yhteisön ponnisteluja väkivaltaisten kriisien ennalta ehkäisemiseksi tai kriiseistä toipuvien valtioiden kehittämiseksi ja jälleenrakentamiseksi. Tällöin Suomen panos perustuu näkemykseen siitä, että rauha ja turvallisuus ovat köyhyyden vähentämisen perusedellytyksiä. Näissä tapauksissa lahjamuotoinen yhteistyö on tarkoitettu lyhytaikaiseksi. Määräaikainen yhteistyö on käynnissä Etelä-Afrikan tasavallassa vuoteen 2010 asti, palestiinalaisalueilla, Länsi-Balkanilla vuoteen 2007 asti, Itä-Timorilla vuoteen 2005 asti ja Afganistanissa vuoteen 2008 asti. Irakille annetun maksusitoumuksen toteutusta suunnitellaan parhaillaan. Määräaikaista rahoitusta kanavoidaan mahdollisimman usein yhteisrahoitusjärjestelyjen kautta ja osana laajempia strategisia kokonaisuuksia. Hallitus kiinnittää erityistä huomiota humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön täydentävyyteen. Muu osallistuminen: Muissa yhteistyömaissa Suomi vaikuttaa pääsääntöisesti EY:n ja monenkeskisen järjestelmän jäsenenä sekä osallistumalla niiden ohjelmien rahoittamiseen. Paikallisen yhteistyön määräraha on soveltuvin kahdenvälisen yhteistyön muoto näissä maissa. Tässä yhteydessä Suomi painottaa myös yhteistyötä arabimaiden ja islamilaisen maailman kanssa. Hallituskauden aikana Suomi vähentää kahdenvälistä lahjamuotoista kehitysyhteistyötä muissa kuin pitkäaikaisissa ja määräaikaisen yhteistyön maissa. Maiden, hankkeiden ja käytetyn rahan määrä vähenee. Muissa maissa kahdenvälistä kehitysyhteistyötä toteutetaan vain silloin, kun Suomen kahdenvälisellä panoksella on todellista lisäarvoa ja hallinnollisten resurssien käyttö siihen on perusteltua. 29

30 Alueellinen yhteistyö Suomi vaikuttaa alueellisiin kehityshaasteisiin ensisijaisesti EU:n ja hallitusten välisten alueellisten järjestöjen ja toimijoiden kautta. Myös alueellisen yhteistyön kohdalla tulee tarkastella eri yhteistyömuotojen vahvuuksia ja täydentävyyttä valittaessa parasta tapaa vaikuttaa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseen. Hallitus suuntaa alueellisen yhteistyön pääasiallisesti alueellisten toimijoiden kautta sellaisiin hankkeisiin, jotka edistävät alueellista integraatiota ja vakautta tai vaikuttavat alueellisia ulottuvuuksia sisältävän kehitysongelman ratkaisemiseen (esim. ympäristöuhkat, tartuntataudit, rikollisuus). Alueellisen hankkeen tulee kohdistua vähintään kahteen alueen maahan. Samalla ulkoasiainministeriö syventää vuoropuhelua sekä alueellisten toimijoiden että alueen maiden kanssa ja tarkastelee alueita kokonaisvaltaisesti myös turvallisuuden ja kaupan näkökulmista. Suomi tukee pitkäjänteisesti alueellista yhteistyötä Eteläisessä Afrikassa, Keski-Amerikassa ja Mekong-joen alueella. Muita yhteistyöalueita ovat Afrikan sarvi, Itä-Afrikka, Lähi-itä, Länsi-Balkan, Keski-Aasia ja Andi-yhteisön maat. Afrikassa koko mantereen kattavaa yhteistyötä tehdään Afrikan Unionin ja NEPADin puitteissa. Uudistuvat kahdenvälisen yhteistyön instrumentit Ohjelmayhteistyö. Hallitus lisää ohjelmayhteistyötä. Tällä tarkoitetaan köyhyyden vähentämis- ja sektoriohjelmien rahoitusta budjettituella tai rahastojen kautta yhdessä muiden avunantajien kanssa. Rahoituksen rinnalla vuoropuhelu ja vaikuttaminen ovat oleellinen osa ohjelmayhteistyötä. Perusedellytyksiä ohjelmayhteistyölle ovat yhteistyöhallituksen budjettiprosessin avoimuus ja riittävä taloushallintokapasiteetti. Talousraportointiin ja tilintarkastuksiin liittyvistä järjestelyistä sovitaan yksityiskohtaisesti, jotta Suomella on riittävä perusta varainkäytön seurannalle. Suomen edustustossa tulee olla riittävästi ohjelmayhteistyöhön perehtynyttä henkilöstöä, jotta siihen liittyvää vaikuttamismahdollisuutta voidaan hyödyntää. Suomi käyttää ohjelmayhteistyön maksatusten ehtoina edistymistä yhteistyömaan omiin köyhyyden vähentämisohjelmiin perustuvien tavoitteiden saavuttamisessa. Ehdoista ja seurannasta sovitaan yhdessä hallituksen ja kaikkien rahoittajien kesken. Suomi sitoutuu ohjelmayhteistyössä maksatustensa ennakoitavuuteen keskipitkällä aikavälillä ja avoimuuteen niiden kriteerien osalta, joita käytetään päätettäessä vuosittaisten maksatusten tasosta. Hankeyhteistyö. Myös hankeyhteistyön perustana on yhteistyömaan oma köyhyyden vähentämisohjelma. Suomi edistää hankeyhteistyön toimintatapojen harmonisointia. Lähtökohtana on yhteistyöinstituutioiden omien menettelytapojen kehittäminen ja osaamisen vahvistaminen siten, että ne voivat ottaa vastuun kehitysprosessien hallinnosta. Harmonisoinnin edistämiseksi Suomi lisää omien hallinnollisten ohjeittensa joustavuutta, avointa tiedotusta suunnitelmista ja päätöksistä sekä tiivistää yhteistyötä muiden avunantajien kanssa. Paikallisen yhteistyön määräraha. Edustustot ja kiertävät suurlähettilään vastaavat paikallisen yhteistyön määrärasta, jota käytetään ennen kaikkea yhteistyömaan kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen. Määrärahalla voidaan tukea monenlaisia kansalaisyhteiskunnan toimijoita kuten kansalaisjärjestöjä, elinkeinoelämän, yritysten ja työmarkkina- tms. etujärjestöjä. Suomen pitkäaikaisissa yhteistyömaissa ja ns. siirtymävaiheen maissa paikallisen yhteistyön määräraha voi myös toimia kahdenvälistä ohjelmaa tukevana ja täydentävänä joustavana instrumenttina. Instituutioiden välinen yhteistyö. Hallitus tukee Suomalaisten instituutioiden osallistumista kehitysyhteistyöhön. Paikallishallintojen välistä yhteistyötä jatketaan. Suomessa minis- 30

31 teriöillä ja julkisen sektorin laitoksilla on erityisesti ohjelmayhteistyön edellyttämää asiantuntemusta ja kokemusta. Tätä osaamista pyritään kanavoimaan yhteistyömaiden vastaavien laitosten käyttöön. Instituutioiden vuorovaikutus on merkittävä väline myös kulttuurisuhteiden ja -yhteistyön edistämiseksi. Tämä yhteistyömuoto soveltuu myös yksityisen sektorin kehittämiseen kaupan ja talouden instituutioiden välillä. Yliopistojen, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten hakeutumista koulutus-, tutkimus- ym. yhteistyöhön kehitysmaiden organisaatioiden kanssa kannustetaan. Hallitus tukee tätä mm. suomalaisten ja kehitysmaiden korkeakoulujen liikkuvuusohjelman kautta. Kehitysmaiden parlamenttien ja puoluejärjestelmän toimintaedellytysten parantaminen luo pohjaa demokratian kehittymiselle ja vakiintumiselle. Hallitus tutkii mahdollisuuksia suomalaisten parlamentaarikkojen ja puolueiden kokemuksen ja osallistumisen lisääntyvään hyödyntämiseen. Yhteistyö yksityisen sektorin kanssa. Yhteistyölle yksityisen sektorin kanssa kehitetään uusia menetelmiä. Kaupan ja investointien kehitysvaikutusten edistämiseksi hankkeita voidaan toteuttaa yhdessä yritysten kanssa osana sekä Suomen kehitysyhteistyötä että yritysten liiketoimintaa. Suomalaisten yritysten osallistumisen tulee edistää yksityisen sektorin kehitystä kumppanimaissamme, ja toiminnassa tulee välttää haitallisia kilpailuvaikutuksia maiden omille yksityissektorin toimijoille. Kehitysyhteistyöllä rahoitettavalla toiminnalla tulee olla selvä yhteiskunnallinen kehitysvaikutus. Korkotuki on Suomen kehityspolitiikan instrumentti, joka ennen muuta palvelee kaupallistaloudellista yhteistyötä. Korkotuen käyttöä tehostetaan ja monipuolistetaan sekä pyritään yhteistyöhön nykyistä useampien maiden kanssa yritysten osoittaman kiinnostuksen puitteissa. Aikaisemmasta linjauksesta keskittyä ympäristö- ja sosiaalialoille luovutaan. Hankkeen kehitysvaikutus on ratkaiseva toimialasta riippumatta. Varsinkin pitkäaikaisissa yhteistyömaissa ja siirtymästrategiamaissa vahvistetaan mahdollisuuksien mukaan korkotuen ja muun kehitysyhteistyömme välisiä yhteyksiä. Hankkeiden valmistelussa ja arvioinnissa varmistetaan yhteensopivuus yhteistyömaan omien kehityssuunnitelmien kanssa. Hankevalmisteluun panostetaan enemmän teknistä apua kehitysvaikutusten takaamiseksi. Päätöksenteossa ja seurannassa vahvistetaan kehitysvaikutusten ja OECD-ehtojen toteutumisen arviointia. Ulkoasiainministeriön tulee tehostaa hankehallintoa ja yhdenmukaistaa sitä muun yhteistyöhallinnon kanssa sekä panostaa henkilöstön koulutukseen. Finnfund. Finnfund kohdistaa uuden strategiansa mukaisesti pääosan investointirahoituksesta matalatuloisiin ja alemman keskitulotason kehitysmaihin. Finnfundin mahdollisuuksia rahoittaa kehitysvaikutuksiltaan hyviä hankkeita vaikeissa olosuhteissa parannetaan tukemalla hankevalmistelua ja luomalla mahdollisuudet erityisriskinottoon esimerkiksi uusiutuvaa energiaa käyttävissä ja ympäristön tilaa parantavissa yksityisen sektorin hankkeissa. Nykyiset työmuodot mukaan lukien korkotukiluotot, TTT-määrärahat ja lahjamuotoinen yhteistyö sopivat kumppanuuksien edistämiseen ja niitä kehitetään edelleen uusien yksityisen sektorin toimijoiden saamiseksi mukaan. Yritysten lisäksi kumppanuuksissa tulee tehdä yhteistyötä myös esimerkiksi Finnveran ja Finnfundin kanssa. 31

32 Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö Hallitus arvostaa kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön moninaisuutta ja luovuutta sekä painottaa sen merkitystä erityisesti kehitysmaitten kansalaisyhteiskuntien tukemisessa ja demokraattisten yhteiskuntien rakentamisessa. Hallitus varmistaa kansalaisyhteiskunnan mukanaolon kehityspolitiikan eri osa-alueilla. Ulkoasiainministeriön ja kansalaisjärjestöjen kumppanuuden tulee perustua jatkuvaan vuoropuheluun ja selkeihin pelinsääntöihin, joissa molemmat osapuolet sitoutuvat kehitysyhteistyön sisältö- ja laatupäämääriin. Suomalaisessa kehitysyhteistyökentässä tapahtuneista muutoksista näkyvimpiä on kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen määrän ja kapasiteetin voimakas lisääntyminen. Kansalaisyhteiskunnan kasvava merkitys kytkeytyy kiinteästi Suomen kehityspolitiikan tavoitteisiin köyhyyden vähentämiseen, demokraattisten yhteiskuntien rakentamiseen, ihmisoikeuksiin ja konfliktien ehkäisemiseen. Kansalaisyhteiskunta nähdään voimavarana, jonka vahvistaminen luo perustaa niin kehityspolitiikan päämäärien saavuttamiselle kuin valtiolliset rajat ylittävälle ymmärrykselle ja yhteisyydelle. Hallitus vahvistaa kansalaisjärjestökumppanuutta, jossa molemmat osapuolet sitoutuvat yhteisesti sovittuihin sisältö- ja laatupäämääriin järjestöjen itsenäisyyttä ja omaehtoisuutta kunnioittaen. Määrän ja laadun mittarien on vastattava kansalaisjärjestöjen erilaisia resursseja, kapasiteettia ja tavoitteita. Myös pienten järjestöjen osallistumismahdollisuudet taataan. Järjestöjä rohkaistaan lisääntyvään keskinäiseen yhteistyöhön ja koordinaatioon. Laatukriteereillä varmistetaan myös kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön tuoman lisäarvon aikaisempaa parempi täydentävyys Suomen kahdenväliseen kehitysyhteistyöhön. Omalla vapaaehtoistyöllään, kokemuksellaan ja asiantuntemuksellaan kansalaisyhteiskunta on merkittävä voimavara ja myös uutta luova toimija niin kotimaassa kuin kumppanimaissa. Kansalaisjärjestötoiminnan keskeisenä päämääränä tulee aina olla kehitysmaiden kansalaisyhteiskunnan kehittäminen. Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötoiminnan kasvu ja sisällön muuttuminen asettaa haasteita hankehallinnolle ja henkilöresursseille niin ulkoasiainministeriössä kuin järjestöissä. Hanketukijärjestelmää kehitetään vastaamaan toiminnan muutosta. Ulkoasiainminiseriö lisää koulutusta ja kasalaisyhteiskuntalähtöistä ajattelua eri osastoilla ja yksiköissä yhteistyökumppanien laadukkaan palvelun turvaamiseksi ja kehittämishaasteisiin vastaamiseksi. Samalla panostetaan järjestöjen hankeneuvontaan- ja koulutukseen ml. EU:n kansalaisjärjestöohjelma. Suomi tukee kansainvälisten kansalaisjärjestöjen (INGO) hankkeita silloin, kun niiden arvioidaan olevan tarkoituksenmukaisin kanava Suomen kehityspoliittisten tavoitteiden edistämiselle. Suomi keskittyy harvempiin järjestöihin ja käy niiden kanssa aktiivista vuoropuhelua. 32

33 EY:n kehitysyhteistyö EY:n kehitysyhteistyö muodostaa merkittävän osan Suomen kehitysavusta ja kuuluu Suomen kehitysyhteistyön kokonaisuuteen. Suomen tavoitteena on parantaa yhteisöavun laatua ja tehostaa sen perillemenoa, sekä varmistaa avun suuntaaminen köyhyyden vähentämiseen. Suomi edistää yhteisöavun ja jäsenvaltioiden kahdenvälisen avun koordinaatiota ja täydentävyyttä sekä eri politiikkalohkojen välistä koherenssia. EY:n kehitysyhteistyön toimeenpano kuuluu Euroopan komissiolle ja sitä rahoitetaan unionin budjetin ja Euroopan kehitysrahaston kautta. EY:n kehitysyhteistyö muodostaa merkittävän osuuden Suomen kehitysavusta ja se on osa Suomen kehitysyhteistyön kokonaisuutta. Siksi myös Suomi kantaa vastuuta yhteisön kehitysyhteistyön laadusta. Ulkoasiainministeriö tehostaa vaikuttamistaan EY:n kehitysyhteistyöhön. Vaikuttamista ohjaa linjaus, joka otetaan käyttöön vuonna Lähtökohtana on Suomen yleinen EU-politiikka ja Suomen johdonmukainen toiminta myös kehityspoliittisesta näkökulmasta. Jo Suomen liittyessä Euroopan unioniin 1995 todettiin yhteisön ja Suomen kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet ja strategiat hyvin samankaltaisiksi. Ne heijastavat vallalla olevia kansainvälisiä kehityspoliittisia suuntauksia eikä suuria paineita EY:n politiikan muuttamiseksi siksi ole. Vaikuttamisen painopisteitä ovat avun laadun parantamien ja perillemenon tehostaminen, avun suuntaaminen köyhyyden vähentämistavoitteen mukaisesti, yhteisön ja jäsenmaiden avun koordinaatio ja täydentävyys sekä eri politiikkalohkojen välinen koherenssi. Vastassa on myös useita uusia haasteita. Niitä tuo mukanaan EU:n laajeneminen, joka myös vaikuttaa EU:n Monterreyn kehitysrahoityuskonferenssin yhteydessä antamaan sitoumukseen saavuttaa EU:n kehitysyhteistyön keskiarvona 0,39 prosentin BKTL-taso vuonna Suomi tukee uusien jäsenmaiden kehitysyhteistyöhallinnon vahvistamista. Lisäksi ajankohtaista on kehitysyhteistyön rahoituksen yhdenmukaistaminen ja menettelytapojen yksinkertaistaminen. Suomi toimii aktiivisesti e.m. tavoitteiden edistämiseksi neuvoston, työryhmien, komiteoiden ja asiantuntijakokousten työssä. Suomen yhteistyömaissa olevat edustustot osallistuvat aktiivisesti EY:n kehitysyhteistyön suunnitteluun ja seurantaan. Suomen kansallisessa valmistelussa painotetaan koordinaatiota eri työryhmien kesken (esim. kehitys ja kauppa). Ulkoministeriön sisällä panostetaan henkilöstön koulutukseen EU asioissa. Tehokkuuden lisäämiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi Suomi pyrkii vahvistamaan EU:n koordinaatiota kansainvälisillä forumeilla kuten YK:ssä ja OECD:n kehitysapukomiteassa. Suomi tukee EU:n yhtenäisempää toimintaa myös kehitysrahoituslaitoksissa. Suomi hyödyntää entistä vahvemmin EY:n kehitysyhteistyön instrumentteja omien kehityspoliittisten tavoitteidensa saavuttamiseksi. EY:n kehitysyhteistyön kattava verkosto toimii kahdenvälisen avun keskittämisen vastapainona. Suomi tehostaa EY:n kehitysyhteistyön instrumenttien käyttöä täydentämässä Suomen omia instrumentteja, esimerkiksi kaupallistaloudellisessa yhteistyössä ja kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyössä. 33

34 Monenkeskinen kehitysyhteistyö Suomi toimii pitkäjänteisesti ja ennakoitavasti yhteistyössä vuosituhatjulistuksen toimeenpanon kannalta keskeisimpien monenkeskisten YK-järjestöjen ja rahoituslaitosten kanssa. Suomen lähtökohtana on monenkeskisen järjestelmän toimintakyvyn ja tuloksellisuuden vahvistaminen. Tämä tapahtuu osoittamalla pääosa rahoituksesta sitomattomana yleisavustuksena perusbudjettiin sekä toimimalla tavoitteellisesti järjestöjen päättävissä elimissä. Monenkeskisen järjestelmän tuloksellisuutta voidaan parantaa lisäämällä sen sisäistä yhteistoimintaa ja välttämällä päällekkäisyyksiä, erityisesti maatasolla. Suomi kiinnittää erityisesti huomiota YK:n operatiivisten järjestöjen ja kehitysrahoituslaitosten yhteistyön edistämiseen ja työnjakoon, erityisesti maakohtaisten köyhyyden vähentämisohjelmien tukemiseksi. Suomi kehittää edelleen viime vuosina käyttöönotettuja kumppanuuteen perustuvia yhteistyömuotoja monenkeskisten toimijoiden kanssa. Tällä pyritään tukemaan järjestön, ohjelman tai rahoituslaitoksen toiminnassa sellaisia tavoitteita ja toimialoja, jotka ovat Suomelle tärkeitä ja joilla Suomella on tarjottavanaan osaamista ja kokemusta. Toisaalta monenvälinen kumppanuus vahvistaa myös Suomen osaamista kehitysyhteistyössä. Suomi kohdistaa edelleen pääosan YK-järjestöjen kehitysrahoituksesta neljälle toimijalle: YK:n kehitysohjelma UNDP, UNICEF, väestörahasto UNFPA ja elintarvikeohjelma WFP. Rahoitus toteutetaan monivuotisin sitoumuksin, poikkeuksena WFP, jonka työ painottuu yhä enemmän humanitaariseen avustustoimintaan. Näiden järjestöjen lisäksi Suomi kehittää pitkäjänteistä yhteistyötä sellaisten monenkeskisten järjestöjen, ohjelmien tai rahastojen kanssa, joilla on huomattava merkitys vuosituhatjulistuksen päämäärien saavuttamisessa ja sen seurannassa. Näitä ovat erityisesti UNESCO, WHO, ILO, FAO ja UNEP. Näissä järjestöissä Suomi tukee välittömästi vuosituhatjulistuksen kehityspäämäärien toimeenpanoon tähtääviä ohjelmia. Tilanteissa, joissa on aiheellista antaa erityistukea jonkin tärkeän toimintalohkon kehittämiseen, Suomi antaa temaattista rahoitusta tai muuta tukea järjestölle. Tällaiset painopisteet pohjautuvat Suomen erityisosaamiseen, ovat tärkeitä kehityspolitiikan alueita ja tarvitsevat vahvistusta ko. järjestön toimintapolitiikassa. Suomi kehittää temaattisen tukensa järjestelmällisyyttä ja ennakoitavuutta. Rahoituslaitosten lisärahoitusneuvotteluja varten laaditaan linjaus, joka pitää sisällään Suomen politiikkatavoitteet lisärahoituksen suhteen, arvion laitoksen toimintapolitiikan painotuksista ja toiminnan tehokkuudesta, sekä perustellun arvion Suomen rahoitusosuuden tasosta. Ensisijainen kanava lisääntyvien määrärahojen kanavoinnissa rahoituslaitospuolella on maailmanpankkiryhmään kuuluva, ns. pehmeätä luotonantoa ja enenevässä määrin myös lahjamuotoista apua antava, maailman suurin yksittäinen kehitysrahoittaja, kansainvälinen kehitysjärjestö IDA. Monenvälisessä kehitysyhteistyössä Suomen vaikuttavuus määräytyy rahoitustason lisäksi määrätietoisen ja priorisoidun vaikuttamistyön perusteella. Keskittymisestä Suomen vahvoille osaamisalueille on saatu hyviä kokemuksia ja toiminnan priorisointia on syytä edelleen kehittää. Suomi tehostaa vaikuttamistaan johdonmukaisemmalla toiminnalla YK:n operatiivisissa kehitysjärjestöissä, erityisjärjestöissä, alueellisissa järjestöissä, kehitysrahoituslaitoksissa sekä kansainvälisten sopimusjärjestelmien hallintoelimissä. Ulkoasiainministeriö laatii tätä koskevat toimintaohjelmat vuoden 2004 aikana. Suomi suhtautuu avoimesti uusien innovatiivisten kehitysrahoituslähteiden käyttöönottoon, mutta varauksellisesti uusien monenkeskisten rahoitusjärjestelyjen tai instituutioiden perustamiseen. Nykyisten järjestöjen ja rahas- 34

35 tojen toiminnan tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta tulee tehostaa. Monenkeskisellä toiminnalla tavoitetaan myös niitä maita, joihin Suomen kahdenvälisen toiminnan ulottaminen ei ole mm. voimavarasyistä tarkoituksenmukaista. Kaikissa maissa osallistumista tarkastellaan Suomen rahoittaman kahdenvälisen ja monenkeskisen yhteistyön kokonaisuudessa. Ulkoasiainhallinnon sisäistä yhteistyötä kehitetään siten, että kahdenvälisen ja monenkeskisen kehitysyhteistyön suunnittelu ja seuranta mahdollisimman hyvin tukevat toisiaan. Maatasolla edustustot seuraavat ja raportoivat entistä aktiivisemmin kaikesta monenkeskisestä toiminnasta, jonka rahoitukseen Suomi osallistuu. Suomi on osallistunut aktiivisesti köyhimpien maiden velkakysymyksen käsittelyyn ja niiden velanhallintakyvyn parantamiseen, erityisesti ns. HIPC-ohjelman (Highly Indebted Poor Countries) kautta. Suomi on mukana HIPC:n rahoituksessa jatkossakin ja varautuu kasvaviin rahoitustarpeisiin noudattaen ohjelman perustamisvaiheessa sovittua periaatetta siitä, että HIPC-rahoitus ei ole pois muulta monenkeskiseltä tai kahdenväliseltä kehitysyhteistyöltä. Humanitaarinen apu Suomi antaa humanitaarista apua ihmishenkien pelastamiseksi, inhimillisen hädän lievittämiseksi ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten avustamiseksi. Avun painopiste on köyhimmissä kehitysmaissa. Suomi edistää humanitaarisen avun tehostamista ja avustusstandardien käyttöönottoa sekä sovittaa kehitysyhteistyötä ja humanitaarista apua entistä paremmin yhteen. Humanitaarisen avun perustavoite on ihmishenkien pelastaminen, inhimillisen hädän lievittäminen ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten avustaminen. Apua annetaan aseellisten konfliktien ja luonnonkatastrofien uhreille, noudattaen puolueettomuuden, tasapuolisuuden ja humaanisuuden periaatteita. Humanitaarisen avustustoiminnan lähtökohdat on määritelty kansainvälisen humanitaarisen oikeuden sopimuksissa, joista keskeisimmät ovat Geneven sopimukset, pakolaisen asemaa koskeva yleissopimus sekä kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Humanitaarinen apu ohjataan kansainvälisten ja kotimaisten humanitaaristen avustusjärjestöjen kautta ja niiden tarvearvion perusteella. Suomi tunnustaa humanitaaristen järjestöjen riippumattomuuden, mutta edellyttää samalla, että järjestöjen toiminta on avointa ja vastuullista. Apua kohdennettaessa otetaan huomioon avun kokonaistarve sekä maan oma taloudellinen tilanne ja selviytymismahdollisuudet. Humanitaarisen avun painopiste on näin ollen köyhimmissä kehitysmaissa, mutta humanitaarisen avun lähtökohdista johtuen apua voidaan myöntää myös muille alueille. Avun kanavien valinta perustuu järjestön mandaattiin ja toimintakykyyn kyseisessä kriisitilanteessa. Lisäksi huomioidaan Suomen ja muiden avunantajien kokemukset yhteistyöstä järjestön kanssa. Valtaosa humanitaarisesta avusta annetaan kohdennettuina avustuksina kriisitilanteisiin. Humanitaarisesta avusta rahoitetaan myös keskeisten kansainvälisten humanitaaristen järjestöjen yleisavustukset. Hallituskaudella Suomi vaikuttaa kansainvälisen humanitaarisen avun tehostamiseen ja avustusstandardien käytön laajenemiseen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä avustettavien ihmisten näkemyksiin. Suomi osallistuu aktiivisesti humanitaarisen avun koordinaatioon pohjoismaisen ja EU:ssa tapahtuvan yhteistyön kautta ja eri avustusjärjestöjen johtoelimissä ja YK:ssa. Kotimaisia valmiuksia osallistua kansainväliseen humanitaariseen avustustoimintaan pyritään vahvistamaan. Suomi kiinnittää hallituskauden aikana erityistä huomiota kehitysyhteistyön ja humanitaari- 35

36 entistä johdonmukaisemman toiminnan ulkopolitiikan eri alueilla. Kasvavat kehitysyhteistyövarat edellyttävät määrältään riittäviä ja asiantuntevia henkilövoimavaroja ulkoasiainhallinnossa. Kehityspoliittisissa tehtävissä ja kehitysyhteistyön hallinnossa ministeriössä ja edustustoissa tarvitaan sekä vahvaa kehityskysymysten yleisosaamista että monentyyppistä pysyvää erityisasiantuntemusta. Henkilöstön osaamisen jatkuva ja pitkäjänteinen kehittäminen on erityinen haaste juuri kehityskysymyksissä. Osaamistarpeita on jo kartoitettu systemaattisesti ns. osaamisprojektin muodossa. sen avun yhteensovittamiseen, jotta apumuotojen välinen siirtymävaihe toimisi mahdollisimman saumattomasti. Konfliktien jälkeisissä tilanteissa on erityisen tärkeää rakentaa silta humanitaarisen avun ja jälleenrakennustyön välille konfliktien uudelleen puhkeamisen estämiseksi. Humanitaarisen avun varoin siirtymävaihetta on mahdollista tukea eritoten humanitaarisen miinanraivaustoiminnan ja muiden demobilisaatiotoimien kautta. Kriisien ennaltaehkäisyyn ja niistä varoittavien järjestelyjen tukemiseen voidaan vaikuttaa kehitysyhteistyön kautta. Kehitysyhteistyön hallinto ja voimavarat Kehitysyhteistyö on osa ulkoasiainhallintoa ja sen suunnittelun, toimeenpanon ja valvonnan hallinto tapahtuu osana ministeriön kehitysmaasuhteiden hoitoa. Kehityspoliittisten kysymysten laaja-alaisuus sekä yhteistyömuotojen muuttuminen korostavat entisestään hallinnon integraation tarvetta. Ministeriön toteuttama organisaatiouudistus tekee mahdolliseksi Varsinaisen kehitysyhteistyömäärärahojen vuosittaisesta kasvusta 5 % voidaan ohjata ulkoasiainministeriön toimintamenoihin kehitysyhteistyöhallinnon tarpeisiin. Tämän määrärahan käyttö suunnitellaan kiinteänä osana ministeriön hallinnon kehittämistä. Ulkoasiainministeriön vuonna 2004 laadittavaan henkilöstöstrategiaan sisällytetään pitkäjänteiset ja henkilöstöpoliittisesti kestävät toimenpiteet kehitysyhteistyöhallinnon vahvistamiseksi. Hallitus teettää tätä tarkoitusta varten vuonna 2004 selvityksen hallinnon toimintatapojen ja voimavarojen kehittämistarpeista. Henkilövoimavarojen ja osaamisen kehittämisen rinnalla on välttämätöntä tehostaa menettelytapoja. Myös yhteistyön voimakkaampi keskittäminen vapauttaa voimavaroja ja vähentää hallinnon kuormitusta. Kehitysyhteistyön muutos kohti ohjelmayhteistyötä, avun harmonisaatiota ja kumppanimaiden omistajuuden tukemista edellyttää Suomelta entistä vahvempaa läsnäoloa yhteistyömaissa. Pitkäaikaisten yhteistyömaiden edustustojen vahvistaminen ja päätöksenteon delegointi on kehityssuunta, johon myös Suomen tulee lähivuosina pyrkiä. Hallituskauden aikana aloitetaan kokeilu kehitysyhteistyöhallinnon delegoinnista 2 3 edustustossa pitkäaikaisissa yhteistyömaissa. Samalla selvitetään henkilö- ja muut voimavarakysymykset. 36

37 4 Yhteiseen kehityspolitiikkaan Kansainvälisiä kehityspäämääriä on mahdotonta saavuttaa ainoastaan julkisen vallan toimenpiteillä. Suomen kehityspolitiikan tavoitteet voivat toteutua vain, mikäli myös kansalaiset, kansalaisyhteiskunta ja talouselämä ovat niiden takana. Hallitus kutsuu kaikkia toimijoita mukaan kansalliseen kumppanuuteen kehityspolitiikan toimeenpanemiseksi sekä tukee omalla toiminnallaan niiden osallistumismahdollisuuksia. Kehityspolitiikalla ja kehitysyhteistyöllä on Suomessa laaja yhteiskunnallinen tuki. Tuen jatkuminen edellyttää, että kansalaisilla on riittävästi monipuolistaa tietoa kehitysmaista ja globaaleista kehityskysymyksistä mielipiteen muodostamisen pohjaksi. Ulkoasiainministeriö tukee viestinnän ja kehityskasvatuksen keinoin kansalaisten tiedonsaantia. Viestinnässä kiinnitetään hallituskaudella erityistä huomiota vuosituhatjulistuksen ja sen kehityspäämäärien tunnetuksi tekemiseen. Kansalaisten jatkuvan tuen toinen edellytys on Suomen kehitysyhteistyön tuloksellisuus ja laatu, joiden edelleen kehittäminen on tämän kehityspoliittisen ohjelman perustarkoitus. Suomen kehityspolitiikan ja -yhteistyön menestyksistä ja vastoinkäymisistä tulee tiedottaa avoimesti ja objektiivisesti. Viestinnässä kiinnitetään huomiota vuorovaikutukseen eri yhteiskunta- ja sidosryhmien kanssa ja tuetaan suomalaisten mahdollisuutta osallistua kehityspolitiikkaa koskevaan keskusteluun ja asioiden valmisteluun. Ulkoasiainministeriön viestintätoimintojen yhdistämisellä lisätään ulkopolitiikan eri ulottuvuuksia koskevan viestinnän johdonmukaisuutta. Tavoitteena on, että kehityskasvatus, globaalikysymysten ja monikulttuurisuuteen liittyvät kysymykset sisällytetään systemaattisesti opetussuunnitelmiin. Ulkoasiainministeriö toteuttaa kehityspoliittista koulu- ja oppilaitostiedotusta yhdessä opetusviranomaisten kanssa. Viestinnän ja kehityskasvatuksen yhtenä käytännön työmuotona ovat yleisölle suunnatut kampanjat ja tapahtumat. Vuoden 2004 aikana järjestettävän kampanjan aiheena on Arabimaat ja kehitys. Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on aina ollut tärkeä osa Suomen suhteita kehitysmaiden kanssa. Ihmisten välinen kanssakäyminen lisää valtiolliset rajat ylittävää ymmärrystä ja yhteisyyttä. Laaja vuorovaikutus kansalaisyhteiskuntien ja yksilöiden välillä on yksi tärkeimmistä globalisaation myönteisistä elementeistä. Kansalaisjärjestöjen toiminta kehityspoliittisten kysymysten ja kehitysyhteistyön parissa vahvistaa suomalaisten tietoisuutta globaalista yhteiskuntavastuusta. Hallitus lisää vuorovaikutusta ja yhteistyötä viranomaisten, poliittisten vaikuttajien, etujärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen kesken. 37

38 Kirkoilla ja lähetysjärjestöillä on pitkä perinne yhteistyöstä kehitysmaiden kanssa. Lisäksi niillä on tärkeä rooli arvojen ja asenteiden muokkaamisessa. Niiden rinnalla viime vuosikymmeninä erilaisten kansalaisjärjestöjen ja -liikkeiden merkitys kehitysyhteistyössä, kehityspolitiikassa ja kotimaisessa vaikuttamistyössä on kasvanut. Hallitus tukee kansalaisyhteiskunnan voimavarojen ylläpitämistä ja kehittämistä. Hallitus haluaa myös varmistaa kansalaisyhteiskunnan mukanaolon kehityspolitiikan kaikilla osa-alueilla. Kansalaisyhteiskunnan toimijoita rohkaistaan etsimään uudentyyppisiä kumppanuuden muotoja mm. yksityisen sektorin ja instituutioiden kanssa. Yksityisen sektorin rooli työpaikkojen luomisessa, investoinneissa ja kaupassa on kestävällä pohjalla olevan kehityksen perusta. Yritysten yhteiskunnallisesti vastuullinen toiminta on välttämätöntä, ja siitä koituu pitkän tähtäimen hyötyjä myös yrityksille. Suomen kehityspolitiikassa halutaan painokkaasti vaikuttaa yritystoiminnalle suotuisan toimintaympäristön luomiseen kehitysmaissa. Suomalaisten yritysten toiminta voi monella tavalla edistää kehityspolitiikan tavoitteiden saavuttamista. Investoinnit ja tuotanto kehitysmaissa hyödyttävät talouden kehitystä, ulkomaankauppaa, valuuttatulojen hankintaa, työllisyyttä ja teknologiaosaamista, mikä tuottaa resursseja yhteiskunnalliseen kehitykseen. Kehitysmaatuontia harjoittavien yritysten vastuullinen toiminta varmistaa kaupankäynnin hyödyllisyyden myös kehitysmaalle. Suomalaisilla yrityksillä on paljon annettavaa työelämää, hyvää hallintoa ja ympäristöä koskevien hyvien käytäntöjen välittämisessä. Yritysten yhteistyö onkin usein nopeampi ja tehokkaampi tapa edistää hyviä käytäntöjä kuin valtioiden väliset sopimukset. Yritysten näkökulmasta kehitysyhteistyö on jo vuosikymmeniä tarjonnut merkittäviä osallistumismahdollisuuksia kehitysmaissa. Kehitysyhteistyön muuttuneen luonteen, kehitysmaitten oman päätäntävallan lisääntymisen ja avun kansainvälistymisen myötä suomalaisten yritysten osallistuminen riippuu entistä enemmän siitä, missä määrin niillä itsellään on tarjota kansainvälisesti kilpailukykyisiä tuotteita ja voimavaroja, jotka sopivat kehitysmaiden köyhyyden vähentämisohjelmiin. Kehitysyhteistyön merkittävin anti yrityksille on vaikuttaa sellaisten olosuhteitten syntymiseen, jossa yritykset ja investoinnit voivat turvallisesti toimia. Samalla myös kehitysyhteistyössä etsitään aktiivisesti sellaisia instrumentteja, jotka edistävät yksityisen sektorin osallistumista ja kumppanuuksia julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Suomalaiset yritykset ovat oma-aloitteisesti sitoutuneet työelämää koskeviin hyviin käytäntöihin. Näitä käytäntöjä suomalaiset yritykset pyrkivät soveltamaan myös ulkomaisissa toiminnoissaan. Hallitus kannustaa kehitysmaiden kanssa yhteistyössä toimivia suomalaisia yrityksiä ottamaan käyttöön yritysten yhteiskunnallisen vastuun sisäisiä toimintaohjeita. Näiden tulisi kattaa liike-elämän etiikka ja velvollisuudet, ihmisoikeudet, työelämän perusperiaatteet, ympäristö, sosiaaliset investoinnit, vastuu henkilöstöstä, terveys- ja turvallisuuskäytännöt. Yritysten sosiaaliset investoinnit ovat hyvä tapa rakentaa kumppanuuksia liike-elämän ja kansalaisyhteiskunnan välille. Suomalaisten yritysten aktivoituminen on viime vuosina ollut rohkaisevaa. Hallitus etsii keinoja edistää keskustelua ja yhteistyötä tällä alueella. Viestinnän keinoin varmistetaan, että yrityksillä on käytettävissään tietoa kehitykseen ja yritysten yhteiskunnalliseen vastuuseen kehitysmaissa liittyvistä kysymyksistä. 38

39 Suomen vaikuttava ja uskottava toiminta globaalina kehityspoliittisena toimijana tulevaisuudessakin on mahdollista vain, mikäli maassamme on riittävästi kansainvälisten kehitysongelmien ratkaisuun sopivaa osaamista ja kokemusta. Monipuolinen kanssakäyminen kehitysmaiden kanssa on pohjana osaamisen ja kokemuksen karttumiselle. Hallitus edistää suomalaisen osaamispohjan laajentamista sisällyttämällä kehityskysymyksiä yhä enemmän opetus- ja koulutusohjelmiin, rohkaisemalla yliopistoja ja korkeakouluja sekä muita oppilaitoksia kehityssuuntautuneen opetuksen tarjontaan sekä käynnistämällä osaamisen kehittämistä koskevan kansallisen keskustelun asianomaisten viranomaisten, korkeakoulujen ja yksityissektorin välillä. Lisäksi edistetään kaikissa yhteyksissä suomalaisten pääsyä kansainvälisen kehitysyhteistyön tehtäviin. Tärkeä työmuoto on nuorten suomalaisten lähettäminen YK- järjestöjen ja kansainvälisten rahoituslaitosten apulaisasiantuntijoiksi. 39

40 ULKOASIAINMINISTERIÖ Kehityspoliittinen viestintä Käyntiosoite: Kanavakatu 4 a, Helsinki Postiosoite: PL 176, Helsinki Puhelin: (09) Telefax: (09) Vaihde: (09) Sähköposti: keoinfo@formin.þ Kotisivut: