Kehityspoliittinen ohjelma

Transkriptio

1 Kehityspoliittinen ohjelma Valtioneuvoston periaatepäätös Ulkoasiainministeriö

2 Sisältö 1. Uusi kehityspolitiikka 4 Yhteiset tavoitteet, yhteinen etu 4 Johdonmukaisella kehityspolitiikalla laatua ja vaikuttavuutta 4 YK:n Vuosituhatjulistus luo puitteet Suomen kehityspolitiikalle 5 Suomen vastuu ja tavoitteet 7 Suomen vahvuudet ja toiminnan painopisteet 8 Kehityspoliittisen ohjelman toimeenpano, seuranta ja arviointi 9 2. Tavoitteiden toimeenpano politiikan johdonmukaisuutta lisäämällä 11 Kehityspolitiikan näkökulma vaikuttaa politiikan eri aloilla 11 Suomi tukee monenkeskistä järjestelmää 11 Suomi edistää Euroopan Unionin politiikan johdonmukaisuutta 13 Kehityspolitiikka on myös turvallisuuspolitiikkaa 14 Ihmisoikeudet 15 Kauppa 16 Ympäristö 18 Maa- ja metsätalous 20 Koulutus, tutkimus ja kulttuuri 22 Terveys, sosiaali- ja työelämän kysymykset 23 Tietoyhteiskunta ja informaatio- ja viestintäteknologia 24 Muuttoliike ja kehitys Tavoitteiden toimeenpano kehitysyhteistyössä 27 Määrärahojen kohdentaminen 27 Kahdenvälinen kehitysyhteistyö 28 Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö 32 EY:n kehitysyhteistyö 33 Monenkeskinen kehitysyhteistyö 34 Humanitaarinen apu 35 Kehitysyhteistyön hallinto ja voimavarat Yhteiseen kehityspolitiikkaan 37 Layout: Innocorp Oy Paino: Erweko Painotuote Oy, 2004 Kuvat: Matti Nummelin, Timo Kuronen, Rauli Virtanen, Jorma Koponen ja Martti Lintunen.

3 Kehityspoliittinen ohjelma Valtioneuvoston periaatepäätös 2004 Ulkoasiainministeriö

4 1 Uusi kehityspolitiikka Yhteiset tavoitteet, yhteinen etu Tämän päivän maailmassa ihmiset ja valtiot ovat toisistaan riippuvaisia ja vaikuttavat toistensa hyvinvointiin monin eri tavoin. Vastuullisena kansainvälisen yhteisön jäsenenä Suomi edistää kehitystä ja globalisaation hyötyjen tasaisempaa jakautumista. Tämä on vastuumme, mutta näin myös rakennamme oman yhteiskuntamme turvallisuutta, talouskasvua ja henkistä hyvinvointia. Kansainvälinen yhteisö on 1990-luvun alusta lähtien muovannut yhteisymmärrystä kehityksen ongelmista ja keinoista niiden ratkaisemiseksi. Prosessi huipentui syksyllä 2000 YK:n vuosituhathuippukokoukseen ja sen antamaan julistukseen. WTO:n Dohan ministerikokous, Monterreyn kehitysrahoituskonferenssi ja Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokous täsmensivät edelleen yhteisiä tavoitteita ja keinoja sekä edistivät Vuosituhatjulistuksen toimeenpanoa. Kehitysmailla itsellään on ensisijainen vastuu omasta kehityksestään. Monterreyn konferenssissa tarkasteltiin kehitysrahoitusta entistä laajemmasta näkökulmasta. Kokonaisuuteen kuuluvat kehitysmaiden kotimainen rahoitus, yksityiset investoinnit, kauppa, velkakysymykset ja perinteinen kehitysyhteistyörahoitus. Monterreyssä kehitysmaat sitoutuivat taloudellisiin ja poliittisiin uudistuksiin ja teollisuusmaat kehitysmaiden tuotteiden markkinoillepääsyn parantamiseen, velkaongelman ratkaisuun ja kehitysavun lisäämiseen. Yhteinen sitoutuminen köyhyyden vähentämiseen edellyttää teollisuusmaiden politiikan tarkastelua entistä kokonaisvaltaisemmin. Uusia kansainvälisiä mittareita kehitetään parhaillaan maiden vertailemiseksi. Vertailussa käytetään mm. kehitysavun tasoa ja toimintatapojen yhdenmukaistamista, kehitysmaiden kanssa käytävää kauppaa ja investointeja, ympäristönsuojelua, maahanmuuttopolitiikkaa ja panostusta rauhan ja turvallisuuden edistämiseen. Johdonmukaisella kehityspolitiikalla laatua ja vaikuttavuutta Kehityspolitiikalla tarkoitetaan johdonmukaista toimintaa kaikilla niillä kansainvälisen yhteistyön ja kansallisen politiikan lohkoilla, joilla vaikutetaan kehitysmaiden asemaan. Näitä ovat erityisesti turvallisuus-, ihmisoikeus-, kauppa-, ympäristö-, maa- ja metsätalous-, koulutus-, terveys- ja sosiaali-, siirtolais- ja tietoyhteiskuntapolitiikka. Varsinainen kehitysyhteistyö on kehityspolitiikan yksi keskeinen instrumentti, jolla voidaan edistää kehitykselle suotuisien olosuhteiden vahvistumista köyhimmissä maissa elinkeinojen, investointien ja kaupan edellytysten parantamiseksi ja talouskasvun aikaansaamiseksi. 4

5 Uuden kehityspolitiikan keskeiset periaatteet ovat: sitoutuminen YK:n vuosituhatjulistuksen arvoihin ja päämääriin; laaja kansallinen sitoutuminen ja johdonmukaisuus kaikilla politiikan alueilla; sitoutuminen oikeuspohjaiseen lähtökohtaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa määritettyjen oikeuksien toteutuminen yksilön tasolla otetaan lähtökohdaksi; kestävän kehityksen periaate; laajan kehitysrahoituksen käsite; kumppanuudet kehityksen puolesta. Julkisen ja yksityisen sektorin sekä kansalaisyhteiskunnan osallistumiseen perustuvat kumppanuudet sekä kansallisella tasolla että kansainvälisesti ovat kehityksen välttämätön edellytys; kehitysmaiden ja niiden ihmisten oman päätösvallan ja vastuun kunnioittaminen. Valtiot kantavat itse vastuun omasta kehityksestään. Suomen panokset suunnataan tukemaan kunkin maan omia ponnisteluja; pitkäaikainen sitoutuminen ja avoimuus. Suomi valitsee sellaiset ratkaisut, joiden takana se voi seisoa pitkäjänteisesti ja ennakoitavasti sekä tiedottaa toiminnastaan ja suunnitelmistaan avoimesti. Tämä koskee sekä rahoitusta että politiikan sisältöä. Suomi toimii johdonmukaisesti kehitysyhteistyön, kauppapolitiikan ja turvallisuuspolitiikan keinoin sekä myös muilla kansallisen politiikan aloilla. Julkisen vallan toimet eivät yksin riitä, vaan tarvitaan yhteistyötä ja kumppanuutta yrityselämän, kansalaisyhteiskunnan, asiantuntija-organisaatioiden ja etujärjestöjen kanssa. Kehitysmaiden ihmisten aseman parantamisella on vankka Suomen kansalaisten tuki. Kehityspolitiikan laadun, tehokkuuden ja vaikuttavuuden jatkuva kehittäminen on paras tapa varmistaa tuki tulevaisuudessakin. Tänä päivänä ensisijaisia turvallisuusuhkia ovat aseelliset konfliktit, kriisit ja epävakaus heijastusvaikutuksineen, terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, rajat ylittävä rikollisuus, huumeet, hiv/aids, ympäristötuhot, hallitsemattomat muutto-liikkeet. Näiden uhkien torjumiseen voidaan osaltaan vaikuttaa kehityspolitiikan keinoin. Hallitusohjelman mukaisesti Suomi pyrkii huomioimaan kehitysmaiden edut entistä paremmin WTO:n puitteissa käytävissä Dohan kierroksen kauppaneuvotteluissa sekä edistämään kehitysmaiden asemaa myös kauppapolitiikan keinoin. Kauppa on tärkeää kehitysmaiden talouskasvulle ja sitä kautta köyhyyden vähentämiselle. Suomi painottaa kahdenvälisessä ja monenkeskisessä yhteistyössä sitä, että kaupan edellytysten parantamisen tulee olla keskeinen osa köyhyydenvähentämisohjelmia (Poverty Reduction Strategies, PRS). Tämä on myös Suomen omien pitkän tähtäimen kaupallisten etujen mukaista. YK:n Vuosituhatjulistus luo puitteet Suomen kehityspolitiikalle Suomi yhdessä muiden kansakuntien kanssa on sitoutunut YK:n vuosituhatjulistuksessa kansainvälisiä suhteita 21. vuosisadalla ohjaaviin arvoihin vapaus, tasa-arvoisuus, solidaarisuus, suvaitsevaisuus, kunnioitus luontoa kohtaan ja yhteisvastuu; rauhan, turvallisuuden ja aseistariisunnan keskeiseen merkitykseen maailmanyhteisölle; kehitykseen ja köyhyyden poistamiseen; yhteisen ympäristömme suojelemiseen; ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja hyvään hallintoon; heikoimpien suojeluun Afrikan erityistarpeiden kohtaamiseen sekä monenkeskisen järjestelmän vahvistamiseen. Vuosituhatjulistuksen osana maailmanyhteisö on sitoutunut yhteisiin kehityspäämääriin (Millenium Development Goals, MDG). Julis- 5

6 tuksessa on kirjattu kahdeksan kehityspäämäärää ja niille tavoitteet, joiden saavuttamiseen Suomi on sitoutunut viimeistään vuoteen 2015 mennessä. Seitsemässä ensimmäisessä päämäärässä on sovittu siitä, mitä köyhyyden vähentämisen keskeiset tekijät yksilö ja maatasolla ovat. Kahdeksas päämäärä puolestaan määrittelee, kuinka teollistuneiden maiden ja avunantajayhteisön tulee osallistua tarvittavien resurssien turvaamiseen sekä myötävaikuttaa kehitykselle suotuisan ympäristön syntymiseen. Vuosituhatjulistuksen kehityspäämäärät ja tavoitteet: Äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistaminen Alle 1 USD päivässä ansaitsevien osuuden puolittaminen vuoteen 2015 Nälkäisten osuuden puolittaminen vuoteen 2015 Peruskoulutusmahdollisuuksien takaaminen kaikille Kaikilla lapsilla mahdollisuus suorittaa peruskoulutus 2015 Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja naisten aseman parantaminen Sukupuolten välisen eriarvoisuuden poistuminen ensimmäisellä ja toisella asteella vuoteen 2005 mennessä sekä kaikilla koulutuksen tasoilla 2015 Lapsikuolleisuuden vähentäminen Alle 5 vuotiaiden kuolleisuuden vähentäminen kahdella kolmanneksella vuoteen 2015 Parantaa odottavien äitien terveydentilaa Vähentää äitikuolleisuutta kolmella neljänneksellä vuoteen 2015 Hiv/aidsin, malarian sekä muiden tautien vastainen taistelu Hiv/aidsin leviämisen pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun vuoteen 2015 Malarian ja muiden merkittävien tautien leviämisen pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun vuoteen 2015 Ympäristön kestävän kehityksen varmistaminen Kukin maa sisällyttää kehityspolitiikkaansa kestävän kehityksen periaatteet ja pysäyttää luonnonvarojen hupenemisen Veden ja sanitaation puutteesta kärsivien määrän puolittaminen vuoteen 2015 Vähintään 100 miljoonan slummiasukkaan elämän laadun parantaminen vuoteen 2020 Luoda globaali kumppanuus kehitykselle Kehittää oikeudenmukaista ja sääntöperustaista kansainvälistä kauppa ja rahoitusjärjestelmää Lisätä kehitysyhteistyötä köyhyyden vähentämiseen sitoutuneille kehitysmaille Vastata vähiten kehittyneiden maiden erityisiin tarpeisiin Ratkaista kehitysmaiden velkaongelma kansallisin ja kansainvälisin toimin, jotta velkataakasta tulee pitkällä tähtäimellä siedettävä Luoda ja toteuttaa yhdessä kehitysmaiden kanssa strategioita nuorten työllistämiseksi Uuden teknologian ja erityisesti informaatioteknologian hyötyjen saattaminen kehitysmaiden käyttöön yhdessä yksityisen sektorin kanssa Turvata välttämättömien lääkkeiden saatavuus kehitysmaille yhteistyössä lääketeollisuuden kanssa 6

7 Suomen vastuu ja tavoitteet Suomen kehityspolitiikan keskeisimpänä päämääränä on vaikuttaa äärimmäisen köyhyyden poistamiseen maailmasta. Tämän päämäärän saavuttamista tukevat ympäristöuhkien torjuminen, tasa-arvon, ihmisoikeuksien, kansanvallan ja hyvän hallinnon edistäminen, maailmanlaajuisen turvallisuuden sekä taloudellisen vuorovaikutuksen lisääminen, jotka muodostuivat Suomen kehitysyhteistyön tavoitteiksi jo 1990-luvulla. Suomi sitoutuu kehityspolitiikassaan oikeuspohjaiseen lähtökohtaan ja kestävän kehityksen periaatteisiin. Suomi kantaa vastuunsa vuosituhatjulistuksen edellyttämän globaalin kumppanuuden luomiseksi, jossa kehitysmaat sitoutuvat köyhyyden vähentämiseen ja itse kantavat päävastuun omien yhteiskuntiensa kehittämisestä teollisuusmaiden sitoutuessa tätä prosessia tukemaan mm. kehitysavun, kaupan ja yksityisten investointien kautta. Suomen osalta tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hallitus ohjelmansa mukaisesti lisää kehitysyhteistyömäärärahoja niin, että tämän hetkisten kansantulon kasvuarvioiden pohjalta vuonna 2007 saavutettaisiin n. 0,44 prosentin BKTL-taso; luo kehitysyhteistyölle sellaista sisällöllistä, laadullista ja hallinnollista pohjaa, joka mahdollistaa 0,7 prosentin BKTL-tason saavuttamisen vuonna 2010; lisää kehitysyhteistyön tehokkuutta, tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta keskittämällä toimintaansa ja vaikuttamalla avunantajien toimintatapojen yhdenmukaistamiseen ja avun harmonisaatioon; edistää yhteiskunnan tukea vuosituhatjulistuksen arvoille ja päämäärille sekä Suomen velvoitteiden täyttämiselle; edistää oikeudenmukaiseen tulonjakoon yhdistyvää talouskasvua kehitysmaissa; tukee köyhimpien kehitysmaiden vaikutusmahdollisuuksien edistämistä eri kansainvälisillä forumeilla sekä panostaa erityisesti Afrikan kanssa harjoitettavaan yhteistyöhön; panostaa monenkeskisen järjestelmän ja YK:n toimintakyvyn lisäämiseen; ohjelmansa mukaisesti huomioi nykyistä paremmin myös kehitysmaiden edut WTO-kauppaneuvotteluissa sekä edesauttaa köyhien kehitysmaiden neuvotteluasemaa tukemalla niiden kauppakapasiteetin kehittämistä ja edistää kauppakysymysten sisällyttämistä kehitysmaiden omiin köyhyyden vähentämisohjelmiin; tukee kehitysmaiden velanhoito-ohjelmien tehokasta toimeenpanoa sekä kiinnittää erityistä huomiota siihen, että kehitysmaiden saama apu ja velka ovat niiden kannalta kestävällä pohjalla; lisää yhteistyötä eri hallinnonalojen välillä Suomen kehityspolitiikan johdonmukaisuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi; kannustaa suomalaisten yritysten osallistumista vuosituhatjulistuksen päämäärien toimeenpanoon ja rohkaisee niiden kiinnostuksen ja toiminnan suuntaamista myös köyhimpiin kehitysmaihin sekä tässä tarkoituksessa edistää yhteistyötä ja kumppanuuksia julkisen ja yksityisen sektorin välillä; edistää uusien teknologioiden ja tietotekniikan saatavuutta kehitysmaihin sekä etsii yhdessä yksityisen sektorin kanssa köyhimmille kehitysmaille soveltuvia tieto- ja viestintäteknologisia ratkaisuja. 7

8 Suomen vahvuudet ja toiminnan painopisteet Kokemuksemme oman yhteiskuntamme kehittymisestä viidessä vuosikymmenessä köyhästä, sotia käyneestä ja tuotannolliselta kapasiteetiltaan vaatimattomasta maasta yhdeksi maailman kilpailukykyisimmistä hyvinvointi- ja tietoyhteiskunnista antaa meille vahvan pohjan toimia myös kansainvälisessä kehityspolitiikassa. Olemme oppineet, että turvallisuus ja vakaus maan sisällä sekä alueellisesti on kehityksen perusedellytys. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen, kansanvalta sekä hyvä hallinto luovat yhteiskuntaan ympäristön, jossa tasapainoinen kehitys on mahdollista. Naisten ja miesten tasavertainen osallistuminen on yksi omista menestystekijöistämme, samoin ympäristöstä huolehtiminen. Yksityisen sektorin vetämä vastuullinen talouskasvu yhdessä tasaavan tulonjaon kanssa tarjoaa yhteiskunnalle ja yksilöille kehityksen taloudelliset voimavarat. Pitkäjänteinen panostus koulutukseen, terveyteen, sosiaalipalveluihin sekä nuorten ja lasten asemaan ovat kantaneet maassamme hedelmää. Omaa osallistumistaan Suomen on tarkasteltava ennen muuta siitä lisäarvosta, jonka nimenomaan Suomi voi tuoda kansainväliseen kehitykseen. Tämä lisäarvo syntyy yhtäältä edellä kuvatusta Suomen kulttuurihistoriallisesta kokemuspohjasta ja sille perustuvista arvoista, toisaalta niistä erityisistä vahvuuksista ja osaamisesta, joita Suomelle on kehittynyt tietyillä toimialoilla. Läpileikkaavina teemoina kaikessa kehityspolitiikan toimeenpanossa ovat: naisten ja tyttöjen oikeuksien edistäminen ja aseman parantaminen; sukupuolten välisen ja yhteiskunnallisen tasa-arvon edistäminen; helposti syrjäytyvien ryhmien, erityisesti lasten, vammaisten ihmisten, alkuperäiskansojen ja etnisten vähemmistöjen oikeuksien ja tasavertaisten osallistumismahdollisuuksien edistäminen; ympäristökysymysten huomioonottaminen. Suomen tukea kehitysmaille vuosituhatjulistuksen toimeenpanemiseksi maatasolla ohjaavat yhteistyömaiden omat köyhyyden vähentämisohjelmat. Niiden tukemisen kautta varmistetaan, että Suomen panokset kanavoituvat yhteistyömaiden itsensä johtamaan ja kunkin maan tilanteen syvälliseen ymmärtämiseen perustuvaan kehittämistyöhön. Tavoitteiden toimeenpano edellyttää kehitykselle suotuisan toimintaympäristön vahvistamista. Kehitysmaat vastaavat itse ensisijaisesti omille kansalaisilleen taloudelliseen kasvuun ja köyhyyden vähentämiseen tähtäävästä yhteiskuntakehityksestä. Talouskasvu, jonka moottorina yksityinen sektori toimii, sekä tasavertaisuutta edistävä tulonjako ovat köyhyyden vähentämisen perusta. Onnistuminen edellyttää vahvaa poliittista tahtoa sellaisen toimintaympäristön luomiseksi, jossa kehitys on mahdollista. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen, sukupuolten välisen ja yhteiskunnallisen tasa-arvon sekä demokratian edistäminen, hyvä hallinto ja taloudenpito sekä toimivat markkinat ovat välttämätön perusta kehitykselle. Kestävät tulokset edellyttävät turvallisuutta ja rauhantilaa. 8

9 Köyhyysongelman ratkaisu edellyttää toimintaympäristöä, jossa julkisten voimavarojen lisäksi voidaan rakentaa yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan osaamisen ja resurssien varaan. Kehitys maatasolla on yhä selvemmin riippuvaista globaalista ja alueellisesta ympäristöstä. Suomi vaikuttaa toimintansa kaikilla tasoilla ja osa-alueilla edellä kuvatun kehitykselle ja yritystoiminnalle suotuisan toimintaympäristön syntymiseen. Suomi kohdentaa tukeaan erityisesti kehitysmaiden demokraattisten instituutioiden ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen, paikallishallinnon kehittämiseen ja korruption vastaiseen taisteluun. Suomi edistää valtiovallan sekä työnantaja- ja työtekijäjärjestöjen yhteistyötä työpaikkojen luomisessa ja työelämän pelinsääntöjen kehittämisessä. Osallistumisellamme konfliktien ennaltaehkäisyyn, rauhanturvaan ja siviilikriisinhallintaan olemme luomassa köyhyyden vähentämisen perusedellytyksiä. Vuosituhatjulistuksen kehityspäämäärien toimeenpanossa Suomi keskittyy seuraaviin toimialoihin ja toimintoihin: perusopetuksen turvaaminen kaikille ja erityisesti tyttöjen koulunkäynnin edistäminen; opetuksen laadun ja oppimistulosten parantaminen; koulutuksen kysynnän lisääminen; inklusiivinen opetus; terveydenhuoltojärjestelmien kehittäminen; erityisesti perusterveyshuolto sekä seksuaali- ja lisääntymisterveys; hiv/aids kehityskysymyksenä; sosiaaliturvan rakenteet; työllisyyden ja työelämän normien edistäminen; puhtaan juomaveden ja sanitaatiopalveluiden saatavuus; luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu; tuki yhteistyömaille globaalien ympäristösopimusten ja -prosessien toteuttamiseksi; peruselintarvikehuollon tukeminen ja ruokaturvan parantaminen, maaseutukehityksen poliittisen ja taloudellisen toimintaympäristön tukeminen, kestävien paikallisten toimeentulostrategioiden vahvistaminen sekä näitä tavoitteita tukevan tutkimuksen, neuvonnan, koulutuksen ja palvelujen kehittäminen; metsätalous maaseudun elinkeinona ja köyhyyden vähentämisen välineenä; tietoyhteiskunta, tieto- ja viestintäteknologia; toimenpiteet digitaalikuilun kaventamiseksi ja köyhille kehitysmaille myönteisten teknologisten ratkaisujen kehittäminen. Kehityspoliittisen ohjelman toimeenpano, seuranta ja arviointi Tämän ohjelman tavoitteet ovat kunnianhimoisia. Niiden toteuttaminen edellyttää toimintaa kotimaassa, kumppanimaissa, EU:ssa YK:ssa ja muilla kansainvälisillä forumeilla. Ulkoasiainministeriöllä on kokonaisvastuu ohjelman toteuttamisesta ja sen edellyttämästä koordinaatiosta, mutta muita keskeisiä toimijoita sen toteuttamisessa ovat useat muut ministeriöt, keskusvirastot ja laitokset sekä yksityinen sektori ja kansalaisjärjestöt. Ohjelman toimeenpano edellyttää jatkuvaa ja kattavaa seurantaa ja arviointia. Kehityspolitiikka on osa Suomen ulkopolitiikkaa. Kehityspoliittisen ohjelman tavoitteet ja toimeenpano rakentuvat osaksi ulkoasiainministeriön strategiaa ja toiminta-ajatusta, jossa ministeriön keskeisimpinä tehtävinä nähdään suomalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen, toiminta kansainvälisen yhteisvastuun rakentamiseksi ja rauhan vahvistamiseksi sekä vastuu Suomen ulkopolitiikan valmistelusta ja toteutuksesta mukaan lukien koordinaatio kansallisen toimintalinjan luomiseksi. Kehityspoliittisen ohjelman toimeenpanoa seurataan osana UM:n kokonaistavoitteita UM:n sisäisten seurantajärjestelmien avulla. 9

10 Yhteistyötä ulkoasiainministeriön sisällä sekä viranomaisten kesken vahvistetaan entisestään johdonmukaisuuden edistämiseksi kehityspoliittisen ohjelman toimeenpanossa ja seurannassa. Ulkoasianministeriön sisäistä järjestelmää kehityspoliittisen ohjelman toimeenpanemiseksi ja seuraamiseksi kehitetään ja vahvistetaan. Ohjelma puretaan erilliseksi toimeenpanosuunnitelmaksi, jossa on selkeät tulostavoitteet ja vastuualueet. Kehityspoliittinen osasto seuraa suunnitelman toteutusta tarkoituksena varmistaa kehityspoliittisen ohjelman kiinteä yhteys kehys- ja tulosbudjetointiin sekä määrärahapäätöksiin. Uusien sektoreihin, teemoihin tai toimintatapoihin liittyvien linjausten tarvetta tarkastellaan ohjelman toimeenpanosuunnitelmia laadittaessa. Ohjelman käytännön toimeenpanoa ohjaavat jo hyväksytyt sukupuolten tasa-arvon edistämisen strategia ja toimintaohjelma sekä maaseutukehityksen linjaus. Riippumattomien arviointien tuloksia hyödynnetään entistä järjestelmällisemmin yhteistyön suunnittelussa. Tätä periaatepäätöstä laadittaessa on ollut käytettävissä poikkeuksellisen laaja ja monipuolinen riippumaton arviointiaineisto, jota ovat tuottaneet ministeriön omaevaluointi- ja tutkimustoiminta sekä kansainväliset toimijat. Selvitys- ja arviointitoimintaa kehitetään siten, että politiikan ja toimeenpanon tukena voidaan aina käyttää ajankohtaista tietoa. Kehityspoliittinen toimikunta arvioi ohjelman toimeenpanoa. Sen tehtävänä on erityisesti vaikuttaa politiikan johdonmukaisuuden toteutumiseen. Toimikunta antaa valtioneuvostolle vuosittain lausunnon Suomen kehityspolitiikan toteutumisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Toimikunnan esitykset otetaan huomioon ohjelman toimeenpanon vuosittaisessa suunnittelussa. Tehtävänsä tueksi kehityspoliittinen toimikunta kutsuu pysyviksi asiantuntijoiksi eri ministeriöiden edustajia. YK tarkastelee vuosituhatjulistuksen toimeenpanon tilannetta vuonna 2005, jolloin Suomikin tekee ensimmäisen väliarvion toiminnastaan tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämän hallituskauden lopulla hallitus teettää kokonaisvaltaisen puolueettoman arvion ohjelman tavoitteiden toteutumisesta. Suomi osallistuu aktiivisesti kansainväliseen yhteistyöhön kehityspolitiikan sisällön, laadun ja tuloksellisuuden kehittämiseksi, eritoten OECD:n kehitysapukomitean (DAC) puitteissa. Suomen seuraava OECD/DAC kehitysyhteistyötutkinta sijoittunee vuoden vaihteeseen Sen tuloksia voidaan käyttää hyväksi seuraavan hallituksen kehityspolitiikan suunnittelussa, eritoten 0,7 % BKTL osuuden saavuttamiseksi vuoteen 2010 mennessä. Keskeisiä selvityksiä ovat mm. OEDC / DAC:in kehitysyhteistyötutkinta (2003), Improving Effectiveness of Finnish Development Cooperation Perspectives from the South (2003), valtioneuvos Harri Holkerin johtaman työryhmän selvitys Suomen kehitysyhteistyön määrästä ja laadusta (2003), maaohjelmaevaluaatioiden yhteenveto (2002) sekä valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus Tulosohjaus Suomen kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä (2003). 10

11 2 Tavoitteiden toimeenpano politiikan johdonmukaisuutta lisäämällä Kehityspolitiikan näkökulma vaikuttaa politiikan eri aloilla Kehityspoliittisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää entistä paremmin yhteen sovitettuja linjauksia kotimaan politiikassa, monenkeskisessä yhteistyössä ja EU-politiikassa. Lisäksi johdonmukaisuutta käytännön toimeenpanossa tulee lisätä tehostetulla viranomaisten yhteistyöllä. Kehityspoliittisen näkökulman tulee sisältyä kaikkiin sellaisiin ohjelmiin ja selvityksiin, joilla määritellään Suomen toimintalinjoja kehitykseen vaikuttavissa kysymyksissä. Tämän ohjelman valmistelun yhteydessä on aloitettu työ johdonmukaisuuden haasteiden käsittelemiseksi ulkoministeriön sisällä, viranomaisten kesken sekä muiden sidosryhmien kanssa. Valmistelun aikana alkanutta työtä tulee jatkaa. Vuosituhatjulistus tunnetaan valtionhallinnossa hyvin ja sen päämäärät koetaan tärkeiksi. Yhteisestä sitoutumisesta on edettävä johdonmukaisuuden haasteiden järjestelmälliseen analysointiin. Tarkoituksena on kartoittaa ja täsmentää kullakin toimialalla tarvittavia politiikan muutoksia tavoitteena: Suomen ja kehitysmaiden yhteisten etujen löytäminen ja tehokkaiden toimintatapojen omaksuminen niiden edistämiseksi; sekä mahdollisten ristiriitojen tunnistaminen. Kansallisen politiikan ristiriitojen olemassaolon tiedostaminen luo mahdollisuudet niiden käsittelylle ja uusien toimintalinjojen muotoilemiselle. Tiedonvaihdon, yhteistyön ja vaikuttamisen mekanismeja viranomaisten välillä tulee vahvistaa entisestään. Viranomaisten välillä on jo olemassa säännöllisiä teemakohtaisia yhteistyöryhmiä. Tällaisia järjestelyjä useiden ministeriöiden toimialaan kuuluvien kehityspoliittisten kysymysten käsittelemiseksi lisätään. Lisäksi ulkoasiainministeriön tulee selvittää, miten kehityspolitiikan kokonaisuuden yhteensovittaminen viranomaisten kesken on hoidettavissa tehokkaasti ja lisäämättä tarpeettomasti hallinnollista rasitetta. Suomi tukee monenkeskistä järjestelmää Suomen kehityspolitiikan osana on monenkeskisen järjestelmän vahvistaminen, sen toimintakyvyn lisääminen sekä kehitysmaiden vaikutusmahdollisuuksien parantaminen. Monenkeskisen järjestelmän kautta luodaan kansainvälistä yhteistyötä ohjaavaa normistoa, vahvistetaan suotuisaa globaali- ja alueellisen tason toimintaympäristöä ja tuetaan kehitysmaita niiden omissa ponnisteluissa. Monenkeskinen järjestelmä turvaa pienten maiden asemaa ja lisää niiden vaikutusmahdollisuuksia. Monenkeskinen järjestelmä tarjoaa parhaan forumin kansainvälisten kehityskysymysten kattavalle, poikkisektoraaliselle ja moniarvoiselle käsittelylle. Globalisaation myötä monenkeskisen järjestelmän merkitys korostuu enti- 11

12 sestään. Vuosituhatjulistuksesta ja sen kehityspäämääristä vallitsee voimakas kansainvälinen yhteisymmärrys, jota Dohan ministerikokous sekä Monterreyn ja Johannesburgin huippukokoukset ovat entisestään voimistaneet. Suomi katsoo, että monenkeskisen järjestelmän voimavarat tulisi nyt kohdentaa yhdessä sovittujen tavoitteiden toimeenpanoon. Koko monenkeskisen järjestelmän ja YK:n uskottavuus riippuu kyvystä toteuttaa käytännössä yhteiset sitoumukset. Luonnollisesti vastuu päätösten toimeenpanosta kuuluu myös kansallisille toimijoille. Suomi panostaa monenkeskisen järjestelmän toimintakyvyn vahvistamiseen ja tukee YK:n pääsihteerin käynnistämää reformia. YK:n rinnalla kansainväliset rahoituslaitokset ja etenkin Maailmanpankki ovat tärkeitä toimijoita vuosituhatjulistuksen toimeenpanossa. Aasian talouskriisi osoitti, kuinka kansainvälisen talousjärjestelmän epävakaus voi suistaa miljoonia ihmisiä takaisin köyhyysloukkuun. Kansainvälisellä valuuttarahastolla on siten myös merkittävä vastuu köyhyyden vähentämiseen välittömästi vaikuttavan kansainvälisen talousjärjestelmän vakauden ylläpitämisessä ja kriisien torjunnassa. WTO:n ja monenkeskisten kauppaneuvottelujen kautta tavoiteltava sääntöpohjainen, tasa-arvoinen kauppajärjestelmä palvelee köyhien maiden etuja ja köyhyyden vähentämistä. Suomi pitää välttämättömänä entistä tiiviimpää yhteistyötä YK:n, kansainvälisten rahoituslaitosten ja WTO:n välillä. Vuoden 2004 puheenjohtajuus YK:n talousja sosiaalineuvostossa (ECOSOC) tarjoaa Suomelle tärkeän mahdollisuuden vaikuttaa kehityskysymysten johdonmukaisen käsittelyn ja yhteistyön edistämiseen. Suomi panostaa myös toimintaansa OECD:ssa ja sen kehitysapukomiteassa. OECD tarjoaa kattavana taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestönä erinomaiset mahdollisuudet kehityspolitiikan johdonmukaisuutta edistävien poikkisektoraalisten kysymysten käsittelylle. Helsinki-prosessi Maailmassa on tänään entistä selkeämpi tarve auttaa ja täydentää hallitusten keskinäisiä neuvotteluja kaikkien osapuolien välisellä avoimella ja tasa-arvoisella vuoropuhelulla, jossa etsitään uusia yhteisiä menetelmiä globalisaation hallintaan. Suomen hallituksen tavoitteena on globalisaation hallinnan edellytysten parantaminen, globalisaation hyötyjen ulottaminen tasapuolisemmin kaikille ja sen kielteisten vaikutusten torjuminen. Suomi jatkaa yhteistyössä Tansanian kanssa Helsinki-prosessia, jolla Suomi edistää laajapohjaista kansainvälistä keskustelua tasaarvoisemmasta globalisaation hallinnasta. Helsinki-prosessi on etelän ja pohjoisen hallitusten, kansainvälisten järjestöjen, yritysmaailman ja kansalaisyhteiskunnan välinen foorumi, joka tarjoaa mahdollisuuden tasa-arvoiselle, avoimelle ja moniarvoiselle vuoropuhelulle. Tavoitteena on tuottaa konkreettisia ehdotuksia ja linjauksia, joilla voidaan edistää YK:n vuosituhatjulistuksen sekä Dohan, Monterreyn ja Johannesburgin konferenssien tulosten toimeenpanoa. Suomi on valmis hyödyntämään prosessin tuloksia bilateraalisissa ja kansainvälisissä yhteyksissä mukaan lukien EU. Pitkällä aikavälillä päämääränä on tasapainoisempi, demokraattisempi ja sääntöpohjainen globalisaation hallinta hallitusten välisessä monenkeskisessä yhteistyössä, erityisesti kansainvälisissä järjestöissä. ILOn asettama globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissio Kehitysnäkökulma on voimakkaasti mukana kansainvälisen työjärjestön asettamassa globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissiossa. Komission johdossa ovat tasavallan presidentti Halonen yhdessä Tansanian presidentti Mkapan kanssa. 12

13 Komission lähtökohtana on, että globalisaatio on prosessi, jonka pitäisi hyödyttää ihmisiä kaikkialla maailmassa. Globalisaation etuja ja haittoja pitäisi arvioida nimenomaan sen mukaan, miten se vaikuttaa ihmisten arkipäivän elämään. Globalisaatio on prosessi, johon voidaan vaikuttaa ja jota voidaan ohjata kansallisin, alueellisin ja kansainvälisin toimin. Komission raportissa esitetyt toimenpiteet edellyttävät seurantaa. Yksi niistä voi olla Helsinkiprosessi. Suomen hallitus varautuu omassa toiminnassaan edistämään globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission suositusten seurantaa asiayhteyden kannalta sopivimmilla forumeilla. Monenkeskinen kehitystoiminta on tässä suhteessa eräs keskeinen toimintalohko. Hallitus arvioi, millaisin toimenpitein raportin esiin nostamia teemoja tulisi pitää kansainvälisesti esillä ja miten edistää komission suositusten toimeenpanoa. Suomi edistää Euroopan Unionin politiikan johdonmukaisuutta Merkittävä osa niistä ratkaisuista, jotka määrittävät Suomen politiikkaa kehitykseen vaikuttavissa kysymyksissä, tehdään Euroopan Unionin puitteissa. Suomi painottaa EU:n päätöksenteon kansallisessa valmistelussa eri politiikkalohkojen yhteensovittamista. Kattava kotimainen valmistelu luo pohjaa Suomen tavoitteelle vaikuttaa ja lisätä EU:n politiikan eri alojen välistä, ja erikseen sen ulkosuhteiden ja kehitysyhteistyön johdonmukaisuutta. Euroopan Unioni on moninkertaistanut Suomen kosketuspinnan maailman maihin. EU:n jäsenenä Suomi käy monialaista dialogia lähes kaikkien maiden kanssa, mukaan lukien kehitysmaat. EU on kehitysmaille suurin kehitysyhteistyön ja merkittävä kaupan kumppani. EU on myös tärkeä globaali toimija. Suomi toimii lisääntyvissä määrin EU:n kautta, ja EU vaikuttaa kansalliseen politiikkaamme. EU:n jäsenyys on lisännyt Suomen mahdollisuuksia vaikuttaa maailmanlaajuiseen kehitykseen sekä lisännyt kansainvälistä näkyvyyttämme. Suomella on myös mahdollisuus vaikuttaa EU:n kehitysmaasuhteiden laatuun. EU:ssa politiikan johdonmukaisuuteen on kiinnitetty huomiota jo 1960-luvulta lähtien, mutta haasteet ovat edelleen suuria. Suomi edistää johdonmukaisuuden lisäämistä EU:n ulkosuhteissa, kehitysmaapolitiikassa ja eri politiikkalohkojen välillä. Tämä edellyttää tiivistyvää kansallista yhteistyötä EU:ssa käsiteltävien asioiden yhtymäkohtien löytämiseksi ja kehityspoliittisen näkökulman sisällyttämiseksi Suomen kantoihin maailmanlaajuiseen kehitykseen vaikuttavissa päätöksissä. Kotimainen EU-jaostovalmistelu on Suomen liittymisestä lähtien palvellut hyvin johdonmukaisen kansallisen linjan luomisessa. EU:n toiminnan johdonmukaisuus, avun toimeenpanon tehokkuus ja laadun paraneminen ovat keskeisesti esillä kolmivuotisessa EU:n puheenjohtajakauden ohjelmassa, jota Suomi toteuttaa vuoden 2006 jälkipuoliskolla. EU:n tarjoamien mahdollisuuksien rinnalla jäsenyys toisaalta ohjaa Suomen mahdollisuuksia tehdä itsenäisiä poliittisia ratkaisuja kehitysmaiden hyväksi. Esimerkiksi kauppa-ja maatalouspolitiikka kuuluvat pääosin Euroopan yhteisön toimivallan piiriin. Tämä merkitsee sitä, että Suomi vaikuttaa EU:n kautta ja ottaa huomioon sen, että EU:n kannat muodostuvat kaikkien EU:n jäsenmaiden välisten neuvottelujen tuloksena. Jäsenmaiden kansallisten etujen ja globaalin kehityksen välillä etsitään kompromisseja, joihin Suomi vaikuttaa ja joihin Suomi on sidottu. 13

14 Kehityspolitiikka on myös turvallisuuspolitiikkaa Suomi sovittaa määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti turvallisuus- ja kehityspolitiikan keinoja yhteen siten, että globaali turvallisuus ja vakaus lisääntyvät. Epäoikeudenmukaisuuksien poistaminen ja köyhyyden vähentäminen palvelevat konßiktien, väkivallan ja rikollisuuden ennalta ehkäisynä. Pitkäjänteisen kehitysyhteistyön rinnalla Suomi kohdentaa erikseen tukeaan kriisien ennaltaehkäisyyn, hallintaan ja jälkihoitoon kehitysmaissa. Kehityspolitiikka on myös Suomen turvallisuuspolitiikkaa. Turvallisuuspolitiikan näkökulmasta kehityspolitiikan haasteena on saada aikaan sellaista kestävää kehitystä, jolla voidaan vaikuttaa konfliktien ja väkivallan syihin ja saada ne poistetuiksi. Kehityspolitiikalla voidaan myös vaikuttaa jo leimahtaneiden ongelmien ratkaisuun, ja niiden jälkihoidossa kehitystoiminnalla on keskeinen rooli. Yhtäältä on siis kysymys vuosikymmenien pituisten kehitysprosessien käynnistämisestä ja ylläpitämisestä, toisaalta taas nopeista reaktioista siihen, mitä maailmalla tapahtuu. Samalla turvallisuuden ja vakauden edistäminen on olennainen tekijä pyrittäessä saavuttamaan kehityspoliittiset tavoitteet. Väkivaltaiset konfliktit ovat vakavin kehityksen este useissa kehitysmaissa. Köyhyys, epäoikeudenmukaisuudet, epätasaisesti jakautuvat resurssit ja huono hallinto tarjoavat myös kasvualustan konflikteille, väkivallalle ja terrorismille. Suomi tekee pitkäjänteistä työtä turvallisuuden ja vakauden lisäämiseksi ja aseellisten konfliktien ennalta ehkäisemiseksi kehitysyhteistyön keinoin. Konfliktien luonteen muuttuminen yhä enemmän maiden välisistä maiden sisäisiksi konflikteiksi on korostanut köyhyyden vähentämisen sekä ihmisoikeuksien, demokratian, hyvän hallinnon ja oikeusvaltion rakenteiden vahvistamisen merkitystä konfliktien ehkäisemiseksi. Laajasti ottaen kaikki hyvin toteutettu kehitysyhteistyö lisää vakautta ja vähentää epäoikeudenmukaisuuksia. Lisäksi toteutetaan erityisiä turvallisuutta, suvaitsevaisuutta ja alueellista vakautta edistäviä hankkeita. Kehitysyhteistyöhön sisällytetään aiempaa järjestelmällisemmin maiden sisäistä ja alueellista turvallisuutta edistäviä ja konflikteja ennalta ehkäiseviä toimintoja, kuten luonnonvarojen jakamiseen liittyvien ristiriitojen ratkaiseminen, suvaitsevaisuuden lisääminen sekä luottamusta lisäävän kanssakäymisen edistäminen. Kriisinhallinnan keinoin pystytään vastaamaan akuutteihin tilanteisiin, jo puhjenneiden kriisien hallintaan, olojen vakiinnuttamiseen ja välittömään jälkihoitoon. Suomi tarjoaa osaamistaan konfliktien ratkaisemisessa, rauhanturvaamisessa ja siviilikriisinhallinnassa, sovittaen panostukset yhä kiinteämmin yhteen kehitysyhteistyön instrumenttien kanssa. Konfliktien esto, hallinta, päättäminen ja jälkihoito korostuvat tällä hallituskaudella entisestään. Kehitysyhteistyöhön on myös mahdollista sisällyttää entistä enemmän kriiseistä ennalta varoittavia järjestelmiä ja käyttää niitä hyväksi kriisien ehkäisyssä. Kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun sekä kriisinhallinnan työmuotojen täydentävyyttä kehitetään. Suomella on lisääntyvää kokemusta siviilikriisihallinnan tehtävistä kehitysmaissa. Toimintamuotoja ja niiden keskinäistä koordinaatiota kehitetään edelleen. Suomi osallistuu aktiivisesti alan kehittämiseen myös YK:n, ETYJin, Euroopan neuvoston ja EU:n puitteissa sekä edistää kansainvälisesti kriisinhallinnan toimijoiden välistä koordinaatiota. Omaan kokemukseensa pohjautuen Suomi pitää kehitysmaiden omia alueellista yhteistyötä ja integraatiota lisääviä järjestelyjä lähtökohtana maiden välisen vakauden ja turvallisuuden lisäämiseksi. Afrikassa Afrikan Unioni ja NEPAD ovat lupaavia esimerkkejä siitä, kuinka lisääntyvä yhteistyö luo mahdollisuuksia turvallisuuskysymysten käsittelylle. Rajoja ylittävät muut yhteiset ponnistelut (esim. ympäris- 14

15 tö ja terveysongelmien ratkaisu, rikollisuuden torjunta) tarjoavat sillan alueelliselle integraatiokehitykselle ja turvallisuusyhteistyölle. Vuonna 2004 laadittavassa valtioneuvoston turvallisuuspoliittisessa selonteossa analysoidaan tarkemmin uusien turvallisuusuhkien luonnetta. Kehityspolitiikka sisältyy tässä yhteydessä turvallisuuden lisäämisen keinoihin. EU hyväksyi joulukuussa 2003 turvallisuusstrategian, jonka lähtökohtana on laaja käsitys turvallisuudesta. Suomi edistää myös EU:n piirissä kehityksen ja turvallisuuden käsittelyä toisiinsa kiinteästi liittyvinä kysymyksinä. Ihmisoikeudet Suomi vahvistaa kehityksen edellytyksiä ja demokratiaa aktiivisella ihmisoikeuspolitiikalla. Ihmisoikeudet ovat yksi Suomen ulko-, turvallisuus- ja kehityspolitiikan painopistealueista ja niitä edistetään johdonmukaisesti kahdenvälisessä, monenkeskisessä ja EU-yhteistyössä. Äärimmäinen köyhyys on aikamme suurimpia ihmisoikeusongelmia. Ihmisoikeudet ja kehitys ovat toisistaan riippuvia ja toisiaan tukevia elementtejä. Kehityspolitiikan oikeusperustainen lähtökohta korostaa yksilön oikeuksia osallistua yhteiskuntaan vastapainona syrjäytymiselle. Yksilöiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen oman elämänlaatunsa parantamisessa on tärkeä avain köyhyyden poistamiseen. Suomi edistää kansalaisten ja erityisesti heikoimmassa asemassa elävien mielipiteen kuulumista yhteistyömaiden köyhyyden vähentämis-ohjelmissa. Ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus on Suomen ihmisoikeuspolitiikan lähtökohta. Vaikka kansainväliset ihmisoikeussopimukset jättävät valtiolle tietyn liikkumavaran oikeuksien soveltamistavoissa, eivät ihmisoikeusloukkaukset ole oikeutettavissa esimerkiksi kulttuurisiin tai uskonnollisiin seikkoihin viittaamalla. Tämä on merkittävää erityisesti naisten ja tyttöjen oikeuksien kannalta. Suomi painottaa myös sitä, että eri ihmisoikeudet ovat jakamattomia ja toisistaan riippuvaisia. Tasapainoinen kehitys edellyttää niin perinteisten kansalais- ja poliittisten oikeuksien kuin taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteuttamista. Esimerkiksi sananvapaudella ei ole suurta merkitystä, jollei koulutuksella ole luotu edellytyksiä osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Ihmisoikeuspolitiikan uskottavuuden kannalta on tärkeää, että ihmisoikeuksia edistetään johdonmukaisesti eri toimintamuotoja käyttäen. Kahdenvälisen, EU- ja monenvälisen toiminnan tulee muodostaa ihmisoikeuksien toteutumista tukeva kokonaisuus. Suomen kehitys- ja ihmisoikeuspolitiikka tukevat käytännössä toisiaan monilla alueilla. Ihmisoikeuspolitiikan painopistealueina ovat niiden ryhmien oikeudet, jotka joutuvat muita useammin syrjinnän kohteiksi. Näitä ovat naiset, lapset, vähemmistöt ja alkuperäiskansat. Myös vammaisten oikeudet ovat keskeisesti esillä. Suomella on oman kokemuksensa 15

16 pohjalta paljon annettavaa näissä kysymyksissä. Ihmisoikeuspolitiikan painopisteillä on suora yhteys kehityksen edellytyksiin. Tyttöjen koulutus on esimerkki yhteiskunnan kehittymisen avaintekijöitä. Inhimillistä turvallisuutta korostettaessa huomio kohdistetaan niiden ryhmien oikeuksiin, jotka ovat joutuneet kaikkein haavoittuvimpaan asemaan tilanteissa, joissa oikeudet toteutuvat epätasa-arvoisesti. Nykyisin väkivaltaiset konfliktit ovat vallitsevasti maansisäisiä ja liittyvät usein etnisiin vastakkainasetteluihin. Näissä olosuhteissa tapahtuvat laajamittaiset ihmisoikeusloukkaukset ja esim. vähemmistöihin kuuluvien syrjintä vievät pohjaa turvallisuudelta. Loukkauksiin syyllistyneiden saattaminen vastuuseen on ihmisoikeusnäkökulmasta tärkeää, ja keskeistä myös konfliktien ennaltaehkäisyn ja yhteiskunnallisen vakauden kannalta. Ihmisoikeuspolitiikan tavoitteena on tukea demokratiaa sekä vahvistaa oikeusvaltion rakenteita ja hyvää hallintoa. Demokraattisten instituutioiden ja palvelujen tulee olla eri yhteiskunnallisten ryhmien ja niin naisten kuin miestenkin ulottuvissa. Edellytyksiä tähän tukee tasa-arvo esim. koulutuksessa, terveydenhuollossa ja oikeuslaitoksessa. Avoimuus on tärkeä tekijä demokraattisessa yhteiskunnassa. Korruption vähentäminen on Suomen kehityspolitiikan tärkeä painopiste. Kehitysyhteistyössä Suomi edistää ihmisoikeuksia yhtäältä oikeuspohjaiseen lähtökohtaan nojautuen läpileikkaavana teemana, toisaalta erillisillä ihmisoikeuksia, demokratiaa ja hyvää hallintoa edistävillä hankkeilla. Tähän erityisen hyvin soveltuvia kehitysyhteistyön muotoja ovat kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyö sekä paikallisen yhteistyön määrärahat. Näillä voidaan vaikuttaa kehitysmaissa tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin sekä osallistua ihmisoikeuskehityksen tukemiseen muuallakin kuin pitkäaikaisissa yhteistyömaissa. Syvenevä vuoropuhelu kehitysyhteistyön pitkäaikaisten yhteistyömaiden kanssa antaa entistä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa myös ihmisoikeuksiin. Asialistalle kuuluvat tällöin kansainväliset ihmisoikeuskysymykset, kuten sitoutuminen sopimuksiin sekä ihmisoikeuksien toteutuminen. Vuoden 2001 valtioneuvoston periaatepäätöksessä asetetut kriteerit yhteistyölle muodostavat poliittisen dialogin rungon. Ihmisoikeuksia koskevan asialistan keskeisiä kysymyksiä ovat mm. kuolemanrangaistuksen käyttö, kidutuksen esiintyminen, sananvapauden rajoitukset, hallinnon avoimuus sekä haavoittuvimpien ryhmien ja vähemmistöjen kohtelu. Kauppa Suomi ottaa kehitysmaiden edut entistä paremmin huomioon WTO:n puitteissa käytävissä Dohan kierroksen kauppaneuvotteluissa. Monenkeskisen kauppajärjestelmän vahvistaminen edellyttää kehitysmaiden täysipainoista osallistumista. Köyhimpien kehitysmaiden kannalta on tärkeää, että kehitysmaiden tuotteiden parempi markkinoille pääsy, tasapainoiset, myös köyhimpien kehitysmaiden erityistarpeet huomioon ottavat säännöt ja luvattu tekninen apu kauppakapasiteetin vahvistamiseksi toteutuvat myös käytännössä. Suomi ohjaa tukeaan kaupalle suotuisan toimintaympäristön luomiseksi ja tarjontapuolen ongelmien ratkaisemiseksi kehitysmaissa. Suomi laajentaa kahdenvälisten kaupallistaloudellisten suhteidensa keinovalikoimaa mukaan lukien kehitysmaiden tuonnin edistäminen. Markkinoiden muuttuminen maailmanlaajuisiksi ja niiden vapautuminen asettaa kehitysmaat ja erityisesti vähiten kehittyneet maat erittäin suurten haasteiden eteen. Yhtäältä globalisaatiokehitys avaa kansainvälisiä markkinoita, 16

17 mikä tekee mahdolliseksi elintason nousun ja köyhyyden vähentymisen. Toisaalta köyhimpien kehitysmaiden mahdollisuudet pysyä mukana kansainvälisessä kilpailussa voivat huonontua merkittävästi, mikäli ne eivät pysty tekemään riittävän nopeasti muutoksia talouksiensa ja yhteiskuntiensa perusrakenteissa ja institutionaalisissa valmiuksissa sekä luoda kansainvälisesti kilpailukykyistä tuotantoa. Kehitysmaiden integroituminen kansainväliseen kauppajärjestelmään voi tapahtua vain siten, että se tukee niiden omia kehitystavoitteita. Suomi kunnioittaa kehittysmaiden oikeutta tehdä omiin etuihinsa perustuvia kauppapoliittisia ratkaisuja. Suomen omaan kokemukseen pohjautuva näkemys on, että hallittu integroituminen kansainväliseen talouteen, mistä ulkomaankauppa on oleellinen osa, edistää taloudellista ja sosiaalista kehitystä köyhissä maissa. Suomi on valmis tukemaan niin kauppapolitiikan kuin kehitysyhteistyönkin keinoin kehitysmaiden mahdollisuuksia hyötyä kansainvälisestä kaupasta. Universaali, sääntöpohjainen, avoin ja kaikkien osapuolten edut tasapuolisesti huomioon ottava monenkeskinen kauppajärjestelmä luo puitteet ja edellytykset kaupan vapauttamiselle ja sen myönteisille vaikutuksille taloudelliseen kasvuun, työllisyyteen ja kehitykseen kaikissa maissa. Kansainväliseen kauppaan integroitumisen kysymykset tulisi sisällyttää osaksi kehitysmaiden kansallisia kehitysohjelmia tai köyhyyden vähentämisohjelmia, jotta integroituminen tapahtuisi hallitusti ja sen vaikutus köyhyyden vähenemiseen varmistettaisiin. Dohassa 2001 käynnistetyn WTO:n kauppaneuvottelukierroksen onnistunut läpivienti, erityisesti köyhimpien kehitysmaiden tarpeet huomioon ottaen, on sekä Suomen kauppapolitiikan että kehityspolitiikan keskeinen tavoite tämän hallituskauden aikana. Monenkeskisen kauppajärjestelmän vahvistaminen edellyttää myös kehitysmaiden täysipainoista osallistumista. Köyhimpien kehitysmaiden kannalta on tärkeää, että Dohan julistuksessa todetut kehitysmaiden tuotteiden parempi markkinoille pääsy ja tasapuoliset säännöt toteutuvat ja että luvattu tekninen apu käytetään tehokkaasti. WTO:n Dohan neuvottelukierroksella maatalouskysymykset ovat yksi tärkeimmistä neuvotteluaiheista. Dohan julistuksen mukaisesti neuvotteluissa pyritään merkittävästi parantamaan maataloustuotteiden markkinoillepääsyä, asteittain vähentämään vientitukea sen kaikissa muodoissa lopullisena päämääränä vientituista luopuminen, sekä ratkaisevasti vähentämään maiden sisäistä tukea. Kehitysmaiden erityiskohtelu on olennainen osa neuvotteluja. Myös maatalouden niin sanotut ei-kaupalliset näkökohdat tulee ottaa huomioon. Suomi vaikuttaa monenkeskisen kauppajärjestelmän puitteissa kehitysmaiden erityistarpeiden huomioimiseksi edistämällä kehitysmaille suunnattujen erityisetujen myöntämistä siten, että ne tukevat integroitumista kauppapoliittiseen järjestelmään. Suomi tukee ja rahoittaa 17

18 kauppaan liittyvän teknisen avun ja valmiuksien kasvattamiseen liittyvän velvoitteen toimeenpanoa edistäviä aloitteita. Kehitysmaiden tuotantokapasiteetin kasvattamiseksi ja vientituotteiden kirjon lisäämiseksi Suomi tukee WTO:ssa tehtävää teknologian siirtoa koskevaa työtä. Suomi tehostaa aktiivista vuoropuhelua kehitysmaiden kanssa kauppapoliittisista kysymyksistä niin kahdenvälisesti, EU:n kautta kuin monenkeskisissä yhteyksissäkin. Suomi pyrkii ottamaan huomioon kehitysmaiden erityistilanteet teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan TRIPS-sopimuksen toimeenpanossa. EU on viime vuosina parantanut kehitysmaiden markkinoillepääsyä alueelleen. Vähiten kehittyneet maat voivat tuoda tuotteitaan EU:n alueelle ilman tulleja. Monet muutkin kehitysmaat nauttivat tullieduista. Esimerkiksi yli 80 % Afrikan maatalousviennistä tulee EU:n alueelle. Vuosien aikana EU:n yleisen tullietuusjärjestelmän kehitysmaille suunnattu etupaketti uusitaan. Suomi tukee järjestelmän kehittämistä siten, että etuudet kohdentuvat entistä paremmin vähiten kehittyneille maille ja selvittää parhaillaan, miten kaikkiin vähiten kehittyneisiin maihin voitaisiin soveltaa Cotonou-sopimukseen kuuluville maille myönnettävien kaltaisia etuja. Suomi etsii keinoja kehitysmaiden tuonnin edistämiseksi Suomeen. Suomi hyödyntää EU:n komission perustaman kehitysmaiden tuontia EU:n alueelle edistävän yksikön tarjoamia mahdollisuuksia. Samanaikaisesti monenvälisen kauppajärjestelmän kehittämisen kanssa Suomi tukee kehitysyhteistyön keinoin kehitysmaiden ponnisteluja kauppaa ja investointeja edistävän toimintaympäristön luomiseksi. Kestävällä pohjalla olevaa taloudellista kasvua, työllisyyttä ja tuottavuuden lisääntymistä luova kaupankäynti edellyttää mm. yhteiskunnan toimivia ja vakaita perusrakenteita, infrastruktuuria, toimivaa rahoitussektoria sekä mahdollisuuksia kehittää tuotantotekniikkaa, tuotteiden laatua ja markkinointia. Nämä ovat kehitysyhteistyön keskeisintä toimikenttää, jossa kehityksen ja kaupan intressit ovat yhtenevät ja joissa kehitysyhteistyön rooli on kauppaa katalysoiva. Tuonnin ja kauppavaihdon lisäämiseksi elinkeinoelämälle välitetään tietoa kehitysmaiden markkinoista, tuotantorakenteesta ja kauppaan vaikuttavista säännöistä. Kehitysmaihin suuntautuvaa sijoitustoimintaa pyritään edistämään myönteisen investointiympäristön ja -ilmapiirin kehittämiseen tähtäävillä toimilla, erityisesti ulkomaisten investointien edistämistä ja suojaamista koskevilla kahdenvälisillä sopimuksilla. Ympäristö Kansainvälisten ympäristöuhkien torjunta on yksi Suomen kehityspolitiikan päämääristä. Suomi edistää tuotanto- ja kulutustapojen muuttamista sekä tukee köyhyyden vähentämistä kehitysmaissa tavalla, jolla vältetään taloudellisen kasvun aiheuttamat vakavimmat ympäristöhaitat. Edistämällä kansainvälisten ympäristösopimusten toimeenpanoa Suomi pyrkii turvaamaan ympäristön tilaa. Suomi sisällyttää ympäristönäkökulman läpileikkaavasti kaikkeen kehitysyhteistyöhönsä. Suomi tukee ympäristöllisesti kestävän kehityksen periaatteiden sisällyttämistä kumppanimaiden köyhyyden vähentämisohjelmiin. Lisäksi Suomi tukee erillisiä ympäristöalan ohjelmia ja hankkeita. Kehityksen ja ympäristön kestävyyden haasteet kytkeytyvät kiinteästi yhteen sekä maaettä globaalilla tasolla. Suomen oman ympäristön tulevaisuuteen vaikuttaa ratkaisevalla tavalla myös se, miten muut maailman maat, mukaan lukien kehitysmaat, huolehtivat ympäristöstä. Kansainvälisten ympäristösopimusten toimeenpanolla voidaan vaikuttaa ympäristön 18

19 tilaan Suomessa ja kehitysmaissa. Ympäristö on yksi globaaleista julkishyödykkeistä ja sen suojelu on yhteinen etu. Kestävä hyvinvointi ja köyhyyden vähentäminen ei ole mahdollista ilman, että ympäristöstä huolehditaan. Tästä syystä ympäristökysymykset ovat yksi koko Suomen kehityspolitiikan läpileikkaavista teemoista. Ympäristökysymykset kytkeytyvät tänä päivänä mm. turvallisuuden, kaupan ja rahoituksen kysymyksiin. Yhteistyö eri hallinnon alojen välillä on välttämätöntä. Suomi pitää kansainvälisiä ympäristösopimuksia ja kansainvälisen ympäristöhallinnon kehittämistä hyvinä välineinä varmistaa niin teollisuus- kuin kehitysmaidenkin yhteinen vastuu ympäristöstä. Suomi on jäsenenä sitoutunut yli sataan kansainväliseen ympäristösopimukseen, joiden avulla pyritään mm. ilmastonmuutoksen torjumiseen, luonnon monimuotoisuuden suojelemiseen, aavikoitumisen ehkäisemiseen sekä kemikaalien kansainvälisen kaupan ja vaarallisten jätteiden siirron valvontaan. Sopimukset sisältävät velvoitteita sekä kehitysmaille että kehitysmaiden tukemiseksi. Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen haittavaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin köyhimpiin maihin vaarantaen köyhyyden vähentämiseen tähtäävät ponnistelut. Siksi Kioton pöytäkirjan toimeenpanossa ja sen jälkeisissä toimissa kehitysmailla tulee olla tärkeä rooli. Suomi tukee kehitysmaiden valmiuksia toimeenpanna kansainvälisiä ympäristösitoumuksia. Suomi tarjoaa kansainvälisen ja kehitysyhteistyön kautta kehitysmaiden käyttöön erityistä osaamistaan globaalien ympäristöongelmien hallinnassa ja kestävän kehityksen edistämisessä. Ympäristöön liittyvät tekijät ovat ratkaisevassa asemassa useimpien kehitystavoitteiden, kuten ruokaturvan, puhtaan juomaveden saatavuuden ja terveyden edistämisen saavuttamisessa. Energian saatavuudella ja kestävillä energiaratkaisuilla on tärkeä merkitys köyhän väestönosan elin- ja terveysolojen parantamisessa ja toimeentulomahdollisuuksien luomisessa, mutta myös luonnonvarojen kestävän käytön ja esim. ilmastonmuutoksen kannalta. Johannesburgin toimintasuunnitelma velvoittaa kaikkia maita laatimaan vuoteen 2005 mennessä kestävän kehityksen strategian. Suomi painottaa yhteistyössään, että ympäristökysymykset ja -sopimusten velvoitteiden täyttäminen kuuluvat osana köyhyyden vähentämisohjelmiin. 19