TURVALLISUUDEN MITTAAMINEN

Transkriptio

1 TAMPEREEN TEKNILLINEN KORKEAKOULU Ympäristötekniikan osasto Turvallisuustekniikan laitos Taija Henttonen TURVALLISUUDEN MITTAAMINEN Diplomityö Tarkastaja: prof. Markku Mattila Määrätty osastoneuvoston kokouksessa

2 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TIIVISTELMÄ JOHDANTO TUTKIMUKSEN TAUSTA TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA RAJAUS TURVALLISUUDEN MITTAAMISEN MALLEJA JA MENETELMIÄ TURVALLISUUDEN KÄSITE ONNETTOMUUKSIEN SYNTY TURVALLISUUDEN MITTAAMISEN PERUSTEET Mittaamisen tarkoitus Mittareiden valinta Miten mitataan EI-TOIVOTUT TAPAHTUMAT TEKNISET JÄRJESTELMÄT Yleistä Riskien arviointi Työn KUVA ASKEL Responsible Care Prosessiturvallisuuden tarkistuslista ja Vastuu tuotteesta Kunnossapidon turvallisuusanalyysi TR-mittari ja rakennustyömaiden järjestysindeksi TUTTAVA ja ELMERI JOHTAMISJÄRJESTELMÄT JA MENETTELYTAVAT Yleistä ISRS International safety rating system Responsible Care Vastuu huomisesta -ohjelma ASKELMA Organisaation turvallisuusanalyysi Safety Mirror Samir TAM Turvallisuustoiminnan arviointimenetelmä TRIPOD Laatupalkintomallin soveltaminen turvallisuuden itsearviointiin Balanced scorecard tasapainotettu mittaristo Henkilöstötilinpäätös TURVALLISUUSKULTTUURI Yleistä AEA Technologyn turvallisuuskulttuurikysely Turvallisuusilmapiirikysely (Cooper) Organisaatio- ja turvallisuuskulttuurikysely (Booth&Lee) Turvallisuuskäyttäytymisen havainnointi IISIn turvallisuuskartoitus... 49

3 3 4. TUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA AINEISTO YLEISTÄ KIRJALLISUUSSELVITYS TURVALLISUUDEN MITTAAMINEN ASIANTUNTIJOIDEN NÄKÖKULMASTA TURVALLISUUDEN MITTAAMINEN TUKESIN TOIMIALAN YRITYKSISSÄ Tarkastuskertomukset ja turvallisuusselvitykset EMAS-selonteot Yrityshaastattelut TULOKSET ASIANTUNTIJAHAASTATTELUT Miksi turvallisuutta mitataan Erilaiset mittarit Tiedon kerääminen ja hyödyntäminen TURVALLISUUDEN MITTAAMINEN TUKESIN TOIMIALAN YRITYKSISSÄ Tarkastuskertomukset EMAS-selonteot YRITYSHAASTATTELUT Yritys A Yritys B Yritys C Yritysesimerkki balanced scorecard -tuloskortista TULOSTEN TARKASTELU KESKEISET TULOKSET Miksi ja kenelle mitataan Mitä mitataan Mittaaminen käytännössä Mittaamisen uhkat ja mahdollisuudet HAASTATELTUJEN YRITYSTEN MITTAAMISKÄYTÄNTÖJEN TARKASTELU TUKESIN NÄKÖKULMASTA TULOSTEN KÄYTETTÄVYYS JOHTOPÄÄTÖKSET YHTEENVETO LÄHDELUETTELO...88 LIITTEET 1 ASIANTUNTIJAHAASTATTELUN KYSYMYKSET 2 YRITYSHAASTATTELUN KYSYMYKSET

4 4 1. TIIVISTELMÄ Turvallisuutta on perinteisesti mitattu jälkikäteen ei-toivottujen tapahtumien avulla. Ennakoivien mittareiden avulla voitaisiin havaita turvallisuuden tason heikkeneminen jo ennen kuin vahinko on tapahtunut. Viranomaiselle turvallisuuden tason tarkkailuun käytettävät menetelmät ja mittarit voivat toimia arviointityökaluna. Lainsäädäntö antaa viranomaiselle mahdollisuuden vähentää lakisääteisiä tarkastuksia, mikäli toiminnanharjoittaja osoittaa turvallisuusjohtamisjärjestelmänsä riittävyyden turvallisuuden hallintaan. Viranomainen tarvitsee kuitenkin tietoa turvallisuuden tasosta ja turvallisuuden varmistamiseksi tehdyistä järjestelyistä. Tutkimuksessa selvitettiin turvatekniikan keskuksen (TUKES) valvonnassa olevien laitosten käyttämiä turvallisuuden tason tarkkailuun käyttämiä menetelmiä ja mittareita. Aineistona käytettiin turvallisuusselvityslaitosten tarkastuskertomuksia. Tarkemmin tutustuttiin neljän yrityksen ratkaisuihin yrityskäynnin ja haastattelun avulla. Koska myös ympäristön ja omaisuuden suojelu kuuluu TUKESin toimialaan, tarkasteltiin TUKESin EMAS-toimipaikkojen EMAS-selontekoja. Selonteoista poimittiin ympäristöturvallisuuden tunnuslukuja. Kirjallisuusselvityksen lisäksi tutkimuksessa haastateltiin kolmea turvallisuusalan asiantuntijaa. Haastatteluissa pyrittiin löytämään vastauksia muun muassa siihen, miksi turvallisuutta tulisi mitata erityisesti ennakolta sekä mitä mittareita tulisi valita. Jäsentämällä turvallisuus ei-toivotuiksi tapahtumiksi, tekniseksi turvallisuudeksi, johtamisjärjestelmiksi ja menettelytavoiksi sekä turvallisuuskulttuuriksi saadaan vihjeitä erilaisista turvallisuusmittareista. Mittaamalla turvallisuuden positiivisia tekijöitä ennakoivasti vähennetään riippuvuutta jälkikäteisestä tiedosta. Turvallisuuden ennakoiva mittaaminen ei kuitenkaan osoittautunut vakiintuneeksi käytännöksi yrityksissä. Yrityksissä jo valmiina olevaa tietoa ei useinkaan mielletty turvallisuuteen liittyväksi tai soveltuvaksi ennakoivan mittaamiseen. Valmiita menetelmiä käytettiin vain muutamassa yrityksessä. Edelleen yleisimmät turvallisuutta kuvaava mittarit olivat tapaturmatunnuslukuja tai vahinkotietoja. Turvallisuuden tunnusluvut eivät ole vielä kiinteä osa yritysten strategista järjestelmää.

5 5 Turvallisuusmittareiden valinnassa voidaan käyttää apuna riskinarviointia tai muiden yritysten malleja. Mittareita ei ole syytä kopioida muilta, vaan yritysten kannattaa hyödyntää normaalin toimintansa ohessa kertyvää tietoa. Valitsemalla erilaisia mittareita, sekä ennakoivia ja reagoivia että laadullisia ja määrällisiä, saadaan turvallisuuden kehittymisestä monipuolista tietoa. Perinteisiä jälkikäteisiä mittareita ei siis tule unohtaa, mutta niihin ei tulisi luottaa ainoana tietolähteenä turvallisuuden tasosta.

6 6 2. JOHDANTO 2.1 Tutkimuksen tausta Turvallisuutta on perinteisesti mitattu tapaturma-, onnettomuus- ja vauriotilastoilla. Ennalta ehkäisevän turvallisuustyön kannalta olisi kuitenkin olennaista voida mitata ja arvioida turvallisuustoiminnan tasoa siten, että saataisiin nopeasti tietoa turvallisuuden mahdollisesta heikkenemistä jo ennen kuin vahinko on tapahtunut. Ennalta ehkäisevän turvallisuuden mittaamiseen ja menetelmiin liittyvä tutkimus- ja kehittämistyö on alkuvaiheissa. Erityisesti tarvittaisiin tietoa olemassa olevista mittareista ja menetelmistä sekä niiden soveltamista ja kehittämistarpeista viranomaisen näkökulmasta. Seveso II -direktiivin (96/82/EY) voimaansaattaminen on aiheuttanut muutoksia vaarallisten kemikaalien käsittelyä ja varastointia koskeviin säädöksiin. Seveso II -direktiivin tarkoituksena on ehkäistä vaarallisten aineiden aiheuttamia suuronnettomuuksia ja rajoittaa niiden ihmisiin ja ympäristöön aiheuttamia vaikutuksia (Seveso ). Seveso II -direktiivin voimaansaattamiseen liittyvä asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista (n:o 59/1999) vaatii toiminnanharjoittajaa huolehtimaan toiminnan laajuuteen nähden riittävän tehokkaasti kemikaalien käsittelystä ja varastoinnista niin, ettei toiminnasta aiheudu henkilö-, ympäristö- tai omaisuusvahinkoja. Asetus edellyttää vaarallisten kemikaalien suurkäyttäjiltä turvatekniikan keskukselle (TUKES) toimitettavaa turvallisuusselvitystä. Turvallisuusselvityslaitokset joutuvat esittämään selvityksen turvallisuusjohtamisjärjestelmästään sekä menetelmistään suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi. Turvallisuusjohtamisjärjestelmän tulee kattaa muun muassa suuronnettomuusvaarojen tunnistaminen ja arviointi, muutosten hallinta ja suorituskyvyn tarkkailu (asetus n:o 59/1999). Suorituskyvyn tarkkailulla asetuksessa tarkoitetaan menettelyitä ja menetelmiä, joilla toiminnanharjoittaja arvioi tuotantolaitoksen turvallisuustasoa. Turvallisuustason arviointia varten päämäärät puretaan konkreettisiksi tavoitteiksi, joiden toteutumista voidaan seurata ja mitata. (TUKES-ohje K1-1999) Turvallisuustoiminnan seurannassa voidaan kysyä (Turvallisuusselvitys ):

7 7 Miten päämäärät ja tavoitteet on purettu mitattaviksi ja seurattaviksi asioiksi? Ovatko mittarit riittävän kattavia, jotta niiden perusteella voidaan arvioida turvallisuusjohtamisjärjestelmän toimivuutta? Miten johto seuraa turvallisuussuorituskykyä? Miten onnettomuuksia, tapaturmia ja läheltä piti -tapauksia tutkitaan, tilastoidaan ja seurataan? Onko käytäntö osoittanut, että mittareita on tarpeeksi ja että ne ovat oikeita? Uudet säädökset korostavat toiminnanharjoittajan omaa vastuuta ja omia järjestelmiä. Asetuksen 59/1999 pyrkimyksenä on myös motivoida yrityksiä. Asetus antaa toiminnanharjoittajalle mahdollisuuden osoittaa turvallisuusjohtamisjärjestelmän riittävyys turvallisuuden hallintaan, jolloin viranomaistarkastuksia voidaan tehdä harvemmin. Viranomainen tarvitsee kuitenkin tietoa turvallisuuden tasosta ja turvallisuuden varmistamiseksi tehdyistä järjestelyistä. Viranomaiselle turvallisuuden tason tarkkailuun käytettävät menetelmät ja mittarit voivat toimia arviointityökaluna. Ongelmana on kuitenkin mittareiden ja menetelmien vakiintumattomuus. Useissa yrityksissä on jo nyt käytössä johtamisjärjestelmiä, joissa turvallisuusasiat ovat mukana. Turvallisuustoiminnassa kaivataan kuitenkin perusteltua tietoa siitä, mihin voimavarat tulisi kohdentaa. Lisäksi turvallisuuden mittaamisella yritetään motivoida erityisesti johtoa aktiiviseen turvallisuustyöhön. Turvallisuuden mittaaminen voidaan toteuttaa monella tavalla, ja jo asian miettiminen voi antaa uusia oivalluksia turvallisuuden hallintaan. Turvallisuuden mittaamisessa voidaan arvioida esimerkiksi teknistä suorituskykyä, ihmisten osaamista ja tahtoa sekä organisaation toimintaa kokonaisuudessaan. (Wahlström 1999) Koska monet yritykset ovat jo yhdistäneet erillisiä laatu-, turvallisuus- ja ympäristöjärjestelmiään, ovat samat mittaamisen periaatteet sovellettavissa turvallisuuden, terveyden ja ympäristönsuojelun mittaamiseen (van Steen 1996). Myös yrityksen tekemät ympäristönsuojelun raportit ja asiakirjat voivat palvella sekä lupa- että valvontaviranomaisen tarpeita (Salo-Asikainen&Liesimaa 1997).

8 8 2.2 Tutkimuksen tavoitteet ja rajaus Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mittareita ja menetelmiä teknisen turvallisuuden, henkilö- ja ympäristöturvallisuuden sekä turvallisuusilmapiirin ja -kulttuurin arvioimiseksi ja seuraamiseksi kiinnittäen erityistä huomiota ennakoivaan mittaamiseen selvittää TUKESin toimialan yritysten soveltamia turvallisuustasoa kuvaavia mittareita ja menetelmiä tehdä tulosten perusteella yrityksille käytännönläheinen julkaisu ennakoivan turvallisuuden mittaamiseksi ja kehittämiseksi. Tutkimuksessa painotetaan turvallisuuden ennakoivaa mittaamista. Yritysten turvallisuuden tasosta ollaan kiinnostuneita niiden suuronnettomuusvaaran mahdollistavan luonteen vuoksi. Turvallinen toiminta ei aiheuta vaaraa ihmisille, luonnolle tai omaisuudelle. Myös yksittäinen kuluttaja hyötyy siitä, että yritys on kiinnostunut turvallisuudestaan, esimerkiksi asutuksen läheisyydessä sijaitsevan toimipaikan suuronnettomuusvaaran ehkäisyn kautta. Tutkimuksessa on hyödynnetty TUKESin valvontatoiminnan dokumentteja sekä yritysten tuottamia EMAS-selontekoja. Aineisto rajattiin vuoden 1999 aikana kertyneisiin tarkastuskertomuksiin. Tarkastuskertomukset ovat käyttöönotto- tai määräaikaistarkastuksista tehtyjä dokumentteja. Aineisto ei siis edusta koko TUKESin toimialaa. Tutkimuksen tekohetkellä oli käytettävissä hieman vajaa puolet kaikista turvallisuusselvityslaitosten tarkastuskertomuksista yhdellä tarkastuskaudella. Tutkimuksessa on pyritty huomioimaan keskeisimmät turvallisuuden mittaamisen menetelmät, joita Suomessa käytetään. Menetelmien soveltuvuudesta erilaisiin organisaatioihin on vähän tietoa. Erityisesti erilaisista turvallisuuskulttuurin mittareista ei ole käyttökokemuksia.

9 9 3. TURVALLISUUDEN MITTAAMISEN MALLEJA JA MENETELMIÄ 3.1 Turvallisuuden käsite Turvallisuus voidaan määritellä haittaa tai vahinkoa aiheuttavan vaaran poissaoloksi (van Steen 1996). Turvalliseksi voidaan kutsua tilannetta tai järjestelmän tilaa, jossa riskit ovat hyväksyttävällä tasolla (Manuele 1997; Riskien ). Turvallisuuden merkitys myös tuotteiden ja toiminnan laadun kriteerinä on entistä tärkeämpi. Menestyvät yritykset johtavat tasapainoisesti kaikkia yritystoiminnan osa-alueita: laatua, ympäristöasioita ja turvallisuutta (Cox&Cox 1996). Turvallisuutta ja toiminnan vaarojen tunnistamista on korostettu myös viimeaikaisessa lainsäädännössä. Erityisesti johdon merkittävää roolia ja turvallisuusjohtamisjärjestelmän toimivuutta turvallisuuden varmistamiseksi organisaatiossa on entisestään painotettu esimerkiksi suuronnettomuuksien ehkäisyssä. Turvallisuustoiminta yrityksissä on myötäillyt ajatuksia onnettomuuksia alkuunpanevista voimista (Kuva 2.1). Onnettomuuksille on pyritty löytämään syitä, jotka ovat johtuneet teknisistä virheistä, ihmisten käyttäytymisestä tai vallitsevista olosuhteista onnettomuuden sattuessa. Syiden perusteella on tehty torjuntatoimia, jotka ovat olleet esimerkiksi teknisiä parannuksia tai sääntöjä työtavoista. (Booth&Lee 1995)

10 10 ONNETTOMUUS Onnettomuuden tutkinta Ihmisen virhe Puutteita työympäristössä Säännöt ja ohjeet Teknisiä parannuksia Kuva 2.1 Perinteinen onnettomuuden tutkinta ja korjaavat toimenpiteet (ACSNI 1993). Ihmisen ja teknisen järjestelmän suhde on muuttunut merkittävästi, ja monimutkaiset prosessit ovat tuoneet mukanaan uudenlaisia vaaratekijöitä. Nykyisen ajattelutavan mukaan organisaation toiminta kokonaisuudessaan nähdään turvallisen toiminnan edellytysten luojana (Ruuhilehto&Vilppola 2000). Onnettomuuksien luonne ei ole muuttunut mutta onnettomuuksien syitä haetaan nykyään yhä kauempaa itse onnettomuudesta. Etsittäessä syitä tarvitaankin yhä enemmän tietoa organisaation toimintatavoista. (Kuva 2.2) JOHTAMISJÄRJESTELMÄ (organisaation toiminta) Yleinen tiedon ja tutkinnan painopiste suuronnettomuuksien estämiseksi IHMISEN TOIMINTA (asenteet, virheet) Suhteellinen merkitys suuronnettomuuksien estämisessä TEKNIIKKA (laitos ja laitteet) Kuva 2.2 Turvallisuuteen liittyvän tiedon tarve ja suhteellinen osuus tutkimuksessa sekä onnettomuuksien estämisessä (Cox&Cox 1996, alkup. World Bank 1988). Tekniset parannukset ja ihmisen toiminnan sääntely antavat enää vähän apua onnettomuuksien estämiseen. Organisatoristen onnettomuuksien estämiseksi tarvitaan lisää tietoa johtamisjärjestelmästä ja menettelytavoista. (Cox&Cox 1996)

11 11 Organisatoriset onnettomuudet johtuvat kasaantuvista, piilevistä tekijöistä organisaation eri tasoilla. Onnettomuuksien syitä etsittäessä onkin pureuduttava virheitä mahdollistavaan järjestelmään. Virheitä mahdollistavat olosuhteet eivät synny vahingossa: virheiden syntyminen liittyy usein teknisiin, inhimillisiin tai organisatorisiin menettelytapoihin. (Reason 1997) 3.2 Onnettomuuksien synty Varhaisimpia teorioita onnettomuuksien synnystä oli Heinrichin ketjureaktiomalli, jossa onnettomuus oli seurausta peräkkäisistä tapahtumista. Ihmisen virhetoiminto oli ketjureaktion viimeinen lenkki. Jo tuolloin kuitenkin oli havaittu, että tapahtumasarjan alkuunpanijana oli usein kontrollin puute eli virhe johtamisjärjestelmässä. (Heinrich ym. 1980) Lukuisat suuronnettomuudet ovat vakuuttaneet asiantuntijat siitä, että virheet ihmisten käyttäytymisessä ja teknisissä järjestelmissä ovat oireita organisaation ongelmista (Kuva 2.3). Organisaatio Tekninen järjestelmä Ihminen S U O J A U K S E T ONNETTOMUUS Piilevät syyt Välittömät syyt Kuva 2.3 Vahingon syntymiseen vaikuttavat piilevät ja välittömät syyt (Reason 1997). Onnettomuuden syntymiseen vaikuttavat neljä tasoa: suojausjärjestelmä, välitön tekninen tai inhimillinen virhe, toimintaolosuhteet ja organisaation toimintatavat. Onnettomuuden laukaisevat välittömät virheet ihmisen tai teknisen järjestelmän toiminnassa. Onnettomuuden juuret ovat kuitenkin organisaatiossa piilevissä virheissä, joita tehdään esimerkiksi suunnittelussa, järjestelmissä ja prosesseissa,

12 12 koulutuksessa, toimintatapojen määrittelyssä, kunnossapidossa, budjetoinnissa sekä tiedonkulussa. Piilevät virheet voivat olla ajallisesti ja paikallisesti etäällä vahingosta ja niitä voi olla vaikea tunnistaa. (Reason 1994) Myös työympäristössä voi olla virhemahdollisuuksia välittäviä tekijöitä. Rikkomukset, virheet ja teknisen järjestelmän pettäminen ovat ainoastaan poikkeamien välittömiä aiheuttajia. Toisaalta poikkeamiin keskittymisen sijaan tulisi turvallisuuden hallinnassa jatkuvasti mitata ja parantaa prosesseja, jotka ovat vahingon syntymisen osatekijöitä. (Reason 1994; van der Want 1996) 3.3 Turvallisuuden mittaamisen perusteet Mittaamisen tarkoitus Mittaaminen on kuvaava prosessi, jolla tietoa tapahtumista luokitellaan laadullisesti ja määrällisesti. Mittaamisesta saatua tietoa käytetään todellisen toiminnan hallintaan ja ennustamiseen. (Tarrants 1980) Mittareilla yritys ja sen sidosryhmät voivat arvioida suorituskyvyn kehitystä, tavoitteiden saavuttamista ja viestinnän luotettavuutta (Mätäsaho ym. 1999). Mittaamalla suorituksia halutaan vaikuttaa myös ihmisen toimintaan: mittaamisen ohjaavuutta voidaan tehostaa liittämällä mittaus palkitsemiseen (Andersin ym. 1994). Toiminnassa menestyminen edellyttää mittaamista (Laamanen ym. 1999). Myös onnistuneen turvallisuuden hallinnan ja ennakoinnin edellytys on turvallisuuden mittaaminen (Tarrants 1980). Yrityksen johto tarvitsee mittaustietoa päätöstensä tueksi: asioilla, joita ei voida mitata tai hinnoitella, on usein vähäisempi vaikutus yrityksen päätöksentekoon (Ramus ym. 1997). Tietoa turvallisuudesta ja turvallisuuden kehittymisestä tarvitaankin turvallisuusjohtamisjärjestelmän tehokkuuden arvioimiseen, parannustoimien valintaan ja oikeaan kohdentamiseen, kehityksen todentamiseen ja kustannustehokkuuden määrittämiseen. (Jacobs 1980; Tarrants 1980)

13 13 Tehokas tiedonkulku on oleellinen osa turvallisuutta. Organisaatioiden tulee varmistaa, että niillä on käytettävissään tarvittava tieto turvallisuuden kehittymisestä (BS 8800:fi 1998). Turvallisuustoiminnan kehittäminen perustuukin pitkälti siihen tietoon, joka yrityksillä on saatavilla. Turvallisuuden tietojärjestelmät auttavat turvallisuuteen liittyvän tiedon järjestelmällisessä keräämisessä ja hallinnassa sekä niukkojen voimavarojen kohdentamisessa tehokkaaseen turvallisuustoimintaan (Saari 1986). (Kuva 2.4) REAGOIVA Ei-toivotut tapahtumat Työympäristön tekijät Turvallisuuden tietojärjestelmä ENNAKOIVA Organisatoriset tekijät Kuva 2.4 Ehdotus turvallisuuden ennakoivan mittaamisen alueista (Reason 1997). Turvallisuustoiminnan tason tarkkailua varten organisaatiolla on oltava menettelytapoja, jotka (OHSAS 18000:fi 2000) tuottavat organisaation tarpeisiin soveltuvia sekä laadullisia että määrällisiä mittareita antavat tietoa turvallisuuspäämäärien toteutumistilanteesta tuottavat ennakoivan toiminnan mittareita, joilla seurataan turvallisuuden toimintaohjelman, toiminnallisten vaatimusten sekä soveltuvien lakien ja viranomaisvaatimusten noudattamista tuottavat toiminnan vaikutusten mittareita, joiden avulla seurataan onnettomuuksia, vaaratilanteita, terveydentilan huonontumista ja muuta näyttöä puutteellisesta toiminnasta tuottavat riittävästi tallennettua tietoa sekä tarkkailu- ja mittaustuloksia korjaavien ja ehkäisevien toimenpiteiden tueksi.

14 14 Mittaamisen yleinen perusongelma on se, että monet tärkeät suorituskyvyn mittarit ovat laadullisia. Usein mitataan vähemmän tärkeitä, määrällisiä asioita vain siitä syystä, että niitä on helppo mitata täsmällisesti. Turvallisuus tai laatu eivät kuitenkaan ole vain abstraktisia arvoja vaan yrityksen toiminnan strategisia elementtejä, joita tulisi voida mitata. Mittareiden avulla voidaan vakuuttua siitä, että tapaturmattomuus on saavutettu oikeanlaisen johtamisen ja menettelytapojen avulla (van Steen 1996; Reason 1997; Heinrich ym. 1980). Turvallisuuden mittaamisen tekee ongelmalliseksi se, että jokaisella yrityksellä on omat tarpeensa: mittareita ei ole mielekästä kopioida muilta (van Steen 1996). Turvallisuuden mittaamisessa erityistä huomiota vaativat muutokset, sekä suunnitellut että odottamattomat. Useiden ei-toivottujen tapahtumien taustalla ovat tavallisesta poikkeavat olosuhteet. Muutoksien yhteydessä on hyvä arvioida niiden mahdollisesti aiheuttamia riskejä. Muutoksia voidaan kuitenkin hyödyntää myös turvallisempien toimintatapojen sisäänajossa. (Tarrants 1980) Mittareiden valinta Mittaamisen jatkuva parantaminen tarkoittaa suuntaa, jossa riippuvuus jälkikäteisestä mittaustiedosta vähenee (van Steen 1996). Nykyaikaisen turvallisuusjohtamisen perusoletus on, että jokainen tapaturma on torjuttavissa. Turvallisuuden parantuessa ja saavutettaessa tavoite, nolla tapaturmaa, ei voida enää turvautua vain perinteiseen jälkikäteiseen tilastotietoon. Turvallisuutta mitattaessa tulisi ottaa huomioon turvallisuuteen vaikuttavat erilaiset tekijät (Blumenthal 1980; Wahlström 1999). Yleisen siisteyden ja järjestyksen ylläpito, koulutus, vaarojen jatkuva tunnistaminen ja koko henkilöstön sitoutuminen ovat yleensä hyvän turvallisuustoiminnan merkkejä. Turvallisuuteen vaikuttavat myös taloudelliset, lainsäädännölliset, tekniset ja hallinnolliset puitteet. Turvallisuuden hierarkkisessa mittaamismallissa toiminnan turvallisuutta arvioidaan keräämällä tietoa turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä, kuten turvallisuustoiminnan tehokkuudesta, riskien tunnistamisesta ja arvioinnista sekä tapaturmista ja vahingoista (Mattila 1997). Sekä toimintaa ja oloja että ei-toivottuja tapahtumia

15 15 analysoimalla saadaan käsitys piilevistä häiriömahdollisuuksista (Saari 1986). (Kuva 2.5) Kohde Menetelmä TOIMINTA AUDITOINTI RISKIT RISKIANALYYSI EI-TOIVOTUT TAPAHTUMAT VAHINKOTUTKINTA Kuva 2.5 Turvallisuuden hierarkkinen mittaaminen (Mattila 1997; Saari ym. 1986) Turvallisuuden mittaaminen voidaan jäsentää myös nelijakoiseksi, jolloin mittaamisessa tulee huomioida (van Steen 1996) tekniset järjestelmät (prosessit, koneet, laitteet) turvallisuuskulttuuri (ihmiset) johtamisjärjestelmät ja menettelytavat (toiminta) ei-toivotut tapahtumat (häiriöt, tapaturmat, vaaratilanteet). Turvallisuuden nelijakoisen mallin mukaan teknisistä järjestelmistä, turvallisuuskulttuurista sekä johtamisjärjestelmistä ja menettelytavoista saatavan ennakoivan tiedon avulla vähennetään riippuvuutta jälkikäteisestä mittaustiedosta. Ei-toivottujen tapahtumien mittaamisella tarkoitetaan esimerkiksi tapaturmien sekä omaisuus- ja ympäristövahinkojen seurantaa. (Kuva 2.6)

16 16 Tekniset järjestelmät Turvallisuuskulttuuri Ei-toivotut tapahtumat Johtamisjärjestelmät ja menettelytavat Kuva 2.6 Turvallisuuden mittaamisen osa-alueet (van Steen 1996). Käytettäessä ei-toivottuja tapahtumia turvallisuuden mittarina tulisi erityistä huomiota kiinnittää vaaratilanteisiin. Jäävuorimallin mukaan jokaista tapaturmaa kohden on useita vaarallisia menettelytapoja ja vaaratilanteita (Heinrich ym. 1980). (Kuva 2.7) Vaaratilanteet kertovat turvallisuusjärjestelmän puutteista, joita voi esiintyä muun muassa järjestelmissä, johtamisessa ja toimintatavoissa sekä tiedoissa ja asenteissa (Blumenthal 1980). Erityisesti pienet yritykset saavat enemmän tietoa vaaratilanteista kuin harvoin sattuvista onnettomuuksista. (Tarrants 1980) Vaaratilanteet soveltuvatkin tapaturmia paremmin turvallisuudentason seurantaan, sillä onnettomuudet ovat seurausta vaarallisista toimintatavoista. On siis mielekkäämpää seurata jatkuvasti vaaratilanteita kuin harvoin sattuvia onnettomuuksia. (Cooper 1998) Vaaratilanteiden raportoimiseksi on kiinnitettävä huomiota turvallisuuskulttuuriin, sillä syyllisten etsiminen ei motivoi kertomaan vaaratilanteista.

17 17 Suuronnettomuudet Vakavat onnettomuudet Taloudelliset menetykset Palautuvat seuraukset Vaaratilanteet Vaaralliset tavat Kuva 2.7 Ei-toivottujen tapahtumien määrien suhde (IISI 1998). Vaaratilanteet ovat oppimiskokemuksia, joista voidaan hyötyä (Reason 1997; Kletz 1999): Tapauksia analysoimalla voidaan ehkä estää samanlaisen tai vakavamman vahingon syntyminen tulevaisuudessa. Tapaukset osoittavat heikkouksista suojauksissa. Tapauksia on lukumäärällisesti tarpeeksi laadullisen analyysin tueksi (verrattuna tapaturmiin). Tapaukset toimivat muistuttajina näennäisesti turvallisenkin järjestelmän mahdollisista heikkouksista. Jotta tapauksista voitaisiin oppia, tarvitaan tapauksista yksityiskohtaista tietoa. Tapaturman tai vaaratilanteen syiden selvittämiseksi tulisi tutkia puutteet järjestelmissä ja menettelytavoissa. Tutkinnan tulisi vastata kysymyksiin mitä ja miksi. (BS 8800:fi 1998) Raportoinnin tulee olla helppoa ja tarkoituksenmukaista, jotta kaikki tapahtumaan liittyvä tieto tulee tallennettua mahdollisimman pian. Tieto olisi hyvä saada kirjallisessa muodossa, sillä organisaatiolla itsellään ei ole muistia: ihmisten mukana häviää paljon tietoa. Jotta henkilöstö olisi valmis raportoimaan virheistä ja vaaratilanteista, työpaikan pitää rohkaista raportointia ja huolehtia oikeudenmukaisuudesta. Raportointia edistää turvallisuustietojärjestelmä, joka kerää, analysoi ja levittää tietoa. Raportointikäytäntöjen luomisessa tarvitaan sekä

18 18 palkkioita että rangaistuksia, luottamuksellisuutta, nopeaa palautetta ja helppoja raportointikeinoja. (Reason 1999) Poikkeamien, kuten tapaturmien ja vahinkojen, käyttämistä turvallisuuden mittareina puolustetaan usein sillä, että määrällisinä ne ovat objektiivisia mittareita verrattuna laadullisiin, subjektiivisiin mittareihin (Shaw&Blewett 1998). Kuitenkaan tapaturmat ja vahingot eivät ole riittäviä turvallisuuden tason mittareita: vaarallisten tapahtumien puuttumista ei tule päätellä näytöksi siitä, että kaikki on kunnossa (BS 8800:fi 1998; Tarrants 1980). Jos tapaturmia tai muita ei-toivottuja tapahtumia ei satu, ei turvallisuudesta saada riittävästi tietoa. Toisaalta seurauksiltaan vakavan ja laajamittaisen vahingon esiintymistodennäköisyys on pieni, jolloin jo tilastollisesti voi olla pitkiä tapaturmattomia kausia. Pelkkä tilastollinen vaihtelu saattaa antaa näennäisiä tuloksia turvallisuustoiminnan tuloksista. (Saari ym. 1986; van Steen 1996; Reason 1997) Turvallisuuden mittaamisen tarkoituksena on estää, ei vain tilastoida, ei-toivotut tapahtumat (Tarrants 1980). Yksittäinen mittari, kuten tapaturmat, ei voi täyttää kaikkia vaatimuksia vaan turvallisuuden hyvän tason säilyttäminen vaatii tuekseen oikein tulkittua tietoa sekä ennakoivista että reagoivista mittareista (Tarrants 1980; Reason 1997). Turvallisuuden tasosta tulisi saada myös määrällistä ja laadullista tietoa (van Steen 1996). Turvallisuuden ennakoivilla mittareilla tarkkaillaan organisaation terveys- ja turvallisuusjärjestelmien vaatimustenmukaisuutta. Jälkikäteisillä, reagoivilla mittareilla seurataan tapaturmia, vaaratilanteita tai muuta näyttöä puutteellisesta turvallisuustoiminnasta. Toiminnan mittarit voidaan jakaa myös määrällisiin mittareihin, jotka voidaan esittää lukuarvoina, tai laadullisiin mittareihin, jotka ovat kuvailevia ja joiden suhteuttaminen muihin mittareihin voi olla vaikeaa. (BS 8800:fi 1998) (Taulukko 2.1)

19 19 Taulukko 2.1 Esimerkkejä erilaisista turvallisuusmittareista (BS 8800:fi 1998; Glendon&McKenna 1995; Heikkilä&Kuusisto 1999; Koskensyrjä&Vainio 1999; Zani&Riva 1999). MÄÄRÄLLINEN LAADULLINEN Objektiivinen Subjektiivinen Objektiivinen Subjektiivinen Ennakoiva turvallisuuskoulutus (koulutusten määrä ja tilaisuuksiin osallistuneen henkilöstön osuus) tehdyt riskinarvioinnit ylimmän johdon turvallisuuskierrokset esitettyjen ja toteutuneiden tavoitteiden ja aloitteiden määrä turvallisuusauditoinnit (toteutuneet ja suunnitellut, taajuus) työpaikan altisteiden mittaukset henkilösuojainten käyttö hätätilanneharjoitukset vaaralliset kemikaalit tuotannossa vaarallisen tai lupaa edellyttävän jätteen määrä ympäristö-, terveys- ja turvallisuushenkilöstön määrä henkilöstön vaihtuvuus laitteiden vuotuinen käyttöaste huoltoon ja kunnossapitoon käytetty työaika huollon odotusaika turvallisuuskustannukset (kehittäminen, koulutus, tarkastukset, arvioinnit, investoinnit, vakuutusmaksut, vahingot, ongelmajätteet) järjestys- ja siisteysindeksi työkyky (indeksi, kävelytesti, barometri) korjaavien toimien tehokkuus turvallisuustoiminnalla saavutetut säästöt (poissaolot, jätemaksut, vakuutusmaksut, tehokkuus, tapaturmat) lakisääteisten vaatimusten täyttyminen turvallisuustentit suojaimien käyttö tuotekehitys (vaarallisten aineiden korvaaminen vaarattomilla, CE-merkityt laitteet) turvallisuusvastuut (voivat realisoitua taloudellisina) turvallisuuteen liittyvät ulkopuolisten kyselyt ja kommentit henkilöstön turvallisuusasenteet terveysseuranta riskinarviointien tulos auditointien tulos työtapojen havainnointi asenne- ja työilmapiirikyselyt työpaikkaselvitykset viestintä sidosryhmille tuotteet (käyttöikä, vaarattomuus, kierrätettävyys) sopimuskumppan eiden turvallisuusvalmius

20 20 (jatkoa) MÄÄRÄLLINEN LAADULLINEN Objektiivinen Subjektiivinen Objektiivinen Subjektiivinen Reagoiva tapaturmat (taajuus, vakavuus, kustannukset) sairauspoissaolot (määrä, kustannukset) sopimuskumppaneiden tapaturmataajuus tuotantohäiriöt vakavien poikkeamien määrä (vaaratilanteet, palohälytykset, suunnittelemattomat alasajot) omaisuusvahingot rakennuksille ja laitteille vikaantuneet komponentit asukkaiden ja luonnon biomonitorointi (esim. lyijypitoisuus eliöissä) viranomaisten määräämät velvoittavat toimenpiteet vertailu muiden yritysten hyviin käytäntöihin turvallisuusasioissa reklamaatiot ympäristö-, terveys- ja turvallisuussyistä asiantuntijoiden ja viranomaisten lausunnot tapaturmien syyt sairauspoissaolojen syyt havaitut vaaralliset toimintatavat havaitut vaaralliset olosuhteet auditoinneissa havaittujen puutteiden vakavuus Mittarin objektiivisuus tai subjektiivisuus riippuu siitä, voiko mittauksen tekijä vaikuttaa mittarin tulokseen. Mittarin subjektiivisuus ei kuitenkaan merkitse mittarin vähempiarvoisuutta. (Glendon&McKenna 1995) Mittaamisen mielekkyys punnitaan mittareista saatavan tiedon hyödyntämisessä. Jotta mittareista saatu tieto olisi mahdollisimman käyttökelpoista, mittarin tulee olla muun muassa luotettava, yksiselitteinen ja helppokäyttöinen. Mittareille tulisi määritellä vastuuhenkilö, raportoinnin tiheys ja ajankohdat, laskenta- ja esittämistavat, käyttötavoitteet, tulosten käsittely ja tulkinta sekä jakelu ja toimenpiteet. (Nurmi 1999) Huomiota tulisi kiinnittää myös mittauksesta vastuullisten henkilöiden pätevyyteen (BS 8800:fi 1998). Hyvä mittaristo mahdollistaa laitoksen toiminnallisen tehokkuuden arvioimisen sekä taloudellisuuden että turvallisuuden kannalta ja muodostaa osan kokonaisvaltaista toiminnan mittaamista, jolla johto ja henkilöstö havaitsee ja korjaa virheet sekä tunnistaa ja vahvistaa toivottuja käytäntöjä (Lehtinen 1999). Mittaus tulee mitoittaa organisaation tarpeiden mukaan (BS 8800:fi 1998).

21 21 Epäsuorat, ennakoivat indikaattorit ovat käyttökelpoisia tuottaessaan varhaista näyttöä turvallisuustoiminnan onnistumisesta. Epäsuoriin mittareihin on kuitenkin suhtauduttava varauksella, sillä niiden yhteys tapaturmiin ei ole kiistaton. Organisaatioiden tulisikin valita erilaisia turvallisuustoimintaa mittaavia indikaattoreita. (BS 8800:fi 1998) Erityisesti turvallisuuskulttuuria, joka on hitaasti kehittyvä ja muuttuva, tulisi tarkkailla jatkuvasti (Ruuhilehto&Vilppola 2000) Miten mitataan Turvallisuustoiminnan voidaan katsoa muodostuvan toimenpiteistä, joilla pyritään ehkäisemään ei-toivotut tapahtumat. Toteutuneiden turvallisuustoimenpiteiden vaikutuksia voidaan mitata selvittämällä tekniikassa, ihmisissä ja organisaatiossa tapahtuneita muutoksia sekä arvioimalla muutosten yhteyttä tapaturmiin (Saari 1986). Turvallisuustoiminnan mittaamisessa voidaan käyttää seuraavia menetelmiä (BS 8800:fi 1998): järjestelmälliset työpaikkatarkastukset tarkistuslistojen avulla turvallisuuskierrokset koneiden ja laitteiden tarkastukset turvallisuuden, työympäristön ja ihmisten käyttäytymisen arvioiminen näytteenomaisesti henkilöstön asennekartoitukset dokumentoinnin ja tiedostojen analysointi systemaattinen vertailu muiden organisaatioiden hyviin käytäntöihin. Turvallisuustoiminnan osa-alueita voidaan arvioida erilaisten tarkastusten ja auditointien avulla. Arvioinnit voidaan jakaa kolmeen tyyppiin: rutiininomaiset tarkastukset, sisäiset auditoinnit ja laajat ulkoiset auditoinnit. Säännöllisten tarkastusten arviointiväli voi olla viikosta kuukauteen. Sisäiset auditoinnit voivat olla esimerkiksi riskinarviointeja tai muita erikoisselvityksiä, joita tehdään vuosittain. Muutaman vuoden välein turvallisuusjohtamisjärjestelmää voidaan arvioida riippumattoman asiantuntijatahon auditoinnilla. Jotta turvallisuustoimintaa arvioitaisiin säännöllisesti ja kattavasti, voidaan erilaisia tarkastusmenettelyjä hallita matriisin avulla (Taulukko 2.4). (van Steen 1996)

22 22 Taulukko 2.4 Turvallisuustoiminnan ennakoiva mittaaminen (van Steen 1996). RUTIINI- TARKASTUKSET SISÄISET AUDITOINNIT ULKOISET AUDITOINNIT TEKNINEN TURVALLISUUS siisteys ja järjestys koneiden ja laitteiden kunto turvalaitteiden testaus lakisääteiset tekniset tarkastukset kunnossapito-tarkastukset riskinarvioinnit laaja teknisen turvallisuuden selvitys JOHTAMIS- JÄRJESTELMÄT JA MENETTELYTAVAT ohjeiden ja toimintatapojen noudattaminen vastuut ja velvollisuudet korjatut epäkohdat ja käsitellyt oppimistilanteet järjestelmän auditoinnit bencmarkkaus tilannekatsaus laaja johtamisjärjestelmien ja menettelytapojen selvitys TURVALLISUUS- KULTTUURI toimintatapojen havainnointi ja palautteen antaminen asenne- ja turvallisuusilmapiirikyselyt laaja turvallisuuskulttuurin selvitys Turvallisuustoiminnan tehokkuutta voidaan arvioida auditoimalla esimerkiksi turvallisuusilmapiiriä sekä toiminnan suunniteltua toteutumista määrällisesti ja laadullisesti. Turvallisuustoiminnan puutteista saadaan tietoa myös tutkimalla tapaturmia ja vaaratilanteita. Riskianalyysien avulla voidaan määrittää turvallisuustaso. Riskien arvioinnin tulisi aina johtaa riskien hallintaan. (Mattila 1997) Turvallisuuden osa-alueiden, ei-toivottujen tapahtumien, teknisen turvallisuuden, johtamisen ja menettelytapojen sekä turvallisuuskulttuurin mittaamisessa voidaan käyttää apuna erilaisia valmiita menetelmiä. Seuraavissa kappaleissa on esitelty sekä kotimaisia että kansainvälisiä työkaluja ja tapoja turvallisuuden mittaamiseen. Lisäksi on esitetty arvioita menetelmien soveltuvuudesta erilaisiin organisaatioihin. 3.4 Ei-toivotut tapahtumat Ei-toivottuja tapahtumia ovat normaalin toiminnan keskeyttävät häiriöt, kuten tapaturmat sekä omaisuus- ja ympäristövahingot. Tuotannon tai prosessin keskeytyminen aiheuttaa aina kustannuksia. Kaikkea ei voi kuitenkaan mitata rahassa vaan menetykset voivat olla myös inhimillisiä ja imagollisia. Yritykset pyrkivät siirtämään tapaturmista ja vahingoista aiheutuneet lisäkustannukset tuotteiden tai palveluiden hintoihin, jolloin asiakkaat voivat olla kiinnostuneita vahingoista. Tilanne voi tulla eteen myös alihankkijalle, jonka päätilaaja tarkastaa alihankkijansa valmiuden turvallisuusasioissa. (Aaltonen 1995)

23 23 Kunnossapidon tietojärjestelmiin kertyy tietoa yleensä vain suurista häiriöistä. Kaikki tiedot vioista ja vahingoista tulisi tallentaa tietojärjestelmään. Vian tai vahingon sattuessa on usein kiire eikä tiedonkeruusta saatavaa hyötyä välttämättä tiedosteta. Tietojärjestelmien toimivuuden kannalta tärkeää on henkilöstön motivointi, koulutus ja yrityksen johdon sitoutuminen. (Konola&Mäki 1999) Tapaturmat ja sairauspoissaolot kertovat paitsi yrityksen työturvallisuudesta, mutta ovat myös eräs toiminnan laadun mittari (Nurmi 1999). Toisaalta tapaturmia ei tulisi käyttää turvallisuustoiminnan ainoana mittana (BS 8800:fi 1998). Tapaturmien määrä, taajuus ja vakavuus ovat yleisimmin käytettyjä turvallisuuden tason mittareita. Tapaturmataajuudella tarkoitetaan sattuneiden tapaturmien suhdetta miljoonaa tehtyä työtuntia kohden. Tapaturmasuhde puolestaan on tapaturmien lukumäärä tuhatta työntekijää kohti laskettuna. Vakavuuden määrittelyssä käytetään sairauspäivätaajuutta eli tapaturmien vuoksi menetettyjä työpäiviä miljoonaa tehtyä työtuntia kohti jaettuna. Vakavuudesta kertoo myös tapaturmien vaikeus, joka lasketaan jakamalla sairauspäivien lukumäärä tapaturmien lukumäärällä. (Häkkinen 1999) Työolojen kehittämisen kannalta on hyvä seurata sairaus- ja tapaturmapoissaoloja esimerkiksi yksiköittäin. Poissaolotilastoissa olisi myös hyvä eritellä lyhytaikaiset ja pitkäaikaiset sairauspoissaolot. Tapaturmia ja sairauspoissaoloja seuraamalla työnantaja saa tietoa työympäristön terveysvaikutuksista. Poissaolojen vähentämisen sijaan tulisi keskittyä työntekijöiden työssäolon lisäämiseen. (Sumelahti ym. 1998) Turvallisuusjohtamisjärjestelmä tarvitsee tuekseen perusteellista tietoa vahingoista ja niiden kustannuksista. Yrityksen kustannusten seuraaminen myös motivoi johtoa sitoutumaan turvallisuusasioihin. (Aaltonen 1996a) Kustannuksia aiheutuu henkilövahinkojen lisäksi myös omaisuus- ja ympäristövahingoista. Omaisuus- ja ympäristökustannukset, esimerkiksi saastuneen maa-alueen puhdistus, voivat olla henkilövahinkokustannuksia merkittävämpiä. Tapaturmakustannuksia syntyy muun muassa sairausajan palkasta, sijaisen palkkaamisesta, ylitöistä, tuotannon ja tilausten menetyksestä, sairauden hoidosta, vakuutusmaksuista ja hallinnosta (Kuusisto 1999). Tapaturmien suorat kustannukset korvataan lakisääteisestä

24 24 tapaturmavakuutuksesta. Suoria kustannuksia ovat esimerkiksi palkat poissaoloajalta, hoito-, lääke- ja kuntoutuskulut sekä eläkkeet. Vakuuttamattomat epäsuorat kustannukset saattavat kuitenkin olla moninkertaisia tapaturman suoriin kustannuksiin verrattuna. Epäsuoria kustannuksia aiheuttavat muun muassa omaisuus- ja materiaalivahingot, tuotannon häiriöt ja laatumenetykset (Sumelahti ym. 1998). Vaikka vaaratilanteet eivät useinkaan aiheuta merkittäviä kustannuksia, tulisi myös niitä seurata (Aaltonen 1996a). Ympäristövahingolla saattaa olla vaikutuksia ihmiseen, rakennettuun ympäristöön tai luontoon. Ympäristövahinkojen osalta lainsäädännössä toteutuu entistä enemmän aiheuttamisperiaate. Ympäristövahinkolain ankaran vastuun periaatteen mukaan yritys vastaa toimintansa aiheuttamasta maan, ilman tai veden saastumisesta sekä äkillisissä että pitkäaikaisissa tapauksissa. Toisaalta rajoitetut ja suppeatkin ympäristövahingot saattavat keskeyttää tuotannon ja aiheuttaa imagohaittoja. (Hämäläinen ym. 1997) 3.5 Tekniset järjestelmät Yleistä Teknisten järjestelmien turvallisuutta voidaan arvioida esimerkiksi käytettävyyden, vaatimustenmukaisuuden, järjestelmien kunnon ja huollossapidon sekä häiriöiden kautta. Lisäksi voidaan selvittää teknisiin järjestelmiin liittyvien toimintatapojen, työvälineiden ja työssä käytettävien aineiden haittoja ja vaaroja. Turvallisuutta voidaan parantaa muun muassa vähentämällä teknisiin järjestelmiin liittyviä riskejä sekä huolehtimalla työympäristön kunnosta ja tarkoituksenmukaisuudesta (van Steen 1996).

25 25 Teknisten järjestelmien turvallisuus on pitkälti riippuvainen turvallisuusjohtamisjärjestelmän osista, kuten riskien tunnistamisesta ja arvioinnista, työn ja laitosten suunnittelusta, kunnossapidosta ja huollosta, muutoksien hallinnasta, lakien ja hyväksi havaittujen käytäntöjen noudattamisesta, koulutuksesta, johtamisesta ja ohjauksesta sekä hankintatoimesta (Koppen&Top 1996). Koska teknisten järjestelmien turvallisuus on seurausta johtamisjärjestelmän toimivuudesta tai toimimattomuudesta, voidaan koneiden, laitteiden ja prosessien turvallisuutta pitää merkkinä myös johtamisjärjestelmän tehokkuudesta (Koppen&Top 1996). Teknisten järjestelmien turvallisuuden mittaaminen voi olla esimerkiksi laitteiden teknisiin ominaisuuksiin keskittyviä tarkastuksia tai riskinarviointeja. Teknisten järjestelmien riskejä arvioitaessa voidaan hyödyntää esimerkiksi teknisen osan tai osajärjestelmän vikaantumista kuvaavia taajuuksia sekä käyttökokemuksia. (Niemitz ym. 1996) Teknisten tarkastusmenettelyjen avulla voidaan teknisistä järjestelmistä löytää suunnitteluvirheitä, havaita poikkeamia alkuperäisistä ominaisuuksista sekä todeta yhdenmukaisuus lain ja vaatimusten osalta (Koppen&Top 1996). Tekniset järjestelmät voivat kuulua osa-alueena myös yleisiin turvallisuusjärjestelmän auditointeihin tai järjestelmiä voidaan auditoida omana kokonaisuutenaan. Auditointituloksia käytettäessä varsinaisena mittarina on muistettava, että vertailua voidaan tehdä vain saman yksikön puitteissa. (Niemitz ym. 1996) Teknisten järjestelmien auditoinnin tarkoituksena on tunnistaa virheet, jotka voidaan luokitella poikkeamiksi prosesseissa, poikkeamiksi toimintatavoissa ja organisaatiossa sekä poikkeamiksi laitteissa tai dokumenteissa (Niemitz ym. 1996). Poikkeamat prosesseissa voivat aiheuttaa riskejä, jotka eivät ole hyväksyttäviä: toisaalta riskejä saattaa olla kokonaan tunnistamatta. Organisaatiopoikkeamat puolestaan ovat virheellisiä toimintoja, joissa ei noudateta hyväksyttyjä toimintatapoja tai kirjallisia työkuvauksia. Poikkeamat, jotka liittyvät laitteisiin ja dokumentointiin, voivat tarkoittaa tilanteita, joissa tekninen toteutus poikkeaa standardeista ja säädöksistä. (Niemitz ym. 1996) Kunnossapitotoiminta voidaan jakaa ennakoivaan ja korjaavaan kunnossapitoon. Tuotantolaitoksen rakenteiden, laitteistojen ja varusteiden huolto ja kunnossapito tulee järjestää laitoksen toiminnan laajuuden edellyttämällä tavalla (asetus n:o 59/1999).

26 26 Ennakoivan kunnossapidon suhteellisesti korkeampi osuus kaikesta kunnossapitotoiminnasta on ominaista esimerkillisille laitoksille (Lehtinen ym. 1995). Teknisten järjestelmien käyttövarmuutta seuraamalla saadaan tietoa järjestelmien vikaantumismahdollisuuksista. Taulukko 2.7 Menetelmiä teknisen turvallisuuden mittaamiseen. MENETELMÄ SISÄLTÄÄ OMINAISUUKSIA 1. Riskien arviointi työturvallisuus soveltuu pienillekin työpaikoille (Ala-Risku 1997, Levä 1998, ympäristöriskit voidaan sovittaa organisaation tarpeiden BS 8800:fi 1998, PK- tuoteturvallisuus mukaan RH 2000) tarkistuslistat helppokäyttöisiä 2. Työn KUVA (Mattila 1995) 3. ASKEL (Lappalainen ym. 1997) 4. RC-ohjelman prosessiturvallisuuden tarkistuslista (Prosessiturvallisuus..) 5. Kunnossapito-MORT (Ruuhilehto&Virolainen 1992) 6. TR-mittari (Laitinen ym. 1999) 7. Rakennustyömaiden järjestysindeksi (Rantanen ym. 1993) 8. TUTTAVA (Laitinen 1995) 9. ELMERI (teollisiin työympäristöihin) kemialliset, fysikaaliset ja biologiset vaarat ruumiillinen tai henkinen kuormitus tapaturman vaarat riskin arviointi turvallisuustason seuranta vaaratilanteet ja onnettomuudet sidosryhmäsuhteet dokumentointi turvallisuustoimien riittävyys tapaturman, vahingon tai vaaratilanteen tutkinta työskentely telineet, kulkusillat ja tikkaat koneet ja välineet putoamissuojaus sähkö ja valaistus henkilönsuojaimet järjestys ja jätehuolto järjestys ja siisteys kulkeminen koneiden, välineiden ja materiaalien säilytys jätteen käsittely valaistus ja konesuojaus ensiapu- ja hätätilannevalmius antaa tietoa työoloista ja niiden mahdollisista terveyshaitoista työterveyshuollon ja työsuojeluhenkilöstön apuväline hyödyntää työntekijöiden näkemyksiä soveltuu yrityksiin, joissa RC-ohjelma on tuttu kysymyslistat täytetään ryhmätyönä menetelmässä analysoidaan muun muassa kunnossapidon strategiaa, työn suunnittelua, työn johtamista ja esimiestoimintaa sekä toiminnan seuraamista ja arviointia. turvallisuustasoa seurataan tarkistuslistan avulla tuloksena saadaan turvallisuustasoa kuvaava indeksi mittauksen tulos on samalla palaute, joka merkitään näkyvälle paikalle työmaalla sopii muuttuvan fyysisen työympäristön tarkkailuun tarkistuslistan avulla tehdyistä havainnoista lasketaan järjestysindeksi, joka toimii palautteena helppokäyttöisenä soveltuu hyvin pienillekin työpaikoille henkilöstön omaan käyttöön Yhteenveto teknisen turvallisuuden mittaamiseen soveltuvista menetelmistä ja niiden ominaisuuksista on esitetty taulukossa 2.7. Taulukon menetelmiä on tarkemmin esitelty seuraavissa kappaleissa Riskien arviointi Työturvallisuuslakia (27/1987) muutettaessa työnantajan velvollisuudeksi tuli tarkkailla jatkuvasti työympäristöään ja ryhtyä asianmukaisiin toimiin tapaturmien, terveyshaittojen ja vaaratilanteiden selvittämiseksi. Tämä tarkoittaa, että työpaikan vaarat on selvitettävä ja

27 27 niiden aiheuttamat riskit on arvioitava. (Riskien ) Myös ympäristönsuojelulaissa (86/2000) toiminnanharjoittajaa velvoitetaan olemaan riittävästi selvillä ympäristöriskeistä sekä ottamaan huomioon toiminnan onnettomuusriski. Vaarallisten kemikaalien laajamittainen käsittely edellyttää, että tuotantolaitoksessa on tunnistettu suuronnettomuuden vaarat (asetus n:o 59/1999). Riski on vaarallisen tapahtuman todennäköisyyden ja seurauksen yhdistelmä. Riskin osatekijät ovat todennäköisyys, jolla vaara voi esiintyy, sekä seuraukset, jotka vaarallinen tapahtuma aiheuttaa (BS 8800:fi 1998). Riskin arviointi on vaiheittainen menettely, johon kuuluu vaarojen tunnistaminen sekä riskin suuruuden ja merkityksen arviointi. Riskin arviointia seuraa tarvittaessa riskin vähentäminen. (SFS-EN ). Riskin elementtejä on jäsennetty kuvassa 2.8. Taulukko 2.8 Riskin elementit. VAHINKO Vahingon kohde ihmiset ympäristö omaisuus Vahingon vakavuus lievä/vakava palautuva/peruuttamaton Vahingon laajuus ihmisten lukumäärä alueen pinta-ala kustannukset TODENNÄKÖISYYS Vaaralle altistumisen taajuus ja kesto Haitallisen tapahtuman todennäköisyys Mahdollisuus vahingon välttämiseen tai pienentämiseen Ihmisiin liittyvät riskit voivat olla esimerkiksi tapaturma- ja sairastumisvaaroja sekä työkykyä uhkaavia tekijöitä. Omaisuusriskejä aiheuttavia vaaratekijöitä ovat tulipalot, äkilliset päästöt, laiterikot ja kuljetusvahingot. Ympäristölle aiheutuu vaaraa häiriötilanteista, jolloin päästöt ovat hallitsemattomia. Suuronnettomuuden vaara on riskitekijä ihmisille, ympäristölle ja omaisuudelle. Riskin arviointia varten voidaan organisaatiossa laatia lomake, johon tulokset kirjataan. Arviointilomake voi sisältää esimerkiksi seuraavat kohdat (BS 8800:fi 1998): 1) toiminnot, 2) vaarat, 3) käytössä olevat hallintakeinot, 4) riskille altistuva kohde, 5) haitan todennäköisyys, 6) haitan vakavuus, 7) riskitasot, 8) korjaavat toimenpiteet ja 9) tietoja arvioinnista dokumentointia varten. Erilaisten vaaratekijöiden tunnistamista varten on olemassa tarkistuslistoja. Vaaroja voidaan tunnistaa myös avainsanaluetteloilla tai vapaasti ideoimalla. Erilaisten vaarojen arvioinnit voi yhdistää, jolloin korjaavien toimenpiteiden tärkeysjärjestyksen määrittäminen on helpompaa ja säästytään tarpeettomalta lisätyöltä (BS 8800:fi 1998).

28 28 Tampereen teknillisellä korkeakoululla on kehitetty työministeriön työsuojeluosastolle menetelmä henkilöriskien tunnistamista varten. Tarkistuslistoissa arvioidaan fysikaalisia ja kemiallisia vaaratekijöitä, ergonomisia tekijöitä, tapaturmanvaaroja sekä henkistä kuormittumista. (Ala-Risku 1997) Pienten ja keskisuurten yritysten käyttöön on kehitetty myös Pk-yrityksen riskienhallinta -välinesarja, joka koostuu käytännöllisistä opas- ja työkirjasista sekä työvälinekorteista. Välinesarjassa on saatavissa Internetistä osoitteessa (PK-RH 2000) VTT kehittämää sellutehtaiden satunnaispäästöjen hallintaan tarkoitettua menetelmää on kehitetty edelleen niin, että sitä voidaan hyödyntää laajasti prosessiteollisuudessa. SARA-menetelmä ja tutkimushankkeen kokemukset julkaistaan keväällä Tutkimushankkeessa kehitettävällä menetelmällä voidaan helposti varautua mahdollisten onnettomuus- ja häiriötilanteissa syntyviin ympäristöriskeihin (VTT 2000). Ympäristöriskien omaehtoiseen tunnistamiseen voidaan käyttää myös kirjallisuudessa esitettyjä tarkistuslistoja, kuten tuotteen elinkaaren mukaan etenevä ympäristöasioiden tarkistuslista Työn KUVA Työn KUVA on laaja-alainen työn vaarojen arviointimenetelmä, joka kattaa tietojen hankinnan ja käsittelyt, riskin ja tulosten arvioinnin, raportoinnin sekä seurannan. Menetelmässä tunnistetaan havainnoimalla työn keskeiset vaara- ja kuormitustekijät ja arvioidaan niiden terveydellinen merkitys. Kuormitustekijöitä voivat olla kemialliset, fysikaaliset ja biologiset vaarat, ruumiillinen tai henkinen kuormitus sekä tapaturman vaarat. Vaaroja ja kuormitusten riskiä terveyden kannalta arvioidaan kolmiportaisella asteikolla. (Mattila 1995) Keskeinen osa vaarojen tunnistamista ja riskin arviointia on henkilöstön näkemys, joka selvitetään työntekijäkyselyllä. Havainnoinnin ja kyselyn perusteella tuloksia käsitellään ryhmässä, jossa on terveydenhuollon, työsuojelun, henkilöstön ja johdon edustajia. Ryhmä laatii yhteenvedon, joka antaa arvion olennaisista vaaroista ja suosituksia tärkeimmistä toimenpiteistä. Analyysikierros uusitaan sopivan ajan kuluttua. Menetelmä tukee työpaikan turvallisuuden jatkuvaa kehittämistä. (Mattila 1995)

29 ASKEL ASKEL on työntekijöiden itsearviointiin perustuva työpaikkaselvitysmenetelmä. Menetelmässä hyödynnetään sekä työntekijöiden että työnjohdon arvioita oman työnsä terveysvaaroista. Arviointilomakkeen avulla arvioidaan työympäristön fysikaalisia ja kemiallisia tekijöitä, ruumiillista ja henkistä kuormitusta sekä tapaturmavaaroja. Arviointiasteikko on kolmiportainen. (Lappalainen ym. 1997) Jokaisessa vaiheessa ideoidaan myös työn hyviä puolia, tärkeimpiä keinoja vähentää vaaroja sekä sitä, mitä jokainen voi tehdä vaarojen vähentämiseksi. Yksittäisistä arvioinneista tehdään yhteenveto. Havainnollisinta on esittää tulokset graafisesti, jolloin käy ilmi vaaratekijöiden tärkeysjärjestys. (Lappalainen ym. 1997) Menetelmä soveltuu yritykseen, jossa halutaan edistää omaehtoista työolojen kehittämistä. Kuten muutkin menetelmät, ASKEL vaatii seurantaa. Noin puolen vuoden kuluttua on hyvä järjestää seurantatilaisuus, jossa selvitetään toteutumista ja mahdollisia ongelmia. (Lappalainen ym. 1997) Responsible Care Prosessiturvallisuuden tarkistuslista ja Vastuu tuotteesta Prosessiturvallisuuden tarkistuslista on koottu Responsible Care Vastuu huomisesta -ohjelman prosessiturvallisuutta koskevan ohjeen perusteella. Tarkistuslistan avulla arvioitavat osa-alueet ja esimerkkejä kysymyksistä on esitetty taulukossa 2.9. Taulukko 2.9 Prosessiturvallisuuden tarkistuslistan rakenne (Prosessiturvallisuus..). Yleistä yrityksellä on johdon vahvistamat prosessiturvallisuuden toimintaperiaatteet Laitoksen sijoittaminen, vaarojen arviointiin käytetään tarkistuslistoja ja indeksimenetelmiä (Dow, suunnittelu ja rakentaminen Mond) Laitoksen käyttö ja kunnossapito toiminnan edellyttämät kirjalliset ohjeet Turvallisuustason seuranta yrityksellä on kirjallinen ohje turvallisuustason seuraamisesta Vaaratilanteet ja onnettomuudet vaara- ja hätätilanteita harjoitellaan säännöllisesti Suhde yhteiskuntaan ja toiminnan taso täyttää vähintään lainsäädännön vaatimukset ympäristöön yritys tiedottaa toiminnastaan Indikaattorit yrityskohtaiset indikaattorit on määritelty Dokumentointi kuvaus prosessiturvallisuuden vastuista ja velvoitteista RC-ohjelman filosofian mukaisesti myös tuoteturvallisuudella tulisi olla omat tunnuslukunsa. Toistaiseksi kansallisia indikaattoreita tuoteturvallisuudelle ei ole lyöty lukkoon. Mahdollisia indikaattoreita voisivat olla käyttöturvallisuustiedotteet tuotteille,

30 30 joita ei ole luokiteltu vaarallisiksi, tai asiakkaille sattuneet vaaratilanteet. RC-ohjelmaa kokonaisuutena on esitelty tarkemmin kappaleessa Kunnossapidon turvallisuusanalyysi Kunnossapidon turvallisuusanalyysi perustuu Yhdysvalloissa kehitettyyn MORTmenetelmään (Management oversight and risk tree). Analyysin avulla voidaan hallita kunnossapidon turvallisuustoimien riittävyyttä sekä tutkia sattuneen tapaturman, vahingon tai vaaratilanteen yhteyttä kunnossapidon puutteisiin. (Ruuhilehto&Virolainen 1992) Analyysi perustuu ryhmätyönä täytettäviin kysymyslistoihin, joiden avulla verrataan kunnossapitotoimintaa ideaaliseen malliin. Mitä useampia myöntäviä vastauksia, sitä paremmin turvallisuus on huomioitu kunnossapidossa. (Taulukko 2.10) Taulukko 2.10 Kunnossapidon turvallisuusanalyysin pääalueet ja esimerkkejä kysymyksistä (Ruuhilehto&Virolainen 1992). TEHTÄVÄALUE TAI TOIMINTO KYSYMYS (KYLLÄ/EI/SELVITETTÄVÄ) Kunnossapitostrategia Ovatko kunnossapidon turvallisuudelle määritellyt tavoitteet mitattavia? Onko käytössä tunnuslukuja tai selkeitä mittareita? Ennakoiva kunnossapito Tarkistetaanko työalueen laitteisto säännöllisesti tarkistuslistan avulla? Välittyykö tieto tarkastuksissa havaituista vioista korjauksia varten työlistoille? Korjaava kunnossapito Onko korjaustöiden kiireellisyyteen selvät luokitteluperusteet? Sisältyvätkö turvallisuusnäkökohdat periaatteisiin? Työtilausjärjestelmä Määritelläänkö työtilauksessa työkohteen turvallisuustoimenpiteet? Hyödynnetäänkö kerättyä tietoa? Annetaanko käytölle säännöllisesti tietoja tehdyistä korjauksista? Materiaalinhallinta Otetaanko turvallisuusnäkökohdat huomioon materiaaleja ja tarvikkeita valittaessa? Huolehditaanko yleisen järjestyksen ja siisteyden ylläpidosta esim. työpisteissä ja varastoissa? Työnsuunnittelu Onko yrityksessä kirjallinen kunnossapidon tietojärjestelmä? Sisältääkö tiedonhallintajärjestelmä työhön liittyvät turvallisuusohjeet? Työn johtaminen Onko työnjohto saanut riittävästi koulutusta työtehtäviin liittyvien vaarojen ja ongelmien arvioinnista sekä tapaturmien ja vaaratilanteiden tutkimisesta? Hyödynnetäänkö tapaturmatietoja ja -tilastoja sekä muita häiriötietoja? Urakoitsijoiden ja Onko urakoitsijoiden ja ulkopuolisten työntekijöiden ohjaukseen luotu toimittajien ohjaus säännöt ja toimintatavat? Arvioidaanko yhteistoiminnan sujumista ja turvallisuusvaatimusten noudattamista? Kunnossapitotoiminnan seuranta ja arviointi Käytetäänkö tapaturmatilastoja kunnossapidon turvallisuustavoitteiden asettamisessa? Mitataanko vuosittaista kunnossapidon tehokkuutta tai palvelutasoa (esim. nopeutta, joustavuutta, aikataulujen pitävyyttä, työn laatua)? Menetelmän perustana on ajatus, että jokaista kunnossapidon toimintoa ja tehtävää varten on olemassa järjestelmällinen käytäntö, jolla turvallisuus varmistetaan. Analyysin avulla varmistetaan, toimiiko käytäntö, millaisia ongelmia esiintyy ja onko käytäntö riittävä.

31 31 Toiminnan turvallisuutta ja tehokkuutta uhkaavat häiriölähteet saadaan selvitettyä jo etukäteen. Menetelmässä analysoidaan muun muassa kunnossapidon strategiaa, työn suunnittelua, työn johtamista ja esimiestoimintaa sekä toiminnan seuraamista ja arviointia. (Ruuhilehto&Virolainen 1992) TR-mittari ja rakennustyömaiden järjestysindeksi TR-mittari ja rakennustyömaiden järjestysindeksi ovat erilaisten muuttuvien työmaiden käyttöön kehitettyjä menetelmiä. Mittareilla seurataan keskeisiä työmaan turvallisuuteen vaikuttavia asioita, kuten 1) työskentely, 2) telineet, 3) kulkusillat ja tikkaat, 4) koneet ja välineet, 5) putoamissuojaus, 6) sähkö ja valaistus sekä 7) järjestys ja jätehuolto (Laitinen ym. 1999). Molemmissa menetelmissä käytetään tarkistuslistaa. Mittaus tapahtuu kiertämällä työmaa ja merkitsemällä tarkistuslistaan oikein-väärin -havaintoja. Turvallisuustaso lasketaan kuvassa 2.8 esitettyä vastaavalla kaavalla. Mittauksen tulos on samalla palaute, joka merkitään näkyvälle paikalle työmaalla. (TR-mittari 1998; Rantanen ym. 1993) TR-mittaria on testattu rakennustyömailla, ja tulokset ovat vahvistaneet, että tapaturmaluvut eivät sovi suurenkaan yksittäisen työmaan turvallisuuden mittariksi. Tulokset ovat myös vahvistaneet TR-mittarin pätevyyden työmaan turvallisuuden mittarina: joillakin työmailla turvallisuustaso on saatu merkittävästi paranemaan säännöllisten mittausten ja niistä annetun seinätaulupalautteen avulla. (Riala&Laitinen 1998) TUTTAVA ja ELMERI Turvallisesti tuottavat työtavat eli TUTTAVA on siisteyden ja järjestyksen ylläpitoon kehitetty indeksimenetelmä. ELMERI on TUTTAVAn sovellus teollisiin työympäristöihin. Menetelmissä kohteen järjestyksen ja siisteyden havainnoimiseksi listataan asioita, joista voidaan tehdä havaintoja. Menetelmissä seurataan keskeisiä turvallisuuteen vaikuttavia asioita, kuten työskentely, järjestys ja siisteys, kone- ja laiteturvallisuus,

32 32 työympäristötekijät, ergonomia, kulkutiet sekä ensiapu- ja pelastusvalmius (Laitinen ym. 2000a). Yrityksen turvallisuuden taso määritellään indeksin avulla. Indeksi ilmaisee kunnossa olevien havaintokohteiden prosentuaalisen osuuden kaikista tarkastetuista. Tarkistuslistalla voi olla huomioita esimerkiksi kulkemisesta, työkoneiden ja -välineiden sekä materiaalien säilytyksestä, jätteen käsittelystä, valaistuksesta ja konesuojauksesta. (Kuusela&Ilvessuo 1991) Indeksi lasketaan kaavasta, joka on esitetty kuvassa 2.8. kunnossa-havainnot Järjestysindeksi = kunnossa+ ei kunnossa-havainnot x 100 (%) Kuva 2.8 ELMERI- ja TUTTAVA-indeksin laskukaava (Kuusela&Ilvessuo 1991) TUTTAVA ja ELMERI soveltuvat hyvin pienillekin työpaikoille. Menetelmien teho puolestaan perustuu moneen seikkaan: tavoite on kaikille yhteinen, toteutus tehdään yhteistyössä työntekijöiden kanssa, tuloksia mitataan tarkasti viikoittain ja seinätaululle merkitty järjestysindeksi antaa jokaiselle palautteen pelisääntöjen noudattamisesta. (Laitinen 1995) Seurantatutkimuksessa, jossa metallituotteita valmistavia yrityksiä ELMERIllä, todettiin työympäristön olevan tärkein tapaturmataajuuteen vaikuttava tekijä. Tutkijat totesivat, että työympäristön tilaa voidaan käyttää turvallisuuden mittarina (Laitinen ym. 2000b). ELMERI-menetelmän käyttöä turvallisuuden mittarina puoltavat useat seikat (Laitinen ym. 2000b): Menetelmä on ennakoiva työkalu turvallisuuden arviointiin ja hallintaan. Monesta tekijästä koostuva indeksiarvo ei ole yhtä herkkä satunnaisvaihtelulle kuin tapaturmataajuus. Menetelmä on helppokäyttöinen.

33 3.6 Johtamisjärjestelmät ja menettelytavat Yleistä Turvallisuutta voidaan arvioida esimerkiksi vertailemalla toimintaa ja tapoja turvallisuusjohtamisjärjestelmässä kuvattuihin menettelyihin eli teemmekö niin kuin sanomme. Toisaalta turvallisuustoimintaa tulisi verrata sekä sisäisesti että ulkoisesti eli teemmekö niin kuin pitäisi. (Hawksley 1996) (Kuva 2.9) TOIMINNAN VAATIMUSTEN- MUKAISUUDEN AUDITOINTI Toimintatavat - miten sanomme toimivamme (esim. työohjeet) TOIMINNAN POIKKEAVUUKSIEN AUDITOINTI Vaatimustenmukaisuus - mitä tulisi tehdä (lait, standardit, hyvä käytäntö) Käytäntö - mitä käytännössä tehdään ja miten toimitaan TOIMINNAN TOTEUTUMISEN MITTAAMINEN Kuva 2.9 Johtamisjärjestelmän auditointi (Hawksley 1996) Toisaalta johtamisjärjestelmän auditointien avulla saadaan usein vain hetkellistä tietoa tilanteesta. Oikein käytettynä turvallisuusauditoinnit ovat kuitenkin tehokas turvallisuusmittari: auditointien avulla saadaan tietoa turvallisuusjohtamisjärjestelmän toiminnasta ja menettelytapojen noudattamisesta. Tämän lisäksi tarvitaan mittaamistietoa toimenpiteiden tehokkuudesta. (Manuele 1997; Booth 1993) Turvallisuuden mittaamista johtamisen ja menettelytapojen kannalta voidaan lähestyä myös arvioimalla johtamisen tehokkuutta, työympäristön tilaa, menettelytapojen riskejä sekä itsearvioinnilla (Koskensyrjä&Vainio 1999). Taulukko 2.11 Menetelmiä turvallisuusjohtamisjärjestelmien ja menettelytapojen arviointiin. MENETELMÄ MITTAAMISALUEET OMINAISUUKSIA 1. ISRS (DNV 1996) 20 turvallisuuden osa-aluetta kansainvälinen auditointimenetelmä soveltuu laajuutensa ja vaativuutensa vuoksi lähinnä asiantuntijakäyttöön

34 2. SafetyMAP (Rankin 1997) 3. Responsible Care -ohjelma (Kemianteollisuus ry 1999) 4. ASKELMA (Häkkinen ym. 1996) 5. Organisaatio-MORT (Ruuhilehto&Suokas 1992) 6. Samir (Johansson&Ilvessuo 1991) 7. TAM (Uusitalo&Mattila 1990) 8. TRIPOD (van der Want 1996, Reason 1997) 9. Itsearviointi (Sulameri ym. 2000) 10. Balanced scorecard (Moisio 1999) 11. Henkilöstötilinpäätös (Ahonen 1998) 34 ympäristö-, terveys- ja turvallisuusnäkökohdat toiminnassa riskikartoitus turvallisuustoiminnan arviointi tapaturmatilanteen selvitys turvallisuustoiminnan johtaminen suunnittelu, tehtäväjako ja toimintatavat turvallisuustiedon hyödyntäminen toiminnan tulosten arviointi johtaminen tiedonvälitys tekniikka työsuojeluyhteistyö työterveyshuolto piilevien riskien arviointi vahinkotilastojen ja -tapauksien analyysit organisaatio ja hallinto vaarojen valvonta työhygienia ja palontorjunta päivittäisjohtaminen, osallistuminen ja koulutus tapaturmien tutkinta, tilastointi ja analysointi järjestelmähäiriöiden ennakoiva mittaaminen organisaation tarkastelu kokonaisuutena johtajuus suunnittelu sidosryhmät tiedot ja niiden analysointi henkilöstön kehittäminen prosessien hallinta toiminnan tulokset yhteiskunnalliset vaikutukset näkökulmat: kannattavuus, sisäinen tehokkuus, osaaminen ja pätevyys sekä sidosryhmät henkilöstön määrällinen ja laadullinen työpanos organisaation ja työympäristön tekijät voidaan soveltaa yrityksen tarpeiden mukaan muutamalta osa-alueelta kansainvälinen ohjelma soveltuu turvallisuustoiminnan tehostamiseen yrityksissä ei sisällä varsinaista vaarojen tunnistamista käytetään yleensä yhdessä TUTTAVA -menetelmän kanssa helppokäyttöinen saatavilla myös tietokonesovelluksena turvallisuustoiminnan arviointimenetelmä perustuu tarkistuslistoihin voidaan käyttää sekä jälkikäteiseen tapaustutkintaan että ennakoivaan vaarojen tunnistamiseen työkalu jatkuvaan parantamiseen uusi menetelmä, ei käyttökokemuksia soveltuu organisaatioille, joille itsearviointi on tuttua esim. laatutyöstä turvallisuus strategiseksi elementiksi yrityksen toimintaan henkilöstöresurssit osaksi taloudellista ajattelua tietoa sidosryhmille Menetelmiä turvallisuusjohtamisjärjestelmien ja menettelytapojen arviointiin on esitelty taulukossa ISRS International safety rating system International safety rating system (ISRS) on kansainvälinen turvallisuuden arviointijärjestelmä. Suomessa järjestelmää edustaa Det Norske Veritas (DNV). ISRS pohjautuu ajatukseen, jonka mukaan tapaturmat ovat oireita johtamisjärjestelmän

35 35 puutteista. Arvioinnin toteuttaa ulkopuolinen asiantuntija, joka arvioi 20 turvallisuuteen liittyvää osa-aluetta. Arviointikysymyksiä on yhteensä yli Arviointialueet ja maksimipisteet jokaisesta osa-alueesta on esitetty taulukossa (DNV 1996) Taulukko 2.12 ISRS-arviointialueet ja maksimipisteet (DNV 1996). 1. Johtaminen ja hallinto Johdon koulutus Suunnitellut tarkastukset ja kunnossapito Kriittisten tehtävien analyysit ja työohjeet Onnettomuuksien ja läheltä piti -tapausten tutkinta Työn havainnointi Hätätilannevalmius Ohjeet ja työluvat Onnettomuuksien ja läheltä piti -tapausten analysointi Tietojen ja taitojen opettaminen Henkilökohtaiset suojaimet Terveysriskien ja työhygienian valvonta Järjestelmän arviointi Suunnittelu ja muutosjohtaminen Henkilökohtainen opastus Ryhmäopastus Turvallisuuden edistäminen Työhönotto ja sijoittaminen Materiaalien ja palvelujen käsittely Vapaa-ajan turvallisuus 240 YHTEENSÄ ISRS-menetelmää on arvosteltu sen laajuuden ja raskauden vuoksi. Valitsemalla sopivia osia menetelmästä voidaan ISRS:ää soveltaa niin, ettei se muodostu kohtuuttomaksi. (Kuusisto 1996) Toisaalta menetelmässä on arveltu olevan puutteellisesti katettuja osaalueita, kuten muutoksen hallinta ja hätätilannevalmius. Menetelmän avulla ei voi vakuuttua siitä, että hyvin dokumentoitu asia myös toimisi käytännössä. Teknisen turvallisuuden varmistamiseksi ISRS:ää tulisi täydentää muilla menetelmillä. (Bartholome 1994) ISRS:ää vastaava työterveyden ja työturvallisuuden auditointimenetelmä on australialainen SafetyMAP (Safety Management Achievement Program). SafetyMAPissa laatu- ja turvallisuusasiat on yhdistetty. Menetelmä on suunniteltu yritysten omaan itsearviointiin. SafetyMAP ei aseta vaatimuksia itse järjestelmälle vaan auttaa arvioimaan turvallisuusjärjestelmän tehokkuutta (Rankin 1997) Responsible Care Vastuu huomisesta -ohjelma Responsible care -ohjelma (RC-ohjelma) on kemianteollisuuden ympäristö-, terveys- ja turvallisuusohjelma, jossa on mukana kemianteollisuuden yrityksiä yli 40 maassa. Ohjelma

36 36 on lähtöisin Kanadasta ja syntynyt vuonna Suomessa ohjelma tunnetaan nimellä Vastuu huomisesta. Suomessa ohjelma on käynnistynyt vuonna 1992, ja toimintaa koordinoi Kemianteollisuus ry. Suomessa RC-ohjelmassa on mukana 119 yritystä. Ohjelma kattaa tuotannon määrällä mitattuna yli 80 prosenttia Suomen kemianteollisuudesta. (Kemianteollisuus ry 1999) RC-ohjelmaan sitoutuneessa yrityksessä kehitetään ympäristö-, terveys- ja turvallisuusasioita kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Yrityksessä arvioidaan jatkuvasti toimintaa, asetetaan tavoitteita, kehitetään toimenpiteitä sekä mitataan tavoitteiden toteutumista yrityskohtaisin mittarein eli indikaattorein. Ohjelman tuloksia verrataan valtakunnallisesti noin 40 yhteisen indikaattorin avulla. Yhteisesti seurattavat indikaattorit kuvaavat kemianteollisuudelle keskeisten ympäristö-, terveys- ja turvallisuusasioiden kehittymistä. Lisäksi yrityksillä on erityisesti omaan toimintaan soveltuvia mittareita. RC-ohjelman periaatteena on, että kaikki tapaturmat ovat vältettävissä. (Kemianteollisuus ry 1999) ASKELMA ASKELMA on Teollisuusvakuutuksen kehittämä työkalu turvallisuuden jatkuvaan parantamiseen. Menetelmä koostuu riskikartoituksesta, turvallisuustoiminnan arvioinnista ja tapaturmatilanteen selvityksestä. ASKELMA on itsearvioinnin ja ulkopuolisen arvioinnin yhdistelmä. Arvioinnin loppuraporttiin liitetään eri osa-alueiden keräämät pisteet. (Häkkinen ym. 1996) ASKELMAn osa-alueet ovat vaarat, toiminnan arviointi sekä tapaturmat ja terveys. Osaalueiden turvallisuustason arvioimiseen käytetään kolmiportaista asteikkoa, jossa ideana on havaitun puutteellisuusasteen ja onnettomuusriskin suuruuden mukainen luokittelu. ASKELMAssa pisteytettäviä asioita ovat muun muassa tapaturmakustannusten seuranta, kaikkien tapaturmien tutkinta sekä sisäisten tapaturmatilastojen hyödyntäminen tapaturmien torjunnassa. Tapaturma- ja terveystilannetta seurataan sekä tapaturma- ja sairauspäivätaajuuden että viiden vuoden aikana sattuneiden vakavien tapaturmien avulla. Menetelmässä vertaillaan tapaturmataajuutta ja -vaikeutta sekä niiden kustannuksia alaan nähden. (Häkkinen ym. 1996)

37 37 Menetelmän heikkous on sen kapea-alaisuus, mutta ASKELMA on käyttökelpoinen auditointimenetelmä tapaturmavaarojen hallintaan. Menetelmän vahvuuksia on turvallisuuden huomioiminen myös suunnittelussa ja hankinnoissa. (Kuusisto 1996) ASKELMA on parhaimmillaan silloin, kun sitä käytetään sisäisesti yrityksen turvallisuustoiminnan tehostamiseen: tuloksia ei voida suoraan verrata muiden yritysten saamiin pisteisiin (Häkkinen 1999) Organisaation turvallisuusanalyysi Organisaation turvallisuusanalyysi on VTT:n sovellus Yhdysvalloissa kehitetystä MORTmenetelmästä. Menetelmä on turvallisuuden johtamisen työkalu, jolla voidaan seurata yrityksen turvallisuustoiminnan riittävyyttä ja tavoitteiden toteutumista. Menetelmällä ei tutkita yksittäisiä tapaturmavaaroja vaan turvallisuustoiminnan yleistä johtamista, suunnittelua, tehtäväjakoa, toimintatapoja, turvallisuustiedon hyödyntämistä ja toiminnan tulosten arviointia. (Ruuhilehto&Suokas 1992) Menetelmän rakenne ja keskeiset tarkastelukohteet on esitetty taulukossa Taulukko 2.13 Organisaation turvallisuusanalyysin rakenne ja keskeiset tarkastelukohteet (Ruuhilehto&Suokas 1992). Päivittäisen toiminnan Turvallisuuden johtaminen Turvallisuussuunnittelu projekteissa turvallisuus ja muutostöissä työn johtaminen ja valvonta strategia organisointi työmenetelmät ja ohjeet resurssit turvallisuusvaatimusten määrittely laadunvarmistus turvallisuustiedon hyödyntäminen turvallisuusvaatimusten materiaalinhallinta turvallisuustoiminnan toteuttamisen tarkkailu henkilöstö seuranta ja arviointi työympäristö laitteisto Toimintaa analysoidaan ryhmätyönä avainkysymysten avulla. Analyysissä voidaan valita painotettavat osa-alueet. Kysymyksiin vastataan vaihtoehdoilla kyllä, ei tai suunnitteilla. (Ruuhilehto&Suokas 1992)

38 Safety Mirror Samir Vakuutusyhtiö Pohjolan palautemenetelmä Samir on kolmivaiheinen: ensimmäiseksi luodaan turvallisuuden perusedellytyksiä esimerkiksi käynnistämällä siisteyden ja järjestyksen TUTTAVA-ohjelma. Toisessa vaiheessa arvioidaan työturvallisuuden taso osa-alueittain: johtaminen, tiedonvälitys, tekniikka, työsuojeluyhteistyö ja työterveyshuolto. Osa-alueet arvioidaan palautelomakkeen sanallisen kriteeristön avulla. Kolmas vaihe on toimintaan liittyvien piilevien riskien tunnistaminen. Arviointi voidaan tehdä yrityksessä omin voimin tai yhteistyössä vakuutusyhtiön kanssa. Palautejärjestelmässä käytetään taustatietoina muun muassa vahinkotilastoja ja tapausanalyysejä. (Johansson&Ilvessuo 1991) Samir soveltuu hyvin turvallisuuden tason arviointiin yrityksissä (Johansson 1997). Menetelmä on helppokäyttöinen eikä vaadi erityisasiantuntemusta. Samirista on saatavilla myös tietokoneversio TAM Turvallisuustoiminnan arviointimenetelmä Turvallisuustoiminnan arviointimenetelmä TAM on tarkoitettu organisaation turvallisuustoiminnan arviointiin. Menetelmä ei mittaa toiminnan tuloksia vaan antaa arvion siitä, miten hyvin itse toiminta on järjestetty. Arviointimenetelmässä käydään läpi turvallisuustoiminnan osa-alueet tarkistuslistan avulla. Tarkistuslistan pääalueet ovat 1) organisaatio ja hallinto, 2) vaarojen valvonta, 3) työhygienia ja palontorjunta, 4) päivittäisjohtaminen, osallistuminen ja koulutus sekä 5) tapaturmien tutkinta, tilastointi ja analysointi. (Uusitalo&Mattila 1990) Arviointia varten menetelmässä on arviointikriteerit, joiden mukaan pääalueet arvioidaan. Arviointi kootaan lopuksi pisteytyslomakkeelle, jonka avulla voidaan laskea yrityksen turvallisuustoiminnan tehokkuutta kuvaava tunnusluku. Arviointi voidaan esittää vielä graafisesti, jolloin se on erityisen havainnollinen. (Uusitalo&Mattila 1990) Arvioinnin voi suorittaa ulkopuolinen henkilö mutta menetelmää voidaan käyttää myös organisaatiossa sisäisesti. Arvioijasta riippumatta tulosten hyödyntämisessä keskeistä on

39 39 yhteenveto. Turvallisuustoiminnan kehittymistä voidaan seurata arvioinnissa saatujen tunnuslukujen avulla. (Uusitalo&Mattila 1990) TRIPOD TRIPOD-menetelmä perustuu ajatukseen, jonka mukaan onnettomuudet ovat seurausta organisaatiossa piilevistä virheistä. Ajattelumallin mukaan tapaturman laukaisijana voi olla teknisiä tai inhimillisiä virheitä mahdollistavat olosuhteet. Järjestelmähäiriöt (general failure types) voivat olla esimerkiksi teknisiä, suunnitteluun tai huoltoon liittyviä sekä toimintatapoihin, koulutukseen ja tiedonkulkuun liittyviä (Kuva 2.10). Järjestelmässä etenevältä vahingolta ihmistä varjellaan viimekädessä suojaimin. (Hudson ym. 1991) ORGANISAATIO TEKNIIKKA KOULUTUS VIRHEITÄ VAHVISTAVAT TIEDONKULKU SUOJAUKSET VÄÄRÄT TAVOITTEET OLOSUHTEET HUOLTO SIISTEYS Kuva 2.10 Järjestelmähäiriöitä aiheuttavat tekijät (general failure types) (van der Want 1996). TRIPOD-menetelmässä pyritään asettamaan turvallisuustoiminnalle saavutettavia tavoitteita, tunnistamaan erilaiset järjestelmähäiriötyypit ja mittamaan järjestelmähäiriöitä aiheuttavia tekijöitä. Järjestelmähäiriöitä tunnistetaan menetelmässä tarkistuslistojen avulla. TRIPODin haittapuoli onkin tarkistuslistojen laatimisen työläys. (Reason 1997) TRIPOD-menetelmä soveltuu ennakoivaan vaarojen tunnistamiseen. Menetelmän tulokset voidaan esittää virhelähteiden esiintymisen taajuutta kuvaavina

40 40 histogrammeina. (van Steen 1996) Tunnistamalla ja mittaamalla tavallisimpia häiriötyyppejä ennakoivasti voidaan turvallisuustoiminnassa pyrkiä jatkuvaan parantamiseen (Reason 1997) Laatupalkintomallin soveltaminen turvallisuuden itsearviointiin Menetelmää voidaan käyttää eräänlaisena turvallisuustason mittarina: itsearvioinnin tulos osoittaa yrityksen turvallisuusasioiden tason ja kehityssuunnan (Sulameri ym. 2000). Kysymyssarja sisältää 85 kysymystä yrityksen menettelytavoista turvallisuusasioissa. Kysymysten aihealueet ovat johtajuus, suunnittelu, asiakas- ja sidosryhmäsuuntautuneisuus, tiedot ja niiden analysointi, henkilöstön kehittäminen, prosessien hallinta, toiminnan tulokset sekä yhteiskunnalliset vaikutukset. Kysymyksistä saatava enimmäispistemäärä on Turvallisuustoiminnan kehittämisen kannalta tärkeimpinä arviointialueina painotetaan johtajuutta, suunnittelua, henkilöstön kehittämistä ja prosessien hallintaa; neljältä eniten painotetulta arviointialueilta on mahdollista saada 150 pistettä. Muilta arviointialueilta pisteitä voi saada 100. Lopullisen pistemäärän avulla on mahdollista vertailla yrityksiä toisiinsa. (Sulameri ym. 2000) Laatupalkintomallin mukaisen itsearviointimenetelmän rakenne on esitetty taulukossa Taulukko 2.15 Laatupalkintomallin mukainen itsearviointimenetelmä (Sulameri ym. 2000). ARVIOINTIALUE PISTEITÄ KYSYMYKSI Ä 1. Johtajuus miten työterveyttä- ja turvallisuutta johdetaan, kehitetään ja ylläpidetään miten johto sitoutuu henkilökohtaisesti turvallisuustoiminnan jatkuvaan kehittämiseen 2. Suunnittelu miten turvallisuus huomioidaan strategisessa suunnittelussa miten suunnitelmat toteutetaan 3. Asiakas- ja sidosryhmäsuuntautuneisuus miten sidosryhmien vaatimukset turvallisuuden suhteen huomioidaan miten turvallisuutta hyödynnetään asiakassuhteissa 4. Tiedot ja niiden analysointi miten turvallisuuteen liittyvää tietoa kerätään, hallitaan ja hyödynnetään 5. Henkilöstön kehittäminen miten henkilöstön pätevyys, motivoituminen ja hyvinvointi varmistetaan miten luodaan sitoutumista ja suorituskykyä edistävä ilmapiiri 6. Prosessien hallinta miten hallitaan prosessien, tuotteiden, tukitoimintojen, yhteistyön ja palvelujen turvallisuus

41 7. Toiminnan tulokset millaisia turvallisuutta kuvaavia tunnuslukuja yritys käyttää miten yritys pärjää vertailtaessa muihin 8. Yhteiskunnalliset vaikutukset millaisia vaikutuksia toiminnalla on yleiseen turvallisuuteen sidosryhmien ja ympäristön välityksellä YHTEENSÄ Yrityksen turvallisuuden arviointimalli tullaan julkaisemaan vapaasti yritysten hyödynnettäväksi Suomen työturvallisuus- ja työterveysverkoston Internet-palvelun sivuilla osoitteessa Balanced scorecard tasapainotettu mittaristo Robert S. Kaplanin ja David P. Nortonin kehittämää balanced scorecard -mittaristoa käytetään yrityksissä taloudellisten ja strategisten tulosten mittaamiseen. Tasapainotetun mittariston avulla pystytään seuraamaan yrityksen strategian kannalta keskeisiä osa-alueita käyttäen apuna sekä taloudellisia että operatiivisia mittareita. Tasapainolla mittaristossa tarkoitetaan monia asioita: lyhyen ja pitkän ajan tavoitteiden tasapainoa, mittariston eri osien tasapainoa sekä eri näkökulmien välistä tasapainoa (Willyerd 1998; Olve ym. 1998).

42 42 Johtamalla suoritusmittarit suoraan strategiasta varmistetaan strategisia päämääriä edistävät mittarit (Willyerd 1998). Tasapainotetun mittariston rakentaminen on esitetty kuvassa MÄÄRITTELE VISIO Taloudellinen näkökulma Asiakkaiden näkökulma Sisäinen näkökulma Jatkuvan parantamisen näkökulma MÄÄRITTELE MENESTYS- TEKIJÄT YKSILÖI MITTARIT Tasapainotettu mittaristo Kuva 2.11 Tasapainotetun mittariston rakentaminen (Willyerd 1998). Mallin mukaan organisaation on selkeytettävä itselleen tulevaisuuden tavoitetila, jota kohti pyritään kaikin ponnistuksin. Eri näkökulmien avulla pohditaan, millaisia päämääriä tavoitetila edellyttää. Jotta päämäärät voisivat toteutua, on määriteltävä asiat, joissa on onnistuttava. Viimeisessä vaiheessa laaditaan mittarit. (Willyerd 1998) Tasapainotettua mittaristoa voidaan soveltaa myös yrityksen turvallisuustavoitteisiin. Visiona voi olla esimerkiksi nolla tapaturmaa tai edelläkävijyys kilpailijoihin nähden. Seuraavaksi mietitään eri näkökulmien avulla, mitkä toiminnot ovat ratkaisevia tavoitteen saavuttamisen kannalta. Toiminnoille voidaan siten asettaa päämääriä, jotka ovat mitattavia. Esimerkki turvallisuustunnuslukujen viemisestä mittaristoon on esitetty kappaleessa

43 Henkilöstötilinpäätös Työsuojelutoiminnan ja työterveyshuollon ongelmana on usein niiden erillisyys muusta toiminnasta. Taloudelliset laskelmat ovat yksi tapa, jolla työympäristön ongelmat voidaan suhteuttaa muuhun organisaation toimintaan (Sumelahti 1995). Henkilöstötilinpäätös on yhteenveto yrityksen henkilöstön rakenteesta, osaamisesta ja työkyvystä (Eronen 1999). Henkilöstötilinpäätöksellä pyritään balanced scorecard -mallin tapaan yrityksen strategisen johtamisen tasapainoiseen kehittämiseen. Henkilöstötilinpäätös keskittyy kuitenkin henkilöstöpääoman kehittämiseen, ja on suunnattu enemmän ulkoisille sidosryhmille. Viranomaisille ja vakuutusyhtiöille henkilöstötilinpäätös voi antaa laajemman kuvan yrityksen turvallisuudesta kuin pelkät tapaturmatilastot. Asiakkaiden intressit liittyvät lähinnä tuotteiden ja palvelujen saatavuuteen ja turvallisuuteen. Kilpailijoilla tai esimerkiksi yrityksen lähialueen asukkailla on tarve saada yrityksestä tietoa. (Ahonen 1998) Yrityksen henkilöstöpääoma voidaan jakaa kolmeen luokkaan (Taulukko 2.22): henkilöstön määrälliseen työpanokseen, henkilöstön laadulliseen työpanokseen sekä työympäristöön ja organisaatioon (Ahonen 1998). (Taulukko 2.16) Taulukko 2.16 Henkilöstövoimavarojen arviointi (Ahonen 1998; Tarhonen 1998). Henkilöstön määrällinen työpanos Henkilöstön laadullinen työpanos Työympäristö ja organisaatio henkilöstön määrä työkyky ja terveys työn fyysinen ja psyykkinen teoreettinen työaika ammattitaitoisuus kuormittavuus poissaolot ja lomat työkokemus työtyytyväisyys ylityöt koulutus ja kehittäminen työtehtävien sisältö vaihtuvuus yhteistyö ja viestintä Työpanoksia, jotka ovat määrällisiä, on helppo seurata. Esimerkiksi kuormittavuuden ja työtyytyväisyyden mittaamiseen on jo olemassa menetelmiä. Henkilöstön laadullisia ominaisuuksia voidaan mitata työhönoton yhteydessä, terveystarkastuksissa ja kehityskeskusteluissa (Ahonen 1998). Työkyvyn ja henkilöstön hyvinvointiin liittyvien tekijöiden arvioinnissa ongelmana ei olekaan mittareiden vähäisyys tai puute vaan pikemminkin mittareiden runsaus, moninaisuus ja yhteismitattomuus talouden tunnuslukujen kanssa (Tarhonen 1998). Laaja-alainen toiminnanseuranta asettuu balanced scorecard -mallin ja henkilöstötilinpäätöksen välimaastoon (Ahonen 1998). Laaja-alainen toiminnanseuranta

44 44 pohjautuu ajattelutapaan henkilöstöstä yrityksen tärkeimpänä voimavarana. Henkilöstöresurssien strateginen ohjaaminen vaatii tuekseen toiminnan seurantaa. Laajaalaisella toiminnanseurannalla pyritään osoittamaan, mistä yrityksen toimintakyky muodostuu ja miten sitä voidaan kehittää (Liukkonen 1997). 3.7 Turvallisuuskulttuuri Yleistä Turvallisuus organisaatioissa riippuu ratkaisevasti ihmisten päivittäisistä toimintatavoista, joiden taustalla vaikuttaa turvallisuuskulttuuri, hyvä tai huono sellainen. Organisaation turvallisuuskulttuuri muodostuu yksilöiden ja ryhmien arvoista, asenteista, havainnoista, taidoista ja käyttäytymisestä, jotka määräävät, miten turvallisuuden johtamiseen sitoudutaan sekä millä tavoin ja kuinka menestyksekkäästi sitä toteutetaan organisaatiossa (ACSNI 1993). Turvallisuuskulttuuriin vaikuttavat myös henkilöstön riskikäsitykset sekä suhtautuminen turvallisuustoiminnan tarpeellisuuteen, tarkoituksenmukaisuuteen sekä tehokkuuteen (Booth&Leen 1995). Toisaalta turvallisuuskulttuuria ei ole tarpeen erotella muusta toiminnasta: turvallisuuskulttuuri on juuri meidän tapamme toimia turvallisuusasioissa. Turvallisuuskulttuuria voidaan jäsentää jakamalla se näkyvään osaan, johtamiseen ja käyttäytymiseen, sekä tiedostamattomaan osaan, kuten asenteisiin ja arvoihin. (Ruuhilehto&Vilppola 2000) Turvallisuuskulttuurin mittaamisessa ollaan kiinnostuneita ihmisten tietojen, taitojen ja asenteiden selvittämisestä. Näitä asioita voidaan arvioida esimerkiksi tarkkailemalla käyttäytymistä ja työtapoja, selvittämällä asenteita ja arvoja sekä auditoimalla turvallisuustoimintaa yleisesti (van Steen 1996). Turvallisuuskulttuuria mitataan, jotta voidaan selvittää yrityksen vallitseva turvallisuuskulttuuri, turvallisuuskulttuurin kehitystarpeet ja turvallisuuden parantamiseksi tehtyjen toimenpiteiden tehokkuus (Ruuhilehto&Vilppola 2000).

45 45 Turvallisuuskulttuuria voidaan mitata epäsuorasti näkyvän osan, johtamisjärjestelmien ja toimintatapojen, kautta tai piilevän, asenteiden ja ilmapiirin, avulla (Cooper 1998; Ruuhilehto&Vilppola 2000). (Kuva 2.8). ORGANISAATIO Turvallisuusjohtamisjärjestelmä Turvallisuusohjelmat Auditit ULKOISET, HAVAITTAVAT TEKIJÄT TYÖ Turvalliset työtavat SISÄISET, PSYKOLOGISET TEKIJÄT IHMINEN Turvallisuusilmapiiri, turvallisuusasenteet Kyselyt Kuva 2.8 Turvallisuuskulttuurin jäsentäminen (Cooper 1998). Turvallisuuskulttuurimittarit voidaan jakaa johtamisjärjestelmälähtöisiin, ilmapiiriä ja asenteita selvittäviin sekä käyttäytymistä mittaaviin (Ruuhilehto&Vilppola 2000). Yleisimmin turvallisuuskulttuurin mittareiden lähtökohtana ovat olleet turvallisuusasenteiden ja -ilmapiirin mittarit sekä turvallisuusjohtamisjärjestelmien toiminnan arviointiin kehitetyt mittaamistavat. Johtamisjärjestelmälähtöiset mittarit ovat auditointimenetelmiä, järjestelmävirheiden tunnistamismenetelmiä, riskinarviointimenetelmiä sekä johtamista mallintavia ja analysoivia menetelmiä. Se, luokitellaanko jokin menetelmä enemmän johtamisjärjestelmää vai kulttuuria mittaavaksi, ei ole oleellista: turvallisuusjohtamisjärjestelmä on eräs yrityksen turvallisuuskulttuurin ilmentymä. (Ruuhilehto&Vilppola 2000) Turvallisuuskulttuurin mittaaminen mielletään usein asenne- ja ilmapiirikyselyiksi. Turvallisuusilmapiiri- ja asennemittarit perustuvat haastatteluihin ja kyselyihin. Ilmapiirija asennemittareilla selvitetään vastaajien tietoisia käsityksiä, arvoja ja asenteita turvallisuuteen liittyvistä asioista. Kyselyt on useimmiten laadittu tutkimustarkoituksiin, eikä niiden soveltuvuutta ole aina toistuvasti testattu eri toimialoilla. Väittämä- ja kysymyslistoihin perustuvissa menetelmissä on yritetty etsiä muuttujia, jotka parhaiten kuvaavat turvallisuuteen liittyviä asenteita ja arvoja. Työpaikoilla selvitetään jo nyt

46 46 yleisesti esimerkiksi työtyytyväisyyttä: tätä kokemusta voitaisiin hyödyntää myös turvallisuuskulttuurin mittaamisessa. (Ruuhilehto&Vilppola 2000) Havainnoinnissa tehdään huomioita työntekijöiden käyttäytymisestä turvallisuuden suhteen satunnaisina ajankohtina (Tarrants 1980). Käyttäytymistä havainnoimalla voidaan selvittää johdon ja työntekijöiden turvallisuusasenteita. Havainnointia voidaan hyödyntää tarkkailemalla yleisesti työtapoja tai arvioimalla kriittisiä toimintoja. (Top 1996) Turvallisuuskäyttäytymisen havainnointi perustuu kriittisen käyttäytymisen määrittelyyn, havainnoitsijoiden kouluttamiseen, havainnointi- ja palautejärjestelmän rakentamiseen sekä havainnointitulosten hyödyntämiseen turvallisuustoiminnan suunnittelussa (Walker 1996). Turvallisuusasenteita ja -kulttuuria selvittämällä saatetaan saada luotettavampaa tietoa turvallisuustoiminnasta kuin mielivaltaisia elementtejä sisältävillä auditoinneilla. On epäilty, että auditoinnit soveltuvat erinomaisesti turvallisuustoiminnan tehostamiseen mutta eivät varsinaiseen turvallisuuden tason arviointiin. (Bailey&Petersen 1989) Taulukko 2.17 Menetelmiä turvallisuuskulttuurin mittaamiseen. MENETELMÄ MITTAAMISALUEET OMINAISUUKSIA 1. AEA Technologyn johtaminen turvallisuuskulttuurin tilan arviointiin turvallisuuskulttuurikysely menettelytavat (Harrison 1996) yksilötekijät 2. Turvallisuusilmapiirikysely henkilöstön näkemykset turvallisuusilmapiirin kehittämiseen (Cooper 1995) turvallisuusilmapiiristä 3. Organisaatio- ja turvallisuuskysely (Booth&Lee 1995) 4. Turvallisuuskäyttäytymisen havainnointi (Cox ym. 1997; Walker 1996) organisaatio- ja turvallisuuskulttuuri viranomaisten toiminta organisaatio ryhmä yksilö johto voi arvioida organisaation turvallisuuskulttuurin tilaa ja kehitystarpeita kriittisen käyttäytymisen määrittely havainnointitulosten hyödyntäminen turvallisuustoiminnan suunnittelussa 5. IISIn turvallisuuskartoitus (IISI 1998) sitoutumisen arviointi turvallisuuteen liittyvät toimintatavat työntekijöiden arvio työtovereidensa ja johdon sitoutumisesta turvallisuusasioihin sekä heidän toimintansa turvallisuuteen liittyvissä tilanteissa Erilaisia menetelmiä ja niiden ominaisuuksia turvallisuuskulttuurin mittaamiseen on lyhyesti esitelty taulukossa AEA Technologyn turvallisuuskulttuurikysely Menetelmä perustuu ajatukseen, jonka mukaan organisaation turvallisuuskulttuuri muodostuu vallitsevista arvoista, rooleista, käyttäytymisestä ja toimintatavoista. Turvallisuuskulttuuriin vaikuttaa siten, paitsi turvallisuuteen suoraan vaikuttavat tekijät,

47 47 myös yleinen johtamisjärjestelmä ja työtavat organisaatiossa. (Harrison 1996) Menetelmässä turvallisuuskulttuurin 129 elementtiä on jaettu kolmeen pääalueeseen, jotka ovat johtaminen, menettelytavat ja yksilötekijät. (Taulukko 2.18) Taulukko 2.18 Turvallisuuskulttuurin tasot ja muuttujat sekä esimerkkejä kysymyksistä eri tasoilla (Harrison 1996). TURVALLISUUSKULTTUURIN TASOT JA MUUTTUJAT ESIMERKKEJÄ KYSYMYKSISTÄ Johtaminen Kuinka usein turvallisuusasiat ovat esillä? organisaation myönteiset ominaisuudet Millainen on suhde viranomaisiin? johdon sitoutuminen Kuinka usein johto tekee strateginen joustavuus turvallisuuskierroksia? osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet Menettelytavat tukeminen ja kannustaminen tiedonkulku ja viestintä koulutus Yksilö omistautuminen ja sitoutuminen henkilökohtaiset käsitykset Saavatko uudet työntekijät turvallisuuskoulutusta? Palkitaanko turvallisista toimintatavoista? Painottaako johto turvallisuusasioiden tärkeyttä? Onko turvallisuus myös minun vastuullani? Ovatko turvallisuuteen liittyvät asenteet kunnossa osastollani? AEA Technologyn menetelmää kehitettäessä on pidetty mielessä eri toimialojen erilaiset vaatimukset. Menetelmää on testattu eri maissa, ja sen on todettu soveltuvan eri toimialojen organisaatioihin. Kokemukset menetelmästä kuitenkin osoittavat, että turvallisuus ja turvallisuuskulttuuri tulkitaan usein eri tavoin erilaisissa organisaatioissa ja yhteisöissä. (Harrison 1996) Turvallisuusilmapiirikysely (Cooper) Henkilöstön turvallisuusnäkemyksiä ja puutteita turvallisuustoiminnassa voidaan arvioida selvittämällä turvallisuusilmapiiriä (Cooper 1998). Turvallisuusilmapiirin arvioiminen edellyttää seuraavien muuttujien mittaamista (Cooper 1998): 1. johdon sitoutuminen 2. johdon toiminta 3. henkilökohtainen sitoutuminen 4. riskikäsitykset 5. työtahdin sopivuus 6. käsitykset onnettomuuksien syistä 7. työn henkinen kuormittavuus 8. tiedonkulun tehokkuus

48 9. hätätilannevalmius 10.turvallisuuskoulutus 11. turvallisuushenkilöstön asema organisaatiossa Organisaatio- ja turvallisuuskulttuurikysely (Booth&Lee) Alunperin ydinvoimalaitoksille tarkoitettua kysymyslistaa (ACSNI 1993) on muokattu siten, että se soveltuu muillekin toimialoille. Kysymyslistan avulla johto voi arvioida organisaation turvallisuuskulttuurin tilaa ja kehitystarpeita (Booth&Lee 1995). Taulukko 2.19 Turvallisuuskulttuurikyselyn rakenne ja kysymyksiä (Booth&Lee 1995). OSA-ALUE ESIMERKKIKYSYMYS 1. Organisaatiokulttuuri Onko koko henkilöstö sitoutunut organisaation tavoitteisiin? 2. Turvallisuuskulttuuri. a)politiikka, suunnittelu, organisointi Onko johto henkilökohtaisesti kiinnostunut turvallisuudesta? ja tiedonkulku b) riskienhallinta Tunnistavatko työntekijät työnsä todelliset riskit? c) seuranta ja katselmukset Arvioidaanko turvallisuuskulttuuria säännöllisesti? 3. Viranomaisten toiminta Miten sääntely on vaikuttanut turvallisuuskulttuuriin? Turvallisuuskulttuurikyselyn osa-alueet ja esimerkkikysymyksiä on esitetty taulukossa Turvallisuuskäyttäytymisen havainnointi Turvallisuuskulttuurin mittausmatriisi perustuu ajatukseen, jonka mukaan turvallisuuskulttuuri muodostuu kolmesta tasosta: organisaatiosta, ryhmästä ja yksilöstä. Kutakin tasoa tulee mitata erilaisilla menetelmillä, kuten kyselyillä, haastatteluilla ja havainnoimalla. (Cox ym. 1997) Matriisi on esitetty taulukossa Taulukko 2.20 Turvallisuuskulttuurin mittausmatriisi (Cox ym. 1997). Organisaatio Ryhmä Yksilö Kyselyt sitoutuminen asenteet tietoisuus ja suhtautuminen Haastattelut johdon visio käsitykset käsitykset Havainnointi toimintatavat ja dokumentointi käyttäytyminen ja työtavat käyttäytyminen ja työtavat Turvallisuuteen liittyvä käyttäytyminen ja työtavat heijastavat sekä organisaation että yksilöiden turvallisuusasenteita. Käyttäytymiseen keskittymällä on mahdollista vaikuttaa asenteisiin. (Top 1996) Käyttäytymistä havainnoimalla pyritään vahvistamaan oikeita ja

49 49 turvallisia työtapoja. Työtapojen tarkkaileminen antaa ennakoivaa tietoa mahdollisista vaaratekijöistä työympäristössä. Turvallisuuskäyttäytymisen havainnointimenetelmässä havaittiin kuitenkin myös heikkouksia (Walker 1996): Menetelmä vaatii sitoutumista, joka vie aikaa. Tulokset eivät ole havaittavissa heti. Teknisissä järjestelmissä saattaa olla turvallisuuspuutteita, jotka vaikuttavat käyttäytymiseen. Havainnoinnin kohteet saattavat tuntea itsensä uhatuiksi. Sekä johtamisjärjestelmät että palkkaus saattavat vaatia uudistamista. Johdon tulee tukea mutta ei pakottaa. Jotta turvallisista työtavoista voidaan olla yksimielisiä, tulee ei-toivottu käyttäytyminen määritellä tarkkaan IISIn turvallisuuskartoitus IISI, International iron and steel institute, on terästeollisuuden kansainvälinen yhteistyöjärjestö, joka ajaa toiminnassaan nollatapaturmatavoitetta. IISIn turvallisuusasenteita ja -mielipiteitä kartoittavan kyselyn tarkoituksena on (IISI 1998) analysoida järjestelmällisesti suhtautumista vallitseviin toimintatapoihin selvittää asenteita ja sitoutumista turvallisuuteen ja terveyteen työssä osoittaa muutoksia, jotka voidaan havaita toistamalla kysely varmistaa, vaikuttaako päätöksenteko toivotulla tavalla tähdentää, että johto on kiinnostunut työntekijöiden mielipiteistä. Kyselyssä selvitetään 24 kysymyksen avulla työntekijän käsityksiä turvallisuuteen liittyvistä toimintatavoista. Kysymyksiin vastataan viisijakoisella asteikolla. Kysymyksissä vastaajaa pyydetään arvioimaan työtovereidensa ja johdon sitoutumista turvallisuusasioihin sekä heidän toimintaansa turvallisuuteen liittyvissä tilanteissa. (IISI 1998)

50 4. TUTKIMUKSEN MENETELMÄT JA AINEISTO Yleistä Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää erityisesti ennakoivia mittareita ja menetelmiä teknisen turvallisuuden, henkilö- ja ympäristöturvallisuuden sekä turvallisuusilmapiirin ja -kulttuurin arvioimiseksi ja seuraamiseksi. Lisäksi tutkimuksessa on haluttu saada tietoa TUKESin toimialan yritysten soveltamista turvallisuustason mittareista ja menetelmistä. Tutkimuksen pääasialliset menetelmät ovat olleet kirjallisuusselvitys ja haastattelu. Luonteeltaan tutkimus on ollut kartoittava ja kuvaileva tutkimus. Tutkimuksen vaiheet on esitetty kuvassa 3.1. TEORIA kirjallisuusselvitys KÄYTÄNTÖ asiantuntijahaastattelut yrityshaastattelut tarkastuskertomukset EMAS-raportit TURVALLISUUDEN MITTAAMINEN ideoita ja esimerkkejä hyvistä käytännöistä lokakuu 1999 maaliskuu 2000 Kuva 3.1 Tutkimuksen vaiheet. Tutkimuksen tiedonhankinnassa käytettiin haastattelua, joka menetelmänä on joustava ja vuorovaikutteinen (Jyrinki 1974). Kysymykset laadittiin etukäteen, koska valmiin kysymyslomakkeen käyttäminen haastattelussa vähentää haastattelijalta vaadittavia valmiuksia (Jyrinki 1974), ja haastattelujen perusteella haluttiin saada vastauksia tutkimuksen kannalta oleellisiin kysymyksiin. Tärkeintä oli kuitenkin vuorovaikutus, joten haastattelutilanteessa kysymysten järjestys saattoi muuttua ja keskustelu oli vapaamuotoisempaa. Haastattelu oli siten eräänlaista keskustelua, joka tapahtui tutkijan aloitteesta ja hänen johdattelemanaan (Eskola&Suoranta 1999). 4.2 Kirjallisuusselvitys Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli selvittää, millaisia mittareita ja menetelmiä teknisen turvallisuuden, henkilö- ja ympäristöturvallisuuden sekä turvallisuusilmapiirin ja -kulttuurin mittaamiseksi on olemassa. Tutkimuksessa painotettiin erityisesti ennakoivaa

51 51 mittaamista. Malleja haettiin erityisesti USA:ssa, Englannissa, Hollannissa ja Australiassa julkaistuista turvallisuuden ja ympäristöasioiden mittaamista käsittelevistä lähteistä sekä laadun mittaamiseen sovellettavista menetelmistä kertovasta kirjallisuudesta. Hakuja tehtiin sekä kotimaisista että kansainvälisistä artikkeli- ja kirjatietokannoista. Tietoa hankittiin lisäksi suoraan palveluntarjoajilta Internetistä. Tiedonhaussa on käytetty useita STN:n tiedonhakujärjestelmän tietokantoja. 4.3 Turvallisuuden mittaaminen asiantuntijoiden näkökulmasta Haastateltavat asiantuntijat valittiin tutkimuksen ohjausryhmässä. Haastateltaviksi valittiin ihmisiä, joilla on tutkimusalueen kannalta oleellista tietoa ja asiantuntemusta. Haastateltaviin otettiin etukäteen yhteyttä puhelimitse. Haastateltavilla oli myös mahdollisuus tutustua kysymysten teemoihin ennen haastattelua. Kysymysten lisäksi haastateltaville lähetettiin tutkittavaan aiheeseen liittyvä julkaistu raportti (Koskensyrjä&Vainio Työturvallisuuden mittaaminen ja menetelmät. Raportti 81, Tampereen teknillinen korkeakoulu.). Asiantuntijoita haastateltiin marraskuussa Haastattelut kestivät 2 3 tuntia, ja ne nauhoitettiin. Haastattelussa asiantuntijoille esitettiin kysymyksiä turvallisuuden määrittelystä, sidosryhmistä ja niiden tiedontarpeesta, mittareiden valinnasta, kerätyn tiedon hyödyntämisestä sekä ei-toivottujen tapahtumien käsittelystä tietolähteenä. Asiantuntijoilta pyydettiin lisäksi esimerkkejä erilaisista mittareista ja menetelmistä, jotka soveltuisivat erityisesti turvallisuuden ennakoivaan mittaamiseen. Haastattelut puhtaaksikirjoitettiin ja vastaukset jäsenneltiin kysymysteemojen mukaan. Asiantuntijahaastatteluihin viitataan jäljempänä numeroilla 1 3. Asiantuntijahaastatteluiden kysymykset ovat liitteessä 1.

52 4.4 Turvallisuuden mittaaminen TUKESin toimialan yrityksissä Tarkastuskertomukset ja turvallisuusselvitykset Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli selvittää TUKESin toimialan yritysten käyttämiä turvallisuuden mittareita ja menetelmiä. Tutkimuksessa käytiin läpi 43 tarkastuskertomusta. Kaikki laitokset ovat TUKESin valvontaan kuuluvia turvallisuuselvityslaitoksia, joissa oli tehty TUKESin käyttöönotto- tai määräaikaistarkastus vuonna Toimipaikoista 15 oli kyllästämöitä, 8 kemian tehtaita, 4 kuljetusterminaalia, 3 impregnointilaitosta ja 2 metallialan laitosta. Muut laitokset edustivat satunnaisia toimialoja. Tarkastuskertomuksista poimittiin mittarit ja menetelmät, joilla laitokset seuraavat turvallisuutensa tasoa. Mittarit taulukoitiin yleisyysjärjestykseen. Tuloksissa on huomioitu, jos yritys ilmoitti tarkastuskertomuksessa kuuluvansa RC-ohjelmaan: RC-ohjelman mittarit on purettu yksittäisiksi mittareikseen ja laskettu mukaan tulokseen. RC-ohjelman mittareista on tarkempaa tietoa kohdassa EMAS-selonteot Yritysten ympäristöjohtamisjärjestelmiin kuuluvia mittareita selvitettiin TUKESin valvonnassa olevien EMAS-rekisteröityneiden toimipaikkojen EMAS-selontekojen avulla. Joidenkin yrityksien kohdalla käytettiin myös vuosittaisia ympäristöraportteja, jos viimeisimmän EMAS-selonteon julkistamisesta oli kulunut jo muutama vuosi. Tutkimusta tehtäessä Suomen 27 EMAS-rekisteröinnin saaneesta toimipaikasta TUKESin valvomia laitoksia oli 10 (Ympäristöasioiden ). TUKESin valvonnassa olevien 10 EMAS-toimipaikan EMAS-selonteoista ja ympäristöraporteista kerättiin mittareita, tunnuslukuja ja menetelmiä, joilla yritykset seuraavat ympäristö- ja henkilöturvallisuuttaan. Mittarit ja menetelmät luokiteltiin yleisyysjärjestykseen.

53 Yrityshaastattelut Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää TUKESin toimialan yritysten käyttämiä turvallisuuden mittareita ja menetelmiä. TUKESissa tarkastuksia tekevien henkilöiden näkemysten avulla valittiin kolme TUKESin valvonnassa olevaa laitosta tarkempaa selvitystä varten. Tutkimuksen aiheen luonteen vuoksi haastatteluihin valittiin vain turvallisuuden mittaamisessa edustavimpia. Yritykset valittiin siis sen tuntuman pohjalta, joka tarkastajille oli syntynyt tarkastuksia tehtäessä. Yritysten katsottiin edustavan hyviä käytäntöjä turvallisuuden mittaamisessa. Valittuihin kohteisiin tehtiin yrityskäynti, jonka aikana haastateltiin yrityksen turvallisuustai ympäristöpäällikköä tai molempia, sekä tutustuttiin yrityksen toimintaan yleisesti. Haastatteluissa pyrittiin keräämään käytännön kokemuksia ja ideoita turvallisuuden mittaamisesta ja mittaamismenetelmistä sekä siitä, miten ne liittyvät turvallisuusjohtamisjärjestelmään. Haastatteluista sovittiin etukäteen, ja haastateltaville lähetettiin kysymysteemat sekä aiheesta pohjatietoa antava raportti (Koskensyrjä ja Vainio, Työturvallisuuden mittaaminen ja menetelmät. Raportti 81, Tampereen teknillinen korkeakoulu.). Haastatteluja täydennettiin jälkikäteen sähköpostitse. Haastatteluista tehtiin yhteenveto, jossa pyrittiin tuomaan esille erilaisia käytäntöjä ja käsityksiä turvallisuuden mittaamisesta. Haastatteluita tehtiin joulukuussa 1999 ja tammikuussa Haastattelut kestivät 2 3 tuntia. Yrityshaastatteluiden kysymykset ovat liitteessä 2. Haastattelut puhtaaksikirjoitettiin ja vastaukset jäsenneltiin kysymysteemojen mukaan. Yrityshaastatteluihin viitataan jäljempänä kirjaimilla A C. Tutkimuksen loppuvaiheessa otettiin haastatteluihin mukaan vielä yksi yritys, jossa ei kuitenkaan tehty varsinaista haastattelua vaan tutustuttiin yrityksen käyttämään balanced scorecard -menetelmään.

54 54 5. TULOKSET 5.1 Asiantuntijahaastattelut Miksi turvallisuutta mitataan Turvallisuus voidaan määrittää käänteisesti tapaturmien ja riskien kautta (1, 3). Turvallisuus on siis turvattomuuden eli tapaturmien vastakohta (1). Tilanne on turvallinen, jos riski on hyväksyttävä ja ihmiset kokevat olonsa turvalliseksi (2, 3). Toisaalta ihmisten turvalliseksi kokema tilanne ei välttämättä ole ympäristön turvallisuuden kannalta ihanteellisin (3). Voidaankin ajatella, että turvallisuuden osa-alueiden, henkilö- ja ympäristöturvallisuuden sekä teknisen turvallisuuden riskit on hallittava niin, että saavutetaan hyväksyttävä taso. Hyväksyttävä taso puolestaan määräytyy sidosryhmien kautta: vaatimuksia asettavat muun muassa viranomaiset, yrityksen johto ja ympäristön asukkaat. (2) Turvallisuuden jatkuva parantaminen edellyttää tulosten vertaamista asetettuihin tavoitteisiin (1, 2, 3). Kaikenlaisen toiminnan parantaminen vaatii nykytason selvittämistä: mittaaminen palvelee juuri tätä tarkoitusta. Mittaamisella voidaan saada myös uskottavuutta ja todisteita (1). Lisäksi vakuutusyhtiöt edellyttävät ainakin tapaturmien ja sairauspoissaolojen tilastoimista. Mittauksesta saatuja tietoja voidaan hyödyntää esimerkiksi suunniteltaessa investointeja ja koulutuksia (1). Vaikka turvallisuusasioiden mittaaminen olisi keskitettyä, tulisi tarkastelujen tulokset käsitellä osana muuta johtamista (1, 2, 3). Turvallisuus ei elä omaa elämäänsä. Yritysjohdon voidaan ajatella olevan mittaamisen asiakas (3). Yrityksen turvallisuudesta ovat kiinnostuneita muun muassa asiakkaat, henkilöstö, viranomaiset, vakuutusyhtiöt, kilpailijat ja naapurit. Sidosryhmät odottavat, että yritys ei uhkaa heidän etuaan eli että toiminta on riittävän turvallista (1, 2). Viestintä vaatii tuekseen perusteltua tietoa. Sekä ulkopuolisten että yritysten sisäisten sidosryhmien vaatimukset yrityksen turvallisuudelle ovat usein rajoitettuja ja kohdistuvat selkeästi johonkin osaalueeseen, kuten tuoteturvallisuuteen tai välittömään työskentelyturvallisuuteen (1, 2, 3). Esimerkiksi Responsible Care -ohjelman yhtenä perusajatuksena on tiedottaa avoimesti

55 55 yrityksen turvallisuustoiminnasta. Ohjelma ei ota kantaa siihen, kuka tietoa tarvitsee vaan tarjoaa sitä yhtälailla muille yrityksille, viranomaisille ja yleisölle (1). Turvallisuusasioiden hyödyntäminen esimerkiksi markkinoinnissa lisääntyy (1, 2, 3). Perinteisesti esimerkillistä toimintaa on mainostettu silloin, kun se liittyy ympäristöön. Esimerkiksi RC-ohjelmaan kuuluvan yrityksen tulisi suosia yhteistyössä muita samoihin periaatteisiin sitoutuneita yrityksiä. Öljyteollisuuden yritykset tarkistavat jo nyt myös alihankkijoidensa turvallisuustoimintaa (2). Turvallisuustoiminnan perustarkoitus ei kuitenkaan saa hämärtyä: kilpailua tulee ensisijaisesti käydä palveluilla ja tuotteilla (1). Viranomaisten kannalta on hyvä, että yritykset myös itse tarkkailevat turvallisuuttaan. Viranomaisen voidaan ajatella olevan kuin sähkömittarin lukija, joka silloin tällöin tarkistaa mittarin (3). Yrityksen on kuitenkin mietittävä mittarit omista lähtökohdistaan, ja viranomaisen rooli on vain ohjaava ja neuvova (1, 2). Yritysten turvallisuutta voidaan vertailla keskenään vain, jos mittarit ovat riittävän yhdenmukaisia. Kuitenkin jo tapaturmatilastojen vertaaminen on kyseenalaista, kun se tehdään kansainvälisesti (1, 3). Kansainvälisiä vertailuja voidaan tehdä luotettavasti vain selkeillä pelisäännöillä: esimerkiksi Responsible Care -ohjelman mittarit ovat samat kaikkialla (1) Erilaiset mittarit Mittareiden perustana ovat yrityksen omat tarpeet, joiden pohjaksi on tehty perusteellinen riskinarviointi (2). Sidosryhmät asettavat omat vaatimuksensa, jotka eivät välttämättä ole suoraan johdettavissa tarpeesta tai riskeistä (1). Kunnossa oleviakin asioita täytyy seurata, jotta ne eivät muuttuisi riskeiksi muutosten myötä (2). Erityisesti käytettäessä mittareiden tuloksia päätöksenteon tukena tarvitaan mittauksen tulkintaa (3). Turvallisuuden voidaan hyvin pitkälti sanoa olevan arvostuskysymys, ja mittaamiseen liittyy aina subjektiivinen näkökulma. Turvallisuuden mittaaminen on myös aina osittaista, koska yksiselitteistä turvallisuuden suuretta ei ole olemassa. Turvallisuutta voidaan arvioida ja verrata nykyiseen normiin. Turvallisuutta on kuitenkin mahdollista mitata

56 56 melko tarkastikin rajatuissa olosuhteissa, vahinkotapahtumassa, vahinkoilmiössä ja rajatussa kohteessa. (3) Eri sidosryhmien tiedontarvetta voidaan havainnollistaa tapaturmien jäävuoren avulla: kansalaiset, sijoittajat, omistajat ja johto ovat usein kiinnostuneista vain jäävuoren huipusta eli isoista vahingoista ja onnettomuuksista (3). Kuitenkin henkilöstön kannalta jo ammattitautiriski on merkittävä asia (3). Yritysjohto ei myöskään voi seurata montaa mittaria (2). Tiedon tarve voi myös olla toiminnallista, kuten viranomaisilla tai emotionaalista, kuten yleisöllä (1). Yrityksen tulisikin tiedostaa sidosryhmiensä tarpeet ja miettiä, mitä ja miten turvallisuudesta tiedotetaan. Mittarit sinänsä saattavat olla riittäviä myös ulkopuolisten tarpeisiin (1, 3). Kyse on viestinnästä: ulkopuolisille tarkoitetun tiedon esitystapa täytyy olla harkittu (2, 3). Yrityksissä on jo satsattu ympäristöraportointiin miksi ei myös turvallisuusraportointiin (3). Erilliset mittarit tulisi kerätä yhteen, sillä esimerkiksi tapaturmatilastot eivät kerro mitään ympäristöriskeistä (2). Mittarit erillisinä kertovat usein vain juuri mittaamastaan asiasta (1). Tapaturmatilastoihin tulisi sisällyttää myös vakavuudesta kertovia tunnuslukuja (3). Tapaturmia olisi myös hyvä jaotella toiminnoittain: esimerkiksi prosessiteollisuudessa tapaturmia sattuu suhteessa käytettyyn työaikaan eniten kunnossapidon ja huollon aikana (2). Perinteisesti mittaaminen liitetään nykyhetkessä tapahtuvaksi. Tulevaisuudesta ei tiedetä mutta toisaalta tulevaisuus on seurausta siitä, mitä tänään tehdään (1). Tulevaisuudelle asetetaan tavoitteita, ja jossain vaiheessa halutaan tietää, ollaanko menossa lähemmäksi vai kauemmaksi halutusta. Kuten nykyhetkeä, myös tulevaisuutta voidaan arvioida. Turvallisuuden arvioiminen ennakolta perustuu usein kokemukseen ja tietoon aikaisemmasta vastaavasta tilanteesta tai järjestelmästä. Tällöinkin voidaan ajatella, että arvioidaan ja ennustetaan tunnettuja riskejä. (3) Yksittäisen mittarin luotettavuuteen ei kannata takertua (1). Kun mittariston rakentamisen pohjana käytetään riskinarviointia, voidaan mittarit valita keskeisten riskien mukaan (1). Liikkeelle voidaan lähteä perusasioista, kuten tapaturmat ja sairauspoissaolot, satunnaispäästöjen määrä ja vakavuus, käyttöaste ja häiriötyypit (2). Mittaristoa voidaan täydentää esimerkiksi työhygieenisillä mittareilla (2). Mittaristoa täytyy kuitenkin

57 57 jatkuvasti kalibroida (3). Ottamalla huomioon sidosryhmien odotukset ja arvostukset saadaan mittariston pohjaksi laajempi näkemys (3). Jälkikäteinen mittaaminen reaktiivisen tiedon perusteella ei missään tapauksessa ole riittävää, varsinkaan jos on olemassa mahdollisuus suuronnettomuuteen. Suuronnettomuuksia sattuu liian harvoin, että prosessin turvallisuus olisi arvioitavissa jo tapahtuneen perusteella. (2) Toisaalta: tilastollisesti tarvittaisiin tietoa pitkältä ajalta, että voitaisiin todeta ennakoivien mittareiden varmasti mittaavan tapaturmattomuutta (1). Ennakoivat mittarit kertovat kuitenkin kehityksen suunnasta, trendistä (1). Kuitenkin esimerkiksi koulutus, johdon sitoutuminen ja esimerkki sekä työntekijöiden osallistuminen turvallisuustoimintaan hyväksytään yleisesti tapaturmia vähentävinä tekijöinä (2). Ei ainakaan ole voitu osoittaa, että turvallisuustoiminnan tehostamisesta olisi haittaa (2). Tapaturmia ja lähestapaturmia analysoitaessa on selvitettävä perimmäiset syyt (1). Järjestelmällistä tapaturmantutkintaa tulisikin kehittää (2). Tapauksia tulisi selvittää sekä yksittäisinä että hakemalla samankaltaisuutta (1). Vaaratilanteista saatua tietoa tulisi hyödyntää sekä yrityksessä sisäisesti että ulkoisesti (3). Teknistä tietoa kerätään jo nyt mutta sitä ei välttämättä mielletä suoranaisesti turvallisuuteen liittyväksi (1). Prosessihäiriöt ovat kuitenkin reaktiivista tietoa, joten ennakoivaa tietoa täytyy kerätä erikseen (2). Kunnossapidon puitteissa saatetaan kerätä paljonkin hyödynnettävissä olevaa tietoa (1). Koneiden ja laitteiden turvallisuutta voidaan selvittää tarkastelemalla suojalaitteita ja automatiikkaa tai teknistä järjestelmää esimerkiksi tarkistuslistan avulla (2, 3). Järjestelmätasolla voidaan kerätä tietoa poikkeamien lukumäärästä ja taajuudesta (3). Työympäristön turvallisuutta voidaan mitata havainnointiin perustuvilla menetelmillä, kuten järjestys- ja siisteysindekseillä tai työhygieenisillä mittauksilla (2). Toiminnan turvallisuutta ympäristön kannalta voidaan mitata suoraan tai välillisesti. Jätemäärät, satunnaispäästöt ja jatkuvan, normaalin toiminnan päästöt ovat oleellista tietoa (1, 2). Mittauksessa tulee huomioida eri elementit, kuten ilma, maa, vesi ja eliöstö (3). Turvallisuusjohtamista, -järjestelmiä ja niihin liittyviä menettelytapoja voidaan arvioida parhaiten systemaattisilla auditoinneilla (1, 3). Johtamista kokonaisuutena on vaikea mitata, ja auditoinneissa keskitytäänkin ehkä enimmäkseen johdon sitoutumisen

58 58 osoittamiseen (2). Hyvän johtamisen käsite on muuttuva, eikä johda muuttuessaan välttämättä turvallisuuden parantumiseen (3). Ihmisen turvallisuutta osana järjestelmää voidaan tarkastella sekä työtehtävän ja -pisteen kannalta että ihmisen oman toiminnan kannalta. Mitattavia asioita voi löytyä työpisteen ja -välineiden ergonomiassa, suojaimien käytössä, työasennoissa ja -tavoissa (2). Erityisesti inhimillistä tietoa, kuten vaihtuvuutta, voisi kerätä ja hyödyntää enemmän (3). Henkilöturvallisuuteen vaikuttaa prosessien lisäksi myös henkilöstön oma arvomaailma (1, 2, 3). Arvojen asenteiden mittaaminen on kuitenkin hankalaa, vaikka turvallisuusilmapiirin ja -kulttuurin arvioimiseen on kehitetty kyselyitä. Asenteita voidaan mitata havainnoimalla riskinottoa sekä yksilöinä että ryhminä (3). Arvoihin voidaan ajatella voitavan vaikuttaa myös kehittämällä osaamista (3). Oppimisen ja osaamisen mittaaminen tulee korostumaan (3) Tiedon kerääminen ja hyödyntäminen Mittarilla muutetaan mitattavaksi jokin asia, jolloin mittarilla kyetään erottelemaan erilaisia laatuja ja tasoja (3). Menetelmillä muunnetaan joukko mittareita yhdeksi tunnusluvuksi (1). Menetelmä voi olla myös mittari, kuten riskien arvioinnissa tunnistettujen riskien määrä (2). Toisaalta menetelmät sisältävät yleensä tulkintaa, jolloin yhteismitallisuus ja yksiselitteisyys kärsii (3). Riskianalyysillä haetaan toiminnan heikkoja kohtia: perimmäinen ajatus on hakea toiminnalle suuntaa ja pohjaa (1). Toiminnallisesti mittari ja menetelmä kuitenkin pyrkivät samaan tavoitteeseen. Jos mittaus määritellään riittävän yksiselitteisesti, saadaan mittari, joka kuvaa turvallisuuden tilaa rajatulla alueella (3). Mittarin validiteettia tulisi verrata tapahtunutta vasten, kuten tapaturmiin (1, 2, 3). Kuitenkin tapaturmat ovat parhaimmillaankin vain tilastotietoa, jolloin tilastollinen vaihtelu synnyttää harhaisuutta. Mittarin vertailu tapaturmakehitykseen ei siis anna välttämättä todisteita mittarin validiteetista (2). Mittarin valinnassa on tärkeätä miettiä mitä halutaan mitata. Turvallisuutta tulisi mitata epäsuorasti monelta kannalta ja vertailla mittareiden korrelointia (1). Tutkimalla muiden yritysten käytäntöjä voidaan saada vihjeitä mittariston kattavuudesta (1). Mittareiden

59 59 valinnassa hyödyllistä on myös asiantuntijan apu (3). Mittarit kehittyvät koko ajan, ja yritysten tulisi valita niistä itselleen tärkeimmät ja sopivimmat (1). Mittareiden tulisi olla yksiselitteisiä ja kertoa jotain vaikutuksista (2). Mittauksen tulisi olla luotettavaa ja luonteva osa muuta toimintaa (2). Mittarin tulisi lisäksi olla luotettava eli erottelukykyinen, toistettava, subjektiivinen ja tarkka (1,3). Mittaaminen ei saa olla itsetarkoitus: mittarin hyödyllisyys punnitaan siinä, miten sen antamaa tietoa hyödynnetään (2). Mittaaminen on hankalaa, mikäli toimintatapoja ei ole määritelty. Mittaaminen ei voi olla itsetarkoitus: mittarin hyödyllisyys punnitaan kehityksen työkaluksi soveltuvuudessa (3). Turvallisuuden mittaamisen tulee olla järjestelmällistä ja säännöllistä (1). Tapaturmatietoja on kerätty jo kauan muttei välttämättä hyödynnetty muihin kuin vakuutustarkoituksiin (1). On parempi pyrkiä sisällyttämään turvallisuustieto osaksi muita järjestelmiä kuitenkin niin, että tieto on tarpeen tullen koottavissa (2). Mittareita mietittäessä tulisi kuvata järjestelmä ja miettiä, miten mittaus hajautetaan järjestelmään (2). Turvallisuustiedon hallinta voisi olla esimerkiksi suojeluorganisaation vastuulla (2). Mittareista saadun tiedon tulkinta ja hyödyntäminen on tärkeämpää kuin orjallinen mittaaminen (3). Jos halutaan vertailla yritysten turvallisuustoimintaa, on tärkeätä huomioida virhemarginaali. Vertailtavan joukon tulisi olla riittävän homogeeninen ja altistuksen sama (3). Vertailussa häntäpäähän jääneet yritykset saattavat saada herätyksen turvallisuustasonsa parantamiseen (1). Pelkkä tapaturmien vähäinen määrä ei kuitenkaan takaa, ettei järjestelmässä voisi olla vakaviakin puutteita (1). Erityisesti vertailtaessa kansainvälisesti tulee muistaa, että tapaturmat kirjataan eri tavalla. Myös tapaturmataajuus jää usein pelkäksi luvuksi eikä kerro maallikolle mitään (3). Järjestelmiin liittyvä mittaaminen koetaan jo nyt raskaana ja kömpelönä (1). Yrityksessä mittaustiedon kerääminen saattaa olla yhden henkilön vastuulla. Ylin johto kaipaa taloudellisesti perusteltua tietoa (2). Asioiden todellisia vaikutuksia, esimerkiksi imagon huonontumista, on kuitenkin miltei mahdoton selvittää markkoina (2). Useinkaan mittarit eivät ole havainnollisia, jolloin mittaus jää pakolliselle tapaturmien mittaamisen asteelle (3). Usein haluttaisiin tietää tehdäänkö asiat riittävän hyvin (3).

60 60 Lähestymistapa turvallisuuteen on ollut tekninen mutta muuttumassa ihmisläheisemmäksi (1). Kuten laadun mittaamisen alkuvaiheissa, mitataan susitavaran määrää (2). Tulevaisuudessa ei ole tarpeen enää erotella turvallisuusmittareita yleisistä toiminnan mittareista (2). Toisaalta liika mittaaminen voi johtaa asioiden teoretisoitumiseen, ja kehitetään mittareita, kun pitäisi kehittää turvallisuutta (3). Mittareilla saatetaan myös oppia taktikoimaan ja aletaan piilotella tapaturmia (3). Mittari on kehittämisen väline eikä vahti. Yleisesti yrityksissä ollaan innostuneita mutta kaivataan havainnollisia mittareita (1, 3).

61 5.2 Turvallisuuden mittaaminen TUKESin toimialan yrityksissä Tarkastuskertomukset TUKESin 43 turvallisuusselvityslaitoksen tarkastuskertomusten mukaan tapaturmatietoa hyödynnettiin systemaattisesti noin 70 prosentissa yrityksistä. Lähes 40 prosentissa yrityksistä seurattiin vaaratilanteita. Lisäksi prosessihäiriöitä, kuten satunnaispäästöjä, tilastoitiin melkein 30 prosentissa laitoksista. Muita onnettomuuksia kuin tapaturmia seurattiin noin 25 prosentissa yrityksistä. Noin 25 prosenttia laitoksista oli käyttänyt vaaran- tai riskinarvioinnin menetelmiä. Muita käytettyjä ennakoivia mittareita olivat koulutus ja aloitteet, molemmat hieman yli 20 prosentissa laitoksista, sekä investoinnit ja kustannukset, noin 16 prosentissa yrityksistä. Turvallisuuskulttuuriin viittaavia mittareita tai muita valmiita menetelmiä tarkastuskertomuksissa ei mainittu riskinarviointimenetelmiä lukuunottamatta. Taulukko 4.2 TUKESin 43 turvallisuusselvityslaitoksen tarkastuskertomuksista löytyneet turvallisuuden mittarit ja menetelmät sekä esiintymisen yleisyys. MITTARI / MENETELMÄ KPL 1. tapaturmat vaaratilanteet päästöt, vuodot vaaran/riskinarviointi (HAZOP, TVA, POA tms.) onnettomuudet (muut kuin tapaturmat) koulutus aloitteet 8 8. ympäristövahingot ja -poikkeamat 7 9. investoinnit / kustannukset jätteet kuljetusturvallisuus tuoteturvallisuus (reklamaatio-% lkv:sta, määrä, valitusten kustannukset) syttymät, tulipalot, hälytykset prosessihäiriöt ja -poikkeamat ympäristön tilan tarkkailu omaisuusvahingot sidosryhmäyhteistyö, tiedotus, avoimet ovet, onnettomuusviestintä tms johdon turvallisuuskierrokset sairauspoissaolot siisteys ja järjestys kunnossapidon ennakoiva ATK-järjestelmä ulkopuolisten tapaturmat valitukset toimintajärjestelmän (tiedonkulku, auditointi, katselmus, lainsäädäntö tms) poikkeama resurssit työhygieeniset mittaukset 1

62 kuntotestit hätäilmoitukset käytettävyys työmatkatapaturmat tupakointi ammattitaudit 1 Tarkastuskertomuksista löydetyt turvallisuuden mittarit ja menetelmät on esitetty taulukossa 4.2 esiintymisen yleisyyden mukaisessa järjestyksessä EMAS-selonteot TUKES-valvottavien 10 EMAS-toimipaikan kaikissa EMAS-selonteoissa esiintyneet mittarit olivat päästöt ja jätteet. Selonteoista ei kuitenkaan eritelty jatkuvan toiminnan päästöjä ja satunnaispäästöjä. Puolet yrityksistä tarkkaili valmistamiensa tuotteiden turvallisuusominaisuuksia elinkaaren, tuotekehityksen tai tuotteen aiheuttamien riskien kannalta. Samoin 50 prosenttia laitoksista oli hyödyntänyt ympäristölaskentaa. Selonteoista 40 prosentissa mainittiin tapaturmien seurannasta, valituksista ja ympäristön tilan seurannasta. Taulukko 4.4 Turvallisuusmittarit yleisyysjärjestyksessä TUKESin 10 EMAS-toimipaikan EMASselonteoissa. MITTARI/MENETELMÄ 1. päästöt jätteet tuotteiden turvallisuusominaisuudet (elinkaari, tuotekehitys, riskit) 5 4. ympäristökustannuslaskenta 5 5. tapaturmat (määrä, taajuus, vakavuus) 4 6. valitukset 4 7. ympäristön tilan tutkimukset 4 8. kemikaalien käyttö 3 9. läheltä piti -tapaukset prosessihäiriöt lupapoikkeamat tulipalot ja syttymät ympäristövahingot ja -vaaratilanteet työhygieeniset mittaukset koulutus toimittajien ympäristökartoitus sanktiot tai korvaukset ajankohtaiset turvallisuuden kehityshankkeet kuljetusturvallisuus työpaikkaselvitykset ELMERI työkykyindeksi 1 KPL

63 eläköitymiset ammattitaudit poikkeamat toimintajärjestelmästä TUTTAVA ilmapiiriselvitys altistuminen haitallisille aineille yrityskuva työterveyskustannukset tutkimus- ja tuotekehityskustannukset vakuutuskustannukset ja jälkihoitovaraukset 1 TUKESin 10 EMAS-toimipaikan EMAS-selonteoista ja ympäristöraporteista löytyneet turvallisuuden tason mittarit ja seurantamenetelmät on esitetty yleisyysjärjestyksessä taulukossa Yrityshaastattelut Varsinainen haastattelu tehtiin kolmessa yrityksessä, joista kahdessa henkilöstöä oli kolmensadan molemmin puolin, ja yhdessä Yritysten toimialat olivat petrokemian teollisuus ja metalliteollisuus. Kaikilla yrityksillä oli käytössä johtamisjärjestelmä tai -järjestelmiä, joissa turvallisuusnäkökohtia oli osana järjestelmää tai muodostivat oman järjestelmänsä. Yksi yritys kuului myös vapaaehtoisiin ohjelmiin. Yrityksissä haastateltiin turvallisuus- ja ympäristöasioista vastaavia henkilöitä. Taulukko 4.19 Taustatietoa haastatteluissa mukana olleista yrityksistä. TAUSTATIEDOT A B C Henkilöstön määrä Toimiala muovikemian- teollisuus öljytuotteiden markkinointi ja maahantuonti Laatu-, ympäristö- tai turvallisuusjärjestelmä integroitu laatu-, turvallisuus- ja ympäristöjärjestelmä sertifioidut ISO-standardit 9001 ja sekä DNV:n OHSMS (työterveys- ja turvallisuus- sertifikaatti) Responsible care -ohjelma ICC (kestävän kehityksen ohjelma) oma järjestelmä, vastaa ISO standardia mutta sisältää myös työturvallisuus- ja työterveysnäkökohdat metalliteollisuus sertifioidut laatu- ja ympäristöjärjestelmät (ISO 9000, ISO ja EMAS) Haastatellut henkilöt turvallisuuspäällikkö turvallisuuspäällikkö 1. suojelupäällikkö 2. ympäristöpäällikkö 3. sisäinen ympäristötarkastaja Ajankohta TUKES-valvonta turvallisuusselvityslaitos toimintaperiaatelaitos turvallisuusselvityslaitos

64 64 Haastattelussa mukana olleiden yritysten taustatiedot on esitetty taulukossa Yritys A Yritys A:n turvallisuustoiminnan yleisenä periaatteena on, että kaikki vahingot ja tapaturmat ovat estettävissä. Turvallisuuden tason seuraaminen on määritelty toimintajärjestelmässä. Seurattavaa tietoa ovat muun muassa prosessi-, huolto- ja kunnossapitotiedot, koulutus, tapaturmat ja vaaratilanteet, päästö- ja jätetiedot sekä hätätilannesuunnitelmat. Toimintaperiaatteiden noudattamista tarkkaillaan osana toimintajärjestelmän auditointeja. Päämäärät puretaan mittareiksi toimintajärjestelmän auditoinnin yhteydessä. Ympäristöpäämäärien tarkennuksessa käytetään lisäksi ympäristövaikutusten merkittävyystarkastelua. Ylin johto seuraa tapaturmataajuutta. Sisäisessä tietoverkossa on saatavilla kuukausiraportti, josta käy ilmi tapaturmataajuus. Intranetissä on myös kunnossapitotiedot, lait ja luvat sekä auditointi- ja poikkeamaraportit. Tietokantoihin on pääsy kaikilta toimipaikan päätteiltä. Muita turvallisuuden tasosta kertovia mittaustuloksia arkistoidaan laitoskohtaisesti. Laitoshäiriötilanteissa lähetetään tiedote jakelukeskukseen, joka toimittaa sen edelleen muille laitoksille, johdolle ja tiedotusvälineille. Yrityksessä tiedon arveltiin kulkevan melko tehokkaasti, sillä laitos on verraten pieni. Toisaalta taas automatiikka takaa sen, että prosesseihin liittyvä tieto kirjautuu ihmisistä riippumatta. Koulutusta järjestetään tarpeen mukaan, muun muassa tapaturmantutkinnasta. Sopimuskumppaneiden turvallisuustasoa ei seurata. Tultaessa työskentelemään yrityksen alueelle on kuitenkin tentittävä turvallisuussäännöt työluvan saadakseen. Yrityksen turvallisuustasoa verrataan RC-ohjelman puitteissa muihin kemianteollisuuden yrityksiin sekä kotimaassa että muualla. Turvallisuutta ei ole hyödynnetty mainonnassa. Tietoa turvallisuuden mittaamisesta yritys on kerännyt itse. Turvallisuusjohtamisjärjestelmän toimintaan ollaan oltu tyytyväisiä.

65 65 Taulukko 4.20 Yritys A:n turvallisuuden mittarit ja mittaamismenetelmät. OSA-ALUE MITTARI TAI MENETELMÄ Tekniset järjestelmät työhygieeniset mittaukset (mm. melu, valaistus) kunnossapito prosessihäiriöt Johtamisjärjestelmät ja toimintajärjestelmien edellyttämien auditointien toteutumisprosentti menettelytavat toimittajien arviointi turvallisuusnäkökohtia vasten turvallisuuskustannukset sidosryhmien yhteydenotot työyhteisön terveystarkastukset Ei-toivotut tapahtumat tapaturmat (määrä ja taajuus) vaaratilanteet ympäristöhaittailmoitukset syttymät ja soihdutus päästöt veteen ja ilmaan ympäristön tilan tarkkailu (mittaukset) toimenpidesuositukset muun muassa viranomaisilta asiakaspalautteet (reklamaatiot) Turvallisuuskulttuuri työtyytyväisyyden selvittämisestä vastaa työterveyshuolto Yritys A:ssa käytetyt turvallisuuden mittarit ja menetelmät on esitetty taulukossa Yritys B Yritys B:n turvallisuuspolitiikkana on, että kaikki onnettomuudet, loukkaantumiset ja ammattisairaudet ovat ehkäistävissä. Ympäristönsuojelun periaatteena on vahinkojen välttäminen sekä päästöjen ja jätteiden määrän vähentäminen haitallisten rajojen alapuolelle. Työ- ja tuoteturvallisuus- sekä liiketapaperiaatteisiin on kirjattu turvallisuuden tason seuraaminen. Tarkkailu määritellään myös toimintajärjestelmässä, ja mittaamisen toimintaperiaatteiden noudattamista tarkkaillaan osana järjestelmäauditointia. Toimintajärjestelmän mukaisesti tehdään vuosittain turvallisuuden toimintaohjelma, jonka tavoitteet ovat selkeästi mitattavia. Myös jokainen toimintajärjestelmän osa sisältää oman tarkistuslistan, mittarinsa, joilla järjestelmän toteutumista mitataan. Mittaaminen nähdään osana normaalia työntekoa, ja järjestelmän osana myös mittaamisen tavoitteena on sen jatkuva parantaminen. Ylimmällä johdolla on seurantaan ja katselmuksiin liittyvää vastuuta. Johdon rooli on ohjaava. Turvallisuuden tason seurantaan liittyvää koulutusta on järjestetty osana järjestelmään liittyvää koulutusta. Suurimmalla osalla toimipaikoista on mahdollisuus käyttää sisäistä tietoverkkoa, josta löytyy tiedot yrityksen vahinkotapahtumista, läheltä piti

66 66 -tapauksista ja turvallisuusaloitteista. Tietojen saatavuudesta vastuussa olevat henkilöt on nimetty. Koska yritys kuuluu kansainväliseen konserniin, vertailee emoyhtiö toimintaansa eri maissa. Turvallisuustoiminnan hyvää tulosta on käytetty sisäisesti motivointiin. Turvallisuusjohtamisjärjestelmästä ja mittareita on apua saatu emoyhtiöltä. Järjestelmä ja mittarit on kuitenkin rakennettu itse, ja kokemus on osoittanut sen toimivaksi. Järjestelmän mittareita ollaan parhaillaan miettimässä uudelleen, ja tarkoitus on karsia laajaa mittaristoa suppeammaksi. Taulukko 4.21 Yritys B:n turvallisuuden mittarit ja mittaamismenetelmät. OSA-ALUE MITTARI TAI MENETELMÄ Tekniset järjestelmät vaarallisten aineiden luettelo ohjelma ennakkohuoltoja ja testauksia varten kriittisten toimintojen tunnistaminen riskienarvioinnit (RA) ja niissä todetut/korjatut puutteet sekä seurantalistat ja raportoinnit johdolle turvallisuusanalyysit ympäristövaikutusten arviointi pitoisuusmittaukset Johtamisjärjestelmät ja turvallisuusjohtamisjärjestelmän suunnitellut ja toteutuneet päivitykset, suunnitellut menettelytavat ja toteutuneet tavoitteet, suunnitellut ja toteutuneet arvioinnit sekä edellisessä arvioinnissa todetut ja aikataulun mukaan korjatut puutteet kriittiset henkilöt ja pätevyyden arvioinnit (%) turvallisuuskokoukset (suunnitellut ja toteutuneet) johdon turvallisuuskäynnit (suunnitellut ja toteutuneet) toimenpiteitä vaativien turvallisuusasioiden seuranta turvallisuuskokouksissa koulutus (henkilökunnan suoritustaso, koulutustarpeen arviointi, koulutustapahtumat, koulutuksiin ja kertauksiin osallistuneet henkilöt) muutokset henkilöstössä, laitteissa tai toiminnassa (riskinarvioinnit sekä muutoksenhallintaan koulutetut ja pidetyt koulutukset suunnitellut ja toteutuneet hätätilanneharjoitukset ja -koulutukset tulityöluvat ja kaasutestitodistukset urakoitsijoiden ja töiden määrä, urakoitsijoiden alkukoulutukset projektien riskinarvioinnit kriittiset toimittajat (määrä, työnaikainen arviointi, arviointilistat, arviointien ohi käytetyt, arvioinneissa todettujen parannustoimien toteutuminen, henkilö- ja ympäristövahingot) työpaikkaselvitys ja ergonominen selvitys sekä ergonomisissa selvityksissä havaittujen puutteiden korjaaminen työhöntulotarkastukset ja huumausainetestit työkyky ja kuntoutus sekä liikunta ja viriketoiminta Ei-toivotut tapahtumat henkilö- ja ympäristövahinkojen sekä vaaratilanteiden määrä kuljetuskalustovahingot vahinkojen syyt suunnitellut ja toteutuneet korjaavat toimenpiteet lakiosaston kommentit vakavissa tapauksissa työperäiset sairaudet poissaoloilmoitusten seuranta päästöjen ja jätteiden seuranta, lupaehtojen ylitykset maaperätutkimukset Turvallisuuskulttuuri ei mittareita Yritys B:n turvallisuusmittarit on esitetty taulukossa 4.21.

67 Yritys C Yritys C:ssä turvallisuuden tason tarkkailu on politiikassa määritelty toiminnan riskien jatkuvana tunnistamisena. Politiikassa sitoudutaan myös ympäristöasioiden jatkuvaan parantamiseen asettamalla määrällisiä ja mitattavia tavoitteita. Lisäksi arvioidaan sopimuskumppaneiden ympäristökäytäntöjä. Tavarantoimittajilta ja alihankkijoilta edellytetään tapaturmatietojen toimittamista yritykselle. Toimintaperiaatteiden noudattamista kontrolloidaan sisäisissä ja ulkoisissa auditoinneissa. Turvallisuustoiminnan mitattavat tavoitteet ja mittareiden seuranta sovitaan yksiköiden strategiasuunnitelmissa sekä prosessien toimintasuunnitelmissa. Yksiköiden johtajat tekevät turvallisuuskierroksia ja raportoivat niistä. Yksikön johto seuraa kuukausittaisia yhteenvetoja tapaturmista ja läheltä piti -tapauksista sekä ennustetta turvallisuuden kehittymisestä. Johto on saanut koulutusta turvallisuuskierroksiin, ja henkilöstön pienryhmät oman työnsä vaarojen arviointiin. Sisäisessä tietoverkossa on tiedot tapaturmista ja vaaratilanteista sekä ympäristöön liittyvistä asioista. Yksiköiden tapaturmataajuudesta tiedotetaan jatkuvatoimisesti monitoreilla, joita on muun muassa ruokalassa ja infossa. Tietojärjestelmiä ollaan kehittämässä niin, että kaikki seurantaan liittyvä tieto voidaan syöttää suoraan lomakepohjille. Järjestelmän on tarkoitus hälyttää, jos tavoitteita ei saavuteta. Turvallisuuteen liittyvän tiedon tulkinnasta, tiedottamisesta ja dokumentoinnista vastaa tiedon tuottaja. Mittaaminen nähdään konkreettisena todisteena kehittymisestä; tavoitteiden määrällisyys helpottaa seurantaa. Mittareiden tärkeinä ominaisuuksina nähdään niiden ymmärrettävyys sekä se, että tieto kertyy normaalin toiminnan ohessa. Yritys C:n turvallisuuden mittarit ja menetelmät on esitetty taulukossa 4.22.

68 68 Taulukko 4.22 Yritys C:n turvallisuuden mittarit ja mittaamismenetelmät. OSA-ALUE MITTARI TAI MENETELMÄ Tekniset järjestelmät riskinarviointi Johtamisjärjestelmät ja pienryhmien tekemät riskinarvioinnit menettelytavat johdon turvallisuuskierrokset laatupalkintokriteeristön mukainen itsearviointi toimittajavalinnassa arvioidaan sopimuskumppaneita myös turvallisuus- ja ympäristönäkökohtien avulla ympäristöön liittyvät yhteydenotot TUTTAVA (tarpeen mukaan) Ei-toivotut tapahtumat tapaturmat (määrä ja taajuus) sairauspoissaolot ammattitaudit vapaa-ajan tapaturmat alihankkijoiden tapaturmat (määrä ja taajuus) ilmoitetut vaaratilanteet ympäristöhaittojen merkittävyystarkastelu Turvallisuuskulttuuri aikaisemmin tehty työilmapiirikyselyjä nykyään oman työn riskinarvioinnissa käydään läpi myös inhimilliset lisätekijät -tarkastuslista sidosryhmäanalyysit (esim. oma henkilöstö) Yritys C:ssä on aikaisemmin käytetty ympäristönsuojelun tehokkuuden mittarina toteutettujen korjaavien toimenpiteiden ja havaittujen puutteiden suhdelukua. Mittarista kuitenkin luovuttiin, koska sen ei koettu olevan riittävän tehokas ja informatiivinen Yritysesimerkki balanced scorecard -tuloskortista Kaasuja tuottavalla ja toimittavalla yrityksellä on sertifioitujen laatu-, turvallisuus- ja ympäristöjärjestelmien lisäksi käytössä balanced scorecard -mallin mukainen tuloskorttimenetelmä. Tuloskortin tarkoituksena on tukea johtamista ja kehittämistä antamalla kokonaiskuva toiminnan painopisteistä ja niiden tasosta. Tuloskortin mittarit on rakennettu alhaalta ylöspäin: mittarit pohjautuvat yksityiskohtaisempiin tuote-, henkilö- ja yksikkötason mittareihin. Perinteisten taloudellisten mittareiden rinnalle on otettu ympäristö-, työturvallisuus- ja työterveysmittareita. (Kuva 4.1)

69 69 TALOUDELLINEN NÄKÖKULMA ASIAKAS- NÄKÖKULMA Suoritusmittarit uusmyynti toimitusvarmuus asiakasuskollisuus asiakastyytväisyys markkinaosuus Suoritusmittarit myynnin kasvu OVA, mmk OIBD, % OPPIMINEN JA KASVU Suoritusmittarit myynti/henkilö henkilöstön tyytyväisyys sairauspoissaolot Malcolm Baldrige -pisteet tapaturmien määrä työkykyindeksi SISÄISTEN LIIKETOIMINTA- PROSESSIEN NÄKÖKULMA Suoritusmittarit patenttihakemukset kapasiteetin käyttöaste varaston kiertonopeus reklamaatiot tuotekustannukset toimituskustannukset uusitut sopimukset sähkönkulutus kaatopaikkajätteet kuljetuspäästöt Kuva 4.1 Yritysesimerkki tasapainotetusta mittaristosta (Holmlund 2000). Yrityksen turvallisuuden mittarit on viety kahteen näkökulmaan, sisäisiin liiketoimintaprosesseihin sekä oppimiseen ja kasvuun. Prosessimittarit kuvaavat lähinnä jatkuvan toiminnan aiheuttamia ympäristövaikutuksia, kuten energiankulutusta, päästöjä ja jätteitä. Toiminnassa turvallisuuden kannalta keskeisimpiä mukaan on otettu kuljetusten aikana sattuneet satunnaispäästöt. Reaktiivisia, ei-toivottuja tapahtumia kuvaavia tunnuslukuja ovat tapaturmien määrä sekä sairauspoissaolot. Ennakoivaa tietoa henkilöstön hyvinvoinnista antaa työtyytyväisyys ja työkykyindeksi. Varsinaista turvallisuuskulttuurista kertovaa tunnuslukua ei käytetä. Sidosryhmien tarpeista saadaan tietoa asiakastyytyväisyyden ja reklamaatioiden avulla. Sidosryhmiä kiinnostavaa tietoa voisi olla myös tuoteturvallisuus. Turvallisuuden taloudellista näkökulmaa ei ole liitetty tuloskorttiin. Myöskään teknisen turvallisuuden tason seuranta ei selviä tuloskortin perusteella. Tuloskortti soveltuu hyvin ylimmän johdon työkaluksi mutta antaa esimerkiksi viranomaiselle liian ylimalkaista tietoa turvallisuustoiminnasta. Toisaalta turvallisuudesta kertovat mittarit esimerkkitapauksessa ovat lähinnä reagoivia, kuten tapaturmatietoja.

70 70 Mittaristoa kannattaisi laajentaa valitsemalla muutama oman toiminnan kannalta keskeinen mittari turvallisuuden eri osa-alueilta, kuten tekninen turvallisuus, johtaminen ja menettelytavat sekä turvallisuuskulttuuri. Myös ympäristöturvallisuutta kuvaavia mittareita voisi lisätä.

71 71 6. TULOSTEN TARKASTELU 6.1 Keskeiset tulokset Miksi ja kenelle mitataan Asiantuntijat hyväksyivät nollatapaturma-ajattelun turvallisuustoiminnan ainoaksi oikeaksi visioksi. Myös yrityksissä oltiin sitä mieltä, että kaikki onnettomuudet, loukkaantumiset ja ammattisairaudet ovat ehkäistävissä. Yritysten turvallisuustoiminnan yleisenä periaatteena pidettiin kaikkien tapaturmien estämistä. Vastaavasti ympäristöturvallisuus voidaan määritellä kaikkien vahinkojen ja häiriöiden estämiseksi. Edelleen ympäristönsuojelun päämääränä nähtiin olevan vahinkojen välttäminen sekä jätteen määrän ja päästöjen vähentäminen haitallisten rajojen alapuolelle. Toisaalta asiantuntijat kuitenkin epäilivät, että nolla tapaturmaa soveltuisi konkreettisen turvallisuustoiminnan tavoitteeksi. Asiantuntijoiden mukaan mittaaminen on keino tietää, missä ollaan ja mihin ollaan menossa. Turvallisuustoiminnan tulosta on verrattava asetettuihin tavoitteisiin. Toiminnan parantaminen yleensä vaatii nykytason selvittämistä: mittaaminen palvelee juuri tätä tarkoitusta. Mittauksesta saatuja tietoja voidaan hyödyntää esimerkiksi suunniteltaessa investointeja ja koulutuksia. Mittaamisella katsottiin myös tukevan vakuuttavaa viestintää. Toisaalta kuitenkin nähtiin, että usein mittaaminen on lähinnä jälkikäteistä tapaturmien tilastointia. Mittareiden ja menetelmien käsitteellistä erottelemista ei pidetty tärkeänä: toiminnallisesti molemmissa on tavoitteena turvallisuuden parantaminen. Mittarin tärkeänä ominaisuutena pidettiin sitä, että tieto kertyy osana normaalia toimintaa. Toisaalta kuitenkin asiantuntijat arvelivat, ettei ennakoivaa tietoa kerry tällä hetkellä riittävästi. Mittaamiseen liittyvistä toimintatavoista tulee sopia tarkasti, jotta mittaustietoon voidaan luottaa. Päätarkoitus ei saa hämärtyä: mittaamisen tavoitteena on toiminnan parantaminen. Mittaria asiantuntijat totesivat voitavan arvioida sen hyödynnettävyyden kannalta. Yrityshaastatteluissa mittaamista yleisesti pidettiin yrityksissä tärkeänä. Turvallisuuden mittaaminen oli kuitenkin enemmän turvallisuustoiminnan toteutumisen valvontaa kuin strategista toiminnan mittaamista. Yhdessä yrityksessä oltiin parhaillaan rakentamassa

72 72 balanced scorecard -järjestelmää. Yrityksissä oltiin yhtä mieltä siitä, että mittareita varten tarvittavan tiedon tulisi kertyä normaalissa toiminnassa. Asiantuntijoiden mielestä erilaisten sidosryhmien odotukset yrityksen turvallisuuden suhteen eroavat tasovaatimuksiltaan: viranomaiset edellyttävät vähimmäisvaatimusten noudattamista, kun taas asiakkaat eivät ole valmiita tinkimään tuoteturvallisuudesta oman turvallisuutensa kustannuksella. Viranomaisten rooli turvallisuustoiminnassa haluttiin nähdä lähinnä ohjaavana. Todettiin, että viranomaisen ja yrityksen turvallisuusintressit ovat periaatteessa samat. Eräs asiantuntija vertasi viranomaista sähkömittarin lukijaan, joka välillä tarkistaa, ollaanko samoissa lukemissa. Tiedostamalla sidosryhmien erilaiset tarpeet turvallisuuden ja tiedon suhteen saadaan mittaristolle laajempi ja kantavampi pohja. Hyvän turvallisuustuloksen hyödyntämisen markkinoinnissa asiantuntijat näkivät kilpailuvalttina, kunhan turvallisuustoiminnan perimmäinen tarkoitus ei unohdu. Hyvä turvallisuustulos todettiin valtiksi, jota ei vielä käytetä, ainakaan siinä määrin kuin ympäristöasioita. Yrityksissä omaa turvallisuustulosta ei vielä oltu aktiivisesti hyödynnetty markkinoinnissa. Hyvää tulosta oli hyödynnetty lähinnä sisäisesti henkilöstön motivointiin. Sertifioidut johtamisjärjestelmät nähtiin nykyään toiminnan edellytyksenä eikä niillä katsottu enää olevan suurta markkina-arvoa. Turvallisuuden mittaaminen puolestaan koettiin yrityksissä asiana, jolla etumatkaa muihin yrityksiin saatettaisiin saavuttaa. Vaikka turvallisuuden merkitystä ei vähätelty, ei sitä kuitenkaan nähty vielä yritystoiminnan eettisenä periaatteena. Myöskään imagotekijänä turvallisuus ei vaikuttanut nousevan ratkaisevaksi tekijäksi. Toisaalta korostettiin vuoropuhelua sidosryhmien kanssa mutta imagon menettämistä ei oltu huomioitu riskitarkasteluissa Mitä mitataan Asiantuntijat korostivat mittareiden valinnassa yrityksen omia lähtökohtia ja tarpeita: mittareiden ja menetelmien soveltuvuutta toimialalle tulee harkita tarkoin. Mittariston kattavuus puolestaan voidaan arvioida joko benchmarkkauksen tai kokemuksen pohjalta. Mittariston rakentamisen lähtökohtana tulisi olla perusteellinen riskinarviointi. Ottamalla sidosryhmät huomioon saadaan mittariston pohjaksi laajempi näkemys: tällöin on kuitenkin muistettava turvallisuuden arvosidonnaisuus.

73 73 Asiantuntijoiden mielestä teknistä tietoa ei hyödynnetä turvallisuustoiminnassa parhaalla mahdollisella tavalla. Ympäristöturvallisuuden tunnusluvuiksi soveltuvina nähtiin päästöt ja jätemäärät sekä normaalin että poikkeavan toiminnan aikana. Haastatellut kuitenkin totesivat, etteivät ole ympäristöasiantuntijoita. Turvallisuuskulttuuria arvioitiin voitavan mitata toisaalta arvojen ja asenteiden kautta mutta myös hyödyntämällä enemmän henkilöstöstä saatavaa tietoa tai testaamalla osaamista. Turvallisuuskulttuuria arvioitaessa onkin mietittävä, yritetäänkö muuttaa enemmän ihmistä vai toimintatapoja. Toisaalta osaamisen kehittäminen vaikuttaa henkilön asenteisiin. Taulukossa 5.1 on tarkastuskertomuksista, EMAS-selonteoista ja yrityshaastatteluista kerättyjä turvallisuuden mittareita.

74 Taulukko 5.1 TUKESin toimialan yritysten käyttämiä turvallisuuden mittareita. OSA-ALUE MITTARI TAI MENETELMÄ Tekniset järjestelmät riskinarviointi työhygieeniset mittaukset kunnossapito, ennakkohuollot ja testaukset käytettävyys vaaralliset aineet tuotannossa ja varastossa Johtamisjärjestelmät ja riskinarvioinnit (toteutetut, todetut ja korjatut puutteet) menettelytavat kriittiset toiminnot auditoinnit (toteutuminen, havainnot) siisteys ja järjestys johdon turvallisuuskierrokset laatupalkintokriteeristön mukainen itsearviointi koulutus (määrä, vaikuttavuus, kattavuus, tentit) aloitteet muutokset ja projektit (riskinarvioinnit, koulutetut) yhteydenotot, palautteet sidosryhmiltä ympäristöhaittojen merkittävyystarkastelut investoinnit, kustannukset, säästöt tuotteiden turvallisuusominaisuudet (elinkaari, tuotekehitys, riskit) hätätilannevalmius (ensiapukoulutukset, pelastusharjoitukset) turvallisuusresurssit vakuutuskustannukset ja jälkihoitovaraukset ergonominen selvitys, työkykyindeksi, viriketoiminta Ei-toivotut tapahtumat tapaturmat (määrä, taajuus, vakavuus) vaaratilanteet sairauspoissaolot ammattitaudit vapaa-ajan tapaturmat onnettomuudet (muut kuin tapaturmat) satunnaispäästöt ja vuodot, prosessihäiriöt ja -poikkeamat syttymät, tulipalot, hälytykset kuljetusvahingot poikkeamat toimintajärjestelmistä tai luvista sanktiot tai korvaukset haitoista ja vahingoista Turvallisuuskulttuuri työilmapiirikysely yrityskuva 74 Tarkastuskertomusten perustella laitoksissa on käytössä enimmäkseen reagoivia, eitoivotuista tapahtumista kertovia turvallisuusmittareita, kuten tapaturmat ja vaaratilanteet. Teknisten järjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi oli yrityksistä käytetty lähinnä erilaisia vaaran- ja riskinarviointimenetelmiä. Vain muutama laitos oli maininnut käyttävänsä kunnossapidon tietoja turvallisuuden tason seurannassa. Johtamisjärjestelmiä ja menettelytapoja arvioitiin keräämällä tietoa henkilöstön koulutuksesta ja kustannuksista. Näitä mittareita hyödynsi kuitenkin tarkastuskertomusten mukaan alle neljännes tutkimuksessa mukana olleista. Samoin vajaassa neljänneksessä toimipaikoista käytettiin ennakoiviksi luettavia mittareita, kuten koulutusastetta ja aloitteiden määrää. Varsinaisia turvallisuuskulttuurimittareita, asenne- tai ilmapiiriselvityksiä, ei tutkimuksessa löytynyt. TUKESin valvomien EMAS-toimipaikkojen EMAS-selontekojen mukaan eniten mittareita käytettiin johtamisjärjestelmien ja menettelytapojen sekä ei-toivottujen tapahtumien seurantaan. Johtamisjärjestelmän ja menettelytapojen yleisin mittari oli

75 75 turvallisuuskustannusten seuranta, jota hyödynsi puolet yrityksistä. Toisaalta myös tuotteiden turvallisuusominaisuuksia kuvaavia tunnuslukuja ja arvioivia menetelmiä esittivät puolet yrityksistä. Ei-toivottujen tapahtumien mittareita olivat päästöt ja jätteet, joiden määrien kehityksestä EMAS-selonteoissaan tiedottivat kaikki yritykset. Päästöistä kertovissa tunnusluvuissa ei kuitenkaan eroteltu jatkuvia, normaalin toiminnan päästöjä ja satunnaisia, häiriötilanteisiin liittyviä päästöjä. Tapaturmista EMAS-selonteoissaan tiedotti hieman alle puolet, samoin valituksista ja ympäristön tilan tarkkailusta. Noin kolmanneksella toimipaikoista käytettiin mittarina vaaratilanteita ja kemikaalien käytön määriä. Muita mittareita, kuten syttymät ja tulipalot sekä yrityskuva, hyödynsivät vain yksittäiset yritykset. Teknisistä järjestelmistä saatavaa tietoa hyödynnettiin alle puolessa yrityksistä. Ilmapiiriä tai yrityskuvaa selvittivät EMAS-selontekojen mukaan vain kaksi toimipaikkaa. Tarkastuskertomusten ja EMAS-selontekojen perusteella voidaan päätellä, että yritykset käyttävät monipuolisesti hyvin erilaisia mittareita. Oletettavaa kuitenkin on, että hyvä mittaamiskäytäntö keskittyy vain muutamiin yrityksiin: suurimmalla osalla yrityksistä on parannettavaa perusasioissakin, kuten tapaturmien tilastoimisessa. Haastatteluissa tapaturmien määrä ja taajuus miellettiin parhaiten turvallisuutta mittaavaksi. Ei-toivottuja tapahtumia asiantuntijat kuvasivat oppimiskokemuksiksi, joista tulee ottaa tieto talteen. Tapauksista voidaan etsiä samankaltaisuuksia esimerkiksi vertailemalla eitoivottuja tapahtumia eri yritysten kesken. Yrityksissä turvallisuustasoa vertailtiin tapaturmalukujen osalta konsernien sisällä muihin toimipaikkoihin sekä kansainvälisten järjestöjen tai ohjelmien kautta ulkomaisiin saman toimialan yrityksiin. Yhdessä yrityksessä vertailussa käytettiin lisäksi laatupalkintokriteeristöä sekä ekotasetta ja elinkaariarviointia tuotteiden vertailussa. Turvallisuuden ennakoiva mittaaminen osoittautui haastatteluissa käsitteenä epämääräiseksi ja osin tuntemattomaksikin. Eräät asiantuntijat katsoivat ennakoivien mittareiden perustuvan enemmän kokemukseen aikaisemmasta kuin todelliseen tietoon siitä, miten ennakoivat mittarit ennustavat vahinkokehitystä. Esiintyi epäilyä, voiko tai tuleeko turvallisuutta mitata etukäteen. Mittareiden validisuus katsottiin voitavan todeta

76 76 vain tapaturmakehitykseen vertaamalla. Valmiita menetelmiä turvallisuuden mittaamiseen ei yrityksissä juurikaan hyödynnetty Mittaaminen käytännössä Yrityksissä turvallisuuden tason tarkkailu oli osin määritelty yrityksen politiikassa tai toimintaperiaatteissa. Yhdessä yrityksessä mittarit olivat kiinteä osa järjestelmää. Muissa varsinaiset mittarit oli kirjattu yksityiskohtaisemmin turvallisuustoiminnan suunnitelmiin. Johtamisjärjestelmään kirjatut mittarit sitovatkin mittaamisen kiinteästi toimintaan: toisaalta järjestelmään sidottujen mittareiden muuttaminen vaatii aina järjestelmän päivittämistä. Yrityksissä käytettiin muun muassa merkittävyystarkastelua ja riskinarviointia turvallisuustoiminnan painopisteiden valinnassa. Painopistealueiden perusteella tehtiin toimintasuunnitelma, jonka tavoitteiden tuli olla mitattavia. Toimintaperiaatteista ei kuitenkaan ollut aina helposti havaittavissa, miten turvallisuudesta saatavaa tietoa käytännössä hyödynnetään. Haastatteluihin valituissa yrityksissä turvallisuuden toimintajärjestelmän osaksi liitetyt mittarit mittasivat samalla järjestelmän toteutumista. Turvallisuustoiminnan ja turvallisuuden mittaamista olikin yrityksissä vaikea erottaa toisistaan. Yrityksissä turvallisuuden tason seurantaan liittyvää tietoa oli saatavilla sisäisessä tietoverkossa. Yhdessä yrityksessä tapaturmataajuudesta tiedotettiin henkilöstölle aktiivisesti näytöillä. Yhdessä haastattelussa mukana olleista yrityksistä velvoitettiin myös tavarantoimittajilta ja alihankkijoilta tapaturmatietoja. Ylimmän johdon rooli turvallisuuden tason seurannassa nähtiin enemmän ohjaavana ja vastaanottavana. Johdon turvallisuuden mittaamiseen liittyvä vastuu oli lähinnä tapaturmataajuuden seuraamista. Yhdessä yrityksessä johto teki säännöllisiä turvallisuuskierroksia sekä raportoi niistä. Arvioitaessa turvallisuustoimintaa menetelmien avulla saatetaan samasta yrityksestä saada erilaisia tuloksia eri menetelmillä. Asiantuntijoiden mielestä vertailussa selkeät pelisäännöt puuttuvat. Vertailun arveltiin kuitenkin kannustavan heikoimpia yrityksiä turvallisuustasonsa parantamiseen. Toisaalta järjestelmiin verrattaessa saadaan vertailukelpoista tietoa, mutta yrityksien omat toimivat käytännöt saattavat saada järjestelmiin verrattaessa ansiottoman tuomion. Auditointimenetelmien katsottiin puolestaan selvittävän turvallisuustoimintaa monipuolisesti sitomatta erityiseen malliin.

77 77 Asiantuntijoiden mielestä auditoinnit soveltuvat erityisesti johtamisjärjestelmien ja menettelytapojen arviointiin. Edelleen tulisi kuitenkin muistaa, että auditointimenetelmien takana on ideaalimalli hyvästä käytännöstä, johon toimintaa verrataan. Hyvän johtamisen käsitettä asiantuntijat pitivät muuttuvana ja epämääräisenä Mittaamisen uhkat ja mahdollisuudet Mittaamisen uhkakuvaksi asiantuntijat esittivät tilanteen, jossa liiallinen teoretisoiminen johtaa mittareiden kehittämiseen turvallisuustoiminnan kehittämisen sijaan. Mittareilla taktikoidaan ja kuvitellaan, että mittari pitää huolen turvallisuuden tasosta; mittaria kuvattiin haastattelussa kehittämisen välineeksi eikä vahdiksi. Esiintyi myös pelkoa, että raskaat mittaristot kasautuvat yrityksissä yhden tai muutaman ihmisen vastuulle. Mittaamisen kehittämisessä asiantuntijat näkivät tärkeänä oppimiseen ja osaamiseen liittyvän tiedon hyödyntäminen. Mittareiden tulisi kertoa havainnollisesti siitä, tehdäänkö asiat riittävän hyvin. Mittareilta kaivattiin myös taloudellista ulottuvuutta, jolloin ne olisivat havainnollisempia myös ylimmän johdon käytössä. Turvallisuuden mittaamisen nykytilaa verrattiin laadun mittaamisen alkuvaiheisiin, jolloin kerättiin tietoa susitavaran määrästä. Turvallisuus todettiin asiaksi, jota ei tulisi erottaa yrityksen muusta toiminnasta. Asiantuntijat arvelivat, ettei turvallisuuden mittareita tulevaisuudessa enää erotettaisi yritystoiminnan muista mittareista. 6.2 Haastateltujen yritysten mittaamiskäytäntöjen tarkastelu TUKESin näkökulmasta Uusi asetus vaarallisten kemikaalien käsittelystä ja varastoinnista edellyttää osalta TUKESin valvomia laitoksia turvallisuusselvitystä. Turvallisuusselvityksessä laitoksen tulee kuvata suorituskyvyn tarkkailu eli menettelyt, joilla turvallisuustasoa arvioidaan. Tämä edellyttää, että turvallisuustoiminnan tavoitteet ovat konkreettisia, mitattavia asioita. Seveso II -direktiivissä todetaan, että suurin osa onnettomuuksista johtuu johtamis- ja organisaatiojärjestelmien puutteista.

78 78 Tehokas suorituskyvyn mittaaminen edellyttää sekä ennakoivien että jälkikäteismittareiden käyttöä. Turvallisuusjärjestelmän suorituskyvyn tarkkailussa jälkikäteismittarit, kuten vakavat onnettomuudet, eivät kuitenkaan ole riittävä mittari. Ennakoivia mittareita ovat esimerkiksi seurantatiedot laitteistojen kunnosta ja työympäristön järjestystasosta, turvallisuuskoulutuksesta, turvallisuusaloitteista, vaaran arvioinnin tuloksista sekä turvallisuuteen liittyvistä asenteista. (TUKES-ohje K1-1999) Taulukko 5.2 Yhteenveto haastateltujen yritysten käyttämistä erilaisista turvallisuuden tason mittareista ja menetelmistä. OSA-ALUE MITTARI TAI MENETELMÄ Tekniset järjestelmät riskinarvioinnit (todetut/korjatut puutteet), turvallisuusanalyysit vaarallisten aineiden luettelo kunnossapito, ennakkohuollot ja testaukset kriittisten toimintojen tunnistaminen työhygieeniset mittaukset (mm. melu, valaistus) prosessihäiriöt Johtamisjärjestelmät ja pienryhmien tekemät oman työn riskinarvioinnit menettelytavat laatupalkintokriteeristön mukainen itsearviointi sopimuskumppaneiden turvallisuus- ja ympäristönäkökohta-arviointi turvallisuusjohtamisjärjestelmä (suunnitellut ja toteutuneet päivitykset, tavoitteet, auditoinneissa todetut ja korjatut puutteet) turvallisuuskokoukset (suunnitellut ja toteutuneet) johdon turvallisuuskierrokset (suunnitellut ja toteutuneet) koulutus (henkilökunnan suoritustaso, koulutustarpeen arviointi, koulutustapahtumat, koulutuksiin ja kertauksiin osallistuneet henkilöt) muutokset henkilöstössä, laitteissa tai toiminnassa (riskinarvioinnit sekä muutoksenhallintaan koulutetut ja pidetyt koulutukset suunnitellut ja toteutuneet hätätilanneharjoitukset ja -koulutukset tulityöluvat ja kaasutestitodistukset projektien riskinarvioinnit toimittajien arviointi turvallisuusnäkökohtia vasten (määrä, arviointien ohi käytetyt, arvioinneissa todettujen parannustoimien toteutuminen, henkilö- ja ympäristövahingot, urakoitsijoiden alkukoulutukset) työpaikkaselvitys ja ergonominen selvitys (selvityksissä havaittujen puutteiden korjaaminen) työhöntulotarkastukset ja huumausainetestit terveystarkastukset, työkyky ja kuntoutus sekä liikunta ja viriketoiminta turvallisuuskustannukset sidosryhmien yhteydenotot toimenpidesuositukset muun muassa viranomaisilta lakiosaston kommentit vakavissa tapauksissa ympäristön tilan tarkkailu TUTTAVA Ei-toivotut tapahtumat tapaturmat (määrä ja taajuus) vahingot (muut kuin henkilövahingot, esim. satunnaispäästöt, laitevahingot) vaaratilanteet sairauspoissaolot ja ammattitaudit vapaa-ajan ja alihankkijoiden tapaturmat (määrä ja taajuus) kuljetusvahingot vahinkojen ja tapaturmien syyt päästöjen ja jätteiden lupaehtojen ylitykset ympäristöhaittailmoitukset syttymät ja soihdutus asiakasreklamaatiot Turvallisuuskulttuuri työilmapiirikysely riskinarvioinnissa inhimilliset lisätekijät -tarkistuslista sidosryhmäanalyysit (esim. oma henkilöstö)

79 79 Taulukossa 5.2 on esitetty yhteenveto haastateltujen yritysten turvallisuuden tason seurantaan käyttämistä mittareista ja menetelmistä. Teknisten järjestelmien turvallisuutta yrityksissä seurattiin tunnistamalla vaaroja ja kriittisiä toimintoja sekä arvioimalla niiden aiheuttamia riskejä. Kunnossapidon ja huoltotoiminnan tiedot sekä prosessihäiriöt kirjattiin kunnossapidon tietojärjestelmään ja hyödynnettiin turvallisuustarkasteluissa. Työhygieenisten mittausten ja ergonomisten selvitysten avulla kerättiin tietoa fyysisitä työolosuhteista. Teknisistä järjestelmistä saatavaa tietoa olisi hyvä esittää myös tiivistetyssä ja yleisemmässä muodossa, esimerkiksi laskemalla järjestelmien käytettävyyttä. Yritykset käyttivät eniten mittareita apuna johtamisjärjestelmien ja menettelytapojen tehokkuuden arviointiin. Mittareita olivat esimerkiksi suunnitellut ja toteutuneet tavoitteet, auditoinnit, kokoukset sekä turvallisuuskustannukset. Henkilöstöstä kertovia tunnuslukuja olivat osaaminen, terveys ja työkyky. Sidosryhmien yhteydenottojen, viranomaisten antamien toimenpidesuositusten ja lakiosaston kommenttien avulla arvioitiin vaatimustenmukaisuutta. Riskejä arvioitiin sekä pienryhmissä että projektien ja muutosten yhteydessä. Myös sopimuskumppaneita arvioitiin omia turvallisuusperiaatteita vasten. Ei-toivottujen tapahtumien mittareita olivat oman henkilöstön ja urakoitsijoiden tapaturmatiedot, satunnaispäästöt sekä laite- ja kuljetusvahingot. Myös tapaturmien ja vahinkojen syyt pyrittiin selvittämään ja luokittelemaan. Yrityksissä seurattiin lisäksi sairauspoissaoloja ja ammattitauteja. Muita mittareita olivat muun muassa päästöjen ja jätteiden lupaehtojen ylitykset, ympäristöhaittailmoitukset, syttymät ja soihdutus sekä asiakasreklamaatiot. Myös pienempiä häiriöitä ja poikkeamia kannattaisi seurata, jolloin myös kunnossapito saisi tarvitsemaansa tietoa. Haastatelluissa yrityksissä ei oltu käytetty varsinaisia turvallisuuskulttuurimittareita eikä niitä löytynyt tarkastuskertomuksista. Toisaalta yrityksillä oli jo käytössä menettelyitä, jota kuvaavat yrityksen suhtautumista turvallisuusasioihin, kuten johdon turvallisuuskierrokset ja sidosryhmämittarit. Turvallisuuskulttuurin mittaamista vaikeuttaa huomattavasti se, että kansallisesti ei ole kokemusta kirjallisuudessa esitettyjen kulttuuri- ja asennemittareiden soveltuvuudesta suomalaisiin yrityksiin. Suomessa on kuitenkin perinteitä esimerkiksi työilmapiirin ja työkyvyn mittaamiselle. Työterveyshuollon ammattitaito ja kokemusta

80 80 voitaisiin hyödyntää myös turvallisuuskulttuurin mittaamisessa, jossa luottamuksellisuus on tärkeää. 6.3 Tulosten käytettävyys Tutkimusta tehtäessä oli käytettävissä hieman vajaa puolet TUKESissa tehtävistä uuden lainsäädännön mukaisista tarkastuksista turvallisuusselvityslaitoksissa. Tarkastuskertomukset eivät aineistona soveltuneet parhaalla mahdollisella tavalla määrällisen analyysin tekemiseen yritysten käyttämistä turvallisuuden mittareista ja menetelmistä. Virhettä aiheutti muun muassa se, että tarkastuksien aikana ei aina ole perusteellisesti selvitetty turvallisuuden mittareita ja menetelmiä. Tieto mittareista ei välttämättä ole kirjautunut tarkastuskertomuksiin, vaikka yrityksillä olisikin toimivia käytäntöjä. Tulokset voivat siis antaa tilanteesta todellisuutta heikomman kuvan. Toisaalta mittareiden poimimista tarkastuskertomuksista vaikeutti se, että mittarit esiintyivät niissä hieman eri nimillä. Monissa yrityksissä kerättiin poikkeamatietoa, jonka sisältöä ei ollut selitetty tarkemmin. Tarkastuskertomuksista jouduttiin siis osin tulkitsemalla päättelemään, mitä mittaria kulloinkin tarkoitettiin. Mittarit ovat toisaalta saattaneet kirjautua yhden yrityksen kohdalla toistuvasti, jos yritys on ilmoittanut kuuluvansa kemianteollisuuden RC-ohjelmaan. RC-ohjelman mittarit on kunkin yrityksen kohdalla purettu yksittäisiksi mittareiksi. Toisaalta kaikissa RC-yrityksissä ei välttämättä käytetä kaikkia RC-ohjelman mittareita. Erilaisten mittareiden keräämistä EMAS-selonteoista vaikeutti se, että selonteoissa mainittiin ainoastaan mittari, kuten annettu koulutus, mutta varsinaisia mittaustietoja ei esitetty. Lisäksi samankaltaisia tunnuslukuja esitettiin selonteoissa hieman eri nimillä.. Harhaan saattaa johtaa myös se, etteivät yritykset välttämättä tiedota EMAS-selonteoissaan työturvallisuuden tunnusluvuista: tapaturmia tilastoi EMAS-selontekojen mukaan vain neljä yritystä. Useimmat selonteot keskittyivätkin selvittämään yrityksen välittömiä, jatkuvan toiminnan vaikutuksia ympäristöön eivätkä niinkään yrityksen turvallisuutta ympäristön ja ihmisen kannalta.

81 81 Tutkimuksessa käytetty aineisto, kymmenen EMAS-toimipaikkaa, oli liian pieni johtopäätöksien tekemiseen. Aineistosta saatuja tuloksia tulisikin käyttää ainoastaan idealistana siitä, millaisia ympäristöturvallisuutta kuvaavat mittarit voivat olla. Yrityshaastatteluissa aika rajoitti johtamisjärjestelmiin ja käytäntöihin tutustumisen syvällisyyttä. Parhaiten tuloksia turvallisuuden mittareista ja menetelmistä TUKESin toimialan yrityksissä voidaan hyödyntää tarjoamalla esimerkkejä muille yrityksille siitä, millaisia mittareita turvallisuuden mittaamiseen voidaan käyttää. 6.4 Johtopäätökset Kuten eräs asiantuntija haastatteluissa totesi, muistuttaa turvallisuuden mittaaminen yrityksissä laatuajattelun alkuaikoja, jolloin mitattiin lähinnä virheellisten tuotteiden määrää. Laatuasioissa tuotelaatu muuttui kuitenkin nopeasti kokonaislaaduksi. Samoin voidaan laajentaa turvallisuuden käsitettä työturvallisuudesta kokonaisturvallisuudeksi. Turvallinen organisaatio ei aiheuta vaaraa tuotteidensa, palveluidensa tai toimintansa kautta ihmisille, luonnolle eikä omaisuudelle. Turvallisuus on osa yrityksen imagoa, ja toisaalta turvallisuuden tulisi olla yksi yrityksen eettisistä periaatteista. Esimerkiksi sijoittajan kannalta yritystoiminnan eettinen kestävyys voi toimia valintakriteerinä. Tulevaisuudessa yritykset joutuvat kilpailemaan entistä enemmän myös pätevästä työvoimasta. Yritykseen, jossa työntekijät viihtyvät, on helppo saada ammattitaitoista henkilöstöä. Työtyytyväisyyteen voi osaltaan vaikuttaa myös turvallisuus. Turvallisuutta mitataan, jotta sitä voitaisiin parantaa. Kokonaisturvallisuuden jäsentämisessä toimivat apuna mittarit, jotka myös ryhdittävät turvallisuustoimintaa, kun tuloksia voidaan verrata tavoitteisiin. Mittareita voidaan hyödyntää toiminnan suunnittelussa, johtamisen apuvälineinä. Turvallisuuden mittarit ja tunnusluvut tulisi kytkeä osaksi kokonaisvaltaista strategista suunnittelua ja taloudenpitoa. Mittarit luovat vakuuttavuutta sidosryhmille ja toimivat todistuksena siitä, että yritys todella tekee kuten väittää. Mittareilla on kuitenkin muutakin kuin mainosarvoa: myös viranomainen voisi hyödyntää niitä valvonnassaan. Tämä vaatisi kuitenkin mittareiden yhdenmukaistamista.

82 82 Tarkastuskertomusten perusteella yrityksissä ei juurikaan hyödynnetä valmiita menetelmiä turvallisuuden tason arvioimiseksi. Tapaturmat olivat käytetyin turvallisuuden mittari. Toisaalta osassa yrityksistä kuitenkin mitataan jo muutakin kuin tapaturmia: muita reagoivia mittareita olivat satunnaispäästöt, vahingot, vaaratilanteet ja valitukset. Yritysten ennakoivia mittareita olivat riskinarvioinnit, koulutus, tuoteturvallisuus, kustannukset ja aloitteet. Yrityksissä ei oltu tehty turvallisuuteen liittyvien asenteiden tai ilmapiirin selvityksiä. Toisaalta turvallisuuden mittaaminen ei ole vielä vakiinnuttanut paikkaansa yritysten strategisessa ajattelussa. Mittarit, mikäli niitä on, ovat irrallaan organisaation muusta toiminnasta, ja mittaavat lähinnä suunnitellun toiminnan toteutumista. Asialla on kuitenkin myönteinen puolensa, sillä toiminnan toteutumisen ja tehokkuuden tarkkaileminen voidaan nähdä osana ennakoivaa mittaamista. Turvallisuuden mittaamisen teoriassa korostetaan paljon yrityksen omien lähtökohtien ja tarpeiden merkitystä. Miten nämä tarpeet saadaan selville? Apuna voidaan käyttää esimerkiksi malleja turvallisuuden eri osa-alueista. Mallit korostavat, että turvallisuus muodostuu osista, kuten tekniset järjestelmät, johtamisjärjestelmät ja menettelytavat sekä turvallisuuskulttuuri, joita tulisi voida mitata etukäteen. Perinteisiä jälkikäteisiä mittareita ei tule unohtaa, mutta niihin ei tulisi luottaa ainoana tietolähteenä turvallisuuden tasosta. Esimerkkejä turvallisuuden osa-alueiden mittareista on koottu kuvaan 5.1.

83 83 RISKINARVIOINNIT SIISTEYS JA JÄRJESTYS HÄIRIÖTIEDOT KUNNOSSAPITOTIEDOT LUOTETTAVUUSTIEDOT KÄYTETTÄVYYS TAPATURMIEN VAKAVUUS JOHDON KIERROKSET AUDITOINNIT HENKILÖSUOJAINTEN KÄYTTÖ VIRANOMAISPALAUTE JOHDON KIERROKSET PALOTURVALLISUUS JA HÄTÄTILANNEVALMIUS LAKIEN JA ASETUSTEN NOUDATTAMINEN TYÖILMAPIIRI TURVALLISUUS- TOIMENPITEET KOULUTUS TURVALLISUUSKIERROKSET AUDITOINNIT Turvallisuuskulttuuri PIENRYHMÄTOIMINTA Tekniset järjestelmät Johtamisjärjestelmät ja menettelytavat ALOITTEET TYÖKYKY JA KUNTOTESTIT ERGONOMIA Ei-toivotut tapahtumat TURVALLISUUSKUSTANNUKSET TAPATURMATAAJUUS VAARATILANTEET TAPATURMIEN SYYT SOPIMUSKUMPPANEIDEN TAPATURMAT SAIRAUSPOISSAOLOT AMMATTITAUDIT POISSAOLOKUSTANNUKSET VASTAANOTTOKÄYNNIT ONGELMAJÄTTEET SATUNNAISPÄÄSTÖT 5.1 Esimerkkejä turvallisuuden eri osa-alueiden mittareista (van Steen 1996, muokattu) Mittaristoa kootessa kannattaa valita erilaisia mittareita, ennakoivia ja reagoivia sekä määrällisiä ja laadullisia. Mittaristoja ei voida sellaisenaan kopioida yritykseltä toiselle, vaan yrityksen tulisi arvioida oman toimintansa turvallisuuden ratkaisevia tekijöitä, esimerkiksi riskinarvioinnin avulla. Vertailemalla mittareita muiden yritysten käyttämiin voidaan arvioida mittariston kattavuutta. Turvallisuuden tason tarkkailuun soveltuvaa tietoa kertyy yrityksissä jo nyt, ja ongelma onkin enemmän tiedon hyödyntämisessä. Esimerkiksi kunnossapidon tietoja ei mielletä suoraan turvallisuuteen liittyväksi. Ennen kuin lähdetään kehittämään uusia mittareita ja niihin liittyviä toimintatapoja, olisi hyvä inventoida yrityksessä normaalisti kertyvää tietoa. Poikkeamiin ja kunnossapidon toimiin liittyvää dokumentointia yksinkertaistamalla ja yhdistämällä erilaisia käytäntöjä esimerkiksi tarkistuslistaksi saataisiin helpommin hyödynnettävää tietoa. Tässä kannattaa käyttää apuna yritysten sisäisiä tietoverkkoja, jolloin säästytään paperityöltä, ja samalla tieto on heti kaikkien saatavilla. Jatkossa yrityksiltä tulisi kerätä järjestelmällisesti tarkempaa kokemusperäistä tietoa mittareiden valinnasta ja hyödyntämisestä turvallisuustoiminnassa, esimerkiksi TUKESin tarkastuskäyntien yhteydessä. Jatkotutkimuksen aiheita:

84 84 turvallisuuden mittareiden hyödyntäminen viranomaisen valvontatoiminnassa ennakoivien turvallisuuden mittareiden suhde yrityksen vahinkotaajuuteen kokemuksia ja seurantatietoa erilaisia valmiita menetelmiä käyttäviltä yrityksiltä turvallisuuden mittaamisen menetelmien vaikutuksesta, erityisesti turvallisuuskulttuurin osalta turvallisuuden merkitys yrityksen imagotekijänä, eettisenä periaatteena ja työtyytyväisyyden edistäjänä.

85 85 7. YHTEENVETO Käsitys onnettomuuksiin johtavista tekijöistä on vaikuttanut paitsi onnettomuuksien tutkintaan mutta myös onnettomuuksia ehkäisemään pyrkivään lainsäädäntöön: useat työnantajaa ja toiminnanharjoittajaa koskevat lait edellyttävät erilaisten henkilö-, ympäristö- ja omaisuusvahinkoja aiheuttavien riskien tunnistamista ennakolta. Onnettomuuksien syitä selvitettäessä pyritään löytämään vahingon syntymiseen vaikuttavia piileviä tekijöitä esimerkiksi organisoinnissa ja koulutuksessa sekä toisaalta välittäviä tekijöitä toimintaedellytyksissä, kuten työn kannalta hankalat työvälineet. Esimerkkinä ennakoivasta ajattelutavasta lainsäädännössä on asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista (n:o 59/1999). Asetus vaatii toiminnanharjoittajalta selvitystä turvallisuusjohtamisjärjestelmästä. Hyvin toimivalla turvallisuusjohtamisjärjestelmällä toiminnanharjoittaja voi vähentää vaadittavien viranomaistarkastusten määrää. Jotta viranomainen voisi vakuuttua riittävästä turvallisuustasosta, tarvitaan perusteltua tietoa: yhtenä tietolähteenä voivat toimia turvallisuuden tason seurannassa käytettävät mittarit ja menetelmät. Tutkimuksessa selvitettiin TUKESin valvonnassa olevien laitosten käyttämiä turvallisuustasoa kuvaavia mittareita ja menetelmiä. Turvallisuusselvityslaitosten tarkastuskertomuksia analysoimalla saatiin yleistä kuvaa yritysten käyttämistä turvallisuuden mittareista ja menetelmistä TUKESin toimialalla. Tarkempaan selvitykseen valittiin vielä kolme yritystä, joissa haastateltiin ympäristö- ja turvallisuusasioista vastaavia henkilöitä. Yritysten katsottiin edustavan hyvää käytäntöä turvallisuuden mittaamisessa. Koska turvallisuus TUKESin toiminta-ajatuksen perusteella sisältää paitsi henkilöturvallisuuden myös ympäristön ja omaisuuden suojelun osana laitosturvallisuutta, hyödynnettiin lisäksi TUKESin valvonnassa olevien EMAS-toimipaikkojen EMASselontekoja. EMAS-selonteoista kerättiin yritysten hyödyntämiä ympäristöturvallisuutta kuvaavia tunnuslukuja ja menetelmiä niiden mittaamiseksi. Yrityksissä ei juurikaan käytetty valmiita menetelmiä turvallisuuden eri osa-alueiden mittaamiseen. Vaikka tapaturmat olivat käytetyin yksittäinen turvallisuuden mittari,

86 86 hyödynsivät muutamat yritykset jo ennakoivaakin tietoa, kuten koulutusta. Turvallisuuskulttuuria ei yrityksissä oltu selvitetty. Tutkimuksessa tehtiin myös kirjallisuusselvitys, jossa etsittiin malleja ja menetelmiä turvallisuuden mittaamiseen. Teoriaa ja yrityshaastatteluita täydennettiin haastattelemalla kolmea asiantuntijaa. Teorian, haastatteluiden ja TUKESin toimialan yritysten käytännön avulla pyrittiin tuottamaan havainnollisia esimerkkejä siitä, miten turvallisuuden eri osaalueita voidaan mitata. Jäsentämällä turvallisuus ei-toivotuiksi tapahtumiksi, tekniseksi turvallisuudeksi, johtamisjärjestelmiksi ja menettelytavoiksi sekä turvallisuuskulttuuriksi saadaan vihjeitä erilaisista turvallisuusmittareista. Mittaamalla turvallisuuden positiivisia tekijöitä ennakoivasti vähennetään riippuvuutta jälkikäteisestä tiedosta. Turvallisuuden ennakoiva mittaaminen ei kuitenkaan osoittautunut vakiintuneeksi käytännöksi yrityksissä. Edelleen yleisimmät turvallisuutta kuvaava mittarit olivat tapaturmatunnuslukuja. Tapaturmia tai muuta jälkikäteistä tietoa ei kuitenkaan suositella ainoaksi turvallisuuden mittariksi: myös kunnossa olevia asioita tulee mitata. Tapaturmien sijaan tulee kiinnittää huomiota vaarallisiin toimintatapoihin ja vahingon syntymiselle alttiisiin oloihin, joita aiheuttavat esimerkiksi muutokset ja kiire. Erilaisia mittareita valitsemalla voidaan vältetään mittaamisen sudenkuopat, kuten mittareilla keinottelu. Turvallisuuden mittariston rakentamisessa välttämätön pohjatyö on yrityksen tarpeiden miettiminen ja kartoittaminen. Erilaisten riskinarviointien ja auditointien avulla voidaan saada tietoa tärkeimmistä kehittämisalueista. Mittareiden kehittämisessä kannattaa hyödyntää yrityksissä valmiina olevaa tietoa sekä muiden yritysten hyviä esimerkkejä. Mittareita ei kuitenkaan tulisi kopioida suoraan muilta. Turvallisuuden tason tunnusluvut palvelevat sekä viranomaista että yritystä: osoittamalla riittävän turvallisuustason voi viranomainen vähentää yritykseltä vaadittavien tarkastusten määrää. Jotta erilaisia turvallisuuden mittareita voitaisiin hyödyntää viranomaisvalvonnassa, tarvittaisiin tietoa erilaisten turvallisuuden mittareiden ja menetelmien sekä vahinkokehityksen suhteesta. Myös erilaisten yritysesimerkkien laajempi katsaus voisi antaa tietoa siitä, mitkä menetelmät tai mittarit ovat osoittautuneet

87 87 käyttökelpoisimmiksi yritysten turvallisuustoiminnassa. Jatkossa tietoa turvallisuuden mittaamisesta voitaisiin tehokkaasti kerätä osana viranomaisen valvontatoimintaa.

88 88 8. LÄHDELUETTELO Aaltonen, M Tapaturmien ehkäisystä koituvat säästöt. Työterveiset (1995):4. Työterveyslaitos, Helsinki. Verkkodokumentti, viitattu Saatavissa: Aaltonen, M. 1996a. A consequence and cost analysis of occupational accidents in the furniture industry. People and work. Research reports 6. Työterveyslaitos, Helsinki. 68 s. Aaltonen, M. 1996b. Costs of accidents. Artikkeliliite teoksessa: Aaltonen, M A consequence and cost analysis of occupational accidents in the furniture industry. People and work. Research reports 6. Työterveyslaitos, Helsinki. 17 s. ACSNI Organising for Safety. Health and safety commission. Advisory Committee on the Safety of Nuclear Installations (ACSNI). HMSO, London. 100 s. Ahonen, G Henkilöstötilinpäätös yrityksen ikkuna menestykselliseen tulevaisuuteen. Kauppakaari Oyj, Yrityksen tietokirjat, Helsinki. 178 s. Ala-Risku, M Riskien arviointi työpaikalla. Työkirja. Työministeriön työsuojeluosasto, Tampere. 61 s. Andersin, H., Karjalainen, J. ja Laakso, T Suoritusten mittaus ohjausvälineenä. Tammer-Paino Oy, Tampere. 111 s. Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista, (59/1999) Verkkodokumentti, viitattu Saatavissa: Bailey, C. W. & Petersen, D Using perception surveys to assess safety system effectiveness. Professional safety, February, Journal of the American society of safety engineers, ASSE. Ss Bartholome, C Safety performance measurement system used within Solvay. In: Cacciabue, P. C.; Gerbaulet, I.; Mitchinson, N. (eds.) Safety management systems in the process industry. Proceedings CEC seminar on , Ravello (SA), Italy. Office for official publications of the European communities, Luxembourg. Ss Blumenthal, M Teoksessa: Tarrants, W. E The measurement of safety performance. Garland STMP Press, New York. Ss Booth, R. T Monitoring health and safety performance an overview. Journal of health and safety. 1993:9. Ss. 5 16

89 89 Booth, R. T. & Lee, T. R The role of human factors and safety culture in safety management. Journal on engineering manufacture. 1995, vol 209. Ss BS 8800:fi Ohje työterveys- ja -turvallisuusjohtamisjärjestelmistä. Suomen standardisoimisliitto SFS. Helsinki, Oy Edita Ab. 87 s. Cooper, D Improving safety culture. A practical guide. John Wiley & Sons, Chichester. 302 s. Cox, S. J.; Cheyne, A. J. T.; Alexander, M Safety culture in offshore environments. Proceedings of the 13 th triennal congress of the International association. From experience to innovation. IEA 97, part 3. Finnish institute of occupational health, Helsinki. Ss Cox, S. & Cox, T Safety systems and people. Butterworth-Heinemann, Oxford. 339 s. DNV (Det Norske Veritas) Kansainvälinen turvallisuuden arviointijärjestelmä. International safety rating system (ISRS). Arvioijan ohjekirja. 292 s. Eronen, A Henkilöstöinformaatio ja yrityksen arvo. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA), Helsinki. 102 s. Eskola, J. & Suoranta, J Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino. Gummerrus, Jyväskylä. 268 s. Gillet, J. E Obtaining inherently robust solutions from root cause analysis. In: Accident investigation. Seminaariraportti IS 1144 Accident investigation, , Lontoo. IBC UK Conferences limited, UK. Glendon, I. A. & McKenna, E. F Human safety and risk management. Chapman&Hall, London. 398 s. Hammar, L Teoksessa: Wahlström, B. (toim.) Säkerhetsindikatorer inom kärnkraftindustrin; definitioner, användning och erfarenheter. Seminaariraportti VTT, Espoo. VTT Automaatio, Espoo. Harrison, C Safety culture. Teoksessa: van Steen, J. (toim.) Safety performance measurement. Iso-Britannia, Institution of chemical engineers. Ss Hawksley, J. L Monitoring the implementation of local procedures. Teoksessa: van Steen, J. (toim.) Safety performance measurement. Iso-Britannia, Institution of chemical engineers. Ss Heikkilä, J. & Kuusisto, A Teollisuusyrityksen turvallisuuden hallinta. Työkaluja kehittämisen eri vaiheisiin. Seminaarimateriaalin liite,

90 90 Turvallisuusjohtaminen-seminaari Unitas kongressikeskus, Helsinki. 56 s. Heinrich, H. W., Petersen, D., Roos, N Industrial accident prevention. A safety management approach. 5. p. McGraw-Hill Book Company. USA. 468 s. Hudson, P. T. W.; Wagenaar, W. A.; Reason, J. T.; Groeneweg, J.; van der Meeren, R. J. W.; Visser, J. P Enhancing safety in drilling: implementing TRIPOD in a desert drilling operation. 1 st International conference on health, safety and environment , The Hague, Netherlands. Society of petroleum engineers, SPE Ss Häkkinen, K Turvallisuuden tunnuslukujen erot eri maiden kesken. Seminaariesitelmä. Turvallisuuden tunnusluvut johtamisvälineenä, seminaari Partek Oyj, Helsinki. Häkkinen, K., Lahtela, J. ja Rauko, M ASKELMA turvallisuustilanteen arviointi. Teollisuusvakuutuksen työsuojelujulkaisu no 7. Teollisuusvakuutus, Helsinki. 48 s. Hämäläinen, P.; Mattila, M.; Molarius, R. (toim.) Ympäristöriskit satunnaispäästöjen analysointi. 2. painos. Opetushallitus, Helsinki. 136 s. IAEA (International atomic energy agency) Numerical indicators of nuclear power plant safety performance. Report of a workshop, Vienna, and a technical committee meeting, Vienna, IAEA-TECDOC-600. IAEA, Wien. 70 s. IISI International iron and steel institute Accident-free steel. Report by Committee on human resources workin group on improving steel plant safety. 104 s. Jacobs, H. H Teoksessa: Tarrants, W. E The measurement of safety performance. Garland STMP Press, New York. Ss Johansson, K Samir occupational safety audit and follow-up system. A paper presented in IEA 1997, Part III. Ss Johansson, K, ja Ilvessuo, M Palautejärjestelmä työturvallisuudella tuloksiin. Pohjola-yhtiöiden julkaisuja 11/1991. Vantaa, Uudenmaan kirjapaino Oy. 22 s. Jyrinki, E Kysely ja haastattelu tutkimuksessa. Hämeenlinna, Karisto Osakeyhtiön kirjapaino. 160 s. Kaplan, R. S. & Norton, D. P Tasapainotettu mittaristo strategisena johtamisjärjestelmänä. (Alkuperäinen artikkeli: Using the balanced scorecard as a

91 91 strategic management system. Harvard business review, Jan-Feb Harvard college, USA.) Yritystalous 1997:1. Ss Kemianteollisuus ry Vastuu huomisesta Toiminnan tulokset Kirjapaino Libris, Helsinki. 21 s. Kemianteollisuus ry Responsible Care Vastuu huomisesta. Verkkodokumentti, viitattu Saatavissa: Kletz, T. A Accident investigation missed opportunities. In: Accident investigation. Papers presented at IS 1144 Accident investigation, , London. IBC UK Conferences limited, UK. Ss. 1 6 Konola, J. ja Mäki, K. M Tuotantojärjestelmän käyttökokemustiedon hallintajärjestelmä. Teoksessa: Holmberg, K. (toim.) Käyttövarmuus ja käyttökunnon hallinta. VTT Symposium 196. VTT, Espoo. Ss Koppen, G. ja Top, W. N Condition measurement. Teoksessa: van Steen, J. (toim.) Safety performance measurement. Iso-Britannia, Institution of chemical engineers. Ss Koskensyrjä, M. & Vainio, J. Työturvallisuuden mittaaminen ja menetelmät. Tampereen teknillinen korkeakoulu, turvallisuustekniikan laitos. Raportti s. Kuusela, J. ja Ilvessuo, M TUTTAVA työkirja järjestyksen ja siisteyden kehittämiseen. Pohjola-yhtiöiden työkirjoja painos. Vesanpaino Oy, Helsinki. 26 s. Kuusisto, A Turvallisuustoiminnan arviointiin menetelmiä. Työ Terveys Turvallisuus. Ss Kuusisto, A Turvallisuustoiminnan mittarit. Seminaariesitelmä, Turvallisuusjohtaminen-seminaari Unitas kongressikeskus, Helsinki. Laamanen, K., Laine, R. O., Pääkkönen, J., Vakkuri, J., Vallinoja, V. ja Väyrynen, P Mittaamisen parantaminen. 1.p. Helsinki, Oy Edita Ab. 68 s. Laitinen, H Työturvallisuus alkaa järjestyksestä. Työterveiset (1995):3. Työterveyslaitos, Helsinki. Verkkodokumentti, viitattu Saatavissa: Laitinen, H., Rasa, P.-L. ja Ruohomäki, I TR-mittari Rakennustyömaan työturvallisuuden auditointi. Esite. Työterveyslaitos, Työturvallisuusosasto. 15 s Laitinen, H.; Rasa, P.-L.; Lankinen, T.; Lehtelä, J. ja Leskinen, T. 2000a. ELMERI Teollisuuden työympäristön havainnointi. 2. uudistettu painos. Työterveyslaitos, Helsinki. 24 s.

92 92 Laitinen, H.; Lankinen, T.; Rasa, P.-L.; Räsänen, T.; Visuri, M. ja Lindström, K. 2000b. The secret of low-accident rate companies in the metal product industry. Teoksessa: Safety in the modern society. Work, home, leisure. People and work, reseach reports 33. Työterveyslaitos, Helsinki. Ss Lappalainen, J.; Oksa, P.; Mattila, M.; Kivi, P. (toim.) Miten selvitetään rakentamisen terveysriskit. Työpaikkaselvitysmenetelmät ja niiden käyttö. Työterveyslaitos, Helsinki. 53 s. Lehtinen, E Turvallisuuden tunnuslukujärjestelmät. Seminaariesitelmä: Turvallisuuden tunnusluvut johtamisvälineenä, seminaari Partek Oyj, Helsinki. Lehtinen, E.; Wahlström, B.; Piirto, A IAEA-CN-61/25. Management of safety through performance indicators for operational maintenance. International conference on advances in operational safety of nuclear power plants. Vienna s. Levä, K Pk-yrityksen laatu-, turvallisuus- ja ympäristöjohtaminen: integroidun laatujärjestelmämallin kehittäminen. Lisensiaatintutkimus. Tampereen teknillinen korkeakoulu. 113 s. Liukkonen, P Laaja-alainen toiminnanseuranta. Edita, Helsinki. 255 s. Mansikka-aho, U Työntekijän hyvinvointi lisää tuottavuutta. Teoksessa: Työolot ja taloudellinen ajattelu Sosiaali- ja terveysministeriö, työsuojeluosasto. Tampere. Ss Manuele, F. A On the practice of safety. 2. painos. Van Nostran Reinhold, New York. 277 s. Mattila, M TYÖN KUVA: työpaikkaselvityksen menetelmä. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Tampere. 149 s. Mattila, M Miten arvioida turvallisuutta ja terveyttä. Seminaariesitelmä Riskin arviointi työpaikalla -seminaarissa Helsinki, Säätytalo. Sosiaali- ja terveysministeriö, työsuojeluosasto. 7 s. Mattila, M.; Rantanen, E.; Hyttinen, M The quality of work environment, supervision and safety in building construction. Vol 22, no 17. Ss Moisio, J Laatu-, ympäristö- ja turvallisuusjärjestelmien mittareiden laatiminen. Ympäristö ja turvallisuus balanced scorecard -esimerkki. Qualitas Fennica Oy, Helsinki. Saatavissa osin myös:

93 93 Mätäsaho, R., Niskala, M. ja Tuomala, J Ympäristölaskentatoimi johdon apuvälineenä. WSOY, Porvoo. 208 s. Niemitz, K. J.; Köhler, J.; Jochum, C.; Schadler, N An integrated modular audit system. Teoksessa: van Steen, J. (toim.) Safety performance measurement. Iso-Britannia, Institution of chemical engineers. Ss Nurmi, M Laatuaapinen. Opas pk-yritysten kehittämiseen. Tampereen teknillinen korkeakoulu, turvallisuustekniikan laitos. 127 s. OHSAS 18000:fi Työterveys- ja työturvallisuusjohtamisjärjestelmät. Spesifikaatio. Suomen standardoimisliitto SFS, Helsinki. 24 s. Olve, N.-G.; Roy, J.; Wetter, M Balanced scorecard yrityksen strateginen ohjausmenetelmä. WSOY, Porvoo. 256 s. PK-RH, Pk-yrityksen riskienhallinta Verkkodokumentti, viitattu Saatavissa: Prosessiturvallisuus: tarkistuslista. Responsible Care Vastuu huomisesta. Kemianteollisuus ry. 9 s. Ramus, C.; Steger, U.; Winter, M Ympäristönsuojelu tarjoaa kilpailuedun. Yritystalous (1997):2. Ss Alkuperäinen artikkeli: Environmental protection can give a competitive edge. Perspectives for managers. Vol. 24, no 8. IMD International, Lausanne. Rankin, P SafetyMAP a health and safety audit system. Proceedings of IEA 97, part III. Finnish institute of occupational health, Helsinki. Ss Rantanen, E.; Hyttinen, M.; Mattila, M Järjestys ja työtapaturmat talonrakennustyömaalla. Työ ja ihminen. Vol 7, no 2, ss Reason, J A systems approach to organisational error. Proceedings of the conference: International perspectives on ergonomics. IEA 94, part I. Finnish institute of occupational health, Helsinki. Ss Reason, J Managing the risks of organizational accidents. Iso-Britannia, Ashgate publishing Ltd. 252 s. Reason, J Teot muuttavat turvallisuuskulttuuria. Työ Terveys Turvallisuus. Vol 29, no 13. S. 46 Riala, R. & Laitinen, H Riskinarviointi työpaikalla. Työterveiset (1998):4. Työterveyslaitos, Helsinki. Verkkodokumentti, viitattu Saatavissa:

94 94 Riskien arviointi työssä EU-opas. Työsuojeluhallinto, Tampere. 54 s. Saatavissa: Ruuhilehto, K. ja Suokas, J Organisaation turvallisuusanalyysi MORT. Käsikirja. VTT tiedotteita VTT Offsetpaino, Espoo. 56 s. Ruuhilehto, K. ja Vilppola, K Turvallisuuskulttuuri ja turvallisuuden edistäminen yrityksessä. TUKES-julkaisu 1/2000. Helsinki. 75 s. Ruuhilehto, K. ja Virolainen, K Kunnossapidon turvallisuusanalyysi MORT. Käsikirja. VTT tiedotteita VTT Offsetpaino, Espoo. 50 s. Saari, J Työturvallisuuden tehostaminen kokeilututkimusten valossa. Työterveyslaitoksen tutkimuksia 4, (1986):4. Työterveyslaitos, Helsinki. Ss Saari, J.; Mattila, M.; Aaltonen, M.; Seppälä, A.; Hyödynmaa, M.; Laitinen, H.; Lepistö, J.; Ojanen, K.; Saarela, K. L.; ja Salminen, R Tapaturmatorjunnan tehostaminen -tutkimuksen toteutus aineisto ja menetelmät. Työterveyslaitoksen tutkimuksia Vol 4, ss Salo-Asikainen, S. & Liesimaa, V EMAS ja ISO hyötyä ympäristölle ja yrityksille. 2. uudistettu painos. Ympäristöministeriö, Vantaa. 20 s. Saatavilla: Seveso II -direktiivi ja komission ohjeet TUKES-julkaisu 4/1999. Turvatekniikan keskus, Helsinki. 151 s. SFS-EN Koneturvallisuus. Riskin arvioinnin perusteet. Suomen standardisoimisliitto SFS, Helsinki. 41 s. SFS-EN ISO Ympäristöasioiden hallinta. Ohjeita ympäristönsuojelun tason arviointiin. Suomen standardisoimisliitto SFS, Helsinki. 53 s. Shaw, A. & Blewett, V Before it is too late: evaluating the effectiveness of interventions. Teoksessa: Feyer, A.-M. & Williamson, A. (toim.) Occupational injury. Risk, prevention and intervention. Taylor&Francis, London. 277 s. van Steen, J. (toim.) Safety performance measurement. Institution of chemical engineers, Warwickshire (UK). 135 s. Sulameri, R.; Rantanen, S.; Kärki, J.-M.; Mattila, M Laatupalkintomallin soveltaminen turvallisuustoiminnan kehittämisessä. Julkaisematon raportti Työsuojelurahaston projektista Tampereen teknillinen korkeakoulu. 31 s. Arviointimalli saatavissa vuonna 2000:

95 95 Sumelahti, J Taloudelliset mallit ja työympäristö mitä, miksi ja kenelle? Työterveiset, (1995):4. Työterveyslaitos, Helsinki. Verkkodokumentti, viitattu Saatavissa: Sumelahti, J.; Bjurström, L.-M.; Kupi, E Mitä sairauspoissaolot maksavat. Teoksessa: Työolot ja taloudellinen ajattelu. Sosiaali- ja terveysministeriö, Työsuojeluosasto. Tampere. 108 s. Tarhonen, R Henkilöstötilinpäätöksen käyttömahdollisuudet TYKY-toiminnan vakiinnuttamisessa. Työterveyslaitos, Helsinki. Verkkodokumentti, viitattu Saatavissa: Tarrants, W. E The measurement of safety performance. Garland STMP Press. New York. 414 s. Top, W. N Measurement of behaviour. Teoksessa: van Steen, J. (toim.) Safety performance measurement. Iso-Britannia, Institution of chemical engineers. Ss TR-mittari Kalvosarja. Työterveyslaitos, Helsinki. 25 s. TUKES Kemikaaliturvallisuus. Verkkodokumentti, viitattu Saatavissa: TUKES-ohje K Turvallisuusselvitys. TUKES, Helsinki. 18 s. Turvallisuusselvityslaitoksen tarkastus. Työohje TUKES, Helsinki. 18 s. Uusitalo, T.; Mattila, M Turvallisuustoiminnan arviointimenetelmä (TAM). Menetelmän sisältö ja käyttö. Tampereen teknillinen korkeakoulu. Raportti s. Vaaralliset kemikaalit teollisuudessa. Seveso II. Suuronnettomuusvaaran torjunta TUKES-esite. Verkkodokumentti, viitattu Saatavissa: Vastuu tuotteesta (Product stewardship) Kemianteollisuus ry. 12 s. Wahlström, B. (toim.) Säkerhetsindikatorer inom kärnkraftindustrin; definitioner, användning och erfarenheter. NKS-3. Seminaariraportti VTT, Espoo. VTT Automaatio, Espoo. Walker, G. C. W The behavioural approach to safe working. Teoksessa: van Steen, J. (toim.) Safety performance measurement. Iso-Britannia, Institution of chemical engineers. Ss

96 96 van der Want, P. G. D Teoksessa: van Steen, J. (toim.) Safety performance measurement. Iso-Britannia, Institution of chemical engineers. Ss Willyerd, K Tasapainotettu mittaristo valmennuksen arvioinnissa. (Alkuperäinen artikkeli: Balancing your evaluation act. Training. March Lakewood publications, USA.) Yritystalous 1998:2. Ss VTT (Valtion teknillinen tutkimuskeskus) Menetelmä satunnaispäästöjen hallintaan metsäteollisuudessa -hanke. Verkkodokumentti, viitattu Saatavissa: Ympäristöasioiden hallintajärjestelmä EMAS Verkkodokumentti, viitattu Saatavissa: Ympäristönsuojelulaki Säädös n:o 86/2000. Verkkodokumentti, viitattu Saatavissa: Zani, F.& Riva, M Safety management systems in major accident hazard companies: development criteria and performance evaluation tools. In: Seveso 2000, European conference. Risk management in the European Union of 2000: The challenge of implementing council directive Seveso II , Athens. Ss

97 97 Asiantuntijahaastattelun kysymykset LIITE 1 (1/3) 1. Tunnistetiedot Nimi Yhteystiedot Asema Toimipaikka Aika ja paikka 2. Turvallisuuden mittaaminen - teoria a) Mitä on turvallisuus? Miten turvallisuus voidaan määritellä? b) Mitä eri sidosryhmät, kuten henkilöstö, yritysjohto, asiakkaat ja viranomaiset (esim. TUKES) odottavat yrityksen turvallisuudelta? c) Miksi turvallisuutta tulisi mitata? d) Voiko turvallisuutta mitata ennakolta? e) Miten voidaan määritellä mittari ja miten se eroaa menetelmästä? Millä perusteella menetelmä on mittari (esim. TUTTAVA)? Entä riskianalyysi? Mittareiden valinta a) Miten varmistetaan yksittäisen turvallisuusmittarin oikeellisuus, saatavuus ja luotettavuus so. mittari mittaa juuri turvallisuutta tai sen osa-aluetta? b) Miten varmistetaan mittariston kattavuus (niin että se kertoo turvallisuuden tilasta ja tyydyttää sidosryhmien tarpeita)? c) Mitä (erilliset) mittarit kertovat yrityksen turvallisuuden tilasta? d) Miten asetetaan tavoitteet turvallisuuden mittaamiselle? e) Miten jo olemassa olevaa tietoa yrityksissä voitaisiin hyödyntää turvallisuuden tason mittaamisessa? f) Miten eri yrityksiä voidaan vertailla (jos kaikilla on yksilöllinen mittaristo)?

98 98 Mittareista saadun tiedon hyödyntäminen LIITE 1 (2/3) a) Kuka tarvitsee tietoa yrityksen turvallisuudesta? Miksi? b) Miten eri sidosryhmien tarpeet eroavat toisistaan? Miksi? c) Millaista tietoa mittareista tulisi saada (asiakkaan, ympäristön asutuksen, yritysjohdon, henkilöstön, viranomaisten näkökulmasta)? d) Miten turvallisuuden mittaaminen voidaan järjestää toimivaksi? Turvallisuustietojärjestelmät? e) Miten turvallisuuden mittaamisesta saatu tieto voidaan hyödyntää (päätöksenteossa ja suunnittelussa)? f) Miten mittareita voitaisiin hyödyntää asiakassuhteissa ja markkinoinnissa? g) Miten viranomainen voisi hyödyntää mittaamistietoa?

99 99 Reagoiva mittaaminen LIITE 1 (3/3) a) Miten ei-toivotuista tapahtumista ja poikkeamista saatua tietoa tulisi käsitellä ja hyödyntää? Miksi? b) Miten tapaturmataajuutta voitaisiin käyttää turvallisuuden tason vertailussa eri yritysten välillä? Miksi? 3. Turvallisuuden mittaamisen menetelmät - käytäntö a) Miten voidaan mitata teknisen järjestelmän ja prosessien turvallisuutta? b) Miten voidaan mitata ympäristöturvallisuutta? c) Miten voidaan mitata henkilöturvallisuutta, henkilövoimavaroja, osaamista ts. turvallisuutta henkilöstön näkökulmasta? d) Miten voidaan mitata esimerkiksi turvallisuusjohtamista, johtamisjärjestelmiä ja menettelytapoja? e) Miten voidaan mitata turvallisuuskulttuuria ja -ilmapiiriä? f) Miten voidaan mitata turvallisuutta asiakkaan, ympäristön asutuksen ja viranomaisten näkökulmasta? g) Mitä muuta tulisi mitata? Miksi? h) Millaisia menetelmiä tarvittaisiin? i) Millaisia kokemuksia yrityksillä on mittaamisesta (oma kokemus, oma tuntuma)? Millaisia vaikeuksia tai onnistumisia? Mistä johtuivat? j) Turvallisuuden mittaamisen mahdollisuudet ja uhat sekä vahvuudet ja heikkoudet? Tutkimustarpeet? 4. Muuta esille tullutta

100 100 Yrityshaastattelun kysymykset LIITE 2 (1/3) 1. Tunnistetiedot Nimi Yhteystiedot Asema Toimipaikka Aika ja paikka 2. Yleistä a) Miten yrityksessä määritellään turvallisuus (ympäristö- ja henkilöturvallisuus sekä tekninen turvallisuus)? b) Miten turvallisuuden tason seuraaminen on määritelty politiikassa tai toimintaperiaatteissa? c) Miten toimintaperiaatteiden soveltamista valvotaan/tarkkaillaan? d) Miten päämäärät ja tavoitteet puretaan mitattaviksi/seurattaviksi asioiksi? e) Millaisia tavoitteita turvallisuuden seurannalle (mittaamiselle) on asetettu? Mitä turvallisuuden mittaamiselta odotetaan/halutaan? f) Miten on määritelty turvallisuuden tason seurantaan liittyvät vastuut ja velvollisuudet? g) Ovatko turvallisuuden seurantaan liittyvät asiat kuvattuna kirjallisina? h) Mikä on ylimmän johdon rooli turvallisuuden tason seurannassa? i) Onko turvallisuuden mittaamiseen liittyen järjestetty koulutusta? j) Millaisia menettelyjä on tiedonkulkuun? k) Mitä mittareita tai menetelmiä on käytössä turvallisuuden tason tarkkailuun? l) Miten mittarit on valittu? m) Miten varmistetaan kerätyn tiedon oikeellisuus, saatavuus ja luotettavuus? n) Miten mittaaminen on järjestetty?

101 o) Seurataanko sopimuskumppaneiden (alihankkijat, urakoitsijat) turvallisuutta? 101 p) Bencmarkataanko yrityksen turvallisuutta muihin yrityksiin? q) Miten mittaustuloksia dokumentoidaan? r) Miten mittausmenettelyjä arvioidaan ja parannetaan (mittareiden kalibrointi )? Onko käytäntö osoittanut, että mittareita on tarpeeksi ja ne ovat oikeita? s) Miten turvallisuuden tasosta saatua tietoa tulkitaan/muokataan? t) Käytetäänkö turvallisuutta (mittareita) mainonnassa ja markkinoinnissa? u) Onko turvallisuuden mittaamisesta ollut saatavilla tietoa? v) Millaisia kokemuksia on mittaamisesta? Millaisia vaikeuksia tai onnistumisia? Mistä johtuivat? w) Turvallisuuden mittaamisen mahdollisuudet ja uhat sekä vahvuudet ja heikkoudet? Tutkimustarpeet? LIITE 2 (2/3) 3. Muuta esille tullutta

102 Suorituskyvyn tarkkailu esimerkkejä käytetyistä mittareista LIITE 2 (3/3) RISKINARVIOINNIT SIISTEYS JA JÄRJESTYS HÄIRIÖTIEDOT KUNNOSSAPITOTIEDOT LUOTETTAVUUSTIEDOT KÄYTETTÄVYYS TAPATURMIEN VAKAVUUS JOHDON KIERROKSET AUDITOINNIT HENKILÖSUOJAINTEN KÄYTTÖ VIRANOMAISPALAUTE JOHDON KIERROKSET PALOTURVALLISUUS JA HÄTÄTILANNEVALMIUS LAKIEN JA ASETUSTEN NOUDATTAMINEN TYÖILMAPIIRI TURVALLISUUS- TOIMENPITEET KOULUTUS TURVALLISUUSKIERROKSET AUDITOINNIT Turvallisuuskulttuuri PIENRYHMÄTOIMINTA Tekniset järjestelmät Johtamisjärjestelmät ja menettelytavat ALOITTEET TYÖKYKY JA KUNTOTESTIT ERGONOMIA Ei-toivotut tapahtumat TURVALLISUUSKUSTANNUKSET TAPATURMATAAJUUS VAARATILANTEET TAPATURMIEN SYYT SOPIMUSKUMPPANEIDEN TAPATURMAT SAIRAUSPOISSAOLOT AMMATTITAUDIT POISSAOLOKUSTANNUKSET VASTAANOTTOKÄYNNIT ONGELMAJÄTTEET SATUNNAISPÄÄSTÖT