Parisuhdeongelmat ja lasten psyykkinen hyvinvointi - kaksi tutkimusnäkökulmaa. Sirpa Salo

Transkriptio

1 Parisuhdeongelmat ja lasten psyykkinen hyvinvointi - kaksi tutkimusnäkökulmaa Sirpa Salo

2 Miksi tämä tutkimus! Jotta vanhemmilla olisi tieto siitä, että he voivat todellakin suojata lapsiaan psyykkisiltä ongelmilta ja, että heillä on myös mahdollisuus auttaa korjaamaan jo syntyneitä ongelmia.

3 Miksi tämä tutkimus Psyykkisen hyvinvoinnin perusta luodaan kodin ihmissuhteissa. Säännöllisen ja turvallisen perhe-elämän seurauksena lapsesta varttuu hyvinvoiva nuori ja aikuinen, joka kokee elämän tarkoitukselliseksi ja tavoitteelliseksi.

4 Lapsen turvallista kasvua vaarantavat kuitenkin monet perhe-elämään ja vanhemmuuteen yhteydessä olevat tekijät, joista parisuhdeongelmat ovat tutkitusti yksi merkittävä uhkatekijä. Monissa tutkimuksissa on todettu, että jopa suuri osa lasten psyykkisistä oireista, on seurausta vanhempien eroa edeltäneestä vaikeasta parisuhteesta.

5 Lasten, heidän vanhempiensa ja koko yhteiskunnan kannalta olisi tärkeää, että lasten psyykkistä hyvinvointia edistettäisiin sijoitusten ja korjaavan mielenterveystyön sijasta ennen kaikkea tukemalla vanhemmuutta ja syventämällä ymmärrystä siitä, millaiset tekijät voivat uhata lasten turvallisuuden tunnetta.

6 Tutkimuksen tavoite: Tuoda tutkimustietoa parisuhdekriisissä oleville vanhemmille, ja parisuhde - ja sovittelutyötä tekeville työntekijöille lasta suojaavista ja vaikeuksille altistavista vuorovaikutustekijöistä, jotta sekä vanhemmat itse että vanhemmat ja työntekijät yhdessä voisivat ennaltaehkäistä ja korjata lasten ja nuorten psyykkisiä ongelmia ennen kuin ne pääsevät pitkälle.

7 Mitä tutkittiin kyselytutkimusosassa? Millainen on lasten psyykkinen hyvinvointi, kun vanhemmilla on parisuhteessa ongelmia? Millaisia selittäviä tekijöitä lasten psyykkiselle hyvinvoinnille näissä perheissä löytyy?

8 Lapsen psyykkisen hyvinvoinnin osa-alueet selitettävinä tekijöinä Vahvuuksien ja vaikeuksien kyselylomake (SDQ) antaa arvioinnin osa-alueista: emotionaaliset ongelmat käyttäytymisongelmat ylivilkkaus vertaissuhdeongelmat prososiaalisuus

9 Tutkitut selittävät tekijät Vanhempien taustatiedot; ikä, ammatti, perhemuoto: ensimmäinen liitto, uusperhe, yhden vanhemman talous. Lasten taustatiedot; sukupuoli, ikä, asema sisarussarjassa: esikoinen, keskimmäinen, kuopus. Vanhempien ongelmat; parisuhdeongelmat, mielenterveysongelmat, päihdeongelmat, perheväkivalta, taloudelliset ongelmat, uusperheongelmat, eron jälkeinen ahdistus, ongelmien kestoaika, riitely lasten läsnä ollessa.

10 Selittävät tekijät, jatkuu Vanhempien kasvatustyylit; lämpimyys, behavioraalinen kontrolli, psykologinen kontrolli. Lasten reagointitavat vanhempien ongelmiin; lapsi vetäytyy omiin oloihinsa vanhempien riidellessä, lapsi on jommankumman vanhemman puolella näiden riidellessä, lapsi toimii sovittelijana vanhempien riitatilanteissa, lapsi kantaa huolta vanhempien ongelmista. Kasvatustyylien ja reagointitapojen yhdysvaikutukset.

11 Tutkimusaineisto 207 yli 3-vuotiasta lasta, joista 106 tyttöä, 101 poikaa, 106 perheestä. Vanhempia yhteensä 167, joista 102 äitiä, 65 isää, 61 pariskuntaa. Vanhempien arviointeja lapsista yhteensä 207, joista 201 äitien ja 114 isien tekemää, 110 arviointia samasta lapsesta.

12 Tutkittujen lasten hyvinvointia ja oireilua koskevia lukuja Yli puolella 207 lapsesta oli vanhempien arvioinnin perusteella ongelmia, 72 lapsella (35%) vakavaksi luokiteltavia oireita, 46 lapsella (22%) lieväksi luokiteltavia oireita. Perheittäin (106 perhettä) arviointeja tarkasteltaessa: vakavaksi luokiteltavia oireita lapsilla 51 (48%) perheessä, lieväksi luokiteltavia 25 (24%) perheessä, yhteensä 72% perheistä lapsilla oireita. 51 perheestä, joissa lapsilla oli vakavaksi luokiteltavia oireita, 39 (77%) kohdalla vakavat oireet esiintyivät vain yhdellä lapsella, 12 perheessä (24%) useammalla. 30 perhettä, joissa lapsilla ei oireita ollenkaan.

13 Lasten ja vanhempien taustatekijät selittävinä tekijöinä Mitä nuorempi lapsi, sitä enemmän käyttäytymisongelmia, lieviä ja vakavia (äidit arvio). Pojilla tyttöjä enemmän ylivilkkautta (äidit arvio, kuopuksilla vertaissuhdeongelmia eniten (isät arvio). Yllättävä havainto oli, että vanhempien taustatiedot eivät olleet lasten oireilun selittäjinä (ikä, ammatti, perhemuoto).

14 Vanhempien ongelmat selittäjinä Kaikissa perheissä parisuhdeongelmat taustatekijänä. Toinen yllättävä havainto oli, että vanhempien mielenterveysongelmat tai päihdeongelmat eivät olleetkaan voimakkaimpia lasten oireilun selittäjiä.

15 Vanhempien ongelmat selittäjinä Vanhempien riitely lasten läsnä ollessa ja perheväkivalta oli keskeisin lasten oireilun selittäjä. Äitien havaintojen osalta em. tekijät ennustivat eniten käyttäytymisongelmia, isien mukaan lasten heikkoja sosiaalisia taitoja, ilmeten vertaissuhdeongelmina ja vähäisenä prososiaalisuutena.

16 Vanhempien kasvatustyylit selittäjinä Kasvatustyylejä koskevassa tutkimusaineistossa ainoastaan isien psykologisen kontrollin määrä oli tilastollisesti korkeampi kuin normiaineistossa. Kasvatustyyleistä lämpimyys ja behavioraalinen kontrolli on todettu vaikutuksiltaan positiivisiksi, niin myös tässä tutkimuksessa: jos äidin kasvatustyyli oli lämmin, lasten prososiaalisuuden määrä oli korkea, ja jos isien kasvatustyylissä oli paljon behavioraalista kontrollia, lapsilla oli paljon sosiaalisia taitoja.

17 Lasten reagointitavat vanhempien ongelmiin selittäjinä Lapsi kantaa huolta vanhempien ongelmista ennusti sekä prososiaalisuutta että emotionaalisia ongelmia. Lapsi jommankumman puolella ennusti emotionaalisia ongelmia.

18 Reagointitapojen ja kasvatustyylien yhdysvaikutukset selittäjinä Yhdysvaikutukset voitiin tutkia vain äitien osalta. Kun äidin kasvatustyylissä paljon lämpöä: huolen kantaminen vanhempien ongelmista ja sovittelijana toimiminen yhteydessä lapsen prososiaalisuuteen, jommankumman vanhemman puolella olo yhteydessä lapsen emotionaalisiin ongelmiin. Kun äidin kasvatustyylissä vähän lämpöä: huolen kantaminen yhteydessä ylivilkkauteen ja sovittelijana toimimisella ei yhteyttä prososiaalisuuteen

19 Kun äidin kasvatustyylissä paljon behavioraalista kontrollia: lapsen sovittelijan rooli lisäsi emotionaalisia ongelmia, puolella olo yhteydessä mm. lapsen ylivilkkauteen. Positiivisiksi todetut kasvatustyylit eivät siten suojanneet lasta oireilulta! Äidin ja lapsen välisessä lämpimässä suhteessa lapsi kärsii vanhempien ristiriidoista jopa eniten!

20 Voidaan päätellä, että lämpimässä suhteessa lapsi on herkempi ja avoimempi vanhemman viesteille. Lapsi on kehittynyt prososiaaliseksi ja kuormittuneisuus vaikeasti havaittavaa. Lapsen vetäytymisellä vanhempien riidellessä ei ollut merkitseviä yhteyksiä oireiluun!! Siten, kun vanhemmilla on ongelmia, erityistä huomiota tulisi kiinnittää siihen millainen on aktiivista reagointitapaa vanhempien ongelmiin käyttävän lapsen psyykkinen hyvinvointi.

21 Pariterapiatutkimus Aineistossa kuuden pariskunnan ja kolmen yksin perheneuvonnassa käyneen asiakkaan 43 ääninauhoitettua istuntoa (n. 48 tuntia) ja niistä litteroidut tekstit. Perheillä kotona asuvia 0-18 v. lapsia 18.

22 Mitä tutkittiin pariterapiatutkimusosassa? Miten vanhemmat ja terapeutti käyttivät vanhemmuuskysymyksistä puhumista pariterapiakeskusteluissa? Miten lasten ja vanhempien väliset vuorovaikutussuhteet tulivat esille pariterapiakeskusteluissa? Miten puolisoiden lapsuuden perheiden vuorovaikutusmallit tulivat esille sukupuutyöskentelyssä? Millaisia muutoksia pariterapiakeskustelujen perusteella oli havaittavissa lasten ja vanhempien välisissä vuorovaikutussuhteissa?

23 Lasten ja vanhempien vuorovaikutussuhteet pariterapiassa Analyysin lähtökohtana olivat vanhempien arvioinnit lasten tavoista reagoida vanhempien ongelmiin: lapsi kantaa huolta vanhempien ongelmista, lapsi ottaa sovittelijan roolin, lapsi on jommankumman vanhemman puolella ja lapsi vetäytyy omiin oloihinsa.

24 Keskusteluaineiston yhdeksästä perheestä vanhempien arvio lasten reagointitavoista saatiin seitsemästä(-2 vauvaperhettä). Kolmessa näistä tapauksista yhdellä perheen lapsista oli huolenkantajan rooli yhdistyneenä sovittelijan rooliin, ja vanhempien arviointi (SDQ) osoitti näiden lasten oireilevan muita enemmän.

25 Myös pariterapiakeskustelujen analyysin perusteella huolenkantajasovittelijalapset osoittautuivat vakavasti oireilevaksi (tapaus 1, T: masennus ja anorektiset oireet; tapaus 3, T2: itsemurhayritys; tapaus 6, T1: keskittymisongelmat, yksinäisyys, somaattiset ongelmat).

26 Siten pariterapiakeskusteluaineiston tulokset vahvistavat kyselyaineiston tuloksen siitä, että huolen kantaminen ja sovittelijana toimiminen reagointitapana vanhempien ongelmiin kuormittaa lasta ja vähentää hänen hyvinvointiaan. Myös lasten täyttämät itsearviointilomakkeet (SDQ) vahvistivat havainnot.

27 Pariterapiakeskustelujen yllättävä havainto: yhteistä näin reagoivien lasten vanhemmille oli, että he eivät lapsen vakavasta oireilusta huolimatta nähneet hänen asemansa kuormittavuutta, esim 1. Silti jo pelkät terapeutin kysymykset lasten ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta saivat vanhemmat arvioimaan omaa toimintatapaansa uudelleen. Esim.2.

28 Huolenkantajan ja sovittelijan positioiden moniulotteisuus: Toimivat apuna vanhempien parisuhdemäärittelyissä. Mahdollistivat sisarussysteemin muille osapuolille mahdollisuuden pysyä vetäytyjän positiossa vanhempien ristiriidoissa. Oli kuormittavuuden ohella palkitseva lapselle itselleen (esim.3).

29 Johtopäätös: Oletettavasti juuri se, että lapsi pitää itse aktiivisesti positiotaan yllä, on yksi oleellinen tekijä, joka estää vanhempia näkemästä vuorovaikutussuhteen kuormittavuutta, eivätkä vanhemmat siten myöskään yritä muuttaa sitä.

30 Vanhemmat mallina lapsille: Lapset tavalla tai toisella jäljittelivät vanhempiensa ongelmallista käyttäytymistä tai oireilua (esim.äidin masennus; sekä äidin että isän uhkailu itsemurhalla lasten kuullen; isän taholta vuorovaikutuksesta poissulkeminen, äidin kotoa muuttamisaikeet).

31 Johtopäätökset: Vanhempien tavat olla vuorovaikutuksessa vaikuttavat oleellisesti lapsille kehittyviin ja lasten omaksumiin vuorovaikutusmalleihin, jolloin myös vanhempien vakavat ongelmat voivat siirtyä lapsille. Vanhemmilla mahdollisuus muokata vuorovaikutusta lastensa kanssa tietoisesti myös positiiviseen suuntaan!

32 Vanhemmille ja terapeutille havainto osoittaa, että lasten tilanteisiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota aina silloin, kun vanhemmilla itsellään on vakavaa oireilua tai vuorovaikutusongelmia.

33 Kun lapset voivat hyvin: Vanhemmat pyrkivät selkeästi pitämään lapset erillään keskinäisistä ristiriidoistaan ja konfliktitilanteistaan (esim.4,5). He ottivat vuorovaikutuksessa lasten tarpeita huomioon lasten iän edellyttämällä tavalla ja sallivat lasten ilmaista tunteitaan. Vanhempien kyky huomioida lasten tarpeita heijastui sisarusten keskinäisissä vuorovaikutussuhteissa lämpimyytenä, huomioon ottamisena ja sopusointuna.

34 Ongelmia lasten puheeksi ottamisessa: Vanhemmat ja terapeutti käyttivät pariterapiakontekstissa lapsista puhumista eri lähtökohdista. (esim.6.) Lasten puheeksi ottaminen osoittautui arkaluonteiseksi > millä tavoin pariterapiakontekstissa päästäisiin puhumaan lasten ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta luontevasti, hienotunteisesti ja mahdollisimman vähän syyllisyyden tunteita herättävästi?

35 Puolisoiden lapsuuden perheet avuksi: Tutkittiin oliko lapsuuden ajan vuorovaikutusmalleilla yhteyttä puolisoiden nykyisen perheen vuorovaikutusmalleihin ja edistäisikö näiden tarkastelu muutoksia perheen vuorovaikutusmalleissa?

36 Tutkimuskysymyksen pohjana: Kasvatustyylitutkimus: vanhemmalle ominainen asenne ja tyyli olla vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa pysyvää ja automaattista (Aunola, 2005). Byng-Hallin (1995) käsikirjoitusteorian havainto erilaisten vuorovaikutusmallien siirtymisestä sukupolvesta toiseen.

37 Havainnot: Lasten ja vanhempien vuorovaikutussuhteet perheissä eivät ole erillisiä, vaan ovat monin kytköksin kietoutuneet toisiinsa yli sukupolvirajojen. Lapsuudesta tutuilla sekä parisuhteen että lapsi vanhempi-suhteen vuorovaikutusmalleilla oli taipumus toistua nykyisen perheen vuorovaikutuksessa (esim.7,8).

38 Tyypillistä oli, että mikäli puolisoiden omat vanhemmat olivat tukeutuneet parisuhdeongelmissaan lapsiinsa, pyrkineet liittoutumaan heidän kanssaan tai käyttäneet heitä apuna parisuhdemäärittelyissä muilla tavoin, myös he itse toimivat helposti samalla tavoin omien lastensa kanssa (esim.9).

39 Vanhempien tärkeä tehtävä on miettiä minkälaisia oman lapsuuden perheen vuorovaikutusmalleja haluaa siirtää nykyiseen perheeseen ja minkälaisia vuorovaikutusmalleja haluaa välttää nykyisessä perheessään. (Teht.)

40 Ylisukupolvisten vuorovaikutusmallien tarkastelu on pariterapiatilanteessa luonteva tapa käsitellä arkaluonteisia, helposti syyllisyyttä herättäviä vanhemmuuskysymyksiä.

41 Vanhemmuuskysymysten tarkastelu on tärkeää niin lasten psyykkisen hyvinvoinnin edistämiseksi kuin myös parisuhteen ongelmien ratkaisemiseksi, koska erilaiset liittoutumat lasten ja vanhempien välillä paitsi kuormittavat lapsia psyykkisesti, myös muotoutuvat esteeksi puolisoiden välien parantumiselle.

42 Lapsen tasapainoista kasvua ja kehitystä tukee, kun: Lapsi tietää olevansa rakastettu ja tärkeä vanhemmilleen, hyväksytty omana itsenään. Lapsen tarpeet otetaan huomioon hänen ikäänsä vastaavalla tavalla. Lapsen turva on vanhemmissa, lapsi voi tukeutua heihin kaikenlaisissa asioissa, lasta suojataan aikuisten elämän asioilta. Lapsen kuullen ei riidellä.

43 Ristiriitoja ratkotaan lapsen kuullen rakentavalla tavalla. Lapsi tulee ymmärretyksi ja kuulluksi: kun lapsi on erilaisten tunteiden vallassa, aikuinen auttaa lasta sanoittamalla tunteita ja ottamalla selvää mistä tunteet ovat seurausta.

44 Lapsen itsetuntoa murentaa, kun: Lapsen käyttäytymistä säädellään ns. psykologisen kontrollin avulla, mikä tarkoittaa lapsen mieleen, ajatuksiin ja tunteisiin vaikuttamista syyllistämällä ja epäämällä rakkautta ja hyväksyntää.

45 Lapsen sosiaalisia taitoja ja itseluottamusta tukee,kun: Vanhemmat käyttävät kasvatuksessaan ns. behavioraalista kontrollia, mikä tarkoittaa lapsen käyttäytymisen säätelyä johdonmukaisesti ja rajoja asettamalla, ottaen huomioon lapsen kypsyystason.