MUUT MUKAAN JA MINÄ SEKAAN

Transkriptio

1 MUUT MUKAAN JA MINÄ SEKAAN Omaishoidossa olevien vanhusasiakkaiden kokemuksia Oivaklubi-toiminnasta Hanna Laatikainen - Emmi Laine Opinnäytetyö, syksy 2005 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Lahden yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Sairaanhoitaja(AMK)+diakonissa

2 TIIVISTELMÄ Hanna Laatikainen & Emmi Laine. Muut mukaan ja minä sekaan. Omaishoidossa olevien vanhusasiakkaiden kokemuksia Oivaklubi-toiminnasta. Lahti, syksy 2005, 65 s., 8 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Lahden yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK) + diakonissa. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa omaishoidossa olevien vanhusasiakkaiden kokemuksia Oivaklubi-toiminnasta. Oivaklubi on Salpausselän seurakunnan järjestämää virikkeellistä päivätoimintaa omaishoidossa oleville vanhusasiakkaille. Tutkimusongelmat käsittelivät omaishoidossa olevien vanhusasiakkaiden kokemuksia siitä, miten Oivaklubin toiminta tukee heidän elämisen toimintojaan ja miten toimintaa voisi kehittää. Omaishoitajilta tiedusteltiin sitä, miten Oivaklubin toiminta on tukenut omaishoidettavan toimintakykyä. Omaishoidettavien haastattelut tehtiin Oivaklubilla ja omaishoitajille annettiin kirjalliset kyselyt. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen. Tärkeimpänä tuloksena aineistosta nousi se, että Oivaklubin viriketoiminta tukee omaishoidossa olevien vanhusasiakkaiden elämisen toimintoja erityisesti tarjoamalla mahdollisuuden ihmissuhteisiin. Toimintaa koettiin olevan riittävästi, mutta toivottiin monipuolisempaa tarjontaa sekä lisää liikuntaa ja laulamista. Aineistosta nousi esille se, että omaishoidettavien toimintakykyä voisi hyödyntää nykyistä enemmän. Haastattelujen kehittämisehdotukset koskivat tilojen ahtautta. Omaishoitajien vastauksissa nousi keskeiseksi omaishoidettavien virkeys ja sosiaaliset suhteet ryhmässä, joiden koettiin tukevan heidän omaishoidettaviensa toimintakykyä. Toiminnan koettiin osaltaan hidastavan omaishoidettavien sairauksien etenemistä ja omaishoitajat arvostivat myös Oivaklubin mahdollistamaa vapaa-aikaa heille itselleen. Tulosten perusteella Oivaklubia vetävien vapaaehtoisten on mahdollista kehittää toimintaa omaishoidettavien elämisen toimintoja tukevaksi. Opinnäytetyö osoittaa sen, kuinka merkittävää seurakunnan vanhustyöhön liittyvä viriketoiminta on omaishoitosuhteessa eläville ihmisille. Asiasanat: omaishoito, vanhustyö, diakonia, päivätoiminta, virikkeet, perustarpeet, kvalitatiivinen tutkimus, toimintakyky

3 ABSTRACT Laatikainen Hanna, Laine Emmi. Along with others Experiences about the Oiva club activities as stated by the elderly people at home care., Lahti, autumn 2005, language Finnish, 65 pages, 8 appendices. Diaconia Polytechnic, Lahti Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare and Health care, Nurse + Deaconess. The aim of this study was to examine the elderly homecare clients experiences about the Oiva club activities. The Oiva club offers day activities to elderly people at Lahti area. They live at home with their relatives as their carers. The club is organised by the Salpausselkä church. This study examined how the Oiva club activities support the elderly people s management of daily living, and how its members want to improve its activities. The aim of this study was also to find out from the carers how the activities have supported the functional abilities of the elderly people. The relatives filled out the questionnaires and the elderly people at the home care were interviewed at the Oiva club. This is a qualitative study. The results show that the stimulating activities of the Oiva club support the club members competence in daily living through offering possibilities to form relationships. The interviewees thought that the Oiva club provides activities enough but they thought there could be a vaster variety of activities. The findings suggest that the elderly homecare clients abilities could be taken more into account when planning activities. The results also show that the facilities the Oiva club uses are felt to be too small. According to the relatives, the elderly people were livelier after being at the Oiva club and they felt that the relationships formed there were important. The Oiva club activities were also felt to slow down the proceeding of the club members illnesses. The relatives greatly valued the spare time they got when the elderly people were at the Oiva club. The results of this study offer useful insight for developing the Oiva club activities in the future. This study indicates how important stimulating day activities of this kind are for its members and their relatives. Key words: home care; work with the aged; diaconia; day activity; stimulating activities; basic needs; qualitative study; functional abilities

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO SEURAKUNNAN VANHUSTYÖ Seniorityö ja diakoninen vanhustyö Lahden seurakuntayhtymän vanhustyö ja Oivaklubi-toiminta PÄIVÄ- JA VIRIKETOIMINTA VANHUSTYÖSSÄ Päivätoiminta vanhuspalveluna Vanhuksen toimintakyky Fyysinen toimintakyky ja liikunta Psyykkinen toimintakyky Sosiaalinen toimintakyky Hengellinen toimintakyky Viriketoiminta toimintakyvyn tukena Muistelutyö Musiikki Liikunta Sanatyö Kuvallinen ilmaisu VANHUSTEN PERUSTARPEET ELÄMISEN TOIMINNOISSA Roper-Logan-Tierneyn 12 elämisen toiminnon malli Turvallisen ympäristön ylläpitäminen, viestintä ja hengittäminen Syöminen, juominen ja erittäminen Pukeutuminen, puhtaus ja kehon lämmön ylläpito Liikkuminen, työskentely, leikki ja harrastus Sukupuolisuuden ilmaisu, nukkuminen ja kuolema Omaishoitaja vanhuksen elämisen toimintojen tukijana TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT TUTKIMUKSEN TOTEUTUS JA MENETELMÄT TULOKSET Omaishoidettavien haastattelut...39

5 7.1.1 Turvallinen ympäristö, viestiminen, hengittäminen ja kehon lämmön ylläpito Syöminen, juominen, erittäminen, henkilökohtainen pukeutuminen ja puhtaus Liikkuminen, työskentely, leikki ja harrastaminen Sukupuolisuuden ilmaisu, nukkuminen ja kuoleminen Omaishoitajien kyselyt Oivaklubin merkitys omaishoidettavan kotona selviytymisessä Oivaklubin merkitys omaishoidettavien muistitoimintoihin ja mielialaan Oivaklubin merkitys omaishoidettavien sosiaaliseen elämään Oivaklubin tarjoaman vapaa-ajan merkitys omaishoitajille YHTEENVETO TULOKSISTA Omaishoidettavien haastattelut Omaishoitajien kyselyt EETTISET TEKIJÄT JA TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS Tutkimuksen etiikka Tutkimuksen luotettavuus POHDINTA LÄHTEET...62 LIITTEET...66 LIITE 1: Oivaklubi-esite...66 LIITE 2: Tutkimuslupa...69 LIITE 3: Ote seurakuntaneuvoston kokouspöytäkirjasta...70 LIITE 4: Omaishoidettavien haastattelurunko...71 LIITE 5: Kysely omaishoitajille...74 LIITE 6: Omaishoidettavien analyysitaulukko...75 LIITE 7: Omaishoitajien analyysitaulukko...85 LIITE 8: Saatekirje omaishoitajille...88

6 1 JOHDANTO Opinnäytetyömme aihepiiri liittyy Salpausselän seurakunnan järjestämään Oivaklubitoimintaan, joka on aktivoivaa ja virkistävää päivätoimintaa omaishoidossa oleville vanhusasiakkaille. Toiminnasta vastaa Salpausselän seurakunnan lähetys- ja aikuistyö yhdessä diakoniatyön ja koulutuksen saaneiden vapaaehtoisten kanssa. Oivaklubin toiminta tarjoaa omaishoidossa olevien toimintakyvyn ylläpitämisen lisäksi myös hengähdystauon omaishoitajille. Omaishoitajien vapaa-ajanvietto on rajoittunutta, joten Oivaklubin tarjoama toiminta omaishoidettaville on tarpeellista tuettaessa omaishoitajan jaksamista. Syksyllä 2004 vastaavanlainen toiminta käynnistyi myös Launeen seurakunnassa. Sielläkin tarve tällaiselle toiminnalle on tiedostettu. Päivätoiminta on aloitettu vuonna 2002 vanhustyön Oiva-projektin yhteydessä, joka toteutettiin Lahden seurakuntayhtymässä vuosina Oiva-projektiin liittyvän tutkimuksen tarkoituksena oli määrittää Lahden evankelis-luterilaisten seurakuntien vanhustyön keskeiset toimintaperiaatteet ja etsiä tarvetta täysin uusille toimintamuodoille seurakunnan vanhustyössä. Tutkimuksen mukaan lähes 25 % vanhuksista sai apua arkipäivän toimintoihinsa omalta puolisoltaan. Suurin osa omaishoitajista ei ollut tehnyt omaishoidontuen sopimusta kaupungin kanssa. (Seppänen, Pajunen & Artima 2001, 2, 22.) Omaishoito on tärkeä toimintamuoto vanhusten hoidossa. Omaishoitajien vapaaajanviettomahdollisuudet ovat minimaalisia varsinkin, jos virallista sopimusta omaishoitajuudesta ei ole tehty kaupungin kanssa. Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa, miten Oivaklubin toiminta tukee omaishoidossa olevien vanhusasiakkaiden tarpeita seurakunnan päivätoimintamuotona. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, jonka tarkoituksena on saada esille omaishoidettavien mielipiteitä Oivaklubin toimintamuodoista ja siitä, kuinka toimintaa tulisi kehittää. Näillä tiedoilla vapaaehtoisten on mahdollista kehittää virikkeellistä päivätoimintaa omaishoidettavien elämisen toimintoja tukeviksi. Lisäksi kartoitamme sitä, miten Oivaklubitoiminta on tukenut omaishoidossa olevien vanhusasiakkaiden toimintakykyä omaishoitajien näkökulmasta.

7 7 Tutkimus on ajankohtainen, sillä omaishoidossa olevien vanhusasiakkaiden mielipiteitä on tutkittu vähän eikä heille suunnattua vastaavaa päivätoimintaa ole vielä paljon tarjolla. Tietoa tarvitaan siitä, millaista toiminnan tulisi olla, jotta se tukee omaishoidettavien elämisen tarpeita. Mielestämme tämä on oleellinen alku toiminnan kehittämiselle, sillä tutkimuksellamme saadaan tietoa omaishoidettavien mielipiteistä kyseisestä asiasta. Aihe on mielenkiintoinen, koska tutkimustulokset auttavat meitä hahmottamaan vanhusten kokonaisvaltaiset tarpeet ja toiminnan, joka edistää ja ylläpitää vanhusten toimintakykyä. Tulevassa työssämme diakonissoina ja sairaanhoitajina voimme tutkimustulosten avulla toteuttaa vanhusten tarpeista lähtevää vanhustyötä. Vuonna 2030 joka neljännen suomalaisen on ennustettu olevan yli 65-vuotias. Kaikkein iäkkäämpien ihmisten, yli 80-vuotiaiden osuuden on ennustettu kasvavan yli viiden prosentin, mikä merkitsee yli henkilön lisääntymistä. Avuntarve on siten keskittymässä erityisesti heidän ikäistensä sektorille. Iäkkäiden henkilöiden terveyteen ja toimintakykyyn tulisi liittää ennaltaehkäisevä toiminta. (Hietanen & Lyyra 2003, ) Todennäköistä on, että omaishoidon merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa entisestään, joten on oleellista kehittää lisää erilaisia toimintamuotoja, jotka tukevat omaishoitosuhteessa elävien arjessa jaksamista.

8 8 2 SEURAKUNNAN VANHUSTYÖ 2.1 Seniorityö ja diakoninen vanhustyö Vanhustyö on olennainen osa diakoniatyötä. Vanhustyössä korostetaan vanhuuden yksilöllisyyttä ja moni-ilmeisyyttä. Ammatillisen vanhustyön päämääränä pidetään iäkkään ihmisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun edistämistä sekä hänen elämänhallintansa ja turvallisuutensa lisäämistä. Tavoitteena on myös luoda edellytyksiä mielekkäälle toiminnalle ja osallisuudelle tasavertaisena kansalaisena korostaen heidän omia voimavarojaan ja omatoimisuuttaan. (Koskinen, Aalto, Hakonen & Päivärinta 1998, 55.) Jääskeläisen (2002, ) mukaan diakoniatoiminnan perusarvoja ovat tasa-arvo, itsemääräämisoikeus, sosiaalinen integraatio, taloudellinen itsenäisyys ja turvallisuus sekä oikeudenmukaisuus. Osallisuutta, sosiaalisten kontaktien saamista ja ystävyyssuhteiden solmimista tukevat diakoniatoiminnassa muun muassa erilaiset kerhot ja ryhmät, olopaikat, avoimien ovien toiminta, diakonia-ateriat, retket ja leirit. Diakoniatoiminnan vanhustyössä korostetaan etsivän ja ehkäisevän vanhustyön merkitystä. Erityisesti pyritään niiden ikääntyneiden löytämiseen, jotka ovat elämäntapansa tai muun syyn vuoksi virallisten ja epävirallisten sosiaalisten verkostojen ulkopuolella. Seurakunnan vanhustyön suurimpia haasteita on tukea omaisiaan hoitavia. Näissä tapauksissa on yleensä kysymys ikääntyneiden pariskuntien keskinäisestä kotihoidosta. Omaishoidon tukeminen on sekä hoidon, hoidettavan että hoitajan tukemista. Vanhustyön haasteena on myös ikääntyneiden aktivoiminen ja kouluttaminen vapaaehtoisiksi erilaisiin seurakunnan toimintamuotoihin, mikä edistää ikääntyneiden tarpeellisuuden tunnetta ja elämänlaatua. Vanhustyö diakonian toimintamuotona ulottuu myös laitoksiin ja kotihoitotyöhön, joissa yhteyttä kotiseurakuntaan pidetään yllä. (Jääskeläinen 2002, 199.) Keskeistä toimintaa, johon vanhukset yhä paljon osallistuvat, ovat jumalanpalvelukset. Messuja on mahdollista seurata televisiosta ja radiosta, jonka suosio onkin noussut merkittävästi. Seurakunta järjestää paljon erilaista toimintaa jumalanpalvelusten lisäksi, kuten erilaisia toimintapiirejä. Näistä esimerkkejä ovat muun muassa lähimmäispalvelu, diakoniaretket ja -leirit sekä palvelupäivät. Lisäksi järjestetään olopäivä-toimintaa, vanhusten kerhoja, mummon ja vaarin kammari-toimintaa sekä diakonia- ja lähetyspiirejä.

9 9 Diakoniatyöntekijät huolehtivat yhdessä sairaalapastorien kanssa, että seurakunnan vanhustyö ulottuu myös pitkäaikaissairaille ja laitoshoidossa oleville. (Suomen ev.lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 1994, ) Vanhuksilla on monia toiveita seurakunnan vanhustyötä kohtaan. Oiva-projekti kartoitti ikääntyneiden lahtelaisten toiveita siitä, mitä seurakunnan järjestämää palvelua he haluaisivat käyttää vähintään muutaman kerran seuraavan vuoden aikana. Suosituimmiksi seurakunnan toimintamuodoiksi osoittautuivat jumalanpalvelukset sekä pappien syntymäpäivätervehdykset ja hartaustilaisuudet. Päivätoimintapiireihin ja kerhoihin halusi osallistua 20 % vastanneista, eli tarvetta päivätoiminnalle oli enemmän kuin sitä oli tarjota. (Seppänen, Pajunen & Artima 2001, 58.) Gothòni ja Jantunen (2003, 51-54, 57, 65-66) ovat kartoittaneet 75 vuotta täyttäneiden helsinkiläisten seurakuntalaisten toiveita seurakuntaa kohtaan. Eniten seurakunnalta odotettiin olemassa oloa ja mahdollisuutta saada helposti yhteyttä seurakunnan työntekijään. Kolmanneksi eniten toivottiin erilaisia ryhmiä, joihin voisi tulla ja kokea yhteyttä. Esimerkkeinä oli mainittu keskusteluryhmät, sururyhmät ja hengelliset ryhmät. Runsaasti toivottiin myös hengellistä tukea ja seurakunnan yhteydenottoa. Entistä enemmän helsinkiläiset haluaisivat osallistua jumalanpalveluksiin ja retkille. Seurakunnan tärkeimpänä tehtävänä pidettiin julistustoimintaa ja hengellistä toimintaa. Myös diakonista tehtävää, jossa painotetaan karitatiivista diakoniaa kotikäynteineen ja tukemisineen esimerkiksi sairauden sattuessa, pidettiin tärkeänä. Etsivässä seurakuntatyössä pyritään kartoittamaan henkilöt, jotka ovat erityisesti avun tarpeessa. Gothónin ja Jantusen tutkimuksessa (2003, 74, 77, 80) selvisi, että tukea kaivataan erityisesti inhimillisen elämän kriisitilanteissa. Tällaisia ovat esimerkiksi läheisen kuolema ja suru sekä leskeksi jääminen. Kotikäynneille tutkimuksessa toivottiin eniten diakoniatyöntekijää. Lisäksi toivottiin paljon myös kokoavaa toimintaa, jolla tarkoitettiin erilaisia ryhmiä ja kerhoja sekä matkoja. Seppäsen ym. mukaan (2001, 11) kehitys diakoniatyön sisällä on johtanut siihen, että kotikäynnit ovat selvästi vähentyneet. Eniten asiakaskontakteja tapahtuu diakoniatyöntekijöiden vastaanotoilla. Vuoden 2000 tilastojen mukaan valtaosa (62 %) asiakaskontakteista tapahtui vastaanotoilla kun taas kotona ainoastaan 14 %. Kotikäyntien vähentyminen on varmasti lisännyt ikääntyneiden toiveita kotikäyntien suhteen.

10 10 Seurakuntien vanhustyön tehtävänä on toimia aktiivisten vapaaehtoisten eläkeläisten kanssa ja toisaalta etsiä ne, jotka ovat syrjäytyneitä ja jääneet yksin tai eivät pysty osallistumaan ryhmätoimintaan. Heidän sielunhoitonsa järjestäminen on seurakunnan tehtävä. Vanhustyö kuuluu olennaisesti koko seurakunnan tehtäviin, ei vain diakonian. Toiminnan pohjalla on kristillinen ihmiskäsitys, joka asettaa jokaisen ihmisen tasaarvoiseksi säätyyn, sukupuoleen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. (Suomen ev.lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 1994, 5-6.) Nyky-yhteiskunnassamme arvostetaan suorittamista ja työelämässä olemista. Tämän näkökulman mukaan monet vanhukset joutuvat alistettuun ja arvottomaan asemaan. Seurakunnan vanhustyön tehtävänä on kuitenkin kohdella jokaista samanarvoisena ja toteuttaa vanhustyötä yhtenä arvokkaana seurakunnan toimintamuotona. Olennaiseksi seurakunnan vanhustyössä koetaan seniorityön ja diakonisen vanhustyön erottaminen toisistaan. Seniorityöllä tarkoitetaan eläkeikäisten parissa toteutettavaa usein elämänlaatua ylläpitävää ja yhteisöllisyyttä luovaa kokoavaa toimintaa. Senioritoiminnan tavoitteena on eläkeikäisten seurakuntaelämään osallistuminen ja virkistäytyminen. Ensisijaista tällöin on seurakuntien yleinen toiminta jumalanpalveluksineen, toimituksineen, ryhmineen, retkineen ja leireineen. Seniorityötä tulisi kehittää lisäämällä vapaaehtoisten seurakuntalaisten mielekkäitä ja vastuullisia asiantuntijatehtäviä esimerkiksi pyytämällä seurakunnan ryhmien vetäjiksi asiaan perehtyneitä senioreita. (Gothóni & Jantunen 2003, , ) Diakoninen vanhustyö keskittyy niihin, joiden on vaikea tai mahdotonta osallistua seurakunnan yleiseen toimintaan. Tällä voidaan tarkoittaa esimerkiksi yksinäisiä, turvattomia, kuolevia sekä omaishoidon takia väsyneitä. (Gothóni & Jantunen 2003, , 136.) Vanhukset ovat olleet näihin päiviin saakka eräs diakonian kohderyhmistä. Ensimmäisessä diakoniatyön ohjesäännössä mainittiin pitkäaikaissairaat ja vanhuuden heikot monien muiden avunsaajaryhmien rinnalla. Erityisesti painotettiin niiden ihmisten auttamista, jotka eivät itse kyenneet tuomaan hätäänsä ilmi. Ohjesäännöissä velvoitettiin huolehtimaan myös laitoksissa olevista vanhuksista. Työntekijöiden säännöissä on annettu ohjeita lukea Raamattua vanhuksille heidän kodeissaan ja järjestää hengellistä ja ruumiillista hoitoa, kotiapua ja virkistystilaisuuksia. (Suomen ev.lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 1994, )

11 Lahden seurakuntayhtymän vanhustyö ja Oivaklubi-toiminta Seurakunnan toiminta ikääntyneiden parissa on jaettu Lahdessa kolmeen eri osaalueeseen, joita ovat kotiin suuntautuva toiminta, kodin ulkopuolelle ja vanhustentaloihin sekä palveluasumis- ja laitosyksiköihin suuntautuva toiminta. Kotiin suuntautuvaa toimintaa ovat keskustelu- ja sielunhoitotyö, syntymäpäiväkäynnit, kotiehtoollinen ja muut kirkolliset toimitukset. Lisäksi kodeissa tapahtuvaa toimintaa ovat toimituskeskustelut, vapaaehtoistyö ja Palveleva Puhelin. Kodin ulkopuolista toimintaa ovat messut ja niihin liittyvät kirkkokahvitilaisuudet, tilaisuuksien yhteydessä iäkkäiden kohtaaminen, päivätoimintapiirit, kerhot sekä ryhmät ja virkistyslomatoiminta. Yleiset seurakunnan järjestämät tilaisuudet, vapaaehtoistyö, keskustelu- ja sielunhoitotoiminta sekä myös diakoniatyöntekijöiden vastaanotot ovat kodin ulkopuolista toimintaa iäkkäiden parissa. Palveluasuntoihin ja laitosyksiköihin suuntautuvaa toimintaa ovat hartaustilaisuudet, ehtoollinen, keskustelu ja sielunhoito sekä päivätoimintapiirit ja kerhot. (Seppänen ym. 2001, 10.) Oiva-projektin tutkimuksen mukaan ikääntyneiden osallistuminen seurakunnan järjestämään toimintaan on suhteellisen suurta. Kyseiseen tutkimukseen osallistuneista 40 % osallistui viikoittain johonkin seurakunnan järjestämään toimintaan. Vähintään muutaman kerran vuodessa toimintaan osallistui noin kolme neljäsosaa vastanneista. Suosituimmaksi toimintamuodoksi osoittautuivat radio- ja TV-hartaudet sekä hengelliset ohjelmat, sillä niihin osallistui 61 % vastanneista. Toiseksi eniten ikääntyneet osallistuivat jumalanpalveluksiin ja kolmanneksi eniten hartaustilaisuuksiin. Päivätoimitapiireihin ja kerhoihin osallistui 13 %. (Seppänen ym. 2001, ) Lahden seurakunnan työntekijät ja luottamushenkilöt arvioivat vanhuksiin (yli 74 v.) ja ikääntyneisiin (65-74 v.) kohdistuvassa palvelutoiminnassa käyttämäänsä työaikaa. Yli puolet vastaajista arvioi alle neljäsosan työajastaan kohdentuneen vuoden aikana ikääntyviin, kun taas vanhuksiin ajan arvioitiin olevan vähäisempi. Vain muutamilla työntekijöillä ikääntyvien ja vanhusten osuus kokonaistyöajasta oli viimeisen vuoden aikana ollut enimmillään 50 %. Tutkimuksessa kartoitettiin myös vastaajien mielipiteitä siitä, miten he toivoivat seurakuntien toimintojen kohdistuvan ikäryhmittäin tällä hetkellä. Yli puolet vastaajista halusi toimintojen kohdentuvan työikäisiin ja vanhuksiin nykyistä enemmän. Tärkeimpiä toimintamuotoja vanhusten parissa ovat heidän mielestään kes-

12 12 kustelu- ja sielunhoitotyö, kotikäynnit ja vapaaehtoistyö. Päivätoimintaa ja erilaisia piirejä vastaajista pitivät tärkeinä 39 %. Nämä koettiin myös tärkeiksi toiminnoiksi toteuttaa lisää. (Seppänen ym. 2001, 58.) Seurakunnan työntekijät esittivät lisäyksiä seurakunnan toimintomuotoihin. Eniten kaivattiin kotona asuvien sosiaalista ja fyysistä aktivoimista ja henkisen tuen lisäämistä. Tässä kotona asuvilla tarkoitettiin erityisesti yksinäisiä ja turvattomia sekä huonokuntoisia, joille voisi tarjota keskustelua, ulkoilua sekä saatto- ja asiointiapua. Toiseksi eniten kaivattiin päivätoimintaa erityisesti dementikoille, muistihäiriöisille sekä yksinäisille. Lisäksi kaivattiin omais- ja vapaaehtoistyön lisäämistä, joka toimisi ammattiavun täydentäjänä ja parempikuntoisten vanhusten vaihtoehtoapuna. (Seppänen ym. 2001, 58.) Oivaklubi on saanut alkunsa Oiva-projektin toimintana. Oivaklubi tarjoaa aktivoivaa ja virkistävää päivätoimintaa, jonka tavoitteena on omaishoidossa olevien vanhusasiakkaiden fyysisen, henkisen, hengellisen sekä sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitäminen ja tukeminen. Tavoitteena on lisäksi omaishoitajan vapaa-ajan mahdollistaminen. Toiminnasta vastaa Salpausselän seurakunnan lähetys- ja aikuistyö yhdessä diakoniatyön edustajien ja koulutuksen saaneiden vapaaehtoisten kanssa. Oivaklubi kokoontuu kerran viikossa Jalkarannan seurakuntakodin Peräkammarissa klo Päivätoimintaan kuuluu iloista yhdessäoloa, mutta myös rentoutumista ja hiljentymistä. Päivätoiminnassa muun muassa seurustellaan, muistellaan, lauletaan, ulkoillaan, ruokaillaan, leivotaan, kuunnellaan musiikkia sekä hiljennytään hartaushetkiin. Toimintaan voi osallistua kahdeksan omaishoidossa olevaa vanhusasiakasta. Toiminnassa mukana on tällä hetkellä omaishoidettavista kaksi naista ja neljä miestä, jotka ovat fyysiseltä ja psyykkiseltä toimintakyvyltään erikuntoisia. Vapaaehtoisia on noin kymmenen henkilöä, joista noin puolet on työskennellyt aikaisemmin terveydenhuollon tehtävissä. (ks. liite 1.)

13 13 3 PÄIVÄ- JA VIRIKETOIMINTA VANHUSTYÖSSÄ 3.1 Päivätoiminta vanhuspalveluna Suomessa päivätoiminta on saanut alkunsa 1950-luvulla. Tällöin alettiin korostaa vanhusten virkistys- ja ajanvietepalvelujen merkitystä. Suomessa iäkkäille tarkoitettuja päivätoimintoja kehittivät monet järjestöt ja seurakunnat. Myös psykiatrinen päivätoiminta palveli vanhuksia. Kortteliklubeista ja päiväkeskuksista tuli osa kunnallista ja yksityistä vanhuspalvelua, jossa oli keskeistä yhdessäolo, virkistys, tanssi ja askartelu. Ateriapalvelut ja mahdollisuus saunomiseen kuuluivat alusta alkaen etenkin kunnalliseen päivätoimintaan. Avopalvelujen kehittyessä päivätoiminta muuttui Suomessa yhä enemmän kotipalvelua tukevaksi ja täydentäväksi. Siitä on pyritty kehittämään kodin ja laitoksen välimaastossa olevaa osavuorokautista toimintaa, jonka tavoitteena on tukea kotona asumista ja siirtää laitoshoidon tarvetta. Sosiaaliseen yhteisyyteen, kulttuuriin ja ihmisen henkisten kykyjen kehittämiseen keskittyvä päivätoiminta on siirtynyt järjestöjen sekä kansalais- ja työväenopistojen vastuulle. Myös seurakunnan järjestämä toiminta kuuluu päivätoimintaan. (Koskinen ym. 1998, ) Päivätoiminnot ovat kehittyneet eläkkeellä olevien ihmisten sosiaalisen kanssakäymisen, käsitöiden ja kulttuuriharrastusten ympärille. Retket ja tutustumismatkat kuuluvat kerhojen toimintoihin. Myös liikunta- ja voimistelupiirit ovat virinneet kulttuuriharrastusten ja opintopiirien ohella päivätoiminnan toimintamuodoiksi. Sosiaalisella päivätoiminnalla on suuri ehkäisevä merkitys vanhustyössä. Se luo myös uuden mahdollisuuden virkeille ja monitaitoisille vapaaehtoiseläkeläisille, jotka voivat vastata toiminnan sisällöstä, käytännön ohjauksesta ja taloudesta. Päivätoimintojen organisaatio ja sisältö vaihtelevat kunnittain. Päivätoiminnat voidaan organisoida osana suuria palvelu- ja toimintakeskuksia tai erillisinä pienimuotoisissa yksiköissä, kuten vanhainkodeissa tai koulujen tiloissa. Päivätoimintamuotoja ovat myös erilaiset päiväkeskukset. Päiväkeskukset ovat suosittuja vanhusten kohtaamispaikkoja. Ne ovat hyviä vaihtoehtoja yksin asuville vanhuksille avun tarpeen kasvaessa. Toiminta on osittain ehkäisevää vanhustyötä, ja se kattaa ainakin osittain kotipalvelun tukipalvelut ja kotihoidon kotikäynnit. (Koskinen ym. 1998, )

14 14 Luomaranta (2001, 82-99) on tutkinut Tornion sairas- ja kuntoutuskodin päiväkeskuksessa asioivien ikäihmisten kokemuksia kotona selviytymisestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä päiväkeskustoiminnan merkityksestä arkielämässä. Tutkimukseen osallistui 11 omassa kodissaan asuvaa vuotiasta ikäihmistä. Heidän mukaansa päiväkeskus toi vaihtelua arkeen ja rytmitti viikkoa. Keskeisenä tutkimuksessa nousi esille yhteisöllisyyden kokemus muiden kanssa. Tärkeimpänä he pitivät seurustelua ja ystävyyssuhteita, jotka olivat muodostuneet toiminnan kautta. Toiminta toi myös turvallisuutta arkeen, koska päiväkeskuksessa heistä pidettiin huolta. Mielekkäitä olivat yhdessä tehtävät harrastukset ja käytännön toimet ja ohjeet terveyden edistämisen näkökulmasta. Kiitosta sai myös monipuolinen ruokailu, joka helpotti kotona selviytymistä. Henkilökunnalta kaivattiin kuitenkin enemmän aikaa juttelemiseen. Päivätoiminnassa korostui asiakkaiden mielestä itsensä tarpeelliseksi kokeminen toisten auttamisen ja huumorin kautta. Pajunen (2001, 6, 33-36) on kartoittanut tutkimuksessaan ikääntyneiden kokemuksia päiväkeskustoiminnasta ja omatoimisuuden tukemisesta päiväkeskuksessa. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla yhteensä 11 asiakasta kolmesta eri jyväskyläläisestä päiväkeskuksesta. Ikääntyneet korostivat vastauksissaan päiväkeskuksen mahdollistamaa yhdessäoloa toisten kanssa. Päiväkeskus loi myös huolenpidon ja turvallisuuden tunnetta. He kokivat, että heillä oli mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisiin toimintoihin he osallistuivat kuin myös että päiväkeskus mahdollistaa itsestään ja liikuntakyvystään huolehtimisen. Päiväkeskus toisaalta tuki asiakkaiden omatoimisuutta, mutta toisaalta myös rajoitti sitä. Yhdessä toimiminen, päiväkeskuksen tarjoama päivärytmi kuin myös vapaus valita mihin osallistui, tuki omatoimisuutta. Omatoimisuuden rajoittuminen tuli esille muun muassa aikataulujen joustamattomuutena ja liiallisena toimintana, joka sekoitti asiakkaan oman aikataulun ja kavensi omia toimintamahdollisuuksia. Joskus asiakkaat kokivat, että henkilökunta muistutti heitä erilaisista toiminnoista ajoittain jopa liikaa, minkä ikääntyneet kokivat epämiellyttävänä.

15 Vanhuksen toimintakyky Laukkanen (1998, 42) on tutkinut väitöskirjassaan eläkeikäisten miesten ja naisten toimintakykyä päivittäisistä perustoiminnoista selviytymisen ja asioiden hoitamisen näkökulmasta. Lisäksi hän on tutkinut toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen mukaan päivittäisistä toiminnoista selviytyminen vaikeuksitta laskee iän myötä, joskin miehillä selviytyminen huononee hitaammin kuin naisilla. Päivittäiset perustoiminnot ovat kaikille yhteisiä itseen liittyviä toimintoja, joita tässä tutkimuksessa olivat esimerkiksi syöminen, vuodetoiminnot, pukeutuminen, peseytyminen ja liikkuminen. Asioiden hoitamisella tarkoitetaan toimintoja, jotka ovat keskeisiä itsenäiselle selviytymiselle omassa asuinympäristössä. Niillä tässä tutkimuksessa tarkoitettiin esimerkiksi kevyitä ja raskaita taloustöitä, pyykinpesua, ruuanvalmistusta, lääkkeiden ja kulkuvälineiden käyttöä sekä raha-asioiden hoitamista. Päivittäisissä perustoiminnoissa vaikeuksia aiheutti eniten ulkona liikkuminen ja vähiten syöminen. Asioiden hoitamisessa vähiten ongelmia oli puhelimen käytössä ja eniten raskaissa taloustöissä. Pyykinpesu, puhelimen käyttö ja ruuanvalmistus olivat helpompia naisille kuin miehille. Iän myötä lisääntyi myös avuntarvitsijoiden määrä sekä asioiden hoitamisessa että päivittäisten perustoimintojen hoitamisessa vuotiaista noin joka toinen tarvitsi apua ainakin joidenkin asioiden hoitamisessa. (Laukkanen 1998, 23, ) Korolainen (2001, 1-2, 19, 23, 29, 36) on tutkinut tutkimuksessaan ikääntyvien käsityksiä toimintakyvystään ja kotona selviytymisestään kuntoutuksen päätyttyä. Hän haastatteli Huopalahdella Ikäihmisten avomuotoiseen kuntoutukseen osallistuneita kahdeksaa vuotiasta vuonna He kokivat tasapainon heikkenemisen, yläraajojen toiminnan alenemisen ja kipujen vaikeuttavan kotona selviytymistään. Haittaavina tekijöinä olivat myös masentuneisuus ja vähäiset sosiaaliset suhteet. Kaatumista monet pelkäsivät erityisesti ulkona liikkuessaan. Avun saaminen tunnettiin helpottavaksi, jos antajana toimivat lapset, sukulaiset tai ystävät, jolloin hyväksyttiin helpommin myös kunnalliselta tai yksityiseltä palveluntarjoajalta saatu apu. Apua kaivattiin siivouksessa sekä asioinneissa ja sosiaalisten suhteiden koettiin helpottavan kotona selviytymistä. Erityisesti suhteet lapsiin, hyvä mieliala, oman kunnon hoito ja harrastukset olivat merkittäviä.. Terveydentilassa huono näkökyky, muistin heikkeneminen ja vasta ilmenneet uu-

16 16 det sairaudet kuin myös ruokahaluttomuus olivat kotona selviytymistä uhkaavia tekijöitä. Toiminnan vajavuuksien syntyprosessia on kuvattu tautilähtöisesti niin, että taudit ja vammat aiheuttavat ensivaiheessa elinjärjestelmien vaurioita, jotka johtavat toiminnan vajavuuksiin ja rajoituksiin. Kyseistä näkemystä on kuitenkin kritisoitu. Kritiikin mukaan yksinkertainen syy-seuraus logiikka ei vastaa todellisuutta, vaan toiminnanvajavuuksien synty ja kehitys ovat usein kehämäisiä prosesseja sisältäen vastavuoroisia suhteita. Toimintakykyä ja terveyden kehittymistä muokkaa ratkaisevasti tausta, joka koostuu ihmisen vanhenemisprosesseista, sairauksista, elinoloista ja perinnöllisistä tekijöistä. Toiminnan tavoitteet muokkautuvat myös pitkälle toiminnasta saadun palautteen ja henkilön erilaisten toiminnoille antamien merkitysten kautta. Sosiaalinen tuki voi edesauttaa tarvittavan toiminnan sujumista ja vahvistaa myös terveyden kokemuksia. Asuin- ja elinympäristön rakentamisella toimintaa tukevaksi ja motivaatiota lisääväksi on myös suuri merkityksensä. (Heikkinen, Kauppinen & Laukkanen 2003, 55, 57.) Fyysinen toimintakyky ja liikunta Fyysisestä toimintakyvystä puhuttaessa viitataan eri elinten ja elinjärjestelmien suorituskykyyn, esimerkiksi verenkiertoelimistön tai tuki- ja liikuntaelimistön kuntoon. Monien vanhojen ihmisten mielestä heidän terveytensä tärkein osoitin on itsenäinen selviytyminen päivittäisistä toiminnoista. Niin kauan kun kykenee liikkumaan ja huolehtimaan itsestään, voi olla terveyteensä melko tyytyväinen, vaikka sairauksia olisikin. (Koskinen ym. 1998, ) Liikkumiskyky on tärkeä tekijä elämänlaatuun vaikuttaessaan. Liikkumisen avulla on mahdollista ylläpitää fyysistä kuntoaan, mutta sillä on myös tärkeä sosiaalinen ulottuvuutensa. Liikkuvan ihmisen on helpompi hakeutua ihmisten pariin, kuin liikuntakyvyttömän ja toteuttaa arkipäivän askareitaan sekä ylläpitää sosiaalisia suhteitaan. Rantasen ja Sakari-Rantalan (2003, 103) mukaan itsenäisellä liikkumiskyvyllä tarkoitetaan sitä, että henkilö on liikkumiskykyinen ilman toisten henkilöiden apua, vaikka saattaakin tarvita apuvälineitä. Toisinaan taas sillä tarkoitetaan liikkumista omin jaloin.

17 17 Vakavat liikkumisvaikeudet lisääntyvät iän myötä. Ikivihreät-projektin yhteydessä on tutkittu vuotiaiden jyväskyläläisten terveyttä, toimintakykyä ja hyvinvointia haastattelemalla heitä ja tekemällä erilaisia terveyden ja toimintakyvyn mittauksia. useiden monitieteisten seuruututkimusten avulla. Projektin tavoitteena on kuvata iän myötä tapahtuvia muutoksia fyysisissä, psyykkisissä ja sosiaalisissa toiminnoissa sekä pyrkiä tunnistamaan ikääntyvien elämäntapoihin ja elinoloihin liittyviä tekijöitä, jotka ennustavat terveyden, toimintakyvyn ja hyvinvoinnin muutoksia. Tutkimusprojektissa 75-vuotiailla jyväskyläläisillä miehillä, joilla ei alun perin ollut vaikeuksia kyseisissä toiminnoissa, ilmeni väsymistä, hidastumista ja avun tarvetta ulkona liikkumisessa 47 %:lla ja portaiden nousussa 43 %:lla viiden vuoden aikana. Naisilla vastaavat tulokset olivat 60 % ja 48 %. Miesten kävelynopeus hidastui kymmenessä vuodessa 23 %:lla. Naisilla hidastumista tapahtui 33 %:lla. Miehillä arvot pysyivät kutakuinkin samoina kahdeksan vuoden aikana. Naisilla vastaavasti liikkuminen, kotona selviytyminen ja ulkoilu vaikeutuivat. (Rantanen & Sakari-Rantala 2003, ) Shumway-Cookin ja Woollacottin mukaan (1995) liikkuminen on kokonaisuus, joka edellyttää monien eri aistien ja toimintojen yhteistyötä. Paikasta toiseen liikkumisessa täytyy olla kyky saada keho liikkumaan haluttuun suuntaan. Lisäksi täytyy olla kykyä hallita kehon tasapaino suhteessa painovoimaan liikkuessa ja kyky mukauttaa liike ympäristön ominaisuuksiin. Liikkumiskyvyn kannalta tärkeitä fysiologisia järjestelmiä ovat lihasvoima, tasapaino, aistitoiminnot ja näitä koordinoiva keskushermoston toiminta. Myös hengitys- ja verenkiertoelimistön kyky turvata hapen- ja energiansaanti on oleellinen. Esimerkiksi tuolilta ylös nousu vaatii sitä, että lihasten tuottama voima on suurempi kuin maan kehon massaan kohdistama vetovoima. Jos näin ei ole, ylös nouseminen käy vaikeaksi. (Rantanen & Sakari- Rantala 2003, 108.) Liikkumisessa olennaista on riittävä tasapaino. Winterin mukaan (1990) esimerkiksi kävelynopeuden hidastuminen ja askelten lyheneminen johtuu pyrkimyksestä vähentää tasapainoa ylläpitävien järjestelmien kuormitusta. Näön merkitys korostuu liikkumisen ennakoinnissa, kun eteneminen suhteutetaan mahdollisiin esteisiin nähden. Myös keskushermoston toiminnan hidastuminen ilmenee reaktionopeuden hidastumisena, mikä taas altistaa kaatumistapaturmille. Myös monet lääkitykset voivat vaikuttaa esimerkiksi tasapainoon, joten lääkityksen tarkistaminen säännöllisesti on tarpeen. (Rantanen & Sakari- Rantala 2003, , 111.)

18 18 Ikivihreät- projektin liikunta-aktiivisuutta kartoitettaessa kahdeksan vuoden seuruututkimuksella todettiin jyväskyläläisten vanhuksien liikunta-aktiivisuuden vähenevän iän karttuessa. Seurannan loppuvaiheessa v tuli selkeästi ilmi, että vuotiaista neljännes ja vuotiaista lähes puolet liikkui enää vain päivittäisiä askareita tehdessään. Hikoiluun ja hengästymiseen asti liikkuvien määrä väheni huomattavasti. Toisaalta taas kotivoimistelun ja ohjatun liikunnan harrastaminen säilyivät lähes samalla tasolla kuin tutkimuksessa kahdeksan vuotta aikaisemmin. Kotivoimistelua harrasti puolet ja vuotiaista puolet harrasti suosituinta liikuntalajia eli kävelyä. Vanhimmassa ikäryhmässä vuotiailla oli kuitenkin selvästi nähtävissä eroja miesten ja naisten liikkumisen välillä. Nimittäin puolet miehistä harrasti päivittäin kävelyä ja naisista ainoastaan neljännes. (Hirvensalo, Huovinen, Kannas, Parkatti & Äijö 2003, 67.) Psyykkinen toimintakyky Psyykkinen toimintakyky on laaja kokonaisuus, joka käsittää monia eri osa-alueita. Psyykkinen toimintakyky kattaa muun muassa kognitiiviset eli tiedon käsittelyssä tarvittavat toiminnot, joita ovat havainto- ja muistitoiminnot, oppiminen, kielelliset toiminnot sekä ajattelu-, ongelmanratkaisu- ja päätöksentekotoiminnot. Käsitteeseen sisältyvät myös yksilön metakognitiot eli käsitykset, tiedot ja arviot edellä mainituista toiminnoista. Psyykkiseen toimintakykyyn sisältyvät myös toiminnan tavoitteet ja niiden taustalla olevat tarpeet, arvostukset, asenteet ja normit sekä odotukset. Tärkeitä tekijöitä ovat myös persoonallisuuden ominaisuudet ja voimavarat, kuten luonteenpiirteet ja minäkäsitys. Psyykkisen toimintakyvyn edellytyksenä on myös yksilön psyykkinen terveys ja hyvinvointi eli mielenterveys. (Ruoppila & Suutama 2003, 159.) Ihmisen elämässä tunteilla on merkittävä asema. Tunteiden avulla ihmiset luovat elämälle merkitystä sekä suuntaavat toimintaansa ja käyttäytymistään tunteidensa mukaan. Mielenterveys on oleellinen osa psyykkistä toimintakykyä. Mielenterveydestä puhuessa olisi hyvä puhua mielen eheydestä ja mielen tasapainosta. Siinä on kyse myös kyvystä tasapainottaa mieli vaikeuksien ilmaantuessa eli kyvystä rakentua ja sopeutua uudelleen. (Heikkinen 2003, )

19 19 Biologisten tekijöiden lisäksi monet sopeutumista vaativat haasteet voivat olla masentuneisuutta lisäävinä tekijöinä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi puolison kuolema, omat sairaudet tai toimintakyvyn aleneminen. Kokonaisuudessaan perinnöllisyys, elämänkokemukset, persoonallisuus, hallinta- ja selviytymiskeinot ja saatavissa oleva sosiaalinen tuki vaikuttavat joko tasapainottavasti tai oireilua lisäävästi. (Heikkinen 2003, ) Ikivihreät- projektin 8-vuotisseurannassa tulokset kertovat iän myötä lisääntyvistä mielialaongelmista. Heikkinen (1999) kertoo tutkimuksessaan masentuneiden ja yksinäisten määrän kasvusta ja samalla elämänlaadun heikkenemisestä tultaessa huomattavan korkeaan ikään. Ikivihreät-projektissa tutkittiin kahteen otteeseen vuosina 1988 ja vuotiaita henkilöitä. Naislesket kokivat tutkimuksen mukaan itsensä yksinäisemmiksi naimisissa oleviin verrattuna. Vuonna 1988 yksinäisiä leskiä oli 40 % ja vuonna 1996 neljännes. Alakuloisuuden syyksi kolmannes kertoi yksinäisyyden. Yksinäisyyden taustalta tuli esille sairauksia, omaisten kuolema, varojen puute ja toimintakyvyn, erityisesti liikkumiskyvyn rajoitteet. Myös näön heikkeneminen ja turvallisuuden puute rasittivat mieltä. (Heikkinen 2003, ) Kognitiivisessa toimintakyvyssä tapahtuvia vanhenemismuutoksia on mahdollista hidastaa. Harjoituksella on merkittäviä kognitiivisia taitoja ylläpitävä vaikutus. Harjoitukset vaikuttavat niihin vanhuksiin, joiden suorituskyky on laskenut, sekä niihin, joilla tällaista laskua ei ole ilmennyt. Vanhenemismuutokset ovat yksilöllisiä ja alkavat eri aikoina. Ensimmäisenä muutokset ilmenevät joustavassa älykkyydessä eli uuden oppimista ja suoritusnopeutta vaativissa tehtävissä, kuten uudenlaisten ongelmien ratkaisujen löytämisessä. Merkittäviä muutoksia voidaan todeta yleensä vasta 70-ikävuoden jälkeen kiteytynyttä älykkyyttä vaativissa toiminnoissa, kuten kielitaidossa. (Ruoppila & Suutama 2003, ) Muistikapasiteetista primaari lyhytkestoinen muisti sekä pitkäkestoisesta muistista semanttinen asiamuisti ja pitkäkestoinen tapahtumamuisti muuttuvat yleensä vain vähän. Sen sijaan lyhytkestoinen työmuisti, jossa asioita säilytetään tilapäisesti muistissa ja käsitellään, heikkenee jo melko varhaisesta aikuisuudesta alkaen. Myös pitkäkestoinen tapahtumamuisti, joka on keskeinen uusien asioiden oppimisessa, heikkenee varhain. Ikivihreät-projektissa saavutettiin tuloksia, joissa havaittiin selvää heikkenemistä kaikkien muistia ja älyllistä kykyä mittaavien testien tulosten perusteella erityisesti 80-

20 20 ikävuoden jälkeen. Merkittävää heikkenemistä ilmeni lähes puolella osallistujista. (Ruoppila & Suutama 2003, ) Muistiin ja tiedonkäsittelyyn liittyvät ongelmat ikääntyessä ovat yhteydessä tarkkaavuuden ja keskittymiskyvyn heikkenemiseen. Yleisintä lienee kuitenkin kognitiivisten toimintojen hidastuminen, joka johtuu keskushermoston toiminnan hidastumisesta. Tämä johtaa siihen, että kognitiiviset toiminnot vaativat enemmän aikaa kuin nuoremmilla. Toiminnot voivat onnistua yhtä hyvin kuin aikaisemminkin, jos vain aikaa on riittävästi käytettävissä. Monet sairaudet voivat myös vaikuttaa kognitiivisiin toimintoihin. Esimerkiksi keskushermosto-, sydän- ja verisuonisairaudet, diabetes ja mielialaongelmat voivat heikentää edellä mainittuja toimintoja. Kognitiivisen toimintakyvyn tukemismahdollisuuksia on rajattomasti. Erityisesti uusia asioita opiskelemalla ja erilaisilla harrastusaktiviteeteilla voidaan motivoida vanhusta harjoittamaan tiedonkäsittelytaitojaan häntä kiinnostavissa uusissa asioissa. (Ruoppila & Suutama 2003, ) Sosiaalinen toimintakyky Heikkinen (1987) on määritellyt sosiaalisen toimintakyvyn siten, että se edellyttää yhteisöä, kykyä kommunikoida ja kykyä toimia. Sosiaalinen toimintakyky on sidoksissa vallitsevaan kulttuuriin ja historialliseen aikaan. Sosiaalinen ja psyykkinen toimintakyky ovat usein päällekkäisiä, joten niitä on ajoittain vaikea erottaa toisistaan. Sosiaalinen toiminta ei liity pelkästään ihmisten keskinäiseen vuorovaikutukseen, vaan laajemmin yksikköön, yhteisöön ja yhteiskuntaan. Käsitteeseen tulisi liittää kaksi komponenttia: ihminen vuorovaikutussuhteissaan ja ihminen aktiivisena toimijana ja osallistujana yhteisössään. (Huhtakangas 1990, 33.) Sosiaalista toimintakykyä on mahdollista tukea erilaisten harrastusten ja viriketoiminnan kautta. Sosiaaliseen toimintakykyyn liittyy merkittävästi harrastustoiminta. Ikivihreätprojektissa tutkittiin vuosina ja syntyneiden jyväskyläläisten henkilöiden harrastustoiminnassa tapahtuneita muutoksia vuosina 1988 ja Tuloksissa ilmeni selvästi harrastusten määrällinen väheneminen miesten ja erityisesti naisten ryhmissä. Hyvää fyysistä kuntoa sekä hyvää näkökykyä vaativat harrastukset vähenivät selvästi iän karttuessa ja television katselusta oli tullut toimintaa, jolla täytettiin tyhjää

21 21 vapaa-aikaa. Elinikäisiä harrastuksia miehillä oli yleisimmin liikunta, hyötyliikunta ja taideharrastukset ja naisilla käsityöt. Molemmilla sukupuolilla opiskeleminen oli vähäistä, joskin yliopistotoimintaan osallistuminen oli yleisempää tutkimuksen nuoremmassa ikäryhmässä. (Pikkarainen & Heikkinen 1999, 205, ) Vertaisryhmän tuki on tärkeä elämän eri vaiheissa ja muutostilanteissa. Vertaissuhteilla tarkoitetaan Laineen mukaan (2005, 144, 195) nimensä mukaisesti toverisuhteiden tapaan, jollakin tavalla samantapaisessa asemassa olevien ihmisten välisiä suhteita. Läheisen ystävyyden lisäksi ihminen kaipaa myös hyvien kavereiden ja tovereiden muodostamaa sosiaalista verkostoa. Siinä hän voi tehdä sosiaalisia vertailuja, kokea ryhmään kuulumista, toisten hyväksyntää ja ymmärtämystä sekä saada virikkeitä ja ajanvietettä. Tämänkaltaisiin ihmissuhteisiin liittyy emotionaalisesti tukea antavaa samanlaisuutta, ja yhteenkuuluvuutta korostavaa me-henkeä vastakohtana etäisemmille ihmissuhteille Hengellinen toimintakyky Hengellisyys liitetään usein vanhuuteen. Uskonnolliset perinteet tapoineen ovat vaikuttaneet ihmisten tapoihin tarkastella olemassaoloaan ja elämänkysymyksiään. Myös erilaiset hengelliset tilaisuudet ovat tarjonneet hyvän mahdollisuuden kokoontua yhteen jo nuoruudessa. Tärkeää on kuitenkin muistaa, ettei vanhusten tarvetta hengellisiin asioihin tule pitää itsestään selvyytenä. On myös tärkeää muistaa, että vanhus voi edustaa uskonnollisessa suuntautumisessaan jotain muuta kuin valtauskontoja. (Koskinen ym. 1998, ) Vanhuudessa tulee vastaan monia elämäntilanteiden muutoksia. Näissä tilanteissa oman elämänkatsomuksen kunnioittaminen, usko ja hengellinen elämä voivat auttaa mukautumaan näihin muutoksiin. Myös surun, pettymyksien ja menetysten kohtaamisessa hengellisyys voi auttaa löytämään vastauksia kysymyksiin. Se voi myös vahvistaa vanhuksen perimmäisiä arvoja ja antaa hänen elämälleen merkityksellisyyden kokemuksen. Hengellisyys voi tuoda myös sisäistä rauhaa ja tasapainoa sekä mahdollistaa sovintoon pääsemisen oman elämänsä kanssa. Tärkeitä vanhusten hengellisen elämän hoitamisessa ovat usein tekstit ja musiikki. Erityisesti virsillä ja hengellisillä lauluilla on suuri merkityksensä. Ne voivat toimia vanhusten omien elämäntuntojen ja toiveiden tulkkina. On

22 22 kuitenkin myös muistettava se, että hengelliset asiat voivat olla ahdistusta herättäviä, jolloin ensiarvoisen tärkeää on aina selvittää vanhuksen oma suhtautuminen niihin. (Koskinen ym. 1998, 137.) 3.3 Viriketoiminta toimintakyvyn tukena Vainikka (2003, 60, 70, 77-78) on kartoittanut tutkimuksessaan iäkkäille suunnatun viriketoiminnan vaikuttavuutta. Viriketoiminta käsitti muun muassa askartelua, laulamista, jumppaa, retkiä ja keskusteluryhmiä. Jopa tietokoneen käytön opettelu kuului toimintaan. Virikkeellisellä toiminnalla osoittautui olevan positiivinen vaikutus osallistujaryhmäläisten terveyteen liittyvään elämänlaatuun vertailuryhmään verrattuna, joskaan muutos ei ollut tilastollisesti merkittävä. Huomionarvoista oli se, että muiden kanssa asuvilla ja viriketoiminnalla oli selvästi positiivisia vaikutuksia terveyteen liittyvään elämänlaatuun. Niillä puolestaan, jotka asuivat yksin ja osallistuivat viriketoimintaan, muutokset terveyteen liittyvässä elämänlaadussa olivat negatiivisia. Vuosina toteutettiin Vireyttä vuosiin-projekti erilaisissa vanhainkodeissa ja palvelukeskuksissa ympäri Suomea. Tutkimuksessa kartoitettiin päiväkuntoutuksen ja viriketoiminnan vaikutuksia ikääntyneen toimintakykyyn ja terveyteen. Toimintakyvyn alueella tarkasteltiin toiminnan vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen toimintakykyyn sekä sosiaaliseen verkostoon. Tilastollisesti merkittäviä vaikutuksia ei ilmennyt fyysisessä toimintakyvyssä. Ainoastaan itse koetussa terveydessä tapahtui muutoksia erityisesti Terveenä taipaleella projektiin osallistuvilla, joiden keskuudessa huonohkoksi tai huonoksi terveytensä kokeneiden määrä hiukan laski. Vastaavasti Päiväryhmään osallistuneiden kuntoutujien päivittäinen tai useamminkin tarvittava avun tarve kasvoi 15 %:sta 18 %:iin. (Viramo 1998, 19, 29, 33-34, 37.) Projektiin osallistuneiden psyykkisessä toimintakyvyssä ilmeni selviä muutoksia. Interventioiden kuluessa kuntoutujien depressiiviset oireet vähenivät ja psyykkinen toimintakyky parani. Erityisesti Päiväryhmässä kuntoutujien depressiiviset oireet vähenivät lähes tilastollisesti merkittävästi. Depressiivisistä oireista ruokahaluttomuus, elämän tyhjyys, tekemisen puute, unihäiriöt ja laihtuminen vähenivät eniten. Kuntoutujien sosiaalisissa verkostoissa puolestaan ei ilmennyt merkittäviä muutoksia, mutta usein yksi-

23 23 näisyyttä tuntevien määrä väheni molemmissa ryhmissä. Samoin turvattomuutta tuntevien määrä laski hieman Päiväryhmään osallistuneilla ja elämään erittäin tyytyväisten määrä kasvoi projektin myötä. (Viramo 1998, ) Muistelutyö Vanhusten viriketoiminnassa on paljon käytetty muistelua yhtenä viriketoiminnan muotona. Sitä voidaan pitää yhtenä vanhuuden kehitystehtävänä, sillä se voi eheyttää, toimia luovana prosessina tai toimia myös elämänhallinnan keinona. Muistelun avulla vanhus voi luoda elämälleen merkityksiä ja tavoitteita. Omasta elämästä nousee uusia asioita ja tulkintoja, kun elämäänsä luo etäisyyttä muistelemisen avulla. Suhde minän ja maailman välillä jäsentyy uudelleen. Erityisesti kokemukset selviytymisestä ja onnistumisen tunteet vahvistavat oman arvon tuntoa ja identiteettiä ja luovat myös onnistumisen kokemuksia vanhuuteen. Toki muistelulla voi olla myös negatiiviset vaikutukset, jos menneisyydestä ei kykene nostamaan esille muuta kuin epäonnistumisen tunteita. Muistelutyöllä on myös sosiaaliset ulottuvuutensa yhdessä muistelemisen ja kokemusten jakamisen kautta. (Koskinen ym. 1998, ) Saarenheimo on tutkinut vanhusten muistelua ja sen merkitystä. Hänen mukaansa yhteisillä muistoilla esimerkiksi sota-ajoista on merkittävät vaikutuksensa yhteisen perinteen teossa. Muistelu palvelee yksilön ja yhteisen identiteetin rakentamista. Usein se on myös oman sankaruuden tarkastelua suhteessa oman sukupolven kokemuksiin. Muistelun merkitys korostuu erityisesti muutostilanteissa, esimerkiksi vanhainkotiin muutossa. Muistoja käytetään itseterapeuttisesti, lohdutuksena, itsetunnon pönkityksenä tai ongelmien ratkaisuina. Yksin muisteleminen voi joskus aiheuttaa kielteisten muistojen kierteen, joka voidaan muuttaa kertomalla muistot ääneen. Saarenheimon mukaan kuuntelemaan tarjoutuminen on keskeistä, ei niinkään muistojen tulkitseminen omalle kielelle. Vaikka sama tarina toistuisi joka päivä, sillä on kuitenkin iso merkitys vanhukselle. (Lääperi 1997, ) Muistellessa arkielämän tavanomaisuus muuttuu erikoiseksi, sillä sen tavallisuus on jo historiaa ja sellaisenaan nykyhetkestä poikkeavaa. Tähän osittain perustuukin halu muistella mennyttä, sillä muistellessa se muuntuu joksikin muuksi. Muistelussa puhu-

24 24 taan yksilöllisestä ja kollektiivisesta muistelusta. Ranskalainen sosiologi Maurice Halbwachs on hahmotellut muistin kollektiivista luonnetta siten, että menneiden asioiden ja tapahtumien mieleen palauttaminen edellyttää kommunikointia muiden kanssa. Muistellessa toisten kanssa asiat ovat muutosten ja uudelleen arvioinnin kohteina. Kollektiivisen muistin sijasta puhutaan myös sosiaalisesta muistista. Näille yhteistä on kielellistämisen kautta tapahtuva muistin yhteiseksi kokeminen. Muistoihin sisältyy myös ajatus, että yksilönä olemme muistellessamme kuitenkin yhteisömme jäseniä, jolloin yhteisö ja viime kädessä kulttuuri määrittelee suuntaviivat, mikä on muistelemisen arvoista ja mitä tulisi muistaa. (Heikkinen 2002, 176, ) Monet historiassa tapahtuneet kollektiiviset tapahtumat toimivat usein merkittävinä muistelun merkkipaaluina, vaikka niihin ei liittyisikään omaa osallisuutta. Muistelu on merkittävä yhteys menneisyyden ja nykyisyyden välillä, sillä sen avulla mennyttä ja nykyisyyttä on mahdollista verrata keskenään ja löytää tasapaino niiden erilaisuuden välillä. Ikääntyessä tällainen muistelu lisääntyy ja se voi olla merkityksellistä nykyhetken haltuun ottamiseksi. Kaikkea ei vanhuksen tarvitse nykyisyydessä ymmärtää eikä hyväksyä, mutta menneisyyden peilaaminen nykyisyyteen voi olla auttavana tekijänä. (Heikkinen 2002, 181, 183.) Gibsonin mukaan (1994) muistelu voi tukea identiteettiä ja itsearvostusta, jolloin sitä voidaan kutsua myös identiteettityöksi. Itsetuntemuksen lisääntyminen antaa puolestaan tunteen oman elämän hallinnasta. Muistelu voi antaa ikäihmiselle mielekkään ja arvostetun paikan yhteisössä. Ikävuosien karttuessa eletty elämä saa uusia merkityksiä, ja ihminen ymmärtää vaikeitakin elämänkokemuksia ja hyväksyy ne. Kyse on tällöin menneiden elämänkokemusten ja kehitystehtävien uudelleenymmärtämisestä ja niiden loppuunsaattamisesta. Elämän tarkastelu helpottaa niiden hyväksymistä, orientoitumista nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Muistelussa voidaan hyödyntää esimerkiksi tarinoita ja musiikkia muistelun virittäjänä. Myös kuvallisesta ilmaisusta voidaan hyödyntää valmiita kuvia, taidekortteja, valokuvia sekä piirtämistä ja elokuvia. Myös kirjallisuus kuin myös teatteri voivat toimia muistelun virittäjinä. (Hakonen 2003, 131, )

25 Musiikki Musiikkia voidaan soveltaa terapeuttisesti vanhustyössä musiikin kuuntelun, laulamisen, soittamisen ja musiikkiliikunnan kautta. Sen avulla voidaan tukea kokonaisvaltaisesti vanhuksen elämää, sillä se koskettaa tunteita, ajattelua ja kehoa. Musiikki voi toimia erinomaisesti myös vuorovaikutuksen välineenä ihmisen sisäisen ja ulkoisen maailman välillä sekä sisäisten jännitystilojen purkautumistienä. Vanhus voi muuttaa sisäisiä merkityskokemuksiaan viestinnälliseen muotoon esimerkiksi käsittelemällä musiikin avulla tunteitaan ja ajatuksiaan. (Koskinen ym. 1998, ) Musiikkia voidaan hyödyntää fyysisten, psyykkisten kuin myös sosiaalisten toimintojen tukena. Laulaminen helpottaa puheen tuottamista, jos se on jostain syystä vaikeutunut ja rytmiikka aktivoi kehoa motorisesti. Psyykkisen elämän eheyttäjänä musiikki voi toimia silloin, kun se stimuloi ajatuksia, tunteita ja muistoja. Sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys musiikin yhteydessä on myös suuri. (Jukkola 2003, ) Musiikin käytöllä voidaan myös pyrkiä masennuksen vähentämiseen, itsenäisyyden ja sosiaalisen kanssakäymisen lisäämiseen, elämänlaadun ja fyysisten toimintojen parantamiseen sekä muistin ja muistojen virittämiseen. Sen avulla voidaan helpottaa todellisuuteen ja tähän päivään orientoitumista sekä parantaa itsetuntoa ja omanarvontuntoa. Musiikki voi myös helpottaa eletyn elämän tarkoituksellisuuden kokemisessa sekä tunteiden purkamisessa ja läpityöskentelyssä. (Koskinen ym. 1998, ) Musiikki mahdollistaa osallisuuden tunteen, vaikka henkilö ei itse sen tuottamiseen osallistuisikaan. Musiikin avulla voidaan palauttaa elävästi mieleen menneen elämän vaiheita ja samalla tapahtumat voivat saavuttaa aivan uuden merkityksen vanhuksen elämässä. Myös sillä on merkitystä, millaista musiikkia vanhukset kuuntelevat, sillä merkityksellisiksi koetut kappaleet herättävät muistoja ja virittävät keskustelua muita paremmin. (Jukkola 2003, 174.)

26 Liikunta Liikunta on merkittävä osa-alue vanhusten viriketoiminnassa. Iäkkäiden ihmisten liikuntaharrastusten tavoitteet ovat samat, kuin muidenkin aikuisikäisten eli ruumiillisen, henkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn edistäminen ja ylläpitäminen. Liikunnalla on sosiaaliset merkityksensä varsinkin ryhmäliikunnassa. Liikunta poistaa stressiä ja lisää psyykkistä suorituskykyä, henkistä hyvinvointia ja vireyttä. Sen fyysiset vaikutukset näkyvät nopeasti, esimerkiksi veren hapenottokyvyn ja sydän- ja verenkiertoelimistön toimintakyvyn paranemisena. Samoin lihasvoima ja joustavuus kasvavat. Vartalon lihaskunto ehkäisee horjahduksia ja kompastumista sekä parantaa tasapainoa. Perusperiaatteena harjoittelussa voidaan pitää sitä, että harjoitellaan sitä toimintoa, jota halutaan parantaa. Harjoitusten rasittavuus tulisi myös suhteuttaa vanhuksen kuntoon ja rasitusta tulisi nostaa kunnon kohentuessa. (Koskinen ym. 1998, 194, 197.) Liikunnan vaikutukset eivät professori Ilkka Vuoren (1997, 1) mukaan rajoitu pelkästään ruumiillisiin toimintoihin ja toimintakykyyn, vaan sillä on suoranaisia ja välillisiä vaikutuksia hermoston ja aivojen toimintaan. Liikunta edellyttää tarkkaa ja monipuolista hermostollista säätelyä, joten se tarjoaa voimistelua myös aivoille ja harjoittaa niitä siinä kuin lihaksiakin. Liikunnan vaikutukset parantavat mielialaa, laukaisevat jännitystä ja vähentävät ahdistusta ja masentuneisuutta. Liikunnan merkitys on kaikkein tehokkain, kun liikuntalaji on säännöllistä, fyysisesti, henkisesti sekä sosiaalisesti monipuolista ja mahdollisimman palkitsevaksi koettua. Tällainen liikunta auttaa ikääntyessä ja sairauksien kohdatessa säilyttämään yleistä vireyttä ja elämisen energiaa. Raitanen (1997, 20-24) korostaa myös artikkelissaan liikunnan kokonaisvaltaista merkitystä aivojen toiminnan kannalta. Hänen mukaansa muistin ja älyn huononemista voidaan ehkäistä liikunnalla, koska liikunnalla on hermoverkkoja kunnossa pitävä vaikutus. Etenkin kuntoliikuntaa harjoitellessa suurin osa aivoista joutuu työskentelemään ohjatun liikunnan vaatiman säätelyn kanssa. Kaikkia aisteja käytetään tasapainon ylläpitämiseksi sekä palautteen antamiseksi liikkeen onnistumisen kannalta. Marjastaminen, pallopelit ja tanssi ovat usein tehokkaampia kuin esimerkiksi ristisanojen täyttäminen tai televisio-ohjelmien katsominen.

27 Sanatyö Sanatyöllä tarkoitetaan työmuotoa, jossa valmista ja valikoitua tai itse tuotettua kirjallisuutta tai suullista aineistoa käytetään terapeuttisessa vuorovaikutusprosessissa kokemusten jakamiseksi puheen ja keskustelun avulla. Osanottajan suhde kieleen voi olla joko vastaanottava, jolloin hän lukee itse tai hänelle luetaan valmista kirjoitettua aineistoa, tai hänen suhteensa on ilmaiseva, jolloin hän kirjoittaa itse materiaalin. Sanatyö voi olla rakenteeltaan myös puhuttuun kieleen perustuvaa, jolloin osanottaja on vastaanottava käsitellessään suullista valmista materiaalia. Hän voi toimia ilmaisevassa roolissa luodessaan itse omat suulliset teoksensa. Aineistona voidaan käyttää esimerkiksi valmiita tai itse keksittyjä runoja, aforismeja tai novelleja. Erilaiset lehtiartikkelit ja jopa sadut ja näytelmät voivat toimia kirjallisuusterapeuttisina aineistoina. Sanatyö on oiva väylä purkaa omia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan ja käsitellä asioita, jotka muutoin pysyisivät piilossa ja käsittelemättä. (Koskinen ym. 1998, ) Puhe- ja tunnetyö on olennainen osa vanhustyötä jopa niin olennaisesti, että sitä on sieltä hankala edes erottaa. Asta Suomen (2003, ) mukaan toiminnan lähtökohtana on, että puhetyö eheyttää ja rakentaa vanhuksen identiteettiä. Ratkaisu- ja voimavarakeskeisissä työtavoissa on kiinnitetty huomiota keskustelemisen tekniikkaan ja erityisesti tapoihin, joissa vanhus on aktiivinen keskustelukumppani. Keskustelussa korostuvat vanhuksen omat tavoitteet ja oman tahdin mukainen keskustelu sekä vanhuksen aktivointi sekä motivointi. Hyvässä keskustelussa on yhtä aikaa läsnä sekä voimavarojen ehtymiseen että jaksamiseen liittyvät teemat, huoli- ja ongelmapuhetta sekä voimavarapuhetta. Jos keskustelu painottuu pelkästään ongelmiin ja sairauksiin, vanhuksen identiteetti ja tunnelma rakentuvat sen mukaan. Puhe- ja tunnetyö korostuvat erityisesti puhumattoman vanhuksen kohdalla. Tällöin puhumisen rinnalla voidaan käyttää muita aisteja, kuten tunto- ja hajuaisteja. Tilanteissa on tärkeää nostaa mahdollisesti esille vanhuksen elämänhistoriaa ja siihen kuuluvia teemoja. Tämä tuottaa kohtaamisessa tilanteen, missä asiakkaan identiteetti ja kyvykkyys monipuolistuvat. Tämä tietenkin edellyttää, että työntekijä tuntee tarpeeksi hyvin vanhuksen elämänhistorian. (Suomi 2003, 126.)

28 Kuvallinen ilmaisu Monille vanhuksille piirtäminen ja maalaaminen ovat vieraita, sillä usein he mieltävät sen lapsuuteen liittyväksi. Kuvien käyttö vanhustyössä on kuitenkin merkittävä väylä tuoda esille omia tuntemuksiaan ja asiayhteyksiä. Kuvallinen ilmaisu voi parhaimmillaan olla menneisyyden ja nykyisyyden yhdistelyä ja käsittelyä. (Koskinen ym. 1998, ) Kuvallisen ilmaisun avulla on mahdollista saavuttaa ulottuvuuksia, joihin arkielämän rajat ja rajoitukset eivät päde. Tärkeintä ei ole lopputuloksen estetiikka ja kauneus, vaan ne tunteet ja ajatukset, mitä työ on tekijässään herättänyt. Rogers (1999) korostaakin, että kuvallista ilmaisua käytettäessä terapeuttisesti, tärkeintä ei aina ole tulosten kauneus tai harmonia. Käsillä tekeminen voi toimia irtipääsemisen tai huojentumisen välineenä. Siksi on myös ensiarvoisen tärkeää mahdollistaa tekijälle tilaisuus kertoa taideteoksestaan ja perustella, miksi ja miten hän on päätynyt kyseiseen lopputulokseen. Kuvallisen työskentelyn avulla voi tiedostaa ja työstää kokemuksiaan, toiveitaan, ristiriitojaan tai rikastuttaa sisäistä maailmaansa. Siinä ei kysytä ikää tai taitoja, sillä jokainen meistä pystyy ilmaisemaan itseään jollakin materiaalilla. (Pulkkinen 2003, 155.) Itse kuvallisen taiteen toteuttaminen voi herättää tunteita ja toisaalta tekemiseen voi siirtää tunteita. Rogersin (1999) mukaan taideprosessi tarjoaa mahdollisuuden kohdata ja hyväksyä myös varjoisia puolia itsestämme, erityisesti niitä osia, joita olemme tukahduttaneet tai kieltäneet. Tällöin monien tunteiden käsittely on helpompaa, sillä kaikista asioista ei ole helppo puhua. Kuvallinen ilmaisu on monitasoinen psyykkinen tapahtuma. Se toimii siltana sisäisen ja ulkoisen maailman välillä antaen mahdollisuuden muuntaa ja elvyttää sisäisiä asioita uuteen jäsentyneempään suuntaan. Taideterapia on kuin tarinoiden kertomista ja tarinoiden kuuntelua. Mitä enemmän tarinaansa kertoo, sitä enemmän voi siitä päästää irti ja tarinaansa ymmärtää. Tarinoiden kertominen tarjoaa tilaisuuden kasvuun ja muutokseen. Eheytyminen tapahtuu kerrottaessa tarinaa ja kuunneltaessa toisen henkilön vastinetta. Rogersin mukaan (1999) yksi eheyttävän kokemuksen edellytyksistä onkin nähdyksi ja kuulluksi, hyväksytyksi ja ymmärretyksi tuleminen. ( Pulkkinen 2003, )

29 29 4 VANHUSTEN PERUSTARPEET ELÄMISEN TOIMINNOISSA 4.1 Roper-Logan-Tierneyn 12 elämisen toiminnon malli Hoitotyössä käytetään paljon Roper-Logan-Tierneyn 12 elämisen toiminnon mallia. Elämisen malli on kuvaus siitä, mitä elämiseen sisältyy. Malliin liittyy olennaisesti elämänkulun käsite, jolla tarkoitetaan hedelmöitymisen ja kuoleman välistä aikaa. Malliin kuuluu myös riippuvuus-riippumattomuus- jatkumo, jossa korostetaan sitä, miten jokaisella meillä on elämänkulussa vaiheita, jolloin ei pysty suoriutumaan elämisen toiminnoista riippumattomasti muista ihmisistä. Jokaisessa elämisen toiminnossa on oma riippuvuus-riippumattomuus-jatkumonsa. Jatkumon ääripäistä käytetään nimitystä täydellinen riippuvuus ja riippumattomuus. Jatkumolla voi liikkua kumpaankin suuntaan. Mallissa korostetaan yksilöllisyyttä. Jokainen ihminen suorittaa elämisen toimintoja hiukan erilaisella tavalla. Yksilöllinen tapa suoriutua toiminnoista riippuu siitä, missä elämänkulun vaiheessa ihminen on ja mikä on hänen riippuvuuden ja riippumattomuuden asteensa. Lisäksi siihen vaikuttavat myös fyysiset, psyykkiset, sosiokulttuuriset, ympäristölliset ja poliittistaloudelliset tekijät. (Roper, Logan & Tierney 1995, ) Turvallisen ympäristön ylläpitäminen, viestintä ja hengittäminen Kaikki ihmiset osallistuvat sen ympäristön turvallisuuden ylläpitämiseen, jossa he suorittavat elämisen toimintonsa. Ympäristössä, jossa itse eläminen ei ole uhattuna, nousee tarkoitukseksi vammautumisen ehkäiseminen ja terveyshaittojen vähentäminen. Turvallisen ympäristön ylläpitäminen vaikeutuu kuitenkin asteittain vanhenemisprosessin myötä. Fyysisten ja henkisten kykyjen huononeminen sekä aistien terävyyden heikkeneminen tekevät ihmisen vähitellen kykenemättömäksi huolehtimaan turvallisesta ympäristöstä. Vanhukset ovat alttiita kaatumisille, jalankulkutapaturmille sekä tartuntataudeille ja tulipaloille. Usein vanhus tarvitseekin tässä vaiheessa muiden ihmisten apua ja apuvälineitä turvallisen ympäristön ylläpitämiseksi. Ongelmia turvallisen ympäristön ylläpitämisessä voivat olla vieras ympäristö, melu, tapaturmavaara sekä tulipalo- ja tartuntavaara. (Roper ym. 1994, 92, )

30 30 Viestiminen on myös merkittävä osa-alue elämisen toiminnoissa. Ihminen on sosiaalinen olento, joka viestii suurimman osan päivästä tavalla tai toisella muiden ihmisten kanssa sanoin, ilmein ja elein. Viestimistilanteeseen jokainen tuo mukaan omat mielipiteet, uskomukset, arvot ja ennakkoluulot. Vanhuudessa viestiminen voi hankaloitua kuulon, näön ja muiden aistien heikkenemisen sekä vieraan ympäristön, vieraiden ihmisten tai roolin muuttumisen takia. Aivotoimintojen heikentyminen voi aiheuttaa muistitoimintojen häiriöitä ja sekavuutta. Nivelten vääristyminen voi puolestaan vaikeuttaa kirjoittamista. Aktiivisuuden ja ihmissuhteiden asteittainen väheneminen sekä taitojen heikkeneminen ovat myös tekijöitä, jotka voivat rajoittaa viestintää. (Roper ym. 1994, , 121.) Hengittäminen kuuluu olennaisesti elämisen toimintoihin, vaikka sitä ei helposti erikseen omaksi toiminnokseen eroteta. Hengittämisen tarkoituksena on siirtää happea ilmasta soluihin, jotta ne pystyisivät synnyttämään energiaa tehtäviensä suorittamista varten. Iän myötä hengitysnopeus kasvaa ja hengitys muuttuu pinnallisemmaksi, mikä johtuu keuhkojen kimmoisuuden vähenemisestä ja kaasujen vaihtumisen hidastumisesta. Myös verenpaineen nousu on tyypillistä vanhenemisen myötä. (Roper ym. 1994, 136.) Syöminen, juominen ja erittäminen Syöminen ja juominen ovat elämisen toimintoja, jotka ovat selkeimmin tunnistettavissa. Toimintojen tarkoituksena on antaa soluille ne nesteet ja ravintoaineet, jotka ne tarvitsevat kasvaakseen täysimittaisiksi, mutta biologisen tarkoituksen lisäksi syömisellä on myös monia sosiaalisia ja kulttuurisia ulottuvuuksia. Vanhenemisen myötä ruokahalu vähenee ja fyysinen aktiviteetti pienenee, jolloin vanhusten energiantarve ei ole kovin suurta. Myös ruokahalun heikkeneminen ja mahdollisesti ravinnon heikko laatu vanhuudessa vaikuttavat syömiseen ja juomiseen. Vanhuudessa riippuvuus muiden ihmisten avusta ravinnon nauttimisessa aiheuttaa usein valinnan vapauden rajoittumista ja ruokaan liittyvän mielihyvän vähenemistä. Ongelmia voivat aiheuttaa aterioiden ajoitus, tarjoileminen ja ruokahalun vaihtelut, liian vähäinen ravinto sekä ruokailua edeltävät ja sen jälkeiset toiminnot. Myös tavanomaisen ruoka- ja nestemäärän muuttuminen voivat aiheuttaa ongelmia. (Roper ym. 1994, , 156.)

31 31 Erittäminen on toiminto, jonka olemassaolo huomataan yleensä vasta sitten, kun sen toiminnassa tulee hankaluuksia. Erittämiseen kuuluu ulostaminen ja virtsaaminen, joiden tarkoituksena on ruuan ja juoman jäteaineiden poistaminen elimistöstä. Vanhuudessa erittämistavat saattavat muuttua, kuten virtsarakko löystyä ja munuaiset menettää tehoaan, jolloin vanhusten on eritettävä pieniä määriä virtsaa kerrallaan. Ikääntyminen hidastaa myös suolen toimintaa ja pienentää ulosteiden määrää syödyn ruokamäärän pienenemisen seurauksena. Ongelmia erittämisessä voivat aiheuttaa erityisesti lantionpohjan lihasten veltostuminen, yksityisyyden puuttuminen, vieraat tavat, virtsaamisen ja ulostamisen muutokset kuten virtsan ja ulosteen karkailu sekä krooninen ummetus. (Roper ym. 1994, ) Pukeutuminen, puhtaus ja kehon lämmön ylläpito Henkilökohtaisesta puhtaudesta ja pukeutumisesta huolehtiminen on ollut kautta aikojen ihmiselle tärkeää. Mielihyvän lisäksi kyseisillä toiminnoilla on sosiaalinen merkityksensä eli pukeutumisella voidaan viestiä toisille itsestä hyvin paljon. Vanhuudessa puhtaudesta huolehtiminen voi olla vaikeaa, jolloin vanhus tarvitsee joko apuvälineitä tai muiden ihmisten apua. Ongelmia voivat aiheuttaa esimerkiksi kylpeminen, jalkojen ja kynsien hoito, totuttujen tapojen muutokset, oman päätöksenteon supistuminen sekä yksityisyyden puuttuminen. Pukeutumista voivat vaikeuttaa myös huono näkö, vapisevat kädet tai vaikeasti puettavat vaatteet. Vanhusten vaatteiden tarve on myös yleensä suurempi lämmöntuotannon heikkenemisen takia. (Roper ym. 1994, , 197.) Kehon lämmön ylläpito on tärkeä toiminto ihmiselle jokaisena päivänä. Normaali kehon lämpötila on noin 36-37,5 astetta. Sitä ylläpitää aivoissa sijaitseva lämmönsäätelykeskus, joka tasapainottaa kehon lämmöntuotannon ja -menetyksen. Tasainen kehon lämpötila on ehdoton, sillä monet kehon kemialliset prosessit ovat mahdollisia vain, jos lämpötila on suhteellisen tasainen ja vaihteluväliltään pieni. Tasaisena pysyvä lämpötila mahdollistaa sopeutumisen hyvin erilaisiin ilmastoihin ja vuodenaikavaihteluihin. Vanhuudessa kehon lämmönsäätely heikkenee ja vanhukset kärsivätkin kovasta kuumuudesta tai kylmyydestä. Samalla heidän aktiivisuutensa vähenee ja he syövät aiempaa

32 32 vähemmän. Tällöin vaatetuksen lisääminen on usein tarpeellista. (Roper ym. 1994, ) Liikkuminen, työskentely, leikki ja harrastus Liikkuminen liittyy jo luonteensa puolesta muihin elämisen toimintoihin. Ihmisellä on luontainen tarve ja vietti liikkumista kohtaan. Liikkumisen tarkoituksena on pidetty ympäristön tutkimista, liikkumisen rytmistä nauttimista, tunne-energian kanavoimista, hyvänolon tunteen lisäämistä sekä ihmisten ja tavaroiden siirtämistä. Vanhuudessa useimpien ihmisten voimat alkavat huveta, eivätkä he osallistu yleensä fyysisesti rasittaviin toimintoihin. Myös ketteryys vähenee, joskin tätä voidaan estää harjoittelulla ja mahdollisimman runsaalla fyysisellä aktiviteetilla. Ongelmia liikkumisessa voivat aiheuttaa liikkumistottumusten muutokset, puutteelliset tiedot liikkumisesta, yliaktiivisuus tai vajaa-aktiivisuus ja fyysinen vammaisuus. (Roper ym. 1994, , , 241.) Työskentely, harrastaminen ja leikkiminen ovat elämän perusta ja ne täydentävät toisiaan. Työskentelyllä tarkoitetaan toimintaa, jolla useimmiten ansaitaan toimeentulo. Sillä on myös muut merkityksensä, joita ovat tarkoituksen ja suorittamisen tarpeen tyydyttäminen, aseman antaminen ja elämän järjestyksen ylläpitäminen. Työskentelyllä tarkoitetaan laajemmin myös palkatonta työtä. Harrastamisella ja leikkimisellä tarkoitetaan yleensä toimintaa, mitä tehdään, kun ei tehdä työtä. Työskentelyn, leikin ja harrastusten keskinäinen tasapaino muuttuu elämänkulun eri vaiheissa. Eläkkeelle siirtyminen antaa enemmän aikaa harrastustoiminnoille. Sopivat ja vaihtelevat toiminnot ovatkin välttämättömiä henkisen ja fyysisen terveyden ylläpitämiselle. Ongelmia näissä toiminnoissa voivat aiheuttaa sisällä oleminen, päivärutiinien muuttuminen, työ-, harrastus- ja leikkiryhmien puuttuminen sekä perheryhmien puuttuminen. (Roper ym. 1994, ) Sukupuolisuuden ilmaisu, nukkuminen ja kuolema Sukupuolisuuden ilmaiseminen on tärkeä osa-alue elämisen toiminnoissa. Pysyäkseen terveenä jokaisella täytyy olla sukupuoli-identiteetti. Sukupuolisuutta voi ilmentää esimerkiksi ominaisella asulla, johon kuuluvat erilaiset vaatteet, korut ja hajusteet sekä

33 33 kosmetiikka. Ongelmia sukupuolisuuden ilmaisemisessa voi esiintyä ympäristön muutoksen myötä. Tähän voi liittyä vaivautuneisuus ja mahdollisuuksien puuttuminen sukupuolisuuden ilmaisemiseen. (Roper ym. 1994, ) Sukupuolisuuden ilmaisemistapa vaihtelee elämänkulun eri vaiheissa. Keski-iän vaihdevuodet voivat aiheuttaa muutoksia seksuaalisuudessa. Seksuaalinen halukkuus varsinkin naisilla voi usein laskea tässä vaiheessa ja oma seksuaalinen minäkuva voi luhistua tai muuttua päinvastaisesti positiiviseen suuntaan. Parien välinen suhde muuttuu usein ajan kuluessa kumppanuudeksi ja ystävyydeksi, jossa seksuaalisuus on hellyyden ja toisen huomioimisen osoittamista kiinteän sukupuoliyhteyden sijasta. Toki tässäkin asiassa jokainen ihminen ja pariskunta ovat yksilöllisiä. Nukkuminen on yksi ihmisen peruselintoiminnoista. Aikuinen nukkuu kolmanneksen tai neljänneksen elämästään, joten se on erittäin tärkeä elämisen toiminto. Unta voidaan pitää toistuvasti ilmaantuvana toimettomuuden ja reagoimattomuuden tilana, jossa ei reagoida näkyvästi siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Adamin (1980) tutkimuksen mukaan vanhemmat ihmiset nukkuvat yleensä nuoria vähemmän ja unen katkaisevat valveillaolon jaksot. Canavan (1984) tuo ilmi, että vanhusten unen tarpeen väheneminen saattaa johtua aineenvaihdunnan nopeuden ja energian käytön vähenemisestä. Toisaalta unen tarve lisääntyy 85-ikävuoden jälkeen ja unilääkkeiden käyttö kasvaa, mikä viittaisi nukahtamisvaikeuksien lisääntymiseen. Ongelmia nukkumisessa voi aiheuttaa ympäristön ja tottumusten muutokset. (Roper ym. 1994, , 303.) Elämisen toimintojen mallissa kuolema on liitetty yhdeksi ulottuvuudeksi, joka koskettaa jokaista. Elämän rajallisuudesta jokainen on tietoinen ja elämän aikana varsinkin onnettomuuksien ja ikääntymisen myötä kuolemaa joudutaan käsittelemään. Hyvä kuolema merkitsee usein kuolemista vanhana, arvokkuuttaan menettämättä. Kuolema herää monta kertaa ajatuksissa keski-iässä, kun monet sairaudet ja kenties läheisten ihmisten menetys tekee kuoleman todelliseksi. Erityisesti vanhuudessa joudutaan toteamaan lähestyvä elämänkulun loppu. Tässä yhteydessä hengelliset asiat nousevat usein pinnalle. Niiden olemassaolo tiedostetaan joko tällöin tai ne on jo aikaisemmin tiedostettu. Usko voi olla kantava voima elämän aikana tai se voi olla kuoleman läheisyydessä toivon tuoja iankaikkisesta elämästä. Hengelliset asiat voivat liittyä myös turvallisen ympäristön luomiseen ja ylläpitoon.

34 Omaishoitaja vanhuksen elämisen toimintojen tukijana Omaishoidon palvelut ovat osa erityisesti ikääntyville suunnattua avohuoltoa, jota annetaan henkilölle, joka tarvitsee omaisen tai läheisen apua ja hoitoa suoriutuakseen päivittäisistä toiminnoistaan. Hoidon sisältö kuvataan hoito- ja palvelusuunnitelmassa, joka sisältyy hoitajan ja kunnan väliseen sopimukseen, joka on omaishoidon tuen saannin edellytyksenä. Suunnitelmassa määritellään hoitajan antama hoito sekä hoidon turvaamiseksi tarvittavat muut palvelut. Näitä ovat esimerkiksi kotihoito sekä muut hoidon kannalta välttämättömät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Suunnitelmassa ilmenee myös, miten hoidettavan hoito järjestetään hoitajan vapaan tai muun poissaolon aikana. (Räsänen, Viinanen, Minkkinen, Rissanen-Korpi, Puolanne & Kärki 2000, 14.) Määrällisesti eniten kotona asuvat, avuntarpeessa olevat iäkkäät ihmiset saavat apua perheeltä, sukulaisilta, naapureilta ja ystäviltä. Yleisimpiä omaishoitosuhteita ovat puolisoiden sekä vanhempien ja lasten väliset hoitosuhteet. Seitsemässä - kahdeksassa tapauksessa kymmenestä omaishoitajina toimivat naiset: vaimot, tyttäret, miniät tai sisarukset. Miesten osuus on kuitenkin lisääntynyt viime aikoina. (Koskinen ym. 1998, ) Omaishoidon tuella tarkoitetaan vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön kotona tapahtuvan hoidon ja huolenpidon turvaamiseksi annettavaa hoitopalkkiota ja palveluja. Tavallisesti hoitaja on hoidettavan omainen, mutta hän voi olla myös muu henkilö. Erityisestä syystä hoito voidaan järjestää myös hoitajan kotona. (Lehto, Kananoja, Kokko & Taipale 2001, 136.) Rissanen (1999, 62-69) on tutkinut väitöskirjassaan ihmisten mielipiteitä omaishoidon ensisijaisuudesta vanhusten hoitomuotona sekä omaishoitoon liittyviä osallistumishalukkuustekijöitä. Lähtökohtana omaishoitajuudelle on vanhuksen avuntarve ja sen tiedostaminen. Vanhuksella täytyy olla halu vastaanottaa apu omaisiltaan. Myös hoitajan ja vanhuksen suhde on vaikuttavana tekijänä osallistumiseen. Tulosten mukaan omaisia pidettiin ensisijaisina avunantajina vanhukselle erityisesti vanhuksen henkisen vireyden ylläpitämisessä ja kodin ulkopuolisessa avussa. Rissanen tutki myös vuotiaiden henkilöiden keskuudessa omaishoitoon osallistumista. Yli puolet (54 %) vastaajista osallistui ainakin yhdessä avun muodossa läheisen vanhuksen huolenpitoon. Vastaajista 5 % oli osallistunut läheisen vanhuksen huolenpi-

35 35 toon päivittäin, jolloin keskeisimpiä avunmuotoja olivat ruokailussa avustaminen ja seurustelu. Ne, jotka osallistuivat viikoittain omaisensa hoitoon, auttoivat eniten seurustelemalla ja auttamalla asioinneissa. Myös harvemmin osallistuvat auttoivat seurustelemalla ja osallistumalla vanhuksen kanssa virkistystoimintaan ja auttamalla kuljetuksissa. Avunsaajana oli useimmiten oma vanhempi, appivanhempi tai muu sukulainen. Entistäkin enemmän vanhusten auttamiseen haluttiin tutkimuksen mukaan osallistua auttamalla asioinnissa, kuljetuksissa, virkistyskäynneillä ja seurustelemalla. Vähiten haluttiin osallistua peseytymisessä auttamiseen ja vaatehuoltoon. (Rissanen 1999, 91, , ) Sinervo (1999, 3-5) kertoo artikkelissaan omaishoidon tuesta. Stakes on tutkinut kuntakyselyllä omaishoidon tuen laajuutta ja asemaa kunnissa vuonna Kuntien arvion mukaan hoidettavista 35 % olisi laitoshoidossa ilman omaishoidon tukea. Omaishoidon merkitys on siten ilmeinen. Omaishoidon tuki on kuitenkin niin alhainen, ettei se välttämättä houkuttele raskaaseen hoitovastuuseen. Kunnat ilmoittivat fyysisen sairauden (37 %) ja vanhuuden (37 %) suurimmiksi avun tarpeen syiksi. Kehitysvammaisia tai psyykkisesti sairaita oli vain 5 %. Hoidettavista 61 % oli yli 65-vuotiaita ja lapsia oli 15 %. Omaishoitajat olivat yleensä lähiomaisia ja vain 15 % oli muita omaisia tai ystäviä. Kuntien arvioiden mukaan tuen ulkopuolelle jää noin yksi kolmasosa tukeen oikeutetuista. Omaishoitajien vapaa tuli lakisääteiseksi vuonna Yleisimmin sijaishoito järjestettiin vanhainkodeissa tai vuodeosastolla. Seuraavaksi yleisimmin turvauduttiin sukulaisiin tai kotipalveluun tai hoito järjestettiin muuten. Muita yleisimpiä tukimuotoja ovat neuvonta, ohjaus, kotihoito, käynnit terveyskeskuksen vastaanotolla ja lyhytaikainen laitoshoito. 5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa, miten Oivaklubin toiminta tukee omaishoidossa olevien vanhusasiakkaiden elämisen toimintoja seurakunnan päivätoimintamuotona. Lisäksi tutkimme sitä, miten toiminta on tukenut omaishoidettavien toimintakykyä omaishoitajien näkökulmasta. Haluamme saada myös selville, miten toimintaa tulisi

36 36 omaishoidettavien mielestä kehittää. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimuksessa käytämme omaishoidossa olevista vanhusasiakkaista myös käsitettä omaishoidettavat. Tutkimusongelmia ovat seuraavat: 1. Miten Oivaklubi-toiminta tukee omaishoidossa olevien vanhusasiakkaiden elämisen toimintoja vanhuksen kokemana? 2. Miten Oivaklubi-toimintaa tulisi kehittää omaishoidettavan kokemusten mukaan? 3. Miten Oivaklubi-toiminta tukee omaishoidettavan toimintakykyä omaishoitajan näkökulmasta? 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS JA MENETELMÄT Aloitimme opinnäytetyömme laadinnan menemällä tutustumiskäynnille Oivaklubille Jalkarannan seurakuntakodille keväällä Osallistuimme toimintaan myös syksyllä 2004 ja keväällä 2005, sillä ohjasimme Oivaklubilla muutamia toiminnallisia tuokioita sekä tutustuimme toimintaan ja itse omaishoidettaviin. Päätarkoituksena käynneillämme oli erityisesti tutustua omaishoidettaviin luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen luomiseksi. Valittuamme opinnäytetyömme aiheen päätimme tehdä tutkimuksesta kvalitatiivisen, koska kyseessä oli pieni tutkittavien joukko. Oivaklubin kehittämisen kannalta oli oleellista saada kokemuksellista tietoa, jota parhaiten sai haastattelemalla omaishoidettavia. Laadullisessa tutkimuksessa ei pyritä tilastollisiin yleistyksiin, vaan muun muassa kuvaamaan jotain ilmiötä tai tapahtumaa, ymmärtämään tiettyä toimintaa tai antamaan teoreettisesti mielekäs tulkinta jollekin ilmiölle. (Tuomi & Sarajärvi 2003, 87.) Annoimme Oivaklubi-toimintaan osallistuvien omaishoidossa olevien vanhusasiakkaiden omaishoitajille kyselyt. Kaikki kyselyihin vastanneet viisi henkilöä olivat omaishoidettavansa aviopuolisoita ja he olivat olleet omaishoitajina neljästä yhteentoista vuotta. Omaishoitajia oli vaikea tavoittaa tilanteissa, jolloin he toivat vanhusasiakkaita päivätoimintaan, jolloin kirjallinen kysely oli heidän kannaltaan helpoin tapa osallistua..

37 37 Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla neljää Oivaklubi-toimintaan osallistuvaa omaishoidossa olevaa vanhusasiakasta heidän suostumustensa mukaisesti. Haastateltavilla oli esimerkiksi muistitoimintojen häiriöitä ja fyysisen toimintakyvyn vajavuuksia. Kaikki heistä olivat olleet vähintään puoli vuotta toiminnassa mukana. Omaishoidettavien haastattelut toteutettiin päivätoiminnan yhteydessä Jalkarannan seurakuntakodilla. Yhden haastattelun teimme omaishoidossa olevan vanhusasiakkaan kotona. Pyrimme tekemään haastattelut Oivaklubilla, sillä kyseisen ympäristön toivottiin lisäävän haastatteluun orientoitumista. Lisäksi tekijät, jotka voivat vaikuttaa haastatteluun, esimerkiksi kotona tapahtuvassa haastattelussa omaishoitajan läsnäolo, voitiin näin ollen minimoida. Kaikki haastattelut nauhoitettiin kahdella nauhurilla. Haastatteluja varten tarvitsimme tutkimusluvan, jonka anoimme Salpausselän seurakunnalta (ks. liitteet 2 & 3). Haastattelu oli mielestämme soveltuva aineistonkeruutapa, sillä se antoi omaishoidettaville mahdollisuuden kertoa laajemmin kokemuksistaan. Tuomen ja Sarajärven mukaan (2003, 74-75) tutkijan halutessa tietää mitä ihmiset ajattelevat, on järkevää kysyä asiaa heiltä itseltään. Tämän takia haastattelimme Oivaklubiin osallistuvia omaishoidettavia kysymällä heiltä kokemuksia suoraan esimerkiksi havainnoinnin sijasta. Haastattelut mahdollistavat itsessään asioiden ja kysymysten tarkentamisen ja väärinymmärrysten minimoimisen. Haastattelun etuna on juuri joustavuus, koska tilanteessa haastattelijalla on mahdollisuus oikaista väärinkäsityksiä ja selventää vastauksia. Joustavuutta lisää myös mahdollisuus esittää kysymykset vapaassa järjestyksessä. Haastattelun etuna on myös se, että haastatteluluvasta sovittaessa haastateltavien kanssa henkilökohtaisesti, vain harvoin kukaan kieltäytyy haastattelusta tai kieltää haastattelun käytön tutkimusaineistona. Haastattelussa voidaan myös valita henkilöt, jotka tietävät tutkittavasta asiasta mahdollisimman paljon. Haittapuolena voisi pitää sitä, että haastattelu on aikaa vievä ja mahdollisesti kallis aineistonkeruumuoto. (Tuomi & Sarajärvi 2003, 76.) Haastattelun kysymykset jäsenneltiin teemoittain Roper-Logan-Tierneyn 12 elämisen toiminnon-mallin mukaisesti ja Oivaklubin toiminnot jaoteltiin näihin toimintoihin (ks. liite 6). Haastattelukysymyksissä hengittäminen ja kehon lämmön ylläpito on yhdistetty samaksi teemaksi. Jokaisen teeman kohdalla kysyttiin kehittämisehdotuksia. Teema-

38 38 haastattelumuotoinen aineistonkeruutapa oli mielestämme soveltuva aineiston keräämiseen, sillä halusimme antaa tilaa vastaajien kokemuksille. Tuomen ja Sarajärven (2003, 77) mukaan teemahaastattelu eli puolistrukturoitu haastattelu on lähellä syvähaastattelua. Siinä edetään etukäteen valittujen teemojen ja niihin liittyvien tarkentavien kysymysten varassa. Aineistonkeruutavassa korostuvat ihmisten tulkinnat ja heidän antamansa merkitykset asioista sekä merkitysten syntyminen vuorovaikutuksessa. Tarkempaa määritystä ei ole olemassa siitä, pitäisikö kaikille esittää samat kysymykset ja samassa järjestyksessä samoja sanamuotoja käyttäen. Toimintakyvyn tutkimisen osalta aineisto kerättiin omaishoitajilta kyselyllä, joka sisältää fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn osa-alueelta yhden avoimen kysymyksen heidän omaishoidettavansa toimintakykyä koskien. Kysyimme myös, mikä merkitys Oivaklubin mahdollistamalla vapaa-ajalla on heille itselleen. (ks. liite 5.) Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran mukaan (2004, 190) avoimet kysymykset mahdollistavat sen, että vastaajat voivat ilmaista itseään omin sanoin. Avoimet kysymykset eivät myöskään ehdota vastauksia, kuten monivalintakysymykset voivat tehdä. Vastaajat voivat vastauksessaan osoittaa tunteitaan ja motivaatiotaan aiheesta. Saatuamme haastattelut ja kyselyt toteutettua litteroimme aineiston kirjoittamalla haastattelut puhtaiksi sana sanalta. Aineistoa kertyi noin 22 sivua. Litteroinnin jälkeen poimimme tekstistä tärkeitä ilmaisuja jokaisen osa-alueen sisältä ja siirsimme ne taulukkoon (ks. liitteet 7 & 8). Omaishoidettavien haastattelutaulukosta vertailimme 12 elämisen perustarpeen osa-alueiden mukaisia vastauksia keskenään. Omaishoitajien kyselyiden vastauksia vertailimme myös keskenään. Varsinaista luokittelua siitä, mikä oli yleisin mielipide aineistossa, emme pystyneet tekemään aineiston vähyydestä johtuen. Myös erilaisten kategorioiden löytäminen aineistosta oli vaikeaa, jolloin tyydyimme esittelemään eri osa-alueisiin liittyneitä kokemuksia sellaisenaan. Tulosten ohessa esittelimme omaishoitajien alkuperäisiä ilmauksia kuten omaishoidettavienkin tulosten yhteydessä. Omaishoidettavilta saatu aineisto analysoitiin teorialähtöisesti hyödyntämällä 12 elämisen toiminnon mallia ja analysoimalla aineisto haastattelukysymysten mukaisesti. Omaishoitajilta saadun aineiston analyysissä käytettiin toimintakyvyn jakoa fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen osa-alueeseen ja aineisto analysoitiin kyselyn kysymysten

39 39 mukaisesti. Tuomen ja Sarajärven mukaan (2003, 100) analyysimallista käytetään nimeä teorialähtöinen analyysi, koska se nojaa johonkin tiettyyn aikaisempaan malliin tai teoriaan. Tarkoituksena on, että teoria ohjaa tutkimustamme metodologisena kysymyksenä, eikä niinkään tutkimuksella pyritä teorian testaamiseen. Lisäksi teoria helpotti erityisesti analyysivaiheessa olennaisten tulosten huomioimista epäolennaisista tuloksista, jotka eivät vastanneet tutkimusongelmia. Päättelyn logiikka yhdistetään deduktiiviseen päättelyyn, eli pyritään yleisestä teoriasta yksityiseen. Teorialähtöisessä analyysissä teoria on määritelty viitekehyksessä, teoria ohjaa aineiston hankintaa, aineiston analyysiä sekä raportointia. (Tuomi & Sarajärvi 2003, 100). Halusimme käyttää teorialähtöistä analyysimuotoa, koska se selkeytti viitekehyksen luomista, aineiston hankintaa sekä analyysiä. Analyysissä olemme käyttäneet myös induktiivista päättelyä nostamalla yksittäisiä merkityksellisiä ilmauksia tuloksiin. Induktiivisessa päättelyssä siirrytään konkreettisesta aineistosta sen käsitteelliseen kuvaukseen (Latvala & Vanhanen-Nuutinen 2001, 24). Tutkimuksen tulokset esitimme Oivaklubilla syksyllä 2005 ja toimitimme opinnäytetyön kirjallisen version Oivaklubille vapaaehtoisten hyödynnettäväksi. Työ on saatavilla myös Diakonia-ammattikorkeakoulun Lahden yksikön tietokeskuksessa. 7 TULOKSET 7.1 Omaishoidettavien haastattelut Omaishoidettavien haastatteluiden tulokset esitellään Roper-Logan-Tierneyn 12 elämisen toiminnon mallin mukaisesti jaoteltuna. Tuloksia havainnollistamaan on haastatteluaineistosta poimittu merkityksellisiä ilmauksia, jotka vastaavat tutkimusongelmiin.

40 Turvallinen ympäristö, viestiminen, hengittäminen ja kehon lämmön ylläpito Omaishoidettavien turvallisuuden tunne koostui Oivaklubilla luottamuksesta henkilökuntaan, muihin ryhmäläisiin ja tiloihin. Eräästä haastattelusta kävi ilmi, että Oivaklubilla saa heti apua tarvittaessa, sekä henkistä että fyysistä tukea. Yleistä turvallisuuden tunnetta olivat olennaisesti edesauttamassa luotettavat auttajat, jotka mainittiin useammassa haastattelussa. Henkilökunnan määrä on riittävä, samoin heidän ammattitaitonsa. Aineistosta nousi myös ilmi se, että asiakkaan mielentilat huomioidaan ja tarvittaessa lohdutetaan. Eräs haastateltava nosti esiin myös sen, että Oivaklubilla on turvallista olla myös äkillisen sairastapauksen sattuessa. Luottavaista, saa puhua kaikki, ei mee mihkään ne tiedot. Tää on suljettu. Tunnen ett jos mulla on jotain hätää, mie saan heti apua ja henkistä tukea sekä fyysistä tukea. Tilojen turvallisuudesta oli monenlaisia mielipiteitä. Monet kokivat saavansa talutusapua liikkumisessa. Aineistosta nousi kuitenkin esille myös se, että kirkkosaliin kulkeminen kapean ja mutkaisen käytävän läpi on hankalaa. Esimerkiksi apuvälineiden kanssa mutkat tuottivat ongelmia ja rinnakkain toinen toistaan talutellessa on ahdasta kulkea. Eräässä haastattelussa tuli ilmi kokemus kokoontumistilan ahtaudesta. Tavallaan oli hankala mut kyllähän sitä pärjäs. Onhan siellä niitä auttajia. No kyllä sinne meni. Ku jätti apuvälineet. Tuoleista sai tukea. Ulkona liikkumisen turvallisuuden haastateltavat kokivat pääasiallisesti hyvänä. Epäilykset siitä, että jotain voisi tapahtua ulkona liikkuessa, koki eräs haastateltava pieneksi. Haastateltavat kokivat hiekoitukset talvisaikaan turvallisina, mutta eräs haastateltava kertoi pihan liukkaudesta keväällä erityisesti takakautta kuljettaessa. Hiekotukset ja muutkin ne on aikalailla kriittisesti jo laitettu kuntoon, että niissä ei ole sellaisia epävarmuuksia. Siin pihalla ens alkuun sillo keväällä oli hirveen jäine ku siin takakautta mennään.

41 41 Omaishoidettavat kokivat, että kommunikointi ja viestiminen sujuvat suhteellisen hyvin. Etenkin keskustelut olivat virikkeellisiä. Aineistoista nousi kuitenkin esille se, että ristiriitatilanteitakin tulee ottaen huomioon sen, että ryhmässä on sekä naisia että miehiä. Eräs haastateltava mainitsi, että joustavuutta miehiä kohtaan puuttuu. Naiset ovat nopeampia puheissaan kuin miehet, jolloin miehet voivat joutua vetäytymään keskustelutilanteissa. Miehiltä keskustelutilanteet vaativat enemmän tarkkaavaisuutta kuin naisilta. Viestimistilanteisiin vaikuttavana tekijänä nousi esille myös se, että vapaaehtoiset vaihtuvat usein, jolloin kiintymyssuhteita on vaikeampi muodostaa. Välitöntä, ryhmä aika sisäistyvä että sinne pääsee mukaan. Tuntuu että on toisten mukana. Muut mukaan ja minä sekaan. Tuntuu aika mukavalta tää käyttäytymismalli. Otettava huomioon että mukana on enemmän naisia kuin miehiä ja naiset osaa tulkata paremmin mitä miehet sanoo kuin miehet mitä naiset sanoo. Siisteyteen omaishoidettavat olivat tyytyväisiä. Tilojen pienuuden huomioon ottaen myös ilmastointi oli sopiva. Toisaalta myös se näkökulma nousi esille, ettei ulko-oven aukominen ruokalähetysten toimittamisen ajaksi ollut aina sopivaa. No siistiä täälä on nii, en nää missään villakoirii. Pienet tilat on, mutta kyllä ilma riittää. Ilmanvaihto on ihan hyvä täällä Syöminen, juominen, erittäminen, henkilökohtainen pukeutuminen ja puhtaus Omaishoidettavista lähes jokainen oli tyytyväinen tarjottuun ruokaan ja juomaan. Aineistosta nousi kuitenkin myös esille se, että ruuan oli joskus koettu olevan haaleaa ja erään mielipiteen mukaan ruoka oli hieman kallista. Nousi esille myös toive saada hakea itse oma ruokansa. Aikaisemmin käytössä olleiden muovisten ruokailuvälineiden sijaan, nykyään käytössä olevien oikeat lautaset ja ruokailuvälineet helpottivat syömistä erään haastateltavan mielestä. Yhdessä syöminen on erään haastateltavan mukaan mielekästä ja isolla porukalla syöminen loi suurperheen tuntua. Toisaalta eräässä haastattelussa nousi esille se, että yhteinen ruokailu oli myös ahdistavaa tilojen pienuudesta johtuen.

42 42 Nyt on hyvä ruoka. Ihan kiva on syödäkin sakissa, kuin suurperhe. Tykkään semmosesta. Kokemuksena sellaisen ahdistavan kokemuksenkin tuonut. Siinä vois olla väljyyttä enemmänkin. Lämpösempäähän se vois olla ja oishan se kiva että sais itte hakea ja ottaa sen verran mitä haluaa ja kaikkea tämmöstä. Haastatteluista nousi esille se, että WC-asioiminen sujuu Oivaklubilla ongelmitta. Käynteihin he mainitsivat saavansa apua tarvittaessa. WC-käyntejä helpottaviksi tekijöiksi eräs haastateltava mainitsi kahvat ja korotukset. Kyllä semmosii jotka tarvii kyl ne auttaa, meikäläinen kyl kykenee menee ite kun vain ties mihkä menee. Se hyvä on käydä ku siinä on invavessa saa ottaa kiinni kaiteesta, se on hyvä juttu siinä on korotus. Pukeutuminen on omaishoidettavien mielestä sujuvaa ahtaasta eteisestä huolimatta, koska haastateltavat saavat apua pukeutumistilanteissa Oivaklubille tullessa ja sieltä lähtiessä. Pukeutumistilanteissa auttajia on runsaasti, toisinaan liikaa, sillä eräästä haastattelusta nousi esille se, että ulkovaatteet olisi voinut itse pukea päälle. Henkilökohtaisesta puhtauden ylläpitämisestä yhdessä haastattelussa nousi esille se, että mahdollisuus käsidesinfektion käyttöön olisi tarpeellista. Ohjaajat häärää joskus liikaa. Jokainen taaplaa tyylillään. Auttajia hirveesti, meillä on vissiin niin paljon näitä vapaaehtoistyöntekijöitä Liikkuminen, työskentely, leikki ja harrastaminen Liikkuminen nousi suurimmassa osassa haastatteluista tärkeäksi osaksi Oivaklubipäivää. Eräs haastateltava toivoi liikunnallisuuden väljyyttä toimintaan ja vaihtelevampia liikuntamuotoja. Esille nousi myös toivomus siitä, että yhteisiin liikuntatilanteisiin voisi osallistua myös istualtaan. Muutamassa haastattelussa nousi esille, että jumppa on mielekästä ja sitä voisi olla lisää, mutta toisaalta sisäliikunnan tulisi olla matalaprofiilista tilojen ahtauden ja mahdollisten ilmastointivaikeuksien vuoksi. Ulkoiluretkien pituut-

43 43 ta tulisi lisätä erään haastateltavan mielestä. Hänen mukaansa ulos ei välttämättä viitsi lähteä niin lyhyen ajan takia, koska voimia kuluu pukemiseen ja lenkit tuntuvat liian lyhyiltä. Eräässä haastattelussa ilmeni toive siitä, että musiikin ja rytmin voisi yhdistää liikunnallisiin tuokioihin. Musiikki voisi olla esimerkiksi taustalla. Mulla ku kaikki saa päälle sitä alkaa aattelemaan et nyt ei muu auta ku istua vaan tähän, väsyttää sitte. Vähän kyllästyttää, vähän turhauttaa. Aikalailla rajautunut. (liikunta) Ei ole riittävästi. Jumpan osuus liikunnassa suurentuu. Saisi olla vielä enemmän liikunnallisuuden väljyyttä. Tässä aika vähän joutuu liikkumaan, passataan vaan. Jokaisessa haastattelussa omaishoidettavat kertoivat harrastus- ja viriketoimintoja olevan kokonaisuudessaan riittävästi. Eräässä haastattelussa korostui se, kuinka välillä vetäjistä riippuen toimintaa on liikaa, jolloin tulee vaikeuksia ehtiä mukaan. Parissa haastattelussa ilmeni, että aikataulun huomioiden lisää toimintaa ei voi oikein lisätä. Toisaalta eräs haastateltava toivoi kuitenkin vaihtelevampia aiheita. Alussa menee helposti yksipuolisuuteen. Täytyisi sitten tempoo lisää aiheita. Eihän sen tarvi olla samanlaista pitempään. Vaihtelua. Ei siinä oikeen oo aikaakaan. Menee aikasa syömisessä ja ihmettelemisessä. Loppujen lopuks menee aika äkkiä se aika. Ei huomaakaan. Ku aattelen oikein tät kokoonpanoo, nii ei enempää voi mitään tähän sijoittaa, tää on niin lyhyt aika. Parista haastattelusta ilmeni, etteivät kyseiset haastateltavat halunneet korkeaa taidetta toimintaan mukaan, koska se on liian vaikeaa ymmärtää. Kuvaamataidon tuottamista Oivaklubilla ei näissä haastatteluissa myöskään pidetty erityisen tarpeellisena osittain fyysistä rajoituksista johtuen. Maalaamista toivoi kuitenkin eräs haastateltava. Eräässä haastattelussa nousi esille esimerkiksi äänikirjojen sekä runojen käyttö kirjallisuudessa. vaikka ilmaistiin, että vapaaehtoiset ovat lukeneet paljon. Toisaalta juurikaan enempää kirjallista materiaalia ei ryhmään erään haastattelun mukaan tarvitse lisätä ryhmän aineksen huomioonottaen. Pitää aatella silleen toisetki, eikä omaa itteäsä.

44 44 Eräs omaishoidettava koki muisteluhetket elämänrytmiä tasapainottavina ja mukavina keskustelunaiheina. Toisessa haastattelussa nousi esille toivomus siitä, että erilaiset musiikki-instrumentit voisi toisinaan yhdistää muuhun toimintaan. Laulamista ja liikuntaa toivoi moni omaishoidettava lisää ja sitä, että joku kävisi heitä laulattamassa enemmän. Eräs haastateltava halusi lisää retkiä ja niiden pituudeksi yhtä tai kahta päivää. Näiden retkien sisällöksi hän toivoi liikuntaa ja mielenkiintoisia aiheita. Parhain ajankohta voi olla loppukesä tai syksy. Eräs toinen omaishoidettava ei puolestaan toivonut retkiä enempää. Omien harrastusten harrastaminen Oivaklubilla nousi eräässä haastattelussa mahdottomaksi lyhyen ajan ja pienien tilojen takia. Must riittää niinku tää, nää tilat ja paikka aatellen et aika vähän täällä mitään voi tehä Sukupuolisuuden ilmaisu, nukkuminen ja kuoleminen Sekaryhmän jokainen haastateltava koki positiivisena kokoonpanona. Ryhmän tasapainoisuuden vuoksi omaishoidettavat kokivat, että ryhmässä tulisi olla saman verran miehiä sekä naisia. Eräs omaishoidettava koki saavansa lisää voimia siitä, kun pystyy keskustelemaan muiden samanlaisessa tilanteessa olevien kanssa. Aineistosta nousi esille se, että sopiva ryhmän koko voisi olla noin seitsemän tai kahdeksan henkilöä. Eräässä haastattelussa ilmeni toivomus siitä, että ryhmässä voisi olla mukana myös hieman reippaampia omaishoidettavia tuomaan skarppausta. Ryhmässä omaishoidettavat kokivat voivansa olla sinut toistensa kanssa ja keskustella vapaasti. On niin tutut, tietää kaikkien touhut ja vaivat ja puutteet ja. Jotkut antaa enempi mulle ku minä ite ehkä annan. Pelkästään miehet on sellanen aika yksoikonen asia et kivaa olis jos miehiä ja naisia olis samallailla yhteisönä. Haastateltavat eivät kokeneet merkittävää tarvetta lepoon Oivaklubin aikana. Suurin osa haastateltavista tiesi, että on mahdollisuus mennä sohvalle tarvittaessa lepäämään. Mahdollisuutta mennä päivälevolle ei ollut kenellekään suoranaisesti tarjottu. Erään omaishoidettavan mukaan toimintaan saa osallistua omien voimavarojen ja jaksamisen mukaisesti.

45 45 Täytyy sitä sen verran olla hereillä et ku tollaseen paikkaan menee. Ei siellä maaten mennä. Omaishoidettavat kokivat hengellisen toiminnan Oivaklubilla olevan riittävää. Perhekerhon lasten osallistuminen hartauteen oli omaishoidettavien mielestä mieluisaa, mutta aiheutti erään haastateltavan mielestä liikaa hälinää. Toinen haastateltava toivoi hartauden olevan levollinen ja rauhallinen hetki, mikä voisi myös jatkua Peräkammarissa kirkkosalista paluun jälkeen. Yhdessä haastattelussa tuli ilmi, ettei hengellisen toiminnan tarvitse olla kovin syvällistä. Hän toivoi uskonnollisen pohjan näkyvän työssä ja toiminnassa kokonaisuudessaan. Et se ois sellanen levollinen ja rauhallinen ote tehtävään. Lasten osuus saatava jollai lailla rauhotetuks jotenki että ku lapsia on ni tulee sellasta hälinää. Hartaus lapsille tarkotettu. Mut kuunteleehan sitä ja lauletaanhan siellä. Se tuntuu ihan hyvältä ku ihania lapsia. Olis uskonnollinen pohja tässä työssä ja toiminnassa kokonaisuudessaan. 7.2 Omaishoitajien kyselyt Omaishoitajille suunnattujen kyselyiden tulokset esitellään seuraavassa jaoteltuna toimintakyvyn eri osa-alueisiin. Tuloksissa on nostettu esille myös omaishoitajien antamia merkityksiä Oivaklubin tarjoamalle vapaa-ajalle. Kyselyiden vastauksista on poimittu tutkimusongelmia vastaavia merkittäviä ilmauksia Oivaklubin merkitys omaishoidettavan kotona selviytymisessä Erään omaishoitajan mukaan Oivaklubitoiminta tukee omaishoidettavan kotona selviytymistä siten, että omainen on ollut pirteä. Toinen omaishoitaja mainitsi erilaisten fyysisten ja henkisten virikkeiden hidastavan omaishoidettavansa taudin etenemistä sekä ylläpitävän kuntoa ja päivittäisistä toiminnoista selviytymistä. Eräässä vastauksessa korostui, että Oivaklubi on auttanut taitojen säilymisessä. Toisessa vastauksessa ilmeni,

46 46 että Oivaklubin tarjoama kuntouttava toiminta ja virkistys ovat omaishoidettavalle tärkeitä. Paljon pirteämpi! Oivaklubilla aviopuolisoni saa monenlaisia virikkeitä sekä henkisiä että fyysisiä. Se ylläpitää osaltaan hänen kuntoaan ja hidastaa taudin etenemistä. Uskon, että Oivaklubi-päivä on auttanut taitojen säilymiseen. (Esimerkiksi syöminen, ulkovaatteiden pukeminen ja riisuminen, kävely). Myös ruokailu on hyvä, ja päiväkahvit, kaikki nää vaikuttaa kotona olemiseen Oivaklubin merkitys omaishoidettavien muistitoimintoihin ja mielialaan Erään omaishoitajan mielestä hänen omaishoidettavansa muistitoiminnot ovat parantuneet Oivaklubin myötä. Toisessa vastauksessa nousi esille, että muistin paranemista edesauttaa muistijumppa, sosiaalinen kanssakäyminen ja puhuminen kuin myös laulaminen. Aineistosta nousi esille myös se, miten omaishoidettavan muistitoimintoja harjaannuttaa Oivaklubi-päivän muisteleminen kotona. Omaishoitajien mielestä omaishoidettavien mielialoihin vaikuttaa positiivisesti muun muassa toisten ihmisten kanssa oleminen ja tekeminen. Myös ulkoilu erään vastaajan mielestä oli merkittävä omaisensa mielialaan vaikuttava tekijä. Edellä mainitut ilmiöt näkyivät omaishoitajien mielestä siinä, että omaishoidettavat ovat hyvällä mielellä ja iloisia Oivaklubi-päivän jälkeen. Eräässä vastauksessa tuli ilmi, miten mielellään omainen Oivaklubille lähtee. Yksi omaishoitajista toi esille sen, että hänen omaisensa toivoi myös nuorempia avustajia. Kyllä Oivaklubi antaa aihetta keskusteluihin; mitä siellä tehtiin, mitä syötiin lounaalla, mitä oli kahvin kanssa, laulettiinko. Aika usein omainen tulee hyvällä mielin kotia. Minusta on tärkeää, että on toisten ihmisten seurassa, mielialaan vaikuttaa se myös, jos omaista päästään kävelyttämään ulkona, vaikka vain puoli tuntia.

47 Oivaklubin merkitys omaishoidettavien sosiaaliseen elämään. Erään omaishoitajan mukaan Oivaklubi tukee hänen omaishoidettavansa sosiaalisia suhteita siten, että hän on puhelias ja reipas. Sosiaaliset suhteet avaavat erään vastanneen mielestä lukkiutumista ja antavat virikkeitä. Säännölliset samojen ryhmäläisten tapaamiset luovat hyväksytyksi tulemisen tunnetta ja viihtyvyyttä. Eräs vastaaja mainitsi, että ryhmän kaverihenki näkyy muun muassa toisten huomioimisena. Myös perhekerhon lasten näkeminen yhteisessä kirkkohetkessä ilmeni eräässä vastauksessa tärkeäksi. Eräs omaishoitaja mainitsi Oivaklubin tarjoamien sosiaalisten kontaktien olevan omaishoidettavalle lähes ainoita. Oivaklubille lähtö hyvin mieluinen. Hän kaipaa jos joku on poissa, niin heti huoli mikähän häntä vaivaa. Kaverit on hyvin tärkeitä. Merkityksellistä on kyllä tavata samoja ihmisiä (sekä ohjaajat että ryhmäläiset) säännöllisesti ja kokea itsensä hyväksytyksi ryhmässä. Sosiaaliset suhteet ovat muuten käyneet kovin vähäisiksi Oivaklubin tarjoaman vapaa-ajan merkitys omaishoitajille Oivaklubin tarjoamalla vapaa-ajalla on ollut eräälle omaishoitajalle hyvin suuri merkitys. Toinen kyselyyn vastanneesta kertoi käyttävänsä vapaa-ajan itselleen, jolloin hän voi hoitaa erilaisia henkilökohtaisia asioitaan tai vain levätä. Itse voin käyttää ne tunnit itselleni. Se on luksusta tässä elämäntilanteessa. Ne tunnit vain menevät kovin nopeasti, paljoa ei ehdi! Eräs omaishoitaja koki voivansa jättää omaishoidettavansa Oivaklubille turvallisin mielin, jolloin ei tunne tarvetta olla huolissaan omaisen pärjäämisestä. Muiden omaishoitajien sekä avustajien tapaaminen on virkistävää ja vertaistukea antavaa erään vastauksen mukaan. Toinen vastaaja toivoi Oivaklubin kaltaista toimintaa lisää. Turvallista jättää hänen hoitoon. Ei tarvitse miettiä pärjääkö hän. On hauska tavata muita omaishoitajia, vaikka harvemminkin ja myös iloisten avustajien tapaaminen on virkistävää. Ollaan samassa veneessä.

48 48 Kunpa Oivaklubin kaltaista toimintaa olisi enemmän! Lisää vain näitä yhdessä oloja. 8 YHTEENVETO TULOKSISTA 8.1 Omaishoidettavien haastattelut Tarkastelimme omaishoidossa olevien vanhusasiakkaiden kokemuksia Oivaklubi- toiminnasta Roper-Logan-Tierneyn 12 elämisen toiminnon näkökulmasta. Omaishoidettavien kokemukset haastatteluiden perusteella olivat pääosin myönteisiä. Haastateltavat ottivat usein vastauksissaan huomioon koko ryhmän edun ja mukanaolon he kokivat vapaamuotoiseksi. Turvallinen ympäristö tuli esille haastatteluissa sisäisenä ja ulkoisena luottamuksen tunteena. Turvallisuuden tunne oli kaiken kaikkiaan hyvä jokaisella. Sisäinen turvallisuuden tunne ryhmäläisiin ja ohjaajiin oli hyvä ja henkilökunnan ammattitaitoon omaishoidettavat luottivat. Moni ohjaaja olikin aikaisemmin työskennellyt terveydenhuollon tehtävissä, josta varmasti on hyötyä kyseisessä toiminnassa. Hieman turvattomuutta aiheuttivat tilat ja ympäristö Oivaklubilla. Eniten palautetta tuli tilojen ahtaudesta ja vaikeuksista liikkua sisällä apuvälineiden kanssa. Ahtauden tuomista rajoitteista omaishoidettavat toivat esille esimerkiksi sisäliikunnan harrastamisen rajoitteet. Myös pihan liukkaus talvella nousi esille muutamassa haastattelussa. Peräkammari, jossa Oivaklubi kokoontuu, on ahdas ja pieni tila yli kymmenelle henkilölle. Tilassa on iso pöytä, joka vie paljon tilaa, joten liikkuminen on vaikeaa ja vaatii erikoisjärjestelynsä varsinkin apuvälineiden kanssa. Kenties olisi aiheellista miettiä mahdollisuutta suurempien tilojen käyttöönotolle. Eräs haastateltava kertoi ruokailun olevan pöydän ääressä ahdasta, joten pienemmän pöydän hankinta ei voi olla ratkaisu tilaongelmiin. Roperin ym. (1994, 103) mukaan fyysiset ja henkiset kyvyt sekä aistien terävyys heikkenevät ikääntyessä, jolloin myös esimerkiksi kaatumisriski kasvaa. Ikään-

49 49 tyneet eivät ole täysin kykeneviä ylläpitämään turvallista ympäristöään, joten esimerkiksi Oivaklubin uudella osallistujalla voi olla ongelmia hänelle vieraassa ympäristössä. Viestimisen ja kommunikoimisen omaishoidettavat kokivat suhteellisen sujuvana. Osallistujien mielestä heidät otettiin huomioon riittävästi. Ongelmia oli kuitenkin siinä, että ryhmään kuuluu sekä miehiä että naisia. Aineistosta ilmeni, että joustavuutta puuttui muun muassa miehiä kohtaan siinä, että miehet joutuvat helposti vetäytymään keskustelusta. Kenties tähän vaikuttaa naisvapaaehtoisten suuri määrä, jolloin puheenaiheet voivat helposti mennä naisia kiinnostavampiin asioihin ja miehet jäädä sivuun. Miesosallistujat voisivat saada kokonaisvaltaisempaa huomiota osakseen, jos vapaaehtoisten joukkoon saataisiin myös miehiä. Olennaisena osana viestintää ovat Roperin ym. mukaan (1994, 119) sanojen lisäksi ilmeet ja eleet, joita tulisikin huomioida erityisesti Oivaklubilla, koska osallistujissa on mukana viestintäkyvyiltään rajoittuneita henkilöitä. Viestimistä koettiin hankaloittavan ryhmän vapaaehtoisten vaihtuvuuden miltei joka kerta, jolloin heitä ei välttämättä opi tuntemaan. Uuden osallistujan voi olla vaikea erottaa omaishoidettavat vapaaehtoisista. Kenties vapaaehtoiset voisivat osallistua useamman kerran peräkkäin, jolloin heidät olisi mahdollista oppia tuntemaan. Myös nimineulat voisivat olla käyttökelpoisia helpottamaan tutustumista. Roperin ym. (1994, 118) mukaan ongelmia viestinnässä voivat juuri aiheuttaa vieras ympäristö, vieraat toimenpiteet, roolin muuttuminen sekä vieraat ihmiset. Hengittämisessä ja kehon lämmön ylläpitämisessä omaishoidettavat kokivat ilman vaihtuvuuden riittäväksi tilojen ahtaudesta huolimatta. Häiritsevänä osa haastateltavista koki ulko-oven auki pitämisen ruokalähetyksen tuonnin aikana. Ikääntyessä kehon lämmönsäätely heikkeneekin ja vanhukset kärsivät kovasta kuumuudesta tai kylmyydestä. Tällöin vaatetuksen lisääminen on usein tarpeellista. (Roper ym. 1994, 223.) Tämä tulisi huomioida erityisesti talvella, jolloin huonetila saattaa viilentyä. Tilat olivat siistit haastateltavien mukaan. Omaishoidettavat olivat tyytyväisiä tarjoiltuun ruokaan ja juomaan. Ruokaa oli tarjolla riittävästi ja ruokailuun käytetty aika oli sopiva. Aineistosta nousi esille kuitenkin se, että ruoka oli kallista ja toisinaan haaleaa. Keittiössä on mahdollista ruokia lämmittää, joten kenties tätä mahdollisuutta tulisi enemmän hyödyntää. Eräs haastateltava kertoi

50 50 myös, ettei ruokia ja juomia voinut hakea itse, minkä hän koki negatiivisena. Todennäköistä on, että ruuat ja juomat on tuotu omaishoidettaville tilojen ahtauden vuoksi. Myös leivät on voideltu heille valmiiksi. Toimintakykyä ja valinnan vapautta edistäisi kuitenkin se, että mahdollisimman moni kykenevä voisi itse käydä hakemassa ruokansa ja voidella leipänsä. Ruokien tuominen osallistujan puolesta on tietenkin perusteltua silloin, kun hän ei itse sitä kykene tekemään. Vanhuudessa riippuvuus muiden avusta ruokailussa aiheuttaakin ruokaan liittyvän mielihyvän vähenemistä valinnan vapauden rajoittumisen myötä. (Roper ym. 1994, 156). WC:ssä asioiminen on sujunut osallistujien mielestä hyvin. He kokivat, että käynteihin saa apua tarvittaessa. Myös WC:ssä olevat kahvat ja korotukset helpottavat asioimista. Aineistosta kävi kuitenkin ilmi se, että WC-tilojen sijainnista oli epäselvyyttä. Varsinkin uusien osallistujien tullessa mukaan, on aiheellista esitellä tilat hyvin ja hankkia WC:n oviin kyltit. Tilassa on olemassa yksi WC aivan oleskelutilan läheisyydessä ja toinen on hieman kauempana mutkan takana. Opastusta täytyisi olla uusille tulijoille toisenkin WC:n löytämisessä, jos lähin WC on varattu. Henkilökohtaisesta pukeutumisesta ja puhtaudesta huolehtimisen omaishoidettavat kokivat onnistuvan Oivaklubilla. Pukeutuminen sujui ahtaasta eteisestä huolimatta, koska auttajia oli runsaasti. Toisaalta tuotiin esille se, kuinka auttajia oli ajoittain liikaa varsinkin tilanteissa, joissa vaatteet olisi saanut puettua itse päälleen. Tässä tilanteessa olisi hyvä vapaaehtoisten arvioida osallistujien avun tarvetta sen mukaisesti, kykenevätkö osallistujat itse pukemaan päälleen. Tämä tukisi heidän omatoimisuuttaan ja auttaisi säilyttämään heidän taitojaan päivittäisissä toiminnoissa. Puhtaudesta huolehtimisessa eräs haastateltava toivoi mahdollisuutta käsidesinfektion käyttämiselle. Liikkumisen omaishoidettavat kokivat tärkeäksi osaksi Oivaklubi-päivää. Liikuntamuotoihin he halusivat kuitenkin vaihtelevuutta sekä lisää jumppaa ja pitempiä ulkoilulenkkejä. Tilat ja vuodenajat rajoittavat liikkumista paljon, jolloin esimerkiksi sisäliikunta rajoittuu paljon erilaisiin tuolijumppiin. Monipuolisempia liikuntamuotoja mahdollistamaan tulisi saada lisää tilaa käyttöön. Kenties lenkkeilyyn voisi varata enemmän aikaa ja huomioida yksilöllisesti osallistujien ulkoilun tarve. Myös musiikin hyödyntäminen toisi vaihtelua liikkumiseen. Osallistujien vaihteleva kunto ja jaksaminen asettavat omat

51 51 rajoitteensa liikkumiseen varsinkin, kun ryhmässä on toimintakyvyltään hyvin erilaisia osallistujia. Harrastus- ja viriketoiminnat olivat haastateltavien mukaan riittäviä. Toisaalta toivottiin vaihtelevampia aiheita viriketoimintoihin. Sopivat ja vaihtelevat toiminnot ovatkin välttämättömiä henkisen ja fyysisen terveyden ylläpitämiselle. (Roper ym. 1994, 259). Erityisen suosittuja olivat laulaminen, liikunta ja muisteluhetket. Omaishoidettavien mielestä aikataulun huomioiden juuri enempää toimintaa ei päivään mahdu. Toisinaan he kokivat toimintaa olevan liikaa vetäjästä riippuen. Monet haastateltavat ottivat vastauksissaan huomioon ryhmän kokoonpanon. Vastauksissa tuli esille omat kiinnostuksen kohteet, joiden harrastamisen he eivät kuitenkaan kokeneet olevan mahdollista ja järkevää osallistujien vaihtelevan toimintakyvyn ja jaksamisen vuoksi. Kenties toiminnassa tulisi kuitenkin ottaa huomioon jokaisen omat henkilökohtaiset toiveet ja kiinnostuksen kohteet. Päivän ohjelman voisi suunnitella yksilöllisemmin esimerkiksi mahdollistamalla jokaiselle omaishoidettavalle hänen toimintakykynsä mukaisia liikuntamuotoja. Sukupuolisuuden ilmaisu nousi esille ryhmän kokoonpanon näkökulmasta. Sekaryhmän, jossa oli sekä miehiä että naisia, omaishoidettavat kokivat toimivana. Ryhmän tasapainon vuoksi he toivoivat mukaan saman verran sekä naisia että miehiä. Osallistujiltaan tasapainoinen ryhmä on tärkeä näkökulma myös vertaistuen kannalta, mikä nousikin aineistosta esille. Eräs haastateltava toivoi ryhmään myös nykyistä toimintakykyisempiä osallistujia. Tällä hetkellä enemmistö osallistujista on miehiä, mutta tätä kompensoi puolestaan naisvapaaehtoisten määrä. Nukkumista käsiteltiin levon näkökulmasta ja omaishoidettavat kertoivat, etteivät koe merkittävää tarvetta lepoon. Suurin osa tiesi mahdollisuudesta levätä viereisen kamarin sohvalla. Osallistujille olisi kuitenkin hyvä tarjota levon mahdollisuutta, vaikka he eivät sitä itse kysyisikään. Voi olla suuri kynnys mennä lepäämään muualla kuin kotonaan, jos sitä mahdollisuutta ei tarjota. Kenties yhteyttä tulisi ottaa omaishoitajiin ja kartoittaa, onko osallistujalla tapana esimerkiksi nukkua päiväunia kotona ollessaan.

52 52 Kuolemaa on tarkasteltu hengellisen toiminnan näkökulmasta. Aamuhartaus pidetään kirkkosalissa, johon kokoontuvat samalla myös perhekerhon lapset. Lasten osallistuminen oli omaishoidettaville mieluista, mutta toisaalta lasten äänet häiritsivät erästä haastateltavaa. Osallistujat toivoivat hartaushetkestä levollista ja rauhallista tilannetta ja he toivoivat sen jatkuvan myös Peräkammarin puolella. Kenties toimintaa voisi kehittää siten, että Peräkammarissa olisi mahdollista keskustella hartauden aiheesta, mikä toisi mahdollisesti virikkeitä ja auttaisi ylläpitämään muistitoimintoja. Hartauden aiheesta keskusteleminen Peräkammarin puolella olisi luonnollinen tapa keskustella vapaamuotoisesti hengellisistä asioista, sillä mitään kovin syvällistä hengellistä toimintaa omaishoidettavat eivät toivoneet. 8.2 Omaishoitajien kyselyt Omaishoitajien vastauksissa tuli selkeästi esille se, kuinka rajallista omaishoitajien oma vapaa-aika on. Oivaklubi-päivällä oli tärkeä merkitys, sillä se tarjosi mahdollisuuden tehdä itselle tärkeitä asioita ja antaa aikaa itselle. Omaishoidettavien kotona selviytyminen päivittäisistä toiminnoista koettiin eräässä vastauksessa omaishoidettavalla paranevan Oivaklubin myötä, erityisesti sillä on ollut taitojen säilymisen kannalta olennainen merkitys. Omaishoitajat pitivät tärkeinä sitä, että Oivaklubi tarjoaa sekä henkisiä että fyysisiä virikkeitä. Olennaisinta oli se, että omaishoidettavat olivat omaishoitajien mielestä reippaampia ja puhuvampia päivän jälkeen. Paljon riitti kerrottavaa päivän tapahtumisista vielä kotonakin. Erityisesti muistitehtävät, sosiaalinen kanssakäyminen ja yleensä ottaen toisten kanssa jutteleminen koettiin muistia ja mielialaa parantavina. Tärkeää oli myös muiden ryhmäläisten tapaaminen ja hyväksytyksi tulemisen tunne ryhmässä. Omaishoitajat kokivat saaneensa myös itse vertaistukea nähdessään muita omaishoitajia ja ohjaajia. Oivaklubille oli myös heidän mielestään turvallista saada jättää omaisensa päiväksi. Omaishoitajien vastauksista nousee selvästi esille tarve vastaavanlaiseen toimintaan. Oivaklubi-päivä on yksi harvoista tilanteista, jolloin omaishoitaja saa aikaa itselleen. Vapaa-ajan lisäksi omaishoitajat pitivät tärkeänä kuntouttavaa toimintaa, mitä omaishoidettavat saivat Oivaklubilla.

53 53 Omaishoitajien mukaan monelle omaishoidettavalle Oivaklubi-ryhmä oli ainoa sosiaalinen kontakti. Pelkästään muiden ryhmäläisten näkeminen ja keskusteleminen oli omaishoidettavalle kuntouttavaa ja virkistystä tarjoavaa toimintaa. Myös omaishoidettavien vastauksissa korostuivat sosiaaliset kontaktit ja ryhmän tuki päivän onnistumisen kannalta. Molemmissa vastauksissa korostui hyväksytyksi tulemisen tunne ryhmässä. Vastaavanlaisia tuloksia saivat myös Pajunen (2001, 33-36) ja Luomaranta (2001, 82-99) tutkiessaan päiväkeskustoimintaan osallistuvia vanhuksia. Eniten osallistujat arvostivat yhdessä oloa ja ystävyyssuhteita, joita päiväkeskuksessa käyminen mahdollisti. Eniten omaishoitajat huomasivat eroja omaishoidettavien toimintakyvyssä muun muassa mielialan ja muistitoimintojen suhteen. Heidän todettiin olevan virkeämpiä ja muistitoiminnot olivat parantuneet Oivaklubin myötä. Samanlaisiin tuloksiin tultiin Vireyttä vuosiin- projektin tutkimuksessa, jonka mukaan osallistujien depressiiviset oireet vähenivät ja psyykkinen toimintakyky parani. (Viramo 1998, ) Muutoksia fyysisessä toimintakyvyssä ei niinkään todettu, niin kuin ei myöskään Oivaklubin osallistujilla. 9 EETTISET TEKIJÄT JA TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS 9.1 Tutkimuksen etiikka Eettisyyteen kuuluu kertominen tutkimuksesta haastatteluihin osallistuville mahdollisimman tarkkaan. Osallistujien haastattelu tulee perustua vapaaehtoisuuteen, jolloin heillä on oltava oikeus milloin tahansa jäädä pois tutkimuksesta tai kieltää haastattelujensa käyttö tutkimustuloksissa. Osallistujille ei tule myöskään olla haittaa tutkimukseen osallistumisesta. Heidän antamiaan tietoja tulee käsitellä luottamuksellisesti ja anonyymisti, elleivät he ole antaneet suostumustaan nimensä julkaisemiseen. (Tuomi & Sarajärvi 2003, , 133.) Haastateltaviin kohdistuvaa eettisyyttä lisää se, että heille kerrottiin mahdollisimman tarkasti tutkimuksesta ja sen tarkoituksista jo ennen haastattelua. Haastattelutilanteissa pyrimme luomaan keskustelunomaisen ilmapiirin. Kerroimme haastateltaville tutkimuk-

54 54 semme tarkoituksen ja heidän vastaustensa merkityksen tutkimuksen kannalta. Tähdensimme heille myös, että vastaukset julkaistaan anonyymisti ja haastattelun voi lopettaa halutessaan kesken. Pyysimme luvan nauhureiden käyttöön jokaiselta ennen haastatteluja ja kerroimme, ettei kenenkään ulkopuolisen ole mahdollista kuunnella nauhoituksia. Kerroimme tuhoavamme nauhat litteroinnin jälkeen. Myös omaishoitajille suunnatuissa saatekirjeissä oli tarkat ohjeet siitä, mikä on tutkimuksemme tarkoitus ja mikä merkitys heidän vastauksillaan on toiminnan kehittämiselle (ks. liite 4). Omaishoitajat vastasivat kyselyihin anonyymisti. Informaation esittämiseen tulee kiinnittää huomiota ja kertoa tutkimuksesta niillä termeillä, jotka ovat helpoimpia vanhusasiakkaiden ymmärtää. Näistä seikoista Homan (1991) käyttää nimitystä perehtyneisyys. Suostumuksen termillä hän tarkoittaa taas sitä, että haastateltava on kykenevä tekemään rationaalisia ja kypsiä arviointeja. Suostumukseen hän liittää myös sen, että osallistumista koskevan suostumuksen tulee olla vapaaehtoista. (Hirsjärvi ym. 2004, ) Tähän eettiseen periaatteeseen liittyen emme haastatelleet kaikkia Oivaklubi-toimintaan osallistuvia vanhusasiakkaita, sillä monista heidän sairauksistaan johtuen, emme kokeneet heidän kykenevän itse päättämään rationaalisesti omasta osallistumisestaan haastatteluun. Hoitotieteellisen tutkimuksen etiikkaa voidaan tarkastella muun muassa tutkimusongelmien valinnan näkökulmasta. Tietyn ammattiryhmän rajoihin sitoutuessaan, tutkimuksessa tehdään tietty rajaus ja arvovalinta. (Vehviläinen-Julkunen 1998, 28.) Opinnäytetyössämme rajasimme tutkimusongelmamme tulevina diakonissa-sairaanhoitajina kyseisten alojen näkökulmien mukaisesti. Käytimme opinnäytetyömme keskeisenä hoitotyön teoriana Roper-Logan-Tierneyn 12 elämisen toiminnon mallia ja pyrimme keräämään tietoa omaishoitajilta Oivaklubin toiminnasta toimintakyvyn tukemisen kannalta. Tutkijan ja tutkimusorganisaation välisessä suhteessa tulisi huolehtia tarvittavista luvista ja siitä, miten tutkimustulokset esitetään, jotta tutkittavien anonymiteetti säilyy (Vehviläinen-Julkunen 1998, 28). Opinnäytetyössämme tutkimusorganisaationa oli Salpausselän seurakunta ja lupa-anomuksemme hyväksyttiin seurakuntaneuvostossa. Toimme kyseisessä anomuksessa esille sen, että tulisimme julkaisemaan tulokset anonyymisti.

55 55 Tutkimuksen tulosten julkaisemiseen liittyen tutkijan tulisi raportoida tuloksensa avoimesti ja rehellisesti. Julkistamisessa tulisi huomioida osallistujien anonymiteetti, jossa ei riitä nimettömyys, sillä edes haastateltavien lähiympäristö ei saa tunnistaa heitä. (Vehviläinen-Julkunen 1998, 31.) Opinnäytetyömme haastateltavien määrän ollessa pieni, olemme kiinnittäneet tulosten julkaisemisessa huomiota muun muassa anonymiteettiin. Suoria lainauksia esitettäessä kiinnitimme huomioita erityisesti murresanoihin ja ilmausten sisältöihin. Diakoniatyöntekijöiden eettisiin ohjeisiin kuuluu toimiminen luottamuksellisesti, totuudellisesti ja rehellisesti. Opinnäytetyössämme kerroimme haastateltavillemme olevamme vaitiolovelvollisia ja esitimme tulokset niin, ettei vastaajan henkilöllisyys tullut ilmi. Hyödynsimme tutkimustuloksissa vain sellaista esille tullutta aineistoa, joka oli merkityksellistä opinnäytetyömme tavoitteiden ja tutkimusongelmien kannalta. Diakoniatyöntekijöiden eettisiin ohjeisiin kuuluu myös heikoimmassa asemassa olevien ihmisten oikeuksien puolustaminen (Diakoniatyöntekijöiden liitto 2001). Opinnäytetyössämme olemme haastatelleet nimenomaan omaishoidettavia ja olleet kiinnostuneita heidän tarpeistaan ja hyvinvoinnistaan. Sairaanhoitajien eettisissä ohjeissa on määritelty sairaanhoitajan ja potilaan välisistä suhteista siten, että potilas tulee kohdata arvokkaana ihmisenä, jonka yksilölliset arvot, vakaumukset ja tavat otetaan huomioon. Potilaan itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan ja häntä kohdellaan lähimmäisenä. (Sairaanhoitajaliitto 1996.) Kohtasimme omaishoidettavat haastatteluissamme arvokkaina yksilöinä muun muassa siten, että emme tavoitelleet pelkästään omaa etuamme, vaan annoimme heille mahdollisuuden kertoa myös muista, kuin opinnäytetyöhön liittyvistä asioista. Arvostimme myös itsemääräämisoikeutta siinä, kun kunnioitimme erään henkilön mielipidettä kieltäytyä haastattelusta. 9.2 Tutkimuksen luotettavuus Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta voidaan tarkastella arvioimalla tutkimusaineistoa. Voidaan esimerkiksi miettiä, edustavatko aineistossa mukana olevat henkilöt ilmiötä kaikessa moninaisuudessaan ja ovatko haastatteluteemat tarpeeksi laajoja. Olennaista

56 56 on myös arvioida tutkimukseen osallistujien kokemusten paikkansapitävyyttä. (Nieminen 1998, ) Opinnäytetyömme haastateltavat edustavat tutkittavaa ilmiötä parhaiten, sillä he osallistuvat Oivaklubitoimintaan. Haastatteluteemojen laajuuden olemme varmistaneet muotoilemalla kysymykset avoimiksi ja mahdollisimman vähän mielipiteitä johdatteleviksi. Myös Roper-Logan-Tierneyn hoitotieteellisen teorian hyödyntäminen haastatteluissa takasi teemojen laajuuden. Omaishoidettavien vastausten paikkansapitävyyteen on voinut vaikuttaa haastateltaviemme perussairaudet, kuten Alzheimerin tauti. Uskomme kuitenkin, että Oivaklubi haastatteluympäristönä on tukenut omaishoidettavien orientoitumista haastatteluteemoihin. Myös omaishoitajan läsnäolon mahdollinen vaikutus haastateltavan vastauksiin on saatu minimoitua. Haastattelutila oli pienehkö ja kodikas huone erillään kokoontumistilasta. Luotettavuuteen voi vaikuttaa se, että haastattelutila oli kokoontumistilan vieressä ja se ei ollut täysin äänieristetty. Kuulimme puheensorinaa oven läpi. Haastattelujen paikkansapitävyyteen liittyen haastattelutilan puutteellinen äänieristys on voinut vaikuttaa omaishoidettavien avoimuuteen vastauksissaan. Osallistuimme Oivaklubi-päiviin muun muassa järjestämällä hieman toiminnallisia tuokioita, mutta pääasiassa tutustuimme asiakkaisiin ja siihen, millaista Oivaklubin toiminta on. Halusimme tutustua omaishoidettaviin muun muassa luottamuksellisen suhteen kehittämiseksi, josta koimme olevan hyötyä haastattelutilanteissa molemmin puolin. Koimme, että he pystyivät vastaamaan kysymyksiin vapaasti. Yksi haastatteluista toteutettiin haastateltavan kotona, jolloin Oivaklubiin liittyvät kokemukset eivät välttämättä olleet niin tuoreena muistissa, kuin ne ehkä olisivat olleet paikan päällä Oivaklubilla. Laadullisen aineiston analyysin luottavuuden arvioimiseksi tutkijan tulee kirjata ja perustella omat luokitteluperusteensa. Tutkijan tulee esittää analyysin tueksi riittävä määrä alkuperäishavaintoja, esimerkiksi suoria lainauksia haastatteluista. (Nieminen 1998, 219.) Opinnäytetyömme haastatteluaineiston suppeudesta johtuen, emme nähneet aiheellisena jaotella aineistoamme kategorioihin. Olemme esittäneet tutkimusaineistolle tutkimusongelmien mukaisia kysymyksiä ja löytäneet täten tärkeimmät ilmaukset. Analyysin luotettavuutta lisää Roper-Logan-Tierneyn mallin käyttäminen analysoinnissa. Litteroinnin olemme pyrkineet toteuttamaan siten, että kuuntelimme haastatteluja moneen kertaan ja kirjoitimme ne ylös lähes sanatarkasti. Analyysiä olemme tehneet yh-

57 57 dessä, jolloin molempien näkemykset on huomioitu. Tulosten esittämisen tukena olemme myös esittäneet alkuperäisiä ilmauksia. Laadullisen tutkimuksen raportoinnin luotettavuutta voidaan arvioida muun muassa raportoinnin selkeyden näkökulmasta. Raportti tulee kirjoittaa niin, että lukijan on mahdollista seurata tutkijan päättelyä ja arvioida sitä. Lisäksi raportti tulee kirjoittaa niin, että lukija tulee vakuuttuneeksi tehtyjen ratkaisujen oikeutuksesta ja tutkimuksen kulun luotettavuudesta. (Nieminen 1998, 220.) Luotettavuutta lisäävä tekijä on tutkimuksen eri vaiheiden mahdollisimman tarkka kuvaus. Periaatteessa kaikki pitää olla niin tarkasti kuvattuna, että joku toinen kykenisi tekemään saman tutkimuksen ohjeita seuraten. Eri vaiheiden kuvaamisessa pitää kertoa vaiheisiin mahdollisesti vaikuttaneet häiriötekijät ja esimerkiksi virhetulkinnat haastattelussa, jotta tutkimus olisi luotettava. (Hirsjärvi ym. 2004, 217.) Raportoinnin luotettavuutta lisäsi muun muassa alkuperäisten ilmausten esittäminen tulosten yhteydessä. Lisäksi liitimme teemahaastattelukysymykset ja kirjallisen kyselyn kysymykset sekä tutkimusluvan opinnäytetyömme liitteeksi. Apukysymyksiin pyrimme turvautumaan haastatteluissa vain, jos teema ei herättänyt keskustelua. Jouduimme kuitenkin hyödyntämään apukysymyksiä odotettua enemmän, sillä laajempiin kysymyksiin tuli niukasti vastauksia. Kaikkiin teemoihin ei tullut mielipiteitä, jolloin emme jääneet kartoittamaan vastausta väkisin. Kysymykset pyrimme esittämään selkeästi ja kuuluvasti. Luotettavuutta lisäsi myös kahden nauhurin yhtäaikainen käyttö. Yhdessä haastattelussa nauhurimme meni rikki, jonka jälkeen aloimme käyttää kahta nauhuria. Emme kuitenkaan toistaneet haastattelua, joka ei mennyt nauhalle, sillä muistimme hänen vastauksensa niiden niukkuudesta johtuen. Olemme haastatelleet vain toimintakyvyltään siihen kykeneviä ja sellaisia, jotka ovat pystyneet tarpeeksi selkeästi itseään ilmaisemaan. Luotettavuuteen vaikuttanee myös se, että haastateltujemme määrä väheni alun perin oletetusta viidestä henkilöstä neljään. Omaishoitajille suunnatuissa kyselyissä muotoilimme kysymykset kansanomaisella kielellä väärinymmärryksiä välttääksemme.

58 58 10 POHDINTA Opinnäytetyömme on merkittävä, koska se mahdollistaa Oivaklubi-toiminnan kehittämisen omaishoidossa olevien vanhusasiakkaiden tarpeita vastaavaksi. Oivaklubitoiminnan tarkoituksena on omaishoidossa olevien vanhusasiakkaiden fyysisen, henkisen, hengellisen ja sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitäminen ja tukeminen. (ks. liite 1.) Tämän vuoksi koimme tärkeäksi tutkia kyseisen päivätoiminnan tarjoamaa tukea omaishoidettavien elämisen toiminnoille ja toimintakyvylle. Opinnäytetyön tekeminen on opettanut meitä monin tavoin. Prosessin alku tuntui vaikealta ja todella haastavalta, sillä emme ole aikaisemmin tehneet näin suurta tutkimusta. Opinnäytetyön tutkimusongelmia ja tarkoitusta pohdittaessa ajatuksenamme oli Oivaklubitoiminnan kehittäminen nimenomaan omaishoidettavien näkökulmasta. Mielestämme toiminnan kehittäminen ryhmän vetämisen kautta olisi tuntunut vaikealta. Koimme tärkeämmäksi ensin saada selville omaishoidettavien mielipiteet ja toiveet, jotta toiminta olisi heidän tarpeitaan mahdollisimman paljon tukevaa. Toivomme, että vapaaehtoiset pystyvät hyödyntämään tutkimustuloksia Oivaklubitoiminnan kehittämisessä. Opinnäytetyö on tukenut omaa ammatillista kasvuamme tarjoten uuden kokemuksen kohdata asiakkaita haastattelun keinoin. Samoin Roper-Logan-Tierneyn 12 elämisen toiminnon malli on auttanut hahmottamaan ihmisen tarpeet kokonaisvaltaisesti. Diakonia- ja hoitotyössä opinnäytetyö auttaa hahmottamaan osa-alueet, jotka ovat merkittäviä ihmisen perustarpeiden täyttymisen kannalta. Opinnäytetyön myötä olemme oppineet entistä paremmin ymmärtämään kuntouttavan työotteen merkityksen niin diakonia- kuin hoitotyössäkin. Osallistuessamme Oivaklubi-päiviin useaan otteeseen saimme tutustua meille ennestään tuntemattomaan päivätoimintamuotoon ja siihen, miten diakoniatyö huomioi omaishoitosuhteessa olevat ihmiset ja heidän jaksamisensa arjessa. Emme olleet aikaisemmin olleet tekemisissä omaishoidossa olevien henkilöiden kanssa, joten saimme Oivaklubin asiakkaiden kanssa viettämistämme hetkistä valmiuksia mahdollisiin kohtaamistilanteisiin tulevassa työssämme sairaanhoitajina ja diakonissoina. Omaishoitajuus tulee tulevaisuudessa lisääntymään pyrittäessä siirtymään laitoshoidosta

59 59 avohoitoon, jolloin meiltä hoitotyön ja diakoniatyön ammattilaisilta vaaditaan tietoa ja taitoa kohdata heitä heidän elämäntilanteessaan. Omaishoitajien vastauksista nousi esille Oivaklubin tarjoama vertaistuki sekä toisten omaishoitajien ja -hoidettavien että vapaaehtoisten taholta. Laineen mukaan (2005, 144) ihmiset tarvitsevatkin sekä kahdenkeskisiä emotionaalisia suhteita että sosiaalisia suhteita monien ihmisten kesken. Kyseinen vertaistuki mahdollistaa ryhmään kuuluvuuden tunteen, toisten hyväksynnän ja toinen toistensa elämäntilanteiden ymmärryksen. Oivaklubin merkitys korostui erityisesti siinä, että se tarjoaa virikkeitä omaishoidettaville ja tukee osaltaan toimintakykyä. Myös toiminnan mahdollistama vapaa-aika omaishoitajille koettiin merkittävänä. Oivaklubin toiminta osoittaa sen, miten tärkeä diakoniatyön panos on omaishoitosuhteessa eläville ihmisille. Omaishoitajan vapaa on vähäistä, joten myös diakoniatyössä olisi tärkeää panostaa omaishoitosuhteessa elävien tukemiseen entistäkin enemmän. Luomaranta (2001, 82-99) on tutkinut Tornion sairas- ja kuntoutuskodin päiväkeskuksessa asioivien ikäihmisten kokemuksia kotona selviytymisestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä päiväkeskustoiminnan merkityksestä arkielämässä. Keskeisenä tutkimuksessa nousi esille yhteisöllisyyden kokemus muiden kanssa. Tärkeimpänä he pitivät seurustelua ja ystävyyssuhteita, jotka olivat muodostuneet toiminnan kautta. Myös tässä tutkimuksessa tärkeimpänä antina nousi esille ihmissuhteiden merkitys Oivaklubilla. Yllätys oli huomata se, kuinka tärkeäksi Oivaklubilla nostettiin ihmissuhteet eikä niinkään mahdollisimman runsas toiminta. Joka torstainen Oivaklubi-päivä oli merkittävä, ei ainoastaan tekemisen, vaan erityisesti muiden ryhmäläisten tapaamisen kannalta. Omaishoitajien vastauksissa tuli myös esille Oivaklubin tarjoamat ihmissuhteet omaiselle. Tutkielmassamme omaishoidettavilta nousseet kehittämistoiveet olivat sanansuuntaisia Takkisen (2000, 26, 44) väitöskirjatutkimuksen tulosten kanssa. Hän on tutkinut elämän tarkoituksellisuuden kokemisen ja toimintakyvyn välisiä yhteyksiä iäkkäillä ihmisillä. Tutkimusaineistona käytettiin vuosien kerättyjä Ikivihreät projektin aineistoja vuotiaista jyväskyläläisistä henkilöistä. Tuloksissa ilmeni, että kognitiivisesti kyvykkäät henkilöt nimesivät muita useammin elämän tarkoituksellisuuden syyksi läheiset ihmiset. Liikunta-aktiivisuus osoittautui elämän tarkoituksellisuuden kokemista

60 60 edistäväksi tekijäksi. Aktiivisesti liikkuvat henkilöt arvioivat myönteisesti omaa terveyttään ja toimintakykyään. Takkisen tutkimusta miettiessä voisi ajatella, että Oivaklubilla on olennainen merkitys omaishoidossa olevien vanhusasiakkaiden elämän tarkoituksellisuuden kokemiseen. Monille omaishoidettaville muiden ryhmäläisten tapaaminen ja liikunnan harrastaminen olivat merkittäviä asioita, jotka voisivat mahdollisesti edistää Takkisen tutkimustuloksiin peilattuna elämän merkityksellisyyden kokemista. Viriketoiminnalla on merkittävä roolinsa vanhusten toimintakyvyn ylläpitäjänä ja tukijana kuntouttavasta näkökulmasta katsottaessa. Kuntoutuksen yleinen tavoite on fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn edistäminen, sosiaalisen integraation ja täysipainoisen elämän ylläpitäminen sekä elämänhallinnan tukeminen. (Koskinen ym. 1998, 75). Oivaklubilla viriketoiminta koostuu muun muassa laulamisesta, ulkoilusta, muistelusta, jumpasta ja seuraleikeistä. Toiminnassa on mukana kuntouttavan otteen näkökulma. Kenties omaishoidettavien omia voimavaroja voisi hyödyntää toiminnassa vielä enemmän esimerkiksi aktivoimalla heitä osittain myös itse vetämään ja suunnittelemaan päivän ohjelmaa. Aineistosta nousi esille myös se, että he haluaisivat saada mahdollisuuden osallistua päivittäisiin toimintoihinsa enemmän, esimerkiksi ruuan hakemiseen ja pukeutumiseen. Omaishoidettavien aktivoiminen tukisi elämänhallinnan kokemusta ja mahdollistaisi yksilön kokonaisvaltaisemman huomioimisen, mikä puolestaan tukisi kuntouttavan otteen toteutumista.. Olemme olleet mukana Oivaklubilla useaan otteeseen opinnäytetyöprosessin aikana. Koimme Oivaklubin lämpimäksi ja välittömäksi yhteisöksi, jossa niin omaishoidettavat kuin vapaaehtoisetkin ottivat meidät sydämellisesti vastaan. Opinnäytetyömme tekemiseen suhtauduttiin positiivisesti ja suurin osa omaishoidettavista osallistui haastatteluihin mielellään. Havainnoimme toimintaa käynneillämme ja koimme, että päivän toiminta on rakennettu suhteellisen väljäksi, johon on mahdollista kehittää vaihtelevampia toimintamuotoja. Tämä olisi mahdollista esimerkiksi kysymällä omaishoidettavilta itseltään mitä he seuraavalla kerralla toivoisivat tehtävän. Olemme pohtineet, että vapaaehtoisia voisi palvella pienimuotoiset reflektiotuokiot jokaisen Oivaklubi-päivän jälkeen, jolloin he voisivat jakaa ajatuksiaan päivästä ja onnistumisen kokemuksista. Tämä voisi myös kehittää toimintaa ja luoda jatkuvuutta sekä sitoutuneisuutta. Tuloksista ilmeni myös, että vapaaehtoisia voi olla uusien asiakkaiden

61 61 vaikea erottaa toisista omaishoidettavista. Kenties nimineulat tai muut vastaavat voisivat auttaa tunnistamisessa. Oivaklubin asiakkaista yli puolet on miehiä ja tutkimustuloksista ilmeni, että he vetäytyvät helposti ryhmässä, jossa on paljon naisvapaaehtoisia. Tilanteeseen voisi auttaa miesvapaaehtoisten aktiivisempi rekrytointi toimintaan mukaan, jolloin omaishoidettavat miehet voisivat kokea kanssakäymisen vielä nykyistäkin tasavertaisempana ja antoisampana. Haastatteluista nousi esille, että ryhmän kokoonpano rajoittaa omien harrastusten toteuttamista Oivaklubilla. Pohdimme, että vapaaehtoiset voisivat Oivaklubi-päivän alussa kokoontua työnjakoon, jolloin he miettisivät mitä itse kukin heistä voisi päivän aikana tehdä omaishoidettavien kanssa. Joku heistä voisi esimerkiksi olla vetämässä ohjelmaa, jotkut olla ulkoilemassa ja joku ruokavastaavana. Työnjako edesauttaisi sitä, että omaishoidettavilla olisi mahdollisuus toteuttaa henkilökohtaisia toiveitaan, mikä takaisi myös osaltaan toiminnan vaihtelevuuden. Jatkotutkimusehdotuksia voisivat olla muun muassa Oivaklubin vetäminen omaishoidettavien muutostoivomusten mukaisesti ja mielenkiintoista olisi myös tutkia Oivaklubia vapaaehtoistyön näkökulmasta. Eräs tutkimisen aihe voisi olla myös se, miten diakoniatyö tukee omaishoitajina toimivien jaksamista omaishoitosuhteessa.

62 62 LÄHTEET Diakoniatyöntekijöiden liitto Diakoniatyöntekijän eettiset ohjeet. Viitattu Tuloste tekijöiden hallussa.. Gothóni, R. & Jantunen, E Seniorien seurakunta. 75-vuotiaiden helsinkiläisten ajatuksia elämästään ja seurakunnastaan. Helsinki: Diakoniaammattikorkeakoulu. Hakonen, S Muistelutyö. Teoksessa M. Marin & S. Hakonen (toim.) Seniori- ja vanhustyö arjen kulttuurissa. Jyväskylä: PS-kustannus, Heikkinen, E Vanhuuden voimavarat. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Heikkinen, E., Kauppinen, M. & Laukkanen, P Toimintakyvyn ylläpitäminen ja sairauksien ehkäisy. Teoksessa A. Hietanen & T.-M. Lyyra (toim.) Iäkkään väestön terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, Heikkinen, R.-L Mielenterveys ja sen edistäminen iäkkäillä. Teoksessa A. Hietanen & T.-M. Lyyra (toim.) Iäkkään väestön terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, Hietanen, A. & Lyyra, T.-M Iäkkään väestön terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P Tutki ja kirjoita. 10. uud. painos. Helsinki: Tammi. Hirvensalo, M., Huovinen, P., Kannas, S., Parkatti, T. & Äijö, M Liikunta iäkkään väestön terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämisessä ja edistämisessä. Teoksessa A. Hietanen & T.-M. Lyyra (toim.) Iäkkään väestön terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, Huhtakangas, S Päivätoiminta vanhusten hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä. Kuopion yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Sosiaalitieteiden laitos. Pro gradu -tutkielma. Jukkola, R Musiikin käyttö. Teoksessa M. Marin & S. Hakonen (toim.) Seniorija vanhustyö arjen kulttuurissa. Jyväskylä: PS-kustannus,

63 63 Jääskeläinen, I Diakoniatoiminnan muodot. Teoksessa R. Helosvuori, E. Koskenvesa, P. Niemelä & J. Veikkola (toim.) Diakonian käsikirja. Helsinki: Kirjapaja Oy, Korolainen, K Ikääntyvien käsityksiä toimintakyvystään ja kotona selviytymisestään sekä Ikäihmisten avomuotoisen kuntoutuksen kehittämishankkeesta. Jyväskylän yliopisto. Terveystieteiden laitos. Fysioterapian pro gradu - tutkielma. Viitattu Koskinen, S., Aalto, L., Hakonen, S. & Päivärinta, E Vanhustyö. Jyväskylä: Vanhustyön Keskusliitto. Laine, K Minä, me ja muut sosiaalisissa verkostoissa. 1. painos. Helsinki: Otava. Laukkanen, P Iäkkäiden henkilöiden selviytyminen päivittäisistä toiminnoista. Jyväskylän yliopisto. Terveystieteiden laitos. Väitöskirja. Latvala, E. & Vanhanen-Nuutinen, L Laadullisen hoitotieteellisen tutkimuksen perusprosessi: sisällönanalyysi. Teoksessa S. Janhonen & M. Nikkonen (toim.) Laadulliset tutkimusmenetelmät hoitotieteessä. Helsinki: WSOY, Lehto, J., Kananoja, A., Kokko, S. & Taipale, V Sosiaali- ja terveydenhuolto. 1. painos. Helsinki: Stakes ja Werner Söderström Osakeyhtiö. Luomaranta, S Se on semmonen niinko henkireikä Se antaa sisältöä elämään Päiväkeskusasiakkaiden kokemuksia arjesta, kotona selviytymisestä ja niihin vaikuttavista tekijöistä ikäihmisten arvioimana. Lapin yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Sosiaalitieteiden laitos. Pro gradu -tutkielma. Lääperi, P Kuuntele vanhuksen muistoja. Vanhustyö 6-7, Nieminen, H Kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuus. Teoksessa M. Paunonen & K. Vehviläinen-Julkunen (toim.) Hoitotieteen tutkimusmetodiikka. Juva: WSOY, Pajunen, S Ikääntyneiden kokemuksia päiväkeskustoiminnasta ja omatoimisuuden tukemisesta päiväkeskuksessa. Jyväskylän yliopisto. Terveystieteiden laitos. Fysioterapian pro gradu -tutkielma. Pikkarainen, A. & Heikkinen, R.-L Iäkkäiden jyväskyläläisten harrastustoimintojen muutokset kahdeksan vuoden seuruututkimuksessa. Teoksessa T. Suutama, I. Ruoppila & P. Laukkanen (toim.) Iäkkäiden henkilöiden toiminta-

64 64 kyvyn muutokset. Havaintoja Ikivihreät-projektin 8-vuotisesta seuruututkimuksesta. Helsinki: Kela. Sosiaali- ja terveysalan tutkimuksia 42, Pulkkinen, P Kuvallinen ilmaisu. Teoksessa M. Marin & S. Hakonen (toim.) Seniori- ja vanhustyö arjen kulttuurissa. Jyväskylä: PS-kustannus, Raitanen, A Vireyttä vuosiin. Vanhustyö 1, Rantanen, T. & Sakari-Rantala, R Itsenäinen liikkumiskyky ja sen ylläpito vanhuudessa. Teoksessa A. Hietanen & T.-M. Lyyra (toim.) Iäkkään väestön terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, Rissanen, S Omaishoito ja hoivayritykset vanhusten huolenpidon ratkaisuina? Kuopion yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Sosiaalitieteiden laitos. Terveyshallinnon ja talouden laitos. Väitöskirja. Roper, N., Logan, W. & Tierney, A Hoitotyön perusteet painos. Helsinki: Hygieia. Ruoppila, I. & Suutama, T Kognitiivisen toimintakyvyn tukeminen. Teoksessa A. Hietanen & T.-M. Lyyra (toim.) Iäkkään väestön terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, Räsänen, P., Viinanen, T., Minkkinen, J., Rissanen-Korpi, M., Puolanne, M. & Kärki, J.-P Omin voimin kotona. Kuntoutuslaitoksesta kylille ja kortteleihin. Helsinki: Kuntoutuksen Edistämisyhdistys Ry. Sairaanhoitajaliitto Sairaanhoitajan eettiset ohjeet. Viitattu a/sairaanhoitajan_eettiset_ohjeet/. Tuloste tekijöiden hallussa. Seppänen, M., Pajunen, S. & Artima, E Kuka hoitaa vanhana? Vanhustyön OIVA-projekti. Lahden Seurakuntayhtymän julkaisusarja n:o 2. Lahti: Lahden seurakuntayhtymä. Sinervo, T Omaishoidon tuki- vanhuspalvelujen pikkujättiläinen. Vanhustyö 6-7, 3-5. Suomen ev.lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja Ikääntyvä ihminen seurakunnassa. Seurakuntien eläkeläis- ja vanhustyö Helsinki: Kirkkohallitus- Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön keskus (KDYK).

65 65 Suomi, A Puhe- ja tunnetyö seniori- ja vanhustyössä. Teoksessa M. Marin & S. Hakonen (toim.) Seniori- ja vanhustyö arjen kulttuurissa. Jyväskylä: PSkustannus, Takkinen, S Meaning in life and its relation to functioning in old age. Väitöskirja. Psykologian laitos. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Tuomi, J. & Sarajärvi, A Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Vainikka, M.-L Iäkkäille suunnatun viriketoiminnan vaikuttavuus. Terveyshallinnon ja talouden laitos. Kuopion yliopisto. Pro gradu -tutkielma. Vehviläinen-Julkunen, K Hoitotieteellisen tutkimuksen etiikka. Teoksessa M. Paunonen & K. Vehviläinen-Julkunen (toim.) Hoitotieteen tutkimusmetodiikka. Juva: WSOY, Viramo, P Vanhakin vertyy. Päiväkuntoutuksen ja viriketoiminnan vaikutus ikääntyneen toimintakykyyn ja terveyteen Helsinki: Vanhustyön Keskusliitto. Vuori, I Iäkkäiden liikunta ja vireys. Vanhustyö 1, 1.

66 66 LIITTEET LIITE 1: Oivaklubi-esite

67 LIITE 1 (jatkuu) 67

68 LIITE 1 (jatkuu) 68

69 LIITE 2: Tutkimuslupa 69

70 LIITE 3: Ote seurakuntaneuvoston kokouspöytäkirjasta 70

71 71 LIITE 4: Omaishoidettavien haastattelurunko Teemahaastattelurunko omaishoidettaville Roper-Logan-Tierneyn 12 elämisen toimintojen- mallin mukaisesti: Miten kauan olette olleet Oivaklubitoiminnassa mukana? Millaisia kokemuksia teillä on Oivaklubitoiminnasta? 1. Turvallinen ympäristö: Millainen on teidän turvallisuuden kokemuksenne Oivaklubilla? 1.2- Millaisia kokemuksia teillä on tilojen turvallisuudesta? - Millaisia kokemuksia teillä on liikkumisesta Oivaklubin tiloissa? - Millaisia kokemuksia teillä on liikkumisesta ulkona? - Millaisia kokemuksia teillä on mahdollisen lääkehoitonne toteutumisesta Oivaklubilla? - Millaisia kokemuksia teillä on henkilökunnan riittävyydestä ja ammattitaidosta? Millaisia muutoksia toivoisitte turvallisuuden lisäämiseksi? 2. Viestiminen: Miten henkilökunta on huomioinut teidät yksilöllisesti keskusteluissa ja toiminnassa? Millaisia kokemuksia teillä kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta Oivaklubilla? - Miten henkilökunta on huomioinut teidän mahdolliset rajoitteenne kommunikoinnissa (näkö, kuulo, puhe)? - Millaisia kokemuksia teillä on vuorovaikutussuhteista muiden osallistujien kanssa? Millaisia muutoksia toivoisitte kommunikoinnin helpottamiseksi? 3. Hengittäminen ja kehon lämmön ylläpito: Millaisia kokemuksia teillä on huoneilman lämpöisyydestä ja raikkaudesta sekä sisätilojen siisteydestä? Millaisia muutoksia toivoisitte kokeaksenne olotilanne hyväksi edellä mainittujen asioiden osalta?

72 72 4. Syöminen ja juominen: Millaisia kokemuksia teillä on tarjoillusta ruuasta ja juomasta? - Millaisia kokemuksia teillä on ruokailutilanteesta? Millaisia muutoksia toivoisitte ruokailuun? 5. Erittäminen: Millaisia kokemuksia teillä on WC-tilojen käytöstä? Millaisia muutoksia toivoisitte WC-käyntien helpottamiseksi? 6. Henkilökohtainen pukeutuminen ja puhtaus: Millaisia kokemuksia teillä on avunsaannista pukeutumisessa? Millaisia kokemuksia teillä on mahdollisuuksista huolehtia henkilökohtaisesta hygieniasta Oivaklubin tiloissa? Millaisia muutoksia toivoisitte pukeutumisen ja hygienian hoidon helpottamiseksi? 7. Liikkuminen: Millaisia kokemuksia teillä on liikunnallisista toiminnoista Oivaklubilla? - Millaisia kokemuksia teillä on sisäliikunnasta? - Millaisia kokemuksia teillä on ulkoliikunnasta? Millaisia muutoksia toivoisitte liikunnallisten toimintojen kehittämiseksi? 8. Työskentely, leikki ja harrastaminen: Millaisia kokemuksia teillä on erilaisista harrastustoiminnoista Oivaklubilla? - Millaisia kokemuksia teillä on musiikillisista toiminnoista? - Millaisia kokemuksia teillä on kuvaamataidon harrastamisesta? - Millaisia kokemuksia teillä on kirjallisuuden harrastamisesta Oivaklubilla? - Millaisia kokemuksia teillä on muisteluhetkistä? - Millaisia omia harrastuksia haluaisitte Oivaklubilla harrastaa? - Millaisia yksilöllisiä taitojanne haluaisitte tuoda esille Oivaklubilla? - Millaisia kokemuksia teillä on erilaisten toimintojen riittävyydestä? Millaisia muutoksia toivoisitte Oivaklubin harrastustoimintaan?

73 73 9. Sukupuolisuuden ilmaisu: Millaisia kokemuksia teillä on sekä miesten että naisten osallistumisesta Oivaklubi- toimintaan? Millaisia muutoksia toivoisitte ryhmään? 10. Nukkuminen: Millaisia kokemuksia teillä on levon mahdollisuudesta Oivaklubilla? Millaisia muutoksia toivoisitte levon mahdollistamiseksi? 11. Kuoleminen: Millaisia kokemuksia teillä on hengellisestä toiminnasta Oivaklubilla? - Mitä mieltä olette hengellisen toiminnan riittävyydestä? Millaisia muutoksia toivoisitte hengelliseen toimintaan?

74 74 LIITE 5: Kysely omaishoitajille Omaishoitajien kysely: - Millaisessa suhteessa olette omaishoidettavaan henkilöön (aviopuoliso, sukulainen jne.)? - Kuinka kauan olette toimineet omaishoitajana? - Kuinka kauan omaishoidettavanne on ollut Oivaklubi- toiminnassa mukana? - Millainen merkitys Oivaklubin tarjoamalla vapaa-ajalla on teille? 1. Fyysinen toimintakyky: - Millaisia kokemuksia teillä on Oivaklubin merkityksestä omaishoidettavanne selviytymiseen päivittäisistä toiminnoista kotona? 2. Psyykkinen toimintakyky: - Millaisia kokemuksia teillä on Oivaklubin merkityksestä omaishoidettavanne muistitoimintoihin, mielialaan jne.? 3. Sosiaalinen toimintakyky: - Millaisia kokemuksia teillä on Oivaklubin merkityksestä omaishoidettavanne ystävyyssuhteisiin ja sosiaaliseen elämään?

75 75 LIITE 6: Omaishoidettavien analyysitaulukko Omaishoidettavien haastattelujen merkittävistä ilmauksista tehty taulukko Haastattelu A B C D 1. Turvallinen kirkon puolelle ym- - On kiva tulla -ei mitään sellasta oli vaikea mennä. päristö tänne, on niin vapaa riskitekijää Kyllä ne vähä sit- olla täällä. -niin, ei tarvii apua ten taluttelikin. Tuttuja kaikki. sillai. Tytöt tulee Mulla ku on toi Samat ihmiset. ja laittaa kuitenkin apuväline ni se on Luottavaista, saa sitten aina valmiiksi, kauheen vaikee puhua kaikki, ei piikit ja kääntää kapeessa. mee mihkään ne tiedot. Tää on suljettuta mitä tarve vaatii -tää on ilman muu- Sit ku ne yritti taluttaa ni se on hyvin hoidettu rinnakkain vaikee - Tunnen ett jos se turvallisuus mennä. mulla on jotain -turvallisesti oon - Mutkanen kapia hätää, mie saan vähänmatkaa hyvä. heti apua ja henkistä tukea sekä fyysistä tukea. - Jos mua itkettää Sen mä katoin vähä kehnoks. - Ei tarvi. Pidin laukussa ja laitoin niin pietään hyvänä itse naamaani ja lohdutetaan. (lääkehoito) (henkilökunta) - - Tavallaan oli - Kyllä mulle ainaki hankala mut kyllä- riittäny, ku hän sitä pärjäs. mie oon aika oma- Onhan siellä niitä aloitteinen näissä jutuissa, en tarvii paljoo apua. - Ite huolehin (lääkitys) - (henk.kun. ammattitait.) On on tosi, ei mitään puutteita oo täss, ihanii ihmisii Ei oo mitään häikkää (tilojen turvallisuudessa - (liikkuminen sisätiloissa) Ihan hyvä ja seinästä on viel tukea, jos on lähellä seinä. kaikissa tilanteissa -olen vilpittömästi mukana ja ihan luottavaisena (sisällä) kaikki paikat on paikallaan - kymppi melkee ois kaikista tilanteista ja tilannearvioista - ainahan jotain voi (ulkona) sattua sitten mutta jää aika pieneen epäilykseen. - hiekotukset ja muutkin ne on aika lailla kriittisesti jo laitettu kuntoon että niissä ei ole sellaisia epävarmuuksia Ympäristössä kaikki hoidossa hyvässä auttajia. (yleinen turvallisuuden tunne) - Siin pihalla ens alkuun sillo keväällä oli hirveen jäine ku siin takakautta mennää. Mä tonki kans menin ni siin onki työntämistä. (muut turvattomuutta herättävät paikat) - Ulkona on ihan hyvä olla. No kyllä sinne meni. Ku jätti apuvälineet pois. Tuoleista sai tu-

76 76 2.Viestiminen - Saan kynkäs mennä - Mie en tunne mitään turvallisuuden puutetta. Mie tunnen ihan hyväks olon täällä - Kyllä ne laittaa mut pois, jos tulee jotain pahaa ni, ambulanssi tulee hakee sit täältä ja voidaan hakea mut kotia jos mie sanon että miulla on joku hätä niin, het tulee joku ihminen siihen lähelle. Huomioidaan ihan hyvin (Ymmärretäänkö jne? kyllä, kyllä joo - (vaikeuksia kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisessa?) Ei oo, ei ainakaan nyt ei viel oo tullu sellasia aiheita eteen ettei olis menny perille. - mie sanon, mul on huono olo, no tee se minkä jaksat, oot sillei ku tykkäät. tääl on tosi vapaata olla, mie tykkään tästä. mie tykkään olla ihmisten joukossa, keskustelussa etenki, avartaa ja antaa vähän aivotöitä. -(kommunikoinnin helpottaminen). mä en hirveesti Otettu aika hyvin huomioon Mukavasti, kommunikointi sujuvaa. Välitöntä, ryhmä aika sisäistyvä että sinne pääsee mukaan. Tuntuu että on toisten mukana. Muut mukaan ja minä sekaan. Tuntuu aika mukavalta tää käyttäytymismalli. - Itse otettava toiset huomioon, et mää en oo siinä sitten mikään tähti. Vaan tavallinen tallaaja Välillä voi olla ristiriitatilanteitakin. Miesten kannalta otettuna aina vähän jäykempää, tulee vetäytymistä - Avoin ilmapiiri auttaa tähän ettei tule ristiriitoja, luotetaan toinen toisiimme - Joustavuutta kea. (tuolien välistä puikkelehtiminen pöytään) - On on, kyllä ne on, onko saanu sitä ja sitä ja näin. Joo kyllä se on. (Onnistumiskokemus tietovisassa. Ylpeä itsestään kun vastasikin oikein. Niin hieno juttu et oon hirveen tyytyväinen, kaikki sano) - Juu kyl se on mitä nyt hiljanen esitinki ni ihan hyvin meni. Ei siinä oo mitään. Ja aina ku sinne meniki ni ne ol ottamassa vastaan ja sit taas ku lähtikin ni saatto autolle. - Ei. Vielä kuulen (rajoitteet kommunikoinnissa). - Kyl se ihan, ihan mukavii, ei siinä mitään. (kommunikointi muiden kanssa) - Mie en oikeen tiiä kuka on niit työntekijöit ja kuka on niinku ku ne aina vaihtuu. Ei kerkii sillee niin

77 77 3. Hengittäminen ja kehon lämmön ylläpito 4. Syöminen ja juominen viiti kertoo näille ihmisille, joka kerralla on vähän erilaista, ku eri ihmiset on. - (liikaa toiminta?) No joskus välillä tuntuu vähän ei kerkiä joka paikkaan silleen No siistiä täälä on nii, en nää missään villakoirii Pienet tilat on mutta kyllä ilma riittää. Ilmanvaihto on ihan hyvä täällä Tää on nyt hirveen hyvä kun tuli uudest paikast ruuat. Saa ottaa lautaselle sen minkä halus. Ennen oli vaikeaa syödä niistä kertakäyttöjutuista, mutta. nyt puuttuu - Tasapainoisuuteen ja eheyteen pitäisi päätyä naisten ja miesten kesken. - Kyllä se sikäli on totta että naiset puheissaan nopeampia. Miehet saa itte pärjätä tällasissa tilanteissa, vaatii aina sellasen pinnistyksen. - Otettava huomioon että mukana on enemmän naisia kuin miehiä ja naiset osaa tulkata paremmin mitä miehet sanoo kuin miehet mitä naiset sanoo Kodin lämpö melkeen vois sanoa (Sisätilojen siisteydestä) kymmenen pistettä ja papukaijamerkki - (Ulko-oven aukominen) ei ole sopivan tuntuinen kylläkään. Mutta riippuu vaatetuksesta Asiallinen tilanteiden hoitaminen. Kokemuksena sellaisen ahdistavan kokemuksenkin tuonut. siinä vois olla väljyyttä enemmänkin. Tuntuu ahtaalta. ku kiintymään. (yhtenäisempi vapaaehtoisten joukko?) No ilman muuta. Ku aina vaihtuu ni ei oikeen opi tuntemaan. Milteen aina eri ihmiset. Ei siel pahemmin palellu. Ainakaan muista. (huoneilman lämpö) -Piettiinhän siellä ovia auki.(raikkaus) Onhan se loppujen lopuks aika väljä (tilat). Ei siel mihkään kompastunu ainakaan. Kyl siel varmaan oli (siistiä). Pöytä pyyhittiin ku oli syöty ja juotu. (siisteys) - En mä kyl oikeen tyytyväinen oo ku oli vähän heikohkoa. Ruokaa ei maltettu lämmittää, se ol vähä sellasta hailean huileaa. Sen mä panin huomiolle. Jos se ois ollu

78 78 5. Erittäminen on hyvä ruoka. ihan kiva on syödäkin sakissa, kuin suurperhe. Tykkään semmosesta. Oon semmonen ihminen et pitää olla ympärillä ihmisii ihan hyvin menee. Pystyn syömään tosiaan, saan apua jos ei onnistu. En oo viel tarvinnu apua Aina on hyvin riittäny (WC-) tilat -. Sit saa apua jos tarvii, En oo tähän asti tarvinnu viel, toivottavasti ei tarviikkaan saada - (tarjoiltu ruoka ja juoma) Hyvä Siistiä. Ympäristö hoidettu hyvin - Sujunut jouhevasti Olisiko tytöt ja pojat erikseen? kuumaa ni se ois ollu paljo parempaa. Kyl sitä tarpeeks sai ei siinä oo mitään. (kokemuksia ruokailutilanteesta) Tietysti ite ois fiksumpaa. Ja sen mie katoin et ku siel kiers margariinipaketti ja leivät ettei se ollu missään niin ku, se oli minusta outoo. Tulihan se sit leipä käteen ku ol oma vuoro. Sai ottaa mitä halus ja juomat. (oisko ollu mukavempi ite hakea ruokaa) No kyl se parempaakin vois olla. Hintaansa nähen aika kallistakin. (tyytyväisyys ruokaan) O, kyl siin jokainen kerkes syyä. (ruoka-aika) On. Mutta eihän siinäkään oikein oo muuta mahdollisuutta kun ei oo toista huonetta missä syödä. Ja ei varmaan enempää porukkaa voi siihen ottaakkaan. (ruokapöydässä tilan riittäminen) -Kaks niit siel oli ja Siinä toisessa missä minä kävin, vähän etsin ensin, että missä se valokatkaisin on, -Nyt ku aattelee, et se on entinen

79 79 apua. Saa tonne kehän tonne päähän jos osaa jotain toimii - se hyvä on käydä ku siinä on invavessassa saa ottaa kiinni kaiteista, se on hyvä juttu siinä on korotus 6. Henkilökohtainen Enempi käsiä ku, pu- auttajia hirveesti, keutu- se on ihan runsasta minen ja se tarjonta, Meillä puhtaus on vissiin niin paljon näitä vapaaehtoistyöntekijöitä Täällä ei oo sitä mikä desinfioi, sellasta ainetta ei oo vissiin vessassa, pelkkää saippuaa vaan. Siin voi kulkeutua jotain, sais suojaa, niinku Että pysyisi siisteys Ei avuntarvetta. Homma hoituu Omalta kohdalta yritän tehdä parhaani siisteyden ja hoidoksi asunto niin eihän ne voi isompia ollakaan. Mut kyl siel oikeestaan sai toimeksi (mielipide WC-tiloista) -On siel niitä apuvälineitä. Ja niinku on siinäkin justiin ku pöntön reunalle, siitä sai kiinni. En nyt kaikkee niitä muista kyllä semmosii jotka tarvii kyl ne auttaa, meikäläinen kyl kykenee menee ite kun vain ties mihkä menee. Ja sit ku siel on kaks niitä (miten henkilökunta huomioi WCpääsemisen) - juu, pitää vaan kattoo et ei kukaan toinen oo sillon, täytyy itte vähän kattoo se, jollei hirveetä hätää oo (pääseekö sillon ku haluaa) Juu takki otetaan pois ja pannaaan hengariin ja sit ku lähtee pois nii sit se taas otetaan sieltä ja autetaan päälle, sen mä muistan. (avunsaanti pukeutumisessa) - No tietysti se on hyvä. Ei tarvi siel ahtaalla seistä, se on aikaa kapee mis on se naulakko ja sit ku ihmiset ryntää ja siel on sisäänkäynnit tolt

80 80 7. Liikkuminen 8. Työskentely, leikki ja harrastaminen nykyään on tuolla sairaalassaki Se on elämän tärkee (liikunta yleensä) - Tässä aika vähän joutuu liikkumaan, paitsi vessassa käyvään sitte, kaikki tuuan eteen siinä. - täällä passataan vaan. - Mie tykkään niin pitkistä reissuista. - (ulkoliikunta). Ei viittis lähteä niin vähäksi aikaa tonne, ei kerkiä muuta ku pukea, lähteä ja tulla - Mulla ku kaikki saa päälle sitä alkaa aattelemaan et nyt ei muu auta ku istua vaan tähän, väsyttää sitte. Vähän kyllästyttää, vähän turhauttaa Nää jumpat on hyviä, vähän enempi jumppaa ku mie oon kauhee jumppaamaan. - kaikki pelit ja arvauskilvat semmosta kivaa täällä. - (toimintojen riittävyys). liika on taas liikaa, se vä Retkiä lisää Aikalailla rajautunut. Ei ole riittävästi. Jumpan osuus liikunnassa suurentuu. Saisi olla vielä enemmän liikunnallisuuden väljyyttä - Matalalla profiililla (sisäliikuntaa). Ei saisi tulla ylimääräisiä tilantarpeita. Ilmastointivaikeuksia. - Huolehdittava ettei tule kaatumisia (ulkoliikunnassa) Aika vapaata on. Ei tarvi olla ihmeellisempi ympäristö. - Rytmi hyvä lii- puolelta ja tolt puolelta ja millon mistäkin kuka tuli.(miten kokee tilanteen) No vessassa voi käydä kätesä pesemässä, en mie muuta eikä tarviikkaan sillon. - Onhan siel niit pihalla mut mä en oo niihin oikeen pystyny. Liian vaativiako? Tavallaan niin. (Tasapaino saattaa mennä ja voi mennä nurin. Ei ne esittäny tuolia mölkynpeluuseen.) -Tekee sen minkä voi. (tuolijumppa) -Kovasti laulettiin. Ihan hyviä (musiikkituokiot). Päättäjäisissä haitarin soittaja ja laulaja laulatti, siit

81 81 syttää sitte taas, jos on liikaa touhua nii, tää on ihan sopivasti mulle Jos on vähän liian korkeeta taidetta, sitten me ei ymmärretä semmosia. Sibeliuksia ja tämmösiä, ihan turhaan niitä meille, nää toiset ei muista eilistä päivääkään, menee vähän hukkaan sit. Tykkään kyl musiikista ja musiikin teoriasta, ja kaikest historiasta, mut se ei sovi tähän. Se on liian laaja käsitys. - Et ite piirtäis, vai? Siit mie en oikein tykkää, ei saa semmosii mitä tykkäisi, sen puoleen. - Kyl tääl aika paljon lukevat nää hoitajat. Äänikirjat ois hyviä, - Kyl se riittää, mie ku aattelen tätä kokonaissakkii nii ei enempää käy, ne nukkuu jo siit, torkkuis siinä. Pitää aatella silleen toisetki, eikä omaa itteäsä. - Ihan kivoja muistelmia. - Mie ku aattelen oikein tät kokoonpanoo, nii ei enempää voi mitään tähän sijoittaa, tää on niin kunnassa. Tykkää musiikista ja liikunta vielä tärkeempi yhdistäminen. - Musiikkirytmi hienovaraisesti mukaan, saisi olla kuitenkin niin kuin taustalla. Laulaminen ja rytmi yhdistettynä. -Maalaaminen voisi jollain tavalla kiinnostaa muttei muuten tarvetta kuvaamataidon harrastamiselle. -Runojen osuudet olleet hiljaisella. Se vois olla hyvä saada lisää. - (Muisteluhetket) tasapainottaa elämänrytmiä - (Omia harrastuksia?) Runoja ja laulua. Huuliharppu soittimia voisi kytkee yhteen muun kanssa. - Alussa menee helposti yksipuolisuuteen. Täytyisi sitten tempoo lisää aiheita. Eihän sen tarvi olla samanlaista pitempään. Vaihtelua. - Varmaan ois, jotain sellasta pientä retkeilyä. Vois olla sellasta vilkkautta sillä lailla, että myöskin mielenkiintoa lisäämässä. - Ainakin liikuntaa (retket) edellyttää. Ehkä myöskin mä tykkäsin. (kokemukset harrastustoiminnoista) - Kyllähän siellä joku aina kertoo ja kyselee. Kilpailuja. (kirjallisuuden harrast.) -Ei muista olleen. (muistelut) Kyllä mä laulan. (omat harrast. mitä haluaisi siel tehdä) Miks ei vois olla.(kuvaamataitoa) Kyllä siellä on. (laulamista tarpeeksi) -Ei oo missään tapaukses (liikaa puuhaa). Ei siinä oikeen oo aikaakaan. Menee aikasa syömisessä ja ihmettelemisessä. Loppujen lopuks menee aika äkkiä se aika. Ei huomaakaan. -On. Ei pitempi. Pitää sieltä kotiaki päästä. (päivän pituus) Miksei joku lyhyt retki minne saa mennä ketkä haluaa. Ei yön yli kestävää eikä koko kestävää- päivän kään.

82 82 9. Sukupuolisuuden ilmaisu lyhyt aika. - (muistelu) mitä ennen vanhaan tapahtu semmosia ja mitä teki lapsena. Niistä on kiva keskustella. - (muistelusta) On, tää aikataulussa silleen, on kiva jotain muutakin tehä. - (omat harrastukset) must riittää niinku tää, nää tilat ja paikka aatellen et aika vähän täällä mitään voi tehä. - Mie sen liikunnan perään oon niin kova ja laulamista ja semmosta. Sopii tähän ilmapiiriin - (Yksilölliset taidot) Ku ne on nykyään aika vähissä - sormiliikuntaa vaan, aina ei sitäkään tehä Et joskus käy silleen laulattamassa meit enempi. - En mie niist silleen tykkää. Mie pääsen aika paljon miehen kans kato liikkumaan et sellast tarvetta ei oo. 9.1 Kyl sais olla vähän enempi naisii. Tietenki nää hoitajat ohittaa niinku sen puutteen, mut sais kuulla vähän enempi ihmisii, mitä ne tekee ja Lisää porukkaa sais olla sellasta ympäristön ottamista huomioon. - Vois olla kyllä sellanen parin päivän retki että siinä olis sitte eikä sen tarvis olla sitte parin päivän retkikään ku sitte yhen kerran. Retket saa olla sellaseks reippaaks ja mielenkiintoseks sitten se aihe mikä siihen sitte tulis. -Kyllä se varmasti ois loppukesä taikka syksy. Lämpösen tunnelman vielä pitäis ittessään. Ettei tulis sitte ainakaan mitään sairauksia tai muuta vastaavaa Pelkästään miehet on sellanen aika yksoikonen asia et kivaa olis jos miehiä ja naisia olis samallailla yhteisönä. - Voisi ottaa ko- Täytyyhän tänne kaikki päästä. Mitenkä ne erottaa. Siellähän ne miehet menee ku akatki. (kokemukset sekaryhmästä)

83 Nukkuminen mikä on olotila. Saa itelle sitte vähän voimaa siitä, ku toinenkin sairastaa. - Ei mitään, ihan hyvä on. On niin tutut, tietää kaikkien touhut ja vaivat ja puutteet ja. Jotkut antaa enempi mulle ku minä ite ehkä annan. - Sais olla vähä enempi, vaikk 2-3 lisää. Ois vähä suurempi ilmapiiri sitte, keskustelussakin - (sekaryhmästä?) Mie tykkään, ehkä mieluummin enempi miehii ku naisii - Ne on nii reippaita nuo miehet, nainen on vähän naivimpi Kai sit saa tulla, (sohvalle) jos on huono olo tohon sitte, en oo koskaan siel ollu vielä. keeksi reippaampaakin ryhmään jos ottais huomioon siis lisäisköhän se vähä tällasta nopeutta ja tällasta muuta sellasta vähä niinku skarppausta. Kuitenkin ryhmä, joka olis tasanen, tasaveronen. Naisvaje korvattava Ei kokemuksia. Eikä siellä sovi - Kyllä ainakin pitkäkseen. Ei oo oon nähny niitä tullu mieleen et tilanteita. Mutta en vois ees mennä. osaa sanoa onko se (levon mahdollisuus) miten tapana. Kotona on tapana Ei o. (onko kysytty)en mä usko, ottaa päivänokoset mutta tilanteitten en oo ainakaa mukaan joustaa. huomannu. Täytyy Nii no ei täs nyt oo sitä sen verran olla sillai. Tää on nyt hereillä et ku tollaseen paikkaan me- tää tilanne ja ilman muuta skarpataan nee. Ei siellä maaten mennä. (oisko nytte tässä. ollut tarvetta levolle) 11. Kuoleminen Minä tykkään kyl Aamuhartaus,---- Pappi tuli kerran hartauden jälkeen

84 84 ku mie oon uskovaisesta kodista sen, voin sanoo, et silleen mie tykkään, sitä ei tuu liikaa. - Ihan riittävästi on. Itse voi sisimmässä pitää vielä lisää sitä hartautta - (aamuhartaudesta) Se on ihan ihanaa mennä sinne - Se tuntuu ihan hyvältä ku ihania lapsia, mie tykkään lapsista. Ihan ihanaa. Ihan täydestä menee. - tykkään nyt tästä olotilasta. Kiva nähdä teitäkin, te tuotte uutta nuorta tuulahdusta Peräkammarin puolelle ja oli jonku aikaa. (koke- ei tietenkään näissä olosuhteissa vaadittas niin tarkkaa ja muuta. Et se muksia ois sellanen levollinen ja rauhallinen ote tehtävään. Lasten osuus saatava jollai lailla rauhotetuks jotenki että ku lapsia on ni tulee sellasta hälinää. Hengellisen toiminnan ei tarviikkaan olla mitään niin syvällistä. Tässä tilanteessa ainakin pyritään siihen että olis uskonnollinen pohja tässä työssä ja toiminnassa kokonaisuudessaan. Sellasenaan täytys olla vapauttaki. Kristus vapautti meidät. - Kyllä se sais sillai jatkua kyllä ja sitte sellasessa tilanteessa missä ollaan jo hakeutumassa kuitenkin hiljenemään päin. Ni kyllä sellasenaan ottasin tietysti määrätyllä lailla rajattuna. hengellisistä toiminnoista) Sitten se aika pitenis. Tai sit pitäs jättää jonku pois. Eikös se oo hyvä et on kaikenlaista.(haluaisko enemmän) En mä oo kokenu. Saahan sitä sitten muualta.

85 85 LIITE 7: Omaishoitajien analyysitaulukko Omaishoitajien kyselyjen merkittävistä ilmauksista tehty taulukko Henkilö A Aviopuoliso Omaishoitajana 8 vuotta Mukana alusta (2002) asti B Aviopuoliso yli 40 vuotta Omaishoitajana noin 4 vuotta, yli, suurin piirtein Mukana yli 3 vuotta, en tarkkaa aikaa nyt muista C Aviopuoliso Mukana kolmatta vuotta. D Aviopuoliso 5 v n. 2 v E Aviopuoliso n. 9v n. 3v 1. Hyvin suuri Oivaklubin tar- merkitys! joaman vapaaajan merkitys teille? 2. Omaishoidettavan selviytyminen päivittäisistä toiminnoista kotona? 3. Millaisia kokemuksia Teillä on Oivaklubin merkityksestä omais- pir- Paljon teämpi! Voin käydä hammaslääkärissä, vatsakuvauksissa, kaupassa, kampaajalla, tai vaikka voin ottaa päiväunet lyhyiden yöunien lisäksi. Joten on tervetullut vapaa-aika omaishoitajalle tämä vapaa. Myös ruokailu on hyvä, ja päiväkahvit, kaikki nää vaikuttaa kotona olemiseen. Tosin omaistani pitää avustaa kotona hänen päivittäisissä askareissaan. Muisti on - Minusta on tärkeää, parantunut huomattavastrassa, että on tois- ten ihmisten seu- mielialaan vaikuttaa se myös, jos omaista päästään kävelyttämään ulkona, vaikka vain puoli Oivaklubilla aviopuolisoni saa monenlaisia virikkeitä sekä henkisiä että fyysisiä. Se ylläpitää osaltaan hänen kuntoaan ja hidastaa taudin etenemistä. Hän on aina iloinen tullessaan Oivaklubista. Erilaiset muistitehtävät, sosiaalinen kanssakäyminen, Itse voin käyttää ne tunnit itselleni. Se on luksusta tässä elämäntilanteessa. Ne tunnit vain menevät kovin nopeasti, paljoa ei ehdi! Uskon, että Oivaklubipäivä on auttanut taitojen säilymiseen. (esim. syöminen, ulkovaatteiden pukeminen ja riisuminen, kävely). Ainakin mielialaan sillä on ollut virkistävä vaikutus. Yleensä hän on päivän loputtua ollut hyväntuulinen ja rauhallinen. Ihan hyvä Aika hyvin Hyvä muisti ja kohtalainen mieliala

86 86 hoidettavanne muistitoimintoihin, mielialaan jne.? tuntia. - Kyllä Oivaklubi antaa aihetta keskusteluihin. Aiheita antaa ohjelma; mitä siellä tehtiin, mitä syötiin lounaalla, mitä oli kahvin kanssa, laulettiinko. Aika usein omainen tulee hyvällä mielin kotia. Tietenkin jos olisi nuorempia avustajia olisi omaiseni mielestä parempi. puhuminen, laulaminen ovat muistille hyväksi. Muistitoiminnoista on vaikea sanoa koska muisti on tosi huono. Oivaklubipäivän hän tuntuu kuitenkin jollain tavalla muistavan. Varmaan muistijumpalla jne. on ollut hyvä vaikutus. 4. Millaisia kokemuksia Teillä on Oivaklubin merkityksestä omaishoidettavanne ystävyyssuhteisiin ja sosiaaliseen elämään? Hän on Aina tämmöiset huomattavasti yhdessä olot avaa- puhuvampi vat lukkiutumisia ja reippaampi. Oivaklubille ja antaa virikkeitä, tosin minun omai- lähtö sellani on myös hyvin mieluinen. niitä huonoja päi- Hän viä, kun mikään ei kaipaa jos tunnu hauskalta. joku on poissa, Monena aamuna niin heti Oivaklubiin lähtö huoli mikähän jo on ohjelmanu- häntä mero, että pääsee vaivaa. Kaverit lähtemään auton on hy- kyytiin vin tärkeitä Merkityksellistä Hyvät on kyllä tavata samoja ihmisiä (sekä ohjaajat että ryhmäläiset) säännöllisesti ja kokea itsensä hyväksytyksi ryhmässä. Sosiaaliset suhteet ovat muuten käyneet kovin vähäisiksi. Ryhmän merkityksestä kertoo hänen viihtymisensä siellä. Myös yhteinen kirkkohetki lasten kanssa on tärkeä juttu. Kunpa Oivaklubin kaltaista toimintaa olisi enemmän!

87 87 Kyselylomakkeista saatua muuta tietoa: Henkilö A B C Turvallista Lisää vain On hauska tavata muita omaishoitajia, vaikka jättää hänen näitä yhdessä harvemminkin ja myös iloisten avustajien hoitoon. Ei oloja. tapaaminen on virkistävää. Ollaan samassa tarvitse miettiä veneessä. Yhden hoidettavan ja omaisen kans- pärjääkö sa on muodostunut todella hyvä suhde. hän.

88 88 LIITE 8: Saatekirje omaishoitajille Hyvä Omaishoitaja! Olemme kaksi diakonissa-sairaanhoitajaopiskelijaa Diakonia-ammattikorkeakoulusta Lahden yksiköstä. Teemme opinnäytetyön Salpausselän seurakunnan Oivaklubitoiminnasta. Tarkoituksenamme on haastatella toimintaan osallistuvia omaishoidossa olevia asiakkaita heidän kokemuksistaan Oivaklubitoiminnasta. Toteutamme haastattelut torstaisin Oivaklubilla. Haastattelut suoritetaan niin, ettei kenenkään henkilöllisyys tule julki. Opinnäytetyöhömme olemme saaneet luvan Salpausselän seurakuntayhtymältä. Haastattelujen perusteella Oivaklubin työntekijöillä on mahdollisuus kehittää toimintaa asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Opinnäytetyössämme on myös tarkoitus kartoittaa Teidän näkemyksiänne Oivaklubitoiminnan merkityksestä omaisenne elämään. Ohessa toimitamme Teille kyselylomakkeen, joka sisältää muutamia avoimesti vastattavia kysymyksiä. Lomakkeeseen voi vastata nimettömästi ja tulokset käsitellään luottamuksellisesti. Kyselylomakkeen voitte palauttaa Lahden Seurakuntayhtymän kirjekuoressa Lahden Diakoniaammattikorkeakoulun yksikköön. Palautuskirjekuoressa on valmiina koulumme osoite ja postimerkki, jotta palautus olisi Teille mahdollisimman vaivatonta. Opinnäytetyömme onnistumisen kannalta Teidän osallistumisenne on ratkaisevan tärkeää. Toivommekin, että vastaisitte kyselylomakkeeseen mahdollisimman pian sen saavuttua, mieluiten viimeistään Mielipiteenne on tärkeä Oivaklubitoiminnan kehittämisessä! Yhteistyöstä kiittäen: Diakonissa-sairaanhoitajaopiskelijat: Emmi Laine Hanna Laatikainen Aika ja paikka: Lahti Diakonia-ammattikorkeakoulu Lahden yksikkö Vuorikatu Lahti Puhelin