Yksilö- ja maatekijöiden yhteydet työntekijöiden työhön sitoutumiseen ja työaikatoiveisiin Euroopassa Teemu Turunen

Transkriptio

1 Työryhmäkoordinaattorit: Päivi Husman, teemajohtaja, Työterveyslaitos, Työhön osallistuminen ja kestävä työura Jan-Erik Johanson, professori, Tampereen yliopisto, johtamiskorkeakoulu Torstai , klo , Päätalo, LS A Avaus Johdattelu työryhmän teemaan Päivi Husman Työ on jo loppunut mitä sitten? Ari Ojapelto Työn ja kodin ristiriidat ja työura Miia Ojanen Tauko Yksilö- ja maatekijöiden yhteydet työntekijöiden työhön sitoutumiseen ja työaikatoiveisiin Euroopassa Teemu Turunen Sosioekonomiset erot työurien pituudessa Noora Järnefelt Työnantajan valinnanmahdollisuudet TyElissä Jan-Erik Johanson Laivatyön työurat ja työntekijöiden hyvinvointi Juhani Pekkola Perjantai , klo , Päätalo, LS A Avaus Työurakäsitykset ja uratarinat elinikäisen oppimisen uudenlaisena ilmentymänä Katriina Tapanila Nuorten asenteet, arvot ja työelämäodotukset Helena Helve Yritysten lakkauttamisten ja työvoiman vähennysten jälkeen työpaikkansa menettäneiden ja yrityksiin jääneiden työmarkkinoille kiinnittyminen Pertti Koistinen Tauko Työkyvyttömyyseläkettä hakeneiden tulevaisuuskäsitykset Johanna Ruusuvuori Päätäntä 1

2 Ari Ojapelto, tietokirjailija Työ on jo loppunut mitä sitten? Kirjoitin jo vuonna 1989 kirjan: "Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä? Siinä ennustin, että kaikille ei tulevaisuudessa riitä markkinaehtoista työtä. Jostakin käsittämättömästä syystä työelämän tutkijat ovat olleet asiasta kollektiivisesti vaiti. Nyt kuitenkin 30 vuoden jälkeen asian voi tilastollisesti todistaa ja kirjani ennustus on valitettavasti todentunut. ks. linkki: Olen myös etsinyt ongelmaan ratkaisuehdotuksia ja niistäkin on julkisuudessa oltu hiljaa. ks. linkki: elvytysohjelma.html Olen näistä asioista valmis esitelmän jälkeen julkiseen debattiin valitsemanne työelämän tutkijan kanssa. Moniarvoisen työelämän tutkimuksen puolesta Ari Ojapelto tietokirjailija 2

3 Miia Ojanen, YTM, tohtorikoulutettava Tampereen yliopisto Työn ja kodin ristiriidat ja työura Työn ja perheen yhteensovittamisen kysymykset ovat viime vuosina saaneet runsaasti huomiota. Ne kytkeytyvät keskusteluihin naisten ansiotyöhön osallistumisesta, kahden ansaitsijan perhemallin ja toisaalta yksinhuoltajaperheiden yleistymisestä sekä työelämässä tapahtuneista muutoksista. Suomessa käydään parhaillaan vilkasta keskustelua työurien pidentämisen mahdollisuuksista ja keinoista. Työn ja muun elämän yhteensovittamisen kysymykset tulee kytkeä osaksi tätä keskustelua. Pidempiä työuria tavoiteltaessa ja niiden vaikuttavuutta arvioitaessa tulee katseet suunnata paitsi työuran alku- ja loppupäähän myös sen keskivaiheille sekä yksilön elämänkulun eri vaiheisiin. Esimerkiksi perheen perustamisen ja lapsista huolehtimisen vaihe on työn tekemisen ja työuran kehityksen näkökulmasta varsin haasteellinen, mutta onko se myös kriittinen työuran jatkuvuuden kannalta? Voiko työn ja perheen ristiriidoilla olla vaikutusta työuran kestävyyteen? On olemassa runsaasti näyttöä siitä, että työn ja kodin välinen konflikti alentaa työntekijän suoritustasoa ansiotyössä, lisää loppuun palamisen riskiä ja altistaa yksilön erilaisille psyykkisille, fyysisille ja sosiaalisille ongelmille. Konfliktilla on myös negatiivisia vaikutuksia työ-, elämän- ja parisuhdetyytyväisyyteen. Sen sijaan varsin vähän on tutkittua tietoa siitä, miten työn ja kodin ristiriidat vaikuttavat työuraan. Lisäksi tutkimukset työn ja muun elämän ristiriitojen seurauksista perustuvat pääosin poikkileikkausaineistoihin ja ovat siten luonteeltaan rajalliset. Käynnissä oleva väitöskirjatutkimukseni työn ja kodin välisen ristiriidan yhteydestä työuran pituuteen sekä sairauspoissaoloihin pyrkii vastamaan kyseiseen tiedon tarpeeseen tuottamalla pitkittäistarkasteluun perustuvaa tietoa työn ja perheen konfliktin vaikutuksesta työuran pituuteen. Tutkimusaineisto koostuu tilastokeskuksen työolotutkimuksista sekä niitä täydentävästä rekisteriaineistosta. Työn ja kodin ristiriidan ja työuran pituuden välisen yhteyden tarkasteluissa lähtökohtana on vuoden 1990 aineisto ja siihen liitetty rekisteriseuranta. Pitkittäistietojen ansiosta henkilöiden työuraa seurataan tutkimuksessa pisimmillään 18 vuoden ajan. Esityksessä paneudutaan työn ja kodin yhteensovittamisen tematiikkaan työuran jatkuvuuden näkökulmasta sekä käydään läpi joitakin alustavia tutkimustuloksia työn ja kodin yhteensovittamisongelmien ja työurien pituuden välisistä yhteyksistä sekä yhteyteen välillisesti vaikuttavista tekijöistä. 3

4 Teemu Turunen Helsingin yliopisto, sosiaalitieteiden laitos Yksilö- ja maatekijöiden yhteydet työntekijöiden työhön sitoutumiseen ja työaikatoiveisiin Euroopassa Eurooppalaiset maat yrittävät vastata heikkenevän huoltosuhteen, kiristyvän kansainvälisen kilpailun ja vallitsevan talouskriisin haasteisiin esimerkiksi pyrkimällä nostamaan väestön työllisyysastetta sekä työntekijöiden tuottavuutta. Erääksi kriittiseksi kysymykseksi nousee näin ollen yksilöiden suhtautuminen työhön, jota kutsun yleiskäsitteellä työorientaatio. Tutkin tekeillä olevassa artikkelissani työntekijöiden työhön sitoutumista ja työaikatoiveita sekä niihin yhteydessä olevia yksilö- ja maatason tekijöitä. Aineistona käytän tuoretta, vuonna 2010 kerättyä European Social Survey-aineistoa (ESS). Maatason tekijöiden osalta pääpaino on siinä, ovatko Schwartzin (2009) kehittämät, maita kuvaavat kulttuuriulottuvuudet yhteydessä palkansaajien työorientaatioon. Tämän tutkiminen mahdollistuu sitä kautta, että Schwartzin arvoteoriaa operationalisoiva kysymyspatteristo (Human Values Scale) sisältyy käyttämääni ESS-aineistoon. Schwartzin kulttuuriulottuvuuksien mahdollista yhteyttä työntekijöiden työorientaatioon kontrolloidaan muilla maatason tekijöillä, esimerkiksi maan taloudellista tilannetta kuvaavilla tekijöillä. Menetelmänä käytän pääasiassa monitasoanalyysiä. 4

5 Noora Järnefelt Eläketurvakeskus Sampsa Salokangas Tampereen yliopisto Sosioekonomiset erot työurien pituudessa Tiedämme, että sosioekonomiset erot elinajan pituudessa ovat Suomessa huomattavat. Sen sijaan sosioekonomisista eroista työurien pituudessa on vain vähän tietoa. Sosioekonomiset erot työurissa kytkeytyvät eläkejärjestelmän sosiaaliseen kestävyyteen ja tasapuolisuuteen, muun muassa sosioekonomisiin eroihin eläketurvan riittävyydessä. Lisäksi sosioekonomiset erot työurissa ovat keskeisiä työurien pidentymistä tavoiteltaessa ja eläkejärjestelmää muutettaessa, sillä toimenpiteiden vaikutukset voivat erota merkittävästi väestöryhmissä, jotka poikkeavat toisistaan työurien suhteen. Tiedot työurien pituudesta ovat tähän asti perustuneet pääasiassa laskennallisiin niin sanottuihin odotelukuihin. Vasta hiljattain on tullut mahdolliseksi laskea toteutuneita työuria yhdenmukaisella menetelmällä Eläketurvakeskuksen rekistereiden perusteella. Alustuksessa esitellään Eläketurvakeskuksen tutkimushanketta, jossa tarkastellaan työurien pituutta ja pituuden hajontaa erilaisissa sosiodemografisissa väestöryhmissä: sukupuolen, koulutustason sekä viimeisimpään ansiotyöhön perustuvan sosiaaliryhmän mukaan. Erityistä huomiota kiinnitetään sosioekonomisiin eroihin työkyvyttömyyseläkkeelle ja vanhuuseläkkeelle siirtyneiden työurissa. 5

6 Jan-Erik Johanson, professori, Tampereen yliopisto, johtamiskorkeakoulu Työnantajan valinnanmahdollisuudet TyELissä Ohjelma on muuttunut Abstraktia ei saatavilla. 6

7 Katriina Tapanila Tampereen yliopisto Työurakäsitykset ja uratarinat elinikäisen oppimisen uudenlaisena ilmentymänä Työuriin liittyy sekä yksilöllisiä että kollektiivisia käsityksiä. Yksilöllisiä urakäsityksiä määrittävät muun muassa yksilöiden omalle uralleen asettamat tavoitteet ja toiveet. Niitä tarkastelemalla voidaan paremmin ymmärtää ihmisten motiiveja työntekoon ja työelämässä pysymiseen. Yksi omalle uralle asetettu tavoite voi olla tarve elinikäiseen oppimiseen uralla. Vaikka työura on yksi merkittävä aikuisiän oppimisen konteksti, työuriin liittyviä yksilötason käsityksiä ei ole juurikaan tarkasteltu oppimisen näkökulmasta. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani sekä kandidaatintutkielmassani uranvaihtoon liittyviä uratarinoita ja niiden ilmentämiä yksilöllisiä urakäsityksiä. Pyrin selvittämään, miten teoreettiset urakäsitykset, joita ovat perinteinen, monimuotoinen, rajaton urakäsitys sekä uriin liittyvät metaforat, ilmenevät uratarinoissa ja yksilöllisissä urakäsityksissä. Uratarinoita ja urakäsityksiä jäsennetään erityisesti elinikäisen oppimisen kontekstissa. Lisäksi tavoitteena on saada selville, millaisia elinikäisen oppimisen eri muotoja, oppimisen mahdollisuuksia ja rajoitteita voi tulla esiin työuran eri vaiheissa. Aineistona käytettävät 35 uratarinaa ovat peräisin Jatkoaika.com-verkkolehden keskustelupalstalla vuosina käydystä uranvaihtoihin liittyvästä keskustelusta. Uratarinoissa tuli selvimmin esiin rajaton urakäsitys, johon kuuluu liikkuvuus mm. työpaikkojen ja alojen välillä (89 % uratarinoista). Seuraavaksi eniten esiintyi monimuotoista urakäsitystä, jossa ura on omissa käsissä ja siltä odotetaan mm. mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä (42 % uratarinoista). Myös perinteistä urakäsitystä, jossa tavoitellaan mm. hyvää palkkaa, uralla etenemistä ja työsuhteen vakautta, esiintyi jonkin verran (26 % uratarinoista). Urametaforista aineistossa nähtiin korostuvan urapolku-, ura matkana -, ura tarinana - ja ura sopivuutena - metaforat. Elinikäisen oppimisen muodoista uratarinoissa tuli eniten esiin formaali, eli koulutusjärjestelmän puitteissa tapahtuva tutkintotavoitteinen kasvatus ja oppiminen, joka nähtiin useassa tapauksessa uranvaihdon mahdollistajana. Vähiten uratarinoissa tuli esiin ei-formaali, eli koulutusjärjestelmän ulkopuolella tapahtuva ohjattu oppiminen. Oppimismahdollisuuksista uratarinoissa korostuivat työpaikan tai uran vaihdot, joista osa oli seurausta yt-neuvotteluista. Oppimisen rajoitteista tulivat selvimmin esiin huonot kehittymis- ja etenemismahdollisuudet nykyisessä työpaikassa. Avainsanat: perinteinen urakäsitys, monimuotoinen urakäsitys, rajaton urakäsitys, urametaforat, yksilölliset urakäsitykset, uratarinat, elinikäinen oppiminen 7

8 Helena Helve Tampereen yliopisto, yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö Nuorten asenteet, arvot ja työelämäodotukset Esitys pohjautuu SA:n Work-Preca hankkeen tutkimuksiin, joissa analysoitiin nuorten työasenteita ja arvoja sekä tulevaisuuden työelämäodotuksia. Tutkimuksen hypoteettisena lähtökohtana oli epävarmojen työmarkkinoiden ja nuorisotyöttömyyden näkyminen nuorten työarvoissa ja suhtautumisessa tulevaisuuteen sekä elämäntyyleissä. Tutkimusaineistona on kahdenkymmenen ammattikoulutetun pätkätyöläisnuoren elämänkerralliset teemahaastattelut pohjoisen matkailukeskuksissa (Helve) ja korkeakoulujen rekrytointipalvelujen web-sivustoilla kerätty on-line lomakeaineisto (N=689; Helve ja Svynarenko). Korkeakouluopiskelijoiden kysely sisälsi vertailevan asennemittarin nuorten työasenteista ja arvoista sekä tulevaisuushorisontista (Helve 2013; Côté 2010). Tutkimukset osoittavat koulutuksen ja työttömyyden keston vaikuttavan nuorten suhtautumiseen työhön ja tulevaisuuteen orientoitumiseen. Vakituisesti lyhytaikaisissa työsuhteissa oleville matkailualan ammattilaisille pätkätyö mahdollisti harrastusten, työn ja vapaaajan onnistuneen yhteensovittamisen. Työllä oli heille välineellinen funktio; se mahdollisti itsensä toteuttamisen. Tulotason ja turvallisen työn saavuttamisen sijasta suuri osa korkeakouluopiskelijoista koki näitä tärkeämmäksi työn kiinnostavuuden ja merkityksellisyyden. Nuorten elämäntyylit näyttävät eriytyvän koulutuksen ja harrastusten mukaan. Nuorille työn, koulutuksen, harjoittelun ja vapaa-ajan joustava yhteensovittaminen on tärkeää. Hyvä lyhytkin työkokemus vahvistaa työhön liittyvää identiteettiä ja nuoren työntekijän käsityksiä itsestään suhteessa työhön ja tulevaisuuteen. Vastaavasti työttömyyden kokemukset syövät varsinkin koulutettujen nuorten itsetuntoa. Esityksessä pohditaan tulevaisuuden työelämän työuria ja haasteita nuorten urasuunnitelmien ja odotusten sekä niihin liittyvien arvojen ja koulutuksen, työ- ja nuorisopoliittisten päätösten ja toimenpiteiden näkökulmista. 8

9 Arja Jolkkonen (Itä-Suomen yliopisto), Pertti Koistinen (Tampereen yliopisto), Arja Kurvinen (Itä- Suomen yliopisto), Liudmila Lipiäinen (Tampereen yliopisto), Tapio Nummi (Tampereen yliopisto), Pekka Virtanen (Tampereen yliopisto) Arja Jolkkonen Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos Pertti Koistinen Tampereen yliopisto, yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö Yritysten lakkauttamisten ja työvoiman vähennysten jälkeen työpaikkansa menettäneiden ja yrityksiin jääneiden työmarkkinoille kiinnittyminen Yritysten henkilöstövähennysten sekä työmarkkinoiden toimintatavan muutosten seurauksena työntekijät joutuvat yhä useammin irtisanotuiksi ja vaihtamaan työpaikkaa tai ammattia. Yksilölle työpaikan menetys on aina riskitilanne, joissa yhdet voittavat ja toiset häviävät. Irtisanomisen riskit voivat tarkoittaa työttömyyttä, uudelleen työllistymisen ongelmia, ansiotason laskua ja taloudellisia vaikeuksia. Työn menetyksellä voi olla kielteisiä vaikutuksia myös terveyteen, hyvinvointiin ja perhe-elämään. Osa työpaikkansa menettäneistä pääsee kuitenkin entistä mielenkiintoisempaan ja paremmin palkattuun työhön tai saa mahdollisuuden kouluttautua uuteen ammattiin tai palata entiseen. Henkilöstövähennykset voivat vaikuttaa sekä irtisanottujen että yrityksessä jatkavien työmarkkinoille kiinnittymiseen ja työuriin. Tutkimuksessa käytetään Suomen yhdistettyä työnantaja-työntekijä-aineistoa (FLEED) vuosilta Yritysten työvoiman vähennyksissä erotetaan erillisiksi riskitilanteiksi toimipaikkojen lakkauttamiset, merkittävät työvoiman vähennykset (yli puolet työvoimasta) ja huomattavat työvoiman vähennykset (30 49 %) työvoimasta. Pitkittäisseurannalla (seitsemän vuoden seurantajakso) arvioidaan sitä, miten talouden vaihe, yhteiskunnallisen tuen muodot ja yksilölliset tekijät vaikuttavat siihen, miten työpaikkansa menettäneet ja yrityksiin jääneet työntekijät kiinnittyvät työmarkkinoille. Työmarkkinoille kiinnittymistä analysoidaan trajektorianalyysin avulla, joka mahdollistaa yksilöllisten kehitysurien tutkimisen iän ja ajan suhteen, ja sen avulla voidaan tunnistaa toisistaan kehitykseltään eroavia ryhmiä työmarkkinoille kiinnittymisessä. Vuosina 1997 ja 2003 työvoimaansa vähentäneiden tai lakkautettujen yritysten henkilöstön työmarkkinoille kiinnittymistä seurataan heille kertyneiden työssäolokuukusien mukaan. Analyysissa on eroteltu työpaikkansa menettäneet, yrityksiin jääneet ja ennen henkilöstörationalisointeja yrityksistä lähteneet. Alustavien tulosten mukaan suurin osa työpaikkansa menettäneistä kiinnittyi pysyvästi työmarkkinoille, mutta osa siirtyi pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolelle. Heikosti työmarkkinoille kiinnittyneiden trajektoriryhmään kuuluvat olivat keski-iältään vanhimpia. Varhaisessa vaiheessa yrityksestä irrottautuneiden ja työpaikkansa menettäneiden trajektoriryhmät poikkesivat toisistaan eniten. Yritykseen jääneiden trajektorit olivat yllättävän samansuuntaisia kuin työpaikkansa menettäneiden. Tutkimus tuottaa uutta tietoa keskusteluun työurien pidentämisestä mm. siitä, mitkä tekijät vaikuttavat työurien jatkuvuuteen tai ennen aikaiseen eläkkeelle siirtymiseen. 9

10 Työelämän tutkimuspäivät Professori Johanna Ruusuvuori & Viivi Virtanen & Tiiu Veiler Tampereen yliopisto Teemajohtaja Päivi Husman & vanhempi asiantuntija Torsten Michelsen Työterveyslaitos Työkyvyttömyyseläkettä hakeneiden tulevaisuuskäsitykset Kelan tuoreen tutkimuksen mukaan vuonna % Suomen työikäisestä väestöstä oli työvoiman ulkopuolella työttömyyden tai työkyvyttömyyden takia. Näistä noin 9 %:lla syynä oli osa- tai kokoaikainen työkyvyttömyys. (Blomgren & Hytti 2013.) Saman tutkimuksen mukaan verrattuna muihin Pohjoismaihin Suomessa hyödynnetään huonosti vajaakuntoisia ja pitkäaikaissairaita työmarkkinoille integroivia toimenpiteitä. Tässä esitelmässä kuvataan työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutuvien omia ajatuksia tulevaisuudestaan, mahdollisuuksistaan palata työhön ja toiveita tulevaisuuden suhteen. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, millaisten seikkojen tutkittavat näkevät estävän tai edistävän työhön paluutaan. Esitelmä pohjautuu 20 työkyvyttömyyseläkettä hakeneen kerronnalliseen haastatteluun. Tutkimus on toteutettu yhteistyönä Työterveyslaitoksen, Eläketurvakeskuksen ja Tampereen yliopiston välillä. Lähde: Blomgren Jenni & Hytti Helka (2013). Työkyvyttömyydestä ja työttömyydestä aiheutuva työelämästä poissaolo sekä aktiivitoimenpiteille osallistuminen Pohjoismaissa 2005 ja Työpapereita 48. Kelan tutkimusosasto. Helsinki. 10

11 Valdemar Kallunki KyAMK Juhani Pekkola KyAMK Laivatyön työurat ja työntekijöiden hyvinvointi Suomen meriklusteri työllistää noin henkeä, joista merenkulun osuus on vajaat henkeä. Merenkulun yksi haaste on osaavan työvoiman poistuma laivoilta. Työurien lyhyys laivatyössä merkitsee koulutuspanosten heikkoa hyödyntämistä ja osaamispääoman vuotoa. Työntekijöiden vaihtuvuus kertoo työhön liittyvistä erityisistä työhyvinvoinnin- ja sosiaalisista haasteista. Toimialan erityispiirteinä ovat mm. pitkät työjaksot laivalla, merenkäynti ja valvontatyö (ks. Lundh et al. 2011; Haward et al 2009). Tässä esityksessä tarkastelemme suomalaisten merenkulkijoiden sekä laivatyön jättämiseen että laivatyössä pysymiseen liittyviä tekijöitä työhyvinvoinnin ja työn erityispiirteiden kautta. Aineistona on keväällä 2013 kerätty kyselyaineisto, johon on vastannut 1952 merenkulkijaa sekä 20 merenkävijän haastatteluaineisto. Esityksessä tarjotaan yleiskuva laivatyössä viihtymiseen vaikuttavista tekijöistä. Kuvailevan osuuden lisäksi työssä pysymistä tarkastellaan eri ammattiryhmiä vertaillen. Aineisto ja esitys ovat osa Kymenlaakson ammattikorkeakoulun toteuttamaa Stay onboard -hanketta. 11