Sähkö-, automaatio- ja tietoliikennetekniikka, elektroniikka

Transkriptio

1 Sähkö-, automaatio- ja tietoliikennetekniikka, elektroniikka Työryhmän osallistujat Heli Jantunen, Oulun yliopisto (puheenjohtaja) Aarne Halme, Aalto-yliopisto Kari Halonen, Aalto-yliopisto Riku Jäntti, Aalto-yliopisto Visa Koivunen, Aalto-yliopisto Pentti Lautala, Tampereen teknillinen yliopisto Raimo Sepponen, Aalto-yliopisto Juha Mallat, Aalto-yliopisto (asiantuntijasihteeri) Alkukeskustelu: työpajan otsikon mukaista aihealuetta ja siten myös ryhmän kokoonpanoa pidettiin hieman heterogeenisena, mutta monipuolisuus nähtiin vahvuutenakin. A. Tutkimus-, kehitys-, ja innovaatiotoiminnan toimintaympäristön muutosten merkitys tieteenalalle Hyvän perustutkimuksen lisäksi alan peruspiirre on, että sen yhteistyö tutkimusyksikköjen ja teollisuuden välillä on ollut jo usean vuosikymmenen ajan luontevaa. TKI-toimintaympäristö on yleisesti mennyt huonommaksi tieteenalan kannalta. Muutosta peilattiin työpajaryhmässä aluksi aineiston ja myös vuoden 2009 Suomen tieteen tila ja taso -raportin pohjalta. Pidemmällä ajalla katsoen alan tulosindikaattorilukemat paranivat 2000-luvun alussa, mutta noin 2004 alkaen niissä ilmeni notkahdus. Rahoitus on vuoden 2009 tilastojen mukaan hyvä, mutta tuloksellisesti maassamme ollaan Pohjoismaista sijalla 4. Ulkopuolinen rahoitus on maassamme suhteellisesti ylivertaisessa asemassa. Tilastoissa on kuitenkin esitetty budjettirahoitus suurimmaksi yksittäiseksi osuudeksi tutkimusrahoituksessa. Ilmeisesti yliopistosektorille on laskettu budjettirahoitusta suoraan tutkimusrahoitukseksi, vaikka todellisuudessa varsinaista budjettirahoitusta tutkimukseen ei ole. Ryhmän jäsenten kokemus on, että budjettirahoitus menee opetukseen ja hallintoon, eikä se edes riitä, vaan osa opetuksesta joudutaan rahoittamaan ulkopuolisista tutkimusvaroista. Perusrahoitus, jota tälläkin alalla tarvitaan, on määrältään kokonaisrahoituksessa ongelmallisen alhainen. Myös yliopistouudistus on tuottanut ongelmia tutkimustoiminnalle. Kokonaiskustannusmallista huolimatta kustannusrakenteen yliopistoissa pitäisi olla läpinäkyvämpi. Kokonaiskustannusmallin mukainen yliopistojen omarahoitusosuus puuttuu kokonaan tai on liian pieni, jotta mallia voitaisiin soveltaa oikein. Myös akateemisen tuloksen tekoon pitäisi olla budjetoidut varat. Erityisesti uusien avauksien mahdollisuudet ovat heikkoja. Tutkimusrahan tehokkuus on heikentynyt monesta syystä. Yliopistojen ulkopuolisten rahoituskanavointitapojen käyttö on maassamme liiallista ja rahoitus on sekä sirpaloitunutta että lyhytjänteistä. Isojen tutkimuskonsortioiden koordinaatio vie paljon resursseista. Tutkijan palkkaan jäävä suhteellinen osuus on pienentynyt hankkimiskustannusten ja lisääntyneiden yleiskustannusten takia, ja alan yliopistojen asema tutkimuksen tarjoajana on heikentynyt. Tämän seurauksena tutkimusryhmien riskinottokyky on myös heikentynyt, koska rahoitus riittää vain välttämättömiin tehtäviin, mutta ei mahdollista aivan uusien, valtavirrasta poikkeavien ideoiden 1

2 kokeilemista. Rahoitukseen ja toimintaan liittyy entistä enemmän kontrollimentaliteettia, joka pitkällä aikavälillä tuhoaa uutta luovan tutkimuksen. Taloudellisen tilanteen takia tutkimusta on yhä enenevässä määrin ulkoistettu teollisuudesta yliopistoille, mikä selittää kasvaneen ulkoisen rahoituksen osuuden yliopistoissa. Teollisuuden lisääntyvä siirtyminen muualle on kuitenkin uhka myös tälle tutkimusrahoitukselle. Spin-offyrityksille ei ole maassamme riittävän suurta ja pitkämielistä rahoitusta. Alalla ideat menevät hukkaan ennen innovaatiovaihetta. Osittain ideat karsiutuvat myös teollisuuden oman kontrollin takia ja sen sisäinen kyky etsiä uutta on heikentynyt. Nordic Innovation Monitor -raportin (2009) mukaan tutkimuksen relevanssi onkin heikentynyt teollisuuden kannalta. Osaaminen ei siirry tuotteisiin ja paranna maamme vientituotteiden vaihtosuhdetta. Toisaalta näkemys on, että teollisuuden intressiä on kuitenkin paljolti seurattu alan tutkimuksessa akateemisuuden kustannuksellakin. Yliopistojen ulkopuolelta kanavoidun tutkimusrahan tehokkuus pitäisi arvioida uudelleen. Vaikka tietty määrä kilpailtua rahaa nähdään olennaisena, sen liiallinen käyttö tuo ongelmia laadun ja järjestelmän tehokkuuden kannalta. Uudelleenarviointi ja toimet ovat tarpeen erityisesti SHOK:ien (Strategisen huippuosaamisen keskittymät) parantamiseen alkuperäisten tavoitteiden mukaisesti. SHOK-järjestelmä ei nyt ole toimiva ja ei tuota kansantaloudellisesti järkeviä maailmanluokan tutkimustuloksia. Useat maailmanluokkaa olevat tutkimusryhmät ovat SHOK-rahoituksen ulkopuolella, vaikka tuottavat tieteellisesti ja kaupallisesti merkittäviä tutkimustuloksia. Kansallisissa ja kansainvälisissä toimintaympäristön muutoksissa on huomattavaa, että nuoriso ei yleisesti ole enää yhtä kiinnostunut tekniikasta kuin aiemmin ja alan trendikkyys koetaan laskevaksi. Alan tutkimustoiminnan kansainvälisyys Eurooppaan on kuitenkin lisääntynyt tämä on positiivinen asia. Koko tarkasteltavan alan osalta EU:n puiteohjelmat ja ERC:n ohjelmat tarjoavat hyviä mahdollisuuksia kansainvälisen tutkimusrahoituksen hankkimiseen ja yhteistyön kehittämiseen. Näitä mahdollisuuksia käytetään myös kasvavassa määrin hyväksi. Sen sijaan tutkimusrahoitusinstrumentteja Euroopan ulkopuolelle (esim. Yhdysvaltoihin ja Kaukoidän maihin) ei juurikaan ole, joten yhteydet merkittäviin toimijatahoihin puuttuvat tai ne on jouduttu rakentamaan henkilökohtaisten yhteyksien varaan. B. Tieteenalan kehitys ja kansainvälinen taso Sähkö-, automaatio-, tietoliikennetekniikka ja elektroniikka ovat suoriutuneet hyvin viimeaikaisissa kansainvälisen tutkimuskentän arvioissa. RAE-arviointi kokonaisarviointina on merkittävä toimenpide ja hyvä myös tuloksiltaan. Bibliometrisen tarkastelun ja kilpaillun kansainvälisen rahoituksen valossa ala on pärjännyt hyvin. Julkaisujen arviointi, joka painottuu tieteellisissä aikakauslehdissä esiintyviin julkaisuihin ja niihin tehtyihin viittauksiin, ei kuitenkaan kaikilla aloilla kohtele tasapuolisesti toimijoita. Monilla aloilla review-konferenssit muodostavat usein merkittävämmän julkaisukanavan. Perinteisemmät bibliometriset järjestelmät eivät huomioi näitä, vaikka ne ovat olleet hyvin esillä tietokannoissa jo 1990-luvun puolivälistä lähtien. Insinööritieteissä myös tulosten vaikuttavuutta pitäisi pystyä arvioimaan laajemmin muita indikaattoreita käyttäen. Toisaalta työpaja tunnisti selkeästi, että sen tieteenala on hyvin heterogeeninen, ja usein on kansainvälisesti tärkeää harjoittaa julkaisutoimintaa nimenomaan korkeatasoisissa lehtijulkaisuissa tutkimuksen kilpailukyvyn säilyttämiseksi. 2

3 Etenkin Euroopan osalta alan kansainväliset yhteydet ovat vahvat. Muualla eli kauempana nähdään tulevaisuuden mahdollisuuksia, esimerkiksi Japanin ja Korean suunnalla. BRIC-maista (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina) Kiina on ollut hyvä taho alan toiminnan ja teollisuuden kannalta. Myös Venäjä on ainakin tohtorikoulutuksen kannalta mahdollisuus, koska alallamme venäläisillä on tyypillisesti vahva matemaattisfysikaalinen osaamispohja. Huippuyksiköt, akatemiaprofessorit ja FiDiPro-professorit (Finland Distinguished Professor Programme) ovat alalla merkittävä mahdollisuus. Huippuyksiköissä konsortion luoman tutkimusympäristön merkitys ja imu sekä kiinnostavuus lahjakkaiden tutkijoiden rekrytoinnissa nähdään nykyisellään tärkeämpänä avuna kuin raha, joka ei PI:tä (principal investigator) kohden ole suuri. On hyvä jos huippuyksikön PI:lle on jatkossa sallittua hakea myös muutakin akatemiarahoitusta. Akatemiaprofessorit ja FidiPro-professorit tuovat uusia mahdollisuuksia ja voivat luoda uusia ryhmiäkin uusille tutkimusaihealueille esimerkkejä tästä on. Akatemiaprofessoreidenkin olisi hyvä viettää osa ajastaan ulkomailla uudessa ympäristössä tuulettumassa. FiDiPro-professoreita on alalla monta ja heillä on merkitystä. Heillä on kuitenkin vain vähän muuta rahoitusta, mikä heikentää instrumentin hyödyntämistä. Integrointi tutkimusryhmiin voi myös olla ongelma. Myös professoreiden sapattivuosijärjestelmä, jossa rohkaistaan ainakin osa siitä viettämään ulkomailla, tulisi ottaa käyttöön. Sähkötekniikan tutkimuksella on Suomessa hyvät mahdollisuudet yhteistyöhön muiden alojen kuten terveydenhuollon tekniikan, energia- ja ympäristöalojen sekä materiaalitieteen ja -tekniikan kanssa. Suomen hyödynnettävät kohteet olisi luodattava hyvin. Murrosvaiheessa olisi hyvä tarkastella myös muiden maiden jo onnistuneita toimia. Maassamme olisi syytä muistaa kansalliset näkökohdat, jotta tulos ei valu muualle. Tiettyä fokusointia on kylläkin jo havaittavissa yliopistojen strategioissa joko suoraan tai välillisesti. Tieteiden välinen yhteistyö sovellutusten kautta on tieteenalan vahva puoli. Tekniikan alan toimijoilla on hyvä kyky nähdä koko arvoketju ja tuoda myös tiede tähän yhteyteen. Teollisuuden olemassa oleva tai odotettavissa oleva tarve voi olla alan tai teeman nousun peruste, mutta myös tutkijalähtöinen ( bottom-up ) lähestymistapa voi hyvin puolustaa paikkaansa varsinkin uusien avausten alueella. C. Tutkijanura ja tohtorikoulutus Tekniikan alojen tohtorikoulutus on hyvin merkittävä osa koulutuskokonaisuutta. Ohjattavia on yliopistoissa keskimäärin liikaa nimenomaan ohjausresursseihin verrattuna. Alan tohtorit ovat sijoittuneet osin vaihtelevasti, mutta työllistyneet hyvin, joten tarvetta on olemassa. Valmistuvien tohtorien määrä on alalla kuitenkin jo melko sopiva. Rekrytointipohjaa olisi hyvä laajentaa erityisesti ulkomaille. Tohtorien ja tohtoreiksi kouluttautuvien määrä teollisuudessa on kasvanut. Aloilla on jossain määrin eroja. Korkean osaamisen vaikuttavuus ei kuitenkaan välttämättä näy kansallisessa vaihtosuhteessa, mikä on ongelma. Akateemisiin tehtäviin pitäisi olla oma nopea tohtoriputki, mutta muuten olisi hyvä olla erilaisen kokemustaustan ihmisillekin mahdollisuuksia. Teollisuudessa kokemusta kerryttäneiden jatkoopiskelijoiden mahdollisuuksia ei pitäisi estää esimerkiksi aikarajoilla tai täyspäiväisyysvaatimuksella. Ikäongelma tulee enemmänkin perustutkintopuolelta. 3

4 Tohtorituotannossa on kova tehokkuusvaatimus, jonka haittapuolena on, että esimerkiksi parhaita julkaisukanavia ei usein ole mahdollista käyttää niiden hitauden takia. Lehtien läpimenoajoissa on kylläkin tapahtunut parannusta. Julkaisumediasta on myös voinut tulla tärkeämpi asia kuin itse tuloksista, vaikka positiivisena puolena on, että kovatasoisen median kynnysvaikutus nostaa julkaistavan tutkimuksen tasoa. Tohtorituotannon fokus tulisi jo siirtää määrästä laatuun. Potentiaalisten nuorten pitäisi saada myös paremmin tietoa siitä, mitä uran edellytykset ovat (urasuunnittelu, mitä CV:hen, h-indeksi). Urapolkujärjestelmissä nähdään paljon mahdollisuuksia. Urapolkujärjestelmä voi antaa mahdollisuudet hyvään uuteen kehitykseen: nuorille lupaaville tekijöille järjestelmä tarjoaa mahdollisuuden näyttää kykynsä ensin riittävän pitkällä aikavälillä ja tulla sitten arvioiduksi. Samoin se mahdollistaa yliopistoille riskinoton ja nopean panostamisen uusiin tutkimusalueisiin ja tulosten arvioinnin muutaman vuoden jälkeen. Toteutus on maassamme kuitenkin alkuvaiheessa eikä ole vielä kypsynyt tavoitteidensa osalta. Järjestelmän pystytyksessä on keskitytty liiaksi sen tekniseen toteutukseen eli vastattu kysymykseen miten se toteutetaan. Motivointi ja amerikkalaisen mallin soveltaminen kansallisiin tarkoitusperiin on kuitenkin puuttunut, ja yhteinen keskustelu sanalla miksi on jäänyt olennaisesti vähemmälle. Järjestelmän hitaus johtaa myös siihen, että jo hakuvaiheessa menetetään lahjakkuuksia muualle. Samoin urapolkujärjestelmästä poistuvien siirtyminen muihin tehtäviin on tehtävä mahdollisimman jouhevaksi ja prosessi läpinäkyväksi, jotta vältytään kiistoilta siinä vaiheessa. D. Liikkuvuus ja verkostot Suomalainen perusluonne on edelleen kotiseuturakas. Perheen muutto ulkomaille on usein ongelmallinen. Euroopan ulkopuolelle siirtymiseen ei ole liikkuvuusrahoitusinstrumentteja niin, että ne olisivat helpolla tavalla saavutettavissa. Liikkuvuudessa on edelleen varaa parannukseen. Asia on tärkeä. Tutkijavierailuiden kuten myös niiden sisällön järjestämiseen tai varmistamiseen olisi hyvä panostaa, jotta saavutettavissa oleva hyöty maksimoituu. Urapolkujärjestelmissä tyypillisesti edellytetään pitempää tutkijavierailua ulkomaalaiseen yliopistoon tai tutkimuslaitokseen. Alalla on kuitenkin nykyään myös paljon muita kansainvälisiä yhteyksiä kuin varsinaisesti vaihdoksi tunnistettavaa toimintaa. Nuoret tutkijat saavat aiempaa merkittävästi enemmän kokemusta monikansallisten hankkeiden parissa. Tämä on syytä tunnistaa ja suunnitella instrumentit siten, että kansainvälisyys saadaan kehittymään kokonaisvaltaisella tavalla. Tutkijoita pitäisi yrittää saada järjestelmällisesti vaihtoon kansallisestikin eri tahoille (yliopistot, tutkimuslaitokset, teollisuus) myös lyhyemmille jaksoille. E. Tutkimuksen infrastruktuurit Kansainvälisesti ottaen meillä laboratorioinfrastruktuurin resurssit ovat heikot. Infrastruktuuri on vain osittain ajan tasalla. Tutkimusryhmillä ei ole enää mahdollisuuksia tarvittavan rahoituksen kerryttämiseen tulevaa infrastruktuurihankintaa varten. Infrastruktuurin saaminen on täten satunnaista silloinkin jos se toteutuu. Alalla välttämättömien pienlaitteidenkin (esimerkiksi hintaluokassa useita kymmeniä tuhansia euroja) hankintarahoitus ja kunnossapidon kustannukset ovat usein ongelmallisia väliinputoajia. Infrastruktuurin puute tai heikkous vie tehoa tieteellisestä 4

5 tuloksesta suhteessa tehtyyn työhön. On myös tunnustettava se tosiseikka, että laitteistojen tehokas rakentaminen ja käyttö vaativat tukihenkilöstöä, jonka puuttuminen saattaa usein olla järkevien investointien esteenä. Maassamme pitäisi kehittää jokin helppo rakenne kalliin tutkimusinfrastruktuurin yhteiskäyttöön kuten myös hankintaan. Teollisuuden lahjoituksia ei nykyään enää ole saatavilla ja kansallisesti tärkeässä tutkimustehtävässä toimivat eivät muutenkaan halua toimia laitteistojen kerjääjinä. Tutkimusryhmien oman päätösvallan alla oleva tapa infrastruktuurin perusrahoitukseen olisi saatava. Infrastruktuurissa on usein tarve (tai käytännössä myös puute) sen käyttöön varatulle operaattoritaholle, mutta toisaalta on toivottavaa, että esimerkiksi tohtoriopiskelijat voisivat käydä itse tekemässä mittauksia eri tahoilla tarjolla olevilla laitteistoilla. Useat julkaisukanavat eivät nykyään enää kelpuuta tutkimusraportteja ilman käytännön tuloksia teorian ja simulaatioiden tukena. F. Muut mahdolliset tieteenalan kannalta tärkeät kysymykset Luonnontieteisiin verrattuna insinööritieteiden soveltavamman luonteen merkitys ja tarpeet pitäisi tiedostaa ja ottaa huomioon. Lisäksi perustutkimuksen luonne on erilaista insinööritieteiden alalla ja alan perustutkimukseen olisi saatava lisää resursseja. Vapaata rahoitusta pitäisi olla myös huomattavasti enemmän tutkimusryhmien omassa hallinnassa eikä kiinnitettynä. Aalto-yliopistossa Teknillisen korkeakoulun arvokas brändi on kadonnut ja siten sen vaikutukset ovat katoamassa. Tämä on varsin hälyttävä tosiseikka, johon asioista päättävien tahojen tulisi kiinnittää vakavaa huomiota. 5