Antti Alaja - Tuloerot takaisin agendalle

Transkriptio

1 Antti Alaja - Tuloerot takaisin agendalle Author : admin Antti Alaja on projektikoordinaattori Kalevi Sorsa -säätiössä. Suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa on jo pitkään ilmaistu huolestuneisuutta tuloerojen kasvusta. Tästä huolimatta toistaiseksi emme ole, edes finanssikriisin jälkeen, nähneet yhteiskunnallista käännettä, joka olisi johtanut radikaaleihin tuloeroja tasaaviin politiikkamuutoksiin, etenkään kun suhdannevaihtelut poistetaan kuvasta. Pikemminkin progressiivisen verotuksen pienentynyt merkitys verokertymässä, eriytyvä huippuosaamista suosiva työmarkkinakehitys, EU:n ja VM:n talouskriisin jälkeinen tiukka budjettilinja sekä kuntasektorin leikkaukset uhkaavat kasvattaa väestöryhmien välisiä tuloeroja entisestään 2010-luvulla. Talouskasvusta keskusteltaessa muistetaan aina mainita, että pienilläkin muutoksilla kansantalouden vuosittaisessa kasvuvauhdissa on suuri vaikutus kansankuntien vaurauteen pitkällä tähtäimellä. Samanlaista kokonaiskuvan huomioivaa lähestymistapaa kaipaisi myös tuloerokeskusteluun. Jos kehitys jatkuu nykyisellään, voimmeko enää 2020-luvulla vakavissaan viitata Suomeen osana pienten tuloerojen Pohjoismaista mallia? [caption id="attachment_1222" align="aligncenter" width="512" caption="maailman väestö suhteellisesti, lähde: 1 / 5

2 Yksi syy tuloerojen kasvua koskevan kritiikin voimattomuudelle lienee siinä, että tuloerojen taloudellisista ja yhteiskunnallisista seurauksista ei ole osattu puhua politiikan vasemmalla laidalla riittävän selkeästi ja ponnekkaasti. Se, että eriarvoisuus on kasvussa, ei ole enää uutinen kenellekään. Nuorelle yksilöllistyneelle sukupolvelle tulisi rohkeasti sanoa, että laaja hyvinvointivaltio ja pienten tuloerojen yhteiskuntamalli on mahdollistanut laajamittainen yksilöllistymisen, hipsteriyden ja vapauden kasvun Pohjoismaissa. Yhdysvalloissa Wal-Martin kahta duunia paiskovilla duunareilla ei ole ollut aikaa tai varaa yksilöllistyä. Inhimillisen pääoman kasvu koko väestössä ja laajamittainen yksilöllistyminen ovat puolestaan edistäneet tietotalouskehitystä ja tuottavuuden kasvua, jotka ovat Suomen talouskasvun edellytyksiä. Englantilaisten sosiaalitieteilijöiden Richard Wilkinsonin ja Kate Pickettin vuonna 2009 julkaisema teos The Spirit Level. Why Equality is Better for Everyone 1 on noussut lyhyessä ajassa tärkeäksi merkkipaaluksi tuloerokeskustelussa. Se yksinkertaisesti kokoaa yhteen tutkimustuloksia, joissa arvioidaan tuloerojen kasvun vaikutuksia yhteiskunnan eri hyvinvoinnin osa-alueisiin. Heidän keskeisin teesinsä on, että tuloerojen kasvu kehittyneissä OECD-maissa on johtanut kansalaisten psykologisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin rapautumiseen. Wilkinson ja Pickettin mukaan tuloeroilla on syvällinen vaikutus siihen, miten kansalaiset suhtautuvat toisiinsa kussakin yhteiskunnassa. Tämä näkökulman soisi saavan lisää huomiota tutkimuksessa. Sosiaalipsykologisten tekijöiden merkitystä yhteiskunnallisessa kehityksessä on viime vuosina korostettu etenkin behavioralistisessa taloustieteessä. Voisiko sosiaalipsykologinen ote tarjota uuden näkökulman myös yleisempään 2 / 5

3 yhteiskunnallisen kehitykseen, erityisesti tuloeroihin ja Pohjoismaisen malliin? Pohjoismaiden vahvuudeksi kun on monessa tapauksessa nostettu vahva kansalaisten välinen luottamus ja sosiaalinen pääoma, jota ei taloustieteissä kyetä mittaamaan. [caption id="attachment_1223" align="aligncenter" width="512" caption="maailman köyhyyden jakautuminen suhteellisesti"] Finanssikriisin jälkeen tuloeroista on alettu keskustella myös makrotalouden vakauden näkökulmasta. Taloustieteilijä Till van Treeck on pelkistänyt finanssikriisin syyt kolmeen tekijään: riittämättömään rahoitusmarkkinasäätelyyn, globaaleihin epätasapainoihin ja suuriin tuloeroihin. Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian finanssivetoista kehitystä kuvattaessa viitataan usein olemattomaan rahoitusmarkkinasäätelyyn, ahneuteen ja pankkiirien vääristyneisiin kannustimiin. Tulkinnoissa unohdetaan kuitenkin usein kansantalouksien ja sektoreiden väliset makrotaloudelliset epätasapainot ja tuloerot. Yhdysvaltojen tapauksessa on havaittavissa 2 kehityskulku, jossa funktionaalinen tulonjako on muuttunut jyrkästi pääomatuloja suosivaan suuntaan ja rikkaimpien (esim. hyvätuloisin 10 ja 1 prosenttia väestöstä) osuus myös palkkatuloista on kasvanut nopeasti. Reaalipalkkojen kasvaessa hitaasti talouskasvua ylläpitävä kulutuskysynnän kasvu pohjasi pitkälle kotitalouksien ylivelkaantumiseen. Tulevina vuosina velkojaan maksavat amerikkalaiset kotitaloudet eivät voi enää toimia maailmantalouden veturina. Kiinan ja Saksan kaltaisten ylijäämämaiden on tulevina vuosina kannettava vastuunsa maailmantaloudesta. Teesiä tuloerojen kasvun ja makrotalouden epävakaudesta ja epätasapainoista on viime 3 / 5

4 kuukausina aloitettu käsitellä laajemmin myös valtavirran talousinstituutioiden piirissä. Kansainvälisen valuuttarahaston hiljattainen tutkimus Inequality, Leverage and Crises 3 käy tästä esimerkkinä. Sen mukaan sekä 1930-luvun vaihteen suurta lamaa että finanssikriisiä yhdistää kriisiä edeltänyt tulo- ja varallisuuserojen kasvu. Saimmeko suurten tuloerojen kasvumallin kylkiäisinä epävakaan talousjärjestelmän? Eurooppalaisen sosialidemokratian piirissä pohditaan kuumeisesti kysymystä: mihin suuntaan Tony Blairin ja Gerhard Schröderin viitoittaman kolmannen tien ja lukuisten vaalitappioiden jälkeen? Yksi kolmannen tien politiikan keskeisimmistä ongelmista koski sitä, että se suhtautui liian välinpitämättömästi tulo- ja varallisuuserojen kasvuun. Sen politiikan keskiössä oli mahdollisuuksien tasa-arvo kapeassa mielessä, meritokratia, ei lopputuloksen tasa-arvo. Ernst Hillebrandtin mukaan 4 uudistuvan eurooppalaisen sosialidemokratian tulisi jälleen nostaa tuloerot vahvemmin politiikan agendalle Euroopassa. Talouskehitys ei ole hyödyttänyt pieni- ja keskituloisia riittävästi Euroopan integraation aikakaudella. Sosialidemokratian asema tavallisten ihmisten taloudellisten ja sosiaalisten intressien ajajana on heikentynyt, samalla kun Gini-indeksi on muuttunut eriarvoisempaan ja funktionaalinen tulonjako pääomatuloja suosivaan suuntaan. Tuloerojen tasoittaminen on vaativa operaatio globalisaation ja Euroopan integraation aikakaudella, mutta oikealla työmarkkina- vero- ja sosiaalipolitiikan yhdistelmällä sen tulisi olla mahdollista. [caption id="attachment_1224" align="aligncenter" width="512" caption="maailman valtioiden bruttokansantuotteet suhteellisesti"] 4 / 5

5 Powered by TCPDF ( Revalvaatio.org / 5