Yhteydenpidon rajoittaminen sijaishuollossa

Transkriptio

1 Yhteydenpidon rajoittaminen sijaishuollossa Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu -tutkielma Tekijä: Saara Holopainen, Ohjaaja: Suvianna Hakalehto

2 Tiivistelmä ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Yksikkö Oikeustieteiden laitos Tekijä Saara Holopainen Työn nimi Yhteydenpidon rajoittaminen sijaishuollossa Pääaine Siviilioikeus Työn laji Pro gradu -tutkielma Aika Sivuja 68 +XIII Tiivistelmä Sijaishuollossa olevan lapsen yksi tärkeimmistä oikeuksista, on oikeus pitää yhteyttä vanhempiin ja muihin läheisiin henkilöihin. Perustuslaissa (PL, 731/199) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (EIS, SopS 59 60/1991) on turvattu yksityis- ja perhe-elämän suoja, joilla suojataan myös yhteydenpito-oikeutta. Kun lastensuojelussa käytetään lastensuojelulain (LSL, 417/2007) mukaista yhteydenpidon rajoittamista, puututaan sillä lapsen ja tämän vanhempien perus- ja ihmisoikeuksiin. Tämän pro gradu tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä perusteilla yhteydenpitoa voidaan rajoittaa ja mitä perusoikeuksia silloin rajoitetaan. Koska eri selvityksistä on käynyt esille, että tavanomaisen kasvatuksen ja perusoikeuksien rajoituksen välinen rajanveto on haastavaa, on tutkielmassa pyritty selventämään näiden kahden välistä eroa. Tutkielmassa on myös tarkasteltu millaisia oikeussuojakeinoja lapsilla ja muilla asianosaisilla on käytettävissä. Tutkielma on lainopillinen, eli sen tarkoitus on selvittää, kuinka tutkimusongelmaa tulisi arvioida voimassa olevan oikeuden mukaan. Ongelmaa on tarkasteltu lain esitöiden, oikeuskäytännön, eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisujen ja oikeuskirjallisuuden perusteella. Tutkielmassa esitetään, että lastensuojelun rajoitustoimenpiteiden käytössä on ongelmia; toimenpiteitä ei aina tunnisteta rajoitustoimiksi, eikä lainsäädäntöä tunneta riittävästi. Kun yhteydenpitoa rajoitetaan lain vastaistesti, on merkittävin ongelma se, ettei rajoituksesta tehdä lastensuojelulain mukaista muutoksenhakukelpoista päätöstä. Tarkasteltaessa kasvatuksen ja perusoikeuden välisiä eroja, voitiin todeta, että kasvatuksellisen keinon tarkoitus on tukea lapsen kasvatusta ja kehitystä. Rajoitustoimen tarkoitus taas on huolehtia sijaishuollon tarkoituksen toteutumisesta. Tutkielmassa esitetään lisäksi, että lapsen oikeusturva ei ole tehokasta. Suomen tulisikin parantaa lapsien oikeusturvaa siten, että se vastaisi lapsen oikeuksien komitean suosituksia, esimerkiksi perustamalla lapsille oma valitusmekanismi. Jotta yhteydenpidon rajoittamista tehdessä lapsen etu toteutuu, on lisäksi aina korostettava yksilö- ja tapauskohtaista arviointia. Avainsanat lastensuojelu, rajoitustoimenpiteet, yhteydenpidon rajoittaminen, sijaishuolto, yksityiselämän suoja, perhe-elämän suoja, lapsen etu

3 II SISÄLLYS LÄHTEET... III LYHENNELUETTELO... XII KUVIOT JA TAULUKOT... XIII 1 JOHDANTO Tutkimuksen tausta Tutkimuskysymys, tutkimuksen rajaukset ja metodi LAPSI LASTENSUOJELUN ASIAKKAANA Lapsen oikeudet ja lapsen edun periaate Lastensuojelu ja sen tarkoitus Sijaishuollon muodot Sijaishuollon järjestäminen RAJOITUSTOIMENPITEET SIJAISHUOLLOSSA Rajoitustoimenpiteiden käyttö lastensuojelussa Yksityiselämän suoja lastensuojelussa Perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset YHTEYDENPITO-OIKEUS JA SEN RAJOITTAMINEN Lapsen yhteydenpito-oikeus Yhteydenpidon rajoittamisen edellytykset Yhteydenpidon rajoittamisen muodot Perusoikeuden rajoitukset vs. kasvatukselliset keinot Rajoitustoimenpiteet perhehoidossa OIKEUSTURVA YHTEYDENPIDON RAJOITTAMISESSA Lapsen oikeusturva Suomessa Yhteydenpidon rajoitusta koskeva päätös ja muutoksenhaku Rajoitustoimenpiteiden valvonta JOHTOPÄÄTÖKSET... 65

4 III LÄHTEET KIRJALLISUUS Aer, Janne: Lastensuojeluoikeus. Helsinki Bardy, Marjatta (toim.): Lastensuojelun ytimissä. 4. uudistettu painos. Tampere de Godzinsky, Virve-Maria: - Lasten suojelua vai lastensuojelua. Oikeus 4/2012, s Lapsen etu ja osallisuus hallinto-oikeuksien päätöksissä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 267. Helsinki Kohti lapsiystävällisempää oikeudenkäyttöä. Lakimies 6/2015, s Freeman, Michael: Why It Remains Important to Take Children s Rights Seriously. International Journal Of Children s Rights 15 (2007), s Hakalehto-Wainio, Suvianna: - Lasten oikeudet lapsen oikeuksien sopimuksessa. Defensor Legis 4/2011, s Oppilaan oikeudet opetustoimessa. Helsinki Lasten oikeusturva lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta. Teoksessa Sakari Hänninen Toomas Kotkas Eeva Nykänen Marja Pajukoski Maija Sakslin (toim.): Muuttuva sosiaalioikeus. Helsinki 2013, s Lasten oikeudet lapsen oikeuksien sopimuksessa. Teoksessa Timo Koivurova Elina Pirjatanniemi (toim.): Ihmisoikeuksien käsikirja. Helsinki 2014, s Hallberg, Pekka: Perusoikeusjärjestelmä. Teoksessa Pekka Hallberg Heikki Karapuu Martin Scheinin Kaarlo Tuori Veli-Pekka Viljanen: Perusoikeudet. Helsinki 2011, s Hammarberg, Thomas: The UN Convention on the Rights of the Child and How to Make it Work. Human Rights Quarterly (Vol. 12) 1990, s Hetemäki, Inka (toim.): Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirja. Unicef Suomi. Helsinki (Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirja 2011)

5 IV Hirvelä, Päivi Heikkilä, Satu: Ihmisoikeudet käsikirja EIT:n oikeuskäytäntöön. Helsinki Hodgkin, Rachel Newell Peter: Implementation Handbook for the Convention on the Rights of the Child. 3. uudistettu painos. Unicef Hoikkala, Susanna Lavikainen, Ville: Sattumuksia vai suunnitelmallisuutta? Selvitys sijaishuollon laadusta. Lastensuojelun Keskusliitto Husa, Jaakko Jyränki, Antero: Valtiosääntöoikeus. Helsinki Hämäläinen, Kati: Perhehoitoon sijoitettujen lasten antamat merkitykset kodilleen ja perhesuhteilleen. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 56/2012. Kangas, Urpo (toim): Oikeustiede Suomessa Helsinki Koivisto, Ida: Oikeusturva kehittyvä perusoikeus? Lakimies 6/2013, s Laaksonen, Sari: Huostaanoton, sijaishuollon ja jälkihuollon laatu. Teoksessa Annamaija Puonti Tuula Saarnio Anne Hujala (toim.): Lastensuojelu tänään. Helsinki 2004, s Melander, Ilmari: Lapsen huollosta. Yksityisoikeudellinen tutkimus I. Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen julkaisuja N:o 20. Vammala Mikkola, Matti Helminen, Jarkko: Lastensuojelu. Helsinki Narikka, Jouko (toim.): Sosiaali- ja terveyspalvelujen lainsäädäntö käytännössä. 2. uudistettu painos. Helsinki Nieminen, Liisa: - Lasten perusoikeudet. Helsinki Lasten perus- ja ihmisoikeussuojan ajankohtaisia ongelmia. Lakimies 2004/4, s Perus- ja ihmisoikeudet ja perhe. Helsinki Ojanen, Tuomas Scheinin Martin: Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja Suomen perusoikeusjärjestelmä. Teoksessa Pekka Hallberg Heikki Karapuu Martin Scheinin Kaarlo Tuori Veli-Pekka Viljanen: Perusoikeudet. Helsinki 2011, s

6 V Pajulammi, Henna: Lapsi, oikeus ja osallisuus. Helsinki Paunio, Riitta-Leena: Eduskunnan oikeusasiamies lapsen oikeuksien valvojana. Lakimies 6 7/2001, s Pellonpää, Matti Gullans, Monica Pölönen, Pasi Tapanila, Antti: Euroopan Ihmisoikeussopimus. 5. uudistettu painos. Helsinki (Pellonpää ym. 2012) Pölkki, Pirjo: Lastensuojelutyön tutkimus- ja kehittämistoiminta. Teoksessa Annamaija Puonti Tuula Saarnio Anne Hujala (toim.): Lastensuojelu tänään. Helsinki 2004, s Pösö, Tarja: - Kasvatustyö sijaishuollossa. Teoksessa Annamaija Puonti Tuula Saarnio Anne Hujala (toim.): Lastensuojelu tänään. Helsinki 2004, s Vakavat silmät ja muita kokemuksia koulukodista. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- kehittämiskeskuksen tutkimuksia 133. Helsinki, Stakes Lapsen etu, oikeudet ja näkökulma moraalisina kannanottoina. Teoksessa Hannele Forsberg Leena Autonen-Vaaraniemi (toim.): Kiistanalainen perhe, moraalinen järkeily & sosiaalityö. Tampere 2012, s Räty, Tapio: - Lastensuojelulaki Käytäntö ja soveltaminen. Helsinki Lastensuojelulaki Käytäntö ja soveltaminen. Helsinki Scheinin, Martin: Perusoikeuskonfliktit. Teoksessa Tuuli Heinonen Juha Lavapuro (toim.): Oikeuskulttuurin eurooppalaistuminen. Ihmisoikeuksien murroksesta kansainväliseen vuorovaikutukseen. Helsinki 2012, s Saastamoinen, Kati: Lapsen asema sijaishuollossa käsikirja arjen toimintaan. Helsinki Siltala, Raimo: Johdatus oikeusteoriaan. Helsinki Taskinen, Sirpa: - Lasten psykososiaaliset palvelut ja lastensuojelu. Annamaija Puonti Tuula Saarnio Anne Hujala (toim.): Lastensuojelu tänään. Helsinki 2004, s

7 VI - Lastensuojelulaki (417/2007) soveltamisopas. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, oppaita 65. Vaajakoski Lastensuojelulain soveltaminen. Helsinki Tuori, Kaarlo Kotkas, Toomas: Sosiaalioikeus. Helsinki Valkonen, Leena: Kuka on minun vanhempani? Perhehoitonuorten vanhempisuhteet. Tutkimuksia 52. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Viljanen, Veli-Pekka: - Perusoikeuksien rajoitusedellytykset. Helsinki Perusoikeuksien rajoittaminen. Teoksessa Pekka Hallberg Heikki Karapuu Martin Scheinin Kaarlo Tuori Veli-Pekka Viljanen: Perusoikeudet. Helsinki 2011, s VIRALLISLÄHTEET Eduskunnan oikeusasiamies: Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2013, K 2/2014 vp. Helsinki Eduskunnan oikeusasiamies: Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2014, K 3/2015 vp. Helsinki HE 309/1993 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta. HE 225/2004 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi lastensuojelulain muuttamisesta HE 252/2006 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle lastensuojelulaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 225/2009 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi lastensuojelulain, vankeuslain 4 20 luvun sekä tutkintavankeuslain 2 luvun 5 :n muuttamisesta. HE 302/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle yksityisiä sosiaalipalveluja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. HE 331/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi lastensuojelulain 50 :n, perhehoitajalain ja omaishoidon tuesta annetun lain muuttamisesta.

8 VII HE 108/2014 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi sosiaalihuollon asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ja rajoitustoimenpiteiden käytön edellytyksistä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 164/2014 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi HE 256/2014 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle perhehoitolaiksi. HE 285/2014 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen valitusmenettelyä koskevan valinnaisen pöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Komiteamietintö 1992:3: Perusoikeuskomitean mietintö. Valtion painatuskeskus, Helsinki (KOM 1992:3) Komiteamietintö 1995:12: Lapsioikeudellista päätöksentekomenettelyä selvittäneen toimikunnan mietintö. Sosiaali- ja terveysministeriö (KOM 1995:12) PeVL 5/2006 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hallituksen esityksestä laiksi lastensuojelulain muuttamisesta. PeVL 58/2006 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hallituksen esityksestä lastensuojelulaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. PeVL 36/2014 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hallituksen esityksestä sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. PeVM 25/1994 vp: Perustuslakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta. StVM 7/2006 vp: Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä laiksi lastensuojelulain muuttamisesta. StVM 27/2014 vp: Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä sosiaalihuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston valvontaohjelmia 4:2012: Lastensuojelun ympärivuorokautinen hoito ja kasvatus, valtakunnallinen valvontaohjelma Helsinki 2012.

9 VIII Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston selvitys 1:2013: Itsemääräämisoikeuden toteutuminen sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa palveluissa: lastensuojelussa, vammaispalveluissa, mielenterveyspalveluissa ja päihdehuollossa. Helsinki 2013.(Valvira 1:2013) Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Tamminen Tarja (toim.): Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan havaintoja. Helsinki Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:19: Toimiva lastensuojelu selvitysryhmän loppuraportti. Helsinki Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2014:4: Lastensuojelun laatusuositus. Helsinki Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoraportti: Lastensuojelu Tilastoraportti 26/2014. Helsinki 2014.(Lastensuojelu 2013) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoraportti: Lastensuojelu Tilastoraportti 25/2015. Helsinki 2015.(Lastensuojelu 2014) Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset 6/2012: Tuloksellisuustarkastuskertomus, Lastensuojelu. Helsinki MUUT LÄHTEET Council of Europe: Guidelines of the Committee of Ministers of the Council of Europe on child-friendly justice. Council of Europe Publishing Kuntalehti: Kiireellisen sijoituksen lakimuutos ihmetyttää [ ( ). Lastensuojelun Keskusliitto: Oikeusturvakeinot lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa. Helsinki Ulkoministeriö: Yleissopimus lapsen oikeuksista (1989). [ > Toiminta ja tavoitteet > Kaikki toiminta A Ö > Kansainväliset sopimukset > Ihmisoikeussopimukset ja raportit > YK:n voimassa olevat ihmisoikeussopimukset > Yleissopimus lapsen oikeuksista (1989)] ( ).

10 IX United Nations, General Assembly, Resolutions adopted by the general Assembly [on the report of the Third Committee (A/64/434)] 64/142 Guidelines for the Alternative Care of Children (A(RES/64/146). Vario Pipsa, Barkman Johanna, Kiili Johanna, Nikkanen Marko, Oranen Mikko & Tervo Jaana: Suojele unelmia, vaali toivoa Nuorten suositukset lastensuojelun ja sijaishuollon laadun kehittämiseksi. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2012:6 Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Apua yhdenvertaisuusvaltuutetulta. [ > Asiakaspalvelu > Apua yhdenvertaisuusvaltuutetulta] ( ). OIKEUSTAPAUKSET Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Leander v. Ruotsi, no. 9248/81, Hokkanen v. Suomi, no /92, L. v. Suomi, no /94, K. ja T. v. Suomi no /94, M. N v. Suomi, Korkein hallinto-oikeus KHO:2006:73 KHO t KHO:2015:38 Hallinto-oikeudet Hämeenlinnan HaO t. 02/0499/4 Helsingin HaO t. 09/0963/6 Valtioneuvoston oikeuskanslerin päätökset OKV 4/50/2013, annettu

11 X Eduskunnan oikeusasiamiehen päätökset EOA 1287/4/05, annettu EOA 682/4/2005, annettu EOA 3904/4/06 ja 347/4/07, annettu AOA 1516/4/12, annettu AOA 1001/3/12, annettu AOA 1558/4/12, annettu AOA 4371/4/11, annettu AOA 4382/4/12, annettu AOA 4511/4/11, annettu AOA 2833/4/13, annettu AOA 2777/4/12, annettu AOA 1672/4/2014, annettu AOA 3001/4/14 ja 3851/4/14, annettu LAPSEN OIKEUKSIEN KOMITEA A/RES/66/138: Optional Protocol to the Convention on the Rights of the Child on a communications procedure, CRC/C/5: General guidelines regarding the form and content of initial reports, CRC/C/33: Overview of the reporting procedures, CRC/C/58: General guidelines for periodic reports, CRC/GC/2002/2: General Comment no. 2 (2002), The role of independent national human rights institution in the promotion and protection of the rights of the child. CRC/C/GC/12: General Comment no. 12 (2009), The right of the child to be heard.

12 XI CRC/C/GC/14: General Comment no. 14 (2013), On the right of the child to have his or her best interests taken as a primary consideration (art. 3, para. 1). CRC/C/FIN/15/Add.272: Concluding observations of the Committee on the Rights of the Child: Finland, CRC/C/FIN/CO/4: Concluding observations of the Committee on the Rights of the Child: Finland,

13 XII LYHENNELUETTELO art. artikla AOA CRC EIS EIT EOA HE HL KHO KOM LOS LHL LSL PeVM PL YK vp eduskunnan apulaisoikeusasiamies Convention on the Rights of a Child Euroopan ihmisoikeussopimus Euroopan ihmisoikeustuomioistuin eduskunnan oikeusasiamies hallituksen esitys hallintolaki korkein hallinto-oikeus komitea mietintö Lapsen oikeuksien sopimus Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta lastensuojelulaki perustuslakivaliokunnan mietintö Suomen perustuslaki Yhdistyneet kansakunnat valtiopäivät

14 XIII KUVIOT JA TAULUKOT Kuvio 1. Lastensuojelun kokonaisuus.

15 1 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen tausta Viime aikoina lastensuojelu on noussut esille eri medioissa traagisten perhesurmien takia. Tällaisten tapahtumien jälkeen usein mietitään lastensuojelun pääperiaatetta, josta säädetään lastensuojelulain (LSL, 417/2007) ensimmäisessä pykälässä; lapsella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Joissain tapauksissa, kun tavoitellaan lapsen etua sekä lapselle turvallisinta ympäristöä, on sijaishuolto lapselle paras vaihtoehto. Kodin ulkopuolella sijaishuollossa olevien lasten ja varsinkin kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä on kasvanut vuodesta 2005 aina vuoteen 2014, jolloin määrä kääntyi vihdoin hiukan laskuun. Kodin ulkopuolella sijoitettuja lapsia oli vuonna 2014 kaiken kaikkiaan lasta, joista huostassa oli lasta. Kaikista kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista 38 % oli perhehoidossa, 12 % ammatillisessa perhehoidossa 39 % laitoshuollossa ja 11 % muussa huollossa. 1 Lastensuojelulaissa on turvattu yhteydenpito-oikeus lapsen ja tämän läheisten välillä. Lapsella on siis oikeus jatkuviin ja turvallisiin ihmissuhteisiin myös sijaishuollon aikana. Yhteydenpito voidaan toteuttaa viikonloppulomilla vanhempien kotona tai vanhempien vierailuilla sijoituspaikassa. Lapsella on oikeus myös pitää yhteyttä läheisiinsä esimerkiksi puhelimen, sähköpostin tai sosiaalisen median avulla. Kansallisen lainsäädännön lisäksi myös Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimus (LOS, SopS 59 60/1991) ja Euroopan ihmisoikeussopimus (EIS, SopS 18 19/1990) velvoittavat valtioita kunnioittamaan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita vanhempiinsa. Kuitenkin, vaikka viranomaisilla on velvollisuus edistää yhteydenpitoa sijaishuollon aikana, on lapsen etu aina ensisijainen. Jos yhteydenpidosta ei ole päästy sopimukseen lapsen läheisten kanssa ja yhteydenpidon katsotaan vaarantavan lapsen edun sekä sijaishuollon tarkoituksen toteutumisen, voidaan sitä rajoittaa tietyin edellytyksin. Yhteydenpitoa lapsen ja tämän läheisten välillä voidaan rajoittaa muun muassa tapaamisia tai puheluita rajoittamalla. 2 1 Lastensuojelu 2014, s Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten lukumäärä vähenin vajaan prosentin vuoteen 2013 verrattuna. Huostassa olevien lasten määrä laski 1,4 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Kiireellisesti sijoitettuja lapsia oli vuonna 3 773, joka oli 10 prosenttia vähemmän, kuin vuonna Räty 2015, s

16 2 Lastensuojelulain 11 luvussa säädetään rajoitustoimenpiteistä, joita voidaan käyttää sijaishuollon aikana. Rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää ainoastaan laitoshuoltona järjestettävässä sijaishuollossa, yhteydenpidon rajoitusta lukuun ottamatta, jota voidaan soveltaa myös perhehoidossa. Rajoitustoimenpiteiden tarkoituksena on varmistaa, että huostaanoton tarkoitus toteutuu sekä suojata lasta, toista henkilöä tai omaisuutta. Koska rajoitustoimenpiteillä puututaan aina yksilön perus- ja ihmisoikeuksiin 3, on rajoituksia käytettävä vain siinä määrin kun on todella tarve ja niiden on perustuttava täsmällisiin ja tarkkarajaisiin laissa määriteltyihin edellytyksiin. 4 Valviran tekemän selvityksen mukaan itsemääräämisoikeuden ja rajoitustoimenpiteiden käyttöön liittyvissä säädöksissä ja käsitteissä on ollut epäselvyyksiä, vaikka lastensuojelulaissa niistä onkin varsin yksityiskohtaisesti säädetty. 5 Myös valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksesta käy ilmi, ettei rajoitustoimenpiteitä tunneta kaikissa sijaishuoltopaikoissa, eikä niitä käytetä säännösten mukaisesti. 6 Nämä epäselvyydet ovat johtaneet vääränlaisiin toimintatapoihin sijaishuollossa, kuten esimerkiksi yhteydenpidon rajoittamiseen ilman päätöstä. Lisäksi lapsiasiavaltuutetun toimiston toteuttamalla sijaishuollon kiertueella kävi ilmi, että laitosten omien sääntöjen ja lainmukaisten rajoitustoimenpiteiden välisessä rajanvedossa on ongelmia. 7 Yhteydenpidon rajoittamisen päätöksenteossa on ollut ongelmatilanteita jo ennen lastensuojelussa tehtyä kokonaisuudistusta. 8 Silloinkin ongelmia on tuottanut rajoituspäätöksien sisällölliset ja menettelylliset puutteet tai päätöksen puuttuminen kokonaan. Esimerkiksi perhesijoituksissa oli lapsen yhteydenpitoa voitu rajoittaa jopa vuodeksi ilman, että siitä olisi ollut sovittu huoltosuunnitelmassa tai tehty rajoituspäätöstä. 9 Voidaankin katsoa, että lastensuojelulakiin tehdyt muutokset ja tarkennukset olivat tarpeellisia. Edellä mainituista 3 Perusoikeudet ovat yksilölle ja joissain tapauksissa ryhmille kuuluvia vahvoja oikeuksia suhteessa julkiseen valtaan. Perusoikeudet ovat yhteiskunnan arvovalintoja, joiden on katsottu olevan niin perustavia, että ne on kirjattu perustuslakiin ja suojata tämän erityisasema. Scheinin 2012, s Ihmisoikeudet taas ovat kansainvälisillä ihmisoikeussopimuksilla jokaiselle yhtäläisesti turvattuja oikeuksia. Sisällöllisesti perus- ja ihmisoikeudet ovat samankaltaisia ja turvaavat hyvin pitkälti samanlaisia oikeuksia. Ojanen Scheinin 2011, s Räty 2012, s. 457 ja Valvira 1:2013, s Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus 2012, s Lapsiasiavaltuutetun toimisto järjesti vuonna 2011 Uskomme sinuun Usko sinäkin - sijaishuollon kiertueen, joka vieraili kuudessa eri kaupungissa ja tapasi noin vuotiasta lastensuojelun asiakasta. Kiertueen pohjalta tehtiin raportti Suojele unelmia, vaali toivoa Nuorten suositukset lastensuojelun ja sijaishuollon laadun kehittämiseksi, Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2012:6. 8 Uusi lastensuojelulaki astui voimaan Sitä ennen lakia uudistettiin jo rajoitustoimenpiteiden osalta voimaan tulleella lailla, jonka muutokset sisällytettiin uuteen lakiin lähes muuttumattomina. 9 KOM 1995:12, s. 24 ja

17 3 selvityksistä voi kuitenkin päätellä, että lain soveltamisessa on yhä edelleen ongelmia, joten aiheen tarkastelua voidaan pitää ajankohtaisena. Eduskunnan oikeusasiamiehelle tehdään paljon kanteluita yhteydenpidon rajoittamisesta ja se onkin viime vuosien aikana antanut useita ratkaisuja rajoitustoimenpiteistä. Esimerkiksi vuonna 2013 eduskunnan oikeusasiamiehelle lastensuojelun sijaishuollosta tehdyistä kanteluista noin kolmasosa käsitteli yhteydenpitoa. Kanteluiden lisäksi, sijaishuollossa oleviin lapsiin lainvastaisesti kohdistettuja rajoitustoimenpiteitä tulee esille myös eduskunnan oikeusasiamiehen tekemien tarkastusten kautta. Esimerkiksi vuonna 2012 erääseen yksityiseen lastensuojelulaitokseen tehtiin kantelun perusteella ennalta ilmoittamaton tarkastus. Tarkastuksessa kävi ilmi, että laitos oli käyttänyt rajoittamistoimenpiteitä lastensuojelulain vastaisesti ja näin ollen se oli puuttunut sijaishuollossa olevien lapsien perusoikeuksiin väärin perustein. 10 Sääntelyn ja valvonnan merkitys korostuu, kun kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut ja lastensuojelulaitoksia voivat ylläpitää valtion ja kuntien lisäksi myös yksityiset yhteisöt. Yksi kunta voi ostaa lastensuojelun palveluita monelta eri palveluntuottajalta, mikä tekee palvelukentän hyvin pirstaleiseksi ja näin ollen valvontatyö voi hankaloitua. 11 Muun muassa valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksesta käy ilmi, että sijaishuollon valvonta ei ole ollut kattavaa ja riittävää. 12 Rajoitustoimenpiteet puuttuvat sijaishuollossa olevan lapsen perusoikeuksiin ja itsemääräämisoikeuteen, jonka vuoksi aihe on lapsen oikeuksien ja oikeusturvan kannalta hyvin merkittävä. Sijaishuollossa olevan lapsen yksi tärkeimmistä oikeuksista on yhteydenpitooikeus vanhempiin ja muihin läheisiin. Useista selvityksistä voi huomata, että viranomaisilla on ollut ongelmia rajoitustoimenpiteiden käytössä ja niiden tunnistamisessa. 13 Lastensuojelu ja yhteydenpidon rajoittaminen on perus- ja ihmisoikeusherkkä alue, sen mahdollistaessa hyvinkin voimakkaan puuttumisen lapsen ja vanhempien oikeuksiin. Sen lisäksi lastensuojelua, tai tarkemmin yhteydenpidon rajoittamista on tarkasteltu oikeustieteellisissä tutkimuksissa varsin vähän. Näin ollen yhteydenpidon rajoittaminen on aihealueena varsin tärkeä ja ajankohtainen. 10 AOA 1001/3/2012 ( ) 11 Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston valvontaohjelmia 4:2012, s Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus 2012, s Muun muassa valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus 2012, sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan havaintoja 2014 ja itsemääräämisoikeuden toteutuminen sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa palveluissa, selvityksiä 1:2013.

18 4 1.2 Tutkimuskysymys, tutkimuksen rajaukset ja metodi Tutkimuksen lähtökohtana on LSL 11 luku, joka käsittelee rajoitustoimenpiteitä sijaishuollossa, sekä erityisesti LSL 62, jossa säädetään yhteydenpidon rajoittamisesta. Tämän kirjoituksen tarkoitus ja samalla tutkimuskysymys on tarkastella millä perusteilla yhteydenpitoa voidaan rajoittaa lapsen ollessa sijaishuollossa. Koska perusoikeudet liittyvät tiiviisti rajoittamisiin, tutkin myös mitä perusoikeuksia näillä toimilla rajoitetaan ja millä edellytyksillä rajoitukset ovat mahdollisia. Tarkoituksenani on myös selvittää milloin on kyse tavanomaisesta kasvatuksesta ja milloin perusoikeuksien rajoituksesta ja mikä ero näiden kahden välillä on. Rajoitustoimenpiteitä käytettäessä henkilön oikeusturva on tärkeässä osassa. Näin ollen yhtenä tutkimuskysymyksenä on millaisia oikeussuojakeinoja asianosaisella on tilanteessa, jossa rajoituksia on tehty lainvastaisesti. Pyrin myös selvittämään eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisujen sekä hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen perusteella, että löytyykö lainvastaisesti tehtyjen yhteydenpidon rajoittamisten välillä yhtäläisyyksiä. Sijaishuollossa voidaan käyttää useita eri rajoitustoimenpiteitä, mutta tässä tutkimuksessa keskitytään yhteydenpidon rajoittamiseen ja muita rajoituksia ainoastaan sivutaan. Koska lastensuojelulain mukaan yhteydenpidon rajoittaminen on mahdollista vain perhehoidossa tai laitoshuollossa olevalla huostaanotetulla lapsella 14, keskitytään tässä tutkimuksessa vain LSL 57 :n mukaisiin lastensuojelulaitoksiin ja 56 :n mukaiseen perhehoitoon. Lapsella tässä tutkimuksessa tarkoitetaan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti alle 18- vuotiasta. 15 Tutkimusmetodina tässä tutkielmassa käytetään oikeusdogmatiikkaa eli lainopillista tutkimusmenetelmää. Lainoppi tulkitsee ja systematisoi voimassa olevia oikeussääntöjä ja se perustelee tulkintakannanoton vallitsevasta oikeuslähdeopista sekä tulkintateoriasta johdettujen perusteiden avulla. Oikeudellisen tulkinnan tarkoitus on selvittää voimassa olevan oikeuden sisältö, kun taas systematisoinnilla tarkoitetaan oikeudellisen tulkintakontekstin ymmärtämistä. Tutkielman tarkoitus on selvittää, kuinka yhteydenpidon rajoittamista tulisi 14 Räty 2012, s Huostassapito lakkaa automaattisesti, kun lapsi täyttää 18 vuotta, jos se ei ole muista syistä aiemmin päättynyt. Sijaishuollon päättymisen jälkeen lapselle tai nuorelle on järjestettävä jälkihuoltoa tämän tarvitsemassa laajuudessa. Jälkihuollon tarkoitus on sijoituksen jälkeen tukea lasta ja nuorta tämän kasvussa aikuisuuteen ja vastuullisuuteen. Jälkihuolto voi olla esimerkiksi taloudellisen tuen järjestämistä. Jälkihuolto on subjektiivinen oikeus ja sen järjestämisvelvollisuus päättyy, kun nuori täyttää 21 vuotta. Räty 2015 s ja

19 5 voimassa olevan oikeuden mukaan arvioida. 16 Tarkastelen siis rajoitustoimenpiteiden käytön mahdollistavia ja sitä rajoittavia säännöksiä lastensuojelulaissa. Hyödynnän tutkielmassa myös lakien esitöitä, oikeuskirjallisuutta, eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuja sekä olemassa olevaa hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä. 16 Siltala 2001, s

20 6 2 LAPSI LASTENSUOJELUN ASIAKKAANA 2.1 Lapsen oikeudet ja lapsen edun periaate Tämän tutkielman tarkoitus on käsitellä, kuinka yhteydenpidon rajoitus vaikuttaa lapsen oikeuksiin. Sen ymmärtämiseksi onkin syytä avata lapsen oikeuksiin ja lastensuojeluun liittyviä käsitteitä ja lainsäädäntöä. Lastensuojelulain lähtökohta on turvata lapsen etu ja se on myös tärkein arviointiperuste lastensuojelulain mukaisissa toimenpiteissä. Tämä lapsen edun turvaamisen periaate käy ilmi LSL 4 :ssä, jonka ensimmäisen momentin mukaan lastensuojelussa on aina otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu. 17 Lapsen edusta ja oikeuksista säännellään lastensuojelulain lisäksi muun muassa perustuslaissa (PL, 731/1999), laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (LHL 361/1983), YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Ennen lapsioikeuden kehittymistä suomalaisessa lainsäädännössä lapsen etua arvioitaessa määräävänä näkökulmana oli aikuisen näkökulma. 18 Muutos lapsioikeuden kehittymisestä oli kytenyt jo vuosikymmeniä, mutta luvun jälkipuoliskolla lapsen oikeudellista asemaa koskevaa lainsäädäntöä alettiin uudistaa. 19 Ajatusmaailma muuttui vuonna 1984, kun laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta ja laki lastensuojelusta (683/1983) astuivat voimaan, ja aikuisen näkökulman sijasta tilannetta alettiin arvioida lapsen näkökulmasta. Keskeiseksi ajatukseksi muotoutui, että lapsi on omien oikeuksiensa subjekti. 20 Lapsen oikeussubjektiudella tarkoitetaan, että lapsi on omien oikeuksiensa haltija ja yksilö, jolla on oikeus ihmisoikeuksiin syntymästään lähtien. 21 Suomen perustuslaissa turvataan perusoikeudet kaikille ihmisille ikään katsomatta. 22 Perustuslaissa säädetään, että valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa (PL 1.2 ), näin ollen kaikille on turvattu edellä mainitut oikeudet. Vaikka PL 1.2 :ssä jo säädetään 17 Räty 2012, s Lapsioikeutta ja lapsen etua on tutkittu jo 1930-luvulla, kun Ilmari Melander käsitteli sitä teoksessaan Lapsen huollosta. Melander toteaa, että lapsen edun on oltava määräävänä tekijänä lapsen huollossa. Hän on kuitenkin myös huomauttanut, että käytännössä lapsen edun toteutuminen kaikissa asioissa on mahdotonta ja että lapsen etu on usein vaikea määritellä sekä se voi usein olla ristiriidassa huoltajan edun kanssa. Ks. lisää Melander 1939, s Kangas 1998, s Mikkola Helminen 1994, s Hammarberg 1990, s Ks. KOM 1992:3, s 182. Ainoa perustuslaissa mainittu ikää koskeva poikkeus on ääni- ja äänestysoikeutta koskeva 18 vuoden ikäraja (PL 14.1 ja 14.2 ).

21 7 perusoikeuksien taustasta ja siitä, että ne koskevat kaikkia, on lasten tasa-arvoisesta kohtelusta säädetty erikseen PL 6.3 :ssä. Tämän mukaan lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikutta itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Näin ollen lapsille on turvattu perustuslaissa kaikki samat oikeudet kuin aikuisille. 23 Toinen käännekohtana lapsen oikeuksien kehityksessä oli YK:n lapsen oikeuksien sopimus, jolloin lasten oikeuksista tuli virallisesti ihmisoikeuksia. 24 YK:n lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa ja Suomessa se tuli voimaan Toisin kuin useat muut valtiot, Suomi ei tehnyt sopimukseen varaumia. 25 Lapsen oikeuksien yleissopimus on lailla ja asetuksella voimaan saatettu ihmisoikeussopimus, joten se on sopimusvaltioita, eli myös Suomea, sitova kansainvälisoikeudellinen instrumentti. Suomi on siis sitoutunut noudattamaan sopimusta ja tarvittaessa muuttamaan lakejaan ja toimintatapoja sopimusta vastaaviksi. 26 Näin ollen se velvoittaa kaikkia viranomaistehtäviä hoitavia toimimaan sopimuksen mukaisesti. Vaikka lapsen oikeuksien komitea on lapsen etua koskevassa yleiskommentissa tuonut esille, että sopimuksen tulisi ohjata myös huoltajien päätöksentekoa, ei sopimus velvoita suoraan vanhempia. 27 Lapsen oikeuksien sopimus kansainvälisenä ihmisoikeussopimuksena antaa kansalliselle lainsäädännölle vähimmäistason. Myös lastensuojelunlain on tällöin vastattava kaikilta osin näitä kansainvälisiä velvoitteita. 28 On kuitenkin muistettava, että lapsen oikeuksien sopimus tarjoaa vasta vähimmäistason ihmisoikeuksille. Suomen tulisikin pystyä vauraana ja kehittyneenä valtiona toteuttamaan lapsen oikeuksia laajemmin, kuin esimerkiksi maan, joka taistelee nälänhätää vastaan. Lapsen oikeuksien sopimuksen tarkoitus on turvata kai- 23 Pajulammi 2014, s Nieminen 2013, s valtiota on tehnyt lapsen oikeuksien sopimukseen varaumia, joista osa koskee sopimuksen neljää yleisperiaatetta. Varaumia on perusteltu esimerkiksi šarian lain ja islamin ensisijaisuudella sekä kansallisen perustuslain ensisijaisuudella. Hakalehto-Wainio 2014, s de Godzinsky LM 2015, s Kansainvälisoikeudellisia velvoitteita syntyy valtioiden ja muiden kansainvälisten oikeussubjektien kuten kansainvälisten järjestöjen toimin, esimerkiksi kahden- tai useammanvälisin sopimuksin. Näin ollen myös ihmisoikeussopimukset kansainvälisinä sopimuksina luovat suoria velvoitteita vain valtioille. Jyränki Husa 2012, s Ks. myös CRC/C/GC14, kohdat 10 ja 37. Komitea on yleiskommentissaan sopimuksen täytäntöönpanotoimenpiteistä tuonut esille, että vaikka täytäntöönpano on sopimusvaltioiden velvollisuus, on siihen osallistettava kaikki yhteiskunnan sektorit sekä myös lapset itse. Käytännössä lasten oikeuksien kunnioittamiseen ja takaamiseen liittyvät velvollisuudet eivät koske ainoastaan valtioita ja niiden määräysvallassa olevia palveluita, vaan myös lapsia, vanhempia, järjestöjä ja ei-valtiollisia palveluita. CRC/GC/2003/5, kohta Hakalehto-Wainio 2014, s. 139.

22 8 kille lapsille yhtäläiset oikeudet. Sen tarkoitus ei ole vain täyttää lapsen tarpeita, vaan taata ja toteuttaa lapsen oikeudet. 29 Lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista valvoo YK:n lapsen oikeuksien komitea. Sopimusvaltiot toimittavat komitealle määräaikaisraportteja sopimuksen mukaisten oikeuksien täytäntöönpanotoimista sekä näiden oikeuksien toteutumisen edistymisestä omassa maassaan. 30 Näiden raporttien perusteella komitea antaa sopimusvaltiolle suosituksia toimenpiteistä, joita valtion pitäisi tehdä sopimuksen täytäntöön panemiseksi. 31 Lapsen oikeuksien komitea on erikseen nimennyt sopimuksen neljä yleisperiaatetta, joiden mukaisesti sopimusta tulisi tulkita ja joiden perusteella sopimuksen osapuolten toimintaa arvioidaan. Nämä periaatteet ovat syrjinnän kielto (art. 2), lapsen etu (art. 3), oikeus elämään ja kehittymiseen (art. 6) sekä oikeus tulla kuulluksi (art. 12). Komitea on linjannut, että nämä periaatteet tulee ottaa huomioon kaikkien sopimuskohtien tulkinnassa. 32 Nämä periaatteet tulee huomioida myös lastensuojelulain mukaista yhteydenpidon rajoittamispäätöstä tehdessä, koska päätös ei voi olla lapsen oikeuksien sopimuksen mukainen, jos sopimusta ei ole tulkittu kokonaisvaltaisesti. LOS 6 artiklan mukaan valtion on turvattava lapselle henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset mahdollisimman hyvin. Lastensuojelussa periaatteen mukainen oikeus on turvattu muun muassa LSL 1 ja 2, joissa säädetään lastensuojelun tarkoituksesta ja siitä kenellä on vastuu lapsen hyvinvoinnista. Jos hyvinvointia ei voida taata, tulee valtion puuttua kasvatukseen, esimerkiksi huostaanotolla ja tapaamisten rajoittamisella. LOS 2 artiklan syrjimättömyyden periaate ei varsinaisesti tule esille lastensuojelulaissa, mutta sosiaalihuollon asiakaslaki (812/2000) velvoittaa kohtelemaan asiakkaita ilman syrjintää, myös lastensuojelun asiakkaita. 33 Komitean määrittelemät lapsen edun ensisijaisuuden (3 art.) ja osallisuuden (12 art.) periaatteet ovat 29 Hakalehto-Wainio 2012, s Suomi on antanut määräaikaisraportin nyt neljä kertaa, vuosina 1994, 1998, 2003 ja Viimeisimmät suositukset komitea on antanut Suomelle vuonna Ks. lisää Ulkoministeriö > Toiminta ja tavoitteet > Kaikki toiminta A Ö > Kansainväliset sopimukset > Ihmisoikeussopimukset ja raportit > YK:n voimassa olevat ihmisoikeussopimukset > Yleissopimus lapsen oikeuksista (1989). 31 Hakalehto-Wainio DL 2011, s Lapsen oikeuksien komitea on viimeisimmässä määräaikaisraportissa pitänyt myönteisenä, että lastensuojelulain säännöksiä on täsmennetty muun muassa huostaanotosta ja kiireellisestä sijoituksesta ja että lastensuojelulakiin on sisällytetty lapsen edun huomioimisen periaate. Komitea on kuitenkin ollut huolestunut laitoksiin sijoitettujen lasten kasvavasta määrästä, sijaisperhehoidon vähyydestä sekä sijaishuollon yhtenäisten kansallisten standardien puuttumisesta. Komitea on ilmaissut huolensa myös siitä, ettei laitoksiin sijoitetuille lapsille ole tarjolla tehokkaita valitusmenettelyitä. Komitean raportissa tuli esille myös se, ettei laitoksiin sijoitetut lapset pääse välttämättä aina osallistumaan yleisopetukseen, eivätkä he saa tarvittavia mielenterveyspalveluja. Suomi ei myöskään ole komitean havaintojen mukaan huolehtinut perheiden jälleenyhdistämisen tukemista. Ks. CRC/C/FIN/CO/4. 32 CRC/C/5, kohta 13, CRC/C/33, kohta 5 ja CRC/C/58, kohdat HE 225/2004 vp, s. 85.

23 9 myös lastensuojelulaissa edustettuna. LSL 4 :n mukaisesti lastensuojelussa lapsen etu on ensisijainen ja LSL 5 :n mukaan lapsen mielipide ja toivomukset on otettava häntä koskevassa asiassa huomioon. Myös yhteydenpidon rajoittamispäätöstä tehdessä nämä seikat on huomioitava. Vaikka periaatteet on kirjattu lakiin, on komitea Suomen kohdalla usein huomauttanut lapsen edun riittävästä kunnioittamisesta sekä siihen, ettei laista huolimatta lapsia kuulla esimerkiksi huostaanottoasioissa tarpeeksi. 34 Lapsen oikeuksien sopimuksen ydinperiaatteena pidetään artiklaa 3 (1), jonka mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuimen, hallintoviranomaisen tai lainsäädäntöelimen toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. 35 Tämä artikla on myös huomioitu lastensuojelulain uudistuksessa, kun lastensuojelun keskeisiä periaatteita koskevassa säännöksessä (4 ) on pyritty määrittelemään aikaisempaa tarkemmin lapsen edun käsitettä. 36 LSL 4 :n perusteluissa käy ilmi, että lastensuojelun kantava periaate on lapsen etu ja se on lastensuojelun tärkein periaate. Lain esitöistä ilmenee, että kaikki pykälän arviointiseikat tulee ottaa huomioon, jotta lapsen oikeuksien sopimuksen mukaiset oikeudet toteutuvat kokonaisvaltaisesti. Lainvalmistelussa onkin korostettu, että uuden lastensuojelulain tarkoituksena on turvata lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti erityisesti oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun tilanteissa, joissa lapsen hyvinvointi voi vaarantua. 37 Lapsen etu on monessa toiminnassa ydinperiaatteena, mutta mitä lapsen etu sitten todellisuudessa on? Jotta lapsen etua voidaan tulkita, on käsitettä avattava, koska varsinaisesti lapsen edun käsite ei vielä ilmaise mitä se on. 38 Englanninkielisessä versiossa lapsen oikeuksien sopimuksessa lapsen etu on ilmaistu best interests of a child, joten suomenkielinen versio ei täysin vastaa tätä ilmaisua. Englanninkielisen ilmaisun mukaisesti tulisi arvioida lapsen edut, eli kaikki lapsen elämässä keskeisenä olevat intressit, joiden pitää olla ensisijalla päätettäessä lapseen liittyvästä asiasta. 39 Lapsen edun toteutumisen yhteydessä 34 CRC/C/15/Add.272, kohdat ja CRC/C/FIN/CO/4 kohdat Hakalehto-Wainio 2012, s Lapsen edun ensisijaisuus on otettu huomioon LSL 4 :n lisäksi muun muassa LSL 40 :ssä ja 32 :ssä. 37 HE 252/2006 vp, s ja 117. Lapsen etua ja osallisuutta koskevat säännökset olivat jo vuoden 1983 lastensuojelulaissa (683/1983). Nykyisessä lastensuojelulaissa säännöksiä lähinnä vain täsmennettiin ja selkiytettiin, jotta ne vastaisivat paremmin lapsen oikeuksien sopimusta. Tällä haluttiin korostaa myös lapsen edun ja osallistumisoikeuden välistä yhteyttä 38 Räty 2012, s Lasten oikeuksien sopimuksen käsikirjassa on otettu kantaa siihen, että suomennos on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu, ei olisi kovin onnistunut. Englannin kielisessä sopimuksessa tämä on ilmaistu

24 10 ei siis ole vain tiettyjä asioita jotka tulee selvittää, vaan se edellyttää kaikkien ratkaistavaan asiaan jollain tavalla yhteydessä olevien asioiden kokonaisvaltaista selvitystä. 40 Lapsen etua on harkittava aktiivisesti ja on myös pystyttävä osoittamaan, että sitä on arvioitu ja sen harkinta on ollut ensisijaista. 41 Lapsen oikeuksien komitea onkin korostanut lapsen edun laaja-alaisuutta ja sen yhteyttä kaikkiin sopimuksessa mainittuihin oikeuksiin. Erityisesti komitea on korostanut lapsen edun ja osallisuuden välistä yhteyttä, artiklat siis täydentävät toisiaan. Komitean näkemyksen mukaan lapsen etua ei voida arvioida, jos lapsella ei ole ollut mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon ja ilmaista mielipidettään. 42 Lapsen etua ei siis voida määritellä yleisesti tai tyhjentävästi, vaan kysymys on aina tapauskohtaisesta harkinnasta. YK:n lapsen oikeuksien komitea onkin todennut, että lapsen etu on siis joustava ja mukautuva käsite. Se pitäisi sopeuttaa ja määritellä tapauskohtaisesti kyseessä olevan lapsen tai kyseessä olevien lasten erityistilanteen mukaisesti, jolloin otetaan huomioon heidän henkilökohtainen tilanteensa, olosuhteet ja tarpeet. Yksittäisissä päätöksissä lapsen etu on arvioitava ja määriteltävä kyseisen lapsen erityistilanteessa. Kollektiivisissa päätöksissä, joita tekevät muun muassa lainsäätäjät, lasten yleinen etu on arvioitava ja määritettävä tietyn lapsiryhmän ja/tai lasten yleisten olosuhteiden perusteella. Molemmissa tapauksissa arvioinnissa ja määrittämisessä tulisi kunnioittaa kaikkia yleissopimukseen ja sen valinnaisiin pöytäkirjoihin sisältyviä oikeuksia. 43 Komitean kommentista voi päätellä, että tapauskohtaisen harkinnan lisäksi, lapsen edun toteutumiseksi vaaditaan kaikkien lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisten oikeuksien toteutumista. Lapsen etu on myös yksi nykylastensuojelun ydinkäsitteistä. Pösö on tuonut kirjoituksessaan esille, että vaikka lapsen etua pidetään ensisijaisena periaatteena muihin nähden, ei käsitteellä ole kuitenkaan yksiselitteistä teoreettista pohjaa. Koska lapsen etua joudutaan tulkitsemaan yksittäisten ihmisten erilaisissa elämäntilanteissa, ei ole aina selkeästi erotettavissa, onko päätöksessä kyse ensisijaisesti lapsen vai esimerkiksi vanhemman edusta. Koska käsitykset lapsen edusta voivat vaihdella eri tahojen välillä, voi ratkaisu jäädä teke- shall be a primary consideration, jonka tarkempi käännös olisi tällöin on ensisijaisesti harkittava lapsen etua. Näiden kahden sanamuodon välillä on hienoinen ero; Suomen otettava huomioon ei välttämättä edellytä varsinaista harkintaa, vaan se vaatii, että lapsen etu on itsestään asetettava etusijalle. Ensisijainen harkinta taas osoittaa, että lapsen etu ei ole ainut harkittava seikka, vaan sen rinnalla voi olla myös muita kilpailevia ihmisoikeuksia. Ks. Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirja Hakalehto-Wainio 2012, s Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirja 2011, s. 37 ja CRC/C/GC/14, kohta 43 ja CRC/C/GC/12, kohdat CRC/C/GC/14, kohta 32.

25 11 mättä lapsen edun mukaisesti. 44 Juuri Pösön esittämän ongelman vuoksi lapsen etu tulisikin nähdä ainoastaan juridisena käsitteenä, jota tulkittaisiin kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön pohjalta. Kun käsitettä tulkittaisiin ainoastaan juridisesti, ei jäisi tilaa niin sanotulle tunnepohjaiselle arvioinnille siitä, mikä lapselle on parasta. Tällaisissa tilanteissa lapsen todellinen, lapsen oikeuksien sopimuksen mukainen etu, saattaa helposti hämärtyä. Lastensuojelulain mukaisessa päätöksessä on siis aina kysymys lapsen elämään vaikuttavista erilaisista olosuhteista sekä niihin liittyvistä syy- ja seuraussuhteiden arvioinnista. 45 LSL 4 :n mukaisten periaatteiden mukaan lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomioon miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle; 1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet, 2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon, 3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen, 4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden, 5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen, 6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan sekä 7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen. Tämä lastensuojelulaissa esitetty lista arviointiseikoista on hyvin pitkälti samanlainen, kuin lapsen oikeuksien komitean lista. Arviointiperusteissa on kuitenkin yksi merkittävä ero, nimittäin lapsen oikeuksien komitea mainitsee ensimmäisenä arvioinnissa huomioon otettavana seikkana lapsen näkemykset, joka lastensuojelulaista löytyy vasta kuudentena. 46 Lapsen edun toteutuminen vaatii myös aina perusoikeuksien toteutumista. Nieminen on kirjoituksissaan tuonut esille, että lapsen etu toteutuu parhaiten tilanteissa, joissa lasten perusoikeudet huomioidaan, niiden rajoitukset ovat mahdollisimman vähäisiä ja ne turvataan riittävällä tavalla. 47 Hänen mielestään lapsen edun ratkaisemisessa lapsen oma mielipide on keskeisessä asemassa, johon velvoittaa sekä Suomen perustuslaki että YK:n lapsen oikeuksien sopimus. 48 Tähän tulisi pyrkiä myös yhteydenpidon rajoittamista koskevissa päätöksissä: lasta tulee kuulla ennen päätöstä, yhteydenpito-oikeus on turvattava ja sitä tulee rajoittaa mahdollisimman vähän. 44 Pösö 2012, s Räty 2012, s CRC/C/GC/14, kohta Nieminen 1990, s Nieminen LM 2004, s. 619.

26 Lastensuojelu ja sen tarkoitus Lastensuojelun ja lastensuojelulain tarkoitus on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lastensuojelutoimenpiteitä tarvitsevan lapsen asemasta on kansallisen lainsäädännön lisäksi säädetty myös lapsen oikeuksien sopimuksessa. Sopimuksen 9 artikla edellyttää valtioita kunnioittamaan perheen erottamattomuutta, ellei se ole lapsen edun vastaista. Jos lapsi on jouduttu erottamaan perheestään, on artiklan mukaan lapsella oikeus pitää kuitenkin yhteyttä läheisiinsä. LOS 19 artiklan mukaan lasta on suojeltava kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Lastensuojelua koskee lisäksi LOS 20 artikla, jonka mukaan lapsella, joka on vailla perheen turvaa tai jonka edun vastaista on pysyä perhepiirissä, on oikeus valtion antamaan erityiseen suojeluun tai tukeen. Tämä voi olla muun muassa sijaisperhehoitoa tai sijoitus lastensuojelulaitokseen. Sopimuksen 25 artikla taas velvoittaa sijoitetun lapsen hoidon ja muiden olosuhteiden tarkastamiseen tietyin väliajoin. 49 Edellä mainittuja oikeuksia pyritään turvaamaan kaikille lapsille edistämällä lasten hyvinvointia, kehittämällä palveluja kasvatuksen tukemiseksi sekä toteuttamalla lapsi ja perhekohtaista lastensuojelua. Lapsen hyvinvoinnin edistämisellä tarkoitetaan lapsen kasvuoloihin vaikuttamista sekä lasten ja huoltajien peruspalveluiden tukemista. Tällaiset toimet ovat ennaltaehkäisevää lastensuojelua, jolla pyritään turvaamaan ja edistämään lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia. Myös kasvatuksen tueksi kehitetyissä palveluissa, kuten esimerkiksi äitiys- ja lastenneuvoloissa, päivähoidossa ja opetuksessa saatava erityinen tuki, silloinkin kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana, on ehkäisevää lastensuojelua. Lapsen oikeus arvokkaaseen elämään sekä mahdollisuus turvallisiin ihmissuhteisiin pyritään turvaamaan lapsi- ja perhekohtaisella lastensuojelulla. Sen toimintatapoja voi olla: lastensuojelutarpeen selvitys, avohuollon tukitoimet, lapsen kiireellinen sijoitus, huostaanotto, kiireelliseen sijoitukseen ja huostaanottoon liittyvä sijaishuolto sekä jälkihuolto Hodgkin Newell 2007, s , , ja Taskinen, 2007, s

27 13 Kuvio 1. Lastensuojelun kokonaisuus. 51 Voidaan siis katsoa, että lastensuojelu hoitaa yhteiskuntaa huolehtimalla niin yleisistä oloista, kuin myös ehkäisemällä ongelmia. Lisäksi se korjaa ongelmia hoitamalla perheitä ja yksilöitä. 52 Lastensuojelulaki ja lapsenhuoltolaki ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Lapsenhuoltolaissa säädetään lastensuojelussakin noudatettavista lapsen huollon kriteereistä. 53 Ensisijaisesti lastensuojelun on pyrittävä tukemaan lapsen huoltajien kasvatusmahdollisuuksia. Jos kuitenkin lapsen vanhempi tai huoltaja ei enää jostain syystä kykene huolehtimaan lapsen edun ja oikeuksien toteutumisesta tulee lastensuojelun puuttua tilanteeseen. Lastensuojelun onkin kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa pystyttävä turvaamaan lapselle lapsenhuoltolain mukainen huolto. Lastensuojelu perustuu lapsikeskeiseen perhelähtöisyyteen, eli perhe on ensisijainen ja lapsen oikeuksia on kunnioitettava. 54 Se toimii perheen ja yhteiskunnan välisten suhteiden rajapinnoilla, joissa voi olla usein paljon jännitteitä. Kun perheen yksityisyyttä on kunnioitettava, mutta lain puitteissa lasten kaltoinkohteluun on kuitenkin puututtava, on lastensuojelu perus- ja ihmisoikeuksien kannalta konfliktiherkkä alue. 55 Lastensuojelu voi puuttua lapsen ja huoltajien perus- ja ihmisoikeuksiin, jos lapsen etu niin vaatii. Puuttumisella tarkoitetaan toimenpidettä, jolla on vaikutusta yksilön tai perheen elämään. Se voi tulla kyseeseen, jos perheen voimavarat eivät enää riitä turvaamaan 51 Taskinen 2012, s Bardy 2013, s, Lapsenhuoltolain 1 :n säädetään, että lapsen huollon tulee turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi samoin kuin myönteiset ja läheiset ihmissuhteet. Lapsille tulee turvata myös hyvä hoito ja kasvatus sekä tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lasta tulee lisäksi kasvattaa siten, että tämä saa osakseen ymmärrystä, turvaa ja hellyyttä. Pykälän mukaan lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muutoinkaan loukkaavasti. Lasta tulee myös tukea itsenäistymään sekä tämän kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen on edistettävä ja tuettava. 54 Myös EIT lähtee oikeuskäytännössään siitä, että perhe-elämän suoja on ensisijainen ja siihen puututaan vasta, kun tilanne sitä pakottavasti vaatii. 55 Bardy 2013, s

28 14 lapsen hyvinvointia ja kehitystä. Joissain tilanteissa lapsen vanhemmat eivät välttämättä ole yhtä mieltä puuttumisten tarpeellisuudesta. Tällöin tulee aina ensisijaisesti turvata lapsen etu, vaikka intressien välillä olisi ristiriita Sijaishuollon muodot Koska tutkielmassa käsiteltävää yhteydenpidon rajoittamista sovelletaan lapsen ollessa sijaishuollossa, on tarpeen määritellä mitä sillä tarkoitetaan. Lapsen sijaishuollon käsitteellä tarkoitetaan tilannetta, jossa lapsen hoito ja kasvatus on järjestetty kodin ulkopuolella, kun lapsi on huostaanotettu, sijoitettu kiireellisesti tai sijoitettu väliaikaisen määräyksen nojalla. Lastensuojelun perusolettamuksena Suomessa on, että lapsen sijoittaminen olisi aina väliaikaista ja lopulta lapsi palaisi vanhempiensa luokse. 57 Sijaishuollon eri muotoja ovat perhehoito, laitoshuolto tai muulla lapsen tarpeiden edellyttämällä tavalla tehtävä sijaishuolto. 58 Perhehoito on uuden perhehoitolain (263/2015) 3 :n mukaisesti hoidon tai muun osa- tai ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä perhehoitajan yksityiskodissa tai hoidettavan kotona. 59 Perhehoitoa voidaan antaa yksityiskodin lisäksi myös ammatillisena perhehoitona. Sitä voidaan antaa ammatillisessa perhekodissa, yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain (922/2011) 7 :ssä säädettävän luvan perusteella. Molemmat perhehoidon muodot toimivat lähtökohdiltaan samalla tavalla, mutta ammatilliselta perhekodilta edellytetään vahvempaa koulutuksen tuomaa osaamista, kuin tavalliselta perhekodilta. Koulutus mahdollistaa sen, että myös erityistä hoitoa tarvitsevia voidaan sijoittaa laitoshoidon sijasta perhehoitoon. 60 Lähtökohta lapsen sijaishuollon järjestämisessä on LSL 50 :n mukaisesti se, että sijaishuolto järjestetään ensisijaisesti muuna kuin laitoshuoltona. Lapsen perhehoidon ensisijai- 56 KOM 1995:12, s Myös Ruotsissa pidetään perheen jatkuvuutta tärkeänä ja sielläkin Suomen ja muiden Pohjoismaiden tavoin pysyväisluontaista sijaishuoltoa ei kannateta. Adoptiota lastensuojelun toimenpiteenä ei juurikaan Pohjoismaissa käytetä. Se on Yhdysvaltoja, Iso-Britanniaa ja Kanadaa lukuun ottamatta harvinainen toimenpide. Ks. lisää Hämäläinen Aer 2012, s Uudella perhehoitolailla, joka astui voimaan , pyrittiin selkeyttämään perhehoitoa koskevaa lainsäädäntöä. Aikaisemmin perhehoitoa koskevia säännöksiä on sisältynyt sosiaalihuoltolakiin (710/82) ja asetukseen (607/83), perhehoitojalakiin (312/1992), lastensuojelulakiin (417/2007) ja lakiin yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011). Koska lainsäädäntö on ollut hajallaan monessa paikassa sekä vaikeasti tulkittavaa, on eri asiakasryhmien yhdenvertainen kohtelu vaarantunut. Ks. lisää HE 256/2014 vp. 60 HE 256/2014 vp, s. 23.

29 15 suutta vahvistettiin voimaan tulleella LSL 50 :n muutoksella. 61 Suomessa perhehoidon osuus on ollut kansainvälisesti katsoen todella matala. Kun verrataan Suomea esimerkiksi muihin Pohjoismaihin, voidaan huomata, että Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa perhehoito on sijaishuollon käytetyin muoto. Ruotsissa perhehoidon osuus sijaishuollossa on ollut noin 65 %, Tanskassa noin 57 % lapsista oli sijoitettuna perhehoitoon vuonna 2012 ja Norjassa 80 % sijoitetuista lapsista asuu sijaisperheissä. Kun vertailua tehdään myös Pohjoismaiden ulkopuolelle, voidaan huomata, että myös esimerkiksi Iso- Britanniassa perhehoito on vallitseva ja ensisijainen sijaishuollon muoto. Vuonna 2013 Englannissa 75 % sijoitetuista lapsista oli perhehoidossa. 62 Suomessa vastaavasti vuonna 2014 sijaishuollossa olleista lapsista vain 38 % oli perhehoidossa. 63 Luku on huomattavasti alhaisempi kuin edellä mainituissa maissa. Tämä ero voi johtua esimerkiksi siitä, että Suomessa huostaanotto on aina viimesijainen vaihtoehto, jonka vuoksi ongelmat ovat voineet kasvaa kovinkin suuriksi ennen sijoitusta. 64 Näin ollen perhehoito ei voi tarjota enää riittävää hoitoa, vaan tarvitaan laitoshuollon ammattitaitoa sijaishuollon onnistumiseksi. Voidaan kuitenkin pohtia, onko huostaanoton viimesijaisuus aina hyvästä. Usein lapsella voi olla useitakin sijoituksia elämänsä aikana, kun kotona asumista kokeillaan ja sen epäonnistuessa sijoitetaan uudestaan sijaishuoltoon. Voitaisiinko pitkiltä laitossijoituksilta välttyä, jos lapsi avohuollon tukitoimenpiteiden sijasta otettaisiinkin huostaan jo aikaisemmassa vaiheessa. Tällä voitaisiin vähentää esimerkiksi lasten pitkäaikaisia mielenterveysongelmia. 65 Perhehoidossa olleiden lasten osuus on kuitenkin kasvanut kolme prosenttiyksikköä vuoden 2012 jälkeen. 66 Vaikka suuremmat muutokset hoitomuotojen valinnassa tulevat todennäköisesti näkymään vasta pidemmän ajan kuluessa, voisi tästä suuntauksesta päätellä, että vuonna 2012 tehty lakimuutos on alkanut vaikuttaa varsinkin uusien lapsien sijoituspaikan valintaan. 61 Aikaisemmin voimassa olleessa LSL:n 50 :ssä ei ollut mainintaa siitä, että laitoshuolto tulisi järjestää vain, jos sijaishuoltoa ei voida lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla järjestää perhehoitona. 62 HE 256/2014 vp, s Ks. 1.1 Tutkimuksen tausta, josta käy ilmi kuinka kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset on sijoitettu. 64 Pölkki 2004, s Lastensuojelun asiakkaina olevat lapset ovat usein altistuneet psyykkisille ongelmille ja monilla voi olla myös varsinaisia mielenterveysongelmia. Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että perhetilanne joka johtaa lastensuojelutoimenpiteisiin on todella kuormittava ja lapsi tarvitsisi jo siihen psykologista apua ja kriisihoitoa. Taskinen 2004, s Ks. myös Pösö 2004, s Ks. Lastensuojelu 2013, s. 8 ja Lastensuojelu 2014, s. 6 7.

30 16 Laitoshuolto sijaishuollon muotona tulee siis kysymykseen ainoastaan silloin, kun sijaishuollon järjestäminen muulla tavoin ei ole lapsen edun mukaista. Laitoshuoltoa voidaan järjestää LSL 57 :n mukaisissa lastensuojelulaitoksissa, joita ovat lastenkodit, koulukodit ja näihin rinnastettavat laitokset. Säännöksessä ei ole yksityiskohtaisesti määritelty millaiset yksiköt ovat tämän lain tarkoittamia laitoksia, vaikka sillä on oleellinen merkitys rajoitustoimenpiteiden käytössä. 67 Esimerkiksi vastaanottokotia, jossa voidaan järjestää lapsen sijaishuolto lyhytaikaisesti kiireellisissä tilanteissa, ei mainita laissa, mutta se rinnastetaan lastensuojelulaitokseen. 68 Lastensuojelulaitoksia ylläpitää valtion lisäksi myös kunnat ja yksityiset yhteisöt. Lastensuojelun palveluja tarjoavien yksityisten laitosten määrä on ollut viime vuosina nousujohteinen. Vuonna 2012 lastensuojelulaitoksista yli 80 prosenttia oli muun kuin julkisen sektorin ylläpitämiä. 69 Lapsen sijaishuolto toteutetaan siis laitoshuoltona ainoastaan silloin, kun perhehoito ei turvaa lapsen edun mukaista sijaishuoltoa avohuollon tukitoimienkaan avulla. Laitoshuolto voisi olla lapsen edun mukaista esimerkiksi silloin, kun lapsen sijoituksen alkuvaiheessa halutaan saada enemmän tietoa lapsen tarpeista ja huostaanoton perusteisiin vaikuttavista syistä. Sijaishuoltopaikan valinnassa tulee ottaa huomioon millä perusteilla huostaanotto on tehty ja mikä on tällöin lapsen fyysisen, psyykkisen, emotionaalisen ja sosiaalisen tuen tarve. Esimerkiksi jos lapsen hoito vaatii ammatillista osaamista psyykkisten ongelmien vuoksi, voidaan lapsen hoito ja huolto taata todennäköisesti parhaiten laitoksessa tai ammatillisessa perhekodissa. 70 Sijaishuoltopaikan valinnassakin tulee aina muistaa, että lapsen etu on ensisijainen, ja että se toteutuu, kun päätöstä tehdessä tehdään tapauskohtaista arviointia ja lapsi voi osallistua itseään koskevan asian päätöksentekoon. 2.4 Sijaishuollon järjestäminen Kunnan on järjestettävä LSL 34 :n mukaisesti avohuollon tukitoimia välittömästi, jos lapsen kasvuolosuhteet vaarantuvat niin, että ne eivät enää turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä. 71 Avohuollon tukitoimilla on tarkoitus edistää ja tukea lapsen myönteistä kehitystä, sekä tukea ja vahvistaa huoltajien kasvatuskykyä ja mahdollisuuksia. Avohuollossa tärkeimpään rooliin nousee sosiaalityön neuvot ja ohjaus, ja sen järjestäminen vaatii myös avo- 67 Räty 2012, s Saastamoinen 2010, s Säännös ei sisällä yksityiskohtaista luetteloa mahdollisista lastensuojelulaitoksien nimikkeistä, koska säännöksellä ei haluttu tarpeettomasti rajoittaa mahdollisten uusien sijaishuollon toimintamuotojen kehittämistä. Ks. lisää HE 252/2006 vp, s de Godzinsky Oikeus 2012, s HE 331/2010 vp, s Aer 2012, s. 35.

31 17 huollon palveluidensaajan aktiivisuutta ja osallistumista järjestämiseen. Avohuollon tukitoimet ovat vapaaehtoisia ja niiden edellytyksenä on, että lapsen huoltaja ja yli 12 vuotias lapsi suostuvat toimiin. 72 Lapselle voidaan LSL 37 :n mukaisesti järjestää avohuollon tukitoimena perhehoitoa tai laitoshuoltoa yhdessä vanhempien kanssa tai lyhytaikaisesti yksin siinä tapauksessa, kun yhdessä tehty sijoitus ei ole lapsen edun mukaista. 73 Tulee kuitenkin muistaa, että rajoitustoimenpiteitä ei saa koskaan käyttää avohuollossa olevaan lapseen, vaikka lapsi olisikin silloin tukitoimena sijoitettu. 74 Sen sijaan rajoituksia voidaan käyttää huostaanotettuun, kiireellisesti sijoitettuun tai hallinto-oikeuden väliaikaismääräyksellä sijoitettuun lapseen. Huostaanotolla tarkoitetaan tilannetta, jossa sosiaalihuollosta vastaava viranomainen ottaa vastuun lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja huolenpidosta Osa huoltajan ratkaisuvallasta siirtyy siis sosiaalitoimelle. 75 Lapsen huostaanotto tulee kysymykseen, kun LSL 40 :n edellytykset täyttyvät, eli kun lapsen terveys tai kehitys voi vakavasti vaarantua olosuhteiden tai oman käyttäytymisen takia. Jotta huostaanottoon voidaan ryhtyä, on avohuollon tukitoimien oltava riittämättömiä. Huostaanoton tulee myös olla LSL 4 :n mukaisesti lapsen edun mukaista. 76 Lapsen huostaanotto puuttuu merkittävästi perustuslaissa turvattuun henkilökohtaiseen vapauteen sekä yksityiselämän ja perhe-elämän suojaan. Myös EIS 8 artiklassa taataan perhe-elämän suoja. 77 Vaikka puuttumiset ovat merkittäviä, on perustuslakivaliokunta lausunnossaan kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, että rajoitukset ovat hyväksyttäviä, koska niiden edellytykset ovat riittävän tarkkarajaisia ja se on lapsen oikeuksia turvaava sääntelyä. 78 Lapsen huostaanotto on voimakasta puutumista itsemääräämisoikeuteen ja sen vuoksi sitä voidaan pitää viimesijaisena toimenpiteenä. Viimesijaisuus ei kuitenkaan tarkoita, ettei lasta voisi ottaa huostaan välittömästi kun siihen säädetyt edellytykset täyttyvät ja lapsen etu sitä vaatii. Koska huostaanotto ja sijaishuolto lähtee aina lapsen edusta, on päätöksessä tai huostaanottoa koskevassa hakemuksessa hallinto-oikeudelle perusteltava tarkasti miksi 72 Räty 2012, s Taskinen, 2007, s Aikaisemmin lasta ei voitu sijoittaa avohuollon tukitoimena, jos huostaanoton edellytykset täyttyivät. Koska ehdoton kielto on johtanut toimintakäytäntöihin, jotka eivät aina vastaa lapsen etua, esimerkiksi kiireellisten sijoitusten käyttöön, vaikka kriteerit eivät täyty, on alkaen laista poistettu tämä kriteeri. Säännöksen mukaan lasta ei kuitenkaan toistuvasti voida sijoittaa avohuollon tukitoimena, jolla on estetty sen käyttäminen lapsen pidempiaikaisena hoidon järjestämiseen. HE 164/2014 vp, s Ks. AOA 1516/4/12 ( ) 75 de Godzisky 2014, s Aer 2012, s Räty 2012, s PeVL 58/2006 vp, s. 3 4.

32 18 huostaanotto on parempi vaihtoehto, kuin kotiin jääminen. 79 Kun lapsen huostaanottoa aletaan valmistella, tulee sitä olla tekemässä lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän lisäksi toinen sosiaalityöntekijä tai muu lastensuojeluun perehtynyt työntekijä. Tarvittaessa käytettävissä tulee olla myös oikeudellista tai muuta tarvittavaa asiantuntemusta. 80 Huostaanottopäätöksessä lapsen kuuleminen on tärkeässä osassa. Lapsella on oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon, niin myös esimerkiksi huostaanottoasia. Lastensuojelulaissa on eroteltu lapsen kuuleminen ja mielipiteen selvittäminen toisistaan. Vaikka ne ovat juridisesti kaksi eri asiaa, on niillä kuitenkin sama tarkoitus, lapsen osallistumisoikeuden toteuttaminen päätöksenteossa. 81 Jos lapsi on täyttänyt 12 vuotta voi tämä käyttää itsenäistä puhevaltaa itseään koskevassa asiassa, kuten huostaanottoa, sen lopettamista tai sijaishuoltoa koskevassa päätöksenteossa. LSL 20 :n mukaisesti kaksitoista vuotta täyttäneelle lapselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi, jonka lisäksi asiassa kuullaan myös lapsen vanhempia ja lapsen huoltajia. Vaikka alle 12 vuotiaalla ei samalla tapaa ole itsenäistä puhevaltaa, on lapsella aina oikeus osallistua asian käsittelyyn ja ilmaista oma mielipiteensä ja toiveensa. 82 Suomi on saanut usein moitteita YK:n lapsen oikeuksien komitealta siitä, ettei lapsia riittävästi kuulla eikä lapsen etua arvioida tarpeeksi hyvin lapsia koskevassa päätöksenteossa. 83 Lapsen oikeuksien komitea on raportissaan pitänyt myönteisenä sitä, että lastensuojelulain mukaan lasta on kuultava iästään huolimatta. Se on kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että hallintomenettelylain mukaan ainoastaan 15 vuotta täyttäneillä lapsilla on oikeus tulla kuulluksi heitä koskevissa asioissa. Komitea on raportissaan suositellut, että Suomi poistaisi ikärajat kansallisesta lainsäädännöstä ja varmistaisi, että kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia kuullaan asianmukaisesti, lapsen kehitystaso huomioon ottaen, heitä koskevissa oikeudenkäyntija hallintomenettelyissä, mukaan lukien huostaanottotapauksissa. Komitea on myös suositellut kiinnittämään huomiota komitean yleiskommenttiin no. 12 (CRC/C/GC/12), joka koskee lapsen oikeutta tulla kuulluksi. 79 Räty 2012, s. 312 ja Taskinen, 2007, s de Godzisky 2014, s Räty 2012, s Päätökset, jotka koskevat huostaanottoa ja siihen liittyvää sijaishuoltoa, tai sen lopettamista, edellyttävät hallintolain (HL 434/2003) 34 1 momentin mukaista kuulemista ennen päätöksen tekoa. Lapselle joka on täyttänyt 12 vuotta, on LSL 20 :n mukaisesti varattava tilaisuus tulla kuulluksi, kuten hallintolaissa säädetään. Alle 12 vuotiaiden mielipide on lastensuojelua toteutettaessa selvitettävä, mutta samanlaista hallintolain mukaista kuulemisvelvoitetta ei ole. 83 CRC/C/FIN/CO/4, kohdat

33 19 Lapsen kuuleminen tai mielipiteen selvittäminen voidaan jättää tekemättä vain poikkeuksellisesti. Lastensuojelulaissa säädetään, että jos mielipiteen selvittäminen vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai se on muutoin ilmeisen perusteltua, voidaan lapsen se jättää selvittämättä. Mielipiteen selvittäminen tai kuuleminen voi vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä esimerkiksi silloin, kun lapsen henkinen tila on sellainen, että selvittäminen järkyttäisi lasta kohtuuttomasti. Tällöin lapsen psyykkinen suojelu menisi mielipiteen selvittämisen edelle. 84 Lapsen oikeuksien sopimus kuitenkin poikkeaa kansallisesta lainsäädännöstä. Lapsen oikeuksien sopimuksen ja lapsen oikeuksien komitean lähtökohta on, ettei osallisuutta voida rajoittaa, vaan tilanteessa tulisi miettiä, kuinka lapsen osallisuus voitaisiin turvata niin, ettei siitä seuraisi kielteisiä seurauksia. 85 Hallinto-oikeus voi antaa lapsen olinpaikasta ja hoidon järjestämisestä väliaikaisen määräyksen, kun huostaanottoa tai sijaishuoltoa koskeva asia on vielä vireillä hallintotuomioistuimessa. Tämä on tärkeää lapsen edun kannalta, koska lapsen olosuhteet voivat olla sellaiset, että hoito on välttämätöntä järjestää poikkeavasti jo käsittelyn aikana. 86 Lapsi voidaan sijoittaa myös kiireellisesti kodin ulkopuolelle sijaishuoltoon, jos lapsi on välittömässä vaarassa LSL 40 :ssä mainitusta syystä. Kiireellinen sijoitus voidaan tehdä, jos lapsen huolenpidon tai kasvuolosuhteiden puutteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai, jos lapsi vaarantaa omaa terveyttään tai kehitystään vakavasti käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muutoin näihin rinnastettavalla käyttäytymisellä. 87 Kiireellisen sijoituksen edellytykset muuttuivat alkaen. 88 Hallituksen esityksessä ehdotettiin, että lapsen kiireellinen sijoitus voitaisiin tehdä vain niissä tapauksissa, kun aikaisempien kriteerien lisäksi, sijoituksen aikana olisi käytettävä lastensuojelulain mukaisia rajoitustoimenpiteitä. 89 Perustuslakivaliokunta otti kuitenkin lausunnossaan kantaa ehdotukseen, ja oli sitä mieltä, että kiireellisen sijoituksen edellytys- 84 HE 252/2006 vp, s CRC/CGC/12, kohdat 21 ja 134h. 86 Saastamoinen 2010, s Saastamoinen 2010, s Aikaisemmin 38 :n mukaan kiireellinen sijoitus voitiin tehdä, jos lapsi oli välittämässä vaarassa tai muutoin kiireellisen sijoituksen ja sijaishuollon tarpeessa. Hallituksen esityksen mukaan kiireellisen sijoituksen kriteerejä tiukennetaan, koska niiden on katsottu lisääntyneen huomattavasti lastensuojelulain 2007 muutoksen jälkeen. Ks. HE 164/2014 vp. Kiireellisen sijoituksen kriteerien muutos on aiheuttanut paljon keskustelua lastensuojelun asiantuntijoiden keskuudessa. Pelätään, että tilanteissa joissa kiireellinen sijoitus olisi tehtävä, mutta välittömän vaaran tunnusmerkit eivät täyty, sosiaalityötekijät jäisivät keinottomiksi. Ks. lisää Kuntalehti 11/ HE 164/2014 vp, s. 150 ja 214.

34 20 ten kiinnittäminen rajoitustoimenpiteiden käytön tarpeeseen ei olisi onnistunut sääntelyratkaisu. Valiokunnan kannan mukaan rajoitustoimenpiteiden käytön mahdollinen tuleva tarve ei voi olla edellytys lapsen kiireelliselle sijoittamiselle. 90 Myös sosiaali- ja terveysvaliokunta oli mietinnössään ehdottanut, että kiireellisen sijoituksen käyttö rajataan vain sellaisiin tilanteisiin, joissa lapsi on vaarassa, siten kuin LSL 40 ;ssä mainitaan. 91 Kiireellinen sijoitus voi kestää viranhaltijan tekemällä päätöksellä korkeintaan 30 päivää. LSL 38 :ssä säädetään myös, että kiireellinen sijoitus voi jatkua ilman erillistä päätöstä yli 30 päivää, jos 30 päivän kuluessa sijoituksen alkamisesta on hallinto-oikeudelle tehty asianmukainen hakemus huostaanottoa varten tai jos huostaanottoa koskeva asia on jo vireillä tuomioistuimessa ennen kuin lapsi on kiireellisesti sijoitettu. Lapsen kiireellisen sijoituksen edellytyksenä on, että lapsen olosuhteet ja kehitys ovat välittömässä vaarassa. Kiireellisissä tilanteissa on yleensä kyse sellaisista akuuttitilanteissa, joissa ei ole lapsen edun mukaista alkaa selvittää enempää, vaan ensin tehdä kiireellisen sijoituksen päätös, jonka jälkeen tilanne voidaan selvittää rauhassa. 92 Kiireellisiin sijoituksiin johtavat tilanteet voivat olla hyvin erilaisia. Perusteena sijoitukselle voi olla esimerkiksi lapsen kasvuolosuhteiden ongelmat, epäilys että vanhemmat ovat pahoinpidelleet lasta tai lapsen omat ongelmat, kuten lapsen itsetuhoinen käyttäytyminen. Kiireellisestä sijoituksesta on tehtävä muutoksenhakukelpoinen päätös, jossa on perusteltu sijoituksen välttämättömyys. 93 Yhteenvetona voidaan siis todeta, että lastensuojelulain mukaista yhteydenpidon rajoittamista voidaan soveltaa, kun lapsi on sijaishuollossa sijoitettuna laitoshuoltoon tai perhehoitoon. Jotta rajoitustoimia voidaan käyttää, on lapsen oltava sijoitettuna joko huostaanottopäätöksellä, kiireellisen sijoituksen päätöksellä tai hallinto-oikeuden väliaikaismääräyksellä. 90 Perustuslakivaliokunta toi ilmi lausunnossaan, että rajoitustoimenpiteiden käytön tavoitteena on pyrkiä turvaamaan sijaishuollon aikana huostaanoton tarkoituksen toteutuminen ja samaan aikaan myös lapsen tai toisen henkilön suojaaminen. PeVL 36/2014 vp, s StVM 27/2014 vp, s Räty 2012, s Saastamoinen 2010, s. 40.

35 21 3 RAJOITUSTOIMENPITEET SIJAISHUOLLOSSA 3.1 Rajoitustoimenpiteiden käyttö lastensuojelussa Tässä tutkielmassa on keskitytty tarkastelemaan lastensuojelulain mukaista yhteydenpidonrajoittamista, mutta lastensuojelulaissa säädetään myös muista rajoitustoimenpiteistä. Niitä ovat aineiden ja esineiden haltuunotto, henkilöntarkastus ja henkilönkatsastus, omaisuuden ja lähetysten tarkastaminen ja lähetysten luovuttamatta jättäminen, kiinnipitäminen, liikkumisvapauden rajoittaminen, lapsen eristäminen sekä lapsen erityinen huolenpito. Rajoitustoimenpiteiden tarkoituksena on varmistaa, että sijaishuollon tarkoitus toteutuu tai suojata lapsen tai toisen henkilön turvallisuutta. Sijaishuollon päämääränä on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen edun mukaisella hoidolla, kasvatuksella ja kuntoutuksella. Sen tavoite on tehdä itsensä tarpeettomaksi niin, että lapsi pääsee sijaishuollon piiristä pois. 94 LSL 64 :ssä säädetään, että sijaishuollossa joka järjestetään laitoshuoltona, voidaan kohdistaa rajoitustoimenpiteitä vain niin paljon, että sijaishuollon tarkoitus toteutuu, lapsen tai toisen henkilön turvallisuus ja terveys taikka muun säännöksissä mainitun edun turvaaminen vaatii. Pykälässä säädetään myös, että rajoitustoimenpiteet on tehtävä mahdollisimman turvallisesti ja lapsen ihmisarvoa kunnioittaen. Yhteydenpidon rajoittamista lukuun ottamatta, edellä mainittuja rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää vain ja ainoastaan laitoshuollossa olevaan huostaanotettuun lapseen. Näin ollen esimerkiksi avohuollon piirissä oleviin lapsiin ei saa kohdistaa rajoitustoimenpiteitä. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on ratkaisussaan 1516/4/12, ( ) ottanut kantaa lapseen kohdistuviin rajoitustoimenpiteisiin tämän ollessa avohuollon tukitoimena sijoitettuna lastensuojelulaitokseen. Tapauksessa lapsen huoltaja oli joutunut lasta tavatessaan puhaltamaan alkometriin ennen ja jälkeen tapaamisen. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies toi ratkaisussaan esille, että lapsen ollessa avohuollon sijoituksessa, ei oikeus päättää lapsen asioista siirry sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, niin kuin LSL 45 :ssä säädetään. Lapseen tai lapsen huoltajiin, vanhempiin tai muihin läheisiin voidaan kohdistaa rajoitustoimenpiteitä vain laitoshuollossa ollessa. Puhalluttamisessa on kysymys lastensuojelulain mukaisesta henkilönkatsastuksesta. Tällaista menettelyä varten tulisi olla huoltajan ja viranomaisen välillä olla sopimus, jossa olisi nimenomaisesti suostuttu siihen, että tapaamisen ehtona on esimerkiksi päihteettömyys. Näin ollen apulaisoikeusasiamies katsoi, että tapauksessa lastensuojelulaitos ei olisi saanut kohdistaa rajoitustoimenpiteitä lapseen eikä hänen vanhempiinsa. 94 HE 225/2004 vp, s. 4. Ks. lisää sijaishuollon ja rajoitustoimenpiteiden tarkoituksesta Hoikkala Lavikainen 2015, s. 7, Laaksonen 2004, s ja Räty 2012, s 490.

36 22 Aina kun lastensuojelussa käytetään rajoitustoimenpiteitä, rajoitetaan myös jotain lapsen perusoikeuksista. Näin ollen, aina kun rajoituksia käytetään, on tarkoin arvioitava missä laajuudessa lapsen perusoikeuksiin kulloinkin puututaan. Rajoituksia ei esimerkiksi missään tilanteessa saa käyttää rangaistuksena. 95 Rajoitustoimenpiteistä on valittava aina mahdollisimman lievä vaihtoehto ja sen käyttäminen tulee lopettaa heti, kun rajoitus ei ole enää ajankohtainen. Rajoituksen käyttöön on oltava aina myös yksilöllinen syy. Näin ollen rajoitustoimenpiteitä ei saa ulottaa koskemaan esimerkiksi lastensuojelulaitoksen kaikkia lapsia laitoksen sääntöihin vedoten. 96 Kun lapseen kohdistetaan rajoitustoimenpiteitä, on niiden käyttö aina kirjattava. Tällä pyritään turvaamaan rajoituksien käytön seuranta ja valvonta. LSL 74 :n mukaisesti kirjauksessa on tultava esille rajoitustoimenpiteen kuvaus, sen kesto ja perustelu, toimenpiteestä päättäneen henkilön nimi, toimenpiteen toteuttaneiden henkilöiden nimet ja tarvittaessa henkilöntarkastuksessa ja katsastuksessa sekä omaisuuden ja lähetysten tarkastamisen tai luovuttamatta jättämisen yhteydessä tarkoitettu erityinen syy. Tämän lisäksi kirjauksesta tulee käydä ilmi, onko toimenpiteen mahdollisesti vaikutuksia lapsen hoito- ja kasvatussuunnitelmaan. 97 Kirjauksesta tulee myös käydä ilmi, kuinka lasta on kuultu ennen kuin rajoitustoimenpiteestä on päätetty tai se on toteutettu, sekä lapsen mielipide tästä asiasta. Jos rajoitustoimenpiteitä kohdistetaan lapseen usein, se voi kertoa lapsen ongelmista ja siitä, että lapsen sijaishuolto ei vastaa lapsen tarpeita. 98 Rajoitustoimenpiteiden kirjaamisen lisäksi, on jokaisen yksittäisen rajoitustoimenpiteen kohdalla säädetty siitä, kuka on velvollinen ja oikeutettu päätöksentekoon sekä millaiset muutoksenhakukeinot rajoitukselle on. Yhteydenpidon rajoittamisen lisäksi, muutosta aineiden ja esineiden haltuunottoa, lähetyksen luovuttamatta jättämistä, liikkumisvapauden rajoittamista, eristämistä sekä erityistä huolenpitoa koskevaan päätökseen voi hakea suoraan hallinto-oikeudesta. Lastensuojelulain mukaan henkilötarkastuksesta ja katsaukses- 95 Räty 2012, s Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston valvontaohjelmia 4:2012, s. 58. Valviran teettämässä selvityksessä kävi ilmi, että kyselyyn osallistuneista 73 prosentilla ympärivuorokautisen hoidon ja kasvatuksen toimipaikoista oli laadittu kirjalliset talon tavat tai säännöt. Selvityksen mukaan useiden yksiköiden säännöissä toistui sellaiset kirjaukset, joiden ei voitua katsoa olevan perusteltuja, koska ne olivat selkeästi lastensuojelulain mukaisia rajoitustoimenpiteitä. Koska niiden käytön tulee perustelua yksilölliseen tilanteeseen ja harkintaa, ei niitä voida ulottaa automaattisesti koskemaan kaikkia yksikön lapsia. Yleisin esimerkki tällaisesta säännöstä oli tilanne, jossa lapsen tai nuoren saapuessa yksikköön rajoitettiin esimerkiksi liikkumisvapautta, jotta lapsi tai nuori kotiutuisi paremmin yksikköön. Ks. lisää Valvira, selvityksiä 1:2013, s HE 108/2014 vp, s Taskinen 2012, s. 157.

37 23 ta, omaisuuden ja lähetysten tarkistamisesta ja kiinnipitämisestä ei voi hakea muutosta valittamalla. 99 Kuitenkin, esimerkiksi Räty on teoksessaan katsonut, että omaisuuden ja lähetysten tarkastamisesta sekä henkilönkatsastuksesta on tehtävä päätös, joka on annettava tiedoksi lapselle ja hänen huoltajalleen. Näistä rajoituksista tehtävä päätös ei ole kuitenkaan valituskelpoinen Yksityiselämän suoja lastensuojelussa Perusoikeuksilla tarkoitetaan perustuslaissa säädettyä yksilölle kuuluvaa oikeutta. 101 Niillä tarkoitetaan sellaisia oikeuksia, jotka ovat yksilön kannalta erityisen tärkeitä ja perustavanlaatuisia, jonka vuoksi ne erotetaankin muista oikeuksista. 102 Jotta perusoikeudet toteutuvat, edellytetään julkiselta vallalta niiden turvaamista. Kun sijaishuollossa olevaan lapseen kohdistetaan rajoitustoimenpiteitä, puututaan moneen lapsen perus- ja ihmisoikeuteen sekä lapsen itsemääräämisoikeuteen. Lastensuojelulain rajoitustoimenpiteet voivat puuttua perusoikeuksiin jolla turvataan oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen (PL 7 ), liikkumisvapauteen (PL 9 ), yksityiselämän suojaan (PL 10 ) ja omaisuuden suojaan (PL 15 ). Myös oikeusturvaa (PL 21 ) ja perusoikeuksien turvaamista (22 ) koskevat säännökset ovat keskeisissä asemassa rajoitustoimenpiteitä sovellettaessa. 103 Yksityiselämän suoja on siis yksi perustuslaissa säädetyistä perusoikeuksista. PL 10 :n mukaiseen yksityiselämän suojaan katsotaan sisältyvän neljä oikeushyvää; yksityiselämä, kunnia, kotirauha ja henkilötiedot. 104 Perustuslain yksityiselämän suojan piiriin kuuluu myös kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus ja loukkaamattomuus, joihin juuri lastensuojelulain yhteydenpidon rajoittamisella voidaan puuttua. Yksityiselämän suojan lähtökohta on, että henkilöllä on oikeus elää omaa elämäänsä niin, että viranomaiset tai muut tahot eivät voi mielivaltaisesti tai aiheettomasti puuttua tämän yksityiselämään. 105 Yksityiselämänsuojaan kuuluu myös perhe-elämän suoja, vaikka sitä ei nimenomaisesti olekaan mainittu säännöksessä. Perustuslaissa ei mainita erillisesti perheelämän suojaa, niin kuin esimerkiksi EIS 8 artiklassa tehdään. Hallituksen esityksessä tätä perusteltiin muun muassa sillä, että perhe-käsite on ongelmallinen ja sen määritteleminen 99 HE 225/2004 vp, s Räty 2012, s. 506, 509 ja HE 309/1993 vp, s Hallberg 2011, s HE 225/2004 vp, s Jyränki Husa 2012, s ja HE 225/2004 vp, s. 122.

38 24 olisi vaikeaa. Hallituksen esityksessä on kuitenkin mainittu, että myös perhe-elämä kuuluu mainitun yksityiselämän suojan piiriin. 106 Yksityis- ja perhe-elämän suoja on keskeisessä asemassa myös Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. EIS 8 artiklassa suojataan yksityiselämää, perhe-elämää, kotia ja kirjeenvaihtoa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukainen perhe-elämän suoja tarkoittaa olemassa olevan perhe-elämän kunnioittamista. Artiklan mukaan viranomainen ei saa puuttua edellä mainittujen oikeuksien käyttämiseen, paitsi silloin, kun laki sallii sen ja se on välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden vuoksi tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi. Oikeuksiin voidaan myös puuttua, jos se on välttämätöntä maan talouden hyvinvoinnin vuoksi, terveyden ja moraalin suojaamiseksi taikka muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. 107 EIS 8 artikla on vuosien saatossa tulkittu joustavasti ja sen kattavuus eri osa-alueilla onkin laajentunut huomattavasti. Nykyään yksityis- ja perhe-elämän kunnioituksen suojan piiriin kuuluu laaja-alaisesti eri elämän alueita, kuten esimerkiksi poliisin tutkintakeinojen laillisuus, lasten huolto, seksuaalivähemmistöjen oikeudet ja maahanmuutto. 108 Lapsen oikeus pitää yhteyttä tälle läheisiin henkilöihin on lapsen erityinen ihmisoikeus. Kun lapsen yhteydenpitoa tämän vanhempiin, huoltajiin tai muihin läheisiin rajoitetaan, puututaan PL 10 :n mukaiseen yksityiselämän suojaan ja EIS 8 artiklassa turvattuun yksityiselämän, perhe-elämän ja luottamuksellisen viestin suojaan. 109 Yksityiselämän suojaan kuuluu muun muassa se, että kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuuden tulee olla loukkaamaton, jolloin lapsen tulee voida pitää yhteyttä läheisiinsä esimerkiksi puhelimitse, ilman että puheluita rajoitetaan. Yksilöllä on lisäksi oikeus solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin ja ympäristöön, joka tarkoittaa, että myös lapsen tulee saada ylläpitää suhteitaan tapaamalla läheisiään, myös sijoituksen aikana Perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset Perustuslain mukaisten perusoikeuksien rajoittaminen tarkoittaa perusoikeussäännöksen soveltamisalan piiriin kuuluvan oikeuden kaventamista tai sen suojaaman yksilön oikeusasemaan puuttumista julkisen vallan toimenpitein. Tämä tarkoittaa siis sitä, että henkilö ei 106 HE 309/1993 vp, s Pellonpää ym. 2012, s Hirvelä Heikkilä 2013, s Etenkin juuri 8 artiklan kohdalla on tullut esille EIT:n oikeuskäytännön dynaamisuus ja kehittyneisyys. EIS on elävä ja kehittyvä instrumentti, joka pystyy vastaamaan muuttuvaan maailmaan ja uuden tyyppisiin kysymyksiin. 109 HE 225/2004 vp, s Hallberg 2011, s

39 25 voi käyttää perusoikeuttaan täysimääräisesti, vaan sitä on rajoitettu perustuslain edellyttämässä menettelyssä ja sen sallimalla tavalla. 111 Perustuslakivaliokunta on kirjannut perusoikeusuudistusta koskevaan mietintöön (PeVM 25/1994 vp) listan perusoikeuksien yleisistä rajoitusperusteista. Edellä mainittu perustuslakivaliokunnan lista on saanut keskeisen aseman rajoitusten sallittavuuden arvioinnissa. 112 Valiokunnan esittämässä luettelossa oli seuraavat yleistä rajoittamista koskevat vaatimukset: perusoikeuksien rajoitusten tulee perustua eduskunnan säätämään lakiin, rajoituksen on oltava tarkkarajainen ja riittävän täsmällisesti määritelty, rajoitusperusteiden tulee olla hyväksyttäviä perusoikeusjärjestelmän kannalta ja painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatima, perusoikeuden ytimeen ulottuvaa rajoitusta ei voida säätää tavallisella lailla, rajoituksien tulee olla suhteellisuusvaatimuksen mukaisia, perusoikeutta rajoitettaessa on pidettävä huoli, että oikeusturvajärjestelyt ovat riittävät ja perusoikeuksien rajoitukset eivät saa olla ristiriidassa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. 113 Tämä lista ei kuitenkaan ole tyhjentävä, joten myös muilla seikoilla voi olla vaikutusta rajoitusten sallittavuutta arvioitaessa. Perustuslakivaliokunta onkin koonnut edellä mainittuun listaan keskeisimmät rajoitusten sallittavuuden arvioinnissa huomioon otettavat seikat. Kun perusoikeuksia rajoitetaan jollain tapaa, tulee rajoituksen täyttää samanaikaisesti kaikki yleisten rajoitusedellytysten vaatimukset. Jos yksikin mainituista edellytyksistä ei täyty, on perusoikeuden rajoitus ristiriidassa asianomaisen perusoikeussäännöksen kanssa. 114 Perustuslakivaliokunta linjasi perusoikeusuudistusta koskevassa mietinnössään lailla säätämisen vaatimuksen seuraavasti: Perusoikeuksien rajoitusten tulee perustua eduskunnan säätämään lakiin. Tähän liittyy kielto delegoida perusoikeuksien rajoittamista koskevaa toimivaltaa lakia alemmalle säädöstasolle. 115 Samoin hallituksen perusoikeusuudistusta koskevassa esityksessä tuotiin esille, että rajoituksen tulee ensinnäkin perustua lakiin, eikä se saa perustua esimerkiksi asetuksiin, kunnallisiin sääntöihin tai hallinnollisiin määräyksiin. 116 Yhtenä tausta-ajatuksena lailla säätämisen vaatimuksessa, on suojata yksilön perusoikeuksia lakiin perustumattomilta viranomaisten puuttumisilta, eli siis toisin sanoen hal- 111 Viljanen 2001, s Viljanen 2011, s PeVM 25/1994 vp, s Viljanen 2001, s. 38 ja PeVM 25/1994 vp, s HE 309/1993 vp, s. 29.

40 26 linnolliselta mielivallalta. Voidaankin siis ajatella, että perusoikeusrajoitusten lailla säätämisen vaatimus on olennainen osa oikeusvaltioperiaatetta. 117 Lailla säätämisen vaatimuksella on vaikutusta moneen eri toimijaan. Sillä on merkitystä esimerkiksi lainsäätäjän, alemman asteisen norminantajan, tuomioistuimien ja viranomaisten sekä muiden julkisen vallan käyttäjien kannalta. Lailla säätämisen vaatimuksella on eri ulottuvuuksia, jotka voidaan jaotella seuraavasti: a) lainsäätäjä ei saa tavallisella lailla siirtää asetuksen antajalle tai muulle lakia alemmanasteisen normin antajalle valtaa säätää perusoikeuksien rajoituksista, b) asteuksen antaja tai muu lakia alemmanasteisen normin antaja ei voi säätää perusoikeuksien rajoittamisesta, c) tuomioistuimet tai muut viranomaiset eivät saa soveltaa perusoikeuden rajoituksia sisältävää lakia alemmanasteista säännöstä ja d) perusoikeutta ei saa rajoittaa jos rajoituksesta tai rajoitusvaltuudesta ei ole säädetty laissa. 118 Kun sijoituksessa olevan lapsen tai nuoren yhteydenpitoa rajoitetaan, rajoitetaan siis samalla perusoikeutta. Näin ollen lailla säätämisen vaatimuksen tulee myös täyttyä. Yhteydenpidon rajoituksen edellytyksistä ja muista yksityiskohdista säädetään lastensuojelulailla, eikä esimerkiksi asetuksella, joten sen voidaan katoa noudattavan lailla säätämisen vaatimusta. 119 Lastensuojelulaissa säädetään myös yhteydenpidon rajoittamisen edellytyksistä, kuten perustuslakivaliokuntakin on edellyttänyt. Voidaankin katsoa, että nykyisellään lastensuojelussa käytetyistä rajoitustoimenpiteistä säädetään lain tasoisesti, niin kuin perusoikeuden rajoituksesta kuuluu. Perusoikeusrajoituksien täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimusta on määritelty sekä perustuslakivaliokunnan mietinnössä, että perusoikeusuudistusta koskevassa hallituksen esityksessä. Molemmissa linjataan, että rajoitusten tulee olla tarkkarajaisia ja täsmällisesti määriteltyjä ja että olennaisen sisällön tulee ilmetä laista. 120 Täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimus liittyy tiukasti aikaisemmin mainittuun lailla säätämisen vaatimukseen. Tämän vaatimuksen ydinajatuksena on se, että rajoituksen keskeisin sisällön on ilmettävä selkeästi laista, eikä siihen saa jäädä sellaisia epäselvyyksiä, jotka jäisivät alemmanasteisen normin antajan tai lain soveltajan harkintaan. Kun näitä vaatimuksia arvioidaan, voidaan lähtökohtana pitää, että laista ilmenisi ainakin se kuka on oikeutettu käyttämään rajoitus- 117 Viljanen. 2011, s Viljanen 2001, s Ennen voimaan tullutta lastensuojelulaki yhteydenpidon rajoittamista koskeva sääntely ei ollut säännelty laintasoisesti vaan siitä säädettiin lastensuojeluasetuksen 9 :ssä. HE 225/2004 vp, s PeVM 25/1994 vp, s. 5 ja HE 309/1993 vp, s

41 27 valtuuksia, mitä valtuuksia käytettäessä saa tehdä sekä kuinka valtuuksia käytettäessä on meneteltävä. 121 Lastensuojelulain 13 :ssä on vaatimuksien mukaisesti tarkasti rajattu se, kuka päätöksen rajoituksesta saa tehdä. 122 Yhteydenpidon rajoittamisesta säädetään LSL 62 :ssä, jossa on täsmällisesti säädetty, missä tilanteissa yhteydenpitoa voidaan rajoittaa. Säännöksen mukaan yhteydenpitoa voidaan rajoittaa, jos vanhempien tai muiden läheisten kanssa ei ole voitu sopia yhteydenpidosta asiakassuunnitelmassa tai muista erityisistä syistä muutoin. Pelkästään tämä ei riitä, vaan lisäksi jonkun LSL 62 1 momentin edellytyksistä on täytyttävä. Yhteydenpitoa voidaan edellytysten mukaisesti rajoittaa, esimerkiksi jos yhteydenpito vaarantaa sijaishuollon tarkoituksen. LSL 62 2 momentissa käy myös tarkkarajaisesti ilmi millä keinoilla yhteydenpitoa voidaan rajoittaa, kun edellytykset täyttyvät. Edellytysten täyttyessä voidaan esimerkiksi rajoittaa lapsen oikeutta tavata vanhempiaan. Laista käy siis ilmi, millaisia rajoituksia lapseen voidaan kohdistaa, millä laajuudella ja millä edellytyksillä rajoituksia voidaan tehdä, kuten yleiset rajoitusedellytykset vaativat. Voidaan siis katsoa, että lastensuojelulaki noudattaa rajoituksissa täsmällisyyden- ja tarkkarajaisuudenvaatimuksia. Rajoitusperusteen hyväksyttävyysvaatimus tarkoittaa sitä, että rajoituksen täytyy olla hyväksyttävä ja sillä tulee olla painava yhteiskunnallinen tarve. Perustuslakivaliokunnan mukaan hyväksyttävyyden arvioinnissa voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaavaa oikeutta koskevia määräyksiä. 123 EIS 8 artiklan tarkoituksena on yksilön suojaaminen julkisen vallan mielivaltaiselta puuttumiselta perhe-elämään. Vaikka artiklan perimmäinen tarkoitus on suojata puuttumisilta, on valtiolla kuitenkin poikkeuksellisissa tilanteissa oikeus ja myös velvollisuus puuttua perhe-elämään. EIT oikeuskäytännön mukaan tällaisia tilanteita voi olla esimerkiksi lapsen vakava kaltoinkohtelu. EIS 8 artiklan mukaan hyväksyttäviä puuttumisen perusteita ovat yleinen turvallisuus, maan taloudellinen hyvinvointi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estäminen, terveyden tai moraalin suojaaminen tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaaminen. Kun kyseessä on lapsen huostaanotto ja siihen liittyvä yhteydenpidon rajoittamisen, voi se olla 121 Viljanen 2001, s Päätöksen tekoon ovat oikeutettuja 13 :n 2 ja 3 momentissa tarkoitettu viranhaltija, eli sosiaalihuollon johtava viranhaltija tai hänen määräämänsä viranhaltija. Jos yhteydenpidon rajoitusta koskeva päätös liittyy kiireellistä sijoitusta koskevaan päätökseen tai muihin kiireellisiin tilanteisiin, voi päätöksen tehdä myös 13.1 :n mukainen toimielimen määräämä viranhaltija. Jos sijaishuollon aikana laitokseen sijoitetun lapsen yhteydenpitoa rajoitetaan enintään 30 päivää, voi rajoituksesta päättää myös lastensuojelulaitoksen johtaja. Räty 2015, s PeVM 25/1994 vp, s. 5.

42 28 toimenpiteenä terveyden ja kehityksen turvaamiseksi tehtävä toimi, joka toteuttaa rajoitusperusteena EIS 8 artiklan mukaista terveyden ja moraalin suojaa. Lisäksi rajoitusta voitaisiin perustella muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamisen perusteella. 124 Hyväksyttävyysvaatimus koskee siis nimenomaisesti rajoitusperustetta eli sitä, jonka vuoksi rajoituksesta säädetään ja se toimeenpannaan. Hyväksyttävyysvaatimusta on tarkasteltava myös perusoikeusjärjestelmän kannalta, jolloin voidaan lähteä siitä lähtökohdasta, että toisten yksilöiden perusoikeuksien turvaaminen muodostaa hyväksyttävän perusteen toisen henkilön perusoikeuden rajoitukselle. Perusoikeuksien turvaamisen ohella hyväksyttävyyden kriteerin voi täyttää myös muu yhteiskunnallinen riittävän painava intressi. 125 Hyväksyttävyyden vaatimus on otettu lastensuojelulaissa huomioon. Yhteydenpidon rajoittamista koskevassa LSL 62 :ssä säädetään millaisissa tilanteissa lapsen ja tämän läheisten välistä yhteydenpitoa on hyväksyttävää rajoittaa, EIS 8 artiklaa mukaillen. LSL 62 :n rajoitusperusteiden lista on suppea ja se noudattaa EIT kantaa perhe-elämän puuttumisen vakavuudesta ja erityisestä harkinnasta. Yhteydenpidon rajoittaminen on hyväksyttävää esimerkiksi pykälän 2 kohdan mukaisesti tapauksessa, jossa yhteydenpidosta voi olla vaaraa lapsen hengelle, terveydelle, kehitykselle tai turvallisuudelle. Yhteydenpidon rajoittaminen lapsen turvallisuuden takaamiseksi voi tulla kysymykseen esimerkiksi kun on vaara, että lapsen vanhempi voi pahoinpidellä lasta tämän kotiloman aikana. Tällöin voidaan katsoa, että lapsen henki, terveys ja turvallisuus voivat olla vaarassa, jonka vuoksi puuttuminen perustuslain mukaiseen yksityiselämän suojaan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaiseen perhe-elämän suojaan on oikeutettua ja se on hyväksyttävyyden vaatimuksen mukainen peruste. Suhteellisuusvaatimus määritellään perustuslakivaliokunnan mietinnössä, siten että rajoitusten tulee olla välttämättömiä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi. Perusoikeuden rajoitus on siis sallittu vain siinä tapauksessa, ettei tavoitteeseen voida päästä perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin. Perustuslakivaliokunta linjaa myös, että rajoitus ei saa mennä pidemmälle kuin on perusteltua, verrattaessa sitä taustalla olevaan yhteiskunnallisen intressin painavuuteen Hirvelä Heikkilä 2013, s Viljanen 2011, s PeVM 25/1994 vp, s. 5. Suhteellisuusvaatimus noudattelee Euroopan ihmisoikeussopimuksen välttämättömyyden perusteita, jolloin puuttumiseen tulee olla pakottava yhteiskunnallinen tarve, sen tulee olla suhteessa hyväksyttävään tarkoitukseen, se tulee perustella relevantein ja riittävin syin ja seuraamukset eivät voi olla

43 29 Suhteellisuusvaatimusta määritellessä voidaan katsoa, että se sisältää ainakin kolme eri osavaatimusta. Sen tulee olla soveltuvuusvaatimuksen mukainen, jolloin rajoituksen tulee olla tarkoitukseen soveltuva ja sillä saavutetaan toivottu tavoite. Välttämättömyysvaatimuksen mukaisesti rajoituksen tulee olla välttämätön, eikä silloin voi olla olemassa muuta tehokasta keinoa, joka rajoittaisi perusoikeutta vähemmän tai ei ollenkaan. Suhteellisuusvaatimus taas suppeassa merkityksessä tarkoittaa sitä, että perusoikeutta koskeva sääntely ei voi liiallisesti rasittaa oikeuden haltijaa. Rajoitus ei siis saa olla epäsuhteessa tavoiteltavaan päämäärään ja rajoitettavaan perusoikeuteen. 127 Lastensuojelulain 64 :ssä säädetään, että viranomaisen tai muun rajoitustoimenpiteisiin ryhtyvän on valittava aina käytettävissä olevista keinoista se, joka vähiten puuttuu lapsen perusoikeuksiin ja itsemääräämisoikeuteen. Säännöksen mukaan nämä rajoitustoimenpiteet on myös tehtävä aina mahdollisimman turvallisesti ja lapsen ihmisarvoa kunnioittaen. 128 Suhteellisuusvaatimuksen mukaisesti rajoituksia tulee käyttää vain siinä määrin, kun lapsen edun turvaaminen välttämättä vaatii. Tämä tarkoittaa sitä, että jos lain mukaisia rajoitustoimenpiteitä lievemmät toimet ovat riittäviä ja niillä päästään tahdottuun lopputulokseen, ei rajoitustoimenpiteitä saa käyttää ollenkaan. 129 Esimerkiksi, jos lastensuojelulaitoksessa omat puhelimet on kerätty henkilökunnalle yön ajaksi, jotta lapset saavat riittävän levon. Varsinaista yhteydenpidon rajoittamista ei tarvitse tehdä, jos puhelimet ovat muulloin normaalisti käytössä ja yölläkin on tarpeen vaatiessa. Tällöin lievemmillä keinoilla on päästy samaan lopputulokseen kuin itse rajoituksella. Laki siis noudattaa rajoitusperusteissaan suhteellisuusvaatimusta ja laissa korostetaankin suhteellisuusperiaatteen merkitystä. Perustuslakivaliokunnan mietinnöstä käy ilmi, että ydinalueen koskemattomuuden vaatimuksella tarkoitetaan sitä, ettei tavallisella lailla voida säätää perusoikeuden ytimeen ulottuvaa rajoitusta. 130 Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että perusoikeuteen ei voida puuttua niin laajasti, että se veisi pohjan koko perusoikeudelta. Sen arviointi, mikä kuuluu perusoikeuden ydinalueeseen ja mikä ei, onkin jo monimutkaisempaa. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että jokaisella perusoikeudella on ydinalue, jonka turvaamaa käyttäytymistä ei saa esimerkiksi säätää rangaistavaksi. 131 Suhteellisuusvaatimusta ja ydinalueen koskemattosuhteettomia tavoiteltuun päämäärään nähden. Hirvelä Heikkilä 2013, s. 431 ja Pellonpää ym. 2012, s Viljanen 2011, s Räty 2012, s HE 225/2004 vp, s PeVM 25/1994 vp, s Viljanen 2011, s

44 30 muuden vaatimusta voidaan pitää toisiaan täydentävinä työkaluina, kun arvioidaan perusoikeuksien rajoitusten sallittavuutta. Ydinalueen koskemattomuudella ei siten välttämättä ole arviointitilanteessa itsenäistä merkitystä, koska useimmiten ydinalueeseen liittyvät rajoitukset ovat myös suhteellisuusvaatimuksen vastaisia. 132 Kun perhe-elämän suojan ydinaluetta punnittaan lastensuojelussa, voisi kovimmaksi ytimeksi nostaa nimenomaan lapsen ja vanhemman yhdessäolon, johon tahdonvastainen huostaanotto puuttuu olennaisesti. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön mukaan huostaanotto onkin oikeutettua vain poikkeuksellisissa tilanteissa, kun lapsen etu selkeästi edellyttää erottamista omasta kodistaan ja perheestään. 133 Vaikka tähän perheelämän suojan ytimeen voidaan puuttua huostaanotolla, ei yhdessäoloa voida rajoittaa täydellisesti. Sekä Euroopan ihmisoikeussopimus että kansallinen lainsäädäntö pitää huostaanottoa vain väliaikaisena ratkaisuna ja sijaishuollon päämääränä on perheen jälleenyhdistäminen. Jotta perheen jälleenyhdistämien on mahdollista, tulee lapsen suhdetta vanhempiin edistää ja ylläpitää tapaamisilla sekä muulla yhteydenpidolla. Voidaan siis katsoa, että perusoikeuteen, eli perhe-elämän suojaan, ei lastensuojelulaissa puututa niin, että se veisi pohjan koko oikeudelta Perustuslakivaliokunta linjaa mietinnössään, että perusoikeuksia rajoitettaessa tulee huolehtia riittävistä oikeusturvajärjestelyistä. 134 Tällä oikeusturvajärjestelyllä tarkoitetaan ennen kaikkea muutoksenhakumahdollisuutta, joka tulee olla kaikilla, jonka perusoikeutta rajoitetaan. Viranomaisen tekemään päätökseen on siis voitava soveltaa jotakin muutoksenhakukeinoa, joko tuomioistuimen kautta tai esimerkiksi oikaisuvaatimuksena. 135 Perustuslakivaliokunnan oikeusturvavaatimus vastaa pitkälti EIS 13 artiklaa. Tämä artiklan mukaan jokaisella, jonka oikeuksia tai vapauksia on loukattu, täytyy olla käytettävissä tehokas oikeussuojakeino kansallisessa viranomaisessa, vaikka loukkauksen olisikin tehnyt viranomaistoimituksessa ollut henkilö. Oikeusturvavaatimus on samankaltainen myös PL 21 :ssä, joka turvaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon periaatteet. 136 Lastensuojelulaissa oikeusturvavaatimus on huomioitu 63 :ssä, jossa säädetään yhteydenpidon rajoittamista koskevasta päätöksestä. Yhteydenpidon rajoittamisesta on siis aina tehtävä päätös, joka on määräaikainen ja voimassa enintään yhden vuoden kerrallaan. Rajoi- 132 Viljanen 2001, s Hirvelä Heikkilä 2013, s Ks. myös Nieminen 2013, s PeVM 25/1994 vp, s Viljanen. 2011, s Viljanen 2001, s

45 31 tusta ei kuitenkaan saa automaattisesti aina määritellä maksimiajan pituiseksi, vaan rajoituksen pituus on aina arvioitava tilannekohtaisesti. Suhteellisuusvaatimus velvoittaa myös olosuhteiden muuttuessa esimerkiksi purkamaan päätöksen tai lieventämään rajoituksia. Päätöksessä tulee aina käydä ilmi myös rajoituksen alkamisajankohta ja loppumisajankohta. Yhteydenpidon rajoittamista koskevaan päätökseen voi hakea valittamalla muutosta hallinto-oikeudesta 12 vuotta täyttänyt lapsi, lapsen huoltaja sekä henkilö joka on päätöksen kohteena. 137 Vaikka 12 vuotta täyttäneellä lapsella on käytössä muutoksenhakuoikeus oikeusturvakeinona, todellisuudessa lapsen mahdollisuudet valittaa itsenäisesti ovat heikot. Jos oikeusturvakeino ei ole todellisesti käyttökelpoinen, ei se voi olla tosiasiallisesti tehokas. 138 Viimeisenä perustuslakivaliokunnan esittämässä listassa on vaatimus, jonka mukaisesti perusoikeuksien rajoitukset eivät saa olla ristiriidassa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Rajoitusta ei siis voida pitää valiokunnan mielestä perustuslain mukaisena, jos rajoitus loukkaa samalla ihmisoikeussopimusta. 139 Käytännössä tämä vaatimus toimii niin sanotusti viimeisenä varmistuksena, koska yleensä, jos rajoitus loukkaa ihmisoikeusvelvoitetta, se ei silloin täytä muitakaan perusoikeuksien rajoitusedellytyksiä. 140 Joitakin perusoikeusäännöksiä on omaksuttu lähes suoraan ihmisoikeussopimuksista, kuten esimerkiksi juuri yhteydenpidon rajoittamiseen liittyvä PL 10 yksityiselämän suojasta, joka vastaa käsitteiltään EIS 8 artiklaa. Tämä käy esille hyvin hallituksen esityksestä, jossa on muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimusta hyödyntäen tarkasteltu yksityiselämä suojan määritelmää ja ulottuvuutta. 141 Yhteenvetona voidaan siis katsoa, että lastensuojelulaissa säädetyt rajoitustoimenpiteet ovat hyväksyttäviä ja ne noudattavat yleisiä rajoitusedellytyksiä. Vaikka rajoitukset ovat perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttäviä, on kuitenkin rajoitustoimia käytettäessä esimerkiksi lapsen oikeusturvassa vielä kehittämisen varaa. 137 Räty 2012, s Hakalehto Wainio 2013, s Lapsen oikeusturvasta lisää tutkielman 5. luvussa. 139 PeVM 25/1994 vp, s. 5. Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta moitteita usein siitä, että perheen jälleenyhdistämiseksi ei tehdä välttämättä tarpeeksi, jolloin se rikkoo toiminta ihmisoikeussopimuksen vastaista. Nieminen 2013, s Viljanen 2011, s HE 309/1993 vp, s. 53. Ks. myös Pellonpää ym. 2012, s. 653.

46 32 4 YHTEYDENPITO-OIKEUS JA SEN RAJOITTAMINEN 4.1 Lapsen yhteydenpito-oikeus Edellä käsiteltiin mitä seikkoja on huomioitava, kun perusoikeuksia, kuten yksityiselämän suojaan liittyvää yhteydenpito-oikeutta, rajoitetaan lastensuojelussa. Sijaishuollossa olevan lapsen yksi tärkeimmistä oikeuksista on oikeus pitää yhteyttä vanhempiin ja muihin lapselle läheisiin henkilöihin. 142 Lapsen yhteydenpidon jatkuminen biologisiin vanhempiin on tärkeää, koska se voi vähentää lapsen hylätyksi tulemisen tunnetta. Kun lapsi on tietoinen, että hän voi halutessaan pitää yhteyttä vanhempiinsa tai läheisiin, voi lapsi välttyä hylätyksi tulemisen tunteelta kokonaan. 143 On myös todettu, että lapset usein toivovat tapaavansa useammin vanhempiaan ja sisaruksiaan ja he kokevat usein koti-ikävää biologiseen perheeseensä. 144 Suurimpana etuna yhteydenpidon jatkamisesta biologiseen perheeseen on pidetty jatkuvuuden säilymistä. 145 Yhteydenpidon jatkaminen on tärkeää myös sen vuoksi, että Suomessa sijaishuolto on lähtökohtaisesti väliaikaista. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään ottanut sen kannan, että huostaanotto on normaalisti vain väliaikainen toimenpide ja se on peruutettava heti, kun olosuhteet sallivat sen. Näin ollen viranomaisten on pyrittävä sellaisiin ratkaisuihin, joilla voidaan edistää lapsen ja tämän biologisten vanhempien jälleenyhdistämistä. 146 Jos lapsen ja vanhempien välistä yhteydenpitoa ei ole pidetty yllä tarpeeksi, varsinkin sijoituksen ensimmäisinä kuukausina, on perheen jälleenyhdistäminen epätodennäköisempää. 147 Jotta lapsi voi sijaishuollon tavoitteen saavuttamisen jälkeen palata vanhempiensa luokse, tulee myönteisiä ja läheisiä ihmissuhteita pystyä ylläpitämään myös sijoituksen aikana. 148 Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perheelämän, kodin ja kirjeenvaihdon suojasta. EIS 8 artiklan mukaan tähän suojaan saa puuttua ainoastaan silloin, kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä muun muassa terveyden tai moraalin suojaamiseksi, rikollisuuden estämiseksi tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukainen perhe-elämän suo- 142 Räty 2015, s Valkonen 1995, s Pösö 2004, s Hämäläinen 2012, s Hirvelä Heikkilä 2013, s Hogkin Newell 2007, s Hoikkala Lavikainen 2015, s. 7 8.

47 33 ja turvaa siis yksityiselämää, perhe-elämää, kotia ja kirjeenvaihtoa. 149 Perhe-elämän suoja ei ulotu EIT:n ratkaisukäytännön mukaan ainoastaan biologisiin vanhempiin. Vanhempien lisäksi oikeus ulottuu myös isovanhempien ja lastenlapsen välille sekä lapsen ja lapsen vanhemman uuden puolison välille. Perhe-elämä koskee myös sisarusten välisiä suhteita ja se voi koskea jopa lapsen ja tämän enon välistä suhdetta. 150 EIT katsoi ratkaisussaan L. v. Suomi, että tapauksessa oli puututtu EIS 8 artiklan mukaiseen perhe-elämän suojaan, kun isän ja isovanhempien yhteydenpitoa lapseen oli rajoitettu. Ratkaisun mukaan vanhemmilla ja lapsilla sekä isovanhemmilla ja lastenlapsilla on oikeus nauttia toistensa seurasta ja se muodostaa perhe-elämän olennaisen osan. Taas ratkaisussa K. ja T. v. Suomi K:n ja T:n lapset M ja J oli otettu huostaan. T ei ollut M:n biologinen isä, mutta hän oli J:n isä. EIT totesi ratkaisussaan, että perhe-elämä riippuu siitä, oliko henkilöiden välillä todella olemassa läheisiä henkilökohtaisia siteitä. Ennen J:n syntymistä K, T ja M olivat muodostaneet perheen ja heillä oli ollut vakaa tarkoitus jatkaa yhteiselämää. Näin ollen ratkaisussa katsottiin, että henkilöiden välillä oli ollut todellista perhe-elämää, mikä ulottui molempiin lapsiin. 151 Myös lapsen oikeuksien sopimuksen 9 artiklassa säädetään, että jos lapsi joudutaan erottamaan vanhemmistaan, tulee sopimusvaltion kunnioittaa erossa olevan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä vanhempiinsa säännöllisesti, jos tämä ei ole lapsen edun vastaista. Säännöllistä ja tarkoituksenmukaista yhteydenpitoa lapsen ja tämän vanhempien välille on suositettu myös YK:n sijaishuollon ohjeissa. 152 Lisäksi lapsen oikeuksien komitea on yleiskommentissaan korostanut, että tilanteessa, jossa lapsen ja tämän huoltajien erottaminen on välttämätöntä, tulee päätöksentekijöiden varmistaa lapsen suhteiden säilyminen. Päätöksentekijän tulisi huolehtia, että lapsen yhteys esimerkiksi vanhempiin ja sisaruksiin säilyy ja päätettäessä vierailujen ja muun yhteydenpidon määrästä, näiden suhteiden laatu tulee huomioida. Tästä voidaan kuitenkin poiketa, jos se on tarpeen lapsen edun vuoksi. 153 Lastensuojelulaki noudattelee kansainvälistä lainsäädäntöä ja suosituksia. LSL 54 :n mukaisesti lapsen ollessa sijaishuollossa, tulee lapselle turvata oikeus tavata vanhempiaan tai 149 Pellonpää ym. 2012, s Hirvelä Heikkilä 2013, s Tuomio L. v. Suomi ja K. ja T. v. Suomi (suuren jaoston tuomio). 152 Guidelines for the Alternative Care of Children (A/RES/64/142), kohdat CRC/C/GC/14, kohta 65.

48 34 muita läheisiä henkilöitä sekä pitää heihin yhteyttä. Lapsen huollosta vastaavalla sosiaalihuollon toimielimellä on siis yhteydenpidon edistämisvelvollisuus sijoituksen aikana. Lapsen yhteydenpitoa on tuettava ja edistettävä, esimerkiksi edistämällä huoltajien tosiasiallisia ja taloudellisia mahdollisuuksia pitää yhteyttä ja tavata lasta sijaishuollon aikana. 154 Säädöksessä käytettävä ilmaisu edistettävä, edellyttää toimielimen alaisilta viranhaltijoilta aktiivista toimintaa yhteydenpidon edistämiseksi. 155 Koska toimielimellä on aktiivinen edistämisvelvollisuus, voi sille syntyä kustannusvastuu osana sijaishuollosta syntyviä muita kuluja. Esimerkiksi, jos lapsi on sijoitettuna kauas omasta kodistaan, voivat vanhemmat tarvita taloudellista tukea tavatakseen lasta sijaishuoltopaikassa. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa oli kysymys sijaishuoltoon sijoitetun lapsen tapaamiseen sekä perheneuvolakäynteihin liittyvistä matkakustannuksista. Hakijan perheneuvolakäynnit liittyivät lapsen huostassapidon lopettamiseksi tehtävään lausuntoon. Lapsen vanhempi oli hakenut asuinkunnaltansa toimeentulotukea matkakustannusten osalta. Sosiaali- ja terveyslautakunta oli kuitenkin pysynyt viranhaltijan päätöksessä ja hylännyt toimeentulotukihakemuksen, koska se katsoi, että lapsen sijoituskunta olisi velvollinen maksamaan lapsen tapaamisesta aiheutuneet matkakulut. Kuopion hallinto-oikeus kumosi lautakunnan päätöksen ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus katsoi, että asiassa merkityksellistä oli kustannusten laatu, eli se, että oliko matkakustannukset toimeentulolain mukaisia erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvia toimeentulotukeen oikeuttavia menoja vai ei. Hallinto-oikeus ei pitänyt asiassa ratkaisevana kenen vastattavaksi kustannukset lastensuojelulain nojalla lopulta menevät, jos se on jokin muu kunta, kuin toimeentulotuen hakijan asuinkunta. Hallinto-oikeus katsoi, että kun huoltosuunnitelmassa tai muutoin ei ole sovittu kuinka lapsen ja vanhemman välinen yhteydenpito toteutetaan ja kuinka kustannukset jaetaan, voidaan tapaamisesta aiheutuneita vanhemmalle maksettavaksi jääneitä matkakustannuksia pitää erityisistä tarpeista ja olosuhteista johtuvina menoina. Perheneuvolakäynneistä aiheutuneiden matkakustannusten osalta hallinto-oikeus katsoi, että huostassapidon lopettamisesta tehtävä selvitys on hallintoasia ja hallintoasian käsittelystä aiheutuneet matkakustannukset eivät ole lähtökohtaisesti tukeen oikeuttavia menoja. Hallinto-oikeus otti kuitenkin huomioon asian suuren merkityksen lapselle ja tämän vanhemmalle sekä huostaanoton käytön viimesijaisena ja tilapäisenä vaihtoehtona. Näin ollen se katsoi, että matkakustannukset 154 Räty 2015, s voimaan tulleessa lastensuojelulaissa ei käytetty ilmaisua yhteydenpidon edistäminen, vaan käytettiin ilmaisua autettava voimaan tulleeseen lakiin haluttiin täsmentää säännöksen sanamuoto, jotta siitä kävisi ilmi toimielimen ja sen viranhaltijoiden aktiivisien toimien tärkeys. HE 252/2006 vp, s. 179.

49 35 olivat erityisenä menona pidettäviä kuluja. Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut Kuopion hallinto-oikeuden päätöstä. 156 Kuten yllä olevasta ratkaisusta voi tulkita, vanhempien taloudellinen tilanne ei saa muodostua esteeksi lapsen ja tämän vanhempien tapaamiselle tai muulle yhteydenpidolle. Taloudellisen tilanteen lisäksi, ei myöskään sijoituspaikan etäisyys saa olla este yhteydenpidolle. LSL 54 :n mukaan lapsen sijaishuolto tulee järjestää siten, että lapsella olisi tosiasialliset mahdollisuudet pitää yhteyttä ja tavata tälle läheisiä ihmisiä. 157 Sijaishuoltopaikan valinta ei siis saa johtaa siihen, että lapsen yhteydenpito vaikeutuisi tai estyisi kokonaan. Paikan valinnassa tulee huomioida sen etäisyys vanhemmista, sekä sisaruksista jos nämäkin ovat sijoitettuna. 158 Joskus kuitenkin voi olla lapsen edun mukaista sijoittaa lapsi kauemmas, niin että tämän kehityksen kannalta haitalliset ihmissuhteet katkeavat. Mutta myös näissä tilanteissa tulee muistaa, että lapsen tulee voida ylläpitää hänelle tärkeitä ja läheisiä ihmissuhteita. Pösön tutkimuksesta käy hyvin ilmi, millaisissa tilanteissa lapsen sijoittaminen kauas kotoa on lapsen edun mukaista. Haastattelussa koulukotiin sijoitettu tyttö kertoo, että sosiaalityöntekijät olivat valinneet hänelle tämän paikan, koska paikka oli tunnettu tiukoista rajoista ja kurista, ja se sijaitsi kaukana pääkaupunkiseudulta, mistä tyttö oli kotoisin. Päätöksentekijät valitsivat tämän koulukodin, koska mainitut seikat auttaisivat ratkaisemaan niitä vaikeuksia, joita tytöllä oli aikaisemmassa sijoituspaikassa, eikä sieltä pääsisi karkaamaan niin helposti kotiseudulle. Toisessa haastattelussa poika, joka oli sijoitettu koulukotiin, tarkasteli sijoitustaan mahdollisuutena käydä lukiota ja keskittyä opiskeluun. Kun poika oli ollut sijoitettuna laitokseen kotipaikkakunnallansa, olivat hänen elinympäristönsä ja laitokset olleet repiviä, että hän ei voinut käydä koulua. 159 Kauas lapsen läheisistä henkilöistä sijoittaminen voi siis olla tietyissä tilanteissa lapsen edun mukaista, koska sen pyrkimyksenä on edesauttaa sijaishuollon toteutumista, jonka jälkeen lapsi voisi mahdollisesti palata nopeammin takaisin kotiin. Jos lapsi esimerkiksi karkailee usein, voi tämän sijoitus pitkittyä, koska ongelmia ei karkailun vuoksi saada ratkottua. Lapselle on siis aina turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Sijaishuollon aikana lapsi voi pitää läheisiinsä yhteyttä puhelimitse, kirjeitse 156 KHO 2006: HE 252/2006 vp, s Räty 2015, s Pösö 2004, s

50 36 tai muilla luottamuksellisilla viesteillä. Lapsella on sijoituksen aikana myös oikeus tavata hänelle läheisiä ihmisiä. Yhteydenpidon rajoittamisesta puhuttaessa on siis kyse edellä mainittujen perusoikeuksien rajoittamisesta Yhteydenpidon rajoittamisen edellytykset LSL 64 :ssä säädetään rajoitustoimenpiteiden käyttämisen yleisistä edellytyksistä. Yhteydenpidon rajoittamisen lisäksi yleisiä edellytyksiä on noudatettava muissakin rajoitustoimenpiteissä. Yhteydenpitoa rajoittaessa on LSL 64 :n edellytysten lisäksi huomioitava LSL 4 :n mukaiset lastensuojelun periaatteet, joissa lapsen etu on aina ensisijainen. 161 Rajoituksia voi käyttää lapseen vain siinä määrin, kuin huostaanoton tarkoituksen toteutuminen, lapsen oma tai toisen terveys ja turvallisuus tai muun rajoitustoimenpiteistä säädetyn edun turvaaminen vaatii. Hallituksen esityksessä on korostettu suhteellisuusperiaatteen merkitystä yleisenä rajoitusedellytyksenä. Rajoitustoimenpiteet on myös aina suoritettava mahdollisimman turvallisesti ja lapsen ihmisarvoa kunnioittaen. 162 Vaikka Euroopan ihmisoikeussopimuksen, lapsen oikeuksien sopimuksen ja lastensuojelulain mukaan perheen jälleenyhdistämistä ja perheen välistä yhteydenpitoa on edistettävä, on lapsen etu aina ensisijainen. 163 Milloin yhteydenpitoa voidaan rajoittaa, on säädetty tarkkarajaisesti lastensuojelulaissa, koska kyse on perusoikeuden rajoittamisesta. Yhteydenpidon rajoittamista voidaan harjoittaa vain niillä perusteilla ja tavoilla, mitä LSL 62 :ssä säädetään. 164 Lapsen yhteydenpitoa tämän läheisiin voidaan rajoittaa, jos yhteydenpidosta aiheutuu haittaa sijaushuollon tarkoituksen toteutumiselle ja se on välttämätöntä lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta. 165 Tällainen tilanne voi tulla kyseeseen, jos esimerkiksi lapsi pelkää vanhempiaan ennen sijoitusta tapahtuneiden asioiden takia. Tapaaminen voisi näissä tapauksissa nostaa esiin aiempia traumaattisia kokemuksia ja lapsi voi alkaa oireilla uudelleen. 160 Aer 2012, s Lastensuojelun toimenpiteen on turvattava: 1) tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet 2) mahdollisuus saada ymmärrystä ja hellyyttä sekä tarpeellisen valvonnan ja huolenpidon 3) koulutus joka vastaa lapsen toivomuksia ja taipumuksia 4) turvallinen ympäristö ja ruumiillinen ja henkinen koskemattomuus, 5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuus 6) omiin asioihin vaikuttamisen mahdollisuus ja 7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomiointi. 162 HE 225/2004 vp, Räty 2015, s Valviran tekemässä selvityksessä kävi ilmi, että lastensuojelulaitoksissa yleisissä ja kollektiivisissa säännöissä rajoitettiin usein lasten puhelinkeskusteluja esimerkiksi seuraavasti: oma gsm-puhelin toimistossa talolla oloajan. Talon gsm-puhelin (nuorten puhelin) yksi puhelu päivässä, max 10 minuuttia, asiattomaan puheeseen puututaan. Valviran selvityksiä 1:2013, s Aer 2012, s. 120.

51 37 Sijaishuollon tarkoituksen toteutumiselle, eli sen loppumiselle voi tällöin tulla takapakkia. Yhteydenpitoa voidaan rajoittaa myös, jos se vaarantaa lapsen hengen, terveyden, kehityksen tai turvallisuuden tai se on välttämätöntä vanhempien, sisarusten, perhekodin tai laitoksen muiden lasten tai henkilökunnan turvallisuuden vuoksi. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa 2015:38 lapsen ja isän yhteydenpitoa oli rajoitettu niin, että tapaamiset olivat rajoitettuja ja valvottuja samoin kuin puhelut. Tapaamisten ja puheluiden ehtona oli myös, että lapsen kanssa tuli keskustella tämän iän ja kehitystason mukaisesti. Isän yhteydenpitoa lapseen oli alun perin rajoitettu, koska vanhempien eroprosessin vuoksi heidän keskinäinen suhde oli hyvin epäselvä ja äidillä oli turvakielto suhteessa isään. Lapsi oli myös ilmaissut, että häntä jännittää isän mahdolliset kysymykset äidistä. Ilman tapaamisten valvomista oli mahdollista, että lapselta kysyttäisiin tämän ikään ja kehitystasoon nähden sopimattomia kysymyksiä, ja lapsi joutuisi kohtuuttomaan lojaliteettiristiriitaan vanhempien tulehtuneiden välien vuoksi. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että saadun selvityksen perusteella yhteydenpidon rajoittaminen tapaamisten sekä puhelujen määrän ja keston osalta olivat perusteltuja, jotta lapselle voidaan taata turvallisuuden tunne sekä suotuisan kehityksen mahdollisuus. Yllä olevasta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta voi havaita, millaisessa tilanteessa yhteydenpitoa voidaan esimerkiksi rajoittaa, kun tarkastellaan LSL 62 :ää. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että lapsen ja isän puhelut saattaisivat vaikuttaa haitallisesti lapsen kehitykseen. Kun yhteydenpitoa rajoitetaan sen perusteella, että sillä uskotaan olevan vaaraa lapsen hengelle, terveydelle, kehitykselle tai turvallisuudelle, on päätöksessä perusteltava vaaran olemassa olo. On siis pystyttävä perustelemaan, miksi lapsen yhteydenpito tiettyyn henkilöön aiheuttaa lapselle vaaraa. Tässä päätöksessä vaaran katsottiin aiheutuvan isän mahdollisesti esittämistä sopimattomista kysymyksistä. Vaaran ei tarvitse olla konkreettisesti uhkaamassa, vaan jo mahdollista vaaran uhkaa voidaan pitää perusteena rajoitukselle. Tällaisina voidaan pitää esimerkiksi lapseen aikaisemmin kohdistuneita menettelyitä. 166 Esimerkiksi lapsen ja vanhemman tapaamisia voidaan rajoittaa tapahtuviksi ainoastaan puhelimitse tai lastensuojelulaitoksessa, jos on vaara, että lapsen kotona voi vierailla henkilö, joka on ennen sijoitusta pahoinpidellyt lasta. Edellä mainitut edellytykset mukailevat myös lastensuojelun keskeisiä periaatteita, joiden mukaan lapselle on muun muassa turvattava tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi sekä turvallinen kasvuympäristö ja ruumiillinen ja henkinen koskemattomuus. 166 Räty 2015, s

52 38 Yhteydenpito-oikeutta voidaan myös rajoittaa, jos yhteydenpito aiheuttaa esimerkiksi lastensuojelulaitoksen tai perhekodin henkilöstölle tai muille lapsille turvattomuutta. Tällöin sen tulee lain säännöksen mukaan olla välttämätöntä. Rajoitusta ei siis voida tehdä niin, että lapsen ja vanhemman tapaamiset laitoksessa tai perhekodissa kielletään kokonaan, jos ne on mahdollista järjestää siten, että esimerkiksi muut lapset eivät näe ollenkaan tapaamaan tullutta henkilöä. 167 Tässä edellytyksestä korostuu erityisesti suhteellisuusperiaate. LSL 4 :n periaatteiden mukaisesti toimenpiteen on myös turvattava läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet lapselle. Yhteydenpidon rajoituspäätöstä tehdessä tämä otetaan huomioon, koska rajoitusta saadaan käyttää vain siinä määrin kuin on välttämätöntä ja yhteydenpitoa on edistettävä, ellei se ole lapsen edun vastaista. Yhteydenpitoa voidaan rajoittaa myös lapsen omasta tahdosta. Lastensuojelulaissa säädetään, että 12 vuotta täyttänyt lapsi voi vastustaa yhteydenpitoa. Samalla tavalla myös alle 12 vuotias, jonka katsotaan olevan niin kehittynyt, että tämän mielipide voidaan huomioida, voi vastustaa yhteydenpitoa. 168 Lapsi voi vastustaa yhteydenpitoa esimerkiksi tilanteissa, joissa lapsi pelkää yhteydenpidon toteutumista tai tapaa jolla se on järjestetty. Lapsi voi pelätä esimerkiksi vanhempaansa tai tämän uutta puolisoa. Lapsen omasta tahdosta tehtävä yhteydenpidon rajoittaminen eroaa muista rajoitusperusteista siten, että sillä ei puututa varsinaisesti lapsen perusoikeuksiin, vaan sillä turvataan lapsen oman tahdon toteutuminen. Vaikka lapsi voikin vastustaa yhteydenpitoa, ei säännöksen tarkoitus kuitenkaan ole, että lapsi saisi päättää täysin yhteydenpidostaan. Lapsen vastustaessa yhteydenpitoa, on rajoitukselle oltava edelleenkin lastensuojelulliset perusteet, koska myös vanhemmalla on oikeus pitää yhteyttä lapseensa. 169 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin ratkaisukäytännössään antanut tilanteissa, joissa lapsen ja vanhemman välillä on intressi ristiriita, suuremman merkityksen lapsen edulle, kuin vanhemman edulle. 170 Perhe-elämän suoja 167 Saastamoinen 2010, s Lastensuojelulaki noudattaa hyvin lapsen oikeuksien sopimuksen artiklaa lasten kuulemisesta, vaikkakin komitea on raporteissaan ohjeistanut luopumaan kaikista ikärajoista. Lastensuojelulain rajoitusperusteita säädettäessä alle 12 vuotiaiden kuuleminen on otettu huomioon ja he voivat kehitystasonsa mukaan ilmaista mielipiteensä ja vastustaa yhteydenpitoa. Säännös vastasi melko lailla lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annettua lakia (619/1996), jonka mukaan, jos lapsi oli täyttänyt 12 vuotta, ei päätöstä saanut pistää täytäntöön jos lapsi sitä vastusti. Sama koski myös alle 12 vuotiasta, jos tämän katsottiin olevan riittävän kehittynyt. Hallituksen esityksessä on myös viitattu lapsen oikeuksien sopimukseen, jota on pidetty lasten tasa-arvoisen kohtelun ja kuulemisen vahvistumisen taustana. Ks. lisää HE 225/2004 vp, s Aer 2012, s Hirvelä Heikkilä 2013, s Esimerkiksi EIT ratkaisuissa Hokkanen v. Finland, no /92 ( ) ja M. N v. Finland ( ) on huostaanotto tapauksissa annettu lapsen edulle suurempi merkitys, kuin isän edulle. Ratkaisussa M. N v. Finland käy ilmi, että EIT:n mukaan huostaanoton täytäntöönpanon tulee sopia yhteen huostaanoton tavoitteen, eli perheen jälleenyhdistämisen kanssa, jolloin lapsen ja

53 39 artiklan perusteella ei voida siis oikeuttaa vanhemman oikeutta yhteydenpitoon, jos se on lapsen terveydelle ja kehitykselle haitallista. Jos yhteydenpitoa rajoitetaan lapsen oman tahdon perusteella, on lapsen mielipide ilmaistava päätöksessä selkeästi. Päätöksessä tulisi käydä tällöin ilmi varsinkin alle 12 vuotiaiden kohdalla erityisen tarkasti, mikä on lapsen oma mielipide ja näkemys tapaamisesta ja sen järjestelyistä. Koska laissa ei ole säännelty varsinaista ikärajaa lapsen mielipiteen huomioimisessa, on tärkeää, että päätöksessä käy tarkasti ilmi lapsen tahto ja se kuinka tahtoa ja mielipidettä sekä lapsen etua on asiassa pyritty selvittämään. 171 Kun lapsen yhteydenpito-oikeutta aiotaan rajoittaa, on päätöksenteossa otettava huomioon lapsen mielipiteen lisäksi tämän vanhemman tai huoltajan mielipide. Lastensuojelun keskeiset periaatteet edellyttävät, että lapsella on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa omissa asioissaan. Vaikkakin mielipide on huomioitava, tulee viranomaisen tehdä lopullinen päätös viimekädessä lapsen etua arvioiden. Lapsen ja vanhempien tai huoltajien sekä lapsen läheisten välisestä yhteydenpidosta tuleekin pyrkiä sopimaan asiakassuunnitelmassa. Asiakassuunnitelmaan tulee kirjata kuinka yhteydenpito aiotaan toteuttaa. Siinä on myös perusteltava millä tavoin yhteydenpito on järjestettävä, jotta se olisi lapsen edun mukaista. 172 Jos asiakassuunnitelmaa tehdessä yhteydenpidon rajoittamisesta ei päästä sopimukseen lapsen, tämän vanhempien ja muiden läheisten kanssa, on siitä aina tehtävä päätös. 173 Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on useissa ratkaisussaan korostanut, että jos asianomainen ei ole tyytyväinen asiakassuunnitelmassa sovittuun yhteydenpidon määrään tai sen toteuttamiseen, tulee rajoittamisesta aina tehdä valituskelpoinen viranhaltijan päätös. Näin myös ratkaisussa 4371/4/11 ( ), jossa kantelijan mukaan hänen lastensa liikkumisvapautta ja oikeutta pitää yhteyttä läheisiinsä henkilöihin oli rajoitettu ilman, että asiasta olisi tehty kantelijan pyynnöstä huolimatta muutoksenhakukelpoista päätöstä. Kantelija oli arvostellut perusturvakeskuksen lastensuojelun viranhaltijoita myös sen vuoksi, ettei asiakassuunnitelmaa ja lastensuojelun tarpeen kartoitusta tehty kantelukirjoituksessa tarkoitettuna aikana. Asiakassuunnitelman osalta perusturvakeskus kertoi selvityksessään, että asiakassuunnitelmaa ei ole avohuollon sijoituksen aikana laadittu, koska kantelijan kanssa ei ollut päästy vanhemman etujen välillä on löydettävä tasapaino. Kuitenkin asiaa harkitessaan EIT antoi erityistä painoarvoa lapsen edulle, joka pystyi syrjäyttämään vanhemman edun. 171 Räty 2015, s Räty 2015, s Saastamoinen 2010, s. 188.

54 40 työskentelemään suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti tapaamisten perumisten tai paikalle saapumatta jättämisen takia. Kuitenkin kiireellisen sijoituksen ja huostaanottoa ja sijaishuollon järjestämistä valmistellessa lapsille oli laadittu asiakassuunnitelmat. Apulaisoikeusasiamies toi ratkaisussaan esille, että asiakassuunnitelma on aina laadittava, ellei sitä pidetä LSL 30 :ssä säädetyin perustein tarpeettomana. Ratkaisussa on kiinnitetty erityisesti huomiota siihen, että vaikka sosiaalihuollon asiakas olisi passiivinen tai vastustaisi suunnitelman laatimista, ei sillä ole vaikutusta asiakassuunnitelman laatimisvelvollisuuteen. Yhteydenpidon rajoittamisen osalta apulaisoikeusasiamies katsoi, että asiassa on toimittu lastensuojelulain vastaisella tavalla, kun kantelijan ja tämän lasten välistä yhteydenpitoa on rajoitettu ilman, että asiasta on tehty muutoksenhakukelpoista päätöstä. 174 Kuten yllä olevasta ratkaisusta voidaan havaita, aina kun yhteydenpidon rajoittamisesta ei päästä yhteisymmärrykseen asianosaisen kanssa, on siitä tehtävä asianmukainen päätös. Yhteydenpidon rajoittaminen ei voi myöskään jäädä ainoastaan asiakassuunnitelman varaan, koska se ei ole sillä tavoin kuntaa sitova asiakirja, että siitä voisi hakea muutosta. 175 Siinä ei myöskään voida päättää sitovasti yhteydenpidon laajuudesta ja sen toteuttamisesta, vaikka asianosaiset olisivatkin neuvotteluissa päässeet yhteisymmärrykseen, vaan niiden jälkeen voidaan pyytää esimerkiksi pidempiä tapaamisia tai muita muutoksia. Näissä tilanteissa tulee arvioida aina uudelleen, voidaanko vaatimukseen suostua ja jos ei voida, täytyy asiasta tehdä uusi yhteydenpidonrajoittamispäätös. 176 Kun asiakassuunnitelmasta vastaava viranhaltija laatii suunnitelmaa asianosaisten kanssa, on tämän tehtävänä myös ohjata ja neuvoa yhteydenpidosta neuvoteltaessa. Viranhaltijan täytyy pyrkiä lisäksi varmistumaan käytännössä, että asianomaiset ovat varmasti hyväksyneet sopimuksen ja he ymmärtävät tämän merkityksen. 177 Viranhaltijan tulee myös hyvän hallinnon perusteita noudattaen, sekä yhteydenpidon edistämisvelvollisuuden mukaisesti selvittää vanhemmille heidän oikeutensa ja viranomaisen velvollisuudet asiassa. Viranhaltijalla on asiakassuunnitelmaa laadittaessa aktiivinen neuvontavelvollisuus menettelystä, johon vanhemmat ja muut asianomaiset voivat turvautua, jos he eivät ole tyytyväisiä yhteydenpidosta sovittuihin määriin tai tapaamisjärjestelyihin. Viranomaisen on myös annettava kaikki tarpeellinen tieto asianosaisille ja selvittää, että heillä on oikeus saattaa yhteydenpitoa koskeva asia tuomioistuimen tutkittavaksi. 178 Kun asianosaisten ja lastensuojelun 174 Ks. myös AOA 3001/4/14 ja 3851/4/14 ( ) 175 HE 252/2006 vp, s Saastamoinen 2010, s Aer 2012, s Räty 2015, s. 535.

55 41 työntekijän käsitykset tapaamisten sopimisesta poikkeavat toisistaan, korostuu viranomaisen neuvontavelvollisuus tällöin erityisesti Yhteydenpidon rajoittamisen muodot Kun sijaishuollossa olevan lapsen kohdalla ollaan tultu siihen tulokseen, ettei rajoituksen tarkoitusta voida toteuttaa millään lievemmällä keinolla, tulee yhteydenpidon rajoittamisen eri muodot käytäntöön. Rajoittamisessa on käytettävä aina lievintä mahdollista vaihtoehtoa. Lievimmillään rajoitus voi tarkoittaa esimerkiksi puhelimen haltuun ottamista ja ankarimmillaan lapsen olinpaikkaa ei kerrota huoltajille ollenkaan. Kun lapselta otetaan tämän omat yhteydenpitovälineet sijaishuoltopaikan haltuun tai rajoitetaan niiden käyttöä, voi kyseessä olla lastensuojelulain mukainen rajoitustoimenpide. 180 Lapsen yhteydenpitoa voidaan rajoittaa siten, että tämän oikeutta pitää yhteyttä läheisiinsä puhelimitse tai muilla yhteydenpitolaitteilla rajoitetaan. Tällaisissa tilanteissa rajoitetaan joko lapsen oman matkapuhelimen, laitoksen puhelimen tai laitoksen muiden lapsien omien matkapuhelinten käyttöä ottamalla ne esimerkiksi sijaishuoltopaikan haltuun. Päätöksessä voidaan myös rajata lapsen oikeutta käyttää omaa puhelinta, mutta laitoksen puhelinta voi käyttää vapaasti. Tällainen yhteydenpidon rajoitus voi päätöksessä nimetyn henkilön kanssa olla täydellinen tai jollakin tapaa täsmällisesti rajattu. Puhelut on voitu rajoittaa esimerkiksi vain tiettyyn päivään, vuorokauden aikaan tai pituuteen. Päätöksellä voidaan myös rajoittaa puhelua niin, että lapsen kanssa ollaan samassa tilassa puhelun aikana ja kuunnellaan mitä lapsi sanoo. Tilanteessa tulee kuitenkin muistaa, että puhelun toista osapuolta ei saa kuunnella. Edellä käsitellyssä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa 2015:38 käsiteltiin lapsen ja tämän isän yhteydenpitoa ja sen laajuutta. Yhteydenpitoa oli rajoitettu muun ohella niin, että lapsen puhuessa isänsä kanssa, tuli puhelimen kaiuttimen olla päällä. Lastensuojelulaissa ei ole erikseen säädetty puhelujen kuuntelemisesta, vaan ainoastaan niiden rajoittamisesta. Hallituksen esityksessä 225/2004 vp on kuitenkin avattu, 179 Myös sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 5 :n mukaisesti asiakkaalla on oikeus saada selvitys eri toimenpidevaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista seikoista joilla voi olla vaikutusta asiakkaan asiaan. Näin ollen myös yhteydenpitoon liittyvissä asioissa asianomaisten on saatava viranomaiselta kaikki tarvittava tieto asiaan liittyen. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on myös ratkaisussaan kiinnittänyt huomiota lastenvalvojan neuvontavelvollisuuteen. Samoin kuin viranomaisella asiakassuunnitelmaa tehdessä, on myös lastenvalvojalla ollut velvollisuus ohjata ja avustaa vanhempia muun muassa elatusapua koskevassa asiassa. Apulaisoikeusasiamies on kiinnittänyt myös huomiota siihen, että asiakkaalla on oikeus saada selvitys tämän eri toimenpidevaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista ja muista seikoista, joilla voi olla merkitystä asiaan. Ks. AOA 1672/4/2014 ( ) 180 Räty 2015, s. 548.

56 42 millaisia toimenpiteitä puhelujen rajoittamiseen sisältyy. Siinä on todettu, että säännökseen nojaten ei voida kuunnella, mitä puhelun toinen osapuoli sanoo. Näin ollen lastensuojelulaki ei mahdollista puhelujen kuuntelemista. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että yhteydenpidon rajoittaminen puhelujen kuuntelun muodossa ei ole lastensuojelulain mukaista puheluiden rajoittamista. 181 Lastensuojelulain mukaista yhteydenpidon rajoittamista on myös se, kun lapsen lähettämä tai hänelle lähetetty kirje tai siihen rinnastettava muu luottamuksellinen viesti luetaan ja pidätetään. Vastaavasti myös muun lähetyksen tarkastaminen ja pidättäminen on yhteydenpidon rajoittamista. Jos lapsen yhteydenpitoa päätetään rajoittaa edellä mainitulla tavalla, tulee päätöksessä yksilöidä tarkasti keneltä saapuva ja kenelle lähetettävä kirje tai muu lähetys voidaan tarkastaa ja lukea sekä tarvittaessa pidättää. Päätös rajoittamisesta ei siis tarkoita automaattisesti sitä, että kaikki lapsen saamat tai lähettämät kirjeet voidaan lukea. Hallituksen esityksessä on jälleen korostettu suhteellisuusperiaatetta ja oikeasuhteisuutta, jos tarkoitus voidaan saavuttaa pelkällä viestin pidättämisellä, ei silloin ole välttämättä perusteita viestin lukemiseen. 182 Säännös oikeuttaa kuitenkin rajoittamaan myös laitoksen sisäistä viestintää, esimerkiksi laitoksessa olevien lapsien välillä. Rajoituksen mahdollisuudesta huolimatta laitoksella ei ole oikeutta kieltäytyä viestien välittämisestä lasten välillä, jos siitä ei aiheudu LSL 62 :n mukaista haittaa tai vaaraa. Jos lapselta pidätetään viestejä, tulee niitä säilyttää siten, että ne ovat vain laitoksen johtajan ja muiden päätöksen tekoon oikeutettujen viranhaltijoiden luettavissa. 183 Yhteydenpitoa voidaan rajoittaa myös rajoittamalla lapsen oikeutta tavata vanhempiaan tai muita läheisiä. Tämä säännöksen kohta mahdollistaa tapaamisoikeuden rajoittamisen joko sijaishuoltopaikassa tai sijaishuoltopaikan ulkopuolisissa vierailuissa, kuten esimerkiksi lapsen vanhempien luona. 184 Eduskunnan oikeusasiamies on eräässä ratkaisussaan katsonut, että läheiseen henkilöön voidaan lukea ne henkilöt, jotka ovat tosiasiallisesti pitäneet yhteyttä lapseen jo ennen sijaishuoltoa sekä sen aikana. Tapauksessa kantelijana oli lapsien täti ja kummi, jolta hänen selvityksensä mukaan oli evätty mahdollisuus tavata lapsia lähes 181 HE 225/2004 vp, s , ks. myös KHO:2015: Hallituksen esityksen perusteluissa on viitattu potilaan yhteydenpidon rajoittamisen tapoja koskevan mielenterveyslain pykälään, joka on sisällöltään samankaltainen, kuin LSL 64 2 momentti. Rajoitusta on perusteltu perustuslakivaliokunnan lausunnolla edellä mainitusta mielenterveyslain pykälästä ja nämä valiokunnan antamat kannanotot on pyritty ottamaan huomioon myös LSL:n säännöksessä. Eroavaisuutena mielenterveyslain pykälään on se, että LSL:n ei katsottu tarpeelliseksi säätää lapsen ja eri viranomaistahojen yhteydenpitoa. LSL:n mukainen yhteydenpidon rajoittaminen koskee ainoastaan lapsen vanhempia, huoltajia tai muita lapselle läheisiä henkilöitä. Ks. HE 225/2004 vp, s Räty 2015, s HE 225/2004 vp, s. 76.

57 43 kokonaan. Saadun selvityksen perusteella käy ilmi, että kantelija oli ilmoittanut sosiaalitoimelle tyytymättömyytensä tapaamisten suhteen. Näin ollen asia olisi pitänyt ottaa huomioon huoltosuunnitelmaa tehdessä. Jos tapaamisista ei päästy neuvotteluissa yksimielisyyteen, olisi asiasta eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisun mukaan pitänyt tehdä kantelijan osalta lastensuojelulain mukainen muutoksenhakukelpoinen päätös. 185 Yhteydenpidon rajoittamisen voimakkain muoto on lapsen olinpaikan ilmoittamatta jättäminen. Koska olinpaikan ilmoittamatta jättäminen on äärimmäinen turvaamistoimi, on olosuhteiden oltava hyvin poikkeukselliset. Edellytykset ovat muutoin samanlaiset kuin muissakin yhteydenpidon rajoittamisen tapauksissa, mutta lisäksi edellytetään, että yhteydenpito aiheuttaa vakavaa uhkaa lapsen tai sijaishuoltopaikan muiden lapsien ja henkilöstön terveydelle tai turvallisuudelle. Samoin jos yhteydenpito aiheuttaa vakavaa uhkaa sijaishuollon toteutumiselle, voidaan lapsen olinpaikka jättää kertomatta. 186 Tällainen vakavaa uhkaa aiheuttava tilanne voi olla esimerkiksi, jos vanhemmalla tai huoltajalla on vakavia psyykkisiä sairauksia ja se uhkaa lapsen turvallisuutta. Lapsen ja vanhemman tapaamisten totaalinen estäminen on mahdollista ainoastaan silloin, kun rajoituksen päämäärää, eli lapsen turvallisuutta, ei voida saavuttaa lievemmillä keinoilla, kuten esimerkiksi tapaamispaikan rajoittamisella. 187 Yhteydenpitoa rajoittaessa voidaan kuitenkin pohtia, mikä rajoituksen todellinen vaikutusmahdollisuus nykypäivänä on, kun puhutaan jollakin yhteydenpitovälineellä tehtävästä yhteydenpidosta. Vaikka lastensuojelulaki onkin suhteellisen tuore, voidaan sitä pitää silti nykyisille yhteydenpitovälineille vanhahtavana. Kuinka esimerkiksi tapauksessa, jossa rajoituspäätös on tehty vain isän kanssa tehtävään yhteydenpitoon, voidaan varmistua ja valvoa, että se todella toteutuu, kun lapsella on oma matkapuhelin käytössä. Tällöinhän lapsen tulee voida pitää yhteyttä kaikkiin muihin läheisiinsä. Jos puhelin otetaan pois kokonaan, voi olla vaarana, että rajoituksen suhteellisuusperiaate ei enää toteudu. Taas jos puhelinta ei oteta pois, vaarantuuko lapsen sijaishuollon tarkoitus, jos lapsi esimerkiksi lähettää salaa tekstiviestejä isälleen tai toisinpäin? Kuinka tilanne saadaan ratkaistua ilman, että lapsen perusoikeuksia rajoitetaan suhteellisuusperiaatteen vastaisesti, mutta sijaishuollon tarkoitus kuitenkin turvataan. 185 EOA 682/4/2005 ( ). Ks. lisää lapsen läheisen määrittelystä Narikka 2006, s ja Räty 2015, s Saastamoinen 2010, s Räty 2015, s. 543.

58 44 Sama ongelma voi toistua laitoksissa myös, jos yhden lapsen matkapuhelimen käyttöä on rajoitettu yhteydenpidon rajoittamispäätöksen seurauksena, mutta muilla laitoksen lapsilla on omat puhelimet vapaasti käytössä. Kun muiden lasten puhelimet ovat vapaasti käytettävissä voi lapsi, jonka yhteydenpitoa on rajoitettu, todennäköisesti muiden puhelimia lainaamalla pitää halutessaan yhteyttä laitoksen ulkopuolella oleviin henkilöihin. Tässäkin tilanteessa toistuu sama rajoituksen suhteellisuusperiaatteen ja sijaishuollon tarkoituksen välinen ristiriita. Kaikilta laitoksen lapsilta ei voida ottaa puhelimia pois, koska rajoitusta ei saa käyttää yleisenä sääntönä. Mutta jälleen kerran lapsen sijaishuollon tarkoitus voi vaarantua, jos lapsi pitää yhteyttä henkilöihin, joiden on katsottu olevan esimerkiksi vaaraksi lapsen kehitykselle. PL 19.1 :n mukaan lapselle on turvattava oikeus välttämättömään huolenpitoon ja suojaan. Samalla on kuitenkin myös turvattava oikeus yksityiselämään. Molemmissa edellä mainituissa esimerkeissä tulee siis kysymykseen punninta kahden eri perusoikeuden välillä, yksityiselämän suojan ja lapselle taattavan turvan välillä. Kyseisiin ristiriitatilanteisiin ei välttämättä ole ratkaisua, jota voitaisiin soveltaa yleisesti, vaan ne tulisi aina ratkaista tapauskohtaisesti. Tätä harkintaa tehdessä on muistettava huolehtia, että ratkaisu tehdään siten, että se toteuttaa lapsen edun parhaimmalla mahdollisella tavalla. Muiden yhteydenpidon rajoittamisen keinojen, kuten tapaamisten rajoittamisten tai kirjeiden pidättämisen, voidaan katsoa olevan paremmin valvottavissa, joten rajoitustoimena niitä voidaan pitää puheluiden rajoittamista vaikuttavampana toimenpiteenä. 4.4 Perusoikeuden rajoitukset vs. kasvatukselliset keinot Yhteydenpidon rajoittamisen arviointi voi olla joissakin tapauksissa ongelmallista. Esimerkiksi puhelimen haltuunottoa voidaan pitää normaalina, kotikasvatukseen liittyvänä toimenpiteenä, eikä välttämättä rajoitustoimenpiteenä. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston teettämästä selvityksestä käy ilmi, että ero lastensuojelulain mukaisten rajoitustoimenpiteiden ja tavallisten kasvatuskeinojen välillä on häilyvä, eikä sitä kaikissa lastensuojelulaitoksissa tunnisteta. Kyselyyn vastanneista lastensuojelulaitoksista 81 % kertoi, että sääntöjen rikkomisesta seurauksena voi olla esimerkiksi poistumiskielto, puhelimen käyttökielto tai kotilomien peruminen. Edellä mainittujen toimenpiteiden käyttäminen rangaistuksena sisältää riskin, että ne ovatkin tosiasiallisesti lastensuojelulain mukaisia rajoitustoimenpiteitä, eikä vain kasvatuksellisia keinoja. 188 Samoihin lopputuloksiin on päädyt- 188 Valvira 1:2013, s

59 45 ty myös valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksessa, jonka tarkastushavaintojen perusteella vaikutti siltä, että rajoitustoimenpiteitä koskevaa lainsäädäntöä ei tunneta riittävästi, eikä rajoituksia aina käytetä lapsen edun ja säännöksen mukaisesti. Kysyttäessä sijaishuollon epäkohdista kaikista aluehallintovirastojen antamista vastauksista kävi ilmi, että rajoitustoimenpiteiden käyttöön liittyy epäselvyyttä ja niitä käytetään epäasiallisesti. 189 Lapsen ollessa sijoitettuna laitokseen, on laitoksen vastuulla huolehtia lapsen päivittäisestä hoidosta ja kasvatuksesta. Päivittäiseen kasvatukseen voi kuulua myös rajojen asettaminen lapselle, samalla tapaa kuin kotona tehtävään kotikasvatukseen. Näin ollen tällaiset normaalit rajojen asettamiset voivat kuulua myös laitoksessa tehtävään päivittäiseen kasvatukseen. Kotikasvatukseen liittyvillä seuraamustoimenpiteillä pyritäänkin siis tukemaan lapsen kasvatusta ja kehitystä. Sen sijaan taas lastensuojelulain mukaisella rajoitustoimenpiteellä pyritään huolehtimaan lapsen tarpeen mukaisen sijaishuollon järjestämisestä tai suojaamaan toista henkilöä tai lasta itseään. Lain mukaista rajoitustoimenpidettä käytettäessä on aina kysymys lapsen perusoikeuteen puuttumisesta ja hallinnollisen pakon käyttämisestä. Hallinnollisen pakon ja kasvatuksellisen pakon välinen ero voi kuitenkin olla hankalasti havaittavissa. 190 Laitoksissa ei siis voida käyttää kotikasvatusta perusteena rajoitustoimenpiteiden käytölle, esimerkiksi laitoksen yleisenä kaikkia sijoitettuja lapsia koskevana sääntönä. Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisussa lapsien yhteydenpitoa ja liikkumisvapautta oli rajoitettu ilman muutoksenhakukelpoista päätöstä. Perusturvakeskus oli kuitenkin harkinnassaan katsonut, ettei se rajoittanut lasten yhteydenpitoa tai liikkumisvapautta, vaan viitatut rajoitukset olisivat olleet normaalien kasvatuksellisien rajojen asettamista lapsille. Tämän vuoksi perusturvakeskus ei ollut katsonut aiheelliseksi tehdä erillistä päätöstä rajoittamisesta. Selvityksessä kävi ilmi, että laitoksessa noudatetaan vierailuaikoja (joka päivä ja 15 18), jotka ovat selvityksen mukaan välttämättömiä laitoksen toiminnan kannalta, ja jotta lapsien säännöllinen arjen rytmi ja toiminnot voitiin turvata. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on ratkaisussaan tuonut esille, että sijaishuoltopaikka voi tarvittaessa asettaa kasvatuksellisia rajoja lapselle. Niiden tarkoitus on tällöin pyrkiä suojaamaan lapsen turvallisuutta, terveyttä ja kehitystä sekä opettaa lasta ymmärtämään yhteiskunnan vaatimuksia. Säännöt eivät kuitenkaan saa olla mielivaltaisia ja niiden tulee aina olla perusteltavissa lap- 189 Yhdessä valvonnan kohteena olleessa lastensuojelulaitoksessa henkilökunta kertoi, että heidän yksikössään ei ole ollut tarvetta rajoitustoimenpiteiden käytölle. Henkilökunnalla ei kuitenkaan ollut tarkkaa käsitystä siitä, mitä rajoitukset tosiasiassa ovat ja kuinka niitä käytetään. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus 6/2012, s Räty 2015, s. 560.

60 46 sen yksilöllisen ja tarpeenmukaisen sijaishuollon järjestämisellä. Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisun mukaan yhteydenpidon rajoitusta ei voida perustella normaalien kasvatuksellisien rajojen asettamisella. Varsinkaan tässä asiassa, kun yhteydenpidon järjestämistä on erimielisyyttä. Ratkaisussa on korostettu, että mikäli säännöillä selkeästi puututaan lapsen itsemääräämisoikeuteen tai lapsen ja huoltajan oikeuksiin, voi olla kysymys yhteydenpidon rajoittamisesta, josta tulee tehdä rajoittamispäätös. 191 Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisusta käy hyvin esille kasvatuksellisen pakon ja hallinnollisen pakon ero. Jos laitoksen säännöt tai elämänrytmi, kuten edellä mainitussa ratkaisussa vierailuajat, vaarantavat lapselle kuuluvaa yhteydenpito-oikeutta esimerkiksi estämällä tapaamisen, on rajoituksesta tehtävä muutoksenhakukelpoinen päätös. Samalla tavoin, jos esimerkiksi kaikilta laitoksessa sijoitetuilta lapsilta kielletään matkapuhelinten hallussapito, on kasvatuksellisen säännön sijaan kyseessä lastensuojelulain mukainen yhteydenpidon rajoitus. Yleistä matkapuhelinkieltoa ei voida pitää kasvatuksellisena pakkona, koska jokaisen lapsen kohdalla ei ole yksityiskohtaisesti arvioitu kuinka yhteydenpitoa rajoitetaan siten, että rajoituksen tarkoitus saavutettaisiin mahdollisimman lievällä keinolla. Myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies on eräässä lastensuojelulaitokseen tekemässään tarkastuksessa kiinnittänyt huomiota laitoksen käytäntöihin, joihin kuului lapsen oman puhelimen haltuunotto ja oman tietokoneen käyttökielto. Vanhemmille ja sosiaalityöntekijöille lapset saivat soittaa pääsääntöisesti milloin vain, mutta sen sijaan esimerkiksi kavereille soittoaika oli määritelty, ja puheluita kuunneltiin lapsen vieressä. Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen kanta asiassa oli, että puhelimen käytön rajoituksen saattavat tietyissä tilanteissa edellyttää päätöksen tekoa. Puheluiden kuuntelu sen sijaan edellyttää ratkaisun mukaan pääsääntöisesti aina päätöksen tekoa. 192 Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on ottanut matkapuhelimien hallussapitokieltoon kantaa myös ratkaisussaan 2777/4/12 ( ). Tässäkin asiassa laitokselle käytäntö, ettei lapsilla ole omia puhelimia käytössä laitosalueella. Ratkaisussa katsottiin, että yleisellä käyttökiellolla on yhteydenpidon rajoittamista koskeva luonne, eikä sitä voida pitää vain kasvatuksellisena rajana. Samaisessa ratkaisussa eduskunnan apulaisoikeusasiamies on arvioinut millaiset säännöt olisivat hyväksyttäviä kasvatuksellisia keinoja. Tällainen sääntö olisi esimerkiksi, jos puhelimen käyttöä rajoitetaan yöllä, jotta voidaan turvata lapselle riittävä lepo. Lisäksi jos 191 AOA 4371/4/11 ( ) 192 AOA 1001/3/12 ( )

61 47 käyttöä rajoitetaan koulupäivän, kotitehtävien teon tai laitoksen ohjatun toiminnan aikana, voidaan rajoitusta pitää hyväksyttävästi kasvatukseen kuuluvana. 193 Tällaiset säännöt ovat luonteeltaan sellaisia, että niitä käytetään myös kotioloissa, eikä niillä ole samanlaista perus- ja ihmisoikeuksiin puuttuvaa vaikutusta. Myös niin kutsuttu rauhoittumisaika on usein laitoksissa käytettävä tulkinnanvarainen käytäntö. Tällainen tilanne voi tulla kyseeseen, kun lapsi esimerkiksi siirtyy laitoksesta sijaisperheeseen tai sijaishuoltoa järjestetään ensimmäistä kertaa. Sijoituksen aluksi on rauhoittumisaika, jonka aikana yhteydenpitoa ei saa olla ollenkaan tai sitä ainakin rajoitetaan voimakkaasti. Lastensuojelulaki ei kuitenkaan tunne nimenomaisesti erityistä rauhoittumisaikaa, jolloin säännönmukaisesti yhteydenpitoa rajoitettaisiin. Tällaisessa sijoituksen alkamisen tai muuttumisen yhteydessä tulisi aina arvioida lapsen yksilölliset olosuhteet ja huostaanoton perusteet, joiden perusteella rajoituksen tarpeellisuus arvioidaan. 194 Esimerkiksi Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisussa lapsen kotiutumisen ja tutustumisen turvaamiseksi, sekä tilanteen rauhoittamiseksi tehty yhteydenpidon rajoitus oli sallittu. Lapsi oli siirretty laitoshoidosta sijaisperheeseen, minkä hallinto-oikeus katsoi välttämättömäksi lapsen psyykkiselle eheytymiselle. Hallinto-oikeuden ratkaisun mukaan kun otettiin huomioon lapsen psyykkinen tila, reagointi paikasta toiseen siirtymiseen sekä hämmennys olinpaikan suhteen, oli yhteydenpidon rajoittamiselle lastensuojelulain mukainen peruste. Lisäksi myös lapsen vanhempien puheet lisäsivät lapsen hämmennystä ja ne pahensivat lapsen oireilua. 195 Ratkaisussa oli siis tehty lapsen kohdalla yksilöllistä arviointia, eikä rajoitus käytetty säännönmukaisesti jokaiselle uudelle lapselle, jonka vuoksi se oli sallittavaa. Lapsen perusoikeuksiin puuttuvia rajoitustoimenpiteitä ei saa koskaan käyttää rangaistuksena. Koska hyväksyttävyysperiaatteen mukaisesti säännöksen mukaisia toimivaltuuksia ei voida käyttää muuhun, kuin siitä ilmenevään ja hyväksyttyyn tarkoitukseen, ei rangaistuk- 193 Tällainen rajoitus hyväksyttiin lisäksi myös apulaisoikeusasiamiehen päätöksessä AOA 4382/4/12 ( ), jossa lapset luovuttivat puhelimensa yön ajaksi henkilökunnalle. Lapsilla oli kuitenkin oman puhelimen puuttuessa mahdollisuus käyttää lastensuojelulaitoksen puhelinta yhteydenpitoon. Puhelimen käytön rajoituksen katsottiin olevan normaaliin kasvatukseen liittyvä sääntö, koska käyttöä rajoitettiin vain öiseen aikaan ja sen tarkoitus oli turvata lapsen riittävä lepo. 194 Räty 2015, s Ks. myös AOA 2833/4/13 ( ). Ratkaisussa kaupungin sosiaalitoimi oli säännönmukaisesti rajoittanut yhteydenpitoa vähentämällä puheluja ja tapaamisia, kun lapsi oli sijoitettu sijaisperheeseen. Kun lapsen tilanne vakiintuu, yhteydenpitoa voidaan lisätä. Apulaisoikeusasiamies katsoi sosiaalitoimen käytännön olleen lastensuojelulain vastainen ja se estää lapsen yhteydenpito-oikeuden toteutumisen. 195 Helsingin HaO t. 09/0963/6

62 48 sena käyttämistä voida pitää hyväksyttävänä. 196 YK:n sijaishuoltoa koskevissa ohjeissa suositetaan myös, että yhteydenpidon rajoittamista lapsen ja tämän perheen tai läheisten välillä ei saa koskaan käyttää rangaistuksena. 197 Apulaisoikeusasiamies on eräässä lastensuojelulaitokseen tekemässään tarkastuksessa huomauttanut laitosta rajoituksen käyttämisestä rangaistuksena. Laitoksessa on käytäntöjen mukaan sääntöjä rikottaessa seuraamuksena ollut esimerkiksi huonepäivä tai LOK (liikkuu ohjaajan kanssa), jolloin ei voi lähteä lomalle. Apulaisoikeusasiamiehen tulkinnan mukaan rajoituksia on tällaisissa tilanteissa käytetty kielletyllä tavalla rangaistuksena Rajoitustoimenpiteet perhehoidossa Kun lapsi on perhehoitolain mukaisessa perhehoidossa, ei lastensuojelulain mukaisia rajoitustoimenpiteitä saa soveltaa. Poikkeuksena tästä kuitenkin yhteydenpidon rajoitus, jota voidaan käyttää myös perhehoidossa. Jotta tätä poikkeusta voidaan soveltaa myös perhehoidossa, tulee lapsen kuitenkin olla sijoitettuna huostaanottopäätöksellä, kiireellisen sijoituksen päätöksellä tai hallinto-oikeuden väliaikaisella määräyksellä. 199 Rajoituspäätöstä ei kuitenkaan saa tehdä perhehoitaja, vaan se on tehtävä kunnassa. Päätöksen tekee tällöin sosiaalihuollon johtava viranhaltija tai tämän määräämä viranhaltija. Kiireellisissä tapauksissa päätöksen voi tehdä myös toimielimen määräämä viranhaltija eli sosiaalityöntekijän ammatillisen kelpoisuuden omaava viranhaltija. 200 Perhehoidossa korostuu kunnan vastuu huolehtia siitä, että rajoituspäätöksenteko mahdollisuuden on oltava saatavilla mihin vuorokauden aikaan tahansa, koska päätöksiä ei voida tehdä takautuvasti. 201 Tarkasteltaessa kasvatuksellisia keinoja, kuten kotiintuloaikoja ja puhelimen tai tietokoneen käyttöä öiseen aikaan, voidaan todeta niiden olevan samankaltaisia sääntöjä, joita lapsella voisi olla tämän asuessa omassa kodissa. Jos näitä kasvatuskeinoja kuitenkin käytetään siten, että niillä rajoitetaan lapsen perus- ja ihmisoikeuksia, ovat ne lastensuojelulain mukaisia rajoituksia. Samoin kuin lastensuojelulaitoksissa, ei myöskään perhehoidossa saa olla esimerkiksi puhelimien yleistä käyttökieltoa, mutta kasvatuksellisena sääntönä voidaan pitää, ettei puhelinta saa käyttää ruokailun aikana. Lapselta ei siis tosiasiallisesti rajoiteta yhteydenpitoa kokonaan, vaan pyritään kasvattamaan lasta noudattamaan yleisiä käyt- 196 HE 225/20014 vp, s Restriction of contact with members of the child s family and other persons of special importance to the child should never be used as a sanction. Guidelines for the Alternative Care of Children (A/RES/64/142), kohta AOA 1001/3/12 ( ) 199 Saastamoinen 2010, s Räty 2015, s Saastamoinen 2010, s. 167.

63 49 täytymissääntöjä. Myös esimerkiksi kotiintuloajan asettamista voidaan pitää yleisesti ottaen kasvatuksellisena sääntönä, eikä tapaamisen rajoittamisena, jos kotiintuloajan määräämisellä ei tosiasiallisesti ole pyritty yhteydenpidon rajoittamiseen. Lapsen ollessa sijoitettuna perhehoidossa, voi sen toimintamuodon vuoksi haasteeksi muodostua tulkintakysymys kasvatuskeinojen ja rajoitustoimenpiteiden välillä, vielä enemmän kun laitoshoidossa. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksesta käy ilmi, että rajoitustoimenpiteitä koskevia säännöksiä ei tunneta hyvin erityisesti perhehoidossa. Tarkastusviraston tarkastuksella käytettiin kuvitteellista tapausta, jossa 12- vuotias poika oli sijoitettu perhekotiin. Perhekodin vanhemmat olivat katsoneet, että lapsi on vaaraksi itselleen ja muille, eikä heidän rajoitustoimenpiteensä tehoa. Vastauksissa ainoastaan yksi kunta huomautti, että perhekodissa rajoitustoimenpiteenä voi käyttää ainoastaan yhteydenpidon rajoittamista. 202 Esimerkkitapauksesta voi havaita, kuinka lastensuojelulain säännöksiä ei tunne perhehoidon antajat, eivätkä myöskään kunnat, jotka lapsia perhehoitoon sijoittavat. Esimerkin mukaisessa tilanteessa, jossa perhekotiin sijoitettuun lapseen jouduttaisiin käyttämään usein rajoitustoimenpiteitä, tulisi lapsen hoidon tarve arvioida kunnan toimesta uudelleen, koska rajoitusten käyttö kielii usein siitä, että sijoituspaikka ei ole lapselle sopiva. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulisikin valvoa kirjauksia, jotta tarvittaessa lapsen sijoituspaikkaa voitaisiin muuttaa. Lapsen edun vastainen sijoituspaikka voi kuitenkin helposti jäädä kunnalta huomaamatta, koska perhehoidon ja erityisesti sijaisperheiden valvonta on riittämätöntä ja lapset tapaavat sosiaalityöntekijää liian harvoin Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus 6/2012, s Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus 6/2012, s ja 82.

64 50 5 OIKEUSTURVA YHTEYDENPIDON RAJOITTAMISESSA 5.1 Lapsen oikeusturva Suomessa Koska lastensuojelun rajoitustoimia käytettäessä voidaan puuttua lapsen ja vanhempien perusoikeuksiin, on myös oikeusturva tärkeässä roolissa. Perustuslain 21 :ssä säädetään, että kaikilla on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa, sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Lisäksi jokaisella on oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta päätökseen. Oikeusturva on perusoikeus, jota julkisen vallan on toteutettava. Asema perusoikeutena korostaakin oikeusturvan merkitystä. 204 Lapsia on PL 6.3 :n mukaisesti kohdeltava tasa-arvoisesti ja tämä koskee myös oikeusturvaa. Oikeusturva voidaan jakaa ennakolliseen ja jälkikäteiseen oikeusturvaan. Ennakollista oikeusturvaa toteutetaan ensisijaisesti positiivisen oikeuden keinoin, myös lasten kohdalla. Ennakollisen oikeusturvan tarkoitus on varmistaa, että oikeusjärjestyksen sisältämät oikeudet turvataan mahdollisimman hyvin, eli esimerkiksi lakia noudatetaan tarkoin, lainsäädännön on vastattava lapsen oikeuksien sopimusta ja sopimusta sovelletaan asianmukaisesti. Ennakollista oikeusturvaa lapselle tuo myös lapsiystävälliset menettelyt, hyvä hallinnon perusteiden noudattaminen ja lapsivaikutusten arviointi. 205 Suomessa lasten ennakollinen oikeusturva ei toteudu tehokkaasti, koska lainvalmistelussa ei ole tehokkaasti otettu huomioon lapsen oikeuksien sopimusta. Sopimusta tulisi tehdä myös tunnettavammaksi ja soveltaa asianmukaisesti, jotta ennakollinen oikeusturva olisi tehokasta. 206 Suomi onkin saanut toistuvasti lapsen oikeuksien komitean suosituksissa kehotuksen levittää tietoisuutta sopimuksesta ja siihen perustavasta lainsäädännöstä muun muassa lapsille, huoltajille ja lasten parissa työskenteleville. 207 Jälkikäteinen oikeusturva astuu kuvaan, kun ennakollinen oikeusturva ei johtanut oikeuksien toteutumiseen, ja henkilö kokee oikeuksiensa tulleen loukatuksi. Jälkikäteisen oikeusturvan muotoja ovat muun muassa muistutus, hallintovalitus, kantelu yleisille laillisuusval- 204 Koivisto LM 2013, s Hakalehto-Wainio 2012, s Hakalehto-Wainio 2013, s CRC/C/FIN/CO/4, kohdat 19 ja 20. Lapsen oikeuksien sopimuksen 42 artikla velvoittaa sopimusvaltiot huolehtimaan, että sopimus tehdään tunnetuksi aikuisten ja lasten keskuudessa.

65 51 vojille tai valvontaviranomaisille ja viimekätisenä vaihtoehtona valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Loukkausten hyvittämiseksi tulee olla käytettävissä tehokkaita oikeussuojakeinoja, jotta oikeuksilla on merkitystä. Lapsen oikeuksien komitean näkemys on, että jälkikäteisten oikeusturvakeinojen on oltava tosiasiallisia ja tehokkaita sekä niiden tulee olla todellisesti käytettävissä. Komitea on tuonut esille kommentissaan, että lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa valtiota järjestämään lapsille asianmukaiset, tehokkaat ja riippumattomat valituskeinot heitä koskevissa asioissa sekä neuvonta- ja asianajoapua tarvittaessa. 208 Suomessa lapsen jälkikäteisessä oikeusturvassa on epäkohtia; lapsen oikeuksien sopimuksen riittämätön huomioiminen lainkäytössä, eikä lapsille ole olemassa komitean kommentin mukaisia oikeusturvakeinoja tai neuvontapalveluita. Suomessa ei ole lapsille suunnattua viranomaista, joka käsittelisi nimenomaisesti heidän kohtaamia ongelmia. 209 Lapset voivat kannella oikeudenloukkauksista eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille, mutta niiden toimintaa ei ole suunniteltu lapsilähtöiseksi, eivätkä lapset kantele laillisuusvalvojille juuri ollenkaan. Tämä tuskin on seurausta siitä, ettei lapsilla olisi ongelmia vaan siitä, että lapset eivät tunne kantelumahdollisuuksiaan tai ymmärrä kuinka järjestelmä toimii. Komitea onkin useasti huomauttanut Suomea siitä, että Suomessa ei ole tahoa, joka olisi kokonaisvaltaisesti vastuussa lapsen oikeuksien toteutumisen valvomisesta ja seurannasta. 210 YK:n yleiskokous hyväksyi vuonna 2011 kolmannen lisäpöytäkirjan osaksi lapsen oikeuksien yleissopimusta. Lisäpöytäkirja koskee valitusmenettelyä ja sen tarkoituksena on edistää muun muassa sopimuksen täytäntöönpanoa sekä vahvistaa ja täydentää kansallisia jälkikäteisiä oikeusturvakeinoja. Lisäpöytäkirja mahdollistaa yksilö- ja valtiovalitukset tapauksissa, joissa lapsen oikeuksia on loukattu. Valitus on tehtävä vuoden kuluessa siitä, kun kaikki tehokkaat kansalliset oikeussuojakeinot on käytetty. Suomessa lapsella ei ole tosiasiallisia tehokkaita oikeusturvakeinoja. Näin ollen loukkauksesta voidaan valittaa suoraan 208 CRC/C/GC/12, kohdat 46 ja 47 sekä CRC/GC/2003/5, kohta Valtiot ovat sitoutuneet sopimuksen ratifioidessaan perustamaan itsenäisen ihmisoikeusinstituution, jolla on velvollisuus varmistaa lapsen oikeuksien toteutuminen. Sopimuksen mukaisen instituution tehtävänä on valvoa, edistää ja suojata lasten oikeuksia, sekä sen tulee pystyä puuttumaan oikeuksien loukkaamiseen. Sillä tulisi olla myös valtuudet kuulustella todistajia ja mahdollisuus tarjota hyvitystä, jos oikeutta on loukattu. Ks. CRC/GC/2002/2, kohdat 1, 6 ja However, the Committee is concerned that children may not be aware of the complaints procedure of the Parliamentary Ombudsman or understand how it works. CRC/C/FIN/CO/4. Myös eduskunnan entinen oikeusasiamies on kirjoituksessaan tuonut esille, että oma-aloitteinen toiminta lasten oikeuksien valvonnassa on tärkeää, koska lapset eivät pysty tehokkaasti valvomaan omia oikeuksiaan. Paunio LM 2001, s ja 989.

66 52 komitealle, ilman että kansallisia keinoja käytetään. 211 Komitean antamat vastaukset ja suositukset eivät kuitenkaan ole oikeudellisesti sitovia, vaikkakin valtion tulee antaa kuuden kuukauden kuluessa kirjallinen vastaus toimista, joihin se aikoo ryhtyä. 212 Kolmas lisäpöytäkirja astui Suomessa voimaan Lisäpöytäkirja voidaan katsoa olevan parannus suomalaisten lasten oikeusturvaan. Edellytyksenä tälle kuitenkin on, että oikeusturvakeinoista tiedotetaan ja niitä rohkaistaan käyttämään. Vaikka lisäpöytäkirjan mukainen valitusjärjestelmä onkin askel parempaan suuntaan lapsen oikeusturvan parantamisessa, ei se kuitenkaan ole vielä riittävä. Suomen tulisikin huomioida komitean antamat suositukset paremmin. Niin kauan kun lapsilta puuttuu heille soveltuvat kansalliset oikeusturvakeinot, jäävät lapset ilman tehokasta oikeusturvaa. Lapsilla tulisikin siis olla oikeus oikeuksiinsa. Se toteutuu, kun lapsi voi vaatia omia oikeuksiaan. Omien oikeuksien vaatimiseen liittyy tiukasti osallisuus ja osallistumisoikeus, koska ilman niitä oikeuksien vaatiminen ei ole mahdollista. 213 Suomen tulisi vahvistaa sekä ennakollista että jälkikäteistä oikeusturvaa, jotta lapset pääsisivät oikeuksiinsa paremmin käsiksi ja voisivat paremmin vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin. Jotta oikeusturvakeinot olisivat lapsille tosiasiallisesti käytössä, tulisi lasten tietoisuutta oikeuksistaan sekä valitusmenettelyistä lisätä. Vaikka lapsilla olisi oma, heidän ongelmiaan käsittelevä viranomainen, ei se voi olla oikeusturvakeinona tehokas, jos lapset eivät ole mahdollisuudesta tietoisia. Lapsille tulisikin perustaa YK:n lapsen oikeuksien komitean suosituksien mukaisesti lapsille tarkoitettu kansallinen valitusmekanismi. Sen toiminnan tulisi olla lapsilähtöistä ja sen tulisi olla helposti lasten käytettävissä ja sen tulisi voida valvoa, edistää ja suojella lasten oikeuksia. Toiminnassa tulisi myös ottaa huomioon muun muassa Euroopan neuvoston suuntaviivat lapsiystävällisestä oikeudenkäytöstä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että yleisille laillisuusvalvojille, eli oikeuskanslerille ja oikeusasiamiehelle tehtävät kantelut eivät ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisia tehokkaita oikeussuojakeinoja. Oikeussuojakeino on tehoton, jos ratkaiseva taho ei toimivaltansa puolesta pysty tekemään sitovia päätöksiä. Hirvelä Heikkilä 2013, s Esimerkiksi ratkaisussa Leander v. Ruotsi, no. 9248/81 ( ) EIT katsoi, että vaikka oikeuskansleri ja oikeusasiamies olivat perinteisesti arvostettuja instituutioita Ruotsissa ja niiden kannanottoja tavallisesti noudatettiin, ei oikeussuojakeinoja katsottu tehokkaiksi, koska nämä eivät olleet toimivaltaisia antamaan sitovia päätöksiä. 212 HE 285/2014 vp, s. 7 ja 13 sekä Optional Protocol to the Convention on the Rights of the Child on a communications procedure (A/RES/66/138). 213 Freeman 2007, s Suuntaviivoissa on suositettu esimerkiksi kuinka oikeudenkäytössä tulisi huomioida tiedottaminen ja neuvonta asiassa, yksityis- ja perhe-elämän suojan säilyttäminen, turvallisuus, ammattihenkilöstön koulutus, monialainen lähestymistapa asiassa ja lapsen vapaudenmenetys. Guidelines of the Committee of Ministers of the Coucil of Europe on child-friendly justice, s

67 53 Jos Suomeen ei perusteta erillistä ihmisoikeusinstituutiota, jonka tehtävänä olisi edistää ja valvoa lapsien ihmisoikeuksia, tulisi vaihtoehtoisesti esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamiehen toimintaa kehittää siten, että se vastaisi paremmin lapsen oikeuksien komitean antamia suosituksia valitusmekanismista. Toisena vaihtoehtona, jo olemassa olevien instituutioiden parantamisesta esimerkiksi lapsiasiavaltuutetun toimivaltuuksia voitaisiin lisätä siten, että lapsen oikeuksien arvioinnin ja edistämisen lisäksi lapsiasiavaltuutetun toimisto voisi ottaa vastaan ja tutkia lasten tekemiä valituksia. Esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutetulla on tämän kaltainen toimivalta neuvonnan ja ohjeistuksien lisäksi. 215 Jos päädyttäisiin muuttamaan lapsiasiavaltuutetun tehtäviä, tulisi toimiston resursseja lisätä huomattavasti, koska ne ovat vähäiset jo nykyisten tehtävien suorittamiseen. 216 Molemmissa ratkaisumalleissa valituksen johdosta tehtävän päätöksen tulisi kuitenkin olla sellainen, että se olisi myös EIT:n kannan mukaisesti tehokas oikeussuojakeino. 5.2 Yhteydenpidon rajoitusta koskeva päätös ja muutoksenhaku Lapsen oikeusturvaa arvioitaessa päätös ja siihen tehtävä muutoksenhaku on tärkeässä asemassa. Lastensuojelulain mukaisesti tehtävillä rajoitustoimenpiteillä on kolme eri päätöksentekomuotoa. Päätös voi olla kirjallinen muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös, kirjallinen hallintopäätös, johon ei voi hakea muutosta tai päätös, josta ei tehdä kirjallista hallintopäätöstä ollenkaan. 217 Lastensuojelulain jokaisen rajoitusmuodon kohdalla on säännelty, täytyykö sen käytöstä tehdä hallintopäätös vai ei. 218 Muutoksenhakuoikeudesta on taas säännelty erikseen LSL 15 luvussa Syrjinnän uhri voi tehdä yhdenvertaisuusvaltuutetulle kantelun, jolloin valtuutettu voi ryhtyä toimenpiteisiin syrjinnän uhrin oikeusturvan takaamiseksi. Yhdenvertaisuusvaltuutetulla ei kuitenkaan ole toimivaltaa muuttaa viranomaisen tekemää päätöstä. Ks. Yhdenvertaisuusvaltuutettu, kohta Apua yhdenvertaisuusvaltuutetulta. 216 Suomi on saanut lapsen oikeuksien komitealta suosituksen lisätä lapsiasiavaltuutetun toimiston resursseja muun muassa kahdessa viimeisimmässä maaraportissa. Ks. CRC/C/15/Add.272, kohta 10 ja CRC/C/FIN/CO/4, kohta Hallintopäätös on hallintomenettelyssä tehty päätös, joka sisältää hallintoasiassa tehdyn lopullisen ratkaisun. Hallintopäätöksessä päätetään yleensä jonkun edusta, oikeudesta tai velvollisuudesta. Hallintopäätös on HL 43.1 :n mukaisesti annettava kirjallisesti. Jos hallintopäätös koskee jonkun oikeutta, etua tai velvollisuutta, voidaan päätös antaa suullisessa muodossa vain poikkeuksellisesti. Mäenpää 2013, s ja Kun sijaishuollossa olevan lapsen omaisuutta tai tiloja tarkastetaan, lapsen lähetys tarkastetaan tai tehdään henkilökatsastus, täytyy rajoitustoimenpiteestä tehdä kirjallinen hallintopäätös, mutta päätös ei ole muutoksenhakukelpoinen. Taas aineen tai esineen haltuunoton, henkilötarkastuksen ja kiinnipitämisen kohdalla rajoitustoimenpiteestä ei tarvitse tehdä kirjallista hallintopäätöstä, tällöin rajoitusten kirjaaminen lasta koskeviin asiakirjoihin on tärkeässä asemassa. Räty 2015, s Saastamoinen 2010, s. 166.

68 54 Yhteydenpidon rajoittamisesta on LSL 63 :n mukaisesti tehtävä aina muutoksenhakukelpoinen päätös. 220 Rajoittamista koskeva päätös on aina määräaikainen ja rajoitusta on käytettävä yleisten rajoitusedellytysten mukaisesti vain siinä määrin, kuin se on tarpeellista. Yhteydenpidon rajoitusta koskeva päätös voidaan tehdä enintään yhdeksi vuodeksi kerrallaan. 221 Enimmäismäärän asettamisella on haluttu korostaa päätöksentekijän velvollisuutta harkita rajoitusedellytyksiä ja päätöksen välttämätöntä voimassaoloaikaa mahdollisimman tarkasti. Päätöstä ei siis tule tehdä suoraan enimmäismääräajan mukaisesti, vaan määräajan tulee aina perustua tapauskohtaiseen harkintaan. Päätöksen määräajan päätyttyä yhteydenpidon rajoitusedellytykset on aina selvitettävä uudestaan. On kuitenkin suositeltavaa, että yhteydenpitoa rajoitettaessa olisi päätös tehtävä riittävän pitkäaikaiseksi, koska usein rajoitukseen on erittäin painavat lapsen etua vahingoittavat syyt. Tällaiset ongelmat ovat usein niin pitkälle menneitä, etteivät ne korjaannu lyhyessä ajassa. 222 Yhteydenpidon rajoittamisen henkilöllisestä ulottuvuudesta, eli siitä kenellä on oikeus vaatia yhteydenpitoa ja sen rajoitusta koskevaan päätökseen muutosta, on säädetty LSL 62 :ssä ja 89 :ssä. Pykälistä käy ilmi, että tämän ulottuvuuden piiriin kuuluu lapsen huoltajien lisäksi myös lapsen muut läheiset. Tästä huolimatta lastensuojelulaissa ei ole määritelty tarkemmin, kuka on lapselle läheinen henkilö. Hallituksen esityksessä lapselle läheistä henkilöä on määritelty sen sijaan siten, että vanhempien ja sukulaisten lisäksi läheisenä henkilönä voitaisiin pitää esimerkiksi lastenkodin lähikasvattajaa, tukihenkilöä tai muuta henkilöä johon lapsella on ollut tärkeä ihmissuhde, kuten esimerkiksi lapsen ystävä. Jos lapsi on täyttänyt 12 vuotta, saa hän lain mukaan itseään koskevassa lastensuojeluasiassa hakea muutosta erikseen. 223 Myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies on päätöksessään (1558/4/12, ) korostanut, että sijaishuollossa lapselle on lailla turvattu oikeus pitää yhteyttä ja tavata hänelle lähei- 220 Yhteydenpidon rajoittamista koskevia säännöksiä uudistettiin ennen lastensuojelulain kokonaisuudistusta. Laissa säädettiin, että yhteydenpidon rajoittamisesta olisi tehtävä aina muutoksenhakukelpoinen päätös. Edeltävän lastensuojelulain säännökset olivat näiltä osin puutteelliset, eikä rajoittamiskäytäntö ollut yhdenmukaista. Säännökset sisällytettiin lähes samanlaisena myös uuteen lastensuojelulakiin. Nieminen 2013, s. 368, HE 225/2004 vp, s ja HE 252/2006 vp, s HE 225/2004 vp ehdotettiin, että erityisen painavasta syystä rajoitusta koskeva päätös voitaisiin tehdä enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Perustuslakivaliokunta toi esille mietinnössään, että kolme vuotta on lapsen ikävuosiin suhteutettuna pitkä aika. Perustuslakivaliokunta arvioi, että näin pitkä rajoitus, ilman velvollisuutta arvioida rajoituksen edellytyksiä uudelleen rajoituksen aikana sisältää normaalia suuremman riskin rajoituksen oikeasuhtaisuudesta. Mietinnössä pidettiin tärkeänä, että päätöksen enimmäismääräaika olisi kaikissa tapauksissa vuoden kerrallaan. Myös sosiaali- ja terveysministeriö oli mietinnössään samaa mieltä. PeVL 5/2006 vp HE 225/2004 vp, s. 4 ja StVM 7/2006 vp HE 225/2004 vp, s HE 225/2004 vp, s HE 225/2004 vp, s. 33.

69 55 siä ihmisiä. Tapauksessa kantelija ei ollut saanut tavata ja pitää yhteyttä sijaishuollossa oleviin kummipoikiinsa pyynnöistä huolimatta. Saadusta selvityksestä ilmeni, että yhteydenpidon rajoittamisesta ei ollut tehty päätöstä ollenkaan, koska sosiaalityöntekijän mukaan kantelijan yhteydenpito lapsiin aiemmissa sijoitusvaiheissa ei ollut vakiintunutta, säännöllistä tai jatkuvaa. Selvityksen mukaan myös lasten äiti oli suhtautunut kielteisesti lasten yhteydenpitoon kantelijan kanssa. Koska kantelija oli vaatinut itse yhteydenpitoa toteutuvaksi ja sosiaali- ja terveystoimi oli vaatimukset evännyt, olisi ratkaisun mukaan asiasta tullut tehdä kirjallinen päätös. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies katsoi, että kantelijan ja lapsen oikeusturva olisi edellyttänyt, että asiasta olisi tehty muutoksenhakukelpoinen päätös. 224 Eduskunnan apulaisoikeusasiamies toi edellä mainitussa ratkaisussa myös esille, että kuntien sosiaalitoimissa on ollut epäselvyyksiä tapauksessa asianosaisena pidettävän henkilön tunnistamisessa, eli kenelle tosiasiassa yhteydenpidon rajoitusta koskeva päätös täytyy tehdä. Se, että kunnissa on käytännöistä erilaisia käsityksiä, on huolestuttavaa ja se voi olla uhka asianosaisten oikeusturvalle. Rajoituspäätöksen täytyy aina olla perusteltu. Päätöksen perusteluista on aina käytävä ilmi välttämättömät syyt ja perusteet, vaaran uhka tai lapsen mielipide tai vaatimus, joka on edellytyksenä päätöksen teolle. 225 Päätöksestä tulee selvitä myös rajoituksen syyn lisäksi henkilöt, joihin yhteydenpidon rajoitus kohdistuu, mitä yhteydenpidon muotoa rajoitus koskee, kuinka laaja rajoitus on sekä milloin se alkaa jo päättyy. 226 Päätöksen perustelut ovat tärkeässä asemassa, koska sen sisältämä informaatio mahdollistaa muutoksenhaun tarpeen arvioinnin sekä päätöksen lainmukaisuuden. 227 Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisussa 1287/4/05 ( ) kantelija oli sijaishuollossa sijoitettuna koulukotiin. Koulukodin johtaja oli tehnyt yhteydenpidon rajoittamista koskevan päätöksen, koska kantelijan ongelmat olivat liittyneet kotilomiin ja joihinkin haitallisiksi koettuihin sosiaalisiin suhteisiin. Vaikka kantelijan kanssa oli keskusteltu millä perusteilla yhteydenpitoa rajoitetaan, puuttuivat perustelut kuitenkin rajoitusta koskevasta päätöksestä. Samalla kiinnitettiin huomiota siihen, että toisessa rajoitustapauksessa päätöstä ei ollut tehty ollenkaan. Eduskunnan oikeusasiamies katsoi, että koulukodin johtaja oli toiminut lainvastaisesti, kun hän ei ollut perustellut yhteydenpidon rajoittamista koskevassa päätöksessä rajoitukseen johtaneita syitä. Lisäksi edellä mainittua toista rajoitusta ei tehty lastensuojelulain edellyttämällä tavalla. Ratkaisussa tuotiin esille, että yhteydenpitoa rajoitettaessa lastensuo- 224 AOA 1558/4/12 ( ) 225 Räty 2015, s HE 225/2004 vp, s Oikeusturvakeinot lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa, s. 8.

70 56 jelulaitoksessa, on aina tehtävä valituskelpoinen päätös, josta käy ilmi rajoitusten perustelut. 228 Jotta yleisten rajoitusedellytyksien mukaiset suhteellisuus-, täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimukset täyttyvät, tulee yhteydenpidon rajoituspäätöksen olla riittävän tarkka. Suhteellisuusperiaate velvoittaa turvaamaan lapsen oikeuden yhteydenpitoon sosiaalityöntekijän harkitsemilla vaihtoehtoisilla tavoilla. Vaihtoehtoinen tapa voisi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, jos ei ole lapsen edun mukaista tavata vanhempia kotona, mutta ongelmia ei ole lapsen tavatessa vanhempia sijaishuoltopaikassa. Myös mahdolliset päätöksen lieventämis- tai purkamisperusteet on käytävä päätöksestä ilmi. Tarkkarajaisuuden vaatimus edellyttää, että päätöksessä on oltava rajoituksen tarkka alkamishetki ja loppumishetki. 229 Yhteydenpidon rajoittamista koskevan päätöksen voi tehdä LSL 13 :n 2 ja 3 momentin mukainen viranhaltija, joka on kunnan johtosäännössä määritelty sosiaalihuollon johtava viranhaltija tai tämän määräämä viranhaltija. 230 Jos sijoitus on kiireellinen, voi yhteydenpidon rajoituksesta tehdä päätöksen myös LSL 13.1 :n mukainen sosiaalityöntekijän ammatillisen kelpoisuuden omaava viranhaltija, joka voi olla esimerkiksi lapsen oma sosiaalityöntekijä. Poikkeuksena tästä voi enintään 30 vuorokautta kestävän rajoituspäätöksen tehdä myös lastensuojelulaitoksen johtaja. Jos enintään 30 vuorokautta kestävää rajoituspäätöstä täytyy jatkaa, ei laitoksen johtaja voi sitä enää tehdä, vaan sosiaalihuollon johtavan viranhaltijan tai tämän määräämän viranhaltijan täytyy tehdä päätös. 231 Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa oli rajoitettu lapsen yhteydenpitoa tämän vanhempiin ja isoäitiin. Yhteydenpidon rajoittamista koskeva päätös oli tehty ensin sosiaalihuollon viranhaltijan toimesta ajalle Tämän jälkeen yhteydenpidon rajoitusta oli pitänyt jatkaa ja uusi päätös tehtiin ajalle Jatkamispäätöksen teki lastensuojelulaitoksen johtaja. Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan, että lastensuojelulaitoksen johtaja ei ollut toimivaltainen tekemään päätöstä rajoituksen jatkamisesta, koska päätöksen yhteydenpidon rajoittamisen jatkamisesta voi tehdä ainoastaan lastensuoje- 228 EOA 1287/4/05 ( ) 229 Räty 2015, s Lastensuojelulain voimaan tulleilla muutoksilla päätöksenteko yhteydenpidon rajoittamisesta vaihdettiin lapsen asioista vastaavalta sosiaalityöntekijältä LSL 13 :n 2 ja 3 momentin mukaiselle viranhaltijalle. Muutos tehtiin, koska päätösten tekeminen on johtanut välillä jopa väkivallan uhkaan lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Päätöksen tekeminen on voinut myös johtaa siihen, että lapsen edun mukainen yhteistyö vanhempien ja vastuusosiaalityöntekijän välillä on muuttunut rajoituspäätöksen teon jälkeen mahdottomaksi. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät esittivätkin, että päätösvalta otettaisiin pois vastaavalta sosiaalityötekijältä ja siirrettäisiin johtavalle viranhaltijalle. HE 225/2009 vp, s. 12 ja Saastamoinen 2010, s

71 57 lulain 13 :n 2 ja 3 momentin mukainen viranhaltija. Näin ollen päätös yhteydenpidon rajoituksen jatkamisesta oli kumottava. 232 Yhteydenpidon rajoittaminen on lopetettava heti, kun sitä ei voida pitää enää tarpeellisena rajoitusedellytykset huomioiden. Samoin toimenpidettä on myös lievennettävä, jos se on lapsen etu huomioon ottaen mahdollista. Jos yhteydenpidon rajoittamiselle ei ole enää lain mukaisia perusteita, on tehtävä päätös rajoituksen lopettamisesta. Uusi päätös lopettamisesta tai lieventämisestä on tehtävä, koska lapsi tai muu asianosainen voi olla eri mieltä rajoituksen muuttamisesta. Jotta asianosaisten oikeusturva toteutuu, täytyy heidän voida valittaa myös rajoituksen lieventämis- tai lopettamispäätöksestä. 233 Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ratkaisussa sosiaali- ja terveyslautakunta oli rajoittanut lapsen yhteydenpitoa vanhempiinsa, sijaishoitoon sopeutumisen ja kiinnittymisen perusteella. Päätöksen perusteena oli viitattu huoltosuunnitelmaan. Hallinto-oikeus katsoi, että pelkällä huoltosuunnitelmalla yhteydenpidon rajoittaminen ei ole mahdollista, kun tapaamisia on olennaisesti vähemmän kuin vanhemmat haluavat. Selvityksessä ei käynyt ilmi, että tapaamisista olisi vaaraa lapsen kehitykselle tai turvallisuudelle. Lapsen ikävöintiä ja tapaamisten jännittämistä ei pidetty lain mukaisena vaarana lapsen kehitykselle. Tapaamisten oli päinvastoin todettu menneen hyvin ja suunnitelmien mukaan. Näin ollen sosiaali- ja terveyslautakunnalla ei ollut edellytyksiä rajoittaa lapsen ja vanhemman välistä yhteydenpitoa laajemmin kuin lapsen edun mukaista on. Hallinto-oikeus katsoi, että päätös on kumottava. 234 Jotta lapsen ja muiden, kenen yhteydenpitoa rajoitus koskee, oikeusturva toteutuu, tulee asianosaisten saada päätös kirjallisesti ilman viivytystä. Eduskunnan oikeusasiamies on myös korostanut eräässä ratkaisussaan, että HL 6 :n mukaisesti viranomaisen on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia, joka tässä tapauksessa on tarkoittanut yhteydenpidon rajoitusta vain laissa säädetyllä tavalla. Eduskunnan oikeusasiamies katsoikin ratkaisussaan, jossa sosiaalityöntekijä oli tehnyt yhteydenpidon rajoittamispäätöksen takautuvasti, että sosiaalityöntekijä oli menetellyt lainvastaisesti. Päätös tulisi tehdä etukäteen niin, että asianosaiset ovat tietoisia, milloin heillä ei ole oikeutta yhteydenpitoon KHO t Räty 2015, s Hämeenlinnan HaO t. 02/0499/4 235 EOA 3904/4/06 ja 347/4/07 ( )

72 58 Kun yhteydenpidon rajoittamisesta tehdään päätös, tulee siihen liittää valitusosoitus. 236 Päätökseen voi hakea muutosta suoraan hallinto-oikeudelta 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. 237 Valitusoikeus koskee sekä sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen alaisen viranhaltijan että lastensuojelulaitoksen johtajan tekemää päätöstä. Yhteydenpidon rajoittamista koskevasta päätöksestä on myös mahdollista tehdä jatkovalitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen. 238 Ennen lastensuojelulain 2007 voimaan tullutta sääntelyä muutoksenhaku oli järjestetty niin, että viranhaltijan päätöksestä täytyi tehdä ensin oikaisuvaatimus, jonka jälkeen päätökseen tyytymätön pystyi valittamaan hallinto-oikeuteen. Muutoksenhakumenettelyä muutettiin, koska asianosaisten oikeusturvan kannalta päätöksen saaminen mahdollisimman nopeasti on ensisijaisen tärkeää. 239 Rajoitustoimenpidettä koskevasta päätöksestä tulee hakea muutosta ensisijaisesti viranhaltijan edustamalta toimielimeltä, tai jos kyseessä on hallintovalitus, niin valittamalla hallinto-oikeuteen. Vaikka nämä keinot ovat ensisijaisia, on mahdollista lisäksi tehdä kantelu laillisuusvalvojille. Lastensuojeluun liittyvän kantelun voi tehdä eduskunnan oikeusasiamiehelle, valtioneuvoston oikeuskanslerille tai aluehallintovirastolle. 240 Ylimmille laillisuusvalvojille tehtävä kantelu on oltava kirjallinen ja se on tehtävä kahden vuoden kuluessa oikeuden loukkauksesta. 241 Ylimpien laillisuusvalvojien valvontatoimenpiteet ovat samansisältöiset, yleisin keino on huomion kiinnittäminen ja käsityksen ilmaiseminen siihen mikä on lain mukainen menettely tilanteessa. Lisäksi voidaan myös antaa virkamiehelle aisassa huomautus tai ankarimpana keinona nostaa virkasyyte. 242 Eduskunnan oikeusasiamies teki vuonna 2014 yhteensä 303 lapsen oikeuksia koskevaa ratkaisua. Näistä ratkaisuista valtaosa koski lastensuojelua, kuten on ollut myös aiempina vuosina. 243 Vuonna 2013 noin kolmasosa kaikista lapsen sijaishuoltoon liittyvistä kante- 236 Hallintolain 47 :n mukaisesti päätökseen johon voi hakea muutosta valittamalla, tulee liittää valitusosoitus. Valitusosoituksessa on mainittava valitusviranomainen, viranomainen, jolle valituskirjelmä toimitetaan sekä valitusaika ja kuinka se lasketaan. Siinä tulee olla myös mainittu valituskirjelmän sisältövaatimuksista, liitteistä ja sen perille toimittamisesta. 237 Yhteydenpidon rajoittamisen lisäksi muutosta haetaan suoraan hallinto-oikeudelta myös kun kyseessä on kiireellisen sijoitus, kiireellisen sijoituksen jatkaminen, suostumukseen perustuva huostaanotto, sijaishuoltoon sijoittaminen, sijaishuoltopaikan muuttaminen, huostassapidon lakkaaminen, aineiden ja esineiden haltuunotto, viestin tai lähetyksen luovuttamatta jättäminen kokonaan tai osittain, liikkumisvapauden rajoittaminen, eristäminen tai erityinen huolenpito. 238 Tuori Kotkas 2008, s HE 252/2006 vp, s ja Räty 2015, s Oikeusasiamies tai oikeuskansleri ei pääsääntöisesti tutki kanteluita, jotka koskevat yli kaksi vuotta vanhoja asioita, ellei siihen oli erityistä syytä. 242 Oikeusturvakeinot lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa, s Eduskunnan oikeusasiamiehen toimintakertomus 2014, s

73 59 luista koski juuri yhteydenpitoa, ja se näyttäisikin olevan kanteluiden perusteella tavallisin yksittäinen ongelma sijaishuollossa. 244 Yhteydenpidon rajoittamista koskevassa asiassa suurimpana oikeusturvaongelmana voidaan pitää sitä, että asiasta ei tehdä nimenomaista päätöstä. Kun rajoituksesta ei ole tehty päätöstä, ei asianosaisella ole tällöin mahdollisuutta valittaa lastensuojelulain mukaisesti hallinto-oikeuteen, kun tämä on tyytymätön ratkaisuun. Koska muutoksenhaku mahdollisuutta ei ole, vaihtoehdoksi jää tehdä asiasta kantelu laillisuusvalvojalle. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on huomauttanut kaupungin A sosiaali- ja terveyskeskuksen sosiaalityön johtoa lastensuojelulain vastaisesta menettelystä. Kantelija oli arvostellut sosiaalitoimen menettelyä lapsensa lastensuojeluasiassa, kun muun muassa yhteydenpitoa oli rajoitettu koko lapsen sijaishuollon ajan, ilman rajoituspäätöksiä. Saadun selvityksen perusteella apulaisoikeusasiamies katsoi, että asiassa oli menetelty vastoin lastensuojelulakia, eikä perus- ja ihmisoikeuksia ole kunnioitettu. Asiassa yhteydenpidon rajoittamisesta olisi pitänyt tehdä päätös, siitäkin huolimatta, vaikka yhteydenpidon olisi katsottu olevan lapsen edun vastaista. 245 Aluehallintovirastolle tehtävät kantelut johtavat useimmiten hallinnolliseen ohjaukseen, jossa aluehallintovirasto neuvoo ja ohjeistaa viranomaista kanneltavan asian epäkohtien osalta. Se voi kuitenkin puuttua ankaramminkin, esimerkiksi antamalla velvoittavia määräyksiä tai jopa keskeyttää toiminnan. 246 Muita mahdollisia oikeusturvakeinoja on myös muistutusmenettely, jossa sosiaalihuollon asiakas voi tehdä muistutuksen sosiaalihuollon toimintayksikön vastuuhenkilölle tai johtavalle viranhaltijalle. 247 Kantelumahdollisuudet eivät kuitenkaan ole varsinkaan sijoituksessa olevien lapsien taikka näiden huoltajien tietoisuudessa. Lapsiasiavaltuutetun teettämän tutkimuksen mukaan lapset ja vanhemmat eivät useinkaan tiedä kuinka he voisivat puuttua kokemiinsa epäkohtiin. Harva kyselyyn osallistunut lapsi edes tiesi esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamiehen tai aluehallintoviraston olemassaolosta. 248 Jos lapset eivät ole tietoisia, että tällaisia laillisuusvalvojia on, niin eivät he voi myöskään tietää millaisissa asioissa laillisuusvalvojat voivat auttaa tai miten näihin voi olla yhteydessä. 244 Eduskunnan oikeusasiamiehen toimintakertomus 2013, s AOA 4511/4/11 ( ) 246 Oikeusturvakeinot lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa, s Räty 2015, Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2012:6, s. 40.

74 60 Kyselyn tuloksista voikin päätellä, että lapsilla ei ole tietoa omista oikeusturvakeinoistaan, eikä niistä tiedoteta aktiivisesti sijaishuollossa oleville lapsille. Myös lapsen oikeuksien komitea on esittänyt huolensa siitä, että laitoksiin sijoitetut lapset jäävät ilman tehokkaita valitusmenettelyitä. Se onkin suositellut, että Suomen tulisi toimillaan varmistaa sijaishuollossa oleville lapsille valitusjärjestelmä joka ovat yleisesti tunnettu, riippumaton, tehokas ja puolueeton. 249 Komitea on lisäksi suositellut, että Suomen tulisi huomioida käytännössään YK:n sijaishuoltoa koskevat ohjeet. Myös näissä ohjeistuksissa on suositeltu, että kaikissa sijaishuollon muodoissa lapsella tulee olla pääsy tunnettuun, tehokkaaseen ja puolueettomaan järjestelmään, jossa he voivat antaa tiedoksi valituksia ja huolia omaan hoitoonsa tai sijoituspaikan olosuhteisiin liittyen Rajoitustoimenpiteiden valvonta Lastensuojelulain 78 ja 79 :ssä säädetään, että lapsen sijoittaneen kunnan velvollisuus on vastata lapsen hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja että lapsi saa kaikki tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet. Vaikka lapsi sijoitettaisiin muun kuin oman asuin kunnan alueelle, säilyy vastuu siitä, että lapsi saa kaiken tarvitsemansa hoidon ja huolenpidon edelleen sijoittajakunnalla. 251 Lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on velvollisuus valvoa, että lapsen etu toteutuu lapsen ollessa lastensuojelun asiakkaana. Näin ollen suurin valvontavastuu kuntatasolla on lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä. Sosiaalityöntekijän täytyykin valvoa palveluntuottajien toimintaa ja sijaishuollon asianmukaisuutta. 252 Tällöin valvonnan alaisuuteen kuuluu myös rajoitustoimenpiteiden käyttö asiakkaana olevan lapsen sijaishuoltopaikassa. Lastensuojelulaitoksien on lähetettävä lapsen rajoitustoimenpiteiden käytöstä tehdyt kirjaukset kuukausittain lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Jotta sosiaalityöntekijä voi valvoa sijaishuoltoa ja rajoitustoimenpiteiden käyttöä asianmukaisesti, tulee tämän tutustua lastensuojelulaitoksen lähettämien kuukausiraporttien lisäksi, myös muihin lasta koskeviin laitoksen tekemiin asiakirjamerkintöihin. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulee myös lain mukaan tavata lasta riittävän usein henkilökohtaisesti. Näiden tietojen perusteella sosiaalityöntekijä voi arvioida onko 249 CRC/C/FIN/CO/4, kohdat 32 ja Guidelines for the Alternative Care of Children (A/RES/64/142), kohta Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston valvontaohjelmia 4:2012, s Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:19, s

75 61 rajoitustoimenpiteillä vaikutusta asiakassuunnitelmaan ja onko sijaishuoltopaikka lapsen edun mukainen. 253 Eduskunnan apulaisoikeusasiamies suoritti tarkastuksen yksityisen palveluntuottajan ylläpitämään lastensuojelulaitokseen. Tarkastus suoritettiin ennalta ilmoittamatta ja sen tarkoituksena oli arvioida lasten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista, rajoitustoimenpiteiden lainmukaisuutta, sekä kuinka lapsen oikeus tapaamiseen sosiaalityöntekijän kanssa käytännössä toteutuu ja kuinka sijoittajakunnat todellisuudessa valvovat sijaishuoltopaikan toimintaa. Tarkastuksessa ilmenneiden puutteiden johdosta apulaisoikeusasiamies otti tutkittavakseen, kuinka sijoittajakunnat olivat valvoneet juuri kyseiseen laitokseen sijoitettujen lasten sijaishuoltoa. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies katsoi, että saatujen selvityksien perusteella sijoittajakunnat eivät seuranneet ja selvittäneet rajoituskäytäntöjä riittävästi. Pelkkä kuukausiraportteihin tutustuminen ei ollut riittävää seurantaa, vaan sen lisäksi sijaishuoltopaikan toimintaa tulisi arvioida asiakirjamerkintöjen perusteella. Menettely ei ole tärkeä pelkästään valvonnan kannalta, vaan myös lapsen edun mukaisen sijoituksen kannalta. Niinpä eduskunnan apulaisoikeusasiamies katsoi, että sijoittajakuntien menettely sijaishuollon ja rajoitustoimenpiteiden valvonnassa ei ole ollut kaikilta osin lastensuojelulain mukaista. Ratkaisussa on korostettu, että valvontaa ja arviointia on edellä mainittujen toimien lisäksi suoritettava myös valvontakäynneillä, joissa lapsella tulee olla mahdollisuus keskustella sosiaalityöntekijän kanssa. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies katsoo myös, että sosiaalityöntekijän velvollisuus on jatkuvasti arvioida ja seurata lapsesta tehtyjä kaikkia asiakasmerkintöjä. 254 Edellä mainitussa ratkaisussa saadun selvityksen perusteella kävi ilmi, että sijoittajankunnat seurasivat rajoitustoimenpiteiden käyttöä lähinnä laitoksen toimittamien kuukausiraporttien avulla. Seurantaa ei siis tehty kokonaisvaltaisesti seuraamalla kuukausiraporttien lisäksi varsinaisia lapsesta tehtyjä asiakirjamerkintöjä. Jotta lapsen etu toteutuu, tulee kaikki lasta koskevat seikat arvioida tapauskohtaisesti. Jos valvontaa suoritetaan ainoastaan yhden mittarin valossa, ei lapsen etu sijaishuollossa toteudu. 255 Lausunnoista selvisi myös, että jossain tilanteissa kirjausmerkinnät tulevat sijoittajakunnan tietoon vasta, kun sijoitus 253 Räty 2015, s AOA 1901/2/12 ja /2/12 ( ) 255 Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaan sopimusvaltioiden on taattava, että lasten huolenpidosta ja suojelusta vastaavat laitokset ja muut palveluntarjoajat noudattavat voimassa olevia määräyksiä erityisesti turvallisuudesta, henkilöstömäärästä ja -soveltuvuudesta sekä henkilökunnan valvonnasta. Säännös ei koske ainoastaan valtion tai kunnan laitoksia, vaan myös kaikkia muita mahdollisia toimijoita, jotka huolehtivat lapsesta, kuten esimerkiksi yksityisiä lastensuojelulaitoksia. Hodgkin Newell 2007, s

76 62 on jo päättynyt. 256 Jos lapsen sosiaalityöntekijä ei voi tarkastella kirjausmerkintöjä sijoituksen aikana, ei tämä voi silloin myöskään arvioida, onko lapsen sijoituspaikka lapsen edun mukainen ja valvoa muutoin lapsen etua, niin kuin LSL 24 :ssä säädetään. Kuntien vastuulla oleva sijaishuollon valvonta ei ole ollut riittävää. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksesta käy ilmi, että lastensuojelun työntekijät eivät tapaa sijoitettuna olevia lapsia tarpeeksi usein ja varsinkin sijaisperheissä asuvat lapset tapaavat sosiaalityöntekijää harvemmin, kuin laitoksessa tai perhekodissa asuva lapsi. Valvontakäyntejä sosiaalityöntekijät tekevät yleisesti ottaen ainoastaan silloin, kun on herännyt epäily sijoituspaikan toiminnasta. 257 Kun otetaan huomioon, että varsinkin sijaisperheiden osalta kunta, eli tällöin käytännössä sosiaalityöntekijä on ainoa valvova viranomainen, aluehallintovirastojen valvonnan kohdistuessa laitoksiin, on tilanne lapsen oikeusturvan kannalta huolestuttava. Lapsen sijaishuollon toteutumisen valvonnan lisäksi sijoittajakunnalla on velvollisuus puuttua epäkohtiin. Kunnan täytyy havaitessaan lastensuojelulaitoksessa tai perhekodissa sellaisia epäkohtia tai puutteita, jotka vaikuttavat sijoitetun lapsen hoitoon, ilmoittaa asiasta heti sijoituskunnalle ja aluehallintovirastolle sekä muille sijaishuoltopaikkaan sijoittaneille kunnille, näiden ollessa tiedossa. 258 Sijaishuollon valvontaa tekevät siis sijoitus- ja sijoittajakunta yhteistyössä aluehallintoviraston kanssa. 259 Aluehallintovirastojen tehtävänä on LSL 80 :n mukaisesti valvoa erityistesti rajoitustoimenpiteiden käyttöä lastensuojelulaitoksissa. Huomiota täytyy kiinnittää rajoitustoimenpiteitä valvoessa erityisesti rajoituksia koskeviin päätöksiin ja niihin liittyviin kirjausmerkintöihin. Myös aluehallintoviraston valvonnan tulisi olla kokonaisvaltaista ja valvontaa tehdessä tulisi tutustua myös muihin asiakirjamerkintöihin, kuin pelkästään rajoituksista tehtyihin kirjauksiin. Valvonta voi kohdistua joko vain yksittäistä lasta koskeviin päätöksiin tai koko laitosta koskevaan rajoitustoimenpiteen käyttöön. 260 Aluehallintovirastot on suoritettava lastensuojelulaitosten toiminnan valvontaa tekemällä tarkastuskäyntejä. Aluehallintovirasto tekee tarkastuksia niin julkisiin kuin yksityisiinkin 256 Lastensuojelulain 33 :n mukaan lastensuojelun työntekijöiden on merkittävä kaikki lapsen tai nuoren tarvitsemien lastensuojelutoimenpiteiden järjestämiseen vaikuttavat tiedot ja niiden suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan kannalta tarpeelliset tiedot tämän asiakasasiakirjoihin. 257 Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset 6/2012, s HE 225/2006 vp, s Aluehallintovirastojen toimialueet on jaettu maakuntajakoon pohjautuen Etelä-Suomen, Itä-Suomen, Lapin, Lounais-Suomen, Länsi- ja Sisä-Suomen, Pohjois-Suomen aluehallintovirastoille. Ahvenanmaalla toimii Ahvenanmaan valtionvirasto. 260 Räty 2015, s. 636.

77 63 lastensuojelulaitoksiin. Tarkastuksia voidaan tehdä viraston omasta aloitteesta, eikä näin ollen edellytyksenä tarkastuksen tekemiselle ole kantelu tai muu ilmoitus. Aluehallintoviraston tehdessä valvontaa lastensuojelulaitoksessa se voi kuulla sijoituksessa olevia lapsia. Lasten kuulemisella voidaan saada tietoa sijaishuoltopaikan toiminnasta ja olosuhteista sekä voidaan arvioida laitoksen toimintaedellytysten täyttymistä. 261 Lapsella tulisi olla mahdollisuus luottamukselliseen keskusteluun valvontaa tekevän viranomaisen kanssa. Aluehallintoviraston kokonaiskuva lasten kohtelusta ja laitoksen olosuhteista muodostuukin lasten antamista tiedoista, sekä arvioimalla rajoitustoimenpiteisiin liittyviä asiakirjoja ja muita lasta koskevia asiakirjoja. 262 Yksityisistä sosiaalipalveluista annetuin lain mukaan aluehallintoviraston tulee puutteita tai epäkohtia havaitessaan antaa määräys näiden korjaamiseksi määräajassa. Jos määräyksestä huolimatta korjauksia ei ole tehty, voi aluehallintovirasto velvoittaa tekemään korjaukset muun muassa sakon uhalla tai sillä uhalla, että toiminta laitoksessa keskeytetään. Tilanteissa joissa lakia on olennaisesti rikottu, voi aluehallintovirasto myös peruuttaa lastensuojelulaitoksen toimintaluvan. 263 Käytännössä kuitenkin aluehallintovirastojen suorittama valvonta toteutuu vuosittaisten toimintakertomusten avulla. Lastensuojelulain mukaisia omasta aloitteesta tehtyjä tarkastuskäyntejä sijaishuoltoyksiköihin tehdään lähinnä, kun laitos hakee lupaa tai sitä muutetaan. Toimiviin lastensuojelulaitoksiin tarkastuksia tehdään vasta, kun siitä tehdään ilmoitus. Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksesta kävi ilmi, että aluehallintovirastojen näkemyksen mukaan valvonta ei ole kattavaa ja järjestelmällistä. Kertomuksesta ilmeni myös, että tarkastuksien vähäisyyden lisäksi ne jäävät usein vain pintapuoliseksi ja perusasioiden tarkastamiseksi. 264 Sijaishuollon valvonta ei siis ole riittävää tarkastushavaintojen mukaan kuntien tasolla eikä myöskään aluehallintovirastojen puolesta. Valvontapuutteiden voidaankin katsoa heikentävän lapsen oikeusturvaa ja vaarantaa lapsen edun toteutumisen sijaishuollossa. Myös lapsen oikeuksien komitea on raportissaan kiinnittänyt huomiota sijaishuollon valvontaan. Komitea on suositellut, että Suomen tulisi varmistaa sijaiskoteihin ja laitoksiin sijoitettujen lasten tilanteen asianmukainen valvonta ja seuranta. 265 Sosiaalihuollon, eli tällöin myös lastensuojelun yleinen valvonta ja suunnittelu kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriön hallinnon alaan. Lastensuojelun ohjauksen ja valvonnan 261 Saastamoinen 2010, s HE 225/2006 vp, s Saastamoinen 2010, s Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset 6/2012, s 74 75, 79 ja CRC/C/FIN/CO/4, kohta 33.

78 64 yhdenmukaisuudesta vastaa sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto. Se ohjaa ja valvoo erityisesti sellaisissa lastensuojelun asioissa, jotka ovat periaatteellisesti tärkeitä ja laajamittaisia ja silloin kun asia koskee koko aluehallintoviraston toimialuetta tai koko maata. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi ohjata toimijoita antamalla esimerkiksi valtakunnallisia ohjauskirjeitä tai laatia valvontaohjelmia yhteistyössä aluehallintovirastojen kanssa. 266 Myös edellä mainitut ylimmät laillisuusvalvojat, valtioneuvoston oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies, voivat suorittaa valvontaa niissä viranomaisissa ja toimintayksiköissä, jotka kuuluvat sen valvonnan alaisuuteen. 267 Siispä vaikka lastensuojelulaitos olisi yksityinen, voivat laillisuusvalvojat suorittaa siellä valvontaa, koska lastensuojelulaitoksissa hoidetaan julkista tehtävää. Oikeuskansleri ja oikeusasiamies voivat tehdä valvontatoimenpiteitä joko oma-aloitteisesti tai tehdyn kantelun perusteella. Laillisuusvalvojat voivat valvontatoimena tehdä esimerkiksi tarkastuksia lastensuojelulaitoksiin. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies teki yksityiseen lastensuojelulaitokseen tarkastuksen ennalta ilmoittamatta. Yhtenä tarkastuksen perusteena oli rajoituksia koskevasta menettelystä tehty kantelu oikeusasiamiehelle. Tarkastuksessa oli tarkoitus tutustua muun muassa laitoksen tiloihin ja toimintatapoihin ja siihen kuinka lasten perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat. Tarkastuksesta saatujen tietojen perusteella apulaisoikeusasiamies päätti ottaa tutkittavakseen lisäksi yksityiseen laitokseen sijoitettujen lasten sijoituksesta vastuussa olevien kuntien menettelyn. 268 Vuonna 2014 eduskunnan oikeusasiamies teki sosiaalihuoltoon liittyviä tarkastuksia yhteensä 18 kappaletta, joista lastensuojelulaitoksiin tehtyjä tarkastuksia oli neljä kappaletta. Näistä neljästä lastensuojelulaitokseen tehdyistä tarkastuksista kolme tehtiin ennalta ilmoittamatta. 269 Yhteenvetona voidaan katsoa, että lapsen oikeusturva voi vaarantua, koska rajoitustoimenpiteiden valvonta ei ole riittävää. Sekä kuntien että aluehallintovirastojen valvonta on ollut riittämätöntä, erityisesti perhehoidon osalta. 266 Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:19, s Perustuslain 108 ja 109 :n mukaan oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen tehtäviin kuuluu valvoa lakien noudattamista julkisissa tehtävissä, riippumatta siitä missä tätä julkista tehtävää hoidetaan. Heidän velvollisuuksiin kuuluu myös valvoa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. 268 AOA 1001/3/12 ( ) 269 Eduskunnan oikeusasiamiehen toimintakertomus 2014, s. 331.

79 65 6 JOHTOPÄÄTÖKSET Yhteydenpito-oikeus on yksi tärkeimmistä lapsen oikeuksista tämän ollessa sijaishuollossa. Lapsen yhteydenpito-oikeus läheisiinsä on turvattu niin kansallisessa lainsäädännössä kuin myös kansainvälisillä ihmisoikeussopimuksilla. Lapsen tulee voida ylläpitää läheisiä suhteita vanhempiin ja muihin tärkeisiin henkilöihin. Koska yhteydenpito-oikeus on yksityiselämän ja perhe-elämän suojalla turvattu lapsen perus- ja ihmisoikeus, aiheuttaa lain vastaisesti tehdyt rajoitustoimet ongelmia lapsen oikeusturvan kannalta. Yhteydenpitoa voidaan rajoittamisen muodoista ja edellytyksistä on säädetty tyhjentävästi LSL 62 :ssä, kuten perusoikeuksien rajoittamisesta tuleekin säätää. Voidaan todeta, että yhteydenpidon rajoittamisen edellytykset noudattavat perustuslakivaliokunnan mietinnön mukaisia rajoitustoimien vaatimuksia. 270 Yhteydenpitoa voidaan siis rajoittaa tilanteissa, joissa se vaarantaa sijaishuollon tarkoituksen ja se on lapsen hoidon kannalta välttämätöntä. Sitä voidaan rajoittaa myös, jos yhteydenpidosta on vaaraa lapsen hengelle, terveydelle, turvallisuudelle tai kehitykselle tai, jos rajoitus on välttämätöntä vanhempien tai perheen muiden lasten tai sijoituspaikan muiden lasten ja henkilökunnan turvallisuuden vuoksi. Myös 12 vuotta täyttänyt lapsi tai nuorempi, jos tämän katsotaan olevan niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota, voi vastustaa yhteydenpitoa itse. Rajoitusta tehdessä on kuitenkin aina ensisijaisesti huomioitava, että lapsen etu toteutuu. Vaikka LSL 62 :ssä on määritelty tarkasti yhteydenpidon rajoittamisen edellytykset, on rajoituksien käytössä edelleen ongelmia. Muun muassa eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisujen ja viranomaistahojen tekemien selvityksien perusteella voidaan todeta, että yhteydenpidon rajoittamistapauksissa toistuvat tietyt ongelmakohdat. Ensimmäisenä ongelmakohtana voidaan pitää sitä, että lastensuojelussa toimivat työntekijät eivät aina tunnista, milloin kyseessä on lastensuojelulain mukainen yhteydenpidon rajoitus. Esimerkiksi useista eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuista kävi ilmi, että yhteydenpitoa on rajoitettu ilman muutoksenhakukelpoista päätöstä siksi, että ei ole katsottu sen olevan lastensuojelulain mukainen rajoitus. Yhteydenpidon rajoitusta ei ollut katsottu lain mukaiseksi rajoitustoimenpiteeksi usein esimerkiksi tilanteissa, joissa sijaishuoltopaikassa oli käytössä yleisiä, kaikkia koskevia sääntöjä tai rajoituksia käytettiin rangaistuksena. Keinoja pidettiin niin kutsuttuina normaalina kotikasvatukseen liittyvinä sääntöinä. Sijaishuoltopaikoissa rajanveto kotikasvatuksen ja rajoitustoimenpiteiden välillä osoittautuikin haastavaksi havaita. 270 PeVM 25/1994 vp, s. 5.

80 66 Tarkasteltaessa muun muassa eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuja ja lain esitöitä pystyi havaitsemaan, että kasvatuksellisena keinona voitiin pitää keinoja, joilla pyritään tukemaan lapsen kasvatusta ja kehitystä, esimerkiksi silloin kun puhelimet kerätään yöksi pois, jotta lapsi saa tarvittavan levon. Kasvatuksellisena keinona sen sijaan ei kuitenkaan voitu pitää esimerkiksi laitoksessa olevaa puhelinten yleistä käyttökieltoa, koska silloin tosiasiallisesti rajoitetaan yhteydenpitoa. Rajoitustoimenpidettä käytetään, kun on tarve turvata lapsen tarpeen mukainen sijaishuolto tai sillä suojataan toista henkilöä tai lasta itseään. Toisena ongelmakohta voidaan pitää sitä, että lapselle läheisiä henkilöitä ei aina tunnisteta, kun yhteydenpitoa rajoitetaan. Lastensuojelulaissa ei ole tarkemmin määritelty kuka on lapselle läheinen henkilö. Kuitenkin hallituksen esityksessä lastensuojelulaiksi ja EIT:n oikeuskäytännössä käy ilmi, että vanhempien ja sukulaisten lisäksi sellaista henkilöä, jolla on ollut lapseen tärkeä ihmissuhde, kuten esimerkiksi ystävä tai lastensuojelulaitoksen kasvattaja, on voitu pitää läheisenä henkilönä. Voidaan siis havaita, että läheisen henkilön määrittely käsitteenä ei ole niinkään epäselvää. Epäselvyys tulee siinä, kun lastensuojelun rajoitustoimia tekevillä henkilöillä ei välttämättä aina ole selvää käsitystä siitä, kuinka määritelmää tulkitaan ja ketkä ovat asianosaisia yhteydenpidon rajoituksessa. Tutkielmassa kävi myös ilmi, että yhteydenpitoa vaativan henkilön toiveita ei välttämättä oteta huomioon. Näissä tilanteissa toiveiden huomioimatta jättäminen on voinut tapahtua siksi, että henkilöä ei katsottu lapselle läheiseksi henkilöksi. On myös mahdollista, että toivetta ei vain huomioida ja tapaamisia jatketaan ennallaan, ilman että asiasta tehdään muutoksenhakukelpoista päätöstä. Ongelmia tarkastellessa käy ilmi, että kaikkia kolmea edellä mainittua ongelmaa yhdistää yksi tekijä. Tapauksissa, joissa joko läheistä tai rajoitusta ei ole tunnistettu tai toivomuksia yhteydenpidosta ei ole otettu vakavasti, ei yhteydenpidon rajoittamisesta ole tehty LSL 63 :n mukaista muutoksenhakukelpoista päätöstä. Sen voidaan katsoa olevan yksi vakavimmista lapsen ja tämän läheisten perus- ja ihmisoikeuksien suojaamiseen liittyvistä ongelmista. Jos ei ole muutoksenhakukelpoista päätöstä, ei asianosainen voi riitauttaa mielestään epäoikeudenmukaista ratkaisua. Tällöin henkilön perus- ja ihmisoikeuksiin on ensin puututtu yhteydenpidon rajoittamisella, jonka jälkeen hänellä ei ole mahdollisuutta saada päätöstä käsiteltäväksi, niin kuin PL 21 :ssä säädetään. Lapsen oikeusturvan kannalta ongelma voi myös olla lapsen osallisuuden vähäisyys päätöksenteossa. Vaikka yhteydenpidonrajoituksesta olisi tehty muutoksenhakukelpoinen päätös, voi usein lapsen mielipiteen selvittämiseen liittyä puutteita. Lasta ei joko kuulla ollenkaan tai lasta kuullaan vain muodon

81 67 vuoksi. Yhteydenpidon rajoituspäätös ei voi olla lapsen edun mukainen, jos lapsi ei ole voinut ilmaista mielipidettään asiassa. Mistä nämä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen vaikuttavat ongelmat sitten johtuvat? Suurimpana ongelman voidaan pitää sitä, että lastensuojelussa työskentelevät eivät välttämättä tunne riittävästi yhteydenpidon rajoituksiin liittyvää lainsäädäntöä. Raporteista ja eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksistä kävi ilmi, että kaikissa sijaishuoltopaikoissa ei tiedetä mitä rajoitustoimenpiteet ovat, tai kuinka niitä tulisi käyttää. Jos rajoitustoimenpiteitä ei ymmärretä, niin ei voida myöskään olettaa, että niitä koskevat säädökset tunnettaisiin riittävän hyvin. Samalla, jos yhteydenpidon rajoittamista käytetään lastensuojelulain vastaisesti, kärsii myös LSL 54 :n mukainen yhteydenpidon edistämisvelvollisuus. Jotta lastensuojelun asiakkaiden oikeusturva paranisi, tulisi lastensuojelussa työskentelevien koulutusta ja asiantuntemusta rajoitustoimenpiteiden käytöstä lisätä. Rajoitustoimenpiteiden ollessa tiukasti juridisia toimia, tulisi myös niitä soveltavilla henkilöillä olla riittävästi juridista osaamista. 271 Se, että työntekijä ei tunne sovellettavaa lainsäädäntöä tai on muuten epäpätevä, on suuri oikeusturvariski lapselle. Esimerkiksi arvioitaessa onko toimenpide lastensuojelulain mukainen yhteydenpidon rajoitus vai kotikasvatuksena pidettävä keino, on työntekijän pystyttävä tunnistamaan lapsen perusoikeuksiin kajoava toimenpide. Myös työntekijäresurssien puute aiheuttaa riskin oikeusturvalle. Jos työntekijöitä ei ole tarpeeksi ja heillä on liikaa asiakkaita, ei myöskään sijaishuollossa olevien lapsien rajoitustoimenpiteiden valvonta ole riittävää. Erityisesti sijaisperheissä olevat lapset, jolloin rajanveto kotikasvatuksen ja rajoitusten välillä voi olla haastavampaa kuin laitoksissa, tapaavat harvoin sosiaalityöntekijäänsä. Lapsen oikeusturvan tehokkuuteen liittyy edellä mainittujen lisäksi myös muita ongelmia. Myös lapsen oikeuksien komitea on ollut huolissaan suomalaisten lasten oikeusturvan toteutumisesta. Lapsille ei ole järjestetty heille soveltuvia kansallisia oikeusturvakeinoja ja esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamies ja aluehallintovirastot ovat lapsille täysin tuntemattomia viranomaisia. Lapsille tulisikin perustaa Suomessa oma, vain heidän ongelmia käsittelevä viranomainen. Vaihtoehtoisesti voitaisiin myös kehittää jo olemassa olevien 271 Lastensuojelun laatusuosituksista käy ilmi, että vuonna 2012 tehtyyn kuntakyselyyn vastanneista kunnista vain joka neljännessä oli käytettävästi riittävästi päteviä sosiaalityöntekijöitä ja vain 12 prosentilla vastanneista oli käytettävissä riittävästi juridista asiantuntemusta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2014:4, s. 28.

82 68 instituutioiden, kuten eduskunnan oikeusasiamiehen tai lapsiasiavaltuutetun toimintaa siten, että se vastaisi komitean valitusmekanismista antamia suosituksia. Lastensuojelulain pääperiaatteena on lapsen etu. Jotta lapsen etu voi toteutua yhteydenpidon rajoittamisen tarvetta arvioitaessa, on edellä selvitetyn lisäksi aina korostettava yksilöja tapauskohtaista arviointia. Kokonaisvaltaista arviointia voidaankin pitää yhtenä tärkeimpänä edellytyksenä, kun yhteydenpidon rajoittamispäätöstä ollaan tekemässä. Kuten lapsen oikeuksien komiteakin lapsen edun määrittelee, jotta lapsen etu voi toteutua, tulee kaikki lapsen oikeudet toteuta, ja tämä koskee myös yhteydenpidon rajoittamista.