Kulut. Vastaava Kulta... Ulkomaiset valuuttatilit.. Ulkomaiset vekselit... Ulkomaiset obligaatiot... Pankkivaltuusmiesten palkkiot 'ja kulut...

Transkriptio

1 10 11 Vastaava Kulta... Ulkomaiset valuutat... Ulkomaiset vekselit... Ulkomaiset obligaatiot... Ensisijainen setelinkate J m ilj. mk Diskontatut kotim. vekselit Ulk. rahan määräiset.. Markkamääräiset... Rediskontatut vekselit... Valtion vakauttamislailla. Toissijainen setelinkate Kotimaiset obligaatiot... Shekkitilit... Vaihtoraha... Muut saatavat... Muut varat Yhteensä Kulut Liikkeessä olevat setelit Ulkomaiset valuuttatilit.. Ulkomaiset markkatilit.. Valtion shekkitili... Pankkien shekkitilit... Muut shekkitilit... Muut lyhytaikaiset velat. Lyhytaikaiset velat Ulkom. pitkäaikaiset velat Kotim. pitkäaikaiset velat Pitkäaikaiset velat Kantarahasto... Vararahasto... Tulostili... Oma pääoma Yhteensä Arvonjärjestelytilit Pankin näkyvien omien varojen suuruus ilman tilivuoden voittoa oli täten tilinpää töksen mukaan milj. markkaa. Varat olivat kasvaneet edellisestä vuodesta 814 milj. markkaa eli sen määrän, mikä vuoden 1960 voitosta siirrettiin vararahastoon. Näi den varojen lisäksi parikilla on melkoisia omaisuuseriä, jotka eivät näy pankin omai suustaseesta. Niihin kuuluvat pääkonttorin T u o t o t mk 1961 Korot kotimaisesta lainausliikkeestä Korot ulkomaisilta kirjeenvaihtajilta Korot obligaatioista Provisiot Agiot Muut tuotot Yhteensä Yhteensä Pankin kokonaistulot lisääntyivät edelli sestä vuodesta 178 milj. markkaa. Kasvu johtui ennen kaikkea rediskonttausten li sääntymisestä, mutta myös valuutoista ja obligaatioista saadut korkotulot suurenivat. Parikin kokonaiskulut olivat 1224 milj. markkaa eli 237 milj. markkaa pienemmät kuin vuotta aikaisemmin. Supistus johtui miltei yksinomaan siitä, että pääkonttorin uudisrakennuksen valmistuessa rakennusmenot vähenivät edellisestä vuodesta, mikä tu lostaseessa näkyy poistojen pienenemisenä. mk « vanha toimitalo sekä vuoden aikana jo ko konaan käyttöön otettu uudisrakennus, haa rakonttorien toimitalot ja eräät muutkin pankin tarvitsemat kiinteistöt samoin kuin osakkeet, lähinnä Tervakoski Oy:n osakeenemmistö. Suomen Pankin tulostase ja sen kehitys on esitetty seuraavassa asetelmassa O Palkat ja palkkiot... Eläkkeet ja avustukset... Perhe-eläkkeet... Pankkivaltuusmiesten palkkiot 'ja kulut.... Haarakonttorien valvojain palkkiot... Lapsilisä- ja kansaneläkemaksuosuudet.... Korot kassavarantotileistä... Setelien valmistus... Poistot... Muut k u lu t... Tilivuoden v o it t o /62 Pankin voitto oli milj. markkaa. Va rarahastoon on nettovoitosta parikin ohje säännön mukaisesti siirretty puolet eli markkaa. Voiton toinen puoli on siirretty käyttämättömien voittovarojen tilille ja sen käytöstä päättää eduskunta. Pankkivaltuusmiehet ehdottavat, että mainittu määrä, mark kaa, siirrettäisiin valtiovarastoon.

2 13 12 Korkokysymys Pankkivaltuusmiesten käsittelemiä asioita Tilintarkastus Vuoden 1960 valtiopäivillä valitut varsi naiset tilintarkastajat, päätoimittaja Matti Janhunen, maatalousteknikko Lauri Laine, toimitsija Vilho Turunen, kaupunginjohtaja Arno Tuurna ja toimittaja Impi Lukkarinen toimittivat viime vuoden helmikuun päivinä pankin vuoden 1960 tilintarkastuk sen. Tilintarkastajain lausunnon mukaisesti pankkivaltuusmiehet myönsivät johtokun nalle vastuuvapauden pankin hallinnosta vuodelta Lainausliikkeen ja valuuttakaupan tarkastus Pankkivaltuusmiehet ovat vuoden aikana toimittaneet johtosääntönsä määräämän pan kin lainausliikkeen ja muiden sijoitusten sekä valuuttakaupan tarkastuksen seuraavina ai koina: helmikuun 8, huhtikuun 26, kesä kuun 8, elokuun 22, lokakuun 11 ja joulu kuun 11 päivänä. Inventtaukset ja haarakonttorien tarkastukset a) Pääkonttorissa Johtosääntönsä 6 :n mukaisesti pankki valtuusmiehet ovat toimittaneet pääkonttorin kassojen ja kassaholvien sekä laina- ja vakuuskirjojen ynnä panttien ja talletusten inventtauksen. Inventtauksessa ei havaittu aihetta muistutuksiin. b) Haarakonttoreissa Pankkivaltuusmiehet ovat valvoneet, että konttorien valvojat ovat inventoineet haara konttorien käsikassat ja holvit kerran kuu kaudessa sekä vekselit, velkakirjat ja pantit vähintään kolmasti vuodessa. Kaikissa haarakonttoreissa on toimitettu pankin johtosäännön 2 :ssä säädetty tar kastus. Pankkivaltuusmiesten valvonnan alaiset rahastot Pankkivaltuusmiehet ovat hyväksyneet Längmanin ja Rosenbergin rahastojen tilit vuodelta 1960 ja lähettäneet jäljennökset tileistä pankkivaliokunnalle. Pankkivaltuusmiehet ovat hyväksyneet eduskunnan maaliskuun 19 päivänä 1954 vahvistamien ohjeiden mukaisesti E. J. Läng manin kunnallisrahastosta vuonna 1958 jaet tujen apurahojen tilitykset samoin kuin ne vuonna 1955 jaettujen apurahojen tilitykset, jotka saatiin jättää pankkivaltuusmiehille vielä vuonna Edellä mainittujen ohjeiden mukaan oli E. J. Längmanin kunnallisrahastosta kerto musvuonna jälleen suoritettava apurahojen jako, jaettavan summan ollessa markkaa. Tämän johdosta olivat ohjeiden mukaan jakoon osallistuvat Enontekiön, Ina rin, Kuhmon, Kuusamon, Sallan, Savukos ken, Suomussalmen ja Utsjoen kuntien kun nanhallitukset kukin yhdessä Suomen Punai sen Ristin paikallisten edustajien kanssa laa tineet ehdotuksen kuntansa osalle tulevan apurahan käytöstä ja lähettäneet ehdotukset, joita sekä Oulun ja Lapin läänien maaherrat että Suomen Punaisen Ristin piirihallitukset olivat puoltaneet, pankkivaltuusmiesten hy väksyttäviksi. Marraskuun 15 päivänä 1961 pitämässään kokouksessa pankkivaltuusmie het hyväksyivät mainitut ehdotukset maaher rojen lausuntojen mukaisina ja päättivät ke hottaa johtokuntaa maksattamaan apurahat asianomaisille kunnille käytettäviksi ehdotet tuihin tarkoituksiin. Joulukuun 9 päivänä pankkivaltuusmie hille lähettämässään kirjelmässä johtokunta esitti, että korkokantaa nostettaisiin yhdellä prosenttiyksiköllä. Korotus tulisi Suomen Pankin osalta voimaan heti ja rahalaitoksissa todennäköisesti vuoden 1962 alusta. Raha laitosten keskimääräinen antolainauskorko, joka oli n. 7 %. nousisi tällöin n. 8 % :ksi. Rahalaitosten tulisi samanaikaisesti muuttaa keskinäistä korkosopimustaan siten, että myös ottolainauskorot nousisivat keskimäärin yh dellä prosenttiyksiköllä. Tällaisen yleisen korkokannan korottamisen aikaansaamiseksi olisi Suomen Pankin soveltama rediskonttausten peruskorko nostettava 6 % % : sta 7 % % : ksi, ja samalla olisi pankin omille asiakkaille myönnettävän diskonttoluoton ko ron yläraja nostettava 71/2 % : sta 81/2 % : ksi ja alaraja 6 %:sta 7 %:ksi. Kirjelmä esitel tiin joulukuun 11 päivänä pidetyssä kokouk sessa suppeammalle pankkivaltuustolle, joka siirsi esityksen enemmän käsittelyn seuraavaan pankkivaltuusmiesten kokoukseen. Jou lukuun 20 päivänä pitämässään kokouksessa pankkivaltuusmiehet päättivät, että Suomen Pankin soveltamat korot pysytetään ennal laan. Samassa kokouksessaan pankkivaltuusmie het sen sijaan johtokunnan esityksen mukai sesti päättivät, että Suomen Pankin johto kunnalla on oikeus, riippuen rahalaitoksen velasta Suomen Pankille, harkintansa mu kaan periä rahalaitokselta lisäkorkoa enin tään 4 %. Suomen Pankin talletustodistusten korko Toukokuun 12 päivänä 1960 pankkival tuusmiehet oikeuttivat Suomen Pankin mak samaan liikkeeseen laskemilleen kolmen ja kuuden kuukauden talletustodistuksille kesä kuun 30 päivään 1961 aisti johtokunnan har kinnan mukaan enintään 5 % : n vuotuisen koron. Pankkivaltuusmiehille huhtikuun 26 päivänä lähettämässään kirjelmässä johto kunta ilmoitti, että pankki oli myynyt vuo den 1960 marras joulukuun aikana talletustodistuksia 260 milj. markan nimellisarvosta eräille kaupunkikunnille. Samassa kirjelmäs sään johtokunta lisäksi ilmoitti, että raha laitosten suostuttua tekemään Suomen Pan kin kanssa kassavarantosopimuksen johto kunta oli päättänyt, ettei pankki ota kun nilta uusia talletuksia. Johtokunta piti silti tarpeellisena, että talletustodistuksia ostaneet kunnat voisivat hallussaan olevien todistus ten kertomusvuoden touko- ja kesäkuussa erääntyessä uudistaa nämä suhdannevarauksen luonteiset sijoituksensa. Niin ikään joh tokunnan mielestä olisi pankille edelleenkin varattava mahdollisuus myydä talletustodis tuksia rahalaitoksille, jotka luotonannossaan esiintyvien vaihteluiden tasoittamiseksi tar vitsevat lyhytaikaisten sijoitusten kohteita. Tämän johdosta johtokunta kirjelmässään pyysi, että talletustodistuksille suoritetun ko ron maksamista saataisiin jatkaa vuoden 1962 loppuun. Pankkivaltuusmiehet käsittelivät johtokun nan esityksen huhtikuun 26 päivänä ja päät tivät oikeuttaa Suomen Pankin joulukuun 31 päivään 1962 asti maksamaan liikkeeseen laskemilleen haltijalle asetettaville kolmen ja kuuden kuukauden talletustodistuksille joh tokunnan harkinnan mukaan enintään 5 % : n vuotuisen koron. Kassavarantosopimus ja kassavarantotilien korko Maaliskuun 15 päivänä pidetyssä kokouk sessa johtokunta ilmoitti pankkivaltuusmie hille rahalaitosten kanssa käytävän neuvot teluja niiden maksuvalmiuden lisäämisestä. Tässä yhteydessä oli ehdotettu erityisen so pimuksen tekemistä rahalaitosten ja Suomen Pankin välillä kassavarantojen keräämisestä ja sijoittamisesta. Pankkivaltuusmiehet ke hottivat johtokuntaa jatkamaan neuvotteluja. Pankkivaltuusmiehille huhtikuun 26 päi vänä lähettämässään kirjelmässä johtokunta mainitsi, että rahalaitokset olivat Suomen Pankin esityksen johdosta saman kuun 25 päivänä ilmoittaneet olevansa valmiit teke mään Suomen Pankin kanssa sopimuksen yli määräisistä kassavarantosijoituksista. Sen mukaan rahalaitokset sijoittaisivat vuoden 1961 toukokuun alusta lukien erityisille Suomen Pankissa pidettäville kassavarantotileille sen osan ottolainauksensa kasvusta, mikä menee yli 80 % : n niiden ottolainauk sessa vastaavana ajanjaksona vuotta aikai

3 14 15 semmin tapahtuneesta kasvusta. Sijoitusten määrä olisi kuitenkin enintään 20 % ottolai nauksen tulevasta kasvusta. Sijoitusvelvolli suus olisi voimassa vuoden, minkä jälkeen kassavarantotileille sijoitetut varat palautet taisiin rahalaitoksille kahtena eränä, viimei nen erä marraskuun 20 päivänä Sopi muksen piiriin kuuluisivat liikepankit, Osuuskassojen Keskus Oy ja Postisäästöpankki sekä ne säästöpankit, osuuskassat ja osuus kuntien säästökassat, joiden ottolainaus ylei söltä saman huhtikuun lopussa on vähintään 200 milj. markkaa. Kassavarantosopimus al lekirjoitettiin huhtikuun 29 päivänä. Kun kassavarantosopimuksen solmimisen edellytyksenä oli, että Suomen Pankki mak saa näille tileille sijoitetuille varoille korkoa, johtokunta esitti, että Suomen Pankki oikeu tettaisiin marraskuun 20 päivään 1962 asti maksamaan rahalaitosten Suomen Pankkiin erityisille kassavarantotileille tallettamille va roille vuotuinen korko, joka on puoli pro senttiyksikköä korkeampi kuin asianomaisten rahalaitosten keskimääräinen ottolainauskorko; keskimääräistä ottolainauskorkoa las kettaessa katsotaan rahalaitosten ottolainauk sen jakaantuvan eri korkoehdoin vastaanotet tuihin varoihin samassa suhteessa kuin ne jakaantuivat asianomaisissa rahalaitoksissa huhtikuun 29 päivänä Pankkivaltuusmiehet käsittelivät johtokun nan kirjelmän huhtikuun 26 päivänä pitä mässään kokouksessa ja hyväksyivät tehdyn esityksen. Rahanuudistus Kysymys rahanuudistuksesta oli viimeksi ollut esillä syyskuun 24 päivänä 1952 pide tyssä pankkivaltuusmiesten kokouksessa, jol loin käsiteltävänä oli johtokunnan helmikuun 21 päivänä 1951 pankkivaltuusmiehille lä hettämä kirjelmä toimenpiteistä suurempaan rahayksikköön siirtymiseksi. Pankkivaltuus miehet päättivät palauttaa kysymyksen raha yksiköstä koko laajuudessaan johtokunnan edelleen harkittavaksi. Huhtikuun 26 päivänä 1961 pidetyssä pankkivaltuusmiesten kokouksessa johtokunta ilmoitti, ettei se ollut katsonut tarkoituksen mukaiseksi kiirehtiä suunnitellun rahanuudis tuksen toteuttamista. Niitä hankaluuksia, joita nykyisestä rahayksiköstä on koitunut esim. pankki- ja liike-elämälle, on osittain vähentänyt setelien koon pienentäminen ja suurempien valöörien käyttö. Toisaalta ky symys rahanuudistuksesta on tällä välin tul lut ajankohtaiseksi useissa muissa maissa. Mm. Ranskassa siirryttiin suurempaan raha yksikköön vuoden 1960 alusta. Nyttemmin onkin Euroopan maista Suomen ohella enää vain Italialla ja Jugoslavialla niin pieni ra hayksikkö, ettei vaihtorahaa tarvita. Johto kunnan kantana oli edelleen ollut, että uudis tus olisi toteutettava ajankohtana, jolloin Suomen rahan sekä kotimainen että ulko mainen arvo ovat joltisenkin vakaat. Ra hanuudistusta suunniteltaessa on niin ikään ollut harkittava, onko syytä rajoittua pel kästään rahayksikön uusimiseen. Suomen koko rahalainsäädäntö on ollut väliaikaisella pohjalla jo vuodesta 1931, jolloin maamme luopui kultakannasta. Tuon ajankohdan jäl keen Suomen Pankki on määräaikaisilla ase tuksilla ollut vapautettu velvollisuudesta lu nastaa setelinsä kullalla. Johtokunta oli nyt päätynyt siihen, että rahanuudistus tulisi to teuttaa kalenterivuoden 1963 alusta ja että tällöin, paitsi siirtymistä suurempaan raha yksikköön siten, että yksi uusi markka vas taisi sataa vanhaa markkaa, uudistuksen pi täisi koskea koko rahalainsäädäntöä johto kunnan pankkivaltuusmiehille esittämässä muistiossa mainituin tavoin. Pankkivaltuus miehet hyväksyivät periaatteessa muistiossa selostetun rahanuudistuksen yleissuunnitel man ja valtuuttivat johtokunnan ryhtymään toimenpiteisiin rahanuudistuksen suorittami seksi vuoden 1963 alusta lukien. Elokuun 22 päivänä pidetyssä kokouksessa pankkivaltuusmiehille esiteltiin johtokunnan saman elokuun 16 päivänä lähettämä kir jelmä, joka sisälsi johtokunnan laaditutta man luonnoksen uudeksi rahalaiksi. Lain pe rusteluissa johtokunta ilmoitti katsovansa, että rahanuudistusta suoritettaessa olisi, sa malla kun siirrytään suurempaan rahayksik köön, myös muodollisesti korvattava vanha kultakanta kirjelmässä selostetulla kultaparikannalla. Tämä edellyttää niin laajakantoi sia muutoksia voimassa olevaan rahalakiin, että johtokunta oli pitänyt asianmukaisena valmistuttaa ehdotuksen kokonaan uudeksi rahalaiksi. Sen ohella tarvitaan välittävä laki, jolla annetaan uuteen rahayksikköön siirtymisen edellyttämät säännökset erilaisten maksuvelvoitusten ja muiden rahassa ilmais tujen arvojen muuntamiseksi uusiin arvoihin ehdotetun rahalain tullessa voimaan. Johto kunta oli kesäkuun 22 päivänä lähettämäl lään kirjelmällä jo pyytänyt valtioneuvostoa ryhtymään valmistaviin toimenpiteisiin täl laisen lain säätämiseksi. Kun uusi rahalaki lisäksi edellyttää muutoksia Suomen Pankin ohjesääntöön, johtokunta ilmoitti vielä val mistuttavansa pankkivaltuusmiehille ehdo tuksen Suomen Pankin ohjesääntöön tehtä vistä, niin ikään vuoden 1963 alusta voimaan tuleviksi tarkoitetuista muutoksista. Pankki valtuusmiehet tekivät eräitä muutoksia uuden rahalain perusteluihin ja siirsivät asian edelleenkäsittelyn seuraavaan kokoukseensa. Syyskuun 5 päivänä pidettyä pankkival tuusmiesten kokousta varten johtokunta oli laadituttanut päivätyn luonnok sen valtioneuvostolle lähetettäväksi kirjel mäksi. Luonnoksessa oli otettu huomioon ne muutokset ja lisäykset, jotka pankkivaltuus miesten taholta oli edellisessä kokouksessa tuotu esille. Luonnos aiheutti laajan keskus telun, joka otettiin pankkivaltuusmiesten pöytäkirjaan. Keskustelun tuloksena pankki valtuusmiehet päättivät lähettää valtioneu vostolle kirjelmän, jossa sitä pyydettiin ryh tymään toimenpiteisiin kirjelmässä ehdote tun laisen lakiesityksen antamiseksi eduskun nalle uudeksi rahalaiksi. Kirjelmässä pankki valtuusmiehet lisäksi ilmoittivat käsitykse nään, että kun ehdotetun uuden rahalain nojalla setelit tulisivat samaistetuiksi metal lirahan kanssa, ei enää olisi olemassa periaat teellista estettä sille, että Suomen Pankki hoitaisi paitsi setelien myös metallirahojen valmistamisen. Jälkimmäinen tehtävä kuu luu vielä valtiovarainministeriön alaiselle Suomen Rahapajalle. Kahtiajakoa eri rahalajien valmistuksessa ei rahanuudistuksen jälkeen voida pitää asianmukaisena, ja tulot, jotka valtio on vuosittain saanut rahan lyö misestä, voitaisiin muodossa tai toisessa tu louttaa Suomen Pankilta valtiolle, vaikka kahtiajaosta luovuttaisiinkin. Pankkivaltuus miesten mielestä uudistusta ei kuitenkaan olisi suoritettava samaan aikaan, jolloin ra hapajan on kiireellisesti valmistauduttava uusien metallirahojen lyömiseen. Vaikka Suomen Pankin ja rahapajan välinen työn jako olisi mainituista syistä toistaiseksi säi lytettävä ennallaan, pankkivaltuusmiehet eh dottivat, että valtioneuvosto silti ryhtyisi valmistelemaan muutosta, joka tähtäisi rahan lyömisen siirtämiseen Suomen Pankille, ja että tällainen muutos toteutettaisiin niin pian kuin mahdollista rahanuudistuksen jäl keen. Kirjelmä päivättiin ja sii hen liitettiin pankkivaltuusmiesten Aimo Aaltosen ja J. O. Söderhjelmin eriävät mieli piteet. Hallituksen esitys eduskunnalle rahalaiksi ja laiksi rahalain voimaan saattamisesta on päivätty TJudet 1, 5, 10, 50 ja 100 markan setelit Edellisessä kohdassa mainitussa muistiossa johtokunta oli ehdottanut, että rahanuudis tuksen yhteydessä uuden rahayksikön ni meksi jäisi markka ja että uusien setelien nimellisarvoiksi tulisi 1, 5, 10, 50 ja 100 markkaa. Tämän mukaisesti johtokunta oli rahanuudistusta silmällä pitäen laaditutta nut luonnokset uusiksi seteleiksi, jotka kool taan ja pääpiirteissään kuva-aiheiltaan sekä värityksensä pääsävyiltä vastaisivat nykyi siä seteleitä. Johtokunta oli sitä mieltä, ettei rahanuudistuksen yhteydessä valmistettaisi nimellisarvoltaan sataa markkaa suurempia seteleitä. Uudet setelit laskettaisiin liikkee seen rahanuudistuksen voimaantulopäivänä. Silloin liikkeessä olevat nykyiset setelit jäi sivät edelleen maksuvälineinä voimaan, ku kin kuitenkin nimellisarvoltaan sadasosana nykyisestä. Vanhat setelit, joita ei leimat taisi niiden uutta arvoa osoittavalla merkin nällä, Suomen Pankki vetäisi liikkeestä sitä mukaa kuin ne palaavat pankkiin. Huhtikuun 26 päivänä pidetyssä kokouk sessa esiteltiin uusien setelien luonnokset pankkivaltuusmiehille, jolloin johtokunta pyysi, mikäli pankkivaltuusmiehet hyväksy vät ne, valtuuksia kehitellä edelleen luonnok sia. Lopulliset setelimallit selitelmineen esi teltäisiin aikanaan pankkivaltuusmiesten hy väksyttäviksi ja asetuskokoelmassa julkaista viksi lähettämistä varten. Pankkivaltuusmie het antoivat johtokunnalle valtuudet kehi tellä luonnoksia edelleen. Johtokunnan laadituttamat 1, 5, 10, 50 ja 100 markan setelien uudet luonnokset ja selitelmät olivat esillä toukokuun 30 päivän kokouksessa, jolloin pankkivaltuusmiehet hy väksyivät ne.

4 17 16 Hämeenlinnan konttorin lakkauttaminen Vuonna 1953 johtokunta oli ehdottanut pankkivaltuusmichille Suomen Pankin Hä meenlinnan konttorin lakkauttamista sillä perusteella, ettei konttoria rahaliikkeen vuoksi tarvita, mutta kun esitys ei kuitenkaan tuntu nut saavan pankkivaltuusmiesten kannatusta, johtokunta peruutti sen. Kun rahaliikkeen sen jälkeinen kehitys samoin kuin huoneistopulma olivat johtokunnan mielestä antaneet aiheen uudelleen pohtia konttorin tulevai suutta, esitti se toukokuun 30 päivänä pide tyssä pankkivaltuusmiesten kokouksessa, että Hämeenlinnan konttori lakkautettaisiin niin pian kuin se käytännöllisten järjestelyjen puolesta on mahdollista, kuitenkin viimeis tään vuoden 1963 lopussa. Johtokunta perusteli esitystään seuraa vasti. Suomen Pankin haarakonttoreiden tärkeimpänä tehtävänä on rahan jakaminen toimipiirissään pääasiallisesti postitoimipaik kojen välityksellä. Hämeenlinnan konttori, joka perustettiin vuonna 1901, on joutunut Helsingin, Turun, Tampereen ja Lahden konttorien läheisyydestä johtuen alueellisesti sangen suppean piirin keskukseksi. Onkin todettu, että rahalähetykset voidaan maini tuista konttoreista riittävän nopeasti ja jous tavasti toimittaa niille paikkakunnille ja myös niille 18 postitoimipaikalle, joiden ra hahuoltoa Hämeenlinnan konttori hoitaa. Rahahuolto Hämeenlinnaan voidaan vaivat tomasti järjestää postin välityksellä tai suo raan Helsingistä ja Tampereelta. Näin ollen konttorin säilyttäminen ei lääninhallituksen kaan kannalta liene välttämätöntä. Luonnol lisesti Hämeenlinnan konttori hoitaa myös paikallista rahaliikettä. Sitä ei kuitenkaan voida pitää konttorin säilyttämisen perus teena, koska silloin kaikissa vähintään vas taavan suuruisissa kaupungeissa tulisi olla Suomen Pankin haarakonttori, mikä ei ole osoittautunut tarpeelliseksi. Varsinaisen pank kitoiminnan kannalta konttorin säilyttämi nen ei myöskään ole välttämätöntä. Kont torilla ei ole yhtään omaa luottoasiakasta, ja muu pankkitoiminta rajoittuu muutaman pano- ja ottotilin hoitamiseen sekä eräänty neiden obligaatioiden ja korkolippujen lu nastamiseen. Koska Suomen Pankilla ei ole omaa kiin teistöä Hämeenlinnan kaupungissa, konttori on toiminut vuokrahuoneistossa, joka ei laa dultaan enää vastaa nykyaikaista pankkihuoneistoa ja jonka kunto on sangen huono. Pankille oli tarjottu vuokrattavaksi kaupun gin keskustaan rakennettavasta virastotalosta konttorin toimistoksi sopivaa tilaa, mutta sen korkea vuokra nostaisi konttorin yllä pitokustannukset suhteettoman suuriksi. Jos konttori lakkautettaisiin johtokunnan ehdot tamana ajankohtana, voisi se siihen saakka toimia nykyisessä huoneistossa. Johtokunta ilmoitti lisäksi, että konttorin toimenhaltijat voidaan heidän oikeuksiaan loukkaamatta sijoittaa pankin muihin tehtä viin. Kesäkuun 8 päivän kokouksessaan pankki valtuusmiehet päättivät Suomen Pankin oh jesäännön 17 :n 15 kohdan nojalla pyytää valtioneuvoston suostumusta siihen, että Hä meenlinnan konttori lakkautetaan johtokun nan esittämänä ajankohtana. Valtioneuvosto päätti kesäkuun 22 päivänä suostua pankki valtuusmiesten esitykseen Suomen Pankin Hämeenlinnan 'konttorin lakkauttamisesta niin pian kuin se käytännöllisten järjestely jen puolesta on mahdollista, kuitenkin vii meistään vuoden 1963 lopussa. Valtioneu voston päätös esiteltiin pankkivaltuusmiehille elokuun 22 päivänä. Mortgage Bank of Finland O y:n uusien osakkeiden merkitseminen Mortgage Bank of Finland Oy:n hallitus oli päättänyt ehdottaa yhtiökokoukselle, että pankin osakepääoma korotettaisiin 300 milj. markasta 750 milj. markkaan. Koska kaikki uudet osakkeet myytäisiin Suomen Pankille ja pankkivaltuusmiesten asiana on päättää Suomen Pankin varojen sijoittamisesta osak keisiin, johtokunta pyysi elokuun 7 päivänä lähettämässään kirjelmässä, että pankkival tuusmiehet oikeuttaisivat johtokunnan mer kitsemään Suomen Pankille kaikki Mortgage Bankin uudet osakkeet 450 milj. markan nimellisarvosta. Pankkivaltuusmiehet antoi vat suostumuksensa elokuun 22 päivänä. Mortgage Bank of Finland Oy:n yhtiö kokous teki joulukuun 16 päivänä päätöksen osakepääoman korottamisesta. Suostumus Mortgage Bank of Finland Oy:n lainojen ottoon Nojautuen pankkivaltuusmiesten marras kuun 23 päivänä 1955 tekemään päätökseen, jonka, mukaan Mortgage Bank of Finland Oy:n obligaatio- ja muiden lainojen otolle on hankittava pankkivaltuusmiesten suostu mus, Suomen Pankin johtokunta pyysi kesä kuun 8 päivänä lähettämässään kirjelmässä, että Mortgage Bank saisi ottaa Suomen val tion takuulla Kansainväliseltä Jälleenraken nuspankilta seitsemän puunjalostusteolli suutta harjoittavan yhtiön laajennussuunni telmien rahoittamista varten enintään 30 milj. USA:n dollarin suuruisen lainan. Lai nan korko olisi noin 6 % ja laina-aika vä hintään 15 vuotta. Pankkivaltuusmiehet an toivat suostumuksensa samana kesäkuun 8 päivänä. Joulukuun 8 päivänä lähettämässään kir jelmässä Suomen Pankin johtokunta ilmoitti pankkivaltuusmiehille, että Kansainvälisen Jälleenrakennuspankin ja Mortgage Bank of Finland Oy: n kesken aiotaan neuvotella uudesta 27 milj. USA:n dollarin suuruisesta lainasta, jonka varat tultaisiin käyttämään voimatalouden tarpeisiin. Jos päätös saa daan aikaan, merkitsee se sitä, että Mortgage Bankin omia varoja on jälleen lisättävä niin paljon, että ne ovat 1/20 sitoumusten mää rästä. Kun Mortgage Bankin omat varat ovat yhteensä milj. markkaa ja sitou mukset, neuvottelun alainen laina mukaan laskettuna, milj. markkaa, tarvittai siin omien varojen lisäystä noin 400 milj. markkaa. Mortgage Bankin johtokunta oli päättänyt, että omia varoja lisättäisiin tällä kertaa antamalla 400 milj. markan määrästä kiinnitysluottopankkeja koskevan lain 14 :n mukaisia debentuurivelkakirjoja. Näille debentuureille maksettaisiin 7 % :n vuotuinen korko ja ne kuoletettaisiin yhtä suurin lyhennysmaksuin 10 vuoden aikana siitä al kaen kun kyseessä oleva uusi ulkomainen laina on kokonaisuudessaan takaisin mak settu. Pankkivaltuusmiehet antoivat joulu kuun 11 päivänä suostumuksensa debentuuri lainan ottamiseen. Viran- ja toimenhaltijain palkkausten korottaminen Yhdenmukaisesti valtion viran tai toimen haltijain palkkauksesta annetun lain muut tamista koskevan lain kanssa pankkivaltuus miehet, johtokunnan tehtyä asiasta esityk sen, huhtikuun 26 päivänä pitämässään ko kouksessa päättivät, että Suomen Pankin va kinaisten ja ylimääräisten toimenhaltijain palkkauksia korotetaan yleisillä työmarkki noilla tapahtuneen palkkojen nousun joh dosta samalla tavoin kuin valtion palkkauk sia taannehtivasti vuoden 1961 alusta lukien 4.3 %, vähintään kuitenkin 1900 markkaa kuukaudelta. Koska korotetut palkkaukset muodostavat pankin toimenhaltijain palk kausten uuden perustason, pankkivaltuus miehet samalla vahvistivat vakinaisille toi menhaltijoille uudet peruspalkat, jotka tuli vat voimaan tammikuun 1 päivästä 1961 alkaen. Samassa huhtikuun 26 päivän kokoukses saan pankkivaltuusmiehet vahvistivat johto kunnan puheenjohtajalle ja jäsenille uudet palkat toukokuun 1 päivästä Myönnetyt eläkkeet, perhe-eläkkeet ja avustukset Pankkivaltuusmiehet ovat kuluneen vuo den aikana myöntäneet neljä eläkesäännön mukaista eläkettä, yhden perhe-eläkesäännön mukaisen perhe-eläkkeen ja kolme avustusta. Eläkkeiden yhteinen määrä oli markkaa, perhe-eläkkeen markkaa ja avustusten markkaa vuodessa. Haarakonttorien valvojat Pankin haarakonttorien valvojina ja hei dän varamiehinään ovat vuonna 1962 pankki valtuusmiesten päätöksen nojalla seuraavat henkilöt: Hämeenlinnan konttori: valvojat varatuo mari Yrjö Jokiranta ja toimitusjohtaja, ta lousneuvos Aleksis Tandefelt sekä varamie het johtaja, ekonomi Anders Gustaf Kuusterä ja oikeusneuvosmies Osmo Tapio Laakso; Joensuun konttori: valvojat toimitusjoh taja Aleksanteri Vornanen ja henkikirjoit taja, varatuomari Mauno Moilanen sekä va ramiehet kauppias Aulis Erkki Tahvo Aho ja rehtori, filosofian maisteri Aulis Olavi Waldemar Koivusalo;

5 18 Jyväskylän konttori: valvojat poliisimes tari, varatuomari Eino Ilmari Karpio ja apulaiskaupunginj ohtaj a, diplomi-insinööri Veikko Johannes Tolamo sekä varamiehet pormestari Aaro Tapio Häkkinen ja johtaja, maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti Veikko Verner Varesmaa; Kotkan konttori: valvojat kaupunginsih teeri, varatuomari Kustaa Ilmari Laaksonen ja tehtaanjohtaja, diplomi-insinööri Mauno Sopanen sekä varamiehet oikeusneuvosmies Heikki Pajari ja poliisimestari Eero Johan nes Kettunen; Kuopion konttori: valvojat pormestari Al var Hjalmar Mikael Hurtta ja toimistonjoh taja Vilho Ruotsalainen sekä varamiehet ho vioikeudenneuvos Toimi Tulikoura ja agro nomi Lauri Arvid Pekkarinen; Lahden konttori: valvojat johtaja Väinö Leonard Tuompo ja pormestari Aulis Evald Arjama sekä varamiehet johtaja Esko Bruno Kunnas ja oikeusneuvosmies Timo Johannes Tuori; Mikkelin konttori: valvojat hovioikeudenasessori Jaakko Armas Kinnunen ja lääninkamreeri, varatuomari Veikko Armas Jäntti sekä varamiehet rehtori Pauli Veli Vainio ja tuomiokapitulin asessori, varatuomari Mauri Pertti Toiviainen; Oulun konttori: valvojat oikeuspormestari Jyrki Jalo Unto Tuominen ja Itullinhoitaja, lainopin kandidaatti Torsten Wilhelm Öberg sekä varamiehet konttorinjohtaja Mauno En sio Niemistö ja rehtori, kauppatieteiden mais teri Simo Jaakko Peltonen; Porin konttori: valvojat johtaja Y rjö Ed vard Nurmi ja pormestari Väinö Wilhelm Hahta sekä varamiehet kaupunginsihteeri, varatuomari Olavi Einar Koivisto ja toimi tusjohtaja Heimo Kalervo Kaitila; Rovaniemen konttori: valvojat konttori päällikkö, ekonomi Juho Kalervo Lahtinen ja lääninsihteeri, varatuomari Vilho Johannes Haataja sekä varamiehet kaupunginsihteeri, varatuomari Aarne Johannes Koponen ja verotarkastaja, lainopin kandidaatti Erkki Emanuel Ollila; Tampereen konttori: valvojat kauppaneu vos Alpo Pesonen ja oikeuspormestari Aarne Erkki Palomäki sekä varamiehet konsuli, toi mitusjohtaja, insinööri Lauri Veikko Virk 19 kunen ja kaupunginsihteeri, Reino Markus Lindroos; varatuomari Turun konttori: valvojat johtaja Henrik Aarne Laaksonen ja toimitusjohtaja Väinö Johannes Jylhä sekä varamiehet toimitusjoh taja, maanviljelysneuvos Frans Einari Karvetti ja lääninneuvos Yrjö Hemminki Aliharmi; sekä Vaasan konttori: valvojat lääninneuvos Alfred Leskinen ja liikevaihtoverotoimiston johtaja, lainopin kandidaatti Äke Johannes Helanko sekä varamiehet tehtaanjohtaja Ralf-Erik Klockars ja toimitusjohtaja Jaakko Heimo Laakso. Pankkivaltuusmiehet Janhunen, Matti, päätoimittaja, hänen va ramiehensä Kivimäki, Erkki Antero, talou denhoitaja ; Laine, Lauri, maatalousteknikko, hänen varamiehensä Wainio, Weijo Werner, valtio tieteen tohtori; Turunen, Vilho, toimitsija, hänen varamie hensä Nurminen, Elli, toiminnanjohtaja; Tuurna, Otto Arno, kaupunginjohtaja, hä nen varamiehensä Öhman, Carl Arne, lakitieteen lisensiaatti; Lukkarinen, Impi, toimittaja, hänen vara miehensä Kulo, Kustau Ludvig, huoiltopäällikkö. Helsingissä 23 päivänä helmikuuta KUSTI ESKOLA Väinö Tanner T. A. Wiherheimo Arvo Korsimo J. O. Söderhjelm Aimo Aaltonen Onni Peltonen Yrjö Murto Olli J. Uoti Pankkivaltuusmiehinä toimivat vuonna 1961 eduskunnan valitsijamiesten sanottuun tehtävään valitsemat seuraavat henkilöt: Pertti Tammivuori Eskola, Kustaa Oskari, maanviljelijä, Tanner, tori h.c., Väinö Alfred, lakitieteen toh Aaltonen, Aimo Anselm, kirvesmies, Wiherheimo, Toivo Antero, filosofian mais teri, Peltonen, Onni Evert, veturinkuljettaja, Korsimo, Arvo Ilmari, kanslianeuvos, Murto, Yrjö Aleksanteri, toimitsija, Söderhjelm, Johan Otto, molempien oikeuk sien tohtori, Uoti, Olli Johannes, valtiotieteen kandi daatti. Suppeamman valtuuston muodostivat kolme ensinmainittua. Puheenjohtajana toimi koko vuoden pankkivaltuusmies Eskola ja varapuheenjohtajana pankkivaltuusmies Tanner. Tilintarkastajat Pankin tilintarkastajiksi vuoden 1961 tilejä tarkastamaan valitsijamiehet valitsivat seuraavat henkilöt:

6 ' :, " ; -,. Ki, - «S '.. - M e i g *. : :. IVA5a 1962 Eduskunnan E du s tunjflfeiis pank L"esten kertomus jometf PAMKIN < yk 'i''"t