ROHTOSARVIAPILA (TRIGONELLA FOENUM GRACUM)

Transkriptio

1 ROHTOSARVIAPILA (TRIGONELLA FOENUM GRACUM) Sisältö 1 Rohtosarviapila: modernin läketieteen ja perinteisen tiedon leikkauspisteessä Tutkimukset yhteyksistä diabetekseen Yhteydet diabeetikkojen verensokeriin Yhteys diabeteksen aiheuttamiin vaurioihin Yhteydet veren rasva- ja kolesterolitasoon Vaikutus diabetekseen yhdistelmissä Rohtosarviapilan diabetekseen vaikuttavia aineita Tutkimuksia vaikutuksista syöpäsoluihin Vaikutukset eläimillä ja koeputkiolosuhteissa Vaikutukset altistaviin rasitustiloihin Tutkimukset ihmisillä Tutkimuksia antioksidanttisuudesta ja suojavaikutuksista myrkkyjä vastaan Vaikutukset myrkyllisten aineiden kanssa Vaikutukset syöpälääkkeiden sivuoireisiin Tutkimuksia vaikutuksista testosteronitasoihin Urheilu ja lihasvoima Painonhallinta Rohtosarviapilan muut mahdollisuudet Parkinsonin tauti Kuukautiskipu ja munarakkulasairaudet Allergiat ja hilse Maidonlisääjä Tulehdukset ja niveltulehdukset sekä reuma Mieliala ja masennus Ihovaikutukset Muita vaikutuksia Ravintokäyttö ja muut käyttötarkoitukset Turvallisuus ja haittavaikutukset Turvallisuus Yhteisvaikutukset lääkkeiden kanssa Terveysvaikutukset raskaana oleville Vaikutus luustoon Allergisuus LÄHTEET

2 1 Rohtosarviapila: modernin läketieteen ja perinteisen tiedon leikkauspisteessä HUOM! Vaikka tässä artikkelissa esitetään rohtosarviapilaan liittyvää tutkimusta, tässä ei esitetä terveysväitteitä. Tutkimuskuvauset ovat kuvauksia erilaisten tutkimusten tuloksista, eivät esimerkiksi EFSA:n kantaa kasviin. Rohtosarviapila ei ole lääkeaine, eikä sitä voi käyttää minkään sairauden diagnosoimiseen, hoitamiseen, parantamiseen tai ehkäisemiseen. Rohtosarviapila (Trigonella foenum graecum) on palkokasvi, joka tunnetaan myös nimellä sarviapila. Se kasvaa noin puolimetriseksi ja tuottaa noin 8 10 cm pitkän palon. Vaikka monet tuntevat rohtosarviapilan lähinnä maustekasvina, sitä on käytetty tuhansia vuosia perinteisessä lääketieteessä, ja myös tieteellisessä tutkimuksessa on alettu tarkastella kasvin mahdollisuuksia. Siinä mielessä se toteuttaa hyvin Hippokrateen noin 2500 vuotta sitten lausumat sanat Ruoka olkoon lääkkeesi ja lääke ruokasi. Rohtosarviapilalla on monia erilaisia ominaisuuksia, joita on tutkittu hyvin aktiivisesti. Yadav & Baquer (2014) toteavat tutkimuksessaan, että rohtosarviapilalla on ollut erilaisissa koeasetelmissa antidiabeettisia, kolesteroliin vaikuttavia, veren lipiditasoihin vaikuttavia, antioksidanttisia, maksan toimintaan positiivisesti liittyviä, tulehduksiin liittyviä, antibakteerisia, sieniin ja kasvaimiin vaikuttavia vaikutuksia. Rohtosarviapila sisältää steroidaalisia saponiineja, ravintokuitua, antioksidantteja, aminohappoja (kuten 4- hydroksyisoleusiinii, jolla on antidiabeettisia, kolesterolia ja kohonnutta verensokeria alentavia vaikutuksia). Yksi tärkeä komponentti on diosgeniini. (Alshatwi ym ) Rohtosarviapilan mahdollisia vaikutuksia on vaikea pitää puhtaasti perinteisen lääketieteen optimismina, sillä esimerkiksi lääketieteellisestä Pub- Med-tietokannasta löytyy yli 900 tieteellistä artikkelia kasvista. Tämän tutkimuskatsauksen tarkoitus on käydä läpi rohtosarviapilasta kirjoitettua tutkimusta. Tutkimusta varten on käyty läpi soveltuvat artikkelit PubMed-tietokannasta tammikuussa Löydetyistä artikkeleista käytiin läpi tuoreimmat 400, joiden tiivistelmät luettiin läpi. Tämän perusteella mukaan saatiin 239 artikkelia, jotka todettiin tarkoitukseen sopiviksi. Tutkimustuloksia ei ole jätetty pois niiden sisällön tai koetulosten suotuisuuden tai epäsuotuisuuden takia. Rohtosarviapilan mahdollisista vaikutuksista kertoo omaa kieltään se, että sitä on käytetty pitkään perinteisessä lääketieteessä ympäri maailmaa. Rohtosarviapila on yksi varhaisimmista tunnetuista lääkekasveista. Sitä on käytetty pitkään lääkkeenä perinteisessä lääketieteessä muun muassa Aasiassa, Afrikassa ja Välimeren maissa. (Mebazaa ym. 2009; Naidu ym ) Alun perin käyttö lienee alkanut muinaisessa Egyptissä (Forouhar & Sack 2012). Alshatwi ym. (2013) listaavat, että rohtosarviapilaa on käytetty diabetekseen, korkeaan kolesteroliin, tulehduksiin, ruuansulatusoireisiin sekä kasvaimia vastaan. Erityisesti on huomattava, että rohtosarviapilaa on käytetty diabeteksen hoitoon hyvin monissa perinteisissä lääketieteellisissä järjestelmissä: Ayurvedassa eli perinteisessä intialaisessa terveydenhoitojärjestelmässä (Sudha ym. 2011; Rizvi & Mishra 2013), perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä, (Xie ym. 2011), islamilaisessa ja kreikkalaisarabialaisessa maailmassa (Kadan ym. 2013), Etelä-Afrikassa (Hamza ym. 2012), Länsi-Bengalissa (Bera ym. 2013), Pakistanissa, Sri-Lankassa (Marwat ym. 2014) sekä Turkissa (Parildar ym. 2011). Rohtosarviapila ei ole hävinnyt eri maiden kansanlääketieteestä. Sen nykykäytöstä on yksityiskohtaisia selostuksia niin Bangladeshista (Ocvirk ym. 2013), Egyptin Aleksandrian (Khalil ym. 2013) ja Beni-Suefin alueilta (AbouZid & Mohammed 2011), Palestiinasta (Ali-Shtayeh ym. 2012) kuin Intiastakin (Tripathi & Chandra 2010). Samoin se on Marokon Oriental-alueen yksi käytetyimmistä yrteistä (Jamila & Mostafa 2014). (Ks. myös Shojaii ym. 2011) Samoin Saadian ym. (2013) haastattelussa kaksi kolmesta saudiarabialaisista naisesta käytti rohtosarviapilaa yhdessä inkiväärin ja maustekuminan kanssa heti lapsen synnyttämisen jälkeen. 2

3 Rohtosarviapilasta voidaan tehdä liuoksia erilaisilla liuottimilla (vesi, alkoholi, jne., ks. Sudha ym. 2011) Kuivaaminen on myös yksinkertainen tapa säilöä yrttiä, ja se säilyttää hyvin bioaktiiviset aineet (Gupta ym. 2013). 3

4 2 Tutkimukset yhteyksistä diabetekseen Rohtosarviapilalla ei ole EFSA:n hyväksymää ja Euroopan komission vahvistamaa terveysväitettä yhteydestä diabetekseen. Esitellyt tutkimukset ovat siis luettava tutkimuskuvauksina, ei suorina väitteinä aineen vaikutuksesta diabetekseen tai sen hoitamiseen, parantamiseen tai diagnosointiin. Diabetes on sairaus, jolla on merkittäviä inhimillisiä ja taloudellisia vaikutuksia. Se on myös sairaus, joka lisääntyy jatkuvasti. Vuonna 2013 maailmassa oli noin 347 miljoonaa diabeetikkoa (Medagama & Bandara 2014). Arviolta noin 5,4 % maapallon väestöstä sairastaa diabetestä 2025 vuoteen mennessä. (Patel ym. 2012; ks. myös Ballali & Lanciai 2012) Suomessa lasten 1-tyypin diabetes on yleisempää kuin missään muualla maailmassa. 2-tyypin diabetes lisääntyy koko ajan maailmalla, ja yhä nuoremmat ikäryhmät kärsivät siitä. Samoin 2-tyypin diabetes osoittaa merkkejä periytyvyydestä: jos toisella vanhemmalla on 2-tyypin diabetes, on sairastumisriski noin 40 %. Jos molemmilla vanhemmilla on sairaus, sairastumisriski on jopa 70 %. (Diabetesliitto 2015.) Suomessa diabeteksen hoidon vuotuiset kokonaiskustannukset ovat yli 11 prosenttia terveydenhuollon kokonaiskustannuksista, ja siitä aiheutuneet lisäkustannukset noin 6 % (Kangas 2005; ks. myös Jarvala ym. 2007, jonka arvio on hieman matalampi). Diabeteksen ehkäisy ja hoitaminen ovat siis jo kansantaloudellisesti ja -terveydellisesti merkittäviä pyrkimyksiä. Tällä hetkellä on suuri tarve uusille diabetekseen vaikuttaville aineille, koska olemassa olevat diabeteslääkkeet ja lisäinsuliini aiheuttavat joillekin sivuoireita. Rohtosarviapilaa käytetään maailmanlaajuisesti erilaisissa kansanlääketieteissä diabeteksen hoitoon, joten sillä saattaa tulevaisuudessa olla potentiaalia erilaisten diabetekseen liittyvien tilojen lievittämisessä (Medagama & Bandara 2014). Tämä on herättänyt myös tutkijoiden mielenkiinnon, ja tähän mennessä on suoritettu huomattavia määriä kokeita, joissa rohtosarviapilalla on nähty positiivinen yhteys kohonneeseen verensokeriin ja diabetekseen liittyviin oireisiin. (Näin toteavat Madar 1987; Madar ym 1988; Broca ym. 2004; Talpur ym. 2005; Raju & Bird 2006; Lu ym. 2008; Bawadi ym. 2009; Kassaian ym. 2009; Tripathi & Chandra 2009; Hamden ym. 2010; Hasani-Ranjbar ym. 2010; Moorty ym. 2010a; Moorty ym. 2010b.; Shakib ym. 2010; Tripathi & Chandra 2010; Al-Matubsi ym. 2011; Hamden ym. 2011; Kaur ym. 2011; Middha ym. 2011; Muraki ym. 2011a; Muraki ym. 2011b; Shojaii ym. 2011; Sudha ym. 2011; Thomas ym. 2011; Uemura ym. 2011; Vaez Mahdavi ym. 2011; Ballali & Lanciai 2012; Forouhar & Sack 2012; Haeri ym. 2012; Hamza ym. 2012; Khan ym. 2012; Kumar & Sinha 2012; Kumar ym. 2012a; Kumar ym. 2012b; Muraki ym. 2012; Puri ym. 2012; Sankar ym. 2012; Zhou ym. 2012; A l- Amoudi ym. 2013; Haritha ym. 2013; Kadan ym. 2013; Marzouk ym. 2013; Yu ym. 2013; El-Wakf ym. 2014; Jin ym. 2014; Joshi ym. 2014; Maurya ym. 2014; Naidu ym. 2014; Rawat ym. 2014; Saravanan ym. 2014; Sharma & Choudhary ym. 2014; Swaroop ym. 2014). Samoin on julkaistu monta review-artikkelia eli artikkelikatsausta, jotka ovat päätyneet siihen, että tutkimustulokset eivät ole peräisin vain yksittäisistä koeasetelmista tai koetilanteista (Roberts 2011; Prabhakar & Doble 2011; Suksomboon ym. 2011; Deng 2012; Moona ym. 2014; Kouzi ym. 2015). Eläin- ja koeputkikokeissa vaikutus on nähty huomattavan selkeästi. Osa artikkeleista on varovaisempia tehdessään laaja-alaisia väitteitä yrtin tehosta ihmisillä, mutta osa uskoo merkittävään vaikutukseen (Smith & Clinard 2003; Patel ym. 2012; Neelekantan ym. 2014; Yadav & Baquer 2014) Tutkimustuloksissa on havaittu, että rohtosarviapila on vaikuttanut diabeteksen yhteydessä kolmella eri alueella: kohonneen verensokerin yhteydessä, veren kohonneiden rasva-arvojen kanssa sekä elimistön suojautumisessa kohonneita sokeri- ja rasvapitoisuuden aiheuttamia oireita vastaan. Joissakin tutkimuksissa on havaittu, että sillä on ollut positiivisia vaikutuksia jopa jo alkaneille kudosvaurioille. (Ks. esimerkiksi Kaur ym. 2011; Sudha ym. 2011; Khan ym. 2012; Al-Amoudi ym. 2013; Haritha ym. 2013; Kadan ym. 2013; Sharma & Choudhary ym. 2014). 4

5 2.1 Yhteydet diabeetikkojen verensokeriin Monet tutkijat ovat hyvin optimistisia rohtosarviapilan vaikutuksesta kohonneeseen verensokeriin. Smith & Clinard (2003) kävivät läpi suuren määrän tutkimusta erilaisista verensokeria laskevista yrteistä ja valmisteista ja totesivat, että voimakkain tieteellinen evidenssi on alfalipolihapolla ja rohtosarviapilalla. Samoin Neelekantan ym. (2014) päätyivät tuoreessa tutkimuskatsauksessaan siihen, että rohtosarviapilalla on tutkimuksissa ollut yhteys diabeetikkojen verensokeritasojen laskuun. Lisäksi Prabhakar & Doble (2011) huomauttavat, että rohtosarviapilan vaikutukset ovat olleet johdonmukaisesti samanlaisia monessa tutkimuksessa. Samoin Deng (2012) totesi, että rohtosarviapila on osoittanut verensokeriin vaikuttavaa potentiaalia diabeetikoilla. Samaa esittävät Suksomboon ym. (2011), Patel ym. (2012) ja uusimpana Kouzi ym. (2015). Myös Moona ym. (2014) havaitsivat, että kasvia saaneilla on esiintynyt paljon sokerihemoglobiinin (HbA1c) laskemista. Yadav & Baquer (2014) listasivat, että rohtosarviapilalla on ollut erilaisissa koeasetelmissa antidiabeettisia, kolesteroliin vaikuttavia, veren lipiditasoihin vaikuttavia, antioksidanttisia, maksan toimintaan positiivisesti liittyviä, tulehduksiin liittyviä, antibakteerisia, sieniin ja kasvaimiin vaikuttavia vaikutuksia. Vaikka monet ovat hyvin positiivisia vaikutuksen suhteen, toiset arvioijat toivovat vielä laaja-alaisempia tutkimuksia aiheesta (Morelli & Zoorob 2000; Prabhakar & Doble 2011; Suksomboon ym. 2011; Nee lekantan ym. 2014). Tutkimusta on tehty jo suhteellisen pitkään. Madar ym. tekivät jo vuonna 1988 tutkimuksen, jossa rohtosarviapilan vaikutusta mitattiin diabeetikoilla, joiden ei tarvitse ottaa insuliinia. 15 g annos rohtosarviapilan siemeniä oli yhteydessä merkittävään, aterianjälkeisen verensokerin laskuun. Tämän jälkeen on tehty monia tutkimuksia. Esimerkiksi Iranissa tehtiin vuonna 2009 tutkimus, johon osallistui 24 2-tyypin diabeetikkoa. He ottivat päivittäin 10 g rohtosarviapilaa 8 viikon ajan. Osallistujien paastoverensokeri laski 182:sta 136:een ja triglyseriditasot vähentyivät 245:stä 172:een. (Kassaian ym ) Samana vuonna tehtiin Jordaniassa tutkimus, johon osallistui tyypin diabeetikkoa. Tutkijat havaitsivat, että 5 g rohtosarviapilaa oli yhteydessä verensokerin kohoamisen hillitsemiseen vielä 2 tuntia ruokailun jälkeen. (Bawadi ym ) Samanlaisia tuloksia saivat mm. Shakib ym. (2010), kun he syöttivät terveille koehenkilöille leipää, jossa oli rohtosarviapilaa mukana. Ruuanjälkeinen verensokerin nousu oli hillitympää kuin niillä, jotka söivät tavallista leipää. Lu ym. (2008) suorittivat kokeen, johon osallistui 69 2-tyypin diabeetikkoa, joiden verensokeria ei saatu kontrolloitua riittävästi suun kautta annetulla sulfonyyliurealääkityksellä. Osallistujat jaettiin kontrolliryhmään (23 osallistujaa) ja testiryhmään (46 osallistujaa). Rohtosarviapilaa saaneella ryhmällä oli paremmat arvot, kun tarkasteltiin paastoverensokeritasoja, aterianjälkeistä verensokeria kaksi tuntia syömisen jälkeen, glykosyloitua hemoglobiinia sekä kliinisiä oireita. Muutoksia ei tapahtunut kehon massassa, maksan tai munuaisten toiminnassa. Tutkijat eivät nähneet syitä pitää hoitoa terveydelle haitallisena. Rohtosarviapilan yhteys verensokerin laskemiseen on havaittu myös eläimillä ja laboratorioissa tehdyissä koeputkituloksissa (in vitro -tutkimukset). Madar totesi jo vuonna 1987, että rohtosarviapilajauheen antaminen oli yhteydessä ruokailun jälkeisen verensokerin määrän laskemiseen diabeetikkorotilla. Myös esimerkiksi Thomas ym. (2011) toteavat yleisesti, että rohtosarviapila on eläimillä yhteydessä verensokerin ja kolesterolin laskemiseen. Talpur ym. (2005) totesivat, että rohtosarviapila oli diabeetikkorotilla yhteydessä insuliiniherkkyyden tasoon. Heidän kokeissaan rottien kohonnut systolinen verenpaine laski. Muraki ym. (2011a) huomasivat, että rotilla, jotka saivat ruokavaliostaan paljon sokeria ja rasvaa, rohtosarviapilaa saavilla (0,5 g/painokilo) paastoinsuliinin tasot, seerumin insuliini ja insuliiniherkkyys laskivat kontrolliryhmään verrattuna. Myös rohtosarviapilaa saaneiden rottien maksat olivat paremmassa kunnossa, eli niissä oli vähemmän triglyseridejä, kokonaiskolesterolia, vapaita rasvahappoja sekä fosfolipidejä. 5

6 Sankarin ym. (2012) kokeessa rohtosarviapilaa saavien diabeetikkorottien verensokeritasot palautuivat lähes normaaleiksi. Roberts (2011) teki kokeen rohtosarviapilakuidulla ja totesi, että sitä nauttivilla verensokerin nousu ja veren kolesterolitasot laskivat. Hamza ym. (2012) tutkivat hiiriä, jotka saivat hyvin rasvapitoista ruokaa, ja huomasivat rohtosarviapilan siemenuutteen olevan yhteydessä vähäisempään diabeteksen kehittymiseen. Samoin he huomasivat, että diabeteksesta jo kärsivien hiirien veriarvot parantuivat huomattavasti. Kokonaisuudessaan rotilla ja koirilla on havaittu merkittävää verensokeritasojen laskua ja insuliinitasojen tasaantumista (katso mm. Grover ym. 2005; Hamden ym. 2010; Forouhar & Sack 2012; Joshi ym. 2014). 2.2 Yhteys diabeteksen aiheuttamiin vaurioihin Suomessa tehtiin vuonna 2005 laaja diabeteskartoitus. Siinä todettiin, että 1-tyypin diabetekseen sairastumisesta laskien kolmenkymmenen vuoden kuluessa yksi viidestä oli kuollut diabeettisen nefropatian eli munuaisten vajaatoiminnan loppuvaiheessa. (Finne ym ) Myös Sayed ym. (2012) mainitsevat, että diabeettinen nefropatia on pääsyy diabeetikkojen sairaalloisuuteen ja kuolemaan. Hyperglykemia eli liian korkea verensokeri liittyy diabetekseen, ja se lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä (Deng 2012). Lisäksi diabetekseen kuuluu suuri määrä elimistössä olevia vapaita radikaaleja ja antioksidanttientsyymien laskenut toimintataso. Tästä on seurauksena soluvaurioita. (Kumar ym ) Diabetes on osaltaan oksidatiivisen stressin häiriö, joka vaurioittaa kudoksia, kuten silmiä, munuaisia ja maksaa (Tripathi & Chandra 2010). Tutkijat ovat yhtä mieltä, että diabeteksen aiheuttamien elinvaurioiden estäminen on tärkeää. Rohtosarviapila saattaa olla käyttökelpoinen tässä, sillä esimerkiksi Sayedin ym. (2012) kokeessa se oli yhteydessä diabeetikkorottien munuaisten toiminnan korjaantumiseen. Rottakokeissa rohtosarviapilan on todettu olevan yhteydessä parempaan verensokerin kontrolliin, mutta samalla myös tärkeiden elinten suojaamiseen diabeteksen aiheuttamalta oksidatiiviselta stressiltä. (Tripathi & Chandra 2010; Sankar ym. 2012). Tripathi & Chandra (2010) havaitsivat kokeessaan, että 30 päivän rohtosarviapilahoito oli yhteydessä diabeetikkorottien veriarvojen palautumiseen melkein normaaleiksi. Samoin positiivisesta antioksidanttivaikutuksesta kertovia tekijöitä mitattiin rottien sydämestä, munuaisista ja maksasta. He totesivat, että rohtosarviapila oli yhteydessä siihen, että rottien sisäelimissä oli vähemmän jälkiä oksidatiivisesta stressistä. Tripathi & Chandra (2009) toteavat toisessa kokeessaan, että oksidatiivinen stressi on suuressa roolissa diabeteksen synnyssä. Tästä syystä he tekivät kokeen, jossa diabeteksesta kärsivät rotat saivat rohtosarviapilan siemenjauhetta (9 g/painokilo). Ravintolisää saaneella ryhmällä kohonnut paastoverensokeri laski merkittävästi, ja tämän lisäksi antioksidanttijärjestelmän avainentsyymit aktivoituivat. Myös Marzouk ym. (2013) havaitsivat, että rohtosarviapila oli yhteydessä diabeteksen komplikaatioiden estämiseen. (Ks. myös Sankar ym. 2012) Rohtosarviapilan vaikutusta diabetekseen on tutkittu monin tavoin. Jin ym. (2014) totesivat, että rohtosarviapila on yhteydessä pienempään munuaisten vajaatoimintaa diabeetikkorotilla. Kumar ym. (2012a) havaitsivat, että diabeetikkorottien aivoissa tapahtuneet, hyperglykemian aiheuttamat muutokset korjaantuivat rohtosarviapilaa saaneilla. Samaa totesivat Kumar ym. (2012b); he havaitsivat, että monet arvot palasivat lähelle normaalia. Myös Vaez Mahdavi ym. (2011) huomasivat, että kuukauden ajan annettu rohtosarviapilauute oli yhteydessä diabeetikkorottien verenkiertojärjestelmän toiminnan parantumiseen. Samoin Hamden ym. (2010) havaitsi, että rohtosarviapilaa saavilla oli selkeästi vähemmän diabeteksen aiheuttamia muutoksia kiveksissä. Edelleen Gupta ym. (2014) tutkivat diabeettisten rottien verkkokalvoja, ja totesivat, että rohtosarviapilaa syövillä oli vähemmän verkkokalvojen tulehdusta. Myös erityyppisiä tutkimustuloksia on julkaistu. El-Wakf ym. (2014) tutkivat sitä yhteyttä, mikä nitraateilla on diabeteksen alkamiseen. Heidän tutkimuksessaan rohtosarviapilalla oli positiivinen yhteys diabeteksen mahdolliseen alkamiseen. 6

7 2.3 Yhteydet veren rasva- ja kolesterolitasoon 2-tyypin diabetes liittyy yleensä metaboliseen oireyhtymään, johon kuuluvat kohonnut verenpaine, ylipainoisuus ja veren poikkeavat rasva-arvot. Monet tutkijat ovat havainneet, että rohtosarviapilalla saattaa olla vaikutusta myös veren rasvatasapainoon. Monissa kokeissa rohtosarviapila on ollut yhteydessä diabeetikkorottien kokonaiskolesteroli- ja LDL-kolesterolitasojen laskemiseen (Hasani-Ranjbar ym. 2010; Reddy & Srinivasan 2011a; Roberts 2011; Belguith-Hadriche ym. 2013; Chaturvedi ym. 2013; Srinivasan ym. 2013). Myös Uemura ym. (2011) huomasivat kokeessaan, että rohtosarviapilaa saaneilla veren dyslipidemian tila korjaantui (ks myös Al-Matubsi ym. 2011). Samoin monissa tutkimuksissa on havaittu, että rohtosarviapilaa saaneilla maksan triglyseridien määrä on laskenut ja rasvaa on kerääntynyt vähemmän maksaan Middha ym. 2011; Muraki ym. 2011b; Reddy & Srinivasan 2011b; Robe rts 2011; Muraki ym. 2012; Yilmaz ym. 2013). Raju & Bird (2006) havaitsivat tutkimuksessaan, että rohtosarviapilan siemenvalmiste laski merkittävästi ylipainoisten rottien maksan painoa. Kuitenkaan normaalipainoisilla rotilla vastaavia muutoksia ei tullut, joten tämä viittaa siihen, että rohtosarviapilauute vähensi triglyseridien kerääntymistä maksaan. Myös ylipainoisten rottien veriarvot paranivat kontrolliryhmään verrattuna. 2.4 Vaikutus diabetekseen yhdistelmissä Rohtosarviapilaa on tutkittu myös erilaisissa yhdistelmissä (lääkkeiden tai yrttien kanssa), ja valmisteita saaneilla on havaittu myönteisiä muutoksia verensokerin ja lipiditasapainon kohdalla (Be ra ym. 2013; Gauttam & Kalia 2013; Ghorbani ym. 2013; Manik ym. 2013). Vaikka tulokset ovat positiivisia, niitä ei voi suoraan määrittää rohtosarviapilan vaikutuksiksi, koska kyse on yhdistelmäaineista. Hamden ym. (2011) tutkivat Omega-3:n ja rohtosarviapilasta saatavien terpeenien vaikutusta diabeetikkorotille. Valmistetta saaneiden rottien glukoosi- ja tärkkelystoleranssi kohentui. Samoin veriplasmassa ja maksassa glukoositasot, triglyseridit, kokonaiskolesterolimäärä sekä LDL-kolesteroli laskivat ja HDL-kolesteroli nousi. Kumar ym. (2012) tutkivat rohtosarviapilan siemenjauhetta yhdessä natriumortovanadaatin kanssa, ja totesivat, että diabeetikkorottien veriarvot parantuivat merkittävästi. Kumar & Sinha (2012) yhdistivät Acarboseen, 2- tyypin diabeteksen säätelyyn käytetyn aineen, kolmen galaktomannaanin kanssa, joista yksi tuli rohtosarviapilasta. Tämä yhdistelmä vähensi tarvetta ottaa lääkettä niin usein. Samoin Yadav ym. (2013) ja Swaroop ym. (2014) tutkivat rohtosarviapilaa sisältävien yrttiyhdistelmien vaikutusta 2-tyypin diabetekseen, ja totesivat positiivisen vaikutuksen. 2.5 Rohtosarviapilan diabetekseen vaikuttavia aineita Rohtosarviapilasta on erotettu monia aineita, joilla on ilmeinen yhteys diabeteksen oireisiin. Kyseessä on kuitenkin spesifejä aineita, joten niistä saatuja tutkimuksia ei voida suoraan lukea rohtosarviapilan vaikutuksiksi. Kyseessä ei ole rohtosarviapila kokonaisuudessaan, vaan siitä eristetyt erityisaineet. Yksi rohtosarviapilassa oleva aine on GII eli antihyperglykeeminen komponentti, joka voidaan puhdistaa siemenistä. Moorty tutki ryhmineen GII:n vaikutusta eri näkökulmista. He halusivat muun muassa selvittää, laskisiko aine verensokeria mahdollisesti liian alas. He antoivat kokeessaan diabetesriskissä oleville kaneille GII:tä seitsemän päivän ajan (50 mg/painokilo päivässä). Tutkijat havaitsivat, että kanien sokeritoleranssi parantui. Samoin he havaitsivat, että kanien paastosokerin lähtöarvot olivat melkein normaalit, eli aineella ei ollut vaikutusta arvoihin. Tutkijat päättelivät tästä, että GII ja rohtosarviapila eivät aiheuta hypoglykemiaa kaneilla, ja he olettavat, että vaikutusta ei tule myöskään ihmisillä. (Moorty ym. 2010a, Moorty ym. 2010b.) Moortyn tutkijaryhmän kokeissa GII:tä saaneilla eläimillä mitattiin suurempia vaikutuksia kuin standardoitua lääkeainetta, tolbutamidia, saaneilla. Tutkijat jatkoivat koetta periodikokeena ja havaitsivat, että kanien veriarvot pysyivät hyvinä, vaikka ne eivät saaneet jatkuvasti ainetta. Suuremmalla määrällä (100 7

8 mg/painokilo) 15 päivässä glykosyloitu hemoglobiini laski ja insuliini nousi normaalitasoille diabetesriskissä olevilla, lievästi diabeettisilla ja vaikeasti diabeettisilla kaneilla. Samoin muuttuneet verilipidit (TC, HDLC, TAG, PLs ja FFAs) palasivat normaalilukemiin. (Moorty ym. 2010a; Moorty ym. 2010b.) Omissa tutkimuksissaan Puri ym. (2011) huomasivat, että diabeteksen vaurioittama aiheuttamat vauriot haimassa parantuivat GII-hoidolla. Samoin maksa- ja munuaisarvot tulivat normaaleiksi hoidon jälkeen. Myös muutokset maksassa, sydämessä ja munuaisissa korjaantuivat. Toisessa tutkimuksessa tutkijat huomasivat, että palautuneet arvot alkoivat nousta vasta 15 päivää hoidon lopettamisen jälkeen. Tämä viittaa siihen, että GII:sta ei todennäköisesti tarvitse ottaa päivittäin sen jälkeen, kun veriarvot ovat normaalit tai lähellä normaalia. (Puri ym ) Diosgeniini on toinen rohtosarviapilan sisältämä aine, jolla on merkitystä diabeteksen kohdalla. Diabetesta sairastavilla rotilla lihaksistossa ja munuaisissa hiilihydraattiaineenvaihdunnan avainentsyymien toiminta palautui lähelle normaalitasoa diosgeniinin avulla (Saravanan ym. 2014). Samoin Naidu ym. (2014) totesivat, että diosgeniini vaikuttaa kohonneeseen verensokeriin ja veriplasman ja kudosten lipidien dysregulaatioon. Saravanan ym. (2014) ennustavatkin, että tulevaisuudessa ainetta käytettäneen diabeteksen hoitoon enemmän. Myös rohtosarviapilan siemenistä saatava aminohappo (4-hydroksyisoleusiini) on osoittautunut diabetekseen vaikuttavaksi aineeksi. Kyseistä ainetta on tähän mennessä löytynyt vain rohtosarviapilasta (Haeri ym. 2012). Yu ym. (2013) ja Rawat ym. (2014) totesivat sen olevan yhteydessä kohonneen verensokerin laskemiseen. Lisäksi Maurya ym. (2014) huomasivat aineen auttavan tulehduksiin ja palauttavan insuliiniherkkyyttä. Myös Haeri ym. (2012) havaitsivat, että 1-tyypin diabeetikkorotilla aine vaikutti (annoksella 50mg/painokilo päivässä) neljässä viikossa. Veriplasman sokerit laskivat, ja kokonaiskolesterolit, HDL, LDL, triglyseridit ja ureahappotasot palautuivat ei-diabeetikkojen tasolle. Aineella oli kokeessa siis merkittäviä, insuliinista riippumattomia vaikutuksia. Tutkijat olettavat, että kyseisellä aminohapolla olisi vaikutusta sekä 1- että 2-tyypin diabetekseen. (Ks. myös Broca ym. 2004) Myös trigonelliini on rohtosarviapilan vaikuttava, alkaloidinen komponentti. Zhoun ym. (2012) mukaan se laskee verensokeria ja veren lipidejä, suojaa hermosoluja, auttaa migreeniin, rauhoittaa, parantaa muistia, on antibakteerinen ja antiviruksinen sekä vaikuttaa kasvaimiin. (Ks. vaikuttavista aineista lisäksi Panda ym. 2013) 8

9 3 Tutkimuksia vaikutuksista syöpäsoluihin Lääkkeellisessä syöpähoidossa eli kemoterapiassa käytetyt lääkkeet eivät tuhoa vain syöpäsoluja, joten niiden sivuvaikutukset voivat olla hyvin voimakkaita. Syövät myös voivat kehittyä vastustuskykyisiksi erilaisille lääkkeille, koska solut ovat hyvin erityyppisiä, ja hoidon aikana tietyt, resistentit ryhmittymät voivat jäädä henkiin, kloonautua ja kasvaa. (Al-Haghri ym ) Tästä syystä rohtosarviapila on luontaisena aineena mielenkiintoinen tutkimuskohde juuri syövän ehkäisyssä ja hoidossa. Syövän kohdalla tulee kaikesta huolimatta muistaa, että se on hyvin vakava sairaus, joka vaatii aina lääkärin erikoistunutta hoitoa. Syövän itsehoito esimerkiksi pelkästään ravintolisillä ei ole koskaan suositeltavaa. Rohtosarviapilaa ei voi pitää ihmelääkkeenä myöskään syövän yhteydessä, sillä sitä ei ole hyväksytty lääkkeeksi syövän hoitamiseen. Rohtosarviapilaa ei ole rekisteröity lääkkeeksi eikä sillä ole EFSA:n hyväksymää oikeutta väitteisiin, että se vaikuttaisi joihinkin syövän suoriin riskitekijöihin. 3.1 Vaikutukset eläimillä ja koeputkiolosuhteissa Rohtosarviapilan syöpää vastustava vaikutus on todettu hyvin monissa eri tutkimuksissa, erityisesti eläin- ja laboratoriokokeissa (Sur ym. 2001; Hisabami ym. 2003; Devasena & Menon 2003; Raju ym. 2004; Amin ym. 2005; Aggarwal & Shishodia 2006; Bhatia ym. 2006; Rai ym. 2006; Shishodia & Aggarwal 2006; Sebastian & Thampan 2007; Devasena & Venugopal Menon 2007; Aggarwal ym. 2008; Srinivasan ym. 2009; Shabbeer ym. 2009; Li ym. 2010; Sreeja ym. 2010; Chen ym. 2011; Khoja ym. 2011; Panghal ym. 2011; Al-Haghri ym. 2012; Chatterjee ym. 2012; Das ym. 2012; Jagadeesan ym. 2012; Kapoor 2012; Sung ym. 2012; Zhilenko ym. 2012; Ali ym. 2013; Al-Oqail ym. 2013; Alshatwi ym. 2013; Mohammad ym. 2013; Alsemari ym. 2014; Yamchi ym. 2014). Kaikissa tutkimuksissa on saatu positiivisia tuloksia rohtosarviapilan vaikutuksesta syöpäsoluihin. Tutkimukset ovat myös hyvin tuoreita, mikä kertoo toisaalta siitä, että rohtosarviapilan vaikutusta syövän hoidossa pidetään tällä hetkellä tutkimuksen arvoisena asiana. Rohtosarviapilaa on kokeiltu huomattavan monen erilaisen syöpätyypin tuhoamiseen laboratorioolosuhteissa. Tämä tarkoittaa sitä, että laboratoriossa kasvatettuja syöpäsoluja on tuotu kosketuksiin rohtosarviapilaa sisältävän liuoksen kanssa. Shabbeer ym. (2009) havaitsivat kokeessaan, että rohtosarviapilauute tappoi rinta-, haima- ja eturauhassyöpäsoluja, mutta jätti terveet solut henkiin. Rohtosarviapilaa on kokeiltu myös moniin, spesifeihin syöpäsolulinjoihin. Kun tutkijat kokeilivat soijapapu- ja rohtosarviapilauutetta estrgeeniherkkään syöpäsolulinjaan MCF-7, he havaitsivat, että soijauute vahvisti syöpäsolujen kasvua, mutta rohtosarviapilauute sai syöpäsoluissa aikaan solukuoleman (Sebastian & Thampan 2007). Alshatwi ym. (2013) käsitteli MCF-7 -rintasyöpäsoluja rohtosarviapilauutteella ja totesi, että 48 tunnissa 71,8 % syöpäsoluista oli kuollut. Samoin Khoja ym. (2011) huomasivat, että 50 µg/ml lius tuhosi 48 tunnissa 73,8 % syöpäsoluista. Samanlaisia tuloksia saivat myös Srinivasan ym. (2009), Sreeja ym. (2010), Alshatwi ym ) ja Al-Oqail ym ). Rohtosarviapilalla on havaittu olevan vaikutusta myös keuhkosyöpäsolulinjaan A549 (Mohammad ym. 2013; Rahmati-Yamchi ym. 2014), hiirillä MDA-231-solulinjan kasvainten kokoon xenoplantaatiokokeessa (Srinivasan ym. 2009), HEp-2 ja WISH-soluihin (Al-Oqail ym. 2013), Jurkat-soluihin (Al-Haghri ym. 2012), leukemiaan HL-60 (Hisabami ym. 2003), suolisyöpäsoluihin HT-29 (Raju ym. 2004) sekä hepatosellulaariseen karsinoomaan HCC, joka on yleisin maksasyövän tyyppi (Li ym. 2010). Koko läpikäydystä, uudesta tutkimusaineistosta ainoa negatiivinen tulos oli, että rohtosarviapilasta eristetty protodioskiini ei vaikuttanut vatsasyöpäsoluihin KATO III (; Hisabami ym. 2003). Tässä tutkimuksessa kuitenkaan kyse ei ollut koko rohtosarviapilasta, vaan tutkimuksessa käytettiin yhtä siitä eristettyä, vähemmän tutkittua ainetta. Das ym. (2012) antoivat rohtosarviapilan vaikuttavaa ainetta, diosgeniinia, yhdessä mustakuminan tymoquiniinin kanssa rotille, ja totesivat sen vähentävän syöpäkasvainten kokoa ja massaa. Myös Sur ym. (2001) havaitsivat, että rohtosarviapilan alkoholiuute vähensi yli 70 % syöpäsolujen kasvua kontrolliryhmään ver- 9

10 rattuna. Uute vähensi myös voimakkaasti tulehduksia. Samalla tavalla myös Alsemari ym. (2014) huomasivat koeputkikokeessaan, että rohtosarviapilauute tappoi syöpäsoluja. Myös T-solulymfooma oli mukana tutkimuksessa. Erilaisissa koetilanteissa rohtosarviapilalla on ollut vaikutusta erilaisten syöpäsolujen kasvamiseen. Rohtosarviapilan siemenjauhe vähensi rotilla kasvainten kasvua % (Ca755 mouse mammary carcinoma ja Guerin's carcinoma) ja % malonidialdehydin määrää maksassa, sydämessä ja munuaisissa. Samoin veriarvot parantuivat (Zhilenko ym. 2012). Myös Ali ym. (2013) havaitsivat, että rohtosarviapila vaikutti ihosyöpään: se ei heidän kokeessaan vain ehkäissyt syöpään johtavia prosesseja, vaan myös vähensi ja pienensi kasvaimia. Laboratoriokokeiden perusteella ei ole vielä mahdollista väittää, että rohtosarviapila parantaa syöpää. Se on osoittanut erilaisissa tilanteissa vaikutuksia erilaisiin syöpäsolulinjoihin, mutta jotta voitaisiin sanoa tarkemmin sen vaikutuksista syöpään ihmisillä, aiheesta tulisi suorittaa vielä laajoja lisätutkimuksia. 3.2 Vaikutukset altistaviin rasitustiloihin Tutkijat ovat tarkastelleet myös rohtosarviapilan vaikutusta erilaisiin rasitustiloihin, jotka ovat yhteydessä syövän syntyyn. Yksi vaikuttavista aineista on diosgeniini, joka on luonnollinen steroidinen saponiini. Sitä on löydetty lähinnä rohtosarviapilasta, ja sillä uskotaan olevan paljon syöpään vaikuttavia ominaisuuksia. Erilaisissa hiiritutkimuksissa sen on havaittu ehkäisevän syövän muodostumista. Tutkijat epäilevät, että vaikutus tapahtuu antioksindanttisuudesta eli siitä, että aine ehkäisee hapettumisreaktioita. (Jagadeesan ym. 2012) Devasena & Menon (2003) suorittivat kokeen, jossa he tutkivat rohtosarviapilan kykyä suojata erilaisilta karsinogeeneilta. He huomauttavat, että kun rotat altistuvat karsinogeenille (tässä yhteydessä DMH eli 1,2- dimetyylihydratsiini), niille kehittyy erilaisia syöpäkasvaimia. Kun rotille annettiin heidän kokeessaan rohtosarviapilan siemenjauhetta (2 g/painokilo/päivä), se ehkäisi syöpäkasvainten muodostumista. Ainetta saavien rottien suolen ja maksan kudosten beta-glukuronidaasitasot olivat huomattavasti matalammalla kuin verrokkiryhmällä. Tutkijat epäilivät, että rohtosarviapilan kuidut, flavonoidit ja/tai saponiinit olisivat vastuussa tästä. Toisen ryhmän tutkimuksessa havaittiin, että DMH:ta saaneet rotat kehittivät 100 % varmuudella suolikasvaimia. Kuitenkin rohtosarviapilan siemenet suojelivat koeryhmässä olevia rottia niin, että vain 16,6 % testiryhmän rotista sai suolikasvaimia. (Devasena & Venugopal Menon 2007.) Myös DMBA (7,12-dimethylbenz(alpha)anthracene) aiheuttaa rintasyöpää. Kun rotat saivat 200 mg/painokilo päivässä rohtosarviapilan siemenuutetta, se ehkäisi selvästi syövän muodostumista DMBA:lle altistumisesta huolimatta (Amin ym. 2005). Myös Chatterjee ym. (2012) havaitsivat, että rohtosarviapila suojasi karsinogeneettisiltä aineilta (DMBA ja 12-O-tetradecanoylphorbol-13-acetate). He huomasivat, että kun hiirille annettiin rohtosarviapilaa ennen altistusta, sen aikana, jälkeen tai kaikissa kolmessa vaiheessa, karginogeenien vaikutukset pienenivät. Rohtosarviapilan antaminen oli tehokkaampaa, kun sitä annettiin ennen altistumista (verrattuna altistuksen aikana tai sen jälkeen annettuun annokseen), ja kaikkein tehokkainta, kun uutetta saatiin ennen, aikana ja jälkeen. 3.3 Tutkimukset ihmisillä Tällä hetkellä ei ole vielä tutkimusten kautta varmuutta siitä, miten rohtosarviapila vaikuttaa syöpään ihmisillä. Rai ym. (2006) tekivät tutkimuksen, johon osallistui 153 sappirakon syöpää sairastanutta potilaista. Heidän verrokkiryhmäkseen otettiin 153 sappikivistä kärsivää potilasta. Kun heidän kasvien ruokailutottumuksiaan tarkasteltiin, pieni kasvien syöminen oli yhteydessä sappirakon syöpään. Tutkijat havaitsivat, että rohtosarviapilan lehtien läsnäolo ruokavaliossa korreloi merkittävästi syövän poissaolon kanssa. 10

11 Syöpään liittyvät myös muut immuunijärjestelmän sairaudet. Panghael ym. (2011) ottivat veri- ja suusolunäytteet 40 suusyöpää sairastavalta ja sädehoidossa käyvältä potilaalta, ja tunnistivat näytteistä sairauksia aiheuttavia bakteereja. Rohtosarviapilauute kykeni tuhoamaan useimpia näistä haitallisista mikrobeista. (Panghal ym ) 11

12 4 Tutkimuksia antioksidanttisuudesta ja suojavaikutuksista myrkkyjä vastaan Rohtosarviapilan on havaittu olevan voimakkaan antioksidanttinen (ks. Marathe ym. 2011; Haliem & Al- Huqail 2014; Singh 2014; Yadav & Baquer 2014; Ghonime ym. 2015). Kamal ym. (2012) havaitsivat, että rohtosarviapila on voimakas antioksidantti joko yksikseen tai yhdistettynä A-, C- tai E-vitamiineihin. Srinivasan (2014) toteaa, että rohtosarviapila on merkittävä ja paljon tutkittu antioksidantti. Myös Waisundara & Yian Hoon (2013) tutkivat monia yrttejä, ja totesivat, että rohtosarviapila oli heidän tutkimuksessaan yhdessä intianjasmikin lehtien kanssa voimakkain vapaiden radikaalien sitoja. Rohtosarviapilan kohdalla on huomattava, että sillä ei ole EFSA:n hyväksymää terveysväitettä, että se toimisi antioksidanttisesti ihmiselimistössä. Rohtosarviapila on toiminut koeasetelmissa voimakkaana antioksidanttina vähintään siinä mielessä, että se on kyennyt suojelemaan rottien sisäelimiä erilaisilta vaurioilta (ks. yllä; myös Varjas ym. 2011; Panda & Kar 2012). Kawabata ym. (2011) havaitsivat myös, että rohtosarviapilan siemenuutetta saavilla rotilla esiintyi pienempiä ihosoluvaurioita. Xuw ym. (2011) havaitsivat, että rohtosarviapilaa saaneiden rottien munuaiset osoittivat vähemmän merkkejä nefropatiasta. Samoin se oli yhteydessä rottien maksakirroosin parempaan tilaan (Zargar 2014). Rohtosarviapila toimi myös sydäninfarktin aikana elimistöä suojelevana antioksidanttina (Murugesan ym. 2011). Lisäksi sen nauttiminen oli rotilla yhteydessä vatsahaavan vähäisempään muodostumiseen (Khil'ko ym. 2013). Rohtosarviapilan kohdalla on toteutettu myös hieman luovia koejärjestelyjä. Devatkal ym. (2012) pohtivat, voisiko rohtosarviapilan antioksidanttisia ominaisuuksia käyttää parantamaan lihan säilymistä. He toteuttivat kokeen, jossa rohtosarviapilaa laitettiin raa'an kananlihan päälle. He havaitsivat, että se toimi hyvänä luonnollisen antioksidanttina, joka edisti lihan säilymistä. 4.1 Vaikutukset myrkyllisten aineiden kanssa Alumiini on yksi hermomyrkky, joka on muun muassa saastuttanut erilaisia maa-alueita. Alumiini vaikuttaa muun muassa aivoissa hapettumista, vaurioittaa maksaa ja muita sisäelimiä. Vaikka alumiinisuolat aiheuttavat riskejä hermostolle ja lisäävät luusairauksien vaaraa, alumiinia käytetään edelleen fosfaatinsitojana munuaissairauksissa. (Belaïd-Nouira ym ) Kuitenkin tutkijat havaitsivat, että rotille annettu rohtosarviapila suojasi rottien elimistöä alumiinilta. (Belaïd-Nouira ym ) Esimerkiksi 5 % määrä ruokapelleteissä palautti alumiinin muuttamat arvot takaisin normaalitasoille (Belaïd-Nouira ym. 2013). Tutkijat suorittivat viiden kuukauden mittaisen kokeen, jossa rotat altistuivat alimiinikloridille. Viimeiset kaksi kuukautta rotat saivat myös rohtosarviapilansiemenjauhetta, ja hoitoa saaneilla veriplasman urea-, kreatiiini-, ALP- ja glukoosiarvot palautuivat. Samoin munuaisissa tapahtuneissa muutoksissa nähtiin parantumista. Tutkijat totesivat, että rohtosarviapilan siemenet suojaavat rottien munuaisia, luita ja aivoja alumiinin aiheuttamilta myrkkyvaurioilta. (Belaïd-Nouira ym ) Rohtosarviapilan on todettu suojaavan erityisesti rottien elimistöä huomattavalta määrältä erilaisia myrkkyjä. Seuraavat rottakokeet antavat kuvan havaituista vaikutuksista. Kadmium on kemiallinen myrkky, joka vaikuttaa kudoksiin, kuten maksaan ja kiveksiin. Rohtosarviapilaa saaneilla rotilla kadmiumin aiheuttamat kives- ja maksavauriot vähentyivät selkeästi. (Arafa ym ) Muusta tutkimuksesta on huomioitava, että Baquer ym. (2011) havaitsivat, että rohtosarviapilaa saaneilla vanadiinin aiheuttamat myrkytysvaikutukset olivat huomattavasti pienempiä. Devasena & Menon (2002) puolestaan havaitsivat rohtosarviapilaa saavilla olevan huomattavasti vähemmän suolisyöpää DMH-altistuksesta huolimatta. Hfaiedh ym. (2012) havaitsivat, että dieldriinille altistuneilla rotilla maksa- ja munuaisarvot pysyivät rohtosarviapilan avulla lähellä normaaleja, vaikka normaalisti aine vaurioittaa elimistöä. Edelleen Navayath & Thiyagarajan (2011) huoma- 12

13 sivat, että rohtosarviapilaa saavilla cypermetriinin aiheuttamat muutokset palautuivat lähes normaalille tasolle. Toisissa kokeissa rohtosarviapila oli yhteydessä pienempiin vaurioihin akryyliamidin (Abdel-Daim ym. 2014) ja deltametriinin (DLM, tuholaismyrkky) kohdalla (Abdel-Daim ym. 2014). Shivashankara ym. (2012) havaitsivat, että rohtosarviapilaa saavilla pitkäaikaisen alkoholinkäytön sivuvaikutukset olivat pienempiä.ks. samoin Tomczyk ym. (2012). Vaikka tutkimuksissa on käsitelty rohtosarviapilan mahdollisesti positiivisia vaikutuksia erilaisin kemikaalien aiheuttamiin haittatiloihin, tulee kuitenkin muistaa, että tuloksia ei voi suoraan lukea ihmisiin verrannollisiksi. Erityisesti ennen kuin suunnittelee altistuvansa näille kemikaaleille, tulee asiasta keskustella lääkärinsä kanssa. 4.2 Vaikutukset syöpälääkkeiden sivuoireisiin Eräissä koeasetelmissa rohtosarviapilalla on ollut vaikutuksia kemoterapialääkkeiden sivuvaikutuksiin. Syövän hoitamiseen käytettävät aineet ovat usein tehokkaita solumyrkkyjä, ja ne saavat aikaan voimakkaita sivureaktioita. Syklofosfamidi on yleinen solunsalpaaja, jota käytetään syövän hoidossa. Kuitenkin sillä on paljon haittavaikutuksia. Tutkijat huomasivat, että rohtosarviapilauute suojasi syklofosfamidin aiheuttamilta vaurioilta monella eri mittarilla. (Bhatia ym ) Rottien kohdalla todettiin, että sykloforstamidi (CPA, kauppanimellä Sendoxan, syöpähoitoon käytetty aine) vaurioittaa elimistöä. Kuitenkin rohtosarviapilan siemenuute suojasi rottien elimistöä ja muun muassa kiveksiä, jotka muuten vaurioituvat CPA:ta annettaessa. (Sakr ym. 2012a.) Sakr ym. (2012b) tutkivat myös solusalpaaja adriamysiinin (ADR) vaikutusta, ja he havaitsivat, että rohtosarviapilaa saaneilla rohtosarviapila suojasi kiveksiä myrkyn vaikutuksilta. Lisäksi Sakr & Abo-El-Yazid (2012) havaitsivat, että rohtosarviapila suojasi maksaa aineen vaikutuksilta. 13

14 5 Tutkimuksia vaikutuksista testosteronitasoihin Miesten testosteronintuotanto alkaa heiketä 30. ikävuoden jälkeen, ja kun neljäskymmenes ikävuosi tulee vastaan, kehon testosteronitasot laskevat noin 1,6 % vuodessa. (Tsujimura 2013.) Vähentyneen testosteronimäärän oireita ovat vähentynyt seksuaalinen halukkuus, heikentyneet erektiot (erityisesti yölliset erektiot), mielialanvaihtelut, heikentynyt päättelykyky, väsymys, masentuneisuus, ärtyneisyys, lihasmassan pieneneminen, hiustenlähtö, ihomuutokset sekä osteoporoosiin johtava luutiheyden lasku. Steels ym. (2011) suorittivat luotettavalla kaksoissokkojärjestelyllä tutkimuksen rohtosarviapilan vaikutuksesta miesten libidoon eli seksuaaliseen halukkuuteen. He käyttivät Testofeniä, joka on standardoitu rohtosarviapilauute, jota on rikastettu mineraaleilla. Tutkimukseen osallistui 60 miestä, jotka olivat iältään vuoden välissä. Toinen osa miehistä sai kuusi viikkoa 600 mg päivässä vaikuttavaa ainetta, toiselle osalle annettiin plaseboainetta. Tutkimuksessa havaittiin, että rohtosarviapilauutetta saanut ryhmä koki merkittävää libidon parantumista; erityisesti orgasmi ja kiihottuneisuus koettiin voimakkaampana. Toisessa tutkimuksessa otettiin mukaan 30 miestä, jotka harrastivat voimaharjoittelua. Heille annettiin joko 500 mg rohtosarviapilavalmistetta tai plaseboainetta. Heidän penkkipunnerruksen ja jalkaprässin maksimituloksensa mitattiin, ja rohtosarviapilaryhmällä tulokset kasvoivat enemmän verrattuna plaseboryhmään. Samoin heillä paloi enemmän rasvaa. Kuitenkin mielenkiintoista on se, että heidän verensä testosteronin kokonaismäärä ja bioaktiivisen testosteronin määrä kasvoivat selkeästi. (Wilborn ym ) Wankhede ym. (2006) suorittivat myös kaksoissokkotutkimuksen, johon osallistui 60 koehenkilöä, jotka jaettiin koe- ja vertailuryhmään. Tutkimusryhmälle annettiin myös Testofen-valmistetta, vertailuryhmälle plaseboainetta. Koeryhmällä vapaan testosteronin määrä nousi merkittävästi lumeainetta saaneeseen vertailuryhmään nähden. (Ks. kokeista myös Aswar ym. 2010) Tulosten kohdalla täytyy huomioida kaksi asiaa. Ensimmäinen huomio on, että tulokset ovat vielä suhteellisen alustavia, ja laajempia tutkimuksia on hyvä tehdä. Toisena huomiona voidaan pohtia, että koeasetelmissa on ollut mukana miehiä, joiden testosteronitason ei voida katsoa olevan merkittävästi laskenut. Voidaan siis olettaa, että jos alustavat oletukset pitävät paikkansa, tulokset olisivat tällaisissa tilanteissa selkeämpiä. 14

15 6 Urheilu ja lihasvoima Rohtosarviapilan vaikutusta lihasvoimaan on tutkittu jonkin verran. Jo edellä viitattiin Wilbornin ym. (2010) tutkimukseen, jossa 30 voimaharjoittelijaa saivat 500 mg rohtosarviapilaa. Tutkimuksessa todettiin rohtosarviapilaa saaneen ryhmän penkkipunnerrus- ja jalkaprässimaksimin nousseen verrattuna plaseboa saaneeseen ryhmään. Samoin myös Poole ym. (2010) suorittivat kaksoissokkomenetelmällä tehdyn kokeen, johon osallistui 49 voimaharjoitellutta miestä. Puolille osallistujista annettiin 500 mg plaseboainetta tai rohtosarviapilaa. He kaikki tekivät 8 viikon harjoittelujakson, jossa joka viikko oli neljä voimaharjoitusta (kaksi kertaa ylävartalon lihaksille, kaksi kertaa alavartalon lihaksille). Heidän voimatasonsa mitattiin harjoittelujakson alussa, puolivälissä ja jälkeen. Tutkimuksessa havaittiin tilastollisesti merkittävä ero kehon rasvaprosentin muutoksessa (rohtosarviapilaryhmä: -2,3 ± 1,4 %; plaseboryhmä: -0,39 ± 1,6 %, p < 0,001), jalkaprässin maksimituloksessa (kasvua rohtosarviapilaryhmällä: 84,6 ± 36, 2 kg; plaseboryhmällä: 48 ± 29,5 kg, p < 0,001) sekä penkkipunnerruksen maksimituloksessa (kasvua rohtosarviapilaryhmällä: 9,1 ± 6,9 kg; plaseboryhmällä: 4, 3 ± 5,6 kg, p = 0,01). Taylor ym. (2011) suorittivat kokeen, jossa rohtosarviapilaa lisättiin kreatiiniin. Kreatiinia käytetään voiman lisäämiseen voimaharjoittelussa ja urheilussa, ja EFSA on myöntänyt kreatiinille oikeuden terveysväitteeseen, että se lisää voimaa lyhytkestoisissa harjoituksissa. 47 voimaharjoittelutaustaista miestä jaettiin kolmeen ryhmään, joista ensimmäisille annettiin 70 g dekstroosia, toisille 5 g kreatiinia ja 70 g dekstroosia ja kolmansille 3,5 g kreatiinia ja 900 mg rohtosarviapilauutetta. He osallistuivat neljä kertaa viikossa voimaharjoitteluohjelmaan 8 viikon ajan. Kreatiinia ja rohtosarviapilauutetta saaneella ryhmällä näkyi selkeä rasvattoman massan kasvua sekä penkkipunnerrus- ja jalkaprässimaksimin nousua. Tutkimuksessa havaittiin, että 3,5 g kreatiinia ja 900 mg rohtosarviapilauutetta vaikutti yhtä paljon kuin 5 g kreatiinia ja 70 g dekstroosia. Tämä viittaa siihen, että rohtosarviapilauute parantaa kreatiinin imeytymistä. Tuloksen merkitys on siinä, että tässä tutkimuksessa rohtosarviapilalisä vähensi kreatiinin tarvetta, ja suuret kreatiinimäärät saattavat aiheuttaa joillekin vatsavaivoja. Samoin rohtosarviapilalisää saaneilla tarvittiin vähemmän kreatiinin imeytymistä auttavaa sokeria. Rohtosarviapilan yhteydestä urheilusuorituksiin on myös muita tutkimustuloksia. Shim ym. (2008) havaitsivat tutkimuksessaan, että rohtosarviapilasta eritetyt aineet saivat aikaan kasvuhormonitasojen lisääntymisen rottien aivolisäkkeessä. Lisäksi Ikeuchi ym. (2006) havaitsivat, että rohtosarviapilauutteen antaminen (300 mg/painokilo) oli yhteydessä hiirten parempaan kestävyyttä uintikokeessa. Myös pienemmillä annoksilla (150 mg/painokilo) veren maitohappopitoisuus oli pienempi kuin kontrolliryhmällä. Tutkijat päättelivät, että rohtosarviapilauutteen antaminen lisäsi uintikestävyyttä, koska hiiret käyttivät paremmin niiden elimistöön kerääntynyttä rasvaa energianlähteenä. On huomioitava, että rohtosarviapilalla ei ole EFSA:n hyväksymää terveysväitettä, jonka mukaan se parantaisi lihasvoimaa tai auttaisi urheilusuorituksessa. 15

16 7 Painonhallinta Rohtosarviapilan yhteyksiä painonhallintaan on tutkittu aktiivisesti (ks. Cefalu ym. 2008; Jetté ym. 2009; Ramadan ym. 2011). Esimerkiksi Uemura ym. (2010) toteavat, että ylipainon aiheuttamiin sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin voitaisiin käyttää rohtosarviapilaa. Rohtosarviapilalla on tutkimuksissa ollut vaikutusta myös ylipainoisuuden dyslipidemiaan eli veren rasvatasapainon häiriöihin (Vijayakumar ym. 2010). Monet tutkijat epäilevät, että rohtosarviapilalla saattaa olla vaikutusta myös itse ylipainoisuuteen. Jo diabetesta käsittelevässä osiossa todettiin, että rohtosarviapila tasaa ruokailunjälkeistä verensokeria, joten se estää myös verensokeria heittelehtimästä. Tutkimuksissa selkeimmät tulokset on saatu sellaisten henkilöiden kohdalla, joilla verensokerilla on vaarana nousta. Roberts ym. (2014) tutkivat ylipainoisia osallistujia, joille annettiin joko vaaleaa leipää tai riisiä. Osalle annettiin samalla rohtosarviapilaa. Tutkimuksen mukaan rohtosarviapila oli yhteydessä lisääntyneeseen kylläisyyden tunteeseen ja pienempään ruokailunjälkeiseen verensokerin määrään. Yksi mielenkiintoinen havainto on siinä, että lehmät, joita ruokitaan rohtosarviapilalla, syövät vähemmän. Vaikka lehmien kohdalla se on negatiivinen asia, sillä ne lypsävät vähemmän, ihmisten kohdalla annoskokojen pienentymistä pidetään yleensä positiivisena asiana. (Alemu & Doepel 2011.) Tutkimusjulkaisuissa on monia, vastaavia tuloksia. Dakam ym. (2007) huomasivat, että rohtosarviapilaa saavat rotat söivät vähemmän. Myös Madar (1987) havaitsi, että rohtosarviapila oli yhteydessä vatsan hitaampaan tyhjenemiseen rotilla. Handa ym. (2005) totesivat, että rasvapitoisella ruualla ruokituilla rotilla rohtosarviapilalisä oli yhteydessä hitaampaan painonnousuun. Myös Srichamroen ym. (2009) havaitsi, että rohtosarviapila oli yhteydessä sokerimäärien hitaampaan imeytymiseen. Samoin Ikeuchi ym. (2006) huomasi hiirikokeessaan, että rohtosarviapilauute (300 mg/painokilo) oli hiirillä yhteydessä merkittävästi pienempään rasvan kerääntymiseen elimistöön. Edelleen Kumar ym. (2014) havaitsivat, että rohtosarviapila oli rotilla yhteydessä vähäisempään painonnousuun ja pienempään BMI:hin. Erilaisia kliinisiä kokeita on suoritettu myös ihmisillä. Osassa tulokset ovat lupaavia, osassa hieman vaatimattomampia. Wilborn ym. (2010) suorittivat kolmellekymmenelle voimaharjoittelijalle kokeen, ja havaitsivat, että testiaikana rohtosarviapilaa saaneilla kehon rasvamassa väheni enemmän kuin plaseboainetta saaneilla. Rohtosarviapilaa saaneilla paino väheni -1,77 % ± 1,52 %, kun taas plaseboainetta saaneilla -0, 55 % ± 1,72 %. Tulos oli tilastollisilla menetelmillä mitattuna merkitsevä (p = 0, 048). Mathern ym. (2009) tutkivat 18 tervettä ylipainoista, ja antoivat heille 8 g rohtosarviapilakuitua. He mittasivat seuraavalla ruokailulla syödyn kalorimäärän ja totesivat, että rohtosarviapilaa syöneet söivät vähemmän ja kokivat suurempaa kylläisyyden tunnetta. Tutkijat epäilivät, että rohtosarviapilakuidulla on ainakin lyhytkestoisia vaikutuksia. Chevassus ym. (2010) puolestaan ei havainnut 39 miestä käsittelevässä tutkimuksessaan suoraa painonlaskua, mutta havaitsi, että rasvan syöminen vähentyi vähän, mutta ei tilastollisesti merkitsevästi. Rohtosarviapilan käyttöön painonhallinnassa liittyy mielenkiintoinen yksityiskohta, sillä Marokon Saharawikulttuurissa moni nainen pyrkii kasvattamaan painoaan: Rguibin & Belahsen (2006) haastattelemista naisista 90,4 % halusi juuri lihottaa itseään tai oli pyrkinyt siihen aikaisemmin. He käyttävät painonnousuaikana myös rohtosarviapilaa. Kuitenkin tutkimusten valossa näyttää, että tämä ei auta painonnousuun, vaan lähinnä suojaa elimistöä suuremmilta rasvamääriltä. Tästä on viitteitä muun muassa siinä, että Kumar & Bhandari (2013) havaitsivat, että rohtosarviapila vaikuttaa ylipainon aiheuttamiin verimuutoksiin. Tutkijapari päätyi siihen, että rohtosarviapilan tulokset olivat verrannollisia Orlistatiin, joka on standardoitu ylipainolääke. Rohtosarviapilaa on käytetty myös yhdistelmävalmisteissa. Tutkijat kokeilivat yhdistelmää, jossa oli glukomannaania, kitosaania, rohtosarviapilaa, Gymnema sylvestreä ja C-vitamiinia. Kokeeseen osallistuneiden paino tippui kaksi kertaa enemmän kuin plaseboryhmällä kuudessa viikossa. (Woodgate & Conquer 2004.) Tuloksia ei kuitenkaan pysty lukemaan pelkästään rohtosarviapilan hyväksi. 16