PIRKANMAAN AMPUMARADAT Pirkanmaan liiton julkaisu B

Transkriptio

1 PIRKANMAAN AMPUMARADAT 2007 B Pirkanmaan liiton julkaisu B

2

3 PIRKANMAAN AMPUMARADAT 2007

4 Kannen kuva: Nokian ampumarata, kuva Timo Kivelä

5 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO AMPUMARATASELVITYKSEN TAUSTA JA TAVOITTEET AMMUNNAN HARRASTAJAMÄÄRÄT AMPUMARATATYYPIT AMPUMARATOJEN SIJOITUSNÄKÖKOHTIA Ampumaratojen perustaminen ja ympäristölupa Ampumaratojen ympäristöhäiriöt ja turvallisuus Ampumaratojen suunnittelu Ampumaratojen luokittelu AMPUMARATOJEN KEHITTÄMISTARPEET AMPUMARATOJEN NYKYTILANNE Olemassa olevat ampumaradat AMPUMARADAT MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA MAAKUNNALLISET JA SEUDULLISET AMPUMARADAT Maakunnallisten ja seudullisten ratojen kriteerit Maakunnalliset ja seudulliset ampumaradat Puolustusvoimien radat Ampumaratojen käsittely Pirkanmaan vaihemaakuntakaavassa JATKOTOIMENPITEET Liite 1. Ampumaratojen sijainti ja toimijat kunnittain Pirkanmaalla Liite 2. Tietoja Pirkanmaan ampumaradoista ja laukausmääristä...19 Liite 3. Ampumaradat ja Pirkanmaan 1. maakuntakaavan suojelu- ja virkistysalueet...20 Liite 4. Pirkanmaan ampumaratatyypit Liite 5. Maakunnallisesti ja seudullisesti kehitettävät radat laukausmäärien mukaan...22 Liite 6. Maakunnallisesti ja seudullisesti kehitettävät ampumaradat aselajeittain...23 Liite 7. Ratojen kuvaukset...25 PIRKANMAAN LIITON JULKAISUT JA SELVITYKSET

6

7 JOHDANTO Tässä selvityksessä on inventoitu Pirkanmaan ampumaratojen nykytilanne sekä pyritty löytämään maakunnallisesti ja seudullisesti merkittävät ampumaradat. Selvityksen perustiedot on koottu Pirkanmaan alueella toimiville ampumaurheilu- ja metsästysseuroille osoitetulla kyselyllä, jota alueen kunnat ovat täydentäneet omilla tiedoillaan. Lähtökohtana selvitystyössä on ollut se, mitä ratoja Pirkanmaan alueen harrastajat käyttävät. Ampumaratoja koskevat tiedot on esitetty vain Pirkanmaan maakunnan alueella sijaitsevien ampumaratojen osalta. Selvitys keskittyy ulkoampumaratoihin. Tiedot puolustusvoimien ampumaradoista on esitetty niissä tapauksissa, joissa rata on ainakin joltain osin myös siviilikäytössä. Siviilikäyttönä selvityksessä on pidetty myös vapaaehtoiseen maanpuolustukseen liittyvää koulutusta. Ampumaratoja käyttävät pääasiassa ammuntaa kilpaurheiluna harrastavat sekä metsästäjät. Useimmat ratojen käyttäjistä kuuluvat rekisteröityihin ampuma- ja metsästysseuroihin, sillä aseen hankinta edellyttää aseenkantolupaa. Metsästäjien tulee suorittaa lakisääteinen ampumakoe, mikäli he osallistuvat hirvieläinten tai karhun metsästykseen. Ampumakokeet ja velvollisuus säännölliseen harjoitteluun koskevat myös eräiden ammatissaan ampumataitoa tarvitsevien (esim. poliisit) toimintaa. Yksi puolustusvoimien avaintehtävistä on ampumakoulutuksen järjestäminen asevelvollisille ja reserviläisille. Myös reserviläisten ja perustettavien vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön liittyvien maakuntajoukkojen koulutustarpeet tulevat lähivuosina olemaan huomattavat. Vuonna 2000 voimaan tulleet ympäristönsuojelulaki ja asetus toivat mukanaan ratojen ympäristölupavelvoitteet. Ampumaurheilun harrastajat sekä heidän keskusjärjestönsä ovat panostaneet aikaisempaa enemmän ympäristökysymyksiin ohjeistamalla ampumaratojen suunnittelua, kehittämistä ja ympäristöasioiden hoitoa. Ampumaradoille on kysyntää, koska osa aikaisemmista ampumaradoista on jouduttu sulkemaan ratojen haitallisten ympäristövaikutusten tai niiden ympäristön muuttuneiden maankäyttötarpeiden vuoksi. Uusien ampumaratojen perustaminen on ongelmallista, sillä melu- ja muiden ympäristövaikutusten takia ne soveltuvat huonosti monien muiden toimintojen läheisyyteen. Ampumaradat vaativat laajahkoja ja tarkoitukseen soveltuvia maa-alueita ja aiheuttavat ympäristöhäiriöitä, joten niiden huomioon ottaminen ja yhteensovittaminen muun maankäytön kanssa on tärkeää. Selvitys muodostaa lähtökohdan ampumaratojen aluevaraustarpeiden arvioinnille, ja se on yksi Pirkanmaan vaihemaakuntakaavatyön perusselvityksistä. Tästä johtuen on tärkeää selvittää, mitä olemassa olevia ratoja voidaan pitää maakunnallisesti tai seudullisesti merkittävinä. Selvitys tuottaa kattavasti sellaista aineistoa, jota kunnat voivat hyödyntää omassa kaavoitustyössään. Työhön ovat osallistuneet asiantuntijoina seuraavat henkilöt: Hannu Haapaniemi Suomen ampumaurheiluliitto Juhani Sillanpää Suomen ampumaurheiluliitto Matti J. Mäkelä Suomen metsästäjäliitto Jani Körhämö Pohjois-Hämeen riistanhoitopiiri Reima Laaja Satakunnan riistanhoitopiiri Esko Raskila Pirkanmaan reserviläispiiri Seppo Korkeila Pirkanmaan maanpuolustuspiiri Asko Ruohomäki Satakunnan lennosto Ari Pakarinen Hämeen sotilasläänin esikunta Leena Stranden Pirkanmaan ympäristökeskus Vesa-Pekka Heikkilä Pirkanmaan ympäristökeskus Selvityksen ovat koonneet maakuntakaavoitusasiantuntija Markku Forsman ja tutkija Ulla Virtanen. Selvityksen päivitti projektipäällikkö Pertti Heikkilä saatujen lausuntojen perusteella. 5

8

9 1. AMPUMARATASELVITYKSEN TAUSTA JA TAVOITTEET 2. AMMUNNAN HARRASTAJAMÄÄRÄT Pirkanmaalla on voimassa Pirkanmaan 1. maakuntakaava, joka on vahvistettu valtioneuvostossa Pirkanmaan 1. maakuntakaava on kokonaiskaava, jossa on käsitelty kaikki tärkeimmät maankäyttömuodot. Ampumaratoja koskevia aluevarauksia kaavassa ei ole esitetty. Maakuntakaavan tavoitevuosi on Maakuntakaavan laadinnan aikana päätettiin, että tietyistä asiakokonaisuuksista laaditaan seuraavaa maakuntakaavakierrosta varten taustaselvitykset. Tällaisia asiakokonaisuuksia ovat mm. ampumarata-alueet. Selvityksen tavoitteena on inventoida ampumaratojen nykytilanne ja uudet ratasuunnitelmat sekä arvioida ratojen kehitystarpeet ja -mahdollisuudet. Ampumaradat ovat ympäristölle häiriötä aiheuttavaa toimintaa, ja ne vaativat laajahkoja ja tarkoitukseen soveltuvia alueita. Ratojen huomioon ottaminen maankäytön suunnittelussa on sen vuoksi tärkeää. Tavoitteena on, että selvitys antaa valmiudet ampumaratojen aluevarausten osoittamiseen seuraavalla maakuntakaavakierroksella tai sektorikohtaisessa vaihemaakuntakaavassa. Lisäksi selvitys antaa hyödyllistä tietoa käytettäväksi kuntien kaavoitustyössä ja muussa suunnittelutyössä. Selvityksen tavoitteen mukaisesti on päähuomio keskitetty ulkoampumaratoihin. Ampumaratoja koskevia tietoja koottiin esitäytetyllä kyselyllä, joka lähetettiin n. sadalle ampumaurheilua harrastavalle tai metsästystoimintaa järjestävälle yhdistykselle. Vastauksia saatiin n. 70. Kyselyä täydennettiin vielä puhelimitse. Vastaava kysely lähetettiin myös alueen kuntiin. Selvityksen kartat ja muut tiedot en esitetty vuoden 2008 kuntajakotilanteessa, jolloin Pirkanmaan maakunnassa oli 28 kuntaa. Ampumaratoja käyttävät metsästäjät, ampumaurheilijat, muut ammuntaa harrastavat, varusmiehet ja ammatissaan ampumataitoa tarvitsevat, kuten poliisit sekä puolustusvoimien ja rajavartioston henkilökunta. Ammuntaa harrastavat tarvitsevat ampumaratoja voidakseen käydä valvotulla alueella ampumassa ja kehittämässä taitojaan. Ampumaurheilun harrastajat Ammuntaa aktiivisesti harrastavien tarkkaa määrää on vaikea selvittää, koska harrastajat ovat järjestäytyneet lukuisiin seuroihin ja sama henkilö voi kuulua useampaan kuin yhteen seuraan. Urheiluammuntaa edustavaan Suomen Ampumaurheiluliittoon kuuluu tällä hetkellä Pirkanmaan alueella n. 17 seuraa, joissa on yhteensä n jäsentä. Arvokisamitalien määrällä mitattuna ammunta oli vuosina Suomen menestynein kesäurheilulaji. Suomalaisten ampujien viime aikojen hyvä menestys on herättänyt kiinnostusta ampumaurheilua kohtaan erityisesti naisten ja nuorten keskuudessa. Metsästäjät Pirkanmaa sijoittuu kolmen riistanhoitopiirin alueelle, ja alueella on 25 riistanhoitoyhdistystä. Jokaiselta metsästyskortin haltijalta edellytetään riistanhoitomaksun maksamista, ja jokaisesta tulee siten myös automaattisesti riistanhoitoyhdistyksen jäsen. Riistanhoitoyhdistysten jäsenmäärä on n henkilöä. Suomen Metsästäjäliiton Pirkanmaan piirissä toimii tällä hetkellä n. 250 jäsenseuraa, joissa on yli jäsentä. Hirvieläinten ja karhun metsästykseen osallistuvien on suoritettava Metsästyslakiin perustuva ampumakoe joka kolmas vuosi. Ampumataidon osoittamiseen ja turvalliseen aseenkäsittelyyn painottuvan kokeen suorittaa Pirkanmaalla vuosittain noin metsästäjää. Seurojen kilpailuissa suoritetaan varovaisen arvion perusteella n ampumasuoritusta. Lisäksi tavallinen metsästäjä ampunee 5-10 harjoituslaukausta aseen kohdistamiseksi. Metsästäjien ikäjakauma on viime aikoina nuorentunut ja naisten osuus kasvanut. 7

10 3. AMPUMARATATYYPIT Vapaaehtoinen maanpuolustus Parhaillaan on valmisteilla laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. Vuoden 2008 alussa voimaan saatetun uudistuksen myötä muodostetaan alueellisia maakuntajoukkoja, jotka kuuluvat puolustusvoimien sodan ajan joukkoihin. Maakuntajoukkojen ampumakoulutus on osa koulutusohjelmaa. Maakuntajoukkojen koulutuksesta tulee huolehtimaan Maanpuolustuskoulutus ry. Pirkanmaan yhdistys järjestää vuosittain kurssia, joista puolet on sotilaallisia, sisältäen ammuntoja. Ammuntoihin käytetään pääasiassa puolustusvoimien hallinnassa olevia ampumaratoja. Pirkanmaan reserviläisjärjestöt järjestävät jatkuvasti 1-4 kertaa kuukaudessa ammuntoja, joihin osallistuu n reserviläistä. Viranomaistoiminta Ampumaratoja käyttävät myös ammatissaan ampumataitoa tarvitsevat, kuten poliisit sekä tullin, puolustusvoimien, rajavartioston ja vankeinhoitolaitosten henkilökunta. Poliisien osalta tarve perustuu lainsäädäntöön, joka velvoittaa harjoitteluun ja edellyttää ampumakokeen suorittamista kaksi kertaa vuodessa. Ampumaharrastus voidaan yleispiirteisellä tasolla jakaa urheiluammuntaan ja metsästysammuntaan. Urheiluammunnan lajivalikoima on runsas ja siinä käytetään aseina pistooleja, kiväärejä ja haulikkoja. Pistooleilla ja kivääreillä ammutaan eri tavoin joko paikallaan oleviin tai liikkuviin tauluihin. Haulikkoaseilla ammutaan ilmaan singottavia savikiekkoja pääasiassa lyijyhauleja sisältävillä patruunoilla. Urheiluammunnan laaja lajivalikoima edellyttää monia erilaisia ratoja, joilla ampumaetäisyys vaihtelee pääosin metrin välillä. Lajeista eniten toimintapinta-alaa vaativat haulikkolajit. Niissä haulit leviävät laajalle, jopa yli 10 hehtaarin suuruiselle alueelle. Kivääri- ja pistoolilajeissa luodit kasaantuvat maalitaulujen taakse taustapenkkaan. Urheiluammunnassa käytetään tällä hetkellä seuraavia ratatyyppejä: ilma-aserata 10 m pistoolirata 25 m pienoiskivääri- ja vapaapistoolirata 50 m riistamaalirata 50 m hirvirata 100 m haulikkoradat (skeet, trap ja uusimpana metsästäjien suosima sporting) kiväärirata 300 m practical -rata (luodikko, kivääri) siluettirata, jopa 500 m Metsästysammunnan kilpailulajeja ovat metsästysluodikko-, metsästyshirvi- ja metsästyshaulikkoammunta, metsästys - trap sekä hirvenhiihto ja juoksu. Metsästysluodikko-, metsästyshirvi- ja hirvenhiihtoammunnassa ampumamatka on 75 tai 100 metriä. Metsästyshirviammunta koostuu seisovan hirven ammunnasta ja juoksevan hirven ammunnasta. Hirvieläinten ja karhun metsästäjiltä metsästyslaki edellyttää ampumakokeen suorittamista, joten ampumaratoja tarvitaan myös näihin kokeisiin. Kokeessa ampumaetäisyys on 75 metriä. Aseiden kohdistamiseen soveltuu parhaiten m:n pituinen rata. Reserviläisten koulutustoimintaa varten ja maanpuolustusjoukkojen käyttöön tarvitaan paitsi em. ratatyyppejä myös 500 m pituinen tai jopa pidempikin kiväärirata sekä taisteluammunta-alueita. 8

11 4. AMPUMARATOJEN SIJOITUSNÄKÖKOHTIA Ampumaratojen perustamista koskevista laeista Ampumaaselaki ja siihen liittyvä Ampuma-aseasetus tulivat voimaan vuonna 1998, ympäristönsuojelulaki ja -asetus vuonna 2000 sekä maankäyttö- ja rakennuslaki vuoden 2000 alusta lukien. Ratojen perustamista säädellään erityisesti ympäristölainsäädännön sekä maankäyttö- ja rakennuslain keinoin. Opetusministeriön julkaisuna ilmestynyt ampumarataopas antaa kattavasti ohjeita ja apua sekä toiminnassa olevien ampumaratojen saneeraus- ja kunnostustoimenpiteisiin että uusien ratojen suunnitteluun ja rakentamiseen. Opas on laadittu Suomen Ampumaurheiluliiton ja eri ministeriöiden yhteistyönä. Ratojen viihtyisyys ja monet kaupallisen toiminnan edellytykset asettavat nykyisin ampumaradoille lainsäädännön vähimmäisvaatimuksia moninaisempia toiveita. Ampumaratojen perustamiselle ja pitämiselle asetetut vaatimukset ja eri toimista säädetyt menettelytavat turvaavat osaltaan radan pitämistä. Tämä on tärkeätä, koska ampumaratoihin liittyy merkittäviä taloudellisia arvoja, sijoitukset ovat pitkäaikaisia ja toiminnan erityisluonteen vuoksi toiminnalle soveltuvia alueita on niukasti. 4.1 Ampumaratojen perustaminen ja ympäristölupa Ulkona sijaitsevalle ampumaradalle tarvitaan ympäristönsuojeluasetuksen mukaan aina ympäristölupa. Uutta ampumarataa perustettaessa lupa haetaan sen kunnan ympäristöviranomaiselta, jonka alueelle rata aiotaan sijoittaa. Myös toiminnan oleellinen muuttaminen on luvanvaraista. Jokaisen ampumaratatoimintaa harjoittavan yhdistyksen tulee kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen niin vaatiessa toimittaa ympäristölupahakemus käsiteltäväksi luvan myöntämistä varten. Alueellinen ympäristökeskus ratkaisee toiminnan ympäristöluvan, jos kyse on sotilaskäyttöön tarkoitetusta alueesta tai radan vaikutukset kohdistuvat kahden tai useamman kunnan alueelle. Pohjavesialueilla sijaitsevista radoista ympäristökeskus antaa lausunnon lupaviranomaiselle. Ympäristöluvan yhteydessä selvitetään ampumatoiminnasta mahdollisesti aiheutuvat ympäristöhaitat, mm. melu sekä maaperän ja pohjaveden pilaantuminen. Selvitysten perusteella määritetään, millä ehdoilla toiminta sallitaan. Lupakäsittelyn lopputuloksena voi olla, ettei toiminnalle voida enää myöntää lupaa, tai lupaehdot voivat olla aikaisempaa tiukemmat. Lupapäätöksessä voidaan ottaa kantaa esim. maaperältään pilaantuneen alueen selvitysvelvollisuuteen, lisätutkimukseen tai kunnostussuunnitelman tekemiseen. Lisäksi viranomainen määrätä ampumaradan ylläpitäjälle ympäristön tilan seurantaan liittyviä velvoitteita. 4.2 Ampumaratojen ympäristöhäiriöt ja turvallisuus Ammunnan ympäristöpaineita aiheuttavat päätekijät ovat ammunnan melu ja ammunnassa vapautuvat haitallisten aineiden päästöt. Melun leviämisen estäminen on varsin vaikeaa, ja rakenteet, joilla melutasoa alennetaan, ovat raskaita ja kalliita. Ampumaratoja onkin perinteisesti suunniteltu asuttujen alueiden ulkopuolelle. Ammutut haulit ja luodit kuormittavat rata-alueen maaperää. Ongelmallisimpana aineena pidetään lyijyä. Se on metallina hyvin stabiili ja säilyy muuttumattomana pitkiäkin aikoja. Ajan myötä osa lyijykuormasta liukenee ympäristöön ja saattaa aiheuttaa esimerkiksi pohjavesialueilla ongelmia. Haulien ja luotien talteenottoon kivääri- ja pistooliradoilla onkin kehitteillä erilaisia teknisiä ratkaisuja, mutta haulikkoratoja varten ei ole tällä hetkellä olemassa hyvää ja kohtuuhintaista haulien keruujärjestelmää. 9

12 Monet Suomen ampumaradoista ovat melko vanhoja, jotkut jopa yli 100 vuotta. Aikojen saatossa asutus on monin paikoin levinnyt niin, että radat sijaitsevat nykyisellään lähellä asuntoalueita tai jopa niiden sisällä. Kehitys on myönteinen ampujien kannalta, koska ratojen saavutettavuus on helpottunut, mutta vähemmän myönteinen ympäristön ja lähietäisyydellä sijaitsevan asutuksen kannalta. Ratojen käytölle joudutaan asettamaan rajoituksia tai alueen käyttötarkoitusta muuttamaan. Etelä-Suomen taajaan asutuilla seuduilla maankäytön kehittämistarpeet ja ampumaradoista aiheutuvat ympäristöhäiriöt ovat johtaneet tilanteeseen, jossa ampujilla on käytössään entistä vähemmän harjoittelupaikkoja. Sekä ammunnan melu että sen aiheuttamat päästöt vaikuttavat myös ampujaan itseensä ja ammuntaa seuraavaan yleisöön. Lyijypölyn vaikutukset ampujaan ja erityisesti ampumaratahenkilöstöön ovat viime aikoina korostuneet erityisesti sisäampumaratojen yhteydessä. Ympäristöministeriö on ottanut lausunnossaan kantaa ampumaratojen luvanvaraisuuteen ja ympäristövaikutusten ennaltaehkäisemiseen (YM 12/42/2003). Lausunnon mukaan ampumaradoilta pääsääntöisesti edellytetään luotien ja haulien talteenottoa sekä toimittamista hyödynnettäviksi tai käsiteltäviksi laitokselle, jolla on lupa näitä vastaanottaa. Lisäksi tärkeiden ja muiden vedenhankintaan soveltuvien pohjavesialueiden osalta todetaan, etteivät ympäristöluvan myöntämisen edellytykset maaperän ja pohjaveden suojelun kannalta yleensä täyttyne. Jos lupa kuitenkin myönnetään tällaiselle alueelle, on pilaantuminen varmuudella ehkäistävä tehokkailla suojaus- ja seurantatoimilla. Useimmat ulkoradat Suomessa on perustettu paljon ennen nykyisten ympäristölakien voimaantuloa. Tästä syystä ammunnan ympäristövaikutuksia, paitsi ehkä melua, ei ole osattu ottaa huomioon. Ratoja onkin sijoitettu paikkoihin, joihin tämän päivän tietämyksellä niitä ei rakennettaisi; esimerkiksi pohjaveden muodostumisalueille, vedenottamoiden läheisyyteen, soille tai alueille, missä esiintyy erilaisia virkistystarpeita. Ammunnan yhteydessä syntyvät ympäristövaikutukset voidaan jakaa kolmeen osaan: ampumasuorituksesta aiheutuvat vaikutukset liikenteen ym. aiheuttamat vaikutukset ampumaratojen rakentamisen ja ylläpidon aiheuttamat vaikutukset Näistä kaikista aiheutuu sekä suoria että välillisiä vaikutuksia. Välillisiä vaikutuksia aiheutuu mm. liikenteen päästöistä, aseiden ja luotien valmistamisesta sekä ampumaratojen rakentamisesta ja ylläpidosta. Konkreettisten häiriötekijöiden ohella ampumaratojen häiritsevyyteen vaikuttavat myös muut seikat kuten ihmisten ampumaratoja ja ampumista kohtaan tuntemat asenteet ja ennakkoluulot. Maaperän ja pohjaveden pilaantuminen Melun lisäksi lyijyhauleista maaperään ja veteen joutuva lyijy on ampumaratojen pahimpia ympäristöhaittoja. Lyijyn ohella ongelmia saattaa aiheutua haulien ja luotien sisältämistä muista aineista. Lyijyn käyttö vesilintujen haulikkometsästyksessä on Suomessa kielletty, mutta se on edelleen sallittu muussa metsästyksessä ja rata-ammunnassa. Joissakin maissa on suunnitelmia kieltää lyijyn käyttö myös ampumaurheilussa. Lyijylle ei kuitenkaan ole tällä hetkellä vaihtoehtoa, jota voitaisiin vakavasti harkita tai jonka on osoitettu olevan ympäristön kannalta turvallisempi kuin lyijy. Käytössä olevat aseet on suunniteltu ja kehitetty lyijyluoteja varten. Jos lyijy korvataan jollakin muulla materiaalilla, se johtaa aseiden uusimistarpeeseen. Luodeista ja hauleista maaperään tuleva lyijy adsorboituu herkästi maahiukkasiin ja rikastuu siten ylimpiin maakerroksiin. Raskasmetallien kuten lyijyn liikkumiseen maaperässä vaikuttaa paljolti maaperän ph-arvo; lyijyn liukoisuus lisääntyy maaperän tai veden ph:n aletessa. Lyijyn liikkumiseen maaperässä vaikuttaa myös maalaji, josta veden virtausnopeuskin maaperässä riippuu. Esimerkiksi happamat sateet voivat aiheuttaa muutoksia lyijyn kulkeutumisessa maaperässä. Lyijy on metallina varsin stabiili. Useimmissa paikoissa se säilyy muuttumattomana pitkän aikaa. Ajan myötä ja sopimattomissa ympäristöoloissa osa siitä liukenee ja siirtyy hitaasti maassa alaspäin uhaten saastuttaa pohjavettä ja osa siitä siirtyy myös kasveihin. 10

13 Ampumaratojen lyijyhaittoja on pyritty torjumaan hidastamalla lyijyn liukenemista maaperään. Maapohjan rakennetta on voitu muokata paremmin lyijyä pidättäväksi esimerkiksi humuskerrosta lisäämällä. Erityisesti tärkeillä pohjavesialueilla olevilla ampumarata-alueilla lyijyn pääsy pohjaveteen tulee estää pohjaveden pilaantumisvaaran vuoksi. Siksi uusia ampumaratoja ei tule sijoittaa tällaisille alueille. Tällä hetkellä pohjavesialueilla sijaitsee Suomessa arviolta kolmannes ampumaradoista. Ampumaradoilla lyijy saattaa aiheuttaa vakavia ympäristö- tai terveysongelmia. Kivääri- ja pistooliradoilla luodit kerääntyvät taulujen takana olevaan maavalliin. Näillä radoilla lyijyn pahasti pilaama maa alue on varsin pieni ja sen kunnostaminen voidaan tehdä kohtuullisin kustannuksin. Haulikkoradoilla pilaantunut alue on suuri ja sen kunnostaminen aiheuttaa yleensä suuria kustannuksia. Ympäristölain mukaan ampumarata-alueen pilaantunut maaperä on puhdistettava, jos pilaantumisesta voi aiheutua ympäristö- tai terveyshaittaa. Puhdistamisessa noudatetaan aiheuttaja maksaa periaatetta. Vastuussa on ensisijaisesti se, jonka toiminnasta maaperä on pilaantunut. Toissijaisesti vastuussa on alueen haltija tai kunta. Pilaajan saattaminen vastuuseen on kuitenkin monesti ongelmallista, koska maaperän pilaantuminen on voinut syntyä hitaasti useiden vuosikymmenten aikana. Myös ampumarata-alueiden haltijat ja kiinteistöjen omistajat ovat saattaneet vaihtua useaankin kertaan tai lopettaa toimintansa. Ampumaratoja ylläpitävät useimmiten ampuma- ja metsästysseurat, joilla ei ole useinkaan taloudellisia resursseja vastata korkeista puhdistuskustannuksista. Mikäli ampumarata-alueen käyttötarkoitus muutetaan esim. asuntoalueeksi, joudutaan alueelle ammunnan seurauksena kertynyt pilaantunut maa poistamaan. Pilaantuneet maat luokitellaan jätteeksi. Niiden käsittelyä ja sijoittamista säätelee jätelainsäädäntö. Pilaantuneen alueen kunnostamiseen edellyttää ilmoitusmenettelyä, mutta joissain tapauksissa saatetaan tarvita jopa ympäristölupa. Asian käsittelee yleensä alueellinen ympäristökeskus. Turvallisuus Ampumaratojen turvallisuusnäkökohdista tulee huolehtia sekä rata-alueen ulko- että sisäpuolella. Ampumarata-alue on merkittävä niin, ettei alueelle tuleva voi tietämättään eksyä vaarallisille paikoille. Merkitsemisessä voidaan tilanteen mukaan käyttää esim. aitausta, puomeja tiellä tai kielto- ja varoitustauluja. Ampumaradan ympärille tarvittavan suoja-alueen laajuus riippuu käytettävästä asetyypistä ja ampumalajista. Suomessa ei ole virallisia määräyksiä ratojen suoja-alueista eikä ohjeita niiden määrittämiseksi. Suoja-alueita on mahdollista pienentää turvarakentein, joilla estetään radalta ulosampuminen. Turvarakenteita voidaan sijoittaa radan äärireunoille ulkopuolisten suojaksi sekä eri ampumalajien suorituspaikkojen väliin rata-alueen sisäpuolella olevien suojaksi. Kivääri-, pistooli- ja riistamaalilajeissa käytettäviä turvarakenteita ovat erilaiset suojavallit, suojaseinät (kulissit) ja näyttösuojat. Haulikkolajien vaatima maa-alue on huomattavasti suurempi kuin muilla ampumalajeilla. Esimerkiksi yksi skeet -rata tarvitsee noin 10 ha:n suuruisen turva-alueen. Haulikkoradoilla käytettäviä turvarakenteita ovat tausta- ja sivuvallit, vaikka ne useimmiten rakennetaan ensisijaisesti meluesteiksi. Melu Ampumaratojen aiheuttama melu on ratojen ympäristöhäiriöistä helpoimmin havaittava. Ampumaratamelu muodostuu lähinnä laukausäänestä. Laukausmelu koetaan usein hyvin häiritsevänä, mihin vaikuttavat laukausäänen fysikaalisten ominaisuuksien ohella ampumiseen liittyvät mielikuvat. Ampumaradat ovat yleensä käytössä huhtikuusta lokakuuhun. Niiden toiminta keskittyy arki-iltoihin ja viikonloppuihin eli ratoja käytetään usein juuri silloin, kun ihmisillä on vapaaaikaa, jolloin melu helposti koetaan häiritsevänä. Meluisimpia ovat haulikko- ja kiväärilajit, mutta myös isokaliiberiset pistoolit saattavat aiheuttaa voimakasta melua. Sitä vastoin pienoiskivääri ja -pistooli eivät aiheuta suuria ympäristömeluongelmia. Ampumaradan melualueen koko vaihtelee suuresti ratakohtaisesti ja riippuu mm. radan lähialueen maastonmuodoista. Myös sääolot vaikuttavat äänen etenemisvaimennukseen. Ampumaradan meluhaittaa voidaan pyrkiä vähentämään eri tavoin. Radan sijoituspaikalla on merkittävä vaikutus ampumamelun kannalta. Uuden radan sijoituspaikkaa valittaessa tulisi esimerkiksi maastomuotoja käyttää hyväksi meluntorjunnassa. Olemassa olevien ratojen melua voidaan 11

14 pienentää radan käyttöaikaa tai -määrää koskevin rajoituksin. Rakenteellisia meluntorjuntakeinoja ovat rata-alueille rakennettavat erilaiset meluvallit, -aidat, -seinät sekä kulissit ja ampumakatokset. Meluntorjuntakustannukset nousevat helposti suuriksi ratoja ylläpitäville pienille seuroille, jos melun leviäminen joudutaan estämään rakenteellisin keinoin kuten suojavallein. Aseisiin ja ampumatarvikkeisiin kohdistuvia melun vähentämistoimenpiteitä ovat esimerkiksi äänenvaimentimien ja aliäänipatruunoiden käyttö. Meluntorjuntalain nojalla valtioneuvosto voi antaa yleisiä ohjeita melutasoista. Valtioneuvoston päätöksessä N:o 53/1997 on määritelty ampumaratojen aiheuttamien korkeimpien melutasojen ohjearvot. Päätöstä sovelletaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyssä. Ohjearvojen mukaan asumiseen käytettävillä alueilla ja oppilaitoksia palvelevilla alueilla on ohjeena, ettei ampumaradalta kantautuvasta melusta aiheutuvan melutason maksimiarvo käytettäessä impulssiaikavakiota (L AImax) saa ylittää arvoa 65 db. Virkistysalueilla taajamissa ja taajamien välittömässä läheisyydessä, hoitolaitoksia palvelevilla alueilla, loma-asumiseen käytettävillä alueilla ja luonnonsuojelualueilla melutaso ei saa ylittää arvoa 60 db. Ohjearvoja sovellettaessa on otettava huomioon ampumaratatoiminnan luonne, kuten ampuma-ajat, laukausmäärät ja ampumalajit, sekä alueen todellinen tai suunniteltu käyttö ja merkitys. Ympäristönsuojelulain mukaan melun aiheuttajalla on velvollisuus olla selvillä aiheuttamastaan melusta, ja kunnan velvollisuus on seurata melutilannetta alueellaan. 4.3 Ampumaratojen suunnittelu Ampumarata-alueen sijoituspaikan valinnassa, suunnittelussa ja rakentamisessa tulee ottaa huomioon riittävän pitkä aikatähtäin. Monia ratoja on jouduttu lakkauttamaan radan läheisyyteen sen perustamisen jälkeen laajenneen asutuksen seurauksena. Ampumarata-alueiden aluevaraukset riittävine suoja-alueineen on ratojen toiminnan kannalta tarpeellista sisällyttää yleispiirteisiin kaavoihin. Uuden ampumaradan rakentaminen vaikuttaa yleensä lisäävästi lähialueensa ammunnan harrastajamääriin. Ampumaradalle tulee varata riittävän laaja alue, joka ottaa huomioon radan myöhemmin mahdollisesti ilmenevän laajentamistarpeen sekä eräissä tapauksissa myös ratojen jälkikäyttömahdollisuuden. Ampumaradalle tarvittavan alueen koko voi vaihdella huomattavasti sen mukaan, miten maasto ja maaperä mahdollistavat ratojen ja muiden rakenteiden sijoittamisen. Asia vaatii aina tapauskohtaista harkintaa. Ampumaradan sijoituspaikan valintaan vaikuttavat osin keskenään ristiriitaiset näkökohdat. Ampumaradan tulee olla mahdollisimman lähellä radan käyttäjiä ja helposti saavutettavissa. Toisaalta radan välittömässä läheisyydessä ei ympäristöhäiriöiden, lähinnä melun, vuoksi tule olla asutusta tai muita häiriöille herkkiä toimintoja kuten hoito- tai oppilaitoksia taikka virkistysalueita. Maasto ja sen korkeussuhteet ovat ampumaradan sijoituksen kannalta merkittäviä tekijöitä. Kumpareinen ja peitteinen maasto on radan sijoituksessa eduksi, koska radat voidaan toteuttaa tuulensuojaisiksi. Peitteinen maasto puolestaan vaimentaa ampumamelua. Kumpareita voidaan hyödyntää luonnollisina tausta- ja suojavalleina. Ratoja halutaan usein sijoittaa esim. vanhoihin sorakuoppiin. Useimmiten pohjaveden suojelu- tai muut ympäristönäkökohdat ovat tämän esteenä mm. siitä syystä, että pohjavettä suojaavaa maakerrosta on jo poistettu. Lähtökohtana voidaan muutenkin pitää, ettei uusia ratahankkeita sijoiteta tärkeille pohjavesialueille. Kukkuloiden lakialueita ja harjanteita tulisi välttää ratojen sijoituksessa, sillä ne ovat tuulisia ja ääni kantautuu niiltä laajalle alueelle. Ampumasuunta on myös radan suunnittelussa huomioonotettava näkökohta. Paras ampumasuunta on pohjoinen tai pohjoiskoillinen; valoisa aika voidaan käyttää tehokkaimmin hyväksi ja haitallisia varjomuodostumia syntyy tauluille vähemmän. 12

15 Ampumarata-alueen toteuttaminen edellyttää yleensä uusia liikennejärjestyjä. Rata-alueelle on toteutettava kunnollinen tieyhteys ja alueen lähelle on varattava riittävät pysäköintitilat. Radan lähistölle tuleva joukkoliikenneyhteys on myös suotavaa. Ampumaratojen liikenne saattaa aiheuttaa ympäristöhäiriötä lähinnä liikennemelua suurten kilpailujen aikana. Melua tuottavia vapaa-ajan toimintoja tulee mahdollisuuksien mukaan keskittää samalle alueelle, koska näin minimoidaan syntyvä melualue. Ampumaratoja voidaan luontevasti sijoittaa esimerkiksi lähelle moottoriurheilualueita. Ampumaratojen läheisyyteen on mahdollista sijoittaa moottoriurheilualueiden ohella muitakin urheilupaikkoja kuten jousiammuntaa tai ampumahiihtoa. Eri toiminnot voivat tällöin hyödyntää yhteisiä pysäköinti-, huolto- ja sosiaalitiloja. Ulkomailla ampumaratojen yhteydessä on usein erilaisia urheilulaitoksia, keilahalleja, pallokenttiä ja uimaloita. Ampumaratojen sijoittaminen muiden melua tuottavien alueiden yhteyteen, kuten lentokenttien melualueelle voi tulla kyseeseen vain joissakin erityistapauksissa. 4.4 Ampumaratojen luokittelu Käyttötarkoituksen, ampumapaikkojen lukumäärän ja tarvittavien muiden tilojen perusteella ampumaradat voidaan luokitella eri ryhmiin. Suomen Ampumaurheiluliitto luokittelee urheiluampumakeskukset neljään eri luokkaan niiden käyttötarkoituksen mukaisesti. Luokitus on määräaikainen ja sitä voidaan muuttaa seurojen hakemusten perusteella. Ampumaurheiluratojen luokittelu: I kansainväliset ampumakeskukset II valtakunnalliset ampumakeskukset III alueelliset ampumakeskukset IV paikalliset urheiluampumakeskukset, jotka ovat pääasiassa yhden ampumaseuran harjoitusratoja. Kansainvälinen urheiluampumakeskus edustaa alansa korkeinta huippua Suomessa. Siellä voidaan järjestää vaativia kansainvälisiä kilpailuja, EM ja MM-tason kilpailuja sekä alan huippuvalmennustapahtumia. Luokkaan I kuuluva rata sijaitsee yleensä urheiluopiston läheisyydessä riittävien tukipalveluiden takaamiseksi. Siellä voidaan järjestää usean eri lajin vastaavan tasoisia kilpailuja samanaikaisesti. Ratarakenteiden ja oheisrakenteiden tulee olla muunneltavissa myös muiden lajien tarpeita vastaaviksi. Alueella tulee olla korkeatasoiset katsomo-, huolto, toimitsija- ja lehdistötilat sekä viimeisimmän vaatimustason mukaiset viestintäyhteydet. Keskukseen tulee olla hyvät kulkuyhteydet ja joko siellä tai läheisyydessä tulee olla riittäväntasoiset ja määrältään riittävät majoitusmahdollisuudet. Rata-alueelle tulee sijoittaa myös erillinen harjoittelurata, jossa voidaan kilpailujen aikanakin testata aseiden toimintaa. Valtakunnallinen urheiluampumakeskus on koko maata palveleva keskus. Siellä voidaan järjestää vaativia kansainvälisiä kilpailuja sekä kansallisia valmennustilaisuuksia. Keskus pyritään sijoittamaan kohtuulliselle etäisyydelle alueen urheiluopistosta. Keskuksen radoille tulee olla hyvät kulkuyhteydet ja läheisyydestä tulee löytyä riittävästi majoitusmahdollisuuksia. Keskuksen alueella tai sen välittömässä läheisyydessä tulee olla huolto- ja toimitsijatilat. Keskuksen radoilla tulee voida järjestää myös eri lajien vastaavantasoisia kilpailuja samanaikaisesti. Keskuksessa on myös oltava riittävän korkeatasoiset viestintäyhteysmahdollisuudet. Keskuksen rata-alueelle tulee pyrkiä järjestämään erillinen harjoittelurata tai -alue, jossa voidaan testata aseiden toimintaa. Alueellinen urheiluampumakeskus tarkoittaa sellaista ratakokonaisuutta, jossa voidaan toimeenpanna eri ampumalajeja sisältäviä vaativia kansallisia kilpailuja tai rajoitettuja kansainvälisiä kilpailuja. Keskuksen tulee sijaita alueen kannalta keskeisellä paikalla siten, että sinne on riittävän hyvät kulkuyhteydet. Keskuksessa tulee olla myös kohtuulliset huolto- ja toimitsijatilat ja sekä mahdollisesti majoittumistilat. Keskuksesta tulee olla mahdollisuus toimittaa tulokset tarvitsijoille myös nykyaikaisilla viestintävälineillä. Paikallinen urheiluampumakeskus tarkoittaa sellaista ratakokonaisuutta, joka palvelee paikallista (esim. kunnan) urheiluammunnan harjoittelua sekä pienimittaista kilpailutoimintaa. Paikallinen keskus on yhden tai useamman seuran tai seurayhtymän hallinnassa oleva ratakokonaisuus, jossa voidaan järjestää alueen luvalla aluetason kilpailuja sekä seuran omia kilpailuja ja harjoitustapahtumia. Ampuma- ja metsästysseuroille lähetetyssä kyselyssä vastaajia pyydettiin ottamaan kantaa oman tai käyttämänsä ampumaradan luokitukseen. Ilmeisesti luokituksen keskeneräisyydestä johtuen vastauksia tältä osin ei kuitenkaan saatu. 13

16 5. AMPUMARATOJEN KEHITTÄMISTARPEET 6. AMPUMARATOJEN NYKYTILANNE Väestömäärä ja harrastajamäärä ovat tärkeimpiä ampumaratojen alueellisen tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. Kovin tarkkoja arvioita ratojen tarpeesta ei näillä perusteilla kuitenkaan ole mahdollista esittää. Etelä-Suomen väestön kasvaessa myös ampujien määrä alueella lisääntyy, mikä aiheuttaa ampumaradoille paineita harrastajamäärien kasvaessa. Myös harrastusmatkat pitenevät ja liikkumistarpeet kasvavat. Opetusministeriön julkaisemassa Ampumarata-oppaassa on kuvattu eri ampumarataluokkien suhdetta väestöpohjaan sekä määritelty ratojen tarvetta. Kansainvälinen urheiluampumakeskus on jo nimensäkin mukaisesti koko valtakuntaa palveleva laitos, joka voi järjestää korkeimman tason ampumakilpailuja ja valmennustapahtumia. Suomessa ei ole tällä hetkellä yhtään kansainvälisen tason vaatimusten mukaista urheiluampumakeskusta, vaan suurkilpailut on jouduttu järjestämään tilapäisjärjestelyin. Tavoitteena on 2-3 kansainvälisen keskuksen rakentaminen. Valtakunnallisten urheiluampumakeskusten tulee sijaita kohtuullisen tasaisesti Suomen eri puolella aina Oulun korkeudelle asti, jolloin väestöpohja on riittävä urheiluampumakeskuksen tarpeisiin nähden. Arvion mukaan Suomessa tulisi olla 6-10 valtakunnallista ampumakeskusta. Alueelliset ja paikalliset urheiluampumakeskukset täydentävät keskusverkostoa ja tuottavat harrastajapohjaa myös ylempien luokkien urheiluampumakeskuksien palveluiden käyttäjiksi Tavoitteeksi on lisäksi asetettu, että jokaisessa keskikokoisessa kunnassa olisi vähintään paikallinen urheiluampumakeskus. Vain osaa Pirkanmaan liiton alueen paikallisiksi luokitelluista ampumaradoista voidaan pitää täydellisinä paikallisina ampumaratoina. Suomen Ampumaurheiluliitto, Suomen Metsästäjäliitto ja Metsästäjäin Keskusjärjestö ovat tehneet kaikille maakuntien liitoille aloitteen valtakunnallisten ja maakunnallisten ampumaratojen merkitsemisestä maakuntakaavoihin. Ampumaratoja koskevat tiedot on koottu pääosin kyselyllä, joka lähetettiin ampumaurheilu- ja metsästysseuroille Pirkanmaan maakunnan alueella. Tietoja täydennettiin kuntien ympäristöviranomaisille suunnatulla täydentämispyynnöllä. Inventointia varten laadittiin kyselykaavakkeet metsästäjille ja ampumaseuroille. Ampumaratakyselyä täydennettiin puolustusvoimien ratojen osalta pääesikunnasta saaduilla tiedoilla sekä sidosryhmäneuvottelujen avulla. 6.1 Olemassa olevat ampumaradat Selvitysalueella on käytössä yhteensä 63 ulkoampumarataa. Pirkanmaan liiton alueella käytössä olevat ulkoampumaradat sijoittuvat 28 kuntaan. Ratojen sijainti ja toimijat kunnittain ilmenee liitteestä 1 ja tiedot ampumaratojen nykytilanteesta Pirkanmaan alueella on esitetty liitteessä 2. Selvitysalueella on käytössä neljä puolustusvoimien ulkoampumarataa joita sopimusten perusteella voivat käyttää myös ampumaseurat ja riistanhoitoyhdistykset. Ratojen siviilikäyttö on kuitenkin monella tapaa rajoitettua, koska puolustusvoimien omat käyttötarpeet ovat ensisijaisia. Ampumaratojen lukumäärä yksinään ei kerro koko tilannetta ammunnan harrastusmahdollisuuksista, vaan siihen vaikuttavat mm. ratojen saavutettavuus ja kullakin ampumaradalla olevat ratatyypit. Ratatyypit ilmenevät liitteestä 4. Ympäristölupaa varten vaadittujen selvitysten tekeminen on monella radalla käynnissä. Osa radanpitäjistä jättivät vastaamatta selvityksiä koskevaan kysymykseen. Selvitysalueen radoista ympäristölupa on myönnetty vain kymmenelle. Moni ampumarata on hakenut ympäristölupaa. Monen radan kohdalla ympäristöluvan tarvehankinta on viranomaisilla vielä kesken. Yleisesti vastausten perusteella luvan hakemista pidettiin hankalana. Ampumaratojen vuosittaisten käyttäjämäärien vaihteluväli on suuri, ja ratakohtaiset arviot vaihtelevat yhden seuran käytössä olevan radan muutamasta kymmenestä käyttäjästä suurien ratojen noin käyttäjään. Ampumaratojen maanomistus on kyselyn mukaan useimmissa tapauksissa ampumaseuralla. Osa ratojen hallinnoijista oli jättänyt vastaamatta tähän kysymykseen. 14

17 7. AMPUMARADAT MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA Lainsäädännön mukaan maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa kuntatason kaavoja, yleiskaavaa ja asemakaavaa. Viranomaisten tulee myös pyrkiä edistämään maakuntakaavan toteutumista ja katsottava, että toimenpiteillä ei vaikeuteta kaavan toteutumista. Maankäyttö- ja rakennuslaki asettaa lähtökohdan ja tavoitteet maakuntakaavan laadinnalle. Sekä lain yleinen tavoite, alueiden käytön suunnittelun tavoitteet että maakuntakaavan sisältövaatimukset ohjaavat kaavan laadintaa. Maakuntakaavan laadintaa ohjaavat myös valtioneuvoston v hyväksymät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Niiden avulla halutaan varmistaa valtakunnallisesti merkittävien seikkojen huomioon ottaminen maakuntien ja kuntien kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa. Ampumaratatoimintaa koskevat ainakin seuraavat tavoitteet: maanpuolustuksen ja rajavalvonnan alueellisten edellytysten turvaaminen kaupunkiseutujen kehittäminen tasapainoisina kokonaisuuksina ja keskusta-alueiden kehittäminen monipuolisina palvelujen, asumisen ja vapaa-ajan alueina ihmisten terveydelle aiheutuvien haittojen poistaminen ja ennalta ehkäiseminen Maakuntakaavassa ampumarata-alue voidaan osoittaa joko kohdemerkinnällä tai aluevarausta osoittavalla merkinnällä erityisalueena (EA). Toimintaan liittyvä melualue voidaan osoittaa (me), vaara-alue (va) ja suojavyöhyke (sv) -merkinnällä. Maakuntakaavamääräykset ovat osa maakuntakaavaa. Niillä voidaan ilmaista alueen käytön periaatteita tai tarkentaa kaavamerkinnöillä ilmoitettua alueen käyttötarkoitusta. Kaavamääräykset voivat olla joko yksityiskohtaisempaa kaavoitusta tai muuta toteuttavaa viranomaissuunnittelua ohjaavia suunnittelumääräyksiä tai suoraan maankäyttöä koskevia rakentamis- tai suojelumääräyksiä. Puolustusvoimien alueet on esitetty vahvistetussa Pirkanmaan maakuntakaavassa merkinnällä EP. Vaihekaavaa koskevista kaavamerkinnöistä ja määräyksistä päätetään erikseen kaavan laadinnan yhteydessä. 15

18 8. MAAKUNNALLISET JA SEUDULLISET AMPUMARADAT 8.1 Maakunnallisten ja seudullisten ratojen kriteerit Maakunnallisesta näkökulmasta keskeiseksi tavoitteeksi on asetettu alueellisesti merkittävien, olemassa olevien ratojen kehittäminen. Tämä edellyttää nykyistä ammattimaisempaa otetta ratojen kehittämisessä. Tällä hetkellä ampumaratojen ylläpitäjänä ovat yleensä yksittäiset pienet seurat tai riistanhoitoyhdistykset, joiden käytettävissä olevat taloudelliset resurssit ovat hyvin rajallisia. Näillä seuroilla ei useinkaan ole mahdollisuuksia yksinään toteuttaa esimerkiksi kalliita ratojen melutason alentamisen vaatimia toimenpiteitä. Pienien ratojen ylläpito perustuu suurelta osin talkootyöhön. Maakunnallisen tai seudullisen radan valintakriteereinä on pidetty erityisesti radan käyttäjä- tai laukaisumääriä sekä eri ampumalajien harrastusmahdollisuuksia radalla. Alueellista kattavuutta nykyisessä ratatarjonnassa on pidetty yhtenä maakunnallisten ja seudullisten ratojen valintakriteerinä. Seuraavassa luvussa esitettyjen maakunnallisten ja seudullisten ampumaratojen valinta perustuu em. kriteereihin. Muut tässä ampumarataselvityksessä esitetyt ampumaradat ovat luonteeltaan paikallisia. Niiden koko ja varustustaso vaihtelevat huomattavasti. Paikallisiksi on luokiteltu ampumaradat, joilla on lähinnä paikallista merkitystä ja joiden toiminnan jatkuminen nykylaajuudessa tulisi turvata kuntakaavoituksen yhteydessä. Vaikka näillä radoilla ei useinkaan ole merkittäviä laajentamismahdollisuuksia, niillä on tärkeä merkitys ampumaurheilun ja metsästyksen näkökulmasta. 8.2 Maakunnalliset ja seudulliset ampumaradat Tämän selvityksen perusteella maakunnallisina ja seudullisina ampumaratoina Pirkanmaalla kehitettävät radat on esitetty laukausmäärien mukaan ryhmiteltyinä liitteessä 4 ja aselajeittain ryhmiteltynä liitteessä Puolustusvoimien radat Puolustusvoimien ampumaradoista erityistä maakunnallista merkitystä on Tampereen varuskunnan ampumaharjoittelualueella. Varuskunta-alueilla olevien ampumaratojen käytössä on tarpeen huomioida myös muut viranomaistahot kuten poliisi, Rajavartiolaitos, tulli ja vankeinhoitolaitos. 8.4 Ampumaratojen käsittely Pirkanmaan vaihemaakuntakaavassa Päätös siitä, osoitetaanko maakunnallisesti ja seudullisesti tärkeiksi todetut ampumaradat vaihekaavassa, tullaan tekemään vaihemaakuntakaavan laatimisen yhteydessä. Paikalliset ampumaradat voidaan osoittaa vaihemaakuntakaavan liitekartalla. Maakuntakaavakartalle niitä ei ole mahdollista merkitä, koska maakuntakaavassa voidaan esittää vain maakunnallisia tai seudullisia asioita. 16

19 9. JATKOTOIMENPITEET Selvityksessä on esitetty kaikki Pirkanmaalla tiedossa ja aktiivikäytössä olevat ulkoampumaradat. Jatkotoimenpiteenä ennen vaihemaakuntakaavan laadintaan liittyvien vaikutusten arviointien suorittamista pyydetään kunnilta ja selvityksen laadinnassa mukana olleiden järjestöjen edustajilta lausunnot nykyisten seudullisten ja alueellisten ratojen kehittämistarpeista. Tarkoituksena on selvittää, mitä ratoja tulisi kehittää seudullisina ja maakunnallisina ja mitkä radat olisivat puhtaasti paikallisten seurojen käytössä. Lisäksi järjestöjen tulisi ottaa kantaa mahdollisten uusien esim. valtakunnallisten ampumaratojen tarpeesta. Saadun palautteen perusteella valmistellaan luonnos ampumaratoja koskevasta vaihemaakuntakaavasta. LIITTEET: 1. Ampumaratojen sijainti ja toimijat kunnittain Pirkanmaalla 2. Tietoja Pirkanmaan ampumaradoista ja laukausmääristä 3. Ampumaradat ja Pirkanmaan 1. maakuntakaavan suojelu- ja virkistysalueet 4. Pirkanmaan ampumaratatyypit 5. Maakunnallisesti ja seudullisesti kehitettävät radat laukausmäärien mukaan 6. Maakunnallisesti ja seudullisesti kehitettävät ampumaradat aselajeittain 7. Ratojen kuvaukset, 63 ratakorttia 17

20 Liite 1. Ampumaratojen sijainti ja toimijat kunnittain Pirkanmaalla 18